Vuorovaikutustaidot lääkärin työssä

Transkriptio

1 Vuorovaikutustaidot lääkärin työssä Eeva Pyörälä, dos. Pedagoginen yliopistonlehtori Lääketieteellinen tdk ja Tavoitteet Esitellä vuorovaikutusopinnot osana Kasvaminen lääkäriksi opintoja. Esitellä tiedekunnan vuorovaikutusopintojen osaamistavoitteet ja opintojen rakenteen. Käsitellä potilas-lääkäri suhteen vuorovaikutuksen perusteita. Käsitellä lääkärin vuorovaikutusta kahden esimerkin kautta siitä näkökulmasta, miten lääkäri omalla vuorovaikutuksellaan voi edistää potilaan hoitoa. 1

2 Kasvaminen lääkäriksi opinnot Tavoitteina kehittää opiskelijan vuorovaikutustaitoja sekä tukea hänen tietoista ja yksilöllistä ammatillista kasvuaan. Osa-alueita: Vuorovaikutustaidot Eettinen pohdinta lääkärin työssä Ammatillisuus Tieteellinen ajattelu ja kirjoittaminen Vuorovaikutusopintojen osaamistavoitteet Lääketieteen lisensiaatin tutkinnon suoritettuaan lääkäri Osaa toimia hyvin vuorovaikutuksessa ja yhteisymmärryksessä potilaan kanssa. Osaa ilmaista itseään ymmärrettävästi suullisesti ja kirjallisesti. Osaa keskustella hoitovaihtoehdoista ja päästä yhteisymmärrykseen hoidosta potilaan ja tilanteen mukaan läheisten kanssa. Osaa toimia monikulttuurisissa vuorovaikutustilanteissa. Osaa kartoittaa potilaan motivaation elämäntapamuutoksiin sekä vuorovaikutteisesti tukea potilaan hoitoa, omahoitoa ja sairauksien ennaltaehkäisyä. Osaa vastata potilaan tunnetiloihin ammattimaisesti ja pohtia omia työssä syntyviä tunteitaan rakentavasti. Osaa ammatillisen vuorovaikutuksen haasteellisissa tilanteissa potilaan ja omaisten kanssa. Osaa käsitellä hoitovirheet ja hoidossa tapahtuneet ongelmat potilaan kanssa ja työyhteisössä. Osaa ammatillisen vuorovaikutustaidon työyhteisössä ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Osaa hyvät vuorovaikutustaidot viranomaisiin ja (sosiaalisessa) mediassa. Osaa arvioida ja kehittää omia vuorovaikutustaitojaan. 2

3 Vuorovaikutusopintojen eteneminen L1s Johdanto L1k-L2s Perusterveydenhuollon jakso 1 ja 2 L2k Potilashaastattelun harjoittelujakso L3s Videoitu potilashaastattelu L4s Tutkimustulosten, diagnoosin ja hoito-ohjeiden kertominen L5 Lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä kohtaaminen L5 Monikulttuurisuus lääkärin työssä L6s OSCE L6s Lääkärin hyvä vuorovaikutus (valinnainen) Vuorovaikutus osana ammattitaitoa Kyky keskustella potilaan kanssa on keskeinen osa lääkärin työtä ja samalla potilaan hoitoa. Hyvällä vuorovaikutuksella on keskeinen merkitys potilaan hoitoon sitoutumisessa ja omahoidon onnistumisessa. Potilasta hoidetaan yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. 3

4 Vanhempien kollegojen näkökulmia potilas-lääkäri -vuorovaikutukseen Aina ei voi auttaa, mutta aina voi kuunnella. (Arkkiatri Risto Pelkonen, SLL 46/2011 vsk 66: ) Haastattelu on lääkärin tärkein instrumentti. (Yleislääkäri Pasi Saarinen) On hyvä, jos potilas ymmärtää, kuinka hän voi itse edistää omaa terveyttään. (Yleislääkäri Pasi Saarinen) Lääkäri, joka ei tee virheitä, näkee liian vähän potilaita. (Terveydenhuollon hallinnon emeritusprofessori Martti Kekomäki) Vuorovaikutus on vastavuoroista 4

5 Potilaan näkökulma Mitä vaivaa potilas on tullut hoitamaan vastaanotolle? => Potilaan odotukset. Potilaan tunteet, pelot. Potilaan aiemmat kokemukset. Potilaalle on tärkeä, että lääkäri on läsnä ja luodaan kiireettömän vaikutelman. Tunteiden kohtaaminen Sairastuminen, sairastaminen, sairauden eteneminen synnyttää potilaassa voimakkaita tunteita. Potilaan tunnetilat usein hänelle itselleenkin yllättäviä. 5

6 Potilaan minäkuvan ja identiteetin muutos Sairastuminen muuttaa potilaan minäkuvaa ja identiteettiä. Esim. kroonisen sairauden hyväksyminen osaksi minäkuvaa. Lääkärillä on keskeinen rooli siinä, miten potilas hyväksyy uuden minäkuvan ja jaksaa sairautensa kanssa. Hyvä hoitosuhde kantaa vastaanottojen välillä. Sanaton ja sanallinen vuorovaikutus Suuri osa vuorovaikutuksesta on sanatonta. Lääkäri ja potilas tulkitsevat toistensa sanatonta vuorovaikutusta. Ammatillinen vaikutelma annetaan usein sanattomasti. Empatia ilmenee usein sanallisesti ja sanattomasti. 6

7 Keskustele kolmen opiskelijan ryhmissä: Miten lääkäri voi omalla vuorovaikutuksellaan edistää 1. Potilaan vuorovaikutusta? 2. Potilaan hoitoa? Katsotaan kaksi erilaista vastaanottotilannetta saman potilaan kanssa 7

8 Keskustele kolmen opiskelijan ryhmissä: 1. Mitä potilaan tunteita tuli vastaanotolla esille? 2. Miten lääkäri antoi tilaa potilaan vuorovaikutukselle? 3. Miten lääkäri edisti vuorovaikutuksellaan potilaan hoitoa? 4. Miten lääkärin vuorovaikutus mahdollisesti haittasi/hidasti potilaan hoitoa? Yhteenveto Lääkärin hyvä vuorovaikutus luo pohjan potilaan hoidon onnistumiselle. Kuuntele potilasta ja keskustele hänen kanssaan ymmärrettävästi. Anna potilaalle tilaa vastaanotolla. Sanaton ja sanallinen vuorovaikutus täydentävät toisiaan. 8

9 Kiitos! 9

10 Pääkirjoitus I tiede Ehtiikö lääkäri tutustua potilaaseen? Päivi Hietanen lääketieteellinen päätoimittaja Suomen Lääkärilehti Kuulluksi ja arvostetuksi tuleminen synnyttää luottamusta. Kirjallisuutta 1 Williams GC, Niemiec CP, Heather P, Ryan RM, Deci EL. The importance of supporting autonomy and perceived competence in facilitating longterm tobacco abstinence. Ann Behav Med 2009;37: Williams GC, Patrick H, Niemiec CP ym. Reducing the health risks of diabetes: how self-determination theory may help improve medication adherence and quality of life. Diabetes Educ 2009;35: Lee YY, Lin JL.. Do patient autonomy preferences matter? Linking patient-centered care to patient-physician relationships and health outcomes. Soc Sci Med 2010;10: Ridker PM. A trial-based approach to statin guidelines. JAMA 2013, verkossa ensin doi: /jama Onko potilaskeskeinen hoito utopiaa, josta vain amerikkalaiset potilasaktiivit ja kansainvälisen yleislääkäriyhdistyksen johto puhuvat? Tässä numerossa julkaistavassa eurooppalaisen EPA Cardio -tutkimuksen Suomen osuudessa selvitettiin, missä määrin sepelvaltimopotilaat osallistuivat hoitopäätöksiin ja omaan hoitoonsa perusterveydenhuollossa (Kuusisto ym. s ). Ei mennyt ihan niin kuin PISA-tutkimuksessa: vain runsas puolet osallistujista muisti, että mielipidettä kysyttiin hoitosuunnitelmaa laadittaessa, ja seurannassakin oli puutteita. Mitä tutkimuksessa yritettiin mitata? Potilaskeskeisyydellä tarkoitetaan sitä, että potilaan arvot ohjaavat hoitopäätöksiä. Hän räätälöi yhdessä lääkärin kanssa hoitoa sellaiseksi, että pystyy toteuttamaan sitä arjessaan. Kysymys ei siis ole pehmoilusta, vaan siitä, että ihminen syö lääkkeensä ja noudattaa ruokavaliotaan. Samalla kuulluksi ja arvostetuksi tuleminen synnyttää luottamusta. Potilaskeskeisellä hoidolla on todettu yhteys hoidon onnistumista mittaavien kokeiden tuloksiin (1,2). Tutkimuksen potilaat eivät kuitenkaan vaikuttaneet pettyneiltä, sillä 92 % vastaajista ilmoitti olevansa tyytyväisiä hoitonsa järjestelyihin. Ihmisillä on hyvin erilaiset toiveet siitä, miten paljon he haluavat osallistua hoitopäätöksiin (3). Nyt raportoitavassa tutkimuksessa potilaiden keski-ikä oli 72 vuotta. Vanhimmat eivät todennäköisesti odottaneetkaan aktiivista osallistumista, vaikka tietoa arvostavatkin. Toisaalta heillä ei ole ollut myöskään vertailukohteita järjestelmässämme, jossa valinnanvapaus on ollut vähäistä. Tiedetään, että noin 80 % ihmisistä vastaa yleensäkin myöntävästi kysyttäessä tyytyväisyydestä saatuun palveluun. Kehittämiseen tarvitaankin yksilöidympiä työkaluja. Tässä numerossa julkaistavan FINRISKItutkimuksen mukaan kolesterolilääkkeitä käyttää vain 44 %:a verenpainetautia sairastavista ja 63 % diabetesta sairastavista (Vartiainen ym. s ). Statiinien on osoitettu vähentävän veri suonitapahtumia näissä potilasryhmissä, ja niiden käyttöön ohjeistetaan hoitosuosituksissa (4). Statiinihoito ei varmaankaan ollut perusteltu kaikille tutkimukseen osallistuneille, ja joukossa voi olla myös sellaisia, jotka eivät halunneet lääkettä. On kuitenkin vaikea uskoa, että heitä olisi näin paljon. Potilaan tiedetään ottavan paremmin lääkkeensä, jos lääkäri kysyy hänen ajatuksiaan hoidosta, puhuu vaihtoehdoista, kuvaa hyötyjä ja haittoja. Keskusteleva tyyli johtaa hoidon onnistumiseen useammin kuin määräävä ja kontrolloiva puhe (2). Tämä voisi olla yhtymäkohta tämän lehden kahden tutkimuksen tuloksille. Tulevaisuudessa tapaamme yhä enemmän sellaisia potilaita, jotka edellyttävät tietoa päätöksensä pohjaksi, esimerkiksi NNT-lukuja ja riskisuhteita. Tämä vaatii meiltä asiantuntemusta ja erilaisten tietokoneohjelmien käyttöä arjen työkaluina. Voi myös pohtia, antaako biomedisiinisesti painottunut opetus riittävästi työvälineitä hyvään potilasinformaatioon ja potilaan autonomian kunnioittamiseen. Suomalaisella terveydenhuollolla on edellytyksiä selvitä kansainvälisessä vertailussa yhtä hyvin kuin opetuksella. Siihen tarvitaan paremmin toimiva perusterveydenhuolto, jossa lääkärillä on riittävästi aikaa potilaille ja itselleen. Kokemukseni lääkärien vuorovaikutuskoulutuksista viittaa siihen, että ajanpuute ja ylikuormitus ovat tosiasioita. Onko lääkäreillä riittävästi aikaa arvioida, missä määrin potilas haluaa osallistua päätöksentekoon? Ehtivätkö he tutustua potilaisiinsa? n Suomen Lääkärilehti 41/2013 vsk