3/2008 Teemana rahoituspalvelut

Transkriptio

1 /2008 Teemana rahoituspalvelut Tutkassa nyt Raha-asioista selviydyttävä ilman tohtorinhattuakin...2 Artikkelit Kulutusluottojen markkinointisääntöjä noudatetaan puuskittain...3 Perintäkulukiistassa haetaan valituslupaa korkeimmalta oikeudelta...4 Kulutusluottojen markkinointiin uusia ja uudistuneita oppaita...5 Pikavippimarkkinoilla kuluttaja edelleen liukkailla jäillä...6 Säästö- ja sijoitustuotteiden kaupantekoon tarvitaan vankka tietopohja...8 Pankkien kanta-asiakasohjelmiin lisää läpinäkyvyyttä...9 Muutokset maksamisessa ravistelevat kuluttajan rutiineja...10 Maksukorttien kompastuskiviä...12 Maksuaikakortti baarikärpäsille...13 Alennuksella yllytettiin hakemaan luottokorttia...15 Kuluttajalle eräpäivä tarkoittaa maksupäivää...16 Perinnässä muistettava kohtuus...17 Pieniäkin luottoja tarvitaan...18 Kulutusluottojen sääntely eteni EU:ssa...20 Toimitus Vastaava päätoimittaja: Anja Peltonen Toimittajat: Essi Isomäki, Laura Salmi, Maija Puomila Sähköposti: Arkisto ja tilaus: ISSN

2 Tutkassa nyt Raha-asioista selviydyttävä ilman tohtorinhattuakin Kuluttajaviraston viime kesänä Taloustutkimuksella teettämässä selvityksessä todettiin, etteivät luotonantajat ja asiakkaat aina puhu samaa kieltä. Kolmannes vastaajista ei esimerkiksi tuntenut tärkeää todellisen vuosikoron käsitettä. Nekin, jotka tunsivat sen, eivät välttämättä osanneet kertoa sen käyttötarkoitusta. Myös Danske Bankin Pohjoismaissa teettämän kyselyn kuvaa kuluttajien vähäisestä tiedontasosta taloudellisten käsitteiden alueella on siunailtu ja vaadittu lisää kuluttajakasvatusta ja kuluttajien omaa vastuullisuutta. Totta onkin, että rahoituspalveluiden maailmassa selviytyäkseen kuluttaja tarvitsee avukseen tietoa eikä tieto lisäänny pelkästään harjoittelemalla. Yrityksen ja erehdyksen tie on kuitenkin liian tuhoava rahoituspalvelualueella, jossa tehtyjen ratkaisujen vaikutus heijastuu kuluttajan koko elämään ja mahdollisuuksiin toimia yhteiskunnassa. Kuluttajakasvatuksen ja -valistuksen rinnalla on muistettava myös yritysten vastuu selkeästä ja läpinäkyvästä markkinoinnista. Markkinoinnin pohjalta kuluttajan pitää pystyä tekemään järkevä päätös ilman erityistä ammattitutkintoakin. Jospa kuluttajat eivät olekaan tyhmiä, vaan rahoituspalvelut poikkeuksellisen hankalia ymmärtää? Eikö juuri silloin pitäisi erityisesti miettiä yhteiskuntavastuuta, asiakasnäkökulmaa ja hyviä käytäntöjä yritysten viestintään. Mitä hankalampi tuote, sitä kipeämmin kaivataan selkokielisyyttä. Talousneuvonnalla, kuluttajavalistuksella ja -kasvatuksella on oma tärkeä tehtävänsä. Innovatiivisia työkaluja kaivataan, eikä rahoituspalveluja pidä mystifioida. Kuluttajakasvatuksen tuloksia odotellessa ei kuitenkaan voida jättää ongelmaa hoitamatta. Todellinen vuosikorko ja standardoitu tietojenanto ovat molemmat hyviä esimerkkejä keinoista, joilla edistetään paitsi kuluttajansuojaa myös toimivaa kilpailua. Mistä löytyy edelläkävijöitä selkiyttämään sopimusehtoja ja huolehtimaan mainonnan yksiselitteisyydestä? Anja Peltonen Johtaja Corporate executives are not authorized by anyone least of all by their consumers or investors to balance profit against the public good. Nor do they have any expertise in making such moral calculations. That s why we live in a democracy, in which government is supposed to represent the public in drawing such lines. Supercapitalism, the Transformation of Business, Democracy and Everyday Life, 2007 Robert B. Reich 2

3 Kulutusluottojen markkinointisääntöjä noudatetaan puuskittain Kulutusluottojen markkinoinnissa pyörivät samat ongelmat vuodesta toiseen. Välillä näkyy ryhdistäytymistä, joka ei kuitenkaan ole pysyvää. Kuluttajavirasto ja lääninhallitukset ovat viiden vuoden ajan järjestäneet kulutusluottojen valvontakampanjoita, joissa tarkistetaan kodinkone-, huonekalu- ja autokaupan mainoksia. Tyypillinen ja toistuva virhe on, että mainoksesta ei saa selkeää tietoa luoton hinnasta. Kulutusluottojen mainoksissa korostetaan myös usein liikaa korotonta ja kulutonta maksuaikaa. Jotta luottoa voisi mainostaa korottomana ja kuluttomana, sen todellisen vuosikoron pitäisi olla 0 % eikä luotosta saisi aiheutua asiakkaalle ylimääräisiä kustannuksia. Luottoihin liittyy kuitenkin usein erilaisia tilinhoito- ja kampanjamaksuja, eli todellisuudessa ne eivät ole kuluttomia. Kampanjassa haaviin tarttuneille yrityksille on vuosien varrella lähetetty tietoa kulutusluottojen markkinointia koskevista säännöksistä ja kehotuksia korjata markkinoinnin puutteet. Alalla on kuitenkin yrityksiä, jotka toistuvista yhteydenotoista huolimatta sivuuttavat lainsäädännön ja viranomaisten vaatimukset. Esimerkiksi Maskun Kalustetalo on edelleen ilmoittanut mainoksissaan lain edellyttämät tiedot niin epäselvästi, että niitä ei ole pystynyt lukemaan. Yritys on myös korostanut harhaanjohtavasti korotonta ja kulutonta maksuaikaa. Into lopahtaa kesken Valvontakampanjoiden tulokset vaihtelevat sen mukaan, mihin alaan Kuluttajavirasto on sinä vuonna erityisesti panostanut. Esimerkiksi vuonna 2006 virasto neuvotteli autoalan kanssa autoluottojen markkinoinnin epäkohdista. Saman vuoden valvontakampanjassa ongelmat olivatkin selvästi vähentyneet. Sen sijaan kodinkone- ja huonekalualalla tilanne näytti synkemmältä. Tulosten perusteella Kuluttajavirasto päätti vuonna 2007 keskittyä kodinkone- ja huonekaluluottojen markkinointiin. Keskustelut Suomen Huonekalukaupan liiton, Kodintekniikkaliito ry:n ja Finanssialan Keskusliiton kanssa näkyivätkin valvontakampanjan tuloksissa myönteisesti. Esimerkiksi suurimmassa osassa mainoksista luoton hinnasta kertova esimerkkilauseke oli helposti luettavissa. Iloa hyvästä kehityksestä himmensi se, että edellisenä vuonna kunnostautuneet autoluottojen tarjoajat olivat nyt antaneet otteensa herpaantua. Todellinen vuosikorko jätettiin osassa mainoksista kokonaan kertomatta. Joissakin mainoksissa ei näkynyt lainkaan autoja, vaan pääviestinä oli luoton rahoituskorko. Kuluttajavirasto on useissa eri yhteyksissä peräänkuuluttanut luotonantajilta vastuullisuutta. Eräs osoitus siitä olisi se, että yritykset sitoutuisivat oma-aloitteisesti ja pitkäjänteisesti noudattamaan säännöksiä. Onko niin, että yritykset pinnistelevät ainoastaan niin kauan kuin saavat viranomaiselta erityishuomiota? Lue tiedote kevään valvontakampanjan tuloksista: > ajankohtaista > tiedotteet 3

4 Perintäkulukiistassa haetaan valituslupaa korkeimmalta oikeudelta Teleoperaattori myi saatavansa perintätoimistolle, joka peri tuhansilta ihmisiltä vanhoja puhelinlaskuja massaperintänä. Riitaa syntyi perintäkuluista. Kuluttajavirasto katsoo, ettei perintätoimistolla ole oikeutta veloittaa maksuvaatimuksen mukaisia kuluja. Käräjäoikeus ja hovioikeus hylkäsivät viraston vaatimuksen. Kuluttajavirasto hakee asiassa valituslupaa korkeimmalta oikeudelta. Teleoperaattori ACN Communications Finland Oy:n lopetettua toimintansa Suomessa se myi puhelinpalveluiden myyntiin perustuvat saatavaansa Alektum Perintä Oy:lle. Alektum Perintä Oy lähetti yrityksen entisille asiakkaille n perintäkirjettä. Laskut koskivat vuosia Erimielisyys koskee hyväksyttävien perintäkulujen määrää. Kuluttajilta tulleiden ilmoitusten mukaan Alektum Perintä Oy laskuttaa kustakin perintäkirjeestä 21 euroa. Jos perintätoimisto perisi jonkun toimeksiantajan saatavia, se lähettäisi maksuvaatimuksen ja laskuttaisi näin. Nyt toimisto on kuitenkin ostanut saatavat itselleen ja muuttunut tavalliseksi velkojaksi, joka saa periä omien saataviensa maksumuistutuksesta maksimissaan 5 euroa. Perintälain mukaan velkojan periessä omia saataviaan kuluttajalta voi maksumuistutukseen oikeutetusti lisätä viivästyskoron ja perintäkulujen kattamiseksi enintään viiden euron perintäkulun. Jos taas perintä on siirretty ammattimaisen perijän toimeksi, tulee perintätoimiston lähettää velkaantuneelle määrämuotoinen maksuvaatimus, jos mielii siirtyä oikeudellisiin perintätoimiin. Periessään saatavia toimeksiantona, perintätoimisto saa vaatia maksuvaatimuksesta enintään 21 euroa, jos saatava jää alle 250 euroon, tai enintään 45 euroa, jos saatavan määrä ylittää 250 euroa. Tilanne ei kuitenkaan ole tämä, jos perintätoimistosta on tullut itse velkoja. Alektum Perintä Oy laittoi jutun vireille Helsingin käräjäoikeuteen toukokuussa 2006 kuluttajaan kohdistuvana velkomusasiana. Kuluttajavirasto avustaa vastaajana olevaa kuluttajaa. Käräjäoikeuden tuomion mukaan yrityksellä on oikeus periä kuluina 21 euroa. Käräjäoikeuden mukaan perintätoimisto ei varsinaisesti peri omia saataviaan, kun kyse on ostetuista saatavista. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota antamassaan päätöksessä. Kuluttajavirasto hakee asiassa valituslupaa korkeimmalta oikeudelta, koska lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa on tärkeää saada ennakkoratkaisu. Asia on kuluttajien kannalta taloudellisesti merkittävä, koska perintätoimistot ostavat nykyään saatavia yleisemmin kuin perintälain säätämisen aikoina. Lue lisää: Saatavien myynti johti selkkaukseen perintäkuluista (Aku 4/2006) 4

5 Kulutusluottojen markkinointiin uusia ja uudistuneita oppaita Huonekalujen, kodinkoneiden, autojen ja muiden isojen ostosten rahoittamiseen ei enää tarjota luottoa vain tiskin alta myymälässä, vaan siitä kerrotaan näkyvästi jo tavaroita ja palveluita mainostettaessa. Kulutusluottojen markkinointiin ja tililuottojen myyntiin on laadittu uudistuneet oppaat. Kuluttajavirasto on uudistanut linjauksensa kulutusluottojen markkinoinnista. Linjauksessa käydään seikkaperäisesti läpi ne asiat, joita markkinoinnissa on muistettava kertoa. Tililuottojen ja kertaluottojen ominaispiirteet kerrataan ja erityisen perinpohjaisesti paneudutaan todellisen vuosikoron esittämistapaan. Linjauksessa käydään esimerkkimainosten avulla läpi mm. pienen präntin, jonkun yksittäisen luottoehdon ylikorostamisen ja puuttuvien, lakisääteisten tietojen ongelmia. Tililuottojen myyjille virasto on laatinut yhteistyössä Finanssialan Keskusliiton kanssa kätevän taskuoppaan. Käymällä läpi oppaan kuusi kohtaa myyjä voi varmistua siitä, että on käynyt läpi kaikki tarvittavat tiedot asiakkaan kanssa. Lue lisää: > kuluttajaoikeuden linjauksia > Kulutusluotto tavaroiden ja palveluiden markkinoinnissa > Tarkistuslista tililuottojen myyjille 5

6 Pikavippimarkkinoilla kuluttaja edelleen liukkailla jäillä Kuluttajavirasto haravoi viime syksynä 60 eri pikavippinimikkeen www-sivut. Suurin osa jätti sopimusehdot toimittamatta luotonottajalle henkilökohtaisesti ja vain alle puolet noudatti taloudenhallinnan neuvottelukunnan suositusta ilmoittaa luoton todellinen vuosikorko. Tähän mennessä tekstiviestivipit ovat työllistäneet useita eri viranomaisia ja niiden toimintaa on tarkasteltu lukuisista eri näkökulmista. Kuluttajavirasto on laatinut tekstiviestiluotoille perussäännöt, joita esiteltiin mm. viime keväänä alalle järjestetyssä seminaarissa. Virasto myös vei alkukeväästä pikavippiyritys Atlas Investin markkinaoikeuteen lainvastaisten sopimusehtojen ja puutteellisen markkinoinnin takia. Yritys ei myöskään toimittanut asiakkaalle luoton sopimusehtoja. Oikeusministeriö perusti viime vuoden lopulla työryhmän, jossa pohditaan pikaluottoihin liittyvän lainsäädännön uudistamista. Kuluttajavirasto osallistuu työryhmään, jonka odotetaan saavan työnsä päätökseen vuoden loppuun mennessä. Työryhmän odotetaan erityisesti ottavan kantaa siihen, pitäisikö todellisen vuosikoron ilmoittamista vaatia myös pienten lainojen kohdalla sekä siihen, kuinka lainanhakijan luotettava tunnistaminen voidaan taata. Henkilöllisyyden luotettava tunnistaminen haasteena Pikavippien yhtenä merkittävänä ongelmana on ollut luotonhakijan tunnistaminen. Kuluttajavirasto ohjeisti alaa tunnistamiseen liittyen jo kesällä Vippiyritysten käyttämissä järjestelmissä on turvallisuusaukkoja, joten yritysten vastuu väärinkäytöstilanteissa korostuu. Yrityksen tulisi aina ryhtyä tutkimaan asiaa ja keskeyttää mahdolliset perintätoimet, jos kuluttaja ilmoittaa henkilöllisyytensä väärinkäytöstä. Myös tietosuojavaltuutettu on ohjeistanut yrityksiä tunnistamiseen liittyen. Ohjeistuskampanjan yhteydessä Tammi Rahoitus niminen yritys vietiin vuoden alussa Tietosuojalautakuntaan. Tammi Rahoitus tarkisti pikaluottoa myöntäessään vain sen, että yrityksen verkkosivuilla olevaan lainahakemukseen täytetyt tiedot vastasivat varmistustekstiviestin vastaanottavan puhelinnumeron haltijan tietoja. Varmistus perustui siihen olettamaan, että koska lainan hakijalla on hakutilanteessa hallussaan puhelinliittymän tilaajan henkilö- ja osoitetiedot, hän on liittymän oikea omistaja ja lainan hakija. Tietosuojalautakunta katsoi, ettei Tammi Rahoituksen käytäntö täyttänyt henkilötietolain huolellisuusvaatimuksia, koska se mahdollisti väärän henkilön rekisteröitymisen lainan hakijaksi. Yritys sai määräyksen muuttaa tunnistamiskäytäntöjään vahvemmiksi. Mainoksissa yllytetään edelleen ottamaan luottoa kevyin perustein Kuluttajavirasto on paimentanut viime vuosina pikaluottoja markkinoivia yrityksiä markkinoinnin ja sopimusehtojen osalta. Silti alalla törmätään edelleen epäasiallisiin houkuttelukeinoihin, joilla kuluttajia yllytetään ottamaan luottoa harkitsemattomasti. Esimerkiksi Suomen Viestilaina Oy vetosi kampanjallaan nuoriin arpomalla kaksi kolmen päivän lippua Rauman Juhannus festivaaleille. Luottosuhteeseen ei ole asiallista houkutella alennuksilla tai muilla hyvityksillä. Erityisen tuomittavaa oli houkutella luottosuhteeseen nuo- 6

7 ria, joihin festivaalilipuilla selvästi vedottiin. Kuluttajaviraston puututtua kampanjaan, yritys poisti mainoksen verkkosivuiltaan. Risicum Capital Oy puolestaan mainosti pikavippejään korostaen lainansaannin nopeutta bussissa iskulauseella Kun tilaat rahat Hakaniemestä, ne ovat tililläsi Rautatientorilla ja verkkosivuillaan rahat tilillesi todella nopeasti. Parhaimmillaan jopa viidessä minuutissa. On sopimatonta yllyttää kuluttajia ottamaan lainaa hetken mielijohteessa lupaamalla salamannopeaa palvelua. Yritys poisti yllyttävät mainoslauseet Kuluttajaviraston huomautuksen jälkeen ja sitoutui olemaan käyttämättä niitä vastaisuudessakaan. Yhteispohjoismainen ongelma Matkapuhelimella tilattavat pikavipit ovat muodostuneet ongelmaksi kaikissa Pohjoismaissa. Pohjoismaiset kuluttaja-asiamiehet keskustelivat aiheesta kokouksessaan vuoden alussa. Kuluttaja-asiamiehet pitivät tärkeänä, että markkinoilla on tarjolla pienlainoja, sillä myös pienituloisilla kuluttajilla on tarvetta jaksottaa taloutensa tuloja ja menoja luottojen avulla. Kuitenkin tällä hetkellä pikaluottojen aggressiivinen markkinointi, korkeat korot ja epäselvät sopimusehdot aiheuttavat jatkuvasti ongelmia kuluttajille. Ruotsin kuluttaja-asiamies on ilmoittanut erään yrityksen valtakunnansyyttäjälle koronkiskonnasta. Ilmoitus ei kuitenkaan johtanut rikosprosessiin. Suomessa keskusrikospoliisi tutkii koronkiskontaa. Lue lisää: Pikavippiyritys markkinaoikeuteen (AKu 2/2008) 7

8 Säästö- ja sijoitustuotteiden kaupantekoon tarvitaan vankka tietopohja Säästö- ja sijoitustuotteet ovat monimutkaisia tuotteita, joista niin ostajalla kuin myyjälläkin voi olla tietovaje. Kuluttajan talouteen merkittävästi vaikuttava päätös syntyy silloin ennemmin summamutikassa kuin huolellisen harkinnan tuloksena. Eläkevakuutukset ja sijoitusrahastot ovat keskiverto-ostoksia huomattavasti hankalampia tuotteita. Ne ovat monimutkaisia ja niiden sopimukset ovat täynnä vieraita käsitteitä ja kytköksiä eri lakeihin. Kuluttaja ei useinkaan itse pysty asettamaan tarjolla olevia vaihtoehtoja paremmuusjärjestykseen, vaan on myyjän asiantuntemuksen ja myyntitavan armoilla. Toisaalta myyjäkään ei välttämättä hallitse asiaa tarpeeksi hyvin. Ongelmia lisää se, että sopimukset ovat pitkäkestoisia. Voi kulua vuosia, ennen kuin asiakas havaitsee, että säästösopimus ei esimerkiksi vastaakaan myyjän markkinoinnissa tai myyntitilanteessa antamia lupauksia. Asiakas ei kuitenkaan voi enää silloin vedota myyjän sanoihin, vaan ainoastaan siihen, mitä sopimuspaperissa lukee. Kuluttajavirasto on jo pitkään pitänyt tärkeänä, että hatarien tietojen perusteella tehtyjä valintoja ja niistä mahdollisesti tulevaisuudessa seuraavia ongelmia yritetään ehkäistä etukäteen. On lisättävä sekä kuluttajien että myyjien tietämystä eri säästötuotteista niin, että he eivät joudu myyntitilanteeseen kylmiltään. Rahoitustarkastus ja Vakuutusvalvontavirasto ovat pyrkineet vastaamaan tähän tavoitteeseen laatimalla kannanoton hyvästä myyntitavasta henki- ja eläkevakuutusten henkilöasiakasmarkkinoinnissa. Myös Kuluttajavirasto sai esittää valmistelun alkuvaiheessa näkemyksensä asiasta. Myyjältä lupa odottaa vastuullisuutta Kuluttajavirasto korostaa myyjän asemaa kaupanteossa. Vastuullinen myyjä ymmärtää, että eri asiakkailla on erilaisia tarpeita, kuuntelee näitä tarpeita herkällä korvalla ja ohjaa asiakkaiden varat niiden mukaisesti. Hän ei ala heti myydä asiakkaalle yksittäistä tuotetta, vaan antaa ensin kokonaiskuvan siitä, millaisia sijoitus- ja säästömahdollisuuksia on ylipäänsä olemassa. Kuluttajaviraston mukaan myyntitilanteessa voisi olla apua myös yhtenäisestä mallista, jonka mukaan kaikki yritykset etenisivät. Kun kuluttajat kuulisivat samat asiat samassa järjestyksessä useammalta eri myyjältä, he pystyisivät helpommin vertailemaan eri vaihtoehtoja. Samojen asioiden toistaminen voisi samalla kasvattaa asiakkaiden tietotasoa. Kuluttajavirasto muistuttaa, että pelkkä tietojen paketointi ei riitä, vaan informaation on myös tavoitettava kohderyhmä. Tästä esimerkkinä on Kuluttajaviraston ja Finanssialan Keskusliiton rahoitusyhtiöjäsenten laatima tarkistuslista tililuottojen myyjille. Taskuun mahtuvan listan avulla myyjä voi helposti myyntitilanteessa tarkistaa, että hän käy asiakkaan kanssa läpi kaikki tililuottoon liittyvät perusasiat. Lue lisää: > Ajankohtaista > Lausunnot ja kannanotot > Hyvä myyntitapa säästö- ja sijoitustuotteiden henkilöasiakasmarkkinoinnissa (Lausunto Vakuutusvalvontavirastolle) 8

9 Pankkien kanta-asiakasohjelmiin lisää läpinäkyvyyttä Kanta-asiakkaiden palkitseminen on levinnyt myös finanssipalveluihin. Pankkien, sijoitusyhtiöiden ja vakuutusyhtiöiden on otettava kanta-asiakasohjelmissaan huomioon Kuluttajaviraston linjaukset kanta-asiakasmarkkinoinnista. Kanta-asiakasohjelmiin kuuluu usein myös vakuutuksia ja muita finanssituotteita. Tällaisilla tuotteilla on usein muita tuotteita suurempi vaikutus kuluttajan talouteen. Rahoitustarkastus onkin katsonut tarpeelliseksi linjata sitä, millä tavoin finanssituotteita voidaan käyttää kantaasiakasohjelmissa ja on pyytänyt linjausluonnokseen kommentteja myös Kuluttajavirastolta. Rahoitustarkastuksen mukaan luottolaitosten antamia bonuksia ei voi käyttää muuhun kuin finanssituotteiden eli pankki-, sijoitus- ja vakuutustuotteiden maksamiseen. Esimerkiksi vakuutusyhtiö ei voi luvata kanta-asiakkaalleen etuja siitä, että tämä hankkii kodinkoneen tietystä liikkeestä. Toinen vaihtoehto on, että yritys maksaa edun asiakkaalle rahana. Toisin päin kuvio sen sijaan toimii. Esimerkiksi kodinkoneliikkeen kanta-asiakas voi kerryttää etujaan hankkimalla vakuutuksen kanta-asiakasohjelmaan kuuluvalta vakuutusyhtiöltä. Kuluttajavirasto pitää Rahoitustarkastuksen tulkintaa siinä mielessä hyvänä, että se voi selkeyttää luottolaitosten kanta-asiakasohjelmia ja lisätä samalla markkinoiden läpinäkyvyyttä. Kuluttajan kannalta ei kuitenkaan ole merkittävää eroa siinä, saako bonusta vakuutuksesta vai jääkaapista. Lisäedun pitää pysyä sivuroolissa Monissa kanta-asiakasohjelmissa asiakas saa sitä enemmän etuja, mitä enemmän hän keskittää hankintojaan. Kanta-asiakasohjelman tarjoama tuote ei aina välttämättä ole edullisin eikä asiakkaan tarpeiden kannalta paras vaihtoehto. Asiakkaalle on kuitenkin usein helpompaa valita omaan kanta-asiakasohjelmaan kuuluva tuote kuin alkaa selvitellä ja kilpailuttaa muita vaihtoehtoja. Asiakkaan päätöksenteon kannalta olennaista on se, mitä asioita markkinoinnissa painotetaan. Kuluttajaviraston vuonna 2007 julkaisemassa kanta-asiakasmarkkinointia ja kantaasiakasohjelmia koskevassa linjauksessa todetaan, että mainoksissa ei saa sopimattomasti korostaa mahdollista ostohyvitystä. Asiakkaalla pitäisi olla mahdollisuus tehdä valintoja tuotteen tai palvelun ominaisuuksien perusteella ei hänelle luvattujen lisäetujen houkuttelemana. Joissain kanta-asiakasohjelmissa asiakas voi kerätä bonuksia maksamalla ostoksensa maksutai luottokortilla. Kuluttajavirasto muistuttaa, että maksu- tai luotto-ominaisuutta käyttäessään asiakas siirtää aina maksua myöhempään ajankohtaan ja lisää omaa riskiään velkaantua. Maksu- tai luottokortilla maksamisesta luvatut edut eivät siksi saa yllyttää asiakkaita käyttämään korttia harkitsemattomasti. Lue lisää: > Kuluttajaoikeuden linjauksia > Kanta-asiakasmarkkinointi ja kantaasiakasohjelmat > Ajankohtaista > Lausunnot ja kannanotot > Luottolaitosten kantaasiakasjärjestelmät (Lausunto Rahoitustarkastukselle) 9

10 Muutokset maksamisessa ravistelevat kuluttajan rutiineja Euromaksualueen yhtenäistyessä kuluttajat kohtaavat muutoksia maksamiseen liittyvissä arkiaskareissaan. Maksamiseen käytettävät kortit muuttuvat sirullisiksi, tunnusluku korvaa allekirjoituksen ja tilinumerot pitenevät. Yhtenäisen euromaksualueen (Single Euro Payments Area, SEPA) toteutus on aloitettu tänä keväänä. Kolmen vuoden pituiseksi suunnitellun siirtymäkauden aikana nykyiset suomalaiset maksuliikennepalvelut korvautuvat asteittain uusilla eurooppalaisilla palveluilla. Muutokset herättävät aina myös huolenaiheita. Maksaminen on arkiseen elämänkulkuun liittyvä välttämätön perustoiminto, joka koskettaa kaikkia. SEPA muuttaa käytäntöjä myös kotimaassa eikä siis koske vain niitä, jotka suorittavat maksuja yli kansallisen rajan. Uusien toimintojen oppiminen voi tuntua kuluttajista hankalalta ja oppiminen pois vanhoista malleista on usein vielä vaikeampaa kuin kokonaan uuden asian opettelu. Sirukortti toi maksupäätteen kuluttajan operoitavaksi Sirumaksukortti on jo monen kuluttajan lompakossa ja vähitellen yhä useammassa liikkeessä tarjolla on sirumaksupääte. Maksamiseen käy sama tunnusluku kuin nostettaessa kortilla käteistä. Kortin käyttäminen maksupäätteessä itse on kokemuksena toisenlainen kuin pelkkä myyjän tulostaman maksukuitin allekirjoittaminen. Maksupäätelaitteiden erilaisuus vaatii paneutumaan asiaan aluksi rutiinitoimenpidettä enemmän. Harmittavaa on se, että yhdistelmäkortissa kansainvälinen käytäntö tuo maksupäätteen näyttöön aina ensisijassa luottovaihtoehdon, vaikka suomalaiset käyttävät mieluummin kortin pankkikorttiominaisuutta. Sirumaksamiseen siirtymisessä tulee muistaa erikseen myös erityisryhmien tarpeet: kaupan olisi hyvä olla yhteydessä esim. vanhus- ja vammaisjärjestöihin, jotta maksamisen turvallisuus ja sujuvuus olisi yhtäläinen kaikille ja käyttöön tulisivat parhaat käytännöt kaikkien kannalta. Hintava järjestelmä Euromaksualueen yhtenäistyminen tapahtuu pankkikohtaisin ratkaisuin, joten Suomessakin jokainen pankki valitsee itsenäisesti ajankohdan, jolloin se toteuttaa muutokset omissa järjestelmissään. Tämä voi hämmentää kuluttajia, jotka ovat tottuneet tähän saakka pankkialan yhteisiin malleihin ja käytäntöihin. Myös maksupalveluiden hinnoittelurakenteet muuttuvat SEPA yhtenäistää tietyt peruspalvelut kaikissa maissa, mutta lisäksi pankit voivat halutessaan tarjota asiakkailleen erilaisia lisäpalveluita. Tässä vaiheessa varmimpia SEPAn seurauksia on se, että valtavan suuruusluokan järjestelmän luominen tuottaa suuria kustannuksia ja keskeinen huoli kuluttajien kannalta on, miten nämä kustannukset kohdennetaan ja mitkä ovat järjestelmän todelliset hyödyt kuluttajille suhteessa kustannuksiin. Vaikka yhdenmukaisten maksutapojen on tarkoitus lopulta olla nykyistä paljon tehokkaampia ja mahdollistaa myös hintojen laskemisen, siihen menee aikaa ja väliaikakin on rahoitettava. 10

11 Maksupalveludirektiiviä jalkautetaan jäsenmaissa SEPAn yhtenäisten palvelujen ja ehtojen käyttö 31 maassa (EU-maat, Islanti, Norja, Lichtenstein ja Sveitsi) vaatii tuekseen yhtenäisen lainsäädännöllisen kehikon. Se toteutuu EU:n maksupalveludirektiivillä, joka on nyt implementoitavana jäsenmaissa. Monet SEPAn odotettavissa olevista hyödyistä kuluttajille, kuten tilisiirtojen yhdenmukaisuus (ei enää jakoa kotimaiseen tilisiirtoon, EU-maksuun ja SEPA-tilisiirtoon) saavutetaan vasta kun lainsäädäntö on saatu voimaan. Lue myös: Hyötyykö kuluttaja vähittäisrahoituspalveluja koskevien säännösten täydellisestä yhtenäistämisestä? (AKu 6/2007) EU:n sisämarkkinoiden yhteinen maksualuehanke: samat säännöt maksamiseen koko unionin alueelle (AKu 1/2006) 11

12 Maksukorttien kompastuskiviä Erilaiset maksukortit ovat vakiintuneet kuluttajien perusmaksuvälineiksi. Silloin tällöin kortin käyttöön kuitenkin liittyy ongelmia. Visa Electron vei ylimääräisen sentin Kuluttajavirasto otti yhteyttä Finanssialan Keskusliittoon saatuaan kuluttajalta ilmoituksen, että autoa tankatessa Visa Electron -kortti ylittää tehdyn katevarauksen. Kuluttaja oli tankannut autoaan Nesteen huoltoasemalla. Tankatessa Visa Electron kortilla on ennen tankkauksen aloittamista tehtävä katevaraus, esim. 60 euroa. Jälkeenpäin kuluttajan tiliote kuitenkin näytti, että kortilta oli veloitettu 60,01 euroa. Ylimääräinen sentti johtui Neste Oy:n mukaan siitä, että tankkauslaitteistosta saattaa valua vielä tankkauksen lopuksi muutama pisara ylimääräistä. Kuluttajavirasto kehotti sekä yritystä että Finanssialan Keskusliittoa huolehtimaan siitä, että tällaiset laitteistosta johtuvat ylitykset menevät yrityksen eikä kuluttajan piikkiin. 778/41/2007 Yhdistelmäkortin laskun epäselvyys sekoitti kuluttajan Moniin pankkikortteihin voi yhdistää luotto-ominaisuuden. Kuluttajalla oli tällainen Sampo Pankin Visa-yhdistelmäkortti. Saapunut lasku oli kuitenkin niin epäselvä, ettei kuluttaja ymmärtänyt, että maksaessaan vain laskuun merkityn minimisumman loppuosa muuttuikin korolliseksi luotoksi. Näin kuluttaja tahtomattaan ja huomaamattaan siirtyi korollisen luoton käyttäjäksi. Kuluttajavirasto puuttui Sampo Pankin laskutuskäytäntöihin. Laskun on oltava niin selkeä, että kuluttaja helposti ymmärtää, että valitessaan vaihtoehdon, jossa maksaa vain osan kertyneen velan kokonaissummasta, loppuosaan lisätään korkoa. Yritys selkeytti laskujaan tältä osin. 2005/41/8201 Korttiuudistus ei velvoittanut luotto-ominaisuuden ottamiseen Osuuspankki lähestyi asiakkaitaan ilmoittamalla, että korttiuudistuksen myötä vanhat Kultakortit poistuvat käytöstä ja asiakkaiden olisi syytä hakea uusi OP-Visa. Asiakas oli hakemusta tehdessään tiedustellut, onko korttiin pakko ottaa luotto-ominaisuus. Pankista todettiin, että kyseiseen korttiin on luottoraja määriteltävä, vaikka sitä käyttäisikin vain pankkikorttina. Myöhemmin selvisi, että asiakas olisi voinut halutessaan ottaa myös OP-Visa Electron kortin, jossa luotto-ominaisuutta ei ole. Tästä vaihtoehdosta ei kuitenkaan kerrottu asiakkaan saamassa kirjeessä eikä asiakkaan ilmoitettua haluttomuutensa ottaa luotollinen kortti. Kuluttajavirasto huomautti Osuuspankkia ja koko pankkialaa Finanssialan keskusliiton välityksellä huolehtimaan siitä, että kuluttajalla säilyy aito mahdollisuus valita. Markkinoinnin läpinäkyvyyden tarve korostuu sirukorttiuudistuksen yhteydessä. 2006/40/

13 Maksuaikakortti baarikärpäsille Bilettävää nuorisoa kosiskelevaa Neocard maksuaikakorttia sai käyttää yökerhoissa ja baareissa. Mitä enemmän velkaantui, sitä enemmän luvattiin etuja, kuten sisäänpääsyjä ilmaiseksi ja jonon ohi yökerhoihin. Kuluttajavirasto puuttui asiattomaan markkinointiin. Nuorille suunnattu maksuaikakortti kuohutti mieliä muutama vuosi sitten ja Kuluttajavirastoon saapui useita ilmoituksia. Yleisesti paheksuttiin sitä, että tilanteessa, jossa nuorison juomisesta ollaan eri yhteiskunnan taholla huolissaan, markkinoidaan tuotetta, joka suorastaan yllyttää alkoholin ostamiseen. Maksuaikakorttia sai käyttää tiettyyn käyttörajaan saakka eri yökerhoissa ja baareissa. Kortilla oleva velkasaldo maksettiin kuukauden viimeisenä päivänä suoravelotuksena. Korttiin saattoi myös yhdistää erillisen luotto-ominaisuuden, johon liittyi oma luottoraja. Mitä enemmän kortilla osti, sitä enemmän sai erilaisia etuja. Ostettuaan tarpeeksi sai korkeamman saldorajan kortin ja yhä enemmän etuja. Kyseenalaisia myynninedistämiskeinoja Kortin markkinointia ei katsottu hyvällä. Kulutusluotto on luottotyypistä riippumatta sellainen tuote, jonka markkinointia arvioidaan muita kulutustuotteita tiukemmin. Tässä tapauksessa erityisesti kohderyhmä, nuoret, kiristi arviointia. Arpajaisten ja palkintojen, kuten tässä tapauksessa erilaisten VIP-etujen, korostaminen markkinoinnissa ei ole luottojen yhteydessä sopivaa. Edut kiinnittävät kuluttajan huomion epäolennaisuuksiin, ja kuluttaja unohtaa helposti harkinnan siitä, tarvitseeko luottoa ja pystyykö maksamaan. Tuotteen vertailu muihin rahoitusvaihtoehtoihin unohtuu helposti. Neocardia markkinoitiin etujen lisäksi myös kamerapuhelimen arvonnalla, johon saattoi osallistua vain avaamalla korttitilin ja maksamalla korttimaksun. Toinen markkinointikeino oli ns. kaverilta kaverille markkinointi: mitä useamman kaverin sai hankkimaan kortin, sitä enemmän etuja sai itse. Tällainen kampanjointi soveltuu erityisen huonosti luottojen markkinointiin, sillä luoton ottamisen tulee aina perustua luoton tarpeellisuuteen ja oman maksukyvyn arviointiin. Tässä tapauksessa nuorta houkuteltiin epäasiallisin keinoin ja toisaalta suostuttelijana oleva nuori houkuteltiin suostuttelemaan kaveriaan epäasiallisin keinoin. Ei luottoa luoton maksamiseen Kuluttajavirasto sai kortin markkinoinnista sellaisen vaikutelman, että Neocaradilla maksettu ostos siirtyisi luottokortin velkasaldoksi, jos sitä ei maksettaisi eräpäivänä. Yritys selvitti kuitenkin, että Neocardilla tehdyt ostokset veloitetaan Neocardin ehtojen mukaan ja korttiin liitetty luotto maksetaan luottoehtojen mukaisesti. Asian yhteydessä painotettiin yleisesti sitä, että ehto, joka mahdollistaisi sen, että velalla voitaisiin maksaa velkaa olisi kohtuuttomana ehtona kuluttajansuojalain vastainen. Tällainen käytäntö opettaisi nuoria suhtautumaan kevyesti velkaantumiseen ja vaarana on, että nuoret omaksuvat välinpitämättömän suhtautumisen velalla elämiseen. Korttia markkinoiva Neocard Oy muutti markkinointiaan ja kortin sopimusehtoja sekä laajensi kortin toimialuetta baareista muihin hyödykkeisiin. 2004/40/

14 Alennuksella yllytettiin hakemaan luottokorttia Kuluttaja oli ostoksilla Hemtex-liikkeessä ja halusi maksaa ostoksensa käteisellä. Myyjä tarjosi kuitenkin mahdollisuutta maksaa laskulla ja saada näin alennusta. Täytettyään sopimuspaperit kuluttaja sai 10 prosentin alennuksen ostoksestaan. Myöhemmin kuluttaja kuitenkin totesi sitoutuneensa Ikano Rahoitus nimisen rahoitusyhtiön tililuottoasiakkaaksi. Rahoitusyhtiöltä saapuneeseen laskuun oli lisätty 2,5 euron lisämaksu. Vastuullinen luotonanto ja hyvä luotonantotapa edellyttävät, että kuluttaja voi rauhassa harkita luotonottoa ja tutustua keskeisiin luottoehtoihin. Vastuullinen luotonantaja ei käytä alennuksia, markkinointiarpajaisia tai muita lisäetuja kulutusluottojen markkinoinnissa. Erityisen sopimatonta on tarjota alennusta heti kassalla niille, jotka samalla täyttävät luottokorttihakemuksen. Tällainen markkinointi on sopimatonta ja yllyttää harkitsemattomaan luotonottoon. Myyjän tulee ostotilanteessa aina selvittää kuluttajalle, jos ostosten rahoittamiseksi tarjotaan luottoa, millaista luottoa tarjotaan, luottohinta ja sen kustannukset sekä keskeiset sopimusehdot. Kuluttajan sitominen luottosopimukseen tämän tietämättä on kohtuutonta. Kuluttajan on voitava itse valita haluaako hän rahoittaa ostoksensa luotolla ja sitoutua tarjotun luottokortin tai osamaksun käyttämiseen. Hänelle on lisäksi annettava riittävästi aikaa rauhassa harkita luoton ottamista tai luotolla maksamista. 636/41/

15 Kuluttajalle eräpäivä tarkoittaa maksupäivää Koska lasku pitää maksaa? No tietysti eräpäivänä, sanoisi kadunmies. Matkatoimisto Tjäreborg ja luottokorttiyhtiö American Express olivat kuitenkin sitä mieltä, että eräpäivänä maksun pitäisi olla jo heillä, ei pankin järjestelmissä. Kuluttajat mieltävät maksaneensa laskun ajoissa, jos se on maksettu viimeistään eräpäivänä. Kuluttajansuojalaki tukee tätä vakiintunutta ajattelumallia. Sen mukaan maksun katsotaan tapahtuneen sinä päivänä kun pankki tai posti on hyväksynyt maksutoimeksiannon. Näin ollen kuluttajan suorittama maksu eräpäivänä on riittävä, eikä maksuviivästystä tapahdu, vaikka maksu saapuisikin velkojalle vasta eräpäivän jälkeen. Tjäreborg ja American Express vaativat maksuehdoissaan kuluttajia suorittamaan maksut siten, että ne näkyvät eräpäivänä yrityksen järjestelmissä. Jos maksu suoritetaan eri pankkiryhmän pankkiin kuin missä vastaanottajan tili on, ei kuluttaja voi varmuudella tietää, kuinka kauan varojen kirjautumiseen vastaanottajan tilille kuluu aikaa. Siten on kohtuullista, että kaikissa kuluttajasopimuksissa kuluttajan viimeistään eräpäivänä tekemä maksu katsotaan oikeaaikaiseksi. Kuluttajavirasto neuvotteli asiasta yritysten kanssa ja molemmat suostuivat muuttamaan ehtojaan siten, että eräpäivä on se päivä, jolloin kuluttajan on viimeistään maksettava lasku. (2296/41/2007, 2006/41/4684) 16

16 Perinnässä muistettava kohtuus 25 sentin suuruisen saatavalle 5 euroa perintäkuluja, maksimi perintäkulut automaattisesta sähköpostimuistutuksesta, maksuaikaa hädin tuskin viikko. Kuluttajavirasto kävi läpi perintää koskevat ilmoitukset puolentoista vuoden ajalta ja havaitsi vakaviakin puutteita. Kuluttajavirasto valvoo hyvän perintätavan noudattamista. Hyvään perintätapaan kuuluu mm. se, että kuluttajalle annetaan riittävästi aikaa selvittää oikeutensa ja varautua maksuun. Puolentoista viime vuoden aikana virastoon saapuneista perintää koskevista ilmoituksista iso osa koski sitä, että käytännössä perintäkirje oli saapunut vasta aivan eräpäivän alla tai jopa sen jälkeen. Syynä tähän näyttäisi olevan se, ettei kirjeitä postiteta samana päivänä kuin ne on päivätty. Perintäkulut aina maksimissa Toukokuussa 2005 tuli voimaan lainmuutos, jossa säädettiin perintäkulujen enimmäismääristä. Monet perintää hoitavat tahot tuntuvat kuitenkin tulkinneen enimmäismäärän vakiokulumääräksi ja unohtaneen lain yleisen kohtuullisuusvaatimuksen. Kuluja tulisi arvioida aina sen mukaan kuinka suuri on itse saatava, mikä on perintään käytetty työmäärä ja onko valittu suoritustapa perintätehtävälle sopivin. Kuluttajaviraston tietoon on tullut esimerkiksi tilanne, jossa kuluttajalta karhuttiin 25 sentin suuruista jäännöstä höystettynä 5 euron perintäkuluilla. Toisessa tapauksessa perintätoimisto laskutti alle euron suuruisen summaan liittyneestä ensimmäisestä maksuvaatimuksesta yli 20 euroa ja seuraavistakin kymmenisen euroa. Tällainen epäsuhta on kohtuuton sekä saatavan pienuuteen nähden että perinnän vaatimaan työmäärään nähden. Toisinaan perintäkuluja on peritty maksimimäärä jokaisesta samaa asiaa koskevasta perintäkirjeestä, vaikka valtaosa työstä, kuten erilaiset selvitykset ja tietojen tallennus, on tehty ensimmäisen kirjeen yhteydessä ja seuraavat lähtevät usein lähes automaattisesti. Perintäkulujen enimmäismääriä myös ylitetään silloin tällöin, mikä on sallittua vain erityistapauksissa ja silloinkin kuluttajalle on erikseen ilmoitettava ylityksestä. Tällaisissa tapauksissa kuluttajalle on eriteltävä vaaditut perintäkulut, jotta hän pystyy hahmottamaan mistä toimenpiteistä ne koostuvat. Kuluttajavirastoon tulleista ilmoituksista osasta kävi ilmi, että kulujen ylityksistä ja niiden perusteista ei aina kerrottu kuluttajalle. Kuka perii? Kuluttajat ovat toisinaan epätietoisia siitä, keneltä velkaa koskeva lasku oikeastaan tulee ja onko kyseessä velkojan maksumuistutus vai perintätoimiston maksuvaatimus. Erityisesti silloin, kun jo laskutus on siirretty perintätoimiston hoidettavaksi, olisi laskujen selkeyteen ja luettavuuteen kiinnitettävä huomiota ja annettava myös hyvät ohjeet reklamaatioiden hoitamista varten. Kuluttajalla on oikeus saada tietoja velastaan velkojan lisäksi myös perintätoimistolta, jos asiansa on sinne siirretty. Ajantasainen tieto veloista olisi annettava viimeistään kuukauden kuluttua pyynnöstä. Kuluttajavirasto piti viime syksynä perintäaiheisen seminaarin, jossa perinnässä esiin nousseita ongelmakohtia käytiin alan kanssa läpi. Lue lisää: > Perinnän valvonnassa esiin nousseita asioita (pdf) 17

17 Pieniäkin luottoja tarvitaan Vastuullisen luotonannon kansainvälisessä seminaarissa puitiin köyhimpien kansanosien ylivelkaantumisen syitä. Kohtuuhintaisille pienlainoille olisi tarvetta kaikissa maissa. Luotonantoon liittyvät kysymykset puhuttavat ympäri maailmaa. Syyskuussa 2007 vapaamuotoinen vastuullisen luotonannon ryhmittymä järjesti aiheesta Brysselissä seitsemännen kansainvälisen seminaarin. Seminaarin otsikkona oli Sääntely, valistus ja yhteistyö vastuullisessa luotonannossa ja aiheina erityisesti ylivelkaantuneisuuteen, korttiluottoihin, talouskasvatukseen, luottoluokitukseen ja pienlainoihin liittyvät kysymykset. Kaikki ovat tuttuja aiheita Suomessakin. Kohtuuhintaiset luotot avuksi ehkäisemään ylivelkaantumista? Keskusteltaessa ylivelkaantuneisuudesta ja vastuullisesta luotonannosta korostetaan asiallista markkinointia, luotonottajan takaisinmaksukyvyn arvioimista sekä kohtuullisten sopimusehtojen ja perintämenettelyjen tärkeyttä. Mahdollisuudesta saada kohtuuhintaista luottoa ei kuitenkaan vielä ole kovin laajasti keskusteltu keinona ehkäistä ylivelkaongelmia. Vastuullisen luotonannon ryhmittymän lähtökohtana on, että hinnoiltaan ja ehdoiltaan kohtuullisten luottojen tulee olla kaikkien saatavilla. Elämme luottoyhteiskunnassa, jossa mahdollisuus saada luottoa on tärkeä osa tavanomaista elämänmenoa. Luottojen saatavuus on tärkeää tulojen ja menojen jaksottamiseksi ja suurempien hankintojen rahoittamiseksi. Tutkimusta kaivattaisiin siitä, miten luottojen tarjonta kohtaa heikommassa taloudellisessa asemassa olevat kuluttajat. Onko niin, että heikommassa asemassa olevat saavat vain huomattavasti korkeakorkoisempaa lainaa kuin muut ryhmät? Suomessa Taloudenhallinnan neuvottelukunnan tekstiviestilainojen käyttäjistä teettämän tutkimuksen mukaan merkittävä osa luotonottajista rahoittaa pikavipeillä jokapäiväisen elämänsä rahantarvetta. Pikavippejä saavat köyhätkin siinä missä pankkilainan myöntäminen edellyttää yleensä vakuuksia, takausta tai vakituista työpaikkaa. Tutkimuksen perusteella suurin pikavippien käyttöön liittyvä ongelma on taloudellisesti huono-osaisten köyhtyminen entisestään korkeakorkoisten vippilainojen vuoksi. Suomessa tilanne kansainvälisesti verrattuna on luotonannon vastuullisuuden osalta lähtökohtaisesti hyvä. Meillä kuluttajansuojalain säännökset todellisen vuosikoron ilmoittamisesta, kohtuullisista sopimusehdoista, luotonottajan oikeudesta maksaa luotto ennenaikaisesti takaisin kuluitta sekä perintälaki ovat ennaltaehkäisseet monien ylivelkatilanteiden syntymisen. Korttiluotot ajankohtainen ongelma monessa maassa Seminaarissa keskusteltiin luottokorttien käytön yleistymisestä Euroopassa. Yhä useammalla kuluttajalla on samanaikaisesti monia luottokortteja, mikä monille aiheuttaa vaikeuksia hallita takaisinmaksua. Jotta erääntyneistä maksuista selvittäisiin, aikaisempaa korttiluottoa saatetaan rahoittaa ottamalla uusi luottokortti. Seurauksena on helposti ylivelkaantuminen. Useita luottokortteja parempana ratkaisuna pidettiin vain yhtä tai muutamaa korttiluottoa. 18

18 Tilanteen syinä nähtiin liian aggressiivinen korttiluottojen markkinointi. Luottokortteja on mm. markkinoitu erityisesti heikossa taloudellisessa asemassa oleville kuluttajille. Kuluttajille on lähetetty pyytämättä ilmoituksia korotetuista luottorajoista. Uutena selittävänä tekijänä nähtiin myös luottokustannusten piilottaminen koron sijasta erilaisiin luottosuhteesta perittäviin maksuihin ja maksuviivästyksen johdosta perittäviin sopimussakkoihin, mikä tekee luottokustannusten hahmottamisen vaikeaksi. Onneksi tilanne Suomessa on tässäkin suhteessa parempi kuin monessa muussa maassa, vaikka em. ilmiöt eivät meilläkään ole tuntemattomia. Suomessa esimerkiksi korttiluottojen myyntitilanteen asiallisuuteen on juuri kiinnitetty myyjien huomiota Kuluttajaviraston ja Finanssialan keskusliiton yhteistyössä. Seitsemän periaatetta vastuulliseen luotonantoon Vastuullisen luotonannon ryhmittymä on laatinut seitsemän vastuullisen luotoannon periaatetta. Periaatteiden mukaan: Vastuullisia ja kohtuuhintaisia luottoja tulee olla tarjolla kaikille. Luottosuhteiden tulee olla läpinäkyviä ja ymmärrettäviä. Luotonannon tulee aina olla varovaista, vastuullista ja oikeudenmukaista. Kohtuullistamisen tulee olla ensisijainen keino luoton irtisanomiseen nähden. Kuluttajaa suojaavan lainsäädännön tulee olla vaikuttavaa. Ylivelkaantumisesta tulee ottaa yhteiskunnallinen vastuu. Luotonottajilla tulee olla keinot käyttää oikeuksiaan ja tuoda ilmi epäkohtia. Vastuullisen luotonannon seminaarissa osallistujia oli kaikista Eu:n jäsenmaista, USA:sta, Brasiliasta, Etelä Amerikasta, Japanista, Kanadasta ja Albaniasta. Suomesta seminaariin osallistui Kuluttajavirasto. Seminaarin puheenjohtajana ja kantavana voimana toimi professori Udo Reifner Hampurin Institut fur Finanzdienstleistungenista. Suomen tilanteesta luennoi johtaja Anja Peltonen Kuluttajavirastosta. Lue myös: Miten ja mihin nuoret käyttävät pikavippejä ja muita kulutusluottoja (KTM:n tutkimus 10/2006) 19

19 Kulutusluottojen sääntely eteni EU:ssa EU:n kulutusluottodirektiivi on viimein hyväksytty. Kuluttajavirasto lausui vielä marraskuussa parlamentille viime hetken uudistamisehdotuksista. Huolta herätti mm. ehdotus jättää luoton takaisinmaksamista koskevien kulujen määrittely kansallisen sääntelyn piiriin. Kuluttajan oikeus maksaa lainansa takaisin ennenaikaisesti säilyi direktiivissä. Poistettavaksi ehdotettiin kohtia, joissa linjataan luotonantajan oikeudesta korvaukseen ennenaikaisen takaisinmaksun johdosta syntyvistä kuluista. Jos kohdat olisi poistettu, ei kuluttajan turvana olisi ollut yhteisötason sääntelyä, vaan kuluttaja olisi jäänyt kokonaan kansallisen sääntelyn varaan. Parlamentin toisen lukemisen jälkeen myös ehdotus luottolaitosten käyttöön laaditun standardilomakkeen käytöstä uhkasi jäädä pois. Standardoitu lomake, jolla annetaan ennakkotiedot kyseessä olevasta luotosta, auttaa kuluttajaa tyypillisesti vaikeaselkoisten luottosopimusten hahmottamisessa. Kaikille samanlainen lomake helpottaa myös merkittävästi luottomuotojen ja luotonantajien tarjousten vertailua. Valkoinen kirja sääntelemään asuntoluottoja Kuluttajavirasto oli tammikuussa kuultavana myös EU:n kiinnitysluottoja koskevan valkoisen kirjan yhteydessä. Virasto totesi, että siitä huolimatta, että uudistuva kulutusluottodirektiivi ei kata asuntoluottoja, Suomessa ei ole tarvetta EU-tason sääntelylle. Asuntoluottomarkkinat toimivat Suomessa hyvin. Jos sääntelyä kuitenkin tulee, on huolehdittava siitä, ettei suomalaisten kuluttajien asema heikkene nykyisestä. Mm. velvollisuus ilmoittaa luoton todellinen vuosikorko, oikeus ennenaikaiseen takaisinmaksuun kuluitta sekä sosiaalisen suoritusesteen huomioiminen maksuviivästystilanteissa ovat seikkoja, joiden säilyminen tulee turvata. Lue lisää: Kulutusluottodirektiiviä uudistetaan: Yhdeksän tärkeää kohtaa kuluttajan näkökulmasta (Aku 4/2006) 20

20 Ajankohtaista kuluttajaoikeudesta 3/ Kuluttajaviraston tehtävänä on kuluttajan aseman turvaaminen ja vahvistaminen. Kuluttajaviraston ylijohtaja toimii myös kuluttaja-asiamiehenä ja virastossa hoidetaan kuluttaja-asiamiehelle kuuluvat tehtävät. Kuluttaja-asiamiehen tehtävä on valvoa ja kehittää kuluttajan oikeusasemaa markkinoilla ja varmistaa, että markkinointia ja sopimusehtoja koskevia pelisääntöjä noudatetaan. Myös takaukseen ja kuluttajaperintään liittyvät asiat kuuluvat kuluttaja-asiamiehen toimivaltaan. Lisäksi kuluttaja-asiamies voi avustaa kuluttajia oikeudessa. Lisätietoa: 13