Read this story in English. My personal story

Transkriptio

1 My personal story Finland 64 Male Primary Topic: CHILDHOOD / FAMILY LIFE / RELATIONSHIPS Topics: IDENTITY PROFESSIONAL CAREER SOCIETAL CONTEXT Key actors: myself, colleagues, employer, labour union Year: caring/carer/care giver family life responsibility roles/role pattern (not) questioning/(no) doubts ambition part time/full time retirement care facilities Read this story in English (...) R: It could be this trade union activity in which I participated when I was doing metal work. There were mostly men who participated at that time, like it is now as well. When I start to think about it, I had just started a family, I had small children, hard work and on the side trade union activity. I have many times thought whether it had an effect on family 1

2 life. Was there enough time for kids, wife and housework? Meetings in the evening and things like that, training courses I thought I can have an effect on issues this way and get something out of it, but in fact it demanded a lot. Was it more important than participation in normal family life and being with children? How is it re ected on... These are questions to think about afterwards, but life at that time was like that. Hard, stressful but it had to be done. I would not do it again if it was possible. It was really enfeebling. It was a male dominated activity; women were home with the kids doing household work while men participated in trade union activity. I don t know what else to say about it. I: What did your wife think about it then? R: In fact she never objected or judged me but I wouldn't know if she was I guess she thought that it is part of work, in uencing issues and so on. She never I don t remember that she had asked that I have to stop doing it. She had in a way become conscious that someone has to do this work. I: Thinking back, how does this decision feel like? R: That I did it? Like I said, I don t think that I would do it again if I could choose once more. There were of course also good moments. It felt good to participate, but I do think that since the kids are there, there should be more time to be with them. At least as I am retired now Well, now I have hobbies but since the kids are grown up, I think it is better to have hobbies than just lie down on the coach. At that time as I had There is the house loan, the kids are small, work and trade union activities on the side. It was di cult. Like I have said, I have hypertension as a memory of that. Luckily, I am not a drunk like many people who do that. I: ( ) You mentioned that it would have been nice to spent more time with the kids, did I understand correctly? R: Yes, looking back I think that it took a lot of time. When you are home, you are tired. I remember that my wife said afterwards that when you came from work, you just lied on the couch with a newspaper. It felt normal but now when I think about it, she must have 2

3 felt that it is wrong that.. I should have had the energy. These are the role of men and women. As my wife was home, I thought that it is right that she had cooked. When the man comes home tired and lies on the couch, that is not a good thing from the perpective of women. However, it was often like this. After a hard day, there was no energy to have hobbies or be active. I: You mentioned that you had an arrangement that your wife just worked on the weekends. Why was this? R: I guess it was a necessity. We had bought an apartment and took a loan and we had to pay it back and get money. At that time Both of us had moved from the countryside and we didn t have a circle of acquintances who would have taken care of the kids. At that time there were no kindergartens like there are now. It was a necessity this arrangement. When I look back, I think it is crazy. There is not much time for family life. It was hard and exhausting. This is the way it was arranged. Some people are blaming us, who have been born right after the war, that we are just parasites. That we are in good positions in society and and do not think about the young people. (laughs) I don t know. It is a history full of work and I am happy to enjoy old-age bene ts. (...) Read this story in Finnish I: Eli, olet antanut jo yhden esimerkin omasta elämästäsi etää miten se on vaikuttanut, että olet mies. Ja olet kertonut miten se vaikutti. Pyytäisin nyt antamaan toisen esimerkin siitä, että miten oma mieheys on vaikuttanut elämään. R: Niin, tää vois olla tää ammattiyhdistysliike mihin minäkin täällä metallihommissa sitten lähdin mukaan. Sehän oli aika miesvaltaista siihenkin aikaan, niinkuin se on nytkin, osallistuminen siihen. Sitä kun miettii kun just oli perhe perustettu ja oli pieniä lapsia ja raskas työ ja siinä sivussa vielä tämmöinen ammattiyhdistystoiminta niin jälestäpäin monta kertaa on miettinyt, että millä keinoin se vaikutti perhe-elämään. Jäikö lapsille riittävästi aikaa, jäikö vaimolle ja kotitöille? Iltakokoukset ja tämän tämmöiset juoksut, kurssilla käynnit, jotta.. Niistä kuvitteli, että sillä keinoin vaikuttaa asioihin ja saa jotakin, mutta kyllähän se varmasti vei paljon. Oliko tärkeämpää tämä kun se osallistuminen 3

4 siihen normaaliin perhe-elämään ja lasten kanssa olemiseen? Miten se heijastuu sitten... Nää on sellaisia kysymyksiä mitä sitä aina jälestäpäin aina miettii, mutta se oli sen aikaista elämää. Raskasta, stressavaa, mutta se oli tehtävä. En lähtisi toista kertaa enää jos vielä olisi mahdollista, niin siihen rulianssiin. Se on todella voimia vievää. Se oli aika miesvaltaista touhua, naiset oli kotona lasten kanssa ja kotitöissä ja miehet osallistumassa vähän AY-toimintaan. En mä muuta osaa siitä sanoa. I: Tota, mitä sun vaimo sanoi tähän tilanteeseen silloin? R: Itse asiassa hän ei koskaan sitä vastustanut eikä tuominnut, mutta... En osaa sanoa oliko hän.. Kai hän otti niinku normaalina, että se kuuluu siihen työkuvioon, vaikuttaminen ja tämmönen. Ei koskaan se ei.. En muista, että ois mitään vaatinut, että pitää lopettaa tai muuta. Hän oli tavallaan tiedostanut, että pakko jonkun tehä näitäkin hommia. I: Miltä tää tehty ratkaisu tuntuu näin jälkikäteen ajatellen? R: Kun läksin mukaan siihen vai? Niinkuin sanoin, niin en.. tuskin lähtisin enää jos uudelleen sais valita. Siinä oli tietysti hyviä hetkiäkin. Tuntui kivalta olla siellä mukana, mutta kyllähän se jotenkin tuntuu, että kun on lapsia ja muuta niin enemmän pitäis niiden kanssakin keretä olla. Ehkä ainakin näin eläkkeellä ollessa.. Niin no, nyt on taas omat eläkeläisharrastukset, mutta kun lapsetkin on isoja niin ehkä se on parempi harrastaa kun jäädä sinne sohvan pohjalle makaamaan, mutta siihen aikaan todella kun on kaikki.. On asuntovelat ja on lapset pieniä ja on työ ja siinä sivussa vielä AY-toiminta niin aika tukkoista se oli välillä. Ja niinku olen sanonutkin niin muistona on verenpainetaudit ja tän tämmöset. Onneks ei tullu juoppoa niinku moni saattoi kun tuommoiseen hommaan lähtee niin tulee alkoholisti, mutta ei tullu. I: Nyt katkes multakin vähän ajatus.. Mainitsit, että olis ollu mukavaa viettää enemmän aikaa lasten kanssa, ymmärsinkö oikein? R: Kylle se jälestäpäin tuntuu, että ehkä se vei aika paljon sitä aikaa. Sitten kun kotona oli niin oli niin väsyny. Sen mä muistan, että vaimo jälestäpäin sano, että kun töistäkin tulit niin sohvalle menit sanomalehden kanssa makaamaan. Se tuntui itestä ihan normaalilta, 4

5 mutta kun nyt miettii niin varmasti se oli hänestäkin väärin, että.. Olis pitänyt jaksaa. Tässä se tulee se miehen ja naiset roolit. Kun vaimo oli kotona, minusta se tuntui oikealta, että hän on laittanut ruoan valmiiksi. Mutta sitten mies tulee väsyneenä ja ruljahtaa johonkin sohvalle niin ei sekään naisten kannalta hyvä oo. Monta kertaa se kuitenkin näin oli. Raskaan päivän jälkeen niin ei sitä paljon jaksanu enää harrastaa eikä mitään. I: Mä mietin sitä, että mainitsit, että teillä oli semmonen järjestely, että vaimo oli vaan viikonloput töissä. Mikä tässä oli takana? R: Se oli kai pakon sanelemaa. Meillä oli asunto hankittu velaksi ja piti maksaa ja rahaa saada. Siihen aikaan mekin molemmat oltiin maalta muuttaneita niin täällä ei ollut sitä tuttavapiiriä, että olis lapsia hoitanu. Eikä siihen aikaan ollu niitä päiväkoteja niinku nyt on. Se oli pakon sanelema järjestely tämmöinen. Mikä sekin on jälestäpäin kun miettii niin aivan hullua. Ei siinä perhe-elämälle jäänyt paljon aikaa. Todella raskasta ja kuluttavaa. Näin se oli järjestetty. Niinku jotkut haukkuu meitä suuria ikäluokkia, että ne on vaan semmoisia loisia, että me on itelle savutettu kaikki hyvät asemat ja nuorisoa ei muisteta. (nauraa) En tiedä. Kyl se aika työntäyteinen historia kuitenkin on ja mielellään nauttii näistä eläkepäivistä. R: No itseasiassa mä voisin vielä pyytää sua tiivistämään tän tarinan.. Milläköhän tämän tiivistäis.. Tuleehan siinä tietysti sekin se miehen ja naisen rooli, mutta tuota.. Kumminkin olihan naisilla samanlaista toimintaa ja harrastuksia, mutta enimmäkseenhän me miehet oltiin tuolla AY-toiminnassa ja muussa.. No poikakin, sen lisäksi, että harrasti jääkiekkoa niin kyllä minä häntä kuskasin hallilta hallille mitä jäi aikaa, mutta... Miten tuon tiivistäisi sitten.. I: No mutta ei se oo pakollista.. 5