EUROOPAN PARLAMENTTI

Transkriptio

1 EUROOPAN PARLAMENTTI Teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunta 31. elokuuta 2001 VÄLIAIKAINEN 2001/2093(INI) A5-0000/2001 MIETINTÖLUONNOS Kansainvälisen kaupan avautuminen ja demokratia (2001/2093(INI)) Teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunta Esittelijä: Harlem Désir PR\ doc PE

2 PE /18 PR\ doc

3 SISÄLTÖ Sivu ASIAN KÄSITTELY...4 PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS...5 PERUSTELUT...12 TYÖLLISYYS- JA SOSIAALIVALIOKUNNAN LAUSUNTO... YMPÄRISTÖASIOIDEN, KANSANTERVEYDEN JA KULUTTAJAPOLITIIKAN VALIOKUNNAN LAUSUNTO... KEHITYSYHTEISTYÖVALIOKUNNAN LAUSUNTO... PERUSSOPIMUS-, TYÖJÄRJESTYS- JA TOIMIELINASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO... PR\ doc 3/18 PE

4 ASIAN KÄSITTELY Parlamentin puhemies ilmoitti 5. heinäkuuta 2001 pidetyssä istunnossa, että teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunnalle on annettu lupa laatia työjärjestyksen 163 artiklan mukaisesti valiokunta-aloitteinen mietintö kansainvälisen kaupan avautumisesta ja demokratiasta ja että työllisyys- ja sosiaalivaliokunnalta, ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnalta, kehitysyhteistyövaliokunnalta sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnalta on pyydetty lausuntoa. Teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunta oli nimittänyt 25. huhtikuuta 2001 pitämässään kokouksessa esittelijäksi Harlem Désirin. Valiokunta käsitteli mietintöluonnosta 20. kesäkuuta 2001 ja 28. elokuuta 2001 pitämissään kokouksissa. Viimeksi mainitussa kokouksessa se hyväksyi päätöslauselmaesityksen äänin... puolesta,... vastaan ja... tyhjä(ä) / yksimielisesti. Äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet:... (puheenjohtaja/puheenjohtajana),... (varapuheenjohtaja),... (varapuheenjohtaja),... (esittelijä),...,... (... puolesta),... (... puolesta työjärjestyksen 153 artiklan 2 kohdan mukaisesti),... ja... Työllisyys- ja sosiaalivaliokunnan, ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan, kehitysyhteistyövaliokunnan ja perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan lausunnot ovat tämän mietinnön liitteenä;... valiokunta päätti... olla antamatta lausuntoa. Mietintö jätettiin käsiteltäväksi... Tarkistusten jättämisen määräaika ilmoitetaan sen istuntojakson esityslistaluonnoksessa, jonka aikana mietintöä käsitellään. PE /18 PR\ doc

5 PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Euroopan parlamentin päätöslauselma kansainvälisen kaupan avautumisesta ja demokratiasta (2001/2093(INI)) Euroopan parlamentti, joka ottaa huomioon 4. toukokuuta 1999 antamansa päätöslauselman monenkeskisistä kauppasuhteista: Euroopan unioni ja sen kehitysmaakumppanit 1, 18. marraskuuta 1999 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta neuvostolle ja Euroopan parlamentille Maailman kauppajärjestön vuosituhannen vaihteen kierrosta koskevasta Euroopan unionin lähestymistavasta (KOM(1999) 331 C5-0155/ /2149(COS)) 2, 15. joulukuuta 1999 antamansa päätöslauselman Seattlessa pidetystä Maailman kauppajärjestön kolmannesta ministerikokouksesta 3 ja 13. maaliskuuta 2001 antamansa päätöslauselman sisäänrakennettua työohjelmaa koskevista WTO:n neuvotteluista 4, ottaa huomioon työjärjestyksen 163 artiklan, ottaa huomioon teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä työllisyys- ja sosiaalivaliokunnan, ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan, kehitysyhteistyövaliokunnan ja perussopimus-, työjärjestysja toimielinasioiden valiokunnan lausunnot (A5-0000/2001), A. katsoo, että toisen maailmansodan jälkeen kansainvälinen kauppa on voimakkaasti myötävaikuttanut vaurauden ja työpaikkojen syntyyn niissä maissa, joissa sitä on todella voitu hyödyntää, mutta että kaupan määrän kasvuun liittyy maailmanlaajuisten erojen lisääntyminen ja että vähiten kehittyneiden maiden osuus kansainvälisestä kaupasta on viime vuosikymmeninä vähentynyt, B. toteaa, että monenkeskinen kauppajärjestelmä perustuu vuonna 1947 tehdyn GATTsopimuksen määräyksiin ja että kyseisen sopimuksen johdanto-osassa vahvistetaan, että kaupallisia ja taloudellisia suhteita "pitäisi hoitaa pyrkimyksenä elintason kohottaminen ja täystyöllisyyden turvaaminen", että näiden tavoitteiden toteutuminen on erityisen tärkeää vähiten kehittyneille sopimuspuolille ja että vuonna 1994 tehdyn WTO:n perustamissopimuksen johdanto-osassa todetaan lisäksi, että näihin tavoitteisiin pitäisi päästä "kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti" ja olisi tavoiteltava "ympäristön suojelua ja säilyttämistä", C. katsoo, että WTO:n perustaminen vuoden 1994 Uruguayn kierroksen tuloksena merkitsi monenkeskisen kauppajärjestelmän perusluonteista muutosta laajentamalla sen soveltamisalaa monille uusille alueille ja vahvistamalla kurinalaisuutta siten, että otettiin käyttöön tehokas sanktiojärjestelmä, D. katsoo, että globalisaation haasteisiin vastaamiseksi tarvitaan ehdottomasti selkeisiin, 1 EYVL C 279, , s EYVL C 189, , s EYVL C 296, , s Ei vielä julkaistu EYVL:ssä. PR\ doc 5/18 PE

6 oikeudenmukaisiin ja tasapuolisiin sääntöihin perustuvaa monenkeskistä kauppajärjestelmää ja että kansainväliset määräykset ja elimet ovat tarpeen, jotta voidaan hoitaa kaupan ja muiden alojen, kuten ympäristön, terveyden ja sosiaalisten standardien, välisiä suhteita, E. katsoo, että globalisaation yhteydessä kansainvälisten sääntelyorganisaatioiden, kuten WTO:n tai IMF:n, ja G 7:n tapaisten foorumien kasvava merkitys tulee muuttamaan yksittäisten valtioiden instituutioiden vallan tasapainoa toimeenpanovallan käyttäjän hyväksi ja lainsäätäjän tappioksi, F. katsoo, että WTO:n pääasiallinen tehtävä on tarjota jäsenilleen institutionaaliset puitteet keskusteluja, riitojen ratkaisua ja kaupan sääntöjä koskevia neuvotteluja varten sekä kahdenettä monenkeskisesti, G. katsoo, että WTO on hallitustenvälinen organisaatio, jota sen jäsenvaltiot periaatteessa johtavat, mutta että itse asiassa osa jäsenvaltioista on jäänyt toisarvoiseen asemaan sen vuoksi, että ne ovat heikosti tai eivät lainkaan edustettuina Genevessä ja että GATTin toimintatapoja, joissa kaikkia jäseniä ei kattavasti oteta huomioon, noudatetaan myös WTO:ssa; katsoo, että WTO on suureksi osaksi kaupan huippuvaltioiden hallinnassa, H. katsoo, että Uruguayn sopimusten täytäntöönpano on johtanut suuriin pettymyksiin kehitysmaissa, mikä johtuu sopimuksen soveltamisehdoista teollisuusmaissa ja kehitysmaissa, tiettyjen sopimusten soveltamiskuluista sekä siitä, että monet kehitysmaat eivät ole osallistuneet WTO:n päätöksentekoon, I. panee merkille, että WTO:n ensimmäiset toimintavuodet ovat antaneet vakavaa huolenaihetta suurelle yleisölle, mikä on käynyt ilmi Seattlen kokouksen, Nizzan ja Göteborgin Eurooppaneuvoston kokousten ja G 7:n Genovan kokouksen yhteydessä; katsoo, että huolenaiheena on, kuinka kauppapolitiikassa otetaan huomioon sellaiset kysymykset kuin ympäristönsuojelu, ennaltavarautumisen periaate, sosiaaliset standardit, kehitysmaiden aidspotilaiden lääkkeiden saatavuus tai elävien organismien kaupan ja patentoitavuuden rajat, J. panee merkille palvelukaupan yleissopimuksen (GATS) ja sen tulevien vaikutusten aiheuttaman huolestuneisuuden, mikä johtuu sanamuotojen epäselvyydestä, kuten I artiklan 3 kohdassa, jossa puhutaan kaikista palveluista "lukuun ottamatta julkista valtaa käytettäessä tarjottavia palveluja", mikä ei sulje pois suurta määrää julkisia palveluja, tai VI artiklassa, jolla rajoitetaan huomattavasti valtioiden sisäisen sääntelyn mahdollisuuksia, tai investointeja koskevissa näkökannoissa, K. katsoo, että lukuisien kansalaisten huoli WTO:sta heijastaa pelkoa siitä, että sen määräykset mahdollistavat kaupan korostamisen muiden julkisen politiikan perusteltujen tavoitteiden kustannuksella ja kaivavat maata varsinaisen demokratiaprosessin alta, 1. on vakuuttunut, että monenkeskinen kauppajärjestelmä ja WTO:n toiminta on uudistettava, jotta saadaan maailmanlaajuisesti aikaan taloudellinen sääntely, joka on oikeudenmukaisempi ja tasapuolisempi, avoimempi ja demokraattisempi sekä tasapainoisempi ja johdonmukaisempi, mitä tulee kansainvälisen yhteisön ja Euroopan unionin tukemaan köyhyyden poistamiseen ja kestävän kehityksen edistämiseen; 2. toteaa, että nykyinen kauppajärjestelmä on läpikäymässä demokraattisen legitiimiyden PE /18 PR\ doc

7 kriisiä, mikä johtuu etenkin maailmankaupan hyötyjen epätasaisesta jakautumisesta, siitä, että osa WTO:n jäsenvaltioista on syrjäytynyt sen toiminnasta, WTO:n määräysten vaikutuksesta moniin ei-kaupallisiin kysymyksiin, sisäisen ja ulkoisen avoimuuden puutteesta sekä kansanedustuslaitosten ja kansalaisyhteiskunnan heikoista mahdollisuuksista osallistua WTO:n työhön; Legitiimiys, tasavertainen osallistuminen, sisäinen avoimuus, kapasiteetin vahvistaminen 3. muistuttaa, että WTO:n hallitusten välisen organisaation demokraattinen legitiimiys perustuu siihen, että kaikki sen jäsenet voivat osallistua tasaveroisina sen päätöksentekoon; toteaa kuitenkin, että 24:llä WTO:n kehitysmaajäsenellä ei ole pysyvää edustusta sen päämajassa Genevessä ja että monella muulla jäsenvaltiolla on vain hyvin pieni edustus, joka ei voi seurata kaikkia niitä koskevia asioita; pitää välttämättömänä korjata tilanne ja taata kaikille WTO:n jäsenille tehokas osallistuminen sen toimintaan; 4. pyytää komissiota ja EU:n jäsenvaltioita tukemaan kehitysmaiden pyrkimyksiä aikaansaada yhteinen pysyvä alueellinen edustus WTO:ssa ja toimimaan samansuuntaisesti AKT-maissa ja eri resurssikeskuksissa, joista mainittakoon Advisory Center on WTO Law; 5. pyytää komissiota ehdottamaan EU:n puolesta WTO:n jäsenvaltioille sellaisen rahaston perustamista, johon kukin maksaisi osuutensa sen mukaan, mikä on sen osuus kansainvälisestä kaupasta, ja jolla olisi tarkoitus mahdollistaa kaikille WTO:n jäsenille edustus Genevessä ja vahvistaa teknisen tuen rahoitusta vähiten kehittyneille maille; 6. pyytää komissiota valvomaan, että teknisen tuen ja kapasiteetin vahvistamisen ohjelmat "integroidun puitekehyksen" yhteydessä auttavat vähiten kehittyneitä maita ei ainoastaan soveltamaan sopimuksia vaan myös puolustamaan paremmin omia etujaan neuvotteluissa niiden kehitysstrategian kannalta ja vaikuttamaan kauppapolitiikan muodostamiseen; pyytää, että näitä ohjelmia ei valvoisi pelkästään Maailmanpankki ja että olisi mahdollista pyytää apua muiltakin tahoilta, myös tietyssä määrin kansalaisjärjestöiltä; pyytää, että tutkimuskapasiteetin parantaminen olisi ensisijainen tavoite ennen paneutumista uuden kierroksen neuvotteluihin, jotta vähiten kehittyneiden maiden olisi mahdollista valmistautua niihin UNCTADin tukeman "positiivisen agendan" hengessä ja esittää niissä omat näkökantansa sen asemesta, että ne vain olisivat puolustuskannalla; 7. korostaa, että jäsenvaltiot ovat eri asemassa riitojenratkaisujärjestelmän sanktioiden kannalta niiden markkinoiden koon mukaan; katsoo, että tasapainon palauttamiseksi voimakkaan markkinavallan maiden ja merkittävää markkinavaltaa vailla olevien maiden välille olisi tarkasteltava mahdollisuutta, jonka mukaan kehitysmaat tai vähiten kehittyneet maat voisivat tietyissä oloissa kärsiä kollektiivisista sanktioista; 8. pitää Euroopan komission 26. heinäkuuta 2000 WTO:n yleisneuvostolle toimittamia ehdotuksia toiminnan ja avoimuuden parantamisesta ensimmäisenä vahvistettavana perustana marraskuussa 2001 pidettävää neljättä ministerikokousta ajatellen; 9. pyytää, että odotettaessa sitä, että kaikki jäsenvaltiot saavat pysyvän edustuksen Geneveen, otettaisiin käyttöön varhaisvaroitusjärjestelmä (early warning system), jolla tiedotettaisiin pysyvää edustusta vailla oleville jäsenille riittävän ajoissa siitä, että uusia keskusteluja käydään tai päätöksiä tehdään, niin että nämä jäsenvaltiot voivat valmistautua niihin, ja PR\ doc 7/18 PE

8 pyytää, että WTO:n kokousaikataulu mahdollistaisi kaikkien valtuuskuntien, myös kaikkein pienimpien, osallistumisen tai edustettuna olemisen; pyytää, että kaikille jäsenille toimitetaan pikaisesti yhteenvedot eri elinten (neuvostot, komiteat, työryhmät jne.) kokouksista, joihin ne eivät ole voineet osallistua, sekä kaikki tiedot, jotka mahdollistavat eri elimissä meneillään olevien töiden seuraamisen; 10. pyytää, että EU ehdottaa muille jäsenille selkeiden sääntöjen laatimista epävirallisista kuulemisista ja että tällaiset kuulemiset pitäisi panna alulle WTO:n jonkin elimen tai sen pääjohtajan toimesta, esityslista ja osallistujaluettelo olisi toimitettava kaikille jäsenille, mitään maata ei saisi jättää tilaisuuden ulkopuolelle, jos se haluaa siihen osallistua, ja että tuloksista olisi laadittava muodollinen raportti WTO:n toimivaltaisille elimille ja kaikille jäsenvaltioille; 11. ilmoittaa joka tapauksessa vastustavansa GATTista perittyä tapaa käydä vain neljän jäsenvaltion (Yhdysvallat, Kanada, Japani, EU) tai vain kauppamahtien välisiä neuvotteluja, joihin ei oteta kehitysmaita, jolloin näiden tehtäväksi jää teollisuusmaiden keskenään sopimien tulosten hyväksyminen; 12. katsoo, että tällainen tapa käydä neuvotteluja on johtanut siihen, että monet kehitysmaat joutuivat hyväksymään Uruguayn kierroksen päätteeksi sopimuksen teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista (TRIPS), vaikka ne eivät juuri olleet osallistuneet sen laatimiseen, ja nyt sen täytäntöönpano aiheuttaa niille vakavia poliittisia ja hallinnollisia ongelmia; 13. katsoo, että kehitysmaille myönnetyt erityisehdot TRIPS-sopimuksen täytäntöönpanemiseksi eivät riitä, ja pyytää teollisuusmaita hyväksymään, että uudella neuvottelukierroksella sopimusta tarkistetaan perusteellisesti, niin että siinä otetaan paremmin huomioon kehitysmaiden tarpeet; katsoo, että tällä tarkistamisella on poistettava esteet teknologian siirrolle kehitysmaihin, kiellettävä elävien organismien patentoitavuus ja saatettava sopimuksen määräykset yhdenmukaisiksi vuoden 1992 biodiversiteettisopimuksen ja bioturvallisuutta koskevan Cartagenan pöytäkirjan kanssa, kuten pyytää WTO:n "Afrikkaryhmä"; Ulkoinen avoimuus ja avautuminen 14. katsoo, että avoimuus kauppapolitiikan luomisessa ja soveltamisessa on legitiimi vaatimus yhteiskunnalta, kansalaisilta ja kansanedustajilta; 15. katsoo, että neljännen ministerikokouksen pitäminen Qatarissa ei ole merkki halukkuudesta avautumiseen ja demokraattiseen vuoropuheluun yhteiskunnan kanssa; 16. painottaa, että WTO:ssa, joka käsittelee julkisia asioita, avoimuuden pitäisi olla sääntö ja salassapidon poikkeus; pyytää Euroopan komissiota ehdottamaan, että kaikki WTO:n asiakirjat, yhteenvedot ja päätökset vapautetaan salassapidosta ja julkaistaan nopeasti WTO:n Internet-sivuilla; 17. on sitä mieltä, että WTO:n elinten kokousten pitäisi olla avoimia muiden monenkeskisten organisaatioiden ja kansalaisjärjestöjen tarkkailijoille samanlaisten akkreditointimenettelyjen PE /18 PR\ doc

9 mukaisesti kuin muissakin kansainvälisissä organisaatioissa; katsoo, että voitaisiin käyttää myös videolähetyksiä (webcasting); 18. katsoo, että kansalaisjärjestöjen pitäisi voida toimittaa WTO:n eri elimille suullisia tai kirjallisia analyyseja ja ehdotuksia kunkin elimen (yleisneuvosto, muut neuvostot, komiteat jne.) määrittämien ehtojen mukaisesti, samalla tavoin kuin toimitaan muissakin kansainvälisissä organisaatioissa; 19. suhtautuu myönteisesti siihen, että riitojenratkaisumenettelyssä asiantuntijaryhmien ja valituselimen varsinaiset kokoukset (substantive meeting with the parties) olisivat menettelyn juridisen luonteen vuoksi tästä lähtien julkisia, kuten oikeudenistunnot, ja että asiakirjat, esimerkiksi osapuolten tai asiantuntijoiden tiedonannot, annetaan julkisuuteen joitakin harvoja erityistapauksia lukuun ottamatta; 20. kannattaa sitä, että riitojenratkaisumenettelyssä määrättäisiin nimenomaisesti erityisryhmien mahdollisuudesta saada "amicus curiae" -kohtelua (tai "amicus briefs") kansalaisjärjestöiltä, etenkin sosiaalisissa tai ympäristöä koskevissa kysymyksissä; Parlamentaarinen valvonta ja foorumi 21. ehdottaa uudestaan, että WTO:hon luotaisiin parlamentaarinen kokous, jolla olisi kuulemisvaltuudet, ja valtuuttaa WTO:n Dohassa pidettävään ministerikokoukseen osallistuvan valtuuskuntansa järjestämään tiiviissä yhteistyössä muiden parlamentaaristen organisaatioiden kanssa tapaamisen, johon osallistuisi tätä aloitetta tukevia kansanedustajia; 22. toteaa, että Euroopan unionissa on edelleen demokratiavaje kauppapolitiikassa EY:n perustamissopimuksen 133 artiklan nojalla, sillä kyseisessä artiklassa jätetään Euroopan parlamentti yhteisen kauppapolitiikan määritelmän ja todellisen valvonnan ulkopuolelle; 23. pyytää tämän vuoksi uudelleen EU:n jäsenvaltioita muokkaamaan EY-sopimuksen yhteistä kauppapolitiikkaa koskevia määräyksiä siten, että Euroopan parlamentti otetaan täysipainoisesti mukaan, että sitä kuullaan komissiolle annettavista neuvotteluvaltuuksista, että se voi toimittaa edustajansa 133 artiklan erityiskomiteaan ja että se antaa puoltavan kantansa kaikista kauppasopimuksista; 24. katsoo, että kauppapoliittinen maatutkinta (TPRM) ei nykyisessä muodossaan vastaa tiedostavan suuren yleisön tarpeisiin; kannattaa TPRM:n uudistamista, jotta päästäisiin eroon sen puhtaasti teknisestä luonteesta, jotta siihen sisältyvä arviointi ulotettaisiin myös kauppapolitiikan sosiaalisiin ja ympäristöä koskeviin vaikutuksiin ja jotta jäsenvaltioiden parlamenteille, kansalaisyhteiskunnalle ja kansalaisjärjestöille annettaisiin asiassa merkittävä rooli; 25. pitää välttämättömänä myös WTO:n legitiimiyden kannalta, että sen määräykset eivät estä jäsenvaltioita soveltamasta omia riippumattomia ja kunnianhimoisia politiikkojaan eivätkä niiden kansanedustuslaitoksia säätämästä vapaasti ja legitiimisti lakeja kansanterveyden, ympäristön- ja kuluttajansuojelun sekä kulttuurin ja koulutuksen alalla; 26. vaatii tähän liittyen terveys- ja kasvinsuojelutoimista tehdyn sopimuksen (SPS) tarkistamista siten, että sopimuksella mahdollistettaisiin yksiselitteisemmin ennaltavarautumisen PR\ doc 9/18 PE

10 periaatteen soveltaminen rajoittavien ja ei-syrjivien toimien perustana, siinä tarkoituksessa, että tieteellisten epäilyjen vallitessa havaittaisiin kansanterveydelle aiheutuvat riskit, jotka johtuvat elintarvikkeesta ja/tai tuotantomenetelmästä; 27. vaatii selvennystä TRIPS-sopimuksen vaikutuksista ja sen tiettyjen sanamuotojen tarkistamista, jotta taataan yksiselitteisesti, että julkiset palvelut ja sosiaalipalvelut ovat sen nykyisen ja tulevan soveltamisalan ulkopuolella; 28. pitää WTO:n riitojenratkaisumenettelyä kauppajärjestelmän ja kansainvälisten suhteiden erityisen herkkänä elementtinä; on huolestunut menettelyjen kasvavasta määrästä ja on vakuuttunut siitä, että eri maiden välisiä poliittisia suhteita ei voida kokonaan korvata juridisilla suhteilla, ja pyytää riitojen osapuolia yrittämään löytää poliittisia ratkaisuja ja kompromisseja; ehdottaa tämän vuoksi riitojen ratkaisusta annettuja sääntöjä ja menettelyjä koskevan sopimuksen 7 artiklan tarkistamista siten, että sanktioiden sijaan suositaan korvausjärjestelmiä, mukaan lukien pysyvät järjestelmät; 29. on huolestunut oikeudenkäyttöön liittyvästä suuntauksesta, joka johtaa riitojenratkaisuelimen päätösten ja niiden ennakkotapauksen luonteen vuoksi siihen, että otetaan käyttöön uusia velvoitteita ja sääntöjä, joita ei sellaisenaan ole valtioiden neuvottelemissa ja kansanedustuslaitosten ratifioimissa teksteissä, ja että ohitetaan tavanomainen sääntöjenlaatimisprosessi; 30. pitää suotavana, että kirjoitetaan uudelleen kuvaus vaatimuksista, jotka asiantuntijaryhmien jäsenten ja valituselimen on täytettävä, jotta käytössä olisi suurempi toimivallan kirjo, etenkin sellaisten häiriöiden osalta, jotka eivät ole kaupallisia kysymyksiä; Kansainvälinen johdonmukaisuus, normihierarkia ja uusi rakenne 31. pyytää, että vahvistetaan WTO:n yhteistyösuhteita muihin monenkeskisiin organisaatioihin, etenkin niihin, joiden alaan kuuluvat sosiaaliset ja ympäristöä koskevat standardit; pyytää, että niille annetaan tarkkailijan asema WTO:ssa ja että luodaan säännöt niiden osallistumisesta WTO:n elinten toimintaan; 32. korostaa työtä koskevien perusnormien kunnioituksen merkitystä ja katsoo, että sitä voitaisiin lisätä käyttämällä tehokkaammin ILOn käyttämiä mekanismeja mutta myös WTO:ssa tehtävän sellaisen monenvälisen sopimuksen kautta, joka perustuu kaikkien jäsenten velvoitteeseen ratifioida ainakin ILOn perusperiaatteiden julistus (joka hyväksyttiin 18. kesäkuuta 1998) ja vastaavat kahdeksan sopimusta ja kannustinjärjestelmään, jolla kannustettaisiin eri valtioita takaamaan paremmin nämä normit ja sosiaaliset oikeudet, erityisesti yhteisen tullietuusjärjestelmän välityksellä, ottaen kuitenkin huomioon mahdollisuus kaupallisiin sanktioihin, jos niiden ehdottajana tai pyytäjänä on ILO, jolla tulee yksin olla toimivalta tähän; 33. pyytää, että riitojenratkaisumenettelyä uudistetaan siten, että niissä tapauksissa, jotka koskevat muista kansainvälisistä yleissopimuksista johtuvia ei-kaupallisia kysymyksiä, asiantuntijaryhmät tai valituselin hankkivat toimivaltaisten kansainvälisten organisaatioiden lausunnon ja että kyseinen lausunto julkistetaan ja liitetään päätökseen; 34. pyytää, että WTO ja YK tarkastelisivat kansainvälisten organisaatioiden välisten suhteiden PE /18 PR\ doc

11 uutta rakennetta, jotta voitaisiin valvoa kansainvälisen sääntelypolitiikan johdonmukaisuutta ja koska WTO:lla on ainutlaatuinen sanktiomekanismi jotta vältettäisiin se, että kauppaa koskevat säännöt ovat muiden sääntöjen yläpuolella; painottaa tämän vuoksi tarvetta luoda kansainvälinen normihierarkia ja pyytää, että tältä osin tutkittaisiin riitojenratkaisumekanismin syvällisempää uudistamista ja tehtäisiin mahdolliseksi valittaa WTO:n päätöksestä jonkin toisen monenkeskisen organisaation elimeen, jos jokin osapuoli katsoo, että periaatteita, joista kyseinen organisaatio vastaa ja jotka ovat kauppaa koskevien säännösten yläpuolella, on rikottu (ympäristö, kansanterveys, sosiaaliset standardit); 35. kannattaa näin ollen Maailman ympäristöjärjestön perustamista, jonka tehtävänä olisi neuvotella uusia monenvälisiä sopimuksia ja hallinnoida nykyisiä sopimuksia antaen etusija kauppaa koskevien normien sijaan kansainvälisille ympäristönormeille; 36. pyytää, että köyhyyden poistaminen, tasapuolisen ja kestävän kehityksen edistäminen sekä ympäristön suojelu mainittaisiin nimenomaisesti WTO:n perustamissopimuksen johdantoosassa Dohassa Qatarissa pidettävässä neljännessä ministerikokouksessa ja että WTO yhdistettäisiin Yhdistyneiden Kansakuntien järjestelmään, kuten esitettiin ITO:n peruskirjassa Havannassa vuonna 1947; 37. pyytää komissiota Dohassa Qatarissa pidettävän neljännen WTO:n ministerikokouksen vuoksi ehdottamaan, että perustetaan WTO:hon työryhmä, jonka tehtävänä olisi esittää WTO:n toimintaa koskevia uudistusehdotuksia yleisneuvostolle ja jäsenille mahdollisimman pian; 38. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille samoin kuin Dohassa Qatarissa pidettävään neljänteen ministerikokoukseen osallistuville WTO:n jäsenille. PR\ doc 11/18 PE

12 PERUSTELUT Siirtyminen GATTista WTO:hon ei muuttanut pelkästään monenkeskisen kauppajärjestelmän määrällistä ulottuvuutta vaan myös luonnetta. Kansainvälisen kaupan määrä on kahdeksantoistakertaistunut viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana, mutta tosiasiassa muutos on ollut tätäkin syvempi. GATTin kauppaa koskevia sääntöjä voitiin suurelta osin soveltaa vain rajoitetusti tulliesteisiin ja tiettyihin tavaroiden ja palveluiden kauppaa koskeviin määrällisiin rajoituksiin. GATTiin kuului aluksi melko vähän maita, vain maat, joiden osuus maailmankaupasta on suurin. Kauppaa koskevia kysymyksiä käsiteltiin asiantuntijatasolla ja jossain määrin luottamuksellisina pitäen suoraa yhteyttä kulloisenkin taloussektorin kanssa mutta pysytellen erillään muusta yhteiskunnasta. WTO:ssa kaupan säännöt ulottuvat monille uusille alueille, mm. palveluihin, immateriaalioikeuksiin, investointeihin ja kaupan teknisiä esteitä koskeviin sääntöihin, joilla on usein merkitystä myös ei-kaupallisissa kysymyksissä. Näistä säännöistä tulee todellisia pakotteita, kun on olemassa sanktioihin perustuva riitojenratkaisumekanismi. Tällaista mekanismia ei ole muissa monenkeskisissä organisaatioissa. Lisäksi jo GATTin aikana luvulla alkanut laajentuminen on johtanut siihen, että jäsenmaat ovat ennennäkemättömän heterogeenisiä. Vastedes kauppajärjestelmän sääntöjä ei sovelleta yksinomaan rajojen yli käytävään kauppaan (viidennes maailmankaupan tuotosta), vaan myös sellaisten tavaroiden ja palvelujen kauppaan, jotka eivät koskaan päädy kansainväliselle tasolle. Pankkijärjestelmää, rahoituspalveluja, julkisia hankintoja, telekommunikaatiota tai maataloustukia koskevat kansalliset säännöt ovat WTO:n alaisia. Säännöt koskevat kaikkia maita ja ohjaavat niiden omia sääntöjä riippumatta maiden osuudesta maailmankaupasta. Jotkut WTO:n sopimukset ovat jo tuoneet esiin monimutkaisia ongelmia, kuten elävien organismien patentoitavuus, oikeus aidslääkkeisiin, ennaltavarautumisen periaatteen tulkinta elintarvikkeiden yhteydessä tai uhattujen lajien suojelu. Ts. kyse on muiden kansainvälisten yleissopimusten noudattamisesta. WTO:n entinen pääjohtaja Renato Ruggiero puhui järjestöstä eräänlaisena globaalin ja ainutlaatuisen talouden peruskirjana («a constitution for a single global economy»). Siihen voitaisiin vielä lisätä, että WTO on peruskirja, joka ei nojaudu ainoastaan kauppasopimuksiin vaan myös sopimusten tulkinnasta syntyneeseen lainsäädäntöön riitojenratkaisuelimen tekemien päätösten perusteella. Tämä vallitseva ajatus perustuslainomaisuudesta saattaa tietysti rajoittaa kansanedustuslaitosten vapautta säätää lakeja niiden lisäksi, joista nimenomaisesti sovittiin sopimusten allekirjoitusten yhteydessä. Vaikka sopimuksista neuvotellaankin hallitustasolla, useat kehitysmaat ilmoittivat Urugyayn kierroksen jälkeen, että allekirjoitushetkellä ne eivät pystyneet arvioimaan kaikkia oikeudellisia, hallinnollisia ja taloudellisia seuraamuksia, joita aiheutuu tietyistä sopimuksista, joiden laadintaan niitä ei oltu otettu mukaan. Eikä suuri enemmistö EU:n jäsenvaltioiden kansanedustuslaitosten jäsenistä puolestaan pystynyt kuvittelemaan hyväksyessään WTO:n perustamissopimuksen, että he hyväksyivät samalla sääntöjä, joiden perusteella oma valtio voidaan myöhemmin tuomita naudan kasvuhormonien käyttämisestä (ja maahantuonnista). Kansanedustajat eivät myöskään olisi pystyneet kuvittelemaan, että osittain palvelukaupan yleissopimuksen (GATS) nimissä tehtäisiin banaaniasiaa koskeva päätös, vaikka asia kaiken järjen mukaan kuuluisi tavaroiden kauppaa sääntelevien määräysten piiriin. Kyseinen sopimus onkin tietyiltä osin hyvin epämääräinen ja sen tulevaisuus julkisten palvelujen sektorilla on epävarma Tässä mielessä kauppa-asioista vastaavan pääosaston yksikön päällikön Michel Servozin kommentti yllättää: "Tietyt sektorit PE /18 PR\ doc

13 Kaupan säännöt vaikuttavat yhä enemmän WTO:n jäsenmaiden sisäisiin sääntöihin, mikä ylittää todellisen demokraattisen valvonnan. Mutta on toinenkin syy kyseenalaistaa koko monenkeskinen kauppajärjestelmä: on pohdittava, onko järjestelmä legitiimi ja tehokas tiettyjen jäsenmaiden kannalta. Luonteeltaan hallitusten välisen järjestön tyyppisen WTO:n demokraattinen legitiimiys perustuu siihen periaatteeseen, että kaikki jäsenet osallistuvat toimintaan tasavertaisina ja jäsenten äänimäärä on yhtäläinen. Mutta useimmat kehitysmaista kokevat, että ne ovat jääneet toiminnasta syrjään ja että niitä pidetään etäällä päätöksenteon valmistelusta. Jäsenistä ainakin 24 kehitysmaalla ei ole pysyvää edustusta järjestön päämajassa Genevessä ja useilla muilla mailla on vain pienet valtuustot, jotka eivät kykene seuraamaan kaikkia niitä koskevia asioita. Monilla kehitysmaista ei ole asiantuntemusta eikä seurantamahdollisuutta (back up) omassa maassa. Kuvaava esimerkki löytyy Seattlen kokouksesta, joissa useimmilla mailla oli vain yksi edustaja (ulkomaankauppaministeri), mutta Yhdysvaltain delegaatio koostui noin 150 hengestä ja Japanin ja EU:n noin sadasta. Kehitysmaiden kohdalla yhdistyvät sekä muotoa että sisältöä koskevat kysymykset. Urugyayn kierroksella kaupan vapauttamisen yhteydessä luvattiin, että toisten maiden hyppäys eteenpäin imaisisi myös muita mukaansa. Mutta kuusi vuotta WTO:n perustamisen jälkeen on todettava, että pohjoisen markkinat on saatu vain osittain avatuksi, sopimusten soveltamisessa on suuria vaikeuksia ja WTO:n toiminta on jatkuvasti hyvin marginaalista. Vaikutukset näkyvät erityisesti vähiten kehittyneissä maissa, joiden 600 miljoonan asukkaan osuus kansainvälisestä kaupasta oli kaksikymmentä vuotta sitten 0,6 prosenttia ja tänään se on vain 0,4 prosenttia. WTO on jäänyt järjestöksi, jossa dominoivat suuret kauppamahdit, ja sen ajamat politiikat hyödyttävät ensisijaisesti näitä mahteja. UNCTADin pääjohtaja Rubens Ricupero katsoo, että kaikkien kansainvälisten organisaatioiden legitiimiys nojaa kolmeen läheisesti toisistaan riippuvaan päätekijään: "yhtäläiseen jäsenyyteen ja liittymisprosessiin, kaikkien jäsenten todelliseen osallistumiseen päätöksentekoprosessissa sekä järjestelmän etujen tasapuoliseen jakoon". Olemme hänen kanssa yhtä mieltä siitä, että demokraattisen legitiimiyden kannalta katsottuna WTO:ssa tilanne ei vastaa todellisuutta 1. Vaikka eräät tapahtumat ja etenkin Seattlen kokouksen epäonnistuminen ovat saaneet WTO:n tunnustamaan asian, muutoksia ei ole vielä toteutettu, vaikka ne ovat useilla avainaloilla välttämättömiä. On pyrittävä ottamaan kehitysmaat todella mukaan toimintaan ja ottamaan huomioon köyhien maiden ongelmat säännöissä ja sopimuksissa, on pyrittävä sisäiseen ja ulkoiseen avoimuuteen, avautumiseen kansalaisiin nähden ja vuoropuheluun kansalaisjärjestöjen kanssa sekä parlamentaariseen valvontaan tai muiden kansainvälisten periaatteiden kunnioitukseen esimerkiksi ympäristö-, terveys- ja sosiaalisten oikeuksien alalla. Miten voidaan taata, että kaupan maailmanlaajuisempi sääntely ei vähennä demokratiaa ja kestävää kehitystä? Miten edistää oikeudenmukaista ja tasapuolista kauppaa sekä etelän että pohjoisen maissa? Miten luoda hyvät edellytykset avoimelle ja demokraattiselle järjestelmälle ja ovat meille äärimmäisen tärkeitä ja siksi haluaisimme lisätä niitä koskevia sitoumuksia. Tällaisia sektoreita ovat ympäristö, rakentaminen, jakelu ja terveys- ja koulutuspalvelut" (Commentary GATS 2000: New Directions in Services and Trade Liberalisation, Harvard University et Brookings Institution Press, Cambridge/Washington). Lausunto on yhdenmukainen saman pääosaston johtajan, Robert Madelinin, lausunnon kanssa: "Koska me jo varhain halusimme kaupan vapauttamista, me tunnistimme sektoreiksi matkailun ja liike-elämän/ammattilaisten palvelut sekä jakelun. Muut sektorit, joilta tarvitsemme lisätietoa, ovat rakentaminen, koulutus, ympäristösektori, terveysala ja sosiaaliset palvelut sekä audiovisuaaliset palvelut" (kirje European Services Forumin puheenjohtajalle, tammikuu 2000); molempia lausuntoja siteerasi Susan George teoksessaan Remettre l OMC à sa place (Milles et une nuits, Paris 2001). 1 Keskustelu esittelijän kanssa 10. heinäkuuta PR\ doc 13/18 PE

14 kauppajärjestölle? Tässä mietinnössä yritetään paneutua näihin haasteisiin ja edistää Euroopan unionin uudistettua lähestymistapaa. I Tasavertainen osallistuminen, sisäinen avoimuus ja kapasiteetin vahvistaminen Kaikkien jäsenten tasavertainen ja todellinen osallistuminen on välttämätöntä monenkeskisen kauppajärjestelmän uudelleenjärjestelyssä. WTO on pyrkinyt korjaamaan tilannetta maissa, joilla ei ole pysyvää edustusta Genevessä, yhdistämällä useamman neuvoston kokoukset samalle viikolle. Mutta tämä on vain väliaikainen ratkaisu, koska WTO:n elinten kokouksia järjestetään lähes päivittäin. Jäseniltä, jotka eivät voi osallistua virallisiin tai epävirallisiin kokouksiin, jää myös paljon tietoa saamatta. Epäviralliset keskustelut (ns. green room consultation), joita käydään useimmiten vain suurten kauppakumppanien tai jopa neljän suuren talousmahdin (Yhdysvallat, Kanada, Japani, EU) välillä jättävät useimmat kehitysmaat ulkopuolelle. Tämän seurauksena mm. useat maat allekirjoittivat Uruguayn kierroksen lopussa sopimuksia, joita ne eivät olleet valmistelemassa, joita ne eivät voineet panna täytäntöön annetuissa määräajoissa ja jotka eivät vastanneet niiden tarpeita vaan jotka olivat lähinnä teollisuusmaiden vahvojen ryhmittymien etujen mukaisia. Tällainen on esimerkiksi TRIPS-sopimus immateriaalioikeuksista, jota ei mitenkään voida soveltaa kehitysmaita koskeviin teknologiasiirtoihin. Sopimus on uhka geneeristen lääkevalmisteiden käytölle, se antaa mahdollisuuden elävien elinten patentointiin muiden yleissopimusten vastaisesti ja sen täytäntöönpano aiheuttaa suuria vaikeuksia. Yhdistyneen kuningaskunnan kehitysasioista vastaava ministeri Clare Short toteaa, että TRIMS-sopimuksen, SPS-sopimuksen (terveys- ja kasvinsuojelutoimet), tullausarvosopimuksen ja TRIM-sopimuksen (Trade related investment measures) täytäntöönpano pakottaa kehitysmaat "luomaan uusia elimiä tai lisäämään nykyisten elinten voimavaroja, palkkaamaan ja kouluttamaan henkilökuntaa, parantamaan tietotekniikkaansa jne. Uruguayn kierroksen täytäntöönpano lisää menoja lisäämättä verotuloja. Ei ole yllätys, että kehitysmaat eivät ole kyenneet noudattamaan sopimuksia useilla aloilla". 1 Riitojenratkaisumekanismi perustuu sanktioihin, jotka eivät ole kaikkien jäsenmaiden kannalta tasa-arvoisia. Köyhään maahan tai markkina-arvoltaan vähäiseen maahan sovellettavat sanktiot eivät vaikuta teollisuusmaan vientiin. Lisäksi kehitysmaat eivät mielellään lähde mukaan pitkiin ja kalliisiin prosesseihin, joissa ne saavat vastaansa teollisuusmaiden juristit ja asiantuntijat. Osallistuminen myös edellyttää, että WTO:n ulkopuolella olevat kehitysmaat liittyvät järjestöön. Liittymismenettely on kuitenkin raskas ja epätarkoituksenmukainen. Niistä 19 kehitysmaasta, jotka eivät liittyneet WTO:hon järjestöä luotaessa, kymmenen käy liittymisneuvotteluja, mutta ainoastaan Vanuatu on tällä hetkellä liittymässä. Kehitysmaille ja vähiten kehittyneille maille määrätään suurempia liittymisvelvoitteita kuin nykyisille jäsenmaille (luopuminen erityiskohtelusta, siirtymäajat, maatalous). Komissio on ehdottanut menettelyjen nopeuttamista (fast tract), mutta ehdotusta ei ole toteutettu. Euroopan komission 26. heinäkuuta 2000 WTO:n yleisneuvostolle tekemiä ehdotuksia toiminnan parantamiseksi ja avoimuuden lisäämiseksi pitäisi siten tukea marraskuussa 2001 pidettävää neljättä ministerikokousta silmällä pitäen. 1 Clare Short: The Role of the World Trade Organization in Global Governance. UN University Press, Maailmanpankki puolestaan on arvioinut, että Uruguayn sopimusten täytäntöönpano maksaa kehitysmaille noin 150 miljoonaa dollaria, ts. useiden vähiten kehittyneiden maiden kohdalla yli satakertaisesti suorien ulkomaisten sijoitusten verran tai valtion vuosittaisen kehitysavun verran. PE /18 PR\ doc

15 Päätöslauselmaesityksen ehdotuksilla pyritään seuraaviin tavoitteisiin: luomaan perusta sille, että kullakin maalla on oma edustus Genevessä, tukemaan kehitysmaiden yhteisiä alueellisia edustusryhmiä, takaamaan edustusta vailla oleville maille nopeat yhteenvedot kokousten sisällöstä, takaamaan sisäinen avoimuus, luomaan varhaisvaroitusjärjestelmä (early warning system), jonka avulla kehitysmaat voivat varautua neuvottelemaan uusista asioista, suunnittelemaan kokoukset siten, että myös kaikkein pienimmät valtuustot voisivat osallistua tai lähettää edustajansa niitä kiinnostaviin neuvotteluihin, luomaan selkeät säännöt ns. epävirallisia neuvotteluja varten, jotta niihin voisivat osallistua kaikki halukkaat ja niiden tuloksista tiedotettaisiin, uudistamaan riitojenratkaisumekanisminsa, jotta kehitysmaat voisivat tietyissä tilanteissa turvautua kollektiivisiin sanktioihin, sekä helpottamaan vähiten kehittyneiden maiden liittymistä järjestöön. Todellinen osallistuminen edellyttää lisäksi kaupan alan kapasiteetin lisäämistä. Teollisuusmaat, mm. EU ja sen 15 jäsenvaltiota, ovat ottaneet tämän tavoitteekseen tukemalla eri ohjelmia esimerkiksi UNCTADin (kauppa-analyysit ja systemaattiset asiat), WTO:n (tekninen yhteistyö ja koulutusjaosto) tai Maailmanpankin yhteydessä, joista viimeksimainittu koordinoi muiden järjestöjen ohjelmia "integroidulla puitekehyksellä" (integrated framework). On vaikea sanoa, onko Maailmanpankki paras valinta tehtävään, koska kaupan alan kapasiteetin tukemista ei pitäisi nähdä pelkästään yhtenä rakennepolitiikan välineenä. Hallitusten ja viranomaisten pitäisi pystyä panemaan sopimukset täytäntöön, mutta myös vaikuttamaan kauppapolitiikkojen määrittelyyn suhteessa niiden omaan kehitysstrategiaan. Kapasiteetin vahvistamiseen pitäisi kuulua kauppasopimusten ympäristövaikutusten ja sosiaalisten vaikutusten arviointivälineiden kehittäminen. Pitäisi olla olemassa mahdollisuus hakea esimerkiksi kansalaisjärjestöjen tai kansainvälisten ammattiyhdistysjärjestöjen tukea. II Ulkoinen avoimuus ja avautuminen Julkisia asioita käsittelevänä järjestönä WTO:n pitäisi olla avoin ja salassapidon pitäisi olla poikkeuksellista. Julkisesti käytävällä keskustelulla pitäisi tarjota kansalaisille mahdollisuus tietää tavoitteista, päätösten syistä ja eri edustajien, myös omien, kannoista. WTO:n on avauduttava, lakattava seuraamasta GATTin jalanjälkiä ja hyväksyttävä, että kauppaa koskevat legitiimit säännöt voivat tulla ulkopuolelta. Tähän saakka WTO on ollut avoimuuden ja avautumisen suhteen keskiaikainen järjestö verrattuna lukuisiin muihin monenkeskisiin organisaatioihin. Marrakeshin sopimuksen V 2 artiklassa todetaan, että hallintoneuvosto saa tehdä asianmukaisia järjestelyjä kuullakseen kansalaisjärjestöjä ja tehdäkseen näiden kanssa yhteistyötä asioissa, jotka liittyvät WTO:n käsittelemiin kysymyksiin. Singaporessa vuonna 1996 tehdyt kaksi päätöstä antavat suuntaviivat suhteille kansalaisjärjestöihin. Mutta nämä suhteet ovat rajoittuneet tähän mennessä pääosin muutamaan symposiumiin. Sen sijaan, että WTO:n sihteeristö suhtautuu kansalaisjärjestöihin lähinnä neuroottisesti, sen olisi hyväksyttävä että nämä kansalaisten edustajina ovat oikeutettuja osallistumaan julkiseen keskusteluun. Tämä ei tarkoita sitä, että kansalaisjärjestöt ovat samassa asemassa kuin hallitukset, eivätkä ne sitä haluakaan. Mutta ne ovat yksi keskustelun osapuoli. Muut monenkeskiset organisaatiot ovat järjestäneet suhteensa kansalaisjärjestöihin antamalla niille tarkkailijan aseman tai käyttämällä akkreditointimenettelyjä 1. Jopa Maailmanpankki on hoitanut asiansa paremmin! 1 Tällaisia ovat YK:n virastot, jotka vastaavat kansainvälisistä yleissopimuksista tai näiden sopimusten ns. sihteeristöt, esim. CBD (biologista monimuotoisuutta koskeva sopimus), Yhdistyneiden kansakuntien ympäristö- ja kehityskonferenssi UNCED, YK:n kauppa- ja kehityskonferenssi UNCTAD jne. Ks. ICTSD:n (International Centre for Trade and Sustainable Development) kattava PR\ doc 15/18 PE

16 Päätöslauselmaesityksen ehdotuksilla pyritään: rajoituksien nopeaan poistoon ja kaikkien WTO:n elinten kokousasiakirjojen ja pöytäkirjojen nopeaan julkaisuun Internetissä, muiden kansainvälisten elinten ja kansalaisjärjestöjen mahdollisuuteen osallistua kokouksiin (ml. kauppapolitiikkojen tutkimusmekanismiin liittyvät kokoukset), kansalaisjärjestöjen mahdollisuuteen tehdä arvioita ja kirjallisia tai suullisia ehdotuksia WTO:n elimille, erityisryhmien (paneelit) ja valituselimen välisiä varsinaisia kokouksia koskevien tiedotusten julkistamiseen riitojenratkaisujärjestelyn yhteydessä sekä osapuolten tai asiantuntijoiden tiedonantojen julkaisuun ja erityisryhmien mahdollisuuteen ottaa vastaan kansalaisjärjestöjen "amicus briefs" -kohtelun saavia edustajia. III Parlamentaarinen ulottuvuus Kauppapolitiikan parlamentaarisen valvonnan tärkeimmät metodit voidaan toteuttaa kansallisella tasolla (tai EU:n tapauksessa yhteisön tasolla). Parlamentit on otettava täysipainoisesti mukaan neuvotteluvaltuuksien suunnitteluun, niiden seurantaan sekä sopimusten ja niiden vaikutusten arviointiin. Käytännössä niiden tehtävä on rajoittunut kumileimasimena toimimiseen sopimusten ratifioinnin yhteydessä. Kansanedustuslaitosten osallistuminen on kuitenkin olennainen osa kauppapolitiikan legitiimiyttä, ja tehokas valvonta on keino taata, että WTO:n säännöt eivät estä jäsenvaltioita myöhemmin laatimasta vapaasti lakeja mm. terveyden, kuluttajansuojan, ympäristön ja kulttuurin aloilla. Parlamentaarista valvontaa koskevilla ehdotuksilla pyritään: antamaan kansanedustajille mahdollisuus osallistua kauppapoliittiseen maatutkintaan (TPRM), korjaamaan EU:ssa yhteisen kauppapolitiikan demokratiavajetta uudistamalla EY:n perustamissopimuksen 133 artikla Euroopan parlamentin täysipainoisen osallistumisen takaamiseksi ja sen kuulemiseksi neuvotteluvaltuuksien antamisen yhteydessä, antamaan parlamentin jäsenille mahdollisuus osallistua 133 artiklassa mainitun komitean työskentelyyn ja antaa puoltava kanta kauppasopimuksista sekä edistämään vertailevan tutkimuksen pohjalta EU:n sisällä ja ulkopuolella kauppapolitiikan parlamentaarisen valvonnan parhaita käytäntöjä. Ehdotus parlamentaarisen foorumin perustamisesta Ehdotuksen teki Euroopan parlamentti, joka on yksi WTO:hon kuuluvista parlamenteista. Euroopan parlamentin 10. ja 11. huhtikuuta 2001 järjestämän seminaarin, johon osallistui useiden etelän ja pohjoisen maiden kansanedustuslaitosten edustajia, puheenjohtaja antoi loppujulkilausuman, jossa pyydettiin kansanedustajia neljännen ministerikokouksen yhteydessä järjestettävään tapaamiseen. Tapaamisessa pohditaan kaikkien WTO:n jäsenmaiden kansanedustuslaitosten jäsenten yhteisen foorumin luomista. Tässä foorumissa keskusteltaisiin, jaettaisiin tietoa ja valvottaisiin WTO:n toimintaa. Foorumi muodostuisi jäsenmaiden kansanedustajista, ja se voisi avustaa WTO:ta järjestön strategisissa valinnoissa. Siinä pitäisi olla mahdollista ottaa huomioon kansallisten ja paikallisten valittujen elinten, ammattiyhdistysten ja kansalaisjärjestöjen mielipiteet niin etelässä kuin pohjoisessakin. Se voisi olla ensisijainen foorumi keskusteluille kaupallisten sääntöjen ja muiden alojen sääntöjen välisistä suhteista. Asiasta on vielä keskusteltava muiden kansanedustuslaitosten, parlamenttien välisen liiton sekä muiden monenkeskisten organisaatioiden kesken. WTO:n pääsihteerin sekä hallintoneuvoston ja raportti "Accreditation Schemes and Other Arrangements for Public Participation in International Fora", Bridges, Genève. PE /18 PR\ doc

17 muiden neuvostojen puheenjohtajien pitäisi antaa parlamentaariselle kokoukselle raportteja esimerkiksi palveluista, tavaroista ja immateriaalioikeuksista. Parlamentaarisen kokouksen pitäisi puolestaan tehdä WTO:n elimille ehdotuksia. Foorumi pitäisi mieluiten perustaa WTO:n perustamissopimuksen yhteyteen, vaikka väliaikaisesti se voitaisiin perustaa yhteisellä päätöksellä. Ottaen huomioon kansainvälisten politiikkojen johdonmukaistamistarpeen ja hallinnossa yleisesti lisääntyneen parlamentaarisuuden merkityksen on vielä tutkittava, tarvitaanko tällaista kaikkien kansainvälisten järjestöjen (kuten YK:n järjestelmän sisällä olevat järjestöt ja WTO, joiden pitäisi olla osa järjestelmää) maailmanlaajuista parlamentaarista kokousta. Käytännössä tehokkaampaa olisi ehkä järjestää erityiskysymyksiä (mm. kauppaa) käsittelevien suurten komiteoiden kokouksia säännöllisin väliajoin. Yksi suuri foorumi kun voisi pitää täysistuntonsa vain pari kolme kertaa vuodessa. IV Johdonmukaisuus, normihierarkia ja uusi kansainvälinen rakenne Yksi tällaisen foorumin (alussa ainoastaan WTO:n yhteydessä järjestettävän kokouksen tai laajan parlamentaarisen kokouksen) ensimmäisistä tehtävistä voisi olla keskustella kansainvälisten järjestöjen välisten suhteiden uudesta rakenteesta. Näin valvottaisiin kansainvälisen sääntelypolitiikan johdonmukaisuutta. Lisäksi voitaisiin ehdottaa normihierarkiaa, jota kaikkien olisi noudatettava. Nämä ehdotukset annettaisiin YK:n yleiskokouksen sekä WTO:n yleisneuvoston ja sen ministerikokouksen käsiteltäväksi. Päätöslauselmaesityksen ehdotuksilla pyritään: vahvistamaan WTO:n ja muiden monenkeskisten organisaatioiden yhteistyösuhteita, varmistamaan, että erityisryhmät ja valituselin ottavat toimivaltaisten organisaatioiden lausunnot huomioon silloin, kun kansainväliset yleissopimukset sitä edellyttävät, ja että nämä lausunnot julkistetaan, varmistamaan, että WTO:n päätöksestä on mahdollisuus valittaa toiselle monenkeskiselle organisaatiolle, takaamaan paremmin ennaltavarautumisen periaatteen toteutuminen tarkistamalla SPS-sopimusta ja uudistamalla Codex Alimentariusta, jotta se olisi WTO:n vaatimien demokraattisen valvonnan periaatteiden mukainen, sekä sisällyttämään WTO:n perustamissopimuksen johdanto-osaan tavoitteet köyhyyden poistamisesta, tasapuolisen ja kestävän kehityksen edistämisestä, ympäristön suojelusta ja perustavanlaatuisten sosiaalisten standardien kunnioittamisesta. Näistä viimeisin kuuluu oikeastaan ILOn toimialaan, mutta WTO:kaan ei voi sitä kiertää, vaikka pääjohtaja Mike Mooren mukaan asiassa ollaan kauempana sopimuksesta kuin missään vaiheessa Seattlen kokousta 1. Työtä koskevien perussääntöjen noudattamista voitaisiin lisätä ensinnäkin käyttämällä ILOn mekanismeja paremmin. ILO voi ehdottaa sanktioita, kuten se osoitti pannessaan ensimmäistä kertaa täytäntöön peruskirjansa 33 artiklan Myanmarin tapauksessa. WTO:ssa sosiaalisten standardien noudattamisella ei pidä pyrkiä rajoittamaan vientiä. Tavoitteena on oltava, että jäsenet kunnioittavat ILOn yleissopimuksia ja että WTO kunnioittaa ILOn päätöksiä. Siksi EU:n pitäisi pyrkiä työtä koskevien standardien edistämisessä pidemmälle kuin mitä komission tiedonannossa ehdotetaan. Ehdotuksilla pyritään: monenväliseen sopimukseen WTO:ssa, joka perustuu siihen, että kaikki jäsenet ovat velvoitettuja ratifioimaan ainakin ILOn perusperiaatteiden julistuksen, ja kannustinjärjestelmään erityisesti yhteisen tullietuusjärjestelmän välityksellä. Myös kauppasanktiot ovat mahdollisia, jos ILO niitä ainoana toimivaltaisena elimenä pyytää. 1 Keskustelu esittelijän kanssa 9. heinäkuuta PR\ doc 17/18 PE

18 Loppupäätelmä Kauppapolitiikka on EU:n ulkoisista politiikoista vanhin. Luonnollisesti se käsittelee taloudellisia etuja ja kilpailua, mutta ne eivät ole ainoita puolia. Kauppapolitiikan kautta EU kertoo paljon maailmankuvastaan ja etenkin suhteista pohjoisen ja etelän välillä. EU tuo sen avulla esiin myös käsityksensä jaottelusta kaupankäyntiin kuuluvien asioiden ja niiden asioiden välillä, joita varten yhteiskuntien on luotava muita periaatteita, kuten solidaarisuus. Kauppapolitiikan on oltava unionin perusarvojen ja -tavoitteiden mukaista. Sen vuoksi EU:n on asetettava tavoitteissaan keskeiselle sijalle oikeudenmukaisen ja tasavertaisen kauppapolitiikan ja demokraattisen monenkeskisen järjestelmän toteuttaminen, WTO:n uudistaminen ja uusi tasapaino kansainvälisten sääntöjen välillä ottaen huomioon ihmisten oikeudet ja sosiaaliset oikeudet, ympäristön suojelu, ennaltavarautumisen periaate ja kestävän kehityksen periaate, nojautumatta ahtaasti kaupallisiin etuihin. PE /18 PR\ doc