Vanhainkotiasiakkaiden elämänlaatu, hoidon laatu ja hoidon kohdennustehokkuus

Transkriptio

1 Helsingin kaupungin sosiaalivirasto. Tutkimuksia 26:2 Vanhainkotiasiakkaiden elämänlaatu, hoidon laatu ja hoidon kohdennustehokkuus Care Keys projekti / Helsinki-tiimi Seija Muurinen, Marja Vaarama, Hannele Haapaniemi, Susanna Mukkila, Petteri Hertto ja Minna-Liisa Luoma

2 HELSINGIN KAUPUNKI SOSIAALIVIRASTO HELSINGFORS STAD SOCIALVERKET CITY OF HELSINKI SOCIAL SERVICES DEPARTMENT KUVAILULEHTI PRESENTATIONSBLAD PRESENTATION Tekijä(t) - Författare - Author(s) Seija Muurinen, Marja Vaarama, Hannele Haapaniemi, Susanna Mukkila, Petteri Hertto, Minna-Liisa Luoma Julkaisun nimi Publikationens titel Title of the Publication Vanhainkotiasiakkaiden elämänlaatu, hoidon laatu ja hoidon kohdennustehokkuus. Care Keys projekti / Helsinki-tiimi Julkaisija Utgivare Publisher Helsingin kaupungin sosiaalivirasto Sarja - Serie Series Helsingin kaupungin sosiaalivirasto. Tutkimuksia ISSN/Sosv ISBN/Sosv Julkaisuaika - Publikationsdatum Published 26 Sivumäärä, liitteet - Sidoantal, bilagor Pages, appendixes 91 s. Osanumero - Del nummer Part number 26:2 Kieli - Språk - Language suomi Tiivistelmä - Referat - Abstract Care Keys on monitieteellinen Euroopan Unionin tukema tutkimusprojekti (23 26), jonka tavoitteena on tuottaa lähestymistapoja, malleja ja indikaattoreita palvelujen laadun, vaikuttavuuden ja resurssien käytön tehokkuuden arviointiin tutkimuksessa ja käytännön työssä. Tutkimuksen kohteena ovat ikääntyneen koti- ja laitoshoidon asiakkaan elämänlaatu, hoidon laatu ja johtamisen laatu. Stakesin koordinoimaan projektiin osallistuvat Englanti, Ruotsi, Saksa, Viro ja Suomesta myös Helsingin kaupungin sosiaalivirasto. Projektiin kuuluvassa validointitutkimuksessa tietoa kerättiin kahden helsinkiläisen vanhainkodin yli 65-vuotiailta asiakkailta (n=154), heidän hoito- ja palvelusuunnitelmistaan (n=154) ja johtajilta (n=14) sekä laitoshoidossa asiakkaiden omaisilta (n=63). Tarkoituksena oli kuvata ja arvioida ikääntyneiden pitkäaikaisen laitoshoidon asiakkaiden elämänlaatua, hoidon laatua ja kohdentumistehokkuutta. Suurin osa (78%) tutkimukseen osallistuneista vanhainkotiasiakkaista oli naisia. Lähes puolet oli iältään yli 85 vuotiaita (vaihteluväli vuotta). Asiakkaat olivat yleensä suomenkielisiä (9%), loput ruotsinkielisiä. Kaksi kolmesta omaiskyselyyn vastanneesta oli naisia. Hieman yli puolet vastaajista oli asiakkaiden lapsia. Omaisista kaksi kolmesta tapasi vanhainkodissa asuvaa läheistään 1-2 kertaa viikossa. Lähes kaikilla haastatelluilla asiakkailla oli joku läheinen ihminen. Valtaosa asiakkaista ja omaisista oli tyytyväisiä asiakkaan asumiseen yksin tai jaetussa huoneessa. Lähes kaikki asiakkaat ja omaiset pitivät hoitopaikkaa viihtyisänä ja siistinä. Sen sijaan kolmasosa asiakkaista piti ulos pääsyä vaikeana. Osa asiakkaista ja omaisista oli sitä mieltä, ettei asiakkaalla ollut riittävästi tekemistä vanhainkodissa. Vanhainkotiasiakkaiden elämänlaatu oli keskinkertainen käytetyllä elämänlaatumittarilla mitattuna. Lähes kolmasosa havainnoiduista dementoituneista asiakkaista oli masentuneita. Myös yksittäisten elämänlaatua mittaavien kysymysten mukaan vanhainkotiasiakkailla esiintyi yksinäisyyden ja masentuneisuuden kokemuksia. Vanhainkotiasiakkaat olivat varsin tyytyväisiä saamaansa apuun ja hoitoon vanhainkodeissa. Asiakkaat ja omaiset arvioivat hoitajia ja heidän toimintaansa myönteisesti. Valtaosa vastaajista suosittelisi hoitopaikkaa myös muille. Hoito- ja palvelusuunnitelmien tarkastelun perusteella asiakkaiden avun tarvetta ja saantia kirjattiin monipuolisesti. Hoidon- ja palvelujen arviointi kuitenkin puuttui suuresta osasta asiakasasiakirjoja. Kirjaamisen perusteella vanhainkotiasiakkaiden hoidon kohdennustehokkuus oli hyvä. Lähes kaikki asiakkaat saivat sitä hoitoa ja palveluja mitä he tarvitsivat. Tämä raportti sisältää Care Keys-projektin validointitutkimuksen aikana kerättyjä laitoshoidon tutkimustuloksia ja alustavia malleja asiakkaan elämänlaadun ja hoidon laadun yhteydestä. Tulokset tuovat tietoa hoidon ja palvelujen kehittämiseksi yli 65 vuotta täyttäneiden helsinkiläisten laitoshoidon asiakkaiden elämänlaadusta ja hoitoon liittyvistä näkemyksistä doc Avainsanat - Nyckelord - Key words pitkäaikaishoito; laitoshoito; vanhainkodit; asiakkaat; omaiset; elämänlaatu; hoidon laatu; kohdennustehokkuus Hinta Pris Price Julkaisun myynti ja jakelu: Sosiaali- ja terveydenhuollon tietopalvelu PL 71, 99 HELSINGIN KAUPUNKI Puhelin: Telekopio: Sähköposti:sosv.kirjasto@hel.fi Julkaisumuoto Publikationsform Publishing form Distribution och försäljning: Social- och hälsovårdens informationstjänst PB 71, 99 HELSINGFORS STAD Telefon: Telefax: E-post: sosv.kirjasto@hel.fi Distribution and sales: Social and Health Care Information Services PB 71, 99 Helsingin kaupunki Telephone: Telefax: sosv.kirjasto@hel.fi

3 1 Sisältö 1 Johdanto Teoreettinen viitekehys Aineisto ja menetelmät Mittarit Tutkimusaineisto Aineiston keruu Aineiston käsittely ja analyysi Eettiset kysymykset Tulokset Asiakkaiden ja omaisten taustatiedot Asiakkaan elinolot, sosiaaliset suhteet ja toimintakyky Asiakkaan elämänlaatu Hoidon laatu Asiakkaan kokema hoidon laatu Omaisen kokema hoidon laatu Hoidon laatu asiakasasiakirjojen mukaan Hoidon laatu eri asiakasryhmien välillä Eri aineistojen erot ja yhtenevyydet Hoidon ja palveluiden kohdennustehokkuus Hoidon ja palvelujen johtaminen Hoidon ja palvelujen yhteys elämänlaatuun Pohdinta Tutkimuksen luotettavuus Asiakkaan elämänlaadun tarkastelua Hoidon laatu asiakkaiden ja omaisten näkökulmasta Hoidon laadun tarkastelua asiakasasiakirjojen perusteella Hoidon laadun tarkastelua eri asiakasryhmien ja aineistojen välillä Kohdennustehokkuuden tarkastelua Johtamisen tarkastelua Mallien tarkastelua Yhteenveto ja johtopäätökset...82 KIRJALLISUUS...84 LIITE...87

4 2 1 Johdanto Suomalaisen vanhuspolitiikan yhtenä tavoitteena on ikääntyneen asiakkaan tukeminen asumaan ja selviytymään omassa kodissaan mahdollisimman pitkään nopeasti saatavien ja ammattitaitoisten sosiaali- ja terveyspalveluiden avulla (STM 21). Jotta ikääntyneet selviytyisivät kodissaan, sosiaali- ja terveydenhuollon haasteena on tuottaa sinne asiakaslähtöisiä palveluja ja hoitoa, joka ottaa huomioon asiakkaan yksilölliset tarpeet ja varmistaa asiakkaan hyvän elämänlaadun sekä hyvinvoinnin. Koska kaikki ikääntyneet eivät selviydy kotona elämänkaarensa loppuun saakka, laitoshoitoa, kuten vanhainkotihoitoa tarvitaan edelleen. Myös laitoshoidossa ikääntyneellä asiakkaalla on oikeus saada hyvää hoitoa ja palveluja (STAKES 22). Care Keys on monitieteellinen Euroopan Unionin tukema tutkimusprojekti (23 26). Stakesin koordinoimaan projektiin osallistuvat Englanti, Ruotsi, Saksa, Suomi ja Viro sekä alkuvaiheessa myös Espanja. Suomesta projektiin osallistuvat Stakes ja Helsingin kaupungin sosiaalivirasto. Care Keys-projektissa tutkitaan sosiaali- ja terveyspalvelujen sisältöä, tuloksellisuutta ja merkitystä ikääntyneiden hyvinvoinnin ja elämänlaadun tuottamisessa asiakkaan, ammatillisen ja johtamisen laadun näkökulmista. Tutkimuksen kohteena ovat ikääntyneen koti- ja laitoshoidon asiakkaan elämänlaatu (Quality of Life), hoidon laatu (Quality of Care) ja johtamisen laatu (Quality of Management). Tavoitteena on tuottaa lähestymistapoja, malleja ja indikaattoreita palvelujen laadun, vaikuttavuuden ja resurssien käytön tehokkuuden arviointiin tutkimuksessa ja käytännön työssä. Projektiin kuuluvassa validointitutkimuksessa tietoa kerättiin kotihoidon ja laitoshoidon 65 vuotta täyttäneiltä asiakkailta, heidän hoito- ja palvelusuunnitelmistaan ja johtajilta sekä laitoshoidossa asiakkaiden omaisilta. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja arvioida ikääntyneiden kotihoidon ja pitkäaikaisen laitoshoidon asiakkaiden elämänlaatua, hoidon laatua ja kohdentumistehokkuutta. Tässä esitettävän laitoshoidon tutkimuksen tutkimuskysymykset olivat: 1. Millainen on laitoshoidon asiakkaiden elämänlaatu? 2. Millainen on laitoshoidon asiakkaiden hoidon laatu?

5 3 3. Millainen on laitoshoidon ja palvelujen kohdennustehokkuus? 4. Millaista on laitoshoidon ja palvelujen johtaminen? 5. Millainen yhteys hoidon laadulla on asiakkaan elämänlaatuun? Tämä raportti sisältää Care Keys-projektin validointitutkimuksen aikana kerättyjä laitoshoidon kansallisia tutkimustuloksia. Raportissa esitetään laitoshoidon asiakkaiden haastattelujen tulokset, asiakasasiakirjojen sisältämän tiedon tarkastelua, johtajille suunnatun kyselyn tulokset ja omaiskyselyn tulokset sekä tuloksia laitoshoidon kohdennustehokkuudesta ja hoidon laadun malleista. Laitoshoidon mallinnusten tavoitteena oli selvittää, onko vanhainkodin asiakkaan saaman hoidon ja palvelun laatu yhteydessä hänen elämänlaatuunsa ja mitkä ovat ne hoidon ja palvelun laadun tekijät, joihin tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Mallinnusten teoreettisena viitekehyksenä oli hyvinvoinnin tuotantomalli (Vaarama 1995) sekä Øvretveitin kolmiulotteinen matriisi (Øvretveit 1998) täydennettynä hoitotyön mallilla (Raatikainen 1995). Tulokset tuovat tietoa hoidon ja palvelujen kehittämiseksi yli 65 vuotta täyttäneiden helsinkiläisten laitoshoidon asiakkaiden elämänlaadusta ja hoitoon liittyvistä näkemyksistä. 2 Teoreettinen viitekehys Elämänlaadun määrittelyä Elämänlaatu on moniulotteinen käsite, jota on vaikea määritellä yksiselitteisesti. Elämänlaatu vaihtelee näkökulmasta riippuen ja siihen vaikuttavat useat tekijät. Yksittäisen ihmisen kokema elämänlaatu voi vaihdella eri ajankohtina, eri olosuhteissa ja ikäkausina (vrt. Veenhoven 2). Elämänlaadun tutkimuksessa ja arvioinnissa erotetaan usein subjektiivinen ja objektiivinen näkökulma elämänlaatuun. Subjektiivinen elämänlaatu on ihmisen arvio omasta elämänlaadustaan ja hyvinvoinnistaan. Objektiivinen elämänlaatu tarkoittaa ulkoisesti havaittavia asioita kuten yksilön toimintakykyä, taloudellista tilaa, asuinoloja ja koulutusta. Elämänlaatua voidaan määritellä yleisesti (niin sanotut globaalit määritelmät) ja osittaisesti (esimerkiksi terveyteen liittyvä elämänlaatu). Tavallisimmin käsitteen perusulottuvuuksina nähdään fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen ulottuvuus. Näin

6 4 määriteltynä elämänlaatu heijastaa Maailman terveysjärjestön (WHO) käsitystä terveydestä: terveys ei vain sairauden puuttumista vaan täydellinen fyysinen, psyykkinen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila. Tämä määritelmä on vaikuttanut käsitykseen paitsi terveyden myös elämänlaadun moniulotteisuudesta. Kun elämänlaatua tarkastellaan yleisesti, ei ainoastaan terveyteen liittyvänä käsitteenä, edellä mainittujen kolmen perusulottuvuuden lisäksi elämänlaatuun liitetään myös elinympäristöön liittyvät rakennetekijät sekä niin sanottu globaali elämänlaatu, joka kuvaa henkilön elämään tyytyväisyyttä. Elämänlaadun käsite sisältää siten subjektiivisen kokemuksen lisäksi myös objektiivisia ulottuvuuksia kuten aineellisen hyvinvoinnin ja liikkuvuuden. Tämän tutkimuksen elämänlaadun määrittelyssä otetaan huomioon WHO:n (22) näkemyksen lisäksi iäkkäiden toimintakykyyn vaikuttavat tekijät kuten sosiodemografiset tekijät, fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky, koettu terveys, lähiympäristön esteettömyys ja palveluiden saatavuus. Näin määriteltynä elämänlaatu on moniulotteinen ja sisältää erilaisia elementtejä. Tämä johtaa siihen, että elämänlaatua on mitattava moniulotteisesti ja sen eri elementit on pyrittävä saamaan mitattavanaan muotoon. Hoidon ja palvelujen laadun arvioinnista Laatu voidaan määritellä niistä ominaisuuksista koostuvaksi kokonaisuudeksi, johon perustuu organisaation, tuotteen, palvelun tai tietyn prosessin kyky täyttää sille asetetut vaatimukset ja siihen kohdistuneet odotukset. (Sosiaali- ja terveydenhuollon sanastot 1997.) Laatu ei tarkoita ylellistä, kallista tai erinomaista, vaan asetettujen tavoitteiden mukaisuutta. Laadun on yksinkertaisesti todettu olevan sitä, että asiakas on saanut, mitä halusi. (Lillrank 1999.) Laatu käsitteenä ei sisällä myönteisiä tai kielteisiä mielleyhtymiä, mutta jokaisella laadun määritelmällä on yhteys yksilöiden ja eturyhmien arvoihin sekä pyrkimyksiin (Øvretveit 1998). Laadun käsite määritellään sosiaali- ja terveydenhuollossa eri tavoin riippuen siitä, onko määrittelijänä asiakas, asiakkaan perhe, työntekijä vai yhteiskunta ja kuka tai mikä on määrittelyn kohde sekä millä organisaatiotasolla se määritellään. Øvretveitin (1998) mukaan palvelun laatu vastaa kaikkein eniten tarvitsevien tarpeita halvimmilla kustannuksilla, säännösten mukaan. Hän luokittelee palvelun laadun asiakaslaatuun,

7 5 ammatilliseen laatuun ja johtamisen laatuun. Asiakaslaatu tarkoittaa asiakkaiden näkökulmaa palvelun kyvystä täyttää asiakkaan tarpeet. Ammatillinen laatu kuvaa työntekijöiden näkökulmaa palvelun kyvystä vastata asiakkaiden tarpeita ja työntekijöiden kyvystä toteuttaa toimenpiteitä, joiden uskotaan olevan välttämättömiä asiakkaille. Johtamisen laadulla tarkoitetaan kaikkein tehokkainta ja tuottavinta resurssien käyttöä asiakkaiden tarpeisiin vastaamisessa annetuilla resursseilla. Øvretveit (1998) jakaa palvelun laadun lisäksi rakenne-, prosessi- ja tulostekijöihin kuten Donabedian (1969). Palvelun laatua arvioitaessa tarkastellaan kaikkia näitä tekijöitä yhtäläisesti. Rakennearvioinnissa kiinnitetään huomiota mm. palvelujen integroitumiseen, hoidon jatkuvuuteen, yhteistyöhön, tiedonkulkuun, johtamiseen sekä henkilövalmiuksiin ja niiden kehittämisen organisointiin. Prosessiarviointi kohdistuu toimintaan kuten hoito- ja palvelumenetelmiin, asiakkaan ja työntekijän suhteeseen sekä toiminnasta heijastuviin periaatteisiin. Tuloksilla tarkoitetaan palvelun vaikutuksia asiakkaan, perheen ja väestön hyvään oloon. Tulosarviointi kohdistuu palvelun saajan; asiakkaan, perheen tai väestöryhmän terveydentilaan, toimintakykyyn, elämänlaatuun, tietoihin, asennoitumiseen ja omaan hoitoon osallistumiseen. Kattavassa tulosmittauksessa tarkastellaan myös palvelun ei-toivottuja tuloksia kuten lisäsairauksia ja komplikaatiota tai asiakkaan elämänlaadun heikentymistä. Asiakkaan hoidon tai palvelun laatua voidaan tarkastella sekä palvelun saannin tai hoidon aikana että hoidon jälkeen. Molemmat arviointimuodot voivat sisältää asiakkaan hoitotyön suunnitelman tarkastelua, asiakkaan tai omaisen haastattelua, hoitohenkilöstön haastattelua ja havainnointia sekä asiakasneuvotteluja. Asiakkaan tai omaisen havainnointia on mahdollista suorittaa vain hoidon aikana. (Vuori 1995.) Palvelun tai hoidon laadun mittaamiseen voidaan käyttää joko määrällistä tai laadullista tarkastelutapaa tai molempia. Saman asian tutkimisessa voidaan hyödyntää triangulaatiota eli kahden tai useamman tutkimusaineiston, tutkijan, teoreettisten lähtökohtien tai tutkimusmenetelmien yhdistelmää. Samaa tutkimusongelmaa voidaan tarkastella myös eri tieteenalojen yhteistyönä. Jotta palvelun tai hoidon laatua voidaan arvioida, tarvitaan määrittely, mitä laadulla kussakin tilanteessa tarkoitetaan. Odotettu ja toivottu palvelun tai hoidon laatu voidaan ilmaista laatuvaatimuksilla ja laatukriteereillä. Laatuvaatimus voidaan määritellä potilaan

8 6 hoidon tai palvelun optimaaliseksi, saavutettavissa olevaksi tasoksi, johon toteutunutta suoritusta verrataan. Kriteeri on laadun määrittämisen perusteeksi valittu hoidon tai palvelun ominaisuus: rakenteeseen, prosessiin tai lopputulokseen liittyvä tekijä. Sellaista laatukriteeriä, jonka arvon vaihtelua seurataan ja joka osoittaa palvelun laadun vaihtelua, nimitetään laatuindikaattoriksi. (Vuori 1995, Sosiaali- ja terveydenhuollon sanastot 1997.) Kohdennustehokkuuden tausta ja määrittelyä Sosiaali- ja terveyspalvelujen resurssien jako niitä tarvitsevien kuntalaisten kesken, hoidon ja palvelujen allokointi, ei voi perustua vain taloudelliselle tehokkuudelle vaan myös oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon toteutuminen on otettava huomioon. Kohdennustehokkuus (Target Efficiency /TEFF) mittaa jaon oikeudenmukaisuutta resurssien jakauman perusteella (Vaarama 1995). Oikeudenmukaisuus ja tehokkuus ovat yhtä tärkeitä ja ne ovat yhtäaikaisesti esitetty kuvattaessa kohdennustehokkuutta (Knapp 1984). Kohdennustehokkuuden malli on kehitetty ja testattu ryhmätasolla vuonna 1998 osana EU:n IV puiteohjelmassa rahoitettua ja Stakesin koordinoimaa PLANEC -projektia. Ensimmäisessä Care Keys-projektin vaiheessa vuonna 23 mallia testattiin Englannissa, Espanjassa, Ruotsissa, Saksassa, Suomessa (Valvanne ym. 24) ja Virossa erityyppisillä aineistoilla. Mallia kehitettiin edelleen ja kohdennustehokkuusindikaattorit vietiin yksilötasolle, mikä mahdollistaa tarkastelun avun kohdentumisesta yksittäiselle asiakkaalle. Yksittäisten asiakkaiden tulokset voidaan tarvittaessa ryhmitellä eri perusteilla, esimerkiksi toimintakykypisteiden mukaan, mikäli halutaan tarkastella ryhmien välisiä eroja. Kohdennustehokkuutta voidaan tarkastella sekä asiakkaiden avuntarpeen tyydyttymisen kannalta, horisontaalinen kohdennustehokkuus (H), että resurssien tarkoituksenmukaisen käytön kannalta, vertikaalinen kohdennustehokkuus (V). Horisontaalinen ja vertikaalinen kohdennustehokkuus voivat saada arvoja välillä 1: mitä lähempänä lukua 1 saatu arvo on, sitä parempi tulos. Kohdennustehokkuuden perusajatusta havainnollistaa kuvio 1.

9 7 Oikea kohdennus OK Palvelu P Avun tarve T OK H = T OK V = P Kuvio 1. Kohdennustehokkuus kuviona Yksilötasoinen kohdennustehokkuus mittaa asiakaskohtaisesti, saako asiakas tarvitsemansa määrän apua niissä asioissa, joissa hän tarvitsee apua. Horisontaalinen kohdennustehokkuus (H) mittaa saavatko asiakkaat sellaista palvelua, jonka tarpeessa he ovat; kun taas vertikaalinen kohdennustehokkuus (V) mittaa annetun avun oikeinkohdentamista eli saako asiakas sellaista apua, jota hän ei tarvitsisi. Näiden indikaattorien ollessa lähellä numeroarvoa 1 tilanne on ihanteellinen. Horisontaalisen ja vertikaalisen kohdennustehokkuusindikaattorin suhteesta (H/V) nähdään, riittäisivätkö resurssit tyydyttämään asiakkaiden avuntarpeen, mikäli palvelut kohdennettaisiin uudelleen. Mikäli horisontaalisen ja vertikaalisen kohdennustehokkuuden välinen suhde (H/V) on alle 1, resurssien kohdentaminen uudelleen ei välttämättä takaa kaikille asiakkaille riittävää apua; mikäli suhde on yli 1, nykyiset resurssit ovat riittävät ja niillä voitaisiin mahdollisesti saavuttaa parempi palvelutaso. Malli osoittaa myös ryhmät, joille palvelu on yli- tai alikohdennettu, toisin sanoen kertoo kuinka suuri osuus kustakin ryhmästä saa liian raskasta (ylikohdennus, O = overtargeting) tai liian kevyttä (alikohdennus, U = undertargeting) hoitoa tai palvelua.

10 8 3 Aineisto ja menetelmät 3.1 Mittarit Care Keys-projektiin osallistuvat maat keräsivät aineiston yhteisiä mittareita käyttäen. Projektissa kehitetyt instrumentit olivat: asiakashaastattelulomake (CLINT), asiakasasiakirjojen tarkastelulomake (InDEX), johtajakysely (ManDEX) ja omaiskysely (RELINFO). Asiakashaastattelulomake sisälsi kaksi asiakkaan elämänlaatua arvioivaa mittaria: Philadelphia Geriatric Centre Morale Scale (PGMS) ja Maailman terveysjärjestön (WHO) kehittämä WHOQOL-BREF. Dementoituneiden elämänlaatua arvioitiin The Quality of Life in Late-Stage Dementia Scale:lla (Qualid) ja dementoituneiden masennuksen tunnistamisessa ja arvioinnissa käytettiin The Cornell Scale for Depression in Dementia -testiä (Cornell-testi), jotka ovat validoituja mittareita (Alexopoulos ym. 1988, Burrows ym. 2, Weiner ym. 2, Kurlowics ym. 22). Elämänlaatumittareiden (PGMS, WHOQOL-BREF, Qualid ja Cornell) käyttöön Care Keys-projektissa pyydettiin ja saatiin asianmukaiset luvat. Lisäksi tutkimuksessa oli lupa käyttää Helsingin kaupungin laitoshoidon asiakkaille tehtyjä Cognitive Performance Scale, Depression Rating Scale ja Casemix index mittaustuloksia RAIasiakastietojärjestelmästä (mittareiden oikeudet kuuluvat interrai tutkijaorganisaatiolle). Laitoshoidon asiakashaastattelulomake Laitoshoidon asiakashaastattelulomake (CLINT) sisälsi kysymyksiä asiakkaan taustatiedoista, haastattelijan tekemiä tai asiakkaan kertomia havaintoja vanhainkodista sekä kysymyksiä vanhainkotiympäristöstä, asiakkaan sosiaalisista suhteista ja harrastuksista. Hoidon laatua arvioitiin kysymyksillä asiakkaan avun tarpeesta ja saaman avun laadusta päivittäisissä toiminnoissa kuten syömisessä, juomisessa, peseytymisessä ja liikkumisessa. Hoidon laatua selvitettiin myös kysymällä asiakkaan mielipiteitä ruokailusta, omista vaikutusmahdollisuuksista, hoitajien ammattitaidosta ja siitä, miten hoitajat auttoivat asiakasta. Lisäksi kysyttiin, onko asiakas tyytyväinen hoitoon ja ehdotuksia hoidon parantamiseksi.

11 9 Asiakkaan kokemaa subjektiivista elämänlaatua arvioitiin haastattelulomakkeessa Philadelphia Geriatric Centre Morale Scale (PGMS) ja WHOQOL-BREF elämänlaatumittareilla. Lisäksi lomakkeessa oli elämänlaatua mittaavia yksittäiskysymyksiä, jotka kartoittivat asiakkaan kokemia kielteisiä tunteita, kokemusta autonomiasta ja asiakkaan mielipiteitä luonteenpiirteistään kuten elämän päivittäisistä vaatimuksista selviytymisestä ja haasteista. PGMS on ikääntyneille henkilöille kehitetty elämänlaatumittari, jonka ulottuvuudet ovat: levottomuus (6 kysymystä), asenne omaan ikääntymiseen (5 kysymystä) sekä yksinäisyys/tyytymättömyys (6 kysymystä) (Lawton 1975). Mittari sisältää 17 kysymystä, joiden vastausvaihtoehdot ovat kyllä tai ei. Summapisteet vaihtelevat ja 17 välillä. Summapisteitä tulkitaan seuraavasti: pisteet tarkoittavat hyvää elämänlaatua, 1 12 keskinkertaista ja alle 9 huonoa (Lawton 23). Mitä korkeamman pistemäärän asiakas saa, sitä parempana hänen elämänlaatuaan voidaan pitää. Mittarin ulottuvuuksia tulkitaan samansuuntaisesti eli korkea pistemäärä levottomuusulottuvuudella tarkoittaa parempaa elämänlaatua kyseisen asian suhteen. WHOQOL-BREF elämänlaatumittarissa on neljä ulottuvuutta: fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja ympäristöllinen/kontekstuaalinen WHOQOL-group 1996). Lisäksi mittarissa on erilliset kysymykset yleisestä elämänlaadusta ja koetusta terveydentilasta. Mittarissa on yhteensä 26 kysymystä, joiden vastausvaihtoehdot ovat viisiluokkaisia. Tulokset raportoidaan tavallisesti siten, että ulottuvuuksien raakapisteet muunnetaan joko 4 2 skaalaksi tai 1 skaalaksi. Suurempi arvo tarkoittaa parempaa elämänlaatua. Tässä raportissa tulokset esitetään muunnettuna skaalalle -1. Aiemman elämänlaatukirjallisuuden (Osoba ym. 1998) perusteella 1 skaalapisteen asteikkoa käytettäessä 5-1 skaalapisteen ero on kliinisesti pieni ero ja 1 2 keskinkertainen ero. Tässä raportissa tulosten tulkinnassa käytetään iäkkään ( 61 vuotta) väestön viitearvoja, jotka on kerätty 23 maasta henkilöltä Skevington ym. 24). Kyseisen tutkimuksen yli 61-vuotiaat edustavat yleistä populaatiota, johon kuuluu sekä terveitä että toimintakyvyltään heikkoja tai sairaita. Lisäksi viitearvona ovat Care Keys-projektin tutkimustulokset Englannista, Ruotsista, Saksasta, Suomesta ja Virosta. Care Keys aineistossa on yhteensä 341 asiakkaan vastaukset.

12 1 Asiakashaastattelulomakkeessa oli yhteensä 113 kysymystä, joista kolme oli avoimia kysymyksiä. Strukturoitujen kysymysten vastausvaihtoehdot olivat kaksi-, viisi- tai kuusiportaisia. Lomakkeen lopussa oli haastattelun arviointi -osa, johon haastattelija kirjasi huomioitaan haastattelutilanteesta ja haastateltavasta. Qualid ja Cornell The Quality of Life in Late-Stage Dementia Scale (Qualid) on havainnointi-instrumentti, joka tuottaa tietoa dementoituneen asiakkaan elämän laadusta (Weiner ym. 2). Tarkoituksena on, että arvion tekee asiakkaan hyvin tunteva hoitaja tai asiakkaan läheinen ihminen. Mittarissa on 11 asiakkaan käyttäytymiseen ja toimintaan liittyvää osa-aluetta, joihin vastataan viisiportaisella asteikolla. Yksittäisistä osa-alueista muodostetaan summamuuttuja, jonka arvo vaihtelee pisteen välillä. Mitä pienemmän arvon asiakas saa, sitä parempana hänen elämänlaatuaan voidaan pitää (vrt. Weiner ym. 2). The Cornell Scale for Depression in Dementia (Cornell-testi) on havainnointiinstrumentti dementoituneiden masennuksen tunnistamiseen ja arvioimiseen (Alexopoulos ym. 1988). Se sisältää viisi osa-aluetta: mielialaan liittyvät oireet, käyttäytymiseen liittyvät häiriöt, fyysiset oireet, säännöllisesti toistuvat ilmiöt ja vääristyneet mielikuvat. Asiakkaan vointia ja toimintaa arvioidaan pisteytystä edeltäneen viikon ajalta. Pisteytystä ei tehdä niiltä osin, missä oireet johtuvat fyysisestä kyvyttömyydestä tai sairaudesta. Mittari sisältää 19 oiretta, joita arvioidaan asteikolla: ei esiinny ( pistettä), lievä (1 pistettä) tai vakava (2 pistettä). Kokonaispistemäärä on 38 pistettä. Mitä suuremman kokonaispistemäärän asiakas saa, sitä masentuneempana häntä voi pitää. Aikaisempien tutkimusten mukaan masennuksen raja-arvona voidaan pitää kokonaispistemäärää 7 8. Tässä tutkimuksessa kokonaispistemäärä 8 tarkoitti masennusta ja kokonaispistemäärä alle 8 tarkoitti, ettei asiakkaalla ollut masennusta. (Burrows ym. 2, Kurlowics ym. 22.) Laitoshoidon asiakasasiakirjojen tarkastelulomake Laitoshoidon asiakasasiakirjojen tarkastelulomakkeella (InDEX) koottiin kirjattua tietoa asiakkaiden hoito- ja palvelusuunnitelmista. Asiakkaan hoidon tarvetta ja saantia

13 11 arvioitiin kahden haastattelua edeltävän viikon hoidon ja palvelujen kirjauksista. Lomake sisälsi asiakkaan tunnistetiedot, kysymyksiä sosiaalisesta verkostosta ja asumisolosuhteista. Lisäksi kerättiin tietoa asiakkaan sijoituspäätöksestä, toimintakyvystä sekä asiakkaan avun tarpeesta ja avun saannista liittyen päivittäisiin toimintoihin, terveydentilaan ja psykososiaaliseen tilaan. Lomake sisälsi kysymyksiä asiakkaan tarvitsemista palveluista, hoidon tuloksellisuudesta ja hoito- ja palvelusuunnitelman kirjaamisen laadusta. Laitoshoidon johtajakysely Johtajakyselylomakkeella (ManDEX) kerättiin tietoa palveluorganisaatiosta, henkilöstöstä, resursseista, johtamisstrategioista ja laatujohtamisesta. Lisäksi lomakkeessa kysyttiin vastaajan subjektiivista arviota yksikön toiminnasta puolen vuoden ajalta ja kustannustietoja. Kustannustietoja ei kuitenkaan esitetä tässä raportissa. Omaiskysely Omaiskyselylomakkeessa (RELINFO) kerättiin seuraavia tietoja: omaisen taustatiedot (ikä, sukupuoli, koulutus, äidinkieli, suhde vanhainkodissa asuvaan läheiseen ja kuinka usein omainen tapasi häntä), omaisen näkemys vanhainkotiympäristöstä, asiakkaan elämäntapahtumista, sosiaalisista suhteista, harrastuksista, asiakkaan toimintakyvystä sekä hänen saamastaan avusta ja hoidon laadusta. Kysymykset vastasivat asiakashaastattelulomakkeen kysymyksiä ja ne muotoiltiin siten, että omainen arvioi läheisensä hoidon laatua. Kysymyksiä oli yhteensä 62. Cognitive Performance Scale Asiakkaiden kognitiota oli tutkimusyksiköissä arvioitu Cognitive Performance Scalella (CPS). CPS-mittarin asteikon vaihteluväli on nollasta kuuteen. Kognitiivisesti normaalisti suoriutuvat asiakkaat sijoittuvat luokkaan ja ne asiakkaat, joilla on erittäin vaikea kognition heikkeneminen sijoittuvat luokkaan 6. Mittarin oikeudet kuuluvat interrai tutkijaorganisaatiolle.

14 12 Depression Rating Scale Asiakkaan masentuneisuuden arvioinnissa oli tutkimusyksiköissä käytetty Depression Rating Scalea (DRS). Masennusmittarin mahdolliset arvot ovat välillä 14, missä kolme pistettä tai enemmän tarkoittaa masennusepäilyä. Mittarin oikeudet kuuluvat interrai tutkijaorganisaatiolle. Casemix index Hoidon tarpeen arviointiin oli tutkimusyksiköissä käytetty RAI-asiakastietojärjestelmän kustannuspainoa (Casemix index, CMI), joka kuvaa henkilökunnan asiakkaisiin kohdistamaa aikaa ja tietotaitoa. Asiakkaat, joiden kustannuspaino on välillä,42,77 ovat yleensä kevythoitoisia asiakkaita. Ryhmän,77 1,26 asiakkaat ovat keskiraskashoitoisia ja ryhmään 1,26 2,52 kuuluvat huonokuntoisia, raskashoitoisia asiakkaita, joiden hoito vaatii erityisen paljon henkilökunnan ammattitaitoa ja aikaa. Kustannuspainon painokerroin 1, tarkoittaa, että kyseinen asiakasryhmä vastaa kustannuksiltaan luokitusjärjestelmän keskiarvoa (Björkgren 25). Mittarin oikeudet kuuluvat interrai tutkijaorganisaatiolle. 3.2 Tutkimusaineisto Laitoshoidon aineisto kerättiin kahdesta helsinkiläisestä vanhainkodista: Kustaankartanosta ja Riistavuoresta. Tutkimus kohdistui vanhainkotien yli 65-vuotiaisiin asiakkaisiin. Asiakkaat jaettiin kolmeen ryhmään vanhainkotien RAI-arvioinnissa käytetyn Cognitive Performance Scale (CPS) -luokituksen mukaan: kognitiivisesti normaalit ja lievästi dementoituneet (CPS =, 1, 2), keskivaikeasti dementoituneet (CPS = 3) ja vaikeasti dementoituneet (CPS = 4, 5, 6). Vanhainkotien asiakkaista tehtiin satunnaisotos. Otosta suunniteltaessa huomioitiin vanhainkotien kokoero sekä eri kognitioluokkiin kuuluvien osuus vanhainkodin asiakkaista mahdollisimman edustavan otoksen saamiseksi. Tavoitellun otoskoon saavuttamiseksi otettiin tavoitetta suurempi master-otos, joka käsitti 23 asiakasta.

15 13 Tutkimukseen osallistui yhteensä 154 asiakasta (Taulukko 1). Kognitiivisesti normaaleja tai lievästi dementoituneita asiakkaita oli 56, keskivaikeasti dementoituneita 46 ja vaikeasti dementoituneita asiakkaita 52. Taulukko 1. Tutkimukseen osallistuneiden asiakkaiden määrä vanhainkotien ja CPS-ryhmien mukaan Vanhainkoti Asiakasryhmä CPS < 3 Asiakasryhmä CPS = 3 Asiakasryhmä CPS > 3 Tutkimukseen osallistuneet yhteensä Riistavuori Kustaankartano Yhteensä Asiakkaan elämänlaatua selvitettäessä käytettiin hänen kognitiivisen tasonsa mukaista mittaria. Asiakkaista kognitiivisesti normaalit ja lievästi dementoituneet haastateltiin, keskivaikeasti dementoituneet haastateltiin ja havainnoitiin käyttäen Cornell-testiä sekä Qualidia ja vaikeasti dementoituneet ainoastaan havainnoitiin. Muutamien asiakkaiden CPS-pistemäärä muuttui otoksen ottamisen ja tiedonkeruun aloittamisen välillä uudelleenarvioinnin seurauksena, tästä johtuen viittä keskivaikeasti dementoitunutta asiakasta ei haastateltu. Asiakashaastatteluja tehtiin 97. Tämän saavuttamiseksi 173 asiakasta pyydettiin osallistumaan tutkimukseen. Erilaisten syiden takia 76 ei osallistunut tutkimukseen. Cornell-testi täytettiin täydellisesti 97 asiakkaasta ja Qualid-mittari 92 asiakkaasta. Kaikkien tutkimukseen osallistuvien asiakkaiden (n=154) asiakasasiakirjojen tarkastelulomake täytettiin hoito- ja palvelusuunnitelmien perusteella. Omaiskyselyn palautti 63 omaista. Johtajakyselyyn vastasi 14 henkilöä 17:sta kyselyn saaneesta. (Taulukko 2.) Taulukko 2. Kerätyn aineiston määrä laitoshoidossa Mittari Tutkimusjoukko Tutkimukseen osallistuneet % Asiakashaastattelu Asiakasasiakirjojen tarkastelulomake Qualid-mittari Cornell-testi Omaiskysely Johtajakysely

16 14 Vanhainkodeissa master-otokseen osuneista asiakkaista 76 ei osallistunut tutkimukseen. Heistä 61 kieltäytyi haastattelusta, muutama asiakas oli tutkimuksen toteutuksen aikana sairaalahoidossa (2) ja muutama oli kuollut otoksen teon jälkeen (2). Osa asiakkaista ei osallistunut tutkimukseen muun syyn, kuten heikon fyysisen tilan tai heikon kuulon, takia (11). Heidän tilalleen pyydettiin otoslistan mukaisessa järjestyksessä seuraavia asiakkaita osallistumaan tutkimukseen. (Taulukko 3.) Taulukko 3. Syy, miksi laitoshoidon asiakkaat eivät osallistuneet tutkimukseen Vanhainkoti Kieltäytyi Sairaalassa Kuollut Muu syy Yhteensä Riistavuori Kustaankartano Yhteensä Aineiston keruu Aineiston keruu aloitettiin Helsingissä joulukuussa 24 ja saatiin päätökseen helmikuussa 25. Stakesin ja Helsingin kaupungin sosiaaliviraston tutkijat tekivät asiakashaastattelut kahden koulutetun ulkopuolisen haastattelijan kanssa. Haastattelut kestivät minuuttia (keskimäärin 37 minuuttia). Tutkimukseen osallistuneet dementoituneet asiakkaat (CPS 3) havainnoitiin Cornell-testillä ja Qualid-mittarilla omahoitajien toimesta. Tehtävään koulutetut vapaaehtoiset hoitajat tai tutkija täyttivät asiakasasiakirjojen tarkastelulomakkeen onnistuneen haastattelun tai havainnoinnin jälkeen. Hoito- ja palvelusuunnitelman kirjaamisen laatuun liittyvän osan täytti vanhainkodin suunnittelija, joka ei osallistunut asiakkaiden hoitoon. Hoitajilla oli mahdollisuus esittää kysymyksiä tutkijalle ja vanhainkotien yhteyshenkilöille, jos heillä oli ongelmia lomakkeiden täytössä. Lomakkeiden täyttöaika asiakkaan hoidon tarpeen ja saannin osalta vaihteli huomattavasti. Aikaa kului täyttäjien antaman palautteen mukaan 5 18 minuuttia, arvioitu keskiarvo oli 65 minuuttia. Lisäksi on otettava huomioon suunnittelijan kirjaamisosion täyttämiseen kulunut aika, jota ei ollut mahdollista arvioida tarkasti.

17 15 Mikäli tutkimukseen osallistuvalla asiakkaalla oli omaisia ja asiakas suostui omaiskyselyn lähettämiseen, haastattelijat jättivät omaiskyselyn vastauskuorineen osastolle haastattelun tai havainnoinnin jälkeen. Osastolla työskentelevät hoitajat antoivat kyselyn lähiomaiselle tai henkilölle, joka osallistui eniten asiakkaan hoitoon ja vieraili asiakkaan luona säännöllisesti. Kyselyjä jaettiin omaisille tammikuun 25 loppuun asti. Sen jälkeen hoitajat palauttivat tutkijoille ne kyselylomakkeet, joiden vastaanottajaa ei tavoitettu. Omaisia pyydettiin palauttamaan vastauksensa tutkijoille kirjekuoressa, jonka postimaksu oli maksettu, kahden viikon sisällä kyselyn saamisesta. Laitoshoidossa johdon kyselylomakkeet lähetettiin sosiaaliviraston johtajille, vanhainkotien johtajille ja osastonhoitajille. Heitä pyydettiin palauttamaan vastauksensa tutkijoille Helsingin kaupungin sisäisessä postissa. 3.4 Aineiston käsittely ja analyysi Kerätty aineisto tallennettiin ilman asiakkaan henkilökohtaisia tunnistetietoja ja asiakkaille annettiin tutkimusnumero. Eri lomakkeilla kerätyt tiedot yhdistettiin käyttäen asiakkaalle annettua tutkimusnumeroa. Aineisto analysoitiin SPSS 12. tilastoohjelmalla. Perustulokset esitetään suorina frekvenssi- ja prosenttijakaumina, taulukoina ja graafisina kuvioina. Asiakkaiden ja omaisten vastaukset kahteen avoimeen kysymykseen Mikäli hoidossa on jotain parannettavaa, mainitkaa yksi tai kaksi teille tärkeää seikkaa ja Haluaisitteko lopuksi vielä tuoda esiin joitakin hyviä asioita elämässänne (tällä hetkellä tai menneisyydessä) analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Luvussa esitetään eri asiakasryhmien välisten tulosten vertailua. Asiakasryhmät ryhmiteltiin seuraavasti: kognitiivisesti normaalit ja lievästi dementoituneet asiakkaat (CPS<3), keskivaikeasti dementoituneet asiakkaat (CPS=3) ja vaikeasti dementoituneet asiakkaat (CPS>3). Kognitiivisesti normaalisti suoriutuvien ja dementoituneiden asiakkaiden tulosten vertailussa käytettiin asiakashaastatteluaineistoa (CLINT) ja asiakasasiakirjoista kerättyä tietoa (InDEX). Tavoitteena oli verrata hoidon laatua asiakkaan ja ammatillisen toiminnan näkökulmista. Haastateltujen ryhmien, eli kognitiivisesti normaalien ja keskivaikeasti dementoituneiden asiakkaiden osalta

18 16 tarkasteltiin seuraavia yksittäisiä muuttujia: asiakkaan tieto omahoitajasta, asiakkaan tyytyväisyys hoitoon sekä hoidon ja palvelujen suositteleminen. Muuttujien vertailussa tarkasteltiin frekvenssejä ja prosentteja. Erojen merkitsevyyttä testattiin Khi² ja Mann Whitney U testillä. Testin merkitsevyystasona oli.5. Kognitiivisesti normaalien asiakkaiden ja keskivaikeasti dementoituneiden kokemusta hoidon laadusta verrattiin myös taulukossa 3 ja 4 esitettyjen hoitohenkilökunnan toiminta ja asiakkaan vaikutusmahdollisuudet -summamuuttujien sekä päivittäisissä toiminnoissa saadun avun hyvyyttä mittaavista kysymyksistä lasketun summamuuttujan avulla. Summamuuttujien vertailussa tarkasteltiin vaihteluväliä, keskihajontaa ja keskiarvoja sekä keskiarvojen välistä merkitsevyyttä Mann Whitney U testillä. Testin merkitsevyystasona oli.5. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin asiakasasiakirjojen tarkastelun tulosten perusteella kognitiivisesti normaalien, keskivaikeasti dementoituneiden ja vaikeasti dementoituneiden asiakkaiden välillä asiakkaan saaman hoidon kliinisiä tuloksia ja omaisen osallistumista (Taulukko 5). Hoidon kliinisten tulosten erojen merkitsevyyttä testattiin Khi² testillä ja omaisen osallistumisen erojen merkitsevyyttä Mann Whitney U testillä. Testin merkitsevyystasona oli.5. Asiakashaastattelulomakkeen muuttujista muodostettiin summamuuttujat hoitohenkilökunnan toiminta ja asiakkaan vaikutusmahdollisuudet. Taulukossa 4 on esitetty muuttujat, joista summa muodostettiin. Summamuuttujat skaalattiin välille 1 5 jakamalla saatu summa niiden kysymysten lukumäärällä, joihin asiakas on haastattelussa vastannut. Mitä lähempänä arvoa 5 muuttujan arvo on, sitä parempi tulos.

19 Taulukko 4. Summamuuttuja hoitohenkilökunnan toiminnasta ja asiakkaan vaikutusmahdollisuuksista 17 Summamuuttuja Hoitohenkilökunnan toiminta Asiakkaan vaikutusmahdollisuudet Asiakashaastattelulomakkeen muuttujat, joista summa muodostettiin Antavatko hoitajat Teille riittävästi tietoa hoidostanne? Onko hoitajilla Teille riittävästi aikaa? Ovatko hoitajat hyviä työssään? Ovatko hoitajat mielestänne rehellisiä ja luotettavia? Ovatko hoitajat ystävällisiä Teille? Kohtelevatko hoitajat Teitä arvostavasti ja kunnioittavasti? Ymmärtävätkö hoitajat hyvin Teitä ja tarpeitanne? Tekevätkö hoitajat ne asiat, joiden haluatte tulevan tehdyiksi? Jos Teillä on huolia, ja haluatte keskustella niistä hoitajien kanssa, tuntuuko Teistä, että hoitajat kuuntelevat Teitä? Onko Teillä mahdollisuus ruokailla Teille sopivina aikoina? Onko Teillä mahdollisuus pitää itsenne yhtä puhtaana kuin haluaisitte? Onko Teidän mahdollista pukeutua yhtä hyvin kuin haluaisitte? Nousetteko ylös ja menettekö vuoteeseen itsellenne mieluisina aikoina? Asiakkaan päivittäisissä toiminnoissa saamasta avusta tehtiin summamuuttuja, joka sisälsi asiakkaalle esitetyt kysymykset päivittäisissä toiminnoissa saadun avun hyvyydestä (Taulukko 5.) Muuttujan mahdolliset arvot olivat välillä 1 4, joista 4 on laadultaan parasta apua. Taulukko 5. Summamuuttuja päivittäisissä toiminnoissa saadusta avusta Summamuuttuja Asiakashaastattelulomakkeen muuttujat, joista summa muodostettiin Apu päivittäisissä toiminnoissa Syöminen ja juominen Peseytyminen (kylpy tai suihku) Pukeutuminen ja riisuutuminen Suun ja hampaiden hoito Ihon ja hiusten hoito Varpaankynsien leikkaus WC:ssä asiointi Lääkitys Vuoteeseen meneminen ja nouseminen Unen saaminen Liikkuminen sisätiloissa Liikkuminen ulkona Yhteydenpito muihin ihmisiin* Osallistuminen harrastustoimintaan* *Huom. Yhteydenpito muihin ihmisiin ja osallistuminen harrastustoimintaa eivät ole teoreettisesta näkökulmasta päivittäisiä toimintoja Asiakasasiakirjoista kerätystä aineistosta muodostettiin summamuuttuja omaisen osallistumisesta asiakkaan hoitoon (Taulukko 6). Summamuuttujan mahdolliset arvot vaihtelivat nollan ja kolmen välillä. Arvo kolme oli paras ja tarkoitti sitä, että asiakasasiakirjoissa oli merkintöjä asiakkaan omaisen osallistumisesta läheisensä

20 18 päivittäisten toimintojen tukemiseen, terveydentilan hoitoon sekä psykososiaaliseen tukemiseen ja harrastusten järjestämiseen. Taulukko 6. Summamuuttuja omaisen osallistumisesta asiakkaan hoitoon Summamuuttuja Omaisen osallistuminen Asiakasasiakirjojen tarkastelulomakkeen muuttujat, joista summa muodostettiin Osallistuvatko asiakkaan läheiset päivittäisten toimintojen tukemiseen ja hoitoon? Osallistuvatko asiakkaan läheiset hänen terveydentilansa hoitoon? Osallistuvatko asiakkaan läheiset hänen psykososiaaliseen tukemiseensa ja harrastusten järjestämiseen? Luvussa esitetään vertailuja asiakashaastattelun ja asiakirjojen tarkastelulomakkeen tulosten välillä. Asiakashaastattelulomakkeissa (CLINT) ja asiakasasiakirjojen tarkastelulomakkeissa (InDEX) oli vähän samansisältöisiä kysymyksiä ja kysymysten muotoilu ja vastausluokitukset poikkesivat toisistaan. Vertailtaviksi muuttujiksi valittiin asiakkaan avun tarve päivittäisissä toiminnoissa ja yhteydenpidossa muihin ihmisiin sekä osallistumisessa harrastustoimintaan. Asiakkaalta kysyttiin haastattelussa miten hyvin hoitohenkilökunta huolehti hänestä päivittäisissä toiminnoissa. Vastausvaihtoehtoina olivat: erittäin hyvin, tarpeeksi hyvin, huonosti, erittäin huonosti ja ei avun tarvetta. Vertailussa oletettiin, että jos asiakas oli haastattelussa arvioinut saamansa avun hyvyyttä, hänellä oli tarve kyseiseen apuun. Kirjausten perusteella määritelty asiakkaan avun tarve kussakin päivittäisessä toiminnossa muunnettiin tarkastelua varten kaksiluokkaiseksi: vähäinen, keskimääräinen, runsas ja erittäin runsas yhdistettiin arvoksi kyllä ja ei tarvetta arvoksi ei. Asiakkaan näkemystä avun tarpeestaan ja kirjauksista saatua tietoa verrattiin toisiinsa. Asiakkaalla katsottiin olevan kirjaamisen perusteella avun tarve harrastustoiminnassa, jos hänellä oli avun tarvetta yksilöllisissä harrastuksissa, ryhmätai virkistystoimintaan osallistumisessa vanhainkodissa tai sen ulkopuolella. Luvussa 4.5 esitetään tuloksia laitoshoidon kohdennustehokkuudesta. Kohdennustehokkuuden (TEFF) laskemisessa käytettiin asiakkaan hoito- ja palvelusuunnitelmista kerättyä tietoa (eli asiakasasiakirjojen tarkastelu) asiakkaiden avun tarpeesta ja saannista. Tässä tutkimuksessa hoidon ja palvelun oikeaa kohdentumista tarkasteltiin kognitiota mittaavan CPS-pistemäärän ja kustannuspainon (CMI) mukaan jaetuissa asiakasryhmissä. Kullekin asiakkaalle laskettiin Excelsovellusta käyttäen kohdennustehokkuusindikaattorit avun tarvetta ja saantia mittaavien

21 19 muuttujien suhteen (katso sivut 5 52, Taulukko 13 16, Avun tarve ja saanti päivittäisissä toiminnoissa ja terveydentilaan liittyvissä asioissa sekä psykososiaalisen tuen tarve ja saanti). Näiden indikaattoreiden asiakaskohtaisista keskiarvoista laskettiin kunkin ryhmän keskiarvot. Luvussa 4.7 esitetään alustavia malleja vanhainkodin asiakkaan saaman hoidon ja palvelujen yhteydestä hänen elämänlaatuunsa. Mallinnusmenetelmä oli logistinen regressioanalyysi taaksepäin askelluksella. Mallinnettavana muuttujana käytettiin asiakkaan elämänlaatua mitattuna PGMS-mittarilla. Logistista regressioanalyysia varten asiakkaat jaettiin kahteen ryhmään PGMS-summapisteiden mukaan, rajana käytettiin 1 pistettä, joka tarkoittaa keskinkertaista elämänlaatua. Elämänlaadun mahdollisiksi selittäjiksi valittiin erilaisia hoidonlaatu-muuttujia, sekä yksittäisiä muuttujia että summamuuttujia, ja ympäristötekijöitä. Muuttujien suuren määrän vuoksi mallinnuksissa ei voitu käyttää kaikkia muuttujia yhdellä kertaa vaan mallinnuksia tehtiin erilaisilla muuttujayhdistelmillä. 3.5 Eettiset kysymykset Tutkimuslupa tiedon keräämiseksi laitoshoidon asiakkailta, asiakkaiden asiakirjoista sekä omaisilta saatiin Helsingin kaupungin sosiaalijohtajalta ja Stakesilta. Tutkimukseen osallistuminen oli asiakkaille, heidän omaisilleen ja johtajille vapaa-ehtoista. Haastattelija pyysi asiakkailta kirjallisen suostumuksen tutkimukseen osallistumisesta ennen haastattelun aloittamista.

22 2 4 Tulokset 4.1 Asiakkaiden ja omaisten taustatiedot Tutkimukseen osallistuneista laitoshoidon asiakkaista kolme neljästä (78 %) oli naisia. Heidän ikänsä vaihteli vuoden välillä. Lähes puolet (45 %) oli iältään yli 85 vuotta. Eniten oli leskiä (35 %), kuitenkin lähes viidesosa (18,8 %) oli naimisissa olevia. Asiakkaat olivat yleensä suomenkielisiä, pieni osa oli ruotsinkielisiä. Haastatelluista asiakkaista yli puolella oli ainoastaan alemman perusasteen koulutus. (Taulukko 7.) Taulukko 7. Laitoshoidon asiakkaiden taustatiedot Muuttuja n % Sukupuoli Mies Nainen (n=153) ,2 77,8 Ikä Koulutustaso Alempi perusaste ( 6 vuotta) Ylempi perusaste (7 9 vuotta) Keskiaste (1 12 vuotta) Keskiaste (12 14 vuotta) Korkeakoulutus (14+ vuotta) Tutkijakoulutus Äidin kieli Suomi Ruotsi Siviilisääty Naimaton (ei koskaan naim.) Naimisissa Eronnut Leski Tietoa ei saatavilla *Tieto vain haastatelluista asiakkaista (n=153) (n=95)* (n=97)* 87 1 (n=154) ,6 37,3 38,6 6,5 58,9 2, 12,6 3,2 5,3-89,7 1,3 19,5 18,8 1,4 35,1 16,2 Omaiskyselyyn vastanneista kaksi kolmesta oli naisia. Lähes puolet (47 %) oli iältään vuotiaita. Hieman yli puolet vastaajista (54 %) oli asiakkaiden lapsia. Suurin osa (89 %) puhui suomea äidinkielenään, loput olivat ruotsinkielisiä yhtä saksankielistä lukuun ottamatta. Omaiskyselyyn vastanneista yli puolet (62 %) tapasi vanhainkodissa

23 21 asuvaa läheistään 1-2 kertaa viikossa. Joka kymmenes omaisista kävi vanhainkodissa läheisensä luona päivittäin. (Taulukko 8.) Taulukko 8. Omaiskyselyyn vastanneiden taustatiedot Muuttuja n % Sukupuoli Mies Nainen (n=62) ,9 66,1 Ikä Koulutustaso Alempi perusaste ( 6 vuotta) Ylempi perusaste (7 9 vuotta) Keskiaste (1 12 vuotta) Keskiaste (12 14 vuotta) Korkeakoulutus (14+ vuotta) Tutkijakoulutus (PhD) Äidin kieli Suomi Ruotsi Saksa Suhde vanhainkodissa asuvaan läheiseen Puoliso Sisko / Veli Lapsi Lapsenlapsi Ystävä Muu Kuinka usein tapaa läheistä Päivittäin 3-4 kertaa viikossa 1-2 kertaa viikossa Joka toinen viikko Kerran kuussa Harvemmin Kuinka usein muuten yhteydessä läheiseen Päivittäin 3-4 kertaa viikossa 1-2 kertaa viikossa Joka toinen viikko Kerran kuussa Harvemmin (n=62) (n=6) (n=63) (n=61) (n=63) (n=48) ,3 13,3 26,7 16, ,9,7 16,4 9,8 54,1 1,6 3,3 14,8 9,5 6,3 61,9 17,5 3,2 1,6 2,1 8,3 16,7 4,2 1,4 58,3

24 Asiakkaan elinolot, sosiaaliset suhteet ja toimintakyky Vanhainkotiympäristö ja asiakkaan tyytyväisyys siihen Yli puolella haastatelluista asiakkaista oli oma huone (6 %), oma wc (59 %) ja oma suihku tai kylpyhuone (54 %). Yhden hengen huoneissa oli oma wc, ja kahden hengen huoneessa asuvilla asiakkailla oli yhteinen wc. Havaintojen mukaan vanhainkodin yleiset oleskelutilat olivat valoisia ja avaria (92 %) ja vanhainkodissa oli parveke tai puutarha (98 %). (Kuvio 2.) % 2% 4% 6% 8% 1% Onko asukkaalla vanhainkodissa oma huone? (n=94) Onko asukkaalla oma WC? (n=94) Onko asukkaalla oma suihku ja kylpyhuone? (n=94) Ei Kyllä Ovatko vanhainkodin yleiset oleskelutilat valoisia ja avaria? (n=96) Onko vanhainkodissa parveke tai puutarha, johon asiakas voi mennä? (n=94) Kuvio 2. Haastattelijan tai asiakkaan havainnot vanhainkodissa Suurin osa asiakkaista (88 %) oli tyytyväisiä asumiseen yksin tai jaetussa huoneessa. Joka kymmenes asiakas ei kuitenkaan ollut tilanteeseensa tyytyväinen (Kuvio 3).

25 23 Oletteko tyytyväinen asumiseenne yksin/jaetussa huoneessa? (n=96) Ei En osaa sanoa Kyllä % 1% 2% 3% 4% 5% 6% 7% 8% 9% 1% Kuvio 3. Asiakkaan tyytyväisyys asumiseen yksin tai jaetussa huoneessa Suurin osa vanhainkotien asiakkaista (> 8 %) oli sitä mieltä, että hoitopaikka oli viihtyisä ja siisti, ja piti sisäilman laatua hyvänä. Ulos pääsy puutarhaan tai parvekkeelle oli vaikeaa joka kolmannen haastatellun (32 %) mielestä. Lähes neljännes asiakkaista ei omasta mielestään voinut suunnitella päivän kulkua itse. Kolmasosalla asiakkaista oli harvoin tai ei koskaan riittävästi tekemistä vanhainkodissa. (Kuvio 4.) % 2% 4% 6% 8% 1 % Hoitopaikka on viihtyisä (n=96) Hoitopaikka on puhdas ja siisti (n=96) Ulos pääsy on helppoa (n=9) Vierailuajat ovat sopivia (n=93) Kyllä, ehdottomasti Kyllä, luulen niin Ehkä, ehkä ei Ei, en usko Ei, ehdottomasti ei Asiakas voi itse suunnitella päivänsä kulun (n=92) Asiakkaalla on riittävästi tekemistä vanhainkodissa (n=92) Kuvio 4. Asiakkaan mielipide vanhainkotiympäristöstä Joka kymmenes asiakkaista (13 %) kertoi, että vanhainkodissa esiintyi häiritsevässä määrin melua joko aina tai yleensä (Kuvio 5).

26 24 Onko hoitopaikassanne häiritsevässä määrin melua? (n=96) Ei koskaan Harvoin Joskus Kyllä, yleensä Kyllä, aina % 1% 2% 3% 4% 5% 6% 7% 8% 9% 1% Kuvio 5. Asiakkaan mielipide hoitopaikan häiritsevästä melusta Omaisen tyytyväisyys vanhainkotiympäristöön Suurin osa (89 %) omaisista oli tyytyväisiä asiakkaan asumiseen omassa tai jaetussa huoneessa. Omaisista 78 % piti vanhainkotia viihtyisänä hoitopaikkana, mutta toisaalta yli 2 % oli epävarma asiasta. Lähes kaikki vastanneet (92 %) pitivät vanhainkotia siistinä ja sisäilman laatua hyvänä (95 %). Omaisista noin joka kolmas (28 %) vastasi, että hoitopaikassa oli joskus häiritsevässä määrin melua. Joka kymmenennen (8 %) mielestä häiritsevää melua oli joko yleensä tai aina. Omaiset olivat kriittisiä asiakkaan ulkoilumahdollisuuksien suhteen. Kaksi viidestä vastanneesta oli sitä mieltä, että asiakkaan ei ollut helppo päästä ulos. Omaisten mukaan asiakkailla oli heikosti mahdollisuuksia suunnitella päivänsä kulkua ja vain pienellä osalla oli riittävästi tekemistä vanhainkodissa. Asiakkaan harrastukset, osallistuminen, sosiaaliset suhteet ja elämäntapahtumat Lähes puolet (45 %) asiakkaista oli harrastanut itsenäisesti esimerkiksi musiikkia, maalaamista, kirjoittamista, lukemista tai käsitöitä viimeisen kahden viikon aikana. Lähes kaikki (9 %) olivat katsoneet TV:tä, lukeneet sanomalehtiä tai kuunnelleet radiota. Sen sijaan tietokoneen käyttö tai osallistuminen järjestö- tai vapaaehtoistyöhön oli erittäin harvinaista. Osa asiakkaista oli osallistunut vanhainkodin järjestämään sosiaaliseen (35 %) tai hengelliseen toimintaan (44 %). (Taulukko 9.)

27 Taulukko 9. Asiakkaan harrastukset ja osallistuminen vanhainkodissa ja sen ulkopuolella 25 Mitä seuraavista asioista olette tehnyt viimeksi kuluneiden Kyllä Ei Yht. kahden viikon aikana? n % n % n Katsonut TV:tä, lukenut sanomalehtiä, kuunnellut radiota 84 89,4 1 1,6 94 Harrastanut jotakin itsenäisesti (esim. musiikki, maalaaminen, kirjoittaminen, lukeminen, käsityöt) 41 44, ,4 92 Käynyt internetissä tai muuten käyttänyt tietokonetta Osallistunut järjestö- tai vapaaehtoistyöhön, tai auttanut tai tukenut muita ihmisiä 2 2, ,8 91 Osallistunut vanhainkodin järjestämään kerhotoimintaan tai sosiaaliseen toimintaan 33 35, ,9 94 Osallistunut vanhainkodin järjestämään hengelliseen tai uskonnolliseen toimintaan 41 44, ,9 93 Vieraillut kulttuuri- tai muissa tapahtumissa laitoksen ulkopuolella (esim. elokuvat, konsertit, teatteri, näyttelyt, urheilu) 4 4, ,3 86 Omaisten mukaan asiakkaat viettivät aikaa vanhainkodissa lähinnä katsomalla televisiota. Heidän mielestä harrastusmahdollisuudet olivat niukat. Yli puolet omaisista toivoi läheisilleen lisää musiikkihetkiä ja ohjattua voimistelua. Omaisista neljä viidestä (61 %) vastasi, että heidän läheisensä oli suurelta osin tai täysin menettänyt kiinnostuksensa tai mielihyvän tunteen asioihin, joista hän ennen nautti. Vain joka kymmenes oli sitä mieltä, että läheinen edelleen nautti asioista kuten aikaisemmin. Valtaosa asiakkaista ilmoitti, että heillä oli joku läheinen ihminen. Kymmenesosalla ei ollut sellaista ihmistä. Suurella osalla (71 %) asiakkaan läheinen oli vieraillut hänen luonaan viimeisen kahden viikon aikana. (Taulukko 1.) Taulukko 1. Asiakkaan sosiaaliset suhteet Haastattelukysymys Kyllä Ei / En Yht. n % n % n Onko Teillä läheisiä ihmisiä? 83 9,2 9 9,8 92 Onko joku läheisenne vieraillut teidän luonanne viimeisen kahden viikon aikana? 59 71, ,9 83 Oletteko ollut muuten yhteydessä johonkin läheiseenne viimeisen kahden viikon aikana? 52 61, ,8 85 Lähes kaikki (94 %) asiakkaat tulivat omasta mielestään hyvin toimeen vanhainkodin hoitohenkilökunnan kanssa. Neljä viidesosaa (79 %) vastanneista tuli hyvin toimeen myös muiden asiakkaiden kanssa. (Kuvio 6.) Myös omaisten mukaan asiakkaat tulivat