Viilipurkeilla vikkeläksi, kävyillä ketteräksi

Transkriptio

1 Viilipurkeilla vikkeläksi, kävyillä ketteräksi Kokemuksia ja ideoita psykomotoriikan hyödyntämiseen päiväkodissa Hyvinvointi ja toimintakyky, Psykomotoriikan erikoistumisopinnot Kehittämistyö Merja Sulku

2 Metropolia Ammattikorkeakoulu Hyvinvointi ja toimintakyky Koulutusohjelma Erikoistumisopinnot Tekijä/Tekijät Suuntautumisvaihtoehto Psykomotoriikka toimintakyvyn tukena Merja Sulku Työn nimi Viilipurkeilla vikkeläksi, kävyillä ketteräksi Kokemuksia psykomotorisen liikunnan mahdollisuuksista päiväkodissa Työn laji Kehittämistyö TIIVISTELMÄ Aika Sivumäärä Kehittämistyöni tarkoituksena on tuoda psykomotoriikkaa ja siihen liittyvää ajatusmaailmaa tutuksi Hirsimäen päiväkodissa. Näin lasten liikuntaa on mahdollista tarkastella psykomotorisesta näkökulmasta. Toisena tavoitteenani on monipuolistaa ja rikastaa päiväkodissa käytettäviä liikuntavälineitä psykomotorisella materiaalilla ja - välineillä. Teorioina ovat Cornellin soljuvan oppimisen menetelmä eli flow learning sekä Piaget:n ajatukset lapsesta ja havainnoinnista. Cornellin oppimisen menetelmä elää päiväkodissamme arkisissa tilanteissa luontoretkillä sekä työskentelyssä ulkosalla. Piaget:n havainto- ja kehityspsykologiset ajatukset ovat muokanneet näkemystä lapsesta. Piaget häivyttää perinteiset rajat fyysisen ja psyykkisen toiminnan väliltä. Myös psykomotoriikassa ihminen nähdään kehon ja mielen kokonaisuutena. Toimintaympäristönä työssäni on luonto sekä perinteiset sisätilat. Olen kuvannut kokemuksia sekä ulkona toteutettavista ideoista että sisällä toimimisesta. Päiväkodin kasvattajat ovat kertoneet ajatuksiaan ja toiveitaan lasten liikunnan suhteen. Toteutin psykomotorisen tuokion jokaisen päiväkotimme viiden ryhmän kanssa. Omalle 3-5- vuotiaidenryhmälle pidin psykomotorista liikuntaa kahden kuukauden ajan kerran viikossa. Kokeilin erilaisia ideoita ja materiaaleja. Puolet päiväkotimme kasvattajista oli seuraamassa psykomotorista tuokiota ja havainnoimassa omia lapsiaan. Kokosin arjen välineeksi psykomotorisen "kapsäkin", joka sisältää materiaaleja ja ideakortit psykomotoriseen toimintaan kaikkien käyttöön. Yhteinen liikuntailta on tulossa joulun jälkeen. Avainsanat psykomotoriikka, leikki, luonto, materiaalikokemus, kehokokemus, sosiaalinen kokemus

3 SISÄLLYS JOHDANTO 2 1 TAVOITTEET JA TARKOITUS 3 2 LUONTO OPPIMISYMPÄRISTÖNÄ HIRSIMÄEN PÄIVÄKODISSA Cornellin soljuvan oppimisen menetelmä eli miten koet flow:n arkipäivänä Hirsimäen metsässä Piaget pitävänä kasvatuspohjana 6 3 LEIKIN MERKITYS LAPSELLE PSYKOMOTORISESTA NÄKÖKULMASTA Lapsena leiki ja kiiku, eihän ne töppöset vanhana liiku Leikki sosiaalisena kokemuksena - miten me yhdessä onnistumme Leikki kehokokemuksena - oma keho on minuuden koti Leikki materiaalikokemuksena - kipot, kävyt ja ketterät kintut 14 4 KOKEMUKSIA JA KUVAUKSIA PSYKOMOTORISISTA TUOKIOISTA SISÄLLÄ JA ULKONA 2 6 -VUOTIAIDEN LASTEN KANSSA Kivitaskut värejä etsimässä Kasvattajien ajatuksia lasten liikkumisesta Ideoita psykomotorisiin tuokioihin liite POHDINTAA 24 6 LÄHTEET 28

4 1 Taikatakin arkipuhe ihmiseksi kasvamisesta Kun kasvaa ihmiseksi täytyy kokeilla, onko peltisiivet kalalokeilla, ja minkälaisin siivin lentää valtameren suola ja onko muovivaahtoa sen hurjan härän kuola. Täytyy koetella, koskea ja katsella ja haistella, täytyy multaan painaa poskea ja vettä maistella. Silloin tietää millaisessa maailmassa täytyy asua. Mutta kaikkea ei ehdi nähdä, paljon ohi vilahtaa ja joka hetki syntyy jotain joka muuttaa maailmaa. Ilpo Tiihonen

5 2 JOHDANTO Jokainen lapsi on aikansa lapsi. Ympäristö, perhe, perheen arvomaailma, hoitopaikan arvot ja odotukset muokkaavat lasta. Myös vanhempien ja kasvattajien käsitykset ja näkemykset lapsuudesta ja lapsesta ovat läsnä joka päivä lapsen arjessa. Lapsuus on ainutkertainen vaihe ihmisen elämässä. Siitä ei tule uusintaa. Vanhemmille pikkulapsi vaihe on ohikiitävä ja kasvattava ajanjakso. Lapsi elää ja kokee elämää kokonaisvaltaisesti ja täysillä. Lapset eivät säästele voimiaan tai intoaan missään vaiheessa. Lapsen ja aikuisen vuorovaikutussuhde on kaiken oppimisen kasvualusta. Lämmin tunnesuhde lapseen parantaa kaikkea oppimista. Lapsi voi rennon luottavaisesti myös epäonnistua ja kokeilla uusia asioita. Jokainen lähtee uusien kokemusten tielle omista lähtökohdistaan. Me aikuiset voimme olla siinä auttajina ja eteenpäin rohkaisijoina. Lapsi tarvitsee ennen kaikkea hyväksyntää. Lapsi on aktiivinen liikkuja ja toimija. Hän havainnoi ja kokeilee, leikkii kokemuksiaan ja pelkojaan. Aikuisen tehtävä on auttaa leikkien ja liikkumisen onnistumisessa. ( Hirsimäen päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelma 2005). Tässä työssä kuvaan psykomotorisia tuokioita eri-ikäisten lasten kanssa. Niistä näkyvät lasten kokemukset sekä aikuisten havainnot. Aikuisista käytän kasvattaja-nimitystä koulutuksesta riippumatta. Teoreettisessa taustassa on otettu huomioon toimintaajatuksessa oleva luonto- ja ympäristöpainotus, joka on olennainen osa päiväkotiarkeamme. Cornellin soljuvan oppimisen metodi on luonnossa tapahtuvien pistetyöskentelyjen, -pajojen ja metsäretkien toiminnan runkona päiväkodissamme. Piagetin ajatukset lapsesta, lapsen ajattelun sekä havaintojen kehityksestä ovat pohjana varhaiskasvatussuunnitelmassamme, kuten myös Vygotskin ajatukset lähikehityksen vyöhykkeestä. Sen minkä lapsi tänään osaa tehdä yhteistyössä, sen hän osaa huomenna tehdä itsenäisesti (Vygotski 1982, 185). Haluan tuoda esiin materiaalivalinnoilla erilaisia mahdollisuuksia liikkua ja leikkiä. Ideakortit ja materiaalikassi ovat tarkoitettu koko päiväkodin käyttöön antamaan vaihtelua ja uutta ajatusta arkityöhön.

6 3 Nämä ajatukset mielessä lapsesta lähdin toteuttamaan kehittämistyötäni Psykomotoriikka toimintakyvyn tukena - Hirsimäen päiväkodissa Hämeenlinnassa. Työskentelen 3-5-vuotiaiden Kivitaskujen ryhmässä kahden lähihoitajan kanssa. Tällä hetkellä lapsia on 19, joinakin päivinä 22 perhepäivähoidon lasten tullessa varahoitoon päiväkotiin. Ryhmässä ei ole erityistä tukea tarvitsevia lapsia virallisesti. Kuitenkin psykomotoriikasta on hyötyä aran, hiljaisen lapsen kanssa, helposti ärtyvän lapsen kanssa, leikkitaitoja opettelevan kanssa, osallistumattoman lapsen kanssa. Vuonna 2001 avatussa päiväkodissamme on hyvät ja monipuoliset liikuntavälineet sekä liikuntatilat. Käytössä on liikuntasali ja luistelu- ja hiekkakenttä lähistöllä sekä vaihtelevamaastoiset metsät päiväkodin ympärillä. Myös mm. käytävätilat ovat lasten liikkumis- ja rakentelutarkoituksissa ahkerassa käytössä. Luonto, leikki, liikunta ja luovuus ovat toiminta-ajatuksemme perusta. Psykomotorinen toiminta sopii kuvaamaan ja yhdistämään näitä meille tärkeitä asioita. Psykomotoriikassa lähdetään siitä, että jokainen yksilö on tärkeä ja hän toimii omista lähtökohdistaan lähtien. Lapsi havainnoi voidakseen liikkua ja liikkuu voidakseen havainnoida. Liikunnassa voidaan käyttää monenlaisia luonnosta löytyviä esineitä tai arkimateriaaleja. Arkimateriaaleilla tarkoitetaan tässä yhteydessä esimerkiksi viilipurkkeja, korkkeja, käpyjä, pesusieniä. Psykomotoriikassa ihminen nähdään kokonaisuutena. Keho ja mieli ovat yhteydessä. Liikunnan avulla edistetään ja tuetaan kokonaisvaltaisesti yksilön fyysismotorista, sosioemotionaalista ja kognitiivista kehitystä. Psykomotorinen kasvatus lähtee siitä, että monipuoliset liikunta- ja havaintokokemukset luovat perustan hyvälle persoonallisuuden kehitykselle (Zimmer 2002, 149). Pietilän (2000) mukaan psykomotoriikka perustuu ryhmän auttavaan vaikutukseen. Kun ryhmän jäsenten välinen kiinteys kasvaa, leikki kehittyy lisää. Leikki on olennainen osa psykomotoriikkaa. 1 TAVOITTEET JA TARKOITUS Tie omaan itseensä ja silta toiseen ihmiseen Kehittämistyöni ensimmäisenä tavoitteena on tuoda psykomotoriikkaa ja siihen liittyvää ajatusmaailmaa tutuksi päiväkotimme henkilökunnalle ja antaa näin mahdollisuus tarkastella lasten liikuntaa psykomotorisesta näkökulmasta. Toisena tavoitteena on monipuolistaa ja rikastaa päiväkodissa käytettäviä liikuntavälineitä ja materiaaleja.

7 4 2 LUONTO OPPIMISYMPÄRISTÖNÄ HIRSIMÄEN PÄIVÄKODISSA Tää on meidän maja, siinä on monta huonetta 2.1 Cornellin soljuvan oppimisen menetelmä eli miten koet flow:n arkipäivänä Hirsimäen metsässä Joseph Cornell on kehittänyt luontoherkkyyden kehittymiseen Flow Learning eli soljuvan oppimisen menetelmän (Puumalainen 2005, 6-9). Luontoretkillä ja ylipäätään luonnossa toimiessamme Hirsimäen päiväkodissa toteutamme tätä Cornellin kuvaamaa prosessia. Hän kuvaa sitä näin: Ensiksi lapsen kiinnostus herätetään esimerkiksi luontoleikin avulla. Lapset leikkivät yhdessä, mikä lisää ryhmän yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Usein käytetään hippaleikkejä tai vastaavia. Seuraavaksi rauhoitutaan ja keskitytään esimerkiksi tutkimaan puiden runkojen erilaisuutta, värejä ja karkeutta. Suunnataan tarkkaavaisuus tehtävään, tunnustellaan, haistellaan, katsellaan. Käytetään kaikkia aisteja. Kaikenlaiset aistiharjoitukset sopivat tähän. Sitten lapsi havainnoi esimerkiksi, miten koivun runko eroaa männyn rungosta, miksi haavasta kuuluu erilainen havina kuin koivusta.

8 5 Sen jälkeen lapsi miettii, pohtii, päättelee, keskustelee kavereiden kanssa. Puita piirretään ja väritetään, laitetaan painoon lehtiä ja vertaillaan, otetaan kuvia puista. Lasten kokemukseen liitetään matemaattisia tai kielellisiä aineksia. Esimerkiksi ovatko neulaset parillisia vai parittomia, mikä lehti on suurin, pienin, millä kirjaimella kuusi alkaa. Keksitkö, mitkä muut puut alkavat k-kirjaimella. 2.2 Luonto- ja ympäristökasvatusta toteuttamassa Luontokokemukset ovat kokonaisvaltaisia ja elämyksellisiä. Sosiaalinen kokeminen eli lasten yhdessä tekeminen on tärkeää aivan kuin psykomotoriikassa. Lapset oppivat toinen toisiltaan ja leikkien he toteuttavat ideoitaan. Luontokokemuksiin liittyy kaikkien aistien käyttäminen ja eheyttävä oppiminen. Lapsen oppimisessa on tärkeää, että asiat ovat elämyksellisiä kokonaisuuksia. Niistä rakentuu kokonaisvaltainen kuva asioista ja ilmiöistä. Luonto tarjoaa yhden monipuolisen ja elämyksellisen psykomotorisen toimintaympäristön lapselle. Nykypäivän tavara- ja ärsyketulvan sijaan lapselle on puhdistavaa rakentaa leikkejä ja havainnoida ympäristöä metsässä, pellolla, polulla, päiväkodin aidan takana. Parasta on, jos lapsilla on oma metsäpaikka, jossa voi seurata vuodenaikojen vaihtelun mukanaan tuomia muutoksia ja rakentaa pysyviä majoja ja leikkejä. Kestävän kehityksen periaatteet otetaan huomioon monessa päiväkodissa, niin myös Hirsimäen päiväkodissa. Toimintaa pyritään kehittämään ympäristönäkökohdat huomioon ottaen. Otetaan huomioon oman toiminnan vaikutukset luontoon ja yritetään vähentää haitallisia ympäristövaikutuksia. Tällöin mietitään esimerkiksi leluhankintoja ja kierrätysmateriaalien käyttöä toiminnassa. Henkilökunta sitoutuu kehittämään ympäristöä säästäviä toimintatapoja ja tekemään valintoja työssään ympäristövastuullisesti (Hirsimäen päiväkodin ja koulun ympäristökasvatuksen suunnitelma 2008). Ympäristöasiat on sisällytetty varhaiskasvatussuunnitelmaan sekä esiopetussuunnitelmaan. Kasvattaja sitoutuvat opettamaan lapsille esimerkiksi maitopurkkien kierrätystä tai jätteiden lajittelemista päiväkodissa. Jokainen ryhmä miettii, mitä ympäristötekoja juuri meidän ryhmä voisi tehdä. Oman Kivitaskujen ryhmän kohdalle se merkitsee esimerkiksi ekologisia liikuntavälineitä ja -materiaalia. Kierrätysmateriaaleilla voi hyvin tehdä monenlaisia psykomotorisia harjoituksia ja saada aikaan mukavia leikkejä. Luonnosta löytyvillä kepeillä ja kävyillä voi luontokokemuksen lisäksi elävöittää liikuntahetkeä. Myös lukukäsitettä ja lukujonotaitoja voidaan opetella samalla.

9 6 Päiväkodissamme toimii 14 lapsen luonto- ja seikkailuryhmä Metsänhaltiat. Lapset ovat esikouluikäisiä ja viettävät aamupäivät metsäpaikallaan. Siellä on myös kota, jonne koko ryhmä mahtuu tarvittaessa ruokailemaan tai tekemään pikku ryhmissä ompeluhommia tms.. Tärkeää esiopetuksessa on myönteisen minäkuvan luominen lapselle oppijana; kun harjoittelen, opin. Vaativissa olosuhteissa liikkumisessa korostuu lapsen rooli ryhmän jäsenenä. Ohjeita on jaksettava kuunnella ja aikuisten on voitava luottaa, että lapsi niitä myös noudattaa, kun ollaan pilkkiretkellä tai ötökkäjahdissa. Esiopetus painottuu arkitaitoihin ja omista tavaroista huolehtimiseen, Vastuullisuuden opettaminen näkyy esimerkiksi siinä, että luontoa ei vahingoiteta. Lapset tuntevat jokamiehenoikeudet. Luonnossa liikkuminen ja leikkiminen ovat tälle ryhmälle jokapäiväistä karkeamotorista ja hienomotorista harjoitusta. Lapset käyttävät leikeissään ja oppimisessaan luonnosta löytyvää materiaalia. Heidän rikas mielikuvituksensa löytää kaiken tarvitsemansa luonnosta, kun me aikuiset uskallamme luottaa siihen. Liikkumalla ja leikkimällä luonnossa tuetaan lapsen luontaista halua toimia ja tehdä havaintoja ympäristöstä. Kokemusten ja elämysten kautta lapsi oppii myös itsestään yhdessä toisten lasten kanssa. Sitä, mitä lapsi oppii rakastamaan varhaisina vuosinaan, hän ei halua tuhota myöhemminkään. Luonnon suojeleminen ja kunnioittaminen sekä luonnon ainutkertaisuuden ymmärtäminen ovat olennaisia asioita. Aikuisen oma malli ja asenne ovat tärkeänä esimerkkinä lapsille. Psykomotoriikan kannalta metsä on mainio toimintaympäristö. Kaikille aisteille on koettavaa. Metsässä lapsi ei suorita harjoitetta, vaan liikkuu eläytyen ja vapaasti. Perusliikkeiden ja tasapainon harjoitusta tulee runsaasti epätasaisessa maastossa. Havainnointi terävöityy. Lapsen kaikki aistit ovat käytössä ja metsässä leikkiminen on elämyksellistä ja luovaa. 2.3 Piaget pitävänä kasvatuspohjana Piaget kehitys- ja havaintopsykologiset ajatukset ovat kasvatusajattelumme pohjana Hirsimäessäkin, vaikka emme niitä aina tiedostaisikaan. Piagetin (1988) mukaan lapsi muodostaa oppimisprosessissa havaintojensa perusteella toiminta ja tietokokonaisuuksia. Lapsi sopeutuu ympäristöönsä ja jäsentää kokemuksiaan, joissa havainto on peruslähtökohta. Jokaisella lapsella on hänelle ominainen tapa reagoida ympäristöönsä. Jokaisen kehitys on yksilöllistä, vaikka se sisältää tiettyjä lainalaisuuksia ja tietynlaista järjestystä. Piagetin mukaan lapsi sulauttaa uusia kokemuksiaan entisiin oppimisprosesseihin. Hän joutuu ratkaisemaan uusia ongelmia, sopeutumaan uuteen tietoon. Vähitellen hänelle kehittyy oma sisäistynyt käsitys maailmasta, jolloin hän kyke-

10 7 nee ilmentämään maailmaa muistin, kielen ja mielikuvituksen avulla. Ajattelun prosessit ja oppiminen tapahtuu parhaiten vertaisvuorovaikutuksessa. Kun lapsi hallitsee kehonsa, hän voi keskittää energiansa ajatteluun. Näin Piaget häivyttää perinteiset rajat fyysisen ja psyykkisen toiminnan väliltä (Kokljuschkin 1997, 9). Lapsi kerää havaintoja ja kokee esimerkiksi luonnon hyvin kokonaisvaltaisesti. Toisaalta havainnoista ja kokemuksista tulee tietoa, joka auttaa lasta suhteuttamaan omia tavoitteitaan realistisesti. Kehokokemuksen kautta lapsi esimerkiksi oppii tietämään, minkälaisen keikkuvan laudan päällä hän pystyy tasapainoilemaan tai miten korkealta kiveltä hän voi hypätä satuttamatta itseään. On tärkeää, että lapsi voi kokeilla rajojaan. Kun hänellä on kokemusta ja havaintoja, vähitellen oma toiminta muuttuu realistiseksi. Usein me aikuiset estämme lasta vahinkojen pelossa (Zimmer 2002, 55). Havainto on perusta ihmisen kokonaisvaltaiselle kehitykselle. Havainnot voivat olla visuaalisia näköaistin kautta, auditiivisia kuuloaistin kautta, taktiilisia kosketusaistin kautta tulevia, haju - tai makuaistimuksia sekä kinesteettis- vestibulaarisia, jolloin mukana on liike. Eri aistikanavien kautta tuleva tieto ja aistimukset rekisteröityvät ja ovat aina suhteessa ympäristöön ja lapseen itseensä. Lapsen kyky yhdistellä aistikokemuksia on edellytys kaikelle oppimiselle. (Zimmer 2002, 55). 3 LEIKIN MERKITYS LAPSELLE PSYKOMOTORISESTA NÄKÖKULMASTA Joo,joo, mä yritän!

11 8 3.1 Lapsena leiki ja kiiku, eihän ne töppöset vanhana liiku Emme lopeta leikkimistä sen johdosta, että vanhenemme - vanhenemme, koska lopetamme leikkimisen. Herbert Spencer Leikki heijastelee lapsen ympäröivää maailmaa ja aikakautta, jossa hän elää. Jos lapsi ei leiki, siihen on jokin syy. Lapsi on terve, kun se leikkii -väite pitää yhä paikkansa. Joskus lapsen on vaikea päästä ryhmään, hän ei oikein osaa mennä toisten joukkoon. Hän voi myös tuntea itsensä kömpelöksi (Ayres 1984). Kokemukset siitä, että jään viimeiseksi tai joudun ensimmäisenä pelistä pois, vaikuttaa leikkimisintoon ja itsetuntoon. Leikissä on aina jotakin tutkimatonta (Kalliala 1999). Aikuisen on mahdoton päästä täysin lapsen leikkiin sisälle, mikä on toiselle lapselle mahdollista. Leikki sisältää jotakin salattua. Helenius (1992) kuvailee leikkiä toiminnaksi jossa lapsen olemassa olevat voimavarat tulevat käyttöön. Samalla lapsi kehittää voimavarojaan ja löytää uusia. Ristiriidat ja niiden ratkaisut ovat leikkien suola, sillä lapsi leikkii kohtaamiaan ilmiöitä (Hintikka, M - Helenius, A Vähänen, L. 2004). Leikissä lapsella on selkeä rooli ja lapsi osaa tehdä mitä vain. Leikki syntyy ristiriidasta toiveiden ja rajoittuneiden toimintamahdollisuuksien välillä. Lapsi ottaa mielikuvituksen käyttöönsä. Leikkiminen on itsessään palkitsevaa. Motiivi leikkiä on sisäistä, toteaa leikkitutkija Hännikäinen (1992). Oppiminen piilee leikin prosessissa, mikä on tärkeämpi kuin lopputulos. Lapsi ei leiki oppiakseen, mutta oppii leikkiessään. Jos lapsen halutaan oppivan jotakin leikissä, se ei ole enää omaehtoista leikkiä. Aikuinen on tällöin määritellyt leikille tavoitteen, joka on opetuksellinen. Mikä on aikuisen rooli leikin alkuun saattajana? Jos leikki ei käynnisty, aikuista tarvitaan tukemaan. Usein erityistä tukea tarvitsevien ryhmässä lasten erilaiset pulmat vaikeuttavat leikin käynnistymistä. Kalliala on (2004) kuvannut taitavaa aikuista sanoilla: sensitiivisyys, autonomia ja aktivointi. Taitava aikuinen tuntee ryhmänsä ja osaa valita oikeat leikit, jotta kaikki pääsevät mukaan. Onnistunut ohjaaminen antaa haastetta jokaiselle lapselle. Aikuinen on herkkä aistimaan, milloin apua tarvitaan. Liika puuttuminen särkee leikin lumon. Taitava ohjaaja tietää, milloin pitää puuttua, mutta antaa lapsille itsemääräämisoikeutta. Hän osaa luoda luottamuksen ja innostuksen ilmapiirin ja on ennen kaikkea itse läsnä ohjaustilanteessa. (Pietilä, M. 2000). Rento ja luottamuksellinen ilmapiiri on kaiken perusta. Lapsilla voi olla ikäviä kokemuksia tai hän voi jän-

12 9 nittää uutta tilannetta. Vapautuminen rohkaisee heittäytymään leikin lumoihin ja edistää kaikenlaista oppimista. Leikki virittää lapsen ja ylläpitää motivaatiota. Psykomotoriikka perustuu Pietilän (2000, 100) mukaan ryhmän auttavaan vaikutukseen. Pietilä toteaa lisäksi, kun ryhmän jäsenten välinen kiinteys kasvaa, leikki myös kehittyy lisää. Sen voi nähdä arkitilanteissa. Syntyy uusia leikkiviä ryhmiä, keskinäinen vuorovaikutus lisääntyy ja lapset hyväksyvät toisensa paremmin. Lapset antavat leikin viedä, eivätkä kiinnitä huomiota taitoihinsa. Pietilä kirjoittaa artikkelissaan: Kun lasta ei tarvitse houkutella harjaannuttamaan puutteellisia taitojaan tai valmiuksiaan, syntyy motivaatiopohja oppimiselle. Koljonen (2005, 75) toteaa, että havainto, liike ja liikunta ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa ihmisen ja ympäristön välillä. Kaikki osa-alueet vaikuttavat toisiinsa ja ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Kun vaikutetaan yhteen osa-alueeseen, vaikutus näkyy useammalla osa-alueella. Leikkiä ja psykomotorista liikuntaa on mahdotonta käsitellä ilman toisiaan. Ne limittyvät yhteen lapsen toiminnassa. Lapsella on aina tunne mukana tekemisessään. Arkimateriaalit tuovat siihen oman mausteensa. Renate Zimmer (2002,15) on eritellyt liikkumisen osatekijöitä lapsen kehityksessä. Hän korostaa aivan kuin Cornellkin sitä, että lapsi puuhaa yhdessä toisten lasten kanssa. Kun hän sopii asioista, antaa periksi ja vie oman tahtonsa lävitse, hän samalla oppii arvokkaista asioita itsestään ja toisista lapsista. Samalla hän oppii tuntemaan omaa kehoaan. Lapsi myös ilmaisee ja purkaa tunteitaan liikkuessaan. Hän tuntee iloa, uupumista ja energisyyttä liikkuessaan. Gallahue & Ozmun (1998, 4) toteavat motorisesta kehityksestä, että sitä ei voi käsitellä lokeroittain. Ihminen pitää nähdä kokonaisuutena. (luentomuistiinpanot 2008). Motorinen kehitys on jatkuvia muutoksia motorisessa käytöksessä ja se kestää koko eliniän. Aivotutkija Veijo Virsu on todennut, että 50 % oppimiskyvystä kehittyy neljän ensimmäisen vuoden aikana. Näinä vuosina muodostuu aivojen tärkeimpiä hermoyhteyksiä, joiden ympärille myöhempi oppiminen rakentuu (Kokljuschkin 1997,12). Liikkumalla myös aivot voivat hyvin. Motorisen kehityksen luennoilla Marja Kannelsuo totesi, että kehitys ei ole lineaarista, siksi sitä ei voi ennustaa. Keskivertoihmistä ei ole. Jokaisella ihmisellä on oma kehityksellinen aikataulunsa. Perinnöllisyys ja ympäristö vaikuttavat motoriseen kehitykseemme, jolloin tiukka ikäluokitus ei sovi. Yksilöiden välinen vaihtelu ja yksilöiden sisäinen vaihtelu ovat peruskäsitteitä, joille kehitystä tukeva kasvatus perustuu.

13 Leikki sosiaalisena kokemuksena - miten me yhdessä onnistumme Soitellaan, vastaatko sä? Sosiaalinen kokemus liittyy vuorovaikutukseen ja kommunikointiin toisten kanssa. Opitaan yhteisiä sääntöjä ja noudatetaan niitä, kun pelataan ja leikitään yhdessä. Kaikenlaiset yhteistoiminnalliset leikit ja pelit vahvistavat sosiaalisia taitoja ja sosiaalista kokemista. Psykomotoriikan perusperiaatteiden mukaan pelit ja leikit ovat sellaisia, että kaikki voivat osallistua eikä kukaan joudu pelistä pois (Koljonen 2005, 8). Ihminen kehittyy vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Sosiaalisten taitojen oppiminen ja kehittyminen jatkuu läpi koko elämän. Oman perheen vaikutus on varhaisin ja tärkein sosiaalisten taitojen oppimisen kannalta. Yhteiselämässä toisten kanssa lapsi oppii ilmaisemaan tunteitaan ja mielipiteitään, saamaan tahtonsa läpi ja neuvottelemaan, hyväksymään ja hylkäämään. Sosiaalisten käyttäytymismuotojen kehityksessä 3-6-vuoden ikä on yksi tärkeistä vaiheista. Monet tuona aikana opitut taidot kulkevat mukana koko elämän. Tällöin luodaan myös pohja sosiaalisten käyttäytymismuotojen omaksumiselle, mikä vaikuttaa siihen, miten lapsi kasvaa sosiaaliseen ympäristöönsä (Zimmer 2002, 26). Zimmer 2002 kuvaa kirjassaan sosiaalisen toiminnan perusvalmiuksia. Lapsella on herkkyyttä havaita toisten ihmisten tunteita ja tarpeita. Sääntöjen ymmärtäminen kehittyy pikkuhiljaa. Hän myös haluaa leikkiä toisten lasten kanssa, olla yhteistyössä ja pyy-

14 11 tää apua toisilta. Hänen ei aina tarvitse olla huomion keskipisteenä ja hän oppii käsittelemään epäonnistumisia. Lapsi myös osoittaa tunteitaan ja juttelee niistä. Zimmerin mainitsemat sosiaalisen toiminnan perusvalmiudet ovat melko vaativia tämän ikäisille lapsille. Vielä 3-4-vuotiaana lapsi on hyvin itsekeskeinen. Hän ei pysty asettumaan toisen asemaan. Piaget (1975) puhui egosentrisyydestä. Pikku hiljaa lapsi oppii toisten ja omista tunteistaan. Arkitilanteissa aikuisen hyväksyvä, ohjaava ote on tärkeä. Ristiriidat, väittelyt ja erimielisyydet ovat tärkeitä lasten sosiaalisten taitojen kehittymisessä. Erityisesti se, miten aikuinen malttaa antaa lasten itse oivaltaa ja opettaa sovittelemaan ristiriitatilanteita. Alakynnessä olijaa on rohkaistava pitämään puoliaan ja tulistuvaa lasta ohjattava selviämään tilanteesta ilman fyysistä aggressiota. Reijo A. Kauppila määrittelee, että sosiaaliset taidot ovat opittua hyväksyttävää käyttäytymistä, joilla on yhteys muihin ihmisiin. Vuorovaikutustaitoihin kuuluu mm. toisen kuunteleminen, vastavuoroisuus ja taito huomata ja tulkita sosiaalisia tilanteita. Christina Salmivalli kuvailee sosiaalisia taitoja mm. suhteessa kavereihin, suhteessa itseen sekä tehtäväsuuntautuneisuudella. Ryhmätilanteissa tämä ilmenee esimerkiksi, miten lapsi tarjoaa apua toiselle, osallistuuko keskusteluun ja kuunteleeko ohjeita sekä kykeneekö seuraamaan niitä. Myös tietynlainen jämäkkyys ja itsensä puolustaminen kuuluu sosiaalisiin taitoihin. Sosiaaliset taidot ovat yhteydessä kielen oppimiseen ja valmiuksiin kommunikoida toisten kanssa. Lapset kehittyvät hyvin yksilöllisesti ja omassa aikataulussaan näiden asioiden suhteen. Pienillä lapsilla vuorovaikutukselliset asia ovat keskeisiä. Tällaisia ovat Reijo A. Kauppilan (2005, 125) mukaan mm. hymyileminen, tervehtiminen, toisten auttaminen, liittyminen leikkeihin, tunteiden ilmaiseminen. (liite) 3.3 Leikki kehokokemuksena - oma keho on minuuden koti Ihmisen ensimmäinen kieli on kehon kieli ja sanaton kommunikaatio. Sen avulla lapsi saa kokemuksen rakastettuna olemisesta ja turvallisuudesta. Tämä sanaton kieli ei katoa minnekään, kun lapsi kasvaa ja kehittyy vaan sen päälle rakentuu verbaalinen kieli. (Svennevig 2005). Pelko, suru ja ilo ovat suuria tunteita, joihin myös keho reagoi voimakkaasti. Ihmisen tunnetila näkyy ulospäin olemuksessa ja kehon asennossa. Kehokokemus liittyy oman kehon, oman minän tuntemukseen ja kokemiseen. Sanotaanhan, että keho on minuuden koti. Minän rakentumiseen vaikuttavat merkittävästi ensimmäisien vuosien fyysiset kokemukset. Keho on ympäristön ja minän välinen yh-

15 12 dysside, joka toimii välittäjänä sisäisen ja ulkoisen välillä. (Zimmer 2002, 21-23). Kehokokemukset ovat aina yhteydessä aisteihin. Ne edellyttävät kinesteettisvestibulaarista, visuaalista, taktiilista ja auditiivista havaintoa. Keholla ilmaistaan myös tunteita, tarpeita ja elämyksiä. (Koljonen 2005, 82). Myös toiveet ja mielikuvat itsestä, tunteet vaikuttavat ja muokkaavat samalla itsetuntoa. Realistinen käsitys omista taidoista tai voimista fyysisesti auttaa lasta rakentamaan realistista ja myönteistä minäkuvaa. Havaintomotorinen harjaannuttaminen on yksi tärkeä asia psykomotoriikassa. Vähitellen lapselle tulee käsitys kehon osista ja kehon asennoista. Fyysisten tilojen kuten väsymyksen ja uupumisen kokeminen liittyy kehokokemukseen. Jännityksen ja rentouden tunteminen opitaan harjoittelemalla ja kokemalla. (Zimmer 2002, 125). Arkielämän ärsykkeet ovat monta kertaa yksipuolisia. Elämme äänien ja melun keskellä. Myös erilaisia kuvia on ympärillämme paljon, kun taas kehoa lähellä olevia aistimuksia voi tulla vähän. Sensorinen integraatio eli omasta kehosta ja ympäristöstä tulevien aistimusten jäsentäminen tarkoituksenmukaisella tavalla, on tärkeä oppimisen edellytys. (Koljonen 2005, 83). Tarkoituksenmukaisuudella tarkoitetaan tässä sitä, että keho ja kaikki aistit toimivat hyvin yhdessä. Lapsi pystyy käyttämään ympäristöstä ja itsestään saatua tietoa oppimiseen ja kokemiseen. Jos lapsi on taktiilisesti yliherkkä eli hän sietää huonosti kevyttä kosketusta, uusien ihmisten läheisyys tai kosketus voi olla ahdistavaa. Taktiilinen yliherkkyys johtuu tuntoaistin erottelukyvyn vaikeudesta. Hiusten kampaaminen tai pukeutuminen voi tuottaa vaikeuksia. Tällainen lapsi on usein levoton ja puolustautuu, hän voi olla aggressiivinenkin, koska pelkää joutuvansa vaikeaan tilanteeseen. Näiden lasten psykomotorista hetkeä suunnitellessa kannattaa kokeilla liikkuessa suurta voimaa, laajoja ihokosketuksia vaativia tehtäviä. Työntäminen, liukuminen tai liu`utus pitkin lattiaa ovat hyviä harjoitteita. (Laasonen 2005, 133). Esimerkiksi lapset ensin vetävät aikuista lattiaa pitkin, sitten aikuinen lapsia tai lapset pareittain. Myös kierimiset lattialla yksin tai parin kanssa ovat hyviä harjoitteita. Voimankäyttöä hallitusti voi harjoitella nassikkapainin avulla. Myös vartalon jännittäminen olemalla konttausasennossa ja kaveri yrittää horjuttaa tasapainoa työntämällä vartalollaan, antaa kokemuksia voimankäytöstä. Porkkanat irti penkistä -harjoitus on hauska: lapset makaavat käsi kädessä lattialla selällään. Aikuinen vetää lapsia yksitellen irti jaloista. (luentomuistiinpanot 2008)

16 13 Painopeiton käyttö tai painavat riisipussit tuntuvat usein mukavilta aistiyliherkistä tai levottomista lapsista rentoutuksessa. Maalarintelalla maalaaminen antaa tarpeeksi reilun kosketuksen. Myös mattoon tai lakanaan kietominen antaa kokonaisvaltaisen ihoaistimuksen. Lapsi kääriytyy isoon lakanaan pehmeällä patjalla ja aikuinen kieräyttää vauhdilla paketin auki. Parhaat vauhdit alamäkeen saa, jos patja on kaltevalla pinnalla. Entä jos lapsi ei halua osallistua lainkaan psykomotoriseen tuokioon? Lapsen olisi annettava osallistua psykomotorisiin harjoituksiin omilla ehdoillaan, hänen tuntemuksia kunnioittaen. Liikunnallisella taitavuudella ja itsetunnolla näyttää olevan yhteys (Zimmer 2002, 24). Yritetään houkutella hänet mukaan hauskoilla tehtävillä pikku hiljaa, koska jatkuva poisjääminen yhteisistä tekemisistä kasvattaa kuilua edelleen sekä sosiaalisesti että taidollisesti. Ryhmän ja kavereiden merkitys on suuri lapsen motivointitekijä. Rakenna yhdessä kaverin kanssa meille temppurata, mitä tarvitset siihen? tai Sinua tarvitaan tässä autoleikissä liikennevalojen käyttäjänä voi joskus toimia. Myös helpot ja tosi yksinkertaiset tehtävät voivat toimia jäänsulattajina, esimerkiksi formulaautoleikki, jossa rataa ajetaan maalisilla renkailla isolle paperille. Tai hienomotorinen harjoitus, jossa erilaisia pikkuesineitä otetaan ja annetaan jogurttipurkilla vieressä istujalle. Esineet kulkevat yksitellen ryhmän läpi. Niissä onnistuu ja huomio ei ole yksittäisessä lapsessa. Lapsi ei itse myöskään ehdi jännittää, koska hänen on keskityttävä mekaaniseen ja sinänsä yksinkertaiseen tekemiseen. ( Koljonen, luentomuistiinpanot). Lapsen tulisi olla toiminnan subjekti ja kokea itse vaikuttavansa tilanteisiin. Toisaalta käytännössä kaikki tiedämme lapsia, joiden minäkuva syystä tai toisesta on negatiivisesti värittynyt, pelkkä yrittäminen on vaikeaa. Kaikki toiminta, missä huomio on keskittynyt vaikkapa huiviin tai hapsuhansikkaisiin, antaa lapselle vapauden päästä liikkeen vietäväksi. Hän ei huomaa omaa mahdollista kömpelyyttään tai hitauttaan.

17 Leikki materiaalikokemuksena - kipot, kävyt ja ketterät kintut Mä loikkaan yli, ei saa osua yhtään. Punaisia purkkeja on kyllä enemmän, joko voidaan kerätä? Tää on paperikone, sitä massaa tulee tänne alas Materiaalikokemus syntyy tilan ja ympäristön havaitsemisesta ja ympäristöön sopeutumisesta. Myös erilaiset, yllätykselliset välineet ja niihin tutustuminen liikkeen avulla

18 15 ovat osa materiaalikokemusta. Erilaiset materiaalit ja välineet aktivoivat havaintojärjestelmää, jolloin ne tuottavat yksilöllisiä aistikokemuksia. (Zimmer 2002). Lapsi tutkii kiveä kädessään. Hän näkee sen muodon ja värin (visuaalinen havainto), tuntee kädessään sen viileyden (taktiilinen havainto), hän voi tuntea kinesteettisesti kiven painon, sen hajun ja maunkin sekä akustisen havainnon, kun lapsi heittää sen. Liikekokemus syntyy, kun lapsi vierittää, heittää tai pudottaa kävyn. (Koljonen 2005, 83). Lapsi käyttää luovasti eri materiaaleja. Hän keksii uusia käyttötapoja liikkua paperilautasen ja korkin kanssa. Lapsi sopeutuu niihin välineisiin, joiden kanssa hän liikkuu. Hän joutuu yhdistämään eri aistihavaintoja. Materiaali tulee valita etukäteen ryhmän tarpeiden mukaan. Luovuus ja itseohjautuvuus ovat tärkeitä ottaa huomioon. Erilaiset materiaalit tuovat lapsille erilaisia ongelmia: miten minun pitäisi liikkua, että saan ilmapallon pysymään sanomalehtitötterössä tai kuinka minun tulisi liikkua parini kanssa, jotta pallo pysyy yhteisellä huivilla. (Koljonen, luentomuistiinpanot 2008). Zimmer (2002, 15) puhuu lapsen kyvystä oppia tuntemaan ympäristönsä, myös esineellisen ympäristön. Lapsen kokemus eri materiaaleista syntyy, kun hän oppii käsittelemään erilaisia tavaroita ja materiaaleja sekä niiden ominaisuuksia tarkoituksenmukaisesti. Hän myös sopeuttaa omaa liikkumistaan ja toimintaansa yleensä ympäristöönsä. 4 KOKEMUKSIA JA KUVAUKSIA PSYKOMOTORISISTA TUOKIOISTA SI- SÄLLÄ JA ULKONA 2 6 -VUOTIAIDEN LASTEN KANSSA Liikun hiljaa runkojen lomassa, en lakkaa ihmettelemästä miten valtava on oravan hyppy. Risto Rasa

19 16 Lapsi on koko ajan vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Havaitsemme oppiaksemme ja opimme havaitaksemme eli havaintotoiminnot ovat perusta ihmisen kokonaisvaltaiselle kehitykselle. Vuorovaikutus ympäristön ja yksilön välillä on olennaista, jotta ihminen saa tietoa. Tiedon avulla hän pystyy ratkaisemaan ongelmia tai saavuttamaan omia tavoitteitaan. Tiedon hankkimiseksi on oltava aktiivinen ja toimittava eli oltava tiiviisti vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. (Gibson 1992, ). Ekologinen havaintoteoria on prosesseja, joissa sopivat asiat ovat ympäristössä itsessään mahdollisuuksina ja valmiina otettaviksi käyttöön. (Sinkkonen 2002, nettijulkaisu). 4.1 Kivitaskut värejä etsimässä Syksyllä aiheena oli 3-5-vuotiaiden ryhmässämme värit. Aloimme tehdä omaa värikirjaa. Kierrekantiseen vihkoon keräisimme eri värejä ensin luonnosta. Sen jälkeen etsimme lehdistä leikkaamalla samoja värejä ja lopuksi maalaamme kirjan sivuja. Värilaulu kenellä on päällä jotain punaista. virittää tunnelmaan. Matkalla näimme oravan ja mietimme sen väriä. Kun pääsimme metsään, leikimme Oravat liikkeellä leikin. Lähdetään liikkeelle yhtä aikaa. Merkistä jähmetytään tasapainoilevaksi patsaaksi. Saa astua kaikkiin niihin paikkoihin, jotka ovat maanpinnan yläpuolella, esim. juurakot, kannot, kivet. Sitten leikimme karanneet madot - leikkiä. Villalangan pätkiä on ripoteltu maastoon. Lapset etsivät ne omaan pesäänsä. Metsässä jaamme värilaatat jokaiselle, joissa on eri värejä, sävyjä ja voimakkuuksia. Lapset etsivät ja tuovat värejä ison kankaan päälle, mahdollisimman samaa väriä kuin mallissa. Mietimme lempivärejä, lämpimiä värejä, mitä värejä emme löytäneet, miksi, mitkä värit vielä puuttuvat kirjasta.

20 17 Otamme löydetyt värit mukaan kirjaan ja kontaktimuovin alle laitettavaksi. Eväiden syönnin jälkeen leikimme draamaleikin syksyinen aamu. Leikin kulku: lapset etsivät metsästä jotakin kylmää, pehmeää, terävää, pyöreää, kosteaa. Kerättyjä asioita käytetään tarinan tehosteina. Tarina alkaa: Eräänä aamuna heräsin omassa sängyssäni. Kun olin lähdössä päiväkotiin ja menin ulos, arvasin mitä oli tapahtunut. Syksy oli tullut! huomasin sen siitä, että kaikki, mihin koskin, oli ihan kylmää. Nurmikolle oli pudonnut paljon kuivia lehtiä. Kahlasin niiden seassa ja ne olivat ihanan pehmeitä. Minun teki mieleni kokeilla niitä kädellänikin, mutta kun työnsin käteni lehtien sekaan, niin AU! Tunsin jotakin terävää. Vedin äkkiä käteni pois. Onneksi ei tullut haavaa. Mikähän se mahtoi olla? Kun kävelin eteenpäin, huomasin, että pensaissa oli paljon marjoja. Poimin muutaman käteeni ja ne tuntuivat mukavan pyöreiltä. Olin jo melkein päiväkodilla, mutta minulla alkoi olla kiire. Oikaisin pensaikon läpi, ja oksat osuivat naamaani. Ne olivat ihan märkiä ja minulle tuli tosi syksyinen olo. ( Luontokoulu Ilves, tehtäväpankki ) Lopuksi kokeilemme paksun puunrungon päällä istumista niin, että nojaamme taaksepäin ja laitamme pään kaverin vatsan päälle. Se ei onnistunut, mutta maassa mättäällä saimme railakkaan rennot naurut pää toisen mahan päällä. Kun tätä rapsuttaa, lähtee tollasta pehmeetä, ruskeeta Kolme- neljävuotiaiden Kivitaskujen psykomotorinen tuokio, 10 lasta Sopii toteutettavaksi ulkona.

21 18 Aluksi leikimme Peikkojumppaa, laulaen tai kuunnellen musiikkia kasetilta. (Sopanen). Teemme laulun sanojen mukaan, nostetaan kädet ylös, ravistellaan sormia, nostetaan polvia ylös, hypitään, taivutetaan vartaloa sivulle ja maahan, pyllistetään, tanssitaan. Seuraavaksi leikimme Tunnelihippaa (tee vartalostasi tunneli, kaveri voi pelastaa sinut menemällä siitä läpi). Sitten vuorossa on Peikon pesä leikki, lapsilla on omat pesät, peikko suojelee aarteitaan keskellä leikkitilaa olevassa kehässä. Aarteet ovat erikokoisia palloja, käpyjä tai kiviä. Lapset käyvät kontaten tai juoksemalla nappaamassa aarteita peikolta. Peikko yrittää napata lapset kiinni, jolloin kiinnijäänyt tekee itsestään tunnelin. Hänet voi pelastaa menemällä tunnelista, jolloin voi jatkaa peliä. Seuraavaksi leikimme Krokotiili leikkiä, jossa lapset kulkevat ainoastaan maahan piirrettyjä viivoja tai salin lattiassa olevia viivoja pitkin. Yritetään välttää krokotiilin kitaan (käsistä tehdään isot louskuttelevat leuat) joutumista suuntaa vaihtamalla. Jos krokotiili saa kiinni, kiinni jääneestä tulee myös krokotiili, joka tekee käsistään isot leuat, joita louskuttelee. Lopuksi hidastetaan vauhtia Kuinka monta on takanasi leikillä. Yksi lapsi on silmät sidottuna aikuisen edessä, muut puolikaaressa kauempana. Aikuinen näyttää, kuka saa tulla mahdollisimman hiljaa ensimmäisen lapsen taakse jne. Silmät sidottuna olevan tulisi kuulon perusteella päätellä, kuinka monta lasta hänen taakseen on tullut. Ulkona tehtävä on haastavampi kuin sisällä. Loppurentoutus tehdään maalaamalla teloilla, asettamalla painopusseja vartalolle tms. Metsässä voimme jutella, katsella pilviä, tai kuunnella luonnon ääniä. Nyt mä pääsin tänne ylös!

22 19 Kokemuksia ja kommentteja tästä tuokiosta. Alkulämmittelynä käytetty peikkojumppa on tämän ryhmän tämän hetken lempilaulu. Kaikki ovat innolla mukana. Erityisesti pyllistys on ratkiriemukasta! Hipat ovat suosittuja. Tunnelihippaa harjoitellaan seuraavaa leikkiä varten. Tässä huomaa, miten hyvin myös 3-vuotiaat osaavat tehdä vartalostaan tunnelin eri tavoin. Kahden kuukauden harjoittelu on tuottanut tulosta. Ohjeen kuuntelussa lapset ovat kehittyneet. Peikon aarteet leikkiä on leikitty monta kertaa. Ensimmäisillä kerroilla ohjeita ei jaksettu kuunnella, koska aarteet olivat niin houkuttelevia. Leikki on jännittävä! Yksi tytöistä ei uskaltanut tulla hakemaan aarteita, koska pelkäsi, että peikko saa kiinni. Kun peikko itki aarteitaan, ryhmässä uusi pikkutyttö toi peikolle aarteensa, ettei peikon tulisi paha mieli. Vaikeinta on ottaa vain yksi aarre kerrallaan ja pelastaa toisia. Useimmat keräävät itselleen aarteita toisista välittämättä, vaikka he odottavat tunnelina pelastajaa. Eli ryhmän kavereiden huomioiminen on vaikeaa. Krokotiilileikki vaatii malttia ja karkeamotorisia taitoja. Viivalla olisi pysyttävä, vaikka krokotiilin leuat louskuttavat jo ihan lähellä. Myös oman toiminnan suunnittelua: mille viivalle ja mihin suuntaan kannattaa mennä, jotta minua ei saada kiinni. Tämä on liian vaikea leikki näin pienille lapsille tai vaatii palon toistokertoja. Arvaa montako on takanasi, on yksinkertainen, mutta mieleinen leikki. Keskittyminen kuuntelemaan ja malttaminen ovat leikissä tärkeitä. Rauhallinen leikki jännittävien leikkien päätteeksi on hyvä lopetusleikki ennen rentoutumista. Rentoutuminen on osalle lapsista todella opeteltava asia. Ei ole ollenkaan helppoa odottaa maalausvuoroa rauhassa. Musiikki auttaa rauhoittumisessa, samoin painopussit, jotka osa lapsista koki tosi mieleisiksi. Joku totesi, että voisi nukahtaa tähän. Tähän vois vaikka nukahtaa

23 20 Esikouluikäisten psykomotoriset tuokiot Metsänhaltiat 12 lasta, lastentarhanopettaja, opiskelija Naavaparrat 13 lasta, lastentarhanopettaja, lähihoitaja Aloitamme Punaiset omenat vihreät omenat leikillä, jossa vanukaspurkit on ylössuin lattialla sikin sokin. Jaetaan lapset kahteen joukkueeseen, toiset haluavat, että puutarha täyttyy punaisista omenista, toinen joukkue, että vihreistä omenista. Tehtävänä on kääntää purkit mahdollisimman nopeasti toisin päin. Jos kaikki omat purkit ovat alassuin, lapset kääntävät naapurijoukkueen purkkeja ylössuin. Seuraavaksi leikimme Pyöräilijät hippaa. Lapset pyöräilevät. Huligaani tulee ja puhkaisee renkaan(= valutaan hitaasti veltoksi lattialle). Onneksi taitava mekaanikko on sattumalta liikkeellä. Hän korjaa renkaan nopeasti ja pumppaa renkaan täyteen (= noustaan hitaasti ylös ja jatketaan matkaa). Sitten on vuorossa Kuinka monta kehonosaa leikki. Numerokortit tai pistekortit voivat olla mukana. Laita yhteen kolme nenää, viisi polvea, kaksi peppua, yhdeksän sormea jne. Tämän jälkeen Peikon aarteet leikki, katso selostus edeltä. Maanjäristys leikissä lapset muodostavat kolmen hengen ryhmät. Kaksi lasta tekee talon laittamalla kädet vastakkain yhteen seisten, asukas menee lasten väliin käsien alle. Leikin johtaja huutaa: talo, talontekijät vaihtavat paikkaa ja etsivät eri parit, asukas jää paikoilleen. Leikin johtaja huutaa: asukas, asukkaat vaihtavat paikkaa. Maanjäristys: kaikki vaihtavat paikkaa. Krokotiilileikin kulun voit katsoa edeltä. Lopuksi rentoutus, jossa lapset ovat vatsallaan patjalla, taustalla soivat luonnonäänet, maalaus maalarintelalla. Molemmissa ryhmissä lapset olivat innoissaan mukana leikeissä. Aikaa oli sen verran vähän, että leikkien moneen kertaan leikkiminen ei ollut mahdollista. Ajatuksena oli antaa ideoita leikeistä lapsille ja aikuisille. Toistot juuri näyttäisivät sen, miten harjoitus ja tehtävien tuttuus vaikuttaa niiden toteuttamiseen. Ensimmäisellä kerralla opetellaan leikkejä ja totutaan saamaan vieraalta aikuiselta ohjeita. Voi olla myös vaikeaa kuunnella eri tavalla annettuja ohjeita kuin mihin on tottunut. Omaa ohjeen antamistani voin myös selkeyttää. Porukka oli vauhdikasta ja muutamat singahtelivat salin toiselle puolelle ennen kuin kuuntelivat ohjeen loppuun. Pyöräilijät leikistä lapset pitivät kovasti. Sitä olisi haluttu leikkiä uudelleen niin, että lapset ovat mekaanikkoja ja huligaaneja. Tässäkin leikissä harjoitus tekee siitä vasta hyvän. Oikea rentous (=kumin puhkaiseminen) ja uudelleen voimien palautuminen, jänni-

24 21 tys (= nousu lattialta hitaasti ylös) vaatii harjoittelua. Sen jälkeen voi antaa mennä, jolloin leikki palvelee myös arkoja ja varovaisia lapsia. Kehonosat ovat esikoululaisilla hyvin hallinnassa. Lukumääriä vielä mietittiin ja ratkaistiin. Kaveria autettiin mukavasti. Ryhmän muodostaminen ohjeen perusteella ei ollut helppoa. Tuntuu, että usein samat lapset olivat eksyneinä etsimässä ryhmäänsä. Tämä on hyvä harjoitus opetella ryhmään menemistä ja roolin ottamista. Maanjäristysleikissä oli sama tilanne. Selvästi joillakin lapsilla oli vaikeutta mennä ryhmään ja ottaa paikkansa siellä. Hetken kuluttua piti ottaa taas uusi rooli. Minun ohjaajana olisi pitänyt käyttää tilaa paremmin, jolloin lapset olisivat joutuneet siirtymään ja etsimään paikkaansa kauempaa. Rentoutusajan tulisi olla pidempi. Miten ollaan, kun ollaan rentoina, on vaikeaa monelle lapselle. Päivät ovat touhua täynnä, kaikki aistit käytössä. Pysähtyminen ja omien tuntemusten kuuntelu on terveellistä välillä. Lapset pitivät maalarin teloilla rullaamisesta. Ihokosketus jakaantuu laajalle ja sopiva painon tunne ei ole kutittavaa ja ärsyttävää herkistäkään lapsista. Parhaimpina leikkeinä lapset pitivät polkupyöräilijät leikkiä, peikon aarteita ja kuinka monta on takanasi leikkiä. Se on rauhallinen, vain kuuloaistiin perustuva leikki, joka kaikesta yksinkertaisuudestaan huolimatta kiehtova. Yksi lapsi toivoi aiemmin leikittyä kuninkaan nakkien (=korkit) kuljettelua kallisarvoisilla kultalautasilla (=kertakäyttölautaset). Nyt sukelletaan!

25 22 Tuohitossujen psykomotorinen tuokio 9 lasta 1-3-vuotiaita, lto, päivähoitaja, opiskelija Pienimpien tuokion aiheena olivat värit. Aloitimme sillä, että olin levittänyt punaisia, sinisiä ja vihreitä vanukaspurkkeja alassuin salin lattialle. Musiikin soidessa lasten piti loikkia purkkien yli ja mutkitella pitkin salia. Sen jälkeen keräisimme sienet parempaan talteen. Tämän jälkeen leikimme Vauvojen laulun ajasta Kierien ja pyörien leikin. Sen jälkeen leikimme X-hipan, jossa piti jähmettyä. Aikuinen pelasti heittämällä pienen pallon jalkojen välistä. Ahkera ja reipas postipoika tarvitsi rivakoita kirjeen kantajia. Marjoja poimittiin ja kuljetettiin seuraavaksi. Vanteet olivat kotipesä. Pesusienet ja erikokoiset pallot olivat marjoja. Kun triangeli soi, aurinko paistoi ja lapset saivat viedä marjoja yksi kerrallaan kotipesäänsä. Kun sadekeppi rapisi pisaroita, piti juosta kiireesti kotiin. Lopuksi etsittiin kehonosia ennen rentoutumista. Pienet olivat innoissaan erivärisistä purkeista ja alkoivat heti kerätä niitä. Kukaan ei halunnut hyppiä tai juosta purkkien seassa. Eli pieni lapsi haluaa koskea ja kokeilla kaikilla aisteilla. Kerääminen oli lapsista kivointa. Kierien ja pyörien leikki oli tuttu, siinä olivat kaikki mukana. Samoin postipoika ja marjanpoiminta onnistuivat hyvin. Suurin osa lapsista kuunteli, milloin tulee sade, milloin aurinko paistaa. Vajaa puolitoista vuotias tyttö oli erityisen tarkasti mukana mitä milloinkin tehtiin. Loppurentoutuksessa lapset maalattiin maalarin teloilla. Osa rentoutui hyvin. 4.2 Kasvattajien ajatuksia lasten liikkumisesta Liikunta on yksi toiminta-ajatuksemme kulmakivistä. Riittävään ja runsaaseen lasten liikkumiseen on kiinnitetty huomiota päiväkotimme perustamisesta asti. Meillä on lähihoitajia, jotka ovat erikoistuneet lasten liikuntaan jo koulutuksessaan. Henkilökunta on osallistunut Nuoren Suomen ym. liikuntakoulutuksiin sekä olemme olleet joka vuosi Varpaat Vauhtiin ohjelmassa mukana. Sisätiloissa käytävät ovat ahkerassa liikunta- ja rakentelukäytössä. Päiväkodin lähellä on luistelukenttä, hiekkakenttä sekä ministadion, jossa voi pelata mm. koripalloa ja jalkapalloa. Hiihtoladut lähtevät läheltä päiväkotia. Alkusyksystä ja leutoina talvina käymme n. kerran kuukaudessa jäähallilla luistelemassa. Jokaisella ryhmällä on viikoittain sisäliikuntavuoro salissa. Kaikki ryhmät käyvät metsäretkillä vähintään joka viikko. Luonto - ja seikkailuryhmä Metsänhaltioiden kota on koko päiväkodin käytössä, silloin kun he ovat muualla retkellä.

26 23 Yksi mahdollisuus työssäni on ollut kasvattajien osallistuminen psykomotorisiin ryhmätilanteisiin. Heitä on ollut mukana, kun olen pitänyt omalle ryhmälleni psykomotorisia harjoituksia. Olen ohjannut jokaista päiväkotimme viittä ryhmää, jolloin oma aikuinen on ollut mukana tai voinut havainnoida lastensa liikkumista. Halusin päiväkotimme kasvatushenkilökunnan ajatukset päiväkotiliikunnasta esiin selvästi, joten kysyin kaksi kysymystä. Tarkoituksena oli syventää yhteyttä työelämän kanssa sekä löytää konkreettisesti ne kohdat, joissa psykomotorisen ajattelun tuominen konkreettiselle tasolle hyödyttäisi koko työyhteisöä. Jaoin 12 kyselyä, vastauksia sain 9. Kysyin mitä asioita toivot ryhmäsi lasten oppivan päiväkotiliikunnassa. Toiseksi kysyin mitkä asiat koet pulmallisiksi liikuntatilanteissa. Kasvattajien ajatuksia ja toiveita Eniten päiväkodin aikuiset toivoivat lasten kokevan liikunnan riemua ja iloa. Yhtä tärkeää oli sosiaalisten taitojen oppiminen liikunnan kautta. Me yhdessä - vahvistaa lapsen ryhmään kuulumista ja antaa rohkeutta uskoa omiin kykyihin ja näin vaikuttaa itsetuntoon. Leikki koettiin myös tärkeänä. Perusliikuntataidot sekä ketteryys ja keskittyminen olivat vastaajien mielestä tärkeitä. Kehonhallinnan nosti kolme vastaajaa esille. Erilaiset pelit ja leikit antavat mahdollisuuden oppia yhdessä kaverin kanssa sääntöjä. Liikunnan avulla voi oppia sietämään pettymyksiä paremmin. Kukaan vastaajista ei korostanut kilpailua tai lajikoulutusta pienten lasten liikunnassa. Asioita, joita kasvattajat kokivat pulmallisina Eritasoinen ryhmä koettiin haastavana. Lasten ikäero voi olla kolme vuotta tavallisessa ryhmässä Myös ryhmätilanteet, joissa lapset ovat levottomia. Haastavaksi kuvattiin liikuntahetken ohjaamista raivoavan tai täysin passiivisen, osallistumasta kieltäytyneen lapsen kanssa. Aikuiset olivat näissä tilanteissa yksin. Lapset saattoivat tulla eri aikaan liikuntahetkeen, jolloin muun ryhmän jo aloittama tekeminen häiriintyi tai piti aloittaa kokonaan alusta. Iso sali lisäsi levotonta juoksua ympäri salia. Ryhmän koko liikuntahetkellä oli joissakin tapauksissa liian suuri. Henkilökunta toivoi helppoa ja mukavaa, uutta materiaalia liikuntaan, jotta liikunnan suunnittelu helpottuisi. Koulutusta toivottiin myös. Taitoja mittaavista tehtäväsarjoista ja testeistä oli puutetta. Niitä tarvittaisiin erityisesti eritasoisiin ryhmiin auttamaan työntekijöitä suunnittelemaan liikuntahetkiä lapset yksilöllisesti huomioon ottaen. Päiväkodissa nimenomaan haluttaisiin tehdä enemmän, koska erityistyöntekijöitä (fysioterapeutti, toimintaterapeutti) ei ole helposti saatavilla.

27 24 Tää on niinku formula, saa tosi kovat vauhdit! 4.3 Ideoita psykomotorisiin tuokioihin Tähän olen koonnut ideoita psykomotorisiin tuokioihin, jotka ovat liitteinä (Liite 1). 5 POHDINTAA Päiväkodissa lapsi on ensimmäistä kertaa oman itsensä varassa ilman perheen fyysistä ja psyykkistä tukea. Hänen on selvittävä monenlaisista tilanteista päivän mittaan yksin. Ei ole samantekevää, miten lapsi nähdään päiväkodissa, minkälaisin silmin häntä katsotaan. Lapsi, jonka kaverit tai aikuiset luokittelevat taitamattomaksi ja kömpelöksi, jolta ei edes odoteta onnistumista, tuntee myös itse olevansa heikko. Hän ei halua osallistua tai vetäytyy pois hankalina kokemistaan tilanteista. Syntyy noidankehä, jolloin lapsi joka eniten tarvitsisi harjoitusta liikkumiseensa, ei sitä saa. Erot ikätovereihin sen sijaan kasvavat ja ryhmään liittyminen on entistä vaikeampaa. Zimmer (2002) on esittänyt, että liikunnallisella taitavuudella ja hyvällä itsetunnolla näyttäisi olevan yhteys. Oma osaaminen ja pätevyys on itsetunnon perusta. Jos minäkuva on ehtinyt muodostua negatiiviseksi, lapsi luovuttaa helposti liikuntatilanteissa ja suhtautuu epäonnistumisiin yliherkästi. Varhaislapsuudessa omaksutut asenteet ovat vaikeimmin muutettavissa (Zimmer 2002, 25). Tämän takia aikuisten vastuu

28 25 varhaiskasvatuksessa on suuri. Lapsen on oltava varma, että aikuinen luottaa minun kykyihini ja hyväksyy minut. Lapsia ei voi vertailla keskenään, sillä jokaisella on oma kehitysvauhtinsa ja tahtinsa. Perheen merkitys on ensisijainen. Hyväksyvä ja kannustava asenne liikuntaa kohtaan oman esimerkin kanssa on lapselle hyvä kasvualusta. Toinen äärimmäisyys ylistämällä alistettu lapsi nähdään vain suoritusten kautta, jolloin minäkuvasta tulee epärealistinen. Jotkut lapset tarvitsevat toimintaterapiaa tai fysioterapiaa ja pienemmän ryhmän oppiakseen perusliikuntataitoja. Päiväkodin tehtävä on ohjata nämä lapset varhaisessa vaiheessa saamaan lisäharjoitusta. Silti päiväkodissa voidaan tehdä paljon. Asioita voidaan leikinomaisesti tuoda esiin jokapäiväisissä arkitilanteissa. Meillähän on aikaa tehdä monia hyödyllisiä ja hauskoja asioita. Päiväkodissa ei suoriteta vaan eletään ja opitaan siinä sivussa yhdessä toisten kanssa. Juuri kömpelön lapsen tulisi saada osallistua liikuntahetkiin. Hän ei saisi olla se, joka joutuu pesäpallossa ensimmäiseksi pois, koska ei osu palloon. Voidaan käyttää paksumpaa mailaa ja isompaa palloa ja pelata muunneltua pesäpalloa, josta tehtäväosassa onkin esimerkki. Kasvattajalla on oltava kyky nähdä miten lapsi saisi onnistumisen kokemuksia ja muuntaa tehtäviä niin, että lapsi saa onnistumisen kokemuksia. Kasvattajien toiveena päiväkodissamme oli saada uusia ideoita liikuntatuokioihin sekä materiaalivinkkejä. Psykomotorinen toiminta pitää sisällään monenlaista liikuntaa mm. hikiliikuntaa, hienomotorisia taitoja vaativia tehtäviä, karkeamotorisia leikkejä, itsesäätelyä harjoittavia tehtäviä. Monipuoliset välineet vievät ylimääräisen huomion fyysisestä tekemisestä, jolloin lapsi voi antautua liikkeen vietäväksi. Esimerkiksi käsineet, joissa on silkkinauhoja sormenpäissä tai roolivaatteet, voivat antaa lapselle musiikkiliikuntaan uutta rohkeutta tanssia. Psykomotoriikkakoulutuksessa pohdittiin inkluusion käsitettä, jossa jokainen yksilö nähdään tasavertaisena yhteiskunnan ja ryhmän jäsenenä. Eritasoisista lapsiryhmistä ei oikeastaan voida puhua vaan erilaisista lähtökohdista lähtevistä lapsista. Erityistä tukea tarvitsevat lapset ovat useimmiten tavallisen ryhmän jäseniä. Tukea tarvitseva lapsi on normaali lapsi. Hän haastaa kasvattajat etsimään juuri hänelle sopivat keinot oppia ja saada positiivisia kokemuksia liikkumisesta. Tämän työn edetessä olen tullut siihen tulokseen, että parhaita leikkejä ovat tarpeiksi yksinkertaiset. Ylipäätään lapset tarvitsevat paljon toistoja, ennen kuin leikin hyöty tulee esille ja he pääsevät leikin maailmaan kunnolla. Usein aikuinen ajattelee, että lapset