Satu lyhyesti. Jutun juurta

Transkriptio

1 Teemat: uuden alun jännitys, epävarmuus, puuhun saapuminen, tutustuminen Ensimmäisen luvun ensimmäinen osa, jossa Väistämöinen voittaa arkuutensa ja muuttaa puuhun. Muiden uudisasukkaiden joukossa ovat myös laatutietoinen Nipotti ja kekseliäs Pyyterö. Puisto oli suuri ja puut kasvoivat tiheässä. Keskellä lehtien ja oksien sokkeloa oli aukio. Sinne johti monta hiekkakäytävää ja yksi kovaksi tallautunut polku. Polku kulki pienen puron reunaa, ja polkua pitkin kulki Väistämöinen. Se veti perässään lautakasaa ja vilkuili sivuilleen. Puro oli niin puhelias, ettei siltä saanut suunvuoroa. Sen vieressä piti kävellä ihan hiljaa. Ei Väistämöinen olisi välttämättä halunnutkaan sanoa mitään. Se oli valinnut puron viertä kulkevan reitin, koska toivoi, ettei kohtaisi matkan varrella ketään. Väistämöinen halusi tarkistaa tilanteen ennen kuin kukaan näkisi sen saapuvan. Parasta olisi, jos ehtisin kokeilla, millaista on kävellä aukion poikki lautakasan kanssa, Väistämöinen ajatteli. Ei sillä, ettenkö osaisi sitä mutta haluaisin tehdä sen niin, ettei kukaan katsele. Kun polku kääntyi purolta kohti aukiota, Väistämöinen kuuli hiekan ratinaa. Se painautui pusikkoon ja tarkkaili tilannetta. Nyrppykuonoinen karvakorva tallusti tietä eteenpäin ja päästeli ähinöitä. Rakennustarpeet oli sidottu napakaksi paketiksi sen selkään. Jos sinä aamuna olisi kiivennyt puiston korkeimman puun latvaan, olisi nähnyt liikettä puiston jokaisella reunalla. Joku pitkähäntäinen seisoi kahden käytävän risteyksessä aurinkolasit päässään, ja aukion toisella puolella joku sitoi kaulaliinaa kaksinkertaiseen solmuun. Eräs pieni istuutui tuon tuosta matkalaukkunsa päälle, katseli tyynesti ympärilleen ja piirsi jotakin muistikirjaansa. Jos olisi ollut talvi, olisi voinut lumeen jäävistä askelenjäljistä tarkistaa kaikkien kulkijoiden reitit. Moni meni kolme askelta eteenpäin ja palasi takaisin kaksi. Yksi tulijoista ei päässyt puiston porttia pitemmälle, vaan katseli sen kolosta vihreään viidakkoon. Kun Väistämöinen lopulta astui metsänpeitosta aukiolle, se huomasi kaikkien aukiolle ehtineiden katselevan ylöspäin. Aukion keskellä kasvoi koko puiston suurin puu. Se näytti seisseen siinä ainakin tuhat vuotta ja oli kasvattanut paksut, ryhmyiset oksat. Väistämöiseltä pääsi pieni surkea äännähdys, mutta se nosti nopeasti käden suulleen ja oli haukottelevinaan. Nyrppykuonoinen karvakorva asteli puun juurelle ensimmäisenä. Se irrotti nipun rakennustarvikkeita selästään ja arvioi alimman oksan korkeutta. Muut aukiolle ehtineet ottivat varovaisia askelia lähemmäs puuta. Ennen kuin kukaan kysyi mitään, karvakorva kääntyi yhtäkkiä muita kohti ja sanoi: Minä olen Nipotti. Se kirjoitetaan ykkösellä. Silloin puu alkoi notkua ja heilua. Oksien lomasta työntyi esiin kaksi suojalasien takaa katselevaa silmää. Se oli Pyyterö. Pyyterö oli selvästikin muuttanut puuhun jo aikaisemmin, koska osasi roikkua oksassa pää alaspäin. Oletko sinäkin puuhunmuuttaja? Pyyterö kysyi Nipotilta. Hympf, tuhahti Nipotti. Missä on tämän puun sisäänkäynti? Missä on naulakko? Väistämöinen oli hiilautunut lautakasansa kanssa puun juurelle. Hyppää, hyppää! Pyyterö sanoi sille. Minä ehdin kyllä, Väistämöinen sanoi ja veti pipoa syvemmälle päähän. Osaatko tulla itse vai rakennetaanko hissi? kysyi Pyyterö. Osaan, mutta en vielä viitsi, Väistämöinen sanoi ja katseli toiseen suuntaan kuin siellä olisi jotakin erityisen tärkeää. Etkö sinä uskalla? Pyyterö kysyi. Johan minä sanoin, että uskallan. Ei vain huvita vielä, sanoi Väistämöinen. 6 7 Satu lyhyesti Puiston keskellä kasvaa valtava, ikivanha puu, jonka luo johtaa monta tietä. Uudet asukkaat lähestyvät puuta kukin omalta suunnaltaan ja omalla tavallaan. Väistämöinen on valinnut piilossa kulkevan polun. Se haluaisi tarkistaa tilanteen ja harjoitella puuhun saapumista, ennen kuin kukaan huomaa sen. Kun Väistämöinen voittaa arkuutensa ja saapuu puun juurelle, siellä ovat myös tarkka ja topakka Nipotti, suojalasipäinen Pyyterö sekä muutama muu. Kaikki ihmettelevät puun suuruutta ja ryhmyisiä oksia. Tutustuminen alkaa. Ennen sadun lukemista Kuunnellaan metsän ääniä esim. internetistä (haku sana: nature sounds). Voidaan tuoda sisälle puun lehtiä, joita saa koskea, nuuhkia jne. Jutun juurta Sadun jälkeen katsotaan kuvaa: Keitä sadun hahmoja kuvassa näkyy? (Väistämöinen, Nipotti ja Lyyrisen häntä). Tutkitaan Väistämöisen kasvoja. Miltä siitä tuntuu sadussa? Entä Nipotista? Tarkastellaan sadun sanastoa: puut kasvoivat tiheässä, oksien sokkelo, aukio, tallautunut hiekkapolku, varvikko, ryhmyinen oksa, nippu rakennustarvikkeita, karvakorvainen. Kokeillaan (esim. toisella lukukerralla) päästellä ähinöitä, kuten Nipotti katsella tyynesti ympärilleen, kuten Lyyrinen katsella toiseen suuntaan kuin siellä olisi jotain erityisen tärkeää, kuten Väistämöinen teki. Keskustellaan Millaisessa paikassa suuri puu sijaitsee? Lähellä asutusta vai kaukana ihmisten maailmasta? Mistä Väistämöinen on tulossa? Miksi se on yksin? Mistä muut hahmot ovat tulossa? Miten ne ovat löytäneet puun luokse? Mitä Väistämöinen olisi tehnyt, jos se olisi törmännyt johonkin toiseen puron varrella? Miksi Nipotti haluaa kirjoittaa nimensä i:n ykkösellä? (haluaa korostaa omaa erityisyyttään) Miksi Pyyterö käyttää suojalaseja? Miksi Väistämöinen sanoi osaan, mutta en vielä viitsi? Olisiko se todella osannut, vai mistä oikeastaan oli kysymys? Miten voi auttaa sellaista, jota ujostuttaa? Lapsen kirja s. 6 7 Leikkiä leikitään kuten maa-merilaiva -leikkiä. Huoneen yksi seinä nimetään latva ja vastakkainen seinä juuret. Keskellä on teipillä tms. merkitty viiva, joka on runko. Lapset ovat vettä ja ravinteita. He juoksevat mahdollisimman nopeasti aina siihen osaan puuta, jonka aikuinen / leikin johtaja huutaa. Lisäksi latvassa pitää aina seistä varpaillaan ja nostaa kädet ylös, rungossa seistä suorana kädet kyljissä, ja juurissa mennä kyykkyyn ja painaa kämmenillä lattiaan. 2 3

2 Teemat: oman paikan löytäminen, esittäytyminen, käytöstavat Ensimmäisen luvun toinen osa, jossa puuhunmuuttajat valitsevat erilaiset asuinpaikkansa ja tutustuvat toisiinsa paremmin ja jossa Rauhio keittää tervetuliaismälpäkkeen. Kaikkein korkeimmalla puussa oli latva. Se huojui ja humisi. Puussa oli hylättyjä majoja siellä täällä. Ovet repsottivat levällään, ja tuuli heilutti ikkunoiden luukkuja. Oksien katveissa puuhunmuuttajat arvioivat hylättyjä hökkeleitä tai mittailivat uusien majojen paikkoja. Nipotti hypähti muutaman kerran tukevalla oksallaan. Tämä saattaa olla koko puun turvallisin oksa, se ajatteli tyytyväisenä. Väistämöinen veti lautaa perässään oksalta toiselle, yhä korkeammalle. Se halusi tehdä majansa niin ylös kuin mahdollista, muista erilleen. Se ohitti Nipotin ja kaulaliinaansa solmineen pikkuhepun sanomatta niille sanaakaan. Kuka se oli? kysyi kaulaliinan solmija. Pipotyyppi, sanoi Nipotti. Se uskaltaa vaikka mitä, mutta sitä ei huvita. Minä olen Apuli, sanoi kaulaliinansolmija ja ojensi Nipotille käpälää. Minä olen Nipotti, vastasi Nipotti. Se kirjoitetaan ykkösellä. Minä osaan kiljoittaa vain kynällä, Apuli sanoi ja hymyili hämillään. Nipotti siirteli lautoja kasasta toiseen ja tarkisti, että päädyt olivat aina tasan. Kello kahteentoista mennessä pyrin naulaamaan kaksitoista ensimmäistä naulaa, Nipotti sanoi. Minä voin auttaa, sanoi Apuli. Apuli tarttui Nipotin tekemän siistin kasan päällimmäiseen lautaan ja ojensi sen Nipotille. Nipotti otti ensimmäisen kahdestatoista naulasta ja hakkasi sillä laudan kiinni toiseen. Plop. Jotakin putosi Apulin päähän. Plop. Jotakin putosi Nipotin päähän. Mitä ihmettä! sanoi Nipotti kimeällä äänellä. Härdemongöögel! Pyyterö keikkui oksien lomasta pää alaspäin. Ootteko nähneet mun nauloja? Pyyterö kysyi. Kerta kaikkiaan! kimitti Nipotti ja kaiveli kiharaisista korvistaan ruostuneita nauloja. Juuri silloin levisi oksistoon ihana mälpäkkeen tuoksu. Niin kuin meidän iskän keittämää, vinkaisi Apuli onnellisena. No, ei ihan yhtä hyvää kuin meillä, Nipotti sanoi suu vielä tiukkana viivana, mutta sittenkin hyvillään. Pyyterö huiskautti itsensä alemmalle oksalle ja työnsi häntänsä suoraan höyryävään kattilaan. Kattilaa piti käpälissään suuri, ystävällisen näköinen olento, jonka kaulassa roikkuivat kiikarit. Se oli Rauhio. Rauhion housuissa oli suuret taskut. Tulin puuhun ensimmäisenä. Täällä oli hyvin hiljaista siihen aikaan, se sanoi. Kun Rauhio istahti oksalle, notkahti koko puu niin, että Apuli meinasi pudota. Härdemongöögel! parahti Nipotti. Sinä sekoitat minut laskuissa. Monesko naula se oli, jonka juuri löin? Olkaas hyvät ja ottakaa, sanoi Rauhio. Keitin teille tervetuliaismälpäkkeen. 8 9 Satu lyhyesti Puuhunmuuttajat tutkivat puuta ja etsivät sopivaa paikkaa omalle kodilleen. Nipotti valitsee turvallisen oksan, Väistämöinen haluaa rakentaa majansa niin ylös, ettei kukaan näe sitä. Kaikille löytyy oma paikka, ja rakentaminen alkaa. Apuli ja Nipotti esittäytyvät toisilleen, ja Apuli auttaa Nipottia naulaamaan lautoja. Pyyterö keikkuu oksissa tiputellen nauloja, ja Nipotti sanoo harmistuneena: Härdemongöögel! Silloin paikalle saapuu suuri ja ystävällinen Rauhio, joka on asunut puussa jo ties kuinka kauan. Rauhio tarjoaa tervetuliaisjuoman eli mälpäkkeen. Ennen sadun lukemista Jokainen saa valita huoneesta turvallisen ja omalta tuntuvan paikan, jossa kuuntelee sadun. Annetaan käyttöön vilttejä ja tyynyjä. Kuljetaan tilassa aikuisen ohjeen mukaan: määrätietoisesti kuin Nipotti väistellen kuin Väistämöinen isoin ja painavin askelin kuin Rauhio. Jutun juurta Sadun jälkeen tutkitaan kuvaa: Keitä puuhunmuuttajia kuvassa näkyy? (Nipotti, Apuli, Pyyterö ja Rauhio) Verrataan hahmojen kokoja. Kerrotaan satu uudestaan omin sanoin kuvien avulla. Tarkastellaan sadun sanastoa huojua, humista, ovet repsottivat levällään, oksien katveissa, ilmansuunta, ruostunut, puu notkahti. Kokeillaan (esim. toisella lukukerralla) hymyillä hämillään, kuten Apuli. pitää suu viivana, kuten Nipotti. Keskustellaan Millaiselle oksalle sinä rakentaisit majasi? Tukevalle, monihaaraiselle, matalalle, korkealle, lähelle muita, kauas toisista, turvalliselle, tuuliselle...? Kuka oli sadussa auttavainen, ja millä tavalla? Miten Nipotti rakensi taloaan? Miksi puussa oli hiljaista, kun Rauhio tuli puuhun? Kuinka kauan aikaa siitä ehkä on? Miksi Rauhio oli tullut ennen muita? Kun aikuinen sanoo: Stop, kätellään ja katsotaan silmiin lähintä lasta ja esittäydytään: Hei! Minä olen... Lapsen kirja s

3 Teemat: yhdessä toimiminen, toisista huolehtiminen, oman taustan arvostaminen Ensimmäisen luvun kolmas osa, jossa Apuli putoaa kesken puuhun tutustumisen, mutta yhteishenki pelastaa uhkaavalta näyttävän tilanteen. Puuhunmuuttajat käyvät puun latvassa katsomassa paikkoja, joista ovat tulleet. Puuhunmuuttajat, Rauhio sanoi juhlallisesti. Nyt tarkistamme puun rajat. Oksat rasahtelivat Rauhion alla, kun se lähti kiipeämään ylöspäin. Entä aikataulu? huusi Nipotti. Juuri nyt lukujärjestyksessäni lukee Juuri nyt lukujärjestyksessä lukee puun rajojen oppitunti, Rauhio sanoi. Alapas tulla! Pyyterö kiepahti ylemmälle oksalle ja ojensi Nipotille häntää. Nipotti tarttui siihen ähisten ja työnsi toisen käpälänsä Apulille. Tulevatko nuo ähisevät äänet suusta vai hännän alta? Pyyterö kysyi. Nipotti ei ollut kuulevinaankaan, vaan veti kaikin voimin. Jos pidämme tiukasti toisistamme kiinni, se aloitti, mutta ei saanut hengästykseltään enempää sanotuksi. Pyyterö, Nipotti ja Apuli punnersivat oksalta oksalle, vetivät toisiaan ja työnsivät toisiaan, kurottivat käpäliään ja sovittivat jalkojaan oksanhaaroihin ja runkoa vasten. Nipotista tuntui, ettei puu loppuisi ikinä. Rauhio meni jo kaukana ylempänä, ja sen suurista jaloista putoili kaarnanpaloja alempana kiipeävien silmille. Jokaisella Rauhion askeleella puu huojahti kuin olisi kysynyt kiipeäjiltä, aikovatko ne oikeasti käydä peremmälle. Minä en tiennyt, että puuhun muuttaminen olisi näin puiseva juttu, Nipotti sanoi. Juuri silloin Apulin jalka lipesi. Nipotti katsoi kauhuissaan alaspäin. Apuli putosi kops, kops kuin pallo lehtien ja katkeilevien oksien lomassa. Tee jotakin! Nipotti huusi Pyyterölle. Härdemongöögel! Tämä tulee hännän alta! sanoi silloin Pyyterö. Siitä pääsi sellainen pörinä, että Nipotti piteli kiharista korvistaan. Ennen kuin se huomasikaan, Pyyterö oli pyörähtänyt viisi oksaa alaspäin ja napannut putoavan Apulin paidankulmasta kiinni. Purista lujaa! huusi Nipotti. Lakkaa putoamasta! huusi Pyyterö. Apua, apua! huusi Apuli. Tömps, tömps, sanoi puu. Niin se sanoi siksi, että Rauhio askelsi alaspäin. Se kumartui oksien välistä ja työnsi suuren kouransa Apulin alle juuri, kun Pyyterön ote oli irtoamaisillaan. Plop vikisevä Apuli putosi Rauhion kouraan. Yhdellä lempeällä liikkeellä ne olivat siinä kohta kaikki kolme: korviaan hermostuneesti silittelevä Nipotti, pörisevä Pyyterö ja hengästynyt Apuli. 11 Tulkaa taskuun, Rauhio sanoi. Rauhion housuissa oli taskuja monta. Saanko minä oman? kysyi Pyyterö ja työntyi ensimmäiseen taskuun pää edellä. Apuli putosi toiseen taskuun niin syvälle, ettei nähnyt kuin sinistä. Taskut keinuivat kuin laiva, kun Rauhio kiipesi. Apuli piti silmiään kiinni ja antoi säikähdyksen mennä. Kun Rauhio oli tarpeeksi korkealla puussa, se käski kaikkien kaivautua taskuista esiin. Ei voi tietää, kuka on, jos ei näe, mistä on tullut, se sanoi. Koko suuri metsä aukesi katselijoiden alapuolella. Vihreän seassa erottui polkuja siellä täällä. Synkkien kuusikkojen vieressä oli valoisia koivikoita. Minä haluaisin aina muistaa, mistä tulin, Apuli sanoi. Mutta en ole varma, osaisinko samaan paikkaan takaisin. Kyllä sinä osaisit, sanoi Rauhio Satu lyhyesti Puun asukkaat kiipeävät latvaan tarkistaakseen, minne puu päättyy. Kesken matkan Apulin jalka lipeää, ja Apuli putoaa kuin pallo lehtien ja oksien seassa. Kaikki säikähtävät, mutta viime hetkellä Pyyterö saa Apulin paidasta kiinni. Rauhio nappaa Apulin suureen kouraansa, ja kaikki pääsevät Rauhion taskuihin turvaan. Rauhion kyydissä ne saapuvat latvaan, josta avautuu näkymä kauas. Minä haluaisin aina muistaa, mistä tulin, Apuli sanoo. Ennen sadun lukemista Miltä maailma näyttää korkealta? Kiivetään tuolin päälle (tai pöydälle, portaille, puolapuille jne.) ja katsellaan ympärille. Muodostetaan käsistä kiikarit ja kiikaroidaan kaukaisuuteen. Laskeudutaan alas. Keskustellaan: Kuka viihtyi korkealla? Miksi? Missä korkeissa paikoissa lapset ovat olleet? Jutun juurta Sadun jälkeen katsotaan kuvaa: Tutkitaan puuhunmuuttajien ilmeitä. Mitä ne kertovat niiden tunteista? Mistä kuvassa voi nähdä, että ollaan hyvin korkealla? Tarkastellaan sadun sanastoa: oksat rasahtelivat, lukujärjestys, kiepahtaa, ei ollut kuulevinaankaan, punnertaa oksalta toiselle, oksanhaara, runko, kaarna, puu huojahti, käydä peremmälle, jalka lipesi. Keskustellaan Mitä Apulille olisi pudotessa tapahtunut, jos hahmot eivät olisi tehneet yhteistyötä? Voiko lakata putoamasta? Oletko sinä ollut joskus vaaratilanteessa ja tarvinnut apua? Millaisessa? Apuli haluaisi aina muistaa, mistä oli tullut. Mistä eskarilaiset ovat tulleet? Haluaisivatko/voisivatko he palata takaisin pienemmiksi lapsiksi? Mitä Rauhio tarkoitti sanoessaan: Ei voi tietää, kuka on, jos ei näe, mistä on tullut? Älä putoa! Sadussa Apuli putosi kuin pallo. Puhalletaan ilmapallo, joka on Apuli. Leikin ideana on, että Apuli-pallo on pidettävä yhteistyöllä ilmassa mahdollisimman kauan. Palloa ei saa ottaa käteen, vaan se pidetään ilmassa käsillä tai muulla kehon osalla pompottaen. Lapsen kirja s

4 MINÄ JA ME TUTKIN YMPÄRISTÖÄNI KIELELLISET TAIDOT Oma Huiske-puu -projekti Tarvitaan: monipuolisia askartelutarvikkeita, peitevärejä, sieniä, kartonkia, saksia, liimaa. Tehdään seinälle yhteinen Huiske-puu, jota voidaan täydentää vuoden mittaan. Tutkitaan kannen yleiskuvaa puusta ja majoista. Tehdään puun runko ja oksat kartongista. Töpötellään sienellä erisävyistä vihreää maalia eläväksi pinnaksi suureen kartonkiin. Maalin kuivuttua leikataan kartongista pilvimäisiä lehvästöjä. Kiinnitetään puuhun. Askarrellaan puuhun puuhunmuuttajien majoja, aitoja, riippukeinuja, linnunpesiä jne. Ei välttämättä käytetä kyniä tai liituja, vaan leikataan kartongista silmä-käsiyhteistyöhön luottaen. Kiinnitetään puuhun. Voidaan värittää värityskuvat Huiskeen hahmoista (LIITE 1) ja lisätä ne puuhun. Kartonkipuun sijasta voidaan tuoda ulkoa suuri oksa ja rakentaa siihen kolmiulotteisia majoja rautalangalla kiinnittäen. Minä kutian -tutustumisleikki Istutaan piirissä. Kukin vuorollaan sanoo oman nimensä ja mistä kutiaa, esim. Olen Pekka ja kutian täältä (näyttää jalkapohjaa). Seuraavan täytyy sanoa aina edellisen nimi ja kutiamispaikka sekä oma nimensä, ja mistä kutiaa. Etsi minut Muodostetaan parit. Parit seisovat selät vastakkain silmät kiinni. Parit kääntyvät hitaasti ympäri ja yrittävät silmät kiinni löytää toisiltaan aikuisen ohjeen mukaisen kehonosan: sormenpäät, kyynärpäät, polvet, kyljet, navan, korvat, varpaat jne. Härdemongöögel! Keskustellaan aluksi: Miksi Nipotti sanoo Härdemongöögel? Mitä se tarkoittaa? Onko se hyvä vai ruma sana? Sanotaan härdemongöögel yhteen ääneen sillä tunteella, jonka aikuinen sanoo: ystävällisesti, vihaisesti, epäilevästi, lempeästi, kiukkuisesti jne. Lopuksi keskustellaan, onko joissakin sanoissa enemmän voimaa kuin toisissa. 3 askelta eteen ja 2 taakse Puuhunmuuttajista moni oli mennyt kolme askelta eteenpäin ja kaksi askelta taaksepäin. Miksi ne eivät kävelleet suoraan puun luokse? Millaisissa tilanteissa lapset saattaisivat kävellä 3 askelta eteen ja 2 taakse? Kuvitellaan, että oven takana on jotain todella kiinnostavaa mutta hiukan pelottavaa. Liikutaan huoneen toisesta päästä oven luokse astumalla ensin kolme askelta eteenpäin ja sitten kaksi askelta taaksepäin. Luokittelua Luonnonmateriaalien tunnustelua ja lähiympäristöön tutustumista Ollaan lähimetsässä tai pihalla. Aikuinen antaa ohjeita, esim.: Kosketa jotain pehmeää / kovaa / jonka alle voi mennä / jota voi muokata käsin / jota voi kaivaa / josta pidät / josta et pidä. Työskentelyä voi jatkaa pareittain, jolloin parit antavat vuorotellen toisilleen ohjeita. Luonnonmateriaalien luokittelua Tarvitaan: muistilaput luonnonmateriaaleista. Jaetaan lapset pareiksi. Jokainen pari saa muistilapun (LIITE 2), jonka mukaan kerätään luonnonmateriaaleja. Keräämisen jälkeen pari saa luokitella kunkin kerätyn materiaaliryhmän haluamallaan tavalla, esim. koon, pitämisen, löytämisjärjestyksen tai värin mukaan. Lopuksi parit esittelevät toisilleen luokitteluperusteensa. Luokittelua tunnustelemalla ja kuvailemalla Tarvitaan: luonnonmateriaaleja, esim. käpyjä, oksia, lehtiä / pieniä leluja. Tehtävässä voidaan käyttää edellisessä tehtävässä kerättyjä luonnonmateriaaleja. Lapset ovat piirissä, laittavat kätensä selän taakse ja sulkevat silmänsä. Jos lapsia on esim. 12, aikuisella on esim. 4 käpyä, 4 oksaa ja 4 lehteä. Jokaisen lapsen käteen laitetaan yksi esine, jota ei saa katsoa. Aikuinen kertoo, että neljällä lapsella on sama esine ja lasten on tarkoitus löytää muut lapset, joilla on sama esine. Esineen nimeä ei saa sanoa, vaan tarkoituksena on harjoitella kuvailemista. Jokainen tunnustelee selän takana omaa esinettään ja miettii, miten sitä voisi kuvailla (esim. kova, pyöreä, kulmikas jne.). Lapset lähtevät liikkeelle ja kyselevät toisiltaan tuntomerkkejä heidän esineistään. Vasta, kun lapset ovat löytäneet neljän ryhmiin, kädet otetaan selän takaa ja tarkistetaan. Jos samaan ryhmään on kuvailun perusteella päätynyt esim. kiviä ja käpyjä, se ei haittaa. Pohditaan, mitkä kuvaukset sopivat molempiin ja miten olisi voinut kuvailla tarkemmin. Tehtävä voidaan toistaa esim. leluilla. Samanlaiset-tutustumisleikki Etsitään samanlaisuuksia lasten välillä. Kuljetaan vapaasti tilassa. Aikuinen antaa ohjeen, jonka mukaan muodostetaan ryhmä. Ryhmäkoot voivat vaihdella paljonkin. Ohje: Etsi kavereita, joilla on samanväriset silmät / sama lempiväri / sama syntymäkuukausi / sama lempiruoka / sama harrastus / samanväriset hiukset / jne. kuin sinulla. Arvaa luokitteluperuste! Lapset ovat jonossa. Aikuinen päättää luokitteluperusteen, jota ei kerrota lapsille (esim. hiusten väri). Aikuinen kuiskaa jokaiselle lapselle, kummalle puolelle huonetta tämän tulee mennä (esim. vaaleatukkaiset oikealle ja tummatukkaiset vasemmalle). Lopuksi pohditaan yhdessä, mikä luokitteluperuste oli. Toistetaan harjoitus uudella luokitteluperusteella, esim. kenellä on tossut, sukupuoli, lyhyt- vai pitkähihainen paita jne. Kun luokittelun käsite on selvä, lapset voivat itse ehdottaa luokitteluperusteita ääneen, esim.: Oikealle puolelle ne, joilla on vaatteissa punaista ja vasemmalle ne, joilla ei ole. Voidaan jatkaa myös ei-näkyvillä luokitteluperusteilla, esim. kenellä on sisaruksia, kuka pitää hernekeitosta, kuka on kiivennyt puuhun jne. Tavaroiden luokittelua Tarvitaan: erilaisia luokiteltavia asioita, esim. kirjoja, legoja, kyniä ja pehmoeläimiä. Huoneeseen laitetaan neljään eri nurkkaan esineitä, esim. yhteen nurkkaan kirjoja, toiseen legoja, kolmanteen kyniä ja neljänteen pehmoeläimiä. Lapset jaetaan neljään ryhmään, ja kukin ryhmä aloittaa eri nurkasta. Ryhmät saavat luokitella esineet valintansa mukaan, esim. koon, värin, pitämisen tms. mukaan. Noin viiden minuutin kuluttua pisteitä vaihdetaan, yritetään arvata edellisen ryhmän luokitteluperuste ja keksitään oma. Mälpäke Tarvitaan: pieniä purkkeja (esim. pilttipurkkeja), kartonkia, kyniä, lankaa tuotelappujen kiinnittämiseen. Puuhunmuuttajien herkkua on mälpäke, mutta mitä se sisältää? Miltä se maistuu tai tuoksuu? Voisivatko ihmiset syödä sitä? Onko sen valmistaminen vaikeaa? Valmistetaan pareittain mälpäkettä pieniin purkkeihin luonnonmateriaaleista. Tuoksutellaan ja tunnustellaan sormin, miltä se tuntuu. Aikuisen avulla tehdään pienet tuoteselostelaput purkeille, esim: Heinä, kardemumma, purovesi, mustikka. Jos kaikkia aineksia ei ollut saatavilla, ne voidaan silti lisätä tuoteselosteeseen. Oma puu Valitaan lähiympäristöstä ryhmän oma puu, jota tarkkaillaan koko vuoden. Mitä puulle tapahtuu vuoden aikana? Lehdet tippuvat, silmut puhkeavat jne. Onko puu kenties jonkin eläimen koti? Kuinka vanha puu on? Mistä se pitää? Jos puu osaisi puhua, mitä se kertoisi? Mitä se on nähnyt ja kokenut? Puuta voidaan myös valokuvata joka retkellä ja dokumentoida vuoden kiertoa puussa. Matikkapähkinä Tehdään yhteinen ongelmanratkaisutehtävä: Huiske sähköinen materiaali, Matikkapähkinä Lyyrisen riimilaukku Otetaan Lyyrisen riimilaukusta sadun riimit (ks. ohje s. XX) ja luetaan ne. Riimit voi tulostaa korteiksi Huiskeen nettisivuilta Puiston korkein pesäpuu ylös pilviin kurkottuu. Latvasta niin korkeasta kauemmaksi näkee vasta. Silloin huomaisitkin, että puistossa on liikennettä. Puuhun matkalla on monta karvaista ja karvatonta rakentamaan omaa pesää, jossa viettää voisi kesää. Kohta monta muuttajaa kohti latvaa kapuaa. Matka ylös kestää tovin ja se vaikea on kovin. Kohta uudet ystävämme näkevätkin tuolta tänne! Yläkäsitteitä Aikuinen sanoo luettelon sanat, lasten tehtävänä on keksiä lisää ryhmään kuuluvia sanoja. Lopuksi nimetään yläkäsite. Jatka luetteloa: piano, viulu, sello (soitin) isä, serkku, sisko (sukulainen) kalalaatikko, nakkikeitto, papupata (ruokalaji) polvi, selkä, kantapää (kehonosa) sänky, kirjahylly, tuoli (huonekalu) opettaja, sairaanhoitaja, kauppias (ammatti) lusikka, muki, kattila (keittiöväline) Kuka olen? Kas, keksit heti riimin hyvän. Runouden soisin puussa lisääntyvän. Tutkitaan kirjan sisäkannesta kuvia sadun hahmoista. Sovitaan, kuinka esitetään Väistämöistä (esim. katsellaan varpaita epävarmana), Nipottia (esim. laitetaan kädet puuskaan) ja Pyyteröä (esim. tehdään kainalopieruja). Aikuinen lukee väittämiä, ja lapset esittävät hahmoa, johon väittämä sopii. Kirjoittaa nimensä ykkösellä. (Nipotti) Toivoi, ettei törmäisi kehenkään tullessaan puulle. (Väistämöinen) Osaa roikkua pää alaspäin puussa. (Pyyterö) Uskaltaa, mutta ei viitsi. (Väistämöinen) Osaa rakentaa ritsan ja muita vempeleitä. (Pyyterö) On määrätietoinen ja tarkka. (Nipotti) Sanoo: Härdemongöögel! (Nipotti) Työnsi häntänsä mälpäke-kattilaan. (Pyyterö) 8 9

5 ILMAISU Puun asukkaat tutuiksi Tarvitaan: puuhunmuuttajien roolimerkkejä, esim. Pyyterön suojalasit, Väistämöisen pipo, Apulin kaulaliina. Haastatellaan puun asukkaita kuuma tuoli -draamaharjoituksen tyyliin. Jokainen saa vuorollaan valita hahmon, johon samaistuu. Haastateltava saa rooli merkin hahmon mukaan: Pyyterölle suojalasit, Väistämöiselle pipo jne. Haastateltava istuu ryhmän eteen, ja muut kysyvät kysymyksiä, esim.: Mistä olet tullut? Miksi tulit yksin? Mikä on lempiruokasi? Haastateltava saa käyttää mielikuvitustaan vastatessaan. Reitit Tarvitaan: kartonkia tai paperia, piirustus/maalaustarvikkeet. (lasten tuomia omia materiaaleja) Tehdään yhteinen taideteos lasten reiteistä puuhun. Otetaan suuri kartonki tai paperi, jonka keskelle piirretään tai maalataan puu. Puu voi olla kolmiulotteinen, jolloin piirretään erilliselle kartongille kaksi puuta, väritetään ne molemmilta puolilta, leikataan ja asetetaan ristikkäin pystyyn (ks. kuva). Jokainen saa piirtää oman kuvitteellisen reittinsä puuhun. Reitit alkavat paperin reunoilta ja kulkevat kohti puuta. Lapsi voi piirtää reitille, mitä tekee tai näkee matkan varrella, tuleeko autolla vai kävellen. Lapsi voi tuoda omalta todelliselta eskarimatkaltaan esim. kiven tai kauniin lehden tai leikata lehdistä kuvia, jotka voi liimata reitille. Jatketaan teemaa pihalla: Piirretään hiekkaan labyrintti, jossa ollaan hippaa. Rakennetaan labyrinttiin kivillä ja kepeillä esteitä tai umpikujia. Karttojen heijastaminen lattialle Tarvitaan: piirtoheitin tai liikuteltava dokumenttikamera, kalvoja, piirustustarvikkeet. Piirretään paperille omia reittejä ja karttoja. Jos käytössä on vanha piirtoheitin, voidaan kartat jäljentää kalvolle ja heijastaa suurena lattiaan. Lapset pääsevät kulkemaan piirtämilleen reiteille! Lähde: Musta tuntuu punaiselta (Rusanen, Kuusela, Rintakorpi & Torkki 2014). Rauhion housut Tarvitaan: suuret housut, kangasta, neula, lankaa, henkari. Hankitaan suurikokoiset housut rautakaupasta tai kirpputorilta. Jokainen lapsi ompelee yhteisiin Rauhion housuihin oman taskun. Taskut leikataan erillisestä kankaasta ja ommellaan esim. etupistoilla tai tikkipistoilla. Taskuun voi kirjoittaa lapsen nimikirjaimet. Valmiit housut laitetaan roikkumaan henkariin siten, että lapset ylettyvät taskuihin. Taskuihin voi laittaa pieniä yllätyksiä tai viestejä kavereille. LIIKUTAAN Vaihdetaan paikkoja Ollaan piirissä ja sovitaan, millä tavalla liikutaan, esim. tasajalkahypyin. Vaihdetaan paikkoja aikuisen ohjeen mukaan: Nyt vaihtavat paikkoja ne, joilla on jokin lemmikkieläin / ne, joiden lempiruoka on spagetti jne. Lähiympäristön puut Mitä puita eskarin lähiympäristöstä löytyy? Tutustutaan niiden tunnusmerkkeihin. Kun puut ovat tuttuja, aikuinen voi huutaa aina jonkin puun nimen, jonka luokse lasten täytyy päästä mahdollisimman nopeasti. Tai voidaan leikkiä hippaa, jossa jotkin tietyt puut ovat vuorollaan turvia. Piha tutuksi -valokuvasuunnistus Tarvitaan: valokuvia pihan yksityiskohdista, piirroskuvat, jokaiselle parille paperi ja kynä. Aikuinen on ottanut valokuvia yksityiskohdista pihalla ja laittanut niiden luokse yksinkertaiset piirroskuvat (esim. kukka, aurinko, rasti). Valokuvat ovat sovitussa paikassa keskellä pihaa. Lapset etsivät pareittain kuvissa olevia yksityiskohtia pihalta ja jäljentävät niissä olevan piirroskuvan omaan paperiinsa merkiksi siitä, että paikka on löydetty. Lopuksi tarkistetaan, että kaikki yksityiskohdat on löydetty. Pyyterön lempileikki Kirkonrotta on perinteinen pihaleikki, johon kaikkien on helppo osallistua taidoista riippumatta, ja samalla nimet tulevat tutuiksi. Se on myös Pyyterön lempileikki, koska se on jännittävä, siinä saa piiloutua, juosta ja auttaa toisia! Tarkemmat leikkiohjeet löytyvät esim. internetistä hakusanalla kirkonrotta. MINÄ 50 Haaveilen, että... Perheeseeni kuuluu: Lempivärini: Lempikirjani: Hassuin taitoni: Lempileikkini: Haluaisin tutustua... Lempiruokani: Maailman ihanin asia: Lempimusiikkini: Harrastukseni: Isona minusta tulee ehkä... Maailman kamalin asia: Tehtävän avulla on tarkoitus tutustua lapseen heti lukuvuoden alussa. Samalla lapsi harjoittelee omien ajatusten sanoittamista ja itsearviointia. Tehtävä tehdään yhdessä aikuisen kanssa, ja se voidaan tehdä yhdellä kertaa tai osissa. Puun voi antaa myös kotiin tehtäväksi yhdessä vanhempien kanssa, tai sitä voi käyttää pohjana syksyn aloituskeskustelussa. Minä -kohtaan lapsi voi piirtää oman kuvansa tai liimata valokuvansa. Muihin kohtiin lapsi voi piirtää kuvia, ja aikuinen täydentää kirjoittamalla lapsen kertoman mukaan. Kirjoitustaitoinen lapsi voi itse kirjoittaa vastaukset. Puuta voi hyödyntää tutustumisessa esim. siten, että valitaan päivän henkilö, joka saa istuutua erityistuolille ja jota haastatellaan hänen lempiasioistaan. Lopuksi voidaan kuunnella päivän henkilön lempimusiikkia. Kunnioitetaan lasten yksilöllisyyttä: jos lapsi ei halua huomion keskipisteeksi, voi aikuinen kertoa lapsen suostumuksella lapsen lempiasioista. LEIKKIPAIKKANI Piirrä kartta leikkipaikoistasi kodin tai eskarin pihassa. Miltä Väistämöisestä tuntuu mennä puuhun? Ympyröi sopivat kuvat. Miltä sinusta tuntuu aloittaa eskari? Väritä sopivat kuvat. 4. UTELIAS ILOINEN KIUKKUINEN SURULLINEN JÄNNITTYNYT PELOKAS MIKÄ ON SINUN LEMPITUNTEESI? Ennen tehtävän tekemistä tehdään kierros eskarin pihassa ja tutustutaan paikkoihin. Missä kulkevat pihan rajat? Mitä kaikkea pihalla voi tehdä? Ketä muita pihalla leikkii? Keneltä voi kysyä neuvoa tai apua? Lapset saavat näyttää pihalta paikkoja, joissa olisi hauskaa leikkiä. Lapset saavat halutessaan kertoa, millaisessa ympäristössä asuvat ja mitkä ovat kodin lähellä olevat mieluisat leikkipaikat. Kuvaillaan kodin ympäristöä: millaisia taloja, mitä siellä kasvaa, missä on autotie, kauppa, puisto jne. Voidaan tutkia erilaisia karttoja ja miettiä, miltä maailma näyttää linnun silmin. Aikuinen voi piirtää malliksi kartan, jossa on tie, rakennus, puu jne. Valitaan eskarin tai kodin piha ja piirretään kartta. Väritetään. Tutkitaan ensin kuvia. Mikä tunne kuvissa voisi olla kyseessä ja mistä niin voi päätellä? Nimetään tunteet. Muistellaan satua. Miltä Väistämöisestä tuntuu mennä puuhun? Mistä niin voi päätellä? Jokainen saa valita ja ympyröidä mielestään sopivimmat tunteet. Kannustetaan lasta perustelemaan valintansa. Mietitään omia eskarin aloittamiseen liittyviä tunteita. Väritetään sopivat kuvat. Lopuksi jokainen saa miettiä ja kertoa oman lempitunteensa Tehtävät, sivut Ikiomat puuhahmot Tarvitaan: keppejä, kartonkia / huopakangasta, neuloja, lankoja, liimaa, erilaisia koristeita. Lapset voivat suunnitella ja tehdä omat pikkuruiset puunhahmot, jotka laitetaan Rauhion housujen taskuihin asumaan. Hahmot voivat olla pieniä keppi- tai sorminukkeja tai huopakankaasta ommeltuja pehmohahmoja, jotka mahtuvat taskuun

6 Huiske lisätehtävät Tehtävät, sivut Etsi jokaiselle reitti puun luo. Kulje kynällä. Heitä noppaa. Tee kuten Pyyterö! LÄHTÖ Kulje reitti. Väritä kuva vasemmalla kädellä. Väritä kuva oikealla kädellä. KUMPI KÄSI ON TAITAVAMPI? Auta Väistämöinen Lyyrisen luo. Kulje kynällä Etsitään Väistämöiselle, Nipotille, Nuutelolle ja Pyyterölle reitit puuhun. Kuljetaan ensin sormella, sitten kynällä. Tehtävän avulla voidaan havainnoida lapsen hienomotoriikkaa sekä varmistaa, kumpi käsi on vahvempi eli kirjoituskäsi. Palautetaan ensin mieleen, kumpi käsi on vasen, kumpi oikea. Muistisääntö: oikea käsi on se, jolla kättelet. Myös kuvan käsien taustavärit auttavat muistamisessa: oikea - oranssi, vasen - vihreä. Väritetään kuva ensin vasemmalla, sitten oikealla kädellä. Lapsi saa itse arvioida, kumpi käsi oli taitavampi. Väritetään taitavampi käsi. Pelin avulla harjoitellaan motorisia perusliikkeitä: yhdellä ja kahdella jalalla hyppimistä, tasapainoa, ristikkäisliikkeitä ja koordinaatiota. Samalla peli tarjoaa aikuiselle mahdollisuuden havainnoida lapsen motorista kehitystä lukuvuoden alussa. Peliin voidaan palata myöhemmin ja seurata kehitystä. Peliä voi pelata yksin, parin kanssa tai pienessä ryhmässä. Tarvitaan noppa ja pelimerkit. Aina, kun pelimerkki saapuu Pyyterön kuvaan, pelaajan on tehtävä kuvassa oleva liike. Väistämöistä jännittää uusi tilanne. Keksi, mitä kannustavaa Apuli sanoo. Kerro tai kirjoita. Väritä. 12 Huiske Lasten Keskus

7 Teemat: hahmoihin tutustuminen, kohteliaisuus, ystävällisyys, uskallus kokeilla uutta Toinen luku, jossa tarvitaan hyviä käytöstapoja. Oman arvonsa tunteva Kuuli sekä riimikieltä puhuva Lyyrinen saapuvat puuhun automaattisella nostopallokyydillä. Kun maasta nousi puuhun, piti heilauttaa itsensä kunnon riuhtaisulla ensimmäiselle oksalle. Sen jälkeen piti hypätä puoli metriä ilmaan, että sai kiinni seuraavasta oksasta. Kuuli oli liimannut tukkatöyhtönsä komealle kiekuralle ja katseli aurinkolasien takaa ylös oksistoon. Se oli juuri tullut puun luo ja mietti, oliko puu kiipeämisen arvoinen. Häntä tänne! huusi Pyyterö jostain korkealta ja kieppui oksalta toiselle. Voin vetää sinut ylös. Pyyterö esitteli Kuulille automaattiseksi nostopalloksi nimeämäänsä vempelettä, josta pääsi pihahtelevia ääniä. Ole hyvä ja kiinnitä häntävyö. Tervetuloa puisevaan seuraan! Kuuli nosti nenäänsä aavistuksen ylemmäs ja katsoi sen vartta pitkin Pyyteröä. Relaa vähän, hemmo, minä tulen puuhun silloin, kun minulle sopii. Kuuli katsoi arvioiden Pyyterön nostopalloa. Kato, hemmolla on päässyt grilli ruostumaan, se sanoi. Kesti hetken, ennen kuin Pyyterö sai hengityksen vähän tasaantumaan. Se keikkui puun alimmalla oksalla ja katseli alas Kuuliin. Hyvät aurinkolasit sinänsä, Pyyterö sanoi. Mutta luuletko sinä tosiaan, että täällä paistaa? Kuuli kiipesi töyhtö tanakkana Pyyterön ohi ja kohensi aurinkolasejaan. Juuri silloin puun oksiston alle asteli toinenkin tulokas. Nyt saavun kautta kaikkinaisen haamun, ja avaan kalenteristani uuden aamun, sanoi tulokas, laski pienen matkalaukkunsa juurakkoon ja katseli haaveellisena ylös puuhun. Lyyrinen, se esitteli itsensä. Lyyrinen-Pyyrinen, Pyyterö sanoi ja kikatti oksalla. Kas, keksit heti riimin hyvän. Runouden soisin puussa lisääntyvän, vastasi Lyyrinen. Pyyterö laski nostopallonsa puun juurelle. Tässä on jonon pää, Pyyterö sanoi. Olkaat hyvät, Lyyrinen- Pyyrinen. Vuoro on teidän! Lyyrinen oli kiitollinen kohteliaisuudesta, ja se tarttui pienellä hännällään ruostuneen grillin ritilään. Fiuu, nousi automaattinen nostopallo. Oi varo häntää herkkää, pientä! pääsi Lyyriseltä, mutta ennen kuin se ehti jatkaa säettä, automaattinen nostopallo oli jo päästänyt sen hännän puristuksestaan. Tervetuloa! Turvetaloa! Pyyterö sanoi ja rummutti pallogrillin kannella riehakkaan pärinän. Sellainen ei ollut Lyyrisen runolliselle sielulle hyväksi. Se hymyili kuitenkin urhoollisesti, keräsi matkalaukkunsa ja muistikirjansa ja hyppäsi puoli metriä ottaakseen seuraavasta oksasta kiinni. Se oli helpommin sanottu kuin tehty, mutta kun Lyyrinen lopulta suki korviaan puun vihreässä lehvästössä, se sanoi puoliksi itsekseen: Kai minäkin saan kodin tähän laittaa. Se toivottavasti ei ketään haittaa. Kaikin mokomin, sanoi Pyyterö, joka oli kiivennyt sen perässä. Silloin Nipotti suoristi selkäänsä rakennustyömaallaan ja huusi: Kunhan katsot paikan, jota kukaan ei ole vielä varannut. On majani mun siivetön, vaan lentää ajatukseni. Se kauas entää, vastasi Lyyrinen. Oksalla Pyyterön ja Lyyrisen yläpuolella istui aurinkolasiensa asentoa korjaileva Kuuli. Vai oikein runoilija. Mikäs siinä, kyllä minultakin muutama säe onnistuu, Kuuli sanoi. Tsiigaa tätä, sun korvas on mätä. Täällä ei muuten edelleenkään paista aurinko, sanoi Pyyterö Satu lyhyesti Puuhun saapuu lisää asukkaita. Kuuli, jonka viileään imagoon kuuluvat tukkatöyhtö ja aurinkolasit, kieltäytyy Pyyterön tarjoamasta nostopallokyydistä ja kiipeää omin voimin puuhun. Pyyterö pahoittaa mielensä, mutta ei näytä sitä ja kun puuhun saapuu vuorostaan runollinen Lyyrinen, Pyyterö tarjoaa sillekin kohteliaasti kyytiä. Lyyrinen suostuu tarjoukseen, vaikka Pyyterön ronski käytös hiukan pelottaakin sitä. Lyyrinen löytää lehvästöstä sopivan kodin. Mutta Kuulilla on vielä oppimista ystävällisessä käytöksessä. Ennen sadun lukemista Mietitään, millainen puhe tuntuu mukavalta. Mitkä asiat voisi sanoa kauniimmin tai jättää sanomatta? Verrataan lauseita ja mietitään, kumpi olisi kohteliaampi: Anna heti vettä! / Saisinko vettä? Tosi pahaa ruokaa. / Ruoka ei oikein maistu. Ihan tyhmä leikki! / Haluaisin leikkiä jotain muuta. Voidaan keksiä lisää tilanteita, joissa verrataan kohteliasta ja epäkohteliasta. Jaetaan lapset pareiksi. Lasten tehtävänä on koettaa muodostaa parin kanssa keholla rakennuksen osa, jonka aikuinen sanoo. Jutun juurta Sadun jälkeen katsotaan kuvaa: Tutkitaan puuhunmuuttajien ilmeitä ja asentoja. Miltä Kuuli näyttää? Entä Lyyrinen nostopallon kyydissä? Miten Pyyterö ottaa tulijat vastaan? Kuka kurkistaa puun onkalosta? (Nuutelo) Miltä Lyyrisen talo näyttää? Miksi talo ehkä sopii Lyyriselle? Kokeillaan sukia korvia, kuten Lyyrinen. Keskustellaan Oliko Lyyrinen mielestäsi sadussa pelokas vai rohkea? Vai kenties molempia? Uskaltaisitko itse mennä nostopallon kyytiin? Mitä muita keinoja olisi auttaa puun asukkaita puuhun? Kuuli nosti nenäänsä ja katsoi Pyyteröä pitkin sen vartta. Miltä tilanne tuntui Pyyteröstä? Entä Kuulista? Millaista on kohtelias puhuminen? Miltä se tuntuu kuulijasta? Olivatko sadussa kaikki kohteliaita tai ystävällisiä? Muodostakaa parin kanssa: katto torni seinä portaat ikkuna kellari ovi tikapuut Lapsen kirja s

8 MINÄ JA ME TUTKIN YMPÄRISTÖÄNI KIELELLISET TAIDOT Kuulisti vaan Luvut 1 ja 2 Sanasto A-harjoituksia Kokeillaan, miltä erilaiset tavat suhtautua toisiin tuntuvat. Kuljetaan vapaasti tilassa. Aikuinen antaa ohjeita: Kuljetaan niin, ettei olla huomaavinaankaan toisia. Kuljetaan niin, että vilkaistaan toista, mutta käännetään pää heti pois. Katsotaan toisia silmiin vakavina. Katsotaan toisia silmiin hymyillen. Katsotaan toisia silmiin hymyillen ja tervehditään iloisesti. Totta kai leikin! Harjoitellaan leikkipyyntöihin vastaamista. Ollaan piirissä. Ensimmäinen kysyy viereiseltä: Leikitäänkö? Viereinen vastaa sovitulla tavalla, ja kysyy itse seuraavalta jne. kierros, kieltäydytään jyrkästi: EI, en taatusti leiki! kierros, kieltäydytään kohteliaasti: Juuri nyt minulla on tämä kesken, mutta voin leikkiä kohta. kierros, myönnytään riemuiten: Mahtavaa, totta kai leikin! Tutustutaan nimiin Ollaan pienryhmissä. Aikuinen kirjoittaa jokaisen ryhmässä olevan lapsen nimen lapulle niin, että lapset näkevät. Laitetaan laput nurinpäin ja käännetään yksi kerrallaan. Sovitaan, että omaa nimeään ei saa arvata. Muut koettavat arvata tai päätellä alkukirjaimesta, kenen nimi on kyseessä. Oikein arvannut antaa nimilapun nimen omistajalle ja sanoo samalla jonkun kohteliaisuuden, esim.: Kiva, kun olet tänään täällä. Kenet haluaisin ystäväkseni? Tarvitaan: lehtikuvia erilaisista ihmisistä. Aikuinen leikkaa lehdistä kuvia erilaisista ihmisistä (vanhoja, nuoria, hymyileviä, vakavia jne.). Keskustellaan siitä, kenet lapset haluaisivat ystäväkseen ja millä perusteella. Voiko kuvan perusteella tietää, kuka on hyvä ystävä? Miten mennä mukaan? Mietitään, miten kannattaisi tutustua toisiin. Näytetään peukkua alaspäin, jos ollaan eri mieltä, ja ylöspäin, jos ollaan samaa mieltä. Apulin kannattaa tarjoutua auttamaan toisia majanrakennuksessa. Nipotin kannattaa sanoa Pyyterölle, että sen pitää leikkiä Nipotin kanssa eikä Lyyrisen kanssa. Väistämöisen kannattaa piiloutua majaansa ja odottaa, että joku tulee hakemaan. Kuulin kannattaa haukkua Pyyteröä mätäkorvaksi. Rauhion kannattaa tarjota toisille herkullista mälpäkettä. Pyyterön kannattaa sanoa toisille, että se on paljon parempi rakentamaan majoja kuin muut. Pyyterön kannattaa innoissaan rynnätä keskelle majanrakennuspuuhia ja alkaa naulata lautoja sinne tänne. Lyyrisen kannattaa piirtää puusta hauskoja kuvia ja näyttää niitä toisille. Kuvan tutkiminen Tutkitaan ja lasketaan lukumääriä lapsen kirjan kuvasta, s Kuinka monta lautaa / vasaraa / naulaa / lintua / toukkaa / ovea / kattoa jne. kuvasta löytyy? Lukumäärä ja numeromerkki Tehdään kaikkien lukumäärän käsitteiden harjoitteluun sopivia harjoituksia, ks. s. XX. Tehdään kaikkien numeromerkkien harjoitteluun sopivia harjoituksia ja leikkejä, ks. s. XX. 1 ja 2 -tehtävät Tehdään lukuihin 1 ja 2 liittyvät harjoitukset lapsen kirjan tehtäväosasta, s (oppaan s. XX). Rytmittelyä Tehdään erilaisia kehorytmejä, joissa toistuu yksi ja kaksi. Esim. taputetaan kerran päähän ja kaksi kertaa olkapäihin hypitään yhdellä jalalla yksi hyppy ja kahdella jalalla kaksi hyppyä taputetaan vuorotellen molemmilla käsillä reiteen ja kädet yhteen. Lapset saavat keksiä omia rytmejä, joita muut toistavat. Mitä minussa on yksi tai kaksi? Havainnoidaan, mitä ihmisellä on yksi tai kaksi. Aloitetaan helpoista ja näkyvistä, esim. kaksi silmää, yksi nenä. Jatketaan haastavammilla ja ei-näkyvillä, esim. yksi sydän, yksi selkäranka, kaksi reisiluuta. Yksin tai kaksin Musiikki soi, ja lapset liikkuvat vapaasti tilassa. Kun musiikki loppuu, aikuinen huikkaa yksin tai kaksin. Yksin-vaihtoehdossa jokainen jähmettyy omaksi patsaakseen. Kaksin-vaihtoehdossa napataan mahdollisimman nopeasti pari ja jähmetytään patsaaksi yhdessä. Musiikki alkaa, ja lähdetään uudestaan liikkeelle. Äänikompassi Tarvitaan: papereita, joissa iso piirretty ympyrä jaettuna neljään osaan, piirustusalustat, kyniä. Lähdetään retkelle lähiympäristöön. Jokainen lapsi saa piirustusalustan ja kynän sekä kompassin eli paperin, jossa on ympyrä jaettuna neljään sektoriin. Jokainen valitsee oman paikan ja hiljentyy kuuntelemaan ympäristön ääniä. Merkitään kompassiin muistiin, mitä ääniä kuuluu ja mistä suunnasta ääni tulee. Esim. jos kuulee auton äänen takavasemmalta, piirretään auto ympyrän alavasempaan sektoriin. Lopuksi voidaan miettiä, mitkä äänistä tulevat luonnosta ja mitkä ovat ihmisen toiminnan tulosta. Matikkapähkinä Tehdään yhteinen ongelmanratkaisutehtävä: Huiske sähköinen materiaali, Matikkapähkinä Tarkastellaan sadun sanastoa: heilauttaa itsensä, riuhtaisu, tukkatöyhtö komealla kiekuralla, ruostunut grilli, saada hengitys tasaantumaan, kohentaa aurinkolaseja, kohteliaisuus. Lyyrisen riimilaukku Otetaan Lyyrisen riimilaukusta sadun riimit (ks. ohje s. XX) ja luetaan ne. Tutkitaan, mitä A-kirjaimella alkavia sanoja riimeistä löytyy. Riimit voi tulostaa korteiksi Huiskeen nettisivuilta Matka maasta puuhun alkaa. Tartu oksaan! Nosta jalkaa! Aavistellaan puiden alla maisemia korkealla. Aurinko ei aina paista, ilmaakin on kaikenlaista. Kannattaako ylös jatkaa? Maassakin voi tehdä matkaa! Vaikka tuulee valtavasti, kapuamme latvaan asti! Apua saa anomalla, kaverille sanomalla. Automaatti avun antaa, laukkuja kun täytyy kantaa. Aion nähdä jotain uutta! Ai, ai, tätä avaruutta! Kas, keksit heti riimin hyvän. Runouden soisin puussa lisääntyvän. Kirjaimeen liittyviä harjoituksia Tehdään kirjaimeen liittyviä harjoituksia, ks. yleiset ohjeet s. XX. (satuaukeaman A-sanat ja kadonnut kirjain, kirjaimen piirtäminen jne.) Äänteen kuuntelu Sanotaan sanat. Lapsi toimii äänteen kuullessaan yhdessä sovitulla tavalla (esim. nostaa käden). Nosta käsi, jos sanan alussa kuuluu A : Apuli, ilta, tuoli, aave, autio, pöytä sanan lopussa kuuluu A: hella, uusi, iso, kirja, verho, kukka (eriyttävä tehtävä) sanassa kuuluu A: haava, kitara, koti, matto, laukku, kone. A-tehtävät Tehdään A-harjoitukset lapsen kirjan tehtäväosasta, s. 54 (oppaan s. XX). Kuka olen Tutkitaan kirjan sisäkannesta kuvia sadun hahmoista. Sovitaan, kuinka esitetään Lyyristä (esim. otetaan mielikuvitusmatkalaukusta kiinni) ja Kuulia (esim. kohennetaan mielikuvitusaurinkolaseja). Aikuinen lukee väittämiä, ja lapset esittävät hahmoa, johon väittämä sopii. Katsoo toisia nenän vartta pitkin. (Kuuli) Puhuu riimein. (Lyyrinen) Käyttää aurinkolaseja, vaikka ei paistaisi aurinko. (Kuuli) Toivoo runouden lisääntyvän puussa. (Lyyrinen) Omistaa muistikirjan. (Lyyrinen) On tarkka tukkatöyhtöstään. (Kuuli) On arka ja usein haikealla mielellä. (Lyyrinen) Pitkä vai lyhyt vokaali Aikuinen kirjoittaa kahdelle lapulle eri väreillä AA ja A. Kuunnellaan sanoja ja näytetään lappua sen mukaan, onko sanassa pitkä vai lyhyt A. Kuunnellaan, kuuluuko sanan alussa pitkä vai lyhyt A: apina, aamu, aurinko, aasi, aarre, Apuli kuuluuko sanassa pitkä vai lyhyt A: kaali, talo, maali, ahkera, aivastus, haamu

9 ILMAISU Pallogrillihärveli Tarvitaan: erilaisia askartelutarvikkeita (esim. munakennoja), saksia, liimaa. Lisätään eskarin omaan Huiske-puuhun pallogrillihärveli. Sen voi rakentaa esimerkiksi suklaamunan muovikotelosta tai munakennosta. Jokainen voi tehdä oman tai härvelit voidaan tehdä ryhmissä. Hengityksen tarkkailua Sadussa Pyyterö joutui tasaamaan hengitystään, koska se pahastui Kuulin töykeydestä. Istutaan ja keskitytään kuuntelemaan omaa hengitystä. Miten hengitys muuttuu erilaisissa tilanteissa? Kokeillaan: Miten Väistämöinen hengittää raahatessaan rakennustarvikkeita? Miten Nipotti hengittää ärsyyntyessään Rauhiolle? Miten hengität, kun sinua jännittää? Juostaan paikoillaan pikajuoksua, kunnes hengästytään. Pysähdytään ja annetaan hengityksen tasaantua. Miltä se tuntuu? Aurinkolasit kateissa Tarvitaan: aurinkolasit, soittimia (esim. marakasseja). Kuuli on kadottanut aurinkolasinsa! Valitaan 3 lasta, jotka menevät huoneen ulkopuolelle. Muut piilottavat aurinkolasit huoneeseen, istuvat alas ja ottavat esim. marakassit käteensä. Ulkopuolella olevat lapset (= Kuuli) tulevat huoneeseen, pitävät toisiaan koko ajan kädestä ja lähtevät etsimään aurinkolaseja. Piilottajat auttavat soittamalla: kun etsijät ovat aurinkolasien lähellä, soitetaan nopeasti ja kovaa. Kun etsijät ovat kaukana aurinkolaseista, soitetaan hitaasti ja hiljaa. Minun taloni -projekti Rakennuskävely Käydään kävelyllä eskarin lähiympäristössä. Havainnoidaan ympäristön rakennuksia ja sanoitetaan rakentamista: millaisia taloja näkyy, millaisia ovia ja ikkunoita niissä on, montako ikkunaa/ovea, mistä materiaalista talot on rakennettu, mikä talo näyttää viihtyisältä ja miksi, onko ullakolla ikkunaa, onko kellaria jne. Eläinten arkkitehtuuri Eläimet rakentavat mitä ihmeellisimpiä pesiä ja koteja. Linnut mm. koristelevat kotejaan ja tekevät niistä houkuttelevan näköisiä. Tutkitaan erilaisia eläinten pesiä. Niitä löytyy mm. internetistä hakusanalla animal nests tai Juhani Pallasmaan kirjasta Eläinten arkkitehtuuri (Suomen rakennustaiteen museo 2002). Mistä materiaalista pesät on tehty, minkä muotoisia ne ovat, missä ne sijaitsevat, ketä niissä asuu, miten ne on koristeltu? Keskustellaan siitä, mihin pesää tarvitaan (koti, suoja). Voidaan myös etsiä eläinten pesiä eskarin ympäristöstä. 18 LIIKUTAAN Pyyterön moottori Istutaan lattialla pareittain ja selätysten. Sovitaan, kumpi on moottori ja kumpi Pyyterö eli kuski. Liikutaan siten, että kuskin kasvot ovat menosuuntaan. Moottori työntää vauhtia jaloillaan ja käsillään. Kuski antaa ohjeita, ettei törmätä toisiin, ja auttaa liikkumisessa. Kannustuspiiri Leikki sopii tilanteeseen, jossa tarvitaan yhteishengen voimaa, tai vaikka kaikkien liikuntahetkien alkuun. Istutaan piirissä, ja jokainen vuorollaan juoksee piirin ympäri muiden kannustaessa taputtamalla ja juoksijan nimeä huutamalla. Myös aikuisia kannustetaan! Tee maja Liikutaan tilassa eri tavoin, esim. juosten, hiipien tai hyppien tasajalkaa. Kun aikuinen huikkaa: Maja, jokainen ottaa nopeasti parin. Toinen parista muodostaa teltan laittamalla kädet ja jalat maahan etäälle toisistaan. Toinen menee pieneksi sykkyräksi teltan alle. Varo häntää herkkää! Tarvitaan: jumppanauhoja. Lyyrinen pelkäsi häntänsä jäävän kiinni nostopalloon. Leikitään hännänryöstöä. Kaikille laitetaan nauha hännäksi (pujotetaan housun vyötärölle). Juostaan ja yritetään samalla napata toisilta häntiä ja suojata omaa. Napatut hännät saa laittaa itselleen lisähänniksi. Peli päättyy aikuisen merkistä. Lasketaan, kenellä on eniten häntiä. Oma majani Tarvitaan: tyhjiä elintarvikepakkauksia, wc-rullia, puutikkuja, kangaspaloja, narua, luonnonmateriaaleja, askartelumaalia jne. Tutkitaan Lyyrisen kotia (lapsen kirjan s. 13) ja sanoitetaan taloa ja sen osia. Aloitetaan oman miniatyyrimajan/ rakennuksen suunnittelu. Virittäytyminen: jokainen miettii, millaisen majan haluaa mistä pääsee sisään, minkä muotoinen ovi, onko sisäänkäynti salainen, onko ikkunaa, onko ulokkeita/torneja, parvekkeita, aitaa? Rakentaminen: Tukevana talon runkona toimii esim. pahville liimattu, puoliksi leikattu maitotölkki, jonka ympärille majaa voi laajentaa eri materiaaleista. Vinkkejä: liimataan taloon kivijalka kivistä, tehdään köysitikkaat, liimataan risuja vieri viereen puuverhoiluksi, käytetään kasvien siemenkotia koristeina ja pakkausten korkkeja tornien kattoina jne. Valmiit majat voi kiinnittää eskariin tuotuun puun oksaan roikkumaan tai oksien päälle rautalangalla tms. A:t piilosilla. Etsi ja väritä A-kirjaimet. Mitä Nuutelo ajattelee? Keksi pieni tarina Tutustutaan ensin A-kirjaimeen ja -äänteeseen, ks. oppaan s. XX. Kokeillaan tehdä parin kanssa keholla A-kirjain Pyyterön ja Kuulin mallin mukaan. Seurataan sormella Pyyterön ja Kuulin muodostama A-kirjain. Iik, Pyyteröä kutittaa! Tehdään A-kynäharjoituksia. Nuoli näyttää kirjoitussuunnan. Harjoitellaan hahmottamista. Etsitään kuvasta A-kirjaimet ja väritetään ne. Kirjaimia on yksitoista. Kokeillaan laskea, montako löytyi. Tutustutaan Super-Nuuteloon. Se on ujon Nuutelon salainen toinen minä, supersankarihahmo. Verrataan Nuuteloa muihin lapsille tuttuihin supersankareihin (esim. Hämähäkkimies), jotka ovat ilman supersankariasuaan tavallisia, mutta sen puettuaan ne saavat ihmeelliset voimat, joiden avulla ne voivat auttaa ihmisiä. Super-Nuutelon erityistaitona on kielellisten tehtävien ratkaiseminen, ja se esiintyy aina tehtävien kirjainsivulla. Tutkitaan Super-Nuutelon ajatuskuplassa olevia kuvia. Mitä sanoja sieltä löytyy? Millä kirjaimella/ äänteellä sanat alkavat? Jokainen saa keksiä kuvien avulla, mitä Super- Nuutelo ajattelee. Kerrotaan pieni tarina parille. Eriyttävä tehtävä: Tutkitaan Super-Nuutelon rinnassa olevaa kirjainta. Mikä kirjain on kyseessä? (Se on pikku a.) Halukkaat voivat kokeilla kirjoittaa pikku a:n Super-Nuutelon kirjaimen päälle. Mitkä tavarat Lyyrinen on pakannut laukkuunsa? Valitse viisi. Ympyröi. Mitä muuta Lyyrisen laukusta voisi löytyä? Piirrä. Suunnittele Kuulille uudet aurinkolasit. MITÄ SINÄ OTTAISIT MUKAAN PUUHUN? Auta Väistämöinen puuhun. Keksi ja piirrä. Lyyrisellä on mukanaan matkalaukku, kun se saapuu puuhun. Kuvitellaan, mitä matkalaukussa voisi olla. Mitä laukkuun voisi mahtua? Vai onko laukku taikalaukku, jonne mahtuu mitä vain! Jokainen saa valita ja ympyröidä viisi esinettä, jotka Lyyrisen laukussa voisi olla. Kannustetaan lapsia perustelemaan valintojaan. Valittiinko esine hyödyllisyyden, hauskuuden, Lyyrisen luonteen jne. mukaan? Keksitään ja piirretään itse lisää. Tehtävää voidaan jatkaa miettimällä, mitä lapset itse ottaisivat mukaan, jos muuttaisivat puuhun. Kerrotaan tai piirretään esineet erilliselle paperille. Kuuli pitää aurinkolaseja imagonsa takia säällä kuin säällä. Se kaipaa kuitenkin vaihtelua aurinkolasien valikoimaansa. Autetaan Kuulia ja suunnitellaan sille erilaisia ja -muotoisia aurinkolaseja. Vain mielikuvitus on rajana! Väistämöinen ei uskalla Pyyterön automaattisen nostopallon kyytiin. Herätellään mielikuvitusta ja keksitään erilaisia keinoja auttaa Väistämöinen puuhun. Tarvitaanko siihen tikapuut vai jokin laite tai rakennelma? Vai auttavatko ystävät? Jokainen saa keksiä ja piirtää oman keinon. Esitellään keksinnöt kaverille Tehtävät, sivut 54 55

10 Huiske lisätehtävät Tehtävät, sivut YKSI Kuka on pisin? Väritä. Kuka on lyhyin? Väritä. Ketkä ovat yhtä pitkät? Väritä. ETSI JOTAIN SAMANPITUISTA KUIN MINÄ. 4. Etsi suurin ja pienin. Ympyröi. VÄRITÄ YKSI ANNOS LEMPIJÄÄTELÖSI VÄRISEKSI. Piirrä oma majasi. Mikä ei kuulu joukkoon? Ympyröi. KAKSI Missä on kaksi? Kulje reitti kynällä. 4. Tutustutaan ensin lukumääriin 1 ja 2, ks. oppaan sivu XX. Lasketaan, montako napaa Lyyrisellä on. Mitä muuta Lyyrisellä on vain yksi? (nenä, häntä, sormia pystyssä) Väritetään 1 ympyrä palikasta. Tutkitaan Viisakon häntää, joka on lukusuora Missä kohdassa lukusuoraa luku 1 sijaitsee? Tehdään iso numero ensin sormella, sitten kynällä. Tehdään numeroharjoitus. Seurataan ensin sormella sinistä viivaa ja jatketaan mallin mukaan. Sanotaan tarvittaessa ääneen: lintujen yläpuolelta, suojalasin alta, lintujen ylä-puolelta jne. Tehdään kynällä. Lasketaan, montako korvaa Pyyteröllä on. Mitä muuta Pyyteröllä on kaksi? (jalkaa, kättä, silmää, sormia pystyssä) Väritetään 2 ympyrää palikasta. Ympyrät voi värittää järjestyksessä (ylärivi), jolloin lukumäärän 10 hajotelma tulee selkeästi esiin tai ne voi värittää haluamassaan järjestyksessä. Tutkitaan Viisakon häntää. Missä kohdassa lukusuoraa luku 2 sijaitsee? Mikä luku on ennen sitä? (luku 1) Tehdään iso numero ensin sormella, sitten kynällä. Tehdään numeroharjoitus Oikeat vastaukset: pisin on Kuuli, lyhyin on Nuutelo, yhtä pitkät ovat Nipotti ja Apuli. Huomataan, että suojalaseja ja pipoa ei lasketa pituuteen. Etsitään jotain samanpituista kuin Kuuli: se voi olla esim. värikynä, pihalta löytynyt tikku jne. Jokainen suunnittelee ja piirtää itselleen majan. Sitä ennen voidaan keskustella, mitä osia rakennukseen kuuluu (seinät, ovi, ikkunat, katto jne.) Ennen piirtämistä kehotetaan lapsia miettimään omaa majaansa: minkä muotoinen ovi, onko sisäänkäynti salainen, onko ikkunaa, onko ulokkeita/ torneja, parvekkeita, aita jne. Lopuksi voidaan keksiä omalle majalle nimi. Tehdään tehtävä itsenäisesti. Kannustetaan lapsia perustelemaan valintansa: Omena ei kuulu joukkoon, koska Etsi sama sana. Yhdistä. PUU LINTU TALO LAPSI KIRJA LINTU LAPSI KIRJA TALO PUU 20 Huiske Lasten Keskus