Sairaus ja ahdistus. Kristillisen uskon mahdollisuus ja lupaus. Ekumeeninen seminaari Diakonissalaitoksen kirkko Helsinki.

Transkriptio

1 Sairaus ja ahdistus Kristillisen uskon mahdollisuus ja lupaus Ekumeeninen seminaari Diakonissalaitoksen kirkko Helsinki Muistio

2 Sisältö Saatteeksi...3 SEN:n Eettisten kysymysten jaosto...4 Seminaarin muistiinpanot Vartti aikaa ahdistuneelle...5 Seurakunta, sairaala ja parantamisen eetos...16 Paneelikeskustelu: Kristillisen uskon mahdollisuus ja lupaus...24 Liitteet Sairaalan hiljainen huone...31 Rukous pandemian varalta...34 Liitteet, jotka saa SEN:n internet-sivuilta: Vartti aikaa ahdistuneelle (Raimo Puustinen) Ihmisen kasvu, muutos ja ahdistus (Esa Fabrin) Sairaan ihmisen kohtaamisesta (Esa Fabrin) Masentuneen ihmisen ahdistuksesta (Esa Fabrin) Seurakunta, sairaala ja parantamisen eetos (Inkeri Elomaa) Seurakunta ja parantamisen eetos (Arto Antturi) Sairaus ja ahdistus kristillisen uskon mahdollisuus ja lupaus (Kirsti Aalto) Healing, sanoin, teoin ja sävelin (Päivi Jussila) Seuraavissa lehdissä on ollut teemasta artikkeli: Sana Kotimaa RV 5.4. Askel 4/2006. Kirkko ja koti NNKY-Näky 4/2006 Sairaus ja ahdistus kristillisen uskon mahdollisuus ja lupaus

3 Saatteeksi Sairaalasielunhoidon ja terveydenhuollon ammattilaisia sekä myös muilla aloilla toimivia henkilöitä kokoontui Helsingin Diakonissalaitoksen kirkkoon pohtimaan kristillisen uskon mahdollisuuksia ja lupauksia tilanteisiin, joissa sairaus ja kuolema aiheuttavat ahdistusta. Tapahtuma oli jatkoa edellisenä vuonna pidetylle seminaarille Rukous, sairaus, parantuminen kristillisiä näkökulmia, jossa käsiteltiin kristillisten perinteiden näkemyksiä parantumisesta, eheytymisestä ja tervehtymisestä. Seminaarissa ihmeparantumiset nousivat keskustelun keskiöön. Teemaa käsiteltiin myöhemmin myös laajasti mediassa. Seminaarin annista on informaatiota internetissä: > Etiikka ja ekumenia. Sairaus ja ahdistus kristillisen uskon mahdollisuus ja lupaus -seminaarin taustalla oli mm. terveydenhuollon henkilökunnan huoli siitä, miten kohdata sairauden ahdistama ihminen tiukan aikataulun puitteissa. Onko kristinuskolla annettavaa tällaisessa tilanteessa? Seminaarissa kuultiin neljä alustusta, ja niitä seurasi paneeli. Seminaariin liittyi edellisen vuoden tapaan Candlelight Lecture ja illanvietto. Osanottajia oli 80 joista puolet osallistui illanviettoon. Tämän, aikaisemman ja seuraavan seminaarin järjestämiseen on johdattanut ekumeenisessa liikkeessä viime vuosina käyty keskustelu healing-teeman ympärillä. Jeesus Kristus parantaa ja sovittaa Todistuksemme Euroopassa (Jesus Christ Heals and Reconciles Our Witness in Europe) oli Euroopan kirkkojen konferenssin (EKK) yleiskokouksen teemana vuonna Kokouksessa korostettiin parantumisen ja eheytymisen vaikutusta ihmisten ja kansojen väliseen sovitukseen. Samana vuonna Luterilaisen maailmanliiton (LML) yleiskokouksen teema oli Maailman tervehtymisen puolesta (For the Healing of the World). Pohdintojen keskiössä olivat teologisten keskustelujen, väkivallan vastustamisen sekä lähetyksen ja uskontodialogin merkitys maailman tervehtymiseen. Tule Pyhä Henki, paranna ja sovita (Come Holy Spirit, Heal and Reconcile) oli teemana Kirkkojen maailmanneuvoston Maailmanlähetyksen ja evankelioimisen konferenssissa Ateenassa Henkilökohtainen parantuminen ja tervehtyminen jäivät näissä yhteyksissä vähälle huomiolle. Suomen ekumeenisen neuvoston (SEN) Eettisten kysymysten jaoston aloittaman prosessin tarkoituksena on nostaa esiin erityisesti tätä aluetta. Sarjan kolmas seminaari järjestetään ja otsikkona on: Olenko minä veljeni vartija? Puuttuminen työyhteisössä. Käsillä olevassa muistiossa julkaistaan tekemäni muistiinpanot, esittely sairaalan hiljaisesta huoneesta ja rukous pandemian varalta. Seminaari jakautui kolmeen jaksoon ja iltaohjelmaan: 1) Vartti aikaa ahdistuneelle, 2) Seurakunta, sairaala ja parantamisen eetos, 3) paneelikeskustelu: Kristillisen uskon mahdollisuus ja lupaus. Iltaohjelman Candlelight Lecture aiheesta: Healing sanoin, teoin ja sävelin. Aino-Maija Vuorinen LK Sairaus ja ahdistus kristillisen uskon mahdollisuus ja lupaus

4 Suomen ekumeenisen neuvoston Eettisten kysymysten jaosto Eettisten kysymysten jaoston tarkoituksena on tarjota SEN:n jäsenyhteisöille ja tarkkailijoille mahdollisuus keskinäiseen vuorovaikutukseen eettisten kysymysten käsittelyn edistämiseksi. Jaoston tehtävänä on käsitellä ajankohtaisia eettisiä kysymyksiä ekumeenisesta näkökulmasta. Erityistä huomiota kiinnitetään terveydenhuollon etiikan kysymyksiin ja ihmisarvoon liittyviin kysymyksiin. Eettisten kysymysten jaosto on toiminut vuodesta 1988, jolloin perustettiin Terveydenhuollon etiikan jaosto, joka toimintansa alkuvaiheessa keskittyi erityisesti Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN) lääketieteen komission (Christian Medical Commission, CMC) esillä pitämiin kysymyksiin. Kirkkojen maailmanneuvoston rakenteen uudistumisen myötä CMC:n toiminta on nykyään osa KMN:n ohjelmaa Mission and Evangelism: health, healing and wholeness. Vuonna 2000 Terveydenhuollon etiikan jaoston toimintasektoria laajennettiin käsittämään eettisiä kysymyksiä laajemmin ja nimi muutettiin Eettisten kysymysten jaostoksi. Jäsen- ja tarkkailijayhteisöt voivat nimetä edustajia jaostoon kolmivuotiskaudeksi kerrallaan. Toimikaudella jaoston jäsenet ovat: Suomen ev.lut. kirkko Terveydenhuollon lehtori Helena Lauriala LL, TK Kalle Mäki Ylilääkäri Liisa Maria Voipio-Pulkki Suomen ortodoksinen kirkko LL Seppo Pesonen Erikoislääkäri, FT Raimo Puustinen Katolinen kirkko Suomessa LL Markku Vähätalo Suomen Adventtikirkko TM Leif Hongisto Suomen kristillinen rauhanliike Pääsihteeri Risto Pontela Suomen Kristillinen Ylioppilasliitto Teol. yo Eetu Keijonen Valt. yo Hanna Kuisma (varajäsen) Sihteeri Pastori Kaisa Iso-Herttua (lut.) Sairaus ja ahdistus kristillisen uskon mahdollisuus ja lupaus

5 Seminaarin muistiinpanot Avaus Ylilääkäri Liisa-Maria Voipio-Pulkki Kysymyksessä on jo perinteinen paastonajan seminaari. Tällä kerralla ammattikeskeisempi kuin edellinen. Mukana on sekä sairaalasielunhoidon että terveydenhuollon ammattilaisia. Seminaarikansiossa jaossa Kirkon (ev.lut.) sairaalasielunhoidon toimikunnan asettaman työryhmän esittely aiheesta: Sairaalan hiljainen huone. LIITE 1 I jaksossa aiheena: Vartti aikaa ahdistuneelle Jakson puheenjohtaja: Liisa-Maria Voipio-Pulkki Kaksi alustusta: 1) FT, yleislääketieteen erikoislääkäri Raimo Puustinen 2) Sairaalasielunhoidon johtaja Esa Fabrin Raimo Puustinen Alustaja kertoi työskentelevänsä yleislääkärinä ja olevansa ortodoksisen kirkon jäsen. Hän painotti, että hänen näkemyksensä eivät edusta kirkon virallista kantaa vaan käytännön yleislääkärin näkökulmaa. LIITE 2 (diaesitys) Vartti aikaa ahdistuneelle Yleislääkäri kohtaa vastaanotollaan päivittäin eriasteisesti ahdistuneita ihmisiä. Tämä koskee myös kirkon sielunhoidon palveluksessa olevia. He kohtaavat saman ihmisen ahdistuksen ja yrittävät työskennellä niillä välineillä, joita heillä on. Puustinen kävi aihetta läpi esimerkin avulla. Vastaanotolle tuli ahdistunut potilas. Potilas kysyi, mikä häntä vaivaa, miksi hän on aina niin ahdistunut. Asiaa selviteltyämme kerroin hänelle, että hän sairastaa ahdistuneisuushäiriötä, sillä tämän sairauden diagnostiset kriteerit (dia 1) täyttyivät hänen kohdallaan. Lääketiede on löytänyt ahdituneisuuden taustaksi erilaisia fysiologisia syitä, kuten serotoniinin aineenvaihduntahäiriön. Kerroin, että ahdistuneisuushäiriötä voidaan hoitaa korjaamalla serotoniiniaineenvaihduntaa. Kesken kaiken potilas huusi: Lopeta! Älä puhu tuollaisella lääkärin äänellä! Potilaan ahdistus voi olla lääkärille kestämätöntä ja menemme helposti lukkoon suojellaksemme itseämme. Tämä suojautuminen ilmenee esimerkiksi siten, että turvaudumme lääketieteelliseen ammattikieleen ja biologiaan. Hakusanalla ahdistuneisuus löytyi kansainvälisistä lääketieteellisistä tietokannoista n viitettä Hakusanalla lääkärin ahdistus löytyi vain kolme viitettä, eivätkä nekään liittyneet lääkärin ahdistukseen. Sairaus ja ahdistus kristillisen uskon mahdollisuus ja lupaus

6 Puustinen kertoi, että hänen opiskeluaikoinaan psykiatriassa puhuttiin transferenssistä, mutta tämä tunteen siirtoa kuvaava käsite näytää jääneen pois käytöstä psykiatrian muuttuessa yhä biologisemmaksi. Eräs tapa tutkia potilaan ja lääkärin kohtaamisessa esiin tulevia ilmiöitä on kaunokirjallisuuden tutkiminen. Kustannusyhtiö Duodecim on julkaissut kirjan Jo löyty tuhat ja yksi tautia, joka on antologia sairaudesta, parantamisesta ja lääkärin työstä suomalaisessa kirjallisuudessa. Helinä Siikala kirjoittaa lääkärin työstä kirjassaan Matkalla jo perillä, jossa lääkärikirjailija kuvaa hyvin lääkärin ahdistusta potilaan sairauden edessä Lääkärin ensimmäinen tehtävä ahdistuneen potilaan hoidossa on voittaa oma ahdistuneisuutensa. Miten vastaamme potilaan ahdistuneisuuteen? Mitä välineitä meillä on? Anton Tšehov kuvaa ahdistuneen potilaan ja lääkärin suhdetta novellissaan Eräs tapaus lääkärin elämässä kokoelmasta Suudelma ja muita novelleja Tehtaanomistajan tytär oireilee, hän on täynnä hätää ja pelkoa, sydän tykyttelee ja hän kärsii unettomuudesta. Tehtaanomistaja soittaa Moskovaan professorille, joka lähettää apulaislääkärin katsomaan tilannetta. Apulaislääkäri keskustelee potilaan kanssa, jolloin potilas alkaa avautua ja saada otetta oireisiinsa. Keskustelun aikana potilas hymyili, kohotti päätään ja katsoi tohtoria surullisesti ja odotti tohtorin aloittavan keskustelun. - Tohtori tiesi mitä hänelle piti sanoa Mutta hän ei tiennyt miten puhua. Mitä sanoja käyttää Ja onko edes tarpeen puhua mitään? Lääkärin eräs keskeinen ongelma onkin, mitä sanoa potilaalle, miten vastata hänen ahdistuneeseen vetoomukseensa. Usein me peitämme puheeseen omaan ahdistuneisuutemme. Meillä lääkäreillä on paljon keinoja peittää sitä: me voimme myös lähettää potilaan laboratorioon tai fysikaaliseen hoitoon tai jatkotutkimuksiin. Toisessa esimerkissä alustaja kertoi potilaan kuolemasta eräässä suomalaisessa keskussairaalassa: Potilashuoneessa mies oli juuri kuolemassa ja omaiset olivat vuoteen ympärillä. Hoitaja ja lääkäri seisoivat sivummalla. Nuori pastori tuli huoneeseen ja jäi lääkärin viereen seisomaan.. Potilas lakkasi hengittämistä, lääkäri totesi potilaan kuolleeksi, monitorit sammutettiin, tippa suljettiin, silmät painettiin kiinni. Lääkäri menee nuoren papin viereen ja kuiskasi: Sinun vuorosi. Mitä minä teen? No rukoile vaikka! Pappi rukoili Isän meidän -rukouksen. Tämä pieni ele liitti kaiken jälleen yhteen. Sairaus ja ahdistus kristillisen uskon mahdollisuus ja lupaus

7 Kun hoidamme potilaita, ekumeenisuus toteutuu ihmisten ekumeniana. Tällöin ei ole merkitystä lääketieteellisillä kiistoilla tai miten ymmärrämme kristinuskon opilliset hienoudet. Ihmisten ekumenia ei opillinen ekumenia, on auttamistyön eettinen perusta Keskustelu Liisa-Maria Voipio-Pulkki Ammattilainen selviää ahdistavistakin tilanteista. Mutta mitä tehdä, jos oma tilanne kriisissä? Onko vinkkejä? Raimo Puustinen Lääkärien ammattikunnassa ei ole tapana puhua henkilökohtaisita taakoista. Lääketiede on perinteisesti ollut miesten toimintaa ja siihen on kuulunut tietty machoilu. Tehdään mielipuolisia työrupeamia, jonka taustalla on jaksamisen ja selviytymisen eetos. Mitä eroa on lääkärillä ja Jumalalla? Jumala ei kuvittele olevansa lääkäri. Inkeri Elomaa Nyt lääkäreistä valtaosa on naisia ja machoilu jäänyt sikseen. Lääkäreiden omalääkärinä toiminut naishenkilö Suuri osa nuorista lääkäreistä käyttää psyykenlääkkeitä ja suuri osa resepteistä kirjoitetaan itse, eikä hoitosuhdetta ole. Sairaalapappi NN Kohtaan ihmisiä viimeisellä puomilla. Eksistentiaalinen ahdistus kuuluu normaalille kuolevalle, se ei ole sairaus. Raimo Puustinen Ihminen ahdistuu normaalistikin milloin mistäkin. Milloin ahdistuksesta tulee sairaus? Diagnoosi on vaikea ja diagnostiset kriteerit elävät koko ajan. Liisa-Maria Voipio-Pulkki Ahdistus on luonnollista. Ilmeisesti voimavara ainakin muutostilanteissa. Ahdistuksen kohtaamisen työkaluna on ammatillinen osaaminen se, että hoitaa työnsä kunnolla. Sairaus ja ahdistus kristillisen uskon mahdollisuus ja lupaus

8 Inkeri Elomaa Toimin omassa työssäni syöpälääkärinä. Ahdistuneisuus voi parhaimmillaan toimia käyttövoimana, jolloin ihminen puristaa kaikki voimavaransa liikkeelle sitääkseen paremmin tautia ja siitä johtuvaa pahaa oloaan. Veli-Matti Hammari Potilas kertoi, että hänellä on burn out ahdistus derpressio. Sitten hän sai syöpädiagnoosin. Potilas oli tyytyväinen ja ahdistus väheni, sillä löytyi konkreettinen sairaus, ei tarvitse kärsiä kipua sisällä. Raimo Puustinen Ahdistus on pahimmillaan kuolemaan johtava sairaus. Esa Fabrin Sairaalasielunhoidon johtaja, Tampere LIITE 3 (diaesitys) Ihmisen kasvu, muutos ja ahdistus Pelkäsin verta enkä halunnut medisiinan kanssa tekemisiin. Kun siunaan vainajia, tiedän että arkussa on maatuvaa ihmislihaa. Mutta minä otan käsikirja ja luen: Maasta olet sinä tullut Olenko hullu tämähän on puhtaanapitolaitoksen hommaa! Ja minä vielä sinuttelen, ikään kuin kuollut olisi siinä. Lähdin sairaalaan peloissani ja ahdistuneena. Jos joku kysyy: oletko sinä uskossa? En vastaa tunteella ja paatoksella: "Kyllä minä olen!" vaan vain ikään kuin ihmetellen: "Olen minä vielä " Jokaisen on käytävä ahdistus läpi. Raamatussa ahdistus liittyy kasvuun, kun ei tiedä mitä tulossa. Vaikka vanhat vaatteet eivät mahdu päälle, se ei tarkoita, että jatkossa pitää olla ilman vaatteita. 30 vuoden kuluessa usko tullut yksinkertaiseksi se on ihmettelyä. Ihminen kasvaa ja muuttuu ja ahdistus liittyy muutokseen. Onko muutos positiivinen kasvun asia? Löysin kasvamisen. Kasvussa koetellaan persoonan perusrakenteita onko elämä hyvä asia? Luottamuksen pohjalle rakentuva uskon suhde muuttuu. Siitä on tullut persoonainen dialogisuhde. Ei häviä, mutta tullut yksinkertaisemmaksi. Luottamussuhde kasvaa merkittävyydessään, syvyydessään ja intiimiydessään. Uskonsuhteeni on myös salaisuus. Uskossani on paljon sellaista, mitä en haluaisi kenellekään kertoa: se on niin intiimi asia. Uskossani on samoja piirteitä kuin pitkässä parisuhteessa. Luottamussuhde kasvaa matkan varrella. Uskoni on luottamuksen sävyttämä rakkaussuhde. Joskus lyödään ovi kiinni, ja joskus taas on ikävä, kun ei näe pitkään aikaan. Jos siihen tulee häiriötä, tulee ahdistus. Sairaus ja ahdistus kristillisen uskon mahdollisuus ja lupaus

9 Mark 4:33...sen mukaan kuin he sitä saattoivat ymmärtää. Tämä on normaali ilmiö hoitosuhteessa. Autettava ja auttaja tekevät diagnoosin toisistaan. Tähän on haastavaa suostua. On oltava aito omassa persoonassaan. Kun tapaan asiakkaan ensimmäisiä kertoja, niin hän tekeekin minusta diagnoosin: Mitä tuolle kannattaa ja voi ja uskaltaa puhua? Potilas voi tehdä minusta myös väärän diagnoosin! Tietyt elämän luottamukseen liittyvät asiat eivät ole ryppyotsaisuuden tai loogisen päättelyn tulosta. Syöpäsairaan kiekkomailoja valmistaneen tehtaan laaduntarkkailijan näkökulma: Lyön mailaan joko ykkösen tai kakkosen. Ykkönen kelpaa mestaruussarjan peleihin, kakkonen on sekundaa. Nyt kun minulla on syöpä, niin olen saanut leimakseni sen kakkosen: sekundaa, ei kelpaa enää elämän eturivin peleihin. Lapsen maailma tärkeä työpaja, jossa muodostuu perusrakenteita elämälle. Oma käsitys itsestä ja itsetunto hahmottuvat täältä. Riitta Juva: Vanhemmat ovat Jumalan kuvan ensimmäinen työpaja. Matti Kuronen oli vankilassa maininnut Isä meidän -rukouksen. Siellä joku ahdistui, kun mieleen tuli kaikki se väkivalta ja viha ja ne tunteet, joita isä oli aiheuttanut. Niinpä Matti rukoili: Me rukoilemme sinua, joka olet niin kuin meidän äitimme ja sisaremme ja veljemme. Katse ja kosketus ja tunnesävy ovat tärkeitä. Pitääkö ihmisen olla aikuinen kokeakseen uskon todeksi? Mikä kantaa elämän alkumatkassa? Jotkut vanhukset ovat elämän viisastuttamia, ei vain kuluttamia. Elämä on jatkuvaa liikkeelläolemista. Siihen kuuluu kapinointia, epävarmuutta ja epäilystä - myös suhteessa uskoon. Ja kaikki nämä aiheuttavat ahdistusta. Sielunhoitajan tehtävänä ei ole nopeuttaa Jumalan tekoja: Jeesus puhui vertauksia sen mukaan kuin he kykenivät ottamaan vastaan. Joillakin ahdistus ilmenee kovana puheripulina. En ole puhunut mitään, mutta he kiittävät: Kiitos, kun olen saanut puhua. Toisilla on ummetus: He eivät kykene puhumaan mitään. Kertomus eräästä potilaasta: Kun lääkäri oli kertonut potilaalle kaikenlaista syövästä ja sen hoidosta, kysyi hän potilaalta yllättäen: Käyttekö te muuten pilkillä? Kyllä. No, käytättekö pysty- vai tasapainopilkkiä? Seuraavalla kerralla potilas sai ottaa lääkärin luvalla sairaalaan mukaan kairan, pilkin ja saappaat. Lääkäri tajusi, että on liian rankkaa puhua syövästä koko ajan, joten puhui yhden sauman pilkistä, joka avasi jotain ahdistavan teeman keskellä. LIITE 4 (diaesitys) Sairaan ihmisen kohtaamisesta Usein tulee miksi-kysymys. Miksi jotain on tapahtunut, voidaan tehdä päätöksiä tulevaisuudesta. Sairastaminen herättää ihmisessä ristiriitaisia ajatuksia ja tunteita itsensä ja ympäristönsä suhteen. Halun pohtia elämänsä historiaa ja mieltä odotuksia ja toiveita/pettymystä ja katkeroitumista. Kipuun ja yksinäistymiseen liittyy itsetunnon laskua Sairaus ja ahdistus kristillisen uskon mahdollisuus ja lupaus

10 ja masennusta. Yleensä muuttuneessa elämäntilanteessa ahdistavinta on se, mistä ei ole lupa tai ei kykene puhumaan. Saako rukoilla, että kuolisi? Suru ei ole sairaus. Se on elämään kuuluva terve tapa luopua menetetystä. Surematon, patoutunut suru voi ajan kanssa muodostua osaltaan sairastuttavaksi tekijäksi. En halua puhua näistä asioista. Jotkut yhteisötkin vaikenevat kun kuolemasta on kysymys. Usein menee näin: Älä nyt tommosia höpsi! Olen sanonut, että meillä rukoillaan ihan jumalanpalveluksessakin, että anna minulle päivieni päättyessä autuas loppu ja riemullinen jälleennäkeminen kaikkien rakkaitteni kanssa. Voimme siis liittyä tähän rukoukseen, ja näin ilmeisesti on lupa rukoilla kuolemaa. No, sitten tulee kysymys, että voisitko sinä rukoilla, että kuolisin Se onkin vaikeampi tilanne. Lähi-ihmiset tulisi aktivoida, jos vain mahdollista, jos ihminen kokee itsensä taakaksi. Minua kiinnostavat Jeesuksen mallit toimia. Kuulen kyllä usein kommentin: Aina sä Esa vaan siitä Jessestä, kun mua ei kiinnosta. Jeesuksen malli kohdata sairaita: Matteus 9: Filippiläiskirje 2: 5 7 Accept = ottaa vastaan, luokseen, lähelleen, hyväksyä Approve = oikeuttaa, pitää oikeana, vahvistaa Empatia = ehtoja vailla oleva myötäeläminen; rakastava, ei-omistava lämpö Hän eli ihmisenä ihmisen keskellä Esirukous on rakkauden teko, ei saa olla auttajan persoonaton tapa, jossa tarkoitus selvitä vaikeasta tilanteesta. Joskus tulee kysymys: Ootsä sellanen pappi joka rukoilee sairaiden puolesta? Millainen pappi ei rukoile sairaiden puolesta? Onko sellaisia olemassa? Rukouksesta välittyy voimaa, toivoa, rohkeutta, siis hyviä asioita. Siksi siitä ei voi eikä saa tulla auttajan persoonaton toimintatapa itselle vaikean tilanteen ratkaisemiseksi. Huomaa esirukouksen malli sekä Hippokrateen ajatus: potilaalle ei saa tuottaa lisää vahinkoa. Primum artis est non nocere Jos tuotetaan kipua, siinä tulee olla selkeät tavoitteet paremman elämän toteutumiseksi. Rukoilen sairaiden puolesta, mutta ei silloin tarvitse tapahtua mitään kauhean erityistä. Mitä sä Esa ajattelet rapturesta? En mä oikein tiedä noista alkuaikojen hirviöistä, joita elokuvissa on. Sä et taida oikein tietää, mitä se rapture on? Se on ylöstempaaminen, valisti potilas. Mä olen vähän ajatellut, että jos minun täällä sairaalassa ollessa tulisi se rapture, niin se olisi hyvä asia. Ei uskaltanut kohdata tilannetta, vaan haki ratkaisuksi rapturen, koska jossakin hengellisessä tilaisuudessa oli puhuttu tempaamisesta. Sairaus ja ahdistus kristillisen uskon mahdollisuus ja lupaus

11 Joskus rukouksen seuraus on toteamus: Mä olen toipumaan päin! Tarina miehestä, jolla mennyt potenssi ja voimat hoidon myötä. No mitä sä haluaisit tehdä, mitä kaipaat? Tanssia. Mutta kun ei kukaan varmaan enää lähde tai hae, kun mä olen tämmönen. Tähän Esa, että mene nyt ihmeessä, kun kerran haluat. Seuraavan kerran kohdattaessa potilas veti sivuun ja sanoi, että olisi vähän asiaa: Mitä sä höpsö pappi minua hömpötit! Potilas oli mennyt päivätansseihin, ja siellä oli meneillään naistenhaku. Hakija tulikin ja oli kehunut: sä oot sit ihana viemään!, mutta kun sitten tuli loppukumarruksen ja halauksen aika, niin potilaan peruukki jäi naisen käteen. Oleksä jotenkin sairas, tämä kysyi. No, on mulla syöpä, mutta ei se tanssitaitoa ole vienyt. Ja niin töyhtö pantiin takaisin päähän ja tanssi jatkui. Kyllä potilas oli sitten pikkasen eri asenteella kohtaamassa tulevia hoitoja. Sairaus voi tuottaa myös tiettyjä etuja. Sairaitten puolesta rukoilevalle repliikki: - Älä rukoile mun puolesta, mä oon sairaseläkkeellä! Liika terveys tuottaa vastuuta ja tekemistä, - ja siksi ahdistusta. Syöpäpotilaiden kuntoutumiskurssilla annoin piirtämistehtävän: Minulla on tämä syöpä. Yhden ihmisen piirustus sisälsi paljon mustia möykkyjä, mutta alanurkassa oli aukko. Kysyin, että mikä tämä on. Se on se, mitä sanoit, siis se syöpä. Niin kuin hiirenkolo ja minä oon mennyt sinne ja mä oon nyt siellä. Esa tähän: Musta on siis iso kissa, jolla on pieni hiiri hallussaan. Löytää usein itsensä Psalmien ja Virsikirjan teksteistä. Ihminen elää terveyden ja sairauden jännitteessä. Jännite vaihtelee elämänvaiheista riippuen, jokaisessa on samanaikaisesti sekä tervettä että sairasta. Kukaan ei ole vain parantumattomasti (sic!) terve tai sairas! Ihmisessä vaikuttavat myös itsesuojelun ja toipumisen voimavarat. Sureminen mahdollistaa toipumisen menetyksestä. Terveys on ihmisen kykyä rakastaa ja tehdä työtä (Freud) Hartmannin lisäys: sekä tarvittaessa kun se on väistämätöntä kärsiä ja olla masentunut. Minulla on tämä sairaus (haaste: mitä tämä nyt merkitsee?) < jännite > Tällä sairaudella on minut (itsesääli: olen olosuhteiden uhri) Viljan korsi kasvaa solmukohdistaan lujuutta ja pituutta. Itsesääli ja uhriajattelu voivat olla parantumisen esteenä. Näkee vain sairauden. Usein on nin, että syöpä hallitsee ja estää kaiken ja rajoittaa. Terve usko on suhteessa elämäntilanteeseen ja koettuihin tosiasioihin ja vahvistaa kykyä nähdä elämässä kaunista ja myönteistä. Terve usko antaa voimaa vastustaa/rajata itsesäälin houkutusta, luo turvallisuutta ja Sairaus ja ahdistus kristillisen uskon mahdollisuus ja lupaus

12 toivoa, auttaa vapautumaan jatkuvasta syyllisyyden ja huonouden tunteesta. Luo luottamusta: elämä on tällaisenakin arvokas ja mielekäs antaa voimaa tähän hetkeen ja avoimuutta tulevaan. Ns. sairas uskonnollisuus on enemmänkin viesti psyykkisesti sairaan elämänhistoriasta ja kasvuympäristöstä, jossa häiriintyneisyys ja uskonnollisuus ovat yhdistyneet. Sairaan puolesta rukoileminen tapahtuu sekä sielunhoidollisessa kohtaamisessa että sairastavan ihmissuhdeverkostossa (mm. seurakunnan kokoontumisissa). Anna hänelle se terveys, jonka olet hänelle jo hänet luodessasi tarkoittanut jonka hän tällä hetkellä elämässään tarvitsee. Raamatun ihmisten eräs tärkeä rukousmuoto on valitus- ja itkurukous. Se auttaa yksityistä ihmistä liittämään oman kärsimyksensä, kipunsa ja ahdistuksensa yhteisön kantamaan sukupolvien kokemukseen. Vrt. Psalmit ja Virsikirjan mm. Terveys ja sairaus -osaston virret. Herra, riennä minua auttamaan! LIITE 5 (diaesitys) Masentuneen ihmisen ahdistuksesta Liisa-Maria Voipio-Pulkki Kiitos, kokemus ja näkemys ovat puhuneet. Tämä koskee molempia alustuksia. Keskustelu Raimo Puustinen Kerroit potilaasta, joka ei hoitoja välittäisi ottaa, mutta ei uskalla kertoa lääkärille. Potilaslain mukaan potilas päättää, mitä hoitoja ottaa, mitä ei. Onko sielunhoidollisessa keskustelussa esiin tulevien ongelmien kertominen hoitavalle lääkärille rippisalaisuuden vastaista? Voiko sielunhoitaja mennä sanomaan lääkärille, että älä nyt enää jatka hoitoja, kun potilas ei itse halua? Esa Fabrin Tällaisissa tilanteissa henkilö on yleensä masentunut ja kehotan puhumaan lääkärin kanssa. Rohkaisen ottamaan puheeksi ja kysyn, että voinko itse ottaa puheeksi lääkärin kanssa. Asia pitäisi puhua yhteisesti hoitavan yhteisön kesken ja lähipiiri pitää aktivoida mukaan. Ei ole rippisalaisuuden piiriin kuuluvaa, kyllä voin aktivoida yhteisöjä. Raimo Puustinen Lääkäreillä on ammattikunnan sisäinen eettinen palvelujärjestelmä. Lääkärien eettiselle foorumille voidaan lähettää kysymyksiä. Toistuvasti tulee kysymyksiä koskien esimerkiksi tilanteita, joissa vuodeosastolla oleva vanhus haluaisi olla rauhassa ja kuolla, ja tytär Kirkkonummelta nostaa metelin ja haluaa, että äitiä hoidetaan kaikin mahdollisin keinoin. Sairaus ja ahdistus kristillisen uskon mahdollisuus ja lupaus

13 Joudutteko te sielunhoitajat painimaan näiden kysymysten kanssa? Esa Fabrin Kohtaan työssäni todellisuutta, joten viuhahtaminen osastolla ei vastuullista yhteistyötä. On nähtävä perhekeskeinen työtapa. Sairaalasielunhoitajina voitaisiin välittää tilanneta, olla pappina henkilökunnan ja omaisten välissä. Hyvä työtoveruus sairaaloiden sisällä on tärkeä. Kirsti Aalto Kuinka kohdata parempaa hoitoa vaativa tytär? Lääkärit varmaan ymmärrätte, että tytär syyllisyyttä täynnä, kun ei ole tehnyt tarpeeksi äitinsä suhteen. Lääkärin olisi löydettävä aikaa tyttärelle ja kuunneltava hänen syyllisyyttään. Tytär kokee oleensa huono tytär ja yrittää nyt hyvittää ja ostaa itselleen hyvää omaatuntoa. Seurauksena kuilu vanhuksen ja menetyksen kanssa tuskailevan tyttären toiveiden välillä. Tärkeää olisi, että tytär saataisiin puhumaan äitinsä kanssa. Tätäkään ei varmasti ole tahpahtunut. Liisa-Maria Vopio-Pulkki Tärkeä huomio tuo viimeinen, myös muiden sisarusten kanssa on tytär saatava puhumaan. Ongelmana ovat lisääntyvät valitukset loppuvaiheen hoitovalinnoista. Pitäisi olla talokohtaiset selkeät ohjeet, ettei tarvitse syyllistää sitä ammattilaista, joka sillä hetkellä on paikalla. Päivi Jussila Potilas pitäisi saada mukaan keskusteluun. Voisiko lääkäri kysyä potilaalta itseltään, ei tyttäreltä, Jeesuksen tavoin, mitä sinä haluat minun sinulle tekevän? Voiko kuolemaa rukoilla? Esalle kommentti, että itse ajattelen: miksi ei? Islamilainen afrikkalainen sananlasku: "Paranemista on kahdenlaista: toipuminen ja kuolema." Voisiko länsimaisessa kulttuurissa ajatella näin? Esa Fabrin Olen pohtinut kuolevien ihmisten kanssa asiaa ja tullut tulokseen: Ei kuolema ole vapautus/vapahtaja, vai onko? Ihmisten odottavat, kun kuolisin, kun kuolee, niin on hyvä olla. Onko kuolema Vapahtaja? Mikä on paremmin, kun kuolee? Vastaus on: ei kipua, kun on tyhjää täälläkin, niin ei siellä sen ihmeempää. Onko opetus, kun kuolee, niin on hyvä olla? No sitten ainakin tulevat koolle perintöä jakamaan, kun eivät tulleet tänne sairaalaan. Sairaus ja ahdistus kristillisen uskon mahdollisuus ja lupaus

14 Kirsti Aalto Saahan ihminen toivoa vaikka kuolemaa. Eihän toinen voi määritellä, mitä toinen saa toivoa. Ja aina pitää muistaa rukous: "Tapahtukoon Sinun tahtosi " Tuula Pasuri Meillä oli tänään aamulla syöpätautien klinikalla raamattuteologi Mika Aspinen luennoimassa taivasnäkemyksestä VT:ssa ja UT:ssa ja siitä, mitä ajatuksia ihmisillä on näiden perusteella kuoleman jälkeisestä elämästä. Hienoa, että lääkäritkin halusivat osallistua ja saada tietoa siitä, mitä ihmiset odottavat. Veli-Matti Hammari Sen kannalta joka haluaa kuolla, niin ilmiselvästi kuolema usein on vapautus. Skitsofreenikon tai depressiivisen, joka haluaa kuolla taustalla lähes aina halu pois kuolemankauhusta elämään, joka on vapautus. Ennen kuolemaa ei voi tietää, onko se vapautus. Olennaista on se, miten kuolemaa haluava asian näkee. Esa Fabrin Kertomus potilaasta, jolla oli syvä masennus pitkän aikaa. Lääkkeet ja muut hoidot eivät auttaneet. Hän tuli tapaamaan minua ja halusi laulaa "Maan korvessa kulkevi " Kun hän lähti, ajattelin, että lähtikö hän nyt tekemään itsemurhaa. Menin osastolle kysymään hänen vointiaan ja sain kuulla, että hän oli tehnyt itsemurhan. Ajatuksena oli, että hoidetaan asiat kuntoon ja poistutaan. Kyllä kuolemaa saa rukoilla! Se tulee kuulua ikään kuin hoitosuhteeseen, se on sen sisällä. Siinä ei saa olla pakotetta. Liisa-Maria Voipio-Pulkki Liittyykö ahdistus vain kuolemaan? Kohtaavatko lääkärit ja papit ahdistusta vain kuoleman kohdatessaan? Mietin tässä, että olen omassa työssäni joutunut määrittelemään: - lähipalveluja - seudullisia palveluja - alueellisia palveluja - valtakunnallisesti keskitettäviä palveluja. Lähipalvelun määritelmä kuuluu: kaikki käyttävät. Tällä kriteerillä kuolema ja kuoleman voittaminen kuuluvat lähipalveluihin. Miksi se on meille niin äärimmäisen vaikea asia? Täällä on keskusteltu vain kuolemanuhasta ja itsemurhista. Kuitenkin Stakesin tilastojen mukaan Suomen itsemurhia selittäviksi tekijöiksi on keskittymässä: - matala tulotaso, - suuri työttömyys, - alkoholin liikakäyttö. Psykiatrisen hoidon resurssit ovat rajalliset Sairaus ja ahdistus kristillisen uskon mahdollisuus ja lupaus

15 Nämä ovat kaikki hoidettavissa olevia asioita. Ei ahdistus liity vain kuolemaan, vaan se on vahvasti läsnä myös elämässä. Ahdistus on läsnä tavallisessa lääkärin työssä ja tavallisessa papin työssä. Riitta Alaja Kun ihminen sairastuu hän on monenlaisten palveluiden tarpeessa. Koko perheen huomioiminen nyt somaattisissakin sairaaloissa ymmärretty. Meidän toiminnoissamme tämä on vuoden keskeinen teema. Koko perheen tarpeet yhden sairastuessa huomioitava. Alaikäisille lapsille ei ole tohdittu kertoa vanhemman lähestyvästä kuolemasta. Miten somaattisesti sairastuneiden lapsia tulee hoitaa? Psykiatrisesti sairastuneiden lapsiin on kiinnitetty pidempään huomiota. Tarvitaan hyvin moniammatillista apua. Liisa-Maria Voipio-Pulkki Terve usko toipilaan usko. Esa Fabrin Meillä on aika paljon sellaista minun uskoani, joka on lähellä taikauskoa. Etsimme aina jostakin tuo sopii minulle. Kun uskoa kootaan kuin tilkkutäkkiä, niin kysymys kuuluu: kestääkö se? Luther on sanonut, että ensimmäinen käsky on annettu, koska ihminen on parantumattomasti taikauskoinen. Siksi se kuuluu: Minä olen Herra, sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia! Sielunhoidossa tapasin ihmisen, joka oli käynyt vyöhyketerapiassa ja oli Seppo Juntusen kokoukseen menossa. Hän kysyi, että voiko tulla sen jälkeen keskustelemaan kanssani. Jälkeenpäin hän kertoi, että kyllä siinä joku voima on, kun ihmisiä kaatui ja mietti olisiko samaa kuin vyöhyketerapiassa, kun siitä tulee hyvä olo. Kysyin, että eikö Seppo kertonut olevansa Pyhän Hengen lähettiläs. Ai jaa, en minä sitä niin ajatellut, hän sanoi. Mutta tosiaan: onhan se Seppo pappi. Sairaalapappi NN En ole kuullut täällä tänään viestiä toivosta. Ihmisille eri asiat antavat toivon. Tämä liittyy myös siihen, että onko kuolema vapauttaja. Olen töissä kehitysvammasairaalassa, ja siellä erään lapsen hautajaisia valmisteltaessa vanhemmat halusivat, että ehdottomasti laulettaisiin "Musta Saara". Se on minusta maailman kauhistuttavin laulu, mutta jotenkin kuulin kuitenkin siinä sen, että sanoissa on toivo: ehkä heidän lapsensa on nyt terve, sellainen kuin muut lapset. Sanoin, etten varmaankaan enää löydä sanoja, enkä nuotteja. Laulua ei hautajaisissa laulettu. Sain kuitenkin siunauspuheeseeni tästä ajatuksen, että mikä on vanhempien toivo ja voin liittyä siihen, en Mustan Saaran kautta, mutta eri tavoin. Toivoa en voi tosilta viedä. Toivon ylläpitäminen, toivon kannattaminen on tärkeätä. Sairaus ja ahdistus kristillisen uskon mahdollisuus ja lupaus

16 Liisa-Maria Voipio-Pulkki Tämä oli erinomainen päätöspuheenvuoro tähän. Meillä on ollut hieno interaktio kahden profession viitekehyksen välillä. II jaksossa aiheena: Seurakunta, sairaala ja parantamisen eetos Puheenjohtaja: rovasti Risto Pontela Avauspuheenvuoro: Täällä on kuultu antoisia keskusteluja. Tuleeko paastonajan seminaarista pitkäkin perinne? Yhteiskunnassa on muitakin kuin terveydenhuoltoon liittyviä aiheita, joista tulisi keskutella. Suomalainen yhteiskunta muutoksessa kuntarakenne ja palvelut Sopeutumista on edessä ja paljon kysymyksiä, joihin pitäisi voida paneutua. Toivottavasti Suomen ekumeeninen neuvosto tuo jatkossakin niihin oman panoksensa antamassa. Seurakunta, sairaala ja parantamisen eetos Kuinka paljon ammatissaan pystyy toteuttamaan omaa tehtäväänsä? Organisaatio herkästi hukuttaa yksilön. Ihmisen tekemä, mutta ei ihmisen näköinen. Alustajien esittely: Professori Inkeri Elomaa on työskennellyt 34 vuotta HYKS:ssä, josta 25 vuotta syöpäklinikan lääkärinä; jäänyt hiljattain eläkkeelle lääkehoidosta vastaavan ylilääkärin virasta. Ollut monella tavalla mukana syöpälääkkeiden kehittämisessä. Toiminut myös pitkään puheenjohtajana HYKS:n syöpätautien klinkan eettisessä toimikunnassa. Pastori Arto Antturi toimii Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntapastorina. Hän on psalmitutkija, joka on paneutunut muutenkin Vanhaan Testamenttiin, on jatkotutkija. Arto on toiminut myös Tuomasmessun pastorina ja tuntee sitäkin kautta nyky-kaupunkilaisen kysymyksiä ja etsintää. Arton tausta on helluntailaisuudessa. Inkeri Elomaa LIITE 6 (diaesitys) Seurakunta, sairaala ja parantamisen eetos Aiheenani on sairaala ja parantamisen eetos. Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Tämän Jeesus on sanonut syödessään syntisten ja publikaanien kanssa, josta kuvastuu sen aikainen käsitys sairaista. Koskaan ei ole ollut niin paljon terveitä ihmisiä kuin nyt, lapsikuolleisuus on pieni, ei ole sotaa ja infektiot on saatu kuriin. Toisaalta nyt on enemmän sairaita kuin koskaan. Sitten Jeesuksen ajan on miesten keski-ikä noussut parikymmentä vuotta ja naisten yli kolmekymmentä vuotta. Nyt on paljon iäkkäitä. Meillä on siis aikaa sairastaa! Sairaus ja ahdistus kristillisen uskon mahdollisuus ja lupaus

17 Yli 75-vuotiaita on yli 7 %, työttömiä yli 15 %, kuka maksaa viulut? Se on yksi ahdistusta aiheuttava syy. Voimme parantaa yli puolet kaikista sairauksista. On paljon uusia kalliita lääkkeitä. Terveydenhuollon rahoja rajoitetaan. Nyt puhutaan kustannustehokkuudesta ja säännöstelystä. Hoitotakuu pyrkii tasapuolistamaan hoitoon pääsyn, mutta samalla se tarkoittaa enemmän potilaita samalla henkilökunnalla ja ajalla. Jää vähemmän aikaa potilaille. Arvomaailma on muuttunut terveydenhuollon suhteen. Yhteiskunta on sysännyt terveyden yksilön vastuulle. Osittain se on hyvä asia, mutta jokainen ei voi lähteä ylös, ulos ja lenkille. WHO määrittelee terveyden fyysiseksi, psyykkiseksi ja sosiaaliseksi tasapainotilaksi ja sairaus on tämän tasapainotilan häiriö. Huomatkaa, ettei tässä ole mitään hengellistä ulottuvuutta, onhan se sinne piilotettu, mutta sitä ei ole määritelty. Amerikkalaiset, joille politiikka on yhtä kuin terveys ja uskonto ja uskonto yhtä kuin politiikka, ovat ajat sitten keskineet termin spiritual health. Sitä ei ole käännetty suomalaiseen terveyskäsitteistöön, mutta voisi tarkoittaa "hengellistä terveyttä", jonka päämäärä on mielenrauha ja rakkaus. Jos meillä on tällainen hengellinen ulottuvuus, niin me pyrimme muovaamaan tulevaisuuttamme tämän arvon mukaan. Se tarkoittaa, että tulevaisuudella on ennustettavuutta. Tulevaisuus ei silloin olekaan kuin tsunami, joka vain tulee ja jolle ei voi mitään. Sairaus aiheuttaa ahdistuneisuuden. Se on vyyhti. Tämä vyyhti on selvitettävä. Ahdistuneisuuden syyt tulee nimetä, vasta sitten voimme auttaa. Ahdistuneisuuden syitä on: - fyysisiä, kuten kipu, kuume, väsymys, heikkous - usein juuri nämä tuovat lääkäriin - psyykkisiä: kuten masennus, epäluulo, pelot, syyllisyys, viha, kateellisuus - sosiaalisia: kuten syrjäytyminen työstä, ihmissuhteista, harrastuksista - hengellisiä: armahtaako Jumala? Saanko synnit anteeksi? Lääkäri hoitaa ja Jumala parantaa (Aku Räty). On rinnakkain lääkärin vala ja uskon lupaus. Eetosta miettiessäni otin sivistyssanakirjan esiin. Siellä oli vaikka mitä, mutta poimin ne, mitkä minusta istuivat aiheeseeni: - eettinen katsomustapa - arvoperusteinen suhtautumistapa - sisin siveellinen mielensuunta - syvimmän eetoksensa vaatimuksien toteutus Lääkärin etiikan kirjasta löytyvät lääkintä- ja hoitoetiikan perusperiaatteet (ks. dia liitteestä) Lääkärin kannalta hoidon valinnassa on tärkeää hyödyn maksimointi mahdollisimman pitkäksi ajaksi hyvä tulos. Lääkärinvalan velvoitus on muistaa, että sairaala- ja terveydenhuoltojärjestelmä on apua hakevaa potilasta varten! Potilas on kaiken keskipiste. Häntä varten on koko terveydenhuolto luotu; ei hoitohenkilökuntaa varten. Sairaus ja ahdistus kristillisen uskon mahdollisuus ja lupaus

18 Potilaalla on perusoikeus hoitoon ilman syrjintää. Potilaalla on itsemäärämisoikeus hyväksyä tai hyljätä toimenpide, jota hänelle esitetään. Potilas on vaativa ja tietävä nykyään. Ei enää auktoriteettiuskova kuin 30 vuotta sitten. Potilas haluaa sen ja sen täsmähoidon siihen ja siihen tautiin. Lääkärin velvoitus on auttaa ihmisiä parhaan taitonsa mukaan. Lääkäri on riippumaton asiantuntija ja itsenäinen päättäjä. Lääkäri määrää tutkimukset ja hoidot, hän eikä kukaan muu. Se on laissa niin. Vuonna 2003 vastaanotollani oli 12 kertaa tuomari potilaan mukana. Silloin potilas koki epävarmuutta siitä, saiko hän parasta ja uusinta hoitoa. Juristi tuli turvaamaan potilaan hoito-oikeuksia. Niin siinä vain joka kerta kävi, että kun otettiin lääkärin etiikan kirja ja lakikirja esiin, tuomarit selittivät potilaalle, että kyllä he parhaan hoidon saivat. Luottamus löytyi; kurja vain että se tuli lopulta kalliiksi! Lääkärin tulee nähdä miten potilas kokee sairauden ja yrittää olla ymmärtäväinen ja empaattinen. Kaikki lääkärit eivät omaa empaattisuuden taitoa, hoitajat ovat siinä usein etevämpiä. Lääkärit ovat vähän tunneköyhiä, kun kaikki tehdään tutkimuksen ja tieteen perusteella. Nykyisin hoitosuositukset määräävät hoidon ja byrokratia ajankäytön. Lääkärin työ ei ole enää niin autonomista kuin kunnanlääkärinä ennen. Lääkäri-potilassuhde on aina luottamuksellinen. Hyvä lääkäri tekee asiat ymmärrettäväksi, selittää miksi hoidetaan ja miten. Hän ei suutu, jos saa pinon nettineuvoja, joita pitäisi lukea. Kultainen sääntö toimii ohjenuorana: Tee hänelle, niin kuin toivot, että sinullekin tehtäisiin. Eikös tämä ole evankeliumia? Hoitopäätös on aina kahden kauppaa, johon eivät ulkopuoliset tahot tai raha saa vaikuttaa. Hoitopäätöksen tulee perustua tieteeseen ja kokemukseen. Tällekin apajalle on monta tulossa: kuntien rahatalous, hoitosuositukset, hoitotakuu. Hoitopäätöksiä linjaa ennuste: Parantava hoito lääketieteellistä toimintaa Tavoitteena terveys, parantaminen. Angiinassa annetaan viikko hoitoa, keuhkokuumeessa 2 viikkoa, parantuvassa syövässä puoli vuotta. Selkeää, tietää mitä tekee. Ihana osa työtä. Tämä on juuri sitä, mistä piispa Eero Huovinen puhui tullessaan pää nuokuksissa tsunamialueelta: kyllä lääkäreillä on helppoa. Kun he näkevät, että pää on auki, käsi irti ja jalka poikki, niiin siitä vaan töihin, eikä mitään vaikeutta tietää, että miten auttaa. Oireenmukainen hoito vuorovaikutusta ja kuulemista Vaatii ammattitaitoa. Vuorovaikutusta. 80-luvulla tukihoitoja oli helposti saatavilla. Helposti sai psykososiaalista hoitoa, kuntoutusta ja sairaalasielunhoitoa. Nyt rahapula on vähentänyt tukihoitoja, tärkeintä on hoitaa itse tauti. Potilaat kaipaavat kuitenkin eheytystä. Saattohoito läsnäoloa ja kosketusta Läsnäoloa, paijaamista, kädestä kiinnipitämistä. Sairaalasielunhoitajat tässä meitä auttavat. Omaiset ja hoitohenkilökunta auttavat. Suuret linjat. Sairaus ja ahdistus kristillisen uskon mahdollisuus ja lupaus

19 Ihminen elää jatkumossa, muistaa mitä on menneisyys, tietää mitä on nykyisyys ja haaveilee tulevaisuudesta. Toivo on tulevaisuudessa. Toivon herättäminen toipumista, selviämistä, sopeutumista varten. Auttaa, jos siinä on kristillinen lupaus. Alustaja kertoi tarinan: Äiti oli kuolemassa. Vuoteen äärellä istui aviomies ja 3-, 5- ja 7-vuotiaat lapset. Sitten äiti kuoli. Äiti nukkui pois, sanoi isä. Pääsikö äiti paratiisiin? kysyi seitsemänvuotias. Pääsi, vastasi isä. Silloin kolmevuotias hyppäsi alas sängynlaidalta, solmi ensimmäistä kertaa itse kengännauhansa, ryntäsi käytävään ja hyppäsi vastaantulevan sairaanhoitajan syliin. Äiti kuoli, hän sanoi iloisesti. Mutta paratiisissa tavataan! Parantumisesta Neljä miestä kantaa halvaantuneen miehen Jeesuksen luokse. Halvaantunut laskettiin katon läpi Jeesuksen eteen. Jeesus näki heidän uskonsa ja sanoi halvaantuneelle: sinun syntisi ovat sinulle anteeksiannetut. Tuli kauha napina ja kuiskailua väen piirissä. Eikö se nyt tehnytkään ihmettä. Eihän tuo halvaantunut tuosta mihinkään lähtenyt! Miksi tämä kertomus tekee minuun vaikutuksen? Siksi, että se mitä potilas monta kertaa ajattelee, mitä hänelle pitäisi tehdä ja toivoo, että se hänelle tehtäisiin, ei välttämättä tapahdukaan siten kuin hän toivoo, vaan niin kuin joku muu toivoo. Tässä tapauksessa Jeesus. Kun Jeesus kuuli napinan hän sanoi Mitä luulette, kumpi on helpompaa, antaa synnit anteeksi vai parantaa? Ja sitten hän sanoi halvaantuneelle, jonka näki uskovan: Ota vuoteesi ja käy! On monta tasoa miettiä parantamista, tekee sen sitten ihminen tai Jumala. Hoidot eivät aina tapahdu niin kuin potilas toivoo. Lääketieteellinen hoito ei aina johda potilaan parantumiseen, mutta voi parantaa hänen tilaansa, eheyttää. Syntien anteeksianto pelastaa potilaan, joka kokee parantuneensa, vaikkei lääketieteellisesti olekaan parantunut. Eetos tulevaisuuden kustannuspaineissa Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa, kun raha ei riitä kaikkeen. Hoitoon kuvastuu tasapainoilu kustannuspaineessa. lääkärin arvopohja heijastuu hoitopäätöksiin. Miten kunta näkee resurssinsa, heijastuu terveydenhuoltoon. Erilaisia tapoja ratkaista kustannukset kertoo arvoista. Jos niihin mahtuu kristillinen arvopohja, se takaa vilpittömän auttamisen halun ja mikä parasta, kantaa vastuun ei ainoastaan potilaan ja esimiehen edessä, vaan myös Jumalan edessä. Paras perusta kuoleman ja ahdistuneisuuden edessä on kristillinen arvopohja. Näin minä uskon. Sairaus ja ahdistus kristillisen uskon mahdollisuus ja lupaus

20 Risto Pontela Monet kiitokset monipuolisesta ja napakasta esityksestä. Keskustelu Ilkka Seppälä Kiitän Inkeriä tästä hyvästä ja hengellisesti rakentavasta puheenvuorosta. Yhdyn kaikkeen mitä sanot. Terveyskeskuslääkärinä minulle on ollut tärkeätä kristillinen usko ja seurakunnan yhteys. Koen saaneeni voimia olla potilaalle myös läheinen. Potilaan ystävällinen kohtelu ei vie yhtään enempää aikaa kuin epäystävällinen, mutta saat tyytyväisen potilaan. Jakson toinen alustus: Arto Antturi Seurakunta ja parantamisen eetos LIITE 7 Kiitän eettisten kysymysten jaostoa kutsusta, johon haluan parhaani mukaan vastata omasta näkökulmastani sekä ekumeenisesti että pastorina. Isälläni oli kaksi päivää sitten 80-vuotispäivä. Juhlien yhteydessä aloin miettiä, mitä olen isältä, joka on helluntaisaarnaaja, oppinut. Sielunhoidon suhteen olen saanut ensimmäiset oppituntini niin kutsutuissa jälkikokouksissa. Jälkikokous on se, mikä helluntailaisilla on tapana pitää hyvän herätyskokouksen jälkeen. Ihmiset tulevat eteen ja heidän puolestaan rukoillaan. Jouduin usein odottamaan isää tuntitolkulla ennen kuin kaikkien puolesta oli rukoiltu ja kaikkien ongelmat kuunneltu. Parantuminen on seurakunnan työn keskuksessa. Inkeri nosti esityksessään esille syntien anteeksiantamisen. Jotkut teologit ovat viime aikoina kysyneet, onko tämän päivän ihmisillä käsitystä tarpeesta saada synnit anteeksi. Jos tällaista tunnistettua tarvetta ei ole, kohtaako puhe synnistä ja anteeksiantamisesta? Entä osataanko kohdata sitä tarvetta, jonka ihmiset itse tunnistavat itsessään? Alustukseni on rajattu koskemaan seurakuntia, niiden todellisuutta. Seurakunnilla on erittäin pitkä historia Suomessa. Ensin olivat seurakunnat, sitten vasta kunnat. Seurakunta voi siis suomalaisessa yhteiskunnassa tarkoittaa alueellista ja hallinnollista yksikköä. Jos näin on, voitaisiin otsikon perusteella esittää kysymys: Voivatko kunnat parantaa tai toimia toipumista edistävänä yhteisönä? Tästä historiallisesta todellisuudesta ja taustasta johtuen on syytä erottaa toisistaan: 1) seurakunnan ihanne, 2) seurakunnan todellisuus, 3) seurakunnan mahdollisuudet. 1. Ihanneseurakunta löytyy Apostolien teoista, jossa Luukas esittää idealisoidun kuvan alkuseurakunnan elämästä. "Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä (koinonia), mursivat yhdessä Sairaus ja ahdistus kristillisen uskon mahdollisuus ja lupaus