MT HAVEN

Transkriptio

1 MT HAVEN Loppukesästä tuli soitto Zurichistä, että syyskuun Sveitsin loman yhteydessä olisi mahdollisuus päästä sukeltelemaan Pohjois-Italiaan MT Haven nimiselle hylylle. Pitkän pohdinnan (n. 2.5 nanosekuntia) jälkeen löimme Jullen kanssa kättä päälle puhelimitse. Julle alkoi leipomaan aikatauluja sukellusten sovittamiseksi loman yhteyteen. Kaikki napsahti sitten kerrassaan hienosti kohilleen ja sukellukset saatiin varattua paikalliselta tekniikkasukelluskeskukselta Techdive. MT Haven oli supertankkeri: pituudeltaan 334m, leveydeltään 51m ja syväykseltään 18.5m. Öljyä alus nappasi sisäänsä vaivaiset 230,000 tonnia. Alus laskettiin vesille 1973 ja oli onnettomuuden ajankohta. Wikipedia kertoo lisää aluksesta ja onnettomuudesta: MT Haven on nykyisin ankkurissa 80 metrin syvyydessä, josta se kohoaa 33 metrin minimi syvyyteen. Haverin yhteydessä Haven hajosi kahteen palaan. Keula irtosi päälaivasta, jättäen päähylyn 270 metrin mittaiseksi.

2 Matka kohti suurta soutuvenettä alkoi Vaasan lentokentältä pe aamuna 06.00, Helsingistä lähtenyt jatkolento laskeutui Zurichin kentälle paikallista aikaa. Zurichistä jatkoimme matkaa autolla, Luganon ja Milanon kautta Arenzanoon. Pituudeltaan n.400 km:n automatka kesti miellyttävien ruuhkien vuoksi vaivaiset 7 tuntia. Hotellille saavuimme myöhään illasta, ja yksien dekojen jälkeen vaivuimme koiran uneen, odottamaan aamua. Aamusta ihmeellisen Italialaisen aamupalan jälkeen saavuimme sukelluskeskukselle kahdeksaksi, yhdeksältä oli aikataulun mukaan lähtö merelle. Keskuksella meitä oli vastaanottamassa Nico, keskuksen omistajan Ginon / Lupo Di Maren poika. Tästä teimme johtopäätöksen, että Nicon täytyi olla Merten Pikku-Hukka ;D. Pienen keskustelun jälkeen oli aika kamojen kasaamiselle. Kamojen kasaamisen jälkeen olisi aika selvitellä meidän sukelluskoulutuksen soveltumista hylylle. Sähköpostin vaihdossa keskuksella tuntui olevan melkoisen tiukka kanta sertifikaattien esittämiselle ennen sukelluksia. Tämä aiheutti allekirjoittaneelle hieman tuskaa ennen matkaa, mutta ei siitä tämän enempää. Sähköpostilla olimme kanssakäymisessä sukelluskeskuksen Nicon kanssa. Nicolla tuntui olevan posteja lukemalla erinomainen englanninkielen taito, mutta paikanpäällä kaveri osoittautui melko kielitaidottomaksi kaveriksi. Myöhemmin selvisi sähköpostien lähettäjäksi keskuksen naispuolinen sukellusopas Paula, Nico oli toiminut ainoastaan postien allekirjoittajana :D. Ennen ensimmäisen sukelluksen preeffausta, tuli täytellä kaavake koskien omaa nimeä, koulutusjärjestöä ja sukelluksilla käytettävää kaasua / maksimi syvyyttä. Käydyistä kursseista / koulutuksesta ei kaavakkeeseen tarvinnut laittaa mitään. Kukaan keskuksella ei ollut enää tässä vaiheessa kiinnostunut näkemään mitään läpysköjä käydyistä kursseista. Ilmeisesti sähköisesti tehdyt selvitykset oli sitten riittänyt vakuudeksi keskukselle koulutustasostamme. Joten ei kuin tulta päin :D

3 1. Sukellus 11.9 : Ensimmäinen sukellus hylyllä oli tutustuminen hylkyyn ulkopuolelta, oppaana sukelluksella toimi Nico. Matka kohteelle kesti satamasta keskuksen Rib-veneellä n. 10 minuuttia. Sukeltajia oli matkassa kymmenkunta, äidinkielenä kaikilla muilla oli Italia. Selkäkaasuna sukelluksella oli Trimix 18/45, dekokaasuina 50% nitrox & 100% happi. Laskeutuessamme alas syvyyksiin, alkoi hylky näkymään ja hahmottumaan n. 15m:n syvyydestä. Näky oli vaikuttava, ja näkyvyys hyvä (vaikka paikallisten mukaan se oli heikko). Oma syke oli kova, ja kaasun kulutuskin melkoinen :). Hylyn hahmottaminen oli selkeää, johtuen hyvästä näkyvyydestä ja varmasti osittain selkärepussa olevasta helikasta. Sukelluksen sovittu pohja-aika tuli täyteen yllättävän nopeasti, sen verran paljon olisi ollut nähtävää. 25 minuutin ja 55m:n maksimisyvyyden jälkeen aloitimme hitaan nousun pintaan, dekoajaksi olimme sopineet 35 minuuttia, jonka jaoimme 50% ja hapen seoksille. Kokonais sukellusajaksi muodostui 64 minuuttia. Veneessä sukelluksen jälkeen kohtasi 2 varsin tyytyväistä kaverusta, näistä tulisi miellyttävät 3 päivää. Kaasutäyttöjen jälkeen siirryimme lounaalle 3:n Italialaisen sukellusymmärrysmiehen kanssa. 2. Sukellus 11.9 : Lounaan jälkeen preeffaus toiselle sukellukselle, oppaaksi tulisi Paula. Sukellussuunnitelmaksi sovimme kierroksen hylyn sisällä. Selkäkaasuksi sukellukselle oli Trimix 21/32, dekokaasuina vanhat tutut. Laskeuduimme hylylle, yläkannelta sisään komentosillalle. Kiertelyä yläosassa, jonka jälkeen laskeuduimme portaikkoa pitkin tasoa alemmas. Sisätilat oli kärsineet melkoisesti haverista. Teräspilarit ja palkit oli vääntyilleet ja seinät pullistelleet. Sakkaa oli melkoisesti ja tietenkin myös aika oli tehnyt tehtävänsä ruostumisen muodossa. Myös meren elimistö oli alkanut vallata hylkyä elintiloikseen. Sisällä kiertelyn jälkeen ulos hylystä, ja 25 minuutin alttiina olon jälkeen aloitimme nousun. Vedestä noustuamme olimme jälleen yhtä hymyä, puheripuli tuntui iskeytyneen kaikkiin sukeltajiin. Rantauduttuamme oli kamojen huollon vuoro. Huolellisen makealla vedellä huuhtelun jälkeen oli aika suunnitella seuraavan päivän sukelluksia. Oppaamme Paula tulisi toiminaan myös seuraavalla sukelluksella oppaanamme. Paulan ehdotuksesta sovimme seuraavan sukelluksen aiheeksi keittiökierroksen. Keittiö oli saanut haverissa suuria vaurioita, joten sukellus tulisi olemaan vaativa. Paula kertoi keittiön olevan very-very-very-dangerous ja keittiön sijaitsevan syvyystasolla 54 metriä. Painotuksen kohteena oli räpylätekniikat ja tasapainotuksen hallinta. Ilmeisesti em. seikat oli jotenkin minullakin hallussa, koska Paula keittiöön menoa meille suositteli. Näillä tiedoilla siirryimme kaupungille etsimään dekopaikkaa, joka ihmeeksemme löytyikin melko helposti :)

4 3. Sukellus 12.9 : Aamupalan jälkeen keskukselle reippaana ja jännittyneenä odottamaan Havenin keittiötä. Kaasujen analysoinnin jälkeen varusteet veneeseen, puku päälle ja menoksi. Selkäkaasuna sukelluksella Trimix 17/32, dekoina 50% & 100%. Heti veteen mentyämme teimme eilisillä sukelluksilla tutuiksi tulleen huolellisen paritarkastuksen, kaiken tulisi olla kunnossa. Alas laskeutuessa alkoi syke taas nousemaan, tieto sukelluksen vaativuudesta teki tehtävänsä. 54 metrin tasolla ok-merkkien vaihdon jälkeen aloitimme keittiövuoron. Paulan perässä sisään Jullen toimiessa ryhmämme kolmantena sukeltajana. Keittiö osoittautui ahtaaksi paikaksi, vapaakorkeus oli 2 m:n luokkaa. Uunit, liedet ja kaapistot makasi paikoillaan sakan osittain peittämänä. Aika tuntui pysähtyneen paikoilleen. Keittiöön oli ainoastaan 1 sisäänpääsy, jota kautta sitten yllättäen poistummekin jatkamaan kierrosta pohjatasolla. Käytäviä pitkin aloitimme matkan ulos. Käytäville oli aikaisemmilla sukelluksilla vedettyjä lineja, joita jouduimme kiertelemään ja varomaan takertumasta niihin kiinni. Aikaa vietimme pohjalla 16 minuuttia. Ulos päästyämme uudestaan sisään ylemmältä tasolta, kierros sisällä ja jälleen ulos. 25 minuutin alttiina olon jälkeen aloitimme jälleen hitaan nousun kohti pintaa. Sukellus oli tähänastisista sukelluksistani ehdottomasti vaativin, muttei ehkä sittenkään se jännittävin (säppi 2008). Ylösnousemuksen jälkeen oli olo valaistunut, sukellus oli onnistunut teknisesti kaikin puolin hyvin.

5 4. Sukellus 12.9 : Paniinin jälkeen aloimme suunnittelemaan kohteen sukellusta numero 4. Oppaaksi sukellukselle tuli meille nimetön sukeltaja, olkoon hänen nimensä Luigi. Sukelluksen pyhitimme valokuvaukselle. Sovimme pysyvämme 40 metrin tason yläpuolella ja hylyn sisällä kävisimme ainoastaan komentotiloissa. Normaali tarkastusten jälkeen aloitimme sukelluksen. Kohteen syvyyden ja valonpääsyn syvyyksiin vuoksi osoittautui kuvaaminen haasteelliseksi. 32 minuutin alttiinaolon ja konstaalemisen jälkeen nousu ylös, tuttuja dekoaikoja noudattaen. Jullen toimiessa dekopäällikkönä. Varusteiden huollon jälkeen sovimme tekevämme viimeisenä sukelluksena maanantai-aamusta uusitun keittiökierroksen. Oppaaksi maanantaiksi tulisi jälleen Nico. Sukelluksen suunnittelun jälkeen palasimme kaupungille dekoilemaan, ja ajoissa hotellille nukkumaan.

6 5. Sukellus 13.9 : Maanantai aamusta keskukselle kahdeksaksi. Analysoinnit ja varusteet veneeseen. Vielä lyhyt kertaus sukelluksesta Nicon kanssa, tulkkia tarvittiin Ihme kyllä :D. Selkäkaasuksi olimme valinneet sukellukselle edellisiltana 17/45. Paritarkastuksen jälkeen alas hylylle. Kaiken ollessa kunnossa menimme hylkyyn 54 metrin tasolla järjestyksessä: Nico, minä & Julle. Kierroksesta muodostui täysin erilainen kuin sunnuntain aamusukelluksesta. Kiersimme hylyssä 25 minuuttia, tasoilta toisille nousimme hylyn sisällä ylöspäin porraskuiluja ja hissikuiluja käyttäen. Aikaisempi jännitys oli kadonnut kohdaltani, ja sukelluksesta pystyi nauttimaan täysin siemauksin. Pieniä kaloja, nilviäisiä (minä mukaan lukien) ja merivuokkoja tuli eteen mitä yllättävimmistä paikoista. 30 minuutin alttiinaolon jälkeen aloitimme nousun ylös. Sukellus onnistui kaikin puolin hienosti alusta loppuun ja sukelluksesta muodostui matkan ja omien sukellusteni paras. Dekojen jälkeen ylös veneeseen ja Lupo Di Mare kuljetti meidät takaisin satamaan. Varusteiden viruttelun ja kuivattelujen jälkeen varusteet takaisin autoon Automatka Zurichiin meni lähinnä sukelluksia muistellessa. Paluumatka meni ilman ruuhkia viiteen tuntiin :)

7 Yhteenveto: Sukelluskohteena Haven oli enemmän kuin miellyttävä. Viidellä sukelluksella pääsi tutustumaan hylkyyn melko hyvin. Mutta varmasti kohteeseen jäi vielä sukellettavaa. Lauantain Italian pojat olivat sukeltanee kohteella jo 75 kertaa Sukelluskeskuksella kaikki sujui sovitusti ja aikataulut piti melkoisen tarkasti. Kaasutäytöt onnistui myös sovitusti. Jokaisella sukelluksella piti olla mukana auktorisoitu opas kohteelle, mikä ei pahempi juttu ollut ollenkaan. Varsinkin hylyn sisälle kohdistuneet sukellukset sujui näin melko huolettomasti. Rib-vene veti sukeltajaa kerrallaan merelle, toiminta oli mutkatonta ja selkeää. Mukana oli kaikentasoisia sukeltajia sinkkupullosukeltajista paikallisiin rebettäjiin. Melko värikästä porukkaa siis :) Italiasta jäi muutenkin hyvä maku, muukin kuin Pizzan maku (ja niiden dekojen) :D. Ihmiset oli kaikinpuolin ystävällisiä ja palvelualttiita. Ja Hotel Poggio oli sukeltajille hyvä valinta. Auton sai oman huoneen eteen, ja ulos pääsi suoraan huoneesta. Jos luoja suo, niin Italiaan varmaan vielä tulevaisuudessa sukeltamaan Näihin kuviin & tunnelmiin Miika Sukelluskuvat: Julle