Erilaiset oppijat monta tapaa oppia

Transkriptio

1 Erilaiset oppijat monta tapaa oppia A N N E A A LTO M A A R I T A H TO L A S AT U A L P P I S E I J A E S KO L A S I R PA J O N N I N E N

2 Erilaiset oppijat monta tapaa oppia Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskus Kuva: Petri Alander Invalidiliitto ry:n ylläpitämä Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskus, IJKK, on ammatillinen oppilaitos, jonka erityisenä koulutustehtävänä on huolehtia erityisopetuksen järjestämisestä, erityisopetuksen yhteydessä annettavasta valmentavasta ja kuntouttavasta opetuksesta ja ohjauksesta sekä opetukseen liittyvistä kehittämis-, ohjaus ja tukitehtävistä. Ammatillisten erityisoppilaitosten kehittämis- ja palvelukeskustoiminnan tehtävänä on tukea muiden ammatillisten oppilaitosten erityisopetusta tarjoamalla heille asiantuntijapalveluita. IJKK:ssa voi suorittaa ammatillisen perustutkinnon kulttuurin, luonnontieteiden, tekniikan ja liikenteen alalla sekä yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalla. Myös ammattitutkintokoulutusta järjestetään. Noin kolmas osa opiskelijoista opiskelee valmentavan ja kuntouttavan opetuksen ja ohjauksen ryhmissä. Opiskelijoita IJKK:ssa on n Invalidiliiton julkaisuja R. 18., 2006 ISBN ISSN Taitto ja kansi: Petri Alander 2

3 Sisällysluettelo 1. Lähtökohta ja tavoitteet Seija Eskola 2. Oppimis- ja työskentelytyylikartoitukset opiskelussa ja opetuksessa Anne Aalto 3. Opi oppimaan opintojakson toteutuksia 3.1 Opi oppimaan opintojakso datanomiopiskelijoilla Maarit Ahtola 3.2 Oppimis- ja työskentelytyylit merkonomiopiskelijan oppimisen välineenä Anne Aalto 3.3 Kokemuksia Opi oppimaan opintojaksosta kelloseppäopiskelijoilla Sirpa Jonninen 4. HOPS Opiskelija oman oppimisensa asiantuntijana 4.1 Oppimisen taitojen kehittyminen valmentavassa koulutuksessa Seija Eskola 4.2 Tavoitteista totta aikuisopiskelijan HOPS oppimisprosessin tukena Satu Alppi 5. Vinkkejä oppimis- ja työskentelytyylien hyödyntämiseen 5.1 Vastaanottokanavat: nähdä, kuulla tai tehdä Anne Aalto 5.2 Tiedonkäsittelytyylit: kokonaisvaltaisesti tai osissa Sirpa Jonninen 5.3 Oppimismotivaatio ja asenne Maarit Ahtola 5.4 Itseohjautuvuus opettajajohtoisuus Seija Eskola 5.5 Kokemuksellinen oppiminen - käsitteellinen oppiminen Anne Aalto 5.6 Fyysisen oppimisympäristön monet muodot Satu Alppi 5.7 Sosiaaliset mieltymykset: yksin tai ryhmässä Seija Eskola 6. Työ jatkuu Seija Eskola

4 Erilaiset oppijat monta tapaa oppia 1. Lähtökohta ja tavoitteet Seija Eskola 4

5 1. Lähtökohta ja tavoitteet Ei lapsen eikä aikuisen onnellisuus perustu ongelmien puuttumiseen, vaan kykyyn selviytyä niistä tai tulla toimeen niiden kanssa. (Mary Miller) Jokainen oppija oppii omalla tavallaan jokainen meistä on erilainen oppija. Oppimiseen vaikuttavat oppijan henkilökohtaiset tekijät (mm. kyvyt, persoonallisuus, aikaisemmat kokemukset) ja oppimisympäristö, joka sisältää esim. opetussuunnitelman, opettajan, käytetyt menetelmät ja oppiaineksen. Oppijan omat havainnot ja tulkinnat itsestä ja oppimisympäristöstä vaikuttavat suuresti oppimisprosessiin (Tynjälää 2003 soveltaen). Oppimisen vaikeudet hidastavat oppimista. Mutta myös sillä, jonka on vaikea oppia, on omat vahvuutensa eli miten hän oppii parhaiten. Näiden vahvuuksien löytäminen ja hyödyntäminen ohjauksessa ja opetuksessa sekä opiskelijan omassa oppimiskäsityksessä ja työskentelyssä ovat avainasioita erityisopetuksen arjessa. Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskuksen jokaisella opiskelijalla on erityisen tuen tarpeita oppimisessaan. Oppimisen ohjaaminen perustuu tuen tarpeiden ja vahvuuksien tunnistamiseen ja yksilölliseen opetuksen suunnitteluun. Jokaiselle opiskelijalle laaditaan henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS) yhteistyössä opiskelijan ja muiden 5

6 Erilaiset oppijat monta tapaa oppia tahojen kanssa. Suunnitelman toteutumista seurataan, arvioidaan ja tarkistetaan koko opiskelun ajan. Opiskelijan tukena on moniammatillinen tiimi. Tässä hankkeessa keskityimme oppimisen vahvuuksien löytämiseen oppimistyylin tunnistamisen ja hyödyntämisen avulla. Oppimistyyli tarkoittaa opiskelijan taipumuksia hankkia ja jäsentää tietoja ja taitoja. Oppimistyyli ilmentää sitä, miten opiskelija parhaiten omaksuu opiskeltavia asioita. Oppimistyyli näkyy myös tapana tehdä työtä. Erilaiset oppijat yhteinen koulu hanke Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskuksen Opi oppimaan hanke on osa Opetushallituksen Erilaiset oppijat - yhteinen koulu hanketta. Erilaiset oppijat yhteinen koulu -hankkeessa pyrittiin löytämään keinoja, joiden avulla voidaan vähentää alisuoriutumista ja edistää sellaisia käytänteitä, että kaikki oppilaat ja opiskelijat voivat optimaalisesti käyttää hyväksi omia oppimisen edellytyksiään. IJKK:n hanke kuuluu Opiskelutaitojen tukeminen teemaan. Hankkeen tavoitteet ja toteutus Hanke toteutettiin Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskuksessa syksyn aikana. Hankkeen tavoitteena oli oppimisen osatekijöiden ja oppimistaitojen tunnistaminen ja oppimisprosessin tunteminen sekä ohjaus- ja opetusmenetelmien kehittäminen erityisopetuksessa. Ennen hankkeen alkua oppimistyylin kartoittamista oli kokeiltu jo eri ryhmissä ja työssäoppimisen ohjauksessa. Nyt tarvittiin erityisopetukseen soveltuvien kartoitusmenetelmien kehittämistä ja toimintamallien löytämistä arjen opetukseen ja ohjaukseen. H a n k k e e n t a v o i t t e e n a o l i k e h i t t ä ä - opiskelijoiden oppimisen taitojen ja vahvuuksien (oppimistyylit ja tavat) tunnistamista oppilaitoksessa - opiskelijoiden oman oppimisensa asiantuntijuutta koulutuksen aikana - opettajien osaamista opiskelijoiden oppimistaitojen ohjauksessa ja oppimisen vahvuuksien huomioinnissa erityisopetuksessa 6

7 1. Lähtökohta ja tavoitteet H a n k k e e n t o i m e n p i t e i t ä o v a t o l l e e t 1. Oppimisen osatekijöiden ja opiskelutaitojen tunnistaminen ja kartoitusmenetelmien selvittäminen, kokeilu ja kehittäminen 2. Opiskelijan prosessin tutkiminen ja työskentely opiskelijoiden kanssa kokeiluryhmissä 3. Ohjauksen ja opetuksen tutkiminen ja kehittäminen kokeiluryhmissä yhteistyössä 4. Materiaalin tuottaminen ja koulutustilaisuuden toteuttaminen Hankkeen vastuuhenkilönä johdon edustajana oli koulutusjohtaja Helmi Sirkiä. Hankkeessa toimi yhdyshenkilönä ja koordinaattorina erityisopetuksen asiantuntija Seija Eskola. Projektiryhmään kuului neljä jäsentä: erityisopettajat Anne Aalto, Satu Alppi, Maarit Ahtola ja Sirpa Jonninen. Projektiryhmän jäsenet toteuttivat kokeiluja omissa opiskelijaryhmissään ja raportoivat niitä. Kokeiluryhmiä hankkeessa oli eri aloilta yhteensä 10. Kokeiluryhmien opiskelijat osallistuivat aktiivisesti kehittämistyöhön. Muut kokeiluryhmiä opettavat opettajat olivat mukana kehittämistyössä osallistumalla yhteistyötapaamisiin ja kehittämällä omaa opetustaan. 7

8 Erilaiset oppijat monta tapaa oppia 2. Oppimisja työskentelytyylikartoitukset opiskelussa ja opetuksessa Anne Aalto 8

9 2. Oppimis- ja työskentelytyylit opiskelussa ja opetuksessa Opiskelijan oppimista edistää, jos häntä ohjataan kasvamaan siksi, mikä hän on: - ottamaan vahvuutensa käyttöön - kehittämään oppimis- ja työskentelyvalmiuksiaan - asettamaan itselleen sopivia tavoitteita - uskomaan kykyynsä oppia ja osata - arvioimaan itseään rakentavasti ja realistisesti. Tärkeää on antaa kipinä - usko ja kiinnostus - oppimiseen, omaan kasvuun ja uudistumiseen: Ihminen ei ole astia, joka täytetään, vaan lamppu, joka sytytetään. Otollisuutta oppimiseen Jokainen opiskelija kohtaa oppimisessaan haasteellisia tilanteita, joihin hän tarvitsee erityistä tukea ja ohjausta. Oppimista tukevat mm. seuraavat oppimisen organisointiin liittyvät järjestelyt: * hyvä vuorovaikutus * motivaation synnyttäminen ja ylläpitäminen * otollinen oppimisympäristö * sopiva tavoitetaso * opiskelijalle luontaiset oppimis- ja opastamistavat * vahvuuksiin ankkuroitu, rakentava ja oikea-aikainen palaute. Välitön, myönteinen ja turvallinen työskentelyilmapiiri takaa hyvän pohjan vuorovaikutukselle ja oppimiselle. Hyvässä työskentelyilmapiirissä voidaan myös päästä tunnistamaan ja purkamaan opiskelijan omaan oppimiskykyynsä mahdollisesti liittämiä negatiivisia uskomuksia. Oppimisen kannalta on tärkeää, että opittavaa asiaa työstetään monella tavalla: käytetään esimerkiksi eri aisteja ja erilaisia työskentelytapoja. Tämä on tärkeää siitäkin syystä, että oppijat ovat erilaisia sen suhteen, mitkä seikat ovat tärkeitä oppimistilanteissa. Oppimistyylit ovat eri ihmisillä erilaisia. Meillä kullakin on omat mieltymyksemme ja tottumuksemme tietynlaisiin opiskelutapoihin. Yksilöiden välisiä oppimistyylien sekä oppimisessa käytettävien strategioiden eroja on tutkittu 1970-luvulta lähtien. Käsitteistö vaihtelee, mutta useimmiten oppimisstrategioilla viitataan tapaan ja keinoihin, joilla yksilö suorittaa tietyn oppimistehtävän. Oppimistyylillä taas tarkoitetaan pysyvämpää taipumusta käyttää tietynlaisia strategioita sekä henkilökohtaisia opiskelu- ja oppimistapoja (Tynjälä 2002). 9

10 Erilaiset oppijat monta tapaa oppia Oppimistyyli on henkilölle ominainen, hänelle yksilöllinen ja luontainen tapa oppia ja hahmottaa uusia asioita: esim. tapa hahmottaa todellisuutta ja osallistua siihen, tapa mieltää ja jäsentää ympäristöä, tapa keskittyä asioihin, käsitellä niitä ja palauttaa niitä mieleen, tapa olla vuorovaikutuksessa. Koska kaikki eivät opi, työskentele eivätkä viesti samankaan tyyppisissä tilanteissa samalla tavalla, opettajan on perusteltua paneutua oppimis- ja työtyylien avaamiseen kehiteltyihin kartoituksiin ja pyrkiä selvittämään, mistä niissä on kysymys ja mitkä ovat niiden käyttömahdollisuudet. Lähtökohdaksi on hyvä ottaa paitsi tutustuminen asiaan mahdollisimman monipuolisesti myös oma eri kartoituksien kokeilu, tulosten vertailu ja omiin kokemuksiin ja havaintoihin perustuva arviointi. Koulussa tapahtuvan opetuksen ja ohjauksen osalta on myös selvitelty, miten opettajan oma oppimistyyli vaikuttaa hänen opettamistyyliinsä. On mm. havaittu, että suurin osa opettajista on auditiivis-analyyttisiä ja opiskelijoista (etenkin pojista) globaalis-taktuaalis-kinesteettisiä. Tästä voi seurata - varsinkin jos asiaa ei tiedosteta - että opettajan/ohjaajan opetus- ja ohjaustyyli ja opiskelijan oppimistyyli eivät kohtaa (Marckwort 1999). O p p i m i s t y y l i e n s e l v i t t e l y s s ä o n t a v o i t t e e n a, e t t ä * niiden tiedostaminen voi selvittää opiskelijalle hänen vahvuuksiaan oppia: vaikean asian opiskelu itselle sopivimmalla oppimistavalla on tarkoituksenmukaista, mutta tarpeen on myös opetella uusia strategioita ja opiskella työskentelemään olosuhteissa, jotka eivät ole itselle otollisimpia * niitä voidaan hyödyntää oppimisessa ja opettamisessa sekä esim. työssäoppimisen ohjaamisessa * opiskelija voi itse tietoisemmin valita tehokkaimman strategian opiskella kulloisessakin tilanteessa ja oppimisympäristössä * opiskelijaa voidaan tietoisemmin ohjata hänelle soveltuvimpien työtapojen valintaan varsinkin silloin, kun hän on opiskelemassa itselleen vaikeaa asiaa tai tekemässä haasteellista tehtävää * opiskelijalle voidaan opettaa uusia työskentelystrategioita sekä vahvistaa kehittämistä edellyttäviä * ryhmätilanteissa vuorovaikutus helpottuu, kun opiskelija oppii oman itsetuntemuksensa lisääntymisen myötä hyväksymään myös muiden erilaisia tapoja toimia ja työskennellä. 10

11 2. Oppimis- ja työskentelytyylit opiskelussa ja opetuksessa Hyvin monet käytännön pedagogit sekä myös tutkijat pitävät oppimistyylejä merkittävänä opetuksen ja ohjauksen eriyttämisen lähtökohtana (mm. Oiva Ikonen, Reijo A. Kauppila, Taru Kivi, Auvo ja Raija Marckwort, Kari Moilanen). Olennaista on, että oppimistyylikartoituksista saatuja tietoja käsitellään arvioivasti ja punniten ja että myös opiskelija arvioi itseään suhteessa saamiinsa kartoitustuloksiin. Oppimistyyleihin vaikuttaminen ja niiden hyödyntäminen Oppimistyylien selvittelyn tavoitteena on, että opiskelija tulee tietoiseksi niistä sekä biologispohjaisista että opituista elementeistä, jotka edesauttavat juuri hänen oppimistaan. Koska yksilöksi synnytään eikä yksilöllistä biologispohjaista taipumusta voi täysin muuttaa, tavoitteena on myös, että opettaja/ohjaaja käyttää opiskelijalle haasteellisissa oppimistilanteissa hänelle otollisinta ohjaustapaa. Lisäksi tavoitteena on, että opettaja/ohjaaja asteittain harjaannuttaa opiskelijaa muuntamaan toimintaansa silloin kun tehtävä ja/tai tilanne sitä edellyttää. Tynjälä (2000) on selvitellyt interventiotutkimuksia opiskelijoille järjestetyistä oppimisstrategioiden opettamisen kursseista. Hänen mukaansa opiskelijat ovat oppineet syväsuuntautuneita strategioita ja heidän oppimiskäsityksensä ovat saattaneet muuttua naiiveista tiedonsiirtämis- ja toistamiskäsityksistä kognitiivisempaan ja konstruktiivisempaan suuntaan. Myös suoritukset ovat saattaneet jossain määrin parantua. Ongelmana on ollut vaikutuksen lyhytaikaisuus. On siis olennaista, että oppimis- ja työtyylien kartoittaminen ei jää irralliseksi vaan paitsi opiskelijat itse myös opettajat ja ohjaajat hyödyntävät niitä myös oppimis- ja työtyylien selvittämisen jälkeen. Se mahdollistuu vain tietojen selkeän ja helposti hyödynnettävän dokumentoinnin sekä jakamisen avulla: tehty työ otetaan hyötykäyttöön. Kartoituksien avulla kerätyt kriittisesti käsitellyt tiedot voidaan tallentaa esimerkiksi käytössä olevaan opiskelijahallinto-ohjelmaan tai oppimisalustaan tai käyttää jotakin muuta käyttökelpoista tietojenjakamistapaa. Oppimistyylien tuntemus ei yksinään tee opiskelijasta hyvää oppijaa eikä opettajasta hyvää oppimisen ohjaajaa, mutta se on yksi käyttökelpoinen väline hyvään oppimiseen ja ohjaukseen. 11

12 Erilaiset oppijat monta tapaa oppia 3. Opi oppimaan opintojakson toteutuksia 12

13 3. Opi oppimaan -opintojakson toteutuksia Seija Eskola Tavoitteet Opi oppimaan opintojakson tavoitteina oli tukea opiskelijan kehittymistä opiskeluvalmiuksissa ja lisätä itsetuntemusta oppijana. Opintojakson aikana opiskelija tutustui erilaisiin oppimistyyleihin ja opiskelutekniikoihin. Tavoitteena oli myös, että opiskelija löytää omaa suhdetta oppimiseen ja oppii ottamaan vastuuta oppimisestaan. Toteutustavat ja sisällöt Opi oppimaan opintojaksoa kokeiltiin lähes kaikissa alkavissa ryhmissä. Jakson toteutti äidinkielen opettaja tai asiaan perehtynyt vastuuopettaja. Opetusmenetelmät vaihtelivat ryhmittäin. Opintojakson laajuus oli yleensä 1 ov tai se sisältyi äidinkielen opiskeluun. O p i o p p i m a a n o p i n t o j a k s o l l a o n k ä s i t e l t y m m. s e u r a a v i a t e e m o j a : - oppiminen ja siihen vaikuttavat tekijät sekä oppimistapahtuman kulku - osaamisen tasot ja ylioppiminen, jaettu oppiminen, siirtovaikutus opiskelutekniikka - tavoitteellisuus opiskelussa ja hops - oppimistyylin kartoittaminen ja yhteenveto omasta oppimistyylistä - itseohjautuvuus - opiskeluasenteet - itsetunto ja kyky ilmaista oppimistarpeensa - motivaatio - oppimisvaikeudet - erilaisten oppimismenetelmien kokeilu - oppimisen arviointi ja erilaisia arviointimenetelmiä Sisällöt vaihtelivat valmentavassa ja tutkintoon johtavassa koulutuksessa. Valmentavassa keskityttiin perusasioihin ja tutkintoon johtavassa koulutuksessa opiskelumenetelmällisiin asioihin. Myös käytetyt kartoitusmenetelmät olivat erilaisia. Kokeilimme yli 20 erilaista kartoitusmenetelmää ja selvittelimme niiden toimivuutta erityisopetuksessa. Käytetyistä oppimis- ja työskentelytyylien kartoituksista ja testeistä on yhteenveto liitteessä 1. Siinä on myös lyhyt kuvaus kartoituksen/ testin toimivuudesta. 13

14 Erilaiset oppijat monta tapaa oppia Tiedon siirtyminen opiskelijan oppimisvalmiuksista ja tyyleistä opiskelujen edetessä oli oleellista. Se mahdollisti opetusmenetelmien ja järjestelyjen kehittäminen yksilöllisiä tarpeita huomioivaksi. Tieto oppimisvalmiuksista ja tyyleistä tulisi kirjata hojksiin osaksi hopsia. Hankkeessa kokeiltiin erilaisia tiedonsiirtotapoja. Vastuuopettajan rooli tässä tiedonsiirrossa on tärkeä. Maarit Ahtola 3.1 Opi oppimaan opintojakso datanomiopiskelijoilla Jos ajattelet, että osaat tai ajattelet, että et osaa, olet oikeassa. (Henry Ford) Projektin aikana opetin kahdelle datanomiluokalle sekä äidinkielen pakollista opintojaksoa että Opi oppimaan jaksoa rinnakkain. Opintojaksot sijoittuvat oppilaitoksemme viisijaksoisessa systeemissä kahteen ensimmäiseen jaksoon. Äidinkielen ja Opi oppimaan osuuden sisällöt tukivat hyvin toinen toisiaan. Välillä oli luontevaa käsitellä pirstaleisuuden välttämiseksi sisältöjä isompina kokonaisuuksina. Opintojaksolla etsin ja kokeilin sopivaa materiaalia oppimistyylien kartoittamiseksi. Aistimielletyyppien ja aivojenpuoliskojen käyttöä selvittävistä kartoituksista otimme useita netistä. Datanomiryhmien kotiluokassa on jokaisella kone käytössä ja pöytätilaa muuhun työskentelyyn hyvin niukasti. Koneen käyttöä puolsi lisäksi se, että monilla on vamma, joka vaikeuttaa käsin kirjoittamista. Tutkimme oppimistyylien lisäksi kullekin opiskelijalle mieluisia oppimisympäristöjä ja motivaatiota. Lisäsimme itsetuntemusta myös pohtimalla omia vahvoja piirteitä ja kehittämisalueita. Opiskelijat työskentelivät omaa tahtiaan ja usein työskentelyn aluksi kerroin jotain uudesta osa-alueesta. Tavoitteena oli hankkia tietoa oppimisesta ja ennen kaikkea omasta tyylistä. Tarvittaessa kyseenalaistettiin myös omia oppimisstrategioita ja yritettiin päästä eroon omaa oppimista ehkäisevistä ja rajoittavista käsityksistä. 14

15 3. Opi oppimaan -opintojakson toteutuksia Lyhyen teorian jälkeen alkoi jokatuntinen itsenäisen työskentelyn osuus. Opiskelijat työskentelivät intensiivisesti ja hakivat lisää tietoa itsestään. Joillekin tietojen tallentaminen tuntui olevan vaikeaa ja raportointiosuuden alkaessa muutamat tekivät uudelleen oppimistyyliselvityksiä, joiden tulos oli tallennettu varmaan talteen. Muutamat valmentavalta siirtyvät opiskelijat muistivat heille tehdyn jo varhemmin vastaavan testin vallitsevasta aistikanavasta, mutta muut selvitykset olivat heillekin vieraita. Havaittavissa oli innostusta. Muutamat iäkkäämmät opiskelijat jäivät tuntien jälkeenkin keskustelemaan omista oppimiskokemuksistaan ja oppimistyylistään. Tieto jakoon - kokeiluja tiedonsiirrosta Projektin aluksi tuntui olevan opiskelijoille hyvin palkitsevaa saada olla mukana itselleen sopivien oppimisstrategioiden ja tyylien pohdinnassa. Mutta muistettava on, että tieto ja innostuskin häviää hyvin äkkiä. Koko koulutuksen ajan ja vielä työssäkin on päästävä laajentamaan itsetuntemustaan ja hiomaan taitojaan. Miten siis levittää tietoa kunkin persoonallisesta oppimistyylistä? Ensimmäisenä projektivuonna opiskelijat tuottivat opintojakson aikana mm. oman oppimistyylin selvittämiseksi, esittelemiseksi ja edelleen kehittämiseksi esseetyylisen Minä oppijana raportin. Lisäksi tehtiin myös MindManager ohjelmalla mind map. Opi oppimaan opintojaksoilla kerätty oppimistyylejä koskeva tieto siirrettiin muille ryhmän opettajille jakson 2 ja 3 vaihteessa. Tällöin järjestettiin tunnin tilaisuus, jossa vastuuopettaja ja äidinkielen opettaja jakoivat opiskelijatietoutta. Osa paikalla olleista noin 7 opettajasta oli ryhmän uusia opettajia ja osa jo jaksolla 1 opettaneita. Jaksolla 4 uusia opettajia tuli ryhmälle vain muutamia, joten emme vastuuopettajan kanssa järjestäneet enää yhteistä tiedonsiirtopalaveria, vaan vastuu tiedonsiirrosta jäi vastuuopettajalle. Jakson 2 jälkeen minulla ei äidinkielenopettajana ollut tunteja ryhmälle, joten en päässyt seuraamaan ryhmässä tapahtunutta kehitystä. Jälkimmäisenä vuonna opiskelijat esittelivät MindManager-ohjelmalla tehdyt oppimistyylikuvauksensa vastuuopettajalleen. Useat puhuivat omista oppimistyyleistään asiantuntevasti ja havainnollistivat esitystään PowerPointin avulla. Esitysten jälkeen tiedot tulee kerätä pysyvästi opettajien ja opiskelijoiden käyttöön esim. joko hojksiin tai vaikkapa Moodle-oppimisalustalle. Tärkeää on, että tietojen saaminen on helppoa ja kunkin yksilöllisen tyylin hyödyntäminen tapahtuu koko opiskeluajan. Ongelmahan on, että hyvät pohjakartoitukset menevät helposti hukkaan, jos tietoja ei ole näppärästi saatavilla. 15

16 Erilaiset oppijat monta tapaa oppia Opiskelijan kokemaa ja opettajan havainnoimaa Suunnittelin ensimmäisenä kokeiluvuonna opintojaksopalautteen keruun yhdessä luokan kanssa. Sovimme, että samalla kyselylomakkeella kysellään palautetta sekä äidinkielen jaksosta että Opi oppimaan -jaksosta. Jo keskusteluissa tuli esiin, että opiskelijat kokivat opintojaksojen tukeneen toinen toisiaan, mutta samalla muotoutuneen heidän ajatuksissaan yhteiseksi opiskeltavaksi kokonaisuudeksi. Tämän ryhmä koki kuitenkin vain hyväksi. Opintojaksokyselyssä oli alussa itsearviointiosuus omasta aktiivisuudesta ja toiseksi kyseltiin opetusjärjestelyistä ja opintokokonaisuuden sisällöstä. Pyysin myös erikseen palautetta niin Opi oppimaan opintojaksosta kuin myös äidinkielen opintojaksosta. Opi oppimaan jaksolla tärkeimpänä he pitivät sitä, että oli käsitelty oppimista ja opiskelua. Kaikki 8 vastaajaa valitsivat tämän vaihtoehdon. Oppimisen ja opiskelun yleisesittelyssä käsiteltiin asenteiden, motivaation, itseohjautuvuuden ja omien tavoitteiden asettamisen tärkeyttä sekä käytiin läpi eri opiskelumenetelmiä. Seuraavaksi tärkeimpänä mainittiin oppimistyylikartoitusten teko (5 vastausta). Vähiten tärkeimpänä pidettiin mind map tekniikan harjoittelua MindManager -ohjelmalla Teimme seuraavia oppimisen osa-alueita selvittävät kartoitukset: itseohjautuvuus, motivaatio, VAK-testi sekä analyyttinen/holistinen oppija. Lisäksi kävimme keskusteluin läpi erilaisten yksilöllisten mieltymysten vaikutusta oppimiseen (ympäristö, vuorokaudenaika, liikkuminen jne.) 16

17 3. Opi oppimaan -opintojakson toteutuksia Valintatehtävän lisäksi opiskelijat vastasivat luettelomaisesti kysymykseen. Mikä oli jakson tärkein anti?. Vastauksissa mainittiin muun muassa seuraavaa: omien oppimismenetelmien ja tyylien selvittely, valmentavan koulutuksen aikaisen OTA-testin hyödyntäminen ja tulosten läpikäyminen. Mainintoja oli myös seuraavista: uusien testien teko, mind mapin harjoittelu, oppimistyylit ja niiden tiedostaminen, omien lähtökohtien selvittely ja niiden kehittäminen motivaation ja omien tavoitteiden saralla, ja itsensä parempi ymmärtäminen. Kyselyn kohteena olleista 28 opiskelijasta kukaan ei sanonut, ettei voisi hyödyntää saamaansa tietoa omasta oppimistyylistään. 12 sanoi pystyvänsä hyödyntämään tietoa jonkin verran, 12 taas melko paljon ja 4 erittäin paljon. Kommentteina lisättiin muun muassa seuraavaa: Voin kehittää heikkoja osa-alueita ja hyödyntää vahvoja. Hyvä, kun tietää, miten oppii parhaiten. Yritän oppia uusia tapoja opiskella. Huomioin myös, että muut oppivat eri lailla kuin minä. Kysymykseen, miten toivoisit opettajien hyödyntävän tietoja, vastattiin muun muassa seuraavaa: Tulee antaa mahdollisuus antaa opiskella eri tavoin. Tiedon avulla kannattaa valita oppimismateriaalit ja kehittää niitä. Opiskelijatuntemuksessa. Joillekin monisteita, joillekin tietoa kalvoilta. Opetuksesta mielenkiintoista jokaiselle. Mahdollisuuksien mukaan. Viimeinen kommentti pitää sisällään näkemyksen, että opiskelija mieltää tilanteen haasteelliseksi opettajalle ja toivoo kuitenkin opettajien jaksavan ottaa vastaan yksilöllisyyden vaativan haasteen. Jälkimmäisenä kokeiluvuonna opintojakson loppupuolella oli kova kiire saada oppimistyylikuvaukset esitettävään kuntoon ja myös pitää vastuuopettajalle esittelyt. Näin ollen palautteenanto tapahtui keskustellen. Palaute oli hyvin samansuuntaista edellisvuoden kanssa. 17

18 Erilaiset oppijat monta tapaa oppia Koin molemmissa ryhmissä tapahtuneet muutokset melko suuriksi. Ryhmät olivat kumpikin 13 henkilön suuruisia. Ne koostuivat taustaltaan, iältään, motivaatioltaan ja taidoiltaan hyvin heterogeenisistä oppijoista. Tuen tarve ryhmissä oli usean henkilön kohdalla hyvin selkeä. Osa opiskelijoista jättäytyi hyvin helposti oman onnensa nojaan, jos heille ei ollut riittävästi aikaa. Ryhmässä oli muutamilla henkilöillä tarkkaavaisuusongelmia ja niiden vuoksi suuria keskittymispulmia. Samalla osa opiskelijoista häiriintyi helposti. Tietoa oppimistyylien erilaisuudesta ja toisten oppimistyylien kunnioittamisesta tarvittiin. Erilaisuuden hyväksyminen tuntui ryhmässä kasvavan. Erityisen hyvänä pidin toisessa ryhmässä syntynyttä luottamuksellista ilmapiiriä, joka teki mahdolliseksi erään opiskelijan suullisen esityksen adhd-oireyhtymästään. Puheeksi otto mahdollisti toisten opiskelijoitten hyväksynnän ja kunnioituksen, mutta myös tuen saannin. 18

19 3. Opi oppimaan -opintojakson toteutuksia Anne Aalto 3.2. Oppimis- ja työskentelytyylikartoitukset merkonomiopiskelijan oppimisen välineenä Erilaiset oppijat yhteinen koulu projektiin liittyvänä olen dokumentoinut Opi oppimaan opintojakson toteuttamisen kolmelta liiketalouden perustutkintoa opiskelevalta ryhmältä. Yksi ryhmistä aloitti opintonsa syksyllä 2004 ja kaksi syksyllä Opiskelijoita oli yhteensä 30 ja Opi oppimaan opintojakso toteutettiin heidän ensimmäisen opiskeluvuotensa alussa. Kaikille kolmelle ryhmälle opetin Opi oppimaan opintojakson lisäksi samaan aikaan yhteisten pakollisten opintojen äidinkielen ensimmäistä opintojaksoa. Se mahdollisti oppimis-, työskentely- ja vuorovaikutustyylien kartoituksen ja tulosten analysoinnin sekä opiskelu- ja työskentelystrategioiden harjoittelun limittämisen toisiinsa. Käytetyt kartoitusmenetelmät Selvitelläkseni eri oppimis- ja työskentelytyylikartoitusten toimivuutta kokeilin eri toteuttamismenetelmiä kunkin ryhmän opintojaksoilla. Osa kartoituksista oli samoja, mutta pääasiallinen työskentelyväline vaihteli. Yhdellä ryhmällä oli käytössä Jyväskylän yliopiston erityisopetuksen osaston hallinnoima suomenkielinen versio Dunnin ja Prashnigin oppimistyylianalyysistä, toisella Marckwort Kouluttajat-Consultants Oy:n yksinoikeudella suomentama ja myymä Oppimis- ja työtyyli sekä kolmannella kooste erityyppisistä julkaisu- ja nettimateriaaleista poimituista kartoituksista. Opi oppimaan opintojaksojen työskentelytavoitteista ja tavoista Opi oppimaan opintojaksojen tavoitteina oli, että opiskelija selvittää oman oppimisensa ja työskentelynsä keskeiset vahvuudet ja kehittämiskohteet. Hän oppii tunnistamaan ja hyödyntämään omaa oppimis- ja työtyyliään opiskelussaan sekä työskentelyssään. Oman oppimisensa asiantuntijuutta hän voi hyödyntää myös opetus- ja ohjaustilanteissa osaamalla kertoa vahvuuksistaan ja tuen tarpeistaan sekä itselleen parhaiten soveltuvimmista tukemisen muodoista. Erilaisuuden ymmärtäminen, hyväksyminen ja hyödyntäminen johtaa voimavarojen käyttöön. Marckwort Kouluttajat Consultants Oy 19

20 Erilaiset oppijat monta tapaa oppia Kolme eri toteutustapaa Yksi opiskeluryhmä käytti pääasiallisena oppimis- ja työskentelytyylinsä kartoitusmenetelmänä Dunnin ja Prashnigin OppimisTyyliAnalyysiä (OTAanalyysi), jonka käyttöön Jyväskylän yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen erityiskasvatuksen osastolla oli lisenssi ja jota kautta kartoitus oli suomeksi ostettavissa. Kartoitus koostui 48:sta neljän väitteen kohdasta, joihin oli tarkoitus vastata sen perusteella, miten opiskelija haluaisi toimia opiskellessaan uutta ja/tai vaikeaa asiaa, joutuessaan keskittymään tai työstäessään itselleen vaikeaa tehtävää. Yksilöprofiilin lisäksi vastausten perusteella työstettiin myös koko luokasta ryhmäprofiili. OTA-analyysin käytön hyviä puolia oli opiskelijoiden mielestä kartoituksen kattavuus (49 yksittäistä elementtiä 6 perusalueelta), ohjaavuus (miten ja minkä tyyppisissä tilanteissa jokin ominaisuus on hyödynnettävissä), profiilin kiinnostavuus ja sen rakenne (kahdella ensimmäisellä sivulla palkkikuviona yleiskuva ja sen jälkeen kirjallista kuvausta vahvuuksista, kehittämistarpeista ja itsensä kehittämisen keinoista) sekä ryhmäprofiilin hyödyllisyys: näkyy selkeästi, että ryhmän opiskelijoilla on erilaisia vahvuuksia ja tuen tarpeita. Hankaluuksina jotkut opiskelijat mainitsivat väitteiden käsittelyn vaikeuden: osa väitteistä hankalaselkoisia, ja opiskelijat tarvitsivat opettajan apua ymmärtääkseen väitteen ja pystyäkseen vastaamaan (esim. opiskelijoille vierasta sanastoa: häiriötekijä, auktoriteettiasema, vertaisryhmä); kartoituksen tekemisen raskauden (8 sivua) sekä profiilin laajuuden. Kävin profiilin lävitse jokaisen opiskelijan kanssa erikseen, ja teimme yhdessä yhteenvedon, johon sisällytimme profiilin keskeiset asiat sekä opiskelijan oman näkemyksen samasta asiasta, esimerkiksi Aistimieltymykset Esimerkki erään opiskelijan yhdestä työstetystä oppimisprofiilin osasta (yht. osia 6 kpl) Aistimieltymykset K a r t o i t u k s e n p e r u s t e e l l a o p i s k e l i j a * tarkkailee usein sitä, mitä ympärillä tapahtuu, niin että keskittyminen käsiteltävään asiaan on vaikeaa * hyötyy monien aistikanavien käytöstä opiskelussa 20

21 3. Opi oppimaan -opintojakson toteutuksia * kyllästyneenä näpertelee mielellään käsillään * on vahvasti tunneihminen, jolle ilmapiiri ja tuntemukset ovat tärkeitä. K e s k u s t e l u s s a o p i s k e l i j a s a n o o * helposti näpertelevänsä käsillään varsinkin jos tuntee olonsa turvattomaksi eikä oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä * tulevansa tuskaiseksi, jos opettaja koko ajan vaan puhuu, eikä tiedä, milloin se loppuu ja mitä sitten tulee. Toisen opiskeluryhmän pääkartoitusmenetelmänä oli Marckwort-koulutusyhtiön oppimis- ja työtyyli kirja. Kirja koostuu 9 osasta: johdannosta aiheeseen, kuudesta oppimista ja keskittymistä käsittelevästä kartoitusosiopaketista, yhteenvedosta sekä oppimis- ja työtyyliprofiililomakkeesta, johon on kerättävissä kuuden kartoitusosion tulokset. Opiskelijoiden mielestä kirjan vahvuutena oli kiinnostavuus, laadukkuus, voimaannuttavuus, selkokielisyys, helppotäyttöisyys sekä ajatuksia herättävät miete- ja iskulauseet. Hankaluutena yksi opiskelija mainitsi pistelaskun 21

22 Erilaiset oppijat monta tapaa oppia vaikeuden. Kirja ei myöskään soveltune välttämättä itseopiskelumateriaaliksi, sillä kaksi opiskelijaa, jotka halusivat opintojakson hyväksiluvusta huolimatta kirjan täytettäväkseen, eivät pystyneet ilman ohjausta laskemaan kartoitusten tuloksia eivätkä mieltäneet, miten tuloksista voi saada kootuksi yleiskuvan omista oppimis- ja työvalmiuksistaan. Opiskelijan itseään, opettajia ja muita ryhmäläisiä varten työstetty pääkohtiin keskittynyt mind map kartoituksen kertomasta: Kolmannen ryhmän kartoitusmateriaali koottiin kirjojen ja nettimateriaalien testeistä. Kartoituskohteet olivat samat kuin kahdella muullakin ryhmällä. Muiden ryhmien tapaan opiskelijat tekivät oppimisen ja työskentelyn eri osaalueita avaavia ja analysoivia tehtäviä. Heillä kuten muillakin ryhmillä oli tehtävänä esimerkiksi * työstää oma oppimishistoria (vahvuudet, tuen tarpeet ymv.): esim. mind map, väliotsikoitu luettelo tmv. * tehdä mind map itsestään oppijana ennen kartoituksia ja kartoituksien jälkeen sekä arvioida, antoivatko kartoitukset lisäarvoa * pohtia ryhmässä omaa oppimista sekä oppimiseen ja opiskeluun liittyvää vuorovaikutusta * kirjoittaa teksti omasta oppimis- ja vuorovaikutustyyliprofiilista mielletyyppikartoituksen tuloksen sekä itsetutkiskelun pohjalta, josta on seuraava esimerkki: Opin kuuntelemalla, jos asia kiinnostaa, mutta parhaiten tekemisen kautta, kirjoittaminenkin auttaa. Kuunteleminen on vaikeaa meluisassa ja hälyisässä tilassa. Voi olla, että muiden mielestä ei ole niin meteliä, mutta minun täytyy aina yrittää ottaa kaikista kuulluista äänistä selvää. Oppimistyyliprofiilin työstäminen erillisistä kartoituksista mahdollistaa luontevammin kuin valmis kartoituspatteristo yksilöllisen kartoitusten valinnan, mutta se vaikeuttaa kokonaisuuden työstämistä. On haasteellista ohjata yhteenvedon tekemistä, kun kartoitukset eivät esim. laajuudeltaan ja tarkkuudeltaan ole yhteismitallisia. Vaarana on myös, että anti olematon ja viihteellisten lehtien horoskooppi- tai Testaa, oletko uskollinen luonne tyyppinen. 22 Ensimmäisen ryhmän analysoidut kartoitustiedot tuotiin muiden opettajien käyttöön opettajien ja ryhmän muiden tukihenkilöiden (opiskelijahuollon yhteyshenkilö sekä luokka-avustaja) yhteisessä opetuksen suunnittelupalaverissa. Kahden muun ryhmän tiedot jaettiin ryhmiä opettaville siten, että opiskelijat liittivät luokkakuvaansa puhekuplan, johon sisällyttivät olennaisimpana pitämänsä oppimis- ja työtyylitiedon. Kuva kopioitiin jokaisen opettajan käytössä olevan ryhmän poissaolojen keruulomakkeen kääntöpuolelle.

23 3. Opi oppimaan -opintojakson toteutuksia 23

24 Erilaiset oppijat monta tapaa oppia Sirpa Jonninen 3.3. Kokemuksia opi oppimaan opintojaksosta kelloseppäopiskelijoilla Orientaatio Opi oppimaan opintojakson ajankohta oli ensimmäisellä jaksolla, elo-syyskuussa, osana pakollista äidinkielen kurssia. Teemaan käytettiin n. 20 tuntia. Kohderyhmänä oli kelloseppäosaston aloittava luokka. Luokan vastuuopettaja (kelloseppäosaston teorian- ja ammatinopettaja) oli mukana projektissa. Hän suoritti juuri erityisopettajaopintoja, ja oli ottanut siellä yhdeksi teemakseen oppimistyylit. Jaoin opiskelijoille opiskelutaitoon liittyvää materiaalia, jota he työstivät ryhminä toisille esitettäväksi. Aiheina oli muisti sekä oppimistyylit ja -mieltymykset. He tekivät Mind managerilla aiheistaan mind mapeja, joitten avulla he sitten esittelivät asian muulle luokalle. Jokainen ryhmän jäsen otti aina oman vastuualueensa aiheesta. Esitysten aikana ja lopuksi oli mahdollisuus kysymyksiin. Lopuksi oli kokoava yhteiskeskustelu. Menetelmänä oli siis yhteistoiminnallinen oppiminen. Käsiteltiin myös muita opiskelutaitoon liittyviä asioita opettajajohtoisen keskustelun avulla. Aiheina olivat opiskeluasenteet, motivaatio, oppimistapahtuman kulku, osaamisen tasot, ylioppiminen, jaettu oppiminen, siirtovaikutus, opiskelun suunnittelu ja opiskelutekniikka (aktiivisuus tunneilla, lukutekniikka). Minä oppijana itsearviointi Orientaation jälkeen opiskelijat tekivät erilaisia opiskeluasenteisiin, oppimistyyleihin ja mieltymyksiin sekä aivodominanssiprofiileihin liittyviä pienimuotoisia kartoituksia. Niitten pohjalta he tekivät ensin Minä oppijana mind mapin, ja sitten vielä selventävän kirjoitelman. He esittelivät mind mapinsa avulla suullisesti, millaisia he ovat oppijoina. Esittelyä oli kuuntelemassa myös luokan vastuuopettaja. Esityksen aikana ja sen jälkeen sai tehdä kysymyksiä ja tarkennuksia. Erityisesti vastuuopettajan esittämät kommentit ja kysymykset saivat aikaan laajan yleisen keskustelun ihan käytännön asioista. 24

25 3. Opi oppimaan -opintojakson toteutuksia Eräs opiskelijaprofiili opiskelijan oman itsearvioinnin pohjalta Aki on 35-vuotias helsinkiläinen kelloseppäopiskelija. Hän on aiemmin käynyt peruskoulun. Sen jälkeen hän on ollut työelämässä. Hänen oppimisasenteensa ja motivaationsa on samaa tasoa peruskallion kanssa, eli järkähtämätön. Tunnilla tehdyn kartoituksen mukaan hänen asenteensa ja motivaationsa olivat keskitasoa, mikä ei hänen mielestään pidä paikkaansa. Hänen mielestään tässä ja kaikissa muissakin testeissä ja kartoituksissa lopputulos on liiaksi riippuvainen päivän kunnosta. Lopputulokseen vaikuttavat esim. nälän tunne, väsymys, perhe/parisuhdetilanteet jne., jotka saattavat heilauttaa psyykkistä ja fyysistä tilaa. Tästä syystä hän suhtautuu epäilevästi kaikkiin testeihin ja kokeisiin, joissa mitataan/arvioidaan ihmistä ottamatta huomioon yksilön tarpeita. Fysiologisista tekijöistä hän mainitsee ensin syömisen ja juomisen. Kotona hän kerää ympärilleen pientä syömistä ja runsaasti juotavaa, jotta ei tarvitsisi keskeyttää opiskelua jääkaapilla käyntiä varten. Koulussa opiskelu on jaksotettu siten, että taukoja tulee tiheään, jolloin naposteltavaa ja juotavaa ei tarvitse ottaa mukaan tunnille. Poikkeus on työpajatyöskentely, jota saattaa olla 8 tuntia, joitten aikana ainoat tauot ovat ruokatauko ja kaksi kahvitaukoa. Niille tunneille hän käy useasti ostamassa limua, jonka avulla hän pyrkii pitämään verensokerin sillä tasolla, että mieli pysyy virkeänä ja keskittymiskyky korkealla. Liikkuminen on hänen mielestään tärkeä osa opiskelun sujuvuuden kannalta. Kauan paikallaan istuessa hartiat puutuvat, mistä seuraa päänsärky ja pahantuulisuus. Vuorokaudenajoista hänelle hyvää opiskeluaikaa ovat kaikki muut paitsi varhaiset aamut. Ympäristötekijöistä (valaistus, lämpö, äänet, kalustus) ovat kaikki hänelle yhdentekeviä. Hänelle suurin yksittäinen opiskeluun vaikuttava tekijä on henkisen tilan lisäksi opiskeltavan aiheen mielenkiintoisuus. Jos aihe ei ole kiinnostava, hänen ajatuksensa lähtevät harhailemaan minne sattuu. Opiskelutilanteitten sosiaalisten tekijöitten suhteen hän sanoo ehdottomasti olevansa yksintyöskentelijä. Hän rupeaa purnaamaan heti, jos joutuu tekemään ryhmätyötä. Hänen mielestään tämä johtuu siitä, että hän ei pidä ihmisistä niin paljon, että kaipaisi heitä koko ajan ympärilleen. Toisaalta hän ei pidä itseään kummoisena keskustelijana, vaikka hän pitääkin keskuste- 25

26 Erilaiset oppijat monta tapaa oppia lusta silloin, kun se sopii hänelle. Auktoriteeteista hän ei pidä; hän ei kykene toimimaan normaalisti, jos joku on koko ajan hönkimässä niskaan. Toisaalta hän pitää tiedosta, että joku on paikalla silloin, kun tarvitaan. Hän ei noudata mitään rutiineja, vaan toimii aina fiilispohjalta. Hän pitää siis työskentelytapojen monipuolisuudesta, hän on muutos- ja vaihtelunhaluinen. Aivopuoliskojen toiminnasta tehtiin kaksi kartoitusta, joista toinen väitti hänen käyttävän oikeaa aivopuoliskoa dominoivasti, toinen taas vasenta. Koska tulokset ovat näin päinvastaiset, ja ikään kuin kumoavat toisensa, ei hänelle mielestään jää muuta vaihtoehtoa kuin laittaa itsearviointiin omia pohdintoja aiheesta. Hänen mielestään hänen molemmat aivopuoliskonsa toimivat moitteettomasti, aika ajoin jopa ylikierroksilla. Vaikka hän onkin analyyttinen jopa rasittavuuteen asti, eikä hyväksy mitään suoralta kädeltä ilman perusteluja, hän pyrkii luomaan välittömästi kokonaiskuvan asioista ja tilanteista. Kokemus on tosin osoittanut, että tilannearviointi on usein erheellinen ja hän joutuu ottamaan takapakkia. Hän on siis varsin impulsiivinen ihminen, mikä puhuu sen puolesta, että hän käyttää oikeaa aivopuoliskoa, kun taas analyyttisyys on tunnusomaista vasemman aivopuoliskon käyttäjille. Hän vihaa ryhmätyötä, hän on parhaimmillaan saadessaan työskennellä yksin, mikä taas puhuu vasemman aivopuoliskon hallitsevuudesta. Mieltymys käytännöllisiin opiskelutehtäviin taas puhuu oikean aivopuoliskon hallitsevuudesta. Oppimistyyleistä hän käyttää visuaalista, auditiivista ja kinesteettistä säännöllisesti ja koko ajan. Hän ei erittele niitä toisistaan, vaan käyttää niitä mielestään kohtalaisen hyvällä menestyksellä. M i t ä s i t t e n? Jokainen opiskelija toi vuorollaan esille omaan opiskelijaprofiiliinsa liittyvät vahvuudet ja rajoitukset. He itse tulivat näin paremmin tietoisiksi niistä. Vastuuopettaja teki muistiinpanoja, joita hän sanoi käyttävänsä ihan konkreettisten ehdotusten tekemiseen siitä, miten esim. oppimisympäristöä voitaisiin parantaa. Myös sosiaaliseen vuorovaikutukseen liittyvistä asioista oli paljon puhetta, esim. siitä, miten paljon ohjausta tarvitaan tuntien aikana. Oppimistyyleihin liittyen tuli esille esim. se, että monet opiskelijat haluavat opiskella asioita mallinnuksen avulla, ei vain teoriassa, miten joku asia tehdään. Oli myös paljon keskustelua analyyttisten ja holististen opiskelijoiden eroista ja niitten vaikutuksesta työskentelyyn. 26

27 3. Opi oppimaan -opintojakson toteutuksia Kelloseppälinjan ammattipuolen yhteistyökumppani tuli myös paremmin tietoiseksi erilaisista opiskelutaitoon liittyvistä asioista, mitä hän voi hyödyntää erityisopettajaopinnoissaan ja käytännön töissä täällä koulussa. Hän lupasi myös merkitä opiskelijan HOJKSiin joitakin asioita, joita pitäisi ottaa huomioon opiskelijoitten kohdalla. Näin opettajien välinen yhteistyö voimaannutti molempia osapuolia. 27

28 Erilaiset oppijat monta tapaa oppia 4. Hops opiskelija oman oppimisensa asiantuntijana 28

29 4. Hops - opiskelija oman oppimisensa asiantuntijana Seija Eskola Henkilökohtainen opiskelusuunnitelma, HOPS, on opiskelijan kehittymissuunnitelma, joka pohjautuu opiskelijan yksilöllisiin tarpeisiin ja tukee urasuunnittelua ja itsearviontia. Opiskelija ja opettaja tai opettajat laativat sen yhteistyössä. Lähtökohtana ovat opetussuunnitelman tavoitteet sekä opiskelijan omat tavoitteet. Hopsissa huomioidaan myös opiskelijan tausta ja pyritään sitouttamaan ja motivoimaan opiskelija suunnitelman toteuttamiseen. Toteutusta ja seurantaa tuetaan jatkuvasti opinto-ohjauksella. Tarvittaessa suunnitelmaa muutetaan opintojen edetessä. (Opetussuunnitelman perusteet) Hops sisältää oppimisen tavoitteet, opintojen suoritustavat ja ajoituksen, opintojen arvioinnin, aiemmin hankitun osaamisen tunnustamisen ja työssäoppimisen suunnitelman. Hopsin tulisi olla arjen opetuksen ja ohjauksen työväline. Hyödyt opiskelijan näkökulmasta: antaa mahdollisuuden omien tavoitteiden ja edellytysten mukaiseen opiskeluun kehittää ja tukee suunnitelmallisuutta opiskelussa auttaa oman oppimisen pohdinnassa ja tiedostamisessa antaa mahdollisuuden osallistua ja vaikuttaa oman opiskelunsa edistymiseen Hyödyt opettajan näkökulmasta tukee opetuksen suunnittelua ja seurantaa selkiyttää opetuksen tavoitteita lisää opiskelijatuntemusta tukee opiskelijalähtöisen opetuksen kehittämistä Miettinen (2004) mukaeltu 29

30 Erilaiset oppijat monta tapaa oppia HOJKS Erityisopetusta tarvitsevalle opiskelijalle laaditaan kirjallinen henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma, HOJKS. Se sisältää seuraavat asiat: - suoritettava tutkinto, opetuksessa noudatettavat opetussuunnitelmien perusteet ja tutkinnon laajuus - opiskelijalle laadittu henkilökohtainen opetussuunnitelma - erityisopetuksen perusteet - opiskelijan saamat erityiset opetus- ja oppilashuoltopalvelut opetuksessa ja sen yhteydessä - muut henkilökohtaiset palvelut ja tukitoimet (Asetus 811/1998 8) Hojks on moniammatillinen työkalu, joka jakaa tehtävät, vastuut ja roolit henkilöstölle opiskelijan tukemisessa ja mahdollistaa jatkuvan opiskelun seurannan. Hojks laaditaan yhteistyössä opiskelijan, tarvittaessa hänen huoltajansa, sekä opettajien ja opiskelijahuollon asiantuntijoiden kanssa. Hojks tarkistetaan yleensä vähintään kaksi kertaa vuodessa. Toteutumista seurataan säännöllisesti esim. jokaisen jakson jälkeen. Henkilökohtainen opiskelusuunnitelma, HOPS, sisältyy erityisopiskelijoilla hojksiin. Hopsin kehittäminen Kehitimme kahdessa ryhmässä hojksin osana olevaa henkilökohtaista opiskelusuunnitelmaa, hopsia ja sen tukemisen prosessia siten, että opiskelijan oma vastuunotto ja mahdollisuuden vaikuttaa omaan ohjaukseensa ja opetukseensa lisääntyi. Tavoitteena oli opiskelijan oman asiantuntijuuden esille nostaminen oppimisen vahvuuksien ja kehittymistarpeiden arvioinnissa, oppimisen suunnittelussa ja toimenpiteiden toteuttamisessa. Erityistä huomiota kiinnitimme myös oppimistyylien ja strategioiden arviointiin, huomioonottamiseen ja oppimisen taitojen kehittymisen tukemiseen koko koulutuksen aikana Kokeiluryhminä olivat valmentavan ja kuntouttavan opetuksen ja ohjauksen opiskelijaryhmä ja näyttötutkintoon valmistavan aikuiskoulutuksen ryhmä. Kokemukset kokeiluryhmissä olivat hyviä: oppimisen tavoitteiden miettiminen, omien vahvuuksien ja tuen tarpeiden sekä oppimistyylin hyödyntäminen sekä itsenäisessä opiskelussa että ohjaus- ja opetustilanteissa selkiytyi. Kehitimme tätä tarkoitusta varten myös hops-lomakkeita ja hops-prosessia. 30

31 4. Hops - opiskelija oman oppimisensa asiantuntijana Seija Eskola 4.1 Oppimisen taitojen kehittyminen valmentavassa koulutuksessa Valmentavan ja kuntouttavan opetuksen ja ohjauksen yleistavoitteena on, että opiskelija saa kuvan työelämästä, erilaisista ammateista ja koulutuksen vaihtoehdoista sekä kehittyy omien tavoitteiden ja mahdollisuuksien arvioinnissa. Tavoitteena on myös että, opiskelija kehittyy tiedonhankinnassa ja löytää itselle parhaiten soveltuvan ja turvallisen tavan työskennellä. Koulutuksessa painotetaan itseluottamusta omiin kykyihin, päivittäisissä elämän tilanteista selviytymistä ja elämänhallinnan taitojen kehittymistä (Vammaisten opiskelijoiden valmentava ja kuntouttava opetus ja ohjaus ammatillisessa koulutuksessa, Opetussuunnitelman perusteet 2000). Oppimisen taitojen kehittyminen on keskeistä valmentavan ja kuntouttavan opetuksen ja ohjauksen aikana kaikissa opinnoissa. Koulutuksen jälkeen opiskelijat sijoittuvat pääsääntöisesti jatko-opintoihin. Kokeilun tavoitteet ja toteutus Kokeiluryhmänä oli sosiaali- ja terveysalan opintoihin valmentavassa ja kuntouttavassa opetuksessa ja ohjauksessa (Valpas) opiskelevat nuoret v ja Opiskelijoilla oli kaikilla jonkinasteisia oppimisvaikeuksia. Koulutuksen laajuus on 40 ov. Kehittämishankkeen tavoitteena oli opiskelijalähtöisen henkilökohtaisen oppimissuunnitelman mallin kehittäminen ja hyödyntäminen opiskelujen edetessä sekä oppimistaitojen tiedostaminen ja kehittäminen valmentavassa koulutuksessa. Hankkeen aikana erityisen huomion olen kiinnittänyt seuraaviin seikkoihin: - opiskelijalähtöinen hojks/hops työskentely koulutuksen eri vaiheissa - oppimisen tarkastelu ja omien vahvuuksien ja kehittämiskohtien tiedostaminen - oman oppimistyylin tiedostaminen ja kehittäminen - erilaisten oppimis- ja opetusmenetelmien kokeilu ja niissä harjaantuminen - yhteistyökäytäntöjen kehittäminen 31

32 Erilaiset oppijat monta tapaa oppia Toteutin ryhmissä oppimistyylin tunnistamismenetelmien kokeiluja, kehitin Opi oppimaan kurssin sisältöjä ja toteutustapaa, hops-lomaketta ja sen työstämisprosessia: opiskelijan itsearviointi, pitkän tähtäyksen tavoitteet, opintojaksojen tavoitteet, työskentelytapa ja arviointi sekä yhteistyö. Pyrin myös luomaan mallia oppimistaitojen tietoiseen kehittämiseen koulutuksen aikana ja portfolio-työskentelyyn sekä tiedon välittämiseen opiskelijan oppimisen taidoista kirjallisesti ja suullisesti muille opettajille ja työpaikkaohjaajille. Lukuvuonna hyödynnettiin edellisen lukuvuoden kokemuksia ja hanke toteutui lähinnä Opi oppimaan kurssina ja yhteistyönä eri opettajien ja opiskelijahuollon yhdyshenkilön kanssa. Tu l o k s i a o p i s k e l i j o i d e n n ä k ö k u l m a s t a Kokeiluryhmien opiskelijat oppivat tunnistamaan omaa tapaansa oppia ja hyödyntämään sitä opiskelussa sekä pohtimaan ja kehittämään oppimistaitojaan. Opiskelijat oppivat myös itsearviointia ja asettamaan tavoitteita. Koulutuksen alussa opiskelijat kuvasivat opiskelun tavoitteita mm. seuraavasti Haluaisin opiskella lähihoitajaksi, sillä tykkään auttaa ihmisiä. Tavoitteeni on tehdä kaikki tehtävät huolellisesti, olla rauhallinen, kuunnella, mitä opettaja sanoo Että olis joku koulutus. ja mahdollinen työpaikka Siivoaminen kiinnostaa, tukea vapaa-ajan taidoissa Matematiikassa eteenpäin ja enemmän tukea, lastenhoitajaksi tulevaisuudessa Oppimistapaansa ja toiveita ohjaukseen ja opetukseen opiskelijat kuvasivat mm. seuraavasti: Jos tarvitsen apua, niin tarvitsen apua tehtävissä, sillä joskus tuntuu, että tehtävät on vaikeita. Minä pyydän aina rohkeasti apua Tykkään siitä, että teen yhden tehtävän kerrallaan. Muuten menen sekaisin jos minulla on monta tehtävää kerrallaan. Minulla on hyvä kärsivällisyys tehdä erilaisia tehtäviä. Pidän enemmän siitä, että saan tehdä omassa rauhassa tehtävät sillä pidän siitä omasta rauhasta. Toivon, että saisin yksin tehdä tehtäviä 32

33 4. Hops - opiskelija oman oppimisensa asiantuntijana Tavarat järjestyksessä, jämptiys, opin kuulemalla ja tekemällä Olen tarkkaavainen, opin parhaiten tekemällä, välillä tarviin ohjausta ja joskus pärjään itsenäisesti. Koulutuksen lopuksi opiskelijat tiivistivät oppimisprosessinsa ja oppimisen taidoissa kehittymisensä portfolioon. Hops-lomake Kehitin opiskelijalähtöistä hops-lomaketta ja -prosessia. Hops-lomake koostui kansilehdestä ja opintokokonaisuuksittain etenevästä opiskeluohjelmasta. Hopsin tekeminen aloitettiin oman elämäntilanteen ja tulevaisuuden haaveiden pohdinnalla. Opiskelijat oppivat myös tunnistamaan omia vahvuuksiaan ja tuen tarpeitaan. Opiskelija kirjasi nämä tiivistetysti HOPS:n kansilehdelle. Sen lisäksi tutkittiin oppimista ja opetusta ja opiskelijat tekivät oppimistyylitestejä sekä pohtivat millaista ohjausta ja opetusta he toivovat. Myös tämä tieto sijoitettiin HOPS:n kansilehdelle. HENKILÖKOHTAINEN OPISKELUSUUNNITELMA Nimi Omat tavoitteeni koulutukselle Vahvuudet Tuen tarpeet Oppimistyyli Muuta huomioitavaa 33

34 Erilaiset oppijat monta tapaa oppia Seuraavat sivut hopsissa koostuivat opetussuunnitelman opinto-kokonaisuuksista, jossa oli paikka lähtötilanteelle, tavoitteille ja ohjauksen ja opetuksen periaatteille ja menetelmille sekä arvioinnille. Tätä tehtiin yhteistyössä opiskelijan, vastuuopettajan ja opintojaksoa opettavan opettajan kanssa. Liitteessä 2 on esimerkki opettajan lomakkeesta. Oleellista hops-prosessin ja oppimisen taitojen kehittymisen tukemisessa koulutuksen aikana on ryhmän vastuuopettajan rooli. Hän tukee opiskelijoiden prosessia pitkäjännitteisesti ja toimii tiedonvälittäjänä ja tukena toisille opiskelijaa opettaville. Tieto oppimisvalmiuksista ja tyyleistä tulisi kirjata hojksiin osaksi hopsia. Hopsin tulisi olla kuitenkin helppokäyttöinen ja selkeä, jotta se toimisi opettajan ja opiskelijan oppimisen ja ohjauksen suunnittelun ja toteuttamisen apuvälineenä. Oppimistaitojen kehittyminen ja tukeminen koulutuksen aikana Hankkeen aikana selkiytyi oppimistaitojen kehittymisen prosessi valmentavan koulutuksen aikana. Myös opiskelijalähtöisestä koulutuksesta ja oppimisen suunnittelusta sain hyviä kokemuksia ja malleja, joita on edelleen kehitettävä. Opetusmenetelmäkokeiluja olisi voinut olla enemmän ja myös eri opettajien yhteisprojekteja. Opintoihin valmentavassa ja kuntouttavassa opetuksen ja ohjauksen koulutuksessa tarvitaan systemaattista oppimaan oppimisen taitojen ohjausprosessia koulutuksen aikana. Tässä työssä opettajien välinen yhteistyö on ensiarvoisen tärkeä. Seuraavassa kuviossa kuvaan oppimistaitojen kehittämisen prosessia valmentavassa koulutuksessa. 34

35 4. Hops - opiskelija oman oppimisensa asiantuntijana O p i s k e - l u v a i h e Ta v o i t - t e e t j a s i s ä l l ö t O p i s k e l i - j a v a l i n t a Omat suunnitelmat ja tavoitteet koulutukselle HOJKS:n pohja Oppimisen taidoista keskustelu ja tavoitteiden alustava asettaminen O p i s k e l u n a l k u O p i n t o j e n a i - k a n a j a o p i n t o - j a k s o n a i k a n a Opiskelijalähtöisen HOJKS-työskentelyn käynnistys Oman opiskelun suunnittelu: nykytilanne, omat tavoitteet, vahvuudet ja kehittämistarpeet Motivoituminen ja orientoituminen oppimisen tarkasteluun Oppimistyylien kartoitus ja hyödyntäminen opiskelussa Tiedon levitys muille opettajille ja hyödyntäminen opetuksessa ja ohjauksessa Tiedonvälitys ja jakson opetuksen suunnittelu yhteistyössä Opetus pyritään toteuttamaan opiskelijoiden tavoitteet, vahvuudet ja kehittämistarpeet sekä oppimistyylin huomioivaksi Opiskelijoiden oppimistaitojen kehittäminen Jatkuva HOJKS-työskentely Oppimistyylin hyödyntäminen työssäoppimisen ohjauksessa K o u l u - t u k s e n l o p u s s a Tietoisuus omasta oppimisesta ja omasta työtavasta Tiedonsiirto jatko-opiskelupaikkaan O h j a - u k s e n m e n e t e l - m ä t Koulutuskokeilu ja haastattelut Kyselylomake pohjana Yksilökeskustelut Tehtävät HOJKS- ja sen osana HOPS-lomake ja Ryhmäopetus Kontaktiopetus ja harjoitukset Oppimistyylitestit Keskustelu Oma oppimiskuva, minä oppijana Ryhmäprofiili Porfolion aloittaminen Palaverit opettajille Yhteenvedot opettajille Yhteissuunnittelukokous: ennen jaksoa, jakson lopussa HOPS-lomake apuna Opiskelijalähtöinen opetuksen ja oppimisen suunnittelu Monipuoliset opetus- ja oppimismenetelmät Tila- ja sisustusjärjestelyt Oppimistehtävien vaativuuden kasvattaminen vähitellen ja opetuksen eriyttäminen Oppimistyylin tarkastelu Portfolion täydentäminen osaamiskansioksi Jatkosuunnitelmat ja yhteistyö tulevan opiskelupaikan kanssa Keskustelut työpaikkaohjaajan kanssa Koulutuksen päättövaiheessa opiskelija oli löytänyt tulevan koulutusalansa, pystyi asettamaan sekä lyhyen että pitkän aikavälin tavoitteita oppimiselleen, hahmotti omia vahvuuksiaan ja tuen tarpeitaan oppimisessa ja uskalsi tuoda esille toiveitaan opetukselle ja ohjaukselle. Opiskeluun hän oli löytänyt myönteistä asennetta ja luotti enemmän itseensä oppijana. Opiskelija oli myös harjoitellut eri oppimismenetelmiä. 35

36 Erilaiset oppijat monta tapaa oppia Oppimisen taidot valmentavassa koulutuksessa Kävin keskustelua n. 20 valmentavan koulutuksen opettajan kanssa. Kokosimme yhteen oppimisen taitoja, joita pyrimme valmentavan koulutuksen aikana kehittämään. Tämä yhteenveto on jäsennettynä seuraava: Taitoja on kuvattu varsin laajasti ja haasteet yhden vuoden koulutukselle ovat suuret. Jokainen opiskelija on myös yksilö vahvuuksineen ja kehittymisen tarpeineen. Tässä yhteenvedossa nousee keskeiseksi oppimisen taitoihin liittyväksi tavoitteeksi valmentavassa ja kuntouttavassa opetuksessa ja ohjauksessa myönteisen oppimisasenteen ja opiskelumotivaation edistäminen ja strategioiden opettelu. 36

37 4. Hops - opiskelija oman oppimisensa asiantuntijana Satu Alppi 4.2 Tavoitteista totta aikuisopiskelijan HOPS oppimisprosessin tukena Lukuvuosina kehitin hops-käytäntöä merkonomin näyttötutkintoon valmistavan ryhmän vastuuopettajana tavoitteinani: - aktivoida opiskelija suunnittelemaan, seuraamaan ja arvioimaan omaa opiskeluaan. Se oli yksi orientaation (2 ov/ops) sisältö, jolloin sekä opiskelijat että vastuuopettaja saivat aikaa ja mahdollisuuden hops-prosessiin. - kehittää tähän toimintaan dokumentointi- ja tiedotustapaa, jolla opiskelijan laatima hops tulee häntä opettavien opettajien ja hensusta/näytöstä vastaavien tietoon ja käyttöön. HOPS-prosessi Heti opiskelun alussa avasin opsin rakennetta ja sisältöä ja annoin tehtävän: Laadi itsellesi henkilökohtainen opiskelusuunnitelma, hops, opsia tutkien. Arvioi osaamistasi ja aseta itsellesi tavoitteet sisällön ja arvosanan osalta opintokokonaisuuksittain (7) ja kustakin yhteisestä aineesta (4). Otsikoi tekstisi Tavoitteeni opiskelulle. Käytä apunasi kysymyksiä: - missä olen vahva? mitä jo osaan? Perustele (opinnot / työ / harrastus ym.). - mihin minun pitää ja haluan erityisesti paneutua? Perustele. - minkä koen haastavana? Perustele. - mitä osaamis- ja arvosanatasoa tavoittelen? Perustele. - minkälaista tukea uskon tarvitsevani? Perustele. Äidinkielen tunneilla käsittelimme lisäksi oppimistyylejä ja -menetelmiä ja opiskelijat kirjoittivat kuvauksen Minä oppijana, jonka saattoivat liittää hopsiin etusivuksi. Opiskelija toi kommenttieni pohjalta muokkaamansa tekstinsä omaan hojks-keskusteluunsa 9/04 ja minulla oli se myös. Tavoitteellinen, aktiivinen ja vastuullinen asenne opiskeluun ilmeni heti. Paneutumiseni tekstiin herätti 37

38 Erilaiset oppijat monta tapaa oppia luottamusta ja moni otti jo nyt avoimesti esiin mm. esiintymisjännityksen ja suoritustilanteiden pelon. Sovimme hopsista ja pedagogisista ja opiskelijahuollon järjestelyistä. Mukana oli myös opiskelijahuollon yhdyshenkilö. Kun opiskelija itse kirjoittaa hops-tekstiä ja hallinnoi tiedostoa, hän mieltää itsensä helpommin opiskelunsa subjektiksi kuin jos hän vain hyväksyy tulosteen, jonka vastuuopettaja on kirjannut jonnekin. Opiskelijan hops-tekstille pohjautui myös näyttöön liittyvä hensu-keskustelu, jonka kävimme yhdessä näytöstä vastaavan opettajan kanssa jokaisen opiskelijan kanssa 2/05. Sovittiin, että opiskelija liittää hopsiinsa portfoliosuunnitelman eli luettelon näyttöön aikomistaan töistä ja dokumenteista ja ne molemmat liitetään hensu-sopimukseen. Opiskelijoiden ote omaan näyttösuunnitelmaansa oli aktiivinen ja vastuullinen. Heidän mielestään hopsia olisi voinut hyödyntää paremmin, näytön yksilöllisen suunnittelun ja toteutuksen apuna. Näyttövastaava näki uuden toimintatavan hyvänä ja katsoi, että olisi voinut perehtyä hopseihin paremmin. Opiskelijalle on erittäin tärkeä kokemus se, että hänen kirjoittamansa hops luetaan, siihen viitataan, siitä puhutaan ja että sitä varsinkin käytetään. Oppimisen ja onnistumisen ilo näkyi ja kuului, kun opiskelijat lukivat hopsiaan välietapeilla 3/05 ja 9/05 ja kirjoittivat siihen arvionsa tavoitteiden saavuttamisesta. Aiemmin heprealta kuulostaneet ops-termit avautuivat nyt opittuina taitoina ja saadut numeroarvosanat mieltyivät taas oppimissisällöiksi, merkitykselliseksi henkiseksi pääomaksi. Tämä sisäinen onnistumisen kokemus lisäsi entisestään sisäistä motivaatiota ja halua asettaa hopsiin uusia tavoitteita tuleville opintokokonaisuuksille ja mm. opinnäytetyölle ja vapaaehtoiselle työharjoittelulle, oma oppimis- ja työhistoria, osaaminen ja tulevaisuudensuunnitelmat huomioiden. Nämä olivat samalla hojks-keskustelun lähtökohtana 9/05. Hops-lomake (liite 3) alkoi hahmottua opiskelijoiden halutessa selkeästi näkyviin, mihin opintokokonaisuuteen opintojaksot ja tehtävät kuuluvat. Näin helpottuisi töiden valmistumisen seuranta ja valinta portfolioon/näyttöaineistoon. 38

39 4. Hops - opiskelija oman oppimisensa asiantuntijana Siirtymävaiheessa, valmistumisen kynnyksellä opiskelijat kirjoittivat hopsiinsa tulevaisuudensuunnitelmiaan. Opiskelijoiden voimaantuminen ja täysivaltaistuminen oman oppimisensa asiantuntijoina konkretisoitui vielä kokemuksellisena matkakertomuksena, jonka laadimme yhdessä palautteena koko koulutusajasta. Se päätti hops-prosessin. Hops opettajien käytössä Annoin opiskelijoiden luvalla opettajille tiedon intranetiin talletetuista hopseista ja mm. heitä vaivaavasta jännityksestä ja suoritustilanteiden pelosta aina jakson alussa usealla tavalla: sovituissa ryhmä- tai henkilötapaamisissa, hopsit mukana; sähköpostiviesteillä, liitteinä hopsit ja opettajanhuonekeskusteluissa. Ilmaisin mahdollisuuden ja toiveen yksilöllisiin opetusratkaisuihin ja hopsin tarkentamiseen kunkin opintojakson osalta. Opettajat ottivat käytännön vastaan neutraalin positiivisesti ja osa tuki sitä omalla toiminnallaan, minkä opiskelijatkin huomasivat. Harva kuitenkin otti itse hopsit aktiivisesti puheeksi tai sopi opiskelijoiden kanssa niiden pohjalta oppimissisältöjä ja menetelmiä tai suoritustapoja. Hopsin merkitys ja vaikutus 20 opettajalla: 1 / 3 e i i l m a i s s u t m e r k i t y s t ä, e s i m. ei tullut palaveriin; ei kommentoinut tiedotusta, hopseja, eikä hops-käytäntöä sitä pyytäessäni; ei yksilöllisiä suoritustapoja, esim. yksilö- tai suullista tenttiä, etätehtäviä; ei huomioinut jännitystä ja pelkoja; ei usko toimivan nuorilla 1 / 3 n ä k i m e r k i t y s - t ä l ä h i n n ä o p i s k e - l i j a l l e, e s i m. oli palaverissa tai ilmoitti esteestä; kommentoi tiedotusta, ryhmää tai hopseja tai kysyi asioita; piti käytäntöä hyvänä: auttaa opiskelijaa ymmärtämään opsia ja pyrkimään tavoitteisiin, osasivat yllättävän hyvin arvioida osaamistaan ja asettaa itselleen tavoitteita ; tavoitteita kokoava, hyvä juttu 1 / 3 h u o m i o i o p e - t u k s e s s a, e s i m. kommentoi opiskelijoille hopseja tai keskusteli toteutuksesta; selvitti ja huomioi taito- ja tavoitetason / asenteet opittavaan; käsitteli jännitystä, tuki esiintymistilanteissa; yksilöllisyys tehtävien sisällössä, määrässä ja suoritustavoissa: suullinen tentti, esitys kirjallisena, suoritus erillään muista / toisessa ryhmässä; etätehtäviä; lisäaika; henkilökohtainen tavoitetai arviointikeskustelu 39

40 Erilaiset oppijat monta tapaa oppia Hops opiskelijan kasvun tukena Opiskelijoille hops oli tärkeä, koko opiskelun aikainen prosessityökalu. Useiden henkilökohtaisten keskustelujen lisäksi vastuuopettajan ja ryhmän säännölliset kohtaamiset jäsensivät opiskelun vaiheita ajallisesti ja selkeyttivät oppimiskehystä tiedollisesti ja emotionaalisesti. Kokemukselliset ja yhteistoiminnalliset harjoitukset kiinteyttivät ja kannustivat ryhmää. Tultuaan vahvuuksiltaan, tarpeiltaan ja tavoitteiltaan nähdyiksi, kuulluiksi ja ymmärretyiksi opiskelijoiden itsetunto vahvistui. Mahdollisuuksien näkeminen ja onnistumisen kokemukset lisäsivät itseohjautuvaa toimintaa. Hopskäytäntö tuki ammatillista ja persoonallista kasvua. Hopsin merkitys ja vaikutus opiskelijoilla: O p i s k e l i j o i d e n k o k e m a t h y ö d y t alkutunnelmien purku; yleiskuva opinnoista; selkeytti asioita ja mitä pitäisi oppia; tavoitetasot selväksi; oma tilannekartoitus, historia; oman osaamisen kartoittaminen ja arviointi; tiedostaa omat vahvuutensa ja heikkoutensa; toiveiden selvittäminen asioita tuli mietittyä itsekin tarkemmin, kun keskustelu oli tulossa; jouduin miettimään aikaisempia saavutuksiani/ kokemuksiani opastaa pikkuhiljaa aktiiviseksi omien tehtävien ja hyvinvoinnin eteen; tavoitteiden asettaminen halu toteuttaa tavoitteet; itsearvioinnin opettelua; huomasin osaamiseni; hyvä mieli tavoitteiden ylittymisestä; itseluottamus; oppi olemaan armollinen itselleen, kehitystä tapahtuu kaiken aikaa; sain julki pelkoni, aloitin sen käsittelyn; nousimme kyykystä; lisäsi ryhmähenkeä; sovimme, ettei ketään jätetä; huolehdimme toisistamme hojks-keskustelu oli hyvä; vastuuopettaja luotettava tuki ja turva O p i s k e l i j o i d e n k e h i t t ä m i s t o i v e e t alussa hops selkeäksi: mikä se on, miten voin hyödyntää sitä, miksi se tehdään; opet jotenkin enemmän mukaan; opettajien kannustaminen lukemaan hopseja; jonkinlainen palaute opettajilta, onko lukenut hopsin? heti alussa jäsentää itselle selkeesti tämä logikirjan pito ja oman opiskelun ohjaus, vielä niin että säilyy vapauden ja luovuuden tuntu opet saisivat huomioida tavoitteemme, nyt ei oikein näy toteuttamisessa; opettajat käyttämään sitä enemmän opetuksessa; kokeilla rohkeasti uutta ja säilyttää iki-ihanaa klassista opetuskäytäntöä, hopsin kirjoittaminen ja arvosanatavoitteiden antaminen hieman myöhemmin; voisi olla jo aikaisemmassa vaiheessa opiskelua hensukeskusteluun hops selkeästi mukaan näyttövastaavalle; hopsin ja oman tilanteen huomiointi näytössä 40

41 4. Hops - opiskelija oman oppimisensa asiantuntijana Opiskelijoiden mielestä opettajat voisivat hyödyntää hopsia enemmän tehtävissä (määrä ja sisältö), suoritustavoissa ja opiskelumenetelmissä. Näytön suunnittelussa, toteutuksessa ja järjestelyissä he näkivät suuren tarpeen yksilöllisyyden lisäämiseen. Opiskelijoiden mieleen jäi vahvana muisto niistä tilanteista, joissa opettaja huomioi heidät yksilöinä tai ryhmänä jollakin erityisellä tavalla. Hops arjen työkaluksi onnistumisen rakentamiseen! Opiskelijat saavuttivat tavoitteensa erittäin hyvin. He käyttivät hopsia tuloksellisesti aktiivisen oppimisen työkaluna. Yksilöllisen opetuksen ja näytön työkaluna hops osoitti mahdollisuutensa. Vastuuopettajalle se oli mainio yksilöllinen ja yhteistoiminnallinen ohjaustyökalu ja hops-prosessi jännittävä ja rikastava kokemus opiskelijan rinnalla. Hops oli punainen lanka, joka sitoi opsin osat kokonaisuudeksi, opiskelun vaiheet prosessiksi, yksilöt kiinteäksi ryhmäksi, opiskelijahuollon koulutukseen, valmistavan koulutuksen näyttöön ja vahvimmin opiskelijan toimimaan omia tavoitteitaan kohti. Odotuksilla on taipumus toteutua niin myös opiskelijan hopsissaan kuvaamilla vahvuuksilla ja haluamilla tavoitteilla. 41

42 Erilaiset oppijat monta tapaa oppia 5. Vinkkejä oppimis- ja työskentelytyylien hyödyntämiseen 42

43 5. Vinkkejä oppimis- ja työskentelytyylien hyödyntämiseen opiskelussa ja opetuksessa Anne Aalto 5.1 Vastaanottokanavat: nähdä, kuulla tai tehdä Saamme tietoa ympäröivästä todellisuudesta aistiemme avulla. Aistit liittyvät myös esimerkiksi ajatteluumme, tiedon prosessointiimme, oppimiseemme ja vuorovaikutukseemme. Jokainen meistä oppii asioita eri tavoin, ja myös aistikanavamme saattavat olla eri tavalla painottuneet. Joku saattaa oppia ensisijaisesti näkemällä (visuaalinen oppija), toinen kuulemalla (auditiivinen oppija)ja kolmas tekemällä ja kokeilemalla (kinesteettinen oppija). Oppija voi olla myös sekatyylinen eli pystyy hyödyntämään aistikanavia suhteellisen tasapuolisesti. Olennaista on, että mikään yhdistelmä ei ole toistaan parempi tai huonompi vaan että ne ovat erilaisia. Tilanteen tunnistamisen kautta jokainen voi helpottaa omaa oppimistaan tai saada vuorovaikutustilanteisiin uuden sekä sanoman lähettäjää että vastaanottajaa hyödyttävän näkökulman. Opettajan ja ohjaajan on tärkeää tunnistaa omien vastaanottokanaviensa käytön välinen suhde, sillä oma hahmottamis- ja vastaanottotyyli siirtyy helposti myös opetustyyliksi, jos asiaa ei tiedosta. Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan (Hannaford 1997) n. 50 % opiskelijoista on auditiivisesti rajoittuneita eli heidän on vaikea oppia kuullusta. He tarvitsevat oppiakseen muiden aistikanavien tehokasta aktivoimista. On myös todettu, että visuaalisen ja erityisesti kinesteettisen kanavan merkitys korostuu, mitä heikommin menestyvistä opiskelijoista on kysymys. Monet erityistä tukea tarvitsevat opiskelijat ovat kinesteettisiä oppijoita eli oppivat parhaiten tekemällä ja kokeilemalla, tarvitsevat liikkumista ja reagoivat helposti ilmapiiriin. Koska jokainen muodostaa asiasta oman kuvansa poimimalla ympäröivästä todellisuudesta siitä havaitsemiaan palasia, on tärkeää tiedostaa asia myös vuorovaikutustilanteissa esim. asiakaspalvelutilanteissa. Tiedostaminen on sitä tärkeämpää, mitä haasteellisemmasta tilanteesta on kysymys. Se voi auttaa ymmärtämään asiakasta ja pääsemään hänen kanssaan samalle aaltopituudelle. Jos mieltää asioita hyvin eri tavoin kuin se, jonka kanssa keskustelee ja hoitaa asioita, saattaa joutua ristiriitatilanteisiin, esimerkiksi 43

44 Erilaiset oppijat monta tapaa oppia * näkötyypit etenevät asioiden esittämisessä usein nopeasti ja saattavat poukkoilla asiasta toiseen * kuulotyypit etenevät hitaasti ja järjestelmällisesti * tuntotyypit aistivat herkästi ilmapiirin ja tunnelman. E d e l l i s i s t ä v o i s e u r a t a e s i m e r k i k s i, e t t ä * kuulotyyppi ärsyyntyy näkötyypin nopeudesta ja * näkötyyppi kuulotyypin hitaasta ja perusteellisesta selostuksesta: kuulotyypin vasta aloittaessa selostusta näkötyyppi kysyy, mikä hänen asiansa on ja milloin hän pääsee siihen. Aistikanavien hyödyntämisen tueksi opettajalle Vi s u a a l i n e n o p p i j a hyötyy * havaintomateriaalista: esim. monisteet, kalvot, videot ymv. * mielikuvista: muistaa näkemäänsä ja lukemaansa * kirjallisesta materiaalista: esim. ohjeet kirjallisena * kuvista ja kaavioista * mind mapin muotoon tehdyistä yhteenvedoista * värien käytöstä haluaa nopeat siirtymät tehtävästä toiseen ei välttämättä jaksa keskittyä kuuntelemiseen ei aina malta paneutua yksityiskohtiin: periaatteena suuret linjat nopeasti A u d i t i i v i n e n o p p i j a tarvitsee * suullisia * loogisia * perusteellisia ohjeita, joissa edetään järjestyksessä työvaiheiden mukaan hyötyy * opettajan ja luokkatovereiden pitämistä alustuksista tai esityksistä * keskustelusta tarvitsee aikaa, ei pidä nopeasta etenemisestä melu häiritsee keskittymistä K i n e s t e e t t i n e n o p p i j a ei välttämättä jaksa pitkään istua paikallaan: voi hyötyä esim. terapiatyynystä; hypistelee mielellään jotakin kädessään oppii tekemällä ja kokeilemalla, tarvitsee toimintaa, osallistumista ja vuorovaikutusta tarvitsee opiskeltavan asian yhdistämistä omakohtaisiin kokemuksiin hyötyy ympäristön viihtyisyydestä ja mukavuudesta innostuu väittelystä, kilpailuista, draamasta tmv. hyötyy esim. värikkäistä esimerkeistä, havainnollistavista tarinoista Ohjauksen monikanavaisuus hyödyttää kaikkia. 44

45 5. Vinkkejä oppimis- ja työskentelytyylien hyödyntämiseen opiskelussa ja opetuksessa Oppimisen ohjauksen vinkkejä annettavaksi opiskelijalle Vi s u a a l i s e n o p p i j a n kannattaa * hankkia kirjallista materiaalia opiskeltavasta asiasta * tutustua kirjallisiin ohjeisiin * tehdä mind map opiskeltavasta asiasta; esim. joka osa-alueesta oma mind map ja lisäksi koostemiellekartta kokonaisuudesta * käyttää värejä, kuvia, symboleita muistamisen tukena * tehdä kuuntelun aikana miellekarttaa tai muistiinpanoja * hyödyntää mielikuvia A u d i t i i v i s e n o p p i j a n kannattaa * keskittyä kuuntelemiseen * osallistua keskusteluun * edetä järjestyksessä asiasta toiseen * kehittää sisäistä puhetta ja hyödyntää sitä töiden organisoinnissa ja tehtävien tekemisessä * selvitellä ongelmallisia kohtia keskustelemalla muiden kanssa * hyödyntää sanelinta/nauhuria * hakeutua rauhalliseen paikkaan tekemään tehtäviä K i n e s t e e t t i s e n o p p i j a n kannattaa * valita itselle mukava ja luontaisin työskentelypaikka silloin, kun tehtävä on vaikea ja tekopaikka valittavissa * muuttaa opiskelu toiminnaksi aina kun mahdollista: tee, kokeile, kuvittele, osallistu * vaihdella työtapoja ja työntekopaikkaa * hyödyntää liikettä oppimisen aktivoimiseksi (esim. jaloittelu tehtävän tekemisen aikana, terapiatyyny, jotakin käsin näperreltävää tmv. Opit parhaiten ja opit myös paremmin oppimaan, kun käytät vaihtelevasti eri opiskelutapoja ja kokeilet ennakkoluulottomasti uusia menetelmiä. 45

46 Erilaiset oppijat monta tapaa oppia Sirpa Jonninen 5.2 Tiedonkäsittelytyylit: kokonaisvaltaisesti tai osissa Aivojen kaksi puoliskoa Aivot rakentuvat kahdesta erillisestä puoliskosta, joita yhdistää aivokurkiaiseksi nimetty hermokimppu. Kumpikin puolisko kypsyttelee ja käsittelee tietoa omalla erityisellä tavallaan. Vasen (analyyttinen, looginen) aivopuolisko hoitaa useimmiten yksityiskohdat, kielen osat ja prosessit sekä kohta kohdalta suoraviivaisesti etenevän analyysin. Oikea (holistinen, hahmottava, globaali) aivopuolisko on useimmiten asioita kokonaisuuksina käsittelevä, ei-suoraviivaisesti etenevä, ja huolehtii mielikuvista, rytmistä, tunteista ja intuitiosta. Aivopuoliskojen välinen aivokurkiainen mahdollistaa nopean sukkuloinnin vasemman aivopuoliskon järjestelmällisten yksityiskohtien ja oikean aivopuoliskon yleiskuvan välillä. Kun aivopuoliskojen välinen viestintä on sujuvaa, ihmisen ajattelu on ehyttä, eli aivopuoliskoita käytetään tasapainoisesti. Mitä enemmän aivokurkiaisessa on yhteyksiä, sitä nopeampaa on aivopuoliskojen välinen tiedonkäsittely. Itse asiassa ihmisen on käytettävä molempia aivopuoliskojaan, ennen kuin hän voi olla huippuhyvä missään asiassa. Kenelläkään eivät kuitenkaan aivopuoliskot ole yhtä hallitsevia, ja ihminen suosii joko vasenta tai oikeaa aivopuoliskoaan tiedonkäsittelyssä varsinkin stressitilanteessa ja oppiessaan uusia asioita. Aivopuoliskojen ristikkäishallinta Aivopuoliskojen välillä on tiedonkäsittelyn erikoistumisen lisäksi toinenkin ero. Hermot risteytyvät niin, että kehon eri puolet viestivät vastakkaisen aivopuoliskon kanssa. Kaikki kehon oikean puolen sensomotoriset eli aisti- ja liiketoiminnot joko tulkitaan vasemmassa aivopuoliskossa tai vasen aivopuolisko ohjaa niitä. Samoin kaikki kehon vasemman puolen toiminnot joko tulkitaan tai ohjataan vasemmassa aivopuoliskossa. Näin esim. oikea korva ja silmä välittävät viestinsä vasempaan aivopuoliskoon ja vasemman puolen elimet taas oikeaan aivopuoliskoon. Jos esimerkiksi hallitseva aivopuolisko on vasen ja hallitseva silmä oikea, ihminen pystyy vastaanottamaan näköinformaatiota koska tahansa, myös stressitilanteessa. Ihminen, jonka hallitseva silmä on eri puolella kehoa kuin 46

47 5. Vinkkejä oppimis- ja työskentelytyylien hyödyntämiseen opiskelussa ja opetuksessa hallitseva aivopuolisko, suosii uutta oppiessaan näköaistia, ja häntä pidetäänkin visuaalisena oppijana. Ei-hallitsevan, eli avustavan tai passiivisen aivopuoliskon toiminnalla on taipumus vähentyä selvästi stressitilanteissa sekä ihmisen oppiessa uusia asioita, jolloin hallitseva aivopuolisko joutuu pääasiallisesti huolehtimaan kaikista toiminnoista. Toisen aivopuoliskon toiminnan vähentymistä kutsutaan yksipuoliseksi (unilateraaliseksi) tilaksi. Molempien aivopuoliskojen mahdollisimman hyvää yhteistyötä kutsutaan eheäksi (integroituneeksi) tilaksi, joka on korkeamman tason ajattelun ja luovuuden ehto. Analyyttinen (looginen) tiedonkäsittely Vasen, analyyttinen aivopuolisko järjestelee tiedot osista kokonaisuudeksi suoraviivaisesti, yksi toisensa jälkeen. Aivopuolisko keskittyy kielen osiin (esim. aakkoset, oikeinkirjoitus, sanat, lauseoppi), ja sitä on kutsuttu kielen aivopuoliskoksi. Myös numerot ja niiden järjestys kuuluvat tälle aivopuoliskolle, ja uuden oppimisessa se suosii vaiheittain etenemistä. Nykyinen kielikeskeinen opetusjärjestelmämme palkitsee helposti oppijan, jolla analyyttinen aivopuolisko on hallitseva. Holistinen (globaali, hahmottava) tiedonkäsittely Oikean, holistisen aivopuoliskon tiedonkäsittely etenee kokonaisuudesta osiin tilanneyhteyden mukaisesti. Aivopuolisko käyttää tiedonkäsittelyssä mielikuvia, rytmejä, liikettä, tunteita ja intuitiota. Kielellisistä toiminnoista oikean aivopuoliskon käsittelemiä ovat mielikuvat, tunteet ja murteet, jotka kaikki vaikuttavat vahvasti siihen, miten viesti ymmärretään. Tätä aivopuoliskoa on kutsuttu aivojen luovaksi osaksi, koska se on luonteeltaan spontaani ja utelias. Koulujärjestelmämme ei useinkaan anna positiivista palautetta oppijalle, jolla holistinen aivopuolisko on hallitseva. (Hannaford 2004). 47

48 Erilaiset oppijat monta tapaa oppia Vinkkejä opetukseen ja ohjaukseen A n a l y y t t i n e n t i e d o n k ä s i t t e l y Järjestelee tiedot osista kokonaisuuksiksi suoraviivaisesti. Haluaa työskennellä yhden tehtävän parissa keskeytyksettä, kunnes on valmis, on hyvin sitkeä. Käsittelee tietoa analysoimalla, puhumalla ja kirjoittamalla. Kohdistaa mielenkiinnon yksityiskohtiin ja tosiasioihin. Kysyy kysymyksiä: Voidaanko tätä kysyä kokeessa, pitäisikö minun jättää lukematta tämä kohta? Pitää parhaana systemaattista oppimista ja arvostaa tiedon järjestelmällisyyttä. On oppijana sekä auditiivinen että visuaalinen, kuulee ja näkee tiedon yksityiskohdat stressitilanteessakin. Sekä puhuttu että kirjoitettu kieli on oppimiselle erittäin tärkeää. Kykenee seuraamaan sekä näkemiään että kuulemiaan vaihe vaiheelta eteneviä ohjeita. Liikkeet ovat yleensä suunniteltuja, eli ajattelee ennen kuin liikkuu. M i t ä o p e t t a j a v o i t e h d ä? Kirjoita opetettavan asian avainsanat näkyviin. Esittele kaikki käytössä olevat materiaalit. Listaa kaikki tehtävät ja tavoitteet. Alleviivaa tärkeät tiedot ja ryhmittele ne. Käy läpi käsiteltävä asia askel askeleelta. Testaa oppimisen edistymistä säännöllisesti. Harjoita säännöllistä palautteenantoa suullisesti ja kirjallisesti. Kannusta oppijaa tulkitsemaan ja järjestelemään tietoja asiakokonaisuuksien perusteella ja tutustumaan moniselitteisyyteen, tunteisiin ja liikkumiseen. Pyri antamaan oppijalle myönteisiä ja miellyttäviä aisti- ja liike-elämyksiä, koska ne edistävät tunneilmaisun ja vuorovaikutuksen kehittymistä sekä mielikuvituksen, luovuuden ja sisäisen intuition vapautumista. Pyri kehittämään tietojen ja taitojen rinnalla myös kuvataiteen, musiikin, vapaan liikkumisen sekä ihmissuhde- ja itsetuntemuksen taitoja. Stressitilanteessa kokonaiskuvan näkeminen voi olla vaikeaa, ei näe metsää puilta. Tiedon yhdistäminen tunteeseen ja liikkeisiin voi olla vaikeaa. 48

49 5. Vinkkejä oppimis- ja työskentelytyylien hyödyntämiseen opiskelussa ja opetuksessa H o l i s t i n e n t i e d o n k ä s i t t e l y M i t ä o p e t t a j a v o i t e h d ä? Haluaa nähdä, kuulla ja/tai pukea sanoiksi (puhua, kirjoittaa) asiakokonaisuuden, ennen kuin voi oppia yksityiskohtia. Yhdistä tuntien sisällöt oppilaiden kokemusmaailmaan, käytä huumoria ja käytännöllisiä esimerkkejä. Haluaa tehdä useita tehtäviä samaan aikaan, tarvitsee taukoja usein. Hyppelehtii tehtävästä toiseen. Käyttää oikean aivopuoliskon luovia taitoja. Kysyy kysymyksiä: Miksi teemme tämän, onko se tärkeää, voinko tehdä sen myöhemmin? Oppii parhaiten liikkumalla ja keskittymällä kokonaiskuvaan, asiayhteyteen ja siihen, mitä asia tunnekokemuksena merkitsee. Ongelmanratkaisussa arvostaa vertauksia, esimerkkejä ja assosiaatioita. Näkee ja kuulee puhujan tarkoituksen ja tunnetilat ja/tai asiaan liittyvät merkitykset. Käsittelee uutta tietoa kinesteettisesti, eli oppiminen vaatii liikkumista, varsinkin käsien liikkeitä. Liikkeiltään ja tunteiltaan eloisa. Käsittää nopeasti pääajatuksen, mutta yksityiskohtien näkeminen, kuuleminen ja viestiminen järjestyksessä edeten voi olla vaikeaa. On usein erittäin intuitiivinen ja käsittelee tietoakin mieluiten siten. Vasemman silmän katse liikkuu oikealta vasemmalle, mistä kenties aiheutuu vaikeuksia vasemmalta oikealle kirjoitettujen kielten, kuten suomen, lukemiseen ja kirjoittamiseen. Saattaa kääntää kirjaimia ja numeroita tai molempia ja vaihtaa niiden järjestystä. Ei mielellään seuraa vaihe vaiheelta eteneviä ohjeita. Aloittaa yleensä kuvittelemalla lopputuloksen ja tekee sitten vaistonvaraisesti oikealta tuntuvat asiat. Liikkeet ovat yleensä spontaaneja, sujuvia ja vapaamuotoisia, mutta stressitilanteessa esim. teknisesti oikean tanssiaskeleen hallinta saattaa vaikeutua. Tee läpileikkaus käsiteltävästä aiheesta käyttäen yhteenvetoja (esim. mind map). Perustele toiminnan tarkoitus. Älä tuputa tosiasioita, anna oppilaiden itse keksiä ne (yksin tai pienryhmissä). Käytä karttoja, kuvia tai itsetuotettua materiaalia. Anna oppilaille positiivista palautetta jo pienestäkin edistymisestä. Anna rohkaisua ja hyviä malleja yksityiskohtien ja järjestelmällisyyden käsittelyssä ja ilmaisussa. Anna oppijan istua melko edessä, kuitenkin niin, että hän voi liikkua häiritsemättä muita oppilaita. Käytä hyödyllisiä harjoituksia: kaikki eheyttävät ristikkäisliikkeet, kuten laiskat kahdeksikot aivojumpasta, ristikäynti ja energiakahdeksikot. Yritä korostaa kuvataiteen, musiikin, vapaan liikkumisen ja ihmissuhdetaitojen lisäksi/rinnalla myös tiedollisia, kielellisiä ja matemaattisia taitoja. Kirjoittaminen saattaa tuottaa vaikeuksia. Saa apua hienomotoriikkaa sekä silmän ja käden yhteistyötä vaativista tehtävistä ja leikeistä. Dunn & Prashing 1998, Hannaford

50 Erilaiset oppijat monta tapaa oppia Uuden oppimateriaalin esitteleminen ryhmälle, jossa on sekä holistisia että analyyttisia oppilaita Lähesty asiaa käyttäen hyväksi suoria lainauksia sekä anna yleissilmäys käsiteltävästä asiasta. Ryhmittele sitten oppilaasi siten, että holistiset oppilaat istuvat samassa ryhmässä ja ratkovat avoimia kysymyksiä ja siirtyvät tämän jälkeen yksityiskohtaisempiin tietoihin. Analyyttiset oppilaat muodostavat oman ryhmän. Aluksi he kuuntelevat tai lukevat yksityiskohdat / tosiasiat ja sitten vastaavat strukturoituihin (suljettuihin) kysymyksiin. Työskentely on hyvä päättää johonkin luovaan sovellukseen molemmissa ryhmissä. Ky s y m y k s i ä h o l i s t i s i l l e o p i s k e l i j o i l l e Kysymykset avoimia: mielipiteet ja henkilökohtaiset näkökulmat asiaan Kysymyksissä ei oikeita tai vääriä vastauksia Kysy kokonaisnäkemystä, katsausta tai pääasiaa Käytä mitä jos kysymyksiä Kysymysten vaatimuksena aiheen sisällön tuntemus Suosi myös mielikuvitusta ja luovia vastauksia tuottavia kysymyksiä Ky s y m y k s i ä a n a l y y t t i s i l l e o p p i l a i l l e Asiakysymyksiä Suosi kysymyksiä, joihin on vain yksi oikea vastaus Käytä mitä jos kysymyksiä Oikein väärin- ja monivalintakysymyksiä. Kysymyksiä, jotka edellyttävät yleiskatsauksia, tapahtumien järjestelyä, yksityiskohtia, rakenteen ymmärtämistä (Dunn & Prashing 1998) 50

51 5. Vinkkejä oppimis- ja työskentelytyylien hyödyntämiseen opiskelussa ja opetuksessa Maarit Ahtola 5.3 Oppimismotivaatio ja asenne Jokaiselle pitää tarjota mahdollisuus ymmärtää ja uskoa, että hänenkin ulottuvillaan on asiat, joita hän ei koskaan edes rohjennut itselleen ajatella. (Juhani Töytäri.) Opettajan on tärkeä hahmottaa keinoja, joilla voidaan tukea oppimisen kannalta suotuisan motivaation heräämistä ja ylläpysymistä. Erityisoppilaitoksemme äidinkielen opettajat pohtivat Erilainen oppija yhteinen koulu -projektiin liittyen motivaation merkitystä, sen puutteen ilmenemismuotoja ja keinoja motivaation lisäämiseksi. Tässä on otteita erään erityisopettajan ajatuksista. Motivaatioon kuten moneen muuhunkin asiaan vaikuttaa opiskelijan kokonaistilanne: jos on yli sietorajan menevää fyysistä ja/tai henkistä kipua, taloudellinen ahdinko, josta ei tunnu olevan ylipääsyä, epäsuotuisat ihmissuhteet tai asumisolot, on vaikea uskoa tulevaisuuteen ja jaksaa ponnistella. Sitkeyden kasvattamiseen tarvitaan uskoa tulevaan, rohkaisua, joskus paras rohkaisu on myös potku persuksiin. Henkilökohtaisten suunnitelmien tekeminen yhdessä opiskelijan kanssa (HO- JKS; HOPS) lisäävät motivaatiota ja yksilöllisissä keskusteluissa tuetaan näiden suunnitelmien toteutumista. Opettajana minulla on myös suuri merkitys opiskeltavan aineksen kytkemisessä opiskelijan omiin suunnitelmiin ja mielekkäitten asiayhteyksien esille nostaminen. Asioiden käsittely sopivalla vaikeustasolla on myös haaste ja yksilöllisten tarpeiden huomiointi siinä. Käytetyt opetusmenetelmät ja vuorovaikutus opiskelijoiden kanssa on myös tärkeää motivoitumisen näkökulmasta. Kannustaminen, myönteinen ja kehittävä palaute motivoivat oppijaa, eteenkin nuorilla opiskelijoilla tämä on ehdottoman tärkeää. Onnistumisten takaaminen oppimistilanteessa ja yrittämisen tukeminen ovat oleellisia asioita. Kun aluksi teet sitä, mikä on tarpeen ja sitten, mikä on mahdollista, teetkin yhtäkkiä sitä, mikä on mahdotonta.( Fransiscus Assisilainen) 51

52 Erilaiset oppijat monta tapaa oppia Sisäinen ja ulkoinen motivaatio ja oppimisvaikeudet Oppimisvaikeudet ilmenevät hyvin yksilöllisesti. Myös vuorovaikutussuhteiden ja tunne-elämän vaikeudet ovat yhteydessä oppimisvaikeuksiin. Usein oppimisvaikeus peittyy osittain oppilaan ongelmien moninaisuuteen. Kasautuvat vaikeudet taas heikentävät motivaatiota ja vaikuttavat mielekkyyskokemuksiin. Nykyisen motivaatiokäsityksen mukaan ihminen tuottaa itse oman motivaationsa. (Byman, 2002, 26.) Motivaatio on yksilön muuttuva henkinen tila. Se määrää, millä vireydellä ja mihin suuntautuneena hän toimii. Asenne taas on yksilön varsin pysyvä ja johdonmukainen tapa suhtautua tiettyyn kohteeseen. Tutkimukset tukevat varsin yksiselitteisesti väitettä, että minästä lähtevä sisäinen motivaatio on oppimisen kannalta optimaalista. Mutta käytännössä olisi epärealistista kuvitella, että opiskelijat olisivat motivoituneita tavoitellakseen kaikkia opetussuunnitelman tavoitteita. Ongelmaksi muodostuukin, miten herättää heissä opsin tavoitteitten mukainen motivaatio. Tavoitteet, joita oppijat toiminnalleen asettavat, ennustavat merkittävällä tavalla oppimisprosessin luonnetta sekä lopputuloksia. (Salovaara 2004 [ ] Realististen, omien tavoitteiden asettaminen heikkouksiensa ja vahvuuksiensa perusteella turvaa sisäisen motivaation. Motivaatioselvitys pohjana itsesäätelylle Opiskelijan kanssa motivaatiosta keskustellessa voi apuna käyttää Reijo Kauppilan motivaatioselvitystä (ks. liite). Sen avulla opiskelija pääsee tarkastelemaan motivaatiotaan ulkopuolisemmin ja hahmottaa motivaationsa tasoa. Hän saa myös sen kautta vinkkejä motivaationsa itsesäätelyyn. On tärkeää, että opiskelija löytää itse keinoja vaikuttaa omaan oppimismotivaationsa ja saa tuekseen ympäristön, jossa itsesäätelylle on tilaa ja mahdollisuuksia. Erilaisten oppimisstrategioitten kehittämiseen tulisi liittyä paitsi itsehallinta- ja itsesäätelystrategioitten harjoittelun (opiskelun suunnittelu, tiedon jäsentely, tavoitteiden asettelu, ajankäytön hallinta) myös motivaatioperusteiden parantamisen arvojen ja uskomusten muuttamisen kautta (Peltonen M. & Ruohotie P s.118.) Motivaatiota edistävä koulutuksen suunnittelumalli Keller ja Kopp ovat luoneet ns. ARCS-mallin motivaatiostrategioiden ryhmittelystä. Kirjaimet tulevat seuraavista sanoista: Attention = tarkkaavaisuuden suuntaaminen, Relevance = koulustusmateriaalin relevanssin turvaaminen 52

53 5. Vinkkejä oppimis- ja työskentelytyylien hyödyntämiseen opiskelussa ja opetuksessa koulutettavan tarpeita ja tavoitteita ajatellen, Confidence = koulutuksesta suoriutumiseen tarvittavan itseluottamuksen synnyttäminen ja Satisfaction = ponnistelun tuloksena syntyvien oppimistulosten palkitseminen. Motivaation kehittämisen suunnittelussa erottuu 4 vaihetta: koulutettavia koskevavan analyysin tekeminen, motivaatiota koskevien tavoitteiden täsmentäminen, sopivien motivointistrategioiden valinta ja strategioiden arviointi Koulutettavia koskeva analyysi on tarpeen osoittamaan mahdollisia puutteita koulutusmotivaatiossa ja ohjaamaan mahdollisesti tarvittavan tuen järjestämisessä. (Ruohotie 1998, s. 123.) Ohessa on kerätty mallia esittelevästä Ruohotien kirjasta (1998, s. 122) motivaatiota edistäviä ohjeita: K e h i t t ä m i s e n k o h d e Tarkkaavaisuus Relevanssi Itseluottamus Tyytyväisyys To i m e n p i d e Ylläpidä oppijan tarkkaavaisuutta vaihtelemalla opetustilannetta. Johdata oppija uusiin, yllättäviin ja epävarmoihinkin tilanteisiin. Viritä halua tiedon etsimiseen esittämällä kysymyksiä ja ratkaistavia ongelmia. Käytä konkreettista kieltä ja esimerkkejä ja käsitteitä, jotka valaisevat opetuksen tavoitteita ja hyötyä. Esitä suoritustavoitteet tai pyydä oppijaa laatimaan ne. Sovella opetusstrategioita, jotka sopivat oppijoille. Tee oppijalle selviksi suoritusvaatimukset ja arviointikriteerit. Aseta eri suoritustasoja Luo oppijoille mahdollisuuksia kokea onnistumisia. Anna palautetta, joka auttaa oppijaa kokemaan kyvyt ja ponnistelun menestymistä määräävänä tekijänä. Järjestä mahdollisuuksia soveltaa uusia tietoja ja taitoja käytännössä tai simuloidussa tilanteessa. Anna palautetta, joka vahvistaa toivottua käyttäytymistä. Pidä huolta siitä, että suoritusvaatimukset ja suoriutumisesta koituvat seuraukset ovat johdonmukaisia ja keskenään tasapainossa. 53

54 Erilaiset oppijat monta tapaa oppia Vinkkejä opettajille motivaation houkutteluun ja ylläpitoon Seuraavassa on seitsemän vihjettä motivoivien opiskelutehtävien suunnitteluun: K e h i t t ä m i s k o h d e Selkeät tavoitteet Sopiva haastavuus Arviointiperiaatteiden läpinäkyvyys Relevantti sisältö Valinnanvara Vaihtelu Onnistumisen todennäköisyys To i m e n p i d e Anna tehtävään selvät ohjeet, jotta opiskelijalla on käsitys tehtävän tavoitteesta. Varmista, että opiskelijan ymmärtää, mistä tehtävässä on kysymys: tämä on edellytys itsenäiselle työskentelylle. Kartoita opiskelijoiden lähtötaso. Anna tehtävä, joka vastaa opiskelijan senhetkistä kehitystasoa. Muista, että tehtävä ei saa olla liian vaikea, mutta riittävä oppimishaaste siihen pitää sisältyä. Ota huomioon, että opiskelijoiden kyvyt vaihtelevat yksilöllisesti. Anna kriteerit, jonka perusteella opiskelija voi arvioida työskentelyään. Anna hänelle mahdollisuus arvioida koko työskentelyn ajan omaa etenemistään kohti ratkaisua (tärkeää suuritöisissä tehtävissä). Arviointikriteerit myös ohjaavat työskentelyä. Puhu arvostelun sijasta arvioinnista. Auta opiskelijaa kokemaan tehtävä mielekkäänä. Tehtävänannosta pitää käydä ilmi, miksi tehtävä on mielekäs oppimisen kannalta, ja miten asian oppiminen liittyy opiskelijan etätavoitteisiin - ammattitaidon hankkimiseen ja valmiuteen toimia työtehtävissä Suosi valinnaisuutta. Ota huomioon opiskelijoiden aidot kiinnostuksen kohteet. Oma kiinnostus merkitsee sitä, että opiskelijalla on omakohtaisia motiiveja tiettyä asiaa kohtaan. Hyödynnä näitä motiiveja myös oppimisessa. Esitä kuitenkin valinnanvaran rajat. Anna valinnanvaraa myös suoritustavoissa. Vaihtele tehtävien suoritustapaa ja aiheita. Auta jokaista löytämään joukosta jotakin itseä kiinnostavaa. Ihmiset oppivat eri tavoin, takaa kaikille mahdollisuus oppia. Mahdollista positiiviset kokemukset optimoimalla vaikeustasoa. Muista kannustaa ja antaa palautetta hyvästä suorituksesta. (Mukaellen Internet-materiaalista Brax, S. [ ]) 54

55 5. Vinkkejä oppimis- ja työskentelytyylien hyödyntämiseen opiskelussa ja opetuksessa Seija Eskola 5.4 Itseohjautuvuus - opettajajohtoisuus Itseohjautuvuus tarkoittaa oppijan kykyä ohjata omaa oppimistaan. Se edellyttää vastuuta ja tietoisuutta omasta oppimisesta. Opiskelijat ovat erilaisia itseohjautuvuusvalmiuksiltaan. Itseohjautuvuus myös vaihtelee oppimistehtävän, oppimisorientaation ja motivaation mukaan. Itseohjautuvuus oppimisessa on taito, jota voi oppia ja harjoitella. Muutos ulkoaohjautuvasta oppijasta itseohjautuvaksi ei tapahdu hetkessä. Se edellyttää ajattelu- ja toimintatapojen muutosta sekä tahtoa ja halua kehittyä ja muuttua oppijana sekä ohjausta, joka tukee tätä muutosta. Itseohjautuvan oppijan piirteitä ovat eri tutkijoiden mukaan seuraavat: 1. Myönteinen käsitys itsestä oppijana: - tiedostaa omat vahvuutensa, mahdollisuutensa ja kehittämistarpeensa sekä rajoituksensa - luottaa itseensä ja omiin kehittymismahdollisuuksiinsa 2. Sisäinen motivaatio - ottaa vastuun omasta oppimisesta ja haluaa oppia 3. Suunnittelee, toteuttaa ja arvioi omaa opiskeluprosessiaan - on aktiivinen ja tietoisesti sitoutunut toimimaan asettamiensa oppimistavoitteiden saavuttamiseksi. - suunnitelmallisuus - luova ja itsenäinen ongelmanratkaisu - kykenee itsenäiseen työskentelyyn - ottaa palautetta vastaan ja kykenee arvioimaan omaa oppimistaan 4. Avoimuus uusille kokemuksille ja joustavuus 5. Kyky tehdä yhteistyötä ja toimia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa muiden kanssa Voimakkaasti itseohjautuva oppija on aloitteellinen, riippumaton ja sitkeä, joka on vastuussa omasta oppimisestaan ja näkee ongelmat haasteena. Hän on myös utelias, kurinalainen, ja itseensä luottava sekä haluaa oppia ja muuttua. 55

56 Erilaiset oppijat monta tapaa oppia Itseohjautuvuuteen liittyy läheisesti kyky reflektioon. Se tarkoittaa oppijan kykyä arvioida itseä: käyttäytymistä, tunteita, ajattelua sekä toimintatapaa. Itseohjautuvuuteen liittyy vahvasti myös toiminnan ohjaus: kyky suunnitella, toimia ja hallita toimintaansa sekä arvioida sitä. Itseohjautuvuuden luokittelua Koro on luokitellut opiskelijat itseohjautuvuuden perusteella neljään luokkaan: riippuvainen, kiinnostunut, sitoutunut ja itseohjautuva. Itseohjautuvuus vaihtelee ei itseohjautuvasta kehittyneestä itseohjautuvuuteen. Vinkkejä opetukseen ja ohjaukseen Opettajan ohjauksen tulisi myötäillä opiskelijan itseohjautuvuuden tasoa samalla kannusten suurempaan itseohjautuvuuteen. Opettajan rooli muuttuu auktoriteetista konsultiksi riippuen opiskelijan itseohjautuvuusvalmiuksista. Opettaja toiminnallaan johdattaa opiskelijan itseohjautuvuuteen Tutkimukset osoittavat, että metakognitiivisia taitoja voidaan oppia ja ne edistävät oppimista. 56

57 5. Vinkkejä oppimis- ja työskentelytyylien hyödyntämiseen opiskelussa ja opetuksessa O P P I J AT YY P I T Itseohjautuva Sitoutunut Kiinnostunut Riippuvainen O P P I M I S TA E D I S TÄ Ä haasteelliset itsenäiset tehtävät ja projektit vastuutehtävät isommat kokonaisuudet yhteistoiminnallinen työskentely verkko-opiskelu opiskelija itse suunnittelee, ohjaa ja arvioi oppimistaan pienet hankkeet itsenäiset tehtävät, joihin liittyy ohjausta yhteistoiminnallinen työskentely opettaja tukee opiskelijaa suunnittelussa selkeät, itsenäiset tehtävät, joita opettajaa tukee ja ohjaa opiskelija ja opettaja suunnittelevat yhdessä jatkuva opettajan ohjaus ja seuranta pienet selkeät tehtävät opettaja asettaa tavoitteet, suunnittelee ja arvioi Itseohjautuvuus kehittyy opettajan ja oppijan yhteistyönä. Oppimisympäristön tulisi tarjota mahdollisuuden saada mielekkäitä oppimiskokemuksia, toimia itsenäisesti ja sen tulisi sisältää henkilöitä, jotka huomioivat opiskelijan yksilölliset piirteet. Oppimisesta muodostuu itseohjautuva prosessi, kun oppilas itse suunnittelee, ohjaa ja arvioi omaa oppimistaan ja tiedon esittämistään. Oppilas on siis aktiivinen oppija. Itseohjautuvuuden tukeminen ei ole kuitenkaan opetustapa- tai menetelmäsidonnainen vaan yhteydessä opettajan ihmiskäsitykseen, tieto- ja oppimiskäsitykseen ja tapaan kohdata opiskelija kokonaispersoonallisuutena (Koro 1995). Opettajajohtaisuus ei ole este itseohjautuvuudelle! Itseohjautuvan oppimisen tukeminen ei ole opiskelijan jättämistä yksin vaan usein onnistumisen edellytys on yhteisöllisyys ja dialogi. Keskustelut ohjaajan ja muiden opiskelijoiden kanssa tukevat itseohjautuvuuden kehittymistä. Myös muilta saatu palaute on tärkeää. Itseohjautuvuuden tukemiseen liittyy metakognitiivisten taitojen, oppimaan oppimisen taitojen oppiminen ja opetus. Oppimisen katsotaan onnistuvan aikaisempaa paremmin, kun opitaan erilaisia tapoja oppia, ja ennen kaikkea, kun opitaan valitsemana kuhunkin oppimissisältöön oikea oppimisstrategia. Onnistuneiden oppimisstrategioiden valinta edellyttää opettajan aktiivista osallistumista oppimisprosessin tukemiseen ja oppijan näkemistä oppimisen subjektina. 57

58 Erilaiset oppijat monta tapaa oppia Seuraavien ominaisuuksien kehittämiseen kannattaa kiinnittää huomiota I t s e o h j a u t u v u u d e n o s a - a l u e Myönteisen käsitys itsestä oppijana Sisäinen motivaatio ja vastuullisuus Itsearviointitaitojen kehittäminen Itseohjautuva työskentely ja avoimuus uusille kokemuksille Kyky tehdä yhteistyötä Kts luku 5.6 Suhde ohjaukseen opettajan ja oppijan välinen vuorovaikutus K e i n o j a i t s e o h j a u t u v u u d e n e d i s t ä m i s e e n Itsetuntemusta lisäävät työskentelytavat Oppimisen vahvuuksin löytäminen esim. oppimistyylikartoitusten avulla Sopivat haasteet, onnistuneita oppimistilanteita kts luku 5.3 oppimismotivaatio ja asenne Riittävästi kehittävää ja kannustava palautetta: keskustelut opettajan/ ohjaajan ja toisten opiskelijoiden kanssa Itsearvioinnin harjoittelua toteavasta pohtivaan arviointiin Tavoitteiden asettaminen ja HOPS Oppijan omien kokemusten ja aikaisempien tietojen korostaminen Itsearvioinnin korostaminen arvioinnissa Itseohjautuvuutta tukeva ympäristö ja oppimateriaali, Epämuodollinen oppimisympäristö, joka voi sisältää yllättäviäkin haasteita Mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten opiskelee Oppijan aktiivisuutta korostavat menetelmät Portfolio, oppimispäiväkirja ym. Yhteistoiminnallinen oppiminen Ongelmalähtöinen opetus Monimuoto-opiskelu Verkko-opetus Ohjaus ja ohjaavat kysymykset Aktiivinen, ymmärtävä lukeminen ja kirjoittaminen Case-tehtävät Etäopiskelu Yhteissuunnittelu Sopivan oppimisstrategian valinnassa tukeminen Oppimisstrategioiden ja opiskelutekniikkojen harjoittelu Tärkeä! Tutorointi = oppimisen ohjaaminen ja tukeminen Ohjaavat kysymykset ja ohjaava keskustelu Ei suoraa vastatusta oppijan kysymyksiin, vaan pohtimaan kannustus Ohjausta opiskelun taitoihin ja ohjaaja myös reflektoimaan omaa ohjaajuuttaan Opettaja oppimisprosessin auttajana ja mallina Vuorovaikutus, dialogi Ilmapiiri rakentava ja empaattinen Aikaa pohtia Palautteen antaminen on tärkeää Oppija nähdään subjektina. 58

59 5. Vinkkejä oppimis- ja työskentelytyylien hyödyntämiseen opiskelussa ja opetuksessa Anne Aalto 5.5 Kokemuksellinen oppiminen käsitteellinen oppiminen Kolbin kokemuksellisen oppimisen mallissa oppiminen kuvataan kokemusten muuttumisena ja laajentumisena. Oppiminen on syklinen prosessi, jonka muodostavat omakohtainen kokemus, kokemuksen pohtiminen ja käsitteellistäminen tai yleistäminen sekä aktiivinen kokeilu (ks. alla oleva) (Kolb 1984, Kupias 2000). Kokemuksellisen oppimisen mukaan opettaja kartoittaa ensin opiskelijan aiempia kokemuksia opiskeltavasta asiasta. Sen jälkeen mietitään yhdessä, mitä kokemuksista voi oppia, ja opettaja ohjaa opiskelijaa pohtimaan ja huomaamaan, mitä todella tapahtui. Seuraavassa vaiheessa oppija usein huomaa, että hän voi oppia lisää kokemastaan asiasta ja motivoituu etsimään lisää tietoa. Kokemuksellisen oppimisen viimeisessä vaiheessa oppija alkaa suunnittelun jälkeen aktiivisesti kokeilla uusia tapoja ja ajatuksia, joita edellisten vaiheiden havainnoinnin, pohdinnan ja teoriatiedon tuoman ymmärryksen pohjalta on syntynyt. Kokemuksellinen oppiminen on kokonaisvaltaista: oppimiseen ei sisälly vain asioiden oppiminen vaan sen lisäksi tärkeää on oppijoiden itsetuntemuksen lisääntyminen sekä persoonallinen ja sosiaalinen kasvu (Kupias 2000). Sen myötä mahdollistuu myös kasvu ammattiin ja ammatissa. Kolbin kokemuksellisen oppimisen mallia pidetäänkin usein aikuisen oppimisen perusmallina. 59