KILPAILUVIRASTO KONKURRENSVERKET VUOSIKIRJA 2004 MED SVENSK RESUMÉ WITH AN ENGLISH SUMMARY

Transkriptio

1 KILPAILUVIRASTO KONKURRENSVERKET VUOSIKIRJA 2004 MED SVENSK RESUMÉ WITH AN ENGLISH SUMMARY

2 KILPAILUVIRASTON VUOSIKIRJA 2004

3

4 KILPAILUVIRASTON VUOSIKIRJA 2004 MED SVENSK RESUMÉ WITH AN ENGLISH SUMMARY

5 Toimitus: Jaana Aho Käännökset: Barbro Lindblom, Jaana Aho Graafinen suunnittelu: Tove Ahlbäck Piirrokset: Tiina Rekula Painotalo: Edita Prima Oy ISSN

6 Sisällys Lukijalle 2 Kilpailuvirasto pähkinänkuoressa 4 Toimintaympäristö 5 Kilpailuvalvonta 11 Kilpailun edistäminen 18 Artikkelit 25 Lauri Tenhunen, Kilpailuviranomaisten uusi toimintamalli ECN 25 Ari Ahonen, Strategiatutkimus ja kilpailullisuuden arvioinnin ajatteluperusta 29 Liisa Lundelin-Nuortio ja Soile Tahvanainen, Sääntelyuudistusten kilpailuvaikutusten arviointia tehostettava 41 Svensk resumé 47 English summary 65 Markkinaoikeuden päätökset 80 Korkeimman hallinto-oikeuden päätökset 82 Asiantuntijaluennot 84 Yhteystiedot 88 Grafiikka 90 1

7 KILPAILUVIRASTO Lukijalle Kun tämä vuosikirja on lukijan käsissä, on vuosia valmisteltu suuri pamaus, Euroopan kilpailuoikeuden mittava yhdenmukaistamishanke jo toteutunutta historiaa. Muutokseen on valmistauduttu suurella huolella Euroopan komissiossa, Kilpailuvirastossa ja sen kahdessakymmenessäneljässä sisarorganisaatiossa sekä Euroopan sadoissa tuhansissa yrityksissä. Valmistautumiseen liittyy aina huoli projektin onnistumisesta. Kerrataanpa vielä, mistä on kysymys. EU:n kilpailusääntöjen, siis artiklojen 81 ja 82 toimeenpanoasetus muuttuu radikaalisti. Yli 40 vuotta voimassa olleet menettelytapasäännökset uusitaan. Samanaikaisesti uusiutuu yrityskauppavalvontaa säätelevä asetus. Kansalliset kilpailulait koko Euroopassa sopeutetaan näihin muutoksiin. On siis kyse muutoksen hallinnasta. Muutokseen liittyvät huolet vaihtelevat tarkastelijan roolin mukaan. Yritysten näkökulmasta huolet liittyvät paradoksaalisesti ennakkoilmoitus- ja poikkeuslupamenettelyn poistumiseen. Yritykset kokevat pulmalliseksi tilanteen, jossa niiltä edellytetään yhteistoiminta- tai jakelutiesopimusten valmistelussa omatoimista järjestelyjen lainmukaisuuden varmistusta. Enää ei tarvitse eikä saa pyytää viranomaisilta lupaa. Vapaus koetaan vankilaksi. Vastaava tunne kirjattiin aikakirjoihin pitkäaikaisen hintasäännöstelyn päätyttyä. Mm. kahvilanpitäjät 2

8 soittelivat kauhistuneina hintaviranomaisille ja kyselivät, kuinka he nyt osaavat kahvikupin hinnoitella. Kansalliset viranomaiset tuntevat väristyksiä systeemien toimivuudesta. Kahdenkymmenen viiden kansallisen viranomaisen ja komission muodostaman verkoston tehtävänä on huolehtia, että ilmi tulleet kielletyt järjestelyt tulevat tehokkaasti tutkituiksi ja tuomiolle saatetuiksi. Yhteistyöhön liittyvät tekniset, oikeudelliset ja hallinnolliset vaikeudet voivat lisätä kilpailupolitiikan toimeenpanon byrokratiaa aavistamattoman paljon. Kilpailuvirastossa koetaan resurssien riittämättömyys tuskallisesti. Komission tasolla, siis siellä mistä kaikki alkoi ja missä kaikki kulminoituu, ongelmana on yhden- ja johdonmukaisuuden varmistaminen. Kahdenkymmenenviiden kilpailuviraston tekemien tuhansien ratkaisujen valvominen on komissiolle kova haaste, vaikka se onkin saanut toimeenpanoasetukseen tätä koskevat laajat valtuudet. Hyvin vähälle huomiolle on Suomessa jäänyt EU:n yrityskauppavalvonta-asetuksen muutos. Se onkin enimmältään tekninen uudistus, jolla mm. juttujen siirtoa jäsenmaiden ja komission välillä on helpotettu. Uuteen asetukseen sisältyy kuitenkin merkittävä substantiivinen muutos, jonka merkitys jää vielä nähtäväksi: Euroopan kilpailuammattilaispiireissä on parin vuoden ajan käyty vilkasta keskustelua siitä, tulisiko yrityskauppaan puuttumisen perustua ns. dominanssitestiin, joka on käytössä nykyään, vai amerikkalaisperäiseen kilpailuvaikutustestiin. Vanhan, mm. meillä Suomessa käytössä olevan testin rationa on puuttua yrityskauppoihin, jotka synnyttävät tai vahvistavat määräävää markkina-asemaa. Uudessa yrityskauppa-asetuksessa otetaan harppaus kohti kilpailuvaikutustestiä. Sen nojalla on komissiolla nyt mahdollisuus puuttua yrityskauppaan, joka johtaa oligopolin keskittymiseen, ilman että syntyy selkeä määräävä markkina-asema. Suomen kansalliseen lakiin ei ole esitetty tehtäväksi vastaavaa muutosta, lähinnä siksi, että EU:n asetus hyväksyttiin vasta kilpailunrajoituslain muutosvalmistelutyön päätyttyä. Ettei lukijalle jäisi epäselvyyttä vapun aikaan toteutuneiden muutosten tosiasiallisesta vaikutuksesta, on selkeästi todettava, että kartellit ovat edelleen kiellettyjä, määräävän markkina-aseman väärinkäyttö on niin ikään edelleen kiellettyä, jakeluteitä koskeviin kilpailunrajoituksiin reagoidaan edelleen niihin liittyvien taloudellisten vaikutusten perusteella ja yrityskauppavalvonnalla huolehditaan edelleen kilpailullisen yritysrakenteen säilymisestä Euroopassa ja Suomessa. Matti Purasjoki Huhtikuussa

9 KILPAILUVIRASTO 4 Kilpailuvirasto pähkinänkuoressa Kilpailuvirasto on kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalalla toimiva, vuonna 1988 perustettu itsenäinen virasto, jonka toiminta-ajatuksena on terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun turvaaminen sekä talouden tehokkuuden lisääminen kilpailua edistämällä ja sen esteitä poistamalla. Kilpailuviraston toiminnasta säädetään virastoa koskevassa laissa (711/1988) ja asetuksessa (66/1993). Virasto soveltaa toiminnassaan lakia kilpailunrajoituksista (480/1992) ja EU:n kilpailusääntöjä. Virasto valvoo kansantalouden suorituskyvyn kannalta olennaisia, taloudelliselle kilpailulle vahingollisia kilpailunrajoituksia ja ryhtyy tarvittaessa toimenpiteisiin niiden tai niiden vahingollisten vaikutusten poistamiseksi. Lisäksi virasto valvoo yrityskauppoja ja hoitaa vastuualueelleen kuuluvat kansainväliset tehtävät. Virasto edistää kilpailua tekemällä aloitteita kilpailua rajoittavien säännösten ja määräysten purkamiseksi sekä antamalla lausuntoja elinkeinoelämään liittyvistä säädösehdotuksista. Lisäksi virasto neuvoo ja ohjaa yrityksiä ja muita elinkeinoelämän kannalta keskeisiä sidosryhmiä. Kilpailuvirasto käsittelee vuosittain noin 1200 kilpailuasiaa, joista noin kolmasosa on EU-asioita. Kotimaiset asiat liittyvät useimmiten yrityskauppailmoituksiin sekä toimenpide- ja lausuntopyyntöihin. Toimenpidepyyntöihin tai oma-aloitteisiin selvityksiin perustuvia merkittäviä päätöksiä tehdään vuosittain noin 20. Viraston voimavarat pyritään suuntaamaan kansantalouden kannalta merkittävimpien kilpailunrajoitusasioiden tehokkaaseen selvittämiseen. Kilpailuvirastossa työskentelee noin 70 virkamiestä kuudessa eri ryhmässä. Monopoliryhmän vastuualueeseen kuuluvat määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön liittyvät asiat sekä yrityskauppavalvonta. Kartelliryhmä käsittelee kartelli- ja muita kilpailijoiden välisiä yhteistyösopimuksia, jakelutierajoituksia sekä julkisia kilpailunrajoituksia. Kilpailunedistämisryhmän tehtävät liittyvät ryhmän nimen mukaisesti pääasiassa kilpailun edistämiseen. Kansainvälisten asioiden ryhmän vastuulla ovat EU-asiat, OECD-, pohjoismainen ja muu kansainvälinen yhteistyö sekä lähialueyhteistyö ja lääniyhteistyö. Viestintä- ja valmennusryhmä sekä hallintoryhmä toimivat muiden ryhmien tukena. Henkilöstöstä 2/3 osallistuu varsinaiseen tutkimus- ja selvitystyöhön. Kilpailuviraston tutkijoista 40 prosentilla on ylempi korkeakoulututkinto oikeustieteessä, noin 30 prosentilla kauppatieteissä ja noin 25 prosentilla talous- tai yhteiskuntatieteissä. Kilpailuviraston kustannukset olivat vuonna 2003 noin 3,7 miljoonaa euroa.

10 Toimintaympäristö Lainsäädäntöuudistukset voimaan EU:n kilpailusäännöt EY:n perustamissopimuksen kilpailusääntöjen uusi täytäntöönpanoasetus 1/2003 astui voimaan Tämän jälkeen Euroopan Unionin alueella sovelletaan vain EU:n kilpailusääntöjä tapauksiin, jotka vaikuttavat tuntuvasti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Järjestelmän tarkoituksena on varmistaa EU:n kilpailusääntöjen entistä tehokkaampi soveltaminen ja yritysten yhdenmukainen kohtelu koko laajentuneen unionin alueella. Asetuksella mm. lakkautettiin keskitetty ilmoitus- ja hyväksyntäjärjestelmä. Myös EY:n uusi fuusiovalvonta-asetus (139/2004) astui voimaan Merkittävimmät sulautumaasetukseen tehdyt muutokset koskevat tapausten siirtämistä viranomaisten välillä, yrityskauppaan puuttumisen arviointitestiä, sitoumusten antamiseen liittyviä määräaikoja sekä liitännäisrajoitusten käsittelyä. Tehostetun siirtämisjärjestelmän tarkoituksena on saattaa yrityskaupat sen viranomaisen tutkittavaksi, jolla on parhaat mahdollisuudet ratkaista asia. Siirto voidaan tehdä joko komissiosta jäsenvaltioon tai jäsenvaltiosta komissioon. Asian käsittelyn siirtämistä voi pyytää aiemmasta poiketen myös ilmoitusvelvollinen ennen varsinaisen yrityskauppailmoituksen jättämistä. Komissio voi puuttua kauppaan, jos kauppa estää olennaisesti tehokasta kilpailua yhteismarkkinoilla tai niiden merkittävällä osalla erityisesti siitä syystä, että sillä luodaan määräävä asema tai vahvistetaan sitä. Arviointitesti laajentanee komission mahdollisuuksia estää kauppa tai asettaa sille ehtoja oligopolistisilla markkinoilla. Kansallinen lainsäädäntö Myös Suomen kansallista kilpailunrajoituslakia muutettiin alkaen (318/2004). Lakia sovelletaan kilpailunrajoitustapauksiin, jotka eivät ole omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Kauppavaikutuksella ei ole kuitenkaan yritysten kannalta keskeistä merkitystä, koska Suomen ja EU:n kilpailusääntöjä tulkitaan yhdenmukaisesti. Sään- 5

11 KILPAILUVIRASTO nösten yhdenmukaistaminen vaikuttaa eniten toimitus- ja jakelusopimuksiin liittyvien kilpailunrajoitusten arviointiin. Kilpailusääntöjen yhdenmukaistaminen EU:n kilpailusääntöjen kanssa merkitsee ns. kieltoperiaatteen laajentamista Suomen kilpailuoikeudessa. Myös Suomen kilpailunrajoituslakiin on nyt otettu EY:n perustamissopimuksen artikloja 81 ja 82 vastaavat säännökset. Uuden lain 4 :ssä kielletään artiklan 81 kohdan 1 tapaan yritysten välisiin sopimuksiin perustuvat kilpailunrajoitukset. Lain 6 :ssä kielletään puolestaan perustamissopimuksen artiklaa 82 vastaavasti määräävän markkina-aseman väärinkäyttö. Kilpailunrajoituslain uusi 4 koskee sekä kilpailevien yritysten välisiä eli horisontaalisia että toimitus- ja jakeluteitä koskevia eli vertikaalisia sopimuksia. Säännös korvaa vanhan lain määrähintakielto- ja kartellikieltopykälät sekä mm. toimitus- ja jakelusopimuksiin liittyviin kilpailunrajoituksiin sovelletun vanhan lain 9 :n. Kaikki lain 4 :n perusteella kielletyt kilpailunrajoitukset eivät kuitenkaan ole lainvastaisia. Tämä johtuu siitä, että järjestelyt voivat kuulua uuden 5 :n poikkeussäännöksen piiriin. Uusi 5 vastaa EY:n perustamissopimuksen artiklan 81 kohdassa 3 olevaa poikkeussäännöstä. Poikkeussäännösten tarkoituksena on sallia sellaiset kilpailunrajoitukset, joiden kilpailua edistävät vaikutukset ovat suuremmat kuin niiden kilpailua rajoittavat vaikutukset. Järjestelyjen lainmukaisuuden arvioinnissa tulee lisäksi ottaa huomioon, että järjestely voi jäädä myös kokonaan kilpailunrajoituslain soveltamisalan ulkopuolelle, jos sitä voidaan pitää vähämerkityksellisenä. Lain 6 :ssä kielletään määräävän markkinaaseman väärinkäyttö käytännössä samalla tavalla kuin tähänkin asti. Merkittävin muutos liittyy siihen, että määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön voivat nyt syyllistyä myös yritykset yhdessä. Uudistuksen yhteydessä tarkistettiin myös viranomaisten toimivaltuuksia. Päätöksen kielletyn menettelyn lopettamisesta tekee jatkossa Kilpailuvirasto eikä markkinaoikeus. Kilpailuviraston päätöksistä voi valittaa markkinaoikeuteen. Rikkomuksesta johtuvan seuraamusmaksun määrää kuitenkin edelleen markkinaoikeus. Kilpailunrajoitukseen sovellettavat säännökset Ei Tuntuva vaikutus jäsenmaiden väliseen kauppaan Kyllä Kansallinen laki EU:n kilpailusäännöt Vähämerkityksellisyyssäännöt yhdenmukainen tulkinta Vähämerkityksellisyyssäännöt Uusi 4 - kartellit - muut kilpailijoiden väliset järjestelyt - vertikaaliset järjestelyt yhdenmukainen tulkinta 81.1 artikla - kartellit - muut kilpailijoiden väliset järjestelyt - vertikaaliset järjestelyt Uusi 5 Ns. poikkeussäännös yhdenmukainen tulkinta 81.3 artikla Ns. poikkeussäännös 6 Uusi 6 - määräävän markkina-aseman väärinkäyttö yhdenmukainen tulkinta 82 artikla - määräävän markkina-aseman väärinkäyttö

12 Yritykset arvioivat itse toimiensa lainmukaisuuden Koska viranomaiset eivät enää myönnä yrityksille poikkeuslupia tai puuttumattomuustodistuksia, yritysten tulee jatkossa itse arvioida kilpailunrajoituslain 4 :ssä kiellettyjen menettelyjen osalta toimiensa lainmukaisuus. Lain 4 :ssä kielletty menettely voi olla lainmukainen, jos lain 5 :n poikkeussäännöksen edellytykset täyttyvät. Koska uutta kilpailunrajoituslakia sovelletaan yhdenmukaisesti EU:n kilpailusääntöjen kanssa, yritykset voivat arviota tehdessään käyttää tulkintaapunaan sekä EY:n ryhmäpoikkeusasetuksia ja niihin liittyviä suuntaviivoja että Kilpailuviraston niitä vastaavia suuntaviivoja. Kilpailuviraston suuntaviivat on julkaistu Kilpailuviraston kotisivuilla osoitteessa Komission antamat ryhmäpoikkeusasetukset, tiedonannot ja suuntaviivat löytyvät komission kilpailupääosaston kotisivuilta osoitteesta Mikä muuttuu ja mikä ei? Kilpailunrajoituslain säännöksiin tehdyt muutokset liittyvät Suomen ja EU:n säännösten yhdenmukaistamisen ohella lähinnä menettelyasioihin. Varsinaiset kilpailuoikeuden perusteet säilyivät uudistuksessa pääosin ennallaan. Kartellit ja määräävän markkina-aseman väärinkäyttö ovat edelleen kiellettyjä. Yritysten väliset kilpailua rajoittavat sopimukset voivat olla edelleen hyväksyttäviä, jos laissa määrätyt edellytykset täyttyvät. Lisäehtona on kuitenkin aina se, että sopimuksiin tulee liittyä myös asiakkaita ja kuluttajia hyödyntävää tehokkuuden paranemista. Vakavimmat eli ns. mustan listan kilpailunrajoitukset ovat kuitenkin yleensä aina kiellettyjä. Merkitykseltään vähäiset kilpailunrajoitukset eivät enää uudistuksen jälkeen ole kilpailunrajoituslain vastaisia. Merkitykseltään vähäiset kilpailunrajoitukset Kilpailunrajoituslain 4 :ssä kielletään vain sellaiset yritysten väliset sopimukset, jotka merkittävästi estävät, rajoittavat tai vääristävät kilpailua. Ns. vähämerkitykselliset kilpailunrajoitukset eivät enää uudistuksen jälkeen ole kilpailunrajoituslain vastaisia. Vähämerkitykselliset sopimukset määritellään EU:n komission ns. de minimis -tiedonannossa markkinaosuusrajojen avulla. Jos rajoitukseen osallisten yritysten markkinaosuudet jäävät tiedonannon markkinaosuusrajojen alapuolelle, järjestelyn sallittavuuden selvittämiseksi riittää sen varmistaminen, ettei järjestelyyn sisälly vakavimpia kilpailunrajoituksia. Myös Kilpailuvirasto on antanut suuntaviivat vähämerkityksellisten kilpailunrajoitusten arvioinnista. Niiden tavoitteena on auttaa yrityksiä arvioimaan, kuuluvatko yritysten yhteistyöjärjestelyt kilpailunrajoituslain 4 :n kiellon soveltamispiiriin. Suuntaviivat selventävät myös lain 12 :n soveltamisalaa. Lain 12 koskee Kilpailuviraston mahdollisuutta olla ryhtymättä toimenpiteisiin tilanteissa, joissa kilpailua voidaan pitää kokonaisuudessaan toimivana epäillystä kilpailunrajoituksesta huolimatta. Uudet suuntaviivat korvaavat Kilpailuviraston vuonna 1998 antaman tiedonannon vähämerkityksellisistä kilpailunrajoituksista. Uudet toimitus- ja jakelusopimuksia koskevat kilpailusäännöt Kilpailunrajoituslain uusi 4 korvaa vanhan lain määrähintakieltopykälän sekä mm. toimitus- ja jakelusopimuksiin liittyviin kilpailunrajoituksiin sovelletun vanhan lain 9 :n. Toimitus- ja jakelusopimuksiin liittyvät kilpailunrajoitukset olivat aiemmin määrähintakieltoa lukuun ottamatta sallittuja, jos niillä ei ollut vahingollisia vaikutuksia kilpailuun. Nyt kieltoperiaatteen piiriin kuuluvat kaikki jakeluteihin liittyvät kilpailunrajoitukset. Muutos ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki aiemmin sallitut jakelusopimuksiin liittyvät kilpailunrajoitukset olisivat jatkossa automaattisesti lainvastaisia. Tämä johtuu siitä, että järjestelyt voivat 7

13 KILPAILUVIRASTO 8 kuulua kilpailunrajoituslain uuden 5 :n poikkeussäännöksen piiriin. Sopimusten kilpailuvaikutukset riippuvat markkinoiden rakenteesta ja yrityksen asemasta markkinoilla. Komission antamassa vertikaalisia rajoituksia koskevassa ryhmäpoikkeusasetuksessa ja siihen liittyvissä suuntaviivoissa sekä Kilpailuviraston vertikaalisia rajoituksia koskevissa suuntaviivoissa määritellään markkinaosuusrajojen avulla, minkälaiset sopimukset kuuluvat ryhmäpoikkeuksen piiriin. Toimitus- ja jakelusopimuksiin ei kuitenkaan saa markkinaosuuksista riippumatta sisältyä yhtään vakavimpina pidetyistä (ns. mustan listan) kilpailunrajoituksista. Yksi esimerkki tällaisista kielletyistä ehdoista on jälleenmyyntihinnan määrääminen. Tavarantoimittaja ei saa määrätä tuotteelle hintaa, jota jakelijat ovat velvollisia noudattamaan. Enimmäis- tai ohjehintojen antaminen ei kuitenkaan välttämättä ole kiellettyä. Kiellettyä on lähtökohtaisesti myös markkinoiden jakaminen alueittain tai asiakkaittain. Jakelijoiden on saatava vapaasti päättää, minne ja kenelle ne myyvät. Kiellosta on kuitenkin eräitä poikkeuksia, jotka esitellään tarkemmin Kilpailuviraston suuntaviivoissa. Kartellivalvontaan uusia aseita Uudistuksen yhteydessä tarkistettiin myös kilpailunrikkomismaksun määrää koskevia säännöksiä ja otettiin käyttöön kilpailunrikkomismaksusta vapauttamisjärjestelmä kartellien paljastamiseksi. Kartellin ensimmäisenä paljastava kartellin jäsen vapautuu kilpailunrajoituslain 9 :n mukaan kartelliin liittyvistä seuraamuksista, jos jäsen: 1) antaa kilpailunrajoituksesta Kilpailuvirastolle tietoja, joiden perusteella Kilpailuvirasto voi puuttua kilpailunrajoitukseen, 2) antaa nämä tiedot ennen kuin Kilpailuvirasto on saanut tiedot muuta kautta, 3) toimittaa Kilpailuvirastolle kaikki hallussaan olevat kartellia koskevat tiedot ja asiakirjat, 4) toimii yhteistyössä Kilpailuviraston kanssa koko kilpailunrajoituksen selvittämisen ajan ja 5) on lopettanut tai lopettaa heti tiedot annettuaan osallistumisensa kilpailunrajoitukseen. Jos edellä kuvatut edellytykset täyttyvät, Kilpailuvirasto ei tee asianomaisen yrityksen osalta markkinaoikeudelle esitystä seuraamusmaksun määräämiseksi. Kartellin ensimmäisenä paljastanut kartellin jäsen vapautuu siten seuraamuksista. Vain yksi kartellin jäsen voi saada edellä tarkoitetun täyden vapautuksen seuraamuksista. Myös muille kartellin jäsenille määrättäviä seuraamusmaksuja voidaan kuitenkin alentaa uuden 8 :n perusteella, jos nämä avustavat merkittävästi Kilpailuvirastoa kartellin selvittämisessä. Merkittävä avustaminen tarkoittaa sitä, että yritys osallistuu aktiivisesti rajoituksen selvittämiseen. Yrityksen on oma-aloitteisesti toimitettava virastolle tietoja, joita virastolla ei ole tai joita sen voi olla vaikea hankkia. Seuraamusmaksun alentaminen tai määräämättä jättäminen on lain 8 :n perusteella mahdollista kaikkien kilpailunrajoitusten yhteydessä. Maksun alentaminen voi tulla kyseeseen sekä silloin, kun yritys ottaa itse yhteyttä virastoon ja paljastaa rikkoneensa kilpailunrajoituslakia, että silloin, kun virasto on esimerkiksi saamiensa vihjeiden perusteella jo aloittanut tapauksen selvittämisen. Kilpailuvirasto on antanut seuraamuksista vapautumista ja seuraamusmaksun alentamista koskevaa soveltamiskäytäntöään selventävät suuntaviivat. Myös nämä suuntaviivat on julkaistu Kilpailuviraston kotisivuilla. Yrityskauppavalvonnan uudet määräykset Kilpailunrajoituslaissa ja EY:n uudessa fuusiovalvonta-asetuksessa määrätyt liikevaihtorajat ylittävät yrityskaupat on ilmoitettava joko Kilpailuvirastolle tai EU:n komissiolle, eikä kauppaa saa panna täytäntöön ennen viranomaisten asiassa tekemää päätöstä. Toimivaltainen viranomainen ratkeaa kaupan osapuolten liikevaihtojen perusteella. Kilpailuvirasto voi puuttua määräävään markkina-asemaan johtaviin ja tällaista asemaa vahvistaviin yrityskauppoihin, jos ne estävät merkittävästi

14 kilpailua. Yrityskauppavalvonnan perusteissa ei tapahtunut uudistuksen yhteydessä muutoksia. Uudistuksessa muutettiin ainoastaan ilmoitusvelvollisuuden raja-arvoja ja luovuttiin saman toimialan yrityskauppoja koskevasta ns. kahden vuoden säännöstä. Uusien määräysten mukaan kauppa ilmoitetaan Kilpailuvirastolle, jos yrityskaupan osapuolten yhteenlaskettu liikevaihto ylittää 350 miljoonaa euroa ja jos samalla vähintään kahden yrityskaupan osapuolen Suomesta kertynyt liikevaihto ylittää 20 miljoonaa euroa. Kilpailuvirasto on julkaissut uudistuksesta tiedonannon, jossa käsitellään muun muassa liikevaihdon maantieteellistä kohdentamista sekä mahdollisuutta käyttää lyhennettyä ilmoituskaavaa eräissä yhteisyritysten perustamistilanteissa. Tämäkin tiedonanto löytyy Kilpailuviraston kotisivuilta osoitteesta EU-yhteistyö tehostuu EU-maiden kilpailuviranomaisten välinen yhteistyö tehostuu lainsäädäntöuudistusten myötä entisestään, sillä EU:n komissio ja kansalliset kilpailuviranomaiset toimivat toukokuusta 2004 lähtien verkostona (European Competition Network, ECN 1 ), jossa kauppakriteerin täyttävän tapauksen käsittely ohjataan sille viranomaiselle, jolla on parhaat edellytykset tutkia ja ratkaista asia. Kilpailuvirasto on ollut aktiivisesti mukana komission syksyllä 2002 perustaman ECN-työryhmän ja sen alatyöryhmien työssä sekä valmistelemassa uudistukseen liittyviä komission tiedonantoja. Viraston edustajat osallistuivat vuonna 2003 yhteensä 20:een komission järjestämään ECN-kokoukseen. EU:n laajeneminen ja verkostoituminen on lisännyt olennaisesti sekä vanhoista EU-maista että uusista jäsen- ja jäsenyyttä hakevista maista tulevien erilaisten tiedustelujen määrää. Tiedustelut koskevat sekä kansallista lainsäädäntöä ja tapauskäytäntöä että viraston toimintatapoja yleisesti. Kilpailututkimus vahvistuu Kilpailuvirasto sai huhtikuussa 2004 uuden yhteistyökumppanin kun Turun Kauppakorkeakoulun yhteyteen avattiin kilpailututkimukseen keskittyvä tutkimuslaitos, Kilpailuinstituutti. Instituutin päätehtävänä on kehittää kilpailun analysointimenetelmiä, koordinoida kilpailututkimusta yli yliopistorajojen sekä tarjota aiheeseen liittyvää koulutusta. Yhteistyöverkostoon pyritään saamaan mukaan kaikki suomalaiset yliopistot, joissa opetetaan kilpailututkimusta sivuavia aineita. Verkostoperiaatteella toimivan Kilpailuinstituutin perustamista esitettiin Turun kauppakorkeakoulun maaliskuussa 2003 julkistamassa, kauppa- ja teollisuusministeriön toimeksiannosta laaditussa kilpailututkimusraportissa 2. Kilpailuvirastossa hahmoteltiin viime vuonna raportin pohjalta ehdotusta kilpailuviranomaisten omaksi kilpailututkimusstrategiaksi. Työn tuloksena syntynyt Kilpailuviraston ehdotus lähivuosien kilpailututkimusohjelmaksi toimitettiin kauppa- ja teollisuusministeriöön kesäkuussa Ehdotetulla tutkimusohjelmalla pyritään vahvistamaan kilpailututkimuksen ja kilpailuviranomaisten toiminnan yhteyksiä ja lisäämään kilpailututkimuksen osuutta kauppa- ja teollisuusministeriön rahoittamasta tutkimustoiminnasta. Kilpailututkimuksen kehittäminen edellyttää ehdotuksen mukaan kauppa- ja teollisuusministeriön ja Kilpailuviraston yhteistyön tiivistämistä. Viraston omat voimavarat kilpailututkimuksen toteuttamiseen tai tilaamiseen ovat niukat ja sitoutuvat ennen muuta viraston tapauskäsittelyn tai kilpailunedistämistehtävien konkreettisia pulmakysymyksiä koskevien asiantuntijalausuntojen tilaamiseen. Kilpailuviraston verkostoituminen korkeakouluja tutkimusmaailman sekä komission ja muiden maiden kilpailuviranomaisten kanssa auttaa vahvistamaan myös viraston oman henkilöstön osaamista ja edistää siten osaltaan henkilöstön ammattitaidon kehittämistä. 1 ECN-verkostosta lisää Lauri Tenhusen aihetta käsittelevässä artikkelissa sivulla Aki T. Koponen, Paavo Okko, Martti Virtanen: Hyödykemarkkinoiden kilpailullisuuden tutkiminen: teoriasta, menetelmistä ja toteuttamisesta. Turun kauppakorkeakoulun kilpailututkimusraportti. Turun kauppakorkeakoulun keskusteluja ja raportteja 1:

15 KILPAILUVIRASTO Henkilöstön osaaminen avainasemassa Henkilöstön ammattitaidon kehittäminen on yksi Kilpailuviraston keskeisiä strategisia tavoitteita. Henkilöstön valmennuksen keinoja ovat työssä oppiminen, jota tuetaan sisäisen ja ulkoisen koulutuksen keinoin, kollegoilta oppiminen esimerkiksi tutkijatapaamisten kautta sekä perehdytys. Koulutukseen käytetty työaika on kolmen viime vuoden ajan kasvanut tasaisesti, mikä on seurausta suunnitellusta voimakkaammasta panostuksesta henkilöstön kehittämiseen. Vuonna 2003 työaikaa käytettiin koulutukseen noin 940 henkilötyöpäivää eli keskimäärin lähes 14 työpäivää henkilöä kohti. Koulutuspalvelujen hankintaan käytettiin määrärahoja euroa eli noin 1300 euroa per henkilötyövuosi. Vuoden 2004 kilpailusääntöuudistukseen valmistautuminen käynnistettiin jo syksyllä Henkilöstölle suunniteltiin tuolloin koulutusohjelma, jonka tavoitteena oli syventää EU:n kilpailusääntöihin ja niiden soveltamiseen liittyvää osaamista. Ohjelma koostui komission kilpailuosaston virkamiesten sekä muiden kansainvälisesti tunnettujen alan asiantuntijoiden pitämistä luennoista. Vuonna 2003 järjestettiin tähän liittyen yhteensä yhdeksän luentoa, joihin osallistui myös kauppa- ja teollisuusministeriön, markkinaoikeuden ja lääninhallituksen henkilöstöä. Kilpailuviraston henkilöstöä tilaisuuksiin osallistui keskimäärin 45 henkilöä per tilaisuus. EUkoulutuksesta henkilöstöltä ja muilta osallistujilta saatu palaute on ollut erittäin positiivista. Taloudellisen analyysikyvyn kehittämistä suunniteltiin keväästä 2003 alkaen yhteistyössä Helsingin kauppakorkeakoulun liikkeenjohdon koulutusyksikön JOKO Executive Education Oy:n kanssa. Keväällä 2004 toteutettu yhteensä viiden päivän mittainen koulutusohjelma oli kolmiosainen ja käsitteli yritysten liiketoimintastrategioita ja -logiikkoja ja päivittäisen liiketoiminnan johtamista 3. Aihetta syvennettiin case workshop -osiolla. JOKO:n toteuttamaa koulutusohjelmaa seuraa touko-kesäkuussa erillinen laskentatoimen osio. Myös uusi, voimaan astunut hallintolaki aiheutti koulutustarpeita ja työntekijöille järjestettiinkin loppuvuodesta 2003 siihen liittyvää koulutusta. Tutkijoille järjestettiin vuonna 2003 koulutustilaisuus myös immateriaalioikeuksien ja kilpailuoikeuden välisestä suhteesta sekä laajamittaista englannin kielen koulutusta Strategiatutkimuksesta lisää Ari Ahosen asiaa käsittelevässä artikkelissa sivulla 29.

16 Kilpailuvalvonta Kilpailuvalvonnassa virasto selvittää sekä omaaloitteisesti että toimenpidepyyntöjen perusteella kansantalouden suorituskyvyn kannalta olennaisia, taloudelliselle kilpailulle vahingollisia kilpailunrajoituksia. Lisäksi virasto tutkii toimivaltaansa kuuluvat yrityskaupat ja tekee tarvittaessa markkinaoikeudelle esityksiä mm. yrityskauppojen kieltämiseksi tai seuraamusmaksujen määräämiseksi. 4 Vuoden 2003 aikana Kilpailuvirastossa oli käsittelyssä kaikkiaan kilpailuasiaa, joista kotimaisia kilpailuasioita on 658, yrityskauppa-asioita 144 sekä EU- ja muita kansainvälisiä asioita EU:n kilpailuasioissa virasto osallistuu komissiossa vireillä olevien kilpailunrajoitus- ja yrityskauppa-asioiden käsittelyyn erityisesti silloin, kun tapauksella voi olla merkittäviä kilpailuvaikutuksia Suomen markkinoilla. Kilpailuviraston edustajat osallistuivat vuonna 2003 yhteensä noin 90:een komission järjestämään kuulemistilaisuuteen tai kokoukseen. Lääninhallitukset osallistuvat kilpailun edistämiseen ja kilpailuvalvontaan. Kilpailuvirasto solmii niiden kanssa vuosittain tulossopimukset, joissa sovitaan yhteistyön tavoitteista. Lääninhallitukset selvittävät paikallisia ja alueellisia kilpailunrajoituksia, osallistuvat Kilpailuviraston johdolla tehtyihin yritystarkastuksiin ja huolehtivat omaltaan osaltaan kilpailun edistämiseen liittyvästä sidosryhmäyhteistyöstä. Lääninhallitusten käsittelyssä oli 86 kilpailuasiaa vuonna Kilpailuvalvonnan voidaan katsoa jakautuvan monopolivalvontaan, jossa tarkastellaan sekä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä että yrityskauppoja, ja kartellivalvontaan. Kansainvälistä vertailua Kilpailuvalvonnasta saadaan vuosittain palautetta Global Competition Review -lehden tekemästä maailmanlaajuisesta vertailututkimuksesta, jossa kartoitetaan asianajajien ja taloustieteilijöiden näkemyksiä eri maiden kilpailuviranomaisten toiminnasta. Suomen panos arvioitiin vuoden 2003 maakatsauksessa samalle tasolle kuin vuotta aiemmin (3,5 pistettä). Vastaavan tason arvion saivat myös Irlanti ja Tanska. Tätä enemmän pisteitä annettiin tutkimuksessa vain Yhdysvalloille (4,5), Englannille (4,25), Saksalle (4,25) ja Ruotsille (3,75). Suomi sai tutkimuksessa kiitosta erityisesti yrityskauppavalvonnasta ja viraston ylimmän johdon panoksesta. Kehittämiskohteina mainittiin mm. kartellivalvonta ja taloudellisen osaamisen kehittäminen. MONOPOLIRYHMÄ Johtaja Juhani Jokinen KILPAILUNEDISTÄMISRYHMÄ Johtaja Martti Virtanen VIESTINTÄ JA VALMENNUS Viestintäpäällikkö Päivi Kari YLIJOHTAJA Matti Purasjoki KARTELLIRYHMÄ Apulaisjohtaja Rainer Lindberg KANSAINVÄLISET ASIAT Apulaisjohtaja Seppo Reimavuo HALLINTO Hallintopäällikkö Marja-Terttu Kyttälä Kilpailuviraston organisaatio Kilpailuviraston kilpailuvalvontaa koskevat markkinaoikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden päätökset löytyvät sivuilta Lisää tunnuslukuja Grafiikka-osiossa sivuilla

17 KILPAILUVIRASTO Monopolivalvonta Määrävän markkina-aseman väärinkäytön valvonta Määräävän markkina-aseman väärinkäyttökiellon valvonnassa on puututtu erityisesti sellaisiin määräävässä markkina-asemassa olevien yritysten aikaansaamiin kilpailunrajoituksiin, joilla estetään uusien toimintamuotojen kehitystä tai rajoitetaan alalle tuloa. Selvitysten pääpaino on ollut määräävän markkina-aseman hyväksikäyttöön liittyvässä hinnoittelussa erilaisten "pullonkaulatekijöiden" avulla. Eniten resursseja on kulunut laajakaistamarkkinoihin liittyvään ADSL-projektiin. Lisäksi on tutkittu määräävässä markkina-asemassa olevien yritysten aikaansaamia markkinoille pääsyn esteitä esimerkiksi useassa saalistushinnoittelua koskevassa selvityksessä. Laajakaistamarkkinat Syksyllä 2002 aloitetun ADSL-projektin tavoitteena on ollut turvata palveluoperaattoreiden tasapuolinen kohtelu nopeasti kasvavilla laajakaistaisten Internet-palvelujen markkinoilla sekä varmistaa, että kilpailu toimii vähittäismarkkinoilla. Lähes kaikki paikalliset teleyritykset hinnoittelivat ennen projektin alkamista alueensa verkkovuokrat kilpailijoille niin, että kilpailevien palveluoperaattoreiden pääsy vähittäismarkkinoille oli käytännössä mahdotonta. Tämä ns. hintaruuvi ja liikesuhteesta kieltäytyminen piti yllä paikallisten teleyhtiöiden määräävää markkina-asemaa alueidensa laajakaistamarkkinoilla ja johti siihen, että useilla alueilla laajakaistayhteyksiä tarjosi vain yksi palveluoperaattori. Myös kuluttajilta peritty vähittäishinta oli näillä alueilla usein korkeampi kuin sellaisilla alueilla, joilla kilpailua oli enemmän. Pääosa tutkimuksista, eli 20:ta suurinta yhtiötä koskevat selvitykset, valmistui kesäkuussa Kaikki tutkitut yhtiöt alensivat selvitysten kuluessa merkittävästi kilpailevilta palveluoperaattoreilta perimiään verkkovuokria, ja suurimpien paikallisten teleoperaattoreiden perinteisille toiminta-alueille alkoi ilmaantua myös uusia palveluntarjoajia. Toukokuussa 2003 aloitettiin neuvottelut 23 pienen paikallisoperaattorin laajakaistaliittymien hinnoittelusta. Neuvottelut saatiin muutamaa operaattoria lukuun ottamatta päätökseen vuoden 2003 aikana. Projektin tuloksena on havaittavissa selviä merkkejä kilpailun lisääntymisestä: yritykset ovat laajentaneet toiminta-alueitaan ja suurissa taajamissa hinnat ovat laskeneet selvästi. Osa yrityksistä on kuitenkin jatkanut määräävän markkina-aseman väärinkäyttökiellon vastaista toimintaansa. Virastossa selvitetään näiden tapausten saattamista markkinaoikeuden käsiteltäväksi. Muu määrävän markkina-aseman väärinkäytön valvonta Epäiltyä saalistushinnoittelua tutkittiin viime vuonna usean eri tapauksen yhteydessä. Mm. Valio Oy:n epäiltiin soveltaneen poissulkevaa hinnoittelua. Valion tietyille asiakkaille tekemien tarjousten epäiltiin lisäksi olleen syrjiviä suhteessa muihin asiakkaisiin. Viraston selvitykset eivät kuitenkaan antaneet vahvistusta epäilyksille ja asia poistettiin käsittelystä. Vastaavia selvityksiä tehtiin myös mm. Finnairia, VR-Rataa ja Suomen Tietotoimistoa koskien. Suomen Numeropalvelu Oy:tä (SNOY) koskeva selvitys valmistui kesäkuussa Yrityksen taustalla olevien puhelinyhtiöiden oli epäilty 12

18 käyttävän väärin määräävää markkina-asemaansa pyytämällä kohtuuttoman korkeita hintoja tilaajatietojen luovuttamisesta kaupallisten puhelinluetteloiden julkaisua varten. Selvitysten aikana, toukokuussa 2002, SNOY alensi hintojaan yli 75 %. Virasto katsoi, ettei yksityiskohtaisen selvityksen tekeminen asiassa ollut enää hintojen laskemisen jälkeen kilpailun turvaamisen kannalta tarpeen, ja poisti asian käsittelystä. Muita vuonna 2003 tehtyjä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön liittyviä ratkaisuja olivat mm. Teoston perimiä musiikinesityskorvaustariffeja, Satakunnan Puhelimen paikallisverkkomaksun hinnoittelua, lentoyhtiöiden yhteiskäyttöisen CUTE-lähtöselvitysjärjestelmän kilpailuongelmia ja Väestörekisterikeskuksen asemaa varmennepalveluiden markkinoilla koskevat ratkaisut. Yrityskauppavalvonta Yrityskauppavalvonnan tavoitteena on suojata kuluttajien ja asiakkaiden etua sellaisilta yrityskeskittymiltä, joiden tuloksena syntyy tai vahvistuu kilpailua oleellisesti estävä määräävä markkina-asema. Yrityskauppoja tarkastellaan niiden Suomessa ilmenevien vaikutusten mukaan, mutta arvioinnissa otetaan huomioon myös ulkomainen kilpailu. Yrityskauppapäätöksiä tehtiin vuonna kpl, eli 18 vähemmän kuin edellisenä vuonna. Tapauksista 90 hyväksyttiin sellaisenaan ensimmäisessä käsittelyvaiheessa ja yksi jatkokäsittelyssä. Ehdollisia päätöksiä tehtiin kaksi. Kaupan kieltämistä koskevia esityksiä ei tehty. Ensimmäisessä käsittelyvaiheessa sellaisenaan hyväksyttyjen yrityskauppojen käsittely kesti vuonna 2003 keskimäärin 18 päivää eli kaksi päivää vähemmän kuin edellisenä vuonna. Lyhin käsittelyaika ilmoituksen saapumisesta luettuna oli kolme päivää ja pisin 30 päivää. Ilmoitettujen yrityskauppojen lisäksi virastossa käsiteltiin noin 30 muuta yrityskauppa-asiaa. Kirjallisia lausuntoja muissa kuin yrityskauppailmoituksina käsittelyyn tulleissa asioissa annettiin 11 eli kaksi enemmän kuin edellisenä vuonna. Kilpailuvirasto teki viime vuonna kaksi ehdollista yrityskauppapäätöstä. Toinen tapauksista koski yrityskauppaa, jonka seurauksena Telekolmio Oy:stä tuli Sonera Oyj:n ja Hämeen Puhelin Oy:n yhteisyritys. Toisessa tapauksessa oli kyse Suomen Posti Oyj:n ja Leijonajakelun Oy:n välisestä yrityskaupasta. Myös Lohja Rudus Oy:n ja Abetoni Oy:n välinen yrityskauppa siirrettiin virastossa jatkokäsittelyyn. Kauppa hyväksyttiin kuitenkin myöhemmin sellaisenaan ilman ehtoja. Sonera Oyj, Hämeen Puhelin Oy / Telekolmio Oy: Kilpailuvirasto hyväksyi ehdollisena yrityskaupan, jonka seurauksena Telekolmio Oy:stä tuli Sonera Oyj:n ja Hämeen Puhelin Oy:n (HPO) yhteisyritys. Telekolmio oli aiemmin HPO:n täysin omistama tytäryhtiö, joka oli erikoistunut emoyhtiönsä tarjoamien tietoliikenne-, IT- ja turvapalveluiden jälleenmyyntiin Hämeenlinnan seudun yritysasiakkaille. Telekolmiolla oli lisäksi hallussaan matkaviestinyhteyksissä tarvittavia mastoja ja laitetiloja. Yrityskaupan hyväksymisen keskeiseksi ehdoksi asetettiin se, että Telekolmio luopuu sen hallussa olevasta matkaviestininfrastruktuurista, kuten mastoista ja laitetiloista. Yrityskauppa olisi Kilpailuviraston mielestä ilman ehtoja johtanut Soneran määräävän markkina-aseman vahvistumiseen matkaviestinpalvelujen markkinoilla Suomessa. Yrityskaupan myötä Telekolmion hallinnoima matkaviestininfrastruktuuri olisi päätynyt Soneran vaikutuspiiriin. Kilpailuvirasto huomioi päätöksessään sen, että Telekolmio toimi lähes pelkästään jakelijan ominaisuudessa, eikä harjoittanut varsinaista teletoimintaa. Suomen Posti Oyj / Leijonajakelu Oy: Suomen Posti Oyj ilmoitti Kilpailuvirastolle yrityskaupan, jolla se hankki osan Sanoma Osakeyhtiön omistaman Leijonajakelu 13

19 KILPAILUVIRASTO 14 Oy:n varhaisjakeluliiketoiminnasta. Leijonajakelun varhaisjakeluliiketoiminnalla on 100 % markkinaosuus entisen Uudenmaan läänin sanomalehtien varhaisjakelussa, kun taas Posti huolehtii muun toimintansa ohella sanomalehtien varhaisjakelusta muualla Suomessa. Postin markkinaosuus sanomalehtien varhaisjakelijana koko Suomen alueella nousi järjestelyn seurauksena noin 70 prosenttiin. Yrityskauppa hyväksyttiin Kaupan ehdoksi asetettiin kuitenkin muun muassa se, että Posti muuttaa jakelusopimuksiaan niin, että sen asiakkaiden siirtyminen mahdollisille vaihtoehtoisille jakelijoille helpottuu. Lisäksi Posti sitoutui luopumaan ristiinomistuksistaan ja vastavuoroisesta suorajakelusopimuksestaan Janton Oyj:n kanssa. Yrityskauppa olisi ilman sille asetettuja ehtoja johtanut Postin kokonaisaseman merkittävään vahvistumiseen, potentiaalisen kilpailun poistumiseen sanomalehtien varhaisjakelussa, vaihtoehdon poistumiseen aikakauslehtien jakelussa sekä Postin aseman vahvistumiseen suhteessa mainostajiin. Vaikka yrityskaupan osapuolet eivät olleet aiemminkaan merkittävästi kilpailleet keskenään, ne olivat kuitenkin muodostaneet toisilleen potentiaalisen kilpailun uhan. Yrityskaupan hyväksymiselle asetetuilla ehdoilla varmistettiin vähintään samanlaisen tilanteen säilyminen markkinoilla. Lohja Rudus Oy / Abetoni Oy: Lohja Rudus Oy hankki koko Abetoni Oy:n osakekannan. Abetoni on Suomen suurimpia betonituoteyrityksiä. Lohja Rudus puolestaan on merkittävä toimija kiviaines- ja valmisbetonimarkkinoilla. Lohja Ruduksen kanssa samaan konserniin kuuluu Finnsementti Oy, joka on ainoa kotimainen sementin valmistaja. Kiviaines ja sementti ovat betonituotteiden pääraakaaineita. Kilpailuvirasto selvitti erityisesti sitä, mahdollistaako yrityskauppa Abetonin suosimisen raaka-ainehankinnoissa suhteessa sen kilpailijoihin. Lisäksi virasto selvitti, vahvistuvatko Finnsementin ja Lohja Ruduksen markkina-asemat yrityskaupan seurauksena sementtimarkkinoilla ja betonituotteisiin läheisesti liittyvillä valmisbetonimarkkinoilla. Virasto ei kuitenkaan saanut selvityksissään vahvistusta arvioille, että yrityskauppa aiheuttaisi edellä mainittuja ongelmia. - Yrityskaupan hyväksymispäätös tehtiin Suomalaisittain merkittävimmät EU:n yrityskauppatapaukset olivat vuonna 2003: Suomen Rehu / Kemira / Movere: komissio hyväksyi kuljetuslogistiikan alan yrityskeskittymän, jolla Hankkija-Maatalous Oy hankki Moveressa yhteisen määräysvallan Suomen Rehu Oy:n ja Kemira Agro Oy:n kanssa. Movere on logistiikkapalveluita välittävä yritys, joka on erikoistunut maatalousalan logistiikkapalveluihin. Ahlström / Capman / Nordkalk: komissio hyväksyi kaupan, jolla Nordkalk Oyj Abp siirtyi Ahlström Capital Oy:n ja CapMan Capital Management Oy:n yhteiseen määräysvaltaan. Nordkalk on Pohjois-Euroopassa toimiva kalkkikivipohjaisten tuotteiden valmistaja. GE / Instrumentarium: komissio hyväksyi Instrumentariumin myynnin GE Medical Systemsille, mutta asetti sille ehtoja. GE mm. sitoutui luopumaan potilasvalvontalaitteiden valmistajasta Spacelabsista. Phoenix / Tamro: komissio hyväksyi kaupan, jolla Phoenix International Beteiligungs GmbH hankki määräysvallan Tamrossa. Outokumpu / Boliden: komissio hyväksyi järjestelyn, jossa Outokumpu Oyj myi sinkin ja kuparin kaivos- ja sulattotoimintonsa ruotsalaiselle kaivos- ja metallialan konsernille Boliden Oy:lle. AGCO / Valtra: komissio hyväksyi traktorivalmistaja Valtra Oy:n siirtymisen Kone Oyj:ltä maatalouskoneiden valmistusta ja jälleenmyyntiä harjoittavan yhdysvaltalaisen AGCO Corporationin omistukseen.

20 että virasto saattoi tehdä alustavat päätelmänsä kartellin toimintatavoista, toiminnan kestosta ja siihen osallisista yrityksistä. Luonnos markkinaoikeusesitykseksi valmistui kesäkuussa 2003 ja annettiin kommentoitavaksi Lemminkäinen Oyj:lle, NCC Roads Oy:lle, Rudus Asfaltti Oy:lle, Skanska Asfaltti Oy:lle, Super Asfaltti Oy:lle, Valtatie Oy:lle, Asfalttiliitolle ja Tieliikelaitokselle. Virasto teki markkinaoikeudelle esityksen kilpailunrikkomusmaksun määräämisestä seitsemälle asfalttialan yritykselle ja Asfalttiliitolle. Markkinoiden jakamiseksi ja jaon ylläpitämiseksi kartellista epäillyt ovat viraston mielestä: Kartellivalvonta Horisontaalisilla kilpailunrajoituksilla tarkoitetaan samalla tuotanto- tai jakeluportaalla toimivien elinkeinonharjoittajien välisiä sopimuksia ja menettelyjä, joilla rajoitetaan yritysten keskinäistä kilpailua. Näitä ovat mm. tarjous-, hinta- ja markkinoidenjakokartellit. Kilpailuviraston tavoitteena on ollut pyrkiä paljastamaan hinta- ja markkinoidenjakokartelleja tehokkaasti vihjeiden, tarkastuskäyntien ja taustaselvitysten avulla. Lisäksi tavoitteena on ollut siirtää toiminnan painopistettä oma-aloitteiseen kartellien vastaiseen toimintaan. Virasto pyrkikin vuonna 2003 lisäämään yllätystarkastuksia ja markkinoilta saatuihin vihjeisiin perustuvaa oma-aloitteista kartellivalvontaa. Asfalttikartelli Yllätystarkastukset tutkittavina olleisiin asfalttialan yrityksiin oli tehty maaliskuussa Sen jälkeen tutkimuksia jatkettiin uusilla tarkastuksilla, alalla toimivien yritysten haastatteluilla ja tutkittavana olevien yritysten kuulemisilla. Lisäksi selvitettiin, tukevatko alan taloudellisessa kehityksessä tapahtuneet muutokset epäilyjä alalla toimineesta kartellista. Kevään 2003 aikana tutkimukset etenivät niin, rajoittaneet kartellin jäsenten tuotantoa määrittelemällä vuosittaisen tonnimäärän niiden asfalttituotannolle soveltaneet järjestelyä, jonka mukaan tarjouskilpailuissa joidenkin yritysten tuli luopua tarjouksen tekemisestä, joidenkin oli annettava korkeampi tai alempi tarjous kuin toisten tai tarjoushinta muutoin perustui tarjoajien yhteistoimintaan luoneet järjestelmän sovittujen markkinajakoosuuksien valvomiseksi organisoineet kartellin yritysten asfalttitoiminnan johtotasolla vaikeuttaneet kartelliin kuulumattomien asfalttiyritysten toimintaa ja uusien yritysten tuloa markkinoille sekä vaihtaneet keskenään liikesalaisuuksiksi luokiteltavia tietoja. Yritykset ovat viraston mukaan syyllistyneet kiellettyyn valtakunnalliseen hinta- ja tarjousyhteistyöhön sekä markkinoiden jakamiseen ainakin vuosina Asfalttiliiton katsotaan syyllistyneen kiellettyyn tietojenvaihtoon vuonna Kielletystä tietojenvaihdosta aiemmin epäillyn Tieliikelaitoksen osalta ei sen sijaan saatu näyttöä. Esitettyjen seuraamusmaksujen määriin vaikuttivat kartelliin osallistuneiden yritysten toiminnan volyymi, rikkomuksen kesto ja vakavuus sekä 15

21 KILPAILUVIRASTO 16 yritysten rooli kartellissa. Kilpailuvirasto esittää, että markkinaoikeus määräisi seuraamusmaksuja seuraavasti: Lemminkäinen Oyj: euroa Valtatie Oy: euroa Skanska Asfaltti Oy: euroa Interasfaltti Oy / NCC Roads Oy: euroa SA-Capital Oy (Savatie Oy): euroa Rudus Asfaltti Oy: euroa Super Asfaltti Oy: euroa Asfalttiliitto: euroa Esityksen kohteena olevien yritysten asfalttitoiminnan yhteenlaskettu liikevaihto oli vuonna 2002 noin 290 miljoonaa euroa ja tuotanto asfalttitonneina noin 4 miljoonaa tonnia. Yritysten osuus asfalttimarkkinoiden kokonaistuotannosta on viime vuosina ollut noin 70 %. Yhteiskunnallisten vaikutusten kannalta kartellin tekee erityisen haitalliseksi se, että asfalttityöt ovat suurelta osin julkisia valtion ja kuntien hankintoja. Muut kartellitutkimukset Kilpailuvirasto teki marraskuussa 2002 yllätystarkastukset suurimpiin kattohuopamarkkinoilla toimiviin yrityksiin. Tarkastuksen kohteena oli 14 piirikonttoria 9 yrityksessä. Tarkastusten jälkeen virasto on kuullut alalla toimineita henkilöitä. Asia selvittämistä jatkettiin koko vuoden 2003 ajan. Asian käsittely on edelleen kesken. Syyskuussa 2003 virasto teki saamiensa vihjeiden perusteella yllätystarkastuksen teräksisten ilmanvaihtokanavien ja niiden päätelaitteiden markkinoilla toimiviin yrityksiin. Tarkastukset koskivat alan kolmea suurinta yritystä ja yhteensä seitsemää kohdetta. Tarkastuksen jälkeen virasto on kuullut yhtiöitä sekä haastatellut eräitä alalla toimineita henkilöitä. Yhden epäillyn yrityksen pääkonttoriin on tämän jälkeen suoritettu täydentävä tarkastus. Asian käsittely on edelleen kesken. Virasto tutki vuonna 2003 saamansa vihjeen perusteella myös lääkkeiden geneerisen substituution alkamiseen liittyviä kartelliepäilyjä. Kartelliepäilyn selvittämiseksi suoritettiin yllätystarkastus kahdessa yrityksessä huhtikuussa Tutkimukset lopetettiin kesäkuussa 2003, koska saatu selvitys ei antanut viitteitä hintakartellin olemassaolosta. Virasto antoi vuonna 2003 päätöksen myös epäillystä hintakartellista polttonesteiden hinnoittelussa Keski-Uudenmaan alueella. Etelä- Suomen lääninhallituksen selvityksen mukaan bensiinin ja dieselin vähittäishinta on kuitenkin vaihdellut varsin paljon alueen sisällä. Kartellitoiminnasta ei siten saatu näyttöä. EU:n komission kartellipäätöksistä oli vuonna 2003 suomalaisittain merkittävä teollisuusputkikartellia koskeva päätös, jossa komissio määräsi yhteensä 79 miljoonan euron sakot suurimmille eurooppalaisille kupariputkien valmistajille: Outokummulle, KME-ryhmittymälle ja Wieland Werkelle. Muut merkittävimmät komission päättämät artiklan tapaukset koskivat mm. vitamiinikartellia, kalsinoitua soodaa (määräävän aseman väärinkäyttö/markkinoidenjako), valuutanvaihtomaksuja (hintasopimus), teollisuus- ja lääkekaasuja (kartelli), saumattomia teräsputkia (kartelli), sinkkifosfaattikartellia sekä hiili- ja grafiittituotteita (kartelli). Muu kilpailijoiden välinen yhteistyö Kilpailuvirasto saattoi asti myöntää hakemuksesta kilpailunrajoituslaissa kielletylle määrähinnoittelulle tai kilpailijoiden väliselle kielletylle yhteistyölle poikkeusluvan. Poikkeuslupa voitiin myöntää sellaiselle järjestelylle, joka tehostaa tuotantoa tai hyödykkeiden jakelua taikka edistää teknistä tai taloudellista kehitystä ja josta voitiin katsoa olevan hyötyä myös asiakkaille tai kuluttajille. Poikkeuslupa-asiat työllistivät Kilpailuvirastoa runsaasti ja vuonna 2003 niitä myönnettiin noin kaksikymmentä. Lainsäädäntöuudistuksen toteuduttua poikkeusluvista luovuttiin.

22 Toimittajat arvioivat virastoa ja sen viestintää Kilpailuvirasto toteutti tammi-helmikuussa 2004 puhelinhaastattelututkimuksen, jolla kartoitettiin tiedotusvälineiden edustajien käsityksiä viraston tiedotustoiminnasta ja virastosta yleisesti. Tutkimukseen vastasi 49 henkilöä, joista 77 % oli Kilpailuviraston toimialaa seuraavia toimittajia ja 23 % tärkeimpien tiedotusvälineiden päätoimittajia. Eniten vastaajia oli yleissanomalehdistä (36,7 %), talousalan sanoma- ja aikakauslehdistä (28,6 %) sekä radiosta ja TV:stä (16,3 %). Vastaajia pyydettiin mm. arvioimaan viraston toiminnan onnistumista eri osa-alueilla (asteikolla 1-5). Parhaimmin onnistuneina alueina pidettiin luotettavuutta (4,12), palveluhalukkuutta (3,96) ja asiantuntemusta (3,94). Seuraavaksi eniten pisteitä saivat tavoitettavuus (3,79) ja avoimuus (3,59). Huonoimmat pisteet saivat nopeus, tuloksellisuus ja aktiivisuus, nekin kuitenkin kaikki yli 3,25 pistettä. Vastaajat olivat pääsääntöisesti tyytyväisiä Kilpailuviraston välittämään kilpailuun liittyvään tietouteen (81,6 %). Vastaajat pitivät virastoa myös kiinnostavana (55 %) tai erittäin kiinnostavana (37 %) yhteistyökumppanina. Palaute Kilpailuviraston tiedotustoiminnasta oli melko hyvää: mediasuhteiden hoito yleensä sai keskiarvon 3,34 ja viraston järjestämät taustatilaisuudet ja -infot keskiarvosanan 3,75. Myös viraston kotisivut ( saivat keskinkertaista paremman arvosanan (3,31). Noin 30 prosentilla vastaajista ei kuitenkaan ollut kokemusta tai muistikuvaa sivuista. Sekä kotisivut että Kilpailuviraston uutiset -lehti saivat yleisesti moitteita juristimaisista teksteistään ja lehti myös ulkoasustaan. Ehdotuksia tiedotustoiminnan kehittämiseksi saatiin runsaasti. Ymmärrettävyyden lisäämisen ohella pääteemoiksi nousivat mm. toiveet taustatilaisuuksien pitämisestä ja yleisestä aktiivisuuden lisäämisestä suhteessa tiedotusvälineisiin. Suurin osa (68 %) vastaajista oli sitä mieltä, että virasto on onnistunut suhteellisen hyvin kohdistamaan toimintansa markkinoiden ja kilpailun kannalta oikeisiin asioihin. Neljäsosa (24 %) vastaajista katsoi, että virasto on onnistunut tässä hyvin. Vain kahdeksan prosenttia vastaajista piti toiminnan kohdistamista melko huonona. Huonona sitä ei pitänyt kukaan. Viraston nähtiin onnistuneen esimerkiksi kartelliasioiden hoitamisessa ja määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön liittyvissä asioissa (esimerkkinä telealan sääntelyn purkaminen). Lisäksi kiitettiin onnistumisesta keskustelun herättämisessä. Vastaajien mielestä Kilpailuviraston tulisi jatkossa painottaa toimintaansa mm. EU:n ja Suomen kilpailusääntöjen selventämiseen yrityksille ja suurelle yleisölle, julkisen sektorin kilpailunrajoituksien poistamiseen sekä kilpailuajattelun edistämiseen Suomessa. 17

23 KILPAILUVIRASTO Kilpailun edistäminen 18 Toiminnan painopisteen siirtäminen jälkikäteen tapahtuvasta kilpailuvalvonnasta ennaltaehkäisevään vaikuttamiseen on jo kauan ollut Kilpailuviraston pitkän tähtäimen strateginen tavoite. Kilpailun edistäminen on luonteeltaan vuorovaikutuksessa tapahtuvaa, pitkäkestoista vaikuttamista julkisen vallan, elinkeinoelämän ja erilaisten järjestöjen päätöksentekijöihin. Tavoitteena on saada markkinoilla toimivat ja markkinoiden toimintaan vaikuttavat tahot tuntemaan kilpailusäännöt ja sitoutumaan omissa toimissaan ja ratkaisuissaan edistämään toimivaa kilpailua. Yhteyksien luomista kuntasektorin edustajiin on erityisesti painotettu, mutta yhteistyötä tehdään tiiviisti myös eri elinkeinoelämän järjestöjen sekä ministeriöiden ja muiden keskusvirastojen kanssa. Viraston asiantuntijoita kutsutaan lisäksi säännöllisesti kuultaviksi eduskunnan valiokuntiin sekä ministeriöiden ja virastojen asettamiin, uutta lainsäädäntöä valmisteleviin tai toimeenpaneviin työryhmiin. Vuoden 2003 lopussa virastolla oli pysyvä edustus noin 10:ssä tällaisessa työryhmässä. Kilpailunäkökulmaa tuodaan esiin myös elinkeinoelämän järjestöjen ja kaupallisten koulutustahojen järjestämissä koulutus- ja keskustelutilaisuuksissa. Kilpailuviraston asiantuntijat pitivät vuonna 2003 yli 40 luentoa tai esitelmää (ks. ss ). Myös aloitteet kilpailua rajoittavien säännösten ja määräysten purkamiseksi sekä lausunnot elinkeinoelämään liittyvistä säädösehdotuksista ovat tärkeitä kilpailun edistämisen työkaluja. Virasto antoi viime vuonna eri tahojen pyynnöstä yhteensä noin 50 lausuntoa. 6 OECD julkisti toukokuussa 2003 Suomen sääntelyuudistuksia koskevan ns. maatutkintaraportin, jossa käsiteltiin myös Kilpailuviraston roolia sääntelyn uudistamisessa. OECD piti virastoon perustettua kilpailunedistämisryhmää ja viraston lisääntynyttä panostusta kilpailun edistämiseen merkittävinä edistysaskeleina sääntelyn kehittämiselle. 6 Ks. Liisa Lundelin-Nuortion ja Soile Tahvanaisen aihetta käsittelevä artikkeli sivulla 41. OECD suositti lisäksi palaamista hallintokäytäntöön, jonka mukaan ministeriöiden olisi aina pyydettävä Kilpailuvirastolta lausunto kilpailua mahdollisesti haittaavista säädösehdotuksista. Julkinen tuotantotoiminta Yksi kilpailun edistämisen erityistavoitteista vuonna 2003 oli myötävaikuttaminen julkisen tuotannon markkinaehtoistumiseen ja syventyminen erityisesti yksittäisiin markkinaehtoistamisprosessin ongelmiin kuten liikelaitostamiseen ja tilaaja-tuottajamallin toimeenpanoon. Toiminnan koordinointia tuli tehostaa Suomen Kuntaliiton, elinkeinoelämän ja työelämän järjestöjen kanssa. Kilpailuviraston valtion tuotantotoimintaan liittyvistä toimenpiteistä ovat esimerkkeinä Merenkulkulaitos ja Tielaitos sekä rautatieliikenne. Merenkulkulaitoksen viranomais- ja tuotantotoiminnot erotettiin vuoden 2004 alusta niin, että laitoksen liiketoiminnat siirrettiin erillisiin Varustamo- ja Luotsausliikelaitoksiin, ja laitokselle jäivät lähinnä viranomais- ja tilaajatehtävät. Kilpailuvirasto antoi toukokuussa 2003 LVM:lle lausunnon luonnoksesta hallituksen asiaa koskevaksi esitykseksi, ja viraston edustaja oli uudistukseen liittyen syyskuussa kuultavana eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnassa. Merenkulkulaitoksen viranomais- ja liiketoimintojen erottaminen toisistaan on viraston mielestä periaatteessa myönteistä, koska näin voidaan parantaa kilpailuneutraliteettia markkinoilla sekä lisätä toiminnan ja hinnoittelun läpinäkyvyyttä. Liikelaitostamiseen ja suunniteltuun kilpailun avaamiseen laitoksen liiketoiminnoissa liittyy kuitenkin kilpailunäkökulmasta myös ongelmia. On mahdollista, että markkinoille muodostuu määräävässä markkina-asemassa olevia elinkeinonharjoittajia, eikä markkinoille