Suomen Katulähetysliitto ry. - Finlans gatumissionsförbundet rf.

Transkriptio

1 Rengas1/2017 Suomen Katulähetysliitto ry. - Finlans gatumissionsförbundet rf.

2 RENGAS-LEHTI 1/2017 Rengas Suomen Katulähetysliitto ry. - Finlans gatumissionsförbundet rf. 1/2017 SISÄLLYS: Puheenjohtajan tervehdys 3 Varjoista valoon, Kuopion katulähetyspäivät 4 Henkilökuvia Katulähetysliiton hallituksesta 2 7 Leppoisat talvipäivät Silokalliossa Valtakunnalliset talvipäivät Porissa, Silokalliossa 11 Vankilalähetyspäivillä 2016 Oulussa 12 Elossa vankilassa 14 Matkalla 15 Kansikuva: Katulähetyksen juhlaväkeä Silokalliossa. SKLLn Valtakunnalliset kesäpäivät 2017 Kuopiossa Varjoista Valoon Kallaveden kirkolla Kuopion ev.lut. seurakunnat ja Kuopion Katulähetys ry Ohjelma: RENGAS-LEHTI Kristillissosiaalinen päihde-kriminaali- ja katulähetystyön julkaisu 72. vuosikerta Ilmestyy neljä kertaa vuodessa Vuosikerran hinta 12 Yhteisöalennus yli 3 kpl:sta -10 % Toimituskunta (yhteystiedot takasivulla) Pekka Arposuo (vastaava toimittaja), Jyväskylä Inger Eronen, Pori Pertti Ahokas, Rovaniemi Toimitussihteeri + taitto Erkki Arvaja, Jyväskylä Tilaukset ja osoittenmuutokset Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Jukka Silvola jukka.silvola@turunkatulahetys.fi Paino Jyväskylän Katulähetys monistamo, Jyväskylä 2

3 Puheenjohtajan tervehdys Rakkauden ääripäät Katulähetystyö on arvokasta työtä, jota Katulähetysyhdistyksissä tehdään. Saamme ja haluamme tehdä työtä kanssaihmisten hyväksi. Uskon, että se on myös Jumalan mieleistä työtä. Me emme voi ihmisinä muuttaa kenenkään elämää, eikä meillä pitäisi siihen olla haluakaan. Muutoksen on lähdettävä autettavan omasta mielenmuutoksesta ja halusta saada apua. Joskus autettavaksi hakeutuminen on pakon sanelemaa. Päättäjien taholta ei useinkaan - ainakaan julkisesti arvosteta kristillisten järjestöjen tekemää työtä muuta kuin Teette hyvää työtä. -lauseella. Toivoisin kunnallisten päättäjien ja virkamiesten näkevän tämän työn todellisen arvon ja sen myönteisen yhteiskunnallisen vaikutuksen. Moni elämässään rikkirevitty, alaspainettu, omanarvontuntonsa ja kaiken menettänyt, on päässyt takaisin normaaliin elämän arkeen kiinni kristillisen työmme avulla. He ovat päässeet töihin ja saaneet kokea olevansa täysivaltaisia ja tarpeellisia yhteiskunnan jäseniä. Kuinka monen katulähetystoiminnan parissa olevan ihmisen elämä on ollut tuhlaajapojan tai tuhlaajatytön elämän kaltaista? Moni meistä on saanut kotoa tai lähipiiristä jonkinlaisen hengellisen perinnön tai ainakin kunnioituksen hengellisiä asioita kohtaan. Nämä arvot ovat sitten maailmanmyrskyissä unohtuneet tai niistä ei ole välitetty. Isän Rakkaus Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Nuorempi heistä sanoi isälleen: Isä, anna minulle se osa tavaroista, mikä minulle on tuleva. Niin isä jakoi heille omaisuutensa. Isä rakasti poikiaan ja antoi heille heidän osuutensa ennakkoperintönä. Vanhempi pojista jäi isän kanssa hoitamaan tilaa, kun taas nuorempi pojista muutaman päivän mietittyään, kokosi kaiken omansa ja matkusti kaukaiseen maahan. Siellä hän hävitti koko omaisuutensa eläen irstaasti. Isä kyllä tiesi tarkalleen, mitä poika tulisi tekemään, ja että sille elämän vietolle tulee aikanaan loppu. Pekka Arposuo Sikalan omistajan Rakkaus Kaukaiseen maahan, jonne poika oli mennyt, tuli kova nälänhätä. Poika olisi nälissään halunnut syödä sikojen ruokaa, mutta sikalan omistajan määräyksestä ei kukaan sitäkään hänelle antanut. Näin sikalan omistaja laittoi ehkä tiedostamattaan rakkaudelle takarajan. Sikakaukalon liepeillä tyhjätaskuista tyhjempi poika joutui kohtaamaan syyllisyytensä omasta toiminnastaan. Hän teki täyskäännöksen elämässään, meni isänsä luo ja tunnusti tehneensä syntiä taivasta vastaan ja isänsä edessä. Isä oli armahtanut, antanut pojalleen anteeksi jo nähdessään kaukaa hänen tulonsa. Itseasiassa isä juoksi poikaa vastaan ja suuteli häntä hellästi. Isä järjesti suuret pidot kadonneen pojan löydyttyä ja puetutti hänet uusiin vaatteisiin. Katulähetystyössä on oltava kärsivällinen autettavia kohtaan. Meillä täytyy olla herkkyyttä nähdä karskinkin pinnan alle, jotta osaamme toimia oikein. Samalla tavalla meidän taivaallinen Isämme näkee koko sisimpämme. Häneltä ei ole mikään salassa. Hän odottaa, jotta saisi kerran kohdata meistä jokaisen täydellisellä rakkaudellaan sanoen: "Hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt." Antaudu sinäkin löydettäväksi! Hallituksen puheenjohtaja Pekka Arposuo 3

4 VARJOISTA VALOON Katulähetyksen Kesäpäivät Kuopiossa Päivät järjestetään Kallaveden kirkolla, Rauhalahdentie 21 Kallaveden kirkko sijaitsee Kuopion kaupungin eteläpuolella. Päivien hinta pe-su 50 (sis. ruokailut), la-su 40 (sis. ruokailut) Lauantaina on kiertoajelu Kuopioon, hinta on 10 /hlö. Reitti kiertää Saaristokadun, Väinölänniemen ulkoilualueen, Kuopion Matkustajasataman, Kuopion torin (kahvitauko Kuopion Ruoka-avun tiloissa) ja Puijon. Kiertoajelulle tulee ilmoittaa ennakkoon sitova osallistujien lukumäärä. Ilm mennessä diakoni Jarmo Tarkkoselle, p , Majoitusvaihtoehtoja: 1. Rytkyn leirikeskus, Rytkynrannantie 16, Kuopio. Leirikeskustasoinen majoitus 2 hlön huoneissa, sisältää saunan ja aamupalan. Hinta omilla liinavaatteilla on 28,50/vrk/ hlö.( Liinavaatemaksu on 11 euroa). Ilm. Jarmo Tarkkonen puh Rauhalahti hostelli/solumajoitus 200 m kylpylähotellista, Katiskaniementie 8, Kuopio. 1 hengen makuuhuone 65 /vrk/hlö, 2 hengen makuuhuone 76 /vrk/2hlöä. 3. Rauhalahti huoneistohotelli, 100 m kylpylähotellista. Katiskaniementie 8, Kuopio. Huoneisto kahdelle 113 /vrk/2hlöä. Huoneisto kolmelle 147 /vrk/3hlöä. Huoneisto neljälle 184 /vrk/4hlöä. Saunattomat tai saunalliset samalla hinnalla. 4. Kylpylähotelli Rauhalahti, Katiskaniementie 8, Kuopio. 1 hengen huone 93 / vrk/hlö, 2 hengen huone 113 /vrk/2hlöä. Rauhalahden kaikki majoitushinnat sisältävät aamiaisen ja kylpylän sekä kuntosalin vapaan käytön. Majoitusvaraukset p , myynti(at) rauhalahti.fi, Huom. varauksen yhteydessä mainitse viitteenä: katulähetyspäivät Kallaveden kirkko. Puijon mäki kuvattuna Kallaveldeltä. 4

5 Ohjelma: Perjantai klo Klo klo Klo Klo Klo Klo Klo Klo Klo Klo Liiton hallituksen kokous, Kallaveden kirkko, koulutussali Ilmoittautuminen ja tulokahvit, Kallaveden kirkko, Rauhanlahdentie Seminaari päihde-ja kriminaalityön ajankohtaisista haasteista ja näkymistä: Tervetulosanat, Martti Olsen, Kuopion Katulähetys ry, puheenjohtaja Kokemusasiantuntijuus korvaushoidossa, sosiaalityöntekijä Seppo Suhonen ja kokemusasiantuntija OK- hankkeesta. Kirkkosali Kahvitauko / Tutustumista aulan kirjamyyntiin ja yhteistyötahojen esittelypisteisiin Perheneuvoja Markku Virta: Päihteet perheessä, alustusluento ja keskustelua, kirkkosalissa Vankilapappi Jouko Koistinen: Päihteetöntä elämää Kuopion vankilan kristillisellä osastolla Päivällinen, Kallaveden kirkolla, ruokasali Kesäpäivien avajaistilaisuus kirkkosalissa, kirkkoherra Matti Pentikäinen,Kallaveden seurakunta, Kuopion kaupungin edustaja, Suomen Katulähetysliiton puheenjohtaja Pekka Arposuo, diakoniajohtaja Seppo Marjanen. Musiikissa ja yhteislauluja säestämässä kanttori Jarkko Maukonen. Iltapala, Kallaveden kirkolla, ruokasali Iltahartaus, Rovasti Esko Konttinen Mahdollisuus tutustua omaehtoisesti Kuopion Tuomiokirkkoon joka on auki Lauantai Klo Klo 9.00 Klo 9.30 Klo Klo Klo Aamupala majoituspaikoissa Aamuhartaus, diakoni Martti Olsen Raamattutunti Varjoista Valoon, Olli Olenius, SLEY Suomen Katulähetysliiton vuosikokous, kirkkosali Lounas Lähtö kiertoajelulle Kuopioon, Jääskeläisen busseilla Saaristokatu, Väinölänniemi, Matkustajasatama, Kuopion tori, josta retkikahville Kuopion Ruoka-avun tiloihin. Puijo. 5

6 Klo Klo Klo Klo Päivällinen Kallaveden kirkolla Terveisiä eri paikkakunnilta- tilaisuus, Kirkkosali Katulähetysilta Kallaveden kirkolla, Heimo Enbuska, Alvar Savallampi, Ritu Ylipahkala, Jarkko Maukonen ja bändi, Rukouspalvelua illan päätteeksi Iltapala, Kallaveden kirkolla Sunnuntai Klo Klo 9.00 Aamupala majoituspaikoissa Siunattavat ja Katulähetyskuoro Kallaveden kirkolle Klo Kesäpäivien Juhlamessu Kallaveden kirkossa, katulähetystyöhön siunaaminen Saarna: Vankilapastori Jouko Koistinen Liturgi: Kirkkoherra Matti Pentikäinen Kanttori: Jarkko Maukonen Suomen Katulähetysliiton edustajia avustajina Messussa ja katulähetystyöhön siunaamisessa, Katulähetyskuoro laulaa 3 laulua Messussa, yksi Messun alussa ja kaksi HPE:n aikana. Klo Klo Klo Juhlalounas Kesäpäivien päätöstilaisuus Katulähetystyöhön siunattujen kukittaminen, viestikapulan vaihto. Pekka Arposuo puheenvuoro, lähtösiunaus kirkkoherra Matti Pentikäinen Lähtökahvit, Hyvää kotimatkaa TERVETULOA KUOPIOON OIKEITTEN IMMEISTEN JOUKKOON! Kuopion Katulähetys ry, Kuopion Diakoniakeskus, Kallaveden seurakunta ja Suomen Katulähetysliitto KOKOUSKUTSU Sääntömääräinen vuosikokous pidetään lauantaina klo Kallaveden kirkolla Käsitellään sääntöjen määräämät asiat. MUISTATHAN ÄÄNESTYSVALTAKIRJAN!!!!! 6 Messussa Kallaveden kirkossa sunnuntaina klo 10 katulähetys työhön siunattavat uudet vapaaehtoistyöntekijät pyydetään ilmoittautu maan mennessä s-postilla, pekka.arposuo@gmail.com.

7 Henkilökuvia Katulähetysliiton hallituksesta 2 Alvar Savallampi Alvar Savallampi on ollut hallituksessa mukana jo seitsemän vuoden ajan, ensin varajäsenennä ja pari viimeistä vuotta varsinaisena jäsenenä. Nyt on kuitenkin viimeisen vuoden vuoro, vaikka työ Kuopiossa jatkuukin. Katulähetystyössä Alvar edustaa konkaripolvea. Hän aloitti vapaaehtoisena toimimisen ikään kuin vahingossa, vaimo Tertun vaikutuksen kautta. Terttu toimi aktiivisena Kuopion Katulähetyksessä ja Alvar ajautui sitä kautta auton rattiin kuljetustehtäviin. Alvarin kokeilut alkoholiin alkoi jo hyvin varhaisessa vaiheessa, isän, joka oli myös alkoholisti, pullosta piti 5-vuotiaan pojankoltiaisen päästä maistamaan miestä väkevämpää. Perheen elämä oli köyhää ja alkoholin käyttö elinympäristössä enemmän sääntö kuin poikkeus. Yhdeksän lasta perheessä Alvarin perheessä oli yhdeksän lasta, ja vanhempien huomio vähäistä. Alvar oli kuitenkin isän poika, joka jo 10-vuotiaana kulki miesten mukana työnteossa. Saatu palkka meni kuitenkin isän taskuun ja sitä kautta kurkusta alas. 13- vuotiaana elämä täyttyi kavereitten kanssa touhuamisesta ja erilaisten tehtävien tekemisestä taskurahojen saamiseksi. Ruokapaikkana oli 7

8 usein Pelastusarmeijan soppatykki ja isän kossupullollakin tuli käytyä. Erityisesti Alvarin mieleen on kaveriporukalla hankittu kalastusvene ja sen kuntoon laittaminen. Jo 14- vuotiaana Alvar lähti ensimmäisen kerran pois kotoa. Isä ei luvannut maksaa pojan koulunkäyntiä, joten oli mentävä töihin varastolle. Ensimmäinen kosketus uskonasioihin tapahtui rippikoulussa. Sekin meinasi jäädä kesken kun viikonloppujen juominen häiritsi rippikoulun käyntiä niin, että hänet erotettiin vähäksi aikaa. Armeijan jälkeen hän muutti uudelleen pois kotoa ja meni naimisiin Terttunsa kanssa jo 19 vuotiaana, jonka jälkeen esikoistytär syntyi. Alvar pääsi oppiin mattomiesten mukaan ja sai siitä ammatin. Työt muuttuivat reissutyöksi, ja kuten niin usein, juominen lisääntyi ja kasvoi riippuvuudeksi. Vuonna -74 Alvar jäi pitkälle sairaslomalla ja siitä alkoi tolkuton juominen naapurin kanssa. Töihin palaaminen ei enää onnistunut ja edessä oli vääjäämätön, ero vaimosta ja lapsista. Varjelusta elämässä on ollut juomisen kanssa useita kertoja. Kerrankin kun Alvar oli sammunut lumihankeen, löysi ohikulkenut mummo hänet siitä ajoissa ja hälytti paikalle apua. Nyt saa riittää Aikansa juotuaan Alvarille tuli tunne että nyt saa riittää juominen. Siinä vaiheessa hän kääntyi ensimmäisen kerran Jumalan puoleen ja pyysi; Auta minua! Kuin johdatuksena tapasi Alvar baarissa AA-laisia, jotka veivät hänet hoitoon Siilinjärvelle. Väsyminen juomiseen ja siihen elämäntapaan oli totaalinen. Terttu-vaimo tuli tapaamaan Alvaria hoitolaitokseen ja luottamus siihen, että mies on tosissaan juomisen lopettamisen suhteen, löytyi. Alvar palasi takaisin kotiin vaimon ja lasten luo, ja lopullinen raitistuminen tapahtui vuonna Henkilökohtaisen uskonratkaisun Alvar teki vuonna -84, joka vahvisti hänen mielessään tapaa toimia muiden kannustajana ja tukijana. Alvar laittaa mielellään hyvän kiertämään ja on aina valmis kertomaan kokemuksistaan, jos siitä voin on muille apua. Hän joutui jäämään jo 50-vuotiaana eläkkeelle ja sitä mukaan vapaaehtoistyön määrä ja merkitys elämässä on kasvanut. Aktiivinen katulähetystyöläinen Aktiivisena vapaaehtoisena Katulähetystyössä Alvar on ollut luvun alusta ja saanut siunauksen siihen. Parasta Katulähetystyössä Alvarin mukaan on toisten kanssa yhdessä touhuaminen, oman tarinan kertominen ja kokemusten jakaminen muiden kanssa varrelta, mutta tärkeämpää on kertoa jumalan rakkaudesta ja varjeluksesta elämässä. Raamatussa sanotaan, että Jumala kutsuu kaksi, jopa kolme kertaa. Hänen puoleensa minä huusin jo vuonna -74. Hän kuuli ja auttoi, mutta minä unohdin Jumalalle antamani lupauksen siitä, että olen valmis tekemään mitä vain jos autat. Jumala ei unohtanut; Hän kysyi minulta vuonna 84 muistatko mitä lupasit? ja minä muistin, tein uskon ratkaisun, siitä kiitos Jumalalle. Uskoon tulemisen myötä elämä sai uuden ulottuvuuden ja merkityksen. Myös tärkeä rooli iso- ja isoisoisänä velvoittaa sekä tuo elämään iloa ja sisältöä. 8

9 Leppoisat Talvipäivät Silokalliossa Porin Silokalliossa vietettyjen Suomen Katulähetysliiton Talvipäivien järjestelyt oli hienosti ennakkoon suunniteltu. Tästä kokonaisuudesta rakentui mahtava paketti meille jokaiselle sisimmässämme kotiin asti vietäväksi. Perjantai-iltapäivällä alkanut aikataulutettu ohjelma oli koottu huolella meidän kaikkien osallistujien kokonaisvaltaista hyvinvointia ajatellen. Meidät vastaanotettiin niin ystävällisesti ja lämpimästi kuin olisimme kotiimme saapuneet. Ohjelma oli sopivan väljä eikä missään vaiheessa tullut kiireen tuntua tai että jokin asia olisi jäänyt keskeneräiseksi. Saimme vaihtaa mielipiteitämme ja ajatuksiamme kulloinkin esillä olevasta asiasta. Meillä oli aikaa myös keskinäisille keskusteluille: sopiva puheensorina ja iloinen ilmapiiri täyttivät ruokasalin ruoka- ja kahvihetkinä. Koin hyvin tärkeäksi, että oli aikaa lähimmäiselle. Ehdin rauhassa ja ajatuksella kuunnella toisen kuulumisia päästen syvemmälle kuin pikaisen terveh- dyksen verran, ja sain itsekin tulla oikeasti kohdatuksi. Jumalan Sanaa jakaneet papit ja muut asianosaiset pitivät huolta hengellisen ravinnon saamisesta. Yhteislauluille tämä katulähetysväki syttyy, ja sen Jarkko-pappi toikin sunnuntaina esille. Syvä mukavuus läsnä Tiivistettynä näitä päiviä kuvaavat sanat, jotka nousivat mieleeni: syvä mukavuus, joka kumpuaa Jeesuksen täytetystä sovintotyöstä meidän päiviimme asti. Mukavuus, joka on myös hengellistä ja yhdessä rakentunutta yhteiseksi hyväksi jaettavaksi heille, jotka vielä ovat ulkopuolella. Virvoittuneina jaksamme taas jakaa ilosanomaa Jeesuksesta Kristuksesta, meidän Herrastamme. Toivottavasti saimme olla myös siunaukseksi, sillä suuren siunauksen saimme sunnuntaina mukaamme paikkakunnillemme lähtiessämme. Sirpa Arposuo Silokallion isäntä Yrjö Laine. Heikki Hesso Sanan julistaja. 9

10 Katulähetyskuoro. Ilkka Ponto säestää. Katulähetysveteraani Harras Salonen. Porin päivien tärkeät henkilöt keittiöltä. Porin päivien suunnittelukokous. 10 Jaakko Willman ja siunattavat Mikko Hyhkö ja Jouko Salminen..

11 Katulähetyksen valtakunnalliset talvipäivät Porissa Niin hän armahti häntä (Luuk. 10:33) Tänä vuonna valtakunnalliset Katulähetyksen talvipäivät olivat Porissa. Samalla Porin katulähetys vietti 70-vuotissyntymäpäiväjuhlaa. Paikalle Silokalliolle saapui noin 70 katulähetyshenkistä veljeä ja sisarta. Päivät olivat lämminhenkiset ja rakentavat. Timo Lindevall toivotti ovella saapuvan väen lämpimästi tervetulleeksi päiville. Hän sanoi sen olleen todella mielyttävä tehtävä, koska kaikki tapahtui iloisen luontevasti. Alkukahvien jälkeen siirryttiin päivien avaukseen. Inger Erosen sydämellinen alkupuhe sai kaikkien tuntemaan olonsa kotoisaksi. Liiton puheenjohtaja Pekka Arposuo toi oman tervehdyksensä. Heikki Hesso jakoi Sanaa. Sari Nieminen ja Porin Katulähetyksen väki toivat musiikillisen tervehdyksen. Silokallion isäntä Yrjö Laine kertoi kokemuksistaan muslimilähetystyössä sekä selitti käytännön järjestelyistä. Iltapalan jälkeen sauna oli lämpimänä innokkaille saunojille. Inger Eronen ja Pekka Arposuo. Lauantaina oli ohjelmaa pitkin päivää. Kello 9 Pertti Kymäläinen opetti laupiaasta samarialaisesta. Kello 10 kuultiin kätulähetysväen terveiset eri paikkakunnilta. Tilaisuudessa todistettiin, laulettiin ja rakennuttiin yhdessä toistemme kokemuksista. Iltapäivällä oli liiton ja kentän vuoropuhelu, jossa pohdittiin talvipäivien tulevaisuutta. Illalla vietettiin Porin osaston 70-vuotisjuhlaa, jossa pian eläkkeelle jäävä Matti Huopainen esitti kiinnostavan ja asiantuntevan historiikin, ja hänelle ojennettiin liiton viiri. Heikki Nummijärvi ja Jarkko Willman jakoivat Jumalan Sanaa. Musiikista vastasi kanttori Ilkka Liuskallio ja Sari Nieminen. Tilaisuuden jälkeen iloinen katulähetysväki nautti toistensa seurasta ja kakkukahveista. Saunan jälkeen oli vapaamuotoiset iltaseurat. Ei siinä takkaa tarvittu, kun tunnelma oli niin lämmin ja rakkaudellinen. Sunnuntaina Matti Laukkanen avusti musiikillaan Timoa ja Hennaa aamuhartaudessa. Kello 10 alkaneen messun toimitti Jarkko Willman, ja sen aikana siunattiin kaksi uutta vapaaehtoistyöntekijää (Laitilasta ja Turusta). Lounaan jälkeen alkoi päätösjuhla, jossa työhön siunattuja huomioitiin merkein ja kukkasin. Katulähetyskuoro lauloi ja Pekka Arposuo ja Inger Eronen sekä Jarkko Willman käyttivät puheenvuoron ja viestikapula luovutettiin kuopiolaisille, jotka toivottivat lupsakkaasti väen tervetulleeksi ensi kesän katulähetyspäivile laulun lentävä kalakukko sanoin ja sävelin. Lopuksi lauloimme virren 339, Halleluja kiitos Herran, jonka pauhu täytti kokoussalin. Inger Eronen, Pori 11

12 Sinikka Vilen Pertti Ahokas. VANKILALÄHETYS- PÄIVILLÄ 2016 OULUSSA Marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna, jolloin vietetään pyhäinpäivää, kokoonnuimme perinteisille ekumeenisille Vankilalähetyspäiville. Järjestelyvastuussa oli ev.lut.srk ja pitopaikkana Oulun keskustan seurakuntatalo, Isokatu 17. Päivät aloitettiin totutusti perjantaina 4.11.eri kirkkokuntien omilla kokoontumisilla, joiden jälkeen siirryttiin sujuvasti Oulun seurakuntatalolle työntekijäkokoukseen, jonka puheenjohtajana toimi Sami Puumala, evl. kirkko, Kirkkohallitus ja sihteerinä seuraavana järjestelyvuorossa olevan kirkkokunnan eli Vapaakirkon edustaja. Varsinaiset päivät aloitettiin avajaistilaisuudella otsikolla Minä valitsin teidät. Tilaisuuden juonsi diakoni Riku-Matti Järvi. Isäntäseurakunnan tervehdyksen toi vs. kirkkoherra Anna-Maija Heikkinen. Muiden tervehdysten esittäjät olivat Juhani Tervonen, vankilapastori, Oulun vankila, vankilatyön koordinaattori Vesa Rautasaari Helluntaiherätyksestä ja vankilatyön koordinaattori Pekka Matilainen Vapaakirkosta. Tilaisuuden jälkeen saimme nauttia yh- 12

13 dessä iltapalaa, tavata tuttuja ja tuntemattomia ja vaihtaa tervehdyksiä ja kuulumisia vuoden ja ehkä vuosienkin takaa. Lauantaipäivä alkoi jumalanpalveluksella vaihtoehtoisesti Oulun tuomiokirkossa tai Tuiran kirkossa. Lounaan jälkeen siirryttiin viettämään päiväjuhlaa otsikolla Minä annan teille tulevaisuuden Tilaisuuden juontajana toimi Sami Puumala. Puheenvuorot käyttivät kansanedustaja Mari-Leena Talvitie Oulusta, vankilanjohtaja Ville-Veikko Pohjola Pelson vankilasta, pääsihteeri Juha Kaarivaara Suomen Rauhanyhdistyksen Keskusyhdistyksestä, vangin puheenvuoron toi edustaja Pelson vankilasta. Päätöspuheenvuoron piti ja siunauksen toimitti tilaisuuden juontaja Sami Puumala. Puheenvuorojen välillä saimme kuulla musiikkiesityksiä ja laulaa yhdessä. Todistuskokous oli antoisa Yhteisen kahvihetken jälkeen aloitimme Musiikki- ja todistuskokouksen otsikolla Minä annan teille toivon. Tilaisuuden juontajana toimi luutnantti Markku Tulander Pelastusarmeijasta. Puhujina olivat vankiladiakoni Tuula Karjalainen Pelson vankilasta sekä Helluntaiherätyksen ja Vapaaseurakunnan vankilalähetit. Musiikista vastasi Marko Tolmunen. Tilaisuuden jälkeen saimme nauttia yhteistä päivällistä, jolloin oli jälleen oiva tilaisuus vaihtaa ajatuksia tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Ennen yhdessä nautittua iltateetä kokoonnuimme viettämään vielä iltakokousta otsikolla Tule ja seuraa minua. Juontajana toimi Vesa Rautasaari Helluntaiherätyksestä. Kuulimme seuraavat puheenvuorot; vankilalähetti Kerttu Heikkinen, Keminmaan evl.srk, vankilalähetti Asko Schroderus, Oulun Vapaaseurakunta, diakoni Ilkka Korva Ylitornion seurakunta ja Ylitornion vankila ja vankilalähetti Simo Pitkänen Muhoksen Helluhtaiseurakunta. Musiikista vastasi edelleen Marko Tolmunen. Iltateen nauttimisen jälkeen vetäydyttiin majapaikkoihin odottamaan seuraavaa yhteistä päivää. Sunnuntai alkoi jumalanpalveluksella Oulun tuomiokirkossa, jumalanpalveluksen jälkeen saimme nauttia koolla olleen seurakunnan kanssa yhteiset kirkkokahvit tuomiokirkon kryptassa. Oulun keskustan seurakuntatalolle kokoonnuimme vielä viettämään päivien päätösjuhlaa otsikolla Minä olen teidän kanssanne. Päätöspuheenvuoroissaan meitä kotimatkalle saattelivat; diakoni Riku-Matti Järvi, Oulun tuomiokirkkoseurakunta, pastori Terhi Turkka, Helsingin adventtiseurakunta ja luutnantti Kaisa Mäkelä-Tulander, Pelastusarmeija. Kutsun vuonna 2017 marraskuussa Tampereella pidettäville vankilalähetyspäiville esitti isäntäseurakunnan edustaja, vankilatyön koordinaattori Pekka Matilainen, Vapaakirkko. Päivien varsinaisen ohjelman jälkeen oli vielä halukkailla, mahdollisuuksien mukaan, kuulla tuloksia Sami Puumalan tekemästä tutkimuksesta: Kirkkokuntien ja herätysliikkeiden vankilatyö. Hengellisesti ja henkisesti ravittuina saimme palata kukin omiin arkisiin aherruksiimme odottelemaan seuraavaa yhteistä tapaamistamme marraskuussa 2017 pyhäinpäiväviikonloppuna Tampereella. Katulähetysystäviä tervehtien, Pertti Ahokas, Mirje Ahokas (kuvat) Sinikka Vilén 13

14 Elossa vankilassa Ryhmän nimeksi tulee Elo. Yhteisellä päätöksellä, toivon sanelemana tai niin ainakin uskon. Tulemme olemaan yhdessä seuraavat neljä kuukautta, maanantaisin. Vankeja on nyt seitsemän. Aloitamme Toiveena sisäinen paraneminen -istunnot. Vangit odottavat- niin, mitä? Tuomiotaan kärsivät ovat nuoria miehiä. He ovat jossain kohtaa valinneet väärin-vai ovatko? Ehkä heillä ei ole ollut muuta ratkaisumallia, ehkä vanhempien neuvoja ei ole ollut ollenkaan. Moni näistä seitsemästä on koulukodin kasvatti. He ovat näitä, joilta hiljattain pyydettiin anteeksi, näitä, jotka ovat olleet lastensuojelun sijaishuollossa. Perhe-ja peruspalveluministeri Juha Rehula esitti heille valtiollisen anteeksipyynnön lastensuojelun sijaishuollossa kaltoin kohdelluille. Anteeksipyyntö esitettiin lasten oikeuksien päivänä Helsingissä. Rehula totesi anteeksipyyntöpuheessaan, että lasten kaltoinkohtelu sijaishuollossa on koko suomalaisen yhteiskunnan häpeä ja epäonnistuminen. Yhteiskuntana me kannamme vastuun siitä, mitä teille on tapahtunut. Perhe- ja peruspalveluministerinä, Suomen valtion ja yhteiskunnan puolesta kaikille lastensuojelun sijaishuollossa kaltoinkohdelluille syvä ja vilpitön anteeksipyyntö, Anteeksi, Rehula sanoi. Historian professori Pirjo Markkolan johdolla tehdyssä tutkimuksessa selvisi, että huostaanotettuja lapsia pahoinpideltiin, käytettiin seksuaalisesti hyväksi ja heitä kohdeltiin monin tavoin huonosti. Tätä tapahtui sekä lastenkodeissa, koulukodeissa että perhesijoituksissa. Oliko anteeksipyyntö aiheellinen, kysyn omalta ryhmältäni. Vastaukset ovat järkyttäviä. Minut pumpattiin täyteen lääkkeitä ja kun en enää pysynyt pystyssä minut laitettiin eristyssiipeen. Olin siellä viikkoja yksin. Mitään ei saanut kysyä. Jos kysyi tuli turpiin. Ei se mikään sijaiskoti ollut. Vankila se oli. Ei sieltä mihinkään päässyt. Minut käärittiin mattoon. Olin tukehtua sinne. Kaverini tuli auttamaan. Hänetkin hakattiin. Mitä ajattelevat anteeksipyynnöstä nämä, joiden elämän alkutaival on pilattu tuollaisessa järjettömässä sijaishuollossa? Erään mielestä tarkoitus on varmaan ollut ihan vilpitön. Muut sanovat etteivät piittaa, että se on täysin sama. Entä jos itse olisin ollut tuollaisen sijaishuollon uhri? Mitä jos sinä? Pääsisikö tuollaisen kohtelun nostattamasta vihasta ikinä eroon? Niin, mitä nämä nuoret miehet nyt odottavat? Kokemuksella, johon kuului pahoinpitelyjä ja hyväksikäyttöä, mitätöintiä. Ongelmanratkaisua väkivallalla, lohduttomuutta, toivottomuutta. He ovat auttaneet itse itseään; hankkineet ammatin, käyttäneet kaikkia mahdollisia päihteitä, olleet työssä, käyttäneet taas ja satuttaneet toista ihmistä, toiset heistä tappaneet ja saaneet elinkautisen. Ellei uskoisi Jumalaan, olisi avuton kaiken tuon kauhean edessä. Ellei uskoisi, näkisi vain epätoivoa. On rukoiltava paljon.- Jeesus, ole kanssamme. Jeesus, auta meitä. Joskus tapahtuu jotain odottamatonta; huonosti ryhmään osallistunut, ateistiksi ilmoittautunut, ottaa rukouskirjan pöydältä ja lukee tyyneysrukouksen. Viikon päästä hän tunnustaa uskonsa. Toinen käy rippikoulun vankilapastorin johdolla. Kolmas ottaa kasteen. Nämä tuntuvat ihmeitten ihmeeltä. Miksi sitten kaikkien kohdalla ei voi tapahtua tällaista? Ehkä on ajateltava, että Taivaan 14

15 Lähdin liikkeelle jumalanpalveluksen alkaessa. Yhdyin uskontunnukseen ja joihinkin virsiin, mutta olin omissa ajatuksissani siihen asti, kun pappi sanoi: Menkää rauhassa ja palvelkaa Herraa ja toisianne, ilolla, aivan kuin olisin kuullut sen ilolla ensimmäistä kertaa. Monesti kun tulee tuijotettua omiin mahdollisuuksiin ja edessä on seinä tai vuori. Sen sijaan kun meidän tulisi pitää silmämme kiinnitettyinä Jeesukseen, uskon alkajaan ja täyttäjään. Olen kotiutunut hyvin lakeuksiin. Kesällä ihastuin vihreyteen, joka oli niin monivivahteinen ja jota joskus pysähdyin ihastelemaan ja ottamaan valokuvia. Nyt talvella lumi saa näyttämään lakeuden niin puhtaalta ja levolliselta. Taivas on lähellä, sanoi tyttäreni, kun häneltä kysyttiin syytä, miksi muutti Ylivieskaan. Ajellessani tiedostin, että tälläkin tiellä voi eksyä, ellei muista olla tarkkaavainen risteyksissä. Muistelinkin eksymisiäni sekä haavereita, joita on sattunut niin auton kanssa kuin elämässä muutenkin. Koska liikennettä oli vähän, huomasin monta kertaa, että nopeus nousi liikaa. Suora tie ja hyvä näkyvyys saavat välillä liian luottavaiseksi. Mieleeni tulikin edellisenä Matkalla aamuna kuulemani kertomus: Lähetyssaarnaaja oli lähdössä viidakon keskellä olevaan kylään ja matkaa varten hänelle oli opas. Lähetyssaarnaaja oli ihmetellyt, kun kylään ei ollut tietä. Opas oli vastannut: Minä olen tie. Ajattelin, kuinka viidakossa ja muissa tiheiköissä on kuljettava todella lähellä välttyäkseen eksymiseltä sekä vaaroilta. Automatkan jälkeen nousi syvä kiitollisuus siitä, että olin päässyt turvallisesti perille. Mietin myös sitä, miten monin verroin ihmeellisempää on olla perillä Taivaassa. Alli Inkeri Lapua Isä tuntee heidätkin. Hän on vaikuttanut jo niin, että he ovat tulleet kristilliselle kuntoutusosastolle. Hän kuuntelee kärsivällisesti kaiken napinan, hän näkee kyllä kaikki kyyneleet. Isällä on aikataulunsa heille. On vain jatkettava uskoen. Kristuskeskeisyys on aina oltava mielessä, sillä missä ihmisten keinot ovat loppuneet, Hänen mahdollisuutensa eivät lopu koskaan. Se on muistettava omankin riittämättömyyden ja keskeneräisyyden keskellä. Siunaten Terttu Mättö 15

16 Suomen Katulähetysliitto ry. - Finlans gatumissionsförbundet rf. Postiosoite: : Puheenjohtaja Pekka Arposuo Huoltokuja Vaajakoski, Pankki: OP HALLITUS 2017: Puheenjohtaja Pekka Arposuo, Huoltokuja 3, Vaajakoski pekka.arposuo@gmail.com Sihteeri Anne Belghiti, Kokkola anne.belghiti@evl.fi Inger Eronen, Pori inger.m.eronen@gmail.com Alli Pettersson alli.pettersson@gmail.com, puh Sinikka Vilen, Tampere Kauko Laaksamo, Hanko (019) , k Petri Laitinen, Turku Alvar Savallampi, Pyörönkaari 26 as Kuopio Alvar.savallampi@hotmail.com Taloudenhoito: Tilitoimisto Anne-Maija Koivisto a-m.koivisto@co.inet.fi