NAISTEN SUOJELUSLAINSÄÄ- DÄNTÖ JA ÄITIYSVAKUUTUS

Transkriptio

1 NYKYAIKAINEN YHTEISKUNTAPOLITIIKKA IV 12 ESITELMÄÄ NAISTEN SUOJELUSLAINSÄÄ- DÄNTÖ JA ÄITIYSVAKUUTUS l

2 SUOMEN TYÖVÄENSUOJELUS- JA SOSIALIVAKUUTUSYHDISTYKSEN JULKAISUJA II NYKYAIKAINEN YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 12 ESITELMÄÄ VIHKO IV

3 JENNY MARKELIN SVENSSON NAISTEN SUOJELUSLAINSAADANTO ÄITIYSVAKUUTUS PORVOOSSA WERNER SÖDERSTRÖM OSAKEYHTIÖ

4 WERNER SÖDERSTRÖM OSAKEYHTIÖN KIRJAPAINOSSA PORVOOSSA IQI2

5 Ne kysymykset, jotka tässä otetaan käsiteltäviksi, tarkoittavat teollisuuden palveluksessa olevien naisten laki- ja järkiperäistä suojaamista, ja ovat ne niin ollen kenties vaikeimmin ratkaistavia niistä monipuolisista ja laajaperäisistä kysymyksistä, joita nykyaikainen industrialismi asettaa sosialipolitikkojen ratkaistavaksi. Kaikki tiedämme, kuinka perinpohjainen vallankumous on viime vuosisadalla tapahtunut naisten työn alalla, kuinka nopein askelin kehittyvä teollisuus vähitellen on anastanut suurimman osan siitä työstä, jonka naiset aikaisemmin suorittivat kodeissa, minkä jälkeen se on siirtänyt täten kodin piiristä vapautetun työvoiman tehtaitten työhuoneisiin. Viime vuosikymmeninä on naisten pyrkiminen tehtaisiin keskeytymättä lisääntynyt sekä suurissa teollisuusmaissa että myös meilläkin, niin että niiden luku nykyään edustaa varsin huomattavaa osaa koko teollisuustyöväestöstä. Esimerkkinä mainittakoon, että meidän omassa maassamme on noin 25 % naisia koko teollisuustyöväestön luvusta. Ne monet ja oleelliset epäkohdat ja vaarat, joita yleensä on teollisuustyössä, käyvät erittäin tuntuviksi naisten työssä. Tämä johtuu osaksi naisten heikommasta ruumiinrakenteesta, minkä takia heidän työnsä on raskaampaa ammateissa, jotka vaativat suurta ruumiillista voimaa, osaksi siitä että he ovat herkempiä työssä muodostuvien myrkkyjen, suurien lämmönvaihtelujen ynnä muiden

6 6 Jenny Markelin-Svensson. sellaisten vaikutuksille, vihdoin osaksi naisten teollisuustyön omasta laadusta. Useimmissa teollisuuksissa on naisten työ nimittäin niin kutsuttua»oppimatonta» työtä eli toisin sanoen miltei automaattisesti työskentelevien koneiden valvomista. Tällöin ovat naiset useimmiten pakotetut yksipuolisiin ruumiinliikkeisiin, kuten alituisesti seisomaan tahi istumaan, mikä aina vaikuttaa epäedullisesti naisen elimistöön, mutta minkä terveydelle vaaralliset vaikutukset tulevat erittäin tuntuviksi naisten äitiyden yhteydessä. Tämän usein yksitoikkoisen ja henkisiä kykyjä kuolettavan tehdastyön turmiollinen vaikutus naiseen ei kuitenkaan näyttäydy yksinomaan ruumiillisessa, vaan myöskin henkisessä suhteessa. Suurista teollisuusmaista saadut kokemukset osottavat nimittäin, että teollisuuden palveluksessa olevien naisten hermosto turmeltuu, ja ajatustoiminta tylsistyy suuremmassa määrin kuin heidän miespuolisten toveriensa. Sikäli kuin industrialismi on edistynyt asianomaisissa maissa, ovat sen koko yhteiskuntaa uhkaavat epäkohdat ja vaarat yhä selvemmin tulleet päivänvaloon ja vähitellen pakottaneet valtion ja lainsäädännön ryhtymään suojaamaan niitä etuja, jotka ovat olleet kysymyksessä, sikäli kuin niiden puolustaminen ei ole ollut kyllin tehoisaa yksityisten työntekijäin tai työntekijäjärjestöjen toiminnalla. Koska tällaisen lainsäädännön kehitys useimmissa maissa on ainakin aluksi ollut yhteinen sekä mies- että naispuolisille työntekijöille, sikäli että molempien sukupuolien etuja on tyydytetty samassa määrin, on minusta syytä muutamalla sanalla kosketella sekä omassa maassa että ulkomailla voimassa olevaa yleistä suojeluslainsäädäntöä, sikäli kuin se tarkoittaa joko aikuisia tai alaikäisiä naisia, ennen kun siirryn puhumaan varsinaisesta naisten suojeluslainsäädännöstä. Kaikissa maissa on suojeluslainsäädännön ensimäisenä päämääränä ollut kasvavan polven etujen puolustaminen,

7 Naisten suojeluslainsäädäntö ja äitiysvakuutus. 7 ja tämä on saavutettu osaksi estämällä lapsia, varsinkin heikkoja ja kivulloisia, liika nuorina pääsemästä tehtaisiin työhön, osaksi kokonaan estämällä heitä työskentelemästä erittäin epäterveellisissä ammateissa, osaksi vihdoin järjestämällä naisten ja nuorien henkilöiden työajan. Myöskin tehtaissa vallitseviin varsinaisiin työoloihin on yhteiskunta täydellä oikeudella katsonut voivansa puuttua koettaakseen lainsäädäntötietä estää sekä lasten ja nuorien henkilöiden että aikuisten työntekijäin terveyden murtumasta, tapaturmat ja ennenaikaisen kuoleman. Sentähden on kaikkien maiden työväensuojeluslaeissa ankarampia tai lievempiä määräyksiä työpajojen tilavuudesta, valaistuksesta ja ilmanvaihdosta, edelleen työn kuluessa syntyvän pölyn, kaasujen ja höyryjen sekä jätteiden poiskulettamisesta työhuoneista sekä voimansiirtolaitteiden, aksel^johtojen ja koneiden suojalaitteista. Voidakseen jossain määrin lieventää tapaturmien ja tautien surullisia seurauksia on suojeluslainsäädännössä säännöksiä pakollisesta tapaturmavakuutuksesta ja muutamissa maissa myöskin pakollisesta sairausvakuutuksesta. Tämän niin sanoakseni alkeellisen suojeluslainsäädännön perustalla, jonka pääpiirteet olen tässä lyhyesti esittänyt, on Europan suurissa teollisuusmaissa kehitetty edelleen lakisääteistä työväensuojelusta, sikäli että on säädetty erinäisiä järjesteleviä ohjeita myöskin aikuisten työntekijäin työajasta. Tällöin on käytetty kahta periaatteellisesti vastakkaista menettelyä, sikäli että on osaksi edelleen koetettu tyydyttää molempien sukupuolien etuja samassa määrin säätämällä saman normaali työpäivän sekä mies- että naispuolisille työntekijöille, osaksi taasen säätämällä lakia yksinomaan teollisuuden palveluksessa olevien naisten tarpeita silmällä pitäen. Tämä yksinomaan naisia tarkoittava suojeluslainsää-

8 8 Jenny Markelin-Svensson. däntö on saanut erikoista vauhtia Bernin kansainvälisessä työväensuojeluskongressissa syyskuun 26 päivänä 1906 tehdyllä, aikuisten naisten työajan järjestämistä tarkoittavalla sopimuksella. Sopimus, jonka allekirjoittivat kaikkien muiden Europan maiden paitsi Norjan, Venäjän, Suomen ja Balkanin valtioiden edustajat, sisälsi pääasiallisesti seuraavaa: 1) Naisten yötyö teollisuudessa on iästä riippumatta muutamilla poikkeuksilla kiellettävä. 2) Sopimus käsittää kaikki teollisuuslaitokset, joissa on työssä enemmän kuin kymmenen nais- tai miespuolista työntekijää. Niitä ei sovelluteta sellaisiin laitoksiin, joissa työskentelee ainoastaan saman perheen jäseniä. 3) Ylempänä säädetyn yölevon tulee käsittää vähintäin u perättäin seuraavaa tuntia, ja siihen tulee ajan kello io:stä illalla kello 5:teen aamulla aina kuulua. 4) Mainitun yötyökiellon ei tarvitse koskea seuraavia tapauksia: a) arvaamatonta, ei määräajoin toistuvaa, työnseisausta, joka riippuu ylivoimaisesta sattumasta, sekä b) sellaisten raaka-aineitten jalostamista tai esineitten muokkaamista, jotka pilaantuvat nopeasti, jos se on tarpeellista muuten välttämättömän tappion estämiseksi. 5) Keskeymättömän yölevon saa kuutenakymmenenä päivänä vuodessa lyhentää io:ksi tunniksi sellaisissa teollisuuksissa, jotka ovat riippuvaisia vuodenajoista, sekä erikoisten olosuhteiden vallitessa muissakin yrityksissä. 6) Sopimus voidaan sanoa irti aikaisintaan 10 vuotta sen voimaanastumisesta. Useimmissa niissä valtioissa, jotka ovat liittyneet Bernin sopimukseen, oli jo aikaisemmin laissa säädetty naisten yötyön kielto, joka koski määrättyä aikaa yöstä, vaihdellen kello 8:sta, 9:stä tahi io:stä i. p. kello 5:teen ä 6:teen aamupäivällä, minkä vuoksi sopimuksen säännösten

9 Naisten suojeluslainsäädäntö ja äitiysvakuutus. 9 toteuttaminen kävi niissä huomattavasti yksinkertaisemmaksi kuin niissä maissa, joissa ei aikaisemmin ollut tällaista kieltoa. Tällä hetkellä noudatettanee sopimusta käytännössä kaikissa niissä maissa, jotka ovat siihen yhtyneet. Koska tämä naisten yötyökiellon säätäminen on useimmissa maissa herättänyt vastarintaa ei ainoastaan työnantajain taholla, vaan jyrkimmässä muodossaan itse naisten taholla, koetan tässä puolueettomasti valaista niitä pääasiallisimpia syitä, joita eri puolilta on esitetty tämän asian tueksi ja sitä vastaan. lainsäätäjäin syyt tällaiseen aikuisten naisten yksilöllisen itsemääräämisoikeuden rajoittamiseen ovat pääasiallisesti seuraavat: 1) Valtion kieltämätön velvollisuus on varjella itsensä häviöltä ja ryhtyä sellaisiin reformitoimenpiteisiin, jotka edistävät kansakunnan tervettä kehitystä. Tästä johtuu että naisia on tulevien sukupolvien äiteinä vieläpä vasten omaa tahtoaankm suojeltava riistämiseltä teollisuudessa ja mikäli mahdollista muiltakin tehdastyöhön liittyviltä vaaroilta. 2) Suurien teollisuusmaiden sairauskassatilasto todistaa kieltämättömästi naisten suuremman vastaanottavaisuuden tautien vaikutukselle sekä sairaustapauksien pitkäaikaisemman luonteen miehiin verrattuna ja viittaa sentähden naisille tarkoitetun erikoislainsäädännön tarpeellisuuteen. 3) Teollisuustyö on, niinkuin aikaisemmin on esitetty, usein liiaksi rasittavaa naisille jättäen heille aivan liian vähän vapaata aikaa terveyden ja työvoiman hoitamiseksi sekä heidän henkisen tasonsa kohottamiseksi. Tämän lisäksi on useimmilla ammattityössä olevilla naisilla tehdastyön ohella myöskin talous- ja ennen kaikkea äidinvelvollisuuksia täytettävänään. Kun kokemus osoittaa, etteivät naiset itse saa parannuksia näihin olosuhteisiinsa, on valtion

10 i o Jenny Markelin-Svensson. velvollisuus lainsäädännön avulla ryhtyä järjestelemään myöskin yksityisen elämää. Ne muistutukset taas, mitä naisten omista riveistä on esitetty tällaista poikkeuslainsäädäntöä vastaan, koskevat osaksi sitä teoreettista epäjohdonmukaisuutta, että toiselta puolen hyväksytään erikoisia suojelussäännöksiä teollisuuden palveluksessa oleville naisille, ja toiselta vaaditaan molempien sukupuolien täydellistä tasa-arvoisuutta julkisessa elämässä ja valtiossa. Heidän mielipiteensä mukaan ei missään tapauksessa saisi ammattityössä olevia aikuisia naisia viedä samaan luokkaan kuin lapset ja alaikäiset, vaan olisi heille annettava tilaisuus saada itse esittää toivomuksensa sekä saada ne huomioon otetuiksi heidän olemassaoloaan niin läheisesti koskevien lainsäädäntökysymysten ratkaisemisessa kuin tässä kysymyksessä oleva. Toinen yötyökieltoa vastaan tehty muistutus, jolla on melkolailla suurempi käytännöllinen merkitys kuin äskenmainitulla, koskee niitä taloudellisia vaikeuksia, jotka epäilemättä kohtaavat ainakin yksityisiä teollisuuden palveluksessa olevia naisia sulkemalla heidät pois sellaisista teollisuuksista, joissa yötyö on välttämätön. Niistä maista saatu tilasto, joissa yötyökielto jo pitemmän ajan on ollut laillisessa voimassa, kuten Englannissa, Saksassa, Itävallassa y. m., osoittaa tosin, että teollisuuden palveluksessa olevien naisten lukumäärä kiellosta huolimatta ehtimiseen on lisääntynyt, antamatta kuitenkaan luotettavia tietoja siitä, ovatko ne naiset, jotka on suljettu pois yötyötä käyttävistä ammateista, saaneet taloudellisesti yhtä edullista työtä muulla taholla. Yötyökiellon vastustajat esittävät tätä seikkaa valaisevana esimerkkinä, että kotiteollisuus luonnottoman pitkine työaikoineen ja nälkäpalkkoineen kukoistaa juuri näissä suurissa teollisuusmaissa, varsinkin Englannissa ja Saksassa, sekä että tähän hygienisessä ja terveyshoidollisessa suhteessa miltei suojelemattomaan teollisuu-

11 Naisten suojeluslainsäädäntö ja äitiysvakuutus. teen on huomattava määrä sen työntekijöistä saatu juuri tehdasteollisuudesta poissuljettujen naisten joukosta. Vielä on muutamalla sanalla kosketeltava niitä epäilyksiä, joita työnantajat ovat esittäneet naisten yötyökiellon voimaansaattamista vastaan, samoin kuin yleensä kaikkea valtion sekaantumista molemminpuoliseen työsopimus-vapauteen lainsäädäntötoimenpiteillä. Sekä suurien teollisuusmaiden että meidän työnantajat väittävät että jokainen aikuisten työaikaa rajoittava säännös pakosta johtaa tuotannon vähenemiseen, palkkojen alenemiseen, tavarain hintojen kohoamiseen ja kilpailun suurenemiseen maailmanmarkkinoilla. lainsäätäjäin vastatodistelu tässä kohden koettaa osoittaa kuinka tällaisten reformitoimenpiteitten toteuttamisesta suurissa teollisuusmaissa on välillisesti johtunut varsin huomattava nousu teollisuudessa sen kautta, että se on pakoittanut käyttämään täydellisempiä työkoneita ja -tapoja, järjestämään teollisuusyritykset tarkoituksenmukaisemmin ja terveydellisiä olosuhteita paremmin vastaaviksi sekä siten luonut terveemmän ja työkykyisemmän työntekijäkunnan. Ennenkuin jätän kysymyksen naisten yötyökiellosta, tahdon lyhyesti tehdä selkoa sen kehityksestä meidän omassa maassamme. Toistaiseksi voimassaoleva työväensuojeluslaki vuodelta 1899 ei sisällä mitään poikkeussäännöksiä aikuisille naisille. Mutta hyvinkin tarpeellista voimassaolevan suojeluslainsäädännön tarkistusta toimittamaan vuonna 1906 asetettu komitea puolsi vuonna 1907 antamassaan mietinnössä ehdottomasti naisten kielcämistä työskentelemästä tehtaissa kello 8:sta illalla kello 5:een aamulla paitsi kahdessa kahdeksantuntisessa vuorossa suoritettavassa työssä, jossa osa työaikaa siirtyisi mainittuun vuorokaudenaikaan. Naisten yötyö olisi myös sallittua työn ollessa järjestettynä kolmeen kahdeksan-tuntiseen vuo- n

12 12 Jenny Markelin-Svensson. roon, joten naisilla olisi pakollista yötyötä ainoastaan joka kolmas viikko. Samaan suuntaan kävi senaatin valmistama lakiehdotus, joka samoihin aikoihin kuin komitean mietintö jätettiin valtiopäivien käsiteltäväksi. Nämä ehdotukset synnyttivät kiivasta vastustusta sekä työnantajain että erittäin naisten taholla. Molemmilla tahoilla oltiin yksimielisiä siitä, että sekä taloudellisesti että sivistyksellisesti niin laajakantoinen reformi oli välttämättä perustettava naisten yötyön laajuuden ja työehtojen sekä yötyökiellon mahdollisten seurauksien huolelliseen tilastolliseen selvitykseen. Naisasianliitto Unionin anomus valtioavun myöntämisestä sellaisen tutkimuksen toimeenpanemista varten hylättiin tosin, mutta tutkimus saatiin kuitenkin toimeen, sillä kesäkuun 23 päivänä 1909 antoi Keisarillinen Senaatti filosofian tohtori, neiti Tekla Hultinin tehtäväksi toimittaa sellaisen tutkimuksen Teollisuushallituksen työtilastollisen osaston ylivalvonnalla. Kysymyksessä oleva tutkimus esittää useita mielenkiintoisia seikkoja naisten työsuhteista, ansiomahdollisuuksista ynnä muista, mutta koska niiden selostaminen vaatisi liika paljon aikaa, tahdon tässä esittää ainoastaan erään sen tuloksen, toisin sanoen yötyötä tekevien naisten oman käsityksen ainoastaan naisia koskevasta mahdollisesta yötyökiellosta. 2,386:sta yötyötä tekevästä naisesta, joiden mielipidettä henkilökohtaisesti kysyttiin, puolusti 36.0 /o:ia kieltoa joko ehdottomasti tai ehdollisesti, 63.1 %.iw taasen vastustaessa sitä, tulos, joka selvästi osoittaa kuinka suuressa määrin taloudellinen puoli tässä kysymyksessä vaikuttaa käsityksiin. Vuoden 1909 toisilla valtiopäivillä käsiteltiin kysymys aikuisten naisten työajan reformeeraamisesta loppuun. Tällöin tuli se mielipide vallitsevaksi, että suojeluslainsäädännön tulee samassa suhteessa koskea kumpaakin sukupuolta,

13 Naisten suojeluslainsäädäntö ja äitiysvakuutus. 13 minkä tähden eduskunnan hyväksymä työväensuojeluslaki aikuisten henkilöjen yötyöstä sisältää seuraavaa:»kahdeksantoista vuotta täyttänyttä työntekijää älköön pidettäkö työssä yön aikana eli kello yhdeksästä illalla kello kuuteen aamulla, paitsi milloin työ on järjestetty joko kahteen enintään kahdeksan tunnin vuoroon, jolloin työ saa jatkua kello yhteentoista illalla, taikka kolmeen enintään kahdeksan tunnin vuoroon, jotka säännöllisesti vaihtuvat ja joka viikko muuttuvat.» Kysymyksessä olevan lain ollessa yhä edelleen riippuvainen hallituksen toimenpiteistä, pidetään meillä sekä miehiä että naisia niinkuin ennenkin yötyössä työvuorojen pituudesta riippumatta. Paitsi yötyökieltoa on naisten suojeluslainsäädäntö eräissä maissa ottanut ohjelmaansa ja ajanut läpikin myös kin naisten päivätyön rajoittamista määrättyyn maksimiaikaan, jota paitsi se on säätänyt määrättyjä lepohetkiä työnaikana, joiden tarkoituksena on jättää naisille tilaisuutta talous- ja äidinvelvollisuuksien hoitamiseen. Tärkein ja myöskin eniten käytetty naisten suojelus tarkoittaa kuitenkin synnyttäjiä, sillä useimpien maiden suojeluslait kieltävät määrättynä aikana synnytyksen jälkeen yleensä 4 6 viikkoa käyttämästä naisia tehdastyössä. Saksassa ja Sveitsissä koskee kielto sitäpaitsi kahta viikkoa ennen synnytystä. Kuuluu asian luontoon, että sellainen säännös, jolla äidille annetaan tilaisuus ainakin lasten syntymisen jälkeisinä ensi viikkoina kokonaan omistaa aikansa sen hoitoon, samalla kuin hän ainakin osaksi saa koota kulutettuja voimiaan, on mitä tärkein sekä äideille että yhteiskunnalle. Tällöin täytyy kuitenkin välttämättä täyttää se ehto, että äidille tavalla tai toisella taataan korvausta menetetystä työansiosta, joka tänä aikana luonnollisesti on vielä välttämättömämpi kuin normaalioloissa.

14 14 Jenny Markelin-Svensson. Vaikka pitäisi olla päivän selvää, että kaikki säännökset pakollisesta lapsivuodelevosta ovat epäilyttäviä, jos ei niihin liity minkäänlaista vakuutta työntekijättären toimeentulo-mahdollisuuksista työkiellon aikana, on lainsäädäntö kuitenkin useimmissa Buropan maissa rajoitettu ainoastaan kieltoon, jättäen kuntien ja yksityisen hyväntekeväisyyden asiaksi varojensa ja mahdollisuuksiensa mukaan jakaa avustusta äitiyden takia tehdastyöstä poissuletuille naispuolisille työntekijöille. Niin on esimerkiksi laita Englannissa, Alankomaissa, Espanjassa, Belgiassa, Portugalissa, Sveitsissä ja Ruotsissa. Muissa maissa on sitävastoin lapsivuodelevon täydennykseksi myöskin säädetty äitiysvakuutus ja koska tässä suhteessa on asianomaisissa maissa noudatettu oleellisesti erilaista menettelytapaa, lienee paikallaan esittää lyhyesti tämä kehitys. Äitiysvakuutusta suunniteltaessa on se käsitys yleensä ollut vallitsevana, että se on mikäli mahdollista liitettävä sairausvakuutukseen. Sellaisilla mailla, joilla on pakollinen sairausvakuutus, niinkuin Saksassa ja Itävalta-Unkarissa, on luonnollisesti suurimmat edellytykset tämän tehtävän perinpohjaiseen ja siunaustatuottavaan ratkaisuun. Niinpä onkin Saksan valtakunta kehittänyt äitiysvakuutusaatteen pitemmälle kuin mikään muu Europan valtio, säätämällä uudessa valtakunnan-vakuutuslaissa äitiysavustuksen kaikille ansiotyössä oleville naisille, joiden vuositulot eivät ole 2,000 Rmk:aa (2,500 Suomen markkaa) suuremmat, toimenpide, jolla täytyy katsoa olevan mitä oleellisin merkitys koko aatteelle. Ainoa ehto mainitun avustuksen saamiseksi on, että pitää olla kuulunut sairaskassaan vähintään kuusi kuukautta ennen lapsen syntymistä. Avustusmäärä nousee noin puoleen tai enintään kolmeen neljäsosaan päiväpalkoista niinä kahdeksana viikkona, minkä säädetty pakollinen lapsivuodelepo kestää.

15 Naisten suojelusi ainsäädäntö ja äitiysvakuutus. 15 Itävallassa ja Unkarissa on myöskin äitiysvakuutus liitetty pakolliseen sairausvakuutukseen, mutta se käsittää siellä ainakin toistaiseksi ainoastaan teollisuuden palveluksessa olevat naiset. Äitiysavustuksen suuruus vaihtelee vähän näissä molemmissa maissa, sillä Itävallassa se on säädetty puolitoista kertaa tavallisen sairausavun suuruiseksi, eli lähimain työntekijättären normaalipalkan suuruiseksi neljän viikon aikana, Unkarissa taasen ainoastaan puoleksi tästä viimemainitusta summasta, johon sitäpaitsi tulee lisää vapaa kätilö- ja lääkäriapu sekä lääkkeet. Myöskin Italiassa on lain säätämä äitiysvakuutus, mikä on sitä huomioonotettavampi koska ei sairausvakuutus siellä vielä ole pakollinen. Mainittu, vuonna 1909 hyväksytty laki säätää, että kaikki teollisuuden palveluksessa olevat, vuoteen vanhat naiset ovat vakuutuspakon alaisia. Vuosimaksun, i mk. 50 penniä Suomen rahassa, maksavat työnantaja ja naispuolinen työntekijä lasan, ja kukin synnyttäjä saa avustusta, jonka suuruus on Suomen rahassa 30 markkaa vuoden heinäkuun i päivästä asti kuuluu myöskin Norja Europan valtioiden muodostamaan pakollisen äitiysvakuutuksen ryhmään. Tällöin astui nimittäin voimaan sekä pakollisen että vapaaehtoisen sairausvakuutuksen säätävä laki, jonka mukaan jokainen sairaskassan naispuolinen jäsen kuuden viikon aikana synnytyksen jälkeen saa avustusta 6o / 0 :ia päivältä kysymyksessä olevassa naistyöntekijäin.luokassa tavallisesta keskipäiväpalkasta. Eräissä maissa on myöskin ja menestyksellä koetettu saada äitiysvakuutusprobleemi tyydyttävästi ratkaistuksi vapaaehtoisen vakuutuksen tietä. Niinpä on esim. Ranskassa lukuisia sellaisia äitiysvakuutuskassoja, joista varsinkin niin kutsuttu»mutualité maternelle» on osoittautunut tarkoituksenmukaiseksi laitokseksi. Tämä kahden parisilaisen vuonna 1891 perustama kassa käsittää kaikki

16 i6 Jenny Markelin-Svensson. vähintään 16 vuoden ikäiset työläisnaiset sekä Parisissa että myöskin maaseudulla. Vuosimaksu on 3 frangia (3 Smk.), ja on jokainen kassan jäsen, kuuluttuaan kassaan 9 kuukautta, oikeutettu saamaan lapsivuodeavustusta 12 frangia (12 Smk.) viikolta neljän viikon aikana, johon tarvittaessa tulee lisäksi vielä 10 frangia (10 Smk.) imettämisapuna. Sitäpaitsi ottaa kassa myöskin niin kutsuttuja ylimääräisiä jäseniä, toisin sanoen sellaisia työläisnaisia, jotka odottavat synnytystä ennen kassan sääntöjen säätämän minimi-jäsenyysajan kulumista. Näille jäsenille maksetaan äitiysavustuksena 15 frangia (15 markkaa) kaiken kaikkiaan, mihin kuitenkin tulee lisäksi 10 frangin (10 Smk.) imetysavustus. Voidakseni jossakin määrin valaista kassan toiminnan laajuutta, mainittakoon että niiden äitien lukumäärä, jotka vuonna 1908 saivat avustusta kassasta, oli 2,489, joista noin 55 /o:ia oli ylimääräisiä jäseniä. Tämän lyhyen yhteenvedon jälkeen äitiysvakuutusproblemin ratkaisusta Europan kulttuurivaltioissa esitän vielä kysymyksen kehityksen ja nykyisen tilan meidän omassa maassamme. Meidän voimassaoleva lainsäädäntö ei sisällä erikoisia suojelussäännöksiä synnyttäjistä. Mutta toisessa yhteydessä mainitsemassani komitean mietinnössä vuodelta 1907 on myöskin ehdotus pakollisesta lapsi vuodelevosta, jonka tulisi käsittää neljän viikon aika synnytyksen jälkeen. Sen lisäksi ehdottaa komitea, että naispuoliselle työntekijättärelle maksettaisiin äitiysavustuksena hänen täyttä palkkaansa mainitulta neljän viikon ajalta vastaava summa. Komitean käsityksen mukaan olisi valtion suoritettava mainittu avustus siten, että työnantaja maksaisi sen etukäteen nostaen sitten vastaavan korvauksen valtiovaröistä. Myöskin senaatin vuoden 1909 valtiopäiville jättämässä esityksessä teollisuusammateissa suoritettavasta työstä kosketeltiin kysymystä synnyttäjäin suojelemisesta, ja sai tämä

17 Naisten suojeluslainsäädäntö ja äitiysvakuutus. 17 kysymys eduskunnan hyväksymässä laissa seuraavan muodon: 1) Naista, joka on synnyttänyt lapsen, älköön pidettäkö työssä neljänä ensimäisenä viikkona synnytyksen jälkeen. 2) Kehittyneessä raskaudentilassa olevaa naista älköön myöskään pidettäkö sellaisessa työssä, joka voi olla vaarallista tässä tilassa. Sen ohella esitti eduskunta hallitukselle: että Hänen Keisarillinen Majesteettinsa tutkituttaisi, mitä voitaisiin lainsäädäntötietä tehdä niiden tukalain taloudellisten olojen huojentamiseksi, jotka lapsen syntymisestä aiheutuvat ammattityössä olevalle naiselle, ja aikanaan Eduskunnalle antaisi asiasta armollisen esityksen. Eri tahoilta esitettyjen, äitiysvakuutusta koskevien anomusehdotusten johdosta päätti vuoden 1910 eduskunta hallitukselle esittää anomuksen siitä, että kysymys äitiysvakuutuksesta jätettäisiin selvitettäväksi työväenlainsäädäntöä tarkastamaan asetetulle komitealle, joka tätä varten olisi täydennettävä naispuolisilla jäsenillä, sekä että tähän tutkimukseen perustuva esitys äitiysvakuutuksesta, joka mikäli mahdollista olisi liitettävä yleiseen sairausvakuutukseen, jätettäisiin eduskunnalle. Eduskunnan anomuksen johdosta teki senaatti 1911 vuoden toukokuussa Keis. Majesteetille alamaisen esityksen, jossa se lausui ehdottomasti puoltavansa eduskunnan pyytämän selvityksen toimeenpanemista. Kun Hänen Majesteettinsa armollinen suostumus nyttemmin on saatu, on senaatti antanut Kauppa- ja Teollisuustoimituskunnan tehtäväksi toimittaa selvityksen valtion myötävaikutuksella toimeenpantavasta äitiysvakuutuksesta Suomessa.

18 i8 Jenny Markelin-Svensson. Tämä selonteko perustettanee lähinnä työväenlainsäädäntöä tarkastamaan asetetun komitean äsken ilmestyneeseen mietintöön, mikä käsittelee apukassoja koskevaa lainsäädäntöä. Mainitussa mietinnössä otetaan kysymys äitiysvakuutuksesta käsiteltäväksi välittömästi yleisen sairasvakuutuksen yhteydessä, ja tulisi ensinmainittu komitean ehdotuksen mukaan järjestettäväksi seuraavalla tavalla: Vakuutusvelvollinen on jokainen 16-vuotta täyttänyt nainen, joka palkkaa, palkkiota tai luonnossa suoritettavia etuja vastaan on toisen henkilön työssä, jos hän asuu sellaisella alueella, jolla sairausvakuutusta tämän lain mukaan har j otetaan. Viimemainittu ehto johtuu niinkuin komitean perusteluista käy ilmi siitä, ettei pakollista sairasvakuutusta heti lain voimaanastuttua voida toteuttaa maan syrjäisimmillä seuduilla, sentähden ettei siellä ole saatavana tarpeellista lääkärin- ja sairashoitoa. Vakuutuspakonalaisia eivät ole palkolliset, maanviljelys- ja tilapäisessä työssä olevat työntekijättäret eivätkä naiset, joiden palkkaedut ovat suuremmat kuin 2,500 markkaa. Vakuutusvelvollisen naisen avustuksen saannin ainoana ehtona synnytyksen sattuessa on, että hänen on vähintäin 6 kuukautta ennen synnytystä ollut kuuluttava vakuutukseen. Tässä on huomattava, ettei vakuutuksen ole tarvinnut olla voimassa keskeytymättä. Komitea on pitänyt tämän karenssiajan välttämättömänä, jotta voitaisiin estää naisia vasta vähän ennen synnytystä liittymästä vakuutuskassaan, jolle tästä luonnollisesti koituisi suhteettoman korkeita menoja. Äitiysavustusta suoritettaisiin samoin kuin vakinaista sairasavustustakin päivittäin 2 / 3 työntekijättären keskipäiväpalkasta, ei kuitenkaan vähempää kuin l markka eikä enempää kuin 3 markkaa päivältä. Keskipäiväpalkka las-

19 Naisten suojeluslainsäädäntö ja äitiysvakuutus. 19 ketään siten, että vakuutetun vuotuinen palkkatulo, laskettuna taaksepäin sairastumispäivästä, jaetaan 3Öo:llä. Synnyttäjälle suoritetaan avustusta sekä arkipäiviltä että pyhä- ja juhlapäiviltä siltä ajalta, jonka hän on pakotettu olemaan poissa työstä, ei kuitenkaan pitemmältä ajalta kuin 6 viikolta, edellyttämällä ettei ylimääräistä sairastumista satu. Synnyttäjä saa maksutta käyttää kätilöä niinkauan kuin tarpeellista on. Vakuutusmaksuista ehdottaa komitea seuraavaa: Vakuutuskassaan kirjottautuessa suoritetaan sisäänkirjoitusmaksu, joka ei saa olla suurempi kuin neljän viikon vakuutusmaksut yhteensä. Tätä maksua ei kuitenkaan suoriteta, jos asianomainen henkilö on todistettavasti ollut vakuutettu samanlaisessa kassassa lähinnä edellisen puolen vuoden ajan. Vakuutusmaksu tekee 2 %:ia palkasta, ja maksaa työnantaja siitä 1 /i 0, valtio samoin 1 /io ja vakuutettu itse jälellejäävät 8 /io- Työnantajan on suoritettava vakuutusmaksut viikottain. Hän saa sitten vähentää vakuutetun maksuosan tälle suoritettavasta työpalkasta, paitsi niissä tapauksissa, jolloin palkkana on ainoastaan täysihoito, jolloin työnantajan, paitsi 9 /io vakuutusmaksusta, tulee suorittaa myöskin sisäänkirjoitusmaksu. Komitean mietintöön on liitetty komitean jäsenen Matti Paasivuoren vastalause. Herra Paasivuoren ehdotus äitiysvakuutuksesta sisältää pääasiassa sen vaatimuksen, että varattomien synnyttäjäin olisi saatava, paitsi vapaata kätilönapua, avustusta kaikkiaan 14 viikolta, mikä avustus olisi suoritettava yhteisestä valtion ja kunnallisesta rahastosta. Avustuksen tulisi olla yhtäsuuren kuin tavallisen sairasavustuksenkin eikä se saisi olla suurempi kuin 2: 50 päivässä.

20 2O Jenny Markelin-Svensson. Tästä työväenlainsäädäntö-komitean pakollista äitiysvakuutusta koskevan lakiehdotuksen lyhyestä selonteosta käynee ilmi, että kansamme, jos ehdotus hyväksytään ja toteutetaan, saisi järkiperäisen ja hyvinjär j estetyn äitiysvakuutus-järjestelmän. Olisi kuitenkin toivottavaa, että se voitaisiin ulottaa myöskin tästä ehdotuksesta poisjätettyihin palkollisiin ja maanviljelystyöntekijättäriin, jotka synnytyksen sattuessa usein olisivat avustuksen tarpeessa. Heidän käytettävänään on tosin aina vapaaehtoinen vakuutus, joka komitean ehdotuksen mukaan tarjoisi vakuutetuille pääasiassa samat edut kuin pakollinenkin, ainoastaan sillä erotuksella, että viikottaiset vakuutusmaksut tulisivat vähän rasittavammiksi sentähden, että koko vakuutusmaksu, valtion suorittamaa 1 /io lukuunottamatta, olisi vakuutetun itsensä suoritettava. Mutta tuntien sen yritteliäisyyden ja varovaisuuden puutteen, joka on niin luonteenomaista meidän kansalle ja tietäen edelleen kuinka pieniä käteisiä palkkoja edellämainituissa ammateissa yleensä maksetaan, ymmärrämme, että niiden äitien lukumäärä, jotka vapaaehtoisessa vakuutuksessa saisivat nauttia äitiysavustusta, kuitenkin tulisi olemaan suhteellisen pieni. Tässä mainitusta äitiysvakuutus-ehdotuksen puutteesta välittämättä on jokaisen yhteiskunnallisia asioita harrastavan kansalaisen kuitenkin tervehdittävä sitä kokonaisuudessaan tyydytyksellä, sillä kysymyksessä olevalla ehdotuksella on suuria edellytyksiä tämän koko kansallemme niin tärkeän reformin onnelliseen ratkaisuun.