S14 Vähäliikenteisten teiden taloudellinen ylläpito 2.9 Tuotantotekniikat ja koerakentaminen

Transkriptio

1 S14 Vähäliikenteisten teiden taloudellinen ylläpito 2.9 Tuotantotekniikat ja koerakentaminen SOP KOETIE, PYHÄJÄRVI Hiidenkylä-Pitäjänmäki tieosa 2, Oulun tiepiiri Raportti Veli Pekka Lämsä 1. KOHDE Koerakentamiskohde sijaitsee Pyhäjärven kunnassa Oulun tiepiirin alueella paikallistiellä tieosoitteessa /0-2/8443 (kuva 1). Koerakentaminen toteutettiin elokuuta osana Oulun tiepiirin kesän 2005 tienpäällystysurakkaa (SopSip), missä urakoitsijana toimi Lemminkäinen Oyj. SOP kokeilut Hiidenkylä - Pitäjänmäki Pt18399 tieosa 2 Kuva 1. SOP koerakentamiskohteen sijainti. Paikallistie välillä Hiidenkylä - Pitäjänmäki on vuonna 1997 SOP tieksi parannettu, nykyisellään reikien ja heikkolaatuisten paikkausten suuren määrän vuoksi palvelutasol-

2 2 taan hyvin huonokuntoinen tieosuus (kuva 2). Tieosuuden pituudeksi on tierekisterissä merkitty metriä, tien/päällysteen leveydeksi 6.0/5.5 metriä ja liikennemääräksi 97 ajon/vrk. Kuva 2. Hiidenkylä - Pitäjänmäki ennen uudelleen pintausta. Tieosuuden palvelutason puutteet havaitaan kuntorekisterin PVI ja PTM tiedoista mm. suhteellisen korkeina tasaisuusarvoina (IRI), mutta vauriosumman arvo on erittäin heikosta pintakunnosta huolimatta kokonaisuudessaan alhainen (kuva 3). Liikennemäärän mukaan määritelty vauriosumman kuntotavoiteraja ylläpidon ohjelmoinnissa on kohteelle 154 m 2 /100 m. Päällystevaurioinventointien perusteella kohteella ei ole lainkaan verkkohalkeamia ja reunapainumienkin määrä on hyvin vähäinen. Vauriosumma VAURIOSUMMA IRI IRI Kuva 3. Hiidenkylä - Pitäjänmäki vauriosumma (2003) ja IRI (2004).

3 3 2. KOERAKENTAMISEN TAVOITTEET SOP pintauksia on viime vuosina tehty Suomessa hyvin vähän, mistä syystä SOP tiestön kokonaispituus on vähentynyt. Tästä johtuen myös SOP pintausten kehitystyö on jäänyt vähäiseksi. Alun perin Norjassa kehitettyä SOP pintausta (Ottadäck, Otta Seal) käytetään useassa maassa onnistuneesti vähäliikenteisillä teillä. Rakeisuudeltaan ja sideaineeltaan SOP pintaukset saattavat poiketa merkittävästikin toisistaan. Suomessa on käytetty viime vuosina yleensä rakeisuudeltaan katkaistua kiviainesta. Nyt tehtävän SOP koerakentamisen perimmäisenä tavoitteena on viedä eteenpäin pintausten kehitystyötä ja palauttaa pintaukset uudelleen yhdeksi vähäliikenteisten teiden ylläpidon vaihtoehdoksi. Yksityiskohtaisemmin koerakenteilla pyritään selvittämään sideainetyypin, sirotteena käytettävän kiviaineksen rakeisuuden sekä jyräystavan merkitystä SOP pintauksen toimivuuteen. Lisäksi arvioidaan pintauksen taloudellisuutta. 3. KOERAKENTEET Paikallistie Hiidenkylä - Pitäjänmäki parannetaan koko pituudeltaan km sekoitusjyrsinnällä, ohuella murskekerroksella ja uudella SOP pintauksella. S14-projektin kustannusten piiriin kuuluvien koeosuuksien yhteispituus on noin metriä (taulukko 1). Kiviaineksena koealueilla A, B ja E on SOP/SIP pintauksissa tavallisesti käytettävää rakeisuudeltaan katkaistua sepeliä sekä koealueilla C ja D rakeisuudeltaan jatkuvaa kalliomursketta. Taulukko 1. SOP koerakenteet. Koealue Plv. Pituus Kiviaines Sideaine Huom! A m B m C m D m E * m * * Myös loppu tieosuus tällä samalla pintauksella. katkaistu, sepeli # mm katkaistu, sepeli # mm jatkuva, murske # 0-16 mm jatkuva, murske # 0-16 mm katkaistu, sepeli # mm Ruotsalainen bitumiemulsio pehmeämpi bitumi V1500 kovempi bitumi V3000 bitumiliuos BL5 Urakoitsijan oma kokeilu! bitumiliuos BL5 Referenssi * Sideaineena koealueilla B ja C on vakiintuneesti PAB-V päällysteiden sideaineena käytettävää pehmeämpi- ja kovempilaatuista bitumia sekä koealueilla D ja E SOP/SIP pintauksissa normaalisti käytettävä bitumiliuos. Näiden lisäksi urakoitsija testaa tietyllä osuudella sideaineena omalla kustannuksellaan erästä aikaisemmin SOP rakenteessa ennen kokeilematonta bitumiemulsiota (koealue A). Referenssimateriaali E (BL5 + # mm sepeli) on urakoitsijan yleisimmin (lähes poikkeuksetta) käyttämä SOP pintaustyyppi. Jyräystavan merkitystä selvitetään siten, että S14 koealueilla B-E sekä niitä seuraavalla noin metrin osuudella SOP tiivistetään tänä päivänä varsin harvinaiseksi jää-

4 4 nyttä kumipyöräjyrää käyttäen. Loppuosuus (+urakoitsijan oma kokeilu) tiivistetään yleisimmin tällä hetkellä käytettävää jyräysvalssin sisältävää kalustoa käyttäen. 4. RAKENTAMINEN Tieosuuden Hiidenkylä - Pitäjänmäki parantaminen aloitettiin pohjatöillä, sekoitusjyrsimällä vanha SOP pintaus sitomattoman kantavan kerroksen materiaalin kanssa, minkä jälkeen seurasivat normaalit rakentamistoimenpiteet: kastelu, tiivistäminen ja muotoon höyläys (kuva 4). Ennen pintauksen levittämistä sitomattoman rakenteen pintaan levitettiin, muotoiltiin ja tiivistettiin vielä ohut # 0-16 mm murskekerros, koska kantavan kerroksen materiaali oli suhteellisen kivistä. Ohuen, pienirakeisen murskekerroksen tehtävänä oli "sulkea" avoin kantavan kerroksen pinta, jolloin sen pinnalle ruiskutettava sideaine ei imeydy kerrokseen vaan muodostaa tasaisen tartuntapinnan sideaineen päälle levitettävälle sirotteelle. Vähäisellä murskeen lisäyksellä ei ole juurikaan kantavuutta parantavia vaikutuksia. Kuva 4. Hiidenkylä - Pitäjänmäki pohjatyövaiheen kalustoa. Alakuvassa rakenne ennen pintauksen levittämistä. Säätila SOP koerakenteiden tekemisajankohtana oli hyvin otollinen. Lämpötila oli noin +22 ºC sekä säätila muuten tuulinen, kuiva ja puolipilvinen. Pintaukset tehtiin ruiskuttamalla ohut sideainekerros säiliöautoon kytkettyä sideaineramppia käyttäen tasatulle ja tiivistetylle alustalle, minkä jälkeen sen päälle levitettiin kiviaines peruuttavasta kuorma-autosta sirotteenlevitintä käyttäen ja suoritettiin tiivistys jyräyskalustolla.

5 5 Sideaineen ruiskutus onnistui vallinneissa olosuhteissa hyvin niin bitumeilla V1500 ja V3000 kuin bitumiliuoksella BL5 ja bitumiemulsiollakin, eikä ruiskutuksen lopputuloksessa silmämääräisesti arvioituna esiintynyt eroja sideainelaatujen välillä (kuva 5). Sideaine levisi kaikissa tapauksissa tasaisesti muodostaen yhtenäisen tartunta-alustan kiviainekselle, eivätkä sideaineet pehmeämpänä versiona tai emulsionakaan imeytyneet liiaksi sitomattomaan alustaan tahi muutoinkaan valuneet sitomattomalla alustalla. Kuva 5. Sideaineen ruiskutus sideainerampilla. Sirotekiviaineksen levitys onnistui katkaistua # mm sepelisirotetta käyttäen hyvin ja jatkuvallakin # 0-16 mm murskesirotteella kohtuullisen hyvin (kuva 6). Rakeisuudeltaan jatkuvan sirotteen yhteydessä esiintyi ko. kiviainekselle tyypillinen ongelma materiaalin tarttumisessa kuorma-auton lavalle, mikä tekee rakeisuudeltaan jatkuvan sirotteen levitystyön hieman työläämmäksi kuin sepelisirotteella. Kuva 6. Sirotteen levittäminen; vasemmalla katkaistua # mm sepelisirotetta ja oikealla jatkuvaa # 0-16 mm murskesirotetta.

6 6 Ongelma voi tapauskohtaisesti vaikuttaa myös lopputuotteen laatuun, koska murskesirotteen huono "juoksevuus" aiheuttaa nykimistä sirotteenlevittimellä, mikä voi lopulta näkyä aaltoiluna pintauksessa. Sinänsä pieni aaltoilu ja uraisuus ovat normaalia valmiiden pintausten yhteydessä. SOP pintausten teossa tulee ottaa huomioon, että jo lähtökohtaisesti lopputuotteen pinnan tasaisuus on heikompi varsinaisiin päällysteisiin verrattuna. Tavallisimmin SOP/SIP pintauksien kiviaineksena käytettävän rakeisuudeltaan katkaistun sepelin ja rakeisuudeltaan jatkuvan murskeen erottaa varsin selvästi toisistaan (kuva 6). Sepeli on hyvin tasalaatuisena ja lajittumattomana, mutta karkeapintaisena kerroksena sideaineen päällä. Rakeisuudeltaan jatkuvan murskemateriaalin hienoaines erottuu levitetyn kerroksen pinnan tasaisuutena sekä vähäisenä karkeimpien fraktioiden lajittumisena kareeksi kerroksen laidoille. Kuva 6. Sirotepintaukset ennen tiivistämistä; yläpuolella katkaistu # mm sepelisirote ja alapuolella jatkuva # 0-16 mm murskesirote. Pintausten tiivistämistyö suoritettiin kahdella eri välineellä. Koealueilla B, C, D ja E sekä noin metrin matkalla varsinaisten koealueiden jälkeen tiivistämislaitteena käytettiin kumipyöräjyrää (varmistaen sirotteen kiinnittyminen sideaineen pintaan heti sirotteen levittämisen jälkeen suoritetulla yhdellä kumivalssijyrän ylityksellä; todettiin työmaaoloissa hyväksi toimenpiteeksi lähinnä tien laidan kiinnittymisen kannalta). Kumipyöräjyrän paino oli 15 tn (kuva 7).

7 7 Kuva 7. SOP koerakenteilla käytetty tiivistämiskalusto; vasemmalla kumipyöräjyrä ja oikealla kumivalssijyrä. Muualla tieosuudella Hiidenkylä - Pitäjänmäki tiivistäminen suoritettiin urakoitsijan tavallisestikin SOP rakenteiden tiivistämisessä käyttämällä kumivalssijyrällä. Kumivalssijyrä oli täryytyksen sisältävä ns. combo-mallinen laite, missä etupuolella on noin 1-2 tuuman paksuisella kumilla päällystetty valssi ja takana kaksi kumipyörää. SOP rakenteen tiivistämistyö kumivalssijyrällä sallii vain hyvin vaimean täryytystehon. Rakentamisvaiheen seuranta osoitti, että eroja kyseisten kahden eri jyrätyypin työjäljen laadun välille voi olla vaikea löytää, koska käytännössä merkittävin SOP kerroksen tiivistäjä on jatkuva täysperävaunullisilla kuorma-autoilla tapahtuva työmaaliikenne. SOP rakenne vaatii onnistuakseen huomattavan paljon tiivistämistyötä, koska sideaine on tiivistämisen seurauksena saatava nousemaan, imeytymään ja tarttumaan yläpuoliseen kiviaineskerrokseen muodostaen SOP kerroksen. Sideainekerros on hyvin ohut, noin 2 mm, eikä SOP kerros siten muodostu pelkästään painamalla/tiivistämällä kiviainesrakeet sideainekerrokseen. Esimerkiksi päällysteiden yhteydessä totuttu rajallinen ylityskertojen määrä (muutamia kertoja) ei ole riittävä SOP pintauksen tiivistämisen yhteydessä. Ensivaiheessa heti kiviaineksen levittämisen jälkeen, tiivistämisvaiheessa tai työmaaliikenteen vaikutuksesta SOP koealueilla ei esiintynyt pintauksen purkaantumista tai normaalia suuremmassa määrin tapahtuvaa irtoamista. Kohteella, kuten hyvin yleisesti SOP+SJYR toimenpiteiden yhteydessä, työjärjestelyt oli ohjattu siten, että tasausmurskeen # 0-16 mm kuljettaminen pohjatyövaiheelle tapahtui jatkuvana virtana tuoreen pintauksen yli, jolloin raskasta kuorma-autokalustoa pystyttiin tehokkaasti hyödyntämään myös tiivistämistyössä. Kuorma-autojen kuljettajille oli annettu hyvin tarkka ohjeistus työmaa-alueella liikkumisesta; sirotteen pinnalla liikuttaessa nopeus tuli pitää alhaisena ja tasaisena niin tyhjänä kuin lastatullakin ajoneuvolla, ajolinjoja mahdollisuuksien mukaan eri kerroilla vaih-

8 8 delleen. Lisäksi oli ehdottomasti kiellettyä ajaa pelkän sideaineen päällä. Kielto tulee ajankohtaiseksi tilanteessa, missä toinen kaista on vielä levittämättä ja ajoradan keskelle jää cm levyinen paljas sideainekaistale, jolloin yli ajettaessa ohutkin suikale tarttuu helposti renkaaseen ja voi pahimmassa tapauksessa purkaa renkaan pyöriessä pintausta suureltakin alalta (esim. satoja metrejä). Viimeisenä työvaiheena ennen kuin SOP pintaus oli täysin valmis liikennöitäväksi suoritettiin irtonaisen kiviaineksen pois harjaaminen noin 2 viikkoa levitystyön jälkeen. Irtokivien lisäksi rakentamisaikaisena haittana ennen harjaamistoimenpiteitä on sirotteen pölyäminen. Pölyämisongelma on suurempi jatkuvan kiviaineksen sirotteella, mutta selvästi havaittavissa myös katkaistulla sirote kiviaineksella. Sinänsä pölyämishaitta on rakentamisenaikainen ongelma ja jää kestoltaan vähäiseksi, eikä se siten ole palvelutason kannalta määräävä tekijä. 5. SIDE- JA KIVIAINEKSEN LAATU JA MENEKKI Sideainemenekki (kg/m 2 ) käytetyillä bitumilaaduilla oli suurin bitumiemulsiolla (taulukko 2). BE sisältää kuitenkin noin 35 % vettä, mikä huomioon ottaen neliölle ruiskutetun pohjabitumin määrä ei poikkea huomattavissa määrin muista käytetyistä sideaineista. Kuitenkin suuremmasta neliölle ruiskutettavasta sideainemäärästä voi olla etua SOP kerroksen muodostumista ajatellen, koska tiivistämisvaiheessa kiviainekseen imeytettävän sideaineen määrä kokonaisuudessaan on suurempi, mutta valmiin kerroksen sideainepitoisuus ei nouse liian suureksi, koska vesi poistuu rakenteesta. Taulukko 2. Koealue A B C D E * Sideaineen ja kiviaineksen menekit SOP koerakenteissa. Massa Ruotsalainen BE (kg/m 2 ) Kiviaines (l/m 2 ) Bitumi V1500 (kg/m 2 ) + tartuke 0.9 % SA massasta. Kiviaines (l/m 2 ) Bitumi V3000 (kg/m 2 ) + tartuke 0.9 % SA massasta. Kiviaines (l/m 2 ) Bitumiliuos BL5 (kg/m 2 ) + tartuke 0.9 % SA massasta. Kiviaines (l/m 2 ) Bitumiliuos BL5 (kg/m 2 ) + tartuke 0.9 % SA massasta. Kiviaines (l/m 2 ) * Myös loppu tieosuus tällä samalla pintauksella. Kiviaineslajite Sepeli # KaM # Huom! Urakoitsijan oma kokeilu! Referenssi * Bitumien V1500 ja V3000 sekä bitumiliuoksen BL5 yhteydessä on käytetty lisäaineena tartuketta 0.9 % sideaineen painosta. Tartukkeen tehtävänä on parantaa bitumisen sideaineen ja kiviaineksen välistä tartuntaa. Kiviaineksen menekki (litraa/m 2 ) on rakeisuudeltaan katkaistulla sepelilajitteella noin 14 litraa neliölle ja jatkuvakäyräisellä murskelajitteella noin 20 litraa neliölle. KaM menekki oli sepelilajitetta suurempi, mikä johtuu murskeen suuremmasta max raekoosta ja sen sisältämästä hienoaineksesta. Jatkuvakäyräisen murskeen hienoainespitoisuus seulalla #0.063 on 4.66 % (yhdeksän näytteen keskiarvo), mikä on hieman suurempi kuin murskeen ohjekäyrällä (kuva 8). Muutoin kyseinen KaM sijoittuu ohjekäyrien ylä- ja alarajojen väliin.

9 Läpäisy-% KaM # 0-16 Sepeli # Seula (mm) Kuva 8. Jatkuvakäyräisen KaM ja katkaistun sepelin rakeisuuskäyrät. 6. SEURANTA Ensimmäinen varsinainen seurantakäynti valmiilla koerakennekohteella suoritettiin noin 3 viikkoa pintausten levittämisen jälkeen. Ensivaikutelman mukaan koerakenteiden toteuttaminen onnistui siinä mielessä hyvin, että kohteilla ei havaittu purkautumaa tai muuta laajamittaiseen ennenaikaiseen vaurioitumiseen viittaavaa. Tuoreet pintaukset olivat henkilöautolla koetun ajotuntuman perusteella ainakin vielä tässä vaiheessa karkeita, mikä korostui hieman jatkuvan kiviaineksen koealueilla, missä max raekoko on suurin #16 mm. Pintauksen toteuttaminen kokeeseen valitulla bitumiemulsiotyypillä (koerakenne A) on onnistunut ilman suurempia ongelmia, mikä ainakin koerakenteen elinkaaren alkuvaiheessa herättänee toiveita tulevaisuuden tarpeita ajatellen, sillä aikaisempien Suomessa tehtyjen kokeilujen perusteella emulsiotekniikan käyttäminen SOP pintauksissa on osoittautunut varsin ongelmalliseksi (kuva 8). Kuva 8. SOP koealue A; ruotsalainen BE ja katkaistu kiviaines ( ).

10 10 Koerakenteella B, missä sideainetyyppinä käytettiin V1500 bitumia, silmiinpistävin piirre muihin rakenteisiin verrattuna oli se, että bitumi näkyi muutoin vaaleassa kiviainespinnassa suhteellisen selvästi (kuva 9). Ilmiö on positiivinen SOP kerroksen muodostumisen näkökulmasta, jos kyseessä on kiviainesrakeiden parempi peittyminen sideaineella. Toisaalta, jos ilmiö johtuu kiviainesrakeiden suuremmasta irtoamisesta (heikosta tartunnasta) levitysvaiheessa, se on haitallista. Asian laita varmistuu vasta pitempiaikaisen seurannan perusteella. Kuva 9. SOP koealue B; bitumi V1500 (pehmeämpi) ja katkaistu kiviaines ( ). Rakeisuudeltaan jatkuvan kiviaineksen sisältävät koerakenteiden C ja D ei havaittu silmämääräisesti eroavan toisistaan (kuvat 10 ja 11). Pinnan rakenne oli ko. koealueilla yleisesti ottaen epätasalaatuisempi kuin katkaistun kiviaineksen rakenteilla; hienoaines korostui joissakin kohdin (lajittumaa), paikka paikoin esiintyi jossain määrin aaltoilua tms. epätasaisuutta. Kuva 10. SOP koealue C; bitumi V3000 (kovempi) ja jatkuva kiviaines ( ).

11 11 Maininnan arvoisena huomiona koealueelta D on lyhyt noin 20 metrin osuus, missä pohjamaa pysyi kosteana pintausvaiheessa kuivista sääolosuhteista huolimatta. Tässä yksittäisessä kohdassa havaitaan jo 3 viikon ikäisellä rakenteella selvästi tien pinnan painumaa ja hienoainespitoisia "läikkiä" pintauksessa, missä vähäinenkin sadevesi tulee lätäköitymään edesauttaen pinnan reikiintymistä. Kohdassa lienee odotettavissa ongelmia ja paikkaustoimenpiteitä jo lyhyellä ajanjaksolla, mikä sinänsä johtuu koerakenteiden materiaaleista riippumattomista syistä. Kuva 11. SOP koealue D; bitumiliuos BL5 ja jatkuva kiviaines ( ). Referenssikohde E ei tuoreeltaan erottunut muista kohteista hyvyydessään tai huonoudessaan (kuva 12). Myöskään tiivistämislaitteiden (kumipyöräjyrä, kumivalssijyrä) työjäljen välille ei puhtaaksi harjatun pinnan vertailussa löydetty eroja. Kuva 12. SOP koealue E (referenssi); bitumiliuos BL5 ja katkaistu kiviaines ( ).

12 12 7. SOP PINTAUSTEN KÄYTTÖ Yleisellä tasolla SOP pintaus on kaikista vähäliikenteisimpien teiden rakennetyyppi eli sen käyttökohteissa liikennemäärän tulisi olla korkeinta ajon/vrk ja raskaan liikenteen osuuden mahdollisimman vähäinen. SOP pintauksella ei menetelmän yhteydessä normaalisti käytettävien korjaustoimenpiteiden kanssa (SJYR +vähäinen murskeen lisäys) saavuteta kantavuutta tai routimisominaisuuksia parantavia vaikutuksia. SOP pintaukset on aikoinaan otettu käyttöön sorakulutuskerroksen vaihtoehdoksi, lähinnä pölyämisen vähentämiseksi ja vuosittaisten hoitokustannusten pienentämiseksi, missä tarkoituksessa pintausta on omimmillaan käyttää tänäkin päivänä. SOP/SIP pintauksia ei ole realistista suoraan rinnastaa asfalttipäällysteisiin palvelutason (mm. tasaisuus, pintakunto) tai kestoiän suhteen. Viime aikoina SOP pinnatun tiestön ylläpidolle on etsitty pitkällä aikavälillä taloudellisesti kannattavia vaihtoehtoja mm. S14 osaprojektin Heikkokuntoisen päällystetyn alemman tieverkon ylläpito yhteydessä. Ylläpidon vaihtoehdoiksi on esitetty rakenteen parantamista (PAB-V päällyste) tai jopa kohteen soratieksi palauttamista. Huomion arvoista on kuitenkin, että yksittäisen SOP tien soratieksi palauttaminen ei ole missään nimessä perusteltua ennen kuin palvelutasoa ylläpitävien hoitotoimenpiteiden (pintauksilla lähinnä paikkaus ja saumojen juottaminen) kustannukset kasvavat suuremmaksi kuin vastaavalla sorakulutuskerroksisella kohteella, koska soratien palvelutaso on pölyämisen, irtokivien, pinnan (epä)tasaisuuden ja kelirikkokauden ongelmien vuoksi heikompi kuin säännöllisin hoitotoimenpitein ylläpidetyllä SOP pintauksella. Liikennemäärän ja raskaan liikenteen osuuden olleessa alhainen SOP teiden elinkaarta kannattaa taloudellisessa mielessä pyrkiä jatkamaan pitäen tavoitteena peruspalvelutason säilyttämistä säännöllisin paikkaus- ja juottamistoimenpitein sekä lopulta uusimalla pintaus. Kun tavoitteen saavuttaminen edellyttää suurempia hoitokustannuksia kuin sorateillä, tulee harkita muita ylläpitotoimenpiteitä, soratieksi palauttamista tai päällystettynä parantamista. Tällaisessa tilanteessa tienkäyttäjän ajomukavuuden kannalta oleelliseen asemaan nousee paikkausten laatu, mikä havaitaan paikkausmateriaalin (heikkona) pysyvyytenä ja tien pinnan (epä)tasaisuutena paikkauksen jälkeen. Paikkausmenetelmissä ja - materiaaleissa on kehittämisen varaa, jotta vähäliikenteisillä teillä varsin yleisten heikkolaatuisten paikkausten aiheuttamaa palvelutasoa heikentävää ajomukavuushaittaa voidaan alentaa. 8. KUSTANNUSTARKASTELU Oulun tiepiirin tienpäällystysurakkaan SopSip Oulu 2005 kuuluvien 6 kohteen keskimääräinen kunnostuskustannus oli /km työmenetelmällä SJYR+SOP. Urakoitsijan lisäkustannukset koerakentamisesta olivat Lisäkustannukset muodostuivat rakeisuudeltaan jatkuvan murskeen, kahden eri bitumin ja kumipyöräjyrän käytöstä alun perin suunniteltujen materiaalien ja kaluston lisäksi. Tavanomaisilla kohteilla sideaine- ja rakentamiskustannukset eri SOP menetelmien välillä ovat vähäisiä. Mahdolliset kiviaineksen kustannuserot muodostuvat pääosin kuljetuskustannuksista eli materiaalin jalostuspaikan ja käyttökohteen sijainnista. Sinänsä käytettävät kiviainesmäärät ovat vähäisiä pinta-alaa kohti.

13 13 Varsinaisia tarkempia SOP koerakenteiden välisiä taloudellisuuslaskelmia ei ole tässä järkevää esittää, koska kohteiden kunnon kehittymisestä ei ole seurannan alkuvaiheessa tietoa ja toisaalta SOP koerakenteiden investointikustannusten välillä ei ole huomattavaa eroa. Eri koerakenteiden taloudellisuus selviää pitempiaikaisen seurannan jälkeen ja se määritellään pelkästään hoitokustannusten ja uudelleenpäällystystarpeen perusteella. 9. YHTEENVETO JA JATKOSEURANTA SOP kohteiden koerakentamisen tavoitteena oli viedä eteenpäin vähäliikenteisillä teillä käytettävien pintausten kehitystyötä, selvittäen sideainetyypin, sirotteena käytettävän kiviaineksen rakeisuuden sekä jyräystavan merkitystä SOP pintauksen toimivuuteen. Koerakenteiden rakentaminen onnistui hyvin normaaleja rakentamiskäytäntöjä noudattaen, eikä rakentamisvaiheessa esiintynyt suurempia ongelmia. Varsin lyhyeksi jääneellä tarkastelujaksolla kertyneiden positiivisten kokemusten perusteella SOP pintausten kehitystyötä ja kokeiluja kannattaisi jatkaa myös tulevaisuudessa. Ideaalisin pintausten levittämisajankohta on alkukesästä, jolloin uusi pintaus saa tiivistyä mahdollisimman pitkän lämpimän kauden tuoreeltaan, mikä mahdollistaa sideaineen kulkeutumisen kiviainekseen ennen kylmää talvikautta. Toinen SOP teiden elinkaaren kannalta erityishuomiota vaativa asia on kunnossapito. Kriittiseksi työvaiheeksi SOP pinnan pysyvyyden kannalta on osoittautunut talvikunnossapito ja varsinkin sohjonpoisto toimenpiteet. Nykyisellään kunnossapitäjät käyttävät, kaikessa tehokkuudessaan, höyläyskalustossaan metallipalateriä (nappulaterä tms.), millä pystytään varsin tehokkaasti poistamaan polannetta ja sohjoa. Metallipalaterät ja työvaiheen tehostustoimenpiteet ovat kuitenkin osoittautuneet SOP pintausten turmaksi, kun jo ensimmäisen talven jälkeen eräillä kohteilla tien pinta on saatettu heikkoon kuntoon höyläystoimenpiteiden seurauksena. SOP teiden osalta polanteen poistamista tulisikin ohjeistaa siten, että toimenpidettä ei suoritettaisi liian pitkälle vietynä. Lisäksi kalustossa tulisi palata hieman ajassa taaksepäin ja varustaa laitteet kumireunaisella terällä sohjonpoiston yhteydessä. SOP koekohteiden seurantaa tulisi jatkaa siten, että kohteilla käytäisiin ensivaiheessa tekemässä maastokatselmus ensimmäisen talven jälkeen keväällä/alkukesästä Seuraavat otolliset seuranta-ajankohdat olisivat näin menetellen pintauksen saavuttaessa 2 ja 5 vuoden iän. Maastokatselmuksien perusteella muodostuu käsitys kokeiltavien pintaustyyppien pysyvyydestä, pintakunnosta ja toimivuudesta kohteilla yleensä pitkällä ajanjaksolla. Lisäksi käyttökelpoista seuranta-aineistoa ovat PVI- ja PTM- mittaukset, jos ne kuuluvat mittausohjelmiin tarkasteluvälillä sekä hoitotoimenpiteiden (paikkaukset, juottamiset yms.) määrien ja, jos mahdollista kustannuksien, kehittyminen vuosien saatossa. Hoitotoimenpiteitä ja -kustannuksia voi olla vaikeaa kohdentaa suoraan tietylle koeosuudelle, mutta niitä voidaan käyttää osuuksien kunnon kehittymisen arvioinnissa yhdessä maastokäynnin ja mittausten tulosten kanssa.