Saija Lund. LÄHISUHDE- JA PERHEVÄKIVALLAN EHKÄISY. Ylivieskan seutukunnan toimenpideohjelman kokoaminen ja arviointi.

Transkriptio

1 Saija Lund LÄHISUHDE- JA PERHEVÄKIVALLAN EHKÄISY. Ylivieskan seutukunnan toimenpideohjelman kokoaminen ja arviointi. Opinnäytetyö KESKI-POHJANMAAN AMMATTIKORKEAKOULU Sosiaalialan koulutusohjelma Maaliskuu 2008

2 2 TIIVISTELMÄ Yksikkö Ylivieska Aika Tekijä/tekijät Lund Saija Koulutusohjelma Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi. Työn nimi LÄHISUHDE- JA PERHEVÄKIVALLAN EHKÄISY. Ylivieskan seutukunnan toimenpideohjelman kokoaminen ja arviointi. Työn ohjaaja YTM, lehtori Koivusaari Kaija Työelämäohjaaja Hankekoordinaattori Leppälä Kaija Sivumäärä 40 sivua ja 5 liitettä Toiminnallinen opinnäytetyö oli hanke, joka toteutettiin kokoamalla Ylivieskan seutukunnan lähisuhde- ja perheväkivallan toimenpideohjelma sekä arvioitiin laadittua toimenpideohjelmaa ja sen laatimis- ja kokoamisprosessia. Opinnäytetyön tavoitteena oli kuvata toimenpideohjelman laatimis- ja kokoamisprosessia, koota yhteen keskeistä tietoa lähisuhde- ja perheväkivallasta ja väkivallan ehkäisytyöstä, antaa toimenpideohjelman kautta tietoa salassapitosäännöksistä ja väkivaltatapaustietojen dokumentoinnista sekä helpottaa väkivallan tunnistamista ja katkaista väkivallan kierre mahdollisimman varhaisella puuttumisella ja puheeksi ottamisella. Lisäksi tavoitteena oli arvioida toimenpideohjelman tärkeyttä, laatimis- ja kokoamisprosessin onnistumista sekä prosessissa mukana olleiden näkemystä omasta panoksestaan toimenpideohjelman laatimisessa ja kokoamisessa. Toimenpideohjelman tavoitteiden toteuttamisen onnistumiseksi luotiin eri toimijoille seutukunnalliset toimintamallit, koottiin yhteen keskeisimmät lait, seutukunnan tärkeimmät yhteystiedot sekä linkkejä valtakunnallisille väkivaltatyöhön liittyville sivustoille. Tärkeäksi nähtiin myös liittää toimenpideohjelmaan mm. väkivallan kartoituslomake, lastensuojeluilmoitus- ja turvasuunnitelmamallit sekä lähestymiskielto-opas. Opinnäytetyö sisältää tietoa väkivaltatilanteesta Suomessa, teoreettisen viitekehyksen, toimenpideohjelma hankkeen kuvauksen, toimenpideohjelman kokoamisprosessin kuvauksen sekä toimenpideohjelman laatimis- ja kokoamisprosessin arvioinnin. Asiasanat Ylivieskan seutukunta, lähisuhde- ja perheväkivalta, väkivallan ehkäisytyö, toimenpideohjelma, laatimis- ja kokoamisprosessi.

3 3 ABSTRACT Yksikkö Ylivieska Aika Tekijä/tekijät Lund Saija Koulutusohjelma Bachelor of social services Työn nimi INHIBITION OF DOMESTIC AND FAMILY VIOLENCE. The compilation and evaluation of an action plan Ylivieska subregion. Työn ohjaaja YTM, lecturer Koivusaari Kaija Työelämäohjaaja Project Coordinator Leppälä Kaija Sivumäärä 40 pages and 5 appendixes This operative thesis was a project, which was executed by compiling an action plan for inhibition of domestic and family violence on Ylivieska subregion, and by evaluating the action plan and the process of its creation. The objective of the thesis was to represent on the creation process of the action plan, gather vital information about the prevention of domestic and family violence and the preventative work against violence. In addition, the purpose was to give information through the action plan about secrecy obligations and documentation and also facilitate the recognition of violence and break the cycle of violence through early interference and discussion. The objective was also to evaluate the importance of the action plan, the success fulness of it s creation and compilation process and how the people involved in the process view their contribution in creating and compiling the action plan. To accomplish the objectives of the action plan, various actors in Ylivieska subregion were given blueprints, important contact information, vital laws concerning the matter and central Internet links to governmental websites concerning violence prevention. It was also seen necessary to enclose a violence survey form, child welfare notice, a protection plan and a restraining order-curriculum to the action plan. The thesis contains information about the violence related statistics in Finland, the theoretical framework, a description of the project, a description of the creation of the action plan and an evaluation of the creation and compilation of the action plan. Keywords Ylivieska subregion, domestic and family violence, preventative work against violence, operation plan, the creation process.

4 4 SINUN OIKEUTESI VÄKIVALLATTOMAAN ELÄMÄÄN Sinulla on oikeus turvalliseen elämään Sinulla on oikeus elää pelosta vapaana Sinulla on oikeus rakastaa ja saada vastarakkautta Sinulla on oikeus saada kunnioittavaa kohtelua Sinulla on oikeus olla oma itsesi Sinulla on oikeus omaan yksityisyyteen Sinulla on oikeus omiin mielipiteisiin ja niiden ilmaisemiseen Sinulla on oikeus muuttua ja vaihtaa mielipiteitä Sinulla on oikeus sanoa ei Sinulla on oikeus omaan rahaan ja sen käyttöön Sinulla on oikeus esittää kysymyksiä Sinulla on oikeus olla inhimillinen ei täydellinen Sinulla on oikeus tehdä virheitä Sinulla on oikeus päättää itseäsi koskevista asioista Sinulla on oikeus olla miellyttämättä kaikkia Sinulla on oikeus asettaa itsesi etusijalle Sinulla on oikeus tehdä muutoksia elämässäsi (Perttu S., Mononen-Mikkilä P., Rauhala R. & Särkkälä P. 1999, 56)

5 5 SISÄLLYS 1 JOHDANTO 6 2 VÄKIVALTATILANNE SUOMESSA 8 3 TOIMENPIDEOHJELMAAN LIITTYVIÄ KESKEISIÄ KÄSITTEITÄ Toimenpideohjelma Laatimis- ja kokoamisprosessi Ylivieskan seutukunta Väkivalta ja sen muodot Väkivallan ehkäisytyö Väkivallan tekijän ja uhrin asema väkivaltaisessa suhteessa 15 4 TOIMENPIDEOHJELMA Ohjelman lähtökohdat Ohjelman tavoitteet Ohjelman sisältö Ohjelman toteutus 20 5 TOIMENPIDEOHJELMAN KOKOAMISPROSESSIN KUVAUS Ohjelman laatimisen vaatimukset ja onnistumisen edellytykset Kohti seutukunnallista toimenpideohjelmaa Ohjelman tavoitteiden ja sisällön määrittely (1. jakso) Ohjelman kokoaminen (2. jakso) Ohjelman sisällön tiivistäminen (3. jakso) 28 6 TOIMENPIDEOHJELMAN LAATIMISEN JA KOKOAMISEN ARVIOINTI Toiminnallinen opinnäytetyö Arviointikysymykset ja arvioinnin tarkoitus Arvioinnin toteutus Ohjelman tärkeys Ohjelman laatimis- ja kokoamisprosessin eteneminen Ohjelman laatimis- ja kokoamisprosessin arviointi Panostus ohjelman laatimiseen ja kokoamiseen Jatkotutkimusehdotuksia 38 7 POHDINTAA 39 LÄHTEET LIITTEET Liite 1. Väkivallan kierre Liite 2. Toimintakokonaisuus lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyössä Liite 3. Ylivieskan seutukunnan lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn toimenpideohjelma Liite 4. Kyselylomake Liite 5. Tutkimuslupakirje ja -anomus sekä tutkimusluvan myöntäjät

6 6 JOHDANTO Opinnäytetyöni tavoitteena oli koota Ylivieskan seutukunnalle lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn toimenpideohjelma kuntien eri tahojen avustuksella. Ohjelman laatiminen liittyi sosiaali- ja terveysministeriön lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn toimintaohjelma -hankkeeseen , joka oli yksi sosiaalialan kehittämishankkeen projekteista. Lääninhallitukset toimivat koordinaattorin sekä koulutus- ja seminaaripäivien järjestäjän roolissa. Lisäksi jokaiselle kunnalle valittiin yhdyshenkilö, joka vastasi oman kuntansa osalta toimenpideohjelman suunnittelusta ja laatimisesta. Toimenpideohjelma laaditaan työvälineeksi kaikille lähisuhde- ja perheväkivaltaa kohtaaville tahoille, myös järjestöille. Ylivieskan seutukunnan lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn toimenpideohjelma sisältää mm. väkivaltatapauksen etenemistä kuvaavat toimintamallit, väkivallan puheeksi ottamisen ja varhaisen puuttumisen ohjeita, salassapitovelvollisuuden väistymisen edellytykset, keskeisimmät yhteystiedot ja lait sekä linkkejä valtakunnallisille väkivaltaa käsitteleville nettisivuille. Liitteenä Ylivieskan seutukunnan toimenpideohjelmassa on mm. väkivallan kartoituslomake ja lastensuojeluilmoitus. Opinnäytetyöni on siis työelämälähtöinen eli minua pyydettiin kokoamaan toimenpideohjelma Ylivieskan seutukunnalle. Otin tehtävän mielelläni vastaan, sillä sosionomiopintojen aikana väkivallan ehkäisytyö oli alkanut kiinnostaa minua enenevässä määrin. Ensiksikin minua kiinnosti se miten lähisuhde- ja perheväkivallan mahdollisemman varhaiseen esille tulemiseen voidaaan vaikuttaa, sillä perheen kannalta on kyseessä erittäin arka aihe josta on vaikea puhua. Toiseksi minua kiinnosti lähisuhde- ja perheväkivallan luonne eli väkivallan tekotavat ja väkivallan vaikutus väkivallan tekijään, kokijaan ja näkijään. Kolmanneksi halusin tietää tarkemmin väkivallan ehkäisytyötä tekevien tahojen mahdollisuuksista puuttua ja auttaa perheitä kohti väkivallatonta elämää. Opinnäytetyössäni kerron väkivaltatilanteesta koko Suomessa sekä Ylivieskan seutukunnassa ja avaan muutamia keskeisiä käsitteitä väkivaltaan, väkivaltatyöhön ja toimenpideohjelman laatimiseen ja kokoamiseen liittyen. Kerron myös toimenpideohjelman laatimisen lähtökohdat, tavoitteet, sisällön sekä toteutuksen vaiheet. Lisäksi arvioin, tekemäni

7 7 kyselyn sekä oman näkemykseni perusteella, saavutettua tulosta eli laadittua toimenpideohjelmaa, sen kokoamisprosessia sekä ohjelman tärkeyttä. Opinnäytetyössäni väkivallalla tarkoitetaan sellaista tarkoituksellista, aktuaalia tai uhkaavaa itseen, läheiseen ihmiseen tai omaan perheeseen kohdistuvaa vallan tai fyysisen voiman käyttöä, joka aiheuttaa tai on vaarassa aiheuttaa vammoja, kuoleman, psykologista vahinkoa, kehityksen häiriintymistä tai riistoa. Väkivalta on siis toisen ihmisen tahdon, tarpeiden ja toiveiden hallitsemista käyttämällä sanallisia ja/tai sanattomia tekoja siten, että ne loukkaavat ihmisen fyysistä, psyykkistä ja/tai sosiaalista itsemääräämisoikeutta. Keskeistä määrittelyssä on, että väkivaltaa on kaikki se minkä väkivallan uhri kokee väkivallaksi. Keskeisimpiä lähteitä opinnäytetyössäni ovat olleet: Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisu Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäiseminen hankkeesta (Turvallisuus on etuoikeus), Sosiaali- ja terveysministeriön selvitys lähisuhdeväkivallan ja alkoholin yhteydestä (Koko perhe kierteessä), Oulun perhe- ja lähisuhdeväkivallan ehkäisyn toimenpideohjelma 2006, Sosiaali- ja terveysministeriön opas Kenelle lyönnit kuuluvat? sekä Huhtalon, Kuhasen ja Pyykön kirja Kotona turvassa. Näiden ja muutaman muun lähteen avulla olen selvittänyt mitä väkivalta on, mitä seurauksia sillä on sekä miten yleistä lähisuhde- ja perheväkivalta on tänä päivänä. Teoriaosuudessa painottuvat lisäksi väkivallan ehkäisytyö sekä väkivallan tekijän ja uhrin asema väkivaltaisessa suhteessa.

8 8 2 VÄKIVALTATILANNE SUOMESSA Ennen käsitteiden määrittelyyn ja toimenpideohjelmaan siirtymistä haluan tuoda esiin ne lähtökohdat, joiden perusteella lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn toimenpideohjelman laatiminen tulee todelliseen tarpeeseen. Lähisuhde- ja perheväkivallan yleisyyden, lisääntymisen ja sen eri muotojen tiedostaminen antaa hyvän pohjan ajattelulle ja väkivallan ehkäisytyön tärkeyden ymmärtämiselle. Kerron siis seuraavaksi tilastojen valossa väkivaltatilanteesta Suomessa ja Ylivieskan seutukunnassa. Lähisuhde- ja perheväkivalta on vuosi vuodelta lisääntyvä ongelma, jonka ehkäisyyn täytyy löytyä uusia malleja, sillä poliisin tietoon tulevista kaikista väkivaltarikoksista noin 1/3 tapahtuu yksityisellä paikalla, lähinnä kodeissa, ja pääsääntöisesti näihin rikoksiin liittyy myös alkoholinkäyttöä. Huomioitavaa on myös, että naiset joutuvat paljon miehiä useammin kumppanin tai sukulaisen tekemän väkivallan kohteeksi, mutta naisiin kohdistuvasta väkivallasta poliisin tietoon tulee pienempi osa kuin miehiin kohdistuvasta. Väestöhaastattelujen mukaan naisista 20 % on joutunut nykyisessä parisuhteessaan vähintään kerran ja 8 % viimeksi kuluneen vuoden aikana kumppaninsa väkivallan tai uhkailun kohteeksi ja yleisintä väkivalta on, kun nainen, hänen kumppaninsa tai molemmat ovat nuoria (alle 24- vuotiaita), opiskelijoita, työttömiä tai pienituloisia. (Koko perhe kierteessä 2007, 26-29, 33.) Vuonna 2005 runsas 1/3 väkivaltaa, nykyisen tai aiemman parisuhteensa aikana, kokeneista naisista arvioi, että heidän lapsensa olivat joutuneet väkivallan todistajiksi vaikka eivät olleet väkivallan kohteena. Tutkimukseen osallistuneista 5 % kertoi miehen kohdistaneen väkivaltaa myös lapsiin. Huomion arvoista kuitenkin on, että 1990-luvulla tehdyn tutkimuksen mukaan isät ja äidit syyllistyvät väkivaltaan yhtä usein eli toisen tai molempien vanhempien lievän väkivallan kohteeksi oli ennen 14 vuoden ikää joutunut 72 % ja vakavan väkivallan (esim. potkiminen, heittely, lyöminen) kohteeksi 8 % nuorista. Lisäksi tutkimuksien mukaan tytöt joutuvat lievän väkivallan kohteeksi useammin kuin pojat, mutta vakavan väkivallan suhteen eroja tyttöjen ja poikien välillä ei ollut. (Koko perhe kierteessä 2007, 39.)

9 9 Ikääntyneisiin kohdistuva lähisuhdeväkivalta on useimmiten naisiin kohdistuvaa parisuhdeväkivaltaa, joka on tyypillisesti alkanut jo aiemmassa ikävaiheessa eli on ollut pitkäaikaista. Väkivaltainen käyttäytyminen voi alkaa myös ikääntymisen ja sairastumisen myötä, esim. dementoivien sairauksien yhtenä oireena. Suomessa todettiin yhden kunnan kaikkiin eläkeläisiin kohdistuneessa tutkimuksessa, että naisista 7 % ja miehistä 3 % oli joutunut eläkeiässä väkivallan kohteeksi. Naisten pahoinpitelijöistä 44 % oli aviopuolisoita, 16 % aikuisia lapsia ja 15 % muita sukulaisia. Turvakotien käyttäjistä eläkeikäisiä on vuosittain 3-6 %. (Koko perhe kierteessä 2007, 42.) Perheväkivaltaa sisältäneiden kotihälytysten määrä kääntyi Suomessa nousuun vuonna 2005 ollen sitä ennen vuosittain noin ja vuonna 2005 kaikkiaan Myös perheväkivaltaa koskevien rikosilmoitusten määrä nousi vuonna 2005 noin 37 %. (Sisäasiainministeriö.) Oulun läänissä oli perheväkivaltaan liittyviä kotihälytyksiä vuonna 2005 kaikkiaan 1265 kappaletta ja luku kasvoi vuonna 2006 noin 5 %. Perheväkivaltaan liittyviä rikosilmoituksia tehtiin Oulun läänissä vuonna 2006 lähes 35 % enemmän kuin vuonna (Turvallisuushanke ja väkivallan ehkäisy.) Ylivieskan seutukunnassa perheväkivaltatapauksia (eli perheväkivaltaan liittyviä kotihälytyksiä) oli vuonna 2005 yhteensä 91 kappaletta, vuonna 2006 yhteensä 112 kappaletta ja vuonna 2007 kaikkiaan 121 kappaletta. Perheväkivaltatapaukset ovat siis lisääntyneet Ylivieskan seutukunnassa kahdessa vuodessa noin 24 %. (Ylivieskan kihlakunnan poliisilaitoksen perheväkivaltatilasto.) Tämä on mielestäni prosentuaalisesti erittäin suuri muutos, josta seuraavassa kuvattu ilmoitusherkkyyden nousu selittää vain osan. Perheväkivaltaa sisältävien kotihälytysten ja rikosilmoitusten määrän nousu johtuu osittain lisääntyneestä päihteiden käytöstä ja kertoo myös syvemmästä perheiden pahoinvoinnista. Osittain tämä muutos kertoo myös asennemuutoksesta, joka näkyy ilmoituskynnyksen ja väkivallan sietokynnyksen laskuna. Tähän on vaikuttanut mm. se, että väkivaltaan puuttumisen keinoista on tiedotettu enemmän ja näin lisätty tietoisuutta siitä, että ongelmiin voidaan puuttua. Toisaalta myös puuttumisen keinot ovat lisääntyneet, esim. perheen sisäinen lähestymiskielto. Poliisin henkilökuntaa on myös koulutettu tunnistamaan väkivallan oireita ja ohjeistettu puuttumaan selvään perheväkivaltaan. (Sisäasiainministeriö.) Ilmoituskynnystä on madaltanut myös lähisuhdeväkivaltaan julkisuudessa ja ehkäisytyössä kiinnitetty huomio. (Koko perhe kierteessä.2007, 33.) Toivottavasti siis lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn toimenpideohjelmakin on osaltaan madaltamassa ilmoituskynnystä.

10 10 3 TOIMENPIDEOHJELMAAN LIITTYVIÄ KESKEISIÄ KÄSITTEITÄ Ennen toimenpideohjelman toteuttamiseen siirtymistä määrittelen muutamia keskeisiä käsitteitä, jotka oleellisesti liittyvät Ylivieskan seutukunnan lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn toimenpideohjelmaan sekä väkivaltatyöhön. Näiden keskeisten käsitteiden määrittely auttaa ymmärtämään toimenpideohjelman laajuutta ja sisältöä sekä helpottaa kokonaisuuden hahmottamista. Tällaisia käsitteitä ovat toimenpideohjelma, laatimisprosessi, kokoamisprosessi, Ylivieskan seutukunta, väkivalta ja sen muodot, väkivallan ehkäisytyö sekä väkivallan tekijän ja uhrin sekä lapsen asema väkivaltaisessa suhteessa. 3.1 Toimenpideohjelma Toimenpide on jonkin määrätehtävän suoritus tai teko ja ohjelma tarkoittaa yleensä suunnitelmaa tai tekemistä. (Suomen kielen perussanakirja 1994b, 335; 1994c, 318.) Niinpä toimenpideohjelma on lyhyesti sanottuna jonkin määrätehtävän suoritusta varten tehty suunnitelma. Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn toimenpideohjelman kohdalla suunnitelmana on laatia ohjelma, joka parantaa perus-, tuki- ja erityispalveluverkostoa väkivallan uhreille ja tekijöille, tehostaa väkivaltaa kokevien lasten ja nuorten auttamista sekä kehittää ammatillista osaamista. 3.2 Laatimis- ja kokoamisprosessi Laatiminen tarkoittaa tekemistä, valmistamista ja suunnittelemista ja kokoaminen keräilemistä tai haalimista esim. jonkun aineiston kokoamista tutkimusta varten. Prosessi taas tarkoittaa tapahtumaa, sarjaa tai kehityskulkua. (Suomen kielen perussanakirja 1994a, 514; 1994b, 4, 522.) Laatimisprosessi on siis jonkin asian suunnittelua, tekemistä ja valmistamista ja kokoamisprosessi on aineiston kokoamista eri tapahtumista. Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn toimenpideohjelman kohdalla laatimisprosessi tarkoittaa ohjelman sisällön suunnittelemista, valmistamista ja hyväksymistä. Kokoamisprosessi tarkoittaa toimenpideohjelman kohdalla yhteisesti hyväksi havaitun teorian ja lomakkeiden yms. liitteiden mukaan ottamista ohjelmaan sekä yhdessä suunniteltujen, valmistettujen ja hyväksyttyjen toimintamallien liittämistä ohjelmaan. Laatimisprosessi on siis työ, jota eri toimijata-

11 11 hot tekivät toimenpideohjelman valmistumisen eteen. Kokoamisprosessi on vastaavasti sitä työtä, jota minä ohjelman kokoajana tein. Muokkasin ja kokosin siis toimenpideohjelmaa toimijatahojen hyväksymän suunnitelman ja heidän valmistelemiensa sisältöosuuksien pohjalta. 3.3 Ylivieskan seutukunta Ylivieskan seutukunta (Kuvio 1.) sijaitsee Pohjois-Pohjanmaalla, Perämeren rannikolla noin 100 km Oulusta etelään. Ylivieskan seutukunnan asukasluku on (v. 2005), josta noin kolmannes on alle 25-vuotiaita. Ylivieskan seutukunnan tehtävänä on edistää kuntien välistä yhteistyötä, hallinnoida seudullisia kehittämishankkeita sekä rahoittaa seutukunnan alueella toimivia hankkeita. Näitä tehtäviä hoitamaan perustettiin vuonna 1996 Ylivieskan seutukuntayhdistys ry. Yhdistyksen jäseninä ovat alueen kuusi kuntaa: Alavieska, Kalajoki, Merijärvi, Oulainen, Sievi ja Ylivieska. Ylivieskan seutukunta muodostaa yhdessä Nivala-Haapajärven ja Siikalatvan seutukuntien kanssa Oulun Eteläisen alueen (Kuvio 2.), joka on mukana valtakunnallisessa aluekeskusohjelmassa. (Ylivieskan seutukunta 2007.) KUVIO 1. Ylivieskan seutukunta. (Ylivieskan seutukunta 2007.) Oulun Eteläisen alue M er ijär vi K ala jok i Ou lai nen A lavie ska Y liv iesk a H a apa vesi Niva la R ant sila P ulk kila Pii pp ola K ä rsä mä ki Ke stilä P yh än tä 3 seutukuntaa: S iika latvan Y liviesk an N iv ala-h aapajärve n 17 kuntaa Sievi H aa pa jär vi K au pu nki Reisjärvi Py häj ärv i S eutun et KUVIO 2. Oulun eteläisen alue. (Tilastokeskuksen Seutu-Net tilastopalvelu 2007.)

12 Väkivalta ja sen muodot Väkivaltaa määritellään ja luokitellaan hyvin monella tavalla ja olen poiminut seuraavaan mielestäni kuvaavimmat ja kattavimmat määrittelyt, joiden toivon avaavan väkivallan monimuotoisuuden käsitettä parhaiten. Mukana on Suomen kielen perussanakirjan ja WHO:n määrittelyjen lisäksi muutamia mielestäni keskeisiä väkivaltaa ja erityisesti lähisuhde- ja perheväkivaltaa tutkineiden henkilöiden ja hankkeiden tekemiä määritelmiä. Suomen kielen perussanakirjan mukaan väkivalta on jonkun ruumiillista koskemattomuutta, oikeuksia tai etuja loukkaava tai jotakuta tai jotakin vahingoittava voimakeinojen käyttö. (Suomen kielen perussanakirja 1994c, 598.) WHO:n työryhmän määrittelyn mukaan väkivaltaa on sellainen tarkoituksellinen, aktuaali tai uhkaava itseen tai toiseen ihmiseen, ryhmään tai yhteisöön kohdistuva vallan tai fyysisen voiman käyttö, joka aiheuttaa tai on vaarassa aiheuttaa vammoja, kuoleman, psykologista vahinkoa, kehityksen häiriintymistä tai riistoa. (Flinck 2006, 17.) Väkivalta on siis toisen ihmisen tahdon, tarpeiden ja toiveiden hallitsemista käyttämällä sanallisia ja/tai sanattomia tekoja siten, että ne loukkaavat ihmisen fyysistä, psyykkistä ja/tai sosiaalista itsemääräämisoikeutta. (Lehtonen & Perttu 1999, 9.) Väkivalta on valtaa, joka on otettu pakkokeinoilla eli vallankäytön kohteena oleva pakotetaan johonkin vastoin hänen omaa tahtoaan ja silloin kyseessä on vallankäytön ongelma, ei esimerkiksi vuorovaikutusongelma. (Huhtalo, Kuhanen & Pyykkö 2003, 9.) Jeff Hearnin mukaan väkivallalle ei ole olevassa yhtä yksinkertaista määrittelyä, mutta hänestä väkivallan määrittelyssä on tärkeää huomioida seuraavat asiat: 1. väkivalta on tai sisältää väkivallan tekijän fyysistä tai muuta voimankäyttöä 2. väkivallan tarkoituksena on vahingon tuottaminen 3. väkivaltaa on kaikki se, minkä väkivallan kohteena oleva kokee vahingolliseksi ja/tai loukkaavaksi. 4. väkivallaksi voidaan määritellä teot, toiminnot tai tapahtumat, jotka joku kolmas taho, kuten viranomainen, on tunnistanut väkivallaksi. (Hearn 1998, 16) Me Suomessa puhumme lähisuhde- ja perheväkivallasta, mutta WHO käyttää väkivallan ehkäisytyössään nimitystä ihmissuhdeväkivalta. Tämän käsitteen WHO jakaa viiteen alakäsitteeseen, joita ovat: 1. nuorisoväkivalta eli nuorison tekemä väkivalta

13 13 2. lasten kaltoinkohtelu eli vanhempien ja huoltajien tekemä lapsiin kohdistuva väkivalta 3. parisuhdeväkivalta eli läheisessä suhteessa tapahtuva väkivalta 4. ikäihmisten pahoinpitely eli perheen, hoitajien tai muiden, joilta odotetaan luottamusta, tekemä vanhuksiin kohdistuva väkivalta ja laiminlyönti 5. seksuaalinen väkivalta eli raiskaus, seksuaalinen häirintä, seksiin pakottaminen ja seksiin liittyvä ihmiskauppa. (WHO. Väkivallan ehkäisy, 2.) Lähisuhde- ja perheväkivalta tarkoittaa perheessä ja lähisuhteissa ilmenevää väkivaltaa, joka voi kohdistua keneen tahansa eli lapsiin, aikuisiin, vanhuksiin tai vaikka kotieläimiin. (Oulun perhe- ja lähisuhdeväkivallan ehkäisyn toimenpideohjelma 2006, 9.) Pari- ja lähisuhdeväkivalta voi olla fyysistä, henkistä, hengellistä, seksuaalista, laiminlyöntiä, kaltoinkohtelua, omaisuuteen kohdistuvaa tai taloudellista väkivaltaa tai sillä uhkaamista. Väkivalta tähtää pelottelemiseen, alistamiseen, nöyryyttämiseen ja vahingoittamiseen ja väkivalta on aina vallan väärinkäyttöä. Sen avulla väkivallan tekijä kontrolloi toista ihmistä; ajatuksia, tunteita ja käyttäytymistä. Väkivallan tekijä voi olla mies tai nainen; lapsi, puoliso, ex-puoliso, muu perheenjäsen, vanhus, sukulainen tai tuttava. Väkivallan tekijällä on aina vastuu väkivallasta ja tekijä tulee vastuuttaa aina tekemisistään, sillä väkivallan teollaan tekijä heikentää aina sekä omaa että perheenjäsentensä hyvinvointia. (Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2005, 3, 5-6; Kenelle lyönnit kuuluvat? 2005, 13.) Väkivalta perheessä on yhden tai useamman henkilön toisiin perheenjäseniin kohdistamaa vallankäyttöä ja siihen liittyy tavoitteellisuus ja tarkoitushakuisuus joko välittömästi tai pidemmällä aikavälillä. Väkivalta voi olla aktiivista tai passiivista, suoraa tai epäsuoraa. Perheväkivalta on usein monen edellä mainitun yhdistelmä, jossa eri muotojen välille on vaikea asettaa selkeitä rajoja. Yleensä voidaan sanoa, että väkivalta aiheuttaa pelkoa ja kohdistuu heikommassa asemassa olevaan, sillä esimerkiksi parisuhdeväkivallasta suurin osa on miehen naiseen kohdistamaa psyykkistä väkivaltaa. (Huhtalo ym. 2003, 9,14; Dufva 2001, 17.) Eräs tyypillinen perheväkivallan piirre on myös se, että siitä ei saa puhua. Voidaankin siis täydellä syyllä olettaa, että juuri tämä tabumaisuus on yksi väkivaltaa ylläpitävistä tekijöistä. (Perhe terapiassa 1999, 198.)

14 Väkivallan ehkäisytyö Ennaltaehkäisevä väkivaltatyö tarkoittaa erilaisia toimia, joilla pyritään välttämään väkivaltaa ennen kuin sitä esiintyy, mutta tulee muistaa että myös korjaava väkivaltatyö on ennaltaehkäisyä. Korjaava väkivaltatyö nähdään ennaltaehkäisynä siinä mielessä, että sillä voidaan katkaista väkivallan ylisukupolvinen ketju. Tämä tarkoittaa biologisen perimän, lapsuuden kaltoin kohtelun tai yleisten sosiokulttuuristen tekijöiden kautta siirtyvää väkivaltaista käyttäytymistä. (Mies Varikolle. Apua lähisuhdeväkivaltaan. 2006, 14, 165) Toimenpideohjelman kokoamisen ja aiheeseen tutustumisen aikana olen havainnut, että väkivallan ehkäisytyössä on kolme tasoa. Ensimmäinen taso on primaaritason ehkäisytyö eli tiedon levittäminen siitä, mitä väkivalta on ja mitä tarkoittaa esimerkiksi oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen. Tiedotetaan mistä apua väkivaltatilanteisiin voi saada sekä kehitetään perus-, tuki- ja erityispalveluja. Toinen taso eli sekundaaritason ehkäisytyö on varhaista puuttumista eli viranomaisten ja lähimmäisten tarkkaavaisuutta ja rohkeutta puuttua väkivaltatilanteeseen sen alkuvaiheessa, kun ongelma ei vielä ole traumatisoinut kokijaa, näkijää ja tekijää. Kolmas taso eli tertiääritason ehkäisytyö on väkivallan tekijän, kokijan ja näkijän auttamista ja väkivaltakierteen katkaisemista (Liite 1), turvallisuuden tunteen luomista sekä ylisukupolvisen väkivaltaketjun katkaisemista. Kolmanteen tasoon liittyy myös seuranta eli sen varmistaminen että tilanne pysyy väkivallattomana varsinaisen auttamisprosessin jälkeenkin. Väkivallan kokijan (uhri), tekijän ja näkijän väkivallasta selviytyminen on asteittainen muutosprosessi, joka etenee voimavarojen lisääntymisen kautta. Selviytymisprosessissa läpikäydään väkivaltatapahtumat, selvitetään tunteet ja tehdään omat tarpeet oikeutetuksi ja opitaan puolustamaan niitä. Tämä prosessi on tärkeää myös väkivaltaisen käyttäytymisen piirteiden tunnistamisen kannalta, jotta vastaisuudessa osataan tunnistaa väkivallan uhka ajoissa. (Lehtonen & Perttu 1999, ) Toimenpideohjelmassakin keskitytään paljon juuri väkivallasta selviytymiseen, joka on tertiääritason ehkäisytyötä. Tähän työhön löytyy jo nykyisessäkin järjestelmässä toimijatahot ja toimintatavat. Myös laki tukee tertiääritason ehkäisytyötä esimerkiksi mahdollistamalla tahdon vastaisen hoidon. Väkivallan ehkäisytyötä tekevät kuntien ja seutukuntien tasolla hyvin monet eri tahot. Ylivieskan seutukunnan osalta nämä toimijatahot on kuvattu liitteessä 2. Lähisuhde- ja perheväkivalta on kuitenkin niin piilossa olevaa väkivaltaa, että ehkäisytyö alkaa yleensä vasta

15 15 tertiääritasolta eli väkivaltakierteen pysäyttämisestä. Tämä johtuu siitä, että ongelmat tulevat ilmi yleensä vasta siinä vaiheessa, kun väkivalta on jatkunut pahimmassa tapauksessa jo vuosia. Onneksi kotihälytysten ja rikosilmoituksen tekoherkkyys on kuitenkin kasvanut ja näin päästään tekemään arvokasta väkivallan ehkäisytyötä jo sekundaaritasolla eli kun ongelmat eivät ole vielä traumatisoineet koko perhettä. Eri toimijoilla on omat tehtävänsä väkivallan ehkäisytyön kaikilla tasoilla. Paikallisten poliittisten päättäjien ja virkamiesjohdon tehtävänä on sitoutua lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyöhön sekä koordinoida ja ohjata väkivallan vastaista työtä. Heidän tulee varata työhön rahaa ja osaavien ihmisten aikaa, kehittää perus- ja erityispalveluja tarvetta vastaavaksi sekä seurata ja arvioida väkivallan ehkäisytyötä. Hallinnonalojen ja toimintayksiköiden johdon ja työntekijöiden tehtävänä on sisällyttää väkivallan ehkäisy ja vähentäminen osaksi kaikkien hallinnonalojen ja toimintayksiköiden tavoitteita ja työkäytäntöjä sekä laatia kullekin hallintoalalle ja toimintayksikölle toimintamallit. He myös sopivat palvelupisteiden välisestä yhteistyöstä ja vastuunjaosta eli muodostavat palveluketjuja, lisäävät tietoa ja tietoisuutta väkivallasta, siihen puuttumisesta ja sen ehkäisystä sekä seuraavat ja arvioivat väkivallan ehkäisytyötä. (Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2005, ) Toimiva verkosto on avainasemassa, jos halutaan onnistua väkivaltaan puuttumisessa, sillä se pystyy tarjoamaan käytännöllisiä ja konkreettisia vaihtoehtoja väkivaltaiselle ympäristölle. Väkivaltaan puuttuminen vaatii siis tavoitteellista yhteistyötä, jonka päämääränä on väkivallaton koti. Näin mahdollistetaan sekä lasten että nuorten toipuminen ja väkivallan mielekkyyden kyseenalaistaminen. (Huhtalo ym. 2003, 38.) 3.6 Väkivallan tekijän ja uhrin asema väkivaltaisessa suhteessa Seuraavalla sivulla oleva kuvio 3. kuvaa mielestäni hyvin väkivallan tekijän ja uhrin asemaa väkivaltaisessa suhteessa. Siitä käy ilmi, että jo paljon ennen ensimmäistä lyöntiä tapahtuu paljon luopumisia eli henkistä väkivaltaa. Tämän prosessin ymmärtäminen ja erityisesti huomaaminen ennen sitä ensimmäistä lyöntiä on koko väkivallan ehkäisytyön avain. Elintilan kaventumiseen puuttumiseen pitäisikin mielestäni löytyä tulevaisuudessa enemmän keinoja ja voimavaroja, jotta mahdollisuuksien mukaan vältyttäisiin tuolta ensimmäiseltä lyönniltä.

16 16 Väkivallan tekijän elintila 1. lyönti luopumisia Väkivallan uhrin elintila elintila pitkään jatkuneessa väkivaltaisessa suhteessa KUVIO 3. Elintilan kaventuminen (Huhtalo ym. 2003, 17.) Edellisen kuvion uhri voi olla myös lapsi ja erityisesti lapsen kohdalla varhainen puuttuminen lieventää hänelle perheväkivallasta tai laiminlyönnistä aiheutuvia seurauksia. Edelleenkin on harhaluuloja, että lapset eivät näe, kuule tai tiedä mitään tai ainakin unohtavat nopeasti näkemänsä väkivallan. Näin ei tietenkään ole ja siksi lapsia tulee myös auttaa selviytymään väkivallan kokemuksistaan. Tulee myös muistaa, että lapsen näkemän tai kokeman väkivallan seurauksiin vaikuttavat väkivallan laadun ja määrän lisäksi lapsen ikä ja sukupuoli sekä lapsen kasvuympäristön riski- ja suojatekijät. (Perhe- ja lähisuhdeväkivalta. Auttamisen käytäntöjä. 2006, ) Väkivallasta selviytymisen kannalta on myös tärkeää, että lapsi voi luottaa johonkin aikuiseen, esim. opettajaan, isovanhempaan tai naapuriin ja saa tältä myönteistä huomiota. Väkivalta on siis hyvin moninainen käsite ja sen vaikutukset hyvin pitkällisiä. Minusta väkivaltatyössä on kuitenkin oleellista muistaa Hearnin määrittely kohdasta 3.4. Siinä hän sanoo, että väkivaltaa on kaikki se minkä väkivallan kohteena oleva kokee väkivallaksi. Eli lähtökohtaisesti väkivallan uhri ja näkijä määrittelevät mikä on väkivaltaa heitä kohtaan. Tämä sen vuoksi, että väkivallan tekijä ei aina tunnista omaa väkivaltaisuuttaan eikä siksi koe väkivallaksi kaikkia tekojaan, sanojaan tai tekemättä jättämisiään. Tuolla tekemättä jättämisellä tarkoitan esimerkiksi lasten kaltoinkohtelua eli heidän huomiotta jättämistään ja kasvatuksen laiminlyöntiä.

17 17 4 TOIMENPIDEOHJELMA 4.1 Ohjelman lähtökohdat Lähtökohtana Ylivieskan seutukunnan lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn toimenpideohjelman laatimiselle oli sosiaali- ja terveysministeriön lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn toimintaohjelma hanke Hanke perustui hallitusohjelmaan, jossa väkivaltaa käsiteltiin sukupuolten välisenä tasa-arvokysymyksenä ja kansalaisten turvallisuutta heikentävänä ilmiönä. Hallitusohjelmassa päätettiin tehostaa perheväkivaltaan puuttumisen keinoja käynnistämällä siihen liittyviä hankkeita. Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn toimintaohjelman lisäksi hallituskaudella oli käynnissä väkivaltaan liittyen mm. rikoksentorjuntaneuvoston valmistelema laaja poikkihallinnollinen, kansallinen väkivallan vähentämisohjelma. (Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisut 2004.) Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn toimintaohjelma ( ) oli yksi sosiaalialan kehittämishankkeen projekteista. Sosiaalialan kehittämishankkeella toteutettiin valtioneuvoston vuonna 2003 tekemää periaatepäätöstä sosiaalialan tulevaisuuden turvaamiseksi. Tavoitteena oli turvata sosiaalipalveluiden saatavuus ja laatu, kehittää palvelurakenteita ja toimintoja, turvata henkilökunnan saatavuus ja osaaminen, kehittää työoloja sekä varmistaa sosiaalialan pitkän aikavälin kehittäminen. (Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisut 2004.) Sosiaali- ja terveysministeriön lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn toimintaohjelmassa keskeisiä asioita olivat sosiaalipoliittisin keinoin toteutettavat ehkäisevät toimet sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän kehittäminen. Toimintaohjelma liittyi Kansallisen väkivallan vähentämisohjelman lisäksi, Kansalliseen terveydenhuollon hankkeeseen, Tasa-arvo-ohjelmaan ja Alkoholiohjelmaan. (Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisut 2004.) Itse pääsin mukaan toimenpideohjelman laatimisprosessiin harjoitteluni kautta. Olin harjoittelujaksollani mukana ensimmäisessä seutukunnallisessa työkokouksessa ja hankekoordinaattori Kaija Leppälä (myöhemmin Leppälä) pyysi minua mukaan toimenpideohjelman kokoajan rooliin.

18 Ohjelman tavoitteet Valtakunnallisen lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn toimintaohjelman tavoitteena oli parantaa perus-, tuki- ja erityispalveluverkostoa väkivallan uhreille ja tekijöille, tehostaa väkivaltaa kokevien lasten ja nuorten auttamista sekä kehittää ammatillista osaamista. (Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisut 2004.) Väkivallan ehkäisytyössä järjestöt ja muut palveluntuottajat ovat keskeisessä roolissa ja julkista palvelujärjestelmää pyrittiin vahvistamaan siten, että väkivallan uhrit ja tekijät saavat palveluja ja tukea jatkossa julkisen sektorin organisoimana. Tämä tapahtui luomalla koko maahan toimintakäytäntöjä ja työmenetelmiä, joilla ehkäistään väkivaltaista käyttäytymistä. Tavoitteena oli siis katkaista väkivallan kierre (Liite 1) sekä tukea ja hoitaa väkivallan uhreja ja tekijöitä siten, että väkivallan haitat jäävät mahdollisimman vähäisiksi ja lyhytkestoisiksi. Kuntien sosiaali- ja terveystoimet huolehtivat tästä osaltaan tarjoamalla tarpeellisia peruspalveluja niin, ettei hoidon ja tuen saanti ole asuinpaikasta riippuvainen. Palvelujen saatavuuden turvaamiseksi tarvitaan mukaan myös järjestöjä ja yksityisiä palvelujen tuottajia. Seudullinen yhteistyö mahdollistaa sen, että myös pienten ja syrjäisten kuntien asukkaat saavat toimivaa ja tarkoituksenmukaista palvelua ja tukea. (Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisut 2004.) Tehostamalla lasten ja nuorten palveluissa väkivaltaongelman tunnistamista sekä varhaista puuttumista parannetaan väkivaltaisissa perheissä elävien lasten ja nuorten asemaa ja avunsaantimahdollisuuksia. Tarjottavien perus- ja erityispalvelujen tehtävänä onkin turvata väkivaltaa näkevien ja kokevien lasten ja nuorten avun saanti. Paikallisesti sovitaan yhteisistä toimintaohjeista ja menettelytavoista eri viranomaisten ja auttajatahojen kanssa sekä vahvistetaan samalla peruspalvelujen ja lastensuojelun yhteistyötä. (Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisut 2004.) Kaikilla toimijatahoilla (Liite 2) on oltava valmius tunnistaa väkivaltaongelma, antaa tietoa ja apua väkivallan uhreille, väkivaltaa kokeville ja näkeville lapsille ja nuorille sekä väkivallan tekijöille. Myös maahanmuuttajien erityistarpeet on otettava huomioon. (Kenelle lyönnit kuuluvat? 2005, 19) Lisäksi täydennyskoulutuksella ylläpidetään ja kehitetään sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön ammattitaitoa tunnistaa, auttaa sekä ohjata väkivallan uhreja ja tekijöitä avun piiriin. (Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisut 2004.)

19 Ohjelman sisältö Toimenpideohjelmassa kerrotaan väkivaltailmiöstä eli esitellään lähisuhde- ja perheväkivallan muotoja (fyysinen, henkinen, hengellinen, seksuaalinen, taloudellinen väkivalta sekä laiminlyönti) ja selitysmalleja eli väkivaltaan mahdollisesti johtavia tilanteita sekä seurauksia eli fyysisiä ja psykosomaattisia vammoja. Ohjelmassa kerrotaan myös väkivallan kierteestä (Liite 1) eli väkivallan taipumuksesta toistua ja pahentua sekä trauman ilmenemismuodoista eli esimerkiksi miten väkivallan kokijan ja näkijän (yleensä lapsi tai nuori) minäkuva voi muuttua tai itsetunto murentua väkivallan seurauksena. Ohjelmassa on omat lukunsa väkivallan puheeksi ottamisesta väkivallan kokijan, näkijän ja tekijän kanssa. Lisäksi ohjelmassa kerrotaan väkivallasta kysymisestä yhtenä muista rutiinikysymyksistä esimerkiksi osana erityissairaanhoidon tulohaastattelua tai päivähoidon esitietoja kirjatessa. Ohjelmassa annetaan myös ohjeita miten toimia epäillessään väkivaltaa. Myös tiedon antamisen tärkeydestä (esitteet ja muu materiaali), asiakkaan turvallisuuden varmistamisesta akuutissa tilanteessa (tietoa mihin ohjata), kontaktin jatkuvuuden turvaamisesta sekä muiden toimijoiden kanssa tehtävän yhteistyön tärkeydestä on ohjelmassa omat kohtansa. Edellä mainitut tiedot pitäisi olla kaikilla väkivaltaa mahdollisesti työssään kohtaavilla toimijoilla ja siksi ne on myös kirjattuna toimenpideohjelmassa. Ohjelmassa myös kuvataan työstetyt palveluketjut ja niiden toimintaperiaatteet sekä kirjataan erityispalvelut, jotta myös pienten ja syrjäisten kuntien asukkaille pystytään turvaamaan toimiva palvelu- ja tukiverkosto, kun työntekijöillä on tieto seutukunnassa tarjolla olevista palveluista. (Kenelle lyönnit kuuluvat? 2005, ) Toimenpideohjelmasta löytyy myös viranomaisten toimintaa ohjaavat keskeiset periaatteet eli salassapitosäännökset, dokumentointi ja lastensuojeluilmoituksentekovelvollisuus. Toimenpideohjelman valmistuttua se hyväksytetään kunnanvaltuustoilla ja liitetään osaksi kunnissa tai kuntien välisessä yhteistyössä laadittuja turvallisuus- ja hyvinvointiohjelmia. (Kenelle lyönnit kuuluvat? 2005, )

20 Ohjelman toteutus Valtakunnallisen toimintaohjelma -hankkeen toteutusta koordinoi sosiaali- ja terveysministeriö ja lääninhallitukset vastasivat hankkeen alueellisesta toiminnasta ja koordinoinnista. Jokaiseen lääniin, myös Oulun lääniin, perustettiin paikallisista toimijoista koostuvat alueelliset kehittämisryhmät, jotka toteuttivat toimenpiteitä valtakunnallisesti hyväksyttyjen linjausten ja ohjelman tavoitteiden mukaisesti. Kehittämisryhmiä olivat lainsäädäntö ja rikostyöryhmä, koulutustyöryhmä sekä palvelutyöryhmä. Kehittämistyöryhmien jäseninä toimivat läänin tarkastajat ja muut läänin väkivaltatyötä tekevät toimihenkilöt sekä kunnan toimijoista valitut yhdyshenkilöt. Palvelutyöryhmän tehtävänä oli suunnitella yhteistyössä paikallisten vastuutahojen kanssa seudulliset palveluketjut väkivallan uhreille ja tekijöille eli vastata alueensa tai kuntansa lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn toimenpideohjelman laatimisesta. Myös yksityisiä palveluntarjoajia ja järjestöjä pyydettiin mukaan, jotta voitiin turvata palvelujen riittävä saatavuus ja monipuolinen järjestäminen. (Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisut 2004.) Oulun läänin palvelutyöryhmään kuuluivat läänin sosiaalitarkastaja, läänin terveystarkastaja, läänin erikoissuunnittelija, poliisin edustaja, hankkeen koordinoija sekä kuntien yhdyshenkilöt, jotka lähes poikkeuksetta olivat sosiaalityöntekijöitä. Tämä palvelutyöryhmä kokoontui ensimmäisen kerran marraskuussa 2005 ja siitä lähtien puolivuosittain kertomaan toisilleen oman alueensa toimenpideohjelman etenemisestä sekä saamaan ajatuksia ja ideoita omaa ohjelmaa varten. Työryhmän kokouksissa saatiin myös uutta tietoa Oulun läänin väkivaltatilanteesta sekä järjestettävistä koulutuksista. Ylivieskan seutukunnassa hanke lähti etenemään siten, että Leppälä kiersi kevään 2006 aikana kuntien eri toimijatahojen työntekijöiden kokouksissa kertomassa hankkeesta. Hän myös kokosi Naisiin kohdistuvan väkivallan ja prostituution ehkäisy -hankkeesta ( ) saadut tulokset sekä lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisy -hankkeen tavoitteet ja toteuttamisaikataulun kansioiksi, jotka hän lähetti kaikille kuntien yhdyshenkilöille kesäkuussa Syksyllä 2006 Ylivieskan moniammatillinen työryhmä piti kaikkiaan kolme kokousta hankkeeseen liittyen ja ensimmäinen seutukunnallinen kokous järjestettiin Minäkin olin tuossa seutukunnallisessa kokouksessa mukana, tosin vain työharjoittelijana eli en vielä ohjelman kokoajan roolissa.

21 21 Käytännössä Ylivieskan seutukunnan lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn toimenpideohjelma (Liite 3) koottiin siten, että yhteisissä seutukunnallisissa kokouksissa, joihin kutsuttiin laajasti kuntien eri tahojen edustajia paikalle, päätettiin aikataulusta sekä tehtiin sisältöä, kokoamista ja laajuutta koskevat päätökset. Kunnissa eri tahot kokoontuivat erilaisilla kokoonpanoilla tekemään omat ehdotuksensa toimintamalleista sekä oman ammattialansa tekstiosuudesta. Kuntien yhdyshenkilöiden tehtäväksi tuli lisäksi koota oman kuntansa yhteystietosivut. Seutukunnallisia kokouksia pidettiin säännöllisesti ja niissä käytiin läpi toimenpideohjelman eteneminen ja jatkosuunnitelmat. Jokaisessa ohjelman muokkausvaiheessa toimijatahoilta pyydettiin kommentteja teorian ja toimintamallien oikeellisuudesta, tarkoituksenmukaisuudesta ja tarpeellisuudesta. Minun tehtäväkseni tuli koota yleinen teoriaosuus käyttäen pohjana Oulun ja Haapajärven toimenpideohjelmia, tehdä saamistani toimintamalleista ja yhteystiedoista yhteenvedot ja muokata ne yhteneväisiksi eli muuttaa pohjaltaan samanlaisiksi. Olin tietysti myös yhteydessä eri kuntien toimijatahoihin pyytäen heiltä neuvoja ja kommentteja kaavioista, teoriasta ja liitteistä. Lisäksi kokosin ja muokkasin liitteitä (mm. lastensuojeluilmoitus, väkivallan kartoituslomake), laadin toimenpideohjelmaan johdanto-osuuden sekä muokkasin toimenpideohjelman ulkoasua luettavuudeltaan selkeämmäksi. Osallistuin myös lääninhallituksen järjestämiin, toimenpideohjelmaan liittyviin, kokouksiin ja seminaareihin ja muutaman eri tahon yhteistyöpalavereihin. Pidimme myös Leppälän kanssa omia kahdenkeskisiä palavereita sekä toimimme seutukunnallisina toimenpideohjelman kokoamisen yhteyshenkilöinä ja seutukunnallisten kokousten vetäjinä. Toimenpideohjelman valmistuttua siitä tehdään nidokset kaikille seutukunnan väkivaltatyötä tekeville toimijatahoille sekä pidetään avoin tiedotus/julkistamistilaisuus. Ohjelmaa myös mahdollisesti esitellään kunnissa eri toimijatahojen kokouksissa, valtuustonkokouksissa tai muulla kuntien ehdottamalla tavalla. Ohjelma jätetään kunnanvaltuustojen hyväksyttäväksi ja liitettäväksi kuntien turvallisuusohjelmiin. Tämän lisäksi kunnat laittavat ohjelman nettisivuillensa, jotta se on kaikkien työntekijöiden ja kuntalaisten saatavissa. Laajalla tiedottamisella pyritään varmistamaan, että tieto ohjelmasta leviää mahdollisimman hyvin kaikille väkivaltatyötä tekeville tahoille sekä myös muille toimijoille, luottamushenkilöille ja kuntalaisille.

22 22 5 TOIMENPIDEOHJELMAN KOKOAMISPROSESSIN KUVAUS Seuraavaksi kerron toimenpideohjelman laatimisen ja onnistumisen edellytyksistä eli ohjelmaan laatimiseen sitoutumisen ja yhteistyön merkityksestä tavoitteiden mukaisen ja käyttökelpoisen ohjelman aikaansaamiseksi. Sivulla 19 olevassa kuviossa 5 on prosessin kulku esitetty erilaisten kokousten, palaverien ja seminaarien näkökulmasta ja sen jälkeen kerron laatimani jaksotuksen mukaan, mitä kuviossa mainituissa tilaisuuksissa tapahtui ja miten ne mielestäni edesauttoivat toimenpideohjelman laatimista. Kerron myös omasta osuudestani ohjelman kokoamisessa ja mietteitäni ohjelman kokoamisen eri vaiheissa. Luvussa 6 arvioin ohjelmaa ja sen kokoamista omasta sekä ohjelman laatimiseen osallistuneiden näkökulmasta. 5.1 Ohjelman laatimisen vaatimukset ja onnistumisen edellytykset Toimenpideohjelman kokoaminen vaati kaikilta tahoilta panostusta, kiinnostusta ja paneutumista asiaan ja läänin nimeämät yhdyshenkilöt olivatkin avainasemassa ohjelmasta tiedottamisen ja ohjelman laatimisen suhteen. Hankekoordinaattorin rooli oli myös merkittävä, sillä hän vastasi hankkeen etenemisestä ja seutukunnallisten kokousten järjestämisestä. Seutukunnallisissa kokouksissa toimijatahojen osallistujat ehtivät parin vuoden aikana vaihtua muutamaan kertaan ja tämä osaltaan vaikeutti ja hidasti ohjelman laatimista. Onneksi kuitenkin ns. ydinjoukko pysyi koko ajan samana ja ohjelma valmistui lähes suunnitellussa aikataulussa. Seutukunnan eri toimijatahot ovat ohjelman kokoamisen aikana pitäneet omia kokouksiaan ja näin ovat omassa yhteistyöverkostossaan miettineet väkivallan ehkäisyasiaa oman työnsä kannalta. Tällainen verkostoituminen, jossa saman pöydän ääressä on koolla yhden tai monen eri alan ammattilaisia, on lähes välttämätöntä, jotta asiat etenevät, työtä voidaan kehittää ja syntyy kokonaisvaltainen näkökulma asioihin. Myös saman alan ammattilaisilla voi olla erilaisia näkökulmia väkivallan ehkäisytyöhön ja näidenkin ajatusten ja toimintatapojen tarkasteluun täytyy löytyä aika ja paikka. Näin onneksi toimenpideohjelman kokoamisen aikana myös tapahtui ja saatiin koottua suhteellisen kattava lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn toimenpideohjelman Ylivieskan seutukuntaan.

23 23 Petri Uusikylä laati tutkimuksessaan (1997) verkostokontaktien hyödyllisyyttä selittävän polkumallin, josta olen esittänyt pelkistetyn mallin kuviossa 4. Hänen mukaansa suhteen vastavuoroisuudella ja työsuhteen kestolla ei ole suoraa yhteyttä verkoston hyödyllisyyteen, mutta yhteyksien määrällä sen sijaan on vahva ja tilastollisesti merkittävä vaikutus toimintakulttuurien samanlaisuuteen. Kaaviossa + ja merkit kuvaavat vaikutuksien merkittävyyttä. (Verkostoituva asiakastyö 1999, 59.) Suhteen vastavuoroisuus +/- +/- Yhteyksien +++ Yhteinen ++ Saman- +++ Verkoston määrä toimintakulttuuri mielisyys hyödyllisyys +/- Työsuhteen kesto - KUVIO 4. Verkostokontaktien hyödyllisyys (mukaillen Verkostoituva asiakastyö 1999, 59.) Toimenpideohjelman kokoaminen oli siis monen asian summa ja olen Uusikylän kanssa samaa mieltä siitä, että yhteyksien määrä edesauttaa luomaan hyvää yhteistä toimintakulttuuria. Niinpä ohjelman kokoamisen aikana kokoonnuttiinkin usein isolla joukolla yhteen miettimään ja päättämään toimenpideohjelman muodosta, laajuudesta ja sisällöstä. Näin syntyi pikkuhiljaa samanmielisyyttä eli loppuvaiheessa olimme kaikki lähes yhtä mieltä siitä, millainen ohjelma Ylivieskan seutukunnalle tarvitaan. Näin tuli toteen näytettyä verkoston ja laajojen kokousten hyödyllisyys.

24 Kohti seutukunnallista toimenpideohjelmaa Seutu Väkivaltatilanne, ohjelman muoto, toimintamallien kehittely kunnalliset Aikataulutus, painopistealueiden miettiminen sekä työnjakoa työ Toimintamallien muoto ja niiden yhdistämisestä päättäminen kokoukset Yhteystietosivujen kokoaminen, toimintamallien hyväksyminen Yhteystietosivujen kokoamista ja toimintamallien muokkausta Teoriaosuuden ja toimintamallien läpikäyminen ja kommentit, ajankohtaisen väkivaltatiedon lisääminen Johdannon, liitteiden ja teoriakaavioiden esittely ja kommentointi. Toimintamallit hyväksyttiin, keskusteltiin ohjelman koordinoinnista ja kehittämisestä Palaverit Keskustelu ohjelmasta ja sen laatimisen aikataulutuksesta Kaija Ohjelman tilanne, avaussanat, yhteystiedot, kansikuva, alkuvaiheet, Leppälän kyselyn sisältö, aikataulu ja kyselyyn osallistujat kanssa Ohjelman tiivistämistä, koordinointi ja kehittämisosion laadintaa, liitteiden valintaa, työnjakoa seuraavaa palaveria varten Ohjelman tiivistämistä mm. viranomaisyhteistyö ja konsultaatio sekä viranomaisyhteistyötä ohjaavien keskeiset periaatteet osuuksien muokkaus, työnjakoa seuraavaa palaveria varten Ohjelman tiivistämistä ja muokkaamista. Erityispalveluiden tekstiosuuksien tiivistäminen, muokkaus ja lähettäminen hyväksyttäviksi, ohjelman kannen suunnittelu sekä lastensuojeluilmoituksen muokkaus. Jatko yhteydenpidosta sopiminen. Läänin Kuntien ohjelmien ja laatimisvaiheiden esittely. Poliisi ja sovittelutoimi. kuntayhdys Toimenpideohjelman laatimisen edistyminen, ajankohtaista asiaa ja henkilöiden kirjallisuusesittelyä. kokoukset Läänin Viranomaisten mahdollisuudet ja rajoitteet lähisuhde- ja perheväkivallan seminaarit ilmitulossa ja ehkäisemisessä oppaan koulutuspäivä Haapajärvellä Läänin hankkeen loppuseminaarin Oulunsalossa Seutukunnan Esittelin ohjelman tilanteen, kerroin tulevista kokouksista ja seminaareista sosiaalityön Keskusteltiin ohjelman tilanteesta ja sain vuokaavioita Oulaisista tekijöiden kokoukset Väkivalta Oulaisten kaupungin väkivaltatyöryhmän kokous. Toimijatahot esittelivät ryhmien toimintamallinsa ja niistä keskusteltiin. kokoukset Seutukunnan mielenterveystoimien, A-klinikoiden ja perheneuvoloiden väkivaltatyöryhmän kokous. Valmisteltiin yhteinen toimintamalli, jota muokkasin ja jonka hyväksytin toimijatahoilla seuraavalla viikolla. KUVIO 5. Kohti seutukunnallista lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn toimenpideohjelmaa

25 25 Edellisen sivun kuviossa 5 on kuvattu toimenpideohjelman kokoamisen eteneminen jaoteltuna se erilaisiin kokous-, palaveri- ja seminaarikokonaisuuksiin. Kuviossa on mukana vain ne tilaisuudet, joissa olin ohjelman kokoajana mukana. Edellä mainittujen tilaisuuksien lisäksi oli myös paljon kuntien sisäisiä yhteistyökokouksia ja eri yhteistyöverkostojen keskinäisiä palavereita, joista en tiennyt tai joihin en voinut osallistua. Edellisen sivun kuviosta näkee mielestäni hyvin sen, miten monenlaisia tilaisuuksia ohjelmien kokoamiseen yleensäkin liittyy ja miten suuren määrän tilaisuuksia ja toimijoita Ylivieskan seutukunnan toimenpideohjelman laatiminen piti sisällään. 5.3 Ohjelman tavoitteiden ja sisällön määrittely (1. jakso) Ajallisesti 1. jakso sijoittui olleesta työkokouksesta elokuun 2007 loppuun saakka. Jakson aikana ohjelman tavoitteet ja haluttu sisältö selkiytyivät. Minulle jakso oli aluksi tutustumista aiheeseen liittyviin käsitteisiin ja kirjallisuuteen sekä ohjelman laatimiseen johtaneeseen sosiaali- ja terveysministeriön toimintaohjelmaan. Näin sain kokonaiskuvan siitä mitä lähisuhde- ja perheväkivalta on sekä mitä toimenpideohjelmalla pyrittiin saamaan aikaan. Jakson aikana pidettiin neljä seutukunnallista työkokousta. Lisäksi kokoonnuimme Leppälän kanssa kerran yhteiseen palaveriin sekä olin mukana kahdessa Oulun läänin kuntayhdyshenkilöiden kokouksessa. Olin myös mukana kahdessa seutukunnallisen sosiaalityön työryhmän kokouksessa ja kolmessa Ylivieskan seutukunnan toimijatahojen omassa kokouksessa. Osallistuin lisäksi Viranomaisten mahdollisuudet ja rajoitteet lähisuhde- ja perheväkivallan ilmitulossa ja ehkäisemisessä -oppaan julkistamispäivään. Seutukunnallisissa työkokouksissa ( , , , ) aluksi keskusteltiin seutukunnan väkivaltatilanteesta yleisesti, mietittiin millainen ohjelma Ylivieskan seutukunnalle laaditaan, keskusteltiin ja päätettiin ohjelman laatimisen aikataulusta sekä päätettiin käyttää ohjelman mallina Oulun toimenpideohjelmaa. Tavoitteena oli saada ohjelma valmiiksi vuoden 2007 loppuun mennessä ja se vaatii toimijoilta aktiivista otetta ohjelman laatimiseen ja omia kunnan sisäisiä kokoontumisia toimintamallien läpikäymiseksi. Kokouksiin kutsuttiin koolle monia lähisuhde- ja perheväkivaltaa työssään kohtaavia seutukunnan tahoja. Kutsuttavien tahojen määrä lisääntyi koko ohjelman ajan ja pääsin kokouksissa tutustumaan ohjelman laatijoihin. Jatkossa kokouksissa mietittiin toimenpideohjelman painopistealueita ja päätettiin tehdä seutukunnalliset toimintamallit eikä kaikille kunnille omia