LAPSELLE VAHVAT VERKOSTOT Vaasan ensi- ja turvakoti

Transkriptio

1 1 LAPSELLE VAHVAT VERKOSTOT Vaasan ensi- ja turvakoti Annukka Nikkari

2 2 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO PROJEKTIN TARKOITUS JA TAVOITTEET Ehkäisevä ja korjaava lastensuojelutyö Ensi- ja turvakoti Varhaiskasvatus ja päivähoito Neuvolatyö Nykytilan kartoitus Moniammatillinen yhteistyö ja sen kehittäminen Työtavat lapsiperheiden hyvinvoinnin tukemisessa Huolen puheeksi ottaminen vanhempien ja henkilökunnan kanssa Lisäkoulutuksen tarve ja kehityskohteet HANKKEEN TOTEUTUMINEN KÄYTÄNNÖSSÄ Koulutukset ammattilaisille ja sosiaali- ja terveysalan opiskeijoille Pehreille tarjottava tuki Lapsiryhmätyöskentely Tunne- ja turvataidot Tunne- ja turvataitoharjoitteet: käynnit Käynti Käynti Kerta Kerta Käynti Jälkikäynti Kuritusväkivalta Kannustava vuorovaikutus ICDP LOPPUSEMINAARI PALAUTE JA VAIKUTTAVUUS LÄHTEET... 31

3 3 1 JOHDANTO Ihmisellä on suurempi riski tulla pahoinpidellyksi omassa kodissaan perheenjäsenten toimesta kuin missään muualla. Perheväkivallan määrää on kuitenkin erittäin vaikea arvioida niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Lasten kokemuksia perheväkivallasta on pyritty selvittämään useiden kyselytutkimusten avulla. Tutkimusten mukaan lähes 10% suomalaislapsista on kokenut vakavaa väkivaltaa, kuten potkuja tai lyöntejä kotonaan. Tutkimusten valossa lasten kokema perheväkivalta onkin yleisempää kuin ajatellaankaan: se tieto, mikä tavoitetaan lasten kokemasta perheväkivallasta, on todennäköisesti vain pieni osa sen todellisesta määrästä. Vaasan ensi- ja turvakotiyhdistys on ainut Vaasan seudulla perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyötä tekevä toimija. Yhdistyksellä on pitkä kokemus perheiden auttamisesta perhe- ja lähisuhdeväkivaltatilanteissa ja muissa kriiseissä niin ensi- ja turvakotiyhteisössä kuin avopalveluissakin. Yhteistyökumppaneiden kanssa käytyjen keskustelujen kautta on tullut esille, että Vaasan seudulla tämän päivän lapsiperheille tarkoitetut palvelut, kuten neuvola- ja päiväkotipalvelut, sosiaalipalvelut sekä matalankynnyksen järjestölähtöiset palvelut ovat kovin toisistaan irrallaan olevia palveluita. Jotta edellä mainittujen tahojen ammattilaisten olisi helpompaa ottaa huoli puheeksi varhaisemmassa vaiheessa ja ohjata perheet oikean avun piiriin, yhteistyötä eri toimijoiden välillä tulisi tiivistää ja verkostoa kehittää. Näin henkilökunta tulisi tutummaksi keskenään, kynnys ottaa yhteyttä ja ottaa huoli puheeksi madaltuisi, eikä kukaan työntekijöistä jäisi yksin kohtaamiensa ongelmien kanssa. Tämän projektin avulla on ollut tarkoitus luoda paikallisella tasolla moniammatillisia yhteistyökäytäntöjä perheiden kokonaisvaltaiseksi auttamiseksi, vahvistaa osaamista riskien tunnistamisessa ja lapsen hyvän elämän turvaamiseksi sekä ohjata lapsia tunne- ja turvataitojen oppimisessa ja hallitsemisessa. Tämän projektin tarkoitus on ollut tuoda esiin lapsen hyvinvoinnin huolet, hakea yhdessä auttami-

4 4 sen keinoja ja toimivia malleja riittävän varhaisen vaiheen auttamistyön toteuttamiseksi. Projektin yhtenä päätavoitteena onkin ollut juurruttaa ja mallintaa toimijoiden yhteistyötä Vaasan alueella lapsiperheiden ehkäisevässä auttamistyössä. Lapselle vahvat verkostot hanke on ollut Vaasan ja sen ympäristökuntien alueella toimiva ennaltaehkäisevän lastensuojelutyön kehittämishanke. Hanke on ollut Raha-automaattiyhdistyksen rahoittama vuosille Projektia ruvettiin suunnittelemaan ja toteuttamaan vuonna 2011 yhdessä varhaiskasvatuksen ja Vaasan ensi- ja turvakodin toimesta, koska toistuvasti havaittiin, että on paljon perheitä, joista syntyy huolipuhetta varhaiskasvatuksessa, neuvolassa tai ensi- ja turvakodissa, mutta ammattilaisten on vaikea löytää yhteistyön ja auttamisen keinoja perheen hyvinvoinnin edistämiseksi ja pahoinvoinnin ehkäisemiseksi. Huolipuhe ei näin ollen useinkaan edennyt yhteistyö- ja auttamispuheeksi, joka olisi tuottanut konkreettisesti tuloksia perheiden hyväksi. Projektin lähtökohtana oli alusta lähtien toteutuminen usealla eri tasolla: ammattilaisten välisen yhteistyön kehittämisenä, perheiden ja lasten kanssa tehtävän kasvatus-, hoito- ja muun auttamistyön sisällön kehittämisenä sekä tiedottamisen kehittämisen tasolla. Tavoitteeksi asetettiin tuoda työn ohjauksen, tiimipalaverien ja asiakastapaustyöskentelyn kautta esiin lapsen ja perheiden hyvinvoinnin huolet, tehdä ne näkyviksi, hakea yhdessä eri ammattilaisten kanssa mahdollisia auttamisen keinoja ja välineitä sekä etsiä toimivia malleja oikea-aikaiseen ja riittävän varhaisen vaiheen auttamistyön toteutumiseen. Projektin kohderyhmäksi muodostui Vaasan alueen ja sen ympäristökuntien lapsiperheet, varhaiskasvatuksen ammattihenkilöstö, lastenneuvoloiden ammattihenkilöstö, sosiaalityön ammattihenkilöstö, koulu- ja opetustoimen ammattihenkilöstö, ensi- ja turvakodin ammattihenkilöstö, sosiaali- ja terveysalan opiskelijat sekä muutamien yhdistysten ja järjestöjen henkilöstö.

5 5 2 PROJEKTIN TARKOITUS JA TAVOITTEET Projekti alkoi elokuussa 2012 ja päättyi helmikuussa Koko hankkeen ajan projektityöntekijänä toimi terveydenhoitaja ja sosiaali- ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen maisteri, Annukka Nikkari. Projektin tarkoituksena oli vahvistaa moniammatillista yhteistyötä ja verkostoivaa toimintakulttuuria niiden tahojen välillä, jotka työskentelevät perheiden kokonaisvaltaisessa auttamistyössä, kuten neuvolatyö, varhaiskasvatus ja ensi- ja turvakotityö. Tavoitteena oli myös madaltaa raja-aitoja näiden toimijoiden välillä, tuoda edellä mainittuja toimijoita tunnetuimmiksi lapsiperheille, vahvistaa osaamista riskien tunnistamisessa riittävän varhaisessa vaiheessa ja tavoittaa tuen tarpeessa olevia perheitä nykyistä varhaisemmassa vaiheessa. Keskeistä oli myös tavoittaa lapsiperheitä, joissa tilanne jostain syystä on kriisiytymässä, ilman leimaantumisen pelkoa. Hankkeen keskiössä ovat olleet lapsiperheet ja hankkeessa esiin tulleita ilmiöitä, kuten lapsiperheiden kriisit, tuen tarve ja sen tunnistaminen, perheen turvallisuus ja perheväkivalta, on tarkasteltu lapsilähtöisesti, lasten ja perheiden turvallisuutta painottaen. Myös lasten omaa osallisuutta on pyritty kehittämään tunne- ja turvataitokasvatuksen avulla. Yhteistyökumppaneina hankkeessa ovat pääasiassa olleet Vaasan ensi- ja turvakoti ja sen avopalvelupiste Avokki, vaasalaisia päiväkoteja, Vaasan ja Mustasaaren lastenneuvolat, Vaasan alueen ala-asteita, Vaasan Setlementtiyhdistys ja sen vanhempainryhmät, Mannerheimin lastensuojeluliiton Vaasan yhdistys ja sen vanhempainryhmät, sekä Vaasan kaupungin sosiaalitoimen aikuissosiaalityö. Moniammatillista verkostoa on laajennettu myös erikoissairaanhoidon piiriin: hankkeen yksi yhteistyötaho on ollut Vaasan keskussairaalan lastenpoliklinikka. Yhteistyötä on tehty myös erilaisten yhdistysten, kuten ADHD-yhdistyksen ja Vaasan seudun yksinhuoltajat ry:n kanssa, Vaasan ja Mustasaaren seurakuntien sekä Vaasan kaupungin vammaispalvelun ja maahanmuuttotyön kanssa. Myös Vaasan ammattikorkeakoulu ja Vaasan ammattiopisto ovat olleet yhteistyökumppaneina verkostohankkeessa: sosionomiopiskelijoita on osallistunut hankkeen tapahtumiin lastenhoitajina, kaksi opinnäytetyötä on valmistunut projektin aihepiireistä ja pro-

6 6 jektityöntekijä on käynyt pitämässä info- ja koulutustilaisuuksia sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille. 2.1 Ehkäisevä ja korjaava lastensuojelutyö Ehkäisevällä lastensuojelulla edistetään ja turvataan lasten ja nuorten kasvua, kehitystä ja hyvinvointia sekä tuetaan vanhemmuutta. Ehkäisevää lastensuojelua toteutetaan kunnan palveluissa kuten äitiys- ja lastenneuvolassa sekä muussa terveydenhuollossa, päivähoidossa, opetuksessa ja nuorisotyössä. Ehkäisevää lastensuojelua on tuki ja erityinen tuki silloin, kun lapsi tai perhe ei ole lastensuojelun asiakkaana. Ehkäisevän lastensuojelutyön taustalla on käsitys lasten ja nuorten oikeudesta hyvään lapsuuteen ja mahdollisuudesta turvalliseen kasvuun, kehitykseen ja riittävään osallisuuteen. Lasten ja nuorten hyvinvoinnista huolehtiminen on aikuisten vastuulla (Sosiaaliportti, 2013) Lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun tarvetta voidaan vähentää havaitsemalla varhain lasten ja nuorten huolenpitoon ja kasvatukseen liittyvät ongelmatilanteet sekä tarjoamalla jo peruspalveluissa perheille varhaista tukea niistä selviytymiseksi. Lasten ja nuorten parissa toimivilla ammattilaisilla on velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus, silloin kun havaitsee tai saa tietää sellaisia seikkoja, joiden vuoksi lapsen lastensuojelun tarve on syytä selvittää. Lastensuojelulaki edellyttää laaja-alaista ja suunnitelmallista lasten ja perheiden ongelmia ehkäisevää toimintaa lastensuojelun ohella sosiaalitoimen muilla toimintasektoreilla, muun muassa päivähoidossa ja päihdehuollossa, sekä kunnan muilla toimialoilla, esimerkiksi terveydenhuollossa ja opetustoimessa (Sosiaaliportti, 2013) Ehkäisevällä lastensuojelutyöllä tarkoitetaan lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämistä lasten, nuorten ja heidän vanhempiensa tai huoltajiensa ongelmien ennalta ehkäisyä näiden ongelmien vakavoitumisen ja syvenemisen estämistä. Ehkäisevää työtä toteuttavat monet eri tahot, sitä tehdään lastenneuvoloissa, päivähoidossa, koulussa, perusopetuksen jälkeisessä koulutuksessa ja monenlaisen

7 7 harrastustoiminnan piirissä. Ehkäisevän työn muotoja kehitetään kunnallisissa palveluissa sekä järjestöissä alueellisella, seudullisella ja valtakunnallisella tasolla. Ehkäisevää työtä toteutetaan moniammatillisesti eri sektoreiden yhteistyönä: mahdollisimman varhain asioihin puuttumalla tukemalla vanhempia ja huoltajia lapsen hoidossa ja kasvatuksessa huomioimalla lapsen etu kaikessa toiminnassa Ehkäisevän ja korjaavan lastensuojelun toimien välinen raja ei voi olla jyrkkä ja joustamaton, sillä lasten ja nuorten tilanteet ovat aina yksilöllisiä ja muuttuvia.( Sosiaaliportti, 2013) 2.2 Ensi- ja turvakoti Vaasan ensi- ja turvakoti on Vaasan ensi- ja turvakoti / Vasa mödra- och skyddhem r.y:n ylläpitämä, voittoa tavoittelematon yhteisö, jonka tarkoituksena on turvata lapsen oikeus suotuisiin kasvu- ja elinolosuhteisiin, turvalliseen kehitykseen, tukea vanhemmuutta ja perhettä, sekä ehkäistä perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa ja toisaalta lievittää sen aiheuttamia seurauksia. Ensi- ja turvakodin toiminta koostuu ensikoti-, turvakoti-, ja tapaamispaikkatoiminnasta sekä avopalvelutoiminnasta. Vaasan ensi- ja turvakoti on alueen ainoa perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyötä tekevä toimija. Yhdistyksellä on pitkä kokemus perheiden auttamisesta niin perhe- ja lähisuhdeväkivaltatilanteissa kuin muissakin kriiseissä ja vaikeissa elämäntilanteissa. Ensi- ja turvakodin palveluita myydään Vaasan kaupungille ja sen lähikunnille. Avopalvelupisteen toimintaa rahoittaa Raha-automaattiyhdistys (RAY). Ensikodin tarkoituksena on tukea tulevia nuoria äitejä perheineen tai riskiolosuhteissa elävää odottavaa tai jo synnyttänyttä äitiä riittävän vanhemmuuden saavuttamiseen sekä vuorovaikutuksen luomiseen vauvan kanssa. Äidin ja perheen kanssa harjoitellaan erilaisia elämänhallintaan ja lapsen hoitoon liittyviä tilanteita ensikotijakson aikana. Jakso kestää keskimäärin 1-6kk ja myös isät osallistuvat työskentelyyn mahdollisuuksien mukaan. Ensikoti tekee yhteistyötä sosiaalitoimen, etenkin lastensuojelun, sekä äitiys- ja lastenneuvolan kanssa.

8 8 Turvakoti tarjoaa turvapaikan perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa kohdanneille tai sen uhkaa kokeville perheille. Turvakodin asiakkaat ovat pääasiassa naisia, jotka tulevat turvakotiin joko yksin tai lastensa kanssa. Turvakoti tekee tiivistä yhteistyötä avopalvelupiste Avokin kanssa, missä tehdään kriisityötä naisen, lapsen ja miehen kanssa. Turvakoti tarjoaa myös valvottujen olosuhteiden tapaamispaikan etävanhemmille ja heidän lapsilleen. Avopalvelu AVOKKI auttaa ja tukee perhe- ja lähisuhdeväkivallan kokijoita, näkijöitä ja tekijöitä. Se tukee myös perheitä erotilanteissa ja vanhemmuuteen liittyvissä solmukohdissa. Avopalvelutoimintaa rahoittaa Raha-automaattiyhdistys. Toimintamuotoina käytetään yksilö-, pari- ja perhetapaamisia ja avopalvelutoimintaan kuuluu verkostotyö eri toimijoiden kanssa. (Vaasan ensi- ja turvakoti Vasa mödra- och skyddshem r.y., toimintakertomus) 2.3 Varhaiskasvatus ja päivähoito Varhaiskasvatuksella tarkoitetaan päivähoitoa, perhepäivähoitoa, esiopetusta, koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa sekä avointa varhaiskasvatusta. Varhaiskasvatus- ja päivähoitopalvelut ovat kodin ohessa toinen keskeinen kehitysyhteisö ja ympäristö lapsuusiässä ja ne toimivat myös keskeisenä osana ehkäisevää lastensuojelua. Ehkäisevää lastensuojelua toteutetaan varhaiskasvatuksen arjessa lapsen tuen tarpeen eri vaiheissa. Varhaiskasvatus määritellään myös pienten lasten elämänpiireissä tapahtuvaksi kasvatukselliseksi vuorovaikutukseksi ja sen tavoitteena on edistää lasten tasapainoista kasvua, kehitystä ja oppimista. Varhaiskasvatus onkin tavoitteellista vuorovaikutusta ja yhteistoimintaa, jonka keskiössä on hoito, kasvatus ja opetus. Jotta varhaiskasvatus onnistuu ja on merkityksellistä lapsen kannalta, tarvitaan vanhempien ja kasvatuksen ammattilaisten kiinteää yhteistyötä. ( STM 2002;9, Stakes 2003/2005, Varhaiskasvatusta toteutetaan yhteistyössä vanhempien kanssa. Keskeistä onkin, että lapsen tuen tarve arvioidaan yhdessä vanhempien ja varhaiskasvatuksesta vastaavan henkilöstön kesken. Lapsi voi tarvita tukea fyysisen, tiedollisen, taidollisen, tunne-elämän tai sosiaalisen kehityksen osa-alueilla, tai tilanteissa, joissa hä-

9 9 nen kasvuolosuhteet ovat vaarantuneet. Varhaiskasvatuksen tukitoimet aloitetaan heti, kun tuen tarve on havaittu ja siitä on keskusteltu vanhempien kanssa. Tarvittaessa lapselle voidaan tehdä lisätutkimuksia ja kartoittaa erityisen tuen tarvetta, jolloin varhaiskasvatushenkilökunnan ja vanhempien arvion lisäksi voidaan pyytää muita asiantuntijalausuntoja. Tavoitteena onkin aina estää lapsen tuen tarpeen kasautuminen ja pitkittyminen. Varhainen tuki on osa varhaiskasvatuksen perustehtävää ja siihen liittyy ennaltaehkäisevä, lapsen kasvun ja kehityksen riskitekijöihin kiinnittyvä näkökulma. Varhaiseen tukeen liittyy olennaisesti moniammatillinen yhteistyö, jota varhaiskasvatus tekeekin esimerkiksi lastenneuvolan ja sosiaalitoimen kanssa. (Stakes 2003/2005, Neuvolatyö Neuvolatyö on keskeinen osa perusterveydenhuollon ennaltaehkäisevää ja terveyttä edistävää toimintaa. Neuvolapalvelut ovat ilmaisia ja vapaaehtoisia, joiden järjestämisestä kunnat vastaavat. Lastenneuvolan tehtävä on edistää alle kouluikäisten lasten ja heidän perheidensä terveyttä ja hyvinvointia, sekä kaventaa perheiden välisiä terveyseroja. Lastenneuvolassa seurataan ja edistetään lapsen fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista kasvua ja kehitystä sekä tuetaan vanhempia turvallisessa, lapsilähtöisessä kasvatuksessa ja lapsen hyvässä huolenpidossa sekä parisuhteen hoitamisessa. Neuvolassa pyritään havaitsemaan lapsiperheiden erityisen tuen tarpeet mahdollisimman varhain ja järjestämään tarkoituksenmukainen tuki ja apu. Lapsi saa neuvolassa rokotusohjelmaan kuuluvat rokotukset. Neuvolatyössä olennaista on myös terveysneuvonta, jonka avulla pyritään tukemaan lapsen ja perheen kokonaisvaltaista hyvinvointia, lapsen kasvua ja kehitystä, sekä lapsen ja vanhempien välistä vuorovaikutusta. Tarvittaessa neuvolapalvelut tekevät yhteistyötä muiden kunnan eri toimijoiden, kuten päiväkodin, sosiaalitoimen, kotipalvelun ja erikoissairaanhoidon kanssa. (

10 Nykytilan kartoitus Projektin alkaessa kaikille yhteistyökumppaneille tehtiin nykytilan kartoitus, jossa tarkasteltiin sen hetkistä yhteistyötä ja sen toimivuutta eri tahojen välillä. Myös yhteistyön kehittämiskohteita kartoitettiin. Niitä menetelmiä ja työtapoja, joita ammattilaiset käyttävät perheiden elämäntilanteen, tuen tarpeen ja hyvinvoinnin kartoittamiseen tarkasteltiin myös alkukartoituksessa. Keskeistä nykytilan kuvauksessa oli myös huolen puheeksi ottaminen ja varhaisen tuen tarpeen tunnistaminen eri työmuodoissa. Kyselyssä nousi esiin myös perheväkivallan ja kuritusväkivallan tunnistaminen ja puheeksi ottaminen. Alkukartoituksen perusteella moniammatillinen yhteistyö koettiin suurimmalta osin toimivaksi. Haasteeksi lähes kaikki toimijat kokivat yhteistyön sosiaalihuollon ja erityisesti lastensuojelun kanssa, mutta tähän yhteistyöhön emme paneutuneet tässä projektissa, koska kyseessä oli nimenomaan ehkäisevä lastensuojelutyön hanke ja mukana yhteistyössä ei ollut lastensuojeluviranomaisia lainkaan Moniammatillinen yhteistyö ja sen kehittäminen Alkukartoituksessa tarkasteltiin eri ammattiryhmien näkemyksiä verkostoiden toimivuudesta eri toimijoiden välillä sekä yhteistyötä, sen sujuvuutta ja sen mahdollisia puutteita ja ongelmakohtia. Pääpiirteittäin koettiin, että yhteistyö eri ammattiryhmien välillä toimii moitteettomasti ja luontevasti. Yhteistyö neuvolan ja päiväkodin välillä koettiin kohtalaiseksi ja erityisesti varhaiskasvatuksen henkilökunta oli innokas kehittämään yhteistyötä ja lisäämään sitä. Päiväkodin työntekijät kokivat usein, että saavat harvoin yhteydenottoja neuvolasta ja että he saavat hyvin vähän informaatiota liittyen lasten terveyteen ja hyvinvointiin. Esitimme ohjausryhmässä muutamia kehittämisideoita yhteistyön tueksi, joista ohjausryhmän tuella saatiin jokunen käytäntöönkin. Haasteeksi koettiin muun muassa 3-vuotiaiden lasten kohdalla lomakkeiden kulkeutuminen eri toimijoiden välillä. Lomakkeiden palautuminen on vanhempien vastuulla, jolloin valitettavan usein lomakkeet eivät kulkeudu kaikkien toimijoiden tietoon. Ehdotettiin, että mi-

11 11 käli päivähoidossa on jotain erityistä havaittu lapsen tai perheen kohdalla, mahdollisesti riskitekijöitä lapsen kasvun ja kehityksen etenemisessä, pyydettäisiin huoltajalta lupa lähettää lomake suoraan neuvolaan ja vastaavasti myös neuvolasta päiväkotiin. Näin tieto kulkeutuisi mutkattomammin. Sekä varhaiskasvatuksen että neuvolan työntekijät toivoivat saavansa osallistua kutsuttuina perheitä koskeviin moniammatillisiin yhteistyöpalavereihin. Ehdotettiin myös nimetöntä konsultointi mahdollisuutta puolin ja toisin toimijoiden välissä. Vaasan ensi- ja turvakoti sekä Avokki olivat hankkeen alkaessa melko vieraita monelle toimijalle. Heidän toiminnastaan pyydettiin infotilaisuuksia sekä ammattilaisille että lapsiperheille, mutta myös koulutusta perhe- ja lähisuhdeväkivallasta, sen tunnistamisesta ja puheeksi ottamisesta, sekä kuritusväkivallasta toivottiin. Myös tutustumiskäyntejä toivottiin. Kokonaisuudessaan yhteistyön kannalta toivottiin entistä avoimempaa ja konsultoivampaa linjaa sekä yhteistyön kehittämistä Työtavat lapsiperheiden hyvinvoinnin tukemisessa Alkukartoituksessa todettiin, että varhaiskasvatuksessa sekä neuvolassa on jo olemassa olevia hyviä käytäntöjä perheen hyvinvoinnin tukemiseen, mutta resurssit ja taito ottaa puheeksi vaikeita asioita saattaa monen ammattilaisenkin kohdalla olla haaste. Hyviksi käytännöiksi kuvattiin vasu-keskustelut (varhaiskasvatussuunnitelma-keskustelu vanhempien kanssa) sekä huolen kaavake. Neuvolassa käytetään lukuisia erilaisia kaavakkeita, mutta toisinaan niiden sisältö jää kovin pintapuoleiseksi, eikä keskustelua synny niiden pohjalta vanhempien kanssa. Perheiden kriisien tunnistaminen lyhyellä neuvolakäynnillä koettiin haastavaksi. Ensi- ja turvakodissa on käytössä tulohaastattelu, jonka perusteella saadaan kattava kuva perheen tilanteesta ja väkivallan käytöstä kodissa. Ensi- ja turvakodissa jokaisella asiakkaalla on myös omaohjaaja, joka vastaa asiakasprosessista jakson

12 12 aikana. Avokissa perheiden tilanteiden kartoitukseen on käytössä erinäisiä menetelmiä riippuen siitä, millainen kriisi perheellä / asiakkaalla on. Jokaisen toimijan kohdalla haasteeksi nousi lapsen huomioiminen ja suoranaisesti lapseen kohdistuvan ja lapsen kanssa tehtävän hyvinvoinnin tukeminen. Vanhempien tukeminen oli useasti keskeisempää ja siihen on olemassa olevia keinoja ja käytännön ohjeita enemmän Huolen puheeksi ottaminen vanhempien ja henkilökunnan kanssa Huolen puheeksi ottaminen varhaiskasvatuksessa ja neuvolassa koettiin toisinaan melko vaikeaksi, koska aiheet saattoivat olla hyvin arkaluonteisia, oikeita tapoja puheeksi ottamiseen ei välttämättä ole työntekijöillä, eikä toisaalta haluta rikkoa hyvää hoitosuhdetta perheen kanssa tai loukata perhettä ottamalla haastavia asioita puheeksi. Toisaalta vanhemmilta kysyttäessä he kuitenkin useimmiten toivoivat sitä, että tuttu hoitaja tai neuvolan työntekijä kysyisi vaikeistakin asioista, jolloin niistä olisi helpompi itse puhua. Työntekijät taas kokivat, että heidän on helpompaa ottaa huolenaiheet puheeksi, mikäli vanhemmat itse tuovat ne ensin esiin. Vanhemman vähättelevä tai negatiivinen asenne huolta kohtaan vaikutti tilanteeseen ja puheeksi ottamiseen tehden siitä vaikeampaa. Huolen puheeksi ottaminen on konkreettista turvakodissa ja Avokissa ja siellä asioista puhutaan aina asioiden varsinaisilla nimillä niin lasten kuin aikuistenkin kanssa Lisäkoulutuksen tarve ja kehityskohteet Alkukartoituksessa selvitettiin myös tarvetta lisäkoulutukselle liittyen perhe- ja lähisuhdeväkivaltaan, kuritusväkivaltaan, erilaisten kriisien tunnistamiseen ja huolen puheeksi ottamiseen, sekä lapsen hyvään kohtaamiseen. Varhaiskasvatushenkilökunta koki tarvetta lisäkoulutukselle suuresti. Varhaiskasvatuksesta oltiin myös kiinnostuneita järjestämään koulutustilaisuuksia ja infoja vanhemmille. Terveystoimen tarve ei ollut yhtä suuri, mutta osa terveydenhoitajista kuitenkin koki tarvitsevansa tietoutta, minkä vuoksi yleisiin koulutuksiin myös terveystoimen henkilöstöllä oli mahdollisuus osallistua. Turvakodin työntekijät kokivat kaipaa-

13 13 vansa yhdenmukaista koulutusta lapsen kanssa tehtävään työhön, sekä myös lisäresursseja lapsityöhön. Yli 1-vuotiaiden lapsiperheiden kotiin tehtävästä työstä koettiin olevan suuri pula Vaasan alueella. Vauvaperheille on apua enemmän tarjolla niin ensikodissa kuin kaupungin sosiaali- ja terveystoimesta, mutta leikki-ikäisten lasten perheille koettiin olevan vähän konkreettista apua kriisiytyvissä tilanteissa. Ainoaksi vaihtoehdoksi koettiin lastensuojelu. 3 HANKKEEN TOTEUTUMINEN KÄYTÄNNÖSSÄ Vanhemmuustyö ja perheiden tuen tarpeen tunnistaminen riittävän varhaisessa vaiheessa on ennaltaehkäisevän lastensuojelutyön keskeisimpiä tarkoituksia. Lapsen kohtaaminen, vuorovaikutus perheen kanssa ja vanhemmuuden tukeminen edellyttävät saumatonta yhteistyötä perheen kanssa toimivien eri ammattiryhmien välillä. Tutkimusten mukaan lapsilähtöinen kasvatustapa edistää lapsen kasvamista yhteiskuntaan ja sen vaatimuksiin sopeutuvaksi. Tämän kasvatuksen perustana on vanhempien hyvä keskinäinen suhde, lapsen hyvä suhde molempiin vanhempiin, sekä emotionaalisen tuen antaminen, tarpeellisten rajojen asettamisen ja lapsen tarpeisiin vastaamisen. Lapsilähtöinen kasvatus on merkittävä voimavara lapsen elämässä ja edistää tasapainoista psyykkistä kasvua ja kehitystä ja vaikuttaa positiivisesti lapsen itsetunnon kehittymiseen. Toisaalta aikuisten tarpeista ja mielialoista ohjautuva kasvatus on riskitekijä lapsen yhteiskuntaan sopeutumisen kannalta. Aikuislähtöinen kasvatus sisältää vähän lapsen huomioonottamista ja vuorovaikutusta lapsen kanssa. Se on epäoikeudenmukaista ja välinpitämätöntä käyttäytymistä lasta kohtaan. (Rönkä & Kinnunen, 2002, 16-18) Projektin edetessä keskeiseksi teemaksi nousi kuritusväkivalta ja vanhemman aggression hallinta kasvatustilanteissa sekä kannustava ja lasta kunnioittava vuorovaikutus. Toisaalta myös perheen turvallisuus, perhe- ja lähisuhdeväkivalta, sekä

14 14 tunne- ja turvataidot olivat erittäin keskeisiä aiheita koko projektin läpi. Näitä aiheita käsiteltiin eri tavoin sekä ammattilaisten, vanhempien että lasten kanssa. 3.1 Koulutukset ammattilaisille ja sosiaali- ja terveysalan opiskeijoille Projektin aikana ammattilaisille ja sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille järjestettäviä koulutuksia oli useita. Hankkeen aikana projektityöntekijä kävi sekä lastenneuvoloiden että äitiysneuvoloiden työkokouksissa kertomassa ensi- ja turvakodin sekä Avokin toiminnasta, kriteereistä ohjata perheitä kyseisen avun piiriin ja toisaalta tiedustelemassa työntekijöiden koulutustarpeita hankkeen aihepiireihin liittyen. Terveyspalveluiden työntekijöitä kutsuttiin laajasti kaikkiin Vaasan ensi- ja turvakoti ry:n järjestämiin seminaareihin ja koulutuksiin ja heille tarjottiin myös räätälöityjä infotilaisuuksia heidän tarpeensa mukaan. Valitettavasti terveystoimen osallistuminen hankkeeseen jäi hyvin pintapuoleiseksi. Varhaiskasvatuksen henkilökunta oli aktiivinen yhteistyökumppani hankkeen ajan. Muutamissa päiväkodeissa järjestettiin sekä henkilökunnalle koulutustilaisuuksia liittyen perhe- ja lähisuhdeväkivaltaan, kuritusväkivaltaan, tunnistamiseen, puheeksi ottamiseen, ja kannustavaan vuorovaikutukseen liittyen. Projektityöntekijä vieraili myös henkilökuntien kehittämispäivissä tiedottamassa ensi- ja turvakodin sekä Avokin toiminnasta ja palveluista. Perhepäivähoitajille ja perhepäivähoidonohjaajille järjestettiin yhteistyössä Vaasan kaupungin lastensuojelun kanssa muutama koulutustilaisuus liittyen edellä mainittuihin aiheisiin. Myös perusopetuksen henkilökunta oli kiinnostunut kyseisistä aiheista ja muutamassa koulussa käytiin pitämässä tiedotustilaisuus opettajille ja koulun muulle henkilökunnalla (kuraattorit, terveydenhoitajat, koulunkäynninavustajat). Sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille järjestettiin heidän opettajien kiinnostuksesta luentoja ja tiedotustilaisuuksia vastaaviin aiheisiin liittyen, kuten ammattilaisillekin. Opiskelijoilla oli myös mahdollisuus käydä tutustumassa ensi- ja turvakodin sekä Avokin toimintaan koulutusten yhteydessä. Näin he saivat laajemman kuvan yhdistyksen toiminnasta ja väkivalta-ilmiöstä. Yhteistyössä tehtiin myös kaksi

15 15 opinnäytetyötä projektin aihealueisiin liittyen: Tunne- ja turvataitokasvatus vaasalaisissa päiväkodeissa toteutus, merkitys ja tarve (Ida-Maria Annalla & Henni Metsänranta) ssekä Kotona koettu kuritusväkivalta päivähoidon haasteena kartoitus varhaiskasvattajien kyvystä kohdata kuritusväkivaltaa kokenut lapsi (Amanda Mäkiranta). Projektityöntekijä osallistui myös ensi- ja turvakodin kansalaistoimintaan kouluttamalla vapaaehtoisia lastenhoitajia sekä raskaustukihenkilöitä eli doulia. Perheille järjestettäviä kansalaistoiminnan tapahtumia, kuten kesäjuhla ja lapsen oikeuksien päivän te ta, sekä vapaaehtoistyöntekijöiden te toja järjestettiin yhteistyössä ensi- ja turvakodin sekä Avokin työntekijöiden kanssa. 3.2 Perheille tarjottava tuki Projektin aikana perheille tarjottiin tukea sekä ryhmätoimintana että yksilö- ja perhetyöskentelynä. Projektityöntekijä jalkautui erilaisiin kolmannen sektorin ja kunnan järjestämiin vanhempi-lapsi-ryhmiin, perhekahviloihin, seurakunnan järjestämiin ryhmiin, avoimiin päiväkoteihin ja päiväkotien ja koulujen vanhempainiltoihin. Projektityöntekijä vieraili myös monikulttuuristen perheiden kohtaamispaikassa pitämässä sekä työntekijöille että vanhemmille keskustelutuokioita ja infotilaisuuksia. Yhteistyössä avopalveluohjaajan kanssa osallistuttiin myös kongolaisille perheille tarkoitettuun kotouttamiskoulutukseen pitämällä te ta liittyen lapsen kasvatukseen ja perheen turvallisuuteen suomalaisessa yhteiskunnassa. Ryhmissä keskusteltiin ja toiminnallisten menetelmien avulla paneuduttiin perheiden turvallisuuteen liittyviin asioihin, kuten kuritusväkivaltaan, perheväkivaltaan, vanhemman aggression hallintaan lapsen kanssa, sekä kannustavaan vuorovaikutukseen. Vierailemalla ryhmissä tavoiteltiin mahdollisimman laajasti kaikkia lapsiperheitä riippumatta heidän sosiaalisesta statuksestaan. Yhteistyössä päiväkotien ja koulujen kanssa järjestettiin vanhemmuuden tukemiseen ja perheen turvallisuuteen liittyviä koulutus- ja infotilaisuuksia. Neuvolan kautta järjestettiin myös perhevalmennusta liittyen perheen turvallisuuteen ja vuorovaikutukseen taaperoikäisen / leikki-ikäisen kanssa ilman aggression käyttöä.

16 16 Perhevalmennukset oli tässä kohdin kohdennettu yli vuoden ikäisten lasten vanhemmille. Projektityöntekijä vieraili myös Leijonaemot ry:ssä (erityislasten vanhempien vertaisryhmä) pitämässä luennon perheen turvallisuuteen liittyen ja yhteistyössä ADHD-yhdistyksen kanssa järjestettiin perheleiri, missä projektityöntekijä oli yhtenä kouluttajana vanhemmille ja järjesti turvataitokasvatusta lapsille. Vaasan Vankilan kanssa järjestettiin yhteistyössä isien ryhmä vankilassa oleville isille. Ryhmän tavoitteena oli isyyden ja vanhemmuuden vahvistaminen vankilassa oleville etäisille. Viimeisen toimintavuoden aikana järjestettiin myös yhteistyössä aikuissosiaalityön kanssa Kannustavan vuorovaikutuksen ICDP-ryhmä äideille. Ryhmä kokoontui Avokissa yhteensä 8 kertaa. Projektityöntekijä tapasi projektin aikana yhteensä 11 perhettä, jotka kävivät vanhemmuuden tukemisen tapaamisilla Avokissa yksilö- tai paritapaamisilla. Haasteina näillä perheillä oli kuritusväkivallan käyttö, aggression hallinta lapsen kanssa, rajojen asettamisen haasteet ja haastava vuorovaikutus lapsensa kanssa. Projektityöntekijä kävi tapaamassa myös turvakotijaksolla olevia lapsia ja vanhempia tehden tunne- ja turvataitokasvatusta sekä vanhemmuuskeskusteluita perheiden kanssa. 3.3 Lapsiryhmätyöskentely Projektin keskeisin toimintamuoto oli tunne- ja turvataitojen opettaminen sekä varhaiskasvatusikäisille että alakouluikäisille lapsille. Tunne- ja turvataitoharjoitteita tehtiin koko hankkeen ajan ja ne osoittautuivat erittäin tärkeiksi ja hyödyllisiksi menetelmiksi, kun lapset opettelevat tunnistamaan erilaisia tunteita ja kertomaan omista tuntemuksistaan. Projektin aikana tavattiin yhteensä noin 1300 lasta, joista osa useamman kerran tunne- ja turvataitokasvatustunneilla ja osa kouluilla järjestettävissä teemapäivissä. Projektin aikana koululaisille järjestettiin lapsen oikeuksiin ja lapsen turvallisuuteen liittyviä teemapäiviä kolmella eri peruskoululla, yhteensä kuusi (6) tilaisuutta. Näissä tilaisuuksissa mukana olivat koulun 1-6- luokkalaiset oppilaat sekä heidän opettajansa.

17 Tunne- ja turvataidot Tunnetaidot ovat kykyä kohdata, ymmärtää, ilmaista ja kanavoida tunteita. Tunnetaidot ovat toimivan arjen ja vuorovaikutuksen kulmakivi, joita tarvitaan oman itsen ja toisten kanssa. Ne auttavat myös hankalien elämäntilanteiden kanssa. Tasapainoinen tunne-elämä ei tarkoita pysyviä hyviä ja positiivisia tunteita eikä positiivista ajattelua. Se tarkoittaa kykyä säädellä eli tunnistaa, käsitellä ja ilmaista tunteita niin, ettei joudu tunteiden takia itsensä tai toisten kanssa jatkuviin vaikeuksiin. Kykyä tunnistaa, ilmaista ja arvioida tunteita voi kehittää kasvatuksen avulla. Tunnetaitojen opettelussa on Suomessa käytössä useita menetelmiä. Esimerkiksi Askeleittain, Muksuoppi, Vastuunportaat, Tunnemuksu ja Mututoukkamenetelmillä lapsille voidaan opettaa yhteistä tapaa puhua tunteista ja harjoitella toivottua käyttäytymistä sosiaalisissa tilanteissa. Turvataitokasvatus taas edistää lapsen tervettä itseluottamusta, kaveritaitoja ja uskoa omiin taitoihin selviytyä pelottavassakin tilanteissa. Turvataitokasvatuksella pyritään tukemaan lapsen omaa ajattelua, miten eri tilanteissa tulisi toimia. Tärkeää on lapsen kannustaminen ja oman ajattelun vahvistaminen, omien rajojen oppiminen, taito puolustaa itseään. Keskeistä turvataitokasvatuksessa on että lasten valmiudet toimia hankalissa tilanteissa, kuten kiusaamis-, ahdistelu-, väkivalta- ja erotilanteissa lisääntyvät. Pelottelun sijaan tarkoitus on rohkaista elämässä tarvittavien taitojen oppimiseen omista yksilöllisistä lähtökohdista käsin. Yksi turvataitokasvatuksen keskeisisä tavoitteita on ohjata lapsi kertomaan huolenaiheistaan turvalliselle aikuiselle. Erityisesti lapsiperheiden vanhempien sekä lasten tulisi saada tukea ja opastusta lapsen turvataitojen tukemisessa. (Lajunen ym., 2005, 14, Perheen aika, 2013, Taskinen, 2005, 8). 3.5 Tunne- ja turvataitoharjoitteet: käynnit 1-5 Hankkeen alussa suunnittelin 4-6-vuotiaille päiväkotilapsille soveltuvat viisi käyntiä, joiden tarkoituksena oli opettaa ja vahvistaa tunne- ja turvataitoja. Ennen kuin aloitin tunne- ja turvataitojen opettamisen lapsiryhmissä, kävin tutustumassa jokaiseen ryhmään etukäteen. Näin sain hieman käsitystä siitä, millaisia lapsia

18 18 ryhmässä on, mitkä ovat heidän kielelliset ja sosiaaliset valmiudet ja kuinka ryhmädynamiikka toimii. Keskustelin myös lastentarhanopettajan ja ryhmän lastenhoitajien kanssa ryhmän erityistarpeista ja mahdollisista ongelmista. Koululaisryhmät aloitettiin hankkeen ensimmäisen toimintakauden lopussa, erään vaasalaisen koulun pyynnöstä. Kyseisessä alakoulussa oli esiintynyt jonkin verran koulukiusaamista ja muita sosiaalisia ongelmia parissa eri luokassa, ja muutamat oppilaat olivat ottaneet esille turvattomuuden ja pelon vanhempien alkoholin käyttöön ja lasten yksinoloon liittyen. Näiden syiden perusteella järjestettiin koko koululle infotilaisuus perheen turvallisuuteen, lapsen oikeuksiin ja turvataitoihin liittyen. Koulutuksen tarkoituksena oli vahvistaa lasten tietämystä siitä, mistä he voivat hakea apua turvattomissa tilanteissa, millainen vanhemman käytös on sallittua ja mikä ei, sekä kerrottiin koululaisille niistä eri tahoista, jotka auttavat perheitä ongelmatilanteissa. Tämän jälkeen aloitin tunne- ja turvataitokasvatuksen 3.luokkalaisten kanssa, sekä 5.luokkalaisista kootun poikaryhmän kanssa. Käyntien tarkoituksena oli sekä opettaa tunne- ja turvataitoja että vahvistaa lasten sosiaalisia taitoja ja vähentää kiusaamistilanteita luokassa. Käynnit päiväkotiryhmissä ja kouluissa suunniteltiin sisällöltä lähes samanlaisiksi. Eroavaisuutta tuli siinä, millä tavoin eri asioita voitiin käsitellä lapsen iästä riippuen, millaisia tehtäviä kunkin ikäiset lapset osasivat tehdä ja esimerkiksi koululaisilla voitiin täytättää erilaisia kyselylomakkeita, joiden avulla saatiin kunkin lapsen tilanteesta arvokasta tietoa ilman, että lapsen tarvitsi pelätä leimaantuvansa ryhmässä. Käynnit toteutettiin noin kerran viikossa, päiväkodissa toisinaan kahden viikon välein. Viimeinen käynti oli ns. jälkikäynti, jonka tarkoituksena oli kartoittaa ryhmän nykytilaa ja sitä, millaisena lapset olivat kokeneet tunne- ja turvataitojen harjoittelemisen. Käynnillä keskusteltiin myös ryhmän hoitajien tai opettajien kanssa ryhmän tilanteesta verrattuna aikaisempaan. Jokainen käynti kesti noin tunnin ja ryhmäkoko vaihteli 6-12 lapseen. Yleensä päiväkotiryhmä tai luokka

19 19 jaettiin kahteen, jolloin työskentely oli selkeästi helpompaa, kun ryhmäkoko oli mahdollisimman pieni. Lapset jaksoivat melko hyvin keskittyä tunnin ajan, tosin nuorimpien lasten kohdalla aikaa täytyi hieman lyhentää riippuen siitä, kuinka paljon tehtävät vaativat keskittymistä Käynti Ensimmäisen käynnin tarkoituksena oli tutustua toisiimme ja oppia nimeämään erilaisia tunteita. Aluksi mietimme yhdessä lasten kanssa, millaisia tunteita ihminen voi tuntea. Lapset muistelivat erilaisia tilanteita, milloin he ovat olleet iloisia, surullisia, onnellisia, vihaisia, pelokkaita jne. Seuraavassa harjoituksessa käytin apunani Nallekortteja; jokainen lapsi sai valita lattialle levitetyistä korteista yhden nallen kuvan ja kuvailla kortin avulla, millainen päivä hänellä oli edellispäivänä ollut. Keskeistä oli, että lapsi nimeäisi erilaisia tunteita, joita hän oli edellispäivänä tuntenut ja osaisi kertoa, miksi näin oli tapahtunut. Kävimme myös läpi yhdessä ne Nallekortit ja niissä esiintyvät tunteet, jotka jäivät käyttämättä. Myös jokainen ryhmässä ollut aikuinen valitsi oman kortin ja kertoi omasta päivästään. Tämän jälkeen lapset vielä jakoivat katselemansa Nallekortit iloisiin ja surullisiin kortteihin. Seuraavaksi keskustelimme siitä, mitä on turvallisuus, kuka on turvallinen aikuinen ja miltä turvallisuus lapsesta tuntuu. Mietimme myös, millaisessa tilanteessa lapsella on ollut turvatonta tai hän on pelännyt. Tämän jälkeen jokainen lapsi etsi itselleen rauhallisen paikan, sulki silmänsä ja kuunteli ohjeita siitä, minkälainen turvallinen paikka voi olla. Taustalla soi rauhallinen musiikki. Tämän jälkeen lapsi piirsi äsken kuvittelemansa turvapaikan ja kertoi siitä muille ryhmäläisille. Lopuksi teimme vielä yhteiset turvaohjeet jokaiselle lapselle kotiin vietäväksi. Turvaohjeissa oli paikka äidin ja isän nimelle ja puhelinnumerolle ja lapsi sai kotona täyttää lapun yhdessä vanhemman kanssa. Mietimme myös jokaisen lapsen kohdalla, kuka on turvallinen aikuinen esimerkiksi naapurissa tai kuinka lapsi toimii esimerkiksi mennessään hukkaan äidiltä supermarketissa.

20 20 Koululaisryhmässä lapset täyttivät myös Tunteet ja mieliala- lomakkeen, jonka avulla käsiteltiin elämän eri tilanteita ja niihin liittyviä tunteita vielä seuraavalla käynnillä Käynti Toisen kerran tarkoituksena oli jutella huolista ja murheista. Päiväkotiryhmissä mietittiin ensin sitä, mitä kyseiset adjektiivit ja tunteet tarkoittavat ja pitävät sisällään ja millaisissa tilanteissa lapset ovat olleet huolestuneita tai murehtineet jotain asioita. Vahvuuskorttien avulla mietimme niitä ominaisuuksia lapsessa, jotka ovat auttaneet lasta selviytymään epämiellyttävästä tai vaikeasta tilanteesta. Mietimme yhdessä myös erilaisia keinoja, joita lapsi voi käyttää tuntiessaan olonsa surulliseksi, murheelliseksi tai huolestuneeksi. Tällaisia voivat olla esimerkiksi vanhemman syliin hakeutuminen, satujen lukeminen, piirtäminen, mukava tekeminen, toisten auttaminen jne.) Koululaiset piirsivät käden ääriviivat ja kirjoittivat jokaiseen sormeen yhden tilanteen, jossa ovat olleet murheellisia tai huolestuneita, tai yhden asian, joka on aiheuttanut heille huolia tai murheita. Tämän jälkeen mietimme yhdessä, mistä näihin tilanteisiin voi hakea apua ja kuinka tilanteista voi selviytyä. Tärkeää oli myös löytää vahvuuksia, hyviä ja mukavia ominaisuuksia itsestään. Koululaisten kanssa teimme tähän liittyvän harjoitteen Turvataitoja lapsille kirjasta (s. 82). Koululaisten kanssa katsoimme myös vanhempien alkoholin käyttöön liittyvän videoklipin, jossa nuori poika on hyvin huolissaan isän alkoholin käytöstä. Keskustelimme myös niistä tunteista, mitä pojalla mahtoi olla, sekä mietimme, mitä vastaavanlaisessa tilanteessa olisi hyvä tehdä. Viimeisenä harjoituksena teimme koululaisten kanssa vihreän ja punaisen valon kosketuksen tehtävän Turvataitoja lapsille kirjasta (s. 159). Päiväkodissa luin lapsille sadun Martti Murehtijasta (Anthony Brown) ja tämän jälkeen askartelimme huolinuket. Huolinukkeen liittyy myös runo, jonka lapset saivat kopioituna mukaansa.

21 Kerta Kolmannella kerralla käsittelimme lasten kanssa pelkoa ja pelon tunteen hallitsemista. Keskustelimme siitä, kuinka jokainen ihminen joskus pelkää jotain, ja että pelkoa on erilaista: jännittävää ja hyvää pelkoa, vaaratilanteisiin liittyvää pelkoa tai jännittämistä. Mietimme sitä, miksi toisinaan on myös hyvä kohdata pelko, kuten koulunaloitus tilanteessa tai uutta harrastusta aloittaessa. Kun huomaa pelosta huolimatta pystyvänsä toimimaan tilanteissa ja pärjäävänsä, huomaa voittavansa pelon ja selviävän tilanteista. Pohdimme myös niitä tilanteita, milloin pelko on hälytysmerkki jostain vaarallisesta asiasta. Se voi olla myös lapselle myös merkki siitä, että on aika kertoa luotettavalle aikuiselle peloista ja omista tunteistaan. Pohdimme lasten kanssa niitä asioita, jotka pelottavat lapsia. Useimmat lapset nimesivät pelon aiheuttajiksi pimeän, yksinolon, kummalliset äänet, möröt ja kummitukset, painajaisunet sekä jotkut tv-ohjelmat. Joku lapsista uskalsi myös mainita, että häntä pelottaa silloin kun vanhemmat riitelevät. Koululaisten pelot liittyivät myös kiusaamiseen ja luokkatilanteisiin. Tämän jälkeen pohdimme Tunnetaitoja-kirjassa s. 85 olevaa kuvaa, jossa vanhemmat riitelevät ja lapsi makaa sängyssään uninallen kanssa kädet korvillaan. Pyysin lapsia kuvailemaan tilannetta ja miettimään, mitä lapsi voisi kyseisessä tilanteessa tehdä. Lapset piirsivät myös kehonkarttaan ne kohdat, joissa pelko tuntuu. Useimmat lapset värittivät vatsan ja päänalueen, jotkut myös jalat ja kädet. Mietimme yhdessä tämän jälkeen, mitä lapsi voi tehdä kun häntä pelottaa. Voiko hän kertoa vanhemmilleen, päiväkodin hoitajalle tai opettajalle tunteistaan? Onko hänellä joku muu turvallinen aikuinen, jonka kanssa voi jutella? Tuntuuko lapsesta siltä, että vanhemmilla on aikaa kuunnella häntä ja keskittyä lapsen asioihin? Lopuksi päiväkoti-ikäisille luin sadun Urhea pikku Nalle, joka käsittelee perheväkivaltaa ja vanhempien riitelyä ja tämän jälkeen keskustelimme kirjasta. Koululaiset saivat vielä täyttää tehtävän punaisen ja vihreän valon kosketuksesta, eli niistä tilanteista, joissa tietyt kuvat heidän mielestään ovat joko suotavia tai epäsuotavia.

22 Kerta Viimeisen kerran teemana oli ystävyys ja kaverisuhteet, sekä kiusaaminen. Aluksi leikimme lasten kanssa Rikkinäinen puhelin -leikin, jossa yksi lapsista keksii mukavan lauseen, jonka kuiskaa vierustoverilleen. Tätä kuiskaamisketjua jatketaan läpi koko ryhmän ja viimeisenä oleva sanoo kuulemansa ääneen. Leikissä on hauskaa se, että usein lause muuttuu matkan varrella kuiskattaessa ja siitä voi tulla hassukin lause. Yhteishengen luominen ja ryhmään kuulumisen tunne paranevat tällaisten leikkien avulla, koska kaikki lapset osallistuvat leikkiin, eikä vierustoveriaan voi valita. Leikin jälkeen keskustelimme siitä, mitä on ystävyys ja kaveruus, ja sitä, miten päiväkoti- tai kouluryhmässä ilmapiiriä ja yhteishenkeä voidaan parantaa. Juttelimme kuvien avulla kiusaamisesta ja toisen huomioon ottamisesta. Mietimme myös sitä, mitä on härnääminen ja kiusoittelu ja pohdimme sitä, että leikin tiimellyksessä voi sattua härnäämistilanteita ja kuinka lapsi voi niihin reagoida. Opettelimme yhdessä puolustautumista ja toisen puolustamista. Harjoittelimme myös riitelyn kolme sääntöä: 1. Kun riidellään, ketään ei saa satuttaa. 2. Kun riidellään, mitään ei saa rikkoa. 3. Kun riidellään, itseään ei saa satuttaa. Tämän jälkeen leikimme kehutuoli-leikin, jossa jokainen on vuorollaan piirin keskellä kehuttavana ja toiset keksivät hänestä positiivisia ja mukavia asioita, kuten missä hän on hyvä, miksi hän on hyvä kaveri jne. Lopuksi lapsille luettiin satu Ollaanko kuitenkin kavereita (Sylvia Schopf & Manfred Tophoven) Käynti Jälkikäynti Jälkikäynti toteutettiin muutaman viikon kuluttua viimeisestä harjoituskerrasta. Käynnin tarkoituksena oli kysellä sen hetkiset kuulumiset lapsiryhmästä ja saada palautetta sekä ryhmän ohjaajalta (lastentarhanopettajat, lastenhoitajat, opettajat) että lapsilta itseltään ryhmätyöskentelystä. Koululaiset täyttivät palautekyselyn kirjallisena ja päiväkotilapset kertoivat suullisesti palautetta. Jälkikäynnin aikana muistelimme myös edellisten käyntien sisältöä ja kertasimme pääteemat. Lopuksi

23 23 lapset saivat valita mieleisensä toiminnan käyntikertoihin liittyen, esimerkiksi sadun tai leikin, joka heille oli jäänyt harjoituskerroista mieleen. Useimmat ryhmät valitsivat joko sadun ystävyydestä tai kehutuoli-leikin. Lopuksi keskustelin vielä lastentarhanopettajan tai luokanopettajan kanssa ryhmän tilanteesta, onko siinä tapahtunut muutoksia ja miten tehdyt harjoitteet ovat näkyneet tai ovatko näkyneet mitenkään ryhmän toiminnassa. 3.6 Kuritusväkivalta Pieni poika oli tehnyt niin paljon tyhmyyksiä, että äiti katsoi pojan tarvitsevan kunnon selkäsaunan. Äiti lähetti pojan ulos hakemaan koivunvitsaa, joka oli tyypillinen rangaistusväline tuohon aikaan. Poika viipyi ja viipyi. Pitkän ajan päästä hän palasi itkien ja sai nyyhkytettyä: - En löytänyt mistään risua, mutta otin mukaani kiven, jolla voit heittää minua. Äiti pysähtyi järkyttyneenä ja havahtui: mitä typeryyttä hän olikaan juuri tekemässä. Hänkin alkoi itkeä oivaltaen, että poika ei ymmärtänyt tämän väkivallan tarkoitusta. Poika vain ajatteli, että jos äiti tahtoo häntä satuttaa, sen voi yhtä hyvin tehdä kivellä. Äiti ja poika itkivät hetken yhdessä. Sen jälkeen äiti asetti kiven keittiön hyllyllä itselleen muistutukseksi: seuraavan kerran kun hän suuttuisi poikaan kivi muistuttaisi häntä siitä, että lapsia ei tule kohdella väkivaltaisesti, ei omia eikä muiden. Tarina on Astrid Lindgrenin kirjoittama ja sijoittuu 1970-luvun Ruotsiin. Ruotsi oli ensimmäinen Pohjoismaa, joka kielsi kuritusväkivallan käytön laissa. Kuritusväkivalta on ollut Suomessa laissa kiellettyä vuodesta 1984 lähtien. Kuritusväkivalta on toimintaa, jolla aikuinen pyrkii fyysistä ylivoimaa käyttäen aiheuttamaan lapselle kipua tai epämukavan olon mutta ei fyysistä vammaa, rangaistakseen, tai säädelläkseen lapsen käyttäytymistä. Kuritusväkivaltaa kutsuttiin aiemmin myös ruumiilliseksi kuritukseksi tai ruumiilliseksi rankaisemiseksi. Käsite on kuitenkin harhaanjohtava, koska siitä syntyy vaikutelma, että kyse on lapsen kasvatukseen kuuluvasta menettelystä. Kuritusväkivalta on lapseen kohdistuva pa-

24 24 hoinpitelyrikosvakavuudella kuin aikuisiin kohdistuviin rikoksiin. Suurin osa lapsiin kohdistuvasta väkivallasta jää nykyisin ns. piilorikollisuudeksi. ( Sosiaali- ja terveysministeriö, 2010, 22) Tyypillisimpiä kuritusväkivallan muotoja ovat tukistaminen, piiskaaminen, luunapin antaminen, sekä läimäytykset. Myös kovakourainen käsittely ja lapsen retuuttaminen katsotaan olevan myös kuritusväkivaltaa. Fyysisen kuritusväkivallan lisäksi aikuinen saattaa käyttää psyykkistä kuritusväkivaltaa lastaan kohtaan. Tällaista jatkuvaa psykologisen aggression käyttöä, kuten huutamista, pilkkaamista, ivaamista, lapselle nauramista, lapselle kiroilua tai väkivallalla uhkailua, pidetään jopa fyysistä kurittamista vahingoittavampana tekona. (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2010, 35-37) Kuritusväkivaltaa esiintyy useissa kulttuureissa, eikä sen käyttäminen ole lainkaan sidottua perheen sosiaaliseen tai taloudelliseen statukseen. Useissa tutkimuksissa on tullut ilmi, että tietyt ominaisuudet ja ympäristötekijät kuitenkin altistavat kuritusväkivallan käytölle. Tällaisia tekijöitä ovat muun muassa se, että vanhemmat ovat itse joutuneet kärsimään kurittamisesta, heidän suhtautumisensa kuritusväkivallan käyttöön ja sen vaikutuksiin ovat positiiviset, vanhempien alhainen koulutus ja sosiaalinen tai taloudellinen status ovat heikkoja. Myös perheissä, joissa arki on hyvin stressaavaa, on päihde- tai mielenterveydenongelmia ja lapset ovat alle kouluikäisiä, on suurempi riski käyttää kuritusväkivaltaa. (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2010, 36-38) Sosiaali- ja terveysministeriö asetti vuonna 2009 työryhmän laatimaan ehdotuksen lapsiin kohdistuvaa kuritusväkivaltaa ehkäiseväksi ja vähentäväksi kansalliseksi toimintaohjelmaksi. Tämä työryhmä laati kansallisen lapsiin kohdistuvan kuritusväkivallan vähentämisen toimintaohjelman Älä lyö lasta vuosille Jotta kuritusväkivaltaa voidaan vähentää tehokkaasti, väkivallan taustalla olevat syyt täytyy tuntea. Erilaisia syitä kuritusväkivallan käyttöön kasvatuskeinona voivat olla seuraavanlaisia:

25 25 - vanhemman uupumuksen ja väsymyksen aiheuttaman itsehillinnän menettäminen - vanhemman mielenterveysongelman tai päihteiden väärinkäytön aiheuttama väkivaltainen lapsen käsittely - vanhempi ajattelee väkivallan olevan oikeutettua ja käyttää sitä johdonmukaisesti apuna kasvatuksessa Kuritusväkivalta nousi keskeiseksi teemaksi tämän hankkeen edetessä. Kuritusväkivaltaa on vaikea tunnistaa esimerkiksi päiväkodissa, perhepäivähoidossa tai neuvolassa. Olen kiertänyt päiväkodeissa puhumassa henkilökunnalle kuritusväkivallasta, sen vaikutuksista lapsiin, sekä sen tunnistamisesta. Myös vanhemmille on pidetty keskustelu- ja te toja aiheeseen liittyen. Vaasan ammattikorkeakoulun sosionomi-opiskelija Amanda Mäkiranta teki opinnäytetyönsä aiheesta Kotona koettu kuritusväkivalta päivähoidon haasteen Kartoitus varhaiskasvattajien kyvystä kohdata kuritusväkivaltaa kotona kokenut lapsi. Lisäksi olen itse tutkinut terveystieteen maisteriopinnoissani aihetta Fyysisen kurittamisen vaikutus lapsen mielenterveyden kehitykseen. 3.7 Kannustava vuorovaikutus ICDP Vuoden aikana projektityöntekijä osallistui Ensi- ja turvakotienliiton järjestämään Kannustavan vuorovaikutuksen ICDP-peruskoulutukseen sekä ryhmänohjaajakoulutukseen. Kannustavan vuorovaikutuksen koulutus sisälsi sekä lähiopetusta että etätehtäviä, sekä vaati ICDP-ryhmän ohjaamista yhdessä avopalvelutyöntekijän kanssa. Kannustavan vuorovaikutuksen ohjelma on ennaltaehkäisevä lapsen ja vanhemman terveyttä ja hyvinvointia sekä vuorovaikutusta edistävä ideologia, joka pohjautuu lapsen oikeuksien sopimukseen, kiintymyssuhdeteoriaan, sekä kehityspsykologiaan. Sen tavoitteena on lapsen ja aikuisen välisen myönteisen vuorovaikutuksen tukeminen, vanhemman sensitiivisyyden vahvistaminen sekä tunteiden säätely ja tunnedialogi vuorovaikutuksessa.

26 26 Projektityöntekijä ohjasi yhdessä avopalveluohjaajan kanssa äiti-ryhmän vuoden aikana. Ryhmän jäsenet ohjautuivat aikuissosiaalityön asiakkaista ja ryhmä kokoontui yhteensä kahdeksan kertaa. Ryhmäkertojen sisällöt vaihtelivat ICDP-ideologian teemoja mukaillen. Jatkossa vastaavanlaisia ryhmiä tullaan ohjaamaan Avokissa sekä mahdollisesti Vaasan vankilassa. Lisätietoja saa avopalveluohjaaja Heli Näreaholta, Vaasan ensi- ja turvakoti / Avokki. ICDP-koulutuksen myötä projektityöntekijä on pystynyt ohjamaan sekä vanhempi-lapsi-ryhmiä, jotka perustuvat kannustavaan vuorovaikutukseen, pitämään koulutuksia kyseisestä aiheesta, käyttämään menetelmää niin lapsi kuin aikuisasiakkaiden kanssa, kuin tiedottamaan kannustavan vuorovaikutuksen ideologiasta myös ensi- ja turvakodin työntekijöitä. ICDP-menetelmä ja ideologia jäävät osaksi avopalvelun käytäntöjä erityisesti lapsi- ja vanhemmuustyöskentelyssä. 4 LOPPUSEMINAARI Projektin mittavin tapahtuma, loppuseminaari ja siihen liittyvä teatteriesitys järjestettiin syyskuussa Loppuseminaarin päiväohjelma oli suunnattu sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattilaisille ja kouluttajina toimivat projektityöntekijä Annukka Nikkari, sekä lastenpsykiatri ja perheterapeutti Janna Rantala. Rantalan koulutuksen aihe oli: ÄLÄ KERRO KENELLEKÄÄN Miten toimia, kun lapsi kertoo perheensä ahdingosta tai paljastaa perhesalaisuuden. Vaasan musiikkiluokkien 1-2.luokan kuoro esiintyi tilaisuudessa päivän teemaan sopivilla musiikkiesityksillä. Päivän tilaisuus kokosi kuulijoita yhteensä noin 150. Loppuseminaaripäivä huipentui teatteriesitykseen, joka oli tarkoitettu lapsiperheille. Teatteriesitys Luodinkestävät toteutettiin yhteistyössä ylioppilasteatteri Rampin kanssa. Esityksen aihe liittyi läheisesti lapsiperheiden turvallisuuteen, kuritusväkivaltaan ja lapsen kunnioittavaan kohtaamiseen. Kohderyhmänä olivat yli 5-vuotiaat lapset perheineen. Esitys oli suunnattu erityisesti projektin eri vaiheissa mukana olleille perheille, mutta mukaan kutsuttiin myös muita aiheesta kiinnostuneita. Esitys oli maksuton ja sen jälkeen järjestettiin pienimuotoinen keskustelutilaisuus perheille, jonka ohjasi avopalvelun ohjaaja. Esitykseen osallistui 86 katso-