Etelä-Karjalan Yrittäjät YRITYSTEN TALOUDELLINEN MERKITYS KUNTATALOUDELLE ETELÄ KARJALASSA. Vesa Routamaa

Transkriptio

1 Etelä-Karjalan Yrittäjät YRITYSTEN TALOUDELLINEN MERKITYS KUNTATALOUDELLE ETELÄ KARJALASSA Vesa Routamaa 2012

2 JOHDANTO Uutisia katsellessa ja lehtiä lukiessa saa yleensä sellaisen kuvan, että yksin suuryritykset olisivat keskeisessä osassa Suomen talouselämässä. Tosin keskeisessä osassa ne ovatkin lomautuksissa, irtisanomisissa ja tuotannon siirroissa halpatyövoiman maihin. Suomalainen yritystoiminta perustuu kuitenkin lukumääräisesti lähes sataprosenttisesti pienyrittäjyyteen. Mikroyritykset (1 9 henkilöä; 93,4%) ja pienyritykset (10 49 henkilöä; 5,5%) muodostavat 98,9% koko yrityskannasta. Keskisuurten yritysten ( henkeä) osuus on 0,9%, ja suuryritysten (250 henkeä) osuus on 0,2% (Tilastokeskus). EK edustaa käytännössä lähinnä O,2% yrityksistä ja n. 38%:a työvoimasta. Toki EK:ssakin on yrittäjävaltuuskunta, jonka edunvalvonnassa on keskeisenä tavoitteena kaikilla toiminnan osa alueilla pk yritysten toimintaedellytysten sekä yrittäjyyden edellytysten merkittävä parantaminen yhteiskunnassa. Myös julkisella sektorilla niin paikallisella kuin valtakunnallisella tasolla 0,2%:n ääni on paljon kuuluvampi kuin 99,8%:n ääni. Tämä ilmiö on yksi Suomen kansantalouden ongelmista. Tutkimuksellisia laskelmia on tosin hyvin vähän, mutta jo pelkästään edellä mainittujen prosenttilukujen perusteella pitäisi osata päätellä, mistä kansantalouden pyörittämiseen varmimmat varat tulevat. Kansainvälisestikin on osoitettu, että suhdannevaihteluissa talouden vakaus perustuu nimenomaan pk yrittäjyyteen. Suomessa yritysten henkilöstön määrän muutos vuodesta 2008 vuoteen 2009 vaihteli kokoluokittain 0,3:sta 4,7% alle 500 hengen yrityksissä, kun vähennys hengen yrityksissä oli 16,4% (Tilastokeskus). Pk yritysten taloudellista merkitystä Pirkanmaalla koskevat selvitykset (Routamaa 2009, 2011) osoittivat pk yritysten ratkaisevan merkityksen kuntien taloudessa. Tämän selvityksen tavoitteena on antaa suuntaa antava kuva pk yritysten taloudellisesta merkityksestä Etelä Karjalassa pk yritysten yhteiskunnallisen roolin entistä paremmaksi ymmärtämiseksi. Taloudelliset laskelmat raportoidaan tiivistetysti sekä Etelä Karjalan Yrittäjien jäsenyhdistysten jäsenten mukaan että kuntien koko yrityskantojen mukaan. Luvut perustuvat verottajan julkaisemiin kuntakohtaisiin keskimääräisiin palkka ja verotuloihin vuodelle Taloudellisten lukujen lisäksi esitetään keskeiset immateriaaliset kytkennät taloudelliseen menestykseen. Poliittisessa päätöksenteossa ei aina tiedosteta pk yritysten kokonaisvaltaista taloudellista merkitystä puhumattakaan immateriaalisten tekijöiden kumulatiivisesta riippuvuudesta yritystoiminnan elinvoimaisuudesta. Raportissa esitetään ensin periaatteellisella tasolla taloudellisia ja immateriaalisia hyötyjä kunnassa. Sen jälkeen esitetään keskeiset taloudelliset hyödyt kunnittain ja seutukunnittain sekä Etelä Karjalan Yrittäjien että koko yrityskannan perusteella arvioituna. Lopuksi hahmotetaan taloudellisten ja immateriaalisten hyötyjen kumulatiivinen syys seurauskuvio pk yrittäjyyden tuloksista ja kunnan toiminnoista lähtökohtana pk yritysten rooli koko Etelä Karjalassa. 2

3 peri PK yritysten taloudellinen ja immateriaalinen aatteellinen merkitys Yritykset tuovat kuntaan ja sen ympäristöön kerrannaisvaikutuksineen kaikkein merkittävimmän taloudellisen varallisuuden. Seuraavassa luettelo eräistä keskeisistä yrittäjyystoiminnan tuloksista ja seurannaisvaikutuksista. On huomattava, että kumulatiivinen kehitys voin olla positiivinen tai huonommassa tapauksessa negatiivinen yritystoiminnan kehityssuunnasta riippuen. Hyvät yrittämisen edellytykset johtavat positiiviseen kierteeseen, huonot edellytykset negatiiviseen kierteeseen. Keskeiset taloudelliset suoranaiset hyödyt kunnassa kunnallisverotuotto yhteisöverotuotto kiinteistöverot työllistämiskustannusten säästyminen yritysten ja niiden henkilöstön kunnalta ostamat palvelut ja palvelumaksut Välillinen taloudellinen hyöty kunnassa työllisyyden kehittyminen asukkaiden ostovoima yleensä (yritystulo, palkansaajien ostovoima) palveluelinkeinojen (yritykset, vapaa ajan toiminta, kulttuuripalvelut, muu palvelutoiminta) kysyntä > työllisyyden vahvistuminen > verotulojen kasvu uusien palveluyritysten kumulatiivinen lisääntyminen rakennustoiminnan vilkastuminen > työllisyyden vahvistuminen, verotulojen lisäys, ostovoiman lisäys > verotulojen kasvu alihankintaketjujen synty > uusia kerrannaishyötyjä toimeentulotukien ja asumistukien tarpeen väheneminen terveydenhuollon kulujen väheneminen > työterveydenhuolto ja yritysten vakuutukset helpottavat kunnan panostusta kunnan vetovoiman lisääntyminen > yritystoiminta vetää puoleensa yritystoimintaa; lisääntyvä yrityskanta henkilöstöineen vetää puoleensa koulutus ja hyvinvointipalveluja sekä vapaa ajanpalveluja >verotulojen kasvu imago > menestyvä ja kasvava yrityskanta luo kuvaa menestyvästä kunnasta ja lisää houkuttelevuutta verotulojen kasvu Välitön henkinen hyöty kunnassa sosiaalisen pääoman kasvu; yritykset muodostavat kumulatiivisen sosiaalisen pääoman kasvun osaamisen ja osaamisen kehittämisen kautta > osaaminen vetää puoleensa osaamista menestys luo itseluottamusta, yrityshalua niin yrittäjänä kuin palkansaajanakin sekä uskoa jatkuvuuteen tukien väestön pysyvyyttä ja yrityshalua alueella muu immateriaalinen hyöty 3

4 Taloudellinen hyöty valtiontaloudessa tuloverotulo pääomaverotulo yhteisöverotuotto alv tuotto muut veroluonteiset maksut vähenevät työllistämiskustannukset vähenevät kuntien valtionavut KUNTATASON TALOUDELLINEN HYÖTY YRITYSTOIMINNASTA ETELÄ KARJALASSA Kalenterivuonna (2011) estimoidut yritysten ja työpaikkojen toteutuvat hyödyt on laskettu kuntatasolla kaikissa Etelä Karjalan kunnissa siten, että yritysten koko henkilöstön keskimääräinen kuntakohtainen vero on laskettu kunnassa toimivien Etelä Karjalan yrittäjät ry:n jäsenyritysten vuoden 2011 lopun henkilöstömäärien ja koko Etelä Karjalan kunnittaisen yrityskannan laskennallisen henkilöstömäärän mukaan. Koska tiedossa ei ole yritysten mies ja naistyöntekijöiden määrällistä suhdetta, verotuottona on käytetty palkansaajaperheen pariskunnan (pääosin siis mies ja naispuolisen työntekijän) yhteisten verojen puolikasta, mikä laskutapa ko. sukupuolten tilastollisen suhteen huomioon ottaen on lähellä todellista. Palkansaajien maksamat verot luonnollisesti vaihtelevat alan ja henkilön mukaan, mutta kuntakohtainen keskimääräinen maksetun veron määrä tuottaa keskimäärin oikeaa suuruusluokkaa osoittavan lopputuloksen. Myös yrittäjien ja omistajien tulot ja verot vaihtelevat suurestikin, mutta jälleen suurituloiset ja pienituloiset tasaavat keskimääräisen veron lähelle totuutta. Etelä Karjalan yrityksistä suuri osaa on avoimia tai kommandiittiyhtiöitä tai toiminimiä, mikä hieman monimutkaistaa tulojen määritystä. Keskimääräinen veromäärä on luonnollisesti siis arvio, mutta antaa suuruusluokkatietona riittävän tarkan kuvan yritysten tuottamasta varallisuuden lisäyksestä kunnassa. Selvityksessä on siis tarkasteltu pk yritysten verotulojen määriä sekä yritysten koko henkilökunnan ostovoimaa alueella ja sen kunnissa. Verotulot muodostuvat pääosin maksetusta yhteisöveroista, tuloveroista ja pääomaveroista. Yritysten pienuuden ja moninaisten yhtiömuotojen vuoksi pääomaveroa ei ole tarkoituksenmukaista edes pyrkiä erittelemään. Kiinteistöverojen suhteellisen vähäisyyden ja ennen kaikkea veroprosenttien erilaisuuden ja kiinteistöjen omistuskirjavuuden vuoksi kiinteistöveroja ei ole raportoitu vaikka ne onkin karkeasti arvioitu. Kiinteistöverot muodostavat kuntien verotuloista n. 6% vuonna 2011 (Etelä Karjalan kunnissa keskimäärin 6,3% kuntien verotuloista). Siitä mainittava osuus muodostuu pk yritysten palveluksessa olevan henkilöstön ja tuloverosta. Pk yritysten henkilöstön kiinteistöverojen summa Etelä Karjalassa on arviolta 2,7 M. Toki esimerkiksi Lappeenrannan ja Imatran yritysten työntekijöiden kiinteistöveroista asuinpaikoista johtuen huomattava osa menee naapurikuntiin niin kuin monessa muussakin kunnassa, joissa työpaikkaomavaraisuus on yli 100%. Vuonna 2011 yhteisöverosta kunnille tuloutettava osuus oli poikkeuksellisen kor 4

5 kea, 31,99%. On syytä huomata, että kuntien osuus laskee 28,34%:in vuonna Pk yritysten osuus vaihtelee kunnan yritysrakenteesta riippuen. Suhdanteiden vaihtelut yhteisöveron osalta koettelevat ehkä kovimmin kuntia, joiden yritysrakenne on suuryrityspainotteinen. Yhteenvetolaskelmassa yhteisöverotuotot on jätetty raportoimatta yrityskohtaisen vaihtelun vuoksi, mutta esitetään erikseen ilman suuryritysten osuutta koko yrityskannan osalta. Koska yhteisveron osuus kuntien verotuloista vuonna 2011 oli Etelä Karjalassa keskimäärin 7,2%, ei takkojen lukujen puute mainittavasti heikennä tämän selvityksen tavoitetta pk yritysten suuntaa antavasta taloudellisesta merkityksestä, vaikka lukuihin sisältyy kyllä suurempien yritysten pienien toimipaikkojen mahdollisesti merkittäviäkin verotuottoja. Joka tapauksessa kyseessä ovat tällöinkin pienet yritysyksiköt. Toimialakohtaisia eroja tuloissa ei ole voitu mitenkään ottaa huomioon. Toisaalta yrittäjien keskimääräiset verot ja tulot tasaavat toimialakohtaiset ja yrityskokoon liittyvät erot. Näin ollen suuntaa antava suuruusluokka niin veroista kuin ostovoimastakin on riittävän tarkka selvityksen tavoitteen kannalta. Yhtenä rajoitteena huomattakoon myös, että kunkin kunnan työpaikkojen omavaraisuusastetta ei ole laskelmassa otettu huomioon. Näin ollen yritysten työpaikkojen mukaan lasketut vero ja ostovoimakertymät voivat osittain olla hieman liian suuria yli 100%:n työpaikkaomavaraisuuskunnissa (esim. Imatra 106,7, Lappeenranta 107,4) ja vastaavasti liian pieniä alle 100%:n työpaikkaomavaraisuuskunnissa (esim. Lemi 46,4%, Taipalsaari 46,6%). Kuntien välinen työpaikkavaihdanta osaltaan tasaa verojen suuntautumista naapurikuntiin. Työpaikkaomavaraisuudeltaan yli 100%:n kunnat toisaalta hyötyvät yleensä monipuolisempien palvelujen tarjoajina ostovoiman osittaisena jäämisenä työssäkäyntikuntaan pendelöijien käyttäessä työpaikkakuntien palveluja. Siten kokonaisuutena työpaikkapendelöinnin vääristymät osittain korjaantuvat. Kuntaliitokset vähitellen korjaavat tilannetta. On myös huomattava, että tiedon saanti siitä, kohdistuuko pendelöinti pk yrityksiin tai muihin työpaikkoihin, on käytännössä mahdotonta. Tosin Etelä Karjalassa voidaan perustellusti olettaa, että Imatralla Efora, Ovako ja Stora Enso ja Lappeenrannassa Fazer, Paroc ja UPM työllistävät naapurikuntien asukkaita enemmän kuin PK yritykset. PKyritysten työpaikat ovat enemmän paikallisesti työllistäviä kuin suuryritykset ja jotkut julkisen sektorin organisaatiot. Näin ollen pendelöinnin aiheuttama vääristymä PK yritysten työntekijöiden osalta mahtuu virhemarginaaliin, kun kysymyksessä on erityisesti pk yritysten taloudellinen merkitys. Kunta, seutukunta ja maakuntakohtaisten vero ja ostovoimatulojen lisäksi laskelmassa on esitetty pk yritysten tuottamat tuloverot valtiolle. Todettakoon, että myös pk yritykset keräävät valtiolle vuosittain huomattavan summan arvonlisäveroa vastaten itse tästä vastikkeettomasta palvelusta aiheutuneista vaivoista ja kuluista. Verottaja puolestaan palkitsee viivästysmaksuilla kärkkäästi pienimmästäkin maksun viivästymisestä. Taulukosta 1 ilmenevät pk yritysten tuottamat verot ja ostovoimat (M, pyöristettynä sataan tuhanteen) kunnittain ja seutukunnittain. Koko Etelä Karjalan luvut ilmenevät kuviosta 1. 5

6 Taulukko 1. Vero ja ostovoimatuotot (M ) sekä paikallisten yrittäjäjärjestöjen jäsenyritysten että koko pk sektorin tuottamana Etelä Karjalan kunnissa ja seutukunnissa. Kunta Seutukunta Järj. aste% Yrityksiä Henkilöstö Verot valtiolle M Verot kunnalle M Ostovoima Taulukossa 1 olevat kuntakohtaisten yrittäjäjärjestöjen (Lappeenrannassa kolmen keskiarvo, Parikkalassa kahden keskiarvo) järjestäytymisprosentit on laskettu yritysten tilastollisen (Tilastokeskus) kokonaismäärän mukaan. Niiden samoin kuin kokonaisyrityskantaa koskevien lukujen osalta on otettava huomioon mahdolliset tilastovirheet. Yritysten aloittamis ja lopettamistilastot voivat olla hyvinkin harhaisia. SY:n (yrittäjät.fi) ilmoittama koko alueen järjestäytymisaste (38%) on paljon suurempi, mitä saadaan (32%) tilastokeskuksen yritysmäärän mukaan. Yritysmäärässä on mm. useita saman yrittäjän yrityksiä, mutta yrittäjä on jäsen vain yhden yrityksen kautta. Näihin tilastoyrityksiin kuulunee jonkin verran myös jäseneksi kelpaamattomia ja jopa pöytälaatikkoyrityksiä. Kun kyseessä on suuruusluokkatarkastelu, mahdolliset tilastovirheet eivät mainittavasti häiritse. Järjestäytymisasteissa olisi joissakin kunnissa kyllä joka tapauksessa parantamisen varaa. Varsin pienien yritysten suuri lukumäärä näkynee muutamissa melko matalissa järjestäytymisasteissa. Suhdeluvut asukasta/yritys kuvaavat ihan kohtalaista yrittäjyysaktiviteettia. Kuten taulukosta 1 ilmenee, yritykset saavat aikaan varsin suuret verotuotot ja ostovoiman, joka ostovoima puolestaan tulee suurelta osin arvonlisäveroina ja palveluyritysten yhteisöveroina, pääomaveroina, kiinteistöveroina, tuloveroina ja erilaisina palvelumaksuina takaisin valtiolle ja kunnille. Asukkaita /yritys M Imatra Kaikki ,4 40,1 168, % Jäsenet ,4 13,9 57,5 Parikkala Kaikki ,2 7,8 34, % Jäsenet ,9 2,4 10,7 Rautjärvi Kaikki ,5 4,6 19, % Jäsenet ,3 1,7 7,2 Ruokolahti Kaikki ,4 5,5 24, % Jäsenet ,3 2,9 12,7 Imatran Kaikki ,5 58,7 247,4 20 seutukunta 34% Jäsenet ,8 20,1 88,1 Lappeenranta Kaikki ,0 117,9 489, % Jäsenet ,1 33,6 139,7 Lemi Kaikki ,1 2,9 11, % Jäsenet ,7 1,0 4,3 Luumäki Kaikki ,5 8,1 36, % Jäsenet ,1 2,3 11,6 Savitaipale Kaikki ,7 6,5 25, % Jäsenet ,2 3,0 12,0 Suomenniemi Kaikki ,8 1,1 4, % Jäsenet ,3 0,4 1,8 Taipalsaari Kaikki ,3 5,8 23, % Jäsenet ,3 1,8 7,3 Lappeenrannan Kaikki ,5 142,1 592,0 19 seutukunta 30% Jäsenet ,8 42,4 176,7 6

7 Taulukkoon 1 ei ole sisällytetty yhteisöveron tuottoja, koska niiden kohdistaminen alueen pk yrityksille on käytännössä mahdotonta. Yrityksiin sisältyy monentyyppisiä yritysmuotoja ja myös isonpien yritysten filiaaleja kuten pankkeja, osuusliikkeitä ja vakuutusyhtiöiden toimipaikkoja. Taulukossa 2 on kuitenkin esitetty ko. kuntien 2010 saamat yhteisöverot puhdistettuna alueella sijaitsevien suuryritysten yhteisverotuotoista. Taulukko 2. Etelä Karjalan pienten toimipaikkojen yhteisöverotuotot kunnittain vuonna Kunta Pienten yritysten yhteisövero valtiolle Pienten yritysten yhteisövero kunnille Kunnan osuuden muutos edellisvuodesta (kaikki yritykset) Imatra 10,8 5,3 10,0 Parikkala 2,4 1,2 17,8 Rautjärvi 0,9 0,4 12,7 Ruokolahti 3,6 1,8 17,3 Lappeenranta 27,9 13,6-0,2 Lemi 0,8 0,4 14,7 Luumäki 3,7 1,8 12,6 Savitaipale 2,3 1,1 9,7 Suomenniemi 1,1 0,5 20,7 Taipalsaari 1,4 0,7 23,3 Kuviossa 1 on esitetty koko Etelä Karjalan alueen pk yritysten määrät ja tuotokset seurannaisvaikutuksineen. Etelä Karjalan 6942 pk yritystä tuottivat vuonna 2011 kunnallisveroina n. 200 M ja ostovoimana n. 840 M vuodessa. Valtio puolestaan hyötyi tuloveroina n. 150 M pk yrityksistä. Nämä tuotot mahdollistavat koko kunnan ja alueen infrastruktuurin kehittämisen, monipuolisen yrittäjyysrakenteen kehittymisen, koulutus, kulttuuri ja muun harrastustoiminnan kehittämisen ja kuluttamisen jne., kuten kuviosta 1 ilmenee. Pk yritysten merkitys välillisten taloudellisten ja immateriaalisten hyötyjen kehityksessä on myös ratkaisevan suuri niin maalaiskunta kuin kaupunkikeskuksissa. Välillisten ja immateriaalisten hyötyjen euromääräinen arvottaminen on luonnollisesti mahdotonta mutta mahdollista kuvitella. Ottaen huomioon suuryritysten pienen määrän ja niiden keskittymisen keskuksiin pk yritykset ovat lähes yksinomainen yksityisen sektorin työllistäjiä useimmissa kunnissa (kaikkiaan 98%). Suuryritysten osuus on alle 2%. Näin ollen, kun pksektori tuottaa pääosan kuntien verotuloista, joilla kustannetaan valtionosuuksien tukemana kunnan julkiset palvelut, on pk yritysten taloudellinen merkitys seurannaisvaikutuksineen maaseutukunnissa lähes totaalinen. Alkutuotannon osuus on pieni, joskin sekin on pääosin yritystoimintaluonteista. Yritystoiminnasta tuleva verotulo on ns. aitoa lisäarvoa, kun taas sen avulla maksettavat julkisen sektorin palkat ikävästi sanottuna ovat kuluerä, joka vuosittain valtion verobyrokratian kautta kulkevana pikemminkin kuluu tuottamatta lisäarvoa. Merkittävä osa toki kulkee ostovoimana yritysten ja niiden työntekijöiden verotuotoksi ja arvonlisäveroksi. Kuntien valtionosuuksista on arviolta lähes kolmannes pk sektorin verotuotoksen panosta. 7

8 Kuvio 1. Kun Pk yritysten taloudellinen ja immateriaalinen merkitys Etelä Karjalassa; kaikki yritykset Kuvio 2. Pk yritysten taloudellinen ja immateriaalinen merkitys Etelä Karjalassa; Etelä Karjalan Yrittäjät ry.:n jäsenyhdistysten yritykset 8

9 Luonnollisesti jokainen työpaikka ja yritys ovat yhtä arvokkaita, mutta on syytä todeta, että työpaikkojen lisääntymisestä ovat vastanneet erityisesti pienyritykset viimeisen kymmenen vuoden aikana myös Etelä Karjalassa. Etelä Karjalassa suurteollisuuden työpaikat ovat vähentyneet n. 60 % viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana. Kuten kuvio 2 osoittaa, jo yrittäjäjärjestöjen jäsenyrityksillä on merkittävä rooli alueen hyvinvoinnin mahdollistajana. Huomattakoon, että Etelä Karjalan Yrittäjien työntekijöiden kokonaismäärä perustuu yrittäjien ilmoittamiin työntekijämääriin. Yrittäjäjärjestön arvio korkeammasta työntekijämäärästä nostaisi kuviossa 2 esitettyjä lukuja mainittavasti, mutta ei muuttaisi kuvion 1 tai taulukon 1 koko yrittäjäkuntaa koskevia lukuja. Näin ollen selvityksen keskeiselle tavoitteelle selvittää yritysten taloudellinen merkitys kuntataloudelle jäsenmäärän epätarkkuudella ei ole merkitystä. Kuten aiemmin todettiin, joillakin jäsenillä on useampia yrityksiä, mutta vain yksi on yrittäjäjärjestön jäsen. Näin osa yrittäjien työntekijöistä jää yrittäjäjärjestön laskuista pois. JOHTOPÄÄTÖKSIÄ PK yritykset tuottavat Etelä Karjalan kunnille varsin mittavan määrän verotuloja ja ostovoimaa sekä valtiolle runsaasti tulo, yhteisö ja pääomaverotuloja valtavasta arvonlisäverotuotosta puhumattakaan. Miljoonatarkkuudella esitetyt luvut osoittavat vahvasti pk yritysten ratkaisevan taloudellisen roolin ja sen seurauksena merkittävät taloudelliset ja immateriaaliset seurannaisvaikutukset. Vaikka kuntakohtaisiin lukuihin saattaa liittyä yritys, toimiala tai elinkeinorakenteesta sekä yhteisöveron vaihtelusta johtuvia epätarkkuuksia, osoittavat luvut suuntaansa jonkinlaisesta virhemarginaalista huolimatta pk sektorin erittäin merkittävän tuotoksen. Erään Pirkanmaan kunnan edustaja kysyi, miksi valtava ostovoima ei näy kaupungin kaduilla. Raha uppoaa kuitenkin paljon näkymättömään kulutukseen, säästämiseen, matkustamiseen, asumiseen (vaikkapa monen vuoden tulo omakotitaloon), naapurikaupungin ostoskeskukseen jne. Pk yritysten osuus kuntien verotuloista on varsin ratkaiseva. Pk sektori itse asiassa tuottaa pääosan kuntien verotuloista, joilla kustannetaan valtionosuuksien tukemana kunnan julkiset palvelut. Esimerkiksi Luumäellä verotuloista yli 40 % tulee pk yrityksistä. Yksityisen sektorin työpaikoista Etelä Karjalassa n. 98% on pkyrityksissä, ja työpaikkojen kasvu on käytännössä kokonaan pk yritysten harteilla. Suuryrityksiä on vain kolmessa kunnassa: Imatralla (3), Lappeenrannassa (3) ja Rautjärvellä (1). Vuoden 2009 taantuman jälkeen myös uusien yritysten määrä on ollut Suomenniemeä lukuun ottamatta selvästi suurempi kuin lopettaneiden. Uudetkin yritykset ovat luonnollisesti pk yrityksiä. Varsinkin suurteollisuuden osuus on yhä vähenemässä. Maa ja metsätalouden osuus on myös selkeässä laskussa ollut jo pidemmän aikaa. Palvelualan osuus on ollut runsaassa kasvussa eikä yksinomaan venäläisten ansiosta. 9

10 Yritysten toimipaikkatiheys on kolmanneksi alhaisin Etelä Karjaassa (ka. 586/ asukasta; koko maan ka. 659). Osittain se johtuu kuntien pienistä asukasmääristä; useimpien kuntien asukasmäärä on laskussa varsinkin Imatran seutukunnassa. Myös huoltosuhde on korkea ja väestö ikääntyminen on suhteellisen korkeaa. Avainyrityksiä tai alansa ainoita palveluyrityksiä ei saisi päästää hiipumaan tai siirtymään asiointimatkan ulkopuolelle. Yritysten mukana menee usein työikäinen väestökin. Yritysten määrää ei saa päästää laskemaan eikä siis varsinkaan ainoita laatuaan olevia avainyrityksiä saisi päästää kuolemaan kunta tai kyläkeskuksista. Yritysten muutto kasvukeskuksiin on kylien ja maaseudun autioitumisen syy pikemminkin kuin esimerkiksi kuntaliitokset, jotka hyvin johdettuina voivat paremminkin pelastaa sivukylät. Kunnissa pitäisikin olla huolellinen seuranta yritysten lopettamisista ja synnystä. Tämän vuoksi onkin valitettavaa, että Etelä Karjalan toimipaikkarekisteriä ei enää pidetä yllä. Jokaisessa kunnassa pitäisi olla kirjanpito yrityksistä, jotta mm. kunnan johto olisi tietoinen yrittäjyyden tilasta ja tarpeista. Omistajanvaihdoksiin pitäisi kiinnittää myös erityistä huolta, koska yrittäjät ovat melko iäkkäitä. Vuoden 2009 toisen Pk yritysbarometrin mukaan Etelä Karjalassa 34 % yrityksistä aikoo suorittaa omistajanvaihdoksen vuosien kuluessa, joten sukupolvenvaihdoksia ja omistuksen siirtoa tukevien palvelujen pitäisi olla kunnossa. Pk yritysten kannustaminen osakeyhtiömuotoon helpottaisi yritysten myyntiä ja omistuksen siirtoa. Uusperustantaan on myös panostettava riittävästi. Toki on huomattava, että terveeseen talouselämän dynamiikkaan kuuluu yritystoiminnan uusiutuminen lopettamisten ja uusperustannan kautta luonnollisesti siten, että jälkimmäinen on lukuisampaa. Vanhoilla teollisuuspaikkakunnilla olisi syytä kiinnittää huomiota yritysrakenteen monipuolistamiseen ja suotuisan yrittäjyyskulttuurin ja monipuolisen pk yrityskannan kehittämiseen. Mm. viimeisen kymmenen vuoden suuri työpaikkamuutos toimialoittain Etelä Karjalassa kuvaa pk sektorin tasapainottavaa merkitystä niin suhdannevaihteluissa kuin yhteiskunnan rakennemuutoksessa. Viime taantumankin jälkeen työpaikkojen palautuminen ja lievä lisääntyminen on ollut pk yritysten varassa. Yrityssektorilla liike elämän palvelut, rakentaminen, kauppa sekä majoitus ja ravitsemustoiminta ovat kasvusuunnassa. Suhteessa suuryrityksiin pk yritysten päätäntävalta on paikallista, eivätkä ne suhdanteiden mukaan aiheuta suuria työvoimaheilahteluja. Perheyritykset ja yleensä pienyritykset pyrkivät huonoinakin taloudellisina aikoina pitämään kiinni ammattitaitoisesta työvoimastaan ja pitävät siten parhaiten yllä työllisyyden tasapainoa. Toki suurtenkin yritysten paikallisten yksiköiden yhteisövero menee työntekijämäärän suhteessa sijaintikuntaan, mutta paikkakuntauskollisuus näyttää olevan pieniä paikallisyrityksiä löyhempi. Kuten viime aikojen uutiset julkisen sektorin ja suuryritysten työpaikkamuutoksista kiistatta osoittavat, kuntien ei pidä tuudittautua julkisen sektorin tai suurten yritysten työllistämisen varaan siten, kuin valitettavasti monissa kunnissa on tehty. Varoittava esimerkki on Varkaus, jossa työttömyys on nyt 17,1 %. Varkaudessa oli 1990 luvun lopulla Yrittäjyysvuosikymmenhankkeen toimesta hyvin toimiva yrittäjyyskasvatusprojekti vetäjineen, ja hankkeen puolesta tarjottiin monenlaista neuvoa ja projektia yrittäjyyden edistämiseen. Mutta kaupunki lopetti yrittäjyyskasvatushankkeen ja sen vetäjän tehtävän ja vannoi suuryritysten pitävän kaupungin talouden ja työllisyyden kunnossa. Ei mennyt kymmentäkään vuotta, kun suuryritykset merkittävältä osalta lopettivat ja kaupunki jäi tyhjän päälle. Vahinko koitui myös naapurikunnille, joissa työttömyys on myös erittäin korkeata. Päävastuuhenkilöt ovat 10

11 eläkkeellä vastuuta paossa, työ pk yrittäjyyden pohjustamiseksi jäi tekemättä, ja seuraajat yrittävät korjata epätoivoista tilannetta. Poliittisten päätöksentekijöiden on syytä tiedostaa, että esimerkiksi Etelä Karjalassa n yritystä ja niiden yli työpaikkaa tuottavat varat julkisen sektorin palveluille ja työpaikkoille, joita on noin 28% työllisistä, ja ylläpitävät työllisyyden ja talouden tasapainoa. Harvojen suuryritysten sinänsä tärkeä rooli ja myös suuri merkitys mm. alihankintaverkostojen luojina on mainettaan suppeampi ja epävakaisempi. Toki sekä suuret että lukuisat pienet yritykset ovat mm. alihankinta ja ulkoistamisjärjestelyjen vuoksi toisistaan riippuvaisia. Kuntapäättäjien asenne PK yrityksiin on yleisessä keskustelussa melko myönteistä. Kuitenkin esimerkiksi kunnallisessa päätöksenteossa suhtautuminen yrittäjyyteen vaihtelee suuresti niin ajallisesti kuin paikallisestikin. Asennoituminen heijastuu mm. kaavoitus, tarjouspyyntö ja ulkoistamispäätöksiin. Kuntien pitäisi mm. tarjouspyyntökilpailuissa välttää sitä analogista suurta hölmöilyä, mitä on tapahtunut valtion luopuessa omistuksistaan (esimerkiksi autokatsastus); päätösvalta ja tuotot ovat menneet ulkomaille ja palvelun hinta kotimaassa kohonnut huippuunsa. Samankaltainen ilmiö on tapahtunut terveyspalvelualalla tarjouspyyntökilpailujen ratkaisujen ja yritysostojen siivittämänä. Tämä ei tarkoita palvelujen yksityistämisen vähentämistä vaan järkevää toimintaa siten, ettei päätöksillä sahata omaa oksaa eli viedä toimintamahdollisuuksia oman alueen yrittäjiltä. Tarjoajien harveneminen johtaa ennen pitkää aidon kilpailun vähenemiseen, hintojen nousuun ja riippuvuuteen. Palvelusetelit oikein käytettyinä voivat virkistää ja tukea paikallista yrittäjyyttä. Pk yritykset muodostavat absoluuttisesti kuntien taloudellisen selkärangan, joka pitää yllä alueiden tasapainoa myös laskusuhdanteissa. Pk yritykset ovat pääosin paikkakuntasidonnaisia, pysyviä työllistäen lähialueiden asukkaita ja tuottaen verotulot pääosin sijaintikuntaansa. Tutkimusten mukaan yrittäjät eivät anele etuja kunnilta vaan odottavat asiallisia toimintaolosuhteita. Yrittäjien toimintaolosuhteista kannattaa siis pitää hyvää huolta. Aikaisempia aiheeseen liittyviä tutkimuksia: Routamaa, V. (2007) Uusyritystoiminnan kerrannaishyödyt kunnassa ja valtiontaloudessa. Pirkanmaan yrittäjät ry:lle ja Ensimetrille tehty tilaustutkimus uusyritystoiminnan kerrannaishyödyistä Tampereen seutukunnassa. Routamaa, V. (2009). Pk yritysten taloudellinen merkitys Pirkanmaalla. Pirkanmaan Yrittäjät ry:n julkaisuja. Tampere. Routamaa, V. (2010). Esitutkimus yritysten lopettamisen seurauksista. Pirkanmaan elinkeino, liikenne ympäristökeskus (ELY keskus) Omistajanvaihdosten valtakunnallinen koordinointi hankeen toimeksiantotutkimus 3. Routamaa, V. (2011). Pk yritykset talouden veturina Pirkanmaalla. Pirkanmaan yrittäjät ry:n julkaisuja. Tampere. 11