SELVITYS KOTITALOUS- JA KULUTTAJAPALVELUJEN PERUSTUTKINNON TYÖELÄMÄVASTAAVUUDESTA JA OSAAMISTARPEESTA

Transkriptio

1 SELVITYS KOTITALOUS- JA KULUTTAJAPALVELUJEN PERUSTUTKINNON TYÖELÄMÄVASTAAVUUDESTA JA OSAAMISTARPEESTA

2 Opetushallitus, Tuija Öystilä, Meri Kaila-Sayeed ja Marja-Liisa Visanti Taitto: Layout Studio Oy/Marke Eteläaho ISBN-13: ISBN-10: X Opetushallitus, 2006

3 SAATTEEKSI Kotitalous- ja kuluttajapalvelujen perustutkinto tuli koulutusrakenteeseen uutena tutkintona vuonna Kolmivuotisen perustutkinnon tavoitteita ja sisältöjä suunniteltaessa otettiin huomioon koulutusrakenteesta poistuvien koti-, laitos- ja puhdistuspalvelualan perustutkinnon (2 v) sekä koti-, laitos- ja puhdistuspalvelualan opistotutkinnon (4 v) kotitalous- ja kuluttajapalveluihin erikoistava osaaminen. Kotitalouspalvelut oli voimakkaimmin kasvava palveluala 1990-luvulla, ja näköpiirissä oli kysynnän kasvun jatkuminen myös tulevaisuudessa. Vuonna 1997 alkanut kotitaloustyön verovähennyskokeilu on sittemmin vakinaistunut, mikä on lisännyt merkittävästi kotityöpalvelujen kysyntää. Kahdeksassa Euroopan maassa tehty tutkimus kotityöpalvelujen kysynnästä ja tarjonnasta valmistui vuonna Tämän tutkimuksen yhteydessä otettiin käyttöön suomenkielinen käsite kotityöpalvelu, jolla tarkoitetaan eri-ikäisten, erilaisissa elämäntilanteissa ja ympäristöissä elävien ihmisten arkipäivän auttamista sellaisissa tehtävissä, joissa ei tarvita sairaanhoitoalan ammattikoulutusta. Tutkimuksen mukaan kotityöpalvelualan tavoitteena ovat markkinakelpoiset, helposti ostettavat ja monipuoliset palvelukokonaisuudet erilaisten asiakkaiden tarpeisiin. Tarjottavat palvelut siirtyvät toteutettaviksi alan muuttuvissa ympäristöissä, kodeissa. Tämä asetti kehittämisvaateita kotityöpalvelujen toteuttamistavoille ja sen myötä koulutukselle. (Härkki, T. & Raijas, A. Vapaa-ajan palveluista arjen palveluihin. Kotityöpalvelun vuosituhat näkökulmia kehittämiseen. Helsingin yliopisto. Taloustieteen laitos: Selvityksiä nro 9, ) Kotitalous- ja kuluttajapalvelujen perustutkinnolla on pyritty vastaamaan kotityöpalvelujen koulutushaasteeseen. Tutkinnon ammattialaa laaja-alaistettiin kodinomaisten laitosten moniosaajien sekä kotitalouspalvelujen ja -hyödykkeiden myynnin ja neuvonnan osaamiseen. Tämän selvityksen tarkoituksena oli saada vastausta kysymykseen, vastaako kotitalous- ja kuluttajapalvelujen perustutkinto kaksine koulutusohjelmineen sisällöltään työelämän osaamistarpeita ja onko ko. ammatillinen peruskoulutus työelämän odotusten ja muutosten suuntainen. Selvitys tukee koulutuksen laadullista ennakointia, jonka avulla pyritään tunnistamaan koulutus- ja osaamistarpeita koulutuksen rakenteita ja sisältöjä uudistettaessa. Selvityksessä määritettiin valmistuneiden sijoittumisprofiili eli mihin tehtäviin ja työpaikkoihin valmistuneet ovat sijoittuneet ja heidän osaamisprofiilinsa eli osaaminen suhteessa työn ja työpaikan vaatimuksiin. Kyselyt suunnattiin kolmelle taholle: valmistuneille, oppilaitoksille ja työnantajille. Myös avointen kysymysten ja vastausten

4 kautta saatiin mielenkiintoista ja välitöntä palautetta koulutuksen kehittämistyöhön. Tämän osaamistarveselvityksen on tehnyt ja raportin laatinut restonomi (AMK) Tuija Öystilä Opetushallituksen ammatillisen koulutuksen linjan tilauksesta. Jyväskylän ammattikorkeakoulu on antanut teknistä tukea. Selvityksen koordinaattorina ovat toimineet ylitarkastaja Marja-Liisa Visanti yhdessä alakohtaisen asiantuntijan ylitarkastaja Meri Kaila-Sayeedin kanssa. Kyselylomakkeet ja kyselyjen suuntaaminen on suunniteltu yhdessä tutkijan kanssa. Niitä ovat kommentoineet kiinteistö- ja puhdistuspalvelujen koulutustoimikunta sekä sen kotityöpalvelujen jaosto. Selvitys on muokattu nettijulkaisuksi ja se siirretään myös Opetushallituksen ennakoinnin sähköiseen tietopalveluun Enstiin. Tarkoituksena on, että selvityksen metodiikkaa voidaan yleisesti hyödyntää vastaavissa ennakointihankkeissa koulutussuunnittelun eri tasoilla ja alueilla. Marja-Liisa Visanti Ylitarkastaja Meri Kaila-Sayeed Ylitarkastaja

5 SISÄLTÖ TIIVISTELMÄ 7 Tuija Öystilä RAPORTTI KOTITALOUS- JA KULUTTAJAPALVELUJEN PERUSTUTKINNON TYÖELÄMÄVASTAAVUUDESTA JA OSAAMISTARPEESTA TEHDYSTÄ SELVITYKSESTÄ KOULUTUKSEEN 3 tietoja 4 Tutkinnon 5 Tutkinnon 6 Työssäoppiminen KYSELYJEN SUORITTAMINEN Oppilaitoskysely Kysely tutkinnon suorittaneille Kysely työnantajille ja työpaikkaohjaajille 14 HAKIJAT, VALITUT JA VALMISTUNEET Hakijat ja valitut Tutkinnon vetovoimaisuus Tutkinnon suorittaneet ja opintonsa keskeyttäneet 20 VALMISTUNEISTA JA TYÖNANTAJISTA Tutkinnon suorittaneiden taustatiedot Työnantajien taustoja Toimialat, ammattinimikkeet ja työtehtävät Tutkinnon tunnettuus 29 suorittaneiden työllistyminen Tilanne valmistumisen jälkeen Tutkinnon suorittaneiden nykyinen tilanne Työllistymisen esteitä ja ongelmia Työn ja koulutuksen vastaavuus Työnantajien näkemyksiä työtilanteen kehittymisestä 37 suorittaneiden työpaikat ja työsuhteen laatu Työtehtävät Työsuhteen laatu Erityisopiskelijoiden työpaikat ja tehtävät 43 ja valinnaiset opinnot Työssäoppimispaikat ja niiden saanti Valmistuneiden kokemuksia työssäoppimisesta Työpaikkaohjaajien antama palaute Valinnaiset opinnot 49

6 7 Tutkinnon 8 Palautetta työelämävastaavuus Oppilaitosten näkemyksiä ammatillisista opinnoista Valmistuneiden kokemuksia valmiuksista työelämään Työnantajille tärkeät osaamisalueet Osaamisen arviointi Oppilaitosten saama palaute työnantajilta Valmistuneiden toiveita opintoihin Työnantajan ammattitaitotoiveita 63 ja kehittämisideoita Oppilaitosten palaute Tutkinnon suorittaneiden palaute Palaute työnantajilta 71 LIITTEET 73 Liite 1. Oppilaitoskyselyn saatekirje ja kyselylomake 73 Liite 2. Kyselyn saaneet oppilaitokset 76 Liite 3. Kysely tutkinnon suorittaneille 78 Liite 4. Valmistuneiden kyselyn saaneiden oppilaitokset 86 Liite 5. Kysely työnantajille ja työpaikkaohjaajille (postikyselylomake) 87 Liite 6. Työssä olevien työtehtävät 95 Liite 7. Valinnaiset opinnot 97 Liite 8. Osaamisalueiden tärkeys toimialoittain 101 Liite 9. Työntekijöiden ja työssäoppijoiden osaaminen 104

7 TIIVISTELMÄ Meri Kaila-Sayeed Selvitys kotitalous- ja kuluttajapalvelujen perustutkinnon työelämävastaavuudesta ja osaamistarpeesta tehtiin kyselytutkimuksena, jonka tuloksista selvityksen tekijä Tuija Öystilä on laatinut laajan ja seikkaperäisen raportin. Tämä tiivistelmä on lyhyt kuvaus kyselyn tuloksista sekä tulosten perusteella tehdyistä johtopäätöksistä ja kehittämisehdotuksista. 1 TAVOITTEET Selvityksen tavoitteena oli saada kotitalous- ja kuluttajapalvelujen perustutkinnosta seuraavanlaista tietoa: 1. Millainen on tutkinnon vetovoima (hakeutuminen, keskeyttäminen)? 2. Miten hyvin tutkinto vastaa työelämän odotuksia? 3. Millaisiin tehtäviin tutkinnon suorittaneet ovat sijoittuneet? 4. Millaista osaamista tutkinnon ammattialalla vaaditaan? 5. Miten tutkinnon rakennetta, nimikkeitä ja sisältöä tulisi kehittää? 2 TOTEUTUS Kohderyhmittäin laaditut kyselylomakkeet päätettiin lähettää kaikille kotitalousja kuluttajapalvelujen perustutkinnon koulutusta vuosina tarjonneille oppilaitoksille, kaikille tutkinnon vuosina suorittaneille sekä otantana työpaikoille, joissa tutkintoa suorittavat olivat olleet työssäoppimassa tai joihin tutkinnon suorittaneiden tiedettiin sijoittuneen töihin. Kysely lähetettiin 52 oppilaitokselle, joista 31 vastasi (vastausprosentti 60 %) 321 tutkinnon suorittaneelle, joista 108 vastasi (vastausprosentti 34 %) 170 työpaikoille, joista 48 vastasi (vastausprosentti 29 %). 3 TULOKSIA JA JOHTOPÄÄTÖKSIÄ Tähän on koottu joitakin kyselyn tuloksia ja johtopäätöksiä vastauksina tavoitteina oleviin kysymyksin. Yksityiskohtaiset tulokset ovat luettavissa varsinaisesta raportista.

8 3.1 Millainen on tutkinnon vetovoima? Tutkinnon vetovoimaisuutta kuvasivat kyselyssä koulutukseen hakeutuneiden, aloittaneiden ja keskeyttäneiden määrät. Kyselyyn vastanneiden oppilaitosten mukaan koulutukseen hakeutui vuosina yhteensä 2526 henkilöä, joista n. 45 % oli ensisijaisia hakijoita. Koulutukseen valittiin kaikkiaan 1473 henkilöä ja eniten valittuja oli vuonna v Valituista oli miehiä 13 %. Koulutuksen keskeytti 395 opiskelijaa, mikä on n. 25 % koulutuksen aloittaneista. Keskeyttämisen syyksi mainittiin yleisimmin väärä alan valinta. Useimmin opinnot keskeytettiin v Vastanneiden mukaan tutkinnon suoritti vv yhteensä 492 henkilöä, joista 13 % oli miehiä. Tutkinnon vetovoimaisuuteen vaikuttavia tekijöitä kysyttiin erillisellä kysymyksellä. Vastausten mukaan vetovoimaisuutta nostavia tekijöitä olivat tutkinnon monipuolisuus, tunnettuuden lisääntyminen ja hyvä työllistyminen sekä alan ihmisläheisyys. Vetovoimaisuutta vähensi se, ettei alaa tai koulutusta tunneta, sekä huono tutkintonimike ja alan huono arvostus. Tutkinnon vetovoima osoittautui koulutustarjontaan nähden kohtalaisen hyväksi, sillä hakijoita oli lähes kaksinkertainen määrä koulutukseen valittujen määrään verrattuna. Tosin kaikki koulutukseen otetut eivät olleet ensisijaisia hakijoita, sillä heitä oli vähemmän kuin aloittaneita. Keskeyttämisen melko suuri määrä saattaa osittain selittyä sillä, että ala ei ollut hakijan ykköstoiveena. Joistakin vastauksista ilmeni, että opiskelijoille oli annettu heidän mielestään liian optimistisia lupauksia työllistymisestä. Kysely kohdistui ensimmäisiin koulutettaviin opiskelijaryhmiin, jolloin tutkinnon tunnettuus oli alhaisimmillaan. Samanaikaisesti kotityöpalvelut alana oli saamassa jalansijaa ammatillisessa työkentässä. Uuden tutkinnon markkinointi työelämälle ja opiskelijoille vaatii aikaa. 3.2 Miten hyvin tutkinto vastaa työelämän odotuksia? Oppilaitoksia pyydettiin ilmoittamaan valmistuneiden opiskelijoiden työelämään sijoittuminen. Myös valmistuneilta kysyttiin heidän sijoittumistaan työelämään tutkinnon suorittamisen jälkeen ja heitä pyydettiin arvioimaan opintojensa työelämävastaavuutta. Oppilaitosten ilmoituksen mukaan valmistuneista n. 40 % työllistyi koulutustaan vastaavalle alalle. Kaikista työllistyneistä vajaa kolmannes (29 %) ilmoitti opintojen vastaavan hyvin ja vähän yli puolet (53 %) oli sitä mieltä, että opinnot vastaavat osittain heidän työtään. Vajaa puolet (46 %) työllistymättömistä ilmoitti, ettei alan töitä ole lähiseudulla tarjolla ja saman verran (46 %) ilmoitti, ettei koulutusta tunneta tai se tunnetaan huonosti. Noin neljännes (26 %) ilmoitti työllistymisen esteeksi kotitalousyrittäjän tutkintonimikkeen.

9 Alla on kooste tutkinnon suorittaneiden esittämistä arvioista opintojen eri osa-alueiden työelämävastaavuudesta. Asteikolla 1 5 annettujen vastausten keskiarvot on esitetty valmiuksina koulutusohjelmittain. Kotitalouspalvelujen koulutusohjelmassa seuraavat valmiudet vastasivat parhaiten työelämän vaatimuksia: toimia kodinomaisessa laitoksessa (ka 4,14), asiakaspalvelu ja myynti (3,60), toimia pitopalveluyrityksessä (3,53), tuottaa kotityöpalveluja kannattavasti (3,51), myydä ja markkinoida tuottamiaan palveluja (3,18). Heikoimmin työelämää vastaavat valmiudet: yrityksen taloushallintaan liittyvä tieto (2,50), yrityksen perustamiseen liittyvä tieto (2,80), liikeidean ja tuotteen kehittämiseen liittyvä tieto (2,82) ja yrittäjänä toimiminen (2,83). Kuluttajapalvelujen koulutusohjelmassa seuraavat valmiudet vastasivat hyvin työelämän vaatimuksia: neuvoa kuluttajia hyödykkeiden ja palvelujen hankinnassa ja käytössä (3,60), toimia kaupallisessa yrityksessä (3,55), ymmärtää kuluttajien sekä kotitalouksien taloudellisen toiminnan periaatteita (3,37), kertoa kuluttajan oikeuksista ja velvollisuuksista (3,33), ymmärtää kuluttamiseen liittyvät asiat valmistajien, kaupan ja kuluttajan näkökulmasta (3,52). Opintojen työelämävastaavuus riippuu siitä, mihin tehtäviin ja mille toimialalle tutkinnon suorittanut on työllistynyt tai mennyt opiskeluaikana työssäoppimaan. Noin 80 % työllistyneistä kuitenkin ilmoitti opintojensa vastaavan työtään kokonaan tai osittain. Laaja-alaista osaamista pidettiin myönteisenä asiana. Tutkinnon suorittaneiden mielestä kotitalouspalvelujen koulutusohjelma antaa huonoimmat valmiudet yritys- ja liiketoimintaan kotitalousyrittäjän tutkintonimikkeestä huolimatta. Yrittäjyyttä ja yritystoimintaosaamista tulisi lisätä koulutukseen. Kuluttajapalvelujen koulutusohjelmasta annetut vastaukset osoittivat, että koulutus antaa melko hyvät valmiudet kaupan alalla toimimiseen ja kuluttajien neuvomiseen ja opastamiseen. Vastauksia tulee kuitenkin tulkita varauksellisesti, sillä vastaajien määrä on varsin pieni. Uusi tutkinto profiloituu eri tavalla kuin aiempi koti-, laitostalous- ja puhdistuspalvelujen perustutkinto, jossa oli kolme suuntautumisvaihtoehtoa. Työnantajien odotukset saattoivat olla ylimitoitettuja. Tutkintonimike kotitalousyrittäjä saattoi herättää työelämän edustajissa vääriä mielikuvia tutkinnon suorittaneen osaamisprofiilista. Työpaikan edustajat vertasivat kotitalousyrittäjien osaamista toisaalta catering-alan keittiöosaamiseen ja kodinomaisissa laitoksissa lähihoitajaopiskelijoiden osaamiseen. 3.3 Millaisiin tehtäviin tutkinnon suorittaneet ovat sijoittuneet? Valmistuneilta kysyttiin, millaiseen työpaikkaan he olivat sijoittuneet, mikä oli heidän tehtävänimikkeensä ja mitä työtehtäviä he pääsääntöisesti tekivät.

10 Tutkinnon suorittaneet olivat sijoittuneet ravitsemis-, kiinteistö- ja sosiaalipalvelualoille sekä kaupan alalle. Vain muutama oli sijoittunut näiden ulkopuolelle. Myös erityisopiskelijat olivat valmistuttuaan sijoittuneet alan työtehtäviin. Sijoittuneiden toimialat ja tehtävänimikkeet olivat: Ravitsemispalvelut: keittiöapulainen (myös er), ruoanjakaja, keittiövastaava/ keittiötyöntekijä Kiinteistöpalvelut (pääasiassa siivouspalveluja): siistijä, siivooja, laitoshuoltaja, laitossiivooja, siivooja/lähetti, palveluvastaava Sosiaalipalvelut/kotityö- ja kotipalvelut: kotiavustaja, kodinhoitaja, omaishoitaja, ohjaaja (tehtävät kotityöpalveluja) Sosiaalipalvelut/hoivapalvelut (lisäksi siivous- ja ravitsemispalveluja): osastoapulainen, vanhusten hoitaja, kodinhoitaja, kodin-/lastenhoitaja, päiväkotiharjoittelija, kotitalousyrittäjä Sosiaalipalvelut/siivous- ja ravitsemispalvelutehtäviä: laitosapulainen (er), sairaalaapulainen (er), päiväkeskusavustaja (er) Kaupan ala/myyntityö: myyjä, myyntineuvottelija, market-apulainen, myyntineuvottelija/contact center agentti, kioskimyyjä Kaupan ala/tuoteneuvonta: tuoteneuvoja/kuluttajaneuvoja, myynninedistäjä Muu: toimistotyöntekijä teollisuusyrityksessä, järjestelyapulainen kirjastossa (er) Työllistyneistä useimmat mainitsivat pääasiallisimman työnsä olevan ylläpitosiivousta. Seuraavassa on lueteltu yleisimmät tehtävät: ylläpitosiivous 67 % (työllistyneistä) ruoan jakelu, tarjoileminen, asiakkaalle vienti ja esillelaitto; kattaus 47 % perussiivous 47 % seurustelu asiakkaiden kanssa 38 % tekstiilihuolto 33 % ruokailussa avustaminen 33 % vanhusten hoiva 31 % viherkasvien hoito 24 %. kaupassa käynti asiakkaan pyynnöstä 20 % juhlien järjestäminen 20 % Tutkinnon suorittaneet ovat sijoittuneet varsin monipuolisesti eri toimialoille ja erilaisiin tehtäviin. Monissa tehtävissä tarvitaan moniosaajuutta, mikä on kotitalous- ja kuluttajapalvelujen perustutkinnon vahvuus. Työhön sijoittuneiden tehtävänimikkeitä ja toimenkuvia voisi käyttää valikoidusti apuna tutkinnon markkinoinnissa. Luetteloon voisi lisätä muitakin tehtävänimikkeitä. 3.4 Millaista osaamista tutkinnon ammattialalla vaaditaan? Työnantajilta kysyttiin työelämässä vaadittavia osaamisalueita. Työnantajien mielestä kotitalouspalvelujen koulutusohjelman suorittaneiden tärkeimmät osaamisalueet ovat (keskiarvo yli 3 asteikolla 1 5): puhtaanapidon tehtävät (ylläpito- ja perussiivous), ruoan jakelu ja tarjoileminen, tekstiilihuolto, asiakkaan kanssa seurustelu, ruo- 10

11 kailussa avustaminen, ruoan suunnittelu tai ehdottaminen asiakkaille, palvelujen suunnittelu, ruoanvalmistus toisen kodissa ja kodinhoitotyö asiakkaan kanssa. Työnantajien mielestä kuluttajapalvelujen koulutusohjelman suorittaneiden tärkeimmät osaamisalueet ovat: ATK:n käyttö (sähköpostiin vastaaminen, tiedon haku, laskujen maksaminen) sekä asiakaspalautteen vastaanottaminen ja käsittely. Työelämässä vaadittava osaaminen vastaa pääsääntöisesti tutkinnon tavoitteita ja sisältöjä. Ehkä osaamisalueita tulisi koulutuksessa painottaa toisin ja joitakin osaamisalueita tulisi lisätä. Tutkinnon sisältöä voisi edelleen monipuolistaa. Kyselyn vastauksista tuli sellainen vaikutelma, että kotitalous- ja kuluttajapalvelujen perustutkintoa saatettiin pitää eräänlaisena valmistavana koulutuksena johonkin muuhun perustutkintoon, koska osa tutkinnon suorittaneista jatkoi toisen perustutkinnon (lähihoitaja, suurtalouskokki) opiskelua. Tutkinnon ammatillisuuden vakuuttaminen lienee helpompaa tulevaisuudessa, kun kotityöpalveluista on muodostumassa oma jatkuvasti kehittyvä ammattiala. 3.5 Miten tutkinnon rakennetta, nimikkeitä ja sisältöä tulisi kehittää? Tutkinnon rakennetta, nimikkeitä ja sisältöä koskevaan kysymykseen tuli useita vastauksia. Tutkinnon nimeen ja koulutusohjelmiin oltiin tyytyväisiä. Sen sijaan kotitalousyrittäjä tutkintonimikkeenä tulisi muuttaa. Uudeksi tutkintonimikkeeksi ehdotettiin seuraavia: kotitaloustyöntekijä, kotityöntekijä, kotityöpalvelujen tuottaja, kotitalouden hoitaja, kotiapulainen, kotitalousavustaja, kotipalveluyrittäjä ja kotipalvelutyöntekijä. Tutkinnon opintojen sisällöstä esitettiin seuraavanlaisia mainintoja: Yhteiset ammatilliset opinnot on suunnattu pääasiassa kotitalouspalvelujen koulutusohjelmaan. Eri opintokokonaisuuksien opintojen sisällöissä on turhaa päällekkäisyyttä. Yrittäjyysosaamista esitettiin toisaalta lisättäväksi, toisaalta poistettavaksi. Ruoka- ja ravitsemispalvelut painottuvat opinnoissa enemmän, vaikka käytännössä suurin tarve on puhtaanapidon osaamisessa. Tutkinnon nimikkeet eivät ole kaikilta osin olleet onnistuneet. Erityistä kritiikkiä sai kotitalousyrittäjän tutkintonimike, johon kohdistuu suurimmat muutospaineet. Opintojen sisältöjen painotuksessa on tarkistettavaa. 4 JOHTOPÄÄTÖKSIÄ JA KEHITTÄMISEHDOTUKSIA Selvityksen tulosten perusteella voidaan tehdä seuraavia kehittämisehdotuksia toteutettaviksi tutkinnon päivityksen yhteydessä: 1. Tutkinnon tunnettuuden puute on haitannut koulutukseen hakeutumista ja työllistymistä sekä aiheuttanut koulutuksen keskeyttämisiä. Ongelma oli suurin ensimmäisillä koulutettavilla opiskelijaryhmillä, jotka olivat selvityksen kohde- 11

12 ryhmänä. Ajan myötä tunnettuus on parantunut, kun yhä useampi ikäluokka on tutkinnon suorittanut ja ollut työssäoppimassa. Tutkinnosta tiedottamisessa tulee käyttää mahdollisimman realistista sijoittumisprofiilia. 2. Tutkinnolle tulee määrittää nykyistä tarkemmin osaamisprofiili eli ammattiala ja tehtävät, joihin koulutus on tarkoitettu, ja löytää oma paikka ravitsemisalan, kiinteistö- ja puhdistuspalvelualan, sosiaali- ja terveysalan sekä kaupan alan sisällä. Samalla pitäisi kehittää työssäoppimisen toteuttamista valitsemalla huolella sellaiset työssäoppimispaikat, jotka vastaavat koulutuksen ammattialaa. 3. Tutkintonimikkeet eivät anna oikeata kuvaa tutkinnon tavoitteista ja voivat olla työllistymisen esteenä. Kotitalousyrittäjä on jopa harhaanjohtava nimi. Tutkinnon nimikkeitä tarkistetaan päivittämisen yhteydessä. 4. Opintojen sisällöissä on päällekkäisyyksiä eivätkä opinnot kohdennu samanarvoisesti molempiin koulutusohjelmiin. Sisältöjä tulee tarkistaa päivittämisen yhteydessä poistamalla päällekkäisyyksiä ja painottamalla opintoja niin, että molemmat koulutusohjelmat tulevat tasavertaisesti huomioiduiksi. 5. Koska varsin moni tutkinnon suorittanut työllistyy sosiaali- ja terveysalan töihin, tulee opintoihin liittää sellaista alalla vaadittavaa hoivaosaamista, jota tarvitaan muissa kuin sosiaali- ja terveysalan koulutusta edellyttävissä alan tehtävissä. 12

13 Tuija Öystilä RAPORTTI KOTITALOUS- JA KULUTTAJAPALVELUJEN PERUSTUTKINNON TYÖELÄMÄVASTAAVUUDESTA JA OSAAMISTARPEESTA TEHDYSTÄ SELVITYKSESTÄ 1KYSELYJEN SUORITTAMINEN Selvityksessä kartoitettiin kotitalous- ja kuluttajapalvelujen perustutkinnon suorittaneiden työllistymistä, työtehtäviä ja tutkinnon antamia valmiuksia työelämään. Kyselyt lähetettiin oppilaitoksille, joissa kotitalous- ja kuluttajapalvelujen perustutkinnon oletettiin olleen vuosina opintotarjonnassa, tutkinnon suorittaneille sekä heidän työnantajilleen ja/tai työpaikkaohjaajilleen. Oppilaitoksilta tietoa kerättiin web-kyselyn avulla, tutkinnon suorittaneilta postikyselyllä ja työnantajilta sekä web- että postikyselyn avulla. Kyselyt suoritettiin marraskuun 2004 tammikuu 2005 aikana. Web-kyselyt toteutettiin Digium Enterprise tutkimusjärjestelmällä, jota käytettiin osittain myös vastausten analysointiin. Vastauksia analysoitiin myös Excel-taulukkolaskentaohjelmalla. Postikysely analysoitiin Excel-ohjelmalla. Aineiston analysoinnissa käytettiin suoria jakaumia sekä ristiintaulukointia, joilla tutkittiin muuttujien välistä yhteyttä. 1.1 Oppilaitoskysely Oppilaitoskysely (Liite 1) lähetettiin marraskuussa 52 oppilaitokselle (Liite 2) ja kyselyyn vastasi 31 oppilaitosta, vastausprosentti oli siten 60. Kahdeksan oppilaitosta ilmoitti, ettei heillä järjestetä kyseistä koulutusta. Yhdestä oppilaitoksesta ilmoitettiin, ettei koulutusta voitu aloittaa, koska hakijoita ei ollut riittävästi. Kyselyn yhteydessä oppilaitoksilta pyydettiin tutkinnon suorittaneiden sekä heidän työ- ja työssäoppimispaikkojen yhteystiedot. Osa kyselyyn vastanneista oppilaitoksista oli erityisoppilaitoksia ja osassa on sekä erityisopiskelijoita että tavallisia opiskelijoita. Vaikka kyselyssä ei kysytty erillisillä kysymyksillä tietoja erityisopiskelijoista, oppilaitokset mainitsivat, milloin kyseessä oli erityisopiskelijat. Analyysissa on voitu siten jossakin määrin huomioida erityisopiskelijoiden tilanne. 13

14 Oppilaitoskyselyssä kartoitettiin koulutukseen hakeneiden ja valittujen sekä valmistuneiden ja keskeyttäneiden lukumäärää sekä tutkinnon vetovoimaisuutta. Kyselyssä selvitettiin myös valmistuneiden työllistymistä ja koulutuksen antamia valmiuksia, oppilaitoksen edustajien näkemyksiä koulutusohjelmien määrästä ja nimikkeistä sekä työnantajilta saatua palautetta. 1.2 Kysely tutkinnon suorittaneille Perustutkinnon suorittaneille lähetettiin joulukuussa postikyselyt (Liite 3). Kyselyt lähetettiin 321:lle vuosina tutkinnon suorittaneelle, joiden yhteystiedot oli saatu oppilaitoksilta. Kyselyt lähetettiin 20 oppilaitoksesta (Liite 4) valmistuneelle. Kyselyyn vastasi 108 tutkinnon suorittanutta eli vastausprosentti oli 34. Kolme lomaketta hylättiin, koska vastaajat olivat keskeyttäneet koulutuksen. Kyselyistä palautui 25 vastaamattomina sen vuoksi, että vastaanottajaa ei tavoitettu. 1.3 Kysely työnantajille ja työpaikkaohjaajille 14 Työnantajien näkemyksiä, kokemuksia ja toiveita koulutuksesta selvitettiin web- ja postikyselyllä (Liite 5) joulu- tammikuussa. Kyselyt lähetettiin yhteensä 170 yritykseen tai toimipaikkaan, joista 49 oli työllistänyt valmistuneita ja 121 oli toiminut opiskelijoiden työssäoppimispaikkoina. Kyselyistä 121 lähetettiin web- ja 49 postikyselynä. Työnantajien ja työpaikkaohjaajien yhteystiedot saatiin oppilaitoksilta sekä tutkinnon suorittaneilta. Työnantajista 41 oli valmistuneiden ilmoittamia. Neljälle valmistuneiden ilmoittamalle työnantajalle kyselyä ei lähetetty, koska tiedot olivat puutteelliset. Kyselyyn vastasi 48 työnantajaa tai työpaikkaohjaajaa, tällöin vastausprosentiksi tuli 29. Yksi vastaus hylättiin, koska siinä oli kerrottu vain taustatiedot. Työnantajakyselyllä haluttiin kartoittaa, millä toimialoilla ja missä tehtävissä valmistuneet työskentelevät. Kyselyllä selvitettiin myös, mitkä osaamisalueet olivat tärkeitä ja oliko koulutus antanut valmiuksia hallita näitä osaamisalueita. Työnantajia pyydettiin myös kertomaan näkemyksiään alan tulevista haasteista ja työllisyystilanteesta. Kyselyyn vastasi 48 työpaikkaohjaaja, joista ainoastaan 13:lla oli tutkinnon suorittaneita tällä hetkellä töissä ja työssäoppijoita oli ollut 25:llä. Vastaajista 17 ilmoitti, ettei heillä ollut tutkinnon suorittaneita työntekijöinä eikä ollut ollut myöskään työssäoppijoina, vaikka kyselyjä lähetettiin ainoastaan oppilaitosten ja/tai valmistuneiden ilmoittamille työnantajille. Suurin osa oppilaitoksista ja valmistuneista ilmoitti työpaikalta yhteyshenkilön, jolle kysely sitten kohdistettiin. Siitä huolimatta osasyynä tähän tietämättömyyteen ja huonoon vastausprosenttiin saattoi olla, ettei kysely aina saavuttanut oikeata henkilöä. Muutamat kyselyn saaneista ottivat yhteyttä selvityksen tekijään ilmoittaakseen, ettei heillä ole mitään tekemistä kyseisen tutkinnon suorittaneiden kanssa, vaikka heidät oli nimetty työssäoppijan yhteyshenkilöksi. Eräs kunnan kiinteistönhoidossa työskentelevä otaksuikin olleensa vain nimellinen työpaikkaohjaaja ja kehotti otta-

15 maan yhteyttä siivoustyönjohtajaan. Kahden kunnan sosiaalitoimesta suositeltiin lähettämään kyselyt keittiöiden emännille. Osa valmistuneista oli ollut erityisopiskelijoita ja heidän työpaikkansa saattoi olla suojatyöpaikka, tällöin työntekijän koulutuksella ei ollut merkitystä eikä sitä ilmeisesti oltu edes ajateltu. Yksi tällainen tapaus tuli tietoon. Voi myös olla, ettei esimerkiksi kehitysvammaisen osaamista haluttu arvioida. Näin ainakin eräs kyselyn saanut ilmoitti. Samanlaisia tilanteita oli varmasti enemmänkin kuin nämä esille tulleet. Useilla valmistuneilla oli myös muuta koulutusta, joka saattoi olla merkittävämpää työn saannin kannalta ja näin ollen kyseistä tutkintoa ei tiedostettu. 15

16 2KOULUTUKSEEN HAKIJAT, VALITUT JA VALMISTUNEET 2.1 Hakijat ja valitut Tiedot hakijoista ja valituista ilmoitti 29 oppilaitosta. Kyselyn mukaan koulutukseen haki vuosina yhteensä 2526 henkilöä. Hieman alle puolet (45 %) hakijoista asetti kotitalous- ja kuluttajapalvelujen perustutkinnon ensisijaiseksi hakutoiveekseen (ks. kuvio 1). Miehillä tutkinto oli naisia useammin ensisijaisena hakutoiveena. Tulosten luotettavuutta heikentävät vajaat ja epätäsmälliset vastaukset, esimerkiksi lomakkeessa saatettiin ilmoittaa ainoastaan valitut tai mies- ja naishakijoita ei ollut eritelty. Suurin osa vastauksista vaikutti kuitenkin täsmällisiltä eikä niissä ollut ristiriitoja muiden vastausten kanssa. KUVIO 1. Koulutukseen hakijat vuosittain Hakijoissa oli selvästi enemmän naisia kuin miehiä (ks. kuvio 2), naisten osuus oli koko ajanjaksolla 85 ja miesten 15 prosenttia (huomioitu vain ne vastaukset, joissa miehet ja naiset oli eritelty). Mieshakijoita oli eniten 2004, tällöin myös heidän osuutensa hakijoista oli suurin, 20 prosenttia. 16

17 KUVIO 2. Nais- ja mieshakijoiden osuudet vuosittain Selvityksen mukaan vuosina valittiin opiskelemaan 1473 henkilöä. Vähiten opiskelijoita valittiin aloitusvuonna 2000 ja eniten vuonna 2002 (ks. kuvio 3). Valituista naisia oli 1281 (87 %) ja miehiä 309 (13 %). Naisten ja miesten osuuksien vaihtelut vuosittain eivät ole olleet merkittäviä lukuun ottamatta vuotta 2003, jolloin miesten osuus oli ainoastaan 9 prosenttia. KUVIO 3. Koulutukseen valitut vuosittain N = 29 Ajanjaksolla reilu puolet (56 %) kaikista hakijoista valittiin opiskelemaan perustutkintoa (ks. kuvio 4). Joka vuosi opiskelijoita valittiin enemmän kuin ensisijaisia hakijoita oli. Vuonna 2002 oli helpointa päästä opiskelemaan, sillä silloin valittiin suhteellisesti (62 %) eniten hakijoista ja vuonna 2003 vähiten (52 %). 17

18 Kuviossa ei ole huomioitu niitä vuosia, jolloin hakijoita ei ollut mainittu. KUVIO 4. Koulutukseen vuosittain hakeneet ja valitut 2.2 Tutkinnon vetovoimaisuus Oppilaitoksista 20 mainitsi syitä vetovoimaisuuteen ja 24 sen vähyyteen (ks. kuvio 5). Selkeästi eniten tutkinnon vetovoimaisuutta murensi tutkinnon ja koko alan huono tunnettuus. Työnantajat eivät tunne koulutusta, hakijat eivät tunne koulutusta eivätkä tiedä/hahmota mihin siitä valmistuu. Alan tunnettuus on kuitenkin viime vuosina parantunut, mikä on osaltaan parantanut tutkinnon vetovoimaisuutta. Ala on ollut viimeaikoina esillä tiedotusvälineissä, erityisesti keskustelu kotitalousvähennyksestä on tehnyt alaa tunnetuksi. Tämän vuoksi alasta tiedetään paremmin ja se nähdään myönteisemmässä valossa. 18

19 KUVIO 5. Syitä tutkinnon vetovoimaisuuteen tai sen vähyyteen Selvityksen mukaan tutkinnon monipuolisuus lisää eniten sen vetovoimaisuutta. Ala sekä koulutus ovat käytännönläheisiä. Usko hyvästä työllistymisestä vetää aikuisia opiskelemaan kotitalousyrittäjäksi. Nuoria tutkinto kiinnostaa taas sen vuoksi, että se antaa valmiuksia myös oman talouden hoitoon, joten ajatellaan, ettei koulutus mene hukkaan, vaikkei alalle työllistyisikään. Tutkinnon kiinnostavuutta lisää myös se, että palveluala koetaan sekä ihmis- että käytännönläheiseksi. Koulutus kiinnostaa erityisopiskelijoita, sillä ammatillisen erityiskoulutuksen tarjonta on vähäistä sekä siksi, että he voivat valmentavan koulutuksen jälkeen jatkaa opintojaan samassa tutussa oppilaitoksessa. Huonon tunnettuuden lisäksi vetovoimaisuutta vähentää huono tai harhaanjohtava tutkintonimike, kotitalousyrittäjä. Erityisesti sen uskotaan karsivan nuoria hakijoita, joiden uskotaan pitävän koulutusta liian vaativana. Kiinnostavuutta vähentää myös alan huono arvostus yleensä. Ala ei ole suosittu etenkään nuorten keskuudessa. Alalle työllistyminen koettiin vaikeaksi pienellä paikkakunnalla, sillä alan yrityksiä oli vielä vähän ja julkisella puolella mahdolliset työpaikat ovat vähentyneet. 19

20 2.3 Tutkinnon suorittaneet ja opintonsa keskeyttäneet Selvityksen mukaan Kotitalous- ja kuluttajapalvelujen tutkinnon suoritti vuosina yhteensä 492 henkilöä, joista naisia oli 430 (87 %) ja miehiä 62 (13 %) (ks. taulukko 1). Naisten ja miesten osuudet valmistuneista olivat samat kuin koulutukseen valittujen. TAULUKKO 1. Tutkinnon suorittaneiden määrät eri vuosina. vuosi yht. naiset naisten osuus miehet miesten osuus % % % 7 13 % % % % % yht % % Selvityksen mukaan koulutuksen keskeytti vuosina yhteensä 395 opiskelijaa, mikä on 25 prosenttia koulutukseen samalla ajanjaksolla valituista. Opinnot keskeytettiin useimmin vuonna 2002 (ks. kuvio 6). Koko ajanjaksolla koulutukseen valituista naisista 27 prosenttia ja miehistä 20 prosenttia keskeytti opinnot. KUVIO 6. Opintonsa keskeyttäneiden määrät vuosittain 20