VALTIOVARAINMINISTERIÖ JULKISOIKEUDELLISEN PALKKASAATAVAN VIIVÄSTYSKORKO 10/2003 TYÖRYHMÄ- MUISTIOITA

Transkriptio

1 VALTIOVARAINMINISTERIÖ JULKISOIKEUDELLISEN PALKKASAATAVAN VIIVÄSTYSKORKO 10/2003 TYÖRYHMÄ- MUISTIOITA

2 JULKISOIKEUDELLISEN PALKKASAATAVAN VIIVÄSTYSKORKO 10/2003 VALTIOVARAINMINISTERIÖ HENKILÖSTÖOSASTO TYÖRYHMÄ- MUISTIOITA

3 VALTIOVARAINMINISTERIÖ Snellmaninkatu 1 A PL VALTIONEUVOSTO Puhelin (09) Telefaksi (09) Internet Julkaisun tilaukset Puh. (09) Taitto Hanna Darboe ISSN ISBN Edita Prima Oy HELSINKI 2003

4 Kuvailulehti Julkaisija Tekijät Julkaisun nimi Julkaisun osat/ muut tuotetut versiot Tiivistelmä Julkaisuaika Valtiovarainministeriö Huhtikuu 2003 Vanhempi hallitussihteeri Pirjo Staffans, työryhmän puheenjohtaja Hallitussihteeri Kari Peltonen, työryhmän sihteeri JULKISOIKEUDELLISEN PALKKASAATAVAN VIIVÄSTYSKORKO Julkaisu on saatavissa Internetistä osoitteesta Työryhmän tehtävänä oli selvittää julkisoikeudelliseen palvelussuhteeseen perustuvalle saatavalle maksettavaa viivästyskorkoa koskevan sääntelyn muuttamista sekä tehdä asiassa ehdotuksensa. Muistiossa ehdotetaan, että valtion virkamieslakia ja kunnallisesta viranhaltijasta annettua lakia muutettaisiin muistiossa mainittujen periaatteiden mukaisesti. Viivästyskoron määräämisessä on kuitenkin tarkasteltava tarkemmin myös saatavan erääntymistä, eikä työryhmä ole ottanut kantaa kuhunkin mahdolliseen saatavaan erikseen. Näin ollen jatkotyöskentelyssä asiaa on tarkasteltava myös erilaisten yksittäisten saatavien erääntymisen kautta ottaen huomioon työryhmän esittämien pääperiaatteiden tarkoitus. Jotta julkisella sektorilla noudatettaisiin yhtenäisiä periaatteita, tulisi ryhtyä toimenpiteisiin myös kirkkolain muuttamiseksi. Asiasanat Julkaisusarjan nimi ja numero Julkaisun tunnistetiedot Julkaisun myynti/jakaja Julkisoikeudellinen palvelussuhde, saatava, viivästyskorko TYÖRYHMÄMUISTIOITA, 10/2003 ISSN Sivuja 35 ISBN Kieli Suomi Hinta 10 e + alv Valtiovarainministeriön henkilöstöosasto, puh. (09) Julkaisun kustantaja Painopaikka ja aika Valtiovarainministeriö Edita Prima Oy, Helsinki 2003

5 Presentationsblad Utgivare Författare Publikationens titel Publikationens andra versioner Sammandrag Datum Finansministeriet April 2003 Äldre regeringssekreterare Pirjo Staffans och regeringssekreterare Kari Peltonen DRÖJSMÅLSRÄNTA PÅ OFFENTLIGTRÄTTSLIGA LÖNEFOR- DRINGAR Publikationen finns på Internet: Arbetsgruppens uppgift var att utreda frågan om man borde ändra reglerna om dröjsmålsränta på fordringar som grundar sig på ett offentligträttsligt tjänsteförhållande samt att framlägga sina förslag i saken. I promemorian föreslås att statstjänstemannalagen och lagen om kommunala tjänsteinnehavare skall ändras enligt de i promemorian nämnda principerna. Då dröjsmålsräntan bestäms bör också fordrans förfallande granskas närmare och arbetsgruppen har inte tagit någon ståndpunkt till varje möjlig enskild fordran. Därför bör frågan i det fortsatta arbetet granskas i ljuset av hur olika individuella fordringar förfaller, med beaktande av de principer som arbetsgruppen föreslagit. Eftersom enhetliga principer bör tillämpas inom den offentliga sektorn bör åtgärder vidtas för att ändra också kyrkolagen. Nyckelord Publikationsserie och nummer Offentligträttsligt tjänsteförhållande, fordran, dröjsmålsränta ARBETSGRUPPSPROMEMORIOR, 10/2003 Publikationens kännetecknen Beställningar/ distribution Förläggare Tryckeri/ ISSN Sidor 35 ISBN Språk Finska Finansministeriets personalavdelming, tel. (09) Finansministeriet Edita Prima Ab, Helsingfors 2003 Pris 10 e + mom.

6 Documentation page Publisher Author (s) Title of publication Parts of publication/ other publications Date Ministry of Finance April 2003 Ms Pirjo Staffans, Senior Adviser Mr Kari Peltonen, Senior Officer PENALTY INTEREST ON LATE PAYMENTS OF SALARY CLAIMS SUBJECT TO PUBLIC LAW The publication is also available: Abstract The working group had the task of examining the need for a reform of the regulations concerning penalty interest on late payment of salary claims subject to public law and of presenting its proposals on that subject. The working group proposes that the Government Officials Act and the Municipal Officials Act be amended in accordance with the principles set out in the report. However, also the maturity of individual claims should be examined in more detail when the penalty interest rate for late payments is fixed. The working group has not taken any individual position on all possible claims. When the work is continued this question should be examined in the light of the maturity of various individual claims, bearing in mind the principles formulated by the working group. Because common principles should be applied in the entire public sector, measures ought to be taken to amend also the Ecclestiastical Act. Keywords Publications series and number Identifications For sale at/ distributor Service subject to public law, claim, penalty interest for late payment WORKING PAPERS, 10/2003 ISSN No. of pages 35 ISBN Language Finnish Price 10 e + vat Ministry of Finance, Personnel Department, phone Financier of publication Printing place and year Ministry of Finance Edita Prima Plc, Helsinki 2003

7 Valtiovarainministeriölle Valtiovarainministeriö asetti työryhmän, jonka tehtävänä oli selvittää julkisoikeudelliseen palvelussuhteeseen perustuvalle saatavalle maksettavaa viivästyskorkoa koskevan sääntelyn muuttamista sekä tehdä asiassa ehdotuksensa. Työryhmän puheenjohtajaksi määrättiin vanhempi hallitussihteeri Pirjo Staffans ja jäseniksi hallitussihteeri Kari Peltonen ja ylitarkastaja Mika Saarinen kaikki Valtion työmarkkinalaitoksesta sekä kutsuttiin jäseniksi erityisasiantuntija Outi Suviranta oikeusministeriöstä, lainsäädäntöneuvos Minna-Liisa Rinne sisäasiainministeriöstä, vanhempi hallitussihteeri Tuula Lybeck opetusministeriöstä, neuvottelupäällikkö Anja Vaheri ja työmarkkinalakimies Lauri Niittylä molemmat Kunnallisesta työmarkkinalaitoksesta, oikeustieteen kandidaatti Pauliina Hirsimäki Kirkon sopimusvaltuuskunnasta, lakimies Jouni Vattulainen AKAVA- JS ry:stä, lakimies Ari Komulainen Palkansaajajärjestö Pardia ry:stä, neuvottelupäällikkö Esko T. Aro Tekniikan ja peruspalvelujen neuvottelujärjestö KTN ry:stä, lakimies Heikki Sipiläinen Valtion yhteisjärjestö VTY ry:stä, varatuomari Mika Hämäläinen Toimihenkilöiden neuvottelujärjestö TNJ ry:stä ja varatuomari Tom Rissanen Kunta-alan unioni ry:stä. Työryhmän sihteerinä toimi jäsen Kari Peltonen. Työryhmän tuli saada työnsä valmiiksi mennessä. Samalla työryhmän tuli selvittää, voidaanko mahdollinen ehdotus antaa vielä nykyiselle eduskunnalle. Suoritettuaan työnsä työryhmä jättää kunnioittaen muistionsa valtiovarainministeriölle. Muistioon liittyvät jäsenten Suviranta, Rinne ja Lybeck sekä jäsenten Rissanen, Hämäläinen, Aro, Sipiläinen, Komulainen ja Vattulainen eriävät mielipiteet.

8 Helsingissä 17 päivänä helmikuuta Pirjo Staffans Outi Suviranta Pauliina Hirsimäki Minna-Liisa Rinne Jouni Vattulainen Tuula Lybeck Ari Komulainen Kari Peltonen Esko T. Aro Mika Saarinen Heikki Sipiläinen Anja Vaheri Mika Hämäläinen Lauri Niittylä Tom Rissanen

9 SISÄLLYS 1 LAINSÄÄDÄNNÖN NYKYTILA Korkolaki Virkamiesten ja viranhaltijoiden oikeusasemaa koskeva lainsäädäntö Valtion virkamieslaki Laki kunnallisesta viranhaltijasta Evankelis-luterilaisen kirkon viranhaltijoita koskevat säännökset Muut julkisoikeudelliset yhteisöt VIRKAEHTOSOPIMUKSET Valtion yleinen virka- ja työehtosopimus Kunnan yleinen virkaehtosopimus Kirkon yleinen virka- ja työehtosopimus JOHTOPÄÄTÖKSIÄ EHDOTUKSET LIITTEET Eriävät mielipiteet... 33

10 1 LAINSÄÄDÄNNÖN NYKYTILA 1 LAINSÄÄDÄNNÖN NYKYTILA 1.1 Korkolaki Soveltamisala Vuoden 1983 alussa voimaan tullut korkolaki (633/1982) koskee rahavelalle maksettavaa korkoa. Korkolaki koskee siis kaikkia rahasaatavia, jollei tiettyä saatavaa ole suljettu lain soveltamisalan ulkopuolelle. Lain soveltamisalasäännöksen mukaan lakia ei sovelleta muun muassa julkisoikeudellisesta perusteesta johtuvaan velkasuhteeseen. Korkolaki on yleislaki. Lain säännökset tulevat sovellettaviksi, jollei muualla toisin säädetä tai velallisen sitoumuksesta tai kauppatavasta muuta johdu. Soveltamisalan keskeisen osan muodostavat varallisuusoikeudelliset saatavat. Laki koskee siten sopimukseen perustuvaa velvollisuutta maksaa tietty rahamäärä. Luotonannon ja elinkeinotoiminnan keskeinen toimintaedellytys on maksujen oikea-aikaisuus. Korkolain mukaan määräytyy myös velvollisuus maksaa korkoa työsuhteeseen perustuvalle palkkasaatavalle ja muulle korvaukselle työntekijän tekemästä työstä. Tällaisia muita korvauksia on esimerkiksi vuosilomakorvaus. 15

11 1 LAINSÄÄDÄNNÖN NYKYTILA Viivästyskorolla on 1) ennaltaehkäisevä tehtävä. Velallinen pyritään pakottamaan oikea-aikaiseen suoritukseen asettamalla hänelle velvollisuus suorituksensa viivästyessä maksamaan viivästyskorkoa. 2) hyvittävä tehtävä. Mikäli suoritus ennaltaehkäisevästä vaikutuksesta huolimatta viivästyy, viivästyskoron tarkoituksena on korvata velkojalle hänen viivästyksen johdosta kärsimänsä vahinko. Korkein hallinto-oikeus on ratkaisuissaan, joissa on kysymys julkioikeudellisesta saatavasta, todennut korkovaatimusten osalta, ettei korkolain voimaantulo vuonna 1983 ole aikaansaanut muutosta oikeuskäytännössä vakiintuneeseen velvollisuuteen maksaa nimenomaisten säännösten puuttuessakin viivästyskorkoa julkisoikeudellisesta perusteesta johtuvalle saatavalle. Korkolakia edeltäneen kauppakaaren 9 luvun 8 :n säännökseen perustuen myös julkisoikeudellisten saatavien osalta oli sovellettu periaatetta, että velalle oli velvollisuus maksaa korkoa kuuden prosentin mukaan velan erääntymispäivästä lukien tai, jos erääntymispäivää ei ole määrätty, viiden prosentin mukaan siitä, kun velkaa on laillisesti velottu. Tällaista velvollisuutta viivästyskoron maksamiseen ei korkolakia edeltäneessä oikeuskäytännössä ollut kuitenkaan katsottu olevan muun ohella virkasuhteeseen perustuvien palkka- ja muiden saatavien osalta. Korkolain voimaantulon jälkeisessä oikeuskäytännössä aikaisempaa oikeuskäytäntöä on seurattu myös tältä osin. (Ks. esim. KHO /1641) Korkolain keskeisiä säännöksiä on viivästyskoron suuruudesta ja viivästyskoron alkamisajankohdasta määrääminen. Viivästyskoron määrä Korkolain 4 :n (340/2002) 1 momentin mukaan velan maksun viivästyessä velallisen on maksettava viivästyneelle määrälle vuotuista viivästyskorkoa, joka on seitsemän prosenttiyksikköä korkeampi kuin kulloinkin voimassa oleva 12 :ssä tarkoitettu viitekorko. Korkolain 12 :stä (340/2002) käy ilmi, että viitekorko voi vaihdella puolivuosittain ja että se perustuu Euroopan keskuspankin ohjauskorkoon. Korkolain 12 a :n mukaan Suomen Pankki julkaisee Suomen säädöskokoelmassa ilmoituksen viitekorosta ja sen voimassaoloajasta. Ilmoituksessa mainitaan myös 4 :n 1 momentissa tarkoitetun viivästyskoron suuruus, joka on tällä hetkellä kymmenen prosenttia. 16

12 1 LAINSÄÄDÄNNÖN NYKYTILA Ajankohta, josta viivästyskorkoa maksetaan Laissa on säännökset viivästyskorosta velalle, jonka eräpäivä on velallista sitovasti ennalta määrätty, ja viivästyskorosta velalle, jonka eräpäivää ei ole määrätty. Jaottelu liittyy velallisen mahdollisuuteen maksaa velka joutumatta suorittamaan viivästyskorkoa. Jos velan eräpäivä on velallista sitovasti ennalta määrätty, velallisella on mahdollisuus valmistautua maksamaan velka oikeaan aikaan. Jos taas eräpäivää ei ole määrätty, velallinen ei voi tietää, milloin maksu on suoritettava, minkä vuoksi hänen tulee saada hyväkseen tietty aika maksun järjestämiseksi sen jälkeen, kun maksuvelvollisuus on tullut ajankohtaiseksi. Eräpäivästä voidaan esimerkiksi sopimuksin määrätä ennalta velallista sitovasti. Velvollisuus maksaa viivästyskorkoa alkaa heti sovitusta eräpäivästä lukien. Eräpäivä voi myös perustua lakiin. Jos laissa on määrätty maksun suorittamiselle tietty ajankohta, viivästyskorko on laskettava kyseisestä ajankohdasta lähtien. Jollei velalle ole ennalta määrätty eräpäivää, viivästyskorkoa on maksettava siitä lähtien, kun 30 päivää on kulunut siitä päivästä, jona velkoja lähetti velalliselle laskun tai muutoin vaati määrätyn rahamäärän suorittamista. Velallinen ei kuitenkaan ole velvollinen maksamaan viivästyskorkoa ajalta ennen laskun tai vaatimuksen saapumista hänelle. Maksuvaatimuksen tulee koskea määrättyä rahamäärää. Korkolaki lähtee siitä, että viivästyskorkoa tulee periä vain sellaisesta velasta, joka velallisella on ollut tilaisuus maksaa. Viivästyskoron maksamisvelvollisuuden alkamisajankohdan eräissä tapauksissa eli ns. prosessikorko Korkolain 9 :n mukaan tapauksissa, joissa velalle ei ole määrätty eräpäivää, sekä korvausvelalle on kuitenkin maksettava viivästyskorkoa viimeistään siitä päivästä, jona velan maksua koskeva haaste annettiin velalliselle tiedoksi tai, jos vaatimus esitetään oikeudenkäynnin aikana, sen esittämisestä lukien. 17

13 1 LAINSÄÄDÄNNÖN NYKYTILA Muuta Korkolaissa on myös säännöksiä vahingonkorvausvelalle maksettavasta viivästyskorosta, tahallisella rikoksella aiheutetun vahingon korvaukselle suoritettavasta viivästyskorosta, velallisen viivästyskoron maksamisen vapautumisperusteista ja viivästyskoron sovittelusta silloin, kun velallinen on luonnollinen henkilö. 1.2 VIRKAMIESTEN JA VIRANHALTIJOIDEN OIKEUSASEMAA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ Valtion virkamieslaki Valtion virkamieslaissa (750/1994) säädetään virkasuhteesta. Virkasuhde on julkisoikeudellinen palvelussuhde, jossa valtio on työnantajana ja virkamies työn suorittajana. Virkasuhde syntyy viranomaisen yksipuolisella hallintopäätöksellä. Lain tavoitteena on turvata valtion tehtävien hoito tuloksellisesti, tarkoituksenmukaisesti ja oikeusturvavaatimukset täyttäen sekä turvata virkamiehelle oikeudenmukainen asema suhteessa työnantajaan. Virkamieslaissa säädetään muun ohella viranomaisen ja virkamiehen yleisistä velvollisuuksista, virkasuhteen päättämisestä, lomauttamisesta, virantoimituksesta pidättämisestä, virkamieslautakunnasta ja muutoksenhausta. Virkamieslain mukaan viranomaisen on huolehdittava siitä, että virkamiehelle annetaan virkasuhteesta johtuvat edut ja oikeudet sellaisina kuin ne hänelle kuuluvat. Vaikka viranomaisella on katsottu olevan tällainen velvollisuus ilman nimenomaista säännöstäkin, on se selvyyden vuoksi kuitenkin laissa todettu. Virkasuhteen irtisanomisedellytyksistä, samoin kuin purkuperusteista ja virantoimituksesta pidättämisedellytyksistä säädetään virkamieslaissa. Muun muassa sellaisista viranomaisen päätöksistä, jotka koskeva virkasuhteen irtisanomista, purkamista, lomauttamista ja virantoimituksesta pidättämistä, voidaan hakea oikaisua virkamieslautakunnalta. Virkamieslautakunnan päätöksestä voidaan valittaa korkeimpaan hallintooikeuteen. 18

14 1 LAINSÄÄDÄNNÖN NYKYTILA Virkamieslakiin on kirjattu ns. jatkuvuusperiaate eli virkamiehen virkasuhde jatkuu katkeamatta, jos virkamiehen irtisanominen tai virkasuhteen purkaminen on lainvoimaisen päätöksen mukaan tapahtunut ilman virkamieslaissa säädettyä perustetta. Mikäli virkamies katsoo, että hänet on nimitetty lainvastaisesti määräaikaiseen virkasuhteeseen tai virkaan, voi hän hakea korvausta virkamieslautakunnalta. Virkamieslautakunnan päätöksestä voidaan valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Laissa on myös säännökset oikaisuvaatimuksesta palkkausta tai muuta virkasuhteesta johtuvaa taloudellista etuutta koskevassa asiassa sekä aiheettomasti maksetun palkkauksen tai muun virkasuhteesta johtuvan taloudellisen etuuden määrän takaisinperinnästä. Virkamies, joka katsoo, ettei viranomainen ole antanut hänelle palvelussuhteesta johtuvaa taloudellista etuutta sellaisena kuin se olisi ollut hänelle suoritettava, saa, jollei laissa tai asetuksessa toisin säädetä, kirjallisesti vaatia siihen oikaisua asianomaiselta viranomaiselta. Oikaisuvaatimus on tehtävä kolmen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana suorituksen olisi pitänyt tapahtua, taikka 60 päivän kuluessa työtuomioistuimen virkamieslain 52 :ssä tarkoitetun päätöksen tiedoksi saamisesta. Jollei oikaisuvaatimusta ole tehty sanotussa määräajassa, on oikeus etuuteen menetetty. Virkamieslain 60 säätelee aiheettomasti maksetun palkan tai muun palvelussuhteesta johtuvan taloudellisen etuuden määrän takaisinperinnän. Palkka tai etuisuuden määrä saadaan periä takaisin myös seuraavien palkanmaksujen yhteydessä virkamiehen palkasta, jos tämä on edelleen viraston palveluksessa. Palkasta ei saa kuitenkaan periä enempää takaisin kuin mitä palkasta saa ulosmitata. Takaisinperintää aloitettaessa on sen peruste ja takaisin perittävä määrä ilmoitettava virkamiehelle. Aiheettomasti maksetun palkan tai muun palvelussuhteesta johtuvan taloudellisen etuuden takaisinperintä on aloitettava 60 :ssä säädetyllä tavalla tai pantava vireille muussa järjestyksessä kolmen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana aiheeton palkan tai muun taloudellisen etuuden määrä on maksettu. Jollei takaisinperintää aloiteta tai panna vireille edellä säädetyssä määräajassa, on oikeus siihen menetetty. Virkamieslain 62 :n mukaan jollei kannetta sellaisessa virkasuhteesta johtuvaa taloudellista etuutta koskevassa asiassa, joka kuuluu työtuomioistuimen toimivaltaan, ole pantu vireille työtuomioistuimessa kolmen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana suorituksen olisi pitänyt tapahtua, on oikeus etuuteen menetetty. Jos asiasta on työtuomioistuimesta annetun lain 11 :n 2 momentissa tarkoite- 19

15 1 LAINSÄÄDÄNNÖN NYKYTILA tuissa tapauksissa ensin neuvoteltava, on oikeus etuuteen menetetty, jollei neuvotteluja ole siitä sovitun tavoin vaadittu edellä tarkoitetussa määräajassa. Vuonna 1988 voimaan tulleessa valtion virkamieslaissa muutettiin vanhentumisaikoja. Ennen sanottua vuotta viranomaisen saamisen vanhentumisaika oli yleinen 10 vuoden vanhentumisaika. Virkamiehen saamisen vanhentumisaika oli säädetty puolestaan yhdeksi vuodeksi. Ko. laissa sekä viranomaisen saamiselle että virkamiehen saamiselle säädettiin yhtä pitkä vanhentumisaika eli kolme vuotta Laki kunnallisesta viranhaltijasta Hallitus antoi eduskunnalle esityksen laiksi kunnallisesta viranhaltijasta ja laiksi kuntalain muuttamisesta (HE 196/2002). Eduskunta on hyväksynyt molemmat lait vähäisin muutoksin. Seuraavassa käsitellään kunnallisesta viranhaltijasta annettua lakia hallituksen esityksen pohjalta. Laissa kunnallisesta viranhaltijasta (jäljempänä viranhaltijalaki) säädettäisiin viranhaltijan oikeudellisesta asemasta. Laissa olisivat säännökset muun muassa virkasuhteen alkamisesta sekä työnantajan ja viranhaltijan velvollisuuksista. Lakiehdotus sisältää myös säännökset virkasuhteen päättymisestä ja virantoimituksesta pidättämisestä sekä muutoksenhausta. Lisäksi lakiehdotuksessa on säännökset muun muassa palkkasaatavan vanhentumisesta ja aiheettomasti maksetun palkan takaisinperimisestä. Viranhaltijalain 10 :n 2 momentin mukaan viranhaltijan oikeudet ja velvollisuudet alkaisivat virantoimituksen alkamispäivästä, jollei aikaisemmasta alkamisajankohdasta tässä laissa tai muualla toisin säädetä tai määrätä. Pääsääntöisesti tällöin on kysymys palkka-, vuosiloma- ja muiden virkaehtosopimuksissa määrättyjen etujen saamisesta ja kertymisestä sekä toisaalta lakiehdotuksen 4 luvussa säädettyjen viranhaltijan velvollisuuksien alkamisesta. Selvyyden vuoksi pykälän 1 momentissa on säännökset virkasuhteen alkamishetkestä. Virkasuhde alkaisi virkasuhteeseen ottamista koskevan päätöksen tekemisestä. Virkasuhteen alkamisen jälkeen ei työnantaja eikä viranhaltija voi vapautua virkasuhteesta muutoin kuin virkasuhteen irtisanomisella tai muulla virkasuhteen päättämisperusteella. Viranhaltijalain 3 luvussa säädettäisiin työnantajan eli kunnan ja kuntayhtymän velvollisuuksista. Viranhaltijalain 11 :ssä säädettäisiin työnantajan yleisvelvoitteesta. Sen mukaan työnantajan on huolehdittava siitä, että viranhaltijalle annetaan virkasuhteesta 20

16 1 LAINSÄÄDÄNNÖN NYKYTILA johtuvat etuudet ja oikeudet sellaisina kuin ne hänelle kuuluvat. Ehdotettu säännös vastaa valtion virkamieslain 13 :n 1 momenttia. Säännöksessä tarkoitetuista eduista ja oikeuksista on erikseen säädetty laissa tai sovittu virkaehtosopimuksissa. Säännös ei siten perustaisi viranhaltijalle oikeutta tiettyyn etuun tai oikeuteen yksittäistapauksessa, vaan viranhaltijan oikeus ja vastaava työnantajan velvollisuus perustuisi lainsäädännössä olevaan asianomaista etua tai oikeutta koskevaan säännökseen tai virkaehtosopimuksessa olevaan määräykseen. Viranhaltijalain 12 :ssä säädettäisiin syrjintäkiellosta. Pykälän 1 momentissa luetellaan kielletyt syrjintäperusteet. Säännös on sanamuodoltaan samanlainen kuin työsopimuslain (55/2001) vastaava säännös. Pykälän 2 momentissa säädetään työsopimuslakia vastaavasti määräaikaisia ja osa-aikaisia viranhaltijoita koskevasta syrjintäkiellosta. Pykälän 3 momentissa säädetään lisäksi syrjintäkieltoa täydentävä tasapuolisuusvelvoitteesta. Viranhaltijalain 15 :ssä säädettäisiin viranhaltijalle palkanmaksun yhteydessä annettavasta palkkalaskelmasta. Säännös on lain tasolla uusi. Voimassaolevissa virkaehtosopimuksissa on määräykset palkkalaskelman antamisesta. Palkkalaskelmasta tulisi ilmetä palkan määrä ja palkkasumman määräytymisperusteet. Lakiehdotuksessa on perusteettomaan määräaikaisuuteen, lomauttamiseen, laittomaan irtisanomiseen ja purkamiseen sekä irtisanotun viranhaltijan takaisinottamiseen liittyviä korvaussäännöksiä. Viranhaltijalain 55 :ssä säädettäisiin palkkasaatavan ja muun taloudellisen etuuden vanhentumisesta. Säännös on lain tasolla uusi. Säännöksen mukaan viranhaltijan on esitettävä virkasuhteesta johtuvaa palkkaa tai muuta taloudellista etuutta koskeva kirjallinen vaatimus kolmen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jona asianomainen palkkaerä tai muu etu olisi ollut maksettava tai annettava. Jos edellä tarkoitettua vaatimusta ei ole esitetty määräajan kuluessa, oikeus palkkaan tai muuhun taloudelliseen etuuteen on menetetty. Edellä sanottu koskee myös henkilöä, jonka virkasuhde on lakannut, sekä viranhaltijan kuolinpesää. Viranhaltijalain 56 koskisi aiheettomasti maksetun palkan tai muun taloudellisen etuuden takaisinperimistä. Säännös on lain tasolla uusi. Vastaavanlaiset säännökset sisältyivät kumottuihin peruskoululakiin ja lukiolakiin eikä näiden lakien soveltamista koskevaa vakiintunutta käytäntöä ole tarkoitus muuttaa. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin ensinnäkin oikeudesta periä aiheettomasti maksettu etuus takaisin. Perinnän toteuttamistavoista ei sinänsä laissa säädettäisi, vaan ne määräytyisivät muun lainsäädännön perusteella. Ehdotetun säännöksen mukaan takaisinperintä voidaan suorittaa myös siten, että perittävä määrä vähennetään seuraavan tai seuraavien palkanmaksujen yhteydessä viranhaltijan palkasta, jos tämä on edelleen saman kunnan palveluksessa. 21

17 1 LAINSÄÄDÄNNÖN NYKYTILA Ehdotetun 56 :n mukaisesti takaisinperinnästä on tehtävä aina päätös. Takaisinperintää koskevassa päätöksessä on mainittava takaisin perittävä määrä ja takaisinperinnän peruste. Kulloinkin suoritettavasta palkasta ei saa 1 momentin nojalla periä enempää kuin mitä palkasta lain mukaan saadaan ulosmitata. Työnantaja voi luopua takaisinperinnästä joko kokonaan tai osittain, jos takaisinperintää on olosuhteet huomioon ottaen pidettävä kohtuuttomana tai jos aiheettomasti maksettu määrä on vähäinen. Jos takaisinperinnästä ei ole päätetty tai pantu vireille muussa järjestyksessä kolmen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana aiheeton palkan tai muun etuuden määrä on maksettu, oikeus takaisinperintään on menetetty. Muussa järjestyksessä tapahtuvalla vireillepanolla tarkoitetaan lähinnä hallintolainkäyttölain 12 luvussa säädettyä hallintoriitamenettelyä Evankelis-luterilaisen kirkon viranhaltijoita koskevat säännökset Kirkkolaissa (1054/1993) ja kirkkojärjestyksessä (1055/1993) on yleisiä säännöksiä evankelis-luterilaisen kirkon viranhaltijoitten virkasuhdetta, mm. viranhaltijoitten yleisiä kelpoisuusvaatimuksia, viranhaltijoitten yleisiä velvollisuuksia ja virkasuhteen lakkaamista koskien. Tarkempia säännöksiä virkasuhteeseen perustuvista etuuksista on kirkkolain 6 luvun 5 :n valtuutuksen nojalla annetussa kirkon yleisessä virka- ja työehtosopimuksessa sekä kirkkolain 6 luvun 14 :n valtuutuksen nojalla annetussa virkasäännössä. Kirkkolain 6 luvun 14 :n mukaan viranhaltijoiden palvelussuhteen ehdoista annetaan voimassa olevien säännösten ja virkaehtosopimuksen lisäksi tarpeelliset määräykset virkasäännössä (v.1993, muut.1998). Virkasäännön hyväksyy kirkkovaltuusto, ja hyväksymispäätös on alistettava tuomiokapitulin vahvistettavaksi. Virkasääntö on kunkin seurakunnan itselleen hyväksymä ohjesääntö. Kirkkohallitus ja kirkon sopimusvaltuuskunta ovat antaneet yhdessä seurakuntien virkasäännön mallin (mallivirkasääntö), jota seurakuntien virkasäännöt pääosin noudattelevat. Seurakunnan virkasäännön tulee olla sopusoinnussa kirkkolain ja järjestyksen säännösten kanssa. Mikäli virkasääntö on ristiriidassa kirkkolain tai järjestyksen kanssa, ei virkasääntöä tule tältä osin soveltaa. Mallivirkasäännön 2 luvun 13 :n mukaan virkasuhde alkaa ajankohtana, josta lukien asianomainen on otettu, määrätty tai siirretty virkaan, virkasuhteeseen tai väliaikaiseksi viranhaltijaksi. Virkasuhteeseen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet alkavat virkasuhteen alkamispäivänä, jollei muuta ole säädetty, määrätty tai virkaehtosopimuksella sovittu. 22

18 1 LAINSÄÄDÄNNÖN NYKYTILA Virkasuhteesta johtuvan saamisen vanhentumista koskee mallivirkasäännön 9 luvun 44. Jos viranhaltija ei ole esittänyt asianomaiselle viranomaiselle kirjallista hakemusta tai vaatimusta, joka koskee hänelle virkasuhteesta johtuvaa palkkaa tai muuta taloudellista etuutta, kolmen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jona palkkaerä tai muu etuus olisi ollut maksettava tai annettava, oikeus siihen on menetetty. Säännös koskee myös henkilöä, jonka virkasuhde on lakannut, sekä kuolinpesää. Aiheettomasti maksetun palkan tai muun virkasuhteesta johtuvan taloudellisen etuuden takaisinperinnästä määrätään mallivirkasäännön 9 luvun 45 :ssä. Jos seurakunnalla on viranhaltijalta virkasuhteeseen perustuvaa saatavaa, se voidaan pidättää viranhaltijan palkasta palkanmaksun yhteydessä. Palkkaa ei saa kuitenkaan pidättää siltä osin kuin se lain mukaan on jätettävä ulosmittaamatta. Takaisinperintä on pantava vireille kolmen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana aiheeton etuus on suoritettu, uhalla, että oikeus takaisinperintään on muutoin menetetty Muut julkisoikeudelliset yhteisöt Muita julkisoikeudellisia yhteisöjä, joissa on virkasuhteisia, ovat eduskunta ja Suomen Pankki, joilla on omat virkamieslakinsa, sekä ortodoksinen kirkkokunta, jonka virkasuhteisista säädetään ortodoksisesta kirkkokunnasta annetussa laissa ja ortodoksisesta virka- ja työehtovaliokunnasta annetussa laissa. 23

19 1 LAINSÄÄDÄNNÖN NYKYTILA 24

20 2 VIRKAEHTOSOPIMUKSET 2 VIRKAEHTOSOPIMUKSET 2.1 Valtion yleinen virka- ja työehtosopimus Valtion virka- ja työehtosopimuksessa on sovittu, milloin virkamiehen oikeus palkkaukseen alkaa. Sopimuksessa on myös määräykset, milloin oikeus palkkaukseen päättyy. Virkaehtosopimuksessa on sovittu myös palkkauksen maksamisajankohdasta. Tämän mukaan virkamiehen palkkaus maksetaan kultakin kalenterikuukaudelta sen 15. päivänä, ellei tarkentavalla virkaehtosopimuksella toisin sovita. Määräaikaiseen virkasuhteeseen nimitetylle voidaan kuitenkin maksaa palkkaus kultakin kalenterikuukaudelta viimeistään sen viimeisenä arkipäivänä. Jos virkamiehen palkanmaksupäivä on arkilauantai tai pyhäpäivä, maksetaan palkkaus näitä päiviä edeltävänä arkipäivänä. Palkkaus maksetaan virkamiehen ilmoittamaan rahalaitokseen. Palvelussuhteen aikana palkkauksen perusteissa tapahtuvat muutokset toteutetaan seuraavan kalenterikuukauden tai muun palkanmaksukauden alusta lukien. Ikälisää koskevien sopimusmääräysten mukaan virkasuhteen alkaessa virkamiehelle myönnetään ikälisä tai ikälisät hakemuksesta. Tämän jälkeen, kun virkamies on jatkuvasti saman viraston palveluksessa, seuraavat ikälisät myönnetään ilman hakemusta. Palkkiot, lisät ja korvaukset, jotka on sidottu määrättyihin laskentakausiin, maksetaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun etuuden laskentakausi on päättynyt, ellei tarkentavalla virkaehtosopimuksella toisin sovita. Etuudet maksetaan kuitenkin viimeistään laskentakauden päättymistä seuraavan kalenterikuukauden loppuun mennessä. 25

21 2 VIRKAEHTOSOPIMUKSET Valtion virka ja työehtosopimuksessa on muun muassa määräykset virkamiehen palkkauksesta purku-, viraltapano- ja välittömän irtisanomisen tilanteissa sekä virantoimituksesta pidättämistilanteissa. 2.2 Kunnan yleinen virkaehtosopimus Kunnan/kuntayhtymän palvelukseen otetulla on oikeus saada palkka siitä lukien, kun hän on ryhtynyt virantoimitukseen tai tehtäviään hoitamaan. Virantoimitus on määitelty tarkemmin soveltamisohjeessa. Palkanmaksusta on myös määräykset palvelussuhteen lakkaamistilanteissa. Viranhaltijalle/työntekijälle maksetaan palkka tai palkkio kultakin kalenterikuukaudelta viimeistään sen 16. päivänä, jollei sopimuksessa ole toisin määrätty tai palkan suoritusperusteista muuta johdu. Jos rahapalkka erääntyy maksettavaksi pyhäpäivänä tai arkilauantaina taikka arkipäivänä, jona pankkien yleisesti keskinäisissä maksuissaan käyttämät maksujärjestelmät eivät säädöskokoelmassa julkaistavan Suomen Pankin ilmoituksen mukaan ole Euroopan keskuspankin tai Suomen Pankin tekemän päätöksen vuoksi käytössä, pidetään lähinnä edellistä muuta arkipäivää erääntymispäivänä. Väliaikaiselle ja tilapäiselle viranhaltijalle voidaan maksaa palkka tai palkkio kultakin kalenterikuukaudelta viimeistään sen viimeisenä arkipäivänä, ei kuitenkaan lauantaina. Jos palkkion maksaminen edellyttää laskulla esitettävää selvitystä suoritetuista toimenpiteistä, palkkio maksetaan viimeistään laskutusta seuraavan kalenterikuukauden aikana. Soveltamisohjeen mukaan virkasuhteen päättyessä palkka tulee pyrkiä maksamaan viivytyksettä, vaikka sopimuksessa ei olekaan tästä erityismääräyksiä. Myös työaikamääräyksiin perustuvat palkanlisät ja korvaukset on pyrittävä maksamaan välittömästi. Mikäli lisät ja korvaukset yms. eivät ole selvillä virkasuhteen päättyessä, tätä varten tulee olla käytettävissä kohtuullinen selvitys- ja laskenta-aika. Työaikamääräyksiin perustuvien palkanlisien ja korvausten maksuajankohdista määrätään ao. erityismääräyksissä. Viranhaltijan palkka maksetaan hänen osoittamalleen rahalaitoksen tilille, jolleivät työnantaja ja viranhaltija toisin sovi. 26