NÄYTTEENOTTO-OHJEIDEN LAATIMINEN JA KÄYTÄNTÖÖN SOVELTAMINEN SEKÄ OMAVALVONTAPALVELUN MARKKINOINNIN KEHITTÄMINEN
|
|
- Ella Honkanen
- 8 vuotta sitten
- Katselukertoja:
Transkriptio
1 Reetta Strandén & Saija Syväjärvi NÄYTTEENOTTO-OHJEIDEN LAATIMINEN JA KÄYTÄNTÖÖN SOVELTAMINEN SEKÄ OMAVALVONTAPALVELUN MARKKINOINNIN KEHITTÄMINEN Case Kokkolanseudun elintarvike- ja ympäristölaboratorio Opinnäytetyö KESKI-POHJANMAAN AMMATTIKORKEAKOULU Kemiantekniikan koulutusohjelma Syyskuu 2007
2 KESKI-POHJANMAAN AMMATTIKORKEAKOULU Kemiantekniikan koulutusohjelma TIIVISTELMÄ Työn tekijä: Työn nimi: Reetta Strandén & Saija Syväjärvi Näytteenotto-ohjeiden laatiminen ja käytäntöön soveltaminen sekä omavalvontapalvelun markkinoinnin kehittäminen. Case Kokkolanseudun elintarvike- ja ympäristölaboratorio Päivämäärä: Sivumäärä: liitettä Työn valvojat: Kalle Myllykangas KTM Maija Rukajärvi-Saarela DI Työn ohjaaja: Helinä Marjamaa Opinnäytetyö tehtiin Kokkolanseudun elintarvike- ja ympäristölaboratoriolle. Työ koostui kahdesta osasta. Opinnäytetyön ensimmäisen osion tarkoituksena oli koota näytteenotto-ohjeet yksiin kansiin ja laatia puuttuvat ohjeet. Lisäksi päivitettiin olemassa olevat ohjeet. Toisessa osiossa kehitettiin vuonna 2002 lanseeratun omavalvontapalvelun markkinointia asiakassegmenteittäin. Teoriaosuudessa tarkasteltiin näytteenottoa kokonaisvaltaisesti sekä markkinoinnin kehittämistä suoranmainonnan ja esitteen avulla. Teoriaosuus koottiin käyttämällä monipuolisesti alan kirjallisuutta ja muita julkaisuja. Näytteenotto-ohjeet laadittiin standardien pohjalta sekä seuraamalla käytännössä näytteenottotapahtumaa. Näytteenotto-ohjeista tehtiin selkeitä ja helposti noudatettavia. Omavalvontapalvelun markkinointia kehitettiin tekemällä lyhyt ja ytimekäs esite ja mainoskirje. Esitteessä ja kirjeessä kerrottiin omavalvonnasta ja omavalvontapalvelusta yksinkertaisesti mutta kattavasti. Osa näytteenotto-ohjeista ja mainoskirje ovat salaisia. Avainsanat: elintarvikelaki, näytteenotto, omavalvonta, suoramainonta, tuotteistaminen
3 CENTRAL OSTROBOTHNIA UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES Degree Programme in Chemical Engineering ABSTRACT Authors: Reetta Strandén and Saija Syväjärvi Name of Thesis: Compiling and Application of the Instructions on Sampling and Marketing of the Sampling Service Date: 29 Aug 2007 Pages: Appendices Supervisors: Kalle Myllykangas Maija Rukajärvi-Saarela Helinä Marjamaa This final thesis was made for the Foodstuffs and Environmental Laboratory in the Region of Kokkola. The project had two parts. The first part was to compile the sampling procedures which were missing and to collect the existing procedures together. The second part was to develop marketing for the laboratory s sampling service. In the theory part of the project, sampling as a whole was examined. A marketing leaflet and a brochure were also developed for the laboratory. The information used in the theory part was collected from literature about chemistry and marketing. The main goal for instructions on the sampling procedures was to make them easy to follow and to keep them as simple as possible. Marketing of the sampling service was developed by making a relevant brochure and a leaflet which explained the sampling procedures and sampling services for customers. Some of the sampling procedures and the leaflet are confidential. Keywords: direct marketing, foodstuffs act, productization, sampling, sampling service
4 SISÄLLYS 1 JOHDANTO 1 2 KOKKOLANSEUDUN ELINTARVIKE- JA YMPÄRISTÖ LABORATORIO 3 3 NÄYTTEENOTTO Näytteenottoa koskevat elintarvikelain vaatimukset Laboratorion hyväksyminen ja näytteenottajan pätevyys Laboratorion ilmoitusvelvollisuus Näytteenoton laadunvarmistus Näytteenottajan sertifiointi Näytteenotto eri matriiseissa Näytteenotto rakennusten mikrobitutkimusta varten Elintarvikkeiden näytteenotto mikrobiologista tutkimusta varten Pintapuhtausnäytteenotto Vesinäytteenotto Näytteenottovälineet Ilmanäytteet Vesinäytteet Elintarvikenäytteet Pintapuhtausnäytteet Näytteenottomenetelmät Näytteenottoon vaikuttavia tekijöitä Näytteenoton ongelmia 25 4 OMAVALVONTAPALVELUN MARKKINOINNIN NYKYTILANNE 28 JA SEN KEHITTÄMINEN 4.1 Omavalvonta Segmentointi Palvelun tuotteistaminen Markkinointiviestintä asiakasryhmille Suoramainonta Esite Jatkotoimenpiteet 37 5 YHTEENVETO 39 LÄHTEET 41
5 LIITTEET Liite 1. Näytteenotto-ohje 1 Liite 2. Näytteenotto-ohje 2 Liite 3. Näytteenotto-ohje 3 Liite 4. Näytteenotto-ohje 4 Liite 5. Näytteenotto-ohje 5 Liite 6. Näytteenotto-ohje 6 Liite 7/1. Esite Liite 7/2. Esite
6 1 1 JOHDANTO Tämä opinnäytetyö on kaksiosainen. Ensimmäisen osan tarkoituksena oli koota Kokkolanseudun elintarvike- ja ympäristölaboratorion näytteenotto-ohjeet samoihin kansiin sekä laatia puuttuvat näytteenotto-ohjeet. Näytteenotto on erittäin tärkeä vaihe analyysitulosten luotettavuuden kannalta. Mikäli näytteenotossa on tehty virhe, analyysitulos on väärä, vaikka itse analyysi olisi tehty oikein. Näytteenottoa seuraavat työvaiheet eivät korjaa näytteenoton puutteita tai virheitä. Ihanteellinen näyte vastaa ominaisuuksiltaan koko tutkittavaa aineistoa. (Lehtonen & Sihvonen 2004, 55.) Toisessa osiossa työn tarkoituksena oli kehittää vuonna 2002 lanseeratun omavalvontapalvelun markkinointia asiakassegmenteittäin Kokkolassa. Elintarvike- ja terveydensuojelulaki 23/2006 velvoittaa, Euroopan unionin direktiiveihin perustuen, että toiminnan ja elinkeinon harjoittaja valvoo omavalvonnan avulla mm. tuotteidensa puhtautta ja laatua sekä tunnistaa yritystoimintaansa liittyvät elintarviketurvallisuutta parantavat tekijät ja huolehtii vaaratekijöiden hallinnasta. Yhtenä osana toimijan omavalvontaa on näytteenottosuunnitelma, joka sisältää pintapuhtausnäytteitä mm. työtasoista, koneista ja välineistä sekä elintarvikenäytteitä. Omavalvontanäytteet ovat osa yrityksen laadunvarmistusta, ja tutkimustulokset antavat tietoa siitä, että omavalvonta todella toimii. (Kokkolan seudun elintarvikeja ympäristölaboratorion internetsivut 2007.) Ensimmäisen osion tavoitteena oli yhtenäisen ja selkeän näytteenottoohjeistuksen avulla antaa laboratoriolle työkalu näytteenotossa mahdollisesti tapahtuvien virheiden minimoimiseen. Kaikki näytteenotto-ohjeet tulevat olemaan samassa kansiossa ja helposti saatavilla laboratorion henkilökunnan käyttöön. Näytteenotto-ohjeistus koottiin laboratorion näytteisiin liittyvästä materiaalista. Osallistumalla näytteenottotilanteisiin ja haastattelemalla näytteenottajia tarkistettiin näytteenotto-ohjeiden toimivuus ja niiden vastaavuus käytännössä. Puuttuvat näytteenotto-ohjeet laadittiin käyttämällä alan kirjallisuutta ja muita julkaisuja sekä käytännön tilanteita seuraamalla.
7 2 Toisen osion tavoitteena oli tehostaa ja helpottaa omavalvontapalvelun markkinointia suunnittelemalla omavalvontapalvelusta esite ja suoramainontakirje. Esitteessä kerrottiin tarkemmin omavalvonnasta ja siihen liittyvästä näytteenotosta sekä sen tuomista hyödyistä asiakkaalle. Kirje sisälsi omavalvontapalvelun toimintamallin ja siihen liittyvät kustannukset. Asiakassegmentit koottiin saatavilla olevista tiedoista helppolukuiseksi ja -käyttöiseksi rekisteriksi.
8 3 2 KOKKOLANSEUDUN ELINTARVIKE- JA YMPÄRISTÖLABORATORIO Kokkolanseudun elintarvike- ja ympäristölaboratorio on Kokkolanseudun terveyskeskus kuntayhtymän alainen, omana tulosalueenaan toimiva laboratorio. Laboratorio on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio, ja sen laatujärjestelmä täyttää standardin SFS EN ISO/IEC vaatimukset. Laboratorio suorittaa kemiallisia, mikrobiologisia ja aistinvaraisia tutkimuksia mm. elintarvikkeista, rehusta, vedestä ja eläinperäisistä näytteistä. Laboratorio palvelee kuntia, kuntayhteisöjä, yrityksiä ja yksityisiä ihmisiä. Lisäksi se tarjoaa omavalvontapalveluita seudun elintarvikeyrityksille. Omavalvontanäytteiden näytteenottoa hoitaa kaksi sertifioitua näytteenottajaa. Kokkolanseudun elintarvike- ja ympäristölaboratoriossa työskentelee tällä hetkellä noin 18 henkilöä. (Marjamaa 2007.) Akkreditointi on kansainvälisiin kriteereihin perustuva menettelytapa, jonka avulla yrityksen pätevyys ja sen antamien todistusten uskottavuus voidaan luotettavasti todeta. Elinkeinoelämä ja julkinen hallinto edellyttävät yhä useammin, että testauksen, tarkastuksen, kalibroinnin, sertifioinnin ja ympäristötodennuksen tuloksista annettu todistus tai raportti on osoitettu luotettavaksi. Akkreditointi ei ole pätevöittämistä, hyväksymistä tai luvan antoa, mutta akkreditointia hyödyntävät tahot, kuten elinkeinoelämä tai julkinen hallinto, voivat asettaa akkreditoinnin toimielimen hyväksymisen ehdoksi. Akkreditointi on toimielimelle kilpailuetu, jonka avulla se voi osoittaa puolueettomasti todetun pätevyytensä ja tulostensa luotettavuuden. (Mittatekniikan keskus 2007.)
9 4 3 NÄYTTEENOTTO Näytteenotto on monivaiheinen prosessi. Elintarvikelaki ja EU asettavat omat vaatimuksensa näytteenotolle. Näytteenoton laadukkuuden takaamiseksi on huomioitava monia tekijöitä. Näytettä otettaessa eri kohteista on oltava oikeanlaiset menetelmät ja välineet sekä näytteenottajan tulee olla pätevä. Lisäksi on otettava huomioon näytteeseen vaikuttavat tekijät, jotka saattavat vaikuttaa lopulliseen tulokseen. 3.1 Näytteenottoa koskevat elintarvikelain vaatimukset Elintarvikelaissa on kerrottu ne vaatimukset, mitkä laboratorion tulee täyttää saadakseen hyväksynnän. Lisäksi laki asettaa vaatimukset näytteenoton eri vaiheisiin ja näytteitä ottavan henkilön toimintaan. Näytteenottajan henkilösertifiointi varmistaa näytteenottajan ammattitaidon ja pätevyyden. Lainsäädännöllä varmistetaan koko näytteenottoketjun, näytteenottajan ja näytteitä analysoivan laboratorion laadukkuus ja luotettavuus Laboratorion hyväksyminen ja näytteenottajan pätevyys Elintarvikelaki /23 säätää pykälissä hyväksytystä laboratoriosta ja sen hyväksymisen edellytyksistä seuraavaa: Hyväksyttyjä laboratorioita ovat viranomaisnäytteitä tutkimaan hyväksytyt laboratoriot, hyväksytyt lihantarkastuslaboratoriot ja hyväksytyt omavalvontalaboratoriot. Hyväksyttävällä laboratoriolla on oltava kirjallinen laatujärjestelmä, laboratorion on oltava teknisesti pätevä ja sen tulee pystyä tuottamaan luotettavia tuloksia. Laboratorion henkilökunnalla on oltava tehtävän edellyttämä koulutus ja pätevyys. (Elintarvikelaki 2006.)
10 Laboratorion ilmoitusvelvollisuus Elintarvikelain /23 pykälässä 40 säädetään hyväksytyn laboratorion ilmoitusvelvollisuudesta seuraavaa: Hyväksytyn laboratorion on viivytyksettä ilmoitettava toimeksiantajalleen terveysvaaraan viittaavista tutkimustuloksista. Hyväksytyn laboratorion on myös viivytyksittä ilmoitettava toimeksiantajaa valvovalle viranomaiselle 46 :ssä tarkoitetussa valtakunnallisessa erityistilanteisiin varautumista koskevassa suunnitelmassa määritellystä tutkimustuloksesta. Hyväksytyn laboratorion on lisäksi itse säilytettävä näyte ja mikrobikanta tässä momentissa tarkoitetussa tutkimuksesta ja lähetettävä ne kansalliseen vertailulaboratorioon. (Elintarvikelaki 2006.) Näytteenoton laadunvarmistus Elintarvikelaki /23 säätää pykälässä 50 näytteenotosta seuraavaa: Näytteenottajalla on oltava riittävä asiantuntemus näytteiden ottamiseen, käsittelyyn ja säilytykseen. Näytteen tulee olla kooltaan ja kokoonpanoltaan edustava. Näyte on suojattava saastumiselta ja muilta merkittäviltä muutoksilta, joka voivat vaikuttaa vääristävästi tutkimustulokseen. Näyte on näytteenottopaikalla merkittävä niin, että se voidaan helposti ja kiistatta tunnistaa. Elintarvikealan toimijalle on annettava todistus näytteenotosta. Tämän pykälän 2 momenttia sovelletaan myös näytteenottoon omavalvonnassa. (Elintarvikelaki 2006.) Näytteenottajan sertifiointi Ympäristönsuojelulaki, joka tuli voimaan , määrää mittausten ja tutkimusten laadunvarmistuksesta. Ympäristönsuojelulain täytäntöönpanon edellyttämät mittaukset, testaukset, selvitykset ja tutkimukset on tehtävä pätevästi, luotettavasti ja tarkoituksenmukaisin menetelmin. (Heinonen 2001; Luotola & Väisänen 2004.)
11 6 Näytteenottotyön laadun varmistamiseksi on kehitetty näytteenottajien henkilösertifiointijärjestelmä. Sertifikaatti on henkilökohtainen todistus ammatillisista tiedoista ja taidoista. Henkilösertifiointi varmistaa näytteenottajan pätevyyden toimintaan liittyvien yleisten laatuvaatimusten sekä työn edellyttämien tietojen ja taitojen osalta. Henkilö voi varmistaa pätevyytensä yhdellä tai useammalla erikoisalalla, jotka ovat: vesi- ja vesistönäytteet näytteet maaperästä ja kiinteistä jätteistä kaasumaiset näytteet eliöstönäytteet ympäristömittaus ja -havainnointi (Heinonen 2001; Luotola & Väisänen 2004.) Ympäristönäytteenottajan pätevyystodistusta haetaan kirjallisesti sertifiointielimeltä. Pätevyystodistuksen myöntämisen edellytyksenä on taito- ja tietovaatimusten täyttäminen seuraavasti: Taitovaatimusten täyttämisen perusedellytyksenä on ohjauksessa tapahtunut päätoiminen tai muuten säännöllisesti toistunut ympäristönäytteenottotehtävien tai ympäristömittaustehtävien ja ympäristöhavainnointitehtävien hoitaminen vähintään kahden vuoden ajan viimeisten viiden vuoden aikana. Hakijan edellytetään toimineen tästä ajasta vähintään vuoden sillä erikoisalalla, jolla hakija haluaa pätevyytensä varmistaa. Ohjauksen antajan tulee olla sertifiointielimen hyväksymä alan hyvin hallitseva henkilö. (Heinonen 2001; Luotola & Väisänen 2004.) Tietovaatimusten täyttämisen edellytyksenä on, että pätevyystodistuksen hakija on suorittanut sertifiointilautakunnan hyväksymän peruskurssin ja hakemuksessaan esittämänsä erikoistumisalan kurssin sekä läpäissyt hyväksyttävästi näihin kursseihin liittyvät erilliset kuulustelut. Henkilösertifiointi on määräaikainen, ja se on voimassa viisi vuotta. Sen uusiminen edellyttää jatkuvaa ylläpitokoulutusta. (Heinonen 2001; Luotola & Väisänen )
12 7 3.2 Näytteenotto eri matriiseista Näytteenotto eri matriiseissa vaatii erilaiset toimintatavat ja välineet näytteenottoon. Oikea näytteenotto, kuljetus ja säilytys ovat ratkaisevia arvioitaessa näytteen laadukkuutta ja luotettavuutta. Näytteenotto on prosessi, jossa koko näyte-erästä otetaan näytteenottosuunnitelman mukaisesti edustava näyte. Edustava näyte vastaa ominaisuuksiltaan koko tutkittavaa aineistoa. (Lehtonen & Sihvonen 2004, 55) Näytteenotto rakennusten mikrobitutkimusta varten Pysyvästi tai toistuvasti kostuvissa rakenteissa ja niiden pinnoilla kasvaa mikrobeja: homeita, hiivoja tai bakteereja. Asunnon tai muun oleskelutilan rakenteissa tai huoneen sisäpinnoilla esiintyvä mikrobikasvusto voidaan varmentaa mikrobiologisilla tutkimuksilla. Mikrobikasvusto voi näkyä rakennusten sisäpinnoilla tai rakenteissa värinmuutoksena materiaalin pinnalla tai puuterimaisena, pölymäisenä tai pistemäisenä kasvustona. Rakennusten ulkopinnoilta otettujen näytteiden perusteella ei voida tehdä päätelmiä altistuksista tai mahdollisista terveysvaikutuksista. Erilaisia näytetyyppejä rakennusten mikrobitutkimuksiin ovat materiaalinäytteet, pintanäytteet, näytteet mikroskopointia varten ja ilmanäytteet. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2003, 77; Turun yliopisto. Aerobiologian yksikkö 2005, 2.) Materiaalinäytteet Materiaalinäytteen ottamista suositellaan silloin, kun mikrobikasvustoa epäillään huokoisessa tai helposti irrotettavassa tai hienonnettavassa materiaalissa. Näytteenottokohdat valitaan eri puolilta vaurioitunutta aluetta siten, että ne edustavat mahdollisimman hyvin vaurioaluetta. Jos kasvustoa epäillään esiintyvän useiden eri materiaalien pinnoilla, kustakin materiaalista otetaan vähintään yksi näyte eri pusseihin. Näytteen tulosten tulkintaa helpottamaan voidaan ottaa vertailunäyte vastaavasta vaurioitumattomasta materiaalista. Vertailunäytteet tulee ottaa ennen vauriokohdista otettavia näytteitä. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2005, 140.)
13 8 Pintanäytteet Home-, hiiva- ja bakteerikasvustot eivät yleensä ulotu kasvualustan pintaa syvemmälle, joten mikrobikasvusto voidaan varmentaa pinnoilta otetuista näytteistä. Pintanäytteenotto soveltuu koville materiaaleille, kuten betoni-, kaakeli-, muovi- ja puupinnoille sekä tapetti- ja maalipinnoille. Mikäli vaurioalue on laaja, on hyvä ottaa useampia näytteitä eri puolilta vaurioaluetta. Tulosten tulkinnan vuoksi vertailunäyte on välttämätön, ja se otetaan vastaavan materiaalin vauriottomalta pinnalta riittävän kaukaa vaurioalueesta. Vertailunäyte tulee ottaa kuivalta pinnalta, jossa ei havaita kosteusläikkiä, poikkeavaa väriä tms. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2005, 139.) Näytteet mikroskopointia varten Materiaalinäytteestä tai teipillä otetusta pintanäytteestä voidaan havaita mikroskoopin avulla sienikasvuston esiintyminen nopeasti. Suoramikroskopoinnilla voidaan havaita myös kuollut sienikasvusto, jota ei viljelymenetelmällä havaita. Menetelmä ei kuitenkaan ole luotettava bakteerikasvuston havaitsemiseksi. Mikroskopoidusta näytteestä sieniä ei voida tunnistaa tarkasti eikä eri itiöiden määristä ei voida antaa tarkkaa tietoa. (Turun yliopisto. Aerobiologian yksikkö 2005, 4.) Ilmanäytteet Sisäilmamittausten tarkoituksena on selvittää, ovatko asunnon sisäilman mikrobipitoisuudet ja lajisto tavanomaisia sen sijaintiin ja ikään sekä vuodenaikaan nähden. Tärkein syy mittauksiin on vahvistaa tai pois sulkea rakennuksen kosteusvaurio. Näytteenoton suositeltavin ajankohta on talvi, jolloin maa on jäässä ja lumipeitteinen. Tällöin ulkoilman sieni-, itiöilma- ja aktinomykeettipitoisuudet ovat pienimmillään ja sisäilmassa olevien itiöiden voidaan olettaa olevan peräisin rakennuksen sisältä. Asuntojen sisäilman mikrobipitoisuuksien vaihtelu on yleensä voimakasta, minkä vuoksi näytteitä tulisi ottaa useita, esimerkiksi vähintään 2 3 näytettä viikoin välein. Matala mikrobipitoisuus ei sulje pois home- tai lahovaurioita raken-
14 9 nuksessa. Yksittäisessäkin näytteessä havaitun kohonneen pitoisuuden perusteella voidaan epäillä kosteusvaurioita, jos muut ilmaan mikrobeja tuottavat virhelähteet voidaan sulkea pois. (Turun yliopisto. Aerobiologian yksikkö 2005, 7.) Ulkoilma on tärkein mikrobilähde, joten ovet ja ikkunat tulee pitää suljettuina kaksi tuntia ennen näytteenottoa. Mikrobeja voi kulkeutua sisätiloihin muista tiloista, kuten kellarista, maatalousrakennuksista tai puuvarastosta. Siksi kulkua näistä tiloista tutkittaviin tiloihin tulee välttää mittauspäivänä. Monet asumiseen liittyvät toiminnot, kuten siivous, multaisten juuresten tai biojäteastian käsittely, polttopuun käsittely, navetta-, talli- ja remonttivaateiden vaihto sekä kompostorin sekoitus voivat tilapäisesti vaikuttaa sisäilman mikrobimääriin. Kukkamullan vaihto tai voimakkaasti homehtuneen materiaalin käsittely vaikuttavat sisäilmaan useita vuorokausia. Lemmikkieläimet voivat olla mikrobilähde. Korjaustyöt nostavat ilman mikrobimäärää suojaustoimista huolimatta. Ilmanäytteitä ei tule ottaa vaurioituneiden rakenteiden purkutyön tai remontin yhteydessä. Korjaustoimenpiteiden onnistumista ilmanäyttein voidaan tutkia vasta tehokkaan siivouksen jälkeen aikaisintaan kahden viikon tai jopa kahden kuukauden kuluttua remontista. (Turun yliopisto. Aerobiologian yksikkö 2005, 7 8.) Näytteenottojärjestyksen tulisi olla puhtaammasta tilasta likaisempaan, jottei näytteenottaja näytteenottotilasta toiseen siirtyessään kuljeta mikrobeja vaatteiden ja näytteenottovälineiden mukana. Suositeltava näytteen keräysaika on minuuttia. Jos tila on erityisen likainen tai näyte otetaan talvikauden ulkopuolella, tulee lyhyemmästä keräysajasta neuvotella laboratorion kanssa. Näin pyritään välttämään maljojen umpeen kasvu. Mikäli sisäilman mikrobimittauksia tehdään sulan maan aikana, on näyte otettava myös ulkoa. Tieto ulkoilman mikrobipitoisuuksista on tarpeen näytteen tulosten tulkinnassa. On kuitenkin huomattava, että korkeat ulkoilman mikrobipitoisuudet voivat vaikuttaa pitkään sisäilman laatuun. Lyhytkestoinen pakkasjakso voi laskea ulkoilman pitoisuudet hyvin mataliksi, mutta sisäilmaan aiemmin kertynyt mikrobisto voi näkyä yhä mittauksissa. Ulkoilmanäyte tulee ottaa vähintään viiden metrin etäisyydeltä lähimmän rakennuksen seinistä, noin yhden ja puolen metrin korkeudelta maanpinnasta. Ulkoilmanäytteen keräysaika riippuu vuodenajasta ja sääoloista. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2003, 78; Turun yliopisto. Aerobiologian yksikkö 2005, 7 8.)
15 Elintarvikkeiden näytteenotto mikrobiologista tutkimusta varten Nykyaikaisen elintarvikehuollon on pystyttävä takaamaan tuotteidensa turvallisuus tuotannon ja jakelun aikana. On varmistuttava, että usein hyvinkin pitkän ketjun jokaisessa vaiheessa käytetään sellaisia tuotanto-, säilytys- ja jakelumenetelmiä, etteivät elintarvikkeiden laatu ja turvallisuus kärsi. (Mattila, Piironen & Ollilainen 2001, 10.) Euroopan unionin komission asetuksessa 2073/2005 annetaan elintarvikealan toimijoille suunnatut vaatimukset elintarvikkeiden mikrobiologisesta näytteenotosta, testauksesta ja raja-arvoista. Elintarvikealan toimijoiden on sisällytettävä omavalvontaohjelmaansa asetusten vaatimusten mukainen näytteenotto, näytteiden tutkiminen ja tutkimustulosten edellyttämät toimenpiteet. (Laaksonen 2005, 1.) Ennen näytteenottoa kädet pestään ja kuivataan huolellisesti tai käytetään kertakäyttökäsineitä. Jos samasta tavaraerästä otetaan muita kuin mikrobiologisia näytteitä, mikrobiologiset näytteet otetaan ensin. Tarvittava näytemäärä ja -koko määräytyvät mm. viranomaisohjeiden tai -suositusten, tutkimustarkoituksen, tavaraerän laadun, suoritettavien määräysten ja viljelytapojen mukaan. (Suomen standardisoimislautakunta 1984, 2.) Kiinteät elintarvikkeet Elintarvikkeesta, jonka yksikkökoko on suurempi kuin haluttu näytemäärä, otetaan tarvittavan suuruinen näyte sopivalla näytteenottovälineellä. Elintarvike leikataan muutamasta kohdasta osiin. Leikkauspinnalta ja tuotteen sisältä irrotetaan tarvittava määrä sopivan kokoisia ja muotoisia paloja. Neliönmuotoisessa elintarvikkeessa suoritetaan leikkaus kohtisuorasti sivuun nähden, pitkänomaisessa kohtisuorasti pitkittäisakseliin nähden ja pallomaisessa kiilan muotoisesti. Elintarvikkeen pintakerrosta leikataan yhden cm:n paksuudelta. Otettaessa näytteeksi tuotteen sisäosaa suoritetaan näytteenotto esim. poraamalla. Elintarviketta porataan useasta kohdasta vähintään puoliväliin tuotetta tai yhdestä pisteestä eri suuntiin. Jokainen
16 11 näyte siirretään aseptiseen näyteastiaan. (Suomen standardisoimislautakunta 1984, 3.) Otettaessa näytettä elintarvikkeesta, jonka yksikkökoko on yhtä suuri kuin haluttu näytemäärä, otetaan näytteeksi koko tuoteyksikkö. Otettaessa näytettä elintarvikkeesta, jonka yksikkökoko on pienempi kuin haluttu näytemäärä, otetaan näytettä useammasta eri kohdasta tavaraerää. Näytteet pakataan aseptisesti näyteastiaan. (Suomen standardisoimislautakunta 1984, 3.) Nestemäiset tai tahnamaiset elintarvikkeet Jos nestemäisestä tai tahnamaisesta elintarvikkeesta otetaan vain yksi näyte, sisältö sekoitetaan huolellisesti ja siirretään aseptisesti sopivin näytteenottovälinein tarpeellinen määrä elintarviketta näyteastiaan. Elintarvikkeesta, jonka sekoittaminen on vaikeaa, otetaan vähintään kolme osanäytettä, kukin osanäyte eri syvyydestä. Osanäytteet säilytetään erillään tai yhdistetään sen mukaan, mitä näytteestä on tarkoitus tutkia. (Suomen standardisoimislautakunta 1984, 3.) Hanalla varustetusta säiliöstä voidaan ottaa näytteitä joko laskemalla hanasta välittömästi haluttu määrä näytettä näyteastiaan tai juoksuttamalla ensin sopiva määrä elintarviketta ja ottamalla tämän jälkeen välittömästi haluttu määrä näytettä näyteastiaan. Edellinen vaihtoehto kuvaa normaalia käyttötilannetta ja jälkimmäinen säiliön tilannetta. (Suomen standardisoimislautakunta 1984, 3.) Hienojakoiset elintarvikkeet Hienojakoisesta elintarvikkeesta näytteitä otettaessa pakkauksen sisältö sekoitetaan huolellisesti. Sen jälkeen otetaan näytteenottovälinein aseptisesti eri kohdista pakkausta tarvittava määrä osanäytteitä näyteastiaan. Vaikeasti sekoitettavista pakkauksista osanäyte otetaan aseptisesti eri kohdista ja eri syvyyksistä yhteen astiaan tai erillisiin astioihin tutkimuksen tarkoituksen mukaan. Osanäytteitä on otettava myös pintakerroksesta tai pakatuista elintarvikkeista pakkauspinnan
17 12 kanssa kosketuksiin joutuvista osasista. (Suomen standardisoimislautakunta 1984, 3.) Koostumukseltaan heterogeeniset elintarvikkeet Koostumukseltaan heterogeenisista elintarvikkeista näytteenotto suoritetaan ottamalla elintarvikkeen eri aineosista osanäyte suunnilleen samassa suhteessa kuin ne esiintyvät itse tuotteessa. Tutkittavan elintarvikkeen erikoispiirteiden, tutkimuksen tarkoituksen ja osanäytteiden oletettavien mikrobimäärien mukaisesti otetaan osanäytteet erillisiin astioihin tai yhdistetään. Suurista pakkauksista otetaan osanäytteet sekä pinnalta että elintarvikkeen sisältä. (Suomen standardisoimislautakunta 1984, 3.) Ruhojen pintapuhtausnäytteet Asetuksen 2073/2005 mukaan teurastamoiden on otettava näytteitä nautojen, sikojen, lampaiden, vuohien ja hevosten ruhojen pinnoista. Suomessa kaikki nautoja ja sikoja teurastavat teurastamot ja pienteurastamot kuuluvat kansallisen salmonellavalvontaohjelman piiriin. Valvontaohjelmaan eivät kuulu lampaita, vuohia ja hevosia teurastavat teurastamot, mutta asetuksen vaatimusten mukainen näytteenotto on sisällytettävä teurastamoiden omavalvontaohjelmaan. (Laaksonen 2005, 1 2.) Pintasivelynäytteet naudoista otetaan lihantarkastuksessa hyväksytyistä ruhoista ennen ruhon jäähdytystä. Ruhosta otetaan kaksi pintasivelynäytettä. Pintasivelynäytteet otetaan sivelemällä yhteensä noin 1400 cm 2 :n kokoinen alue ruhossa. Ensimmäinen pintasivelynäyte otetaan reiden sisäpinnalta, lantio-ontelosta ja reiden ulkopinnalta yhtenäiseltä noin 20 x 30 cm:n alueelta. Sivelyalue käsittää reiden ulkopintaa vain noin 5 cm:n levyiseltä alueelta. Toinen pintasivelynäyte otetaan rinta-vatsaontelon seinämän sisä- ja ulkopinnoilta rintalastan alueelta. Sekä seinämän sisä- että ulkopinnoilta sivellään noin 5 cm:n levyinen alue. Siveltävä alue on kokonaisuudessaan kooltaan 10 x 70 cm. Näytteenotossa käytetään kahta
18 13 kosteaa sidetaitosta. Kaksi steriiliä sidetaitosta, kooltaan 10 x 10 cm, pakataan laboratoriossa muovipussiin, johon on lisätty 10 ml puskuroitua peptonivettä. Samasta ruhosta otetut molemmat näytteet laitetaan sivelyn jälkeen puhtaasti takaisin muovipussiin. Muovipussi merkitään siten, että eläimen tunnistetiedot ja näytteenottoajankohta voidaan selvittää. Näytettä otettaessa käytetään muovisia, puhtaita kertakäyttökäsineitä, jotka vaihdetaan jokaisen ruhon jälkeen. (Asetus Nro. 20/EEO/2001.) Lihasikojen ja emakoiden ruhoista otetaan kolme pintasivelynäytettä. Pintasivelynäytteet otetaan samalla tavalla kuin nautojen ruhoista. Poikkeuksena ovat sivelyalueiden koot: ensimmäisessä pintasivelynäytteessä 15 x 40 cm ja toisessa 10 x 60 cm. Kolmas pintasivelynäyte otetaan päästä, jolloin kummankin posken ulkopinnalta sivellään 10 x 10 cm:n kokoinen alue. (Asetus Nro. 20/EEO/2001.) Pintapuhtausnäytteenotto Pintapuhtausnäytteenoton merkitys on viime aikoina korostunut sekä elintarviketeollisuudessa että vähittäismyyntitasolla. Myös muualla kuin elintarvikeketjussa on herätty huomaamaan puhtausnäytteiden merkitys ihmisiin kohdistuvan terveysvaaran indikaattorina ja ilmentäjänä. Pintapuhtausnäytteet ovat tuotantoprosessin valvontaan liittyviä menetelmiä. Puhtausnäytteet otetaan puhdistetuilta pinnoilta työpäivän alussa. Näytteidenotto kohdistuu ensisijaisesti laitteiston ja pintojen kontaminaatiotasoon juuri työskentelyä ja tuotantoa aloitettaessa. Pintojen puhtausnäytteistä määritetään yleensä kokonaisbakteereita tai koliformeja, toisinaan myös enterobakteeriryhmää. (Houhala, Levo, Mattila-Sandholm, Niemi, Rahkio, Saari & Wirtanen 1999, 8 9.) Pintapuhtausnäytteet otetaan joko siirrostamalla näyte elatusaineelle suoraan ns. kosketusmenetelmällä tai siirrostamalla näyte vanutikun avulla elatusaineelle tai reagenssiputkeen. Tulosten toistettavuuden ja vertailtavuuden takaamiseksi pintahygienian seurannassa voidaan käyttää erilaisia valmiiksi kontrolloituja elatusainealustoja tai reagenssi- ja laiteyhdistelmiä. Pintahygienian seurantaan soveltuvat mm. kosketusmaljat ja hygigult, joka on elatusaineella päällystetty muovilevy. (Houhala ym. 1999, 18.)
19 Vesinäytteenotto Pohjaveden laatu vaihtelee luonnostaan ja lisäksi paikallisesti. Pohjavesi on kaivosta otettaessa yleensä kirkasta ja sellaisenaan käyttökelpoista. Yleisempiä terveyshaittoja aiheuttavia laatuongelmia ovat korkeat bakteeripitoisuudet ja liiallinen nitraatin tai nitriitin määrä. Kalliopohjavedessä saattaa paikoin olla luontaisesti korkeita arseeni-, fluoridi- ja radonpitoisuuksia, joita ei haista eikä maista. Vedessä voi olla myös aineita, jotka sinänsä eivät ole terveydelle haitallisia, mutta huonontavat veden laatua aiheuttamalla mm. haju- ja makuhaittoja. Tavallisia aiheuttajia ovat rauta ja mangaani. (Suomen ympäristökeskus 2006a.) Vesijohtoveden keskimääräisen laadun selvittämiseksi poistetaan vesihanoista ylimääräiset letkut, jakajat tai muut lisävarusteet. Tämän jälkeen hana desinfioidaan liekittämällä ja veden tulee virrata hanasta vakionopeudella vähintään 3 5 minuutin ajan tai kunnes veden lämpötila on vakio. Arvioitaessa veden laatua normaalissa talouskäytössä hanojen lisävarusteita ei poisteta eikä vettä juoksuteta enempää kuin normaalikäytössä on tapana (enintään 1 minuutti). (Karjalainen 2000.) Pintaveden näytteenotossa on näytteenottokohdat valittava siten, että ne edustavat tutkimuskohdetta, uimarannallakin muutaman metrin etäisyydeltä rannasta. Paikalliset olosuhteet ratkaisevat sen, miten vesinäytteet kussakin tilanteessa on otettava. Jos veden pintaan on helppo ylettyä, näyte voidaan ottaa suoraan pulloon. Pullo upotetaan suu alaspäin nopeasti cm vedenpinnan alapuolelle ja pullo täytetään kääntämällä se vastavirtaan. Seisovassa vedessä liikutetaan pulloa poispäin näytteenottajasta. (Karjalainen 2000.) Uima-altaista näytteenotto tapahtuu mahdollisimman läheltä poistoputkea. Pullossa tulee olla natriumtiosulfaattiliuosta, jos vesi on kloorattua. Jokaisen näytteenoton yhteydessä on pyrittävä estämään näytepullon suun, kaulan ja näytteen kanssa kosketuksiin joutuvan korkin osan saastuminen käsistä, hanasta tai muusta kohteesta. (Karjalainen 2000.)
20 15 Tarvittavan näytteen määrä riippuu tutkimustehtävästä. Yleensä riittää yksi litra tutkittavaa vettä kemiallisia analyysejä varten ja puoli litraa bakteriologiseen tutkimukseen. Bakteerinäyte suositellaan otettavaksi laboratoriosta saatavaan steriiliin näytepulloon. Muut näytteet voi ottaa myös omiin puhtaisiin pulloihin. Näytepullojen, korkkien ja muiden näytteenotossa käytettävien välineiden on oltava puhtaita. Pullot ja korkit voi pestä astianpesuaineella, mutta ne on huuhdottava hyvin. Pullo ja korkki huuhdotaan vielä näytevedellä ennen varsinaista näytteenottoa. Näytepullot on merkittävä selkeästi, jotta tulokset voidaan yhdistää oikeisiin näytepaikkoihin. Mitä vähemmän kuluu aikaa näytteenoton ja analysoinnin välillä, sitä parempi. Näytteet kannattaa lähettää laboratorioon näytteenottopäivänä, jolloin ne ovat analysoitavana noin vuorokauden kuluessa näytteenotosta. Viikonlopun yli säilytettyjä näytteitä ei kannata enää lähettää laboratorioon. Näytteet tulee säilyttää viileässä ja valolta suojattuna ennen lähetystä laboratorioon. Talvella näytteet on suojattava jäätymiseltä. (Suomen ympäristökeskus 2006b.) 3.3 Näytteenottovälineet Näytteenotossa käytettyjen välineiden tulisi olla tarkoitukseensa sopivia ja luotettavia. Välineiden tekniset vaatimukset olisi sovitettava lopullisten testaustulosten asettamien vaatimusten mukaan. Välineiden metrologinen luotettavuus olisi pääsääntöisesti osoitettava jäljitettävien kalibrointien, tarkistusmittausten ja huoltojen avulla. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää välineiden taipumukseen aiheuttaa kontaminaatiota tai mittausvirhettä mahdollisten puhdistettavuusongelmien vuoksi. (Mittatekniikan keskus 2000, 13.) Ilmanäytteet Sisäilmasta voidaan tutkia partikkeleita, aerosoleja sekä kaasuja. Kaikki edellä mainitut tutkimuskohteet tarvitsevat eri näytteenottovälineet. Ilmanäyte voidaan ottaa näytteenottopumpulla, jonka pitää olla säädettävissä eri kaasuvirtauksille. (Lehtonen & Sihvonen 2004, 57.)
21 16 Partikkelinäytteet (pöly ja aerosolit) kerätään membraani- tai lasikuitusuodattimilla. Aerosolisuodatin voidaan sijoittaa samaan näytteenkeräysputkeen kaasuja adsorboivan materiaalin kanssa. Pienimolekyylisten kaasujen tutkimiseen käytetään usein suoraan mittausta. Esimerkiksi rikkivety ja rikkidioksidi voidaan mitata UVfluorenssilaitteella, hiilimonoksidi eli häkä infrapuna-absorption perusteella ja typen oksidit kemiluminesenssimittarilla. Monia ilmassa olevia kaasuja mitataan sähkökemiallisilla kennoilla ja orgaanisia yhdisteitä mm. liekkiemissiodetektoreilla. (Lehtonen & Sihvonen 2004, ) Kaasumaisia epäpuhtauksia voidaan kerätä erilaisilla imeytysastioilla impregnointiliuoksiin. Usein kuitenkin käytetään adsorptioputkea, jossa adsorptiomateriaalina voivat olla aktiivihiili ja ioninvaihtohartsi näytteenoton liuotinadsorptiota varten. Herkästi kemiallisesti muuntuville aineille, kuten orgaanisille sulfideille ja vetysulfideille, sopivat eräät molekyyliseulat. Jatkoanalyysi on tässäkin tapauksessa tehtävä mahdollisimman pian. (Lehtonen & Sihvonen 2004, 58.) Ilmaan haihtuvat orgaaniset yhdisteet eli VOC-yhdisteet kerätään pumpulla Tenaxadsobentilla täytettyyn putkimaiseen ATD-keräimeen. Jos VOC-yhdisteitä on ilmassa vain vähän, ilmaa kerätään yleensä 7 10 dm 3, ja tällöin sopiva keräysnopeus on cm 3 / min. Tenax-putkesta aineet irrotetaan termisellä desorptiolla. Menetelmässä putkea lämmitetään, jolloin siihen adsorboituneet aineet irtoavat. (Lehtonen & Sihvonen 2004, 58.) Kaasujen ja höyryjen näytteenottoon käytetään myös aktiivihiilellä täytettyjä, lasista valmistettuja putkia. Näissä aktiivihiili toimii sorbenttina, johon putken läpi ilman mukana kulkevat kaasut ja höyryt kerääntyvät. (Lehtonen & Sihvonen 2004, 58.) Aktiivihiilen ja muiden adsorbenttien laaja käyttö perustuu niiden adsorptiokykyyn. Adsorptio on prosessi, jossa toisen aineen partikkelit kerääntyvät adsorbentin pinnalle. Adsorptio on pintaefekti, ja siksi se pitää erottaa absorptiosta, jossa jokin aine tai yhdiste menee toisen yhdisteen sisään. Adsorptio voi olla luonteeltaan joko fysikaalista tai kemiallista. Fysikaalisessa adsorptiossa adsorboituva aine sitoutuu pintaan heikoilla van der Waalsin voimilla. Kemiallisessa adsorbtiossa valenssivoimat ovat vahvemmat. Yleensä kemiallinen adsorptio on spesifisempi, ja se sisältää usein ioninvaihtoprosessin. (Lehtonen & Sihvonen 2004, )
22 17 Adsorptioon vaikuttavat mm. adsorboituvan aineen liukoisuus ja luonne, ph ja lämpötila. Adsorboituvan aineen liukoisuus vaikuttaa siten, että mitä suurempi on sen liukoisuus, sitä pienempi on adsorption määrä. Merkittävin adsorptioon vaikuttava ominaisuus on adsorbentin pinta-ala. Adsorption määrä on suoraan verrannollinen spesifiseen pinta-alaan. Mitä hienompaa ja huokoisempaa kiinteä aine on, sitä suurempi on sen adsorptiokapasiteetti. Lisäksi adsorbentin pinnan erilaiset varaukset vaikuttavat adsorptioon. Kationiset osat adsorboivat anionista materiaalia, mutta anioniset osat adsorboivat kationista materiaalia. (Lehtonen & Sihvonen 2004, 59.) Vesinäytteet Vesinäytteenottolaitteen ja näyteastioiden materiaali määräytyy näytteestä tehtävien analyysien mukaan. Muoviset näytteenottolaitteet ja näyteastiat soveltuvat vain epäorgaanisten aineiden tutkimiseen. Esimerkiksi hiilitetrakloridijäämä häviää nopeasti vedestä, kun näytettä säilytetään muovipullossa. Myös lasi adsorboi vedestä hiilivetyjä ja esim. PCB:tä. Näytepullossa voidaan jo etukäteen pitää uuttamiseen käytettävää liuotinta. Tästä on hyötyä tutkittavan aineen säilymiselle näytteessä. (Lehtonen & Sihvonen 2004, 60.) Näytteen kontaminoituminen vältetään parhaiten, kun näyte imetään suoraan adsorptioputkeen. Laitteisto, jolla vesinäyte otetaan suoraan adsorptioputkeen, muistuttaa ilmanäytteenottoon käytettävää laitteistoa. Tässä tapauksessa pumpattava aine on neste. Vesinäytteen ottamiseen soveltuu parhaiten esim. XAD-hartsilla täytetty adsorptioputki. Tällöin desorptio suoritetaan orgaanisella liuottimella. (Lehtonen & Sihvonen 2004, 60.) Kemiallisessa vaaratilanteessa vesinäytteet otetaan lasipulloon näytteenottokauhalla kuorimalla veden pinnasta kohtia, joissa näkyy jauhemaista ainetta, pisaroita tai öljymäistä kalvoa. Kun epäillään, että veteen on liuennut vaarallisia aineita, käytetään tavanomaisia vesinäytteen ottamisen menetelmiä. (Lehtonen & Sihvonen 2004, 60.)
23 Elintarvikenäytteet Näytteenoton välineistö ei saa aiheuttaa näytteeseen muutoksia, jotka saattaisivat vaikuttaa tutkimuksen tulokseen. Näytteenottovälineiden pintojen pitää olla puhtaita ja kuivia sekä tasaisia, eikä niissä saa olla naarmuja. Kulmien pitäisi olla mielellään pyöristettyjä. Lisäksi mikrobiologisia tutkimuksia varten kaikkien välineiden pitää olla steriilejä. Näytteenottovälineet on joissakin tapauksissa määritelty lainsäädännössä. Tällöin kyseisiä välineitä on käytettävä. Näytteenotossa voidaan käyttää myös automaattisia tai puoliautomaattisia välineitä. Tällaiset välineet on testattava ennen käyttöönottoa sekä käytön aikana säännöllisin väliajoin. (Pohjoismainen Elintarvikkeiden Metodiikkakomitea 2003, 10.) Välineiden, kuten kauhojen, veitsien, pipettien, porien, kairojen ja sondien pitää olla tarkoitukseen sopivia. Pitää varmistaa, etteivät välineet suosi tai syrji tavaraerän eri osia, kuten esimerkiksi liian pienet reiät tai raot voivat syrjiä suuria hiukkasia tai osasia. Kairat ja sondit ovat tavallisesti sylinterin muotoisia välineitä, joita työnnetään käsin tai koneellisesti säkkeihin, suojakääreisiin tms. Näyte pääsee sisään laitteeseen, kun sisäänpääsyaukot aukaistaan kääntämällä suljinta. Tämän jälkeen aukot suljetaan, ennen kuin näytteenotin vedetään pois tuotteesta. (Pohjoismainen Elintarvikkeiden Metodiikkakomitea 2003, ) Mikrobiologisia tutkimuksia varten on käytettävä steriilejä välineitä näytteitä otettaessa. Poikkeustapauksissa voidaan käyttää vähittäismyymälän tai kauppiaan välineitä. Tällöin asiasta on tehtävä merkintä näytteenottotodistukseen. Välineiden tulee olla helposti puhdistettavaa ja steriloitavaa materiaalia. On tärkeää, että näytteenottoon on varauduttu ja hankittu tarvittavat näytteenottovälineet. Välineisiin on koskettava mahdollisimman vähän ja ne on suojattava kontaminaatiolta ennen näytteenottoa. Myös steriilejä kertakäyttöisiä välineitä ja astioita voidaan käyttää. (Pohjoismainen Elintarvikkeiden Metodiikkakomitea 2003, 12.) Säilytysastioiden muodon ja tilavuuden pitää olla näytteeksi otettuun tuotteeseen sopivia. Näytteenottoastioiden ja niiden suojusten pitää olla materiaaliltaan ja rakenteeltaan sellaisia, että ne antavat riittävän suojan näytteelle. Mikrobiologisiin tutkimuksiin otetuille näytteille käytetään steriilejä astioita. Astioiden ja kansien pi-
24 19 tää olla lasia, sopivaa metallia tai muovia. Voidaan käyttää myös kertakäyttöisiä muovisia astioita, steriilejä muovisia säiliöitä, muovilaminaattisia säilytysastioita sekä myös alumiinifolio- tai muovipusseja, jotka voidaan sulkea asianmukaisesti. Korkkien ja sulkimien pitää olla liukenemattomasta materiaalista, eikä niihin saa imeytyä mitään, ja niiden pitää kestää rasvaisia tuotteita. Ne eivät saa vaikuttaa näytteen hajuun, makuun, ominaisuuksiin tai rakenteeseen. Astioiden pitäisi olla mielellään läpinäkymättömiä. Jos ne ovat läpinäkyviä tai valon läpäiseviä, niitä pitää säilyttää pimeässä näytteen kanssa. (Pohjoismainen Elintarvikkeiden Metodiikkakomitea 2003, 12.) Pintapuhtausnäytteet Pintapuhtausnäytteiden ottoon käytetään kosketusmaljoja (agarkontaktimalja). Muoviset kontaktipetrimaljat täytetään elatusaineella, jota on sen verran, että elatusaineen pinta on selvästi maljan reunojen yläpuolella. Elatusaine valitaan määritettävän mikro-organismityypin mukaan. Sivelymenetelmää käytetään tuotannon prosessipinnoille ja -välineille, jotka ovat suoraan tai epäsuorasti kosketuksessa elintarvikkeen kanssa. Sivelymenetelmässä käytetään steriilillä keittosuolaliuoksella kostutettua vanutuppoa. (Pohjoismainen Elintarvikkeiden Metodiikkakomitea 2001, 2 3.) Hygicult on molemmin puolin elatusaineella päällystetty muovilevy, jossa on pintanäytteenottoa helpottava nivel. Muovilevy on kiinnitetty korkkiin, jolla voidaan sulkea tiiviisti levyn suojana oleva kirkas muoviputki. Hygicult-levy on sellaisenaan käyttövalmis pintahygienian seurantaan. (Houhala ym. 1999, 19.) 3.4 Näytteenottomenetelmät Näytteenottomenetelmä valitaan sen mukaan, mitä asioita tehtävällä tutkimuksella halutaan selvittää sekä millaisia kemiallisia ja fysikaalisia ominaisuuksia tutkittavalla yhdisteellä on. Lisäksi menetelmän valintaan vaikuttavat näytteenottokohteen ominaisuudet ja käytettävä analyysimenetelmä.
25 20 Näytteenotto satunnaistamisella Näytteenotossa satunnaistaminen on perusperiaate, jonka avulla voidaan välttää näytteen valikoitumista. Satunnaistaminen mahdollistaa sen, että jokaisella populaation yksiköllä on yhtä suuret todennäköisyydet joutua näytteeseen. Satunnaistaminen voidaan suorittaa esim. satunnaislukugeneraattorin avulla arpomalla satunnaislukuja. (Lassi 2006, 15.) Näytteenotto kerrostamalla Näytteenotossa on joskus tarpeellista saada ensisijaisesti informaatiota siitä, mikä on populaation koostumus, ja tämän vuoksi näytteenotossa tulee tämä huomioida. Kerrostamista käytetään erikseen jokaisessa ryhmässä. Tällä varmistetaan se, että sopiva määrä näytteitä valitaan jokaisesta siten, että näin saatu näyte edustaa mahdollisimman hyvin todellista koostumusta. Kerrostamista tulee suosia satunnaistamisen sijaista silloin, kun jokaisen kerroksen yksilöt ovat melko samanlaisia, mutta eri kerrosten yksilöiden välillä on merkittäviä eroja. (Lassi 2006, 15.) Näytteenotto lohkottamalla Lohkottaminen on taloudellinen näytteenottomenetelmä. Siinä populaatio jaetaan pienempiin alaryhmiin, klustereihin. Tämän jälkeen valitaan satunnaisesti jokin näistä klustereista ja edelleen tämän klusterin sisältä valitaan satunnaisesti ne yksilöt, jotka edustavat koko populaation näytettä. Lohkottaminen ei ole luotettavuudessaan samaa tasoa kuin edellä esitellyt satunnaistamisen ja kerrostamisen menetelmät. Se kuitenkin saattaa joissakin tapauksissa olla ainoa mahdollinen näytteenottomenetelmä. (Lassi 2006, 15.)
26 21 Näytteenotto yhdistämällä näyteyksiköt Yhdistäminen on hyödyllistä tilanteissa, joissa näytekoon tulee olla pieni ja on olemassa riski, että häiritsevien muuttujien vaikutukset korostuvat jossakin ryhmässä, mutta eivät kaikissa. (Lassi 2006, 15.) Näytteenotto systemaattisesti Systemaattisessa näytteenotossa näyteyksiköt valitaan satunnaisesti, kun näyteyksiköiden määrä ei ole tiedossa. Ensimmäinen näyte valitaan satunnaisesti, jonka jälkeen näyteeksi valitaan esim. joka viidennes. (Mattila ym. 2001, 24.) Kaksi- tai monivaiheinen näytteenotto Kaksi- tai monivaiheinen näytteenotto on vaiheittainen näytteenottotapa, jossa lopullinen näyte muodostetaan käyttämällä aina edellisen vaiheen näytettä tutkimuskohteena, josta otetaan osanäytteitä. Tavoitteena on saada epähomogeenisestä tutkimuskohteesta edustava näyte. (Mittatekniikan keskus 2000, 8.) Peräkkäinen näytteenotto ja harkintanäytteenotto Näytteitä otetaan peräkkäin populaatiosta ja niiden tulosten perusteella arvioidaan, kuinka kauan näytteenottoa jatketaan. Harkintanäytteenotossa näyteyksiköt valitaan subjektiivisen harkinnan mukaan edustamaan näytteenottokohdetta mahdollisimman hyvin. Tällöin näytteenottokohteen ominaisuudet on tunnettava perusteellisesti ja ennakkotietojen avulla on laadittava juuri kyseiselle näytteenottokohteelle yksilöllinen näytteenottosuunnitelma. Harkintanäytteenottoa käytetään silloin, kun näytteenottokohde on heterogeeninen ja analyysiin otettava näytemäärä on pidettävä pienenä. (Mattila ym. 2001, 24.)
27 Näytteenottoon vaikuttavia tekijöitä Näytteenotosta tehdään näytteenottosuunnitelma. Siinä kuvataan toimenpideketju, jolla taataan näytteen edustavuus. Näytteenottosuunnitelmassa selvitetään näytteenottotapahtuman lisäksi se, kuinka näytteitä käsitellään ja varastoidaan, jotta niiden edustavuus säilyisi analyysihetkeen asti. Näytteenottomenetelmän valintaan vaikuttavat tutkimuksen tarkoitus, tutkittavien yhdisteiden ominaisuudet, näytteenottokohteen ominaisuudet, analysoitavasta ominaisuudesta haluttavat tiedot, käytetty analyysimenetelmä ja taloudelliset resurssit. (Lehtonen & Sihvonen 2004, 57.) Näytteenottosuunnitelmasta ilmenevät tutkimusmenetelmät, mitattavat parametrit, näytteenottopaikat ja -tiheys. Näytteenottaja on valmennettava tehtäväänsä. Näytteenoton virhemahdollisuuksia ovat väärän tai epäedustavan näytepaikan valinta, virheellinen näytteenottotapa, näytteen likaantuminen ja väärä näytteen jatkokäsittely. (Lehtonen & Sihvonen 2004, 57.) Näytteenottosuunnitelman tärkein tehtävä on epävarmuuden arvioiminen ja virheiden minimoiminen näytteenotossa (Luotola & Väisänen 2004). Tutkimuksen tarkoitus Näytteenottomenetelmän valintaan vaikuttaa se, mitä asioita tehtävällä tutkimuksella halutaan selvittää ja kuinka suuret riskit virheellisestä tutkimustuloksesta aiheutuvat. Jos tutkimuksen tarkoituksena on esim. hyväksyä tai hylätä elintarvikeerä, huonosti suunniteltu näytteenotto saattaa johtaa virheellisiin päätelmiin ja edelleen taloudellisiin menetyksiin tai kuluttajien sairastumisiin. Tällöin näytteen tulee vastata kaikilta ominaisuuksiltaan kyseistä tavaraerää, jotta pystyttäisiin saamaan luotettava tutkimustulos. (Mattila ym. 2001, 20.)
28 23 Tutkittavien yhdisteiden ominaisuudet Ennen näytteenottoa on selvitettävä analysoitavan yhdisteen kemialliset ja fysikaaliset ominaisuudet sopivan näytteenottomenetelmän ja näytteiden tarkoituksenmukaisten säilytysolosuhteiden valinnan varmistamiseksi. (Mattila ym. 2001, 20.) Näytteenottokohteen ominaisuudet Näytteenottokohde voi olla homogeeninen tai heterogeeninen. Homogeenisessa näytteenottokohteessa tutkittava ominaisuus pysyy muuttumattomana kohteen joka kohdassa, kun taas heterogeenisessä näytteenottokohteessa tutkittavan ominaisuuden pitoisuus vaihtelee eri kohdissa. Näiden lisäksi tutkittavan aineiston koko ja dimensiot vaikuttavat näytteenottoon. Biokemiallinen aktiivisuus on otettava huomioon näytteenottosuunnitelmaa laadittaessa, koska varastoinnin tai käsittelyn aikana tapahtuvat biokemialliset reaktiot aiheuttavat muutoksia tuotteiden ominaisuuksiin ja koostumukseen. (Mattila ym. 2001, ) Käytettävä analyysimenetelmä ja taloudelliset resurssit Näytteenotto voi olla hyvin erityyppinen sen mukaan, millaista tietoa analysoitavasta ominaisuudesta tarvitaan. Käytettävä analyysimenetelmä vaikuttaa osaltaan näytteenoton suunnitteluun. Näytteiden lukumäärä on suunniteltava sellaiseksi, että analyytikon on käytännössä mahdollista toteuttaa analyysit järkevässä ajassa. Näytteen minkään käsittelyvaiheen kustannukset eivät saa muodostua kohtuuttomiksi, ja kustannusten on oltava suhteessa saatavaan hyötyyn. (Mattila ym. 2001, ) Näytteen merkitseminen, kuljettaminen, vastaanotto ja säilytys Kun näyte on otettu, se tulee merkitä siten, että se voidaan helposti tunnistaa. Näytteen lähetysluettelosta tulee ilmetä mm. näytteenottajan nimi, näytteenotto-
29 24 paikka, näytteen tyyppi ja nimike, näytteenoton ajankohta, selkeä merkintä näytteen tunnistamiseksi, näytteenoton syy, halutut määritykset ja muut merkittävät tiedot näytteestä. (Mattila ym. 2001, 26.) Jos näytteenottokohde on herkästi pilaantuva tai jos tutkimuksen tarkoituksena on määrittää helposti haihtuvia tai tuhoutuvia yhdisteitä, näyte on kuljetettava laboratorioon jäähdytettynä. Mikäli edellä mainitun kaltaista näytettä joudutaan varastoimaan laboratoriossa ennen analyysiä, se on myös säilytettävä joko hyvin jäähdytettynä tai se on pakastettava. Jos näyte on pakaste, se ei saa sulaa näytteenoton ja tutkimuksen välillä. Näyte tulee pakata sellaiseen materiaaliin, ettei näyte saastu eikä siinä tapahdu muutoksia mekaanisen, kemiallisen tai fysikaalisen toiminnan vuoksi kuljetuksen ja varastoinnin aikana. (Mattila ym. 2001, 27.) Kun näyte on kuljetettu laboratorioon, näytteiden vastaanottoja tarkistaa näytteen merkintöjen ja lähetysluettelon yhtäpitävyyden, antaa näytteelle laboratorion oman koodinumeron ja kirjaa näytteen tiedot näytepäiväkirjaan. Näytepäiväkirjasta tulisi ilmetä tiedot tutkimuksen toimeksiantajasta, toimeksiannon laatu ja tehtävän määritykset, saapumispäivämäärä, pakkauksen saapumiskunto, näytteen suuruus, näytteen kunto, näytteen ulkonäkö ja haju, mikäli ne poikkeavat normaalista, ja näytteen kirjaajan nimikirjaimet. (Mattila ym. 2001, 27.) Yleensä pyritään mahdollisimman lyhyeen varastointiaikaan. Joissakin tapauksissa näytteitä ei ole kuitenkaan mahdollista analysoida heti, jolloin näytteiden varastoinnin aikana tutkittavassa komponentissa ei saa tapahtua muutoksia. Näyte on suojattava kemiallisilta, fysikaalisilta ja mekaanisilta vaikutuksilta. Säilytystapa ja lämpötila valitaan näytteen ja määritettävän komponentin perusteella: kuivatuotteet ja täyssäilykkeet säilytetään usein huoneenlämmössä, kun taas helposti pilaantuvat näytteet pakastetaan, mikäli niitä joudutaan säilyttämään pitkiä aikoja. Toisaalta pakastusta on vältettävä, jos näyte on epästabiili emulsio ja rakenteen purkautuminen haittaa analyysiä. Usein näytteiden säilyvyyttä joudutaan parantamaan poistamalla hapen vaikutus pakkaamalla näyte joko vakuumiin tai typpiatmosfääriin. Joissakin tapauksissa näytteen pakkaskuivaaminen on suositeltava varastointitapa. (Mattila ym. 2001, 32.)
30 Näytteenoton ongelmia Näytteenoton virheitä on kahden tyyppisiä: näytteenottosuunnitelman virheet ja virheet, jotka syntyvät, kun todellinen näytteenotto poikkeaa näytteenottosuunnitelmasta. Näytteenottosuunnitelmaa laadittaessa on tiedostettava ne virhelähteet, jotka saattavat vääristää tutkimustuloksia. Näytteenottotapahtumassa ja näytteiden säilytyksessä nämä virhelähteet on yritettävä eliminoida mahdollisimman tehokkaasti. Virheellisiin tutkimustuloksiin voivat olla syynä näytteenoton satunnaisuuden puute, muutokset näytteiden vesipitoisuuksissa, näyteyksiköitten epähomogeenisuus, haihtuvien komponenttien menetys, kontaminaatio, adsorptio ja pysymättömien yhdisteiden tuhoutuminen. (Mattila ym. 2001, 32.) Satunnaisuuden puute Jos näytteenotto on suunniteltu väärin arvioimalla populaation jakauma virheellisesti, tämä johtaa satunnaisuuden puutteeseen näytteenotossa. Tällöin tulos edustaa vain murto-osaa tutkittavasta erästä, vaikka tutkimuksen pitäisi koskea koko erää. Tutkimustulosten perusteella tehtävät koko erää koskevat päätelmät ovat siis tässä tapauksessa virheelliset. Myös inhimilliset erehdykset näytteenotossa ja merkitsemisessä saattavat johtaa satunnaisuuden puutteeseen. (Mattila ym. 2001, 33.) Vesipitoisuuksien muutokset Näytteiden vesipitoisuuksien muutokset saattavat vääristää analyysituloksia. Ongelmia voi esiintyä esimerkiksi pakastettujen näytteiden käsittelyssä, koska sulatuksen jälkeen vesi irtoaa näytemateriaalista ja tämä irronnut vesi on saatava oikeassa suhteessa mukaan analyysinäytteeseen. Edelleen näytteitä on säilytettävä kannellisissa astioissa tai tiiviissä muovipusseissa, ettei näytteen sisältämä kosteus pääse haihtumaan ja näyte kuivumaan. Muutoksia näytteen vesipitoisuuteen saattaa aiheuttaa myös kondensoituminen. Tämä on ongelmana etenkin hyvin
Marja-Liisa Ollonen BP07S Tuomas Heini BP07S Daniel Usurel BP07S Juha Vattuaho BP07S Valtteri Walta BP07S
1 Metropolia Ammattikorkeakoulu marja-liisa.ollonen@metropolia.fi tuomas.heini@metropolia.fi daniel.usurel@metropolia.fi juha.vattuaho@metropolia.fi valtteri.walta@metropolia.fi Ryhmä 3 Marja-Liisa Ollonen
LisätiedotIlmanäytteet. Asumisterveysasetus 2015: Valviran ohjeen mukainen menetelmä. Standardi: Asumisterveysohje 2003
Ilmanäytteet Asumisterveysasetus 2015: Mikrobihaitta voidaan todeta myös 6-vaiheimpaktorilla otetun ilmanäytteen analyysillä. Ilman mikrobipitoisuuden lisäksi on oltava myös muuta näyttöä toimenpiderajan
LisätiedotMIKROBIVILJELY, LAIMENNUSMENETELMÄLLÄ, MIKROBIVILJELY, SUORAVILJELYLLÄ KOKONAISHOMEMASSANÄYTE (Mycometer ) MATERIAALI- JA PINTANÄYTTEILLE
MIKROBIVILJELY, LAIMENNUSMENETELMÄLLÄ, MIKROBIVILJELY, SUORAVILJELYLLÄ KOKONAISHOMEMASSANÄYTE (Mycometer ) MATERIAALI- JA PINTANÄYTTEILLE NÄYTTEEN LÄHETTÄJÄN TIEDOT/VASTAUSOSOITE Yritys LASKUTUSOSOITE
LisätiedotLÄHETE MIKROBINÄYTE, LAIMENNUSVILJELY MATERIAALI- JA PINTANÄYTTEILLE
LÄHETE MATERIAALI- JA PINTANÄYTTEILLE NÄYTTEEN LÄHETTÄJÄ/VASTAUSOSOITE: LASKUTUSOSOITE (mikäli eri kuin lähettäjä): Yritys Yritys Y-tunnus Nimi Nimi Osoite Osoite Puhelinnumero Puhelinnumero Sähköpostiosoite
LisätiedotMIKROBIVILJELY, LAIMENNUSMENETELMÄLLÄ KOKONAISHOMEMASSANÄYTE (Mycometer ) MATERIAALI- JA PINTANÄYTTEILLE
MIKROBIVILJELY, LAIMENNUSMENETELMÄLLÄ KOKONAISHOMEMASSANÄYTE (Mycometer ) MATERIAALI- JA PINTANÄYTTEILLE NÄYTTEEN LÄHETTÄJÄ/VASTAUSOSOITE: LASKUTUSOSOITE (mikäli eri kuin lähettäjä): Yritys Yritys Y-tunnus
LisätiedotNäytteenoton terminologia; näytteenottovälineet ja astiat
Näytteenoton terminologia; näytteenottovälineet ja astiat NMKL- Evira - Tulli -näytteenottokoulutus 19.11.2015 Kristiina Ala-Fossi-Aalto 1 Näytteenotto - Näytteen ottamisessa ja muodostamisessa käytetty
LisätiedotHenkilösertifiointi näytteenottoon. Talous- ja uimavedet
Henkilösertifiointi näytteenottoon Talous- ja uimavedet Näytteenotto Tärkeä osa tutkimusketjua Vaikuttaa analyysituloksiin, niiden tulkintaan sekä mahdollisiin jatkotoimenpiteisiin Suuri(n) osa tuloksen
LisätiedotOtanta ja idätysnäytteiden valmistus
Otanta ja idätysnäytteiden valmistus Metsäpuiden siementen idätystestit ISTA:n säännöt ja nykykäytännöt Pekka Helenius Metla / Suonenjoki / Metsäntutkimuslaitos Skogsforskningsinstitutet Finnish Forest
LisätiedotAerobiologian yksikön asiakaspäivä
Aerobiologian yksikön asiakaspäivä 31.10.2017 Ohjelma 10:30-12.15 Mikrobinäytteet ja näytteenottomenetelmät ja tulosten tulkinta 12:15 Lounas ja näytteenottovälineistöön tutustuminen 13:15 Sisäilmatutkijan
LisätiedotM I K P I N T A S I V E L Y N Ä Y T T E E T. Jokivarren koulu Sorvatie 16 Vantaa Hanke 5271
Kiratek Oy Irmeli Heikkinen, puh. 0207 401 008 07.03.2011 M I K 2 4 2 6 MIKROBITUTKIMUS P I N T A S I V E L Y N Ä Y T T E E T Jokivarren koulu Sorvatie 16 Vantaa Hanke 5271 2 (5) Kiratek Oy Jyrki Pulkki
LisätiedotKiinteän polttoaineen näytteenotto (CEN/TS ja -2)
Kiinteän polttoaineen näytteenotto (CEN/TS 14778-1 ja -2) Kiinteästä polttoaineesta tehdään polttoaineanalyysi (perustesti) aina kun raaka-aineen koostumus oleellisesti muuttuu sekä määräajoin (3 kk välein
LisätiedotNÄYTTEENOTTO POROTEURASTAMOLLA YLEISTÄ
NÄYTTEENOTTO POROTEURASTAMOLLA YLEISTÄ Poroteurastamolla on oltava laadittu omavalvontajärjestelmä, jonka laitoksen valvoja on hyväksynyt käyttöönotettavaksi poroteurastamolla. Omavalvontajärjestelmän
LisätiedotYmpäristönäytteenoton erityispiirteitä
Ympäristönäytteenoton erityispiirteitä Finntesting kevätseminaari 24.4.2012 Katarina Björklöf, Suomen ympäristökeskus SYKE, Vertailulaboratorio Mikrobiologi ja maaperätutkija Ympäristönäytteenottajan henkilösertifioinnin
LisätiedotSYKEn sertifiointijärjestelmä koskien talous- ja uimavesinäytteenottoa
SYKEn sertifiointijärjestelmä koskien talous- ja uimavesinäytteenottoa Ylitarkastaja Jaana Kilponen, MMT Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira jaana.kilponen@valvira.fi Jaana Kilponen
LisätiedotOhjeita vesinäytteen ottamiseen TIINA TULONEN, SARI UUSHEIMO
Ohjeita vesinäytteen ottamiseen TIINA TULONEN, SARI UUSHEIMO Tässä ohjeistuksessa kerrotaan 1) kuinka otetaan vesinäyte laboratorioanalysointia varten 2) mitä muita vedenlaatuhavaintoja voi tehdä näytteenoton
LisätiedotNäytteiden merkitseminen, sinetöinti ja kuljetus
Näytteiden merkitseminen, sinetöinti ja kuljetus NMKL Evira Tulli -näytteenottokoulutus 19.11.2015 Kristiina Ala-Fossi-Aalto 1 Näytteiden merkitseminen - Estetään näytteiden sekaantuminen - Varmistetaan
LisätiedotJulkaistu Helsingissä 20 päivänä maaliskuuta /2012 Maa- ja metsätalousministeriön asetus. salmonellavalvonnasta liha-alan laitoksissa
SUOMEN SÄÄDÖSKOKOELMA Julkaistu Helsingissä 20 päivänä maaliskuuta 2012 134/2012 Maa- ja metsätalousministeriön asetus salmonellavalvonnasta liha-alan laitoksissa Annettu Helsingissä 14 päivänä maaliskuuta
LisätiedotNäytteenotto asumisterveysasetuksen näkökulmasta Pertti Metiäinen
Näytteenotto asumisterveysasetuksen näkökulmasta Pertti Metiäinen 30.9.2016 Pertti Metiäinen 1 4 Mittaus, näytteenotto ja analyysi Mittaus ja näytteenotto tulee tehdä ensisijaisesti asunnon tai muun oleskelutilan
LisätiedotMittausepävarmuus asumisterveystutkimuksissa, asumisterveysasetuksen soveltamisohje Pertti Metiäinen
Mittausepävarmuus asumisterveystutkimuksissa, asumisterveysasetuksen soveltamisohje Pertti Metiäinen 30.9.2016 Pertti Metiäinen 1 Valviran soveltamisohje Soveltamisohje on julkaistu viidessä osassa ja
LisätiedotVESINÄYTTEENOTON KRIITTISET KOHDAT; KOKEMUKSIA VELVOITETARKKAILUISTA
VESINÄYTTEENOTON KRIITTISET KOHDAT; KOKEMUKSIA VELVOITETARKKAILUISTA Syke:n vertailulaboratoriopäivät Helsinki 29.-30.9.2014 Alueellisten vesiensuojeluyhdistysten yhteistyöelin Järjestänyt ympäristönäytteenoton
LisätiedotMittausepävarmuuden laskeminen ISO mukaisesti. Esimerkki: Campylobacter
Mittausepävarmuuden laskeminen ISO 19036 mukaisesti. Esimerkki: Campylobacter Marjaana Hakkinen Erikoistutkija, Elintarvike- ja rehumikrobiologia Mikrobiologisten tutkimusten mittausepävarmuus 18.3.2019
LisätiedotKemialliset tutkimukset elintarvikkeiden vaatimustenmukaisuuden osoittamiseksi (Eviran ohje 17069/1)
Kemialliset tutkimukset elintarvikkeiden vaatimustenmukaisuuden osoittamiseksi (Eviran ohje 17069/1) Marika Jestoi Evira/Tuoteturvallisuusyksikkö Yleistä ohjeistusta aiheesta toivottu jo pitkään miten
LisätiedotTUTKIMUSRAPORTTI Luokat 202, 207 ja 208
TUTKIMUSRAPORTTI Luokat 202, 207 ja 208 Kotkan lyseo, Arcus-talo Kirkkokatu 15 48100 KOTKA Työ nro T8007-5 Kotka 5.4.2016 Oy Insinööri Studio OY INSINÖÖRI STUDIO, TORNATORINTIE 3, PL 25, 48101 KOTKA, PUH.
LisätiedotSISÄILMATUTKIMUSRAPORTTI SEURANTAMITTAUS
Sivu 1 / 6 SISÄILMATUTKIMUSRAPORTTI SEURANTAMITTAUS MATTILAN PÄIVÄKOTI Hirsitie 2, 04340 Tuusula 1.4.2012 TILAAJA: Pertti Elg, Rakennusmestari, Tuusulan kunta TUTKIJA: Jari Järveläinen, Jakitec Ky Sivu
LisätiedotTalousveden saastuminen ja erityistilanteissa toiminen haasteita laboratorioille. Kemisti Seija Karjalainen Oulun seudun ympäristötoimi
Talousveden saastuminen ja erityistilanteissa toiminen haasteita laboratorioille Kemisti Seija Karjalainen Oulun seudun ympäristötoimi Luentorunko a. Normaali tilanne eli kun laboratoriossa todetaan laatuvaatimusten
LisätiedotLÄHETE KOKONAISHOMEMASSAMÄÄRITYS Mycometer MATERIAALINÄYTTEILLE
LÄHETE Mycometer MATERIAALINÄYTTEILLE NÄYTTEEN LÄHETTÄJÄ/VASTAUSOSOITE: Yritys LASKUTUSOSOITE (mikäli eri kuin lähettäjä): Yritys Y-tunnus Y-tunnus Nimi Nimi Osoite Osoite Puhelinnumero Puhelinnumero Sähköpostiosoite
LisätiedotJulkaistu Helsingissä 24 päivänä helmikuuta /2015 Valtioneuvoston asetus
SUOMEN SÄÄDÖSKOKOELMA Julkaistu Helsingissä 24 päivänä helmikuuta 2015 152/2015 Valtioneuvoston asetus elintarvikelain, rehulain ja terveydensuojelulain nojalla tutkimuksia tekevistä laboratorioista Annettu
LisätiedotElintarvike-, rehu- ja lannoitenäytteet sekä mikrobiologiset näytteet yleensä
FINAS S51/2000 Opas näytteenoton teknisten vaatimusten täyttämiseksi akkreditointia varten 89 (129) Elintarvike-, rehu- ja lannoitenäytteet sekä mikrobiologiset näytteet yleensä FINAS S51/2000 Opas näytteenoton
LisätiedotHAKEMUS. Ulkopuolisen asiantuntijan asiantuntemuksen ja pätevyyden selvittäminen ja käytettävien tutkimusmenetelmien luotettavuuden osoittaminen
HAKEMUS Hakemus_TsL49_ulkasiant/r3/20.11.2012 Sivu 1 (8) Ympäristökeskus terveydensuojelulain (763/1994) 49 :n mukaiseksi hyväksytyksi ulkopuoliseksi asiantuntijaksi Kotkassa Kotkan ympäristökeskus Kotkantie
LisätiedotTUTKIMUSRAPORTTI, LEPPÄKORVEN KOULU, VANTAA
HB Sisäilmatutkimus Oy 6.3.2012 1 f. 09-3948 5721 Raportti Vantaan kaupunki, tilakeskus Hankepalvelut/Hankevalmistelu Ulla Lignell Sisäympäristöasiantuntija Kielotie 13, 01300 VANTAA e-mail. ulla.lignell@vantaa.fi
Lisätiedot16.3.2015 SISÄILMAN MIKROBITUTKIMUS
16.3.2015 SISÄILMAN MIKROBITUTKIMUS PERTUN PARAKKIKOULU 05400 JOKELA 05400 JOKELA 2/6 SISÄLLYSLUETTELO 1. KOHTEEN YLEISTIEDOT... 3 1.1 Kohdetiedot ja tilaaja... 3 1.2 Toimeksiannon laatija... 3 1.3 Toimeksiannon
LisätiedotPeriaatteet standardien SFS-EN ISO/IEC 17025:2005 ja SFS-EN ISO 15189:2007 mukaisen näytteenottotoiminnan arvioimiseksi
Periaatteet standardien SFS-EN ISO/IEC 17025:2005 ja SFS-EN ISO 15189:2007 mukaisen näytteenottotoiminnan arvioimiseksi FINAS - akkreditointipalvelu Espoo 2012 ISBN 978-952-5610-85-7 1(7) Periaatteet standardien
LisätiedotNäytteenottosuunnitelma (CEN/TS ja 14779)
Näytteenottosuunnitelma (CEN/TS 14778 ja 14779) Jotta näytteenotto voidaan tehdä laadukkaasti, tulee laatia näytteenottosuunnitelma. Sen tarkoituksena on helpottaa ja selkeyttää laaduntarkkailua sekä varmistaa
LisätiedotMENETELMÄ POISTETTU KÄYTÖSTÄ. PÄÄLLYSTEALAN NEUVOTTELUKUNTA Hyväksytty: 10.4.1995 Korvaa menetelmän:
Sideaineet, yleistä PANK-1001 PANK SIDEAINEEN NÄYTTEENOTTO PÄÄLLYSTEALAN NEUVOTTELUKUNTA Hyväksytty: 10.4.1995 Korvaa menetelmän: 1. MENETELMÄN TARKOITUS 2. MENETELMÄN PERIAATE Menetelmässä esitetään näytteenotto
LisätiedotMikrobiologiset tutkimukset ja raja-arvot -teollisuuden näkökulma
Mikrobiologiset tutkimukset ja raja-arvot -teollisuuden näkökulma ELT, Ryhmäpäällikkö Marjatta Rahkio Lihateollisuuden tutkimuskeskus AJANKOHTAISTA LABORATORIORINTAMALTA 12-13.10.2010 Teollisuuden näkökulma
LisätiedotEdustava näyte - tärkein laadunmäärityksen vaihe
Edustava näyte - tärkein laadunmäärityksen vaihe Ohjeet on valmisteltu Vilja-alan yhteistyöryhmässä yhdessä vilja- ja öljykasvisektorin toimijoiden kanssa Vilja-alan yhteistyöryhmä, syksy 2013 1 Edustava
LisätiedotMaa- ja metsätalousministeriön asetus broilereiden kampylobakteerivalvonnasta
MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ ASETUS nro 10/EEO/2007 Päivämäärä Dnro 28.11.2007 2593/01/2007 Voimaantulo- ja voimassaoloaika 1.1.2008 - toistaiseksi Kumoaa Siipikarjan lihahygieniasta annettu maa- ja metsätalousministeriön
LisätiedotMÄÄRÄYS KORJATA ELINTARVIKEHUONEISTOSSA TODETUT PUUTTEET ELINTARVIKELAIN 55 :N NOJALLA, RAVINTOLA CHAO YANG, LOVIISA
Terveydensuojelujaosto 43 16.06.2015 MÄÄRÄYS KORJATA ELINTARVIKEHUONEISTOSSA TODETUT PUUTTEET ELINTARVIKELAIN 55 :N NOJALLA, RAVINTOLA CHAO YANG, LOVIISA TERVSJST 16.06.2015 43 Valmistelu ja lisätiedot:
LisätiedotElintarvikkeiden suoramyynti lainsäädäntö ja omavalvonta
Elintarvikkeiden suoramyynti lainsäädäntö ja omavalvonta Huomisen Osaajat hanke KASVUA HÄMEESSÄ HUOMISEN HÄMÄLÄINEN RUOKA Maatilamyynnin omavalvontaneuvoja koulutus MAATILAMYYNNIN OMAVALVONTA- NÄYTTEET
LisätiedotSisäilmatutkimusraportti, Kaunialan Sairaala, Kylpyläntie 19, 02700 Kauniainen
Delete Tutkimus Oy 16.7.2012 p. 09-394 852 f. 09-3948 5721 Tutkimusraportti Kaunialan Sairaala Oy Markku Kiuru Talous- ja hallintopäällikkö Kylpyläntie 19 02700 Kauniainen puh: 09-505 922 29 mp: 0500 711
LisätiedotUudistettu EU-näytteenottoasetus ja sen tuomat muutokset rehujen viranomaisnäytteenottoon
Eviran valtuutettujen tarkastajien koulutuspäivä 26.1.2010 Ajankohtaista rehujen näytteenotosta Uudistettu EU-näytteenottoasetus ja sen tuomat muutokset rehujen viranomaisnäytteenottoon Komission asetus
LisätiedotVOC NÄYTTEENOTTO FLEC LAITTEELLA (sovellettu NT BUILD 484 STANDARDISTA)
Sivu 1 (5) VOC NÄYTTEENOTTO FLEC LAITTEELLA (sovellettu NT BUILD 484 STANDARDISTA) HUOMIOT Laitteen tiiveyttä voi parantaa asettamalla FLEC:n päälle painoja. Jos epäilet, että mitatun pinnan emissio on
LisätiedotSisäilmaongelman vakavuuden arviointi
Sisäilmaongelman vakavuuden arviointi Anne Hyvärinen, yksikön päällikkö, dosentti Asuinympäristö ja terveys -yksikkö 27.3.2017 SISEM2017 Hyvärinen 1 Sisäilmaongelmia aiheuttavat monet tekijät yhdessä ja
LisätiedotKylmälaitteet, pakastimet
Kylmälaitteet, pakastimet Raja-arvo < + C tai < - C vuosi Pvm Laite 1 Lämpötila Laite 2 Lämpötila Laite 3 Lämpötila Laite 4 Lämpötila Laite 5 Lämpötila Korjaavat toimenpiteet, huomiot (esim. sulatukset)
LisätiedotMateriaalinäytteen mikrobianalyysi, suoraviljely MIK6919 Kiwalab,
1 (5) Tilaaja: Turun kaupunki, Tilapalvelut Yhteyshenkilö: Janne Virtanen Kohde: Turun AMK, Ruiskatu 8, 20740 Turku Työmääräin: WO-00675349 Näytteenottaja: Sanna Snell, Tom Jansén ja Jaana Vainio Näytteenottopäivä:
LisätiedotMaa- ja metsätalousministeriön asetus pakasteista
LUONNOS 10.5.2012 Annettu Helsingissä -- päivänä -----kuuta 2012 Maa- ja metsätalousministeriön asetus pakasteista Maa- ja metsätalousministeriön päätöksen mukaisesti säädetään 13 päivänä tammikuuta 2006
LisätiedotMateriaalinäytteen mikrobianalyysi, suoraviljely MIK7192 Kiwalab,
1 (5) Tilaaja: Yhteyshenkilö: Kohde: Työmääräin: Näytteenottaja: Kirkkonummen kunta Jyrki Pulkki, Kiwa Inspecta Winellskan päiväkoti WO-00718940 Jyrki Pulkki Näytteenottopäivä: 16.10.2018 Näytteet vastaanotettu:
LisätiedotLukuisat epidemiologiset tutkimukset
FM, tutkija Kaisa Jalkanen FT, dosentti, johtava tutkija Anne Hyvärinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Asuinympäristö ja terveys -yksikkö, Kuopio Mikrobiologiset menetelmät homevaurion toteamisessa Homekasvua
LisätiedotOmavalvonta ja laadunhallintajärjestelmä. Elintarvikkeiden tarjoaminen julkisille keittiöille 16.8.12
Omavalvonta ja laadunhallintajärjestelmä Elintarvikkeiden tarjoaminen julkisille keittiöille 16.8.12 Omavalvonnan säädökset Elintarvikelain 23/2006 mukaisesti kaikilla elintarvikealan toimijoilla on oltava
LisätiedotSRV Toimitilat Oy LAUSUNTO 5.12.2011 Risto Verho. SRV VKT PL 555 02201 ESPOO sivuja yhteensä 16
N O V O R I T E Home- ja lahovauriot, HTT tavarantarkastukset, mikrobianalyysit Laurinlahdentie 20, 02320 Espoo, www.novorite.fi GSM 040-5540617, Fax. 09-8845543, simo.valjakka@novorite.fi SRV Toimitilat
LisätiedotOsa VII Omavalvonta. Koulutus teknisille asiantuntijoille [Paikka], XX.XX.20XX
Osa VII Omavalvonta Koulutus teknisille asiantuntijoille [Paikka], XX.XX.20XX Tämä esitys on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen (CC BY-NC-ND 4.0) -ehdoin. Lisenssi
LisätiedotTerveydensuojelulainsäädän nön muutokset ja asuntojen terveyshaittojen arviointi
Terveydensuojelulainsäädän nön muutokset ja asuntojen terveyshaittojen arviointi Sisäilmapaja 5 Nurmes 12.11.2013 Ylitarkastaja Vesa Pekkola, Sosiaali- ja terveysministeriö 1 Yleisperiaate rakennuksen
LisätiedotAsumisterveysasetuksen soveltamisohje. Anne Hyvärinen, Johtava tutkija, yksikön päällikkö Asuinympäristö ja terveys yksikkö
Asumisterveysasetuksen soveltamisohje Anne Hyvärinen, Johtava tutkija, yksikön päällikkö Asuinympäristö ja terveys yksikkö 8.2.2016 Soterko tutkimusseminaari 5.2.2016 1 Elin- ja työympäristön altisteisiin
LisätiedotPROJEKTIYHTEENVETO KAUNEUSHOITOLOIDEN HYGIENIATASO
PROJEKTIYHTEENVETO KAUNEUSHOITOLOIDEN HYGIENIATASO 2017 JOHDANTO Kauneushoitolat ovat yksi terveydensuojeluvalvonnan painopistealueista. Projektin tavoitteena oli tutkia työvälineiden ja työskentelypintojen
LisätiedotUusi talousvesiasetus: Sosiaali- ja terveysministeriön asetus talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista 461/2000
Uusi talousvesiasetus: Sosiaali- ja terveysministeriön asetus talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista 461/2000 (muutosasetus 442/2014) Ajankohtaista laboratoriorintamalla 2014 1 Muutoksia:
LisätiedotToiminta hyväksyttynä laboratoriona, tulevia muutoksia ja hyviä käytäntöjä. Taija Rissanen Elintarvikemikrobiologian jaosto
Toiminta hyväksyttynä laboratoriona, tulevia muutoksia ja hyviä käytäntöjä Taija Rissanen Elintarvikemikrobiologian jaosto Hyväksymismenettelyn tausta Viranomaisilla tulee olla käytössään riittävä laboratoriokapasiteetti
LisätiedotTulossa oleva STM:n opas asumisterveyslaboratorioille Mitä uutta?
Tulossa oleva STM:n opas asumisterveyslaboratorioille Mitä uutta? Anna-Mari Pessi 4.10.2017 Asumisterveysasetus (STM 545/2015) 20 Mikrobit Ł Asumisterveysasetuksen soveltamisohje, 20 Osa IV Mikrobiologiset
LisätiedotSisäilmatutkimus Limingan toimintakeskus
Kuormatie 9 91900 Liminka Hanke nro: 8964 / 23.2.2015 Inspecta Puh. 010 521 600 Y-tunnus: 1787853-0 Sörnäistenkatu 2 Fa. 010 521 6002 00580 Helsinki asiakaspalvelu@inspecta.com 2 (6) Sisällysluettelo 1
LisätiedotNÄYTTEENOTTO-OHJEET RAKENNUSTEN MIKROBITUTKIMUKSISSA. Yleistä rakennusten mikrobitutkimuksiin liittyvästä näytteenotosta
Turun yliopiston ympäristöntutkimuskeskus Aerobiologian yksikkö NÄYTTEENOTTO-OHJEET RAKENNUSTEN MIK- ROBITUTKIMUKSISSA Versio 2.2 Laatija O.Talvitie (12.12.2013), Tark. S Saaranen (12.12.2013) SIVU 1(16)
LisätiedotKaramzin koulu. Sisäilman mikrobit. K u l l o o n m ä e n t i e 2 0, E s p o o Työnro Ins.
K u l l o o n m ä e n t i e 2 0, 0 2 9 4 0 E s p o o Sisäilman mikrobit 5.4.2017 Työnro 319099.16 Ins. Terttu Rönkä 2 (7) SISÄLLYSLUETTELO 1 Yleistä...3 1.1 Tilaaja...3 1.2 Työn sisältö...3 1.3 Kohde ja
LisätiedotVILLA RUBENIN SISÄILMAN MIKROBIMITTAUS 3.4.2013
VILLA RUBENIN SISÄILMAN MIKROBIMITTAUS 3.4.2013 Sisäilmainsinöörit Oy Puh. +358 20 7698 440 e-mail: info@sisailmainsinoorit.fi Luoteisrinne 4 C Fax. +358 20 7698 449 internet: www.sisailmainsinoorit.fi
LisätiedotElintarvikealan pk-yritysten neuvontaa koskeva selvitys ja koulutusohjelma- projekti PK-Yrittäjien koulutus ELINTARVIKELAINSÄÄDÄNNÖSTÄ
Elintarvikealan pk-yritysten neuvontaa koskeva selvitys ja koulutusohjelma- projekti PK-Yrittäjien koulutus ELINTARVIKELAINSÄÄDÄNNÖSTÄ 2.11 Seinäjoki, 9.11 Kuopio, 17.11 Hämeenlinna, 19.1. 2012 Rovaniemi
LisätiedotKaasumittaukset jatkuvatoimiset menetelmät 1. Näytteenotto 1 Näytteenottolinja
Kaasumittaukset jatkuvatoimiset menetelmät 1 Näytteenotto 1 Näytteenottolinja Kaasumittaukset jatkuvatoimiset menetelmät 2 Näytteenotto 2 Näytteenkäsittelytekniikat y Suositus: näytekaasu suoraan kuumana
LisätiedotSisäilman mikrobitutkimus 27.8.2013
Sisäilman mikrobitutkimus 27.8.2013 2 1 Tutkimuksen tarkoitus 2 Tutkimuskohde Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Genano 310 ilmanpuhdistuslaitteiden vaikutus pahasti mikrobivaurioituneen omakotitalon
LisätiedotVOC-näytteen ottaminen FLEC-laitteella
AO06 Sivu 1 / 5 VOC-näytteen ottaminen FLEC-laitteella Valmistelut Tarkista, että sinulla on kaikki tarvittavat välineet näytteenottoa varten: FLEC-kupu 1 puhaltava pumppu (violetti väri) 2 imevää pumppua
Lisätiedot1 Asetuksen soveltamisala ja tarkoitus
I 10 MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ ASETUS nro 3/EEO/2000 Päivämäärä 8.3.2000 Dnro 1354/00-99 Voimaantulo- ja voimassaoloaika 1.5.2000 - toistaiseksi Valtuutussäännökset Laki eläimistä saatavien elintarvikkeiden
LisätiedotNäytelogistiikka ja näytteen laatu. Leena Erkkilä ScanLab Oy
Näytelogistiikka ja näytteen laatu Leena Erkkilä ScanLab Oy Eviran hyväksymä akkreditoitu laboratorio Oulun kaupungin tytäryhtiö entinen nimi Oulun seudun elintarvike- ja ympäristölaboratorio toimipiste
LisätiedotKalastustuotteiden omavalvonta
Kalastustuotteiden omavalvonta ETL Lars-Olof Lindroth Larscon Oy 1 Aluksi Luento on vuorovaikutteinen Kysykää jos joku asia kaivelee mieltä Toivon aktiivista osallistumista ja tavoitteellista keskustelua
LisätiedotAKKREDITOINNIN VAATIMUKSET TESTAUSMENETELMILLE JA KALIBROINNILLE
AKKREDITOINNIN VAATIMUKSET TESTAUSMENETELMILLE JA KALIBROINNILLE Tuija Sinervo FINAS-akkreditointipalvelu AKKREDITOINTI Pätevyyden toteamista Perustuu kansainvälisiin standardeihin (ISO/IEC 17025, ISO/IEC
LisätiedotErityisnäytteenotto, esimerkkinä Fineli
Erityisnäytteenotto, esimerkkinä Fineli Näytteenottokoulutus 19. 20.11.2016 Mikä on Fineli? Elintarvikkeiden koostumustietokanta Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ylläpitää perustettu vuonna 1984
LisätiedotHomevaurion tutkiminen ja vaurion vakavuuden arviointi
Homevaurion tutkiminen ja vaurion vakavuuden arviointi Anne Hyvärinen, Yksikön päällikkö, Dos. Asuinympäristö ja terveys -yksikkö 26.3.2015 Sisäilmastoseminaari 2015 1 Sisäilmaongelmia voivat aiheuttaa
LisätiedotSISÄILMATUTKIMUS Mikkolan Koulu, Vantaa
Sivu 1/7 SISÄILMATUTKIMUS Mikkolan Koulu, Vantaa Lyyra-rakennus, Lyyranpolku 2, Vantaa Vega-rakennus, Venuksentie 2, Vantaa Tutkimukset kohteessa, näytteenottopäivä oli 20.6.2017 Tilaaja: Toimeksianto:
LisätiedotNaantali isosuon murskauslaitos
SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA PALOVUOREN KIVI OY Naantali isosuon murskauslaitos FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 2.11.2015 Matti Manninen 2.11.2015 Sisällysluettelo 1 Yleistä... 1 2 Tarkkailtavat kaivot...
LisätiedotIlmanäytteet (mikrobi) Laihian keskuskoulu
Ilmanäytteet (mikrobi) Laihian keskuskoulu Kohde: Pinta-ala: - Rakennusvuosi: 1970 Koulurakennus Rakennusala: - Käyttötarkoitus: koulu Länsitie 64 Kerrosluku: 2 66400 Laihia Näytteenoton tilaaja: Laihian
LisätiedotNäytteenoton dokumentoinnin ja jäljitettävyyden merkitys
Näytteenoton dokumentoinnin ja jäljitettävyyden merkitys Taija Rissanen, Evira Jäljitettävyys ja dokumentointi Näytteenoton syitä monia: toimijoiden valvonta ruokamyrkytysepäily, muu epäily kansallisen
LisätiedotFINAS - akkreditointipalvelu. Tuija Sinervo
FINAS - akkreditointipalvelu Tuija Sinervo ESITYKSEN SISÄLTÖ Mitä akkreditointi on FINAS-akkreditointipalvelu Akkreditoinnin kansainvälisyys Akkreditointiprosessi AKKREDITOINTI Kansainvälisiin kriteereihin
LisätiedotSideaineen talteenoton, haihdutuksen ja tunkeuma-arvon tutkiminen vanhasta päällysteestä. SFS-EN 12697-3
Sideaineen talteenoton, haihdutuksen ja tunkeuma-arvon tutkiminen vanhasta päällysteestä. SFS-EN 12697-3 1 Johdanto Tutkimus käsittelee testausmenetelmästandardin SFS-EN 12697-3 Bitumin talteenotto, haihdutusmenetelmää.
LisätiedotSUOMEN RAKENTAMISMÄÄRÄYSKOKOELMA
SUOMEN RAKENTAMISMÄÄRÄYSKOKOELMA Lattiakaivot Tyyppihyväksyntäohjeet 2006 Ympäristöministeriön asetus lattiakaivojen tyyppihyväksynnästä Annettu Helsingissä 15 päivänä kesäkuuta 2006 Ympäristöministeriön
LisätiedotMikrobiologisen näytteenoton laadunhallinta. Outi Lampinen HUSLAB Bakteriologian yksikkö
Mikrobiologisen näytteenoton laadunhallinta Outi Lampinen HUSLAB Bakteriologian yksikkö 4.2.2009 Mitä on näytteenoton n laadunhallinta? Osa laboratoriotutkimusprosessin laadunhallintaa Näytteenottoprosessille
LisätiedotAsia MIKROBILÄÄKEAINEIDEN OSOITTAMINEN LIHANTARKASTUKSESSA MIKROBIOLOGISELLA MENETELMÄLLÄ. Asetuksen soveltamisala
J 57 MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ ASETUS nro 21/EEO/2001 Päivämäärä 4.6.2001 Dnro 994/00/2001 Voimaantulo- ja voimassaoloaika 18.6.2001 - toistaiseksi Kumoaa Antibioottien ja kemoterapeuttien osoittamisesta
LisätiedotTalousveden laatu ja pohjaveden käsittely
Talousveden laatu ja pohjaveden käsittely Aino Pelto-Huikko Tutkija, DI 5.6.2014 Kankaanpää Vesivälitteiset epidemiat 69 vesiepidemiaa vuosina 1998 2010 Suurin osa (pienillä) pohjavesilaitoksilla (25)
LisätiedotJulkaistu Helsingissä 19 päivänä joulukuuta 2012. 818/2012 Maa- ja metsätalousministeriön asetus. pakasteista
SUOMEN SÄÄDÖSKOKOELMA Julkaistu Helsingissä 19 päivänä joulukuuta 2012 818/2012 Maa- ja metsätalousministeriön asetus pakasteista Annettu Helsingissä 5 päivänä joulukuuta 2012 Maa- ja metsätalousministeriön
LisätiedotNäytteenotto ensisaapumisvalvonnassa ja ensisaapumistoimijoiden omavalvonnassa
Eviran ohje 18402/2 Näytteenotto ensisaapumisvalvonnassa ja ensisaapumistoimijoiden omavalvonnassa Elintarviketurvallisuusvirasto Evira Vastuuhenkilö Britta Wiander Sivu/sivut 1 / 2 Laatijat Britta Wiander,
LisätiedotRakennuksen painesuhteiden ja rakenneliittymien tiiveyden merkitys sisäilman laatuun
Rakennuksen painesuhteiden ja rakenneliittymien tiiveyden merkitys sisäilman laatuun Sisäilma-asiantuntija Saija Korpi WWW.AINS.FI Syvennytään ensin hiukan mikrobiologiaan Lähtökohta: Tavanomaisia mikrobimääriä
LisätiedotMateriaalinäytteen mikrobianalyysi, suoraviljely MIK6471/18 Kiwalab,
, 24.1.2018 1 (5) Tilaaja: Kohde: Näytteenottaja: Näytteenottopäivä: Näytteet vastaanotettu: 9.1.2018 Analysointi aloitettu: 9.1.2018 Kirkkonummen kunta, Benny Vilander Nissnikun alakoulu, Masalantie 268,
LisätiedotKasvisten kasteluvesien turvallisuus
Kasvisten kasteluvesien turvallisuus Tuorekasvisten turvallisuuden parantaminen TuoPro Sisältö Kasteluveden laatuvaatimukset Kasteluvesilähteet, -menetelmät ja -laitteistot TuoPro-hankkeen analyysituloksia
LisätiedotKauhavan kaupunki, Pernaan koulu
Kauhavan kaupunki, Pernaan koulu Vanha- Lapuantie 22, 62220 Kauhava Sisäilmanäytteet 31.5.2017 Työnro 31 4384.34 RI (AMK) Irmeli Nutikka Rkm Timo Ekola 2 (6) Kauhavan kaupunki, Pernaan koulu Vanha-Lapuantie
LisätiedotGLP bioanalyyttisessä laboratoriossa GLP-seminaari 13.2.2012 Fimea
GLP bioanalyyttisessä laboratoriossa GLP-seminaari 13.2.2012 Fimea Seija Hannula, ylitarkastaja Lääkealan toimijoiden valvonta Luvat ja tarkastukset -yksikkö 1. Testauslaitoksen organisaatio ja henkilöstö
LisätiedotVOC-näytteen ottaminen FLEC-laitteella
Sivu 1 / 5 VOC-näytteen ottaminen FLEC-laitteella Valmistelut Tarkista, että sinulla on kaikki tarvittavat välineet näytteenottoa varten: FLEC-kupu 1 puhaltava pumppu (violetti väri) 2 imevää pumppua (sininen
LisätiedotAsumisterveysasetuksen soveltamisohje mikrobien mittaaminen
Asumisterveysasetuksen soveltamisohje mikrobien mittaaminen Kaisa Jalkanen, tutkija THL, Asuinympäristö ja terveys -yksikkö Sisäilmaongelmia voivat aiheuttaa monet tekijät Hallittava kokonaisuus! Lähtötilanne
LisätiedotTämä esitys käsittelee siivouksen arviointia peruskouluissa Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen valossa
Tämä esitys käsittelee siivouksen arviointia peruskouluissa Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen valossa 1 Sisältö - Sisäympäristön laatu kouluissa - Tutkimuksen taustaa - Siivouksen arviointiin liittyvien
LisätiedotHygienia ja tuoteturvallisuus osa päivittäistä työrutiinia Sucros Oy:n tehtaalla
Hygienia ja tuoteturvallisuus osa päivittäistä työrutiinia Sucros Oy:n tehtaalla Tämä esite on tarkoitettu SUCROS Oy:n henkilöstölle, ulkopuoliselle työvoimalle, vieraille sekä muille henkilöille, jotka
LisätiedotMikrobien lukumäärän määrittäminen. Pesäkelaskentatekniikka maljavalumenetelmällä.
Vastuuhenkilöt Tuula Johansson Sivu/sivut 1 / 5 Mikrobien lukumäärän määrittäminen. Pesäkelaskentatekniikka maljavalumenetelmällä. 1 Menetelmäviitteet ja poikkeamat ISO 4833-1:2013 (PCA 30 C/72 h; vesinäytteet
LisätiedotLIITE C KULJETUS HENKILÖITÄ KULJETTAVASSA AJONEUVOSSA, MAASTOSSA JA MOOTTORIKELKKAILUREITILLÄ
300 000 LIITE C 2453 KULJETUS HENKILÖITÄ KULJETTAVASSA AJONEUVOSSA, MAASTOSSA JA MOOTTORIKELKKAILUREITILLÄ Soveltamisala 300 001 (1) Vaarallisten aineiden kuljetus henkilöitä kuljettavissa ajoneuvoissa,
LisätiedotVOC-näytteen ottaminen FLEC-laitteella
AO06 1/3 VOC-näytteen ottaminen FLEC-laitteella Valmistelut Tarkista, että sinulla on kaikki tarvittavat välineet näytteenottoa varten: FLEC-kupu 1 puhaltava pumppu (violetti väri) 2 imevää pumppua (sininen
LisätiedotKauppanimi: PLANATOL 315 Päiväys 14.08.2007 Edellinen päiväys - 1/5
Päiväys 14.08.2007 Edellinen päiväys 1/5 KÄYTTÖTURVALLISUUSTIEDOTE 1. AINEEN TAI VALMISTEEN JA YHTIÖN TAI YRITYKSEN TUNNISTETIEDOT 1.1 Kemikaalin tunnistustiedot Kauppanimi PLANATOL 315 1.2 Kemikaalin
LisätiedotMikrobikriteeriasetusohjeiden uudistus. Riina Tolvanen, Evira
Mikrobikriteeriasetusohjeiden uudistus Riina Tolvanen, Evira Mikrobikriteeriohjeiden päivitys Ohjeet toimijoille ja viranomaisille olivat lausunnolla toukokuun loppuun asti. Lausuntoja tuli runsaasti kiitos!
LisätiedotIlmanäytteet (mikrobi) Tuiskulan koulut
Ilmanäytteet (mikrobi) Tuiskulan koulut 4.4.2018 Kohde: Pinta-ala: - Rakennusvuosi: 1903-1937 Tuiskulan koulut Rakennusala:- Käyttötarkoitus: koulu Tuiskulansuora 126 Tilavuus: - 61300 Kurikka Kerrosluku:
LisätiedotForssan seudun hyvinvointi ky. 1 (1) Forssan seudun hyvinvointikuntayhtymän YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLLON MAKSUTAKSA
n seudun hyvinvointi ky. 1 (1) n seudun hyvinvointikuntayhtymän YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLLON MAKSUTAKSA Voimaantulopäivä 1.1.2015 1 Soveltamisala Tätä taksaa sovelletaan seuraavien lakien ja asetusten nojalla
Lisätiedot