SISÄLLYS. Kriitikko 3/2012. Julkaisija: Suomen arvostelijain liitto ry. SARVin hallituksen puheenjohtaja: Elisabeth Nordgren

Transkriptio

1 Kriitikko Suomen arvostelijain liiton jäsenjulkaisu 3/2012

2 SISÄLLYS Kriitikko 3/2012 Julkaisija: Suomen arvostelijain liitto ry SARVin hallituksen puheenjohtaja: Elisabeth Nordgren Toimitus ja ulkoasu: Riikka Laczak Kriitikko ilmestyy neljä kertaa vuodessa Yhteystiedot: Bulevardi 5 A 7e Helsinki p , info@sarv.fi Kannen kuvat: Riikka Laczak Hälsningar från ordföranden / Elisabeth Nordgren Varapuheenjohtajan palsta / Heikki Kastemaa Toimittajalta / Riikka Laczak Kansainvälinen seminaari Critics Between Arts Seminaariohjelma Kansainvälisen seminaarin puhujat Kritiikin Kannukset 2012 SARVin syyskokous ja Kriitikkopäivä Näkökulmia Tatu Vaaskiveen ( ) vuotisjuhlaseminaari Kirjallisuusjaoksen puheenjohtajalta / Outi Oja Kutsu kirjallisuusjaoksen vuosikokoukseen Sananvapaus.Nyt Helsingin kirjamessuilla Novelli palaa! -hanke ja Turun kirjamessut Tanssi- ja teatterijaoksen puheenjohtajalta / Maria Säkö Ajankohtaiset apurahahaut ja residenssit SARVin yhteystiedot 3

3 HÄLSNINGAR FRÅN ORDFÖRANDEN DET KULTURELLA ENGAGEMANGET Under sommaren har man fått ta del av olika kommentarer kring vår kulturminister Paavo Arhinmäkis agerande bland annat i samband med operafestivalen i Nyslott, hans närvaro eller icke-närvaro i mer eller mindre högkulturella sammanhang och Guggenheim-ställningstagandet. Oberoende vad man tycker om att Arhinmäki inte ställde upp i Nyslott under festivalens 100-årsjubileum så är det ju ändå intressant att det finns ett starkt intresse i medierna för att kommentera kulturministerns kulturella preferenser. Nyss har det ju också blåst kritiska vindar mellan Arhinmäki och E-P Salonen i fråga om förhållandet till den så kallade klassiska musiken. Samtidigt kan man ju fundera över de argument kring hög- och lågkultur som kommit fram i samband med dessa reflexioner kring Arhinmäkis närvaroval vid olika evenemang det vill säga vad är egentligen skillnaden mellan hög- och populärkultur? Är det inte klichéaktigt att uppfatta operan som högkultur och en popkonsert som populärkultur? Här kommer vi också in på frågan om hur respektive musikgenrer behandlas i medierna. Får t.ex. den så kallade populära kulturens rock- och popkonserter en lika professionell, analytisk recension som framföranden av den klassiska musiken? Det här relaterar på sätt och vis också till det som är temat Critics Between Arts som tas upp på kritikerförbundets internationella seminarium och har beröringspunkter till brytningsskeden inom kulturen, gränsöverskridningar, eventuella barriärer som rasar mellan så kallat högt och lågt. Tidigare i somras skrev Tuula-Liina Varis, författare och ordförande för Suomen Kirjailijaliitto i sin kolumn i Kansan Uutiset (Viikkolehti) att konstkritiken traditionellt uppfattats som en del av konstinstitutionen. Och så konstaterar hon vidare att man här i dinosaurusparken fortfarande uppfattar konstkritiken på detta sätt även om kulturredaktörerna tjatar om att den underlyder nyhetskriterierna inom journalistiken. Dessutom påminner hon oss om att Suomen Kulttuurirahasto nästa vår påbörjar en skolning för allmänna redaktörer och kulturredaktörer eftersom stiftelsen oroar sig över kritikens nivå i det nutida läget där redaktörerna förvandlats från specialiserade proffs till allmänna svammelskribenter. Kuva: Jouni Viitala Det är ju bra för oss inom kritikerförbundet att det finns andra instanser som månar om kritikens nivå. Inte minst då nätvärlden, blogkulturen som Tuula-Liina Varis även hänvisar till fylls av en massa tyckande men mycket litet kunskap. Men som Tuula-Liina Varis påpekar och påminner oss om så tjänar kulturkritiken överlag inte enbart allmänheten utan ingår också i en livsviktig växelverkande relation mellan konstnären och kritikern. Elisabeth Nordgren ordförande puheenjohtaja 4 5

4 VARAPUHEENJOHTAJAN PALSTA FACEBOOK-KAVERINI OVAT IHAN MIXED MEDIA -TYYPPEJÄ nyt tarvitaan entistä enemmän keskustelua kriitikon vastuusta ja ammattitaidosta. Samalla kun kriitikon on oltava oman erityisalueensa asiantuntija, hänen on pystyttävä myös laajemmin ymmärtämään taiteiden ilmiöitä ja esteettisiä virtauksia, taiteiden rajoilla tapahtuvaa liikettä. Virtuaalisen taidemaailman kasvu merkitsee myös sitä, että kriitikon on oltava valmis käyttämään jatkuvasti uudistuvaa teknologiaa, siirrettävä oma kriitikon toimintansa luontevasti myös nettiympäristöön. MARJATTA HIETANIEMI: Koska olen opiskellut kirjallisuutta lähes maisteriksi, haluaisin kirjoittaa kritiikkiä. Pariin maakuntalehteen sitä teenkin, joskus jopa pyynnöstä. Toisessa eteläsuomalaisessa lehdessä kritiikkini tosin makaavat kuukausikaupalla, ellen pariin kolmeen kertaan muistuta kulttuuritoimituksen esimiestä. Joskus olen saanut hävetä kritiikkiäni odottelevan pienkustantajan puolesta. MERJA PUUSTINEN: Sosiaalinen media tarjoaa kokemusteni perusteella merkittävän vastapainon niin sähköisessä kuin printtimediassa vaikuttaville taidekriitikoille. Taidekriitikoiden artikkelit ovat usein ponnahduslauta tai ärsyke sosiaalisessa mediassa jatkuvalle yhteisölliselle keskustelulle. Verkottuneita taiteen ammattilaisten facebook-keskusteluita ja blogeja voi tarkastella prosessinomaisena hajautetun älykkyyden muotona. Kiinnostavaksi on tullut keskustelu itsessään ja ne sosiaaliset prosessit, jolla keskustelua muokataan ja ylläpidetään. Olennaista ei ole niinkään kenenkään kirjoittajan yksittäinen tai viimeistelty kirjallinen tuotos. Kuva: Heikki Kastemaa Taiteiden sekoittaminen lienee luontevampaa kuin niiden lokeroiminen. Näin kirjoitti Keijjo Ahlqvist. Hän reagoi nopeasti, kun pyysin Facebook-kavereitani kirjoittamaan jotain SARVin järjestämän Critics Between Arts seminaarin aiheista. Aiheita seminaarissa ovat taiteidenvälisyys ja monitaiteisuus, sähköisen kulttuurimurroksen vaikutukset, monikulttuurisuuden vaikutus, globaali kulttuurikonsumerismi, kriitikon merkitys taiteiden kentällä ja kritiikin muodon muuttuminen. TIMO VALJAKKA: Mitä tulee kritiikin muodon muuttumiseen, yksi ajankohtainen teema on Boris Groysin digitaalisen maailman hengessä nimeämä on/off- tai I/Okritiikki: koska taidetta tehdään ja esitetään nykyisin niin paljon ja koska palstatila vähenee koko ajan, se mitä kriitikko sanoo, menettää merkitystään. Negatiivinenkin kritiikki voi muuttua positiiviseksi vain siksi, että sen kohde saa palasen kallisarvoista aikaa tai palstatilaa. PENTTI OTTO KOSKINEN: Uudessa mediamaailmassa, sukupuuttoon kuoleva maksettu kriitikko tekee surutyötä kärsimällä palstatilan vähyydestä ja anelee huomiota kuolemalleen. Moderni sekulaari katse ja asiantuntijuus, johon vielä uskottiin vanhassa mediassa viime vuosituhannella on menettänyt valtansa. Jäljelle jäi vain eimitään. VIRPI ALANEN: Taiteet löytävät sähköisen toiminta-avaruuden levittäytyessä ja maailman yleisesti monikulttuuristuessa yhä uusia ilmenemismuotoja ja yhdistymisen tapoja. Perinteisiä taiteidenvälisiä rajoja rikkovat sekamuodot yleistyvät. Mielestäni Sosiaalisen median nopeus, intuitiivisuus, retoriset keinot ja sisällölliset muutokset heijastuvat nähdäkseni myös taidekritiikkiin. Jos sähköisen ja sosiaalisen median hyviä puolia ovat yhteisöllisyys, moninäkökulmaisuus ja jaettu asiantuntijuus, niin sen ongelmia ovat nopeus ja taipumus pinnalliseen deskriptiivisyyteen ja emotikonviestintään. Sosiaalisesta mediasta tuttu peukuttaminen teosten ja taiteilijoiden arvioiminen subjektiivisten tykkään / en tykkää - tuntemusten perusteella näyttää siirtyneen valitettavan usein myös printtimedian puolelle taidekritiikin keskeiseksi sisällöksi. Kriitikolta odotetaan nykyisin deskriptiivisyyttä, reagointinopeutta ja myyvyyttä. Taiteen ilmiöitä käsitellään emotionaalisesti virittyneiden ja ennalta hyväksyttyjen näkökulmien muodossa, joiden kriittisyys kilpistyy usein pintatason provosointiin. Kriitikon tehtävänkuva näyttää muuttuneen perinteisestä yksilökeskeisestä arvovaikuttajasta ja pedagogista sosiaalisesta mediasta tuttuun hymistelyyn ja ihasteluun kavereiden kanssa. KEIJJO AHLQVIST: Arvostelutoiminta ei tyydytä sen paremmin yleisön kuin tekijöiden ja taiteenalojen tarpeita. Näkökulmani on taiteesta innostuneen harrastajan, joka pyrkii syvemmälle. Jotkut kriitikot asennoituvat kohteisiinsa toisinaan kuin urheiluselostajat - tulokset merkitsevät, onko teos etevä, kelpaako se ulkomaille. Taidetta pitäisi kuitenkin esitellä yleisölle merkityksiä välittävinä viesteinä. Toiset kriitikot taas eivät tyydy arvioimaan ja erittelemään teosta, vaan pyrkivät kuvaamaan sen semmoisena millaiseksi he olisivat itse sen muokanneet, jos olisivat uskaltautuneet taiteilijoiksi. Juuri teos sellaisenaan, taiteilijan tarpeesta syn- 6 7

5 tyneenä, kiinnostaa kuitenkin niin yleisöä kuin alan muita toimijoita. Hyödyllisempää olisi yrittää ymmärtää, miksi taiteilija on päätynyt lopulliseen muotoonsa, ei se, miellyttääkö se kriitikkoa tai millaisia virheitä siinä hänen makuunsa on. Arvostelijat haluavat vaikuttaa lukeneilta sen sijaan että olisivat herkkiksiä. Omien ideoidensa tarjoaminen ei ehkä olisi ärsyttävää, jos se aukaisisi keinotekoisia rajoja, mutta joskus tuntuu että kriitikko tekstailee etikettejä. MARJA-TERTTU KIVIRINTA: Kriitikon pitäisi pystyä seuraamaan taiteita yli rajojen. Kriitikon työssä keskeistä on myös tietyssä yhteydessä julkaistu kirjoitus, joka haastaa, kiinnostaa ja parhaimmillaan myös ärsyttää lukijaa. Sellainen syntyy usein, kun kriitikko pystyy kirjoittamaan jollain tapaa puhtaalta pöydältä, ikään kuin olisi ensi kertaa asian kanssa tekemisissä. Ja silti, mitä tahansa taiteenlajia seuraavan kriitikon pitää tuntea sen konventiot ja pystyä tarkastelemaan teosta tai esitystä toisaalta sen oman konvention kautta ja toisaalta tuomaan vahvasti esiin oman kirjoittamisensa kehykset, näkökulmat ja näköalat. Esittelyssä, kuvailussa ja arvottamisessa ei voi välttää kulttuurin tulkinnan teoreettisilta yhteyksiä. Mielenkiintoinen kirjoitus on kuitenkin vasta, kun kirjoittajan omat affektit, elämykset ja tunteet kytkeytyvät tiukkaan analyysiin. Ja nyt ajattelin siis kritiikkiä paljolti sanomalehtikritiikkinä. Sama pätee toki blogitekstiinkin, jossa kirjoittaja voi olla lehtiarvostelua asteen verran henkilökohtaisempi. MARJA KOLU: Kritiikki ja syvällinen kirjoittaminen taiteesta ei ole ollut lehtitalojen mielestä enää julkaisemisen arvoista useaan vuoteen. Kritiikkiä ja syventynyttä analyysia ja teosten sijoittamista aikamme ilmiöiden ketjuun löytää ainoastaan pamfleteissa ja yksittäisissä taiteilijablogeisssa, sekä kuihtuvissa alan lehdissä. Seuraukset ovat vakavammat kuin yksittäisen kriitikon menettämät tulot: yleisö ei tunnista taideilmiöitä eikä saa avaimia katsomiseen, kokemiseen. Tämän seurauksena: - Poliittisten päättäjien korkeakulttuuriin suuntamaat resurssit vähenevät. - Monisävyinen taide lakkaa, koska siitä ei saa toimeentuloa. - Meillä on vain kuuluisuuksien mokia kommentoivia seiska-julkaisun kaltaisia päivälehtiä, joita ei erota kuin nimi toisistaan. - Myös lehtien julkaisemat valokuvat alkavat olla kännykänäpsäyksiä esimerkiksi kuvataiteesta. Muutamaa lehteä lukuun ottamatta valokuvaajat eivät ole enää vakinaisia työntekijöitä lehdissä tai kuvia taiteesta julkaistaan tuskin lainkaan. Korporatiivisuudella haluttiin kenties aikoinaan (60-70-luku) kohottaa taiteilijoiden yhteiskunnallista kunnioitusta. Siitä on tullut koko kenttää pureva ketunrauta. Juuri korporatiivisuus on paljolti syyllinen siihen että taiteiden välinen vuorovaikutus on edelleen hyvin alkeellista, ainakin Suomessa. Suositaan sisäsiittoisuutta, endogamiaa eksogamian sijasta. Vaikka taiteen korkeimmat koulutusahjot tuottavat nyt tohtoreita enemmän kuin maa jaksaa niellä, taiteilijan reaalinen asema on edelleen romanttisen kohtalokas, kirottu runoilija, ajopuu ja ties mikä viipsinpuu joka on vain instrumentti. Eivätkä uudet mediamuodot ole tuoneet, odotuksista huolimatta kovin paljon rajanylityksiä tai crossover-tapauksia. Ollaan edelleen tavattoman kaukana esimerkiksi 1400-luvun Italian bottega-kulttuurista, jossa rajan ylitys oli taloudellinen ja taiteellinen normi. Bottegat tuottivat alttaritauluja ja mysteerinäytelmiä, juhlakulkueiden pukuja, juhlakattauksia, kaikenlaista niin aatelisille kuin rahvaalle. Noihin aikoihin liitetään usein epiteetti renessanssinero, jolla tarkoitetaan monialaisuutta ja samalla tietoisesti unohdetaan että toccatutto (ranskaksi touche-à-tout) oli pikemminkin välttämättömyys kuin ihanne. Ja se koski kaikkia, hyvin terveellä tavalla. Uudempi taidekritiikki tuomitsee tietoisesti tai tietämättään bottegojen suosiman eksogamian sanomalla esimerkiksi (minun kohdallani noin 10 kertaa): On selvää ettei luova ihminen voi panostaa täydesti usealla alueella. Joku moniottelijan alue aina kärsii. Usein moniottelija on vain loputon harhailija. Ja jos apurahoja haluaa, parasta on edelleen näyttää profiilistaan korkeintaan puolikas. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että urheilutermejä sovelletaan kulttuurin alalla. Silti toivoisin moniottelija-sanalle vaihtoehtoja. Henkilökohtaisesti pidän esimerkiksi ranskan kielen multidisciplinaire -sanasta koska se sisältää monialaisuuden ja kurinalaisuuden. Heikki Kastemaa varapuheenjohtaja Facebookissa ja blogeissa käydään salamakirjoitteluin kommentoiden taideilmiöitä, mutta se ei korvaa koskaan päivälehtien kulttuurisivujen isoja artikkeleita. Pinnallisuus on tullut jäädäkseen ja Warholin kuuluisa lause 15 minuutin julkisuudesta on saanut ilmiasunsa kaikissa medioissa. HANNU VÄISÄNEN: Moniottelija on attribuutti, jota suomalainen taidekritiikki on soveltanut, nähtävästi paremman puutteessa, jo vuosikausia niihin kuvataiteilijoihin jotka eivät ole suostuneet toteuttamaan itseään liitto-organisaatioiden puitteissa. Skandinavian erikoisuus verrattuna moneen muuhun kulttuurimaahan on juuri liittoorganisaatioiden tavaton vahvuus ja niiden nauttima valtion tuki. Kuva: Jouni Viitala 8 9

6 TOIMITTAJALTA SARVin tämän vuoden päätapahtuma on kansainvälinen ja monitaiteinen kriitikkoseminaari Critics Between Arts, joka järjestetään Ateneum-salissa Tapahtuman kantavana teemana on taiteidenvälisyys. Seminaarin ohjelma, puhujien esittelyt ja tiivistelmät ovat ilmestyneet. Ne löytyvät kolmella kielellä liiton verkkosivuilta sekä suomeksi myös tästä lehdestä. Monitaiteisuus on SARVin toiminnassa vahvasti läsnä. Näin laajasti eri taiteen alojen kriitikoita yhteen kokoava järjestö on maailmalla harvinaisuus. Kansainvälisen saavutettavuuden kehittämiseksi SARVin verkkosivuja on uudistettu ja perustietoa järjestöstä löytyy nyt englanniksi ja ruotsiksi. Ajankohtaiset tapahtumat ilmestyvät edelleen pääosin suomeksi, mutta jatkossa myös muita kieliversioita täydennetään. Teatterikriitikoiden kansainvälisen järjestön AICT/IATC:n presidentti Yun-Cheol Kim vieraili viime viikolla Helsingissä. Tapasimme hänet Maria Säkön kutsumana ja keskustelimme muun muassa SARVin tanssi- ja teatterijaoksen suunnitelmista järjestää ensi vuonna kansainvälinen Young Critics Seminar Helsingissä. Kritiikin Kannukset myönnettiin tänä vuonna Selina Anttiselle ja Vesa Oivalle, joiden arkkitehtitoimisto AOA - Anttinen Oiva Arkkitehdit Oy voitti Helsingin yliopiston uuden kirjaston arkkitehtuurikilpailun. Paljon julkisuutta saanut kirjastorakennus on jälleen ajankohtainen, koska se avataan yleisölle maanantaina Tässä lehdessä on arkkitehtitoimiston ja Jouni Viitalan valokuvia rakennuksesta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja SARV järjestävät Tatu Vaaskiven ( ) juhlavuoden kunniaksi Vaaskiven toimintaa eri näkökulmista käsittelevän seminaarin perjantaina klo SKS:n juhlasalissa (Hallituskatu 1, Helsinki). SARVin kirjallisuusjaoksella on Turun kirjamessuilla yhteistä ohjelmaa Nuoren Voiman Liiton kanssa Novelli palaa! -hankkeen merkeissä Helsingin kirjamessuille on puolestaan luvassa ajankohtainen Sananvapaus.Nyt -tilaisuus. Tarkemmat ohjelmat löytyvät tästä lehdestä. Kuva: Anttinen Oiva Arkkitehdit SARVin syyskokous järjestetään lauantaina klo Tieteiden talolla salissa 104 (Kirkkokatu 6, Helsinki). Syyskokouksen ja lounaan jälkeen vietetään perinteistä Kriitikkopäivää klo Ennakkotietona kerrottakoon, että seminaarin alustavana teemana on monitulkintainen Kriitikot väärinymmärtämisen mestareina. Kokouskutsu ja tarkempi seminaariohjelma julkaistaan syksyllä. Lämpimät kiitokset kaikille tapahtumien ideoinnissa ja järjestelyissä mukana oleville! Tästä on hyvä jatkaa. Riikka Laczak toiminnanjohtaja 10 11

7 KANSAINVÄLINEN SEMINAARI CRITICS BETWEEN ARTS SEMINAARIOHJELMA BETWEEN Aika Paikka Perjantaina klo ja Lauantaina 1.9. klo Ateneum-sali (Kaivokatu 2, Helsinki) Järjestäjä Suomen arvostelijain liitto ry Critics between arts PERJANTAI klo Avajaissanat puheenjohtaja Elisabeth Nordgren, juontaja David Mawby Critics Between Arts on kansainvälinen taiteidenvälisyyttä useista näkökulmista käsittelevä kritiikkiseminaari, joka on avoin kaikille kulttuurista ja taiteesta kiinnostuneille. Englanninkielisen seminaarin puhujat ovat eri taiteen alojen kriitikoita eurooppalaisista lehdistä. Seminaarissa pohditaan taiteidenvälisyyttä, sähköisen kulttuurimurroksen vaikutuksia, kriitikon merkitystä taiteiden kentällä ja kritiikin muodon muuttumista. Mitä taiteidenvälisyys oikeastaan on ja mitä se merkitsee taiteesta kirjoittaville? Entä miten se näkyy lehtien kritiikeissä? Kansainväliset puhujat edustavat monipuolisesti taidekritiikin eri aloja. Tunnettu elokuvakriitikko Ronald Bergan kirjoittaa useaan suureen brittisanomalehteen, erityisesti The Guardianiin. Kirjallisuuskriitikko ja tutkija Mette-Marie Zacher Sørensen kirjoittaa digitaalisesta kirjallisuudesta tanskalaiseen Standart-lehteen. Kuvataidekriitikko Fisun Güner on brittiläisen The Arts Deskin toimittaja. Musiikkikriitikko, norjalaisen Jazznytt-lehden toimittaja Jan Granlie on lisäksi valokuvaaja, muotoilija ja kuvittaja. Tanssi- ja teatterikriitikko Donald Hutera kirjoittaa moniin sanomalehtiin, kuten The Timesiin, Time Outiin ja Dance Europeen. Kotimaisina puhujina ovat elokuvakriitikko Antti Alanen, kirjallisuudentutkija Maaria Pääjärvi, kuvataidekriitikko Taava Koskinen, säveltäjä Osmo Tapio Räihälä ja pelisuunnittelija Pekko Koskinen. Seminaarin juontaa toimittaja David Mawby. Lisätietoja: puheenjohtaja Elisabeth Nordgren, , , puheenjohtaja(a)sarv.fi toiminnanjohtaja Riikka Laczak, , info(a)sarv.fi Ronald Bergan (elokuva) Antti Alanen (elokuva) Lounastauko Mette-Marie Zacher Sørensen (kirjallisuus) Maaria Pääjärvi (kirjallisuus) Kahvitauko Fisun Güner (kuvataide) Taava Koskinen (kuvataide) Yleisökeskustelu päivän aiheista, Moderaattori Heikki Kastemaa LAUANTAI klo Jan Granlie (musiikki) Osmo Tapio Räihälä (musiikki) Lounastauko Donald Hutera (tanssi ja teatteri) Pekko Koskinen (tanssi ja teatteri, pelit) Kahvitauko Yleisökeskustelu päivän aiheista, Moderaattori Elisabeth Nordgren Päätössanat Elisabeth Nordgren 12 13

8 KANSAINVÄLISEN SEMINAARIN PUHUJAT ELOKUVA Ronald Bergan (PhD, englanninkielinen kirjallisuus) kirjoittaa säännöllisesti useaan suureen brittisanomalehteen, erityisesti Guardianiin. Hän on FIPRESCI:n (Elokuvakriitikkojen kansainvälinen säätiö International Federation of Film Critics) entinen varapuheenjohtaja. Nykyisin hän toimii puheenjohtajana Fedeorassa uudessa Euroopan ja Välimeren alueen elokuvakriitikkojen liitossa. Hän on sekä osallistunut että vetänyt monia elokuvaa koskevia symposiumeja ja seminaareja eri puolilla maailmaa. Lisäksi hän on hoitanut akateemista oppituolia (the Davidson Chair of Humanities) Floridan kansainvälisessä yliopistossa Miamissa, jossa hän on opettanut elokuvan historiaa ja teoriaa. Bergan on myös julkaissut lukuisia teoksia, kuten Eisenstein: A Life in Conflict (Little, Brown, 1997), Eye Witness Companion Guide To Film (Dorling Kindersley, 2006), The United Artists Story (Octopus, 1986) sekä The Life and Times of The Marx Brothers (Greenwood, 1992). Seitsemäs taide Esitelmässään Ronald Bergan keskittyy elokuvaan, joka suhteellisen uutena taidemuotona kantaa mukanaan vuosisatoja teatterin, kirjallisuuden, runouden, musiikin ja kuvataiteen historiaa. Ymmärtääkseen elokuvan ominaispiirteitä katsojan täytyy ottaa huomioon se, miten elokuva ammentaa toisista taiteen lajeista ja missä se eroaa niistä. Elokuva on syntynyt ja kasvanut mittoihinsa yhtäaikaisesti silloin, kun muut taiteenlajit ammensivat vahvasti modernismista. Elokuva on yleisesti parhaimmillaan silloin, kun se tunnustaa modernistiset juurensa, kun se kieltää realistiset mielikuvat, irrottautuu porvarillisista arvoista ja kyseenalaistaa kerronnan ensisijaisuuden. Berganin mukaan elokuvaa seitsemättä taidetta kohdellaan valitettavasti edelleen alempiarvoisena kuin muita taiteen lajeja erityisesti koulutusjärjestelmässä. Antti Alanen on työskennellyt Kansallisen audiovisuaalisen arkiston (ennen Suomen elokuva-arkisto) ohjelmistonsuunnittelijana vuodesta Hän on työskennellyt myös vuodesta 1975 lähtien freelance-elokuvakriitikkona. Uransa aikana hän on avustanut lukuisia sanomalehtiä, kuten Helsingin Sanomia, Aamulehteä, Aviisia, Filmihullua, Episodia, Lähikuvaa, Projektiota, Kritiikin Uutisia, Tv-maailmaa ja Journal of Film Preservation -lehteä. Hän on myös kirjoittanut useita elokuvaa käsitteleviä kirjoja. Elokuva taiteiden välissä Elokuva seitsemäs taide syntyi muiden taiteiden vaikutuksesta. Sen syntyyn vaikuttivat visuaalinen taide, teatteri, tanssi, kirjallisuus, musiikki ja arkkitehtuuri sekä valokuva ja sarjakuvastripit. Kuitenkin elokuva loi jotakin täysin uutta aikaan sidottua taidetta, josta tuli henkilökohtaisen ja kollektiivisen muiston välittäjä sekä väline fantasialle, spektaakkeleille ja tähteydelle. Pian elokuvalle tyypilliset keinot, kuten montaasi, alkoivat vaikuttaa muihin modernistisiin taiteenlajeihin. Kuinka elokuvakriitikko voi hyötyä tiedosta, jota hänellä on toisista taiteenlajeista? Kuinka kirjallisuudelle tyypillisiä narratiivisia rakenteita voidaan käyttää hyväksi elokuvassa? Mitä musiikkiteoria esimerkiksi huomiot rytmistä, melodiasta tai harmoniasta voi tarjota elokuvakriitikolle? Mitä yhteyksiä elokuvalla on modernin teatterin kehitykseen? Entä visuaalisen taiteen nykytrendeihin tai vaikkapa arkkitehtuuriin ja designiin? Nykypäivänä digitalisaatio muuttaa maailmanlaajuista mediaa, ja sitä kautta myös liikkuvan kuvan tuottamisen ja välityksen ehdot muuttuvat. Tapa, jolla kuvia luodaan ja käsitellään, on muuttunut. Mitä haasteita tämä muutos asettaa elokuvakriitikolle? KIRJALLISUUS Mette-Marie Zacher Sørensen kirjoittaa digitaalisesta kirjallisuudesta tanskalaiseen Standart-kirjallisuuslehteen. Hän valmistelee väitöskirjaansa digitaalisesta runoudesta sekä multimodaalisesta lajiteoriasta estetiikan ja taiteen tutkimuksen laitoksella Århusin yliopistossa, Tanskassa. Hän on julkaissut tieteellisiä artikkeleita tutkimuksensa aihepiiristä. Yksi tuoreimmista on artikkeli Moving Letters and Complex Medial Limitations in Digital Poetry (2012). Missä ovat kirjallisuuden rajat? Digitaalisten ja multimodaalisten lajien luennasta Esitelmässään Mette-Marie Zacher Sørensen keskittyy multimodaalisiin digitaalisiin teoksiin. Hän kysyy, millä tavalla parhaiten voitaisiin kuvailla sanan, kuvan, äänen, liikkeen ja interaktiivisuuden vuorovaikutusta. Hän on kiinnostunut myös lajin näkökulmasta ja yleisön roolista digitaalisen kirjallisuuden ja mediataiteen vastaanottajina. Miksi tunnen usein, että kohtaan kirjallisuuden lajin rajat, kun kirjoitan digitaalisesta kirjallisuudesta, ja miksi on niin vaikeaa saada uutta mediataidetta koskevaa kritiikkiä läpi tanskalaisiin sanomalehtiin? kysyy tutkija. Maaria Pääjärvi on filosofian maisteri ja väitöskirjaa valmisteleva jatkotutkija Helsingin yliopistossa. Hän kirjoittaa kirjallisuusesseitä ja -kritiikkejä erityisesti suomalaisesta nykyrunoudesta. Hän on toimittanut yhdessä runoilija Teemu Mannisen kanssa hakuteoksen suomalaisesta nykyrunoudesta nimeltä Suomalaisia nykyrunoilijoita 2 (Avain, 2011). Toiseus kokeellisessa runoudessa? Maaria Pääjärvi käsittelee esitelmässään kokeellista runoutta kriitikon näkökulmasta. Suomalaisessa nykyrunoudessa uusi kokeellinen runous on ottanut toiseuden roolin

9 Sitä pidetään vaihtoehtona jollekin. Pääjärvi kysyy, kuinka kriitikot pitävät yllä kokeellisen runouden kulttuuria. Osaavatko kriitikot lukea ja tulkita uutta runoutta vai pitäisikö heidän unohtaa kritisoidessaan lukeminen ja pikemminkin havaita runous institutionaalisen ja kulttuurisen muutoksen näkökulmasta? Blogirunous, esittävä runous tai gallerioissa esillä oleva visuaalinen runous odottavat yhä kriitikoitaan. On syytä kysyä, avaavatko uudet runouden muodot tietä uudelle kokeelliselle kritiikille. Mikä on kritiikin merkitys taiteen kentän nopean muutoksen keskellä uuden runouden esittäminen yleisölle vai taideteosten arvottaminen? Entä miten kritiikki vaikuttaa uuteen runouskulttuuriin? varovaisempana ja vähemmän kantaaottavana kuin keskieurooppalainen tai brittiläinen. Mutta kuinka pitkälle ilmiöitä on mahdollista yleistää? Miten asenteet eroavat esimerkiksi suhteessa kansainvälisyyteen? Tässä yhteydessä on kiinnostavaa tarkastella yksilöllisiä eroja kriitikoiden taidepuheessa. Miten pitkälle kuvataidekriitikot tuovat itseään esiin tai panevat itsensä alttiiksi kirjoittajasubjekteina? Vai jättäytyykö kriitikko persoonana kuvailemansa ilmiön taakse? Millä tavoin kirjoittajat näyttävät mieltävän oman roolinsa ja asemansa? Kaikkien edellä esitettyjen kysymysten pohjalta pyrin luomaan omanlaistaan perspektiiviä nykytaidekritiikin tilaan. KUVATAIDE Fisun Güner on kuvataidekriitikko ja palkitun The Arts Desk -verkkolehden (theartsdesk.com) kulttuuritoimittaja. Hän on kirjoittanut lukuisiin englantilaisiin julkaisuihin, mukaan lukien The Independent, Metro, Prospect, Standpoint ja The New Statesman. Lisäksi Güner opettaa taidehistoriaa, ja on perehtynyt erityisesti muotokuvien historiaan. Helsingissä asuva Taava Koskinen (FM) on taidehistorioitsija, kriitikko, journalisti ja opettaja useissa Suomen taidekouluissa. Hän on toimittanut ja avustanut useita aikakausi- ja sanomalehtiä ja hänen tekstejään julkaistaan myös eri maissa. Hän toimitti kirjan Kirjoituksia neroudesta - Myytit, kultit, persoonat (SKS 2006). Koskinen meni 17-vuotiaana vaihto-oppilaaksi Saksaan - ja työskenteli sen jälkeen Itävallassa, Ruotsissa ja Englannissa. Englantilaiset kontaktit ja kansainväliset luottamustehtävät johtivat hänet elämään englanninkielisellä Karibialla, Barbadoksella, kymmenen vuoden ajan. Nämä kokemukset ovat olleet tärkeitä hänen journalistiselle ja taidekriitikon uralleen. Ne saivat hänet ajattelemaan erilaisia kulttuurisia periferioita, joissa hän itsekin asuu. Hän toivoo voivansa jakaa näkemyksiään kansainvälisyydestä ja yksilöllisyydestä eri kokemuspiireistä ja paikoista tulevien kollegoidensa kanssa. Critics between critics kansainvälisyys ja yksilöllisyys kuvataidekritiikissä Tarkoitukseni on hahmottaa ns. taidepuheen yksilöllisiä piirteitä sekä kansainvälisiä eroja ja yhtäläisyyksiä nykytaidekritiikissä. Mistä kuvataidekriitikot puhuvat ja miten? Millaista on rivienvälinen taidepuhe? Mistä asioista ei vieläkään tai vaihtoehtoisesti ei enää puhuta, ja mistä taas vastaavasti on nykyään pakollista puhua, kuten monikulttuurisuudesta ja maahanmuuttajataiteilijoista? Yksi seminaarin tavoitteista on avata suomalaista kritiikkikeskustelua kansainväliseen suuntaan, koska debatit useimmiten pyörivät vain kotimaan ilmiöiden ympärillä. Tämä ei liene epätavallista myöskään muualla maailmassa. Ajatukseni on rakentaa eräänlaista dialogia valitsemalla vertailukohteiksi suomalaista ja brittiläistä kuvataidekritiikkiä. Pohjoismainen kuvataidekritiikki tunnetaan yleisesti ottaen paljon MUSIIKKI Jan Granlie on työskennellyt freelancerina aikakauslehdissä vuodesta 1984 alkaen ja toiminut norjalaisen jazzlehden Jazznyttin toimittajana vuodesta Granlie on myös journalisti, valokuvaaja, muotoilija ja kuvittaja. Jazznytt on Norjan ainoa jazzin ja rytmimusiikin aikakauslehti. Lehti on ilmestynyt vuodesta 1961 ja sitä julkaistaan kuusi kertaa vuodessa. T-musiikki valkoista avointa tilaa vai ei? Norjalainen jazzmusiikki on herättänyt paljon laajempaa kiinnostusta. Miksi maamme jazzmusiikki on sellaista kuin on ja mikä tekee siitä niin omaperäistä? Esitelmässään Granlie puhuu siitä, mitä tapahtui noin kaksikymmentä vuotta sitten jazzkoulutusjärjestelmälle Norjassa. Hän kertoo myös norjalaisesta jazz-forumista ja siitä, miten he tekevät jazzilla liiketoimintaa. Edelleen hän keskittyy jazz-kulttuurin muutokseen pohtimalla esimerkiksi sitä, miten pienessä, viisimiljoonaisessa maassa pystytään julkaisemaan jazziin erikoistunutta lehteä. Osmo Tapio Räihälä on yksi sukupolvensa tunnetuimpia suomalaisia säveltäjiä. Hänen musiikkiaan on soitettu parissakymmenessä maassa viidellä eri mantereella. Räihälän tuotantoon kuuluu runsaasti kamarimusiikkia. Lisäksi hän on säveltänyt neljä konserttoa ja muutamia teoksia sinfoniaorkesterille. Räihälä aloitti uransa rockmuusikkona, mikä näkyy hänen nykyisissä teoksissaan. Hän liittää useisiin teoksiinsa suoria lainauksia rockista ja jazzista kuitenkin niin, että nivoo ne elimellisesti omaan tyyliinsä. Räihälän oma blogi Off The Record löytyy osoitteesta: TANSSI JA TEATTERI Donald Hutera syntyi Yhdysvalloissa, mutta asuu tällä hetkellä Isossa-Britannissa. Hän on kirjoittanut taiteista erityisesti tanssitaiteesta vuodesta 1977 lähtien mm. seuraaviin lehtiin: The New York Times, The Los Angeles Times ja The Chicago Tribune. Uransa hän aloitti minnesotalaisista lehdistä. Tultuaan Isoon-Britanniaan 1980-luvun alussa Hutera on avustanut jatkuvasti mm. seuraavia lehtiä: The Times, 16 17

10 Time Out, Dance Europe ja Dance Now. Hän on kysytty tanssin ja fyysisyyttä korostavan teatterin asiantuntija brittimediassa. Lisäksi hän avustaa asiantuntijana myös mm. sellaisia teattereita kuin Sadler s Wells, The Royal National Theatre, The Peacock Theatre ja The Barbican Centre. Alojen, rajojen ja kliseiden ylittäminen? Miten lähestymme tanssia (liike) teatterissa ja tekstiä (puhe) tanssissa? Pitäisikö niitä ymmärtää tanssijoiden puheena, entä mitä sitten voisi sanoa näyttelijöiden liikkeestä? Nämä ja vielä monimutkaisemmat esteettiset ylitykset ovat tänään tavallisia, mutta niissä voi vielä olla haasteita. Satunnaisena esiintyjänä ja esitysten tekijänä olen kiinnostunut siitä, miten taiteen tekijä vaikuttaa ja välittää tietoa kriittiseen kirjoittamiseeni ja päinvastoin. Matkustamisesta pitävänä henkilönä mietin usein, miten yritykset avata sellaisia kulttuureita jotka eivät ole omiani, vaikuttavat noiden kulttuureiden ymmärtämiseen ja tulkintaan? Miten voimme ylittää osaksemme saamamme ajattelun ja kulttuuriset stereotyypit ja tavoittaa jotain, jota voisi mahdollisesti pitää autenttisena? Mutta onko tapamme käyttää näitä kategorioita menettämässä tehonsa, kulttuurin muuttuessa yhä monimuotoisemmaksi ja sille luomiemme rajojen muuttuessa entistä häilyvämmiksi? Jos näin, miten voisimme lähestyä kulttuuria toisin, ja ymmärtää sen ilmiöt uudella tavoin? Pelillinen asennoitumistapa omaa kiintoisia mahdollisuuksia muuttaa suhdettamme kulttuuriin ja sen kategorioihin. Näitä tavoitellaksemme, seuraava kysymys toimikoon lähtökohtanamme: Entäpä jos, ylväiden instituutioiden sijaan, kulttuurin muotokieli olisikin vain leikkiä, näpräilyä luomuksien tarjoamilla leluilla? Tässä alkupisteemme - katsotaan minne se meidät johtaa... Seminaarin juontaja David Mawby on yli 20 vuotta Suomessa asunut radion ja television musiikki- ja uutistoimittaja. Mawby työskentelee mm. Yleisradion englanninkielisissä uutisissa ja Radio Moreenissa. Olisi hauska soveltaa tätä tutkintalinjaa kokemuksiin Suomessa ja Suomesta, kuten muistakin paikoista. Odotan kuulevani joitakin innokkaita ja luultavasti osaksi improvisoituja esimerkkejä. Pekko Koskinen suunnittelee pelillisiä rakenteita todellisuuden sekaan ja leikkii erinäisillä taiteen muodoilla. Hänen alkuaikojen työnsä olivat todellisuuspelejä ilman institutionaalista tunnustusta. Niiden joukosta löytyy niin fiktiivisiä uskontoja, maailmanjärjestyksiä, kuin suunniteltuja identiteetin pohjapiirustuksia. Erinäisten sattumien seurauksena hänen toimintansa on saanut huomiota ennalta hyväksyttyjen taiteiden kentällä, suoden hänelle mahdollisuuksia pelata isommilla pelilaudoilla. Koskinen on tätä nykyä yksi Todellisuuden tutkimuskeskuksen tutkimusvastaavista, työstäen Utooppista todellisuutta: suunnitelmaa arjen teoksellisuudesta, ja uuden arjen luomisvälineistä. Hän on myös osa YKONia joka toteuttaa par aikaa pelirakenteita kehittääkseen uusia vuorovaikutuksen muotoja. Kaikki nämä projektit ovat testialustoja, pelimäisten mallien toimiessa kokeina laajemmista taustarakenteista. Hänen ajattelunsa mukaan pelien nousu kulttuurissamme on oire laajemmasta muutoksesta: pelaaminen on keino jolla systematisoitu yhteiskunta oppii olemaan luova, ja kriittinen, omaa rakennettaan kohtaan. Kaikki kaiken lomassa Taiteen kategoriat (kuten teatteri, tanssi, kuvataide...) ovat osa kulttuurin kieltä, sen sanastoa: ne ovat eräänlaisia metateoksia, jotka myötäsyntyvät kulttuurin yhteisessä kehitysprosessissa. Organisoimme kokemustamme luomalla kategorioita; ottaessaan paikkansa, ne taas jäsentävät tulkintaamme, suoden sille sukulaissuhteita ja vertailukohtia. Kuva: Jouni Viitala 18 19

11 KRITIIKIN KANNUKSET 2012 Suomen arvostelijain liitto ry myönsi vuoden 2012 Kritiikin Kannukset -palkinnon Selina Anttiselle ja Vesa Oivalle, joiden arkkitehtitoimisto AOA - Anttinen Oiva Arkkitehdit Oy voitti Helsingin yliopiston uuden kirjaston arkkitehtuurikilpailun. Kritiikin Kannukset annettiin ensimmäistä kertaa pitkän historiansa aikana rakennustaiteelle. Lautakunnan perustelujen mukaan Helsingin yliopiston uusi kirjasto on maailman parhaan rakennustaiteen tavoin edellä aikaansa. Se on ajatonta ja kestävää ja silti se on luonteeltaan myös oman aikansa tuote. Kaisa-kirjasto on sekä arvokas osa yliopiston keskustakampusta että julkisiin liikenneyhteyksiin ja katujen arkitoimiin liittyvä, sijaintinsa ja tilaohjelmansa puolesta harvinaisen vaativa rakennus. Se on tehty sekä akateemisia tutkijoita, opiskelijoita että kansalaisia varten. Kirjasto tarjoaa monenlaisia kohtaamisen tiloja ja eri kerroksista avautuu yllättäviä näkymiä Helsingin sydämeen. SARVIN SYYSKOKOUS JA KRIITIKKOPÄIVÄ Aika Lauantaina klo , Kriitikkopäivä klo Paikka Tieteiden talo, sali 104 (Kirkkokatu 6, Helsinki). Syyskokouksen ja lounaan jälkeen vietetään perinteistä Kriitikkopäivää klo Tilaisuuden teemana on monitulkintainen Kriitikot väärinym märtämisen mestareina. Kutsu syyskokoukseen ja Kriitikkopäivän ohjelma julkaistaan syksyllä. Tervetuloa! Helsingin yliopiston keskustakampuksen uusi kirjasto avataan yleisölle Lautakuntaan kuuluivat kaudella Antti Selkokari (elokuva, pj), Saara Hacklin (kuvataide), Eeva Kauppinen (teatteri ja tanssi), Mats Liljeroos (musiikki), Tarja Nurmi (arkkitehtuuri ja muotoilu), Maria Säkö (teatteri ja tanssi) ja Silja Ylitalo (kirjallisuus), varajäsenenä Seppo Heiskanen (kuvataide) ja sihteerinä Riikka Laczak. Selina Anttinen ja Vesa Oiva Kuva: Jouni Viitala Kuva: Jouni Viitala 20 21

12 NÄKÖKULMIA TATU VAASKIVEEN ( ) VUOTISJUHLASEMINAARI Aika Perjantaina kello Paikka Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran juhlasali (Hallituskatu 1, Helsinki) Järjestäjät Tervehdys kaikille! Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Suomen arvostelijain liitto ry Tatu Vaaskiven ( ) syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Suomen arvostelijain liitto ry järjestävät juhlavuoden kunniaksi seminaarin, jossa tarkastellaan eri näkökulmista Vaaskiven monipuolista uraa kirjailijana, kriitikkona ja esseistinä. Puhujina ovat muun muassa tutkija Veli-Matti Pynttäri, Helsingin yliopiston psykologian lehtori Juhani Ihanus sekä kirjallisuuden dosentti Juhani Niemi. Tervetuloa! KIRJALLISUUSJAOKSEN PUHEENJOHTAJALTA Suomen arvostelijain liiton kirjallisuusjaos on järjestämässä ohjelmaa sekä Turun että Helsingin kirjamessuille syksyllä Turun kirjamessujen ( ) ohjelmaa järjestetään yhteistyössä Nuoren Voiman Liiton uuden valtakunnallisen suurhankkeen Novelli palaa! kanssa. Kirjallisuusjaoksen edustajat osallistuvat messuilla lauantaina järjestettävään novellipaneelikeskusteluun sekä antavat eturivin kirjailijoiden kanssa palautetta nuorille kirjoittajille. Helsingin kirjamessuille ( ) kirjallisuusjaos kokoontuu vuosikokoukseensa perjantaina klo Perjantaina (klo ) SARV järjestää Messukeskuksen Aino-salissa tilaisuuden sananvapaudesta sekä Unkarin kirjallisuudesta. Tilaisuuden juontaa SARV:n puheenjohtaja Elisabeth Nordgren, ja siihen osallistuvat keskustelijoina kirjailija Jarkko Tontti sekä suomentajat Outi Hassi ja Juhani Huotari. Outi Oja Kirjallisuusjaoksen vt. puheenjohtaja KUTSU KIRJALLISUUSJAOKSEN VUOSIKOKOUKSEEN Aika Perjantaina klo Paikka Helsingin kirjamessut, tarkempi paikka ilmoitetaan myöhemmin Käsitellään sääntömääräiset vuosikokousasiat. ESITYSLISTA 1 Kokouksen avaus 2 Kokousvirkailijoiden valinta 3 Todetaan kokouksen päätösvaltaisuus 4 Hyväksytään jaoksen toimintakertomus edelliseltä kaudelta 5 Hyväksytään toimintasuunnitelma alkavalle kaudelle 6 Hallituksen jäsenten ja puheenjohtajan valinta 7 Muut esille tulevat asiat 8 Kokouksen päättäminen TERVETULOA! Lisätietoja: kirjallisuusjaoksen vt. puheenjohtaja Outi Oja, outi.k.oja@jyu.fi SANANVAPAUS.NYT HELSINGIN KIRJAMESSUILLA Aika Perjantaina klo Paikka Aino-sali, Helsingin kirjamessut Keskustelutilaisuus sananvapaudesta ja Unkarin kirjallisuudesta. Esiintyjät: Jarkko Tontti: Vihapuhe ja sananvapaus Outi Hassi: Vihapuhetta ja valtapeliä - kirjailijoiden leirit ja reaktiot kahtiajakautuneessa Unkarissa Juhani Huotari: Sensuuri kiristyy - vaikeneeko kirjailijan ääni? Tilaisuuden juontaa puheenjohtaja Elisabeth Nordgren. TERVETULOA! 22 23

13 NOVELLI PALAA! -HANKE JA TURUN KIRJAMESSUT Nuoren Voiman Liitto on käynnistämässä valtakunnallista suurhanketta Novelli palaa!, jonka tarkoituksena on lisätä novellin näkyvyyttä ja kiinnostavuutta sekä nostaa novelli keskustelun kohteeksi. Toiminta on laajaa ja moninaista: kymmenen tapahtumaa ympäri Suomen, tilausnovelleja julkisiin kulkuvälineisiin, kirjoituskilpailu ja kirjailijoiden kouluvierailuja nuorille sekä tilaus- ja käännösnovellien sarja Nuori Voima -lehdessä. Avajaistapahtumamme järjestetään Turun kirjamessuilla yhteistyössä Suomen arvostelijain liiton kanssa. Toivomme, että tavoittaisimme yleisötilaisuuksiimme erityisesti nuoria ja opiskelijoita. Heille voisi tarjota mahdollisuutta saada tilaisuuteen osallistumisesta opintosuoritus, ja yläkoululaisille ja lukiolaisille ohjelmasta voi olla hyötyä novellin opetuksessa. Erityisesti lauantain novelliaiheeseen paneeliin yleisö olisi tervetullutta. Novelliklinikalle puolestaan järjestämme haun elokuun aikana. Klinikkaan voi osallistua maksimissaan 20 kirjoittajaa. Jos kiinnostuitte ohjelmaan osallistumisesta, niin voimme sopia vielä tarkemmin järjestelyistä. NOVELLIPANEELI LAUANTAI KELLO Paikka: Kokoustila 3 (150 hlöä) Teema: novellin vastaanotto ja kritiikki Panelistit: Kirjailijat Jari Järvelä ja Maarit Verronen, esikoiskirjailija Philip Teir ja Turun Sanomien kriitikko Kaisa Kurikka. Juontaja: Anna Tulusto NOVELLIPROSAK LAUANTAI KELLO 19 ALKAEN Ravintolalaiva Bore Kirjailijaesiintyjät: Jari Järvelä ja Maarit Verronen. Juontaja: Anna Tulusto. NOVELLIKLINIKKA SUNNUNTAI KELLO (Kokoustila 1-2) Tule kuulemaan palautetta omasta novellistasi kirjailijalta! Lähetä novellisi (max. 20 liuskaa, riviväli 1,5, fonttikoko 12) yhteystietoineen 7.9. mennessä osoitteeseen janette.hannukainen@nuorenvoimanliitto.fi. 20 ensimmäistä mahtuu mukaan! Palautetta on mahdollisuus saada myös ruotsiksi. Klinikkaan osallistujille ilmainen sisäänpääsy messuille. Kuva: Anttinen Oiva Arkkitehdit Lisätietoja: Janette Hannukainen, puh janette.hannukainen@nuorenvoimanliitto.fi 24 25

14 TANSSI- JA TEATTERIJAOKSEN PUHEENJOHTAJALTA Hei, kevään seminaari oli menestys ja poiki monenlaisia ideoita.teatterin tiedotuskeskus intoutui lupaamaan taustatukea ja resursseja teatterikirjoittamiseen ja tekijöiden ja kriitikoiden vuoropuhelun syventämiseen. Pöytäkirja on vielä kirjoittamatta, mutta lähetän sen pikapuoliin. Syksyyn kuuluu erityisen paljon sirkustelua ja kohtaamisia kansainvälisten kriitikkokollegojen kanssa. SARVin Critics Between Arts -seminaari on Ateneumsalissa Helsingissä (ks. tiedot tässä lehdessä). Samoihin aikoihin järjestetään myös Circus Writers - Sharing tools and views -seminaari ja työpaja sirkuskirjoittamisesta Helsingissä Ohjelmassa on kaksi esitystä Helsingin juhlaviikkojen ohjelmistosta taiteilijatapaamisineen sekä alustuksia ja keskusteluja sirkuskirjoittamisen erityiskysymyksistä esitystutkija ja kriitikko Marja Silden johdolla. Seminaarin asiantuntijavieraiksi tulevat saksalaisiin ja ranskalaisiin lehtiin kirjoittava Thomas Hahn (mm. tanz, Stradda) ja Dagens Nyheteriin kirjoittava Örjan Abrahamsson. Seminaari on osallistujille ilmainen. Ilmoittautumiset ja lisätietoja: Sirkuksen tiedotuskeskus, tiedottaja Johanna Mäkelä, johanna.makela@sirkusinfo.fi, Toinen sirkuskirjoittamiseen keskittyvä koulutus on kansainvälinen sirkuskirjoittamisen residenssi, EU-kulttuurihanke Unpack the Arts. Siinä sirkuksesta kirjoittaville tai siitä kiinnostuneille kulttuuritoimittajille tarjotaan lyhyitä kirjoittajaresidenssejä eurooppalaisten sirkusfestivaalien yhteydessä. Hankkeen kautta kustannetaan matkat, majoittuminen, ruokailut ja esitysliput residenssin aikana. Vuonna 2013 järjestetään 6 residenssiä: Ruotsissa, Belgiassa (2), Suomessa, Hollannissa ja Iso- Britanniassa.Hankkeen nettisivut ovat osoitteessa unpackthearts.eu. Ilmoittautumispäivä on marraskuussa ja siitä tulee lisää infoa myöhemmin. Sirkuksen tiedotuskeskus on hankkeessa kumppanina. Lisätietoja Lotta Vaulolta (lotta.vaulo@sirkusinfo.fi). AICT:n presidentti, korealainen Yun-Cheol Kim vieraili Helsingissä Järjestimme tapaamisen hänen kanssaan perjantaina Syksyllä Zodiakissa toimii dramaturgisena assistenttina Claudia la Rocco, joka työskentelee tanssikriitikkona New York Timesissä. Hän on Helsingissä ja olisi kiinnostunut tapaamaan suomalaisia kriitikoita ja kertomaan työstään. Laittakaa sähköpostia, jos tapaamisen suunnitteleminen kiinnostaa. Jaoksen vuosikokouksen ajankohta on vielä auki. Tarkoituksena olisi pitää kokous Baltic Circle -festivaalin aikaan marraskuussa. Laitan tarkemman kutsun lähempänä ajankohtaa. Kuva: Jouni Viitala Young Critics seminar -hankkeeseen tarvitaan innostuneita vapaaehtoisia mukaan. Ilmoittautukaa ja tulkaa mukaan ideoimaan. Nähdään pian! Maria Säkö 26 27

15 AJANKOHTAISET APURAHAHAUT JA RESIDENSSIT UUDENMAAN TAIDETOIMIKUNNAN TYÖSKENTELYAPURAHAT Apurahoja myönnetään luovaan taiteelliseen työskentelyyn ja jatkokoulutukseen uusmaalaiselle taiteenharjoittajalle, arvostelijalle ja erityisestä syystä myös taiteen opettajalle ja tutkijalle. Hakuaika on Viimeisen hakupäivän postileima riittää. Apurahaa haetaan seuraavalle kalenterivuodelle. Hakulomake stipend/sendfile/16/10966 Päätökseen vaikuttavat työsuunnitelma, hakijan aikaisempi taiteellinen toiminta sekä toimikunnan määrittelemät mahdolliset painopistealueet. Erityisehdot Apurahan saajan on tehtävä kirjallinen selvitys apurahan käytöstä apurahakauden päätyttyä ja on otettava itselleen eläke- ja tapaturmavakuutus, jos työskentely kestää vähintään neljän kuukautta ja on apuraha vähintään 1 149,45 euroa. Vakuutusta on haettava kolmen kuukauden kuluessa apurahan alkamisesta. Hakemus jätetään Maatalousyrittäjien eläkelaitokseen MELAan. Lisätietoja osoitteesta Päätöksestä ilmoitetaan kirjeitse helmikuussa. SUOMEN TAIDEYHDISTYKSEN EDVARD RICHTER -APURAHA Kuvataidearvostelijoille suunnattuja Richterapurahoja voi hakea vuosittain. Apurahan tarkoitus on mahdollistaa tutustuminen ajankohtaiseen kansainväliseen kuvataiteeseen ulkomailla. Monet arvostelijat työskentelevät freelancereina, ja kriitikkoapurahoja on Suomessa vähän. Tärkeimpänä kriteerinä apurahan myöntämisessä on ollut se, että hakija on voinut osoittaa vakuuttavasti kriitikontyönsä, sekä hyvin perusteltu apurahan käyttösuunnitelma. Lisätietoja: info@suomentaideyhdistys.fi, puh UUDENMAAN TAIDETOIMIKUNNAN RESIDENSSI Uudenmaan taidetoimikunnan Berliinin taiteilijaresidenssiajat vuodelle 2013 ovat haettavana. Hakuaika on Uudenmaan taidetoimikunnalla on Berliinissä residenssi, jota voivat hakea Uudenmaan alueella asuvat taiteilijat ja taiteen tutkijat. Hakulomake aspx?sdid=fin488236&sid=fabebac4-876b-4f6f-858e-8b41e2a5c4ea&dy= Uudenmaan ja Lapin taidetoimikuntien yhteisesti vuokraama Berliinin residenssi on entisessä tehdasrakennuksessa ison asuinkorttelin sisällä. Taloon on saneerattu ensisijaisesti taiteilijoiden asuin- ja työhuoneita. Residenssi sijaitsee Berliinin Weddingin kaupunginosassa. Wedding on kehittyvä taiteilija-alue muutaman kilometrin päässä Berliinin keskustasta ja Tegelin lentoasemalta. Weddingistä on hyvät kulkuyhteydet eri puolille Berliiniä. Berliinin residenssiä voivat hakea eri taiteenaloja edustavat ammattitaiteilijat, taiteen tutkijat tai taidehistorioitsijat, jotka asuvat Uudenmaan taidetoimikunnan toimialueella. Huoneisto on tarkoitettu apurahaluonteiseen käyttöön, eikä siitä peritä vuokraa. Huoneen käyttöoikeus koskee ainoastaan päätöskirjeessä mainittua hakijaa tai työryhmää (max. 2 henkilöä). Lasten ja ulkopuolisten majoittaminen residenssiin on kiellettyä. Myönnettyjen oleskelujaksojen pituus on vaihdellut kolmesta viikosta kahteen kuukauteen. Residenssityöskentelystä taiteilija toimittaa raportin taidetoimikunnalle. Residenssiä koskevat tiedot, hakuohjeet ja sähköinen hakemuslomake löytyvät osoitteesta KANSAINVÄLINEN SIRKUSKIRJOITTAMISEN RESIDENSSI Kansainvälinen sirkuskirjoittamisen residenssi, EU-kulttuurihanke Unpack the Arts tarjoaa sirkuksesta kirjoittaville tai siitä kiinnostuneille kulttuuritoimittajille lyhyitä kirjoittajaresidenssejä eurooppalaisten sirkusfestivaalien yhteydessä. Hankkeen kautta kustannetaan matkat, majoittuminen, ruokailut ja esitysliput residenssin aikana. Vuonna 2013 järjestetään kuusi residenssiä: Ruotsissa, Belgiassa (2), Suomessa, Hollannissa ja Iso-Britanniassa. Hankkeen nettisivut ovat osoitteessa unpackthearts.eu. Ilmoittautumispäivä on marraskuussa. Lisätietoja Lotta Vaulolta (lotta.vaulo@sirkusinfo.fi) 28 29

16 SARVIN YHTEYSTIEDOT HALLITUS Puheenjohtaja Elisabeth Nordgren, Helsinki, kirjallisuus ja teatteri puh , Varapuheenjohtaja Heikki Kastemaa, Helsinki, kuvataide Hallituksen jäsenet Seppo Heiskanen, Helsinki, kuvataide Mats Liljeroos, Helsinki, musiikki Maaria Niemi, Vaasa, kuvataide Outi Oja, Hämeenlinna, kirjallisuus Matti Rämö, Helsinki, elokuva Maria Säkö, Helsinki, tanssi ja teatteri Juha-Heikki Tihinen, Helsinki, kuvataide Jouni Tossavainen, Kuopio, kirjallisuus Hallituksen varajäsenet Kikka Holmberg, Tampere, musiikki Taneli Topelius, Helsinki, elokuva JAOSTEN YHTEYSTIEDOT Elokuvajaos: puheenjohtaja Matti Rämö, Kirjallisuusjaos: vt. puheenjohtaja Outi Oja, Kuvataidejaos: puheenjohtaja Juha-Heikki Tihinen, Musiikkijaos: puheenjohtaja Siskotuulikki Toijonen, Tanssi- ja teatterijaos: puheenjohtaja Maria Säkö, Turun osasto: puheenjohtaja Niko Selinheimo, SARV Toiminnanjohtaja Riikka Laczak puh , Kuva: Jouni Viitala Liiton toimisto Bulevardi 5 A 7e, Helsinki ti ja to klo , puh , Käynnistä on hyvä sopia etukäteen. info@sarv.fi,

17 Suomen arvostelijain liitto ry