Pakkokeinot metsästysrikosten esitutkinnassa

Transkriptio

1 Pakkokeinot metsästysrikosten esitutkinnassa Itä-Suomen yliopisto Oikeustieteen laitos Rikosoikeus Pro Gradu- tutkielma Kevät 2017 Tekijä: Juha Niemelä Ohjaajat: Matti Tolvanen Heikki Kallio

2 Tiivistelmä ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Tiedekunta Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Tekijä Juha Niemelä Yksikkö Oikeustieteiden laitos Työn nimi Pakkokeinot metsästysrikosten esitutkinnassa Pääaine Rikos- ja prosessioikeus Työn laji Pro gradu - tutkielma Aika Sivuja VII + 93 Tiivistelmä Tutkielmassa tarkastellaan rikoslain 48a luvun metsästykseen liittyviä rikoksia, joiden esitutkinnassa on käytetty tai olisi voitu käyttää pakkokeinoja. Tarkasteltavat rikokset ovat törkeä metsästysrikos, törkeä laittoman saaliin kätkeminen, metsästysrikos ja laittoman saaliin kätkeminen. Tutkimuksessa on kaksi osaa; lainopillinen osa ja empiirinen osa. Lainopillisessa osassa perehdytään metsästysrikosten tunnusmerkistöön ja lainkohtien erityispiirteisiin, sekä tarkastellaan kyseisten rikosten esitutkinnassa käytettävissä olevia pakkokeinoja. Empiirisessä osassa tarkastellaan esitutkintaviranomaisten tietoon tulleita metsästysrikoksia ja niissä käytettyjä pakkokeinoja. Empiirinen aineisto on kerätty poliisiasian tietojärjestelmästä (Patja) väliseltä ajalta. Avainsanat metsästys, metsästysrikos, esitutkinta, pakkokeinot

3 I SISÄLLYS SISÄLLYS... I LÄHTEET... III LYHENNELUETTELO... VII 1. JOHDANTO Tutkielman taustaa Tutkimuksen rakenne ja menetelmät Tutkimuskysymykset Tutkimuksen aineisto, sen käytettävyyden rajoitukset ja aiheen rajaus Aikaisempi tutkimus ja oikeustieteellinen kirjallisuus Saatavilla olevasta oikeuskäytännöstä METSÄSTYSRIKOKSISTA Yleistä Metsästysrikos RL 48a: Törkeä metsästysrikos RL 48a:1a Laittoman saaliin kätkeminen RL 48a: Törkeä laittoman saaliin kätkeminen 48a:4a Syyteoikeudesta ja oikeushenkilön rangaistusvastuusta Oikeuttamisperusteista Metsästyslain velvoitteista poikkeaminen ja eläimen lopettaminen Lainsäädännön muutoksesta METSÄSTYSRIKOSTEN ESITUTKINNASSA KÄYTETÄVÄT PAKKOKEINOT Yleistä Metsästysrikosten esitutkintaa suorittavat viranomaiset Esitutkinnan ja pakkokeinojen periaatteista Pakkokeinojen käytön edellytykset Vapauteen kohdistuvat pakkokeinot Omaisuuteen kohdistuvat pakkokeinot... 38

4 II 3.8. Etsintä Erityisiin tutkintakeinoihin liittyvät pakkokeinot Salaiset pakkokeinot METSÄSTYSRIKOSTEN ESITUTKINNASSA KÄYTETYT PAKKOKEINOT Yleistä Törkeät metsästysrikokset Metsästysrikokset YHTEENVETO EMPIIRISESSÄ AINEISTOSSA KÄYTETYISTÄ JA KÄYTTÄMÄTTÄ JÄÄNEISTÄ PAKKOKEINOISTA Vapauteen kohdistuvat pakkokeinot Omaisuuteen kohdistuvat pakkokeinot Etsintä Erityisiin tutkintakeinoihin liittyvät pakkokeinot Salaiset pakkokeinot JOHTOPÄÄTÖKSET... 91

5 III LÄHTEET KIRJALLISUUS Alasuutari Pertti: Laadullinen tutkimus 2.0, Tampere 2011 Boucht Johan Frände Dan: Suomen Rikosoikeus, Tampere 2008 Eskola Jari Suoranta Juha: Johdatus laadulliseen tutkimukseen, Tampere 2000 Frände Dan: Yleinen rikosoikeus, Porvoo 2012 Frände Dan Matikkala Jussi Tapani Jussi Tolvanen Matti Viljanen Pekka Wahlberg Markus: Keskeiset rikokset, 3. uudistettu ja laajennettu laitos, Porvoo 2014 (Frände ym. 2014) Helminen Klaus Fredman Markku Kanerva Janne Tolvanen Matti Viitanen Marko: Esitutkinta ja pakkokeinot, 5. uudistettu painos, Viro 2014 (Helminen ym 2014) Helminen Klaus Kuusimäki Matti Rantaeskola Satu: Poliisilaki, Liettua 2012 Helminen Klaus Lehtola Kari Virolainen Pertti: Esitutkinta ja pakkokeinot, Jyväskylä 2004 Hepola Matti: Metsästysrikokset, Tampere 1991 Hirsjärvi Sirkka Remes Pirkko Sajavaara Paula: Tutki ja kirjoita, osin uudistettu painos, Keuruu 2008 Järvinen Pertti Järvinen Annikki: Tutkimustyön metodeista, Tampere 2004 Kananen Jorma: Kvalitatiivisen tutkimuksen teoria ja käytänteet, Jyväskylä 2008 Kemppinen Reijo: Suomi Euroopan unionissa, 4. kokonaan uudistettu painos, Helsinki 2002 Lappi-Seppälä Tapio Kaarlo Hakamies Koskinen Pekka Majanen Martti Melander Sakari Nuotio Kimmo Nuutila Ari-Matti Ojala Timo Rautio Ilkka: Rikosoikeus, 4. muuttamaton painos, Juva 2013 (Lappi-Seppälä ym. 2013) Launiala Mika: Esitutkinnan funktiot ja esitutkintaperiaatteet, Joensuu 2013 Launiala Mika: Esitutkinnasta tuomioon, Edilex 2010 Pennanen Mika: Metsästys EU-Suomessa, Rovaniemi 2008 Pohja-Mykrä Mari Kurki Sami: Suurpetopolitiikka kriisissä - salakaadot ja yhteisön tuki Ruralia-instituutti 2013 [ Rannikko Pertti: Alue ja ympäristö, Susien suojelun tragedia, Autoetnografinen tutkimus salametsästyksen paikallisesta hyväksyttävyydestä, 2012 [

6 IV Rantaeskola Satu (toim.) Halme Kimmo Kortesalmi Leo Lönnroth Kaarle Parviainen Johanna Saukoniemi Teemu Springare Sanna: Esitutkintalaki kommentaari, Tampere 2014, (Rantaeskola toim. 2014a) Rantaeskola Satu (toim.) Halme Kimmo Kortesalmi Leo Lönnroth Kaarle Parviainen Johanna Saukoniemi Teemu Springare Sanna: Pakkokeinolaki Kommentaari, Tampere 2014, (Rantaeskola toim. 2014b) Rantaeskola Satu (toim.) Halme Kimmo Kortesalmi Leo Lönnroth Kaarle Parviainen Johanna Saukoniemi Teemu Springare Sanna: Poliisilaki Kommentaari, Tampere 2014, (Rantaeskola toim. 2014c) Ratamäki Outi: Metsästysrikosten ja eläinsuojelurikosten konkurrenssi - erityistarkastelussa suurpetojen salametsästys vuosina , Pro gradu -tutkielma 2016, Itä- Suomen yliopisto Suvantola, Leila: Metsästysrikokset syyteharkinnassa vuosina Ympäristöpolitiikan ja -oikeuden vuosikirja VII (2014), s Syrjälä Leena Ahonen Sirkka Syrjäläinen Eija Saari Seppo: Laadullisen tutkimuksen työtapoja, painos, Rauma 1995 Suomen riistakeskus: Metsästäjäopas, Keuruu 2016 Tapani Jussi: Rikosvastuun perusteet, Juvenes Print 2016 Tapani Jussi Tolvanen Matti: Rikoslain yleinen osa Vastuuoppi, 2. uudistettu painos, Talentum 2013 Tolvanen Matti Ympäristö ja luonnonvararikokset. Teoksessa Frände Dan Matikkala Jussi Tapani Jussi Tolvanen Matti Viljanen Pekka Wahlberg Markus: Keskeiset rikokset, 3. uudistettu ja laajennettu laitos, Porvoo 2014, s Tolvanen Matti Kukkonen Reima: Esitutkinta ja pakkokeino-oikeuden perusteet, Talentum 2011 Tuomi Jouni Sarajärvi Anneli: Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi, Jyväskylä 2002 VIRALLISLÄHTEET HE 300/1992 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle metsästyslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi HE 36/1995 vp: Hjallituksen esitys Eduskunnalle eläinsuojelulaiksi

7 V HE 183/1997 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle ampuma-aselaiksi ja laiksi poliisilain 23 :n sekä laiksi poliisin henkilörekistereistä annetun lain 19 ja 20 :n muuttamisesta HE 203/2001 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle luonnonvararikoksia koskevien säännösten uudistamisesta HE 44/2002 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevan lainsäädännön uudistamiseksi HE 221/2010 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi rikoslain 48a luvun, pakkokeinolain ja eräiden niihin liittyvien lakien muuttamisesta HE 222/2010 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön uudistamiseksi. HE 224/2010 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle poliisilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi Maa- ja metsätalousministeriö: Muistio: Valtioneuvoston esitys metsästysasetuksen muuttamisesta, aefd-f7f44126ec70] Maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunto 27/2010 vp: Hallituksen esitys laeiksi rikoslain 48 a luvun, pakkokeinolain ja eräiden niihin liittyvien lakien muuttamisesta Poliisihallitus: Tietojen kirjaaminen poliisiasiain tietojärjestelmään (Patja), nro: 2020/2013/5231 [ INTERNET-LÄHTEET Luonto-Liitto: Luonto liitto kanteli suden kannanhoidollisesta metsästyksestä Euroopan komissioon, tiedote, päivitetty [ Pohjois-Suomen aluehallintovirasto: Metsästyskieltoa Rukan, Juuman, Taivalvaaran ja Syötteen alueilla jatketaan, Tiedotteita 2016, päivitetty [ Riistakeskus: Suurriistavirka-apu, päivitetty [ Svenska Jagareförebundet: Jaktider 2017 [

8 VI OIKEUSTAPAUKSET Korkein oikeus KKO 2016:95 Hovioikeudet Kouvolan HO 2005:8 Vaasan HO 2015:14 Euroopan yhteisöjen tuomioistuin Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Suomen tasavalta, asia C-342/05 Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Luxemburgin suurherttuakunta, asia C-342/05 TUTKIMUSLUPA Poliisihallitus: Tutkimuslupa; Pakkokeinot metsästysrikosten esitutkinnassa POL

9 VII LYHENNELUETTELO EYTI EIS ETL HE HO Patja PKL PolL PolA PolHallL MetsästysL MetsästysA RL RvlL Salpa Euroopan yhteisöjen tuomioistuin Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimus esitutkintalaki hallituksen esitys hovioikeus poliisiasiain tietojärjestelmä pakkokeinolaki poliisilaki valtioneuvoston asetus poliisista laki poliisin hallinnosta metsästyslaki metsästysasetus rikoslaki rajavartiolaki salaisten pakkokeinojen järjestelmä TAULUKOT Taulukko 1: Metsästysrikokset Suomessa Poliisihallituksen mukaan

10 1 1. JOHDANTO 1.1 Tutkielman taustaa Tarkastelen tutkielmassani esitutkintaviranomaisten tietoon tulleita metsästysrikoksia, joiden esitutkinnassa on käytetty pakkokeinoja. Kansainväliset sopimukset velvoittavat Suomen valtiota suojelemaan luontoa ja eläimiä. Suomi on ratifioinut Euroopan luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön sekä niiden elinympäristön suojelusta tehdyn yleissopimuksen vuonna 1986 (SopS 29/1986 ns. Bernin sopimus) ja Euroopan unionin luontodirektiivin vuonna 1992 (92/43/ETY). Kumpikin sopimus on tehty ennen Suomen liittymistä Euroopan unioniin, mutta kumpikin on ollut sitova jo ennen Suomen liittymistä Euroopan unioniin. Molemmat sopimukset ovat vaikuttaneet luonnonvarojen käyttöön liittyvien säännösten laatimiseen. 1 Voimassa olevan metsästyslain valmisteluvaiheessa vuonna 1992 muutettiin metsästyslain alkuperäiset säännökset vastaamaan Bernin sopimusta. 2 Myös luontodirektiivi velvoittaa Suomea muuttamaan lainsäädäntönsä sen mukaiseksi, mutta direktiivin täytäntöönpanokeinoista Suomi on saanut päättää kansallisesti. 3 Vankeusuhan sisältävät metsästykseen liittyvät rikokset siirrettiin rikoslain (RL, 39/1889) kokonaisuudistuksessa (515/2002) luonnonvararikoksia varten luotuun 48a lukuun. 4 Rikkomusluonteiset rikokset jäivät erityislainsäädäntöön, kuten esimerkiksi metsästyslakiin (MetsästysL, 615/1993) jäänyt metsästysrikkomus (MetsäsysL 10:74). Ensimmäisessä vaiheessa luonnonvararikoksia koskevan lukuun lisättiin metsästykseen liittyvien rikosten osalta perusmuotoinen metsästysrikos (RL 48a:1) ja laittoman saaliin kätkeminen (RL 48a:4). 1 Kemppinen 2002, s HE 300/1992, s. 6 3 Pennanen 2008, s 42 4 Lappi-Seppälä ym. 2013, s.1333

11 2 Euroopan unionissa heräsi huoli ympäristörikosten lisääntymisestä ja niiden vaikutuksista, koska kokemus oli osoittanut, ettei silloin voimassa olevilla seurantajärjestelmillä voitu riittävästi varmistaa ympäristönsuojelulainsäädännön täysimääräistä noudattamista. Asian johdosta annettiin direktiivi 2008/99/EY. Direktiivi velvoitti jäsenvaltiot säätämään kansallisessa lainsäädännössään rikosoikeudellisia rangaistuksia yhteisön ympäristönsuojelulainsäädännön vakavasta rikkomisesta. Muun muassa sen johdosta luonnonvararikoksia koskevaan lukuun lisättiin säännökset törkeästä metsästysrikoksesta (RL 48a:1a) ja törkeästä laittoman saaliin kätkemisestä (RL 48a:4a). 5 Säännökset tulivat voimaan Euroopan unionin direktiivien implementointi ei ole pelkästään riittävä toimenpide luontodirektiivin toteuttamiseksi, vaan myös viranomaisten toimenpiteiden tulee olla linjassa direktiivin määräysten kanssa, vaikka viranomaisten toiminta täyttäisi kansallisen lainsäädännön vaatimukset. 6 Euroopan unionin luontodirektiivin 12 artiklan mukaan pelkkä lainsäädännön saattaminen vastaamaan direktiivejä ja hallinnollisten lupakäytäntöjen harmonisointi vastaamaan Euroopan unionin luontodirektiiviä ei ole riittävä toimenpide, vaan direktiivin toteuttaminen edellyttää viranomaisilta riittävän valvonta- ja seurantajärjestelmän luomista. 7 Suurinta huomiota metsästyksen osalta on saanut susien metsästys, olipa kysymyksessä sitten susien laillinen tai laiton pyytäminen. Susien aiheuttamien tilanteiden käsittely ja toimenpiteet, niin virallisissa kuin epävirallisissa yhteyksissä, saavat aikaan varsin tunnepitoisia reaktioita. 8 Yksi osa luontodirektiivin toteuttamista Suomessa lainsäädännön harmonisoinnin lisäksi, on metsästyksen valvontaa suorittavien viranomaisten ja riistanhoitoyhdistysten vapaaehtoisten valvojien toiminta, jolla pyritään ennalta estämään ja paljastamaan metsästykseen liittyviä rikoksia. Tehokkaan valvonnan ja rikosten paljastamisen lisäksi vaaditaan esitutkintaviranomaisilta metsästysrikoksiin liittyvää erityisosaamista laadukkaan esitutkinnan toteuttamiseksi. 5 HE 221/2010 vp s. 9 6 EYTI: Euroopan yhteisöjen komissio v Suomi, asia C-342/05, kohta 22 7 ETYI: Euroopan yhteisöjen komissio v Luxemburg, asia C-508/04 kohdat ks. Luonto-Liitto: Luonto liitto kanteli suden kannanhoidollisesta metsästyksestä Euroopan komissioon, Pohja-Mykrä Kurki 2013, Rannikko 2012, Pennanen, 2008, s

12 3 Työskentelen Oulun poliisilaitoksella Oulun johtokeskuksessa PolA (1080/2013) 4.n mukaisena yleisjohtajana. Varsinaisen yleisjohtajan tehtävän ohella toimenkuvaani kuuluu sivutehtäviä ja yhtenä niistä on toimia poliisilaitoksen erä- ja eläinsuojeluasioiden yhteyshenkilönä, asiaintuntijana ja valvonnan koordinaattorina. Olen poliisilaitoksen edustajana eräasioihin liittyvissä työryhmissä, koordinoin valvontatapahtumia ja valmistelen aiheeseen liittyviä poliisilaitoksen lausuntoja. Tärkeänä osana tehtävää on verkostoituminen ja yhteistyö viranomaisten sekä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Tehtävääni ei ole hallinnon järjestämää erillistä koulutusta. Olen perehtynyt aiheeseen henkilökohtaisen harrastuksen, aikaisempien työtehtävien, eri viranomaisista koostuvien työryhmien työskentelyn kautta ja osallistumalla metsästysrikosten torjuntaa kehittäviin seminaareihin. Metsästysrikosten esitutkinnan laatua on pyritty parantamaan valvonta-, esitutkinta- ja syyttäjäviranomaisten yhteistoimintaseminaareissa. Kuulun poliisihallituksen asettamaan erävalvonnan ja eläinsuojeluasioiden asiantuntijatyöryhmään ja vakavien metsästysrikosten torjuntaan keskittyvää työryhmään, johon kuuluu poliisin lisäksi rajavartiolaitoksen ja metsähallituksen edustajia. Ensimmäisen metsästyskorttini lunastin vuonna 1982, jonka jälkeen harrastus on jatkunut aktiivisena. Kokemusta metsästyksen valvonnasta ja metsästykseen liittyvien rikosten esitutkinnasta on kertynyt yli 28 vuoden ajalta. Taustastani johtuen olen päätynyt tarkastelemaan aihetta etupäässä esitutkinta- ja valvontaviranomaisen näkökulmasta. 1.2 Tutkimuksen rakenne ja menetelmät Tutkimus kuuluu rikosoikeuden piiriin. Se jakaantuu lainopillisen osaan ja laadulliseen empiirisen osaan. Jorma Kanasen mukaan tieteellisessä tutkimuksessa tarvitaan lähes aina teorioita, jotka selvittävät ilmiöitä tai menetelmiä. Siitä syystä opinnäytetyössä on aina teoriaosuus, jota kutsutaan teoreettiseksi viitekehykseksi. Empiria tarkoittaa puolestaan käytäntöä, eli reaalimaailmaa, jossa ilmiöt tapahtuvat. 9 Lainopillinen aiheeseen liittyvän aineiston tarkastelu on tarpeellista tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen ymmärtämiseksi 9 Kananen 2008, s. 11

13 4 ja tutkimuksen näkökulman rajaamiseksi 10. Se myös ohjaa tutkijaa ja tutkimuksen lukijaa ymmärtämään paremmin empiirisen aineiston tuottamaa tietoa Tutkimuskysymykset Tutkimusaiheen käsittelyn selkeyttämiseksi se on kiteytetty tutkimusongelmaksi, joka puolestaan on purettu tutkimuskysymyksiksi. 12 Pro gradu-tutkimuksessani on neljä tutkimuskysymystä: 1. Mitä tekotapoja sisältyy metsästysrikoksen, törkeään metsästysrikoksen, laittoman saaliin kätkemiseen ja törkeän laittoman saaliin kätkemisen tunnusmerkistöihin ja mitä erityispiirteitä kyseisten rikosten syyksiluettavuuteen sisältyy? 2. Mitä pakkokeinoja on käytettävissä metsästysrikoksen, törkeän metsästysrikoksen, laittoman saaliin kätkemisen ja törkeän laittoman saaliin kätkemisen esitutkinnassa? 3. Mitä tekotapoja metsästysrikoksen, törkeän metsästysrikoksen, laittoman saaliin kätkemisen ja törkeän laittoman saaliin kätkemisen osalta on tullut esitutkintaviranomaisten tietoon? 4. Mitä pakkokeinoja on käytetty metsästysrikoksen, törkeiden metsästysrikosten, laittoman saaliin kätkemisen ja törkeän laittoman saaliin kätkemisen esitutkinnassa ja mitä pakkokeinoja on jäänyt käyttämättä? Ensimmäiseen ja toiseen tutkimuskysymykseen etsin vastausta lainopillisin keinoin. Kolmanteen ja neljänteen tutkimuskysymykseen vastausta etsitään empiirisestä aineistosta. Metsästysrikosten tekotapojen ja esitutkinnassa käytettyjen ja käyttämättä jääneiden pakkokeinojen osalta tutkimus on laadullinen. 10 Alasuutari 2011, s Syrjälä ym. 1995, s Kananen 2008, s.51

14 5 1.3 Tutkimuksen aineisto, sen käytettävyyden rajoitukset ja aiheen rajaus Tutkimuksen empiirisen osan aineisto on hankittu teknisen käyttöliittymän avulla poliisiasiain tietojärjestelmästä (Patja), jonka tutkimuskäyttöä varten Poliisihallitus on myöntänyt minulle tutkimusluvan. Luvan perusteella saadut tiedot ovat salassa pidettäviä ja niitä voi käyttää vain tämän kyseisen tutkimuksen tekemiseen. Tutkinnanjohtajan päätöksellä salatuista ilmoitustiedoista on mahdollista saada tietoa vain tutkinnanjohtajan luvalla. Tutkimusluvan saajaa sitoo vaitiolovelvollisuus. Lupaehtojen mukaan tutkimuksen tekijä ei saa paljastaa ulkopuolisille salassa pidettävää sisältöä tai tietoa, joka asiakirjaan merkittynä olisi salassa pidettävä, eikä muutakaan tietoonsa saamaansa seikkaa, josta lailla on säädetty vaitiolovelvollisuus. Tutkimuksen tekijä ei saa käyttää salassa pidettäviä tietoja omaksi taikka toisen hyödyksi tai toisen vahingoksi. Vaitiolovelvollisuus ja hyväksikäyttökielto ovat voimassa myös tutkimuksen päätyttyä. Tutkimusaineistoon valitut tapaukset on kirjattu tutkimukseen siten, että yksittäistä rikostapahtumaa koskevia tiedoista yksittäinen henkilö ei ole välittömästi tai välillisesti tunnistettavissa tutkimuksessa julkaistavien tietojen kautta. Ainoastaan tutkielman tekijällä ja tutkielman ohjaajalla on oikeus käsitellä luvan perusteella saatuja tietoja. Patja-järjestelmään tehtävät kyselytoiminnot on suoritettu RikiTrip-ohjelman avulla, jota käyttäen on suoritettu tutkittavien tapausten esivalinta. Valittujen tapausten osalta poliisiasiain tietojärjestelmään tehdyistä kirjauksista on selvitetty yksityiskohtaiset esitutkitaan liittyvät tiedot ja käytetyt pakkokeinot. Salaisten pakkokeinojen käyttöä ei ilmene suoraan Patja-järjestelmän pakkokeinokirjauksista, vaan niitä varten on erillinen järjestelmä (Salpa), jota en voi käyttää tutkimuslupani puitteissa. Salaisten pakkokeinojen käyttö ilmenee rikosilmoitusten merkintäosasta, johon pakkokeinojen käytöstä tehdään merkintä. Tutkittavien rikosten tapahtuma-ajat ovat väliseltä ajalta. Ajallinen rajaus johtuu nykyisten esitutkintalain (ETL, 805/201) ja pakkokeinolain (PKL, 806/2011) voimassaoloajasta. Tarkasteltavana on vain tapauksia, joiden esitutkinnassa on varmuudella sovellettu voimassa olevia esitutkinta- ja pakkokeinolakeja. En tarkastele tapauksia jotka ovat tapahtuneet aikaisemman esitutkinta- (449/1987) ja pakkokeinolain (450/1987) voimassaolon aikana, sillä joutuisin laajentamaan tutkimuksen teoreettista viitekehystä koskemaan myös aikaisempia kyseisiä lakeja. Tutkittavan aineiston ja aiheen riittävä rajaami-

15 6 nen on tarpeen tutkimuksen pitämiseksi hallittavissa mitoissa 13. Tehtävänanto sinänsä määrittelee aiheen rajaamista ja aihevalintaan liittyvät perusratkaisut ohjaavat muita valintoja joiden kehyksien sisällä tehdään yksityiskohtaisemmat rajaukset 14. Pyrkimyksenä on tehdä tutkimusta, joka tuottaisi voimassa olevaan lainsäädäntöön nojautuen edes hetken aikaa kestävää uutta ja ajankohtaista tietoa 15. Lainsäädännön jatkuva muutos huolehtii siitä, että etenkin lainopillisessa osassa tehdyt havainnot saattavat vanheta nopeasti. Kvalitatiivista aineistoa tulee olla sellainen määrä, että uudet tapaukset eivät enää tuota tutkimusongelman kannalta uutta tietoa ja aineisto alkaa toistaan itseään. Tällöin puhutaan tutkimusaineiston kyllääntymisestä eli saturaatiosta. Vastauksia tarvitaan sen verran kuin aiheen kannalta on välttämätöntä. Aineiston riittävä määrä määritellään tapauskohtaisesti käsiteltävän aineiston mukaan. 16 Törkeitä metsästysrikoksia ja törkeitä laittoman saaliin kätkemisiä ei ole tullut tutkimusotannan ajalta riittävää määrää esitutkintaviranomaisten tietoon, jotta tutkimusaineiston kyllääntyminen saavutettaisiin. Sen vuoksi tutkimusaineistoon on otettu 30 perusmuotoista metsästysrikosta joiden esitutkinta on päättynyt ja joiden esitutkinnassa pakkokeinojen käytölle olisi ollut edellytyksiä. 1.4 Aikaisempi tutkimus ja oikeustieteellinen kirjallisuus Oikeuskirjallisuudessa metsästysrikoksia on käsitelty varsin vähän. Matti Hepolan kirja "Metsästysrikokset" on vuodelta 1991, jonka jälkeen metsästykseen liittyvä lainsäädäntö on merkittävästi muuttunut 17. Nykyinen voimassa oleva metsästyslaki tuli voiman ja sen jälkeen metsästyslakia on muutettu 25 kertaa. Hepolan teoksen luku "Metsästysrikokset rikosoikeuden yleisten oppien kannalta" sisältää edelleen nykyiseen oikeuskäytäntöön soveltuvaa pohdintaa 18. Lapin yliopisto on julkaissut Mika Pennasen teoksen "Metsästys EU-Suomessa" jossa metsästystä käsitellään peruskäsitteiden lisäksi myös Suomea velvoittavien kansainvälisten sopimusten valossa 19. Rikosoikeuden perusteoksissa "Rikos- 13 Tuomi Sarajärvi 2002 s Hirsjärvi Remes Sajavaara 2008, s Järvinen P. Järvinen A. 2004, s.3 16 Eskola Suoranta 2000, s Hepola Hepola 1991 s , 19 Pennanen 2008

16 7 oikeus" 20 ja "Keskeiset rikokset" 21 on käsitelty myös metsästysrikoksia, mutta muutoin asiaan liittyvää oikeustieteellistä kirjallisuutta on saatavilla varsin niukasti. Luonnonvararikoksiin erikoistunut syyttäjä Leila Suvantola on julkaissut artikkelin "Metsästysrikokset syyteharkinnassa vuosina Tuorein oikeustieteellinen tutkimus on Outi Ratamäen Pro gradu - tutkielma keväältä 2016 jonka aiheena on "Metsästysrikosten ja eläinsuojelurikosten konkurrenssi - erityistarkastelussa suurpetojen salametsästys Suomessa vuosina " 23. Suurpetojen salametsästyksestä on tehty tutkimuksia, jotka selvittävät metsästysrikollisuutta lähinnä ilmiönä ja keskittyvät rikoksentekijän motiiviin. Mari Pohja-Mykrä ja Sami Kurki ovat tehneet Helsingin yliopiston Ruralia -instituutissa tutkimuksen "Suurpetopolitiikka kriisissä - salakaadot ja yhteisön tuki" 24. Tutkimuksessa selvitetään erityisesti suurpetoihin kohdistuvien metsästysrikosten syitä ja paikallisen yhteisön tukea toiminnalle. Samasta aiheesta Pertti Rannikko on tehnyt autoetnografisen tutkimuksen jonka nimi on "Susien suojelun tragedia" Lappi-Seppälä ym 2013, s Tolvanen 2014, s Suvantola, Ratamäki Pohja-Mykrä Kurki Rannikko 2012

17 8 1.5 Saatavilla olevasta oikeuskäytännöstä Taulukko 1: Metsästysrikokset Suomessa Poliisihallituksen mukaan Törkeät metsästysrikokset Määrä (tammi-syyskuu) 12 Metsästysrikokset (tammi-syyskuu) 66 Poliisihallituksen tilaston mukaan törkeitä metsästysrikoksia tulee vuositasolla esitutkintaviranomaisten (ETL 1:2 ) tietoon varsin vähän. Tuomioistuimissa käsitellään vuosittain vain muutamia tapauksia. Hovioikeuden ratkaisuita on saatavilla yksi (Vaasan HO: 2015:14) ja korkeimpaan oikeuteen on edennyt vain yksi tapaus josta syyttäjä on vaatinut rangaistusta törkeästä metsästysrikoksesta. Korkein oikeus antoi tapauksessa tuomion perusmuotoisesta metsästysrikoksesta (KKO:2016:95). Voimassa oleva lainsäädäntö on vielä varsin tuoretta ja tapauksia on vuositasolla vähän, joten oikeuskäytäntöäkin on muodostunut niukasti.

18 9 2. METSÄSTYSRIKOKSISTA 2.1 Yleistä Metsästys on muuttunut vuosien saatossa ihmisten elinehdosta etupäässä harrastustoiminnaksi. Suomessa metsästys on tavallisten kansalaisten ulottuvilla oleva harrastus. Tämä poikkeaa muusta eurooppalaisesta metsästyskulttuurista, sillä muualla Euroopassa metsästys on varsin yleisesti harvojen etuoikeutettujen henkilöiden harrastus. 26 Metsästyksen käsite on määritelty metsästyslain 2 :pykälässä. Sen mukaan metsästyksellä tarkoitetaan luonnonvaraisena olevan riistaeläimen pyydystämistä ja tappamista, sekä saaliin ottamista metsästäjän haltuun. Metsästystä on myös pyyntitarkoituksessa tapahtuva riistaeläimen houkutteleminen, etsiminen, kiertäminen, väijyminen, hätyyttäminen tai jäljittäminen, koiran tai muun pyyntiin harjoitetun eläimen käyttäminen riistaeläimen etsimiseen, ajamiseen tai jäljittämiseen, sekä pyyntivälineen pitäminen pyyntipaikalla viritettynä pyyntikuntoon. Metsästyksen harjoittamisen yleiset vaatimukset on kirjattu metsästyslain 20 :n. Sen mukaan metsästystä on harjoitettava kestävän käytön periaatteiden mukaisesti ja siten, että riistaeläinkannat eivät vaarannu, luontoa ei tarpeettomasti vahingoiteta, riistakantaa ei vaaranneta eikä eläimille tuoteta tarpeetonta kärsimystä. Riistaeläinkantojen tuoton jatkuvuus on pyrittävä turvaamaan tarkoituksenmukaisella riistanhoidolla, eikä metsästys saa aiheuttaa vaaraa tai vahinkoa ihmiselle tai toisen omaisuudelle. Perinteisten oikeushyvien lisäksi rikosoikeudellisen suojan kohteena on uusina oikeushyvinä esimerkiksi ympäristöön liittyvät oikeushyvät 27. Edellä mainitusta lainkohdasta ja luonnonvararikoksia koskevasta rikoslain 48a luvusta on pääteltävissä, että metsästysrikosten osalta suojeltavat oikeushyvät ja intressit on jaettu kolmeen osaan 28 : 26 Suomen riistakeskus 2016, s Tapani 2016, s Tolvanen 2014, s

19 10 1. Ensimmäisenä intressinä on suojella luonnonvarojen säilymiseksi säädettyä normistoa rangaistusuhkia ja rangaistuksia käyttämällä. 2. Toisena intressinä on ihmisten turvallisuus, jota pyritään edistämään kieltämällä vaaraa aiheuttavat pyyntitavat ja menetelmät. 3. Kolmantena intressinä on suojata metsästysoikeuden haltijan varallisuusoikeuksia. 29 Monet vanhat pyyntitavat ovat kiellettyjä, koska ne ovat saaliille tuskallisia. Julmien pyyntitapojen kriminalisoinnin taustalla on osoittaa ihmisille, että eläville olennoille tarpeettomien kärsimysten aiheuttaminen on eettisesti moitittavaa. 30 Metsästysrikoksia koskevat lähinnä kaksi ensimmäistä oikeushyvää. Metsästysoikeuden haltijan varallisuusoikeuksia turvataan rikoslain 28:10 :n luvatonta pyyntiä koskevalla säännöksellä. Metsästyslakia sovelletaan metsästyslain 2 :n mukaisesti luonnonvaraisen riistaeläimen pyydystämiseen ja tappamiseen, eli laki koskee vain riistaeläimeksi luokiteltuja eläimiä. Riistaeläimet ja rauhoittamattomat eläimet on lueteltu metsästyslain 5 :ä. Riistaeläinten rauhoitusajat on kirjattu metsästysasetuksen (MetsästysA, 666/1993) 24 :n. Metsästyslaissa ei säädetä rauhoitetuista eläimistä, koska ne on kirjattu luonnonsuojelulakiin (LL, 1096/1996) 31. Luonnonsuojelulain nojalla rauhoitetun eläimen pyydystäminen tai tappaminen täyttää luonnonsuojelurikoksen (RL 48:5) tunnusmerkistön 32. Tekotapa voi olla molemmissa rikoksissa samankaltainen, mutta kohteena oleva eläin ratkaisee minkä rikoksen tunnusmerkistön teko täyttää. Tämä tulee kysymykseen esimerkiksi luvallisen metsästyksen yhteydessä, jos eläinlajin tunnistamisessa tapahtuneen erehdyksen vuoksi tapetaan rauhoitettu eläin. 29 Tolvanen 2014, s Tolvanen 2014, s Pennanen 2008, s Tolvanen 2014, s. 1003

20 Metsästysrikos RL 48a:1 Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta oikeudettomasti 1) metsästää käyttäen metsästyslaissa kiellettyä pyyntivälinettä tai pyyntimenetelmää taikka vastoin metsästyslaissa säädettyä moottorikäyttöisen kulkuneuvon käytön rajoitusta, 2) metsästää vastoin metsästyslain tai sen nojalla annettua riistaeläimen rauhoitusta tai metsästyskieltoa tai -rajoitusta tai kiintiötä koskevaa säännöstä tai määräystä taikka ilman pyyntilupaa, hirvieläimen pyyntilupaa tai poikkeuslupaa tai 3) aiheuttaa metsästäessään vaaraa tai vahinkoa ihmiselle tai toisen omaisuudelle taikka rikkoo yleisen turvallisuuden vuoksi annettua metsästystä koskevaa kieltoa tai rajoitusta, on tuomittava metsästysrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Metsästysrikoksen tunnusmerkistössä on kolme tekotapatunnusmerkkiä, joiden täyttyminen edellyttää teon oikeudettomuutta 33. Jotta lainkohta tulee sovellettavaksi, kysymyksessä tulee olla toiminta, joka katsotaan metsästyslain 2 :n mukaan metsästykseksi 34. Metsästysrikoksen tunnusmerkistön ensimmäisen tunnusmerkistön täyttävät oikeudenvastaiset teot on kirjattu metsästyslain 4. lukuun. Metsästyslain 32 :n mukaa riistaeläintä ei pyyntitarkoituksessa saa hätyyttää tai jäljittää ilma-aluksella taikka maalla kulkevalla moottorikäyttöisellä ajoneuvolla eikä aluksella tai veneellä moottorin käydessä. Riistaeläintä ei saa ampua ilma-aluksesta taikka maalla kulkevasta moottorikäyttöisestä ajoneuvosta eikä näiden suojasta tai välittömästi pysäyttämisen jälkeen sataa metriä lähempänä näitä eikä myöskään aluksesta tai veneestä moottorin käydessä. Poikkeuksena on haavoittuneen riistaeläimen lopettaminen merialueella aluksesta tai veneestä moottorin käydessä. Riistaeläimen kannalta moottorikulkuneuvolla tapahtuva nopea liikkuminen on katsottu kohtuuttomaksi ja suomalaiseen metsästysperinteeseen kuulumattomaksi. Etenkin metsäteillä on moottoriajoneuvolla helppo päästä riistaeläimen lähelle, joten moottoriajoneuvon käytölle asetettiin rajoituksia, ettei metsästystapahtuma muodostuisi liian helpoksi Tolvanen 2014, s HE 203/2001 vp, s HE 300/1992 vp, s. 17

21 12 Hallituksen esitys kyseisestä lainkohdasta ei suoraan viittaa mitä oikeushyvää tai intressiä lainkohdalla on tarkoitus suojata, mutta siitä voidaan johtaa tahto suojella riistakantoja liialliselta pyynniltä. Lainkohdassa on mukana myös turvallisuusintressi, ettei metsästys tapahtuisi esimerkiksi tiealueella jolla voi olla myös muita liikkujia. Metsästyslain 33 :ssä on lueteltu metsästyksessä yleisesti kielletyt pyyntivälineet ja pyyntimenetelmät. Kiellettyjä pyyntivälineitä ja menetelmiä ovat: 1) räjähteet; 2) myrkyt ja myrkytetyt tai tainnuttavaa ainetta sisältävät syötit; 3) tainnuttavat ja tappavat elektroniset laitteet ja sähkölaitteet; 4) yöammuntaa varten tarkoitetut tähtäyslaitteet, jotka elektronisesti suurentavat tai muuttavat kuvaa; 5) keinotekoiset valonlähteet ja kohteita valaisevat laitteet sekä peilit ja muut häikäisevät laitteet; 6) linnunliimat, lintuverkot ja koukut; 7) toimintatavaltaan automaattiset aseet sekä sellaiset itselataavat aseet, joiden lippaaseen mahtuu enemmän kuin kolme patruunaa; 8) kaasun tai savun avulla pyydystäminen tai tappaminen; 9) elävien eläinten käyttö houkuttimena; 10) haudat ja ansat, joihin on sijoitettu ampuma-ase tai keihäs tai muu näihin verrattava väline, sekä muut vastaavanlaiset pyyntilaitteet, jotka ovat ihmisille tai kotieläimille vaarallisia; 11) raudat, jotka eivät tapa heti; 12) varsijousi tai sitä vastaava jousiase; 13) keihäs, vipukeihäs, harppuuna tai muu niitä vastaava ase; 14) puhallusputki; 15) ääntä synnyttävä koneellinen laite. Edellä mainitun lisäksi lainkohdassa on kiellettyä lyijyhaulien käyttö vesilintujen metsästyksessä ja valikoimattomien verkkojen käyttö riistanisäkkäiden metsästyksessä. Karhun poikkeusluvalla tapahtuvassa metsästyksessä ei saa käyttää haaskaa eikä ihmisen perustamaa ravintoon tai hajuun perustuvaa karhun houkutinta. Karhua ei saa nurmipeltoa lukuun ottamatta ampua pellolta jolta satoa ei ole korjattu eikä karhua ei saa ajaa eikä ampua pesästä. Metsästyslain 33 :ä on haluttu rajoittaa teknisten apuvälineiden käyttöä metsästyksessä apuna. 36 Lainkohdan suojattavina oikeushyvinä tai intresseinä ovat havaittavissa riistaeläinten suojaaminen liialliselta pyynniltä sekä julmilta ja kivuliailta pyyntimenetelmiltä. Turvallisuusintressiä edustaa kielto käyttää passiivisia ihmisille ja kotieläimille vaara aiheuttavia pyyntivälineitä. 36 Pennanen 2008, s 59

22 13 Metsästyslain 34 :n mukaan tarkemmat pyyntivälineitä ja pyyntimenetelmiä koskevat säännökset säädetään valtioneuvoston asetuksella. Metsästysasetus (666/1992) määrittelee sallitut pyyntivälineet ja menetelmät yksityiskohtaisesti. Asetuksella säätäminen mahdollistaa nopean reagoinnin jos metsästystapojen ja tekniikan kehittyminen sitä edellyttää. 37 Metsästysrikoksen tunnusmerkistön toisen tunnusmerkistön oikeudenvastaiset teot täyttyvät metsästettäessä vastoin metsästyslain tai sen nojalla annettua riistaeläimen rauhoitusta tai metsästyskieltoa tai -rajoitusta tai kiintiötä koskevaa säännöstä tai määräystä taikka ilman pyyntilupaa, hirvieläimen pyyntilupaa tai poikkeuslupaa. Riistaeläinten rauhoituksesta säädetään metsästyslain 5. luvussa. Metsästyslain 34 :n mukaan jos riistaeläimen kannan säilymisen tai riistaeläinlajin häiritsemättömän lisääntymisen turvaaminen sitä edellyttää, riistaeläinlaji on rauhoitettava määräajaksi tai toistaiseksi. Rauhoitusaikana riistaeläintä ei saa metsästää tai vahingoittaa eikä soidinta, pesintää tai poikasia saa häiritä. Rauhoitettavista riistaeläinlajeista ja niiden rauhoitusajoista säädetään valtioneuvoston asetuksella. Metsästysasetuksen 24 :ä on lueteltu riistaeläinten yleiset rauhoitusajat. Huomattavaa on, että metsästyslain 25 :n mukaan myös rauhoittamattomat eläimet ovat rauhoitettuja lisääntymisaikana. Riistaeläinten metsästystä rajoitetaan kielloilla, rajoituksilla, kiintiöillä ja lupajärjestelmillä 38. Metsästyslain 38 : mukaan riistaeläimen kannan vaaratuessa sen esiintymisalueella tai osalla esiintymisaluetta, voidaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella kyseisen riistaeläinlajin metsästys kieltää tai rajoittaa sitä. Rangaistavaa on myös riistahoitoyhdistyksen metsästyslain 38 :n 1 momentin nojalla antamien alueellisten metsästyskieltojen tai -rajoitusten ja metsästystä rajoittavan kiintiön rikkominen 39. Metsästyslain 37 :n 3. momentin mukaan susi, karhu, saukko, ahma, ilves ja kirjohylje ovat aina rauhoitettuja. Metsästyslain 26.n mukaan kuusipeuran, saksanhirven, japaninpeuran, hirven, valkohäntäpeuran ja metsäpeuran metsästykseen on oltava Suomen riistakeskuksen myöntämä pyyntilupa. Nähdäkseni myös tässä lainkohdassa suojattavana intressinä on riistakantojen varjeleminen liialliselta pyynniltä rangaistusuhkaa käyttäen. 37 HE 300:1992, s Tolvanen 2014, s HE 203/2001 vp, s. 24

23 14 Metsästysrikoksen kolmannen tunnusmerkistön täyttävät tekotavat on kirjattu metsästyslain kolmanteen lukuun. Metsästyslain 20 :ssä on säädetty metsästyksen yleisistä vaatimuksista ja kolmannessa momentissa edellytetään, ettei metsästys saa aiheuttaa vaaraa tai vahinkoa ihmiselle tai toisen omaisuudelle 40. Metsästyslain 25 asettaa rajoituksia alueille jossa metsästystä harjoitetaan. Ilman rakennuksen omistajan tai haltijan nimenomaista lupaa eläintä ei saa ampua 150 metriä lähempänä sellaista rakennusta jossa asutaan. Ilman alueen omistajan tai haltijan nimenomaista lupaa riistaeläintä ei saa etsiä pihasta tai puutarhasta. Viljelyksillä ei saa kulkea metsästystarkoituksessa ennen kuin sato on korjattu tai koottu. Riistaeläintä ei saa ampua rautatien tai yleisen tien yli eikä riistaeläimen tai ampujan ollessa tällaisella tiellä. Metsäkanalintua ei saa ampua myöskään sen tai ampujan ollessa yksityisellä tiellä. Metsästyslain 23 :n perusteella aluehallintovirasto turvallisuusperusteella voi rajoittaa metsästystä alueella määräajaksi. Aluehallintovirasto on esimerkiksi kieltänyt turvallisuusperusteisesti metsästyksen sellaisilla alueilla, joilla on merkittävästi matkailua ja retkeilyä, mutta alueella on myös kuntalaisilla metsästyslain 8 :n mukainen oikeus metsästää valtion mailla 41. Lainkohdassa painottuu turvallisuusperusteinen intressi. Vaara aiheuttamisen rangaistusvastuun edellytyksenä on konkreettinen vaaran aiheutuminen, mikä on Suomessa voimassa olevassa rikosoikeudessa harvinaista 42. Kielto metsästää metsäkanalintuja tieltä suojaa myös riistakantoja liialliselta pyynniltä HE 203/2001 vp, s Pohjois-Suomen aluehallintovirasto: Metsästyskieltoa Rukan, Juuman, Taivalvaaran ja Syötteen alueilla jatketaan, Tiedotteita 2016, päivitetty [ 42 Tapani Tolvanen 2013, s HE 300:1992, s. 15

24 15 Metsästysrikoksen rangaistavuuden edellytyksenä on, että teko on tehty joko tahallisesti tai teko osoittaa törkeää huolimattomuutta. Tahallisuus tarkoittaa, että tekijä on tarkoituksella aiheuttanut seurauksen tai pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai todennäköisenä. Huolimattomuus tarkoittaa tekijän noudatettavaksi tarkoitetun huolellisuusvelvoitteen rikkomista 44. Metsästyksen määritelmä on tehty niin laajaksi, ettei yritystä ole katsottu tarpeelliseksi säätää rangaistavaksi 45. Teko katsotaan täyttyneeksi teoksi vaikka sen tuloksena ei olisi saatu eläintä saaliiksi 46. Hepolan mukaan metsästysrikoksissa syyksiluettavuus aiheuttaa ongelmia, sillä tahallisuuden ja tuottamuksen määritelmät ovat historiallisista syistä johtuen muodostettu seurausrikoksia silmälläpitäen. Metsästysrikokset ovat toimintarikoksia, joissa seuraus ei välttämättä kuulu tunnusmerkistöön. Metsästysrikosten osalta yleiset periaatteet oikeus- ja tosiasiaerehdysten vaikutuksista teon rangaistavuuteen eivät täysin päde. Metsästysrikoksia ei helposti katsota tuottamuksellisiksi vaikka tosiasiaerehdys olisi olemassa. Teot katsotaan helpommin tahallisiksi tai törkeällä tuottamuksella tehdyiksi, sillä metsästyslakiin on kirjattu varsin korkea selonottovelvollisuus. Erehdykset voidaan välttää ottamalla selvää ajantasaisesta lainsäädännöstä ja kyseiseen alaan liittyvistä tosiasiaseikoista. 47 Erehdys voidaan myös välttää jättämällä epävarmassa tilanteessa riistalaukaus ampumatta. Metsästys on tiukasti lainsäädännöllä ohjattua toimintaa. Metsästyslaissa on 72 voimassa olevaa pykälää jotka säätelevät metsästystapahtumia. Metsästysasetuksessa on 44 voimassa olevaa pykälää jotka säätelevät metsästystapahtumia. Lain riistanhoitomaksusta ja pyyntilupamaksusta (616/1993) 2 :n mukaan ennen riistanhoitomaksun suorittamista on osoitettava metsästyksen ja riistanhoidon sekä metsästystä koskevien säännösten ja määräysten tuntemus suorittamalla metsästäjätutkinto Suomen riistakeskuksen nimittämälle metsästäjätutkinnon vastaanottajalle 48. Selonottovelvollisuuden velvoittamana metsästäjän tulee pysyä tietoisena metsästystä koskevan lainsäädännön muutoksista ja kehittymisestä. Hepolan mukaan voidaan puhua jopa legaalista selonottovelvollisuudesta Lappi-Seppälä ym. 2013, s HE 203:2001, s Tolvanen 2014, s Hepola 1991, s Suomen Riistakeskus 2016, s Hepola 1991, s. 56

25 16 Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen mukaan metsästykseen on vakiintuneesti katsottu kuuluvan korostunut huolellisuusvelvollisuus (KKO:2016:95). Metsästäjän tulee varmistua ennen riistalaukausta, ettei metsästyksen kohteeksi joudu rauhoitettu eläin ja laukauksen ampuminen on turvallista. Esimerkkinä korostuneesta huolellisuusvelvollisuudesta on Kouvolan hovioikeuden päätös, jonka mukaan huolellisuusvelvoite edellyttää nopeassa tilanteessa ampumisesta pidättäytymistä, jos metsästäjä ei voi varmistua kohteestaan (KouHO:2005:8). Metsästysrikoksen rangaistuksena on sakko tai maksimissaan kaksi vuotta vankeutta. Rikoslain 48a 6 :n mukaan lisäksi henkilö voidaan tuomita syyttäjän vaatimuksesta metsästyskieltoon vähintään yhdeksi ja enintään viideksi vuodeksi. Metsästysrikoksen syyteoikeus vanhentuu RL 8:1 :n mukaan viidessä vuodessa. Metsästyskiellon määrääminen on tuomioistuimen harkinnassa ja kysymyksessä on muu rikosoikeudellinen seuraamus joka on turvaamistoimenpiteen luontoinen. Edellytyksenä on, että henkilö on osoittanut ilmeistä piittaamattomuutta metsästystä koskevia säännöksiä kohtaan. Kiellon määräämättä jättäminen tulee kysymykseen vain poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi 50. Metsästyskielto voidaan määrätä myös rikoksentekijälle joka on jätetty rangaistukseen tuomitsematta. Metsästyskieltoon määrätyn on luovutettava metsästyskorttinsa riistanhoitoyhdistykselle. Metsästyskiellon aikana hän ei saa metsästää eikä toimia metsästyksenjohtajana. Metsästyskiellon rikkomisesta rangaistaan metsästyslain 74 :n mukaan metsästysrikkomuksesta 51. Kielto on voimassa vaikka muutoksenhaku olisi vireillä asian lainvoimaiseen ratkaisuun saakka 52. Metsästysrikos ei ole konkurrenssissa eläinsuojelurikoksen (RL 17:14) kanssa jos eläimelle on aiheutettu metsästystapahtuman yhteydessä tarpeetonta tuskaa ja kärsimystä tai eläintä on kohdeltu muutoin julmalla tavalla, joka täyttää eläinsuojelurikoksen tunnusmerkistön. Konkurrenssissa voivat olla esimerkiksi vaaran aiheuttaminen (RL 21:13), luvaton pyynti (RL 28:10) tai vammantuottamus (RL 21:10) 53. Metsästyslain 33 :ä kielletyissä pyyntimenetelmissä mainittujen tiettyjen tekovälineiden pelkkä hallussapito tai lupaehtojen vastainen käyttö saattaa täyttää myös jonkin muun rikoksen tunnusmerkistön, joka ei ole konkurrenssissa metsästysrikoksen kanssa. Räjähteiden käyttö metsästyksessä voi täyttää räjähde- 50 Frände 2012, s Lappi-Seppälä ym. 2013, s Boucht Frände 2008, s Tolvanen 2014, s. 1008

26 17 rikoksen (RL 44:11) tunnusmerkistön jos räjähteet ovat luvattomasti henkilön hallussa tai jos luvallisesti hankittuja räjähteitä käytetään niiden luvassa määrättyjen käyttöehtojen vastaisesti. Lähtökohtaisesti räjähdysaineiden käyttäminen metsästysrikoksen tekemiseen täyttää myös räjähderikoksen tunnusmerkistön, koska räjähteistä käytetään niiden alkuperäisen luvallisen tarkoituksen vastaisesti. Ampuma-aserikos (RL 41:1) tulee kysymykseen jos metsästyksessä käytetään ampuma-asetta, jolle ei ole ampuma-aselain (Ampuma-aseL 1/1998) 52 :n mukaista hallussapitolupaa tai jos asetta on muutettu esimerkiksi lyhentämällä sitä kätkemisen ja kuljettamisen helpottamiseksi. Metsästyslain 33 :n 7. kohdassa mainitulle automaattiaseelle (Ampuma-aseL mukaisesti sarjatuliase) on ampuma-aselain 44.n mukaan mahdollista saada hallussapitolupa näytös- tai keräilytarkoituksessa sekä erityisestä syystä työhön jossa se on välttämätön. Jos metsästysrikoksen tekovälineenä käytetään luvatonta automaattiasetta (sarjatuliase), se katsotaan ampuma-aselain 9 :n mukaan 2. kohdan mukaan erityisen vaaralliseksi ampuma-aseeksi, jolloin kysymykseen voi tulla (RL 41:2) törkeä ampuma-aserikos Törkeä metsästysrikos RL 48a:1a Jos metsästysrikoksessa 1) rikos tehdään erityisen raa alla tai julmalla tavalla, 2) rikoksen kohteena on suuri määrä riistaeläimiä, 3) tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä, 4) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti tai 5) tapetaan ahma, ilves, karhu, metsäpeura, saukko tai susi taikka vahingoitetaan sitä ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä metsästysrikoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. 54 HE 183/1997 s. 131

27 18 Säännöksen taustalla oli huoli siitä, että laiton metsästys vaarantaa metsästyksen riistanhoidollisia tavoitteita ja kohdistuessaan uhanalaiseen, harvinaiseen tai erityisen arvokkaaseen riistaeläinlajiin, se voi vakavasti vaarantaa kyseisen eläinlajin kannan ja olemassaolon Suomessa. Laittomat pyyntitavat tai -menetelmät saattavat aiheuttaa eläimille tarpeettoman suuria kärsimyksiä. Aikaisempaa törkeämpien metsästysrikosten ennalta estäminen ja huomioiminen lainsäädännöllisin keinoin katsottiin tärkeäksi riistanhoidon ja luonnonsuojelun kannalta. Myös metsästyslaissa mainittuja laillisen metsästyksen periaatteiden pyrittiin korostamaan. 55 Törkeän metsästysrikoksen täyttyminen on mahdollista vain teoissa jotka katsotaan metsästyslain 2 :n mukaan metsästykseksi. Törkeän metsästysrikoksen täyttää viisi eri tekotapaa ja tekotapaluettelo on tyhjentävä. Teko voi kohdistua ainoastaan riistaeläimeen. 56 Ensimmäisenä tekomuotona on, että teko osoittaa erityistä julmuutta ja raakuutta. Metsästyslain 20 :ssä on kielletty tarpeettoman kärsimyksen aiheuttaminen ja metsästyslain 33 perustella kielletään kärsimystä aiheuttavia pyyntimenetelmiä. Jo perusmuotoinen metsästysrikos voi sisältää tarpeettoman kivun, tuskan ja kärsimyksen aiheuttamista, kuten käytettäessä metsästyslain kohdassa mainittuja pyyntirautoja jotka eivät tapa heti. Ensimmäisen kvalifiointiperusten soveltamisen edellytyksenä on objektiivinen arvio laissa kielletyn metsästystavan erityisestä raakuudesta tai julmuudesta. Lain esitöissä mainitaan esimerkkinä veren kastettujen vaahtomuovisyöttien käyttö, jotka aiheuttavat eläimen suolistossa laajentuessaan hitaan ja tuskallisen kuoleman. Toisena esimerkkinä mainitaan eläimen ajattamisen moottorikelkkaa käyttäen näännyksiin. 57 Näissä teoissa täyttyvät myös eläinsuojelurikoksen tunnusmerkistöt päällekkäin metsästysrikoksen tunnusmerkistöjen kanssa. Teoista ei erikseen tuomita eläinsuojelurikoksesta (RL 17:14) jos kysymyksessä katsotaan olevan törkeän metsästysrikoksen. Törkeä eläinsuojelurikos (RL 17:14a) ei ole konkurrenssissa törkeään metsästysrikoksen kanssa HE 221/2010 vp, s Tolvanen 2014, s HE 221/2010 vp, s Tolvanen: 2014, s. 1009

28 19 Toinen tekomuoto on kohdistaa teko suureen määrään riistaeläimiä. Kohteena voi olla vain riistaeläimiksi luokitellut eläimet, eikä se koske rauhoittamattomia eläimiä. Lainkohta koskee vain tapauksia, joissa yhdellä teolla pyydetään laittomasti suuri määrä riistaeläimiä. Esimerkkinä on mainittu eläinlauman pyydystäminen samalle alueelle asetettujen myrkkysyöttien ja ansojen avulla. Jos usealla erillisellä teolla pyritään saamaan tai saadaan suuri määrä riistaeläimiä saaliiksi, katsotaan jokainen teko erilliseksi metsästysrikokseksi. Eri eläinlajit eivät ole samanarvoisessa asemassa, sillä tapauskohtaisessa kokonaisharkinnassa huomioidaan esimerkiksi kohteena olevan eläimen harvinaisuus. Suuri määrä arvioitaisiin eri tavalla jos kohteena olisi esimerkiksi suurpedot, hirvi tai metsäkanalinnut 59. Tunnusmerkistön toteutuminen ei vaadi eläinten surmaamisen onnistumista. Teko katsotaan täyttyneeksi jo siinä vaiheessa, jos pyynti pelkästään kohdistetaan suureen määrään riistaeläimiä 60. Kolmantena tekomuotona on huomattavan taloudellisen hyödyn tavoittelu. Taloudellisen hyödyn tavoittelu voi ilmetä siten, että tekijällä on tarkoitus saada laittomasti metsästetyllä saaliilla taloudellista hyötyä. Tämä voi ilmetä siten, että laittoman saaliin myynti- ja jakelunavat ovat ennakolta sovitut ja järjestetyt. Huomattavan taloudellisen hyödyn voi ilmetä joissakin tapauksissa pitkäkestoisessa toiminnassa. Teoilla on kuitenkin oltava paikallinen ja ajallinen yhteys. Usean hirven kaataminen myyntitarkoituksessa voidaan katsoa yhdeksi törkeäksi metsästysrikokseksi usean perusmuotoisen metsästysrikoksen asemasta. Kaadetun eläimen lajilla on taloudellisen hyödyn arvioinnissa merkitystä, sillä pelkästään yhden karhun laiton kaataminen saattaa tuottaa merkittävää taloudellista hyötyä, mutta vastaavasti hirviä tulee kaataa useita. Lainkohtaa sovelletaan pelkästään kaupallisessa tarkoituksessa tapahtuvaan pyyntiin. Riistaeläinten pyytäminen hyödynnettäväksi pelkästään omassa taloudessa ei yksinään täytä törkeän metsästysrikosten tunnusmerkistöä, jos tunnusmerkistö ei muutoin toteudu HE 221/2010 vp, s Tolvanen 2014, s HE 221/2010 vp, s. 23

29 20 Neljäntenä tekomuotona on erityinen suunnitelmallisuus ja rikoksen paljastumisen välttämiseen tähtäävä ennakkotoiminta. Rikoksen huolellinen valmistelu ja rikoksen paljastumisen välttämiseen pyrkivä etukäteisjärjestely voivat osoittaa erityistä suunnitelmallisuutta. Teon suunnitelmallisuutta voivat osoittaa esimerkiksi eläimen laiton ennakkoseuraaminen teknisten apuvälineiden avulla, eläimen houkutteleminen laittomasti haaskan avulla ja kaupallisten jakelukanavien järjestäminen ennakolta. Rikoksentekijän paljastumista välttävästä etukäteistoiminnasta mainitaan esimerkkinä moottorikelkan telamaton vaihtaminen toisenlaiseksi. Suunnitelmallisuutta osoittaa myös rikoksentekijöiden järjestäytyminen metsästysrikoksen tekemistä varten, heidän tekemänsä ennakkosuunnittelu sekä eri tehtävien jakaminen henkilöiden kesken. Pelkkä usean henkilön järjestäytyminen ei täytä tunnusmerkistöä jos siitä puuttuu suunnitelmallisuus. Suunnitelmallisuus ja paljastamista välttelevä ennakkotoiminta voi koske sekä yksitäistä tekoa että useamman rikoksen sarjaa. 62 Viides tekomuoto on surmata tai vahingoittaa Suomessa uhanalaisiksi luokiteltua eläintä joita ovat ahma, ilves, karhu, metsäpeura, saukko ja susi. Luettelo on tyhjentävä ja kyseisten eläinlajien luvaton pyytäminen täyttää aina lähtökohtaisesti törkeän metsästysrikoksen tunnusmerkistön 63. Kyseisten eläinten metsästäminen metsästyslain 2 :n mukaisten määritelmien mukaan ilman, että pyynti tuottaa tulosta, katsotaan metsästysrikokseksi 64. Törkeä metsästysrikos on rangaistavaa vain tahallisena tekona. Tahallisuuden vaatimusta ei suoraan mainita lain esitöissä, mutta RL 3:5 :n mukaan teko on tuottamuksellisena rangaistava vain jos tuottamuksellinen tekomuoto on nimenomaan säädetty rangaistavaksi. 65 Yksikin törkeän metsästysrikoksen kriteeri voi oikeuttaa luonnehtimaan tekoa törkeäksi, mutta usein tulee samassa teossa sovellettavaksi useampi kvalifiointiperuste. Teon on oltava myös kokonaisuutena arvostellen törkeä 66. Rangaistuksena on vähintään neljä kuukautta vankeutta ja enintään neljä vuotta vankeutta. Yritystä ei ole säädetty rangaistavaksi. Törkeä metsästysrikoksen syyteoikeus vanhentuu RL 8:1 :n mukaan kymmenessä vuodessa tekopäivästä HE 221/2010 vp, s Tolvanen 2014, s HE 221/2010 vp, s Lappi-Seppälä ym. 2013, s Tolvanen 2014, s ks. tarkemmin vanhentumisesta Boucht Frände 2008, s. 204