Inkoon sisäsaariston yleiskaava

Transkriptio

1 Inkoon kunta Inkoon sisäsaariston yleiskaava Luontoselvitys 2013 Luontotieto Keiron Oy

2 Inkoon sisäsaariston yleiskaava, luontoselvityksen täydennys 2013 Inkoon kunta, Sten Öhman Luontotieto Keiron Oy 2014 Tekijät: Susanna Pimenoff, Anu Luoto, Tuomas Seimola Kansikuva: Pyy oli yleisin kanalintu sekä Elisaaressa että Bjurssissa. TS Raportin kuvat: Anu Luoto AL, Susanna Pimenoff SP ja Tuomas Seimola TS

3 Sisällysluettelo Tiivistelmä 1 Johdanto Selvitysalueen sijainti ja yleiskuvaus Käsitteitä Käytetyt lyhenteet Arvottamisen perusteet Kartoitusmenetelmät Esityöt Elinympäristöjen ja kasvillisuuden kartoitus Linnuston kartoitus Bjurs, Orslandet, osa-alue Esitiedot Osa-alueen yleiskuvaus Linnusto Luontoarvokokonaisuudet Elisaari, länsisaaristo, osa-alue Esitiedot Osa-alueen yleiskuvaus Linnusto Luontoarvokokonaisuudet Arvokkaat kohteet Stora Träskö, itäsaaristo, osa-alue Esitiedot Osa-alueen yleiskuvaus Linnusto Luontoarvokokonaisuudet Arvokas linnusto Metsien ilmentäjälajisto sekä harvalukuiset lajit Uhanalaiset lajit (4 lajia) Silmälläpidettävät lajit (9 lajia) EU:n lintudirektiivin liitteen I lajit (15 lajia) Tulosten yhteenveto Lajimäärä... 42

4 9.2 Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit Direktiivin I-liitteen lintulajit Luonnonsuojelulain 49 suojelemat lajit Lain suojelemat kohteet Uhanalaiset luontotyypit METSO kohteet Tärkeät ekologiset kokonaisuudet eli arvokokonaisuudet Luontokohteiden määrä Tärkeät linnustoalueet ja levähdysalueet Tärkeät ekologiset yhteydet Johtopäätökset ja suositukset Suositukset Lisäselvitystarpeet Kiitokset Lähteet Liitteet Liite 1 Taulukko 1 Kohdeluettelo, kohteiden numerointi ja sijainti kartoilla 1-7 Taulukko 2 Arvokokonaisuudet, kokonaisuuksien numerointi ja sijainti kartoilla 1-7 Liite 2 Taulukko 1 Havaitut ja kirjatut putkilokasvit 2013, kasvilista osa-alueittain Taulukko 2 Havaittu pesimälinnusto 2013 Kartta 1 Arvokokonaisuuksien ja elinympäristöjen rajaus ja luokittelu sekä numerointi. Linnuista metsäilmentäjät ja harvalukuiset v Bjurs, osa-alue 6. Kartta 2 Elinympäristöjen arvoluokittelu ja numerointi. Uhanalaiset ja EU-D1 pesimälinnut Bjurs, osa-alue 6. Kartta 3 Arvokokonaisuuksien ja elinympäristöjen rajaus ja luokittelu sekä numerointi. Linnuista metsäilmentäjät ja harvalukuiset v Elisaari läntinen, osa-alue 8. Kartta 4 Elinympäristöjen arvoluokittelu ja numerointi. Uhanalaiset ja EU-D1 pesimälinnut Elisaari läntinen, osa-alue 8. Kartta 5 Arvokokonaisuuksien ja elinympäristöjen rajaus ja luokittelu sekä numerointi. Linnuista metsäilmentäjät ja harvalukuiset v Elisaari keski-osa, osa-alue 8. Kartta 6 Elinympäristöjen arvoluokittelu ja numerointi. Uhanalaiset ja EU-D1 pesimälinnut Elisaari keski-osa, osa-alue 8. Kartta 7 Elinympäristöjen rajaus ja arvoluokitus sekä arvokokonaisuudet ja kohdenumerointi. Huomionarvoiset pesimälinnut. Elisaari koillisosa, osa-alue 8. Stora Träskö, osa-alue 3.

5 Tiivistelmä Tässä luontoselvityksessä olemme täydentäneet vuosina Inkoon sisäsaariston yleiskaava-alueelta tehtyä luontoselvitystä kolmella osa-alueella: Orslandetin Bjurs, Elisaari ja Kopparnäsin kaavan ulkopuolelle jääneellä Stora Träsköllä. Näiltä olemme pyrkineet löytämään arvokkaimmat luontokohteet kartoittamalla elinympäristöjä ja pesimälinnustoa. Työn tavoitteena on esitellä merkittävät luontoarvot kaavoituksen tarpeisiin niin, että luontoarvot voidaan huomioida suunnittelussa. Nyt kartoitettu alue eroaa jossain määrin aiemmin selvitetyn sisäsaariston luonnosta, koska kyseessä on suuret mannermaiset alueet, joilla on erityinen historia. Bjurs on toiminut pitkään Vantaan kaupungin virkistysalueena. Elisaaressa on viljelty ja pidetty karjaa pitkään, joten perinneympäristöjä ja kulttuurivaikutusta on paljon. Stora Träskö on kuulunut Porkkalan vuokra-alueeseen ja on jäänyt asumattomaksi vuonna Nyt kartoitetuilta osa-alueilta rajattiin 89 luontokohdetta, joiden yhteispinta-ala on 214 hehtaaria. Rajattuja arvokokonaisuuksia on 11 kpl ja niiden pinta-ala on n. 275 hehtaaria. Kohteiden ja arvokokonaisuuksien rajaukset, luokittelu elinympäristöihin ja arvoon sekä numerointi esitetään kartoilla 1-7. Yleisimmät elinympäristötyypit olivat kangasmetsät ja erilaiset vesiympäristöt. Maakunnallisesti arvokkaiksi katsottiin 12 kohdetta, joiden pintaala on 42 hehtaaria. Paikallisesti erittäin arvokkaita luontokohteita oli 42 kappaletta ja niiden pinta-ala 77 hehtaaria. Linnustoa kartoitettiin selvityksessä yleiskaavaan kohtuullisen tarkasti ja monipuolisesti. Tavoitteena oli löytää kohteilta arvokkaat pesimälajit sekä selvitysalueen linnustolle arvokkaimmat ja merkittävimmät alueet. Elisaaren, Bjursin ja Stora Träskön selvitysalueiden linnusto osoittautui kokonaisuudessa varsin monipuoliseksi ja arvokkaaksi. Selvitysalueilta tunnistettiin kaikkiaan 9 linnustollisesti arvokasta kokonaisuutta. Suosittelemme laajempien arvokokonaisuuksien säilyttämistä sekä arvokkaiden luontokohteiden säilyttämistä ennallaan tai niiden ylläpitoa perinteisellä hoidolla. Osa kohteista on mahdollista säilyttää METSO-suojeluohjelman rahoituksella. Kluuvit ja fladat ovat saaristomme avainympäristöjä, joiden yhteyteen emme suosittele rakentamista. Suosittelemme Stora Träskön luonnontilaisen saaren säilyttämistä rakentamattomana luontoarvojen turvaamiseksi. Virkistyskäyttöpaineen kasvu on syytä huomioida kaavoituksessa. Rantoja on tarpeen jättää riittävästi myös yleiseen käyttöön.

6

7 1 Johdanto Inkoon koko kunnan rannikkoalueelle ja sisäsaaristoon ollaan valmistelemassa yleiskaavaa. Kaavoituksen tavoitteena on ajantasaistaa ja tarkentaa nykyinen yleiskaava niin, että se toimii yhdessä ulkosaariston ja mantereen yleiskaavojen kanssa. Yleiskaavaalueen maankäyttö tullaan pääpiirteisesti säilyttämään. Kaava-alueen kokonaispinta-ala on 200 neliökilometriä, josta suurin osa on merta. Sisäsaariston alueelta tehtiin vuosina kattava luontoselvitys (Luontotieto Keiron Oy 2013). Tuosta selvityksestä jätettiin kuitenkin pois pitkälti Helsingin kaupungin omistuksessa oleva Elisaari sekä Vantaan kaupungin virkistysalue Bjurs, joka sittemmin on myyty valtiolle. Lisäksi aiemmasta selvityksestä puuttui Stora Träskön saari. Näiltä alueilta tehtiin luontoselvitykset kesällä 2013 ja näiden selvitysten tulokset esitetään tässä raportissa. Työtä ovat kunnan puolelta ohjanneet kunnan kaavoituspäällikkö Sten Öhman ja ympäristöpäällikkö Patrik Skult sekä rakennusvalvontapäällikkö Mikael Wikström. Yhteistyötä olemme tehneet sisäsaariston kaavoittajan kanssa, arkkitehti SAFA Fredrik Lindberg Arkitekturum Oy:stä. Luontoselvityksen maastotöihin ja raportointiin ovat Luontotieto Keironista osallistuneet biologit FM Susanna Pimenoff (Elisaaren ja Stora Träskön kasvillisuus ja elinympäristöt, raportointi ja kartat, työn ohjaus), FM Anu Luoto (Bjursin kasvillisuus ja elinympäristöt, paikkatiedot), lintuasiantuntija Tuomas Seimola (lintulaskennat, lintutekstit ja kartat). 2 Selvitysalueen sijainti ja yleiskuvaus Orslandetin saarella sijaitseva Bjursin ulkoilualue oli Vantaan kaupungin omistuksessa, mutta suurin osa alueesta on siirtynyt valtion omistukseen ja Metsähallituksen hallinnoimaksi. Tämä selvitys koski ainoastaan ulkoilualueen Orslandetissa sijaitsevaa aluetta, koska alueeseen kuuluvat saaret ja vesialueet sisältyivät vuoden 2012 tehtyyn kartoitukseen. Selvitysalueen pinta-ala on noin 300 hehtaaria. Elisaari eli Älgsjölandet sijaitsee Orslandetin pohjoispuolella Inkoon lounaisosassa. Elisaaren pinta-ala on yli kuusi neliökilometriä ja se on suurelta osin Helsingin kaupungin omistuksessa. Alue toimii ulkoilu- ja virkistysalueena. Elisaareen ei ole tieyhteyttä. Saaren länsiosassa on Natura 2000-ohjelmalla suojeltuja tammimetsiä. Stora Träskö on Kopparnäsin edustalla ja Porkkalanselän koillisreunalla sijaitseva keskikokoinen saari, jonka ympärillä on muutama luoto. Mereisen saaren pinta-ala on vähän yli 10 hehtaaria. 1

8 Kuva 1 Selvitysalueiden sijainnit on merkitty punaisella rajauksella Inkoon läntisessä ja itäisessä saaristossa. Pohjakartta Maanmittauslaitos, Lupa nro 178/MML/

9 3 Käsitteitä Maastossa tehdyt havainnot ja tulokset esitetään osa-alueittain omissa luvuissaan. Kukin osa-alue kuvataan yleispiirteisesti kasvillisuuden ja linnuston osalta. Luontokohteet Luonnoltaan erityisemmät kohteet on rajattu luontokohteiksi. Luontokohteen elinympäristö on luokiteltu tyyppiin ja arvoon. Rajattujen luontokohteiden numerointi noudattelee Inkoon sisäsaariston aiemman selvityksen osa-aluejakoa. Kohteet on numeroitu osa-alueittain siten, että kohdenumeron ensimmäinen luku kertoo osa-alueen ja toinen varsinaisen kohteen.. Rajattujen luontokohteiden sijainti, numerointi, tyyppi tai arvo esitetään liitekartoissa. Lisäksi näiden kohteiden kuvaukset ja arvot on kerätty liitteenä olevaan taulukkoon 1. Arvokokonaisuudet Arvokkaimpia luontokohteita on yhdistetty suuremmiksi arvokokonaisuuksiksi. Arvokokonaisuusrajauksissa on huomioitu sekä elinympäristöt, kasvillisuus että linnusto. Arvokokonaisuuden rajaus sisältää useimmiten välialueita ja suojavyöhykettä. 3.1 Käytetyt lyhenteet Raportissa on käytetty seuraavia lyhenteitä: - LsL luonnonsuojelulaki - LsA luonnonsuojeluasetus - MeL metsälaki - MeA metsäasetus - VesL vesilaki - D1 lintudirektiivi - CR äärimmäisen uhanalainen - EN erittäin uhanalainen - VU vaarantunut - NT silmälläpidettävä - METSO Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma 3.2 Arvottamisen perusteet Arvotuksessa on hyödynnetty Uudellemaalle luotua kriteeristöä (Uudenmaan liitto 2012). Luonnonsuojelullisesti arvokkaiden kohteiden valintaperusteina ovat mm. seuraavat tekijät: - luonnonsuojelulain suojeltu luontotyyppi (LsL 29 /LsA 10 ) - erityisesti suojeltavan lajin esiintymä (LsL 47 /LsA 22 ) - luontodirektiivin liitteen IV(a) lajin esiintymä (LsL 49 /LsA 23 ) - metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (MeL 10 /MeA 7 & 8 ) - vesilaissa mainittu luontotyyppi (VesL 2. luku 11 ) 3

10 - arvokas vesialue tai virtavesi - perinnemaiseman luontotyyppi - geologisesti arvokas muodostuma - uhanalaisen ja silmälläpidettävän lajin esiintymä - uhanalainen luontotyyppi - muu luonnonsuojelullisesti arvokas kohde, kuten vanha tai runsaasti lahopuuta sisältävä metsä, mahdollinen METSO-ohjelman kohde 5 Valtakunnallisesti arvokas kohde Kansallinen arvo on kohteella, jossa on erityisen edustava kokonaisuus uhanalaisia lajeja tai luontotyyppejä, tai kohde on erityisen arvokas elinympäristöjen kokonaisuus, joka luo edellytykset runsaalle ja erikoistuneelle lajistolle. Ekologiset yhteydet toimivat vähintään yhteen suuntaan. Luonnonarvojen säilyttäminen vaatii suojelualueen perustamista. 4 Maakunnallisesti arvokas kohde Kohteen elinympäristö on maakunnallisesti harvinainen ja luonnoltaan arvokas. Siinä esiintyy uhanalainen laji tai lajeja, sekä edustavaa arvokasta tai uhanalaista elinympäristöä. Kohde täyttää Luonnonympäristön arvottamisen kriteeristö Uudellamaalla julkaisun (Uudenmaanliitto 2012) vaatimukset, mikäli se esiintyy Uudellamaalla. Ekologiset yhteydet toimivat vähintään yhteen suuntaan. Luonnonarvojen säilyttäminen vaatii yleensä suojelualueen perustamista. 3 Paikallisesti erittäin arvokas kohde Elinympäristö on paikallisella tasolla merkittävä luontokohde, mutta ei ole riittävän kokoinen tai edustava maakunnallisesti arvokkaaksi kohteeksi. Kohteella esiintyy harvinainen tai uhanalainen laji, uhanalainen tai arvokas elinympäristö. Kohteen ominaispiirteet luovat mahdollisuuden monipuolisen lajiston esiintymiselle. Kohteella on sellaisia luonnonarvoja, jotka yleensä vaativat selviä rajoituksia alueen maankäyttöön. Kohde tulee merkitä kaavaan, jotta se tulee huomioiduksi maankäytön suunnittelussa. 2 Paikallisesti arvokas kohde Kohde on tavanomaisesta poikkeava elinympäristö, jolla voi esiintyä harvinaisia lajeja sekä merkittäviä elinympäristöjä. Kohteen edustavuus tällä hetkellä ei ole riittävä, jotta se olisi paikallisesti erittäin merkittävä. Kohteen luontoarvot voi yleensä säilyttää pienillä rajoituksilla, riippuen suunnitelmista. Kohteen sijainnin voi merkitä kaavaan informatiivisena merkintänä, jotta se tulee paremmin huomioitua maankäytön suunnittelussa. 1 Joitakin luontoarvoja Kohde edustaa tavanomaista luontoa eikä sillä esiinny harvinaisia tai uhanalaisia lajeja tai luontotyyppejä. Ei rajoituksia normaaliin rakentamiseen tai maankäyttöön. 0 Ei erityisiä luontoarvoja Kohde on muokattu ja luonnontila muuttunut. Luontoarvot kohteella ovat vähäisiä tai kohde on tuhoutunut, kuten turvesuo tai louhinta-alue. 4

11 Arvokokonaisuuksien luontoarvo Arvokokonaisuuden arvo on muodostettu useiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Kokonaisuuden arvotuksessa on huomioitu sen sisältämien kohteiden ja linnuston arvot ja joissain tapauksissa myös potentiaalisen lajiston arvo, mikäli on syytä olettaa että alueella esiintyy arvokasta lajistoa, jota ei ole kartoitettu. Mikäli tieto on puutteellista, käytetään parasta käytettävissä olevaa arviota. Erityisesti kokonaisuuksien arvotuksessa on hyödynnetty Uudellemaalle luotua luontoarvokriteeristöä (Uudenmaan liitto 2012). 4 Kartoitusmenetelmät 4.1 Esityöt Maastotöiden valmistelu aloitettiin tarkastelemalla sähköistä karttamateriaalia. Peruskartan, ilmakuvan sekä maaperäkartan avulla tutustuttiin kartoitettavaiin osaalueisiin. Selvitysalueelta etsittiin karttatiedon perustella kohteita, joilla saattaisi olla erityisiä luontoarvoja. Tällaisia kohteita olivat metsäiset kohteet, joissa ilmakuvan perustella oli kuusta ja lehtipuita (haapoja), peruskarttaan merkityt pienvedet ja ojittamattomat suot sekä alueet, joilla maaperä oli hienojakoista (mahdolliset lehdot). Eri karttalähteistä tehtyjen tulkintojen avulla määriteltiin kohteet, jotka tarkastettiin maastossa. Esitietojen perusteella valittujen kohteiden yhteispinta-ala oli yhteensä noin 160 hehtaaria. Fladojen ja kluuvien löytämiseksi käytettiin apuna karttaa, ortokuvaa ja syvyystietoja. Fladoista ja tehdyistä ruoppauksista saatiin tietoa ympäristösihteeri Patrik Skultilta. Vain muutamia fladoja oli mahdollisuus käydä katsomassa veneellä kaikuluotaamalla, eli suuri osa fladojen rajauksista on tehty karttatyöskentelyn avulla. Selvitysalueelta oli aiemmin tehty useita selvityksiä ja niiden tietoja hyödynnettiin, vaikka selvitykset olivat vuotta vanhoja. Näiden avulla löytyi useita kasvikohteita, jotka pienialaisuutensa vuoksi olisivat muuten helposti jääneet huomaamatta. 4.2 Elinympäristöjen ja kasvillisuuden kartoitus Selvitysalueen maastotyöt sijoittuivat elinympäristöjen osalta kesä-heinäkuulle Bjursin alue kartoitettiin heinäkuun alussa kahtena päivänä (11. ja ), Elisaarta kartoitettiin neljänä päivänä kesä-heinäkuussa (18., 26.6, 9. ja 15.7) ja Stora Träskössä käytiin kerran kesäkuussa ( ). Elinympäristöt luokiteltiin metsätyyppeihin ja muihin elinympäristötyyppeihin. Metsiä arvotettiin mm. puuston iän, rakenteen ja luonnontilaisuuden perusteella. Kasvillisuuden yleispiirteet kartoitettiin elinympäristöjä määritettäessä. Yleiset ja havaitut huomionarvoiset kasvilajit kirjattiin, mutta selvityksen tavoitteena ei ollut laatia kattavaa putkilokasvilistaa. Mahdolliset luonnonsuojelu- ja metsälain mukaiset kohteet kirjattiin. Samoin vesilain vaatimuksen täyttämät kohteet. Metsäisiltä kohteilta arvioitiin myös niiden soveltuvuutta 5

12 METSO-ohjelman kohteiksi, mutta kyseessä ei kuitenkaan ollut varsinainen METSOkartoitus. Maastokarttana käytettiin maanmittauslaitoksen maastotietokantaa mittakaavassa 1: tai 1: Näihin oli ennalta rajattu ilmakuvan perusteella kiinnostavat kohteet. Kohteiden rajaamisessa maastossa käytettiin apuna GPS-paikanninta. Metsätyyppien osalta luokittelussa noudatetaan Hotanen ym. (2008) Metsätyypit opas kasvupaikkojen luokitteluun teoksen nimistöä. Suotyypit on nimetty Laine & Vasander (2008) Suotyypit ja niiden tunnistaminen teoksen ja Eurola ym. (1995) Suokasvillisuusopas teoksen mukaan. Metsälakikohteiden tunnistamisessa käytettiin apuna Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt kirjaa (Meriluoto & Soininen 2002). Luontotyyppien uhanalaisuustarkastelu on Suomen luontotyyppien uhanalaisuus julkaisun (Raunio ym. 2008) mukainen ja uhanalaisten lajien osalta on käytetty uusinta uhanalaisuustarkastelua vuodelta 2010 (Rassi ym. 2010). 4.3 Linnuston kartoitus Selvitysalueiden linnustoa laskettiin Koskimiehen ja Väisäsen (1988) kuvaamaa kartoitusmenetelmää ja saaristolintulaskentaa voimakkaasti soveltaen. Kaikkien maalintulajien reviirien tarkka selvittäminen koko selvitysalueelta ei ollut mahdollista, joten tarkastettavien kohteiden linnustoa kartoitettiin keskittymällä arvokkaiden ja elinympäristöään hyvin ilmentävien lajien esiintymisen selvittämiseen. Laskennoissa reviirihavainnot silmälläpidettävistä, uhanalaisista, harvalukuisista sekä EU:n lintudirektiivin I liitteen ja elinympäristöään hyvin ilmentävistä lajeista kirjattiin laskentakartoille jokaiselta käyntikerralta. Maalinnustoa laskettiin Bjursin, Elisaaren ja Stora Träskön alueilla aikavälillä Yhteensä linnuston selvittämiseen käytettiin noin 120 maastotyötuntia, minkä lisäksi täydentäviä tietoja kerättiin elinympäristökäyntien yhteydessä. Kartoitustyö suoritettiin kulkemalla ennalta valitut kohteet mahdollisimman kattavasti, jottei yksikään selvityskohteen maastokohta jäisi metriä kauemmaksi laskijasta. Ensimmäisen maastokäynnin perusteella tehtiin toinen käynti niille kohteille, joissa oli arvokkaille ja harvalukuisille lajeille soveltuvaa pesimäympäristöä. Kierrokset pyrittiin ajoittamaan huomioiden laskettavien lajien lauluaktiivisuus ja pesintä sekä muuttolintujen saapuminen. Maastotyötä tehtiin kello 3-13 välisenä aikana. Bjursin virkistysalue kartoitettiin mahdollisimman tarkkaan. Bjursin selvitysalue on kooltaan noin kolme neliökilometriä. Bjursin alueen linnustoa kartoitettiin kahden käyntikerran menetelmällä. Alue jaettiin kahteen osaan, jotka laskettiin eri päivinä ja laskenta-aamua kohti käytiin läpi noin 1,5 neliökilometrin alue metsämaata. Bjursin alueella laskentapäiviä oli yhteensä neljä: (Tuomas Seimola), 7.5. (Tuomas Seimola), 7.6. (Tuomas Seimola, Taavi Sulander) ja 9.6. (Hannu Holmström). Helsingin kaupungin suurelta osin omistamasta Elisaaresta jätettiin suuri osa asutetuista rannoista sekä luonnonsuojelualueet laskentojen ulkopuolelle. Myöskään itäosan Älgsjöskatanin ja Skatafladanin ympäristöissä ei käyty lainkaan. Elisaaren pinta-alasta (noin 6,2 km²) jäi linnustolaskennoissa käymättä noin kolmasosa. Elisaaren kaakkoiset 6

13 niemet (Hallnäsudden ja Stockudden) ja Sandvikenin alueet käytiin läpi vain kerran. Muualla pyrittiin toistamaan laskenta mahdollisimman tarkan tuloksen saamiseksi. Tarkemmin kartoitettu alue oli kooltaan noin 1,7 neliökilometriä. Elisaaren käyntipäivät olivat 15. ja 16.5., 3. ja 4.6., 9.6., ja (Tuomas Seimola). Stora Träskön saaristolintujen laskenta suoritettiin pääasiassa pesälaskentana ja pesintänsä myöhemmin aloittaville lajeille arvioitiin havaittujen lintujen perusteella saarella ja lähiluodoilla pesivien parien määrä. Muu linnusto selvitettiin kartoittamalla koko saari kaikkien lajien osalta mahdollisimman tarkkaan. Pesälaskenta ja ensimmäinen kartoituslaskenta suoritettiin ja toinen käynti tehtiin (Tuomas Seimola). Edellä kuvatulla tavalla pystyttiin muodostamaan Inkoon Bjursin, Elisaaren ja Stora Träskön linnustosta erittäin hyvä yleiskuva sekä osalle lajistosta saatiin kattava käsitys niiden runsauksista. Tarkempaa tietoa ja lajikohtainen reviirimääräarvio pystytään esittämään vain niille lajeille, joita kartoitettiin tarkemmin. Koska selvityskäyntejä oli vain kaksi ja osalle Elisaarta vain yksi, niin reviirit kullekin lajille on tulkittu samalla käyntikerralla havaittujen yhtäaikaishavaintojen tai yhden kerran selkeiden pesimähavaintojen perusteella. Reviiriksi tulkittiin yhdellä tai usealla eri käyntikerralla samalla paikalla havaittu koiras tai pari, ja selkeät reviiriin tai pesintään viittaavat havainnot. Selvitettäviltä alueilta on varmasti jäänyt huomaamatta useita alueen vakituiseen pesimälinnustoon kuuluvia lajeja. Erityisesti tämä koskee harvalukuisia ja vaikeasti havaittavia pesimälintulajeja (mm. rantakanat, petolinnut ja pöllöt) sekä yksittäisiä harvalukuisia varpuslintulajeja. Vuosi 2013 oli kohtuullisen huono myyrävuosi, mikä vaikuttaa mm. pöllöjen pesintöihin ja reviirikuulutuksen aktiivisuuteen. Laskennoissa ei havaittu yhtään pöllölajia. 7

14 5 Bjurs, Orslandet, osa-alue Esitiedot Orslandetista on olemassa vanhoja kasvistotietoja 1980-luvun alusta (Murto 1982). Raportissa mainittuja uhanalaisia kasvilajeja Orslandetissa olivat vuorijalava, metsäomenapuu, pikkukihokki ja suovalkku. Näiden lajien nykyiset uhanalaisuusluokat ovat seuraavat: vuorijalava (VU), metsäomenapuu (VU), pikkukihokki (VU) ja suovalkku (NT, alueellisesti uhanalainen) (Rassi ym. 2010, ja Ryttäri ym. 2012). Lisäksi Bjursträsketin länsipuolelta on tieto viherneulajäkälästä vuodelta 2009 (Suomen Ympäristökeskus 2013). Laji on valtakunnallisesti silmälläpidettävä (NT). Murto (1982) mainitsee raportissaan Orslandetista merkittäviä kasvillisuuskohteita kolme: Bjursträsket (6.28), jota pidetään erittäin tärkeänä suojelun arvoisena kohteena. Rantanevalla mainitaan kasvavan pikkukihokkia ja suovalkkua. Toinen selvityksessä mainittu lampikohde on Petarträsk (6.10), jonka rantanevalla on myös kasvanut pikkukihokkia. Petarträsketiä ehdotetaan suojeltavaksi. Bjursin alueen suurperhosia on seurattu vuosina Seurannassa havaittiin kolmen vuoden aikana 604 lajia (Vantaan kaupunki 2013). Orslandetin keskiosissa sijaitsevan Bjursin luonnosta on tehty selvitys (Koistinen ja Murto 1985). Selvityksessä on myös ehdotettu alueelle perustettavaksi luontopolkua ja esitetty sille mahdollisia reittivaihtoehtoja. Alueella kulkeekin polkuverkosto, mutta sen ylläpito on jäänyt tekemättä ja ilmeisesti polut ovat vähällä käytöllä. Vanhoja luontopolun opasteita löytyi sieltä täältä. Bjursin alue on Vantaan kaupungin ulkoilualue ja alueen kehittämistä on suunniteltu vuonna 2007 ilmestyneessä yleissuunnitelmassa (Pöyry 2007). Lisäksi on olemassa myös metsäsuunnitelma vuosille (Savo-Karjalan metsäpalvelu 1997). Bjursin virkistysalueen metsät on kartoitettu Etelä-Suomen metsien suojeluohjelman METSOn kriteerien mukaisesti (Mikkola 2010). Vantaan kaupunki on myynyt pääosan Bjursin manneralueesta sekä saarista valtiolle METSO-suojeluun. Myynnistä on tehty Vantaan kaupunginvaltuustossa myönteinen päätös Aluetta hallinnoi nykyään Metsähallitus. 5.2 Osa-alueen yleiskuvaus Bjursin ulkoilualue on pääosin rakentamaton metsäinen alue. Alueen keskiosassa on Bjursin tilan päärakennus ja sen ympärillä vielä avoimina säilyneitä niittyalueita. Tilakeskuksen ympäristön lisäksi alueella ei ole muita suurempia rakennuksia vaan ainoastaan matkailuvaunualueeseen liittyviä huoltorakennuksia. Bjursin metsät ovat pääosin varttuneista ja osin myös vanhoja metsiä. Metsät eivät ole olleet viime vuosina voimakkaan metsätaloustoiminnan vaikutuksen alaisena. Hoitamattomille metsille tyypillistä on tiheä ja kerroksellinen puusto sekä eriasteisen lahopuun runsas esiintyminen. Puustossa kuusi on vallitseva, mutta sekapuuna kasvaa mäntyä ja koivua sekä paikoin myös muita lehtipuita. Alueella on myös nuorempia 8

15 talousmetsiä, jotka ovat pääosin mäntyvaltaisia. Kangasmetsien lisäksi alueella esiintyy muutamia reheviä lehtoja, jotka sijoittuvat toisaalta rantavyöhykkeeseen ja toisaalta jyrkkien kallioseinämien juurelle. Lehtokasvillisuutta esiintyy myös entisillä niityillä, jotka ovat luontaisen kasvillisuuskehityksen myötä palautumassa lehdoksi. Bjursin suurimmat järvet ovat Verkviken ja Petarträsket, jotka molemmat ovat osittain selvitetty vuoden 2012 kartoituksessa (Keiron 2013). Näiden lisäksi alueen keskellä on Bjursträsket sekä eteläosassa sijaitseva Hummelvikenin pohjukkaan muodostunut pieni kluuvijärvi tai lampi. Luonnontilaisia virtavesiä alueella ei ole, vaan purot ovat ojitettuja. Ne kuitenkin ovat osin jo palautumassa takaisin luonnontilaan. Soita on lähinnä pienten vesistöjen rannoilla, mutta soistunutta metsää tai turvekankaiksi muuttuneita rämeitä ja korpia on myös muualla. Alueen keskiosassa sijaitseva Näsekärr on aikoinaan otettu niityksi, mutta nykyisin se on istutettu kuuselle. Osa alueesta on kosteapohjaista lehtoa tai lehtokorpea. Vesistöjen rannoilla on kapea-alaisesti avoimia nevoja, joilla kasvaa tyypillistä nevalajistoa. 5.3 Linnusto Bjursin alueen elinympäristöjen monipuolisuus näkyi alueen linnustossa. Kaikkiaan Bjursin alueelta havaittiin lintulaskennoissa 82 lajia, joiden tulkittiin kuuluvan selvitysalueen pesimälinnustoon tai pesivän sen välittömässä läheisyydessä. Bjursin laskenta-alueella on monta kilometriä merenrantaa, suojaisia merenlahtia sekä pari kluuvijärveä. Vesilintuja alueella tavattiinkin kohtuullisen mukavasti. Laulujoutsen pesi Verkvikenillä, josta tavattiin myös isokoskelo, telkkä sekä useita tavipareja. Isokoskeloita tavattiin kolme paria myös muualta Bjursin alueelta. Muita vesilintuja edustivat kyhmyjoutsen, silkkiuikku ja sinisorsa. Harmaahaikaroita havaittiin useasti Verkvikenillä, jonka pohjoisrannalla laji myös pesii. Lokkilinnuista pesivinä tavattiin vain muutama pari kalalokkeja sekä kalatiira (ei esitetty kartoilla). Kahlaajista rantasipi osoittautui alueella runsaaksi. Metsävikloja havaittiin kaksi paria (Verkviken ja Näsekärrin korpi). Lehtokurppia havaittiin useita ja taivaanvuohi asutti Vervikenin ja Bjursvikenin rantaluhtaa. Bjursin metsämanner on laaja ja metsät keskimäärin muuta Orslandetia vähemmän käsiteltyjä. Tämä näkyi erityisen selkeästi kanalintujen esiintymisessä. Pyy on Bjursin metsissä erittäin runsas ja reviireitä havaittiin peräti 16, teeriä havaittiin kolme koirasta, joista tosin vain yksi laskenta-alueella. Gansängsbergetiltä löydettiin runsaasti tuoreita metson jätöksiä. Petolinnuista laskennoissa havaittiin varpushaukka, kanahaukka ja hiirihaukka. Sepelkyyhkyn lisäksi myös kolopesijä uuttukyyhky kuului Bjursin pesimälajistoon. Uuttukyyhkyjä tavattiin kolme paria. Kehrääjä asutti Gansängsbergetin aluetta. Metsän rakenne ja lehtipuiden runsaus vaikutti myös tikkojen esiintymiseen. Käpytikka oli hyvin runsas (19 reviiriä) ja lajin tiheys Bjursin metsissä oli noin 6 paria/km². Harvalukuisemmista tikoista pikkutikka havaittiin Verkvikenin rantametsästä, ja harmaapäätikan sekä palokärjen pesiä löydettiin molempia kaksi. Lisäksi Bjursin tilan ympäristössä oli kaksi käenpiikareviiriä. 9

16 Metsien peruslinnusto varpuslintujen osalta oli Bjursin alueella erittäin monipuolinen. Vanhan metsän suosija pikkusieppo havaittiin peräti neljältä reviiriltä, silmälläpidettävä sirittäjä oli rehevissä vanhemmissa metsissä runsas (25 reviiriä). Kuivien avoimien kalliomänniköiden kangaskiuru tavattiin kahdelta reviiriltä. Metsäympäristöjen luonnontilaa ilmentävistä lajeista vanhan metsää suosiva puukiipijä (20 reviiriä) oli erittäin runsas, peukaloinen (8 reviiriä) ja harvalukuinen idänuunilintu (6 reviiriä) olivat kohtuullisen runsaita Bjursin lehtomaisissa korvissa. Tiltaltti oli alueella yllättävän vähälukuinen (2 reviiriä). Lahopuita tarvitsevista lajeista töyhtötiainen esiintyi runsaana (15 reviiriä) ja hömötiaisia tavattiin 4 reviiriltä. Lehtimetsiä ja lehtoja suosivista lajeista kultarinta (3 reviiriä), satakieli sekä pyrstötiainen esiintyivät myös Bjursin alueella. Vanhempaa mäntymetsää suosiva kulorastas asutti Bjursin aluetta kuuden parin voimin, isokäpylintuja tavattiin 3 paria alueen kallioylängöiltä, mutta vanhempaa mäntyvaltaista metsää suosiva kolopesijä leppälintu vain yhdeltä reviiriltä. Metsäilmentäjät on esitetty tarkemmin luvussa 8.1. Yleisiä ja runsaita metsälajeja alueella olivat mm. metsäkirvinen, punarinta, rautiainen, mustarastas, laulurastas, pajulintu, harmaasieppo, kirjosieppo, hippiäinen, mustapääkerttu, kuusi-, tali- ja sinitiainen, peippo ja vihervarpunen. Harvalukuisempia lajeja olivat mm. punakylkirastas, hernekerttu, lehtokerttu, närhi, varis, korppi, pikkukäpylintu, punatulkku. Erittäin harvalukuisiin lajeihin kuuluivat Näsekärrin ympäristössä pesinyt urpiainen sekä toukokuun alussa laulanut järripeippo. Bjursin selvitysalueen kulttuuriympäristön lajit esiintyivät suurimmaksi osaksi tilan lähistöllä, missä sijaitsivat myös alueen ainoat pellot. Kulttuuriympäristön lajeista tavattiin pikkulepinkäinen, pensastasku, 2-3 paria kottaraisia, haarapääskyjä, viherpeippoja sekä muutamia keltasirkkureviireitä. Vervikenin, Hummelvikenin ja Bjursvikenin ruovikoista tavattiin ruoko-, ja rytikerttusia sekä pajusirkkuja. Metsäilmentäjät ja elinympäristöään hyvin ilmentävät sekä harvalukuiset lajit on esitetty kartalla 1. Arvokkaat lajit (D1 ja UHEX) on esitetty kartalla Luontoarvokokonaisuudet 6A PETARTRÄSKET Arvokokonaisuuteen sisältyvät kohteet ovat 6.10, 6.11 ja 6.45 ja ne esitetään kartoilla 1 ja 2. Petarträsket on rakentamaton suorantainen pikkulampi (kohde 6.10). Lampi on kooltaan 2 ha, eli se ei sisälly vesilain suojelemiin pienlampiin. Rannat ovat pääosin avointa saranevaa (VU), joilla kasvoi paikoin erittäin runsaasti pitkä- ja pyöreälehtikihokkia. Rantanevalta on aiemmin löydetty pikkukihokkia ja suovalkkua (Murto 1982), näitä lajeja ei nyt kuitenkaan löydetty, vaikka elinympäristö niille soveltuukin. Kauempana rannasta on isovarpurämettä sekä korpea. Luoteiskulman ruohokangaskorpi (osa kohteesta 6.45, EN) on puustoltaan monipuolinen ja siellä kasvaa runsas lehtipuusto (tervaleppä, koivut). Koistinen ja Murto (1985) ovat ehdottaneet Petarträsketin länsirannalle luonnonsuojelualuetta suojametsävyöhykkeineen. 10

17 Rajauksen eteläosan metsää on harvennettu ja pohjoispuolella tehdyt hakkuut tulevat melko lähelle lampea. Lammen itäpuolella on Brännbergenin kalliometsäalue Kallion laella 6.11 on varttunutta mäntymetsää ja rinteillä kookasta kuusikkoa. Mäki vaikuttaa pääosin luonnontilaiselta, tai ainakin metsätalouskäytöstä on jo vuosikymmeniä. Metsien lintulajisto Petarträsketin alueella on kohtuullisen monipuolinen. Kanalinnuista pyy (D1) ja teeri (D1) asuttavat aluetta. Lammella aloitti pesinnän laulujoutsen (D1), muut vesilinnut olivat tavi ja telkkä. Metsien ilmentäjälajistosta tavattiin silmälläpidettävä sirittäjä, isokäpylintu, tiltaltti, töyhtötiainen ja puukiipijä. Luontoarvo: maakunnallisesti arvokas, 4 Perustelu: Rakentamaton, luonnontilainen suorantainen lampi, varttunutta, puustoltaan kerroksellista kuusisekametsää sekä kalliometsää, 6.10 saraneva VU, 6.45 ruohokangaskorpi EN, monipuolinen linnusto. Täyttää mahdollisesti LAKUn lajistokriteerin (pikkukihokki, suovalkku). Suositus: Lammen ranta säilytetään rakentamattomana, ympäröiviä metsiä ei hakata avoimiksi vaan mahdolliset hakkuut suoritetaan luontoarvot huomioiden. 6C VERKVIKEN Arvokokonaisuuteen sisältyvät kohteet ovat 6.6, 6.27, 6.28 ja ja ne esitetään kartoilla 1 ja 2. Lisäksi mukaan on rajattu Verkvikenin rantametsiä sekä kapean merensalmen rantaa ja jyrkännettä lintuarvojen takia. Verkviken 6.27 laskee mereen lähes umpeenkasvanutta uomaa pitkin. Uoman pituus on noin 100 metriä. Meriveden nousu lasku-uomaa pitkin Verkvikenin voi ainakin nousuveden ja kovien tuulien aikana olla mahdollista. Näin Verkviken on mahdollinen kluuvijärvi. Kluuvit ovat erittäin uhanalaisia (EN). Verkvikenin rannat ovat järviruokovaltaisia. Bjursin puoleinen ranta on melko jyrkkä, ja varsinainen rantakasvillisuus puuttuu Verkvikenin itärannalla on kapea tervaleppävaltainen vyöhyke, jonka takana alkaa nopeasti kangasmetsä. Rinteet ovat kahden rajatun kohteen ulkopuolella nuorta havupuuta kasvavia tuoreen ja lehtomaisen kankaan metsiköitä. Ylispuita esiintyy jonkin verran, mutta metsät ovat talousmetsätyyppisiä, tosin hoitamatta jääneitä. Rinteet ovat paikoin jyrkät. Aluskasvillisuus on niukkaa nuorten kuusten varjostuksen vuoksi. Lahopuuta on vähän. Brändbergenin lounaisrinteellä on vanhapuustoista sekametsää sekä lehtoa, jossa esiintyy runsaasti lahopuuta ja kolopuita. Jyrkänteen aluslehto mainitaan vuoden 1985 selvityksessä (Koistinen ja Murto 1985). Alueen lintulajisto onkin monipuolinen. Kohteella 6.28 kasvaa sekapuustoinen kangasmetsä, jossa on varttunut puusto. Länsiosassa esiintyy pienialaisesti kuivaa lehtoa (EN), jonka lajeja mm. lehtomaitikka, lehtonurmikka, ahomansikka ja tesma. Kohteella 6.29 on koivu-haapavaltainen valoisa rinnemetsä, joka on mahdollisesti vanhaa laidunta. Kohteella on useita kolopuita sekä jonkin verran lahopuuta. Kohteet on arvioitu vuoden 2010 METSO inventoinneissa METSO-luokkiin I ja II (Mikkola 2010) 11

18 Kuva 2 Valoisa koivu-haapavaltainen metsä (6.28) on mahdollisesti ollut aikoinaan laidunnuksen piirissä. AL Vervikenilla havaittiin vuoden 2011 ja 2013 käyntien yhteydessä säännöllisesti isokoskeloita (NT) ja räyskiä (NT/D1) kalassa. Kluuvijärvi on vesilinnuille hyvä ruokailualue. Vesilinnuista ainakin laulujoutsen (D1), telkkä ja tavi pesivät. Kahlaajista metsäviklo ja taivaanvuohi kuuluvat järven pesimälinnustoon, ja rantasipi esiintyy rajauksen länsireunassa. Kluuvijärveä ympäröivissä metsissä tavattiin lintulaskennoissa 2011 ja 2013 pikkusieppoja (D1, 2 laulavaa), pyitä (D1), sirittäjiä (NT), uuttukyyhkyjä, puukiipijöitä, harmaapäätikka (D1), palokärki (D1), pikkutikka ja kultarinta. Länsiosan metsässä on erittäin runsaasti kolopesijöitä. Avoimella rantavyöhykkeellä esiintyi pikkulepinkäinen (D1) ja reunametsässä pesi harmaahaikara. Luontoarvo: maakunnallisesti arvokas, 4 Perustelu: Kohde 6.27 kluuvi EN, kluuvien LAKU-kriteeri täyttyy, VeL 11 kluuvi; 6.28 MeL 10 rehevä lehto, kuiva keskiravinteinen lehto EN, mahdollinen METSO-ohjelman kohde, edustava ja arvokas linnusto. Suositus: Säilytetään rakentamattomana, metsänkäsittelyssä huomioidaan luontoarvot, vesialuetta ei ruopata, vaan annetaan kehittyä luontaisesti. Mahdolliset virkistysreitit ohjataan herkimpien kohteiden ulkopuolelle tai käytetään tarvittavia rakenteita kulumisen ehkäisemiseksi. 6D NÄSEKÄRR-STOCKÄNGSUDDEN Arvokokonaisuuteen sisältyvät rajatut elinympäristökohteet ja ne esitetään kartoilla 1 ja 2. Lisäksi rajaukseen on otettu mukaan näiden välisiä kangasmetsiä ja kallioita, joilla on pääosin varttunutta puustoa sekä lintuarvoja. Nämä metsäalueet toimivat myös suojavyöhykkeinä arvokkaimmille kohteille. Koistinen ja Murto (1985) ovat selvityksessään rajanneet useita kohteita tämän arvokokonaisuuden sisältä. Heidän rajauksensa ovat pitkälti samoja kuin nyt tehdyt kohderajaukset. 12

19 Rajauksella on kaksi hienoa, runsaslajista lehtoa. Kohteen 6.31 kuusivaltaisessa kosteassa lehdossa (VU) kasvaa mm. Uudellamaalla harvinainen hammasjuuri, joka viihtyy lehtometsissä erityisesti kalkkivaikutuksen piirissä. Laji on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla. Lajistoon kuuluvat lisäksi mm. runsaana esiintyvä lehtotähtimö, käenkaali, tesma, metsäimarre, kevätlinnunsilmä, jänönsalaatti, mustakonnanmarja, velholehti ja lehtopähkämö sekä kotkansiipi. Kohteen 6.34 tervaleppävaltainen lehto on lajistoltaan samankaltainen kuin kohde Lehdon lajistoon kuuluvat edellä mainittujen lisäksi mm. rantayrtti, suo-orvokki, ranta- ja terttualpi, hiirenporras, käenkaali, puna-ailakki, maariankämmekkä, punakoiso, rantamatara ja vuohennokka. Heinistä esiintyy mm. koiranheinä ja nurmilauha. Runsaan ruohovartisen lajiston lisäksi lehtojen puusto on monimuotoista ja kerroksellista. Lahopuuta esiintyy myös runsaasti. Kuva 3 Hammasjuuri ja velholehti ovat rehevien lehtojen lajeja (6.31). AL Kohde 6.30 on kuusivaltaista ojitettua rehevää korpea. Kuusia kasvaa sekä latvuskerroksessa että pensaskerroksessa paikoin peittävänä mattona. Kuusten lisäksi esiintyy myös tervaleppää, koivua sekä haapaa. Saniaiset, hiirenporras ja metsäalvejuuri ovat runsaita. Näsekärrin eteläpuolella on ojan varressa osin jo umpeutunutta entistä niittyä, joka on palautunut/palautumassa lehdoksi (kohde 6.32). Puusto on kerroksellista ja monilajista. Myös lahopuuta esiintyy, paikoin runsaastikin. Lehtomaiset kohdat muistuttavat lähinnä tuoretta OMaT-tyypin lehtoa (VU), jonka lajeja ovat käenkaali, jänönsalaatti ja tesma. Kohteen keskivaiheilla on vielä avoin niittymäinen alue, jonka valtalajina kasvaa korpikaisla. 13

20 Kohde 6.33 on tuoretta kangasmetsää matalalla mäellä. Metsä on varttunutta ja hoitamatta jäänyttä talousmetsää, noin 50-vuotiasta kuusta ja mäntyä. Lounaisosassa on vanhempaa puustoa ylispuina. Lahopuuta esiintyy melko paljonkin, mutta se on ohutta. Pieni ruovikkorantainen kluuvi (kohde 6.35, EN), on edelleen yhteydessä mereen, sillä sen suulta ei pääse kumisaappailla yli. Koko Hummelvikenin pohjukka on melko ruovikkoinen. Kluuvin ranta on järviruokoa kasvavaa avoluhtaa. Järviruo n alla kasvaa mm. punakoisoa, ranta-alpia ja rantayrttiä. Avovesilampareen lajistoa ei päästy tutkimaan tarkemmin, vaikka sen reunalla käytiinkin. Koistinen ja Murto (1985) mainitsevat mm. seuraavat lajit: merikaisla, sinikaisla, leveälehtiosmankäämi, röyhy- ja jouhivihvilä, suoorvokki, virmajuuri, rantakukka, rantamatara. Kohde soveltuu hyvin eri korentolajeille ja heinäkuisella käynnillä siellä havaittiin kolme lajia. Sudenkorentojen lisäksi vesilampareessa viihtyy myös viitasammakko ( Seimola), joten kluuvi on lisääntymispaikkana suojeltu (LsL 49 ). Kluuvin rannalta tehtiin havainto myös rantakäärmeestä, joka on silmälläpidettävä (NT) laji. Kuva 4 Sudenkorennot viihtyvät pienen kluuvin ruovikon reunalla (6.35). AL Stockängsuddeniin on maannousun seurauksena syntynyt kosteapohjainen niittyalue (kohde 6.36, CR). Niittyalueen eteläreunalla kalliolla on merenrantaniityille/kedoille tyypillistä lajistoa mm. ruoholaukka, isorantasappi, nyylähaarikko, keltamaksaruoho, hopeahanhikki, rantakukka, ranta-alpi. Huomionarvoinen laji on jäkki, jota kasvoi muutaman neliö alalla kallion ja metsän rajalla. Jäkki ilmentää perinteistä maankäyttöä, useimmiten laidunnusta. Rajauksen eteläosan kalliolla on pidetty nuotiota ja aluetta on ilmeisesti aiemmin käytetty myös leiriytymiseen. Paikka sinänsä soveltuu hienosti leiripaikaksi, sillä sen edustan matala lahti on kirkasvetinen ja soveltuu uimiseen. Kohde 6.37 on maankohoamisen myötä Orslandetiin liittynyt saari, jonka metsä on varttunutta kuusi-mäntysekametsää, joka on rakenteeltaan kerroksellista. Lahopuuta 14

21 esiintyy jonkin verran. Rantakalliot ovat avoimia ja niillä esiintyy tyypillistä rantakallioiden kasvillisuutta. Kapea salmi kohteen ja Kalkbergsholmin välissä kasvaa järviruokoa. Arvokokonaisuuden linnusto on lajistoltaan monipuolinen ja arvokas. Pyitä (D1) havaittiin usealta reviiriltä. Palokärki (D1) pesi kohteella Vanhaa metsää suosivista lajeista pikkusieppo (D1, 3 reviiriä) ja idänuunilintu (4 reviiriä) olivat erityisen runsaita samoin kuin puukiipijä. Reheviä varttuneita metsiä suosivat peukaloinen ja sirittäjä (NT, 9 reviiriä) esiintyivät myös runsaina. Muita harvalukuisempia lajeja edustivat mm. metsäviklo. Arvokokonaisuudella on erittäin runsaslukuinen metsien peruslinnusto, jossa myös kolopesijät ovat hyvin edustettuina. Luontoarvo: maakunnallisesti arvokas, 4 Perustelu: Kohteet 6.31, 6.34 kostea runsasravinteinen lehto ja osa 6.32 tuore keskiravinteinen lehto VU, Mel 10 rehevä lehtolaikku. Kohde 6.35 VeL 11 kluuvi EN, LAKUn lajistokriteerit, viitasammakon lisääntymispaikka, suojeltu LsL 49, soveltuu sudenkorennoille. Kohde 6.36 merenrantaniityt CR, monipuolinen rantaniittykasvillisuus. Varttunut puusto, lahopuuta esiintyy, kerroksellinen puuston rakenne, monipuolinen lehtolajisto, mahdollinen METSO-ohjelman. Monipuolinen ja arvokas metsälinnusto, jossa eritoten vanhan metsän on lajisto hyvin edustettuna. Suositus: Säilytetään rakentamattomana, annetaan kehittyä luontaisesti, suositaan lahopuuta ja kerroksellista metsän rakennetta, ohjataan virkistyskäyttö sitä kestäville kohteille ja reiteille. 6E BJURSTRÄSK Arvokokonaisuus on muodostettu Bjursträsketin pienen lammen ja sitä reunustavan suon ympärille. Kohteet 6.38, 6.39, 6.40 esitetään kartoilla 1 ja 2. Bjursträsketiä ympäröivät kangasmetsät ovat vanhapuustoisia, kerroksellisia ja sisältävät runsaasti lahopuuta. Mukana ovat myös Bjursträsketin lounaispuolinen kallioalue jyrkänteineen sekä Hemholmenin tyven tervaleppälehto. Kohde 6.38 Bjursträsket on vähitellen umpeen kasvava suoreunainen lampi. Vesialuetta on enää melko vähän jäljellä ja sitä reunustaa upottava nevareunus, jolla kasvaa runsaasti järviruokoa. Avoveden ja nevareunuksen rajassa viihtyy huomionarvoinen saniaislaji nevaimarre, jonka tyypillisiä kasvupaikkoja ovat lampien nevareunukset mutta myös rehevät tervaleppä- ja lettokorvet. Kohderajauksen länsireunalla on isovarpu- ja kangasrämettä. Lammen nevareunuksella tavattiin runsaasti pieniä sammakonpoikasia. Lampi sopiikin tavallisen sammakon lisäksi varsin mainiosti myös viitasammakon elinympäristöksi. Koistinen ja Murto (1985) mainitsevat Bjursträsketin länsireunalla kasvavan pikkukihokkia (VU). Samalla alueella oli nyt runsas kihokkikasvusto, jossa kasvoi ainakin pitkälehti- ja pyöreälehtikihokkia. Pikkukihokin esiintymien on edelleen mahdollista, vaikka sitä ei tämän selvityksen yhteydessä löydetty. Bjursträsketin eteläpuolella on varttuneen kangasmetsän alue (kohde 6.39). Etenkin kohteen itäosa on vanhapuustoista järeää kuusikkoa, jossa esiintyy myös laikuttaisesti lehtolajistoa. Koko kohteella on runsaasti lahopuuta ja puuston rakenne on kerroksellista. Metsätyyppi on tuoretta ja lehtomaista kangasta sekä paikoin tuoretta lehtoa. Ojaksi 15

22 suoristetun puron varressa on myös pienialaisesti kosteaa saniaisvaltaista lehtoa. Koistinen ja Murto (1985) ovat esittäneet tälle kohteelle aarnialuetta. Mikkola (2010) on arvottanut tämän kohteen METSO inventoinnissa luokkaan I ja mainitsee kuviolla esiintyvän runsaasti lahopuuta (>10m 3 ). Hemholmenin niemen tyvellä on kosteapohjainen suurruoholehto (kohde 6.40, OFiT, VU), jossa on myös luhtaisuutta. Puuston valtalaji on tervaleppä, joka on pääosin varttunutta. Lehdon ruohovartista lajistoa ovat mesiangervo, nokkonen ja korpikaisla. Kuva 5 Hemholmenin suurruoholehto on varsin vaatimaton kevätasussa (6.40). TS Arvokokonaisuuden linnusto on monipuolinen. Vaateliaammista metsälajeista alueelta tavattiin pyy (D1), sirittäjiä (NT), puukiipijöitä, peukaloinen, pyrstötiainen, töyhtötiainen ja kultarinta. Hemholmenin tyvellä pesi rantasipi (NT). Luontoarvo: maakunnallisesti arvokas, 4 Perustelu: Bjursträsk 6.38 metsälampi VU, VeL 11 alle hehtaarin kokoinen lampi, mahdollinen viitasammakon elinympäristö LsL 49, soveltuu myös sudenkorennoille, LAKUn lajistokriteerit. Kohteet 6.40 kostea runsasravinteinen lehto ja 6.39 tuore keskiravinteinen lehto VU, MeL 10 rehevät lehtolaikut. Varttunut, kerroksellinen puusto, runsaasti lahopuuta. Mahdollinen METSO-ohjelman kohde, Monipuolinen linnusto. Suositus: Säilytetään rakentamattomana, annetaan kehittyä luontaisesti, suositaan lahopuuta ja kerroksellista metsän rakennetta, ohjataan virkistyskäyttö sitä kestäville kohteille ja reiteille. 6F GANSÄNGBERGET Arvokokonaisuuteen kuuluu kohde 6.43 sekä kohteeksi rajaamaton Gangsängbergetin kallioalue ja se esitetään kartoilla 1 ja 2. Gansängbergetin pohjois- ja luoteispuolella on korkea ja jyrkkä kallionseinämä. Jyrkänteen alla on tuoretta lehtoa (OMaT) sekä lehtomaista ja tuoretta kangasmetsää (kohde 6.43). 16

23 Lehdon lajeja ovat mm. käenkaali, jänönsalaatti, korpi- ja metsäimarre, hiirenporras sekä heinistä tesma. Rinteen alla on komeaa lohkareikkoa, jossa on myös lahopuuta. Kohteen läntisessä osassa on korpisuutta ja osin ruohokorpea. Kohteella virtaa myös vähävetinen noro. Puusto on pääosin varttunutta kuusikkoa, mutta myös koivua ja haapaa esiintyy. Gansängbergetin lakialueen metsä on mäntyvaltaista ja osa männyistä on sangen iäkkäitä. Myös kelopuita esiintyy. Kalliolla esiintyy tyypillistä karua kasvillisuutta, mm. poronjäkäliä ja kanervaa. Gansängbergetin kallioalueen linnustoon kuuluu useita vanhoja mäntymetsiä suosivaa lajia. Kallioalue kuului metson (NT-D1) elinpiiriin, siellä tavattiin myös kehrääjä (D1), kulorastas, kangaskiuru (D1), töyhtötiainen ja isokäpylintuja. Muita huomionarvoisia metsälajeja Gansängbergetin rehevämmissä reunametsissä olivat mm. pyy (D1, 3 reviiriä) puukiipijä, sirittäjä (NT), peukaloinen ja hömötiainen. Luontoarvo: paikallisesti erittäin arvokas arvokas, 3 Perustelut: Kohde 6.43 MeL 10 rehevä lehtolaikku, noro VeL 2. luku 11, keskiravinteinen tuore lehto (VU); varttunut puusto, lahopuu, kerroksellinen puuston rakenne, jyrkänne, mahdollinen METSO ohjelman kohde. Monipuolinen lintulajisto, erityisesti vanhoja mäntymetsiä suosivia lajeja. Suositus: Säilytetään rakentamattomana, annetaan kehittyä luontaisesti, suositaan lahopuuta ja kerroksellista metsän rakennetta, ohjataan virkistyskäyttö sitä kestäville kohteille ja reiteille. Kuva 6 Gansängsbergetillä on vanha lakimännikkö, jossa useita metsojen hakomispuita. TS Yksittäiset luontokohteet arvokokonaisuuksien ulkopuolella 6.41 Kalliometsä Kohde on laajahko, pienipiirteisesti vaihteleva kalliometsä. Avoimien kalliopaljastumien ja mäntyvaltaisten metsiköiden välisissä painanteissa kasvaa tuoreen kankaan kuusikkoa sekä lehtipuita kuten haapaa ja pihlajaa. Puusto on varttunutta ja keloja sekä muuta 17

24 lahopuuta esiintyy runsaasti. Kasvillisuus on tavanomaista kalliometsien ja tuoreen kankaan lajistoa. Luontoarvo: paikallisesti arvokas, 2 Perustelut: varttunut puusto, lahopuu ja kerroksellisuus, mahdollinen METSO ohjelman kohde. Suositus: Säilytetään rakentamattomana, annetaan kehittyä luontaisesti, suositaan lahopuuta ja kerroksellista metsän rakennetta, ohjataan virkistyskäyttöä Suurruoholehto Kohde on muodostunut entiselle maatalousmaalle. Kohteella on ollut niittyä ainakin 1800 luvun lopulla piirretyn senaatin kartaston mukaan. Alue on jäänyt pois maatalouskäytöstä viimeisen 50 vuoden aikana. Kohteen halki kulkevan ojan varteen on kehittynyt tervaleppävaltainen sekundäärinen suurruoholehto, joka muuttuu tuoreeksi lehdoksi kohteen länsiosassa. Suurruoholehdossa valtalajina on mesiangervo, mutta myös saniaisia esiintyy jonkin verran. Länsiosan tuore lehto on lähinnä käenkaali-oravanmarja tyyppiä (OMaT) (VU). Puustossa on runsaasti kookkaita haapoja sekä pihlajia, myös lahopuuta esiintyy. Luontoarvo: paikallisesti arvokas, 2 Perustelut: palautumassa oleva rehevä lehto, tuore keskiravinteinen lehto VU, MeL 10 rehevä lehtolaikku, mahdollinen METSO ohjelman kohde Suositus: Säilytetään rakentamattomana, annetaan kehittyä luontaisesti, suositaan lahopuuta ja kerroksellista metsän rakennetta, ohjataan virkistyskäyttöä Lehtomainen sekametsikkö Kahden pienen kallionyppylän ja niiden välisen painanteen muodostama kohde, jolla kasvaa huomattavan paljon lehtipuuta, lähinnä haapaa. Elinympäristötyypit vaihtelevat pienialaisesti: kohteelta löytyy niin kalliota, kangasmetsää kuin tuoretta lehtoakin. Kohdetta on todennäköisesti laidunnettu aiemmin. Vuoden 1985 selvityksessä tästä kohteesta mainitaan sen olevan lehtipuuvaltaista ja osittain lehtoa (Murto & Koistinen 1985). METSO kartoituksessa kohde on arvotettu luokkiin I ja II. Soveltuu liitooravalle. Luontoarvo: paikallisesti arvokas, 2 Perustelut: MeL 10 rehevä lehtolaikku, tuore keskiravinteinen lehto VU, runsas haapapuusto, lehtolajisto, lahopuun runsaus. Suositus: Säilytetään rakentamattomana, annetaan kehittyä luontaisesti, suositaan lahopuuta ja kerroksellista metsän rakennetta, ohjataan virkistyskäyttöä. 18

25 6 Elisaari, länsisaaristo, osa-alue Esitiedot Elisaaren maaperä on Suomenlahden saariston olosuhteisiin nähden rehevää ja lehtoja esiintyy saaren länsiosassa. Elisaari on tunnettu laajoista tammimetsistään, jotka vuonna 1994 on suojeltu luonnonsuojelualueiksi. Nämä kuuluvat myös Natura 2000 suojeluohjelmaan ja osa lehtojensuojeluohjelmaan. Suojelualueita ei tässä työssä kartoitettu, koska niistä on jo olemassa useita tutkimuksia (Kivi 1992, Heinonen 2009, Lammi 2010). Suojelluille lehdoille on päivitetty hoito- ja käyttösuunnitelma (Lammi 2010). Suomen Ympäristökeskuksen (2013) Eliötietojärjestelmästä tehdyssä haussa on Elisaaresta löytynyt seuraavat uhanalaiset tai silmälläpidettävät lajit: liito-orava (VU), tammenkääpä (NT), härmähuhmarjäkälä (NT), pikkukantohärkä (NT), kytysukkulainen (NT) ja kaislaponsikas (NT). Saaressa on toiminut useita tiloja ja torppareita, vanhin merkintä tilasta on luvulta. Vielä vuoden 1967 peruskartassa laajat alueet ovat peltoa, jotka nyttemmin ovat kasvaneet umpeen. Elisaaressa on muutamia ympärivuotisia asukkaita ja kaksi toimivaa maatilaa. Valtaosa rannoista on loma-asuntojen käytössä. Lounaassa sijaitseva vierassatama on suosittu veneilijöiden keskuudessa. Helsingin kaupunki hankki käyttöönsä suuren osan Elisaaresta vuonna 1969, mm. vierassataman ja sen yhteydessä olevan telttailualueen, joka on ollut peltoa. Perinteinen laidunkäyttö on Mellangårdin tilalla loppunut 1960-luvulla. Helsingin kaupunki hoitaa Mellangårdin tilaa ja on vuokrannut karjan luonnonsuojelualuetta hoitamaan. Kaupungin metsissä harjoitetaan virkistysmetsiin sopeutettua metsätaloutta, hoidettavat metsäkuviot ovat tavanomaiseen metsätalouteen verrattuna pieniä. Metsänhoitosuunnitelma on tekeillä (Markus Holstein, suull. tieto). 6.2 Osa-alueen yleiskuvaus Elisaari on suurikokoinen ja pitkänomainen saari sisäsaaristossa. Elisaaren länsiosa ja sisälahdet edustavat sisäsaaristoa, kun taas koillinen niemi on avonaisuuden takia välisaaristoon kuuluva. Perinteisen käytön, kuten laidunnuksen ja viljelyn, vaikutus on erityisen voimakas Elisaaressa, jossa edelleen esiintyy hienoja perinnemaisemia. Metsän aluskasvillisuudessa löytyy niittylajistoa siinä määrin, että metsätyypin määrittely on paikoin haasteellista. Ilmeisesti suuri osa Elisaaresta on ollut laidunnettuna pitkään, mutta laidunnus on loppunut noin 50 vuotta sitten. Tämän jälkeen entisille viljelysmaille ja laitumille on istutettu yhden puulajin metsiköitä ja osa on palautunut itsestään metsiksi. Saaren koillisosassa toimii edelleen yksi maatila, Östergård, jonka muutamat lampaat laiduntavat hakamailla ja niityillä. Helsingin kaupungin omistaman Mellangårdin hakamailla ja niityillä laiduntaa nykyisin vuokrakarja. Elisaaresta havaittiin yleisesti seuraavia niittykasveja puoliavoimista metsälaikuista: nurmitädyke, tuoksusimake, pukinjuuri, ahomansikka, kissankello ja kurjenkello. Harvinaisempia perinteiseen kulttuuriin liittyviä kasveja ovat mäkikaura, lehtomaitikka, heinäratamo ja keltamatara. 19