Ympäristökonsultointi Jynx Oy, 2013 Kuva: Arto Kalpa

Transkriptio

1 KARIJOEN KAKKORIN LUONTOSELVITYS Ympäristökonsultointi Jynx Oy, 2013 Kuva: Arto Kalpa

2 Sisällys Johdanto... 3 Menetelmät.. 4 Liito-orava (Pteromys volans) 5 Haavanhyytelöjäkälä (Collema subnigrescens) 6 Lepakot. 6 Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvityksen tulokset.. 9 Lakikohteet ja muut arvokkaat luontokohteet 11 Yhteenveto 12 Lähteet ja viitteet 13 2

3 JOHDANTO O2 tilasi Karijoen Kakkorin tuulivoimahankealueen luontoselvityksen Ympäristökonsultointi Jynx Oy:ltä Selvitysalue sijaitsee Karijoen kunnan Iso-Kakkorin ja Kärmesharjun alueella, lähellä Teuvan kunnan rajaa. Alueen pinta-ala on on noin 6 km 2. Selvitysalueen rajaus tehtiin tilaajan toimittaman karttaliitteen mukaisesti. Alueelle on alustavasti tarkoitus rakentaa 10 tuulivoimalaa. Toimeksiantoon kuului selvittää alueen mahdolliset liito-oravat (Ptreomys volans), lepakot sekä kasvillisuus ja luontotyypit. Linnut eivät kuuluneet toimeksiantoon. Maastotyöt tehtiin keväällä ja kesällä Kuva 1: Kartta selvitysalueesta 3

4 Menetelmät Tuulivoimahankealueelta selvitettiin ensisijaisesti: - Luonnonsuojelulain 29 mukaiset suojellut luontotyypit - Metsälain 10 nimeämät erityisen tärkeät elinympäristöt - Vesilain 2 luvun 11 :n mukaiset luontotyypit ja 3 luvun 2 :n luvanvaraiset purot - Uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien kasvilajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät - Lepakot - Mahdolliset liito-oravat Tämän lisäksi kohteella tarkasteltiin mahdollisia uhanalaisia luontotyyppejä (Suomen ympäristökeskuksen kaksiosainen raportti, Raunio ym. 2008). Esityönä alueelta tarkistettiin aiemmin tiedossa olevien uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien kasvilajien esiintymät Suomen ympäristökeskuksen Hertta-järjestelmän tietokannasta. Uhanalaisten lajien määrittelyyn sovellettiin julkaisua: Rassi ym. 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Suunnittelija Toni Etholén Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Ympäristö ja luonnonvarat -yksiköstä toimitti heidän viranomaisrekistereissään olevia tietoja alueen lajistosta, erityisesti uhanalaisista lajeista: - liito-orava, Karijoki, Kankalo, Huhdankorpi, (tarkkuus 1 m), ( , ) sekä - haavanhyytelöjäkälä (Collema subnigrescens), Karijoki (takkuus m) (692, 332). Ennen maastoon menoa suoritettiin myös kohteen ilmakuva- ja karttatarkastelu, jolloin saatiin tietoa mm. alueen hakkuista, ojitustilanteesta, suoalueista, pienvesistä (mm. lammet ja lähteet), kallioalueista sekä kohteen muusta topografiasta. Koska kohteelle pystytettävät tuulivoimalat sijoitetaan enimmäkseen nykyisten metsäteiden varsille, maastotarkastelu kohdistettiin ensisijassa näille tielinjoille. Maastossa tarkistettiin myös rakennettavat uudet, melko lyhyet tieyhteydet. Lisäksi alueella kuljettiin polkuja pitkin. Teiltä ja poluilta poikettiin tarkistamaan aiemmin ilmoitetut uhanalaiset kasvilajipaikat ja liito-oravahavainnot sekä ilmakuvilta havaitut mahdolliset luontotyyppikohteet. Selvityksen yhteydessä ei ole tehty yksityiskohtaista kartoitusta kaikkien lajiryhmien osalta. Liito-oravaselvityksestä vastasivat Ari Kuusela ja FM Arto Kalpa, lepakkoselvityksestä FT Thomas Lilley ja FM Jenni Prokkola sekä kasvillisuus- ja luontotyyppiselvityksestä Arto Kalpa. Työtä ohjasi ja raportin kokosi VTM Hannu Klemola. Maastotyöntekijät vastasivat myös omien selvitystensä osaraportoinnista. Kakkorin tuulivoimakohteen maastotyöt tehtiin seuraavasti: liito-oravakartoitus 2.5., kasvilllisuusja luontotyyppi- sekä liito-oravakartoitus 23.6., sekä lepakot ja

5 Liito-orava (Pteromys volans) Kohteella käytiin 2.5. ja 23.6., mutta lajille sopivia elinympäristöjä ei löytynyt kuin kaksi, joista toinen isoja haapoja kasvava pieni kuvio keskellä aluetta ja toinen alue selvitysalueen etelärajalla, josta oli tiedossa vanha havainto liito-oravasta. Kohteella tarkistettiin myös aiemmin ilmoitetut liito-oravahavainnot. Suunnittelualueelta ei ole liito-oravahavaintoja, mutta aivan rajatun alueen etelälaidan tuntumassa on lajista aikaisempi havainto. Kohteen nimi on Kankalo, Huhdankorpi ja sen yhtenäiskoordinaatit: : Tämä paikka tarkistettiin , koska se sijaitsee melko lähellä suunnittelualuetta. Havaintopaikalla on tuorepohjaista, kuusivaltaista ja keski-ikäistä metsikköä. Myös joitakin lehtipuita, lähinnä koivua alueella on. Kohteella on tehty jotakin harvennusta tai pienaukkoja paikoin, mutta kohdetta voi pitää silti potentiaalisena liito-oravan elinpiirinä. Selkeää pesä- tai ruokailupuuta ei havaittu, eikä papanoita. Alue pääosin eri ikäistä nuorta mäntytaimikkoa/metsää. Myös jonkin verran nuorta/nuorehkoa kuusi- ja sekametsää. Paljon hakkuualueita. Ei liito-oraville sopivaa biotooppia ➀ Voimala nro 8 lähistöllä isoja vanhoja haapoja, joissa paljon koloja. Ei kuitenkaan merkkejä liito-oravista. 5

6 Haavanhyytelöjäkälä (Collema subnigrescens) Lajin ilmoitustarkkuus ELY:sta saadussa aineistossa on riittämätön ja alueella ei enää juuri ole lajille sopivia elinympäristöjä. Uhanalainen (Vaarantunut, VU) haavanhyytelöjäkälä kasvaa pääasiassa iäkkäiden haapojen kaarnalla pienilmastoltaan kosteissa, mielellään lehtipuuvaltaisissa metsissä. Sopivia haapoja on nykyisin Etelä-Suomessa jäljellä yleensä vain kalliorinteillä tai kallioiden läheisyydessä, minkä takia lajia on etenkin kalliorinteillä. Vaasan rannikkoalueella ja Merenkurkun saaristossa lajia löytyy monesti jäljellä olevista vanhoista primäärimetsistä. Haavanhyytelöjäkälää tavataan Etelä- ja Keski-Suomessa Keski-Pohjanmaalle asti. Levinneisyyden painopiste on lännessä. Haavanhyytelöjäkälän kasvupaikoilla on tärkeää huolehtia kookkaiden haapojen jatkumosta, haavat tulee säästää kasvupaikoilla ja niiden läheisyydessä. Hakkuiden tulee olla muutoinkin varovaisia. Lepakot Lepakkoselvityksessä arvioitiin onko Karijoen kuntaan suunnitellulla Kakkorin tuulivoimapuistoalueella lepakoille merkittäviä levähdys- tai lisääntymispaikkoja, ruokailu- tai siirtymäreittejä tai muita lepakoiden käyttämiä alueita. Alueen arviointi on tehty karttoja tarkastelemalla sekä vierailemalla alueella kesä- ja heinäkuussa yhteensä kaksi kertaa havainnoimassa lepakoita ja tallentamassa niiden kaikuluotausääniä tarkentavia analyysejä varten. Selvitysalue on Karijoen kunnassa Iso- Kakkorin ja Kärmesharjun alueella (Kartta 1). Kartta 1. Kartoitusalue, kartoitusreitti (oranssi viiva) sekä lepakkohavainnot (oranssit ympyrät). Ympyröiden ulkoreunan väri viittaa havaintoajankohtaan; tummanvihreä = kesäkuu, punainen = heinäkuu. Vaaleankeltaisella merkitty alue kattaa viiksisiipoille mahdollisesti soveltuvan metsän. 6

7 Lepakoiden suojelu Kaikki Suomessa tavattavat lepakkolajit ovat rauhoitettuja. Kaikki lepakkolajimme kuuluvat EU:n Luontodirektiivin liitteen IV (a) lajilistaan ja Luonnonsuojelulain 49 :n mukaan lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Näitä ovat lisääntymispaikat, muut kesä-, kevät- ja syysaikaiset päiväpiilot sekä talvehtimispaikat. Ripsisiippa (Myotis nattereri) on Suomessa arvioitu erittäin uhanalaiseksi (EN) lajiksi ja pikkulepakko (Pipistrellus nathusii) vaarantuneeksi (VU) uusimman, vuonna 2010 valmistuneen uhanalaisuusarvioinnin mukaan 1. Tämän lisäksi Suomi on osapuolena Euroopan lepakoidensuojelusopimuksessa (EUROBATS 1999). Sopimus velvoittaa osapuolimaita huolehtimaan lepakoiden suojelusta lainsäädännön kautta sekä tutkimusta ja kartoituksia lisäämällä. EUROBATS-sopimuksen mukaan osapuolimaiden tulee pyrkiä säästämään lepakoille tärkeitä ruokailualueita sekä siirtymä- ja muuttoreittejä 2. Lepakoiden ekologiaa lyhyesti Maassamme on havaittu tähän mennessä 13 lepakkolajia. Kaikki meillä tavattavat lepakot kuuluvat pienlepakkojen (Microchiroptera) aitolepakkojen (Vespertilionidae) heimoon. Kaikki Suomessa tavattavat lepakkolajit käyttävät ravinnokseen hyönteisiä, lähinnä pieniä surviaissääskiä, vesiperhosia, yöllä lentäviä mittareita ja pieniä kovakuoriasia. Lajeillamme on voimakasta sukupuolten välistä jakautumista etenkin kesän aikana: naaraslepakot muodostavat lisääntymisyhdyskuntia, joissa ne synnyttävät ja huolehtivat poikasistaan. Joillain lajeilla, kuten vesisiipalla (Myotis daubentonii) yhdyskunnat eivät ole sidottuna yhteen päiväpiiloon koko pesintäkauden ajaksi, vaan vaihtavat paikkaa säännöllisesti, 3 4 vuorokauden välein, luultavasti loistaakan kasvaessa päiväpiilossa liian suureksi. Yksilöillä saattaa olla tiedossa tusinan verran sopivia piilopaikkoja kotireviirillään. Erityisesti kantaville ja imettäville naaraille hyvät saalistusalueet päiväpiilon lähellä ovat tärkeitä. Monilla lajeilla naaraat valtaavat parhaimmat ruokailureviirit ja päiväpiilot niiden läheisyydessä 3. Yhdyskunnat hajaantuvat loppukesällä poikasten itsenäistyessä. Urokset liikkuvat kesäisin useimmiten yksittäin tai pieninä ryhminä. Sopivia päiväpiiloja löytyy rakennuksista, puiden koloista tai muista suojaisista ja lämpimistä paikoista. Loppukesällä lepakot yleensä levittäytyvät tasaisemmin erilaisiin ympäristöihin. Jotkin lajit tarvitsevat myös suojaisia kulkureittejä päiväpiilojen ja saalistusalueiden välillä. Kaikki Suomessa tavattavat lajit siirtyvät syksyisin horrostamaan talven yli, osa jää Suomeen ja osa muuttaa Keski-Eurooppaan. Aineisto ja menetelmät Kartoitus- ja arviointialue on esitetty kartalla 1. Alue tarkasteltiin etukäteen maastokartan ja ilmakuvien perusteella. Etukäteisarvioinnin perusteella Kakkorin alueella ei vaikuttanut olevan lepakoille merkittävän hyviä elinalueita, joihin olisi kiinnitetty erityishuomiota kartoitusöinä. Kartoitusyöt olivat sekä Sääolosuhteet olivat kartoitusöinä lepakoiden saalistukselle otollisia (lämpötila yli 6 C, tuuli heikkoa, ei sadetta). Aluetta kartoittaessa otettiin huomioon lepakoille tärkeät saalistusalueet sekä mahdolliset levähtämispaikat, kuten asuinrakennukset ja vanhat metsiköt ja yksittäiset vanhat haavat/männyt. Saalistusalueina saattavat toimia pienet vesistöt, pienaukot (esim. talojen pihat) sekä sopivan sulkeutuneet, holvimaisen rakenteen omaavat metsätiet. Metsätiet ovat usein lepakoiden suosimia reittejä päiväpiiloilta saalistusalueille ja ovat erityisesti pohjanlepakoilla ja viiksisiippalajeilla saalistuskäytössä 7

8 latvuston avonaisuudesta riippuen. Kartoitus alueella suoritettiin jalan käyttäen apuna kiikareita, GPS:ää ja ultraäänitallenninta (Wildlife Acoustics EM-3). Tallennetut kaikuluotausäänet analysoitiin siihen tarkoitetulla ohjelmistolla (Wildlife Acoustics Songscope). Kartoituksen ja arvioinnin perusteena on käytetty julkaistua tieteellistä materiaalia Suomessa esiintyvien lepakoiden elinympäristövalinnasta 4 8 ja ohjeina Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen laatimia kartoitusohjeita 9. Kartoitusreitistö sekä alueella tehdyt lepakkohavainnot on merkitty karttaan 1. Tulokset ja arviointi Kahden kartoitusyön ja maaston tarkastelun perusteella Kakkorin alueen merkitys lepakoiden ruokailu- ja levähdyspaikkojen suhteen on vähäinen. Kartoitusalueella tehtiin kesä- ja heinäkuun kartoitusöinä yhteensä kuusi lepakkohavaintoa. Kaikki havaitut lepakot olivat Suomessa yleisiä pohjanlepakoita (Eptesicus nilssonii). Kartoitusalueen ainoa metsässä eläville lepakoille, isoviiksisiipalle ja viiksisiipalle, soveltuva metsä sijaitsee kartalle 1 keltaisella rajatulla alueella, mutta täälläkään ei havaittu viiksisiippalajeja. Kartoitusalueelta puuttuvat vesistöt ja laajat vanhat sekametsät sekä vanhat asuinrakennukset, jotka soveltuisivat lepakoiden ruokailu- tai lisääntymisalueiksi tai päiväpiiloiksi. Alueella on runsaasti harventamatonta ja kuivaa talousmetsää sekä hakkuuaukeita, joista lepakot, habitaattigeneralistina tunnettua pohjanlepakkoa lukuun ottamatta, harvoin löytävät sopivia ruokailualueita. Lepakoille tärkeät alueet Alueiden arvo lepakoille luokitellaan Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen antaman ohjeistuksen mukaan 9 : Luokka I: Lisääntymis- tai levähdyspaikka. Hävittäminen tai heikentäminen luonnonsuojelulaissa kielletty. Luokka II: Tärkeä ruokailualue tai siirtymäreitti. Maankäytössä huomioitava alueen arvo lepakoille (EUROBATS sopimus). Luokka III: Muu lepakoiden käyttämä alue. Maankäytössä mahdollisuuksien mukaan huomioitava alueen arvo lepakoille. Luokka I: Lisääntymis- ja levähdyspaikat Lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikat voivat sijaita muun muassa talojen vinteillä ja välikatoissa. Luonnossa piilopaikat voivat sijaita esimerkiksi puunkoloissa, kaarnan alla ja halkeamissa. Kakkorissa on yksi selvästi ympäröivää maisemaa vanhempia puita sisältävä alue, jossa voisi olla lepakoiden piilopaikoiksi sopivia tikankoloja. Tyypillisten viiksisiippalajien puuttuminen, alhaiset pohjanlepakkohavainnot sekä emojen perässä lentävien poikasten havaintojen puute kuitenkin viittaavat siihen, että alueella ei ole merkittäviä lepakoiden lisääntymis- tai levähdyspaikkoja. Luokka II: Tärkeät ruokailualueet ja siirtymäreitit Kartoitusalueella ei ole tärkeitä lepakoiden ruokailualueita, joihin kerääntyisi useita yksilöitä ruokailemaan samanaikaisesti. Yksittäisiä pohjanlepakoita havaittiin ruokailemassa aluetta halkovan tien yläpuolella (kartta 1, taulukko 1). Pohjanlepakolle on tyypillistä hakeutua rajatuille aukeille alueille ruokailemaan, ja sopivien piha- ja metsäaukeiden puuttuessa teiden muodostamat aukot ovat 8

9 usein niiden käytössä. Karttaan 1 merkityllä keltaisella alueella on suojaisa metsätie, jota siippalajit voisivat käyttää siirtymäreittinään, mutta ruokailu- ja levähdyspaikkojen puuttumisen ja lepakkohavaintojen puuttumisen vuoksi tämä on epätodennäköistä. Lähinnä kartoitusaluetta oleva vesistö on Karijoki, joka virtaa lähimmillään noin puolen kilometrin päässä kartoitusalueesta sen itäpuolella. Joki on kuitenkin hyvin pieni ja siinä ei havaittu tällä kartoituspanostuksella lepakoita. Tämä ja kartoitusalueelta puuttuvat levähdyspaikat kuitenkin viittaavat siihen, etteivät joen läheisyydessä mahdollisesti ruokailevat lepakot käytä kartoitusaluetta elinympäristönään. Taulukko 1. Kakkorin kartoitusalueella tehdyt lepakkohavainnot. Pvm Kellonaika N/lon E/lat Havainto :50 62, ,77371 Pohjanlepakko :40 62, ,80591 Pohjanlepakko :45 62, ,75942 Pohjanlepakko :20 62, ,76690 Pohjanlepakko :15 62, ,79208 Pohjanlepakko :35 62, ,80074 Pohjanlepakko Luokka III: Muut lepakoiden käyttämät alueet Ei havaittu. Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvityksen tulokset Kohteen yleiskuvaus Kohde sijaitsee kokonaan metsäisellä alueella, peltoja ei suunnittelualueelle osu. Kohteen metsiköt ovat tehokkaassa metsätalouskäytössä ja hakkuualat, eri ikäiset taimikko- ja kasvatusmetsävaiheet ovat hallitseva näky alueella. Vanhaa metsää ei alueella tavattu. Maasto kohoaa suunnittelualueella kohti Kärmesharjun lakea. Alue on lakea myöten metsäpeitteinen, kuivaa mäntykangasta. Kärmesharjun rinteillä on useita tuoreita avohakkuualoja (kehitysluokka 00). Muu osa alueesta on pääsääntöisesti hakattu jo aiemmin ja kasvaa enimmäkseen nuorta, tiheää mäntytaimikkoa (kehitysluokka 10) tai nuorta kasvatusmetsikköä (kehitysluokka 20). Varttuneempaa, helppokulkuisempaa eli harvempaa kasvatusmetsikköä (kehitysluokka 30) tai lähes uudistuskypsää metsikköä (kehitysluokka 40) alueella on hyvin vähän. Kärmesharjun alarinteillä ja varsinkin metsäautotien varrella sekä sen pohjoispuolella on hieman tuoreempia mänty-kuusimetsiköitä, joissa on myös lehtipuusekoitusta. Tien varsilla on myös paljon hakattua alaa. Suunnittelualueen turvemaat ovat järjestään tehokkaasti kuivatusojitettu. Vain pieniä rämelaikkuja löytyy ojikkojen ulkopuolelta. Myöskään vesistöjä alueella ei ole, ei järviä eikä pienvesiä, kuten lampia tai luonnontilaisia lähteitä. Alueella on kuitenkin aikoinaan varmaankin ollut avolähteitä, mutta koska laaja osa suunnittelualueen itäpuoliskosta kuuluu nykyään pohjavedenottoalueeseen, on lähteitä sittemmin varustettu renkailla ja kansilla. 9

10 Kuva 2. Kärmesharjulla metsiköt ovat enimmäkseen nuorta kasvatusmetsikköä. Tuulivoimaloiden paikat Alustavasti kohteelle on suunniteltu 10 tuulivoimalaa, joista seitsemän sijoittuisi nykyisten metsäautoteiden varteen. Näistä kolmen kohdalla on tuoreita avohakkuita. Muut neljä kohdetta ovat joko taimikkoja tai käsiteltyjä ja harvennettuja metsiköitä, jotka odottavat päätehakkuita. Uuden tielinjan, joka kulkisi Kärmesharjun ja Iso-Kakkorin rinteillä, varteen sijoittuisi kolme voimalaa. Voimalapaikat ovat joko nuorta tai varttuneempaa kasvatusmetsikköä, joita on aikanaan uudistettu, mutta jotka eivät vielä nyt ole hakkuukypsiä. Millään näistä Kärmesharjun ja Iso-Kakkorin tai nykyisen tielinjan varteen sijoittuvan tuulivoimalapaikan kohdalta ei löytynyt mainittavia luontoarvoja. Kuva 3. Mahdollinen liitooravan elinpiiri suunnittelualueen etelälaidan tuntumassa Huhdankorvessa. 10

11 Lakikohteet ja muut arvokkaat luontokohteet Luonnonsuojelulain suojellut luontotyypit Kohteella ei ole luonnonsuojelulain 29 :n mukaisia suojeltuja luontotyyppejä. Metsälain kohteet Selvää metsälain kohdetta ei alueelta myöskään löytynyt. Turvemaalla on joitakin isovarpurämelaikkuja (IR), mutta ne eivät erotu selkeästi ympäristöstään ja ovat ojikkoalueiden saartamia. Lisäksi rämelaikkujen puuntuotto kyky näyttää olevan ainakin karukkokankaiden luokkaa tai pikemminkin niitä suurempi, joten ne eivät siten kelpaa metsälain kohteiksi. Vesilain kohteet Kakkorin tuulivoimakohteelta ei tavattu vesilain tarkoittamia luontotyyppejä tai luvanvaraista puroa. Alueella on lähteisyyttä ja ollut ilmeisesti aikoinaan luonnontilaisia lähteitä, mutta nyt lähteet on ympäröity betonirenkain ja kansin, koska alue on pohjavedenottoaluetta. Uhanalaiset ja erityisesti suojeltavat kasvilajit Kohteelta ei ole Hertta-tietokannassa aiemmin ilmoitettu uhanalaisia tai erityisesti suojeltavia kasvilajeja. Myöskään maastossa ei tavattu mitään erityistä lajistoa. Uhanalaiset luontotyypit ja muut luontoarvot Kohteella ei tavattu myöskään uhanalaisia luontotyyppejä. Tämä johtuu mm. siitä, että alueella ei esiinny esim. lehtoja, turvemaat on pääsääntöisesti ojitettu eikä alueella tavata pienvesiä. Myöskään vanhaa metsää ja lahopuustoisia metsiköitä ei alueella ole. Kohteella on joitakin isovarpurämelaikkuja, mutta nämä eivät ole uhanalaisluokituksessa uhanalaisia vaan ainoastaan silmällä pidettäviä (NT) Suomen eteläosissa. Paahdeympäristöjä ei alueella varsinaisesti ole. Kärmesharjun rinteet ovat hyvin loivia ja enimmäkseen nuorehkon ja tiheän kasvatusmetsikön peitossa. Kuvassa 2 on tästä hieman poikkeavasti pientä aukkoisuutta ja vastaavasti lievää paahteisuutta. 11

12 YHTEENVETO Suunnittelualue on jokseenkin kokonaisuudessaan voimakkaassa metsätalouskäytössä, suot ovat pääsääntöisesti ojitettu ja alueen luontoarvot ovat korkean käsittelyasteen takia kaikin puolin vähäiset. Kohdealueelle pystytettävien tuulivoimaloiden paikalla on vain tavanomaista käsiteltyä ja eri puuntuotannon vaiheissa olevaa metsätalousmaata. Mitään lakikohteita tai arvokasta lajistoa ei havaittu. Suunnittelualueen etelälaidan tuntumassa on potentiaalinen liito-oravan elinpiiri, mutta tuulivoimalat sijoittuvat sen verran kauas tästä kohdasta, ettei niillä ole suoraa haitallista vaikutusta lajille. Karijoen kunnassa sijaitseva Kakkorin Kärmesharju ei ole myöskään merkittävä ruokailu-, lisääntymis- tai levähdysalue lepakoille. Alueen metsätyypit eivät suurimmaksi osaksi ole suotuisia lepakoille, eikä alueella ole rakennuksia, jotka tarjoaisivat lepakoille päiväpiiloja tai hyviä saalistusmahdollisuuksia. Alueen itäisessä päässä ruokailleet pohjanlepakot saattavat käyttää lähistön rakennusten välikattoja päiväpiiloinaan. Alueella tavattavat lepakot eivät ole esteenä tuulivoimapuiston rakentamiselle. 12

13 Lähteet Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. ja Uotila, P. (toim.) 1998: Retkeilykasvio. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Helsinki. Laine, J., Vasander, H., Hotanen, J.-P., Nousiainen, H., Saarinen, M. ja Penttilä, T.: Suotyypit ja turvekankaat, opas kasvupaikkojen tunnistamiseen. Metla, Helsingin yliopisto, Metsäkustannus. Meriluoto, M. ja Soininen, T. 1998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Tapio. Pääkkönen, P. ja Alanen, A. 2000: Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohje. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. ja Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki Raunio, A., Schulman, A. ja Kontula, T. (toim.). 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. Osat 1 ja 2. Viitteet leppakkoselvityksessä 1. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Erillisjulkaisu, (Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, 2010). 2. Kyheröinen, E.-M., Osara, M. & Stjernberg, T. Agreement on Conservation of Bats in Europe. Update to the national implementation report of Finland,. Inf.EUROBATS.MoP5.19. (2009). 3. Senior, P., Butlin, R. & Altringham, J. Sex and segregation in temperate bats. Proc. R. Soc. B-Biol. Sci. 272, (2005). 4. Dejong, J. Habitat Use, Home-Range and Activity Pattern of the Northern Bat, Eptesicus-Nilssoni, in a Hemiboreal Coniferous Forest. Mammalia 58, (1994). 5. Johansson, M. & DeJong, J. Bat species diversity in a lake archipelago in central Sweden. Biodivers. Conserv. 5, (1996). 6. Wermundsen, T. & Siivonen, Y. Foraging habitats of bats in southern Finland. Acta Theriol. (Warsz.) 53, (2008). 7. Wermundsen, T. & Siivonen, Y. Seasonal variation in use of winter roosts by five bat species in south-east Finland. Cent. Eur. J. Biol. 5, (2010). 8. Dietz, C., Nill, D. & Helversen, O. V. Handbook of the Bats of Europe and Northwest Africa. (A & C Black Publishers Ltd, 2009). 9. SLTY. Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry:n suositus lepakkokartoituksista luontokartoittajille, tilaajille ja viranomaisille ( (2011). at < 13