Luonnos: Sisäilmasto ja ilmanvaihto, opas

Transkriptio

1 Published on Talotekniikkainfo ( Etusivu > Luonnos: Sisäilmasto ja ilmanvaihto, opas Luonnos: Sisäilmasto ja ilmanvaihto, opas Tämä opas koostuu opastavista teksteistä, jotka on tehty yhteistyössä alan toimijoiden kanssa ympäristöministeriön sisäilmasto ja ilmanvaihto -asetuksen soveltamisen tueksi. Yksittäiset ohjeet on järjestetty asetuksen pykälien mukaisiin alakohtiin. Varsinaiset asetustekstit on kopioitu asetusluonnoksesta ja ne tullaan päivittämään siinä vaiheessa kun asetus annetaan. Opasta täydetää kokoelma esimerkkejä, joka täydentyy ajan kuluessa. Opastavat tekstit eivät ole velvoittavia, vaikka ohjeet onkin kirjoitettu määräävään muotoon. Opastavat teksti on kirjoitettu yleisellä tasolla niin, että niitä noudattamalla voidaan toteuttaa asetuksessa esitetyt määräykset ja vaatimukset. Kullakin ohjeella voi olla useita yksityiskohtaisia toteutustapoja esimerkiksi sen mukaan, mikä on ollut suunnittelijan valitsema suunnitteluperiaate tai kohteen tilaajan vaatimustaso. Vaatimustaso on usein järkevää asettaa vaativammaksi kuin määräyksissä esitetty minimitaso. Opasta käytettäessä on myös muistettava, että oppaassa olevien ohjeiden lisäksi on muita toteutustapoja, joilla päästään määräysten mukaiseen vaatimustasoon. Yleistä [1] Esipuhe Suomen rakentamismääräyskokoelman (RakMk) kaikki osat uudistetaan maankäyttö- ja rakennuslain muutoksen myötä. Uudistamishankkeen tavoitteena on, että uudistettua kokoelmaa voitaisiin käyttää niissä hankkeissa, joiden rakennuslupaa haetaan vuoden 2018 alun jälkeen. Rakentamismääräyskokoelman talotekniikkaan liittyvät osat pyritään saattamaan asetuksiksi vuoden 2017 samassa aikataulussa kuin kokoelman muutkin asetukset uudistetaan. Yhtenä uudistamishankkeen tavoitteista on eriyttää entistä selvemmin määräykset ohjeista. Nyt voimassa olevien rakentamismääräyskokoelmien määräysten lukumäärä on suhteellisen vähäinen, ja käytännön rakentamisessa on tästä syystä tukeuduttu määräysten yhteydessä olleisiin ohjeisiin ja selityksiin. Tämän oppaan päätavoitteena on varmistaa muuttuvassa säädöstilanteessa rakentamisen laadunhallinnan edellytyksiä ja edelleen kehittää laadukasta talotekniikan laitevalmistusta ja toteutusta normisäännöstelyn supistuessa. Opasta voidaan käyttää sellaisenaan, sen sisältöä voidaan hyödyntää tutkimus- ja kehitystoiminnassa ja ottaa koulutusmateriaalien osaksi. Oppaan tavoitteena on selkeyttää asetuksissa esitettyjen olennaisten vaatimusten tulkintaa ja tätä kautta helpottaa tuotekehityksen ja suunnittelun vaatimusmäärittelyä uuteen tilanteeseen soveltuvien kilpailukykyisten suunnitteluratkaisujen ja tuotteiden kehittämiseksi, valitsemiseksi ja vaatimustenmukaisuuden varmentamiseksi. Ohjeet antavat tukea myös asennukseen, käyttöönottoon ja ylläpitoon. Oppaaseen on koottu rakentamismääräyskokoelman väistyvistä osista ne opastavat ja selittävät ohjeet, joita katsotaan edelleen tarvittavan käytännön suunnittelussa ja rakentamisessa. Lisäksi on otettu huomioon ne viime vuosina valmistuneet esiselvitykset, joita uudistamishankkeen valmistelemiseksi on eri tahoilla tehty.

2 Opas on vapaasti eri tahojen käytettävissä ilman erillistä käyttölupaa. Oppaiden tekstejä voi vapaasti käyttää esimerkiksi erilaisten tietoaineistojen ja -kortistojen valmistamisessa. Oppaiden sisältö kuvaa hyvän suunnittelutavan tai hyviä suunnittelutapoja oppaiden kirjoittamishetkellä, mutta ajan myötä niiden rinnalle voi syntyä myös muita yhtä hyviä tai parempia ratkaisuja. Oppaan kirjoittamisen päärahoittajana on ollut Rakennustuotteiden Laatu Säätiö ja oppaan valmistelua ohjaavaan ryhmään kuuluu edustajia hanketta rahoittaneista yrityksistä ja yhdistyksistä: Talotekniikkateollisuus ry (hankkeen koordinointi ja kirjoitustyön ohjaus) Ympäristöministeriö Rakennustarkastajayhdistys ry Allaway Oy BetterPipe Finland Oy Camfil Oy Climecon Oy Enervent Oy ETS Nord Oy Fläkt Woods Oy Halton Oy KP-Tekno Oy LVI-TU ry SKOL ry SK-Tuote Oy Swegon Oy Uponor Oy Vallox Oy Opasmateriaalin kirjoittajina ovat seuraavat henkilöt: Yleistä [1] Harri Aavaharju, Rakennustarkastusyhdistys ry Jari Hotokainen, Granlund Oy Sasu Karkiainen, Ax-suunnittelu Oy Urpo Koivula, Ax-suunnittelu Oy Erkki Koskinen, Camfil Oy Mikko Saari, VTT Expert Services Oy Jorma Railio Jonne Järvinen, Insinööritoimisto Stacon Oy Mika Reinikainen, Granlund Oy Juhani Hyvärinen, päätoimittaja, Talotekniikkateollisuus ry Kirjoitus- ja kommentointiohjeet Ohjeet kommentointiin Ohjeen tekstejä voi kommentoida sellaiset tahot, joilla on käytössään käyttäjätunnukset opasjärjestelmään. Tunnuksia voi kysyä Talotekniikkateollisuus ry:stä Juhani Hyväriseltä. Kommentteja ei voi antaa nimettä. 1. Kommentit annetaan kirjoittamalla ne kunkin ohjesivun alalaidassa olevaan "Lisää uusi kommentti" -

3 kenttään. Kun kyseinen kenttä on valittu, voi kommentoija vierittää sivun tekstiä oikeassa laidassa olevaa vierityspalkkia tai hiirtä käyttäen. Komenttikenttä pysyy näkyvissä näytön alalaidassa. 2. Koska kommentteja ei voi sijoittaa sivun tekstin sekaan, olisi hyvä, jos kommentissa viitataan, mihin tekstikohtaan se liittyy. Tämä tapahtuu esimerkiksi kopioimalla kommentoitavan tekstikappaleen tekstiä sopva määrä kommentin alkuun. 3. Uusin kommentti on aina alimmaisena kommenttiketjussa. Yleistä [1] Luku 1, Yleistä Yleistä [1] 1 Soveltamisala Tämä asetus koskee uuden rakennuksen sisäilmaston ja ilmanvaihdon suunnittelua ja rakentamista. Asetus koskee myös rakennuksen laajennusta ja kerrosalaan laskettavan tilan lisäämistä. Asetusta ei kuitenkaan sovelleta maatalouden tuotantorakennuksen eikä sellaisen uuden asuinrakennuksen, joka on tarkoitettu käytettäväksi vähemmän kuin neljän kuukauden ajan vuodessa, suunnitteluun ja rakentamiseen. Asetusta sovelletaan uuden rakennuksen suunnitteluun ja rakentamiseen. Korjausrakentamisesta annetaan tarvittaessa oma asetus. Asetuksen alussa viitataan maankäyttö- ja rakennuslain niihin kohtiin, joiden nojalla asetuksen määräykset on annettu. Kohdat ovat: 117 c :n 3 momentti laissa 958/2012: Ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa uuden rakennuksen rakentamista, rakennuksen korjaus- ja muutostyötä sekä rakennuksen käyttötarkoituksen muutosta varten tarvittavia tarkempia säännöksiä rakennukselta edellytettävistä terveellisyyteen liittyvistä fysikaalisista, kemiallisista ja mikrobiologisista olosuhteista, taloteknisistä järjestelmistä ja laitteistoista sekä rakennustuotteista. 117 d :n 2 momentti laissa 958/2012: Ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa uuden rakennuksen rakentamista, rakennuksen korjaus- ja muutostyötä sekä rakennuksen käyttötarkoituksen muutosta varten tarvittavia tarkempia säännöksiä rakennukselta edellytettävästä käyttöturvallisuudesta. 117 f :n 3 momentti laissa 958/2012: Ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa uuden rakennuksen rakentamista, rakennuksen korjaus- ja muutostyötä sekä rakennuksen käyttötarkoituksen muutosta varten tarvittavia tarkempia säännöksiä: 1) rakenteilta ja rakennusosilta edellytettävästä ääneneristävyydestä; 2) taloteknisten laitteiden sallitusta äänitasosta;

4 3) rakennuksen ääniolosuhteille asetettavista vaatimuksista; 4) piha- ja oleskelualueiden meluntorjunnasta ja ääniolosuhteille asetettavista vaatimuksista. 117 g :n 4 momentti laissa 151/2016: Ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa uuden rakennuksen rakentamista, rakennuksen korjaus- ja muutostyötä sekä rakennuksen käyttötarkoituksen muutosta varten tarvittavia tarkempia säännöksiä: 1) rakennuksen, rakennusosien ja teknisten järjestelmien energiatehokkuuden vähimmäisvaatimuksista sekä näiden laskentatavasta rakennuksessa; 2) energialaskennan lähtötiedoista ja selvityksistä; 3) energian kulutuksen ja siihen vaikuttavien tekijöiden mittaamisesta; 4) rakennuksen käyttötarkoituksen perusteella tapahtuvasta energiatehokkuuden vaatimustasojen asettamisesta ja luonnonvarojen säästeliään kulumisen ottamisesta huomioon niissä; 5) rakennustuotteista; 6) teknisesti, taloudellisesti ja toiminnallisesti toteutettavissa olevasta energiatehokkuuden parantamisesta korjaus- tai muutostyön taikka käyttötarkoituksen muutoksen yhteydessä. 117 i :n 4 momentti laissa 958/2012: Ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä käyttö- ja huolto-ohjeen sisällöstä. 150 f :n 4 momentti laissa 41/2014: Ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä tarkastusasiakirjan sisällöstä ja siihen tehtävistä merkinnöistä. Asetuksen 3 :ssä mainitaan ääneneristys ja meluntorjunta, joita käsitellään asetuksessa rakennuksen ääniympäristöstä. Ääniympäristön lisäksi sisäilmastoon ja ilmanvaihtoon liittyy olennaisesti myös energiatehokkuus ja paloturvallisuus, joista on omat asetuksensa. Energiatehokkuutta käsitellään asetuksessa uuden rakennuksen energiatehokkuudesta ja paloturvallisuutta asetuksessa rakennuksen paloturvallisuudesta sekä niihin liittyvissä ohjeissa ja oppaissa. Ohje [2] 2 Määritelmät Tässä asetuksessa tarkoitetaan: 1. huonelämpötilalla ilman lämpötilaa oleskeluvyöhykkeellä; 2. ilmanvaihdolla sisäilman laadun ylläpitämistä ja parantamista huoneen ilmaa vaihtamalla; 3. ilmanvaihtojärjestelmän ominaissähköteholla (kw/(m 3 /s)) rakennuksen koko ilmanvaihtojärjestelmän kaikkien puhaltimien ja niihin liittyvien taajuusmuuttajien ja muiden tehonsäätölaitteiden yhteenlaskettua sähköverkosta ottamaa sähkötehoa jaettuna ilmanvaihtojärjestelmän suunnitellun käyttöajan ulospuhallusilmavirralla tai ulkoilmavirralla sen mukaisesti kumpi näistä on suurempi; 4. ilmastoinnilla sisäilman puhtauden, lämpötilan, kosteuden ja ilman liikkeen hallintaa tulo- tai kierrätysilmaa käsittelemällä; 5. kierrätysilmalla ilmaa, joka palautuu ainoastaan samaan huonetilaan tai asuntoon; 6. koneellisella poistoilmanvaihtojärjestelmällä järjestelmää, jolla ilma poistetaan rakennuksesta koneellisesti puhaltimen avulla ja tilalle tulee ulkoilmaa ulkoilmalaitteiden kautta; 7. koneellisella tulo- ja poistoilmajärjestelmällä järjestelmää, jolla ilma poistetaan rakennuksesta koneellisesti puhaltimen avulla ja tilalle tuodaan ulkoilmaa puhaltimen avulla;

5 8. oleskelutilalla asumiseen tai työskentelyyn tarkoitettua huonetilaa, joka on tarkoitettu yli 30 minuutin yhtäjaksoiseen oleskeluun; 9. oleskeluvyöhykkeellä sitä osaa huonetilasta, jossa sisäilmastovaatimukset on suunniteltu toteutuviksi ja jonka alapinta rajoittuu lattiaan, yläpinta on 1,8 metrin korkeudella lattiasta ja sivupinnat ovat 0,6 metrin etäisyydellä ulko- tai sisäseinästä tai vastaavasta kiinteästä rakennuksen osasta; 10. painovoimaisella ilmanvaihtojärjestelmällä järjestelmää, jonka toiminta perustuu pääasiassa korkeusja lämpötilaerojen sekä tuulen aiheuttamiin paine-eroihin siten, että sisäilma virtaa ulos rakennuksesta ja tilalle tulee ulkoilmaa ulkoilmalaitteiden kautta; 11. palautusilmalla ilmaa, joka palautetaan tuloilmana tai osana sitä siten, että palautettavassa ilmassa on kahden tai useamman eri huonetilan poistoilmaa; 12. poistoilmalla ilmaa, joka johdetaan huonetilasta pois; 13. siirtoilmalla ilmaa, joka johdetaan tilasta toiseen tilaan; 14. suunnitellulla käyttöiällä ilmanvaihtojärjestelmälle, sen osalle tai komponentille asetettua käyttöaikavaatimusta, jonka määrittelee rakennushankkeeseen ryhtyvä, rakennuttaja tai suunnittelija; 15. sisäilmastolla rakennuksessa vaikuttavien kemiallisten, fysikaalisten ja mikrobiologisten olosuhteiden muodostamaa kokonaisuutta; 16. suunnitellulla käyttöajalla aikaa, jolloin rakennuksessa tai tilassa oleskellaan ja rakennusta tai tilaa käytetään sen suunnitellun käyttötarkoituksen mukaisesti; 17. tuloilmalla ilmaa, joka johdetaan huonetilaan; 18. ulkoilmalla ilmanvaihdon kautta ulkoa sisätiloihin hallitusti johdettua ilmaa; 19. ulospuhallusilmalla poistoilmaa, joka johdetaan rakennuksesta ulos. Kuvassa 1.1 on esitetty ilmavirtojen nimet yhdessä määritelmän numeron kanssa.

6 Kuva 1.1 Ilmavirtojen nimet ja määritelmät Luku 2, Rakennuksen sisäilmasto 3 Sisäilmaston suunnittelu Pääsuunnittelijan, erityissuunnittelijan ja rakennussuunnittelijan on tehtäviensä mukaisesti rakennusta suunnitellessaan otettava huomioon seuraavat rakennuksen sisäilmastoon vaikuttavat tekijät: 1. sisäiset kuormitustekijät kuten: lämpö- ja kosteuskuormitus, laitteet, valaistus, henkilökuormat, melulähteet, prosessit, rakennustuotteiden päästöt sekä muut rakennuksen käyttöön liittyvät epäpuhtaudet; 2. ulkoiset kuormitustekijät kuten sää- ja ääniolot, ulkoilman laatu ja muut ympäristötekijät; 3. sijainti ja rakennuspaikka. Pääsuunnittelijan, erityissuunnittelijan ja rakennussuunnittelijan on tehtäviensä mukaisesti otettava huomioon rakennuksen käyttötarkoituksen mukainen sisäilmasto, kun: 1. suunnitellaan rakennuksen lämmön- ja kosteudeneristystä sekä ikkunoiden ominaisuuksia ja aurinkosuojausta; 2. suunnitellaan rakennuksen energiatehokkuutta; 3. määritellään rakennuksen ulkovaipan, alapohjan ja kuilujen ilmanpitävyyttä sekä tilojen välisten rakenteiden ilmanpitävyyttä; 4. suunnitellaan rakennuksen ääneneristystä ja meluntorjuntaa; 5. suunnitellaan tilojen valaistusta ja päivänvalon hyödyntämistä; 6. valitaan rakennusmateriaaleja; 7. suunnitellaan rakennuksen lämmitystä ja jäähdytystä sekä muita talotekniikkajärjestelmiä, niiden käyttövarmuutta ja tilantarvetta; 8. suunnitellaan rakennustyömaan kosteudenhallintaa; 9. suunnitellaan rakennustöiden ja ilmanvaihtojärjestelmän puhtauden hallintaa;

7 10. laaditaan rakennustyömaan, vastaanoton ja käyttöönoton aikataulua; 11. suunnitellaan rakennuksen ja teknisten järjestelmien käytettävyyttä, asianmukaista käyttöä ja kunnossapitoa sekä laaditaan rakennuksen käyttö- ja huolto-ohjetta. Rakennuksen käyttötarkoituksen mukaisen sisäilmaston aikaansaamiseksi voidaan käyttää rakenteellisia keinoja, pienentää sisäisiä kuormitustekijöitä, rajoittaa ulkoisten ja sisäisten kuormitustekijöiden vaikutusta sekä käyttää lämmitys-, jäähdytys-, ilmanvaihto- ja ilmastointiteknisiä keinoja sekä näihin liittyvää ohjausta ja säätöä. Rakennuksen sisäilmaston suunnittelun ja rakentamisen lähtökohta on, että oleskeluvyöhykkeellä saavutetaan kaikissa tavanomaisissa sääoloissa ja käyttötilanteissa terveellinen ja turvallinen sisäilmasto. Muut sisäilmastolle asetetut vaatimukset määräytyvät yleensä rakennuksen käyttötarkoituksen perusteella. Esimerkiksi toimistorakennuksessa sisäilmastolle asetetaan terveyden ja turvallisuuden ohella yleensä vaatimuksia myös viihtyvyyden suhteen kun taas vaikkapa kylmävarastossa on perusteltua luopua viihtyvyyskriteerien asettamisesta. Tilakohtaisia ilmavirran ohjearvoja ja oleskeluvyöhykkeen ilman nopeuden ohjearvoja esitetään esimerkissä Ilmavirtojen, ilman liikkeen ja äänitason ohjearvoja [3], joka on kopio vuoden 2012 Rakennusten sisäilmasto ja ilmanvaihto -asetuksesta. Ohjeellisia sisäympäristön tavoitearvoja, suunnitteluohjeita ja tuotevaatimuksia on esitetty Sisäilmastoluokitus RT-ohjekortissa. Ohjeellisia tavoitearvoja sisäympäristön äänitasoille esitetään standardissa SFS 5907, Rakennusten akustinen luokitus. Sisäilmastoluokitus 2017:ssa esitetyt äänitasojen tavoitearvot perustuvat standardiin SFS Käyttötarkoituksen mukaisen sisäilmaston aikaansaamiseksi energiataloudellisesti on ensisijaisesti suositeltavaa käyttää rakenteellisia suojauskeinoja, pienentää sisäisiä kuormitustekijöitä ja rajoittaa ulkoisten ja sisäisten kuormitustekijöiden vaikutusta. Asetuksen edellyttämien sisäilmaston suunnitteluun vaikuttavien tekijöiden huomioiminen suunnittelussa voidaan osoittaa esimerkiksi rakennuslupavaiheessa laatimalla yhteenveto LVI-suunnitteluperusteista [4] jossa esitetään mm. sisäolosuhdetavoitteet, sisäilmaston mitoitusarvot, mitoittavat kuormat ja ulkoiset mitoitusolosuhteet. Pääsuunnittelija huolehtii siitä, että rakennussuunnitelma ja erityissuunnitelmat muodostavat kokonaisuuden, joka täyttää sisäilmastolle asetetut vaatimukset. Kustakin erityissuunnitelmasta vastaava henkilö huolehtii siitä, että suunnitelma täyttää osaltaan sisäilmastolle asetetut vaatimukset. Vastaava työnjohtaja huolehtii rakennussuunnitelman, erityissuunnitelmien ja hyvän rakennustavan mukaisesta työn tekemisestä siten, että sisäilmastolle asetetut vaatimukset täyttyvät. Kunkin erityissuunnitelman toteuttamisesta vastaava työnjohtaja huolehtii osaltaan siitä, että erityissuunnitelman toteutus täyttää suunnitelmissa sisäilmastolle asetetut vaatimukset. Ohje [2] 4 Huonelämpötilojen suunnitteluarvot

8 Rakennuksen huonelämpötilan on oltava suunniteltuna käyttöaikana viihtyisä, eivätkä ilman liike, lämpötilasäteily, lämpötilan vaihtelu, lämpötilaerot ja pintalämpötilat saa sitä heikentää. Huonelämpötilan lämmityskauden suunnitteluarvona on käytettävä lämpötilaa 21 C. Huonelämpötilan hallinnan suunnittelussa huonelämpötila voi vaihdella välillä C lämmityskaudella ja välillä C lämmityskauden ulkopuolella. Erityisestä syystä, kuten tilan erityisiä lämpötiloja edellyttävän toiminnan tai tilan erityisluonteen vuoksi, voidaan huonelämpötilan suunnitteluarvona ja huonelämpötilan hallinnan suunnittelussa käyttää näistä arvoista poikkeavia lämpötiloja. Huonelämpötilojen hallinnan suunnittelun perusteena käytettävinä mitoittavina säätietoina on käytettävä liitteessä 1 esitettyjä eri säävyöhykkeille säädettyjä testivuoden säätietoja ja eri säävyöhykkeille säädettyjä lämmityskauden mitoittavia ulkoilman lämpötiloja. Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa asetuksella asunnon ja muun oleskelutilan terveydelliset olosuhteet (STM 545/2015). Huonelämpötilojen tulee kaikissa tilanteissa täyttää em. asetuksen vaatimukset. Tilojen haitallisen lämpenemisen estämisestä ja kesäajan huonelämpötilan hallinnasta on annettu säännökset Ympäristöministeriön asetuksessa uuden rakennuksen energiatehokkuudesta. Ohjeellisia sisäympäristön tavoitearvoja, suunnitteluohjeita ja tuotevaatimuksia on esitetty Sisäilmastoluokitus RT-ohjekortissa. Perustellusta syystä voidaan huonelämpötila suunnitella ohjearvosta poikkeavasti. Tällaisia lämmityskauden lämpötilojen tilakohtaisia ohjearvoja esitetään taulukossa 1. Taulukko 1. Lämmityskauden huonelämpötilan tilakohtaisia ohjearvoja tiloille, joiden huonelämpötilan suunnitteluarvo ei ole 21 C. Ohjearvoja käytettäessä on huolehdittava, ettei viereisten tilojen viihtyisyys heikkene. Tila huonelämpötila [C o ] Porrashuone 17 Kylpyhuone, pesuhuone 22 Kuivaushuone 24 Myymälä 18 - myymälän kiinteä työpiste 21 Liikuntahalli 18 Kirkkosali 18 Tehdashalli, keskiraskas työ 17 Autokorjaamo, katsastustilat 17 Hissikuilu 17 Potilas-/hoitohuone 22 Hyväksyttävä poikkeama oleskeluvyöhykkeen huonelämpötilan lämmityskauden suunnitteluarvosta huonetilan keskellä 1,1 m:n korkeudella on ± 1 C. Jos tiloihin suunnitellaan tai rakennetaan sellaisia rakenteita, kuten suuria ikkunapintoja tai laitteita, jotka aiheuttavat voimakasta lämpösäteilyä tai matalia tai korkeita pintalämpötiloja, huonelämpötila tarkistetaan laskelmin operatiivisen lämpötilan avulla.

9 Jos tiloissa oleskellaan pitkään lattialla (esim. päiväkotien leikkihuoneet) on suositeltavaa varustaa tilat lattialämmityksellä tai muulla vastaavan viihtyvyyden aikaansaavalla järjestelyllä. Ohje [2] 5 Sisäilman laatu Sisäilmassa ei saa esiintyä terveydelle haitallisessa määrin hiukkasmaisia epäpuhtauksia, fysikaalisia, kemiallisia tai mikrobiologisia tekijöitä eikä viihtyisyyttä jatkuvasti heikentäviä hajuja. Sisäilman hiilidioksidin hetkellisen pitoisuuden suunnitteluarvo huonetilan suunniteltuna käyttöaikana voi olla enintään 1450 mg/m3 (800 ppm) suurempi kuin ulkoilman pitoisuus. Sisäilman laatua ylläpidetään välttämällä sisäilmaan epäpuhtauksia päästäviä materiaaleja, kalusteita ja varusteita, pinnoitteita ja muita epäpuhtauslähteitä estämällä epäpuhtauksien leviäminen sisäilmaan pitämällä tilat puhtaina oikein suunnitellulla ilmanvaihdolla Sosiaali - ja terveysministeriö vahvistaa asetuksella (STM 268/2014) työpaikkojen hengitysilman epäpuhtauksien haitallisiksi tunnetut pitoisuudet (HTP). Lisäksi Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa asetuksella asunnon ja muun oleskelutilan terveydelliset olosuhteet (STM 545/2015). Edellä mainituissa asetuksissa esitetyt sisäilman epäpuhtauksien raja-arvot eivät ole suunnitteluarvoja vaan ehdottomia toimenpiderajoja. Mitoitettaessa ilmanvaihdon määrää sisäilman epäpuhtauspitoisuuksiin perustuen on otettava huomioon riittävä toleranssi ehdottomiin toimenpiderajoihin nähden. Epäpuhtauksien pitoisuus voi tavanomaisissa tiloissa olla yleensä korkeintaan 1/10 hengitysilman haitallisiksi tunnetuista pitoisuuksista (HTP), kun yksittäisen aineen vaikutus on täysin hallitseva. Jos ilmassa esiintyy useita haitallisiksi tunnettuja aineita, joiden yhteisvaikutusta ei tunneta, katsotaan hyväksyttävän pitoisuuden ylittyneen, jos summa i (C i /HTP i )> 0,1 jossa C i on mitattu yhden aineen pitoisuus ja HTP i kyseessä olevan aineen haitalliseksi tunnettu pitoisuus. Jos tilassa esim. toiminnan, prosessin tai varastoinnin vuoksi on pistemäisiä epäpuhtauslähteitä, on epäpuhtauksien leviäminen koko tilaan pyrittävä estämään rakenteellisin ja ilmanvaihtoteknisin keinoin (esim. kohdepoistot). Uusia tai saneerattuja tiloja käyttöönotettaessa on arvioitava tapauskohtaisesti tarve käyttää ilmanvaihtoa jatkuvasti tietyn ajan jotta uusien rakennus- ja pintamateriaalien, pinnoitteiden sekä kalusteiden ja varusteiden epäpuhtausemissiot ovat vakioituneet. Esimerkiksi Sisäilmastoluokitus RT-ohjekortissa

10 suositellaan ilmanvaihtoa pidettäväksi jatkuvasti käytössä 1 vuoden ajan rakennuksen valmistumisesta. Lisäksi suositellaan tämän jälkeenkin iv-koneet käynnistettäväksi 2 tuntia ennen käyttäjien saapumista käyttöajan toimintatilaansa. Suomessa sisäilman radonpitoisuudet ovat mm. graniittisen kallioperän uraanipitoisuudesta johtuen olleet korkeampia kuin useimmissa muissa maissa. Tästä syystä on suositeltavaa rakennuslupavaiheessa laatia selvitys radonriskistä rakennuspaikalla sekä toimenpiteistä joilla riskiin varaudutaan ja radonin haitoilta suojaudutaan. Ohje [2] 6 Sisäilman kosteus Sisäilman kosteuden on pysyttävä tilojen suunnitellun käyttötarkoituksen mukaisissa arvoissa sisäilman kosteudesta aiheutuvia kosteusvaurioita, mikrobien kasvua tai terveydellistä haittaa välttäen. Sisäilman kosteuden tavoitetaso määräytyy tilojen käyttötarkoituksen mukaan. Vaikka käyttötarkoitus vaatisikin korkeaa sisäilman kosteutta, ei kosteus silti saa tiivistyä rakenteisiin, niiden pinnoille tai ilmanvaihtojärjestelmään. Kosteudenhallinnan suunnittelusta on ohjeita Sisäilmastoluokitus 2017:ssä. Tiloissa joissa prosessi tai toiminta tuottaa tilaan kosteuskuormaa, on huoneilman kosteus hallittava rakenteellisin ja teknisin keinoin. Ilmastointi- ja ilmankuivausjärjestelmien kapasiteetti on määriteltävä kosteuskuormiin perustuen. Yleensä sisäilmaa ei kostuteta sillä kosteus- ja korroosioriskit lisääntyvät kun sisäilman kosteus ylittää arvon 7 g H2O/kg kuivaa ilmaa (suhteellinen kosteus 45 % ja huonelämpötila +21 C). Tästä johtuen sisäilmaa kostutetaan vain tilojen käyttötarkoituksen tai tiloissa suoritettavan tuotanto- tai varastointiprosessin niin vaatiessa (mm. kirjapainot, elektroniikkateollisuus, tuotteiden varastointi jne). Matalasta sisäilman suhteellisesta kosteudesta aiheutuvien haittojen vähentämiseksi vältetään lämmityskauden aikana tarpeettoman korkeita huonelämpötiloja. Ohje [2] 7 Valaistusolosuhteet Rakennuksen sisätiloissa on voitava ylläpitää näkötehtävän edellyttämä valaistusedellyttämää valaistusta tilojen suunniteltuna käyttöaikana. Valaistuksen ryhmittely ja ohjaus on suunniteltava siten, että valaistusta voidaan ohjata toimintojen ja päivänvalon määrän mukaisesti.

11 Sisätilojen valaistussuunnittelun lähtötiedoiksi tarvitaan suunnittelun kohteina oleville tilatyypeille asetetut valaistusvaatimukset, joissa huomioidaan kyseisten tilojen käyttötarkoitukset ja erityispiirteet. Valaistusstandardiin SFS-EN on koottu sisätilojen valaistusvaatimukset näkötehtävän edellyttämällä tavalla. Myös sähkötekniset vaatimukset, energiatehokkuus ja erilaiset ohjaukset on otettava huomioon. Tilojen energiatehokas valaistus tukee valaistusstandardin tilakohtaisia vaatimuksia. Myös tilojen muuntojoustavuus on koetettava huomioida niin hyvin kuin se suinkin on mahdollista. Kaikki valaistussuunnittelun lähtötiedot on syytä kirjata tavoitearvoiksi, ja valaistuksen soveltuvuus on hyvä esittää valaistuslaskelmin. Tavoitearvot ja laskelmat on sen jälkeen luovutettava rakennushankkeeseen ryhtyvälle hyväksymistä varten ennen varsinaiseen suunnittelutyöhön ryhtymistä. Kirjaamiset tehdään päätilatyypeittäin ja ne voidaan esittää taulukkomuodossa. Ohjausten hyödyntäminen ja valaisimien väyläohjauksen kanssa yhteensopivat liitäntälaitteet mahdollistavat monipuolisesti säädettävän valaistuksen. Ohjaukset voidaan toteuttaa tilakohtaisesti paikallisen, keskusohjatun tai ohjelmoitavan järjestelmän avulla. Yksinkertaisimmillaan ohjaus on pelkkä kytkinohjaus. Monipuolisimmissa ohjauksissa hyödynnetään sen sijaan vakiovalosäätöä, läsnäolo- ja väyläohjausta sekä erilaisia valaistustilanneohjelmointeja osoitteellisessa järjestelmässä. Valaistusohjauksen erilaisten ominaisuuksien hyödyntäminen parantaa olosuhteita ja ratkaisun energiatehokkuutta. Sen suunnittelussa on myös syytä huomioida ryhmittelyt, ohjauskaapeloinnit ja valaisimien liitäntälaitteiden ominaisuudet. Tekniset suunnitteluohjeet ja -mallit löytyvät ST-kortiston ja laitevalmistajien materiaaleista. Erityisen tärkeää on laatia valaistuksen ohjauksen toteutetusta loppuratkaisusta selkeä ja yksinkertainen dokumentaatio, joka suunnitellaan palvelemaan sekä järjestelmän käyttöä, että myöhemmin siihen mahdollisesti tehtäviä muutoksia. Valaistuksen suunnittelussa on huomioitava koko sen elinkaaren aikainen huollettavuus ja kunnossapidon helppous. Rakennuksen luovutusmateriaaliin ja huoltokirjaan on aina liitettävä edellä mainitun valaistuksen ohjaukseen liittyvän dokumentaation lisäksi sekä tilakohtainen ja ajantasainen valaisinluettelo että koko järjestelmän kattavat huolto-ohjeet. Ohje [2] Luku 3, Ilmanvaihto ja ilmanvaihtojärjestelmät 8 Ilmanvaihto Ilmanvaihdon on toteutettava terveellinen, turvallinen ja viihtyisä sisäilman laatu oleskelutiloissa. Ilmanvaihtojärjestelmän on tuotava rakennukseen riittävä ulkoilmavirta ja poistettava sisäilmasta terveydelle haitallisia aineita, liiallista kosteutta, viihtyisyyttä haittaavia hajuja sekä ihmisistä, rakennustuotteista ja toiminnasta sisäilmaan aiheutuvia epäpuhtauksia. Ilmanvaihtojärjestelmä on suunniteltava siten, että: 1. valitun ilmanvaihtojärjestelmän toiminnan kannalta keskeisiä toimintoja voidaan mitata, ohjata ja

12 seurata; 2. oikein käytettynä, huollettuna ja kunnossapidettynä järjestelmä kestää toimintakuntoisena suunnitellun käyttöiän; 3. järjestelmän toiminta voidaan kokonaisuudessaan pysäyttää. Koneellisessa järjestelmässä on oltava selvästi merkitty pysäytyskytkin, jonka on oltava helposti saavutettavassa paikassa. Painovoimaisessa järjestelmässä ilmanvaihtoventtiilien on oltava helposti suljettavissa. Ilmanvaihtojärjestelmä on suunniteltava ja rakennettava rakennuksen suunnitellun käyttötarkoituksen ja käytön perusteella siten, että se luo omalta osaltaan edellytykset tavanomaisissa sääoloissa ja käyttötilanteissa terveelliselle, turvalliselle ja viihtyisälle sisäilmastolle. Ilmanvaihtojärjestelmän suunnitteluperusteet sekä sisäolosuhteiden tavoitearvot on syytä kirjata ja hyväksyttää rakennushankkeeseen ryhtyvällä ennen varsinaisen suunnittelutyön aloittamista. Kirjaaminen voidaan tehdä esimerkiksi tämän ohjeen liitteenä olevan rakennusvalvontaviranomaisten vaatiman LVI-suunnittelun perusteet -asiakirjamallin [4] mukaisesti. Ilmanvaihtojärjestelmän suunnittelussa tulee huomioida rakennuksen suunnitellun käyttötarkoituksen ja ensikäytön lisäksi mahdollisen muuntojouston asettamat vaatimukset. Muunneltavuuden, joustavuuden ja laajennettavuuden reunaehdot tulee kirjata esimerkiksi LVI-suunnittelun perusteet -asiakirjaan. Ilmanvaihtojärjestelmät eivät saa hallitsemattomasti levittää paloa tai savukaasuja rakennuksen sisällä tai rakennuksesta toiseen. Palon leviämisen estämiseksi ilmanvaihtojärjestelmät varustetaan tarvittavin sulkeutuvin palonrajoittimin ja paloeristein. Savukaasujen leviämistä rakennuksen sisällä estetään jakamalla ilmanvaihtojärjestelmän palvelualueet tarkoituksenmukaisesti ja käyttämällä asianmukaisia nousukanavia, kuristimia tai sulkeutuvia savunrajoittimia. Vaatimukset palon ja savukaasujen leviämisen rajoittamiseksi rakennuksessa ja rakennuksesta toiseen on annettu asetuksessa rakennusten paloteurvallisuudesta. Rakentamismääräyskokoelman osassa E7 on ohjeita vaatimukset täyttävistä ratkaisuista (E7 poistuu ja ohjeviittaus korvataan aikanaan mahdollisella uudella viittauksella). 8.1 Ilmanvaihtojärjestelmän ohjaus ja valvonta Ilmanvaihtojärjestelmä varustetaan ohjaus-, säätö- ja valvontalaitteilla, joiden avulla järjestelmän toimintaa voidaan ohjata ja valvoa. Ilmanvaihtojärjestelmään on suunniteltava ja asennettava mittauslaitteet tai mittausmahdollisuus tärkeimpien toiminta-arvojen mittaamista ja toimintojen valvontaa varten. Toimintojen valvontaa varten ilmanvaihtokone varustetaan yleensä tarkastusluukuilla ja -ikkunoilla. Koneellinen ilmanvaihtojärjestelmä varustetaan kiinteillä ilmavirran mittausantureilla ja sähköisillä näyttölaitteilla rakennuksen ulko- ja jäteilmavirran ulospuhallusilmavirran mittaamista varten. Jos ilmavirta on alle 0,5 m³/s, voidaan kiinteästi asennettujen näyttölaitteiden sijasta käyttää siirrettäviä näyttölaitteita. Oikea ilmavirta on ilmanvaihtojärjestelmän tärkein tehtävä. On myös olennaisen tärkeää, että tulo- ja poistoilmavirta ovat keskenään tasapainossa ettei rakennuksen vaippaan synny haitallista paine-eroa kumpaankaan suuntaan. Muuttuvan ilmavirran järjestelmissä tulee rakennuksen tulo- ja poistoilmavirtojen olla tasapainossa myös muuttuvissa tilanteissa. Tämän tulee olla myös rakennuksen ylläpitohenkilökunnan helposti todennettavissa lukemalla kiinteästi asennettuja mittalaitteita tai seuraamalla mittausarvoja rakennusautomaation kautta. Ilmanvaihtokoneiden lämmitys- ja jäähdytyspattereiden tulo- ja lähtöpuolelle asennetaan lämpömittarit ja automaatiojärjestelmään liitettävät lämpötila-anturit. Lämmöntalteenottolaitteella varustetun ilmanvaihtokoneen ulko-, tulo-, poisto- ja ulospuhallusilmavirtaan tarkoituksenmukaiseen paikkaan asennetaan lämpömittarit ja automaatiojärjestelmään liitettävät lämpötila-anturit. Ilmansuodattimille

13 asennetaan paine-eromittarit ja automaatiojärjestelmään liitettävät paine-erolähettimet. Jos ilmavirta on alle 0,5 m³/s, voidaan kiinteitä mittauslaitteita korvata siirrettäville laitteille sopivilla mittausyhteillä. Kostutusosan jälkeiseen ilmanvaihtokoneen tai kanavan osaan tehdään mittausyhde kosteuden mittausta varten. Ulospuhallusilmavirrassa olevien LTO-laitteiden painehäviöiden mittausta varten asennetaan automaatiojärjestelmään liitettävät paine-erolähettimet. Mittauslaitteet asennetaan paikkaan, missä ne ovat helposti luettavissa ja mihin on esteetön pääsy helposti kuljettavia kulkureittejä käyttäen. Ilmanvaihtojärjestelmä on suunniteltava ja rakennettava siten, että sen koneissa ja laitteissa on suoja- ja varolaitteet huoltoa ja kunnossapitoa varten Ilmanvaihtojärjestelmän tekninen käyttöikä Ilmanvaihtojärjestelmä on suunniteltava ja rakennettava siten, että se oikein käytettynä, huollettuna ja kunnossapidettynä kestää toimintakuntoisena suunnitellun käyttöiän. Ilmanvaihtojärjestelmä säilyy toimintakuntoisena vain, jos sitä käytetään asianmukaisesti ja huolletaan säännöllisesti. Mikäli pysyvään asumiseen tai työskentelyyn käytettävään kiinteistöön tehdään rakennusluvan vaativia toimenpiteitä, tulee sille laatia huoltokirja. Huoltokirjassa tulee esittää ilmavaihtojärjestelmien osalta kunnossapidon, hoidon ja huollon lähtötiedot, tavoitteet, tehtävät ja ohjeet. 8.3 Ilmanvaihtojärjestelmän pysäytettävyys Ilmanvaihtojärjestelmä on suunniteltava ja rakennettava siten, että sen toiminta voidaan hälytystilanteessa kokonaisuudessaan pysäyttää selvästi merkityllä pysäytyskytkimellä. Pysäytyskytkimen tulee olla helposti saavutettavassa paikassa. Erikoiskohteissa, kuten sairaalat ja jotkin teollisuuslaitokset, voi ilmanvaihtojärjestelmän pysäytyksestä seurata vaaraa henkilöturvallisuudelle. Tällaisissa tapauksissa voidaan käyttää useampaa erillistä pysäytyskytkintä, joilla ilmanvaihto voidaan pysäyttää palvelualueittain. Pysäytyskytkinten vaikutusalueet on merkittävä selvästi kytkinten välittömään läheisyyteen sijoitettavalla vaikutusaluekaaviolla. Ohje [2] 9 Ulkoilmavirrat Erityissuunnittelijan on mitoitettava ilmanvaihtojärjestelmä siten, että oleskelutiloihin voidaan johtaa terveellisen, turvallisen ja viihtyisän sisäilman laadun edellyttämä ulkoilmavirta. Oleskelutilojen ulkoilmavirraksi on mitoitettava vähintään 6 dm3/s henkilöä kohti suunniteltuna käyttöaikana, jos tilan käyttötarkoituksesta ei aiheudu lisäilmavirran tarvetta. Koko rakennuksen ulkoilmavirraksi on mitoitettava kuitenkin vähintään 0,35 (dm3/s)/m2 lattian pinta-alaa kohden suunniteltuna käyttöaikana, jos rakennuksen tilan käyttötarkoituksen erityisluonteesta ei aiheudu lisäilmavirran tarvetta. Asuinhuoneiston ulkoilmavirraksi on mitoitettava kuitenkin vähintään 18 dm3/s.

14 Huonetiloissa tulee olla ilmanvaihto, jolla käyttöaikana taataan terveellinen, turvallinen ja viihtyisä sisäilman laatu. Ulkoilmavirrat määräytyvät tilojen käyttötarkoituksen perusteella. Tilakohtaisia ilmavirran ohjearvoja ja oleskeluvyöhykkeen ilman nopeuden ohjearvoja esitetään esimerkissä Ilmavirtojen, ilman liikkeen ja äänitason ohjearvoja [3], joka on kopio vuoden 2012 Rakennusten sisäilmasto ja ilmanvaihto -asetuksesta (D2/2012 Liite 1). Esimerkin taulukoissa esitettyjä tilakohtaisia ohjearvoja voidaan käyttää suunnittelun apuna. Ulkoilmavirta määräytyy ensisijaisesti henkilöperusteen mukaan. Jos henkilökuormituksen mukaiselle ilmavirtojen mitoitukselle ei ole riittäviä perusteita, käytetään pinta-alaan perustuvaa mitoitusta. Muihin kuin edellä mainitun esimerkin taulukoissa esitettyihin oleskelutiloihin johdetaan ulkoilmavirta, joka on vähintään 6 dm³/s henkilöä kohti, jos henkilömäärän mukaiselle mitoitukselle on riittävät perusteet. Rakennuksen kokonaisulkoilmavirta tulee mitoittaa siten, että koko rakennuksen käyttöajan ilmanvaihtokerroin on vähintään 0,5 1/h ja että ulkoilmavirta on vähintään 0,35 (dm³/s)/m² koko rakennuksen lattian pinta-alaa kohden. Edellä mainittu lukuarvo perustuu 2,5 metriä korkean huoneen ilmanvaihtuvuuteen. Korkeiden tilojen ilmanvaihtuvuus on arvioitava erikseen tilan käyttötarkoituksen mukaan. Esimerkiksi korkeavarastojen varastoitavan tavaran hajuhaittojen poistamiseksi voidaan käyttää ilmanvaihtuvuutena yhtä vaihtoa 4:ssä tunnissa. Korkeissa tiloissa yleensä tarvitaan ilmanvaihtuvuudeksi yksi vaihto 2:ssa tunnissa. Ilmanvaihtojärjestelmän ilmavirtojen suunnittelussa on huomioitava tilojen mahdolliset käyttö- ja muuntojoustovaatimukset. Mikäli tiloissa on merkittäviä epäpuhtauskuormia, on ne otettava huomioon ilmavirtoja määriteltäessä. Tavanomaisten rakennusten ulko- ja ulospuhallusilmavirrat suunnitellaan yleensä yhtä suuriksi. Rakennuksen sisällä tilakohtaiset tulo- ja poistoilmavirrat voivat olla eri suuret (esim. käytävän tuloilmaa johdetaan siirtoilmana WC-tiloihin), mutta ilmanvaihtojärjestelmän palveleman osaston tulo- ja poistoilman kokonaisvirtaamien tulee olla yhtä suuret. Tilat, joissa on merkittäviä sisäisiä kosteuskuormia (esim. asuinhuoneistot, pesutuvat ja kuivaushuoneet) suunnitellaan lievästi alipaineisiksi, jotta kostea sisäilma ei pääse tunkeutumaan rakenteisiin. Ohje [2] 10 Ilmavirtojen ohjaus Ilmavirtoja on voitava ohjata kuormituksen tai ilman laadun mukaan käyttötilannetta vastaavasti. Asuinhuoneiston ilmavirtojen ohjaus on suunniteltava niin, että tulo- ja poistoilmavirtoja voi ohjata joko rakennus- tai asuntokohtaisesti siten, että niitä voidaan tehostaa vähintään 30 prosenttia suuremmaksi kuin suunnitellun käyttöajan ilmavirrat. Jos ilmanvaihtoa voi ohjata asuntokohtaisesti, asuinhuoneiston tulo- ja poistoilmavirtoja voidaan pienentää enintään 60 prosenttia suunnitellun käyttöajan ilmavirroista. Muun kuin asuinrakennuksen ulkoilmavirran on oltava vähintään 0,15 (dm³/s)/m² suunnitellun käyttöajan ulkopuolella ja ilman on vaihduttava kaikissa huonetiloissa. Pykälä ei koske sellaista rakennuksen laajennusta eikä kerrosalaan laskettavan tilan lisäämistä, missä

15 ilmanvaihdon järjestämisessä voi käyttää olemassa olevaa ilmanvaihtojärjestelmää, eikä sisäilman laatu heikkene rakennuksessa. Ilmanvaihtojärjestelmän ohjaus suunnitellaan siten, että ilmavirtoja voidaan säätää tila- tai vyöhykekohtaisesti tilojen kuormituksen tai sisäilman laadun mukaan. Yksinkertaisimmillaan ilmanvaihdon tehostus voi perustua läsnäolotunnistimiin, mutta parempaan tarpeenmukaisuuteen päästään käyttämällä tehostuksen ohjaukseen huonelämpötilan tai epäpuhtauspitoisuuksien mittausta. Asuinrakennuksen ilmanvaihdon ohjaus suunnitellaan ja rakennetaan niin, että asunnon käyttöajan tehostettu ilmavirta on vähintään 30 % suurempi kuin käyttöajan ilmavirta. Asuntokohtaisella ilmanvaihtokoneella varustetuissa asunnoissa ilmanvaihdon tehostus tehdään puhallinten pyörimisnopeutta ohjaamalla. Ilmanvaihtokoneen mitoituksessa tulee varmistaa, että huonetilojen äänitasot pysyvät sallituissa rajoissa myös tehostustilanteessa. Keskitettyyn ilmanvaihtojärjestelmään liitettyjen asuntojen ilmavirtojen ohjaus voidaan toteuttaa huoneistokohtaisiin tulo- ja poistokanaviin asennetuilla moottoritoimisilla säätöpelleillä tai ilmamääräsäätimillä, joita ohjataan liesikuvusta tai erillisestä ohjauskytkimestä. Keskitetyn ilmanvaihtojärjestelmän runkokanavistot tulee mitoittaa riittävän väljiksi, jotta huoneistojen ilmavirtojen muutokset eivät merkittävästi muuta runkokanavien painetasoja. Asuinrakennuksen keskitetyn ilmanvaihtojärjestelmän tehostuksen aikaisen kokonaisilmavirran mitoituksessa tulee huomioida tehostustarpeiden eriaikaisuus, jotta vältetään ilmanvaihtojärjestelmän liiallinen ylimitoitus. Mikäli tehostustarpeiden samanaikaisuus on tiedossa, mitoitetaan ilmanvaihtojärjestelmän tehostustilanteen ilmavirta suurimman samanaikaisen tarpeen mukaisesti. Mikäli tehostustarpeiden samanaikaisuus ei ole tiedossa, voidaan ilmanvaihtojärjestelmän tehostuksen aikaisen ilmavirran määrityksessä soveltaa seuraavaa kaavaa. missä V mit = B * V ka V mit on ilmanvaihtojärjestelmän mitoitusilmavirta tehostustilanteessa B on tehostuskerroin kuvasta 10.1 V ka on käyttöajan ilmavirta

16 Kuva Asuinrakennuksen keskitetyn ilmanvaihdon tehostuskerroin Asuntojen ilmanvaihdon ohjaus tulee suunnitella siten, että ilmavirtaa voidaan pienentää enintään 60 % käyttöajan ilmavirrasta, kun asunnossa ei oleskella eikä käyttöajan ilmanvaihdolle ole tarvetta esimerkiksi kosteuden hallitsemiseksi. Muun kuin asuinrakennuksen ilmanvaihto suunnitellaan ja rakennetaan siten, että käyttöajan ulkopuolella rakennuksen ilmanvaihtokerroin on vähintään 0,2 1/h ja että ulkoilmavirta on vähintään 0,15 (dm³/s)/m² koko rakennuksen lattian pinta-alaa kohden. Myös käyttöajan ulkopuolella ilman tulee vaihtua hallitusti kaikissa tiloissa. Rakennuksen liiallisen alipaineisuuden välttämiseksi pelkkä hygieniatilojen ilmanvaihdon päällä pitäminen ei riitä, vaan rakennuksen yleisilmanvaihto on pidettävä käynnissä minimiteholla myös käyttöajan ulkopuolella tai muilla keinoin varmistettava ilman vaihtuminen kaikissa tiloissa. Mikäli ilmanvaihtojärjestelmän minimi-ilmavirta on merkittävästi suurempi kuin 0,15 (dm³/s)/m², voidaan ilmanvaihtojärjestelmää käyttää jaksottain esimerkiksi aikaohjelman tai olosuhdemittausten ohjaamana. Jaksottaisessa käyttötavassa on varmistettava, ettei rakennukseen synny haittaa aiheuttavia painevaihteluita. Ilmanvaihtokoneita tulee ohjata käyttöajan ilmavirroille riittävän ajoissa ennen käyttöajan alkamista, jotta mahdolliset epäpuhtauden tuulettuvat tiloista ennen niissä oleskelun alkamista. Lisää uusi kommentti [5] Ohje [2] 11 Moottoriajoneuvosuojan ilmavirrat Erityissuunnittelijan on mitoitettava moottoriajoneuvosuojan ilmanvaihdon ilmavirrat siten, etteivät ilman

17 epäpuhtaudet aiheuta terveydellistä haittaa käyttäjille. Ilmavirrat on mitoitettava niin, että moottoriajoneuvosuojassa hiilimonoksidin keskiarvopitoisuus kriittisimmäksi arvioituna käyttötuntina ei ylitä arvoa 35 mg/m 3 (30 ppm). Moottoriajoneuvosuojan jatkuvan työskentelyalueen ilmavirrat on mitoitettava niin, että hiilimonoksidin hetkellinen pitoisuus ei ylitä 7 mg/m 3 (6 ppm). Tämän osion ohjeteksti tehdään sen jälkeen kun opas moottoriajoneuvosuojien ilmanvaihdosta on julkaistu. 12 Ilmansuodatus Erityissuunnittelijan on suunniteltava ilmansuodatuksen taso ulkoilman laadun ja sisäilman laadulle asetettujen tavoitteiden perusteella. Erityissuunnittelijan on ilmanvaihtojärjestelmää valitessaan otettava huomioon järjestelmän soveltuvuus tarvittavaan suodatuksen tasoon. (Uuteen suodatinluokitukseen siirryttäessä kokemusta suodatinten valinnasta ei ole vielä kertynyt, mistä syystä opastavan tekstin laajuus on muiden pykälien opastavia tekstejä suurempi. Kommenttikierroksella toivotaan saatavan palautetta myös opastavan tekstin laajuudesta.) Suodattimen valinta etenee seuraavien perustehtävien kautta: 1. ulkoilman laatutason arvioiminen 2. tuloilman laatutason määrittäminen niin, että suunniteltu sisäilman laatu (5 ) toteutuu 3. suodattimen valinta niin, että tuloilman laatutaso toteutuu Uuteen suodatinluokitukseen siirtymisen yhteydessä yksi tapa valita suodatin on se, että ilmansuodatuksen taso ei heikkene aikaisempaan käytäntöön verrattuna. Taulukossa on esitetty kuvaus siitä, mihin tuloilmaluokkiin nykyisen SFS-EN 779:2012 luokitusten mukaisilla suodattimilla päästään. Taulukossa on esitetty uuden SFS-EN ISO luokitusstandardin mukaiset suodatinratkaisut. Ilman hiukkasmaiset ja kaasumaiset epäpuhtaudet Hiukkasmaisilla epäpuhtauksilla tarkoitetaan kiinteiden tai nestemäisten hiukkasten kokonaismäärää ilmassa näkyvästä pölystä aina näkymättömiin pienhiukkasiin. Hiukkasmaisten epäpuhtauksien poistaminen on tärkeätä niiden haitallisten terveysvaikutusten vuoksi (taulukko 12.1). Monissa ulkoilmaa koskevissa dokumenteissa viitataan PM10 -hiukkasiin (hiukkaset, joiden aerodynaaminen halkaisija on korkeintaan 10 µm). Sosiaali- ja terveysministeriön asumisterveysasetuksessa ilmoitetaan raja-arvot myös PM2,5 hiukkasille. Uudessa ilmansuodatinstandardissa SFS-EN ISO suodattimet mitataan ja luokitellaan hiukkaskokoluokissa epm1, epm2,5 ja epm10. Mikäli ulkoilman hiukkaspitoisuus on korkea suhteessa suunniteltuun sisäilman hiukkaspitoisuuteen, tulee käyttää ilmansuodatusta tai muita ilmanpuhdistusratkaisuja, joiden toiminta ja ominaisuudet tunnetaan. Taulukko 12.1 Hiukkasmaisten epäpuhtauksien mahdollisia terveysvaikutuksia

18 Hiukkaskoko Vaikutusalue ja mahdollisia terveysvaikutuksia Karkea pöly Nenä, nielu, limakalvot - vähäisiä terveysvaikutuksia PM10 Keuhkoputki, hengitystiet - keuhkojen vajaatoiminta PM2,5 Keuhkot - keuhkojen vajaatoiminta PM1 Keuhkorakkulat, verenkierto-, sydän- ja verisuonitaudit, dementia Kaasumaisten epäpuhtauksien osalta ulkoilmaluokan tulkinta ja suodatustavan valinta ovat osa erityissuunnittelua. Lisäksi on arvioitava eri epäpuhtauksien mahdollisia yhteisvaikutuksia, eikä vain yksittäisiä epäpuhtauksia. Tyypillisiä kaasumaisia??epäpuhtauksia, joita on tarkasteltava arvioitaessa ulkoilman laatua ilmanvaihto- ja ilmastointikäsittelyjärjestelmien suunnittelussa ovat hiilimonoksidi (CO), rikkidioksidi (SO 2 ), typen oksidit (NO X ), polyaromaattiset hiilivedyt (PAH) sekä haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC). Arvioitaessa kaasumaisia epäpuhtauksia tulee arvioida sekä kaasun myrkyllisyyttä että myös mahdollista reaktiivisuutta muiden yhdisteiden kanssa. Valtioneuvoston asetus ilmanlaadusta antaa raja-arvoja ulkoilman hiukkasmaisille ja kaasumaisille epäpuhtauksille. Syventävää tietoa paikallisesta ulkoilman laadusta (mm. mittaustuloksia, eri epäpuhtauksien raja- ja tavoitearvoista yms.) löytyy reaaliaikaisena Ilmanlaatuportaalista ( [6] ). Tuloilmasuodatuksen suunnittelu Tuloilman suodatus suunnitellaan sellaiseksi, että sisäilman laadulle asetetut tavoitteet täyttyvät käytettävissä olevalla ulkoilman laadulla ja ulkoilmavirralla. Ulkoilman laatuluokat hiukkaspitoisuuden suhteen (ODA P) on esitetty taulukossa Tuloilman laadun ja ilmavirran on oltava sellainen, että suunniteltu sisäilman laatu toteutuu (5 ). Hiukkasmaisten epäpuhtauksien lisäksi ulkoilma voidaan luokitella myös kaasumaisten epäpuhtauksien suhteen (ODA G). Tuloilman laatuluokat on esitetty taulukossa Suodatinten valintaan vaikuttavat kohteen käyttöaika, epäpuhtauskuormat kohteessa, mahdolliset kohteeseen vaikuttavat epäpuhtauskuormitustilanteet. Suodatusratkaisun suunnittelua on kuvattu Europpalaisessa standardissa FprEN , sen liitteessä sekä sitä tukevassa teknisessä raportissa CEN/TR Taulukko 12.2 Ulkoilman luokitus (ODA P), pren :2014 Luokka Kuvaus ja hiukkaspitoisuuksien raja-arvot Esimerkki

19 ODA 1 Ulkoilma, jossa on pölyä ainoastaan tilapäisesti (esim. siitepölyä kesäisin), PM10 hiukkaspitoisuuden 24 tunnin keskiarvo alle 50 µg/m3 ja vuosikeskiarvo alle 40 µg/m 3 ; PM2,5 24 tunnin keskiarvo alle 25 µg/m 3 maaseudun ulkoilmaa, hiukkaspitoisuus vastaa valtioneuvoston asetuksen ilmanlaadusta antamia raja-arvoja ODA 2 Ulkoilma, jossa on korkeita hiukkasmaisia ja/tai kaasumaisia epäpuhtauksia, hiukkaspitoisuuden 24 tunnin keskiarvo alle 75 µg/m 3 ja vuosikeskiarvo alle 60 µg/m 3 ; PM2,5 24 tunnin keskiarvo alle 37,5 µg/m 3 pienet kaupungit ja taajamat ODA 3 Ulkoilma, jossa on erittäin korkeita hiukkasmaisia ja/tai kaasumaisia epäpuhtauksia hiukkaspitoisuuden 24 tunnin keskiarvo yli 50 µg/m 3 ja vuosikeskiarvo yli 40 µg/m 3 ; PM2,5 24 tunnin keskiarvo yli 37,5 µg/m 3 Suuri osa isompien kaupunkien keskusta-alueista sekä teollisuusalueiden ympäristöistä Taulukko Tuloilman (SUP) luokitus, pren :2014 Luokka Kuvaus hiukkasmaisten epäpuhtauksien raja-arvot PM2,5 PM10 SUP 1 Tuloilma - erittäin alhaiset pitoisuudet hiukkasmaisia ja/tai kaasumaisia epäpuhtauksia 6 µg/m 3 12,5 µg/m 3 SUP 2 Tuloilma - alhaiset pitoisuudet hiukkasmaisia ja/tai kaasumaisia epäpuhtauksia 12,5 µg/m 3 25 µg/m 3 SUP 3 Tuloilma - keskimääräiset pitoisuudet hiukkasmaisia ja/tai kaasumaisia epäpuhtauksia 18 µg/m 3 37,5 µg/m 3 SUP 4 Tuloilma - korkeat pitoisuudet hiukkasmaisia ja/tai kaasumaisia epäpuhtauksia 25 µg/m 3 50 µg/m 3 SUP 5 Tuloilma - erittäin korkeat pitoisuudet hiukkasmaisia ja/tai kaasumaisia epäpuhtauksia 32,5 µg/m 3 75 µg/m 3 STM:n asumisterveysasetuksen toimenpidearvot 24 tunnin pitoisuuksille ovat 50 µg/m 3 PM10 ja 25 µg/m 3 PM2,5. Näihin arvoihin voidaan päästä ilman suodatusta vain ulkoilman laadulla ODA 1. Muissa ulkoilman

20 laatuluokissa tuloilmaluokat SUP 1-3 ovat mahdollisia, kun käytetään suodatusta tai muita ilmanpuhdistusratkaisuja. Tuloilmaluokat SUP 4 ja 5 saattavat johtaa liian korkeaan hiukkaspitoisuuteen ilman muita puhdistusratkaisuja. Sisäilmastoluokituksen S1 ja S2 mukaisiin sisäilman hiukkaspitoisuuksiin pääsemiseksi on käytettävä joko parempaa tuloilmaluokkaa tai suurempia ilmavirtoja kuin STM:n asetuksen mukaisessa ratkaisussa, joka vastaa sisäilmaluokkaa S3. Sisäilmaluokat S1 ja S2 edellyttävät suodatusta tai ilmanpuhdistusta, koska niissä on määritelty vaatimus sisäilmassa ja ulkoilmassa olevien PM2.5 pienhiukkasten suhteelle. Tapauksissa, joissa ulkoilman kaasumaiset epäpuhtaudet ovat tasolla ODA (G) 2 tai ODA (G) 3, on suositeltavaa täydentää hiukkassuodatusta kuhunkin tapaukseen soveltuvalla kaasusuodatuksella. Kaasusuodatuksen avulla voidaan pienentää haitallisten typen oksidien NOx, rikin oksidien SOx, VOC- ja PAH-yhdisteiden sekä otsonin O 3 vaikutuksia. Tarvittava suodatustehokkuus voidaan saavuttaa käyttämällä joko yksi- tai useampiportaista suodatusratkaisua. Kaksiportaisessa suodatuksessa ulkoilmasuodatin sijaitsee yleensä järjestelmän alkupäässä ilmanoton läheisyydessä ja sen tarkoituksena on poistaa ulkoilmasta isommat hiukkasmaiset epäpuhtaudet sekä suojata tuloilmakonetta likaantumiselta. Varsinainen tuloilmasuodatin sijaitsee ilmankäsittelykoneen painepuolella yleensä viimeisenä toimintona ja sen tarkoituksena on viimeistellä tuloilman laatu tuloilman vaatimuksia vastaavaksi. Yksiportaisessa suodatusratkaisussa suodatin sijoitetaan ilmankäsittelyjärjestelmässä ilmanoton läheisyyteen ulkoilmasuodattimeksi. Mikäli puhallin on hihnakäyttöinen, niin tässä tapauksessa voidaan harkita myös suodattimen sijoittamista puhaltimen jälkeen. Suodatinluokan valinta Kun halutaan ylläpitää ilmanvaihtojärjestelmässä hyvää hygieniatasoa ja samalla varmistaa, että ulkoilmasta ei siirry järjestelmän kautta sisäilmaan terveydelle haitallisessa määrin hiukkasmaisia epäpuhtauksia, tulee ulkoilma- tai tuloilmasuodattimien suodatusluokan olla kaupunkiympäristössä (ODA (P) 3) vähintään F7 (SFS-EN 779:2012) tai epm1 60% (SFS-EN ISO 16890). Taulukko Ulko- ja tuloilmasuodattimien suositeltavat minimisuodatusluokat, pren :2014, suodatinluokitus SFS-EN 779:2012 mukaan (standardin voimassaolo lakkaa keväällä 2018). Tuloilmaluokka Ulkoilmaluokka SUP 1 SUP 2 SUP 3 SUP 4 SUP 5 ODA (P) 1 M5 + F7 F7 F7 F7 ODA (P) 2 F7 + F7 M5 + F7 F7 F7 * ODA (P) 3 F7 + F9 F7 + F7 M6 + F7 F7 * * SUP 5 tuloilmaluokan hiukkaspitoisuus on suurempi kuin asumisterveysasetuksen toimenpideraja huoneilmalle

21 Taulukko Ulko- ja tuloilmasuodattimien suositeltavat minimisuodatusluokat, suodatinluokitus SFS- EN ISO mukaan Tuloilmaluokka Ulkoilmaluokka SUP 1 SUP 2 SUP 3 SUP 4 SUP 5 ODA (P) 1 epm10 50% + epm1 50% epm1 50% epm1 50% epm1 50% ODA (P) 2 epm1 50% + epm1 55% epm10 50% + epm1 50% epm1 55% epm1 55% * ODA (P) 3 epm1 60% + epm1 85% epm1 50% + epm1 60% epm10 50% + epm1 50% epm1 60% * * SUP 5 tuloilmaluokan hiukkaspitoisuus on suurempi kuin asumisterveysasetuksen toimenpideraja huoneilmalle Kun suunnitellaan käytettäväksi kaasusuodatusta ja tärkeimmät ulkoilman kaasumaiset epäpuhtaudet ja niiden pitoisuudet on tunnistettu ja luokiteltu, niin valitussa tuloilmaluokassa tulee harkita käytettäväksi kaasusuodatusta taulukon 12.5 mukaisesti. Taulukko 12.5 Ulko- ja/tai tuloilman hiukkassuodatuksen täydentäminen kaasusuodatuksella, pren :2014, Ulkoilman kaasumaiset epäpuhtaudet (G) Tuloilmaluokka Ulkoilmaluokka SUP 1 SUP 2 SUP 3 SUP 4 SUP 5 ODA (G) 1 Suositeltava ODA (G) 2 Edellytetään Suositeltava ODA (G) 3 Edellytetään Edellytetään Suositeltava Kaasusuodattimien suunnittelussa ja mitoituksessa tulee huomioida standardit EN ISO ja EN ISO Tuloilmapuolella kaasusuodatuksen jälkeen tulee käyttää vähintään luokan F8 (SFS-EN 779:2012)

22 tai soveltuvaa PM1 80 % luokituksen (SFS-EN ISO 16890) mukaista hiukkassuodatinta, mikäli kaasusuodattimen rakenne on sellainen, josta saattaa ilmavirran mukaan irrota esim. pölyä käytössä olevasta adsorbentista tai suodatusmassasta. Palautus-, siirto-, kierrätys- ja poistoilman suodattaminen Palautus-, siirto- ja kierrätysilman suodattamisessa ja/tai puhdistamisessa tulee käyttää vastaavia ohjeita ja periaatteita, kuin tuloilman suodattamisessa. Koska uuden rakennuksen sisäilman epäpuhtaudet ja niiden pitoisuudet eivät ole tiedossa suunnitteluvaiheessa, tulee käytettävän suodatus-/puhdistusmenetelmän olla ehdottoman luotettava ja sen ominaisuuksien olla testattu ja julkisesti saatavilla. Poistoilman suodatukseen lämmöntalteenotolla varustetussa järjestelmässä tulee käyttää sellaista suodatusta, että tuloilman laadulle asetettu tavoite toteutuu. Yleensä tämä tarkoittaa vähintään suodatinluokan M5 (SFS- EN 779:2012) tai PM10 50% (ISO 16890) mukaista suodatinta, jonka avulla saadaan poistoilmasta suodatettua yleisimmät hiukkasmaiset epäpuhtaudet kuten esimerkiksi tekstiilikuidut, ihohilse ja hiekka. Erityistä huomiota tulee kiinnittää ilmasuodatukseen ilmankäsittelyjärjestelmissä, joissa käytetään regeneratiivista (pyörivää) lämmönsiirrintä. Tuloilmasuodatin tulee sijoittaa ilmavirran suunnassa LTOroottorin jälkeen, jotta mahdollisesti poistoilmasta siirtyvät hiukkasmaiset epäpuhtaudet eivät heikentäisi tuloilman laatua. Joissain tapauksissa voi olla tarpeellista harkita poistoilmapuolella käytettäväksi minimisuositusta parempaa suodatinluokkaa ja/tai myös jopa kaasusuodattimia. Uuden rakennuksen huonetiloista siirtyy poistoilmaan tavanomaista käyttöä enemmän esim. VOCyhdisteitä, hajuja ja/tai aldehydejä, jotka saattavat siirtyä edelleen lämmönsiirtimen kautta ilman ja kosteuden mukana tuloilmapuolelle. Tätä tilapäistä ylikuormitustilannetta voidaan lieventää käyttämällä joko poisto- ja/tai tuloilman suodatuksessa niinkutsuttuja yhdistelmäsuodattimia esim. uuden rakennuksen ensimmäisen käyttövuoden ajan. Suodatinratkaisun suunnittelussa huomioitavia asioita Suodatinten tiiviys ja ohivuodot vaikuttavat tuloilman laatuluokkaan ja tätä kautta sisäilman laatuun. Tiiviyden ja ohivuotojen vaikutus arvioidaan osana ilmansuodatuksen suunnittelua. Vaatimukset ja luokitukset suodattimien ohivuodoille määritetään standardin EN 1886 mukaisesti. Jos mitään muuta ei ole esitetty, niin suodattimen ohivuodon määrittämiseen käytetään ilmankäsittelykoneen suodatinluokkia (ks taulukko 12.4). Mikäli käytetään monivaiheista/-portaista suodatusta, niin ohivuodot määritetään kaikkein laadukkaimman suodatinluokan mukaan. Suodatinten valinnassa huomiota tulee kiinnittää myös ilmansuodattimien painehäviöihin ja ilmavirtoihin, jotka vaikuttavat merkittävästi edelleen puhaltimien sähköenergian kulutukseen ja samalla ilmankäsittelykoneen SFP -lukuun. Käyttökustannusten optimoimiseksi voidaan ilmansuodattimien kokonaisenergiankulutuksen arvioinnissa ja suodattimen valinnassa käyttää elinkaarilaskentamenetelmää (LCC) ja valita tällä tavalla kustannuksiltaan edullisin ratkaisu. Ilmansuodattimien energiatehokkuusluokat (A+... E) voidaan määrittää esimerkiksi Eurovent 4/ mukaisesti. Pitkän ajan suhteellisen kosteuden keskiarvon ilmansuodattimissa (hiukkassuodattimet) tulee olla enintään 80 %. Kastuneen ilmansuodattimen hiukkaserotuskyky on alhaisempi ja painehäviö suurempi kuivaan suodattimeen verrattuna. Liian kostea ilmansuodatin voi toimia kasvualustana siihen kerääntyneille mikro-organismeille, mistä syystä rakennusten tuloilma on järkevää toteuttaa suodatus kaksivaiheisena ulko- ja tuloilmasuodattimien avulla (Kuva 12.2). Käyttämällä tuloilmajärjestelmissä nk. yhdistelmäsuodattimia (yhdistetty hiukkas- ja kaasusuodatin joko ulko- tai tuloilmasuodattimena) saadaan kaasumaisten haitallisten epäpuhtauksien

23 pitoisuuksien lisäksi vähennettyä myös kosteudesta osittain aiheutuvia ja viihtyisyyttä alentavia hajuhaittoja. Ulkoilmasuodattimet on tärkeää suojata kastumiselta hyvän vedenerotuskyvyn omaavalla ulkoilmasäleikköja kammiorakenteella ja/tai varustaa ulkoilman sisäänotto tarvittaessa lisäksi esilämmityksellä (esim. lämmitettävä ulkosäleikkö, erillinen esilämmityspatteri tms.). Kuva Hygieniasyistä ulko- ja tuloilma tulisi suodattaa erikseen kahdessa eri vaiheessa ulko- ja tuloilmasuodattimella. Paras lopputulos saavutetaan ratkaisulla, jossa ulkoilma-suodattimelle tuleva ilma on esilämmitetty. Lisää uusi kommentti [7] Ohje [2] 13 Poistoilmaluokat Poistoilmaluokat ovat: Luokka 1: poistoilma sisältää vain vähän epäpuhtauksia ja epäpuhtaudet ovat pääasiallisesti lähtöisin ihmisistä ja rakenteista; Luokka 2: poistoilma sisältää jonkin verran epäpuhtauksia; Luokka 3: poistoilma sisältää epäpuhtauksia, kosteutta, kemikaaleja tai hajuja, jotka oleellisesti huonontavat poistoilman laatua; Luokka 4: poistoilma sisältää huomattavasti pahanhajuisia tai epäterveellisiä epäpuhtauksia tai kemikaaleja. Jäteilman johtaminen rakennuksesta perustuu seuraavaan poistoilmaluokitukseen: Poistoilmaluokka käytön rajoitus tilaesimerkkejä

24 Luokka 1 Luokka 2 Ilma soveltuu palautus- ja siirtoilmaksi Ilmaa ei käytetä muiden tilojen palautusilmana, mutta se voidaan johtaa siirtoilmana esimerkiksi WC- ja pesutiloihin. Toimistotilat ja niiden yhteydessä olevat pienet varastotilat, yleisöpalvelutilat, opetustilat, eräät kokoontumistilat sekä liiketilat, joissa ei ole hajukuormitusta. Asuinhuoneet, ruokailutilat, kahvikeittiöt, myymälät, toimistorakennusten varastot, pukuhuoneet sekä ravintolatilat. Myymälöiden, kahviloiden ja pizzerioiden kierto-/pizzauunin huuvan poistoilma voidaan liittää luokan 2 poistoilmakanavaan. Luokka 3 Poistoilma tiloista, joissa kosteus, prosessit, kemikaalit ja hajut oleellisesti huonontavat poistoilman laatua. Ilmaa ei käytetä palautus- tai siirtoilmana. WC- ja pesutilat, saunat, pyykin kuivatushuoneet, ulkoiluvälinevarastot, asuinhuoneistojen keittiöt, jakelu- ja opetuskeittiöt, piirustuksien kopiointitilat. Luokka 4 Ilmaa ei käytetä palautus- tai siirtoilmana. Ammattimaisessa käytössä olevat vetokaapit, grillit ja keittiöiden kohdepoistot sekä pesuloiden likapyykkitilat. Autosuojat, katsastusasemat, autokorjaamot ja -maalaamot, ja ajotunnelit, maalien ja liuottimien käsittelyhuoneet, elintarvikejätehuoneet, kemialliset laboratoriot ja tupakointitilat. Elintarviketeollisuuden ja suurpesuloiden tilat. Teknisten tilojen ilmanvaihto mitoitetaan pääsääntöisesti lämpö- ja/tai kosteuskuormien perusteella. Erillispoistot Erillispoistoja käytetään silloin kun jonkin työvaiheen yhteydessä syntyy epäpuhtauksia, joita ei voida johtaa keskusilmanvaihtolaitteisiin, eikä LTO:lla varustettuihin ilmanvaihtokoneisiin. Usein näiden kohteiden poistoilmassa on syttymis- tai palamisvaara. Tällaisia kohteita ovat esim. teknisten käsitöiden tilojen ahjot, keramiikkauunit, purupoistot tai tekstiilitöiden nukanpoistot. Ammattimaisessa käytössä olevat korjaamot, maalaamot, laboratoriot, hitsauspisteet ja katsastusasemien asemien pakokaasupoistot ovat myös tyypillisiä kohteita, joissa käytetään erillispoistoja, kuten vaikkapa leipomot ja kahvinpaahtimot. Erillispoistojen toteutuksessa on otettava huomioon poistoilman mukana siirtyvien hiukkasten koko ja sen vaikutus kanavamateriaaliin ja puhaltimien suojausluokkaan. Poistoilmaluokan parantaminen Poistoilmaluokan parantaminen ilmaa käsittelemällä ei ole mahdollista yksiselitteisesti. Esimerkiksi Eurooppalaiset standardit antavat mahdollisuuden parantaa poistoilmaluokkaa puhdistuksen avulla, mutta edellytyksenä niissäkin on toimivuuden varmistaminen ja seuranta. Poistoilmaluokka vaikuttaa muun muassa ulospuhalluslaitteiden sijoitteluun ja paloturvallisuuteen. Poistoilman puhdistaminen suodattamalla, UV-valolla tai muulla tavalla on kuitenkin hyvä peruste neuvotella esimerkiksi ulospuhallusilmalaitteiden sijoittelusta rakennusvalvontaviranomaisen kanssa. Poistoilman parantaminen edellä esitetyssä

25 tarkoituksessa vaatii erillisen selvityksen toimivuudesta, toimivuuden varmistamisesta ja seurannasta. Ohje [2] 14 Ulkoilmalaitteiden ja ulospuhallusilmalaitteiden sijoittaminen Ulkoilmaa ei saa ottaa ilmanlaatua heikentävän rakenteen tai rakennusosan kautta tai ulkoilman laatua pilaavien lähteiden läheisyydestä. Ulkoilmalaitteiden kautta ei saa päästä ilmanvaihtojärjestelmään siinä määrin lunta tai sadevettä, että se aiheuttaisi vahinkoa järjestelmälle tai ilman laadulle tai haittaisi järjestelmän toimintaa. Ulospuhallusilman johtaminen ulos rakennuksesta on suunniteltava siten, ettei rakennukselle tai muille rakennuksille, ympäristölle tai niiden käyttäjille aiheudu terveydellistä tai muuta haittaa. Ulospuhallusilma on johdettava rakennuksen vesikaton yläpuolelle, jos ilmanvaihtojärjestelmän toiminta ei toisin edellytä. Poistoilmaluokan 1 tai asuinhuoneistojen ilmanvaihdon ulospuhallusilma voidaan johtaa ulos myös rakennuksen seinässä olevan ulospuhallusilmalaitteen kautta (seinäpuhallus), jos muutoin tässä momentissa esitetyt vaatimukset täytetään. on tiivistelmä erillisestä oppaaseen, jossa on kuvattu opastavaa tekstiä laajemmin perusteita, hyviä toteutustapoja ja poikkeuksia alla oleviin ohjeisiin liittyen. Opastavat teksti ovat kopioita oppaan teksteistä ja ne toistuvat saman sisältöisinä oppaan sisällössä. Erillinen opas on julkaistu oppaaseen liittyvänä esimerkkinä [8] Ulkoilmalaitteiden sijoittaminen Ulkoilmalaitteet on sijoitettava siten, että ulkoilma voidaan ottaa riittävän etäältä ulkoilman laatua pilaavista lähteistä. Ulkoilma on yleensä riittävän puhdasta, kun ulkoilmalaitteet sijoitetaan niin, että seuraavat etäisyysvaatimukset täyttyvät. Ulkoilmalaitteiden vähimmäisetäisyydet ilman laatua heikentävistä ulkoisista tekijöistä esitetään taulukossa Kuvassa 14.1 esitetään ulkoilma- ja ulospuhallusilmalaitteiden väliset vähimmäisetäisyydet ulospuhallettavan ilman likaisuuden mukaan. Taulukko Ulkoilmalaitteen etäisyys ilman laatua heikentävistä ulkoisista tekijöistä. Tie tai katu katsotaan vilkasliikenteiseksi ainakin silloin, kun keskivuorokausiliikenne on yli autoa vuorokaudessa. Ilman laatua heikentävä tekijä Ulkoilmalaitteen vähimmäisetäisyys [m]

26 Jätteiden säilytyspaikka, polttomoottorikäyttöisten ajoneuvojen pysäköinti- ja lastauspaikka sekä ajoluiska, tuuletusviemärin ja savupiipun aukko, keskuspölynimurin ulospuhallusaukko, jäähdytystorni, tupakointipaikka, vilkasliikenteinen katu tai tie, kadun tai tien risteys 8 Viereisen huoneiston parveke 3 Tuuletusviemärin aukko, joka sijaitsee enintään 3 metriä ulkoilma-aukkoa korkeammalla 5 Maanpinta tai pihataso 2 Kattopinta, joka sijaitsee ulkoilma-aukon alapuolella 0,9 Kuva Ulkoilmalaitteiden etäisyys ulospuhalluslaitteista. Viivojen väliarvot voidaan arvioida. Yli 6 m³/s ulospuhallusilmavirroilla voidaan 4. luokan poistoilmalle käyttää 6 m³/s ilmavirran etäisyysvaatimuksia. Otettaessa ulkoilmaa tien tai kadun läheisyydestä tulee ulkoilman suodatus suunnitella niin, että vaatimukset ilman puhtaudelle täyttyvät (kts. 12 Ilmansuodatus). Lisäksi ilman sisäänotto tulee suunnitella niin, että äänitekniset vaatimukset täyttyvät.