Sisällysluettelo osa 2

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Sisällysluettelo osa 2"

Transkriptio

1 Sisällysluettelo osa 2 Punaisella korostetut alueet näyttävät ko. suunnitelman osan sisällön. Kaikkien osien sisällysluetteloissa on mukana myös koko suunnitelman sisältö kokonaisuuden hahmottamiseksi. Jokaisen osan alussa ovat sivuilla 1 40 olevat alkutekstit. Prosessikaavio sivu 1 Johdanto sivu 2 Prosessikuvaus sivu 5 Täydennysistuttamisen periaatteita sivu 7 Täydennysistutusten lajilista sivu 13 Täydennysistutusten lajikuvauksia sivut Suunnitelmat: Tammiston kaupunginosa osa 1 Tammistonranta sivu 42 Kirkonkylän rantapuisto sivu 44 Isopelto sivu 48 Helsingin pitäjän kirkonkylän kaupunginosa osa 1 Oskar Liljestrandin puisto sivu 50 Riihipelto sivu 51 Kyläpuisto sivu 53 Pakkalan kaupunginosa osa 1 Tilkunpelto; itä sivu 56 Muuntopuisto sivu 58 Tasetien EV sivu 58 Pehtoorinpuisto sivu 60 Lentoasemantien EV sivu 62 Krakanpuisto sivu 63 Veromiehen kaupunginosa osa 1 Lentoasemantien EV sivu 68 Toisen Savunpuisto sivu 68 Rälssipuisto sivu 70 Manttaalipuisto sivu 72

2 Koivuhaan kaupunginosa osa 1 Puukullanpelto sivu 74 Midgårdinmäki sivu 76 Niittypuisto sivu 77 Peltolantie (Koivuhaka) sivu 78 Puutarharanta VL1, VL2 ja VL3 sivu 81 Koivuholma sivu 82 Koivuhaanpuisto sivu 84 Koivupuisto sivu 85 Kukonkallio sivu 87 Viertolan kaupunginosa osa 1 Koisoranta sivu 90 Osmanpuisto sivu 93 Uimahallinpuisto sivu 94 Murattipuisto sivu 97 Lauhapuisto sivu 97 Liljapuisto sivu 98 Viertolanranta sivu 100 Viertolanranta Istutussuunnitelma; kuvio 5 sivu 103 Tikkurilan kaupunginosa osa 1 Tikkurilanranta sivu 108 Tiedepuisto sivu 110 Tikkurilanranta Istutussuunnitelma sivut Männistönpuisto sivu 122 Männistönpuisto Istutussuunnitelma sivut Talvikkipuisto sivu 129 Kuninkaalan kaupunginosa osa 1 Väritehtaanranta sivu 132 Jokiranta sivu 133 Påkaksenpuisto sivu 136 Påkaksenpelto sivu 138 Markusaksenpuito sivu 138 Pajapuisto sivu 139 Ahjoniitty sivu 140 Heidehofintien VP-alue sivu 142 Heidehofinpuisto sivut Kalkkikallio sivut Tuomipuisto sivu 159 Kalkkikallio Istutussuunnitelma; kuvio 2 sivut Kalkkikallion pohjoisosa sivu 165

3 Variskallio sivu 168 Kalkkitien VL-alue 1 sivu 169 Kalkkitien VL-alue 2 sivu 169 Saarnirinne sivu 171 Akatemianpuisto sivu 172 Kuusikkopuistot 1 4 sivu 174 Lindmaninkorpi sivu 177 Untipakka sivu 180 Porttisuo 1 sivu 181 Porttisuo 2 sivu 183 Porttisuo 4 sivu 185 Porttisuo 5 sivu 186 Hakkilankallio sivu 188 Lähdekallio sivu 188 Liisankallion UL-alue 189 Katajahaka sivu 190 Hakkilan kaupunginosa osa 2 Kanervankulma sivu 42 Kievarinpuisto sivu 42 Kanervanummi sivu 44 Kanervanpuisto 1 sivu 45 Kanervanpuisto 2 sivu 46 Santaradantien VU-alue sivu 48 Maarinoja sivu 51 Maarinsarka sivu 55 Stenkullanmäki sivu 58 Stenkullanpuisto sivu 59 Hakkilanranta (eteläosa) sivu 62 Hakkilanranta (pohjoisosa) sivu 63 Hakkilankulma sivu 68 Honkanummenpuisto sivu 68 Kaaripuisto sivu 70 Rusokallio sivu 72 Jokiniemen kaupunginosa osa 2 Hietapellonmäki sivu 78 Muinaispuisto sivu 80 Eric Von Rettigin puisto sivu 82 K.H. Wiikin puisto sivu 82 Winterinmäen käytävät sivu 84 Punaistenpuisto sivu 86 Urheilutienpuisto VP1 sivu 88 Jyväpuisto sivu 89 Vihantapuisto sivu 90

4 Sänkipuisto sivu 90 Ohrapelto sivu 92 Karhunranta sivu 93 Tennispuisto sivu 94 Ruispuisto sivu 96 Hiekkaharjun kaupunginosa osa 2 Haarikkopuisto sivu 98 Heinäpuisto sivu 98 Pursupuisto sivu 100 Ailakkipuisto sivu 100 Hiekkaharjun leikkipuisto sivu 101 Yrttipuisto sivu 101 Strenginkulma sivu 102 Talkootie P sivu 103 Taukopuisto sivu 104 Malminmäenpuisto 1 sivu 106 Simonkylän kaupunginosa osa 2 Malminniitynpuisto sivu 108 Malmivalli 1 ja 2 sivu 112 Malmipuistikko sivu 114 Puistokolmio sivu 114 Vanamonpuisto sivu 116 Lemmikkipuisto sivu 117 Simonmetsänpuisto sivu 120 Koivukyläntienpuisto sivu 121 Raatepuisto sivu 121 Minttupuisto sivu 123 Maitikkapuisto sivu 124 Kallioruohonpuisto sivu 128 Simonkalliontienpuisto (Rappupuisto) sivu 128 Simonkallionpuisto sivu 130 Jäkkäräpuisto sivu 130 Ristisillanpuisto sivu 131 Hiiriharjunpuisto (lenkkimetsä + laskettelurinne) sivu 134 Hiirilammenpuisto sivu 140

5 Ruskeasannan kaupunginosa osa 2 Simonkylänpuisto (Ruskeasanta) sivu 146 Vuoripuisto sivu 150 Purotien ja Koivumäenväylän välinen oja sivu 151 Purokujan oja sivu 152 Ruskeasannanpuisto sivu 154 Kuismapuisto sivu 156 Ruskeasanta sivu 158 Mistelipuisto sivu 160 Hiekkapuisto sivu 162 Harjupuisto sivu 164 Kuoppapuisto sivu 164 Maisemapuisto sivu 165 Maisemamäki sivu 168 Ylänköpuisto sivu 169 Tunturipuisto sivu 169 Laaksopuisto sivu 170 Rinnepuisto sivu 172 Koivukylänväylä (Ruskeasanta) sivu 173 Ilolan kaupunginosa osa 3 Törmäpuisto sivu 42 Tasankopuisto sivu 44 Nietospuisto sivu 45 Ilopuisto sivu 47 Eppilänpuisto sivu 49 Atlaspuisto sivu 50 Ilolanpuisto sivut Mäkipuisto sivu 62 Rintapolun EV sivu 68 Tuusulantien VL sivu 70 Pikkukivikko sivu 70 Kenttäpuisto sivu 72 Kallaspuisto sivu 73 Louhikkopuisto 1 sivu 75

6 Leikkitien VL-alue 2 (yksityinen) sivu 78 Kertomuskujan VL-alue sivu 78 Tarinapuisto sivu 79 Notkopuisto 1 sivu 84 Notkopuisto 2 sivu 84 Nummipuisto sivu 86 Taikapuisto sivu 86 Satupuisto sivut Ilolan pohjoinen puisto VP sivut Epinkoskenpuisto sivut Jenkkapuisto sivut 104 ja 106 Teemakartat osa 3 Teemakartat johdantoteksti sivu 107 Kartat: Hoidon kiireellisyysluokitus kartat koko palvelualueelle sivut Hoitokerrat suunnitelmakaudella kartat koko palvelualueelle sivut Toistuvan hoidon alueet kartat koko palvelualueelle sivut Täydennysistuttamisen ajankohdat kartat koko palvelualueelle sivut

7 Luonnonhoitosuunnitelma Prosessikaavio; Tikkurilan palvelualue Yhteistyötahot Kehittämisyksikkö Ympäristökeskus Kaavoitusosasto Alueen hoidosta vastaavat puutarhurit Asukkaat asukastilaisuudet Muita alueeseen vaikuttavia projekteja Viheralueiden alueellinen yleissuunnitelma Kaavoituksen projektit Suunnitelmia mm. Puutarharantaan Asuinalueita runsaasti toteutuksessa 10 vuoden aikana puistoineen Julkisia rakennuksia myös toteutuksessa Kohteet Kaupungin omistamat asemakaavoitetut viheralueet: Laajat ja pienet luontaiset metsät Rakennettujen puistojen luontaiset osat, suojavallit, puutarhojen jäänteet Niityt, kedot ja metsittyvät vanhat pellot Tekijä: Maisema-arkkitehti ylioppilas ja puutarhuri Mika Karjalainen Esitiedot ja käytännön toteutus Kartat: kaavoitustilanne, maastonmuodot, luonnonolosuhteet, vanhat metsäkuviot, liittyminen rakennettuun ympäristöön jne. Kokoukset ja palaverit: muiden projektien olemassaolo, hoidon kiireellisyys ja koordinointi Maastokäynnit: nykytilan hahmottaminen, kuvioiden ja hoidon määrittäminen, vanhojen kuvioiden päivittäminen ja uusien kuvioiden luominen Tulostus: tekstit ja kartat tiedostoina Vantaan kaupungilla, julkaisu paperiversiona Määrittämisen perusteita Luonnonolosuhteet Hoitotoimien kohdistaminen Maiseman ja kaupunkikuvan luonne Paikan historia Kohteen koko Urbaaniuden aste ja rakennuskanta Väylästö ja yhteydet Muu informaatio kohteesta: kokoukset, asukastoivomukset, muut projektit 1 Työn tulostus Tekstit: Kohteen kuvaus puistokokonaisuutena ja kuvioittain, hoitotoimenpide, kiireellisyys, täydennysistuttaminen Kartat: Uudet ja tarkennetut kuviot, viheralueitten nimet ja rekisterinumerot, teemakartat

8 Johdanto Tämä elokuussa vuonna 2005 valmistunut Tikkurilan palvelualueen luonnonhoitosuunnitelma on kolmas osa koko Vantaan kaupungin kattavasta luonnonhoitosuunnitelmasta. Kaikkiaan kokonaisuus käsittää lopulta 5 eri osaa. Hoidon kohteena kaikissa ovat ainoastaan kaupungin omistamat asemakaavoitetut viheralueet sisältäen luontaiset metsät, niityt ja kedot sekä rakennettujen puistojen luonnonmukaiset osat. Kokonaan rakennetut puistot eivät kuulu suunnitelman piiriin. Pääosin samat periaatteet kuin aikaisemmin ilmestyneissä luonnonhoitosuunnitelman osissa pätevät myös tässä suunnitelmassa. Tikkurilan palvelualue on hallinnollinen ja urbaani keskus koko Vantaan mittakaavassa. Se merkitsee tämän suunnitelman kohdalla monipuolisempaa ja huomionarvoisempaa sisältöä muihin palvelualueisiin verrattuna. Teemakartat ovat edelleen mukana, kuten ne olivat Hakunilan palvelualueen suunnitelmassa. Ne ovat apuna mm. suunnitelman toteutuksen koordinoimisessa ja työohjelman määrittämisessä. Luonnonhoitosuunnitelmaa teki tälle alueelle yksinomaan Mika Karjalainen. Tikkurilan palvelualueen luonnonhoitosuunnitelman yleisinä tavoitteina on pyrkiä maisemallisesti monipuoliseen ja kauniiseen tulokseen. Rakennetun ympäristön luonne ja laatu huomioidaan erityisesti urbaaneimmilla kohteilla. Rakennettujen puistojen luonnonmukaiset osat hoidetaan myös omina kokonaisuuksinaan, jolloin huomioidaan rakennetun puiston luonne ja laatu. Ekologiset ja kulttuurihistorialliset arvot huomioidaan tapauskohtaisesti. Kulttuurihistoriallisia arvoja liittyy eritoten Tikkurilan keskustan alueella vanhan vernissatehtaan ympäristöön, Helsingin pitäjän kirkonkylän alueeseen ja Honkanummen hautausmaa-alueen tienooseen. Ekologisesti arvokkaita alueita suunnitelman kohteissa ovat mm. Keravan- ja Vantaanjoen rannat, erilaisten purojen alueet, Hiirilammet, Kylmäojankorpi Ilolan kaupunginosassa ja useat laajat viheralueet mm. Kuninkaalan kaupunginosassa. Luonnonsuojelualueille ei hoitotoimia ole laadittu. Luontotietoja on käyty läpi mm. Ympäristökeskuksen kanssa. Kaupunkimaisin ja siten rakennetuin alue on Tikkurilan kaupunginosa. Se on samalla Vantaan hallinnollinen keskus ja siten myös tässä suunnitelmassa tärkeä alue. Monissa muissakin palvelualueen kaupunginosissa on merkittäviä rakennettuja alueita, kuten isoja tehdas- ja yritysrakennusalueita, uusia ja vanhoja asuinrakennusalueita sekä urheilukeskuksia. Pistemäisesti yksittäin on myös laadukasta ja näyttävää uutta arkkitehtuuria yritys-, hotelli-, koulu- ja toimistorakennusten osalta. Tämä kaikki aiheuttaa sen, että palvelualue on voimakkaasti hierarkkinen ja vaihteleva eri osa-alueiden kesken. Tämä on ratkaistu suunnitelmassa erityisesti täydennysistuttamisen avulla, missä eri alueet saavat esteettisistä ja ekologisista lähtökohdista katsoen omanlaisensa käsittelyn. Täydennysistuttaminen on siten tällä palvelualueella laajin, monipuolisin ja huomionarvoisin kaikkiin muihin palvelualueisiin verrattuna. Erityistä huomiota on kiinnitetty istutettavien kasvilajien valintoihin ja niiden sommittelemiseen uutta luovalla ja rohkealla tavalla. Lisää täydennysistuttamisen periaatteista kerrotaan omassa osassaan. 2

9 Luontaisen kasvillisuuden hoidosta todetaan, että puu- ja pensaslajiston osalta noudatetaan monipuolisuutta. Erityisesti rakennetun ympäristön lähellä suositaan runsaasti näyttäviä lehtipuita havupuiden kanssa, jotta vuodenaikojen mukana vaihtuvat näkymät olisivat monenlaisia ja kauniita. Pensaat säilytetään lähes poikkeuksetta aina, vaikka siitä ei olisi mainintaa suunnitelmassa. Poikkeuksena ovat runsaana esiintyvät pensasmaiset pajut esim. avoimina pidettävillä ja avoimeksi muutettavilla niityillä. Kuvioilla luontaisesti ominaisia lajeja pidetään yllä eikä väkisin tehdä radikaaleja muutoksia lajistoon. Metsien ja muiden alueiden eri kehitysvaiheet ja lajistojen soveltuvuudet erilaisiin olosuhteisiin suovat kuitenkin mahdollisuuden lajiston koostumuksen koordinoimiseen esim. istuttamalla kuviolle uusia kasvilajeja. Kuvion luonnetta tällä tavoin muutettaessa on varmistettu täydennettävien lajien menestymismahdollisuudet. Tällä palvelualueella kokeillaan täydennysistuttamisessa tosin myös arkoja ja erikoisia kasvilajeja. Siitä enemmän omassa osassaan. Toimenpiteet annetaan tässä 10 vuodeksi eteenpäin suunnitelman valmistumisesta lähtien. Hoidon kiireellisyys määritellään eripituisin osajaksoin, joina aikoina hoitotoimet suositellaan tehtäväksi. Kuvioille määritellään erikseen ylis- ja aliskasvillisuuden käsittelytavat, mikäli mahdollista. Yliskasvillisuus koostuu varttuneista puista ja aliskasvillisuus nuorista puista, pensaista, taimista ja pohjakerroskasvillisuudesta varttuneitten puitten alla. Niityt hoidetaan kullekin sopivalla tavalla ja joitakin umpeen kasvaneita /kasvavia vanhoja peltoja ja niittyjä raivataan uudestaan avoimiksi alueiksi. Alueella on myös ns. puolipuistomaisia kohteita, jotka on otettu mukaan tähän suunnitelmaan. Niitä ovat mm. suojavalli-istutukset, joutomaa-alueet rakennetussa ympäristössä, puutarhojen jäännealueet ja osittain rakennetut puistot sisältäen luonnonmukaisia kohtia laikuittain. Lähes kaikki nämä alueet sisältävät täydennysistuttamista, mikä toteutetaan näillä kohteilla normaalin puistoistutuksen tapaan. Kustakin puistosta on tehty tekstiosa ja kartat alueiden sijoittumisesta kuvioineen. Tekstiosassa on tiedot kustakin kuviosta ja niille hoitotoimet. Kartassa kuviot ja niiden rekisterinumerot on merkitty punaisella. Viheralueet näkyvät kartalla keltaisina, kuten muissakin Luonnonhoitosuunnitelman osissa. Ko. asemakaavoitetut ja kaupungin omistamat puistot ovat tummankeltaisia. Kuvioiden numerointi on tehty kunkin puiston sisällä ykkösestä alkaen. Tiedot kuvioista on saatu maastokäynneillä ja apuna ovat olleet myös Vantaan kaupungin aikaisemmin tekemät metsäkuviot, eri kartat ja muut tietolähteet. Prosessikuvauksessa on kerrottu lisää suunnitelman tekemiseen liittyvistä menetelmistä. 3

10 Tässä suunnitelmassa esiintyvät viheralueiden nimet vastaavat viheralue- eli VIRE rekisterissä olevia nimiä. Alueiden monimuotoisuudesta johtuen on kuitenkin jouduttu myös apunimien käyttöön. Niissä tapauksissa VIRE rekisterin mukainen nimi on alleviivattu. Kuhunkin nimeen liittyy myös VIRE rekisterin mukainen numerotunnus. Sekä tunnukset että nimet on mainittu tekstissä ja kutakin kohdetta esittävässä kartassa. Samoja nimiä ja tunnuksia käytetään myös muissa yhteyksissä, kuten viheralueiden alueellisessa yleissuunnitelmassa. Joissakin tapauksissa puistolle ei löytynyt VIRE rekisterinimeä eikä rekisterinumeroa. Silloin tekijä on soveltanut Vantaan tiedostoista löytyneiden karttojen mukaisia nimiä. Tämä hoitosuunnitelma liittyy Vantaan kaupungin viheralueohjelmaan, Hakunilan palvelualueen viheralueiden alueelliseen yleissuunnitelmaan ja kaavoitukseen. Alueellinen yleissuunnitelma ja tämä suunnitelma liittyvät yhteen siten, että ensin mainitussa on pitäydytty suurpiirteisessä ja yleisluontoisessa määrittelyssä, jossa ehdotetaan kehittämissuosituksia laveasti laajalle alueelle. Tässä käsitellään samat alueet tarkemmin. Alueellisessa yleissuunnitelmassa on mukana myös kaikki kokonaan rakennetut puistot ja yleiskaavoitetut viheralueet. Alueellista yleissuunnitelmaa ei ole tehty tälle palvelualueelle tämän suunnitelman valmistumisen ajankohtaan mennessä. Lisäksi ko. palvelualueella on ollut käynnissä useita muita suunnitteluprojekteja, joiden kohteet on rajattu pois tästä suunnitelmasta (kts. mm. prosessikuvauskaavio). Tämä näkyy myös siten, että joillekin kartalla näkyville puistoille ja puiston osille ei ole tehty kuvioita käsittelyä varten. Tämä suunnitelma on jaettu kolmeksi erilliseksi julkaisuksi materiaalin paljouden vuoksi. Yhtenä julkaisuna koko suunnitelmaa ei voinut sitoa. Kukin osa sisältää nämä alkutekstit kokonaisuudessaan ja etukannen kuva on sama kaikissa osissa yhtenäisyyden vuoksi. Etukansiin on merkitty kunkin osan järjestysnumero. 4

11 Prosessikuvaus Mika Karjalainen teki kaikkien kohteiden suunnitelmat yksin, mihin kuului hoitomenetelmien laatiminen, toimenpiteiden ajoittaminen sekä täydennysistuttamiseen liittyvä suunnittelu- ja kehitystyö. Istuttamisen suunnittelussa apuna olivat mm. Mika Karjalaisen yli 10 vuoden mittainen runsas ja monipuolinen kokemus kasvien parissa sekä kirjallisuus, kuten Suomen puu- ja pensaskasvio (tekijät: Leena Hämet-Ahti, Annikki Palmén, Pentti Alanko ja Peter M. A. Tigerstedt). Suunnitelman julkaisun taitto, valokuvat, teemakartat, alkutekstit (Johdanto, Prosessikuvaus, Täydennysistuttamisen periaatteita ja Kasvilajikuvauksia), Kasvilajilista ja Prosessikuvauskaavio ovat myös Mika Karjalaisen aikaansaamia. Suunnitelman aluksi tekijä kävi läpi kohteisiin liittyviä esitietoja, kuten kaavoitustilanteen ja erilaisia karttoja mm. metsäkuvioista, alueiden rajauksesta, luonnonolosuhteista sekä maastonmuodoista. Lisäksi aloituskokouksessa viheralueyksikön eri toimijoiden kanssa määriteltiin työn koostumusta. Siinä pyrittiin poistamaan päällekkäisyyksiä muiden saman alueen suunnitelmien kanssa ja tarkentamaan hoitotoimien tarpeellisuutta ja kiireellisyyttä. Erilaisia kokouksia pidettiin myös muulloin työn edetessä. Tekijä oli yhteydessä myös Ympäristökeskukseen suojeltujen kohteiden ja suojelutarpeen selvittämiseksi. Esitietojen selvittämisen jälkeen tekijä aloitti maastokäynnit ko. kohteissa. Käytännössä jokaiselle kohteelle oli olemassa hyvät kartat, jotka otettiin mukaan maastoon merkintöjen tekemistä varten. Kartoissa olivat apuna usein valmiiksi piirretyt kaupungin metsäkuviot. Niihin tehtiin tarpeen mukaan tarkennuksia ja korjauksia esim. muuttuneen tilanteen vuoksi. Joillekin kohteille määritettiin kuviot paikan päällä ensimmäistä kertaa ja niitä tehtiin myös niityille ja rakennettujen puistojen luonnonmukaisille osille ym. puolipuistomaisille alueille (joutomaat, puutarhan jäänteet, suojavallit jne.). Kaikkien kuvioiden avulla määriteltiin eri paikat yhdeksi kokonaisuudeksi luonnonolosuhteiden, kohteen koon ja maisemallisen, kaupunkikuvallisen, ekologisen, kulttuurillisen sekä historiallisen luonteen perusteella. Luonnonolosuhteiden kohdalla kasvillisuuden koostumuksen, maaperän, korkeustasojen, rakennettujen alueiden ja aikaisempien hoitotoimien alueellisten vaikutusten mukaan tehtävät määritykset olivat tärkeitä. Alueita myös yhtenäistettiin helpottamaan hoitotoimien kohdentamista. Joitakin kokonaisia viheralueita käsitelläänkin yhtenä kuviona. Maastokäyntien perusteella saatiin lopullinen kokonaiskuva eri alueista. Sen perusteella tekijä laati hoitosuunnitelman, johon tehtiin tekstimuotoiset kuvaukset kuvioittain kohteista, hoitotoimista ja niiden kiireellisyydestä. Lisäksi tehtiin kartat, joissa näkyvät uudet hoitosuunnitelmaa vastaavat kuviot puistojen nimien ja niiden rekisterinumeroiden kera. Tähänkin suunnitelmaan on tehty teemakartat Hakunilan palvelualueen suunnitelman mukaisesti. Teemakartat ovat julkaisun lopussa, missä kerrotaan niihin liittyvistä seikoista lisää. 5

12 Suunnitelmaan liittyviä huomioita: Syrjäisillä ja vähäliikenteisillä (liikenne = kevyt liikenne poluilla yms. väylillä) alueilla maastoon jätetään tapauskohtaisesti harkiten luontoa rikastuttaviksi lahopuiksi hakkuujätettä. Tällaisia jätteitä ovat esim. polkujen ulkopuolelle makaamaan jätettävät varttuneiden puiden rungot ja pökkelöt tai pystyssä säilytettävät männyn kelot ja muiden puiden n. 1 5m korkeiksi sahatut pökkelöt. Taimikonraivauksen tähteitä jätetään myös vastaaville alueille paikallisesti. Vilkkaasti liikennöidyillä paikoilla ja rakennetun ympäristön lähellä hakkuutähteet korjataan kuitenkin pois tai ne haketetaan poluille ja muualle pohjakerrokseen. Lehtomaisilla ja lehtoalueilla, missä pohjakerroskasvillisuus on rehevää, mutta herkkää sisältäen mahdollisesti harvinaisia kasveja, on raivaustähteet aina korjattava pois eikä niitä saa hakettamallakaan jättää pohjakerrokseen. Muutoin harvinaiset kasvit ovat tukehtumisvaarassa. Rakennettujen puistojen alueella hakkuujätteitä voidaan hakettaa sopiville kohdille, mikäli mahdollista. Hyvin märillä alueilla hoitotoimet on tehtävä kantavan routamaan aikana, koska maa on näillä alueilla usein upottavaa ja siten vaurioille erityisen altis. Suunnitelmaosan tällaisissa kohteissa tästä on mainittu vielä erikseen. Niittyjen niittäminen tulisi mahdollisuuksien mukaan suorittaa vasta loppukesällä tai syksyllä, koska useimmat niityt sisältävät kauniisti kukkivia kasveja, jotka kukkivat vasta elokuussa. Näitä ovat esim. pietaryrtti. Lisäksi monet kasvit ovat kukkiessaan tärkeitä mesikasveja perhosille, hyönteisille ja muutoinkin niiden toukille, jolloin tästäkin syystä niityt tulisi säilyttää rauhassa kukkivina ja kehittyvinä syksyyn asti. Monesti toteuttavan osapuolen aikatauluongelmat (syksyllä muuta kiirettä) pakottavat niittämään keskellä kesää, jolloin em. ihanne ei toteudu. Ratkaisuksi on ehdotettu mm. joidenkin maanviljelijöiden ottamista apuun niittotöihin, jolloin aikatauluja voitaisiin säätää paremmin. Tämän hoitosuunnitelman tekijä suosittelee tutkimaan mahdollisuuksia siirtää niittoajankohtaa loppukesään /syksyyn. Osa avoimista alueista on kuitenkin myös useammin kuin kerran kasvukaudessa niitettävää niittynurmea, jolloin voidaan niittää myös keskellä kesää. Suunnitelmaosassa näistä alueista on maininta. 6

13 Täydennysistuttamisen periaatteita Täydennysistuttamisen tämän suunnitelman puitteissa mahdollistaa pitkälti Vantaan kaupungin ja Harvialan taimitarhan kanssa tehty sopimus, jossa Vantaan kaupunki saa Harvialalta istutettavaksi joka vuosi 500 puun tainta. Tässä suunnitelmassa käytetään myös runsaasti sellaisia erikoislajeja, joita ei Harvialalta mahdollisesti saa. Niissä tapauksissa suositellaan käytettäväksi muita lähteitä, kuten puutarhamyymälä Muhevaista, Arboretum Mustilan taimitarhaa, Puutarhanikkareiden taimimyymälää, Järvenpään Pihapalvelu Ky:n taimimyymälää ja Pirilän Kukkatalon taimistoa, joiden valikoimista löytyy harvinaisempiakin taimia. Vaihtoehtoisesti pyydetään Harvialaa varta vasten viljelemään ko. taimia. Tämä on ennakoivasti mahdollista monessa kohteessa, joissa täydennysistuttaminen on suunnitelman mukaan ajankohtainen vasta useiden vuosien kuluttua. Em. pätee kaikkien Luonnonhoitosuunnitelman osien täydennysistuttamiseen. Istutukset tehdään enemmän tai vähemmän luonnonmukaisille alueille, joten sen vuoksi on huomioitava seuraavaa. Kaikki istutusryhmät muodostetaan siten, että vältetään säännöllisiä ja geometrisia muotoja. Tämän voi saavuttaa mm. vaihtelemalla ryhmän sisällä istutusvälejä ja etenkin pienissä ryhmissä myös käyttämällä paritonta määrää taimia. Kasveja voidaan istuttaa myös vierekkäisten ryhmien lajeja toisiinsa sekoittamalla; ryhmät hieman limittäin toisiinsa nähden. Istutukset sisältävät monissa kohteissa myös pensaslajeja, joista muodostetaan tilanteen mukaan erilaisia ryhmiä em. periaatteita noudattaen. Säännöllisiä muotoja voidaan lisätä sitä enemmän mitä urbaanimpi ja puistomaisempi ympäristö on kyseessä. Osa istutuksista tuleekin rakennettujen puistojen yhteyteen ja urbaaneille alueille, jolloin noudatetaan normaalia puistoistuttamisen tapaa ja jatkohoitoa. Arat lajit istutetaan huolellisimmin. Savisessa maaperässä kasvualustaa vaihdetaan istutusten kohdalla joka tapauksessa pistemäisesti multavampaan maahan ennen istutusta, mikäli mahdollista. Luonnonmukaiset alueet tarkoittavat myös sitä, että luontainen lehtipuutaimikko /puusto on yleensä aina mukana ja ajoittain istutuksia haittaavana elementtinä. Monissa kohteissa luontaista lajistoa voidaan silti säilyttää paljon, mutta joissakin tapauksissa vesakon raivaamista tehdään tarpeen mukaan ehdotettua useamminkin istutusten olojen parantamiseksi. Hoitojakson aikana ja sen jälkeenkin on ajoittain seurattava mahdollista hoitotarvetta asiaan liittyen. Ennen istuttamista huolehditaan siitä, että istutuskohdat siistitään riittävästi vesakosta ja haittavasta ruohovartisesta kasvillisuudesta tarvittaessa myös rikkaruohojen torjunta-aineilla. Istutukset suojataan asianmukaisin taimisuojin eläimiä, kuten jäniksiä vastaan. Istutusten kattaminen hakkeella on hyvä tehdä ainakin urbaaneimmilla alueilla. 7

14 Istutusalueiden ja yksittäisten puiden lopulliset sijoituskohdat määritellään maastossa asiantuntevan puutarhurin, työnjohtajan, metsänhoitajan tms. toteuttavan henkilön toimesta joko itse istutustilanteessa tai vähän ennen sitä. Hankalissa tilanteissa voidaan joustaa sovelletusti tästä suunnitelmasta. Jos istutuksia ei voida toteuttaa, on tämän suunnitelman tekijä huolehtinut siitä, että ko. kuvion hoitosuunnitelma on siinäkin tapauksessa sopivasti toimiva. Isoilla istutuskohteilla voidaan istutustyötä helpottaa esim. jakamalla työtä kahdelle perättäiselle vuodelle niin, että työ toteutetaan osa-alueittain tai laittamalla pensaat ja puut eri kerroilla. Istutusten tarkoituksena ja tavoitteina on useita eri näkökohtia, joista tässä esitellään muutamia keskeisiä. Kaikissa tapauksissa on kyseessä kuvion lajiston rikastuttaminen ja ulkoasun koordinoiminen paikan koko luonne huomioon ottaen. Taustalla ovat esim. ekologiset, kulttuurilliset ja maiseman esteettiset seikat sekä tulevan kasvihuoneilmiön voimistumisen ennakoiminen lajiston koordinoinnissa. Kukinta-aikaa, ruskatyyppiä ym. esteettisiä seikkoja on rytmitetty ja määritetty alueiden ja kuvioiden kesken sekä kuvioiden sisällä. Kuvion ulkoasun koordinoiminen tarkoittaakin eri tilanteissa eri asioita. Yksi pääsääntö on, että mitä urbaanimpi alue on kyseessä sitä voimakkaamman ulkoasun omaavia kasveja käytetään. Lajistovalikoimiin on tehty hierarkkisuutta asiaan liittyen, mikä ilmenee tällä palvelualueella erityisen voimakkaasti. Laajemmin Suomen luontoon ja puistoihin liittyen on suosittu sellaisia lajeja, jotka rikastuttavat visuaalisesti; käytetään runsaasti punaista ruskaa tuottavia ja keskellä kesää (heinäkuussa) kukkivia lajeja, joita Suomessa on ennestään vähän. Tämä periaate näkyy etenkin lähellä rakennettuja alueita. Myös kevätkukintaan ja lehtien kevätväritykseen on kiinnitetty huomiota. Havukasveja suositaan erityisesti suojaamistarpeen täyttämisessä (talviaika), mutta myös ekologisista, maisemallisista ym. syistä, kuten kuviolla /sen lähellä olevan havupuuston vahventamiseksi. Kulttuurilliset seikat näkyvät esim. siinä, että voimakkaasti rakennettu ja moderni ympäristö suosii rohkeampaa ja erikoisempaa lajivalikoimaa kuin luonnonmukaisempi kuvio ja vanhalle kulttuuriympäristölle sopii perinteisempi lajivalikoima. Luonnonmukaisimmille alueille ei tehdä istutuksia. Ekologiset seikat liittyvät erityisesti kaikkein luontaisimmille istutusalueille, joille ei tuoda ainakaan vieraista maanosista peräisin olevia kasveja. Niillä alueilla suositaan eurooppalaista lajistoa ja etenkin Suomessa jo luontaisena esiintyviä lajeja. Monet täydennysistutusalueet ovat luonteeltaan lehtometsiä, lehtomaisia muita alueita tai ravinteikkaita ja reheviä joutomaita, joilla kyseeseen tulevatkin juuri esim. Suomessa jo kasvavat jalot lehtipuut. Urbaanin rakenteen lähellä ja rakennettujen puistojen luontaisissa osissa käytetään myös vieraasta maanosasta kotoisin olevia kasveja elävöittäjinä, kuten puistoissa yleensäkin. Kasvien ekologiset vaatimukset on huomioitu myös niin, että on esim. jaoteltu kosteilla ja kuivilla paikoilla kasvatettavia lajeja erikseen. Muutamat lajit menestyvät toisia lajeja vaihtelevammilla paikoilla ja jotkut ovat enemmän yhden tyyppisillä paikoilla menestyviä. 8

15 Kasvihuoneilmiön voimistumiseen liittyen lajiston käytössä toteutuu myös linja, jonka mukaan lisätään erityisesti vähän Suomen ulkopuolella etelämpänä Euroopassa luontaisesti kasvavia lajeja tai joita juuri ja juuri esiintyy Suomessa (kuten lounaisrannikolla ja Ahvenanmaalla). Näkökohtana on, että näiden lajien elinolot paranevat muutamassa vuosikymmenessä ja siten on osaltaan syytä parantaa tämän suunnitelman puitteissa niiden esiintymistä Suomessa. Osa näistä kasveista on vielä toistaiseksi melko talvenarkoja, kuten pyökki ja valkopyökki, mutta niitä kokeillaan jo tällä hoitojaksolla. Näin osaltaan saadaan vähitellen tietoa ja kokemusta näistäkin lajeista Vantaan olosuhteissa. Lisäksi vierasperäisempiä lajeja (Euroopan ulkopuoliset) suosivilla urbaaneimmilla kohteilla käytetään tavanomaisten lajien mukana arempaa ja /tai harvinaisempaa lajistoa samasta syystä. Tällä palvelualueella erikoisten ja vierasperäisten lajien täydennyskäyttö on etenkin urbaaneilla alueilla paikoin voimakasta. Siinä on tarkoituksena yhtäältä em. hierarkkisuuden luominen, missä tärkeimmät urbaanit kuviot muodostetaan myös kasvilajivalikoimiltaan erityisiksi. Toisaalta tähtäimessä on myös ympäristökasvatuksellinen juonne, jossa monipuolista lajivalikoimaa käyttämällä viestitetään alueita käyttäville ihmisille kasvilajien käyttömahdollisuuksien laajuudesta ja niiden ominaisuuksien kirjosta. Niinpä tällä alueella täydennysistuttamisen valikoimassa on myös vähän käytettyjä ja ennestään jopa käyttämättömiä lajeja, mitä tulee viheraluesuunnitteluun. Suunnittelija on halunnut tuoda esille ja laajentaa näiden lajien käyttömahdollisuuksia niin esteettisten, ekologisten kuin kulttuurillisten seikkojen valossa ja on siten ennakkoluulottomasti pyrkinyt uudenlaiseen kasvienkäyttötapaan näillä julkisilla viheralueilla. Tässä suunnitelmassa esitellään useiden erikoisempien täydennyslajien kuvauksia omassa osassaan. Lajeista kerrotaan nimenomaan ulkoiseen olemukseen liittyviä seikkoja, jotta lajien luonne selviää niille, jotka eivät niitä tunne. Monia kuvattuja lajeja käytetään myös muissa Luonnonhoitosuunnitelman osissa täydennysistuttamiseen. Tarpeen mukaan suunnitelman lukijat ja käyttäjät voivat tutustua ko. kasveihin lisää ja muihinkin suunnitelmassa esille tuleviin lajeihin esim. em. kirjallisuuden (Suomen puu- ja pensaskasvio) tai internetin avulla, missä hakukoneiden (esim. Google) kautta tieteellistä /suomenkielistä nimeä käyttämällä löytyy paljon tietoa kustakin kasvilajista. 9

16 Kaikkein tärkeimmille ja runsaimmille täydennysistutusalueille tekijä on laatinut tueksi istutussuunnitelmat. Ne sisältävät kartat ja tekstiosat, joiden avulla selviää istutettavien lajien sijoittelu ja lajivalikoima. Istutussuunnitelmat on laadittu kohteisiin: Viertolanranta, Tikkurilanranta, Männistönpuisto ja Kalkkikallion kuvio 2, jotta näiden alueiden istutukset voidaan toteuttaa tietyllä tavalla. Kaikilla muilla täydennysistutusalueilla noudatetaan suunnitelmatekstin ohjeita ja sovelletaan siitä saatua tietoa paikan päällä, kun istutusta tehdään. Etenkin runsaimpien istutusten sijoittelu täytyy tarkistaa paikan päällä ennen istutusta. Tarvittaessa tarkennetaan ajallaan taimien määrää ja sijoittelua erikseen tehtävän istutussuunnitelman avulla vaikeimmissa kohteissa esim. tässä esitettyyn tapaan, jos tämän suunnitelman tekstiosassa kerrotut ohjeet eivät ole riittäviä hahmottamaan tilannetta. Arkoja ja vaateliaita lajeja istutetaan erityisen huolellisesti, jotta niiden vointi turvataan. Kasvualusta esim. vaihdetaan soveliaampaan tilanteen mukaan. Savista maata soveliaampi on esim. hiekkapitoinen humus-multamaa kaikissa tapauksissa. Suurin osa tällaisista istutuksista on puistomaisilla ja urbaaneilla alueilla, joten niiden istutus tehdään käytännössä normaalin puistoistutuksen tapaan; pensaiden ja puiden alustat katetaan ja puut tuetaan asianmukaisesti. Hoitotoimia tehdään jatkossa tarpeen mukaan ja kuolleet yksilöt korvataan samalla lajilla ainakin yhden kerran suunnitelmakauden kuluessa. Arkojen kasvien taimimateriaaliin kiinnitetään huomiota mikäli mahdollista; toivotaan siis Harvialan ottavan huomioon seuraavaa, jos pyydetään viljelemään ko. lajeja. Istutuksessa käytetään riittävän vanhaa taimimateriaalia (iän myötä kestävyys yleensä paranee). Pyritään esikasvattamaan ko. taimet kasvihuoneessa kuluvana kasvukautena ennen istutusta, jotta ne saavat kasvuetumatkaa luontaiseen kasvukauden tilanteeseen nähden. Tällöin ko. lajien valmistautuminen istutuksen jälkeiseen ensimmäiseen talveen on maksimaalisen hyvää. 10

17 Täydennysistutuksia tehdään seuraavan tyyppisille alueille: Etenkin joutomaa- yms. alueille, joita kehitetään puu- ja pensaskasvustoltaan mielekkäämmiksi. Periaatteena on, että myös vähäisen hoidon joutomaa-alue voi olla kaunis ja sisältää siten koristeellisia kasveja varsinkin, jos ko. kuvio on urbaanilla alueella. Metsäksi /metsiköksi palautettaville ja kehitettäville kuvioille luontaisilla alueilla ja vanhoilla pelloilla. Urbaanissa ympäristössä oleville rakennetuille puistoille, jotka sisältävät luonnonmukaisia osia. Tarkoitus on lisätä koristearvoa ja virikkeellistä kasvilajistoa kohteiden luonteen mukaan. Urbaanissa miljöössä ja /tai vahvassa kulttuuriympäristössä luontaisille alueille, joissa metsittymistä kehitetään edelleen ja enemmän puistomaiseen suuntaan; lajirikas puoliluontainen puistometsätyyppi ja poikkeustapauksissa jopa arboretumtyylinen puistometsä. Puutarhan /puiston jäännealueelle korostamaan jäänteen luonnetta ja vahvistamaan edelleen puutarhamaista kasvillisuutta. Suojavallialueille täydentämään yhtäältä lajikirjoa ja toisaalta paikkaamaan aukkokohtia mm. kasvuston vanhennuttua ja harvennuttua aliskerrokseltaan. Voimalinjojen alapuolisille avoimille alueille, joilla kehitetään uutta tapaa pitää ko. alueet matalakasvuisina; käytetään pensaita massaistutuksina. Epämääräiset ja enemmän tai vähemmän luonnonmukaiset kevyenliikenteen kulkuväylät esim. metsän ja asuinalueen tai tien ja viheralueen välillä, joiden varsille laitetaan puita ja pensaita tapauskohtaisesti esim. merkitsemään reitit näkyvämmiksi. Lehtojen ja lehtomaisten metsikköjen aliskerrokseen istutetaan pensaita useilla kuvioilla lisäämään lajirikkautta ja kerroksellisuutta. Samoin pensaita laitetaan myös joillekin metsänreunoille ja ojanvarsille peitteisyyden lisäämisen ja kohtien korostamisen vuoksi. Puutarhan /puiston jäännealueet ja suojavallialueet sekä monet muutkin em. paikat ovat pensailla rikastutettavia alueita. 11

18 Täydennysistutusten lajivalikoimasta: Tuomipihlajista on syytä huomata, että isotuomipihlaja (Amelanchier spicata) on tiheältä ja luutamaiselta kasvutavaltaan epäsopiva väljiin ja luontaisen oloisiin pikkupuuryhmiin. Sirotuomipihlaja (A. laevis) ja rusotuomipihlaja (A. lamarckii) ovat ainoita vaihtoehtoja (tosin muitakin lajeja löytyy), kun halutaan luonnonmukaiselle ja puistometsätyyppiselle alueelle vapaasti kasvavia puu- /pensasryhmiä tämän suvun lajeista. Isotuomipihlaja sopii paremmin säännöllisiin istutusryhmiin rakennetuissa puistoissa ja suoja-aidanteeksi. Tämä on huomioitava, jos aikeena olisi korvata siro- ja /tai rusotuomipihlaja isotuomipihlajalla. Niin ei suositella tehtävän maisemallisista syistä johtuen. Luonnonmukaisemmilla metsäalueilla arat ja vaateliaat lajit (esim. vuorivaahtera ja pyökki) sijoitetaan ylispuiden tai pienpuuston /taimikon suojaan, mutta niille turvataan kuitenkin kasvutila. Arat puulajit voivat olla pensasmaisia ainakin aluksi, mutta ne voivat kasvaa myös kunnon puiksi hyvällä paikalla. Pyökki (Fagus sylvatica) on kasvanut esim. Espoon Otaniemen puistossa normaalin täysikasvuisen metsävaahteran (Acer platanoides) kokoiseksi yksirunkoiseksi ja laajalatvuksiseksi puuksi. Halavaa käytetään puuna, vaikka se voi olla myös pensasmainen. Suunnitelmissa mainitaan, että halavasta on käytettävä erityisesti emikasvia. Istutusryhmään on kuitenkin joka tapauksessa laitettava myös hedeyksilöitä ainakin 1-3 kpl. Syyshortensian kuolleiden kukintojen leikkaaminen tehdään alkukeväällä eikä loppusyksyllä, jotta kukintovarret jäävät koristeellisiksi talventörröttäjiksi. Japaninatsaleasta käytetään punakukkaisia lajikkeita. 12

19 Täydennysistutusten lajilista Havupuut: Abies amabilis purppurapihta Abies concolor harmaapihta Larix gmelinii var. japonica kuriilienlehtikuusi Picea abies metsäkuusi Picea abies Iltarusko purppurakuusi Picea abies Päivikki kultakuusi Picea engelmannii engelmanninkuusi Picea mariana mustakuusi Pinus peuce makedonianmänty Pinus sylvestris metsämänty Pseudotsuga menziesii douglaskuusi Havupensaat: Lehtipuut: Gingko biloba neidonhiuspuu Picea abies Ohlendorffii kääpiökuusilajike Picea omorica Nana kääpiöserbiankuusi Pinus mugo vuorimänty Pinus mugo Gnom kääpiövuorimäntylajike Pinus pumila pensassembra Taxus baccata euroopanmarjakuusi Alnus incana Angustissima hapsuharmaaleppä Alnus incana f. rubra punaharmaaleppä Alnus glutinosa tervaleppä Acer mandshuricum mantsurianvaahtera Acer mono idänvaahtera Acer negundo saarnivaahtera Acer negundo Auratum saarnivaahteralajike Acer negundo Flamingo kirjosaarnivaahtera Acer negundo Variegatum saarnivaahteralajike Acer platanoides metsävaahtera Acer platanoides Faassen s Black hurmevaahtera Acer platanoides Schwedleri verivaahtera Acer pseudoplatanus vuorivaahtera Acer pseudoplatanus Atropurpurea rusovuorivaahtera Acer rubrum punavaahtera Acer saccharinum hopeavaahtera Acer saccharum sokerivaahtera Acer triflorum huntuvaahtera 13

20 Aesculus hippocastanum balkaninhevoskastanja Betula pubescens f. rubra punakoivu Carpinus betulus euroopanvalkopyökki Cercidiphyllum japonicum katsura Cladrastis kentukea lakkipuu Fagus sylvatica euroopanpyökki Fagus sylvatica Atropunicea veripyökki Fraxinus excelsior lehtosaarni Fraxinus pennsylvanica punasaarni Juglans ailanthifolia japaninjalopähkinä Maackia amurensis maakkia Magnolia kobus japaninmagnolia Malus baccata marjaomenapuu Malus Hopa koristeomena Malus Royalty koristeomena Phellodendron amurense amurinkorkkipuu Populus alba hopeapoppeli Populus nigra mustapoppeli Prunus avium imeläkirsikka Prunus cerasus hapankirsikka Prunus maackii tuohituomi Prunus padus tuomi Prunus padus Colorata purppuratuomi Prunus pensylvanica pilvikirsikka Prunus sargentii rusokirsikka Prunus virginiana Schubert rusotuomi Pterocarya rhoifolia japaninsiipipähkinä Pyrus ussuriensis ussurinpäärynä Quercus robur tammi Quercus rubra punatammi Salix Blanda isoriippasalvava Salix fragilis salava Salix pentandra halava Sorbus aria saksanpihlaja Sorbus commixta japaninpihlaja Sorbus Dodong tuurenpihlaja Sorbus hybrida suomenpihlaja Tilia cordata metsälehmus Tilia platyphyllos isolehtilehmus Ulmus glabra vuorijalava Ulmus laevis kynäjalava 14

21 Lehtipensaat: Acer circinatum viinivaahtera Acer japonicum hokkaidonvaahtera Acer palmatum Atropurpurea japaninverivaahtera Acer sieboldianum sirovaahtera Acer spicatum tähkävaahtera Acer tataricum ssp. ginnala mongolianvaahtera Amelanchier laevis sirotuomipihlaja Amelanchier lamarckii rusotuomipihlaja Aralia elata piikkiaralia /pirunkeppi Aronia X prunifolia koristearonia tai A. mitschurinii marja-aronia Cornus alba Argenteomarginata laikkukirjokanukka Cornus alba Sibirica korallikanukka Cornus alba subsp. stolonifera Flaviramea keltaoksakanukka Corylus avellana euroopanpähkinäpensas Corylus avellana Aurea kultapähkinäpensas Corylus avellana Fuscorubra punapähkinäpensas Corylus maxima Purpurea veripähkinäpensas Cotinus coggygria peruukkipensas Cotoneaster integerrimus kalliotuhkapensas Crataegus douglasii mustamarjaorapihlaja Crataegus laevigata pyöröliuskaorapihlaja Crataegus laevigata Paul s Scarlet ruusuorapihlaja Crataegus macracantha säiläorapihlaja Crataegus monogyna tylppäliuskaorapihlaja Euonymus europaeus euroopansorvarinpensas Forsythia ovata koreanonnenpensas Forsythia X intermedia komeaonnenpensas Holodiscus discolor nukka-angervo Hydrangea paniculata Grandiflora syyshortensia Hydrangea heteromalla kiinanhortensia Kolkwitzia amabilis kellokuusama Laburnum alpinum kultasade (Sisältyy myös Hakunilan suunnitelmaan!) Lonicera alpigena alppikuusama Lonicera caerulea sinikuusama Lonicera xylosteum lehtokuusama Magnolia sieboldii pensasmagnolia Philadelphus pubescens hovijasmike Physocarpus opulifolius heisiangervo Prunus spinosa oratuomi Rhododendron catawbiense Grandiflora puistoalppiruusu Rhododendron molle ssp. japonicum japaninatsalea Rhus hirta samettisumakki Ribes alpinum taikinamarja Ribes aureum kultaherukka Robinia pseudoacacia valeakaasia 15

22 Rosa F. J. Grootendorst neilikkaruusu Rosa glauca punalehtiruusu Rosa pimpinellifolia juhannusruusu (pimpinellaruusu) Salix X sericans mesipaju Sambucus nigra mustaselja Sambucus nigra Black Beauty mustaseljalajike Sambucus racemosa terttuselja Sorbaria sorbifolia viitapihlaja-angervo Syringa josikaea unkarinsyreeni Syringa reflexa nuokkusyreeni Syringa reticulata likusterisyreeni Syringa vulgaris pihasyreeni Viburnum lantana villaheisi Viburnum opulus koiranheisi Viburnum opulus Pohjan Neito lumipalloheisi 16

23 Täydennysistutusten lajikuvauksia Tässä esitellään lähinnä erikoisimpia ja harvinaisimpia puu- ja pensaslajeja, joita käytetään näissä Luonnonhoitosuunnitelmissa. Jotkut näistä lajeista ovat Suomessa ennestään melko yleisiä esim. luonnossa, mutta vihersuunnittelussa suhteellisen harvinaisia. Kaikki tässä esiintyvät lajit ovat mukana Tikkurilan palvelualueen Luonnonhoitosuunnitelmassa. Suunnitelman muissa osissa on näistä lajeista mukana vain osa. Lisätietoja kasveista saa mm. kirjallisuudesta, kuten Suomen pensas- ja puukasviosta sekä internetistä hakukoneiden avulla; esim. Google. Näiden kuvauksien tavoitteena on esitellä ko. kasvilajien lähinnä esteettisiä ominaisuuksia ja selventää siten Luonnonhoitosuunnitelman kaikkien osien täydennysistuttamisen periaatteita. Lajit ovat tieteellisen nimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä. Jotkut arat lajit on sijoitettu pensaisiin, vaikka ne lämpimämmillä seuduilla kasvaisivat selvästi puiksi. Purppurapihta (Abies amabilis) Havupuut ja -pensaat Kasvutavaltaan kaunis havupuu, joka kasvaa 10-25m korkeaksi. Latvus on leveän kartiomainen ja neulasten runsauden vuoksi hyvin vehreä. Neulasten alapinta on vaalean harmahtava, jolloin tuulisella säällä latvus "vilauttelee" vaaleita sävyjä. Silmut aukeavat myöhään kesäkuun alussa, jolloin latvus vaalenee vähäksi aikaa nuorten neulasten vaaleanvihreän sävyn vuoksi. Käpy on pysty, tylppäkärkinen ja pihtojen tapaan hajoaa puussa eikä varise kokonaisena. Harmaapihta (Abies concolor) Kasvutavaltaan hieman epäsymmetrinen kuusten selkeään kartiomuotoon verrattuna. Latvus on silti pääasiassa kapean kartiomainen ja puu kasvaa 10-20m korkeaksi. Neulaset ovat hyvin pitkiä; jopa 4-6cm ja siirottavat eri suuntiin, jolloin latvus näyttää pörröiseltä. Väriltään neulaset ovat selvästi harmaan - sinertävänvihreitä etenkin uusissa vuosiversoissa. Uudet vuosiversot puhkeavat myöhään kesäkuun alussa. Käpy on pysty, tavallisesti pyöreäkärkinen ja pihtojen tapaan hajoaa puussa eikä varise kokonaisena. 17

24 Neidohiuspuu (Ginkgo biloba) Havupuille läheinen esihistoriallinen puulaji, joka eli maapallolla laajalla alueella jo satoja miljoonia vuosia sitten. Luultiin tätä nykyä sukupuuttoon kuolleeksi, mutta parisataa vuotta sitten laji löydettiin Kiinasta ja se on elvytetty viljelemällä sitä puistoissa ja puutarhoissa ympäri maailman. On Suomessa aika talvenarka, mutta kasvihuoneilmiön voimistumisen vuoksi lajin elinolot paranevat selvästi tulevaisuudessa. Jää pensasmaiseksi ollen alle 5m. Hyvin menestyessään se olisi kunnon puu. Lajin lehdet ovat erikoisesti viuhkamaisia ja päästä lovikärkisiä. Lehdet puhkeavat toukokuun alkupuolella - puolivälissä ja lokakuun aikana muodostuu keltaista ruskaa. Ruskan kehitys voi jäädä kesken aikaisten yöpakkasten vuoksi, jolloin lehdet varisevat ruskehtavan - harmahtavanvihreinä. Leutoina syksyinä lehdet voivat säilyä marraskuuhunkin. Laji on kaksikotinen; emipuut muodostavat marjamaisia ja hieman pienen luumun näköisiä vihreitä hedelmiä, joiden sisällä on kovakuorinen vaaleanruskea siemen. Se tuoksuu mädätessään pahalta. Vaatimaton kukinta ja hedelmänmuodostus eivät ole juurikaan mahdollisia Suomessa. Kurilienlehtikuusi (Larix gmelinii var. japonica) Kesävihanta puu, joka on korkeudeltaan hyvällä paikalla jopa n. 20m. Kasvutapa on muista lehtikuusista poikkeava, sillä oksat ovat etenkin avoimella paikalla erikoisen pitkiä ja lähtevät rungosta vaakasuorasti; näyttävä latvus. Muutoin mm. neulaset ja kävyt muistuttavat muiden lehtikuusten vastaavia; neulaset ovat selvästi vaaleampia kuin esim. kuusilla (Picea sp.). Lehteen puhkeaminen on vähän myöhemmin toukokuun alussa kuin hyvin aikaisella siperianlehtikuusella (Larix sibirica). Keltaisen kautta vaaleanruskeaksi kehittyvä ruska ilmaantuu myöhään lokakuun lopulla ja neulaset voivat olla suureksi osaksi jäljellä vielä marraskuun alussakin etenkin leutoina syksyinä. Pallomaiset kävyt koristavat paljaita oksia läpi talven. Purppurakuusi (Picea abies "Iltarusko") Tämä lajike on muutoin kuin metsäkuusi (Picea abies), mutta touko - kesäkuussa uudet vuosiversot (neulaset) ovat tummanpunaisia, jolloin latvus näyttää erikoisesti punertavalta. Punainen sävy muuttuu vihreäksi kuitenkin parissa - kolmessa viikossa. Kultakuusi (Picea abies "Päivikki") Tämä lajike on muutoin kuin metsäkuusi, mutta touko - kesäkuussa uudet vuosiversot (neulaset) ovat keltaisia. Keltainen sävy muuttuu vihreäksi hitaammin kuin purppurakuusen tummanpunainen sävy. Pitkin kesää neulaset voivat olla muutenkin hieman vaaleampia kuin normaali kuusella. 18

25 Engelmanninkuusi (Picea engelmannii) Kasvutavaltaan ja korkeudeltaan metsäkuusta muistuttava puu; on kuitenkin vähän matalampi ja oksat ovat usein pidempiä. Etenkin uusien vuosiversojen neulaset ovat sinertävän- /harmaanvihreitä ja ne puhkeavat touko- kesäkuussa. Lajin neulasten värit kuitenkin vaihtelevat jonkin verran yksilöstä toiseen. Joillakin sinertävä sävy on vähäisempää. Sinertävä sävy on voimakkain kesällä, mutta sävy on silloinkin keskimäärin hillitympää kuin hopeakuusella (Picea pungens "Glauca"). Roikkuvat kävyt muistuttavat metsäkuusen pitkiä käpyjä. Mustakuusi (Picea mariana) Suomalaista metsäkuusta (Picea abies) selvästi kapealatvuksisempi, mutta tiheän kartiomainen puu. Korkeudeltaan laji ei myöskään ole yhtä iso kuin metsäkuusi. Neulaset ovat himmeästi sinivihreitä. Sinisyys on selvin uusissa versoissa vähän niiden puhkeamisen jälkeen nuoren kasvun vaaleanvihreyden tummuttua. Silmut avautuvat touko- kesäkuussa. Kävyt ovat tiheinä ryppäinä, useita vuosia säilyviä, melkein pallomaisia ja selvästi pienempiä kuin metsäkuusella. Kääpiöserbiankuusi (Picea omorica Nana ) Serbiankuusen lajike, joka kasvaa vain n. 2 3m korkeaksi pensaaksi. Neulaset ovat muutoin, kuten normaalityypillä; ovat alapinnalta hopeansinertävät. Kääpiövuorimänty (Pinus mugo Gnom ) Vuorimännyn lajike, joka kasvaa n. 2 3m korkeaksi. On muutoin, kuten normaalityyppikin. Pensassembra (Pinus pumila) Korkeudeltaan 0,5 2m ja leveydeltään 2 3m pensas. Kuluvan kesän kasvainranka on karvainen. Lehdet (neulaset) ovat viisittäin ja ovat pituudeltaan 4 6cm. Ne ovat alta vihreitä, mutta päältä sinivihreitä, jolloin pensas on hienostuneella tavalla tumman sinertävä etäältäkin katsottuna. Pensas on myös hyvin tuuhean näköinen. Uudet vuosiversot alkavat kasvaa kynttilämäisesti toukokuussa, kuten muillakin männyillä ja neulaset saavuttavat täyden koon ja tumman sävynsä vasta heinäkuun loppuun mennessä. Kesäkuun alussa on erikoisen punaiset hedekukinnot rykelminä uusien vuosiversojen tyvillä. Kävyt ovat pareittain viisittäin, 3 4cm ja pallomaisia. 19

26 Douglaskuusi (Pseudotsuga menziesii) Voi kasvaa hyvällä paikalla lopulta metsäkuusta isommaksikin (n. 30m). Runko on vanhana korkkimaisen paksukaarnainen ja syvään punaruskeauurteinen. Neulaset ovat alapuolelta vaaleasti siniharmaajuovaisia, jolloin latvus näyttää heikosti sinertävältä. Latvus on leveähkön kartiomainen ja harsu. Uudet vuosiversot puhkeavat myöhään kesäkuun alkupuolella, jona aikana muutoin tumma latvus vaalenee vähäksi aikaa uusien neulasten vaaleanvihreyden vuoksi. Kävyt ovat roikkuvia, pitkiä ja varsinaisten käpysuomujen väleistä pilkistää erikoisesti pitkät kolmiliuskaiset peitinsuomut. Lehtipuut ja pensaat Viinivaahtera (Acer circinatum) Kasvutavaltaan 3 5m korkea pensas. Lehtilapa on pyöreä, 7- tai 9-halkoinen ja vaaleahkonvihreä. Lehtien puhkeaminen tapahtuu toukokuun alussa, jolloin silmut kasvavat ennen puhkeamistaan ensin pitkiksi ja vaaleanpunaisiksi. Kukinta on toukokesäkuussa, jolloin huiskilokukinnoissa on näyttäviä vaaleanpuna-valkokirjavia kukkia; näyttävä kontrasti vaaleanvihreiden lehtien kanssa. Lohkohedelmät ovat hieman punertavia. Syys- lokakuussa muodostuu yksilöittäin vaihdellen kirkasta punaista ja oranssia ruskaa, joka on parhaimmillaan vasta selvästi lokakuun puolella eli myöhemmin kuin useimmilla muilla vaahteralajeilla. Laji on hieman talvenarka, mutta hyvällä paikalla menestyy oivallisesti. Kasvihuoneilmiön voimistumisen vuoksi lajin elinolot paranevat selvästi tulevaisuudessa. Hokkaidonvaahtera (Acer japonicum) Muistuttaa lehdiltään ja muultakin olemukseltaan viinivaahteraa ja japaninvaahteraa. Lehtilapa on pyöreä, tummahkonvihreä ja sirommin halkoinen kuin em. vertailulajeilla. Kukat ovat purppuraisia, mutta melko vaatimattomia nuorten lehtien kanssa toukokuussa. On kasvutavaltaan pensasmainen tai pieni puu ollen alle 5m. Syyslokakuussa kehittyy kirkkaan punaista ja oranssia ruskaa. Kylminä syksyinä ruskan kehitys voi jäädä kuitenkin kesken ja lehdet varisevat pakkasen puremina. On jonkin verran talvenarka, mutta kasvihuoneilmiön voimistumisen vuoksi lajin elinolot paranevat selvästi tulevaisuudessa. 20

27 Mantsurianvaahtera (Acer mandshuricum) Lehdet ovat samantyyppisesti kolmilehdykkäisiä kuin huntuvaahteralla, mutta ovat ehytlaitaisia ja vähän tummempia. Lehdet puhkeavat suunnilleen samaan aikaan metsävaahteran silmujen avautumisen kanssa. Puhkeamissävy ja ennen puhkeamista pitkiksi kasvaneet silmut ovat voimakkaan viininpunaisia. Lehtien väri vaihtuu kuitenkin kesäkuun alkuun mennessä tummanvihreäksi. Kukat ovat keltaisina terttuina samaan aikaan nuorten punertavien lehtien kera. Laji muodostaa syyskuun lopulla kirkasta punaista ja oranssia ruskaa. Runko on tumma ja sileähkökaarnainen. Kasvaa pienehköksi puuksi; korkeudeltaan 5 10m. Idänvaahtera (Acer mono) Lehdet muistuttavat hieman pieniä metsävaahteran lehtiä. Puhkeaa lehteen suunnilleen samaan aikaan metsävaahteran kukinnan kanssa ja puhkeamissävy on kellertävän vihreä hieman punertava. Kellertävät kukat ovat samaan aikaan nuorten lehtien kanssa, mutta ne ovat vaatimattomampia kuin metsävaahteralla. Muodostaa syys- lokakuussa erittäin näyttävää punaista ruskaa, jonka sävyt vaihtelevat tumman viininpunaisesta kirkkaan punaiseen. Jopa violettiin vivahtavaa sävyä on vähän. Kasvaa pienehköksi puuksi; korkeudeltaan 5 10m. Saarnivaahtera (Acer negundo) Kaksikotinen pieni puu korkeudeltaan n. 5m; hyvällä paikalla enemmänkin. Lehtilapa on päätöparinen, (3-)5(-9)-lehdykkäinen ja muistuttaa siten nimensä mukaisesti saarnen lehteä. Lehdet puhkeavat toukokuun alkupuolella vaaleanvihreinä kukinnan aikana. Kukinta alkaa jo huhti- toukokuussa, jolloin hedepuussa olevat punaiset kukinnot ovat tiheissä huiskiloissa. Kukinnan lopussa huiskilot pitenevät riippuviksi ja vaalenevat ennen varisemistaan. Emipuussa olevat kukinnot ovat pidempiä, riippuvia ja vihreitä. Tyypilliset kaksilohkoiset hedelmät syntyvät pian ja ne säilyvät puussa monesti koko talven ollen silloin koristeellisia. Syys- lokakuussa muodostuu lähinnä keltaista ruskaa, mutta punaista ja oranssia voi olla myös hieman mukana. Alla on esitelty kolme lajiketta, jotka kasvavat pääsääntöisesti pienemmiksi puiksi /pensaiksi kuin tämä normaalityyppi. Kirjosaarnivaahtera (Acer negundo "Flamingo") Lajike, jonka vastapuhjenneet lehdet ovat toukokuussa aluksi flamingon vaaleanpunaisia ja muuttuvat valkean oranssinkellertävän kautta vaaleanvihreiksi parissa - kolmessa viikossa. Värikkyys säilyy samankaltaisena uusissa kasvulehdissä pitkin kesää. Täysikasvuisissa lehdissä säilyy valkokellertäviä laikkuja koko kesän. Saarnivaahtera (Acer negundo "Auratum") Lajike, jonka vastapuhjenneet lehdet ovat toukokuussa voimakkaan keltaisia, mutta muuttuvat vihreiksi parissa - kolmessa viikossa; on silti koko kesän vaaleampi kuin normaalityyppi. Värikkyys säilyy samankaltaisena uusissa kasvulehdissä pitkin kesää. 21

28 Saarnivaahtera (Acer negundo "Variegatum") Lajike, jonka lehdet ovat valkolaikkuisia koko kesän. Nuorissa lehdissä laikut ovat kellertäviä. Latvus näyttää etäältä katsottuna erittäin vaalealta koko kesän. Japaninverivaahtera (Acer palmatum Atropurpureum ) Kasvutavaltaan pensasmainen tai pieni puu ollen alle 5m. Muistuttaa olemukseltaan viinivaahteraa ja hokkaidonvaahteraa. Lehtilapa on puolipyöreä ja sirosti halkoinen. Tällä japaninvaahteran lajikkeella lehdistön väritys on voimakkaan tummanviininpunainen heti puhkeamisesta lähtien ja väristys säilyy koko kasvukauden. Erityistä syysväritystä ei ole. Toukokuun kukatkin ovat punertavia, kuten myös lohkohedelmät. Lajike on jonkin verran talvenarka, mutta hyvällä paikalla menestyy oivallisesti. Kasvihuoneilmiön voimistumisen vuoksi lajin elinolot paranevat selvästi tulevaisuudessa. Vuorivaahtera (Acer pseudoplatanus) Kasvattaa suunnilleen metsävaahteran lehtien kokoiset 5-halkoiset lehdet, jotka ovat tummanvihreitä. Puhkeaminen on vähän metsävaahteran silmujen avautumisen jälkeen toukokuun puolivälin tienoilla ja lehtisävy on tuolloin vaaleanvihreä. Kukkii nuorten lehtien kanssa muodostaen riippuvia, keltaisia ja terttumaisia kukintoja toukokesäkuussa. Muodostaa keltaista ruskaa lokakuussa usein vasta kuun loppupuolella. Ruska voi jäädä kesken kylminä syksyinä; lehti kuivuu puuhun harmahtavanruskeaksi ja varisee sitten viimeistään marraskuuksi. Kasvaa hyvällä ja suojaisalla paikalla melko kookkaaksi puuksi (n. 10m) Vantaankin oloissa, mutta voi jäädä myös pensasmaiseksi. Kasvihuoneilmiön voimistumisen vuoksi lajin elinolot paranevat selvästi tulevaisuudessa. Lajikkeella rusovuorivaahtera (Acer pseudoplatanus Atropurpureum ) lehdet ovat alapinnalta selvästi viininpunertavia, mutta muutoin ne ovat normaalityypin kaltaisia. Tuulella lajike on erikoinen vilautellessaan latvuksessa punertavia sävyjä. Punavaahtera (Acer rubrum) Lajilla on runsaasti sahahampaiset 3- tai 5-halkoiset lehdet, joiden alapinta on sinisen- tai hopeanharmaa. Ei kuitenkaan yhtä voimakkaasti kuin hopeavaahteralla (kts. ko. laji). Kukkii toukokuun alussa ennen lehtien puhkeamista punaisin ja sarjamaisin kukinnoin. Kukinnot ovat runsaana esiintyessään melko näyttäviä. Lehtien puhkeamissävy on hieman punertava - oranssi ja puhkeaminen on vähän metsävaahteran silmujen avautumisen jälkeen. Punertavat hedelmät kypsyvät ja varisevat jo alkukesällä. Muodostaa syys- lokakuussa kirkasta joko punaista tai keltaista ruskaa yksilöittäin vaihdellen. Kasvaa melko kookkaaksikin puuksi; korkeudeltaan 5 13m. 22

29 Hopeavaahtera (Acer saccharinum) Kasvaa selvästi yli 10m korkeaksi puuksi. Voi olla lopulta jopa n. 20m hyvällä paikalla. Lehdet ovat vähän isompia kuin punavaahteralla (suunnilleen samankokoisia kuin metsävaahteralla) ja ovat väljemmin sahahampaiset sekä voimakkaammin alapuolelta sinisen- tai hopeanharmaat. Tuulisella säällä latvus vaihtelee väriä lehtien alapinnan värin vuoksi ja lehvästön sävy on muutenkin hieman "hopeinen". Kukkii toukokuun alussa tai lämpiminä keväinä jopa huhtikuun puolella oranssinkellertävin sarjamaisin kukinnoin ennen lehtien puhkeamista. Lehtien puhkeamissävy on kellertävänvihreä ja ajankohta on vähän metsävaahteran silmujen avautumisen jälkeen. Siemen kypsyy ja varisee jo alkukesällä. Muodostaa syys- lokakuussa enimmäkseen keltaisensävyistä ruskaa ja harvemmin punaisia sävyjä. Sokerivaahtera (Acer saccharum) Suuresti metsävaahteraa muistuttava puu. Lehdetkin ovat hyvin samankaltaisia. Selvinä eroina ovat kuitenkin lehteen puhkeaminen, kukinta, rosoisempi kaarna ja kesällä - syksyllä hedelmät. Silmut aukeavat selvästi metsävaahteraa myöhemmin toukokuun puolivälissä tai lopulla. Puhkeamissävy on silloin vaaleanvihreä ja juuri ennen puhkeamista teräväkärkiset silmut ovat kasvaneet erikoisen pitkiksi. Samaan aikaan juuri puhjenneiden lehtien kanssa on vaatimattoman vihertäviä kukkia. Hedelmä on selvästi eri muotoinen ja pienempi kuin metsävaahteralla. Syyslokakuussa muodostuu kirkkaanvärinen ruska, jossa on yksilöittäin vaihdellen punaisia, oransseja ja keltaisia sävyjä suunnilleen samaan aikaan tai vähän myöhemmin kuin metsävaahteralla. Sirovaahtera (Acer sieboldianum) Muistuttaa viinivaahteraa (Acer circinatum). Lehdet ovat kuitenkin sirommat, pyöreät ja n. 7 -jakoisia. Puhkeaa lehteen suunnilleen samaan aikaan tai vähän myöhemmin kuin metsävaahtera aloittaa kukinnan (toukokuun alkupuoli). Puhkeamissävy on vaaleanvihreä. Kukat ovat melko vaatimattomia vastapuhjenneiden lehtien kanssa. Muodostaa voimakasta punaista ja oranssia ruskaa syys- lokakuussa. Joskus ruskasävy voi jäädä kellertäväksi ja se voi keskeytyä aikaisten yöpakkasten vuoksi. On kasvutavaltaan pensasmainen; n. 2 3m korkea. Tähkävaahtera (Acer spicatum) Kasvattaa melko isot (lähes samaa kokoa kuin metsävaahteralla) 3- tai 5-halkoiset ja hieman ryppypintaiset lehdet. Lehteen puhkeaminen on suunnilleen samaan aikaan (toukokuun alkupuoli) metsävaahteran kukinnan kanssa ja puhkeamissävy on vaaleanvihreä. Kukkii vasta kesäkuun lopulla pystyin, tihein ja pitkin tertuin. Keltaiset kukkatertut erottuvat hyvin tummia lehtiä vasten. Syysvärityksenä on enimmäkseen keltaisen eri sävyt vaatimattomammin kuin muilla esitellyillä vaahteroilla. On kasvutavaltaan pensasmainen; korkeus n. 2 3 metriä. 23

30 Huntuvaahtera (Acer triflorum) Runko on vanhemmiten "havupuumaisesti" hyvin rosoinen ja vaalean ruskeanharmaa. Kolmilehdykkäiset, vähän hammaslaitaiset, sirohkot lehdet muodostavat ilmavan näköisen latvuksen ja se on mielenkiintoisena kontrastina rungon kanssa. Puhkeaa lehteen toukokuun puolivälin tienoilla metsävaahteran kukinnan lopulla ja puhkeamissävy on hieman punertava. Kukkii vihertävänkeltaisin kukin nuorten vastapuhjenneiden lehtien kera; kukinta on melko vaatimatonta ja kukat ovat kolmen sarjoissa. Muodostaa syys- lokakuussa voimakasta punaista ja oranssia ruskaa. Hedelmät ovat isohkoja, mutta melko huomaamattomasti oksilla. Kasvaa pieneksi puuksi tai on pensasmainen; on korkeudeltaan 3-5m. Hapsuharmaaleppä (Alnus incana "Angustissima") Harmaalepän lajike, jonka lehdet ovat erikoisen voimakkaasti liuskaiset. Liuskoja on jokaisessa lehdessä runsaasti ja ne ovat hyvin kapeita sekä syvään uurtuneita. Lehdellinen latvus saa täten hyvin hennon ja pitsimäisen luonteen. Lehdistön sävy on myös vaalean harmahtavanvihreä koko kesän ja mainittavaa ruskaa ei ole. Lajike kasvaa normaalia harmaaleppää pienemmäksi ja harvaoksaiseksi, mutta on silti edelleen ainakin pieni puu. Muutoin kukinta, rungon kaarna ym. ominaisuudet ovat normaalin harmaalepän kaltaisia. Punaharmaaleppä (Alnus incana f. rubra) Yksi- tai monirunkoiseksi kasvava puu (jopa yli 15m hyvällä paikalla). Tämä muoto on muutoin kuten harmaaleppä, mutta etenkin nuoret lehdet ovat tumman viininruskeanpunaisen sävyisiä toukokuun alun puhkeamisesta lähtien. Punainen sävy muuttuu hitaasti vihreään suuntaan kesän mittaan ja elokuun lopussa lehdistö on jo lähes tavallisen harmaalepän vihreä. Lajin harmaata ja sileää runkoa vasten värilliset lehdet muodostavat hienostuneen ja näyttävän kontrastin. Tavalliseen leppien tapaan syksyllä ei muodostu varsinaista ruskaa, vaan lehdet putoavat harmahtavan /ruskehtavan vihreinä. Talvella oksia koristaa käpymäiset hedelmät ja kukinta on huhtikuussa ennen lehtien puhkeamista normaalin harmaalepän mukaisesti punakeltaisin riippuvin hedenorkoin ja pienin punaisin eminorkoin. Sirotuomipihlaja (Amelanchier laevis) Pensasmainen, mutta kasvaa myös pieneksi puuksi ja on korkeudeltaan 3 6m. Lehtilapa on 5 6cm, soikea tai suipohko ja aina kalju. Lehtien puhkeamisväri on keväällä toukokuun alussa voimakkaan kuparinruskea-punertava juuri ennen kukintaa ja sen aikana. Kukinta on pian toukokuun puolivälin jälkeen. Valkoiset kukat sijaitsevat huiskilomaisissa tertuissa ja niitä on yleensä paljon. Hedelmä on punaisen kautta tumman sinipunaiseksi kypsyvä (pohjus)marja. Kypsymisajankohta on heinäkuun loppupuoli. Syys- lokakuussa muodostuu kirkas punaoranssi ruska. 24

31 Rusotuomipihlaja (Amelanchier lamarckii) Edellistä lajia matalampi ja pensasmaisempi. Korkeus on n. 2 3m. Lehtien puhkeamisväri on harmaammin (vaaleammin) punaruskea kuin sirotuomipihlajalla nuorten lehtien karvapeitteen vuoksi. Muutoin lehdet ovat samankaltaisia. Kukinta on vähän myöhemmin eli toukokuun lopussa /kuun vaihteessa. Kukat ovat nuppuvaiheessa hieman kellertäviä, mutta muutoin valkoisia. Hedelmät ja niiden kypsyminen ovat kuten em. lajilla. Kirkas punainen ja oranssi ruska ilmaantuu vähän myöhemmin kuin sirotuomipihlajalle. Piikkiaralia /pirunkeppi (Aralia elata) Erittäin piikkinen, vankkahaarainen ja juurivesallinen pieni puu korkeudeltaan 2 3m. Lehdetkin ovat piikkisiä ja hyvin isoja; lapa on 50 70cm ja lehdykät 4 12cm. Lapa on päältä tummanvihreä ja alta sinertävänvihreä. Lehtien puhkeaminen tapahtuu toukokuun alkupuolelta lähtien ja kesäkuun puoliväliin mennessä lehdistö on täysikasvuinen. Puhkeamisväri on vaaleanvihreä hieman punertava. Kukinta on heinäkuussa, jolloin erittäin isoissa (25 50cm) kertotasohuiskiloissa on runsaasti 3mm leveitä valkoisia kukkia. Hedelmät ovat luumarjoja, jotka kypsyvät punertavan kautta mustiksi syyskuun loppuun mennessä. Joskus kertotasohuiskilot notkuvat marjojen määrästä. Lokakuun alkupuolella on keltaista ja punaista ruskaa, mutta aikaisin tulevat yöpakkaset saattavat keskeyttää ruskan, jolloin lehdet varisevat ruskehtavina - harmaanvihreinä. Talvella piikkiset ja erittäin paksut oksat ovat huomiota herättäviä. On hieman talvenarka, mutta menestyy sopivalla paikalla hyvin ja uudistuu juurivesoista. Kasvihuoneilmiön voimistumisen vuoksi lajin elinolot paranevat selvästi tulevaisuudessa. Punakoivu (Betula pubescens f. rubra) Hieskoivun lajike, jolla on tumman viininpunaiset lehdet kesän alusta lähtien. Lehtien puhkeamisen aikana toukokuun alussa lehtivärinä on vielä vaaleanvihreä normaaliin tapaan, mutta kesäkuun alkuun mennessä lajikkeen sävy on täysin ilmaantunut. Syys- lokakuussa muodostuu punaoranssia ruskaa. Runko, oksat, kukinta ja hedelmät ovat muutoin kuten hieskoivulla, mutta lajike kasvaa hieman normaalityyppiä pienemmäksi puuksi. 25

32 Euroopanvalkopyökki (Carpinus betulus) Suomessa talvenarka, mutta sopivalla paikalla jopa n. 10m korkeaksi kasvava puu. Voi jäädä myös pensasmaiseksi. Muistuttaa hieman pyökkiä (Fagus sylvatica), mutta tummanvihreät lehdet ovat selvästi sahalaitaisia, lehtisuonet ovat erottuvia ja niitä on tiheästi. Puhkeaa lehteen toukokuun alkupuolella, jolloin nuoret lehdet ovat vaaleanvihreitä. Kukinta on lehtien puhjetessa, jolloin vaaleankeltaiset hedenorkot erottuvat riippuvina oksilla. Hedelmä on pieni pähkinä, jonka suojana on kolmiliuskainen vaaleanvihreä (syksyllä ruskea) lenninsiipi pituudeltaan 3-4cm. Hedelmät ovat oksilla riippuvina ryppäinä. Ruskaa muodostuu lokakuun aikana, jos silloin on pitkään leutoa. Sävynä on tällöin keltainen. Aikaiset yöpakkaset muuttavat vihreät lehdet suoraan ruskeiksi. Lehdet varisevat marraskuun alkuun mennessä, mutta osa voi jäädä puuhun kiinni pitkälle talveen. Kasvihuoneilmiön voimistumisen vuoksi lajin elinolot paranevat selvästi tulevaisuudessa. Katsura (Cercidiphyllum japonicum) Värikäslehtinen puu korkeudeltaan 6-8m. Kasvutapa on siro ja välillä monirunkoinen. Lehtilapa on 3-7cm, leveänpuikea - melkein pyöreä. Lehteen puhkeaminen tapahtuu toukokuun alussa, jolloin puhkeamissävy on voimakkaan punaruskea. Sävy muuttuu kellertävänoranssin kautta vaaleahkonvihreäksi viimeistään kesäkuun alkupuoleen mennessä. Lehtien alapinta on sinivihreä ja nuorten puiden uudet kasvulehdet ovat pitkin kesää punertavia, jolloin latvus pysyy jonkin verran värikkäänä pitkään. Kukinta on lehtien puhjetessa, jolloin pienet ja punaiset hedekukat ovat aika huomaamattomia hedepuissa. Emikukista näkyy emipuissa pitkä ja voimakkaan punainen luotti. Hedelmä on pieni vihreä tuppilo, joita on ryppäinä lehtiruotien tyvillä. Syyskuun lopulla ja lokakuun alussa on erittäin värikäs ja kirjava ruska. Sävyinä ovat yksilöittäin vaihtelevasti punaiset, oranssit ja tummanpunaiset sävyt pääasiallisen keltaisen sävyn kanssa. Kuulakkuus ja kirkkaus sävyissä on usein huomattavaa ja keltainen voi olla vaaleudeltaan jopa kermanvalkeakin. Aikaiset yöpakkaset voivat keskeyttää ruskan etenemisen yhdessä yössä lehtien hallanarkuuden vuoksi; lehdet varisevat kerralla kesken ruskan kehityksen. Varisseet lehdet tuoksuvat mädätessään voimakkaasti imelältä; kuvailtu mansikan/ vaniljan /pullan tuoksuksi. Syyslehdet kannattaakin jättää sijoilleen tuoksuefektin vuoksi. Lakkipuu (Cladrastis kentukea) Kasvattaa isot parilehdykkäiset lehdet (koko lehtilapa on n cm), jotka puhkeavat myöhään toukokuun lopulla. Lehtien puhkeamissävy on voimakkaan keltavihreä ja se muuttuu kesäkuun loppuun mennessä himmeänvihreäksi. Kukintaaika on kesäkuun lopussa - heinäkuun alussa, jolloin jopa 20-30cm pitkissä riippuvissa kartioviuhkoissa on runsaasti valkoisia ja näyttäviä kukkia. Hedelmä on vihreä (syksyllä ruskea) palko. Lokakuun alussa muodostuu puhtaankeltainen ruska. Puu ei ole edes kovin arka ja se kasvaakin melko isoksi hyvällä paikalla; jopa yli 10m ja se on senkin vuoksi erittäin suositeltava ennestään tuntematon laji. 26

33 Laikkukirjokanukka (Cornus alba "Argenteomarginata") Idänkanukan lajike, jolla lehdet ovat leveälti valkolaikkuisia ja -laitaisia koko kesän. Nuoret vastapuhjenneet lehdet ovat toukokuussa laikkujen osalta kellertäviä. Puhkeamisajankohta on toukokuun puolivälin tienoo. Lehdet säilyvät pitkään syksyllä ja lokakuun aikana kehittyy sen verran ruskaa, että lehdistö saa vaalean kermankellertävän sävyn. Leutoina syksyinä lehtien variseminen voi olla vasta lokamarraskuussa. Lajike kukkii kesäkuun puolivälin tienoilla pienin valkoisin kukkatertuin, kuten normaalityyppi, mutta sinertävänvalkoisia luumarjoja ei juuri muodostu. Kultapähkinäpensas (Corylus avellana Aurea ) Euroopanpähkinäpensaan lajike, jolla lehdet ovat koko kasvukauden ajan vaalean vihertävänkeltaisia. Sävy on lähes sama niin lehtien puhjetessa kuin syksyllä ruskaaikana. Kasvaa normaalityyppiä matalammaksi pensaaksi ollen alle 5m korkea. Lajike on jonkin verran talvenarka, mutta kasvihuoneilmiön voimistumisen vuoksi lajin elinolot paranevat selvästi tulevaisuudessa. Punapähkinäpensas (Corylus avellana Fuscorubra ) Euroopanpähkinäpensaan lajike, jolla lehdet ovat tummanpunaisia. Puhjetessaan toukokuun alkupuolella lehdet ovat hieman kirkkaamman punertavia. Hedekukinnotkin ovat punertavia, mutta muutoin kasvi on normaalin tyypin kaltainen. Lajike tosin jää normaalia tyyppiä pienemmäksi pensaaksi ja se on jonkin verran talvenarka. Kasvihuoneilmiön voimistumisen vuoksi lajin elinolot paranevat selvästi tulevaisuudessa. Veripähkinäpensas (Corylus maxima "Purpurea") Euroopanpähkinäpensaan lähilajin lajike, jolla lehdet ovat tumman mustanpunaisia koko kesän. Nuoretkin lehdet ovat puhkeamisestaan lähtien hyvin tummia. Hedekukinnot ovat vaaleanpunaisia (lajikkeen ominaisuus) ja kuluvan kesän kasvainrangat ovat harmaita euroopanpähkinäpensaasta poiketen. Lajike on jonkin verran talvenarka ja kasvaakin matalammaksi kuin euroopanpahkinäpensas, joka on korkeudeltaan 2-5m. Kasvihuoneilmiön voimistumisen vuoksi lajin elinolot paranevat selvästi tulevaisuudessa. 27

34 Peruukkipensas (Cotinus coggygria) Leveä ja n. 2-3m korkea pensas tai hyvällä paikalla pieni puukin. Lehdet ovat melko pieniä, pyöreähköjä ja sinertävänvihreitä; etenkin alapinta on sinertävä. Lehdet puhkeavat toukokuun loppupuolella vaaleina ja hieman punertavina. Kukinta on heinäkuun alusta yli kuun puolivälin, jolloin kukinnoiksi ovat kasvaneet isot, erittäin runsashaaraiset ja ilmavat lähes koko pensaan peittävät tertut. Ne näyttävät savumaiselta usvalta (peruukkimainen) pensaan yllä. Kukinnan lopulla terttujen hallitsevaksi, erittäin näyttäväksi ja pitkäkestoiseksi ominaisuudeksi kasvavat vaaleanpunaiset erittäin runsaat ja pitkät karvat. Kukinnan alussa karvoja ei ole, jolloin terttujen sävy on vaaleanvihreä. Itse kukat ovat kellertäviä ja hyvin pieninä huomaamattomia samoin kuin hedelmät. Tertturakenne ja karvat säilyvät pitkälle syksyyn ja talveen (viimeistään lumi murskaa rakenteen), jolloin karvojen sävy on muuttunut vähitellen vaaleanruskeaksi elokuun loppuun mennessä. Syys- lokakuussa ilmaantuu kirkas ja kuultava punaoranssi ruska. Seassa on hieman myös keltaista sävyä. Mustamarjaorapihlaja (Crataegus douglasii) Puu, joka kasvaa 6-12m korkeaksi. Latvus on leveä ja orat ovat 1,5-3cm pitkiä. Lehtilapa on 3-8cm, sahalaitainen ja tummanvihreä. Lehtien puhkeaminen on toukokuun alussa vaaleanvihreinä pienen punertavan sävyn kera. Kukinta on kesäkuun alkupuolella valkoisin kukinnoin, jotka ovat vähän vaatimattomampia kuin säiläorapihlajalla. Hedelmä on musta ja se kypsyy elokuun aikana. Syys- lokakuussa muodostuu näyttävä ruskehtavan punainen ruska, joka suorastaan hehkuu. Ruusuorapihlaja (Crataegus laevigata "Paul's Scarlet") Pyörölehtiorapihlajan lajike, jolla on ruusunpunaiset ja kerrotut kukat (normaalityypillä yksinkertaiset ja valkoiset). Lehdet ovat liuskaiset, kiiltävät ja tummanvihreät. Ne puhkeavat vaaleanvihreinä toukokuun alussa. Kukinta on kesäkuun puolivälissä ja lopulla, jolloin puussa /pensaassa (voi olla yli 5m korkeakin) on runsaasti kukkia tertuissa. Punaisia marjahedelmiä kehittyy niukasti (normaalityypillä runsaammin) ja ne kypsyvät elo-syyskuussa. Lehdet säilyvät pitkään syksyllä ja lokakuun aikana kehittyy vain vähän haaleankeltaista ruskaa. Leutoina syksyinä lehtien variseminen voi olla vasta loka-marraskuussa. Orat ovat lyhyitä. Kukkien väriä ja rakennetta lukuun ottamatta nämä seikat pätevät myös normaalityypille. Säiläorapihlaja (Crataegus macracantha) Pyöreälatvuksinen 2-3m korkea pieni puu tai pensas, jolla on erittäin pitkät (7-12cm!) ja käyrät orat. Lehtilapa on 5-8cm, kiiltävä ja tummahkonvihreä. Lehdet puhkeavat toukokuun alussa vaaleanvihreinä. Kukinta on kesäkuun puolivälissä ja lopulla, jolloin valkoisia kukkia on runsaasti tiheissä tertuissa. Tummanpunainen hedelmä kypsyy elokuussa. Syys- lokakuussa muodostuu keltaista ja oranssia ruskaa, mutta sävyt eivät ole kovin kirkkaita. 28

35 Tylppäliuskaorapihlaja (Crataegus monogyna) Pensas tai puu korkeudeltaan 3 6m. Lehdet ovat 3 5cm vastapuikeita vinoneliömäisiä, tummanvihreitä ja kiiltäviä. Liuskat ovat tylppiä. Lehdet puhkeavat vaaleanvihreinä toukokuun alussa. Kukinta on kesäkuun puolivälin tienoilla, jolloin puussa on valkoisia kukkia pienissä ryppäissä. Hedelmä on syyskuuksi kypsyvä, munanmuotoinen ja tummanpunainen. Ruskaa ei juurikaan muodostu, vaan lehdet varisevat korkeintaan kellertävän vihreinä hieman punertavina ja leutoina syksyinä vasta loka-marraskuussa. Orat ovat lyhyitä. Koreanonnenpensas (Forsythia ovata) Kaarevahaarainen, 1-2m korkea pensas, joka muodostaa juurivesoja. Oksat ovat kellanharmaita l. suhteellisen vaaleita. Lehtilapa on tummanvihreä, puikea - soikea ja puhjetessaan vaaleanvihreä. Kukinta on juuri ennen lehtien puhkeamista huhtitoukokuussa, jolloin pensas on täynnä kirkkaankeltaisia ja torvimaisia kukkia. Hedelmä on huomaamaton ja pieni kota. Syys- lokakuussa muodostuu haaleaa ruskaa, missä sävyinä ovat pääasiassa keltainen, paikoin punaruskeat ja jopa violettiin vivahtavat värit. Aikaiset yöpakkaset muuttavat ruskan helposti tummanvaaleanruskeaksi. Leutoina syksyinä lehdet varisevat vasta lokakuun lopulla. Paljaina talvehtivat kukkasilmut ovat hieman talvenarkoja, jolloin hyvin kylmän talven jälkeen kukinta voi jäädä vähäiseksi. Komeanonnenpensas (Forsythia X intermedia) On muutoin kuten koreanonnenpensas, mutta kasvaa vähän isommaksi joka suhteessa. Kukintakin on runsaampaa ja isompaa. Kukinta-aika on 1 2 viikkoa myöhemmin kuin koreanonnenpensaalla ja se kestää myös yleensä pidemmän ajan; joskus jopa kesäkuulle. Laji on myös vähän arempi kuin koreanonnenpensas, mutta menestyy sopivalla paikalla hyvin ja kukkii joinakin vuosina erityisen näyttävästi. Euroopanpyökki (Fagus sylvatica) Suomessa talvenarka, mutta sopivalla paikalla jopa n. 10m korkeaksi kasvava puu. Rungon kaarna on vanhanakin sileää ja vaaleanharmaata. Lehdet ovat 4-9cm, leveän soikeita, ehytlaitaisia, kiiltäviä ja tummanvihreitä. Lehteen puhkeaminen tapahtuu toukokuun alkupuolella, jolloin puhkeamissävy on vaaleanvihreä. Talvisilmut ovat ruskeita, pitkiä ja teräväkärkisiä. Pallomaiset ja keltaiset hedekukinnot roikkuvat heti lehtien puhjettua oksilla. Emikukinnot ovat huomaamattomampia. Hedelmä on liuskoiksi halkeavan piikkisen kehdon (n. 2,5cm) suojaama pähkinä. Ruskaa muodostuu lokakuun aikana, jos silloin on pitkään leutoa. Sävyinä ovat tällöin keltaiset ja oranssinruskeat värit. Aikaiset yöpakkaset muuttavat vihreät lehdet suoraan ruskeiksi. Osa lehdistä voi jäädä puuhun kiinni pitkälle talveen, mutta muutoin lehdet varisevat loka-marraskuun vaihteeseen mennessä. Kasvihuoneilmiön voimistumisen vuoksi lajin elinolot paranevat selvästi tulevaisuudessa. 29

36 Euroopanpyökin lajike veripyökki (Fagus sylvatica Atropunicea ) on muutoin samanlainen, mutta lehdet ovat voimakkaan mustanpunertavia koko kesän. Nuorten lehtien sävy on kirkkaamman viininpunainen toukokuussa. Lokakuussa muodostuu lähinnä ruskeita ruskasävyjä ja osa lehdistä voi jäädä puuhun pitkälle talveen. Ko. lajike on joidenkin lähteiden mukaan normaalityyppiään kestävämpi. Kasvihuoneilmiön voimistumisen vuoksi lajin elinolot paranevat selvästi tulevaisuudessa. Nukka-angervo (Holodiscus discolor) Leveähkö ja 1-2m korkea pensas, jolla on pienet tummanvihreät, liuskaiset ja hammaslaitaiset lehdet. Alapinnalta lehdet ovat vaaleita ja ne puhkeavat toukokuun alkupuolella vaaleanvihreinä. Lehdistö on saavuttavat täyden koon hitaanlaisesti kesäkuun puoliväliin mennessä. Kukinta on vasta heinäkuun puolivälin tienoilla ja lopulla (vähän myöhäisempi kukinta-aika kuin mesiangervolla), jolloin nuokkuvissa, hieman harsuissa ja isoissa kukinnoissa on runsaasti kermanvalkeita ja voimakastuoksuisia kukkia; ovat ikään kuin nukkatuppoja pensaan yllä. Lokakuun aikana muodostuu haaleaa ja kellertävää ruskaa. Lehtien variseminen tapahtuu usein melko myöhään lokakuun loppupuolella. Kiinanhortensia (Hydrangea heteromalla) Kiinanhortensia on iso ja leveähkö pensas korkeudeltaan 2-3m. Tyypillisesti laji on myös monihaarainen. Lehteen kiinanhortensia puhkeaa toukokuun alkupuolelta lähtien, jolloin puhkeamissävy on lehdissä vaaleanvihreä. Täysikokoisiksi pitkänomaiset lehdet tulevat kesäkuun puoliväliin mennessä. Kukinta on elokuun alussa, jolloin leveissä tertuissa on muutamia neuvottomia ja isoja laitakukkia sekä keskellä runsaasti ja tiheästi kermanvalkeita varsinaisia kukkia. Neuvottomat laitakukat ovat aluksi valkoisia ja ne punertuvat vähän elokuun loppuun mennessä. Nämä laitakukat ovat tertuissa huomattavan paljon varsinaisen kukinta-ajan ulkopuolellakin; ne ilmestyvät jo heinäkuun puolivälin maissa vihertävinä ja säilyvät jopa syys- lokakuulle, jolloin varsinaiset kukat ovat kehittäneet jo elokuussa pienet, aluksi vihreät ja myöhemmin ruskeat kotahedelmät. Laitakukat muuttuvat ruskeiksi ensimmäisten kunnon yöpakkasten myötä. Kiinanhortensian ruska on parhaimmillaan lokakuun alussa ja usein lehdet säilyvät lokakuun puolivälin ylikin. Ruskasävy on melko haalea ja enimmäkseen keltainen. Seassa on hieman myös oransseja ja punertavia sävyjä; pakkasissa lehdet muuttuvat ruskean sävyisiksi. Hedelmätertut säilyvät selvästi erottuvina lehtien varisemisen jälkeen pitkälle talveen. 30

37 Japaninjalopähkinä (Juglans ailanthifolia) Muistuttaa japaninsiipipähkinää (kts. ko. laji), sillä tälläkin lajilla on suuret parilehdykkäiset lehdet. Oksat ovat kuitenkin siipipähkinää vankempia ja yleensä puu on yksirunkoinen. Latvus on leveä, oksat harittavia ja korkeus on 6 12m. Kaarna on harmaata ja uurteista. Lehtilapa on jopa 40-60cm pitkä, tummahkonvihreä ja lehdyköitä on 9-19kpl. Lehteen laji puhkeaa hitaasti toukokuun puolivälistä lähtien ja lehdet ovat täysikokoisia vasta kesäkuun loppuun mennessä. Puhkeamissävy on vaaleanvihreä. Kukinta on lehtien puhjettua kesäkuun alkupuolella, jolloin vihertäviä ja riippuvia hedenorkkoja on runsaasti ryppäittäin. Emikukinto on pitkähkö ja pysty punaluottinen rypäs. Hedelmät ovat riippuvissa rypäissä, missä yksittäinen luumarja on 5-8cm läpimitaltaan. Hedelmän pinta on tahmea, aromaattinen ja vihreä. Sen sisällä oleva "luu" eli varsinainen siemen on pähkinämäinen. Syys- lokakuussa kehittyy puhtaan keltainen ruska, elleivät aikaiset yöpakkaset varista lehtiä kerralla kesken ruskan kehityksen. Kellokuusama (Kolkwitzia amabilis) Pysty tai kaarevahaarainen 1-2m korkea pensas. Lehdet ovat 3-7cm, hieman karvaisia, leveänpuikeita ja himmeänvihreitä. Lehteen pensas puhkeaa melko hitaasti toukokuun alkupuolelta lähtien, jolloin puhkeamissävy on vaaleanvihreä. Kukinta on kesä- heinäkuussa monien jasmikkeiden kukinnan kanssa yhtäaikaa. Kukat ovat vaaleanpunaisia lähes valkoisia ja kellomaisia. Kukkien nielu on keltainen. Kukkia on yleensä runsaasti tertuissa, jolloin pensas peittyy niihin voimakkaasti. Hedelmä on pieni ja piikkinen pohjuspähkylä. Lehdet säilyvät syksyllä melko pitkään; lokakuun alkupuolella muodostuu kellertävää ja punertavaa ruskaa, mutta sävyt eivät ole erityisen kirkkaita. Näin on etenkin, jos tulee aikaisin yöpakkasia, jolloin lehdet muuttuvat enimmäkseen ruskeiksi ennen varisemista. Laji on hieman talvenarka, mutta menestyy hyvällä paikalla oivallisesti ja uudistuu tyvestä, jos versot kärsivät vaurioita. Kasvihuoneilmiön voimistumisen vuoksi lajin elinolot paranevat selvästi tulevaisuudessa. Kultasade (Laburnum alpinum) Pieneksi puuksi tai isoksi pensaaksi (3 4m korkea) kasvava usein monirunkoinen kasvi, jolla on näyttävät kukinnot. Lehteen kasvi puhkeaa toukokuun puolivälin tienoilla tai vähän sen jälkeen. Kolmilehdykkäiset lehdet ovat ensin supussa ollessaan harmaakarvaisia, sitten vaalean vihreitä, kukintaan mennessä tummahkon himmeänvihreitä ja saavat lokakuun alkupuolella keltaisen ruskan. Kesäkuun lopulla riippuvissa ja jopa yli 20cm pitkissä terttukukinnoissa on runsaasti keltaisia kukkia; keltainen näyttää satavan puusta alas. Heti kukinnan jälkeen muodostuu runsaasti aluksi vihreitä ja loppukesällä /syksyllä ruskeita palkoja, jotka säilyvät puussa monesti yli talven ja jopa seuraavaan syksyyn asti. Kukinta voi joka toinen vuosi jäädä vähäiseksi tai kokonaan pois. Oksat ovat vihertäviä. 31

38 Alppikuusama (Lonicera alpigena) Isolehtinen kuusamalaji, joka on n. 1m korkea ja leveä pensas. Rehevällä paikalla se voi olla isompikin; n. 2m. Lehdet ovat 5-10cm, tummanvihreitä ja soikeita - pitkulaisen puikeita. Lehteen kasvi puhkeaa aikaisin huhti- toukokuussa vaaleanvihreänä; silmut kasvavat erikoisen isoiksi juuri ennen puhkeamista. Kukinta on touko- kesäkuussa, jolloin kellertävän punapilkkuiset kukat ovat aika huomaamattomia lehdistön seassa. Heinäkuun lopulla kypsyvät marjat ovat punaisia, isoja ja mehevännäköisiä. Ne säilyvät usein pitkälle syksyyn. Lehdet säilyvät syksyllä pitkään. Lokakuun aikana muodostuu haaleaa ja kellertävää ruskaa, mutta usein lehdet varisevat vihreinä ja leutoina syksyinä vasta loka-marraskuussa. Maakkia (Maackia amurensis) On kasvutavaltaan pieni puu; 5-8m korkea. Puhkeaa myöhään lehteen toukokesäkuun vaihteen tienoilla. Lehdet ovat isohkoja, parilehdykkäisiä ja tummanvihreitä. Puhkeamisväri on voimakkaan hopeanharmaa (pienen vihertävän sävyn kera) nuorten lehtien ja versojen erittäin runsaan ja tiiviin karvapeitteen vuoksi, joka kuitenkin melko pian häipyy lehtien kasvaessa. Puhkeamistapahtuma on silti selvästi näyttävämpi kuin lajin kukinta. Kukinnan osalta pystyissä 10-15cm pitkissä ja tiheissä kartiohuiskiloissa on kermankellertävät kukat. Kukinta-aika on vasta elokuun alussa - puolivälissä ja kukkien tuoksu on vahva. Hedelmä on pieni ja aluksi karvainen palko. Lokakuun alkupuolella muodostuu vaatimatonta keltaista ja ruskehtavaa ruskaa. Japaninmagnolia (Magnolia kobus) Kasvaa hyvällä paikalla pieneksi puuksi ollen 6 8m korkea. Voi jäädä myös pensasmaiseksi. Laji on jonkin verran talvenarka, mutta kasvihuoneilmiön voimistumisen vuoksi lajin elinolot paranevat selvästi tulevaisuudessa. Laji puhkeaa lehteen hitaasti toukokuun puolivälin tienoilta lähtien. Kukat ovat omissa isoissa ja karvaisissa silmuissa ja ne puhkeavat yhtä aikaa lehtisilmujen kanssa tai vähän niitä ennen. Kukinta on joka tapauksessa toukokuun puolivälissä lopulla puun ollessa vielä muutoin paljas lähes paljas. Kukat ovat yksittäin, mutta niitä on yleensä paljon. Ne ovat valkoisia sekä isoja; sisäkehälehdet ovat 3 5cm. Puu kukkii kunnolla vasta usean vuoden kuluttua istutuksesta. Ehytlaitaiset lehdet ovat täysikokoisina lavaltaan 6 13cm ja alta vaaleanvihreitä. Lehtien yläpinta on kiiltävä. Kukista kehittyy käpymäisiä - tähkämäisiä ja punertavia tuppiloita. Lokakuun alkupuolella on keltaista ja vaaleanruskeaa ruskaa. Aikaiset yöpakkaset saattavat keskeyttää ruskan etenemisen; lehdet kuivuvat oksille ja varisevat pian. Leutoina syksyinä ruska voi pitkittyä loka- marraskuulle. 32

39 Pensasmagnolia (Magnolia sieboldii) On kasvutavaltaan pensas ja saavuttaa n. 2 3m:n korkeuden. Edellisestä magnolialajista poiketen tämä kukkii vasta kesäkuussa lehdellisenä. Lehdet puhkeavat toukokuun puolivälin tienoilta lähtien ja ne ovat täydessä koossa kukinnan alkuun mennessä. Lehtien alapinta on sinertävänvihreä, mutta muutoin ehyet muistuttavat japaninmagnolian lehtiä. Hedelmätuppilot ovat myös jonkin verran saman näköisiä. Laji kukkii hyvin jo melko nuorena. Kukat ovat valkoisia ja isoja; kehälehdet ovat 3 4cm. Myös tällä lajilla ruska on keltaista ja vaaleanruskeaa lokakuun alkupuolella. Pensasmagnolia on melko kestävä, mutta silti vähän käytetty. Amurinkorkkipuu (Phellodendron amurense) Laajalatvuksinen pieni tai keskikokoinen puu (5-12m). Lajin kaarna on vanhana korkkimaisen paksua, syväuurteista ja hyvin tummaa. Lehdet ovat päätöparisia, melko isoja ja 5-13 lehdykkäisiä (yksi lehdykkä on n. 5-10cm). Silmut avautuvat toukokuun puolivälin tienoilla, jolloin lehtien puhkeamissävy on vaalean kellertävänvihreä. Lehdet tummuvat tummahkonvihreiksi kesäkuun loppuun mennessä. Kukinta on kesä- heinäkuussa, jolloin harsuissa huiskiloissa on melko vaatimattoman vihertävänvalkoisia, mutta hyväntuoksuisia kukkia. Hedelmä on luumarja, joka juuri ja juuri ehtii kypsyä mustaksi syys- lokakuussa, kun lehdet värittyvät tai ovat jo värittyneet keltaisiksi. Tämän puulajin kirkkaan vaaleankeltainen ruska on yksi puhtaimmista syksysävyistä ja on erinomaisena kontrastina tummaa ja syväuurteista kaarnaansa vasten. Hedelmää muodostuu yleensä vain emipuihin (joskus hede- ja emikukat samassa puussa), joissa mustat marjatertut säilyvät pitkälle talveen. Hovijasmike (Philadelphus pubescens) Iso pensas, joka voi kasvaa 3-4,5m korkeaksi. Kasvutapa on hieman luutamainen ja haarat ovat yleensä tiheässä. Lehdet ovat 5-12cm, leveänpuikeita, himmeänvihreitä ja puhkeavat hitaanlaisesti täyteen kokoon toukokuun alkupuolelta lähtien. Puhkeamissävy ei ole kovin paljon erilainen täysikokoiseen lehteen verrattuna. Kukinta on vasta heinäkuun alussa - puolivälissä valkoisin omenan kukkaa muistuttavin kukin, jotka ovat tertuissa. Kukkia on runsaasti ja ne tuoksuvat voimakkaasti. Hedelmä on pieni ja huomaamaton kota. Lehdet säilyvät pitkään syksyllä ja usein vasta lokakuun lopulla muodostuu vähän kellertävää ruskaa. Lehdet varisevat leutoina syksyinä vasta loka- marraskuussa. Aikaiset yöpakkaset keskeyttävät ruskan ja lehdet varisevat vihreinä - ruskehtavina lokakuun aikana. 33

40 Tuohituomi (Prunus maackii) Rungoltaan erikoisen näköinen 5-10m korkea puu. Kaarna on kirkkaan kuparin ruskea, kiiltävä ja irtoaa tuohimaisina liuskoina. Talvella tämä on huomiota herättävä ominaisuus. Lehdet ovat hieman tuomen lehtien kaltaisia, mutta selvästi vaaleampia ja ne puhkeavat huhti- toukokuussa lähes samaan aikaan kuin tuomella. Puhkeamissävy on vaaleanvihreä. Kukinta on kesäkuun alussa tuomen jälkeen. Terttukukinnot ovat selvästi tuomea huomaamattomammat 6-10 kukkaiset ja valkoteriöiset. Hedelmä on heinäkuun lopulla kypsyvä musta luumarja. Ruska on parhaimmillaan syys- lokakuussa, jolloin ainoana värinä on kirkas ja kuulakas vaaleankeltainen. Pilvikirsikka (Prunus pennsylvanica) Juurivesallinen 5-10m korkea ja punaruskearunkoinen puu, jonka lehdet ovat kapeanpitkähköjä, mutta eivät ole kovin kiiltäviä (vrt. kiiltotuomeen edempänä). Lehtien vihreä väri on melko vaalea ja niiden puhkeamisväri on vain vähän vaaleampi. Lehteen puu puhkeaa huhti- toukokuussa melkein samaan aikaan kuin tuomi. Kukinta alkaa tuomen kanssa lähes samaan aikaan toukokuun lopulla, mutta se kestää pidempään kesäkuun alkuun, jolloin oksilla on runsaasti 4-5 kukkaisia sarjoja valkoisena massana. Elokuuksi kypsyvä luumarja on punainen. Syysväritys alkaa osittain syyskuun alkupuolella ja on nopeasti kirkkaan ja kuultavan vaaleanpunainen syys- lokakuussa. Keltaista sävyä on mukana vain vähän eikä edes kaikilla yksilöillä. Rusokirsikka (Prunus sargentii) Juurivesaton puu, jonka kaarna on kiiltävä, tumman kastanjanruskea ja poikkijuovainen. Kasvupaikasta riippuen laji voi kasvaa jopa n. 10m korkeaksi, mutta on yleensä matalampi. Lehteen puhkeaminen on heti näyttävä tapahtuma toukokuun alussa juuri ennen kukintaa; puu on vähän aikaa tumman viininpunainen silmujen, kukkanuppujen ja nuorten lehtien värin vuoksi. Kukinta on toukokuun puolivälissä tai vähän sen jälkeen, jolloin latvus on täynnä vaaleanpunaisia kukkia 2-6 kukan sarjoissa japaninkirsikoiden tyyliin. Kukinnan jälkeen nuorten lehtien punertava sävy näkyy vielä pari - kolme viikkoa, kunnes väriksi vakiintuu vaaleahko /tummahko ja kiiltävä kesävihreys. Hedelmä on punaisen kautta punertavanmustaksi kypsyvä luumarja. Kypsymisajankohta on jo kesä-heinäkuussa. Syyskuun puolivälistä alkava ruska on parhaimmillaan syys- lokakuussa, milloin värisävynä on lähes yksinomaan kirkas punainen; seassa on eri vaiheissa vähän myös tummia ruskeanpunaisia ja oransseja sävyjä. 34

41 Kiiltotuomi (Prunus serotina) Muistuttaa lehdiltään hieman pilvikirsikkaa (Prunus pennsylvanica), mutta tällä lajilla lehdet ovat kapeampia, pidempiä ja ne ovat hyvin kiiltäviä. Lehteen puhkeaminen on tuomea (Prunus padus) myöhemmin toukokuun alkupuolella ja nuoret lehdet ovat aluksi hieman punertavia. Kukinta on vasta kesäkuun loppupuolella selvästi tuomen jälkeen. Kukinnot ovat riippuvissa 10-14cm pitkissä ja kapeahkoissa tertuissa. Teriö on valkoinen, muttei yhtä näyttävä kuin tuomella. Hedelmä on mustanpunainen ja melko huomaamaton luumarja, joka kypsyy elokuussa. Syysväritys on parhaimmillaan syys- lokakuun tienoilla myöhemmin kuin tuomella, jolloin pääväreinä ovat yleensä punaiset ja oranssit sävyt. Kasvutavaltaan tämä 5-10m puu on juurivesaton. Oratuomi (Prunus spinosa) Juurivesallinen pensas korkeudeltaan 1-3m. Kuori on oksissa mustahko. Lehti on pienempi kuin luumupuulla, mutta muistuttaa muutoin sen lehtiä. Lehtisävy on tumma ja puhkeaminen on toukokuun alkupuolella vaaleanvihreänä Kukinta on vähän lehtien puhkeamisen jälkeen toukokuun lopulla. Kukat ovat enimmäkseen yksittäin, mutta niitä on yleensä runsaasti ja ne ovat valkoisia. Hedelmä on 10-15mm, sinimusta ja vahapeitteinen luumarja, joka kypsyy syyskuussa. Syksyllä ei kehity kuin heikosti kellertävää ruskaa lokakuun aikana ja leutoina syksyinä lehdet varisevat myöhään lokakuun lopulla - marraskuun alussa. Hieman talvenarka laji, jolloin hyvin kylmä talvi voi vikuuttaa oksia ja vähentää seuraavan kevään kukintaa; uudistuu kuitenkin juurivesoista. Kasvihuoneilmiön voimistumisen vuoksi lajin elinolot paranevat selvästi tulevaisuudessa. Rusotuomi (Prunus virginiana "Schubert") Virginiantuomen lajike, jolla lehdet ovat tumman viininpunaiset. Tämän lähes 10m korkean puun rungon kuori on harmahtavan- tai punertavanruskea. Lehdet muistuttavat paljon tuomen lehtiä muodoltaan ja ovat alapuolelta harmahtavan- tai sinertävänvihreitä. Sinertävyys ilmenee myös tällä lajikkeella. Lehdet puhkeavat huhti- toukokuussa lähes samaan aikaan kuin tuomella ja puhkeamissävy on vaaleanvihreä vähän punertava. Lajikkeelle ominainen hyvin tumma viininpunainen sävy kehittyy tummahkonvihreisiin täysikokoisiin lehtiin erikoisesti vasta kukinnan jälkeen kesäkuun puolivälin tienoilta lähtien. Kukinta on siten kesäkuun alussa, jolloin tiheissä 7-15cm pitkissä tertuissa on runsaasti valkoisia kukkia; latvus vaalenee selvästi kukinnan aikana. Heinäkuussa lajikkeen uudet kasvulehdet säilyvät pidempään vihreinä, jolloin jo tummanpunaisessa latvuksessa näyttää olevan vielä vähän aikaa vihreitä tupsuja. Syksyllä ruska ei näy kunnolla lajikkeen värin läpi, mutta syys- lokakuussa sävy voi muuttua hieman kirkkaamman punaiseen päin. Hedelmä on huomaamaton, tummanpunainen tai lähes musta luumarja. 35

42 Japaninsiipipähkinä (Pterocarya rhoifolia) Yleensä monirunkoinen 6-10m korkea puu, jolla on hyvin isot parilehdykkäiset lehdet vankoilla oksilla. Lehdyköitä on n kpl ja koko lehtilavan pituus on 20-50cm. Rungon kaarna on mustanharmaa ja uurteinen. Lehteen puu puhkeaa hitaasti toukokuun alkupuolelta lähtien ja lehdet ovat täysikasvuisia kesäkuun puoliväliin mennessä; lehtien kasvu on siten nopeampaa kuin jalopähkinöillä (vrt. japaninjalopähkinä). Puhkeamissävy on vaaleanvihreä ja lehti tummuu vain vähän keskikesäksi. Kukinta on lehtien puhjettua kesäkuun alkupuolella pitkin, riippuvin ja vihertävin norkoin. Eminorkoista kehittyy jopa 20-40cm pitkiä, riippuvia ja kapeita hedelmänorkkoja, joissa on runsaasti siipipalteisia pähkinöitä; puusta ikään kuin sataa hedelmiä helminauhamaisesti. Hedelmät muuttuvat ruskeiksi ennen ruskaa. Syys- lokakuussa kehittyy puhtaan keltainen ruska, elleivät aikaiset yöpakkaset varista lehtiä kerralla kesken ruskan kehityksen. Riippuvat hedelmänorkot säilyvät puussa joskus pitkälle alkutalveen. Ussurinpäärynä (Pyrus ussuriensis) Pienehkö 6-12m korkeaksi kasvava puu, joka tekee hieman juurivesoja. Lehtilapa on tummahkon vihreä, soikea - pyöreä ja 2-8cm. Lehtien puhkeaminen on toukokuun alkupuolella vaaleanvihreänä. Kukinta on kesäkuun alussa samaan aikaan omenoiden kanssa ja kukkien teriöiden väri on valkoinen. Pienet, pyöreähköt ja ruskehtavan vihreät hedelmät kypsyvät elokuussa. Syys- lokakuussa muodostuu kirkasvärinen ruska, jossa sävynä on yleensä voimakas punainen muista päärynöistä poiketen. Keltaisia, oransseja ja ruskehtavia sävyjä on yksilöstä ja kasvupaikasta riippuen vaihtelevasti. Punatammi (Quercus rubra) Kookkaaksi 10-20m korkeaksi kasvava puu, jolla on sileä ja harmaa runko. Lehdet ovat terävästi parihalkoisia (kotoisalla tammella halkoisuus on pyöreä-tylppäkärkistä), kiiltäviä ja tummanvihreitä. Lehteen puu puhkeaa toukokuun puolivälin tienoilta alkaen aavistuksen myöhemmin kuin tammi (Q. robur), jolloin nuoret lehdet ovat selvästi kellertäviä. Kesävihreys kehittyy kuitenkin kesäkuun puoliväliin mennessä. Kukinta on lehtien puhjetessa riippuvin keltaisin hedenorkoin ja huomaamattomin emikukin. Terhon kypsyminen vie kaksi kesää, jolloin puussa on kesällä kahden ikäisiä terhoja. Lokakuun alussa kehittyy näyttävä ruska, joka sisältää yleensä punaisen eri sävyjä. Joillakin kannoilla ruska jää enemmän keltaiseksi, mutta on silti kirkkaampi kuin kotoisalla tammellamme. Ruskan viime vaiheissa sävyinä ovat enimmäkseen ruskeat värit. 36

43 Japaninatsalea (Rhododendron molle ssp. japonicum) Alppiruusujen kaltainen, mutta kesävihanta 0,6-2m korkea pensas, joka kukkii kesäkuun alkupuolella - puolivälissä erittäin runsaasti ja näyttävästi. Kukkien värit vaihtelevat lajikkeen mukaan oranssista ja lohenpunaisesta, punaiseen ja keltaiseen. Lehdet ovat 4-6cm ja suippoja sekä puhkeavat kukkasilmujen kanssa yhtaikaa vaaleanvihreinä. Lehdet ovat tämän jälkeenkin melko vaaleita koko kesän. Hedelmä on karvainen ja pieni kota. Syys- lokakuussa muodostuu keltaista, oranssia ja punaista ruskaa, mutta aikaiset yöpakkaset saattavat keskeyttää ruskan etenemisen; lehdet varisevat vihreinä ja ruskeina. Lajin kukkasilmut ovat hieman arkoja, jolloin hyvin kylmän talven jälkeen kukinta voi jäädä vähäiseksi etenkin lumen pinnan yläpuolelle jääneissä oksissa. Kasvihuoneilmiön voimistumisen vuoksi lajin elinolot paranevat selvästi tulevaisuudessa. Samettisumakki (Rhus hirta) Juurivesoja muodostava pensas tai pieni puu, joka on jonkin verran talvenarka. Juurivesat pystyvät silti tuottamaan hyvin uutta kasvua hyvin kylmän talven aiheuttamien versovaurioiden jälkeen. Hyvällä paikalla paleltuminen on kuitenkin minimaalista tai olematonta normaaleina vuosina ja kasvihuoneilmiön voimistumisen vuoksi lajin elinolot paranevat selvästi tulevaisuudessa. Nuori haararanka ja lehtiruoti ovat tiheään pitkäkarvaisia. Lehteen puhkeaminen tapahtuu vähitellen toukokuun puolivälistä alkaen, jolloin nuoret lehdet ovat vielä supussa ollessaan kokonaan pitkä- ja vaaleanruskea -punakarvaisia. Tällöin latvus on ikään kuin täynnä vaaleita tupsuja. Itse lehden puhkeamisväri on vaaleanvihreä. Nuorten puutumattomien versojen karvoitus on aluksi huomiota herättävän vaaleanpunainen. Tummanvihreät lehdet ovat täysikasvuisina kesäkuun lopulta lähtien jopa yli 50cm pitkiä ja lehdykkäisiä. Kukinta on heinäkuun lopulla pystyissä, tiheissä ja 12-20cm pitkissä kartiohuiskiloissa. Hede- ja emikukat ovat yleensä eri yksilöissä ja väriltään kukinnot ovat enimmäkseen vihertävän keltaisia. Kukkien tuoksu on erikoisen imelä. Emikukista kehittyy syys- lokakuuksi näyttävän punakarvaisia pähkylöitä tiheissä ryppäissä, jolloin latvusta koristavat ikään kuin tummanpunaiset karvakynttilät. Ruska ehtii leutoina syksyinä ilmaantumaan lokakuun aikana, jolloin se on näyttävän punaoranssi paikoin keltaisten sävyjen kera. Aikaisissa yöpakkasissa lehdet yleensä vain ruskettuvat ja kuivuvat oksille ennen varisemista. Tummanpunaiset "pähkyläkynttilät" säilyvät oksilla jopa kevääseen (vain emipuut). Myös pelkät jykevät ja karvaiset oksat ovat talvella koristeellisia. 37

44 Valeakaasia (Robinia pseudoacacia) Piikikäs pieni puu tai pensas; voi hyvällä paikalla kasvaa n. 10m korkeaksikin. On jonkin verran talvenarka, mutta kasvihuoneilmiön voimistumisen vuoksi lajin elinolot paranevat selvästi tulevaisuudessa. Lehdet ovat himmeänvihreitä, parilehdykkäisiä (kotipihlajan kokoluokkaa, mutta kapeampia) ja puhjetessaan toukokuun lopussa kellertävänvihreitä. Lokakuun alussa muodostuu keltaista ruskaa, mutta aikaiset yöpakkaset voivat keskeyttää ruskan kehityksen, jolloin lehdet varisevat harmaanruskeanvihreinä. Laji kukkii jo varsin nuorella iällä kesä- heinäkuussa, jolloin riippuvissa 10 15cm pitkissä tertuissa on valkoisia herneen kukan muotoisia hyvän tuoksuisia kukkia. Pian kukinnan jälkeen kehittyy punaruskeita palkohedelmiä. Rungoltaan laji on vanhemmiten erittäin uurteinen ja tumma. Muodostaa jonkin verran juuri- ja tyvivesoja, joista laji uusiutuu, jos versokuolemia ilmenee. Halava (Salix pentandra) Puu tai iso pensas korkeudeltaan 2-14m kasvupaikasta riippuen. Lehtilapa on 6-8cm, soikea, suippo, kiiltävä ja tummanvihreä. Lehteen kasvi puhkeaa toukokuun alussa ja kukinta on vasta touko-kesäkuussa lehtien ollessa jo melkein täysikokoisia. Hede- ja emikukat ovat eri yksilöissä. Hedekukat ovat keltaisia ja 3-4cm pitkiä riippuvia norkkoja. Emikukat ovat vihertäviä norkkoja ja elo-syyskuussa ne kehittävät runsaasti valkoista hedelmävillaa, joka säilyy puussa monesti jopa läpi talven; talvella tämä on erityisen koristeellista muutoin lehdettömänä ja etenkin lumettomana aikana. Mustaselja (Sambucus nigra) Iso ja juurivesaton pensas (2-3m ja joskus enemmänkin), jolla on rotevakasvuiset oksat. Lehtilapa on 5- tai 7-lehdykkäinen ja vaaleahkon vihreä. Lehteen puhkeaminen on toukokuun alkupuolella selvästi myöhemmin kuin lähilajilla terttuseljalla (S. racemosa). Puhkeamissävy on vain vähän vaaleampi kuin lopullinen kesävihreys. Kukinta on kesäkuun lopusta heinäkuun puolivälin yli, jolloin jopa 10-20cm leveissä tasohuiskiloissa on runsaasti pieniä, valkoisia ja voimakastuoksuisia kukkia. Eri huiskilot kukkivat hieman eri aikoina, jolloin kukinta-aika on melko pitkä. Hedelmä on musta marja, joka juuri ja juuri ehtii kypsyä normaaleina vuosina lokakuun alkuun mennessä; ei kuitenkaan aivan kaikissa huiskiloissa. Marja on syötävä. Syysväritystä lajilla on vain vähän, jolloin lehdet varisevat joko kellertävänvihreinä vasta loka - marraskuussa (leuto syksy) tai pakkasen puremisen vuoksi ruskehtavina /vihreinä jo aikaisemminkin (kylmä syksy). Lajikkeella "Black Beauty" lehdet ovat erittäin tumman mustanpunertavia koko kesän ja kukat vaaleanpunaisia, jolloin sävyjen kontrasti on erityisen näyttävä ja hienostunut. Lehtien tumma sävy jopa tummuu jonkin verran syksyyn mennessä, mutta erityistä ruskasävyä ei ole. Kukinta-aika ja hedelmät ovat kuten normaalilla tyypilläkin. Hedelmissä on tosin hieman punertavaa sävyä kypsinäkin. 38

45 Terttuselja (Sambucus racemosa) Siirottavahaarainen pensas korkeudeltaan 2 3m. Lehtilapa on 3 7-lehdykkäinen, tummanvihreä ja yksittäiset lehdykät ovat 4 12cm, puikeita soikeita, pitkäsuippuisia ja sahalaitaisia; melko paljon samankaltaisia siis kuin mustaseljalla. Lehteen puhkeaminen on kuitenkin erittäin aikaisin jo huhtikuun lopulla, jolloin puhkeamissävy on punaruskea - viininpunertava ja kukkaterttujen vihreät aiheet ovat samalla jo esillä. Lehtien vihreä sävy muodostuu parissa kolmessa viikossa. Kukinta on 2,5 6cm leveissä ja tiheissä kartiohuiskiloissa. Teriö on vihertävän keltainen ja kukinta-aika on touko- kesäkuun vaihteen tienoilla. Pensas kukkii joskus toistamiseen heinä- elokuussa, mutta heikommin kuin varsinaisella kerralla. Punainen marja kypsyy jo heinäkuun loppupuolella ja säilyy usein pitkälle syksyyn, jolleivät linnut niitä syö. Marjaterttuja on usein hyvin runsaasti, jolloin koristeellisuus on huomattavaa. Lokakuun aikana muodostuu vain vähän haaleankellertävää ruskaa ja leutoina syksyinä lehtien variseminen voi tapahtua vasta loka marraskuun tienoilla. Saksanpihlaja (Sorbus aria) Pieni n. 5m korkea ja joskus isompikin kapeahkolatvuksinen puu, jolla lehdet eivät ole parilehdykkäisiä, vaan lehtilapa on puikea - soikea. Lehti on päältä tumman- ja kiiltävänvihreä, mutta alta hyvin vaaleasti harmaasävyinen; tuulisella säällä latvus vaalenee tuulen mukaan. Runsaan karvoituksen vuoksi supussa olevien lehtien puhkeamissävy on toukokuun alussa valkeanharmaa ja vähitellen lehtien kasvun myötä yläpinnan vihreä väri tulee esiin. Kukinta on suunnilleen kotipihlajan kanssa samaan aikaan kesäkuun alkupuolella, jolloin 5-8cm leveissä kukinnoissa on heikosti kellertäviä - valkoisia kukkia. Hedelmä kypsyy elokuussa ja on punainen. Ruska on melko vaatimaton ja sävyltään ruskehtavan keltainen. Se ilmaantuu lokakuun alkupuolella ja lehdet varisevat yleensä melko myöhään lokakuun lopulla. Suomenpihlaja (Sorbus hybrida) muistuttaa saksanpihlajaa melko paljon kaikilta em. ominaisuuksilta, mutta lehtilapa on liuskainen ja lehdyköitä on hieman; lehdet ovat ikään kuin saksanpihlajan ja kotipihlajan välimuotoja ja ne varisevat yleensä vähän aikaisemmin kuin saksanpihlajan lehdet. Japaninpihlaja (Sorbus commixta) Suuresti kotipihlajaa (Sorbus aucuparia) muistuttava 5-10m korkea puu. Lehdistö on muutoin samankaltainen kuin kotipihlajalla, mutta sävy on hieman tummempi, lehtien yläpinta on kiiltävä ja keväällä sekä syksyllä niiden värit ovat selvästi voimakkaammat. Lehtien puhkeaminen on toukokuun alussa, jolloin puhkeamissävy on kotipihlajasta poiketen punaruskea nuorten lehtien punertavan sävyn ja aluksi (supussa ollessaan) niiden ruskean karvapeitteenkin vuoksi. Pian lehdet saavat kuitenkin kesävärinsä. Kukinta on hieman kotipihlajan jälkeen kesäkuun lopulla harsuin, melko isoin ja valkoteriöisin kukinnoin. Kirkkaanpunainen hedelmä kypsyy elokuun aikana. Voimakkaan punainen ruska on parhaimmillaan lokakuun alussa; sävy on aluksi tumma ja vaalenee lopuksi kirkkaan punaiseksi. Ruska on erinomaisena kontrastina lajin rungon harmaata ja sileää kuorta vasten. 39

46 Tuurenpihlaja (Sorbus "Dodong") On hieman kotipihlajan kaltainen ja kokoinen puu, mutta rotevampioksainen ja lehdistöltään värikkäämpi sekä kookkaampi. Kiiltävät lehdet puhkeavat toukokuun alkupuolella huomattavan punertavina, mutta pian vallitsee vaaleahko - tummahko kesävihreys. Valkoinen kukinta on suunnilleen samaan aikaan vähän myöhemmin kesäkuussa kuin kotipihlajalla. Kukinnot ovat harsuja ja sirompia kuin kotipihlajalla, mutta isoja. Hedelmä on punainen, päärynän muotoinen ja kypsyy elokuun aikana. Syys- lokakuussa muodostuu kirkasvärinen ja kirjava ruska, jossa on paljon punaista ja seassa myös hyvin tummia punaisen sävyjä ja keltaista. Likusterisyreeni (Syringa reticulata) Pieni puu, joka on korkeudeltaan 3-6m. Se kasvaa siis isommaksi kuin muut syreenilajit. Lehdet ovat kuten lähes kaikilla muillakin syreeneillä lukuun ottamatta pihasyreenin (Syringa vulgaris) muista selvästi poikkeavia lehtiä. Lehteen puhkeaminen on aikaisin toukokuun alussa vaaleanvihreänä ja kesällä lehdistö on tummanvihreä. Kukinta on vasta heinäkuun puolivälissä loppupuolella selvästi kaikkien muiden syreenien kukinnan jälkeen. Kukinnot ovat isoja (10-20cm) ja sisältävät runsaasti kermanvalkoisia ja voimakkaasti tuoksuvia kukkia; näyttävä kukkija, kun muutoinkin ko. vuodenaikana on vähän muita kukkivia pensaita ja puita. Hedelmä on pieni kota, kuten muillakin syreeneillä. Syys- lokakuussa muodostuu haaleaa ja enimmäkseen kellertävää ruskaa. Lehdet voivat varista leutoina syksyinä vasta lokakuun lopulla. 40

47 Hakkila 41

48 Kanervankulma Kuvio 1: Vanha Porvoontien ja Jokiniementien luoteisessa kulmassa oleva metsikkö. Pohjoispuolella on rahtiliikenteen iso tukkuhalli ja liikerakennuksia. Idässä Vanha Porvoontien toisella puolella on enimmäkseen vanhoja pienasuinrakennuksia tontteineen. Ylispuusto on hyvin tiheää ja koostuu lähes yksinomaan männystä. Paikoin on myös koivuja. Puusto on keski-ikäistä vanhahkoa. Taimia ei ole juuri ollenkaan. Pohjakerroksessa on mustikkaa ja kanervaa päälajeina. Maaperä on hiekkaista. Kuvion kaakkoispuolella viheralueeksi kaavoittamattomalla osalla on hiekkapintainen ja sotkuinen joutomaa, jossa on nuoria koivuja ja mäntyjä ryhmässä. Metsikölle tehdään reilu puuston harvennus 1 2 vuoden aikana, jotta latvukset saavat pikaisesti lisää tilaa. Yksittäiset koivut säilytetään Kievarinpuisto Kuvio 1: Krouvinpolun lounaispuolella sijaitseva alue, joka on osittain puutarhan jäännettä. Em. polun toisella puolella on vanha puurakennus, jossa on ollut eroottisen viihteen liiketilat. Luoteessa on maanläjitysalue (uusi rakennuspaikka?). Ylispuina ovat harvassa isot männyt. Niiden alla ja itäpuolella on tuomia, koivuja ja vaahteraa taimina ja pikkupuina harvahkosti. Pohjakerroksessa vallitsevat mm. heinät, vuohenputki ja lupiini. Lännessä on myös kasvitonta sorapintaa. Lehtipuiden taimia poistetaan 2-5 vuoden kuluttua. Isoimmat tuomet ja vaahterat säilytetään. Vähiten säilytetään koivuja. Ylismännyt säilytetään, elleivät ne ole kuolleita tai huonovointisia. Heti harvennuksen jälkeen istutetaan muutamia puutarhakasveja. Pikkupuina yksittäin laitetaan koristeomenaa Hopa ja rusokirsikkaa. Viideksi pensasryhmäksi (kutakin lajia yksi ryhmä) istutetaan komeaonnenpensasta, pihasyreeniä, kellokuusamaa, mustaseljalajiketta Black Beauty ja syyshortensiaa. Jatkossa istutusten läheltä poistetaan haittaavaa luontaista taimikkoa 2 5 vuoden välein. Samoin pieniä aloja valitaan istuttamisen yhteydessä säännöllisen nurmenleikkuun kohteiksi. Hoidetaan aluetta puutarhan tavoin ainakin osaksi. 42

49 43

50 Kanervanummi Kaksi soraista ja osittain kivikkoista sekä kallioista mäkeä sisältävä viheralue rahtiliikenteen tukkuhallin länsipuolella siihen teräsverkkoaidalla rajautuen. Länsireuna rajautuu Kanervantiehen ja eteläreuna Jokiniementiehen. Kuvio 1: Loivarinteisen mäen alue, jossa ylispuustona on mäntyjä ja vähemmän kuusia sekä koivuja harvahkosti. Aliskerroksessa on alueittain vaihdellen mäntytaimikkoja ja lehtipuita, kuten raitaa, koivuja, pihlajaa ja haapaa. Osa mäntytaimikoista on tiheitä. Pohjakerroksessa on tyypillisesti mm. mustikkaa, puolukkaa ja heiniä. Polkuja on runsaasti. Tiheät mäntytaimikot harvennetaan 1 2 vuoden sisällä. Aliskerroksen tiheimpiä lehtipuukasvustoja harvennetaan 5 10 vuoden kuluttua monilajisuus säilyttäen. Ylispuustosta poistetaan vain yksittäisiä huonokuntoisia ja kuolleita puita tarpeen mukaan suunnitelmakauden kuluessa Kuvio 2: Kahden mäen välissä oleva laakso ja siinä virtaava matala oja. Harvana ylispuustona on mäntyjä ja kuusia. Niitä on taannoin harvennettu. Paikoin on myös koivuja. Aliskerros ei ole erityisen rehevä maaperän vähäravinteisuuden vuoksi. Nuorta lehtipuustoa on kuitenkin runsaasti, kuten koivuja, pihlajia, raitoja, haapoja ja tuomia. Koivua ja pihlajaa on eniten. Paikoin on yksittäisiä vaahteran ja tammen taimia. Pohjakerroksessa on mustikkaa ja saniaisia. Aliskerroksen lehtipuustoa harvennetaan 2 5 vuoden kuluttua monilajisuus säilyttäen. Vaahteran ja tammen taimet säilytetään. Ylispuusto ei tarvitse toimenpiteitä tällä suunnitelmakaudella Kuvio 3: Jyrkkärinteinen mäki, jossa ylispuustona on harvahkosti mäntyjä ja vähemmän kuusia ja koivuja. Alispuusto on harvaa ja lajeina ovat em. lisäksi myös pihlaja ja paikoin raita ja haapa. Pohjakerroksessa on pääasiassa mustikkaa, kanervaa ja heiniä. Pohjoispäässä on painanne, jossa on erityisen märkää ja hieman soistunutta. Kasvillisuus eroaa silti hyvin vähän muusta kuviosta, mutta sammalta on selvästi enemmän. Kuviolle ei ole tarvetta tehdä toimenpiteitä suunnitelmakaudella. Yksittäisiä huonovointisia ja kuolleita puita poistetaan ainakin reunoilta ja isojen polkujen varsilta tarpeen mukaan suunnitelmakauden kuluessa. 44

51 Kanervanpuisto 1 Luode kaakkosuuntainen kapea viheralue Kanervan- ja Santaradantien välissä. Lounais- ja koillispuolilla on isoja teollisuus ja yritysrakennuksia sekä luoteessa myös laaja soran- /hiekanotto- ja läjitysalue. Kuvio 1: Kaakkoisin kuvio, jossa on vaihteleva sekapuusto. Kaakkoisimpana on keski-ikäistä lehtipuustoa tiheästi kasvaneena lajeinaan pääasiassa koivu, haapa, raita ja lepät. Luoteessa mäntyä on valtalajina ja sitä on nuorina puina paikoin tiheästi. Pohjakerros on kaakossa rehevähköä ja mm. mustikka vadelma ja heinät viihtyvät. Luoteessa on paljon maan kulumista ja kaivamisjälkiä, joten kasvillisuus on vähäistä. Lehtipuustoa ja tiheää mäntytaimikkoa harvennetaan 1 2 vuoden sisällä. Lehtipuuston monilajisuus säilytetään. Harvennuksen jälkeen korjataan maan pinnan vaurioita. Kuvio 2: Keskellä on loivasti luoteeseen laskevassa rinteessä kangasmetsää, missä ylispuuston muodostavat mänty, kuusi ja koivu. Aliskerroksessa on em. lajien lisäksi pihlajan taimia. Kasvustot ovat paikoin tiheitä. Paikoin on myös raitaa ja haapaa. Pohjakerroksessa on tyypillisesti mm. mustikkaa ja heiniä. Koillisreunalla kulkee polku. Tiheitä kasvustoja harvennetaan 2-5 vuoden sisällä. Havupuiden ja lehtipuiden taimia säilytetään tasapuolisesti. Ylispuustosta poistetaan harvennuksen jälkeen yksittäisiä huonokuntoisimpia puita. Heti harvennuksen jälkeen alispensaiksi istutetaan oratuomea ja kalliotuhkapensasta ryhmittäin. Kuvio 3: Luoteessa oleva osa, missä alavassa kosteassa kohdassa on leppävaltainen lehto. Harmaaleppä on yleisin laji ja puusto on nuorehkoa ja monin paikoin tiheää. Myös koivuja, tuomia ja raitaa on paikoin. Koillisreunalla kulkevan polun varrella puustoa on hiljattain harvennettu hieman. Pohjakerros on rehevää ja mm. nokkonen, horsma ja vadelma viihtyvät. Koillisreunalla on jyrkkä valli rajaamassa kuvion viereisestä läjitys- /maanottoalueesta. Kuvion kaltainen lehtipuukasvusto jatkuu pitkälle lounaaseen kuvion ulkopuolella ollen siinä vanhan pellon aluetta. Paikoin on myös kuusta. Vastassa on lopulta Santaradantien Vu-alue, josta on kahden puiston jälkeen oma esittely ja hoito-ohje. Kuvion puusto harvennetaan 2 5 vuoden kuluttua uudestaan polun varrelta, jotta puut saavat lisää kasvutilaa. Samalla tutkitaan mahdollisuutta harventaa puustoa pidemmälle lounaaseen, jos paikalle ei ole ilmaantunut esim. uusia rakennuksia. Heti harvennuksen jälkeen polun läheisille osille istutetaan ryhmittäin koiranheisiä, terttuseljaa ja euroopansorvarinpensasta. 45

52 Kanervanpuisto 2 Kanervantien reunalla oleva vaihteleva metsäalue, joka on viereisen rahtiliikenteen tukkuhallin pohjoispuolella. Siinä kohdassa kuvion 3 koillispuolella on myös maanläjitysalue (uusi rakennuspaikka?). Kuvio 1: Läntisin metsä, jossa ylispuustona on kuusi, mänty ja koivu. Puusto on harvahkoa. Aliskerroksessa on em. lajien taimia ja pihlajaa kohtalaisesti. Mustikka on päälaji pohjakerroksessa. Kuviolle ei ole tarvetta toimenpiteille suunnitelmakaudella. Yksittäisiä huonokuntoisia ja kuolleita puita poistetaan tarpeen mukaan suunnitelmajakson kuluessa. Kuvio 2: Koilliseen laskevassa rinteessä oleva lehtolaikku, joka päättyy keskeneräiseen ja hylättyyn alikulkutunneliin ja siihen liittyviin kevyenliikenteen rakenteisiin. Tähän liittyvät istutukset sisältävät ko. kohdassa mm. kurtturuusua. Nuori lehtipuusto on valtaamassa istutuksia. Tunnelin väylä päättyy Kanervanpuisto 1:n lehtipuustoon ja valliin kuin seinään. Tunnelissa on lisäksi erittäin runsaasti roskaa ja romua. Tunneli lienee laitapuolen kulkijoiden majapaikkana. Muutoin kuvion puusto on lähinnä nuorehkoja koivuja ja raitoja. Paikoin on vaahteraa ja mäntyjä on taimina lännessä. Kasvustot ovat paikoin tiheitä. Tiheät kasvustot harvennetaan 1 2 vuoden sisällä säilyttäen lajistoa monipuolisesti. Tunneliin liittyen poistetaan samalla romut ja roskat sekä siistitään istutukset; haittaava vesakko pois ja tarvittaessa pensaiden alas leikkaus. Tutkitaan myös tunnelin kohtaloa uudestaan ja tehdään tarvittaessa uuden suunnitelmat toteutukseen. Hoitojakson lopussa toistetaan em. hoitotoimet tarvittavilta osiltaan. Kuvio 3: Itäisin kuvio, joka on koillispuolisen maanläjitysalueen (rakennusalue?) vaikutusalueella. Maa-ainekset ovat vaurioittaneet puustoa mm. mekaanisesti ja muuttamalla veden liikettä kuviolla. Osa puista on kaatunut ja peittynyt maavallin alle, joka rajautui kuluneena kesänä (2004) jyrkästi kuvion koillisreunalla. Puulajeina ovat nuorehkot koivut, raidat ja lepät. Horsma, pujo, nokkonen ym. joutomaalajit ovat valtaamassa pohjakerrosta uudessa tilanteessa. Em. toiminnan hahmotuttua ja valmistuttua korjataan kuvion puuston vauriot poistamalla huonokuntoiset, katkenneet ja kuolleet puut. Samalla harvennetaan tiheitä kohtia väljemmiksi. Toimenpiteet ajoittunevat todennäköisesti 2 5 vuoden päähän. 46

53 47

54 Santaradantien VU-alue Santaradantien ja Jokiniementien muodostaman haarukan sisällä oleva alue, jossa on idässä iso mäki ja lännessä kostea niitty. Alueen koillispuolella Santaradantien varrella on vanhaa vuosikymmeniä sitten metsittynyttä peltoa jatkuen Kanervanpuisto 1:n kuviolle 3 asti. Se alue ei ole viheralueeksi kaavoitettu eikä ole kaupungin omistuksessa. Kuvio 1: Tasaisella maalla oleva märkä niitty, jossa on muutamia nuoria ja keski-ikäisiä koivuja ryhmässä ja siellä täällä myös pensasmaisia pajuja niiden lähellä. Muutoin vallitsee tyypillinen kostean niityn kasvillisuus, kuten koiranputki, karhunputki, heinät ja mesiangervo. Itäosan läpi kulkee asfaltoitu kevyenliikenteen väylä Jokiniementien alta Santaradantielle. Sen itäpuolella pensasmaisia pajuja on eniten muiden kuvioiden metsän reunalla. Niityllä on hieman pieniä ojia. Itäreunalla kulkee sähkölinja. Koivu- ja pajuryhmiä pienennetään 2 5 vuoden sisällä poistamalla joitakin huonokuntoisimpia yksilöitä. Sen jälkeen tehdään täydennysistutuksia jaloilla lehtipuilla. Kaikki muut lajit sopivat paitsi lehtosaarni ja tammi hallanarkoina (alava alue). Lajit (metsävaahtera, kynä- ja vuorijalava, metsälehmus) istutetaan ryhmittäin lähelle koivuja ja pajuja, jotta muodostuu selkeitä metsikköryhmiä. Halavaa (erityisesti emikasvi) ja tuomea istutetaan niiden näkyville reunoille. Niityn muuta osaa pidetään jatkossa avoimena niittämällä kasvusto ainakin joka toinen vuosi syksyllä. Leikkuujäte voidaan jättää paikalleen. Sähkölinjan alla säilytetään yksittäisiä pensasmaisia pajuja. Kuvio 2: Vuosikymmeniä sitten viljelystä poistunut pelto, joka jatkuu em. mukaisesti kauas koilliseen viheralueen ulkopuolelle. Kuviolla on edelleen näkyvissä sarkaojat, joiden kohdalta puusto on erityisesti kasvanut. Lajeina olevat koivu sekä vähemmän raita ja haapa ovat jo isoja ja muodostavat ylispuuston. Aliskerros on avara ja siellä on vain paikoin vaahterantaimia sekä em. lajien vesaa ja taimia. Pohjakerros on rehevä ja lajeina kasvavat mm. nokkonen, vadelma, horsma ja mesiangervo. Pensaista on paikoin mm. terttuseljaa. Eteläosiltaan kuvio on kapea ja tiheämpi lehtimetsä ilman vanhaa peltoa. Kuvion 3 reunan lähellä on myös vanhaa kuusikkoa ja vanhan kivijalan rakenteita. Alue säilytetään lehtometsänä ja koska ylispuusto ei valtaosaltaan ole kovin tiheää, niin harvennetaan 5 10 vuoden kuluttua huonovointisimpia puita pois vain hieman. Samalla etelähaaran tiheitä kasvustoja harvennetaan. Ei muita toimenpiteitä tällä hoitojaksolla. Seuraavalla suunnitelmajaksolla aliskerroksen harvennus tullee ajankohtaiseksi, jolloin kaikki pensaat ja jalojen lehtipuiden taimet säilytetään. Kivijalkarakenteet säilytetään. 48

55 Kuvio 3: Osa kallioisesta mäestä, jossa viheralueeksi kaavoitetun alueen itärajalla on vanhoja muuri- ja kivijalkarakenteita. Puusto on harvaa, mutta luoteisreunalla on melko tiheää ja vanhaa kuusikkoa. Muutoin lajeina ovat lähinnä koivu, pihlaja, raita, mänty, vaahtera ja haapa. Kallio on osittain paljas ja avoin. Pohjakerroksen kasveina ovat mm. heinät, sammalet, jäkälät, suolaheinät ja rehevimmillä kohdilla myös horsma ja koiranputki. Kuviolle ei ole tarpeen tehdä toimenpiteitä suunnitelmakaudella. Huonovointisia ja kuolleita puita poistetaan tarpeen mukaan suunnitelmakauden kuluessa. Tilannetta seurataan. Kivijalkarakenteet säilytetään. Kuvio 4: Sähkölinjan alueella oleva kaistale, jossa puustoa on raivattu pois linjan vuoksi. Linjan kummallakin puolella on riveittäin nuorehkoa ja paikoin myös vanhaa lehtipuustoa lajeinaan mm. koivu, haapa, raita, pihlaja, tuomi ja vaahtera. Paikoin on myös mäntyjä ja kuusia. Pohjakerroksessa on rehevää ja mm. horsma, koiranputki ja heinät viihtyvät. Linjan alla raivatussa kohdassa on paikoin myös pensasmaista pajua. Linjan alla oleva raivattu kaistale raivataan 2-5 vuoden välein alkaen 2 5 vuoden kuluttua. Yksittäisiä pensasmaisia pajuja säilytetään. Vieressä olevilta puukaistoilta poistetaan sähkölinjaa haittaavat ja uhkaavat puut sekä liian tiheässä kasvavia puukasvustoja harvennetaan jakson viimeisen toimenpiteen yhteydessä. Monilajisuus säilytetään harvennuksessa. 49

56 50

57 Maarinoja Keravanjoen ja Santaradantien välissä oleva niittyalue. Paikka on alavaa ja osittain joen tulvatasankoa. Idässä Santaradantien varrella on myös iso sähkölaitos. Joen lähellä on eteläpohjoissuuntainen hiekkaväylä kevyelle liikenteelle ja se yhtyy pohjoisessa Maarinsarka väylään. Kuvioiden 4 ja 5 alueelle kaavaillaan tulevaisuudessa isoa koira-aitausta. Kuvio 1: Santaradantien vieressä olevan rautatien osan reunaan rajautuvan märän suomaisen niityn kuivempi vyöhyke, jossa on paikoin pensasmaisia pajuja sekä nuorina lehtipuina mm. tuomia, koivuja ja leppiä. Taimia on vähän. Heinät ovat muutoin valtalajina, kuten viereisellä märällä niityllä (kuvio 5). Tienvarrelle tyypillisesti kasvavat myös mm. horsma ja koiranputki. Reuna-alueella säilytetään yksittäisiä puita ja puuryhmiä (erit. lepät ja tuomi) sekä pensasmaisia pajuja. Ylimääräinen vesakko poistetaan siten viimeistään 5 10 vuoden kuluttua. Poisto tehdään rautatieltä käsin. Kuvio 2: Infrastruktuuriin liittyvän pienen rakennuksen ympärillä oleva nuori balsamipoppeliistutus. Maapohja on märkää, kuten laajemminkin kuviolla 5. Poppelit ovat tiheässä ja muodostavat jo vesoja. Korkeimmat puut ovat 5 10m ja kasvavat edelleen nopeasti. Pohjakerroksessa ovat valtalajeina heinät. Poppeleita ja niiden vesoja harvennetaan 2 5 vuoden sisällä. Vesojen annetaan levitä vielä vähän laajemmalle, mutta harvennetaan niiden tiheyttä tarpeen mukaan uudestaan 5 10 vuoden kuluttua. Harvennukset tehdään talvella kantavan routamaan aikaan. Ensimmäisen harvennuksen jälkeen istutetaan poppelikasvustojen reuna-alueille ryhmittäin halavaa (erityisesti emikasvi) ja mesipajua. 51

58 Kuvio 3: Jokeen loivasti laskeva tulvaniitty, joka rajautuu itäreunaltaan kevyenliikenteen väylään. Sen länsireunalla kasvaa kapealla kaistalla nuorta lehtipuustoa tiheästikin lajeina mm. koivu, raita, haapa ja pihlaja. Joen vastarannalla on vastaavanlaista niittyä ja yksittäisiä vanhoja hopeapajuja. Näkymät ovat hienoja joen länsipuolisille metsäntutkimuslaitoksen rakennuksille. Rehevän tulvaniityn kasvillisuus koostuu heinien lisäksi mm. koiranputkista, horsmista, mesiangervoista ja takiaisista. Hiekkaväylän varrella olevaa lehtipuustoa raivataan 2:n vuoden sisällä säilyttäen yksittäisiä puita ja puuryhmiä monilajisesti; toimenpide uusitaan 5 10 vuoden kuluttua. Ensimmäisen raivauksen jälkeen lisätään lajikirjoa istutuksin yksittäisiksi maisemapuuryhmiksi tulvaniityn yläreunalle. Lajeina käytetään 3 kpl. kutakin per ryhmä: metsävaahtera, punasaarni, punaharmaaleppä, tuomi, mustapoppeli ja isoriippasalava. Ryhmät sijoitetaan em. järjestyksessä lounaasta koilliseen pitkin kuviota epäsäännöllisin välein. Tulvaniitty pidetään muutoin avoimena raivaamalla mahdollisesti syntyvä luontainen vesakko pois n. 5 vuoden välein tarpeen mukaan. Ensimmäisen kerran tilanne tarkistetaan 2 5 vuoden sisällä. Kuvio 4: Märkä niityn osa, jossa ei ole puuvartisten kasvien vesoja ja taimia lukuun ottamatta kuviolta 2 leviäviä balsamipoppelin vesoja. Niityllä heinät ovat valtalaji, mutta monin paikoin on myös mm. apiloita ja pietaryrttiä. Sateisina aikoina ja keväällä on avovettä etenkin kaakkoisrajalla lähellä kuviota 5. Ei tarvetta toimenpiteille. Kuvio 5: Märkä ja osittain avoveden hallitsema soistuva /osittain soistunut niitty. Hallitsevina kasveina ovat mm. olosuhteisiin sopeutuneet heinälajit ja sarat. Puuvartisten kasvien vesoja ja taimia ei ole. Koillisreuna rajautuu jyrkästi em. sähkölaitoksen tonttiin. Kuviolle ei tehdä toimenpiteitä, vaan alue säilytetään luontaisena kosteikkona. 52

59 Kuvio 6: Kostea niitty, jossa on runsaasti nuoria haavan ja koivun vesoja /taimia. Osa taimikoista on tiheitä ja osa alasta on avointa. Ruohovartisista kasveista hallitsevia ovat heinät, mutta monin paikoin on mm. apilaa. Kaakkoisreuna rajautuu jyrkästi em. sähkölaitoksen tonttiin. Taimia harvennetaan reilusti 2 5 vuoden aikana. Tällöin jätetään haapoja ja koivuja yksittäin ja pieniin ryhmiin kasvamaan puiksi. Raskailla koneilla mennään alueelle vain talvella kantavan routamaan aikaan. Paikkaa elävöitetään täydennysistutuksin harvennuksen jälkeen. Lajeina käytetään viiden tai seitsemän kappaleen erillisinä ryhminä hopeapoppelia (yksi ryhmä), tervaleppää (kolme ryhmää), punaharmaaleppää (yksi ryhmä) hapsuharmaaleppää (kaksi ryhmää) ja saarnivaahteraa (viisi ryhmää); osa saarnivaahteraryhmien yksilöistä istutetaan ko. lajin lajikkeilla (kaksi viidestä tai kolme seitsemästä); Flamingo, Auratum ja Variegatum. Sijoitetaan vain yksi lajike per ryhmä; lajikkeita kolmessa ryhmässä. Kaikki ryhmät muodostetaan siten, että on helppo pitää muu ala avoimena niittämällä kasvustot joka toinen vuosi syksyllä /kesällä. Värikkäimmät puut sijoitetaan näkyville kohdille luoteiselta käytävältä nähden. Niittojäte voidaan jättää paikalleen. Tarpeen mukaan raivataan luontaista vesakkoa uudestaan jakson lopussa etenkin istutuksia häiritseviltä osilta; vesovien kantojen jyrsintä. Kuvioiden 3 ja 6 puuistutusten tarkoitus on yhtäältä elävöittää megastruktuurin (sähkölaitos piippuineen) lähellä olevaa rantamaisemaa voimakkaammaksi ja toisaalta muistuttaa viereisen Metsäntutkimuslaitoksen innoittamana puulajien mielenkiintoisesta kirjosta upealle ranta-alueelle herkullisella tavalla sijoitettuna. Kuvio 7: Edellisen kaltainen kostea niitty. Tässä kasvaa hieman varttuneempaa koivua taimina ja pikkupuina. Osa alasta on avointa. Tämän kuvion ja kuvion 6 välisessä matalassa ojassa kasvaa puina mm. koivuja ja raitaa. Heinät ovat vallitsevia niittypohjalla. Joen rannan lähellä on myös mm. horsmaa, koiranputkea ja ohdakkeita. Tiheimpiä puukasvustoja harvennetaan hieman kuvion 6 yhteydessä tehtävän harvennuksen yhteydessä 2 5 vuoden sisällä. Tavoitteena on avaran koivikon kehittyminen niitylle ja kahden em. kuvion välisen ojan puuston kehittyminen terveesti isoksi. Ylimääräisen taimikon poisto toistetaan jakson lopussa. Kuvio 8: Ison ojan varrella oleva rehevä lehtipuusto. Suurimman osan matkaa ojan koillispuolella on kevyenliikenteen väylä. Kaakossa se on asfaltoitu. Puusto ulottuu lähes jokeen asti. Puustona ja taimina on tyypillisesti mm. koivuja, raitoja, leppiä ja haapoja. Paikoin on myös vaahteraa taimina ja puina paikoin myös pihlajaa sekä tuomea. Horsma, lupiini jne. viihtyvät tyypillisesti pohjakerroksessa. Tiheimpiä puuston kohtia harvennetaan hieman 2 5 vuoden sisällä, jotta latvukset saavat lisää kasvutilaa. Vaahtera (jalot lehtipuut), tuomi, raita ja pihlaja ovat eniten suosittavia puita. Harvennus tehdään samaan aikaan kuvioiden 6 ja 7 hoitotoimien kanssa. Heti harvennuksen jälkeen istutetaan ojan liikenneväylän läheiselle varrelle ryhmittäin mustaseljaa, tähkävaahteraa, sinikuusamaa ja korallikanukkaa. 53

60 54

61 Maarinsarka Tämä viheralue on yhtenäistä jatkoa Maarinoja alueelle, jonka kuvion 8 alueelta tuleva hiekkaväylä kulkee länsipuolella olevan Keravanjoen vieressä aina Tikkurilantielle saakka. Viheralueen itäpuolella on matalia rivitaloasuntoja tontteineen. Kunnaantien ja Tikkurilantien kulmassa on erityisen näyttävä asuinrakennus. Kuvio 1: Lähes avoin niitty- ja nurmilaikku, jossa on yksittäinen nuori tuomi hiekkaväylän itäpuolella. Heinät ovat valtalajina, mutta erityisesti joen tulvaniityllä /rantatörmällä kasvaa myös mm. koiranputkea, horsmaa, ohdakkeita jne. Tulvaniityllä muodostuu hyvin vähän puuvartisten lajien taimia. Tuomi säilytetään. Muutoin kuvio pidetään avoimena. Hiekkaväylän lähellä niittyä pidetään nurmimaisena säännöllisen leikkuun avulla, mutta joen rantatörmää /tulvaniittyä ei niitetä, vaan mahdollisesti syntyvä vesakko raivataan n. 2 5 vuoden välein tarpeen mukaan. Ensimmäisen kerran tilanne tarkistetaan 2 5 vuoden sisällä. Kuvio 2: Jokipakanpolkuun asti ulottuva rantalehto, jossa on eri-ikäistä lehtipuustoa ja pensasmaista pajua. Merkittävin paju on vanha koripaju, jonka eräs haara oli kaatunut maastokäynnin aikaan (heinäkuu 2004) hiekkaväylälle. Puina ovat lähinnä koivu ja haapa. Itäpuolen tonttien puusto hallitsee osaa kuviosta, kuten tammet, vaahterat jne. Selvä raja tonttien ja kuvion väliltä puuttuu. Ruohovartinen kasvusto on rehevää joen lähellä. Koripajun vanhimmat haarat katkaistaan 1 2 vuoden aikana, jotta pensas uudistuu. Kaatunut haara poistetaan heti, jos niin ei ole vielä tehty. Tiheimpiä paju- ja taimikkokasvustoja harvennetaan hieman 2 5 vuoden aikana hiekkaväylän vieressä. Joen lähellä ei tehdä toimenpiteitä. Ylispuusto jätetään toistaiseksi käsittelemättä, ellei suunnitelmajakson aikana ilmene tarvetta esim. kuolleiden puiden poistoon. Kuvio 3: Jokipakanpolulta Tikkurilantielle asti ulottuva kapea rantalehto. Itäpuolella on rivitaloasuntojen tontteja, joiden rajautuminen kuvioon ei ole tarkkaa. Käytännössä kuvio rajautuu idässä kevyenliikenteen hiekkaväylään. Puustona on harvassa mm. koivuja, pihlajia tuomia, vaahteraa ja mäntyjä. Taimia on vähän ja vain paikallisesti tiheässä (vaahtera & tuomi). Osa puista on vanhoja, mutta suhteellisen terveitä. Ruohovartisista vallitsevat heinien lisäksi mm. saniaiset, nokkonen ja vuohenputki. Tiheimpiä taimikoita harvennetaan hieman hiekkaväylän vieressä 2 5 vuoden sisällä. Joen lähellä ei tehdä toimenpiteitä; muutamat näkymäaukot joelle säilytetään. Ylispuusto jätetään toistaiseksi käsittelemättä, ellei suunnitelmakaudella synny tarvetta esim. kuolleiden puiden poistoon. Heti harvennuksen jälkeen rikastetaan pensaikkoa istuttamalla ryhmittäin täydennyslajeja; likusterisyreeni, tähkävaahtera, koiranheisi ja sirotuomipihlaja. Istutukset sijoitetaan aukkopaikkojen alueilla niiden reunoille; näkymäaukot joelle säilytetään ainakin osittain. 55

62 Kuvio 4: Tikkurilantien eteläreunan vieressä oleva puutarhanjänne. Itäpääty rajautuu Maarinkunnaantiehen ja länsipää rakennettuun puistoon. Vanhoina puina on muutama vaahtera, pihlaja, tammi ja koivu. Itäpäädyssä on iso kuusi ja Tikkurilantien varrella iso pihta. Taimina ja pikkupuina on em. lajeja harvassa. Kuusia ja pihtoja ei ole taimina. Paikoin on niittymäistä aukeaa, missä heinät, vuohenputki, nokkonen jne. viihtyvät. Kesällä 2004 kuvion eteläreunalla oli (on yhä? ) roskaa ja romuja. Roskat poistetaan heti kuluvana vuonna. Vanhojen puiden läheltä poistetaan häiritseviä pikkupuita 2 5 vuoden aikana. Säilytetään kuitenkin riittävästi uutta puusukupolvea, kuten erityisesti vaahteraa, tammea ja pihlajaa. Kuolleet ja huonokuntoiset isot puut poistetaan vain tarpeen mukaan suunnitelmajakson aikana. Tilannetta tarkkaillaan. Heti harvennuksen jälkeen istutetaan ryhmittäin isoja pensaita avoimille kohdille ja puiden aliskerrokseksi. Lajeina käytetään rusotuomipihlajaa, pihasyreeniä, nuokkusyreeniä ja hovijasmiketta ja kiinanhortensiaa kutakin muutamia kappaleita. Pienempinä pensaina ryhmittäin laitetaan näkyville kohdille koreanonnenpensasta, nukka-angervoa ja kellokuusamaa; näistä lajeista voidaan muodostaa myös yhtenäinen kasvusto. 56

63 57

64 Stenkullanmäki Kuvio 1: Jyrkkärinteinen, mutta suhteellisen pienialainen mäki, jonka lounaisreunasta osa rajautuu Tikkurilantiehen, länsireunasta osa Kunnaantiehen ja itäreunasta osa Kunnaankujaan. Muilla sivuilla on vaihtelevien asuinrakennusten tontteja. Kunnaantien ja Tikkurilantien kulmassa on erityisen näyttävä asuinrakennus. Mäen korkein kohta on suunnilleen kuvion keskellä. Tällä alueella kallio on monin paikoin avointa ja paljasta. Hyvin harvana ja osittain kituliaana puustona on mänty. Paikoin on koivuja, haapaa ja pihlajaa pikkupuina sekä taimina. Etenkin em. teihin rajautuvien reunojen kohdilla alempana rinteessä on rehevämpää ja mänty muodostaa korkeamman ja tiheämmän ylispuuston. Alistaimikkona on reunoilla paikoin pihlajaa, koivuja ja männyn taimia. Pohjakerroksessa on kallion päällä lähinnä sammalta, jäkälää, heiniä ja suolaheinää. Reunojen rehevillä kohdilla on myös kieloja ja mustikkaa. Ei tarvetta hoitotoimille. Ainoastaan liikenneväylien lähellä poistetaan tarpeen mukaan kuolleita ja huonokuntoisia puita niiden ilmaannuttua suunnitelmakauden kuluessa. Taannoisen kuivuuden (vuosina ) tuhot on jo korjattu. 58

65 Stenkullanpuisto Kapea ja pitkä viheralue, josta osa ei ole kaupungin omistuksessa. Osaa länsireunasta rajaa Kunnaankuja. Muutoin länsipuolella on vaihtelevan ikäisiä ja näköisiä pienasuinrakennuksia tontteineen. Idässä on jyrkkä rinne, joka on keinotekoinen ja kaivamisen seurauksena syntynyt. Maa-aines on siinä hiekkainen ja sorainen. Rinne on osittain ko. puiston alueella ja sen itäpuolella on alavaa ratapiha-aluetta ja yritys- /teollisuusrakennuksia. Rinteen kohdilla kulkee myös etelä-pohjoissuuntainen voimalinja. Kuvio 1: Kunnaankujaan rajautuva osa, joka on sekä ylänköalueella että jyrkähkössä rinteessä. Ylispuustona on harvahkosti koivuja, mäntyjä ja pihlajia. Paikoin on myös raitaa. Em. lajien taimia on kohtalaisesti aliskerroksessa. Pohjakerros on karuhkoa ja lajeina kasvavat esim. mustikka, puolukka ja heinät. Tiheimpiä kohtia harvennetaan 5 10 vuoden kuluttua, jolloin lajisto säilytetään monipuolisena. Ylispuustosta voidaan poistaa ennen ko. harvennustakin huonokuntoisia ja kuolleita puita, jos niitä ilmaantuu. Kuvio 2: Pääosin jyrkän rinteen alueella ja voimalinjan alla oleva kaistale. Sora on monin paikoin paljaana rinteessä, mutta siitä huolimatta nuorta puustoa on kehittynyt erityisesti alaosassa. Lajeina ovat koivu ja vähemmän raita. Paikoin on männyn taimia lähinnä rinteen ylätasanteella. Ko. lehtipuusto haittaa jo huomattavasti voimalinjaa, koska sen johdot ovat rinteen takia matalalla. Osa koivuista ja raidoista jo lähes koskettaa johtoja. Kuviolla on syytä tehdä pikaisesti kuluvan vuoden aikana vesakon raivaus voimalinjaa uhkaavilta osilta. Ainoastaan linjan reunojen ulkopuolelle jääville osille voidaan jättää sopivasti puustoa. Raivauksen tarve huomioidaan myös kuvion ja koko puiston ulkopuolisilla alueilla. Vesovat kannot jyrsitään pois. Raivaustoimien jälkeen paljaat kohdat sorareunasta maisemoidaan 2 5 vuoden aikana tuomalla paikalle isoiksi ryhmittäisiksi kasvustoiksi pensaita sekä niille tarpeen mukaan uusi kerros kasvualustaa. Lajeina käytetään pensassembraa ja kalliotuhkapensasta. Kasvualusta sidotaan tarvittaessa paikalleen esim. teräsverkolla tms. rakenteella. jos rinne on ko. kohdalla kovin jyrkkä. Jyrkimmät kohdat voidaan jättää istuttamatta. Kuvio 3: Pieni laikku asuinrakennuksen tontin vieressä kuvioiden 1, 2 ja 4 ympäröidessä muita sivuja. Puusto on melko tiheää ja lajeina ovat etenkin mänty, koivu, kuusi ja pihlaja. Taimia on kohtalaisesti. Polku johtaa Kunnaankujalta tälle kuviolle. Pohjakerroksessa on tyypillisesti mm. mustikkaa ja kanervaa. Kuvion puuston tiheys voidaan säilyttää edelleen, joten suunnitelmakaudella ei tehdä toimenpiteitä. Ainoastaan kuolleita ja huonokuntoisia puita poistetaan tarpeen mukaan niiden ilmaannuttua jakson kuluessa. 59

66 Kuvio 4: Kivikkoisen ja kallioisen mäen laella oleva harvapuustoinen metsälaikku. Pääpuulajina on ylispuustossa mänty, mutta paikoin on myös koivuja ja kuusia. Aliskerros on harva ja em. lajien taimia on vähän. Paikoin on pihlajan taimia. Pohjakerroksessa on mm. heiniä, mustikkaa ja puolukkaa. Kanervaa on paikoin. Kuviolle ei tehdä toimenpiteitä suunnitelmakauden aikana. Kuvio 5: Loivassa pohjoiseen viettävässä rinteessä oleva metsä, jossa harvahkona ylispuustona on mänty, kuusi ja koivu. Eniten on mäntyjä. Pohjakerroksessa em. lajien taimia on vähän, mutta nuorta pihlajaa on runsaahkosti. Pohjoiskärki on kuvion rehevin. Pohjakerroksessa on pääasiassa mustikkaa ja heiniä. Rehevimmillä kohdilla on paikoin vadelmaa. Pohjoispään alispihlajia raivataan 5 10 vuoden kuluttua. Osa pihlajista säilytetään ryhmittäin. Havupuuntaimet säilytetään. Alueelle päästään joko kuvion 3 kautta, idästä jyrkänteen kautta tai jonkin asuintontin kautta. Viimeisessä tapauksessa otetaan yhteyttä ko. tontin omistajaan. 60

67 61

68 Hakkilanranta (eteläosa) Hakkilanranta on laaja viheralue Keravanojan itärannalla. Vastarannalla on Satomäki ja Satomäenranta. Viheralueen itäpuolella on vaihtelevan näköisiä ja eri-ikäisiä pienasuinrakennuksia ja rivitaloja tontteineen. Kuvio 1: Tikkurilantien reunaan (kevyenliikenteen väylään) rajautuva kuvio, jonka pohjoispuolella Hakkilanranta ei ole kaupungin omistuksessa muutaman sadan metrin matkalla. Puustona on vaihtelevan ikäisiä lehtipuita lajeina erityisesti koivuja, leppiä, raitoja, tuomia ja pihlajia. Paikoin on myös vaahteraa taimina. Yksittäinen tuomipihlaja on lähellä Tikkurilantietä. Joen varrella vallitsee myös rehevä pohjakerroskasvillisuus. Yhdessä kohdassa kuviolla on rakennettu nuotio- ja oleskelupaikka. Kuvion itäreuna rajautuu hoidettuun puistoalueeseen, jossa on lehtipuuistutuksia ja leikattavaa nurmikkoa. Kuvion luonne säilytetään ennallaan. Ainoastaan tiheimpiä vesakko- ja puukasvustoja lähinnä kuvion itäreunalla harvennetaan viimeistään 5 10 vuoden sisällä. Joen välittömässä läheisyydessä olevat luontaiset kohdat jätetään käsittelemättä ja isotuomipihlaja säilytetään. Kuolleita ja huonovointisia puita poistetaan suunnitelmakauden kuluessa muualta paitsi joen rannan äärestä, jos niitä ilmestyy. Kuvion itäpuolen asukkaisiin ollaan yhteydessä toimenpiteiden tiimoilta, koska kuvio on käytännössä välitöntä jatkoa pihoille. 62

69 Hakkilanranta (pohjoisosa) Hakkilanranta on laaja viheralue Keravanjoen itärannalla. Vastarannalla on Satomäki ja Satomäenranta. Viheralueen itäpuolella on vaihtelevan näköisiä ja eri-ikäisiä pienasuinrakennuksia ja rivitaloja tontteineen. Kuvio 1: Laaja joitakin vuosia sitten viljelystä poistunut pelto. Joen rannassa on tulvaniittyä, jossa on muutama yksittäinen heikko terijoensalava. Etelässä rannalla on myös vanhaa puustoa (koivu, raita, pensasmaiset pajut). Itäreuna kuviosta rajautuu jyrkästi asuinrakennusten tontteihin. Pohjoisessa rajana on pieni sähkölinja, joka kaartaa lähellä jokea etelään kohti kuviota 2. Viljelystä on jäljellä 8 kpl. kaakko -luodesuuntaista sarkaojaa, joista pohjoisin on iso. Sitä eteläisemmät ojat ovat tiheämmin välein. Tulvaniityllä ja pellolla kasvaa sama päälajisto, kuten heinät, ohdakkeet, pietaryrtti ja karhunputki. Sekä sarkaojien että niiden välien kohdilla on nuoria koivun taimia. Taimikko on paikoin tiheää. Koivutaimikko harvennetaan reilusti 2 5 vuoden aikana. Jäljelle jätetään muutamia koivuryhmiä ja yksittäiskoivuja kasvamaan puiksi. Vesovat kannot jyrsitään. Harvennuksen jälkeen parin vuoden sisällä elävöitetään muodostuneita ryhmiä istuttamalla lehtipuita (metsävaahtera, tammi, kynäjalava, tuomi ja tervaleppä) niiden yhteyteen. Ryhmien sommittelussa ja muotoilussa vältetään symmetrisyyttä. Yksittäispuuryhmiksi aukeiden alueiden keskelle pohjoispuoliskossa selvästi erilleen toisistaan istutetaan (3 tai 5kpl. samaa lajia per ryhmä) punatammea, punavaahteraa, sokerivaahteraa, hopeavaahteraa ja punasaarnea. Eteläpuoliskolle istutetaan vastaavasti näyttävämpiä yksittäispuuryhmiä (3 kpl. per ryhmä) lajeilla; balkaninhevoskastanja, japaninsiipipähkinä, punaharmaaleppä ja punakoivu. Yksittäispuuryhmät voivat olla tiiviimpiä ja säännöllisempiä kuin muut ryhmät ja ne istutetaan viimeiseksi 5 10 vuoden sisällä. Tavoite on sama kuin Kalkkikallion kuviolla 2 (katso myös se suunnitelma Kuninkaalan kaupunginosassa), mutta vähän pienemmässä mittakaavassa ja ilman pensaita. Puuryhmien väleihin jätetään avoimia alueita helpoimmin sellaisina pidettäviin kohtiin. Puuryhmät onkin luontevinta muodostaa em. sarkaojien lähelle. Avoimilta kohdilta niitetään kasvillisuus vähintään joka toinen syksy (niittojäte voidaan jättää paikalleen) ja /tai raivataan syntynyt vesakko 2-5:n vuoden välein (vesajäte korjataan pois, jos ovat isoja). Joen rannassa oleva tulvaniitty pidetään avoimena. Syntynyttä vesakkoa poistetaan 2-5:n vuoden välein. Huonovointisimmat terijoensalavat poistetaan 1. raivauskerralla (sama kuin koivutaimikon harvennuskerta). Etelämpänä oleva puusto säilytetään. Sähkölinjan alusta pidetään puhtaana puun taimista, kuten muutkin pellon aukeana pidettävät alueet. Kuviolla liikkumista helpotetaan laittamalla sarkaojien yli pieniä siltoja (pitkospuiden tyyppisiä.) 63

70 Kuvio 2: Viljelystä poistuneen pellon osa. Joen rannassa on koivuja, raitoja ja leppiä puustona; osa-alue ei ole kaupungin omistama. Eteläreunalla on nuoria koivuja ja raitoja. Rehevänä niittykasvillisuutena on heinien lisäksi mm. horsmaa ja koiranputkea. Pensaana on muutama yksittäinen terttuselja. Pohjoisreunalla on pieni kuviolta 1 tuleva sähkölinja. Kuvio pidetään avoimena niittämällä kasvusto 1 2 vuoden välein syksyllä. Niittojäte korjataan pois näkyviltä kohdilta. Eteläreunan ja joen rannan puusto säilytetään ennallaan. Tiheimpiä kasvustoja harvennetaan eteläreunalla hieman 5 10 vuoden kuluttua. Terttuseljat säilytetään ja niiden seuraksi istutetaan 2 5 vuoden aikana mustaseljaa ja koiranheisiä ryhmäksi. Kuviolle 1 pääsyä helpotetaan perustamalla pieni väylä /polku. Kuvio 3: Niityn osa, jossa on yksittäisiä isoja raitoja ja koivuja. Taimia on vain paikoin. Näyttävä haaparyhmä puineen ja vesoineen kuuluu myös kuvion piiriin. Heinät ovat valtalajina kenttäkerroksessa. Kuviolla on isohko polku. Pohjoisreuna rajautuu nurmipintaiseen pieneen pelikenttään. Kuvio säilytetään nykyisen kaltaisena puoliavoimena tilana, joten 2 5 vuoden sisällä poistetaan syntynyt taimikko ja harvennetaan samalla haaparyhmän vesakkoa ja ko. ryhmän liian tiheässä olevia puita. Seuraavan raivauskerran yhteydessä jakson lopussa säilytetään muutama uusi taimi seuraavan sukupolven puiksi. 64

71 Kuvio 4: Metsän reuna, jossa ylispuustona on kuusi, koivu ja mänty. Aliskerroksessa on vaihtelevasti em. lajeja ja pihlajaa taimina sekä pienpuustona. Kasvustot ovat paikoin tiheitä. Pohjakerroksessa on tyypillinen kostean lehtomaisen kangasmetsän lajisto, kuten mustikkaa ja oravanmarjaa. Tiheimpiä aliskerroksen kasvustoja harvennetaan 2-5 vuoden kuluttua. Sen jälkeen poistetaan ylispuustosta muutama huonovointisin puu. Kuvio 5: Tiheä kuusikko, jossa kuusia on sekä puina että taimina. Pohjakerroksessa on harvahkosti lähinnä oravanmarjaa. Tämän ja kuvion 4 välistä kulkee pieni hiekkaväylä. Kuusia harvennetaan kahden vuoden sisällä siten, että huonovointisimpia poistetaan sekä alis- että yliskerroksesta jäljelle jätettävien kasvutilan väljentämiseksi. Raivausta ei tehdä voimakkaana. Kuvio 6: Tasamaalla oleva harvapuustoinen hiljattain harvennettu metsikkö, jossa ylispuina on kuusia sekä vähemmän mäntyjä ja koivuja. Aliskerroksessa on lähinnä pihlajaa ja vähän em. lajien taimia. Pihlajataimikko on paikoin tiheä. Itäisen hiekkatien reunalla on paikallinen isotuomipihlaja. Pohjakerroksessa on mm. ketunleipää, oravanmarjaa ja mustikkaa. Aliskerroksen pihlajaa harvennetaan ryhmittäin 2 5 vuoden sisällä. Muut taimet ja tuomipihlaja säilytetään. Tämän ja kuvion 4 välistä kulkevan sähkölinjan alla poistetaan vesakkoa n. 5:n vuoden välein. Ensimmäinen kerta on em. hoitotoimen yhteydessä. Sähkölinja tosin kulkee osaksi itä- länsisuuntaisen hiekkaväylän kohdalla. 65

72 Kuvio 7: Soratien itäpuolella olevassa kumpuilevassa ja paikoin kivikkoisessa maastossa oleva nuori lehtipuusto. Lajeina ovat lähinnä koivut, raita ja pensasmaiset pajut. Pohjakerros on paikoin kaivamisen jäljiltä kuoppainen etenkin koillispuolella. Lehtipuuston annetaan kehittyä edelleen ilman toimenpiteitä lukuun ottamatta lännestä tulevan sähkölinjan alustaa, missä vesakkoa poistetaan 2 5 vuoden välein alkaen 2 5 vuoden sisällä; pensasmaisia pajuja säilytetään. Kuoppaisuutta ei tarvitse korjata. Kuvio 8: Vaihtelevaa puustoa sisältävä loivan ja kumpuilevan rinteen alue kahden soraväylän välissä. Eri-ikäisinä lajeina ovat lähinnä kuusi, koivu ja pihlaja. Koivua, raitaa ja pensasmaista pajua on paikoin taimikkona. Pohjakerroksessa on mm. heiniä ja saniaisia. Kartoissa kuvion läpi johtavaksi merkittyä tietä ei ole enää juurikaan näkyvissä pohjakerroksessa. Em. sähkölinja on osittain myös tämän kuvion alueella. Pienpuustoa harvennetaan hieman 5 10 vuoden kuluttua. Joka lajia säilytetään ryhmittäin. Sähkölinjan alustan vesakkoa poistetaan 2 5 vuoden välein alkaen 2 5 vuoden sisällä; pensasmaisia pajuja säilytetään. 66

73 67

74 Hakkilankulma Vanha Porvoontien länsireunalla oleva viheralue kohdassa, josta alkaa Itäinen Valkoisenlähteentie itään päin. Viheralueen länsireuna rajautuu vanhaan käytöstä poistettuun Porvoontien osaan ja sen länsipuolella olevaan jyrkkään luiskaan. Sen länsipuolella on teollisuus- ja yritysrakennusten alue ratakiskoineen. Kuvio 1: Pienen kallioisen mäen ympärillä oleva kuiva kangasmetsikkö. Pääpuulaji on mänty, jonka taimia on myös monin paikoin. Osa mäntytaimikoista on tiheitä ja yksilöt siitä kärsineitä. Lehtipuista lähinnä nuorina puina ja paikoin tiheinä taimikkoina esiintyvät koivu, haapa ja paikoin raita. Pohjakerroksessa on mustikkaa, puolukkaa, kieloja, apilaa ja heiniä. Länsipuolen vanhan tien viereiselle sivulle on kertynyt paljon roskaa. Roskat korjataan pois ja tiheimmät taimikot harvennetaan 1 2 vuoden aikana. Isompia puita ei tarvitse paikan karuuden vuoksi harventaa. Kuvio 2: Kallioinen pieni mäki, jossa harvana ja osittain kituliaana puustona on mänty ja paikoin kataja sekä haapa. Kallio on paikoin paljas, mutta mm. jäkälät ja puolukka viihtyvät monin paikoin. Myös tällä kuviolla on roskia. Roskat poistetaan 1 2 vuoden sisällä. Ei muita hoitotoimenpiteitä. Kuvio 3: Alueen luoteisnurkassa luiskan loivemmassa kohdassa oleva nuori lehtipuusto. Lajeina ovat lähinnä koivu, raita ja pihlaja. Pohjakerroksessa on mm. heiniä ja horsmaa. Paikoin on soraista ja paljasta maata. Puusto harvennetaan tiheimmiltä osiltaan 5 10 vuoden kuluttua monilajisuus säilyttäen Honkanummenpuisto Kuvio 1: Lahden väylän länsireunalla ja Honkanummen hautausmaan pohjoisreunassa oleva kivikkoinen ja kallioinen metsikkö. Honkanummentie rajaa pohjoisreunaa. Harvahkona puustona kuviolla on mänty ja vähemmän kuusi. Etenkin kuusista osa on kuollut kuivuuteen. Em. lajien taimia on monin paikoin. Lehtipuista on hieman koivua ja haapaa sekä taimina että varttuneina puina. Pohjakerroksessa on mustikkaa, puolukkaa, heiniä, jäkälää ja sammalta. Kuolleet puut korjataan pois 1 2 vuoden aikana ainakin näkyviltä kohdilta. Ei muita toimenpiteitä suunnitelmakaudella. 68

75 69

76 Kaaripuisto Hakkilankaari tien ja Lahdenväylän välissä oleva metsikkö. Puiston eteläreunalla kulkee asfaltoitu kevyenliikenteen väylä Lahden väylän ali Itä-Hakkilan kaupunginosaan (Hakunilan palvelualue) ja Linjapuiston pohjoisreunalle. Kuvio 1: Loivasti mäkisessä maastossa hieman kivikkoinen ja kallioinen metsä, jossa ylispuustona on harvassa mäntyjä ja vähemmän koivuja. Aliskerroksessa on etenkin pihlajaa ja mäntyä taimina ja pikkupuina. Taimikko on paikoin tiheä. Kuusta on taimina vähän. Pohjakerroskasvillisuus koostuu enimmäkseen mustikasta, puolukasta, kanervasta ja kielosta. Tiheimpiä pihlaja- ja mäntytaimikoita harvennetaan väljemmiksi 2 5 vuoden kuluttua. Kuusta ei toistaiseksi harvenneta. Ylispuustolle ei tehdä toimenpiteitä suunnitelmakaudella. Kuvio 2: Kevyenliikenteen väylän eteläpuolella oleva lehtipuuvaltainen harvahko metsikkö loivassa itään laskevassa rinteessä. Lajeina ovat koivu, pihlaja, haapa ja havupuista mänty sekä kuusi. Taimia on harvahkosti. Pohjakerroksessa on mm. heiniä ja mustikkaa. Poistetaan liikenneväylälle tulevaa häiritsevää vesakkoa 2 5 vuoden aikana. Ei tarvetta muille toimenpiteille suunnitelmakaudella. Kuvio 3: Koillisen painanteessa oleva lehtolaikku. Puustona on paikoin tiheässäkin haapaa, koivuja ja vähemmän raitaa sekä leppiä. Em. mainittujen lajien taimia ja vesakkoa on vähemmän kuin ylispuustoa. Pohjakerroksessa on rehevänä mm. heiniä ja vadelmaa. Ylispuustoa harvennetaan tiheimmiltä osilta kahden vuoden sisällä, jotta jäljelle jääville puille muodostuu kasvutilaa. Koivu- ja haapavaltainen jakauma lajistossa säilytetään. Kuvio 4: Rakennettu valli pohjoisessa olevan liikerakennuksen tontin rajalla. Vallilla on luontainen ja rehevä kasvilajisto. Horsma ja takiainen ovat tyypillisiä ruohovartisia kasveja. Koivujen, raitojen, pensasmaisten pajujen ym. lehtipuiden taimia on syntynyt monin paikoin. Taimikon annetaan kehittyä vielä muutaman vuoden, kunnes 5-10 vuoden kuluttua harvennetaan. Kaikkia lajeja säilytetään ryhmittäin niin, että muodostuu hyvävointinen ja rehevä lehtipuusto suojakasvustoksi. 70

77 71

78 Rusokallio Vanha Porvoontien ja Koivukylänväylän risteyksen lounaispuolella oleva metsäalue. Osa metsästä ei ole kaupungin omistamaa eikä ole kaavoitettu asemakaavassa viheralueeksi. Ko. viheralueen eteläpää loppuu asuinrakennuksen tonttiin ja sinne johtavaan Rusokallion polkuun. Maastossa metsä sijoittuu laajan mäkialueen luoteisrinteelle, missä lännessä metsään rajautuu laaja peltoalue. Pellolla viljellään mansikkaa. Kuvio 1: Isoimman mäen luoteispuolelle sijoittuva kuvio, jossa on tiheähkö kuusikko ylispuustona. Aliskerros on osittain tiheyden vuoksi harvaa ja taimetonta. Toisin paikoin on kuusia ja toisin paikoin mm. pihlajaa taimina. Mustikka on tyypillinen pohjakerroslaji. Koko kuvio on vahvasti luontainen eikä hoitotoimia ole juuri tehty vuosikymmeniin. Luonne kuviolla säilytetään luontaisena, joten poistetaan ainoastaan viereisen kuvion hoitotoimien yhteydessä kuolleita ja huonokuntoisia puita, jos on tarvetta. Osa tukeista voidaan jättää sijoilleen lahoamaan. Kuvio 2: Pellon reunassa oleva lehtipuustoinen välivyöhyke. Ylispuina ovat lähinnä koivut. Paikoin on raitaa, leppiä ja pihlajaa. Aliskerroksessa on runsaahkosti em. lajien taimia ja pikkupuita. Kuusta on myös monin paikoin sekä alis- että yliskerroksessa. Harvennetaan samaan aikaan kuvioiden 7 ja 9 kanssa, joilla vallitsee vastaavanlainen pellon reunan lehtipuusto, mutta ei kuusia. Harvennus suoritetaan 5 10 vuoden kuluttua, jolloin luodaan tiheimmissä kohdissa väljempää kasvutilaa poistamalla etenkin huonokuntoisia puita ja hieman alistaimikkoa. Kuusia säilytetään runsaasti ja kaikki pihlajat ja raidat säilytetään, elleivät ne ole kuolleita ja huonovointisia. 72

79 Kuvio 3: Äskettäin harvennettu lehtipuutaimikko. Puusto on keskikokoista. Lajeina ovat lähinnä koivu ja paikoin raita. Pohjakerroksessa on mm. mustikkaa ja heiniä. Seuraava harvennus ajoittuu vasta seuraavalle suunnitelmakaudelle, jolloin tiheimpiä kasvustoja väljennetään. Samalla kaadetaan huonokuntoiset ja kuolleet puut kuviolta 1, jos on tarvetta. Kuvio 4: Äskettäin harvennettu mänty- ja koivutaimikko. Puusto on keskikokoista ja on osittain istutustaimikkoa. Pohjakerroksessa on tyypillisesti mm. heiniä ja mustikkaa. Myös tässä seuraava harvennus tehdään vasta tämän suunnitelmakauden jälkeen samaan aikaan kuin kuviolla 3. Kuvio 5: Vaihtelevan ikäisiä puita ja taimia sisältävä kuusikko. Etenkin reunoilla on myös koivuja ja niiden taimia. Kasvustot ovat vain paikoin tiheähköjä. Kuvio jätetään lepoon lukuun ottamatta kuolleiden ja huonokuntoisten puiden poistoa, joita käydään poistamassa joko tällä suunnitelmakaudella 5 10 vuoden kuluttua tai vasta kuvioiden 3 ja 4 harvennusten yhteydessä seuraavalla hoitojaksolla, jos tällä jaksolla ei poistettavaa juuri ole. Kuvio 6: Osittain harvennettu koivuvaltainen metsä. Ylispuusto on harvahkoa ja taimia on kohtalaisesti. Paikoin koivun lisäksi on kuusia, raitoja ja pihlajaa puina sekä taimina. Pohjakerroksessa on mm. heiniä, mustikkaa, saniaisia ja paikoin vadelmaa. Kuvio jätetään käsittelemättä tällä suunnitelmakaudella. 73

80 Kuvio 7: Muistuttaa suuresti kuviota 2. Lajeina ovat etenkin koivu ja vähemmän lepät, raidat ja pihlajat. Pohjakerros on kosteaa ja mm. heinät, mustikka ja saniaiset viihtyvät. Harvennetaan samaan aikaan kuvioiden 2 ja 9 kanssa, joilla vallitsee vastaavanlainen pellon reunan lehtipuusto. Harvennus suoritetaan 5 10 vuoden kuluttua, jolloin luodaan tiheimmissä kohdissa väljempää kasvutilaa poistamalla etenkin huonokuntoisia puita ja hieman alistaimikkoa. Kaikki pihlajat ja raidat säilytetään, elleivät ne ole kuolleita ja huonovointisia. Kuvio 8: Nuorta ja hieman varttuneempaa kuusta sisältävä puusto. Monin paikoin on myös koivuja sekä taimina että puina. Myös mäntyjä, raitaa ja haapaa on paikoin. Mustikka on tyypillinen pohjakerroksen kasvi. Kuvio on suhteellisen vahvasti luontainen. Kuvio jätetään käsittelemättä tällä suunnitelmakaudella. Kuvio 9: Muistuttaa paljon kuviota 7, mutta puusto on hieman harvempaa. Lajisto kaikissa kerroksissa on kuitenkin lähes sama (koivu, pihlaja, mustikka, heinät jne.). Harvennetaan samaan aikaan kuvioiden 2 ja 7 kanssa, joilla vallitsee vastaavanlainen pellon reunan lehtipuusto. Harvennus suoritetaan 5 10 vuoden kuluttua, jolloin luodaan tiheimmissä kohdissa väljempää kasvutilaa poistamalla etenkin huonokuntoisia puita ja hieman alistaimikkoa. Kaikki pihlajat ja raidat säilytetään, elleivät ne ole kuolleita ja huonovointisia. Tällä kuviolla harvennus jätetään selvästi vähäisemmäksi, kuin kuvioilla 2 ja 7. 74

81 Kuvio 10: Mäntytaimikko, joka on äskettäin harvennettu. Puusto on keskikokoista ja ollut ennen harvennusta tiheää. Latvukset ovat siitä kärsineitä ja myös maaperän rehevyys on ollut jonkin verran haitaksi tälle puulajille; nopea kasvu on aiheuttanut honteluutta. Kyseessä on istutustaimikko. Pohjakerroksessa on paljaita kohtia ja muutoin mm. heiniä ja vadelmaa. Mänty korvataan osittain uusilla puulajeilla siten, että harvennetaan uudestaan kahden vuoden aikana reilusti lisää huonompikuntoisia puita pois. Avaraan aliskerrokseen tehdään heti sen jälkeen istutuksia vaihtelevasti ryhmittäin metsävaahteralla, tammella, lehtosaarnella ja metsälehmuksella. Kuvio muutetaan siten lehtolaikun suuntaan. Yksittäisiin sopiviin kohtiin lisätään myös pyökkiä, valkopyökkiä ja vuorivaahteraa 5 10 vuoden aikana ryhmittäin. Ennen sitä istutusta raivataan luontaista häiritsevää taimikkoa istutuskohdilta. Samalla tarkistetaan aikaisempien istutusten vointi ja tarvittaessa poistetaan vesakkoa niidenkin läheltä. Kuvio 11: Mäen painanteessa oleva lehtolaikku, jossa eri-ikäisinä puina ovat paikoin tiheässäkin koivut, lepät, pihlaja, haapa, tuomi ja paikallisesti vaahtera. Pensaista on paikoin taikinamarjaa ja terttuseljaa. Pohjakerroksessa on rehevänä mm. heiniä, saniaisia ja vadelmaa. Kuvio jätetään kehittymään luontaisesti. Ainoastaan läntisen pellon reunalta poistetaan yksittäisiä huonokuntoisia ja kuolleita puita suunnitelmakaudella, jos niitä ilmaantuu. Ei muita toimenpiteitä. Kuvio 12: Lehtolaikun itäreunalla mäen rinteessä olevasta kuusikosta ko. viheralueelle ulottuva reuna. Kuuset ovat hyvävointisia ja paikoin suuria. Lehtolaikun l. kuvion 11 lajeja on paikoin tässäkin. Pohjakerroksessa on mm. mustikkaa ja saniaisia. Tämäkin kuvio jätetään käsittelemättä. Kuusikko toimii suojavyöhykkeenä lehtolaikulle ja kuviolle

82 76

83 Jokiniemi 77

84 Ei rekisterinumeroa - Hietapellonmäki Hietapellonkujan ja Metsänhoitajankujan välisessä korttelissa oleva luontainen viheralue ja siihen kuuluva kallioinen pieni mäki. Lounaisreunalla on vanha hylätty lato, jonka sisällä oli maastokäynnin aikaan (heinäkuu 2004) jonkin yrityksen /yksityisen henkilön tavaroita ja kirjanpitomateriaalia n. 10 vuoden takaa (päätelty laskujen eräpäivistä). Koillispuoliset ovet oli murrettu auki ja ko. tavaraa oli pursunnut ovista ulos. Viheralueen ympärillä on uusia asuinkerrostaloja. Kuvio 1: Mäen itä- ja pohjoisreunalla oleva metsikkö, missä ylispuustona on harvahkosti mäntyjä. Paikoin on koivuja. Aliskerroksessa on runsaahkosti pihlajaa, paikoin koivuja ja yksittäisiä vaahterantaimia. Mm. mustikka, heinät ja saniaiset viihtyvät pohjakerroksessa. Aliskerroksen pihlajaa harvennetaan sopiviin ryhmiin 2 5 vuoden sisällä. Vaahterantaimet ja pensaat säilytetään. Ylispuustolle ei tehdä toimenpiteitä suunnitelmakaudella. Kuvio 2: Mäen laki, jossa on avointa ja paljasta kalliota. Puustoa on lähinnä vain kallion reunoilla (kts. Kuviot 1, 3 ja 4). Heiniä, sammalta, suolaheinää ym. tyypillisiä kalliokasveja on jonkin verran. Kuluminen on suurta lasten leikkien vuoksi. Kuviolle ei tehdä toimenpiteitä mahdollisten roskien poistamista lukuun ottamatta. Kuvio 3: Lehtomainen kallion vierusta, jossa pohjakerroskasvillisuus on vähäistä kulumisen vuoksi. Monin paikoin on myös roskia. Varttuneena ja vaihtelevana puustona on vaahteraa, koivuja, tuomea, pihlajaa ja mäntyjä. Roskat poistetaan lähimmän vuoden aikana. Puustosta harvennetaan pois yksittäisiä huonokuntoisimpia puita pois 2 5 vuoden aikana. Kuvio 4: Vanhan ladon pihamaa, jonka alueella puusto on harvaa. Lajeina ovat mm. koivu, mänty, pihlaja ja paikoin vaahtera puina ja taimina. Ladon sisältöä on roskina pihamaalla. Puustolle ei tarvitse tehdä mitään suunnitelmakaudella huonokuntoisten ja kuolleiden poistoa lukuun ottamatta (jos niitä ilmaantuu). Ladon ja pihan siivoaminen tehdään kahden vuoden sisällä. Ladon säilyttämistä suositellaan ja se voitaisiin kunnostaa esim. viereisten asukkaiden yhteiseksi tilaksi (illanvietot, harrastukset jne.). Kunnostamisen yhteydessä poistetaan häiritsevät puiden vesat ja taimet seinien vierustoilta. Jos päädytään rakennuksen purkamiseen säilytetään ko. taimikkoa kasvamaan puiksi. Piha-alueen reunoille istutetaan 2 5 vuoden aikana ryhmittäin sirotuomipihlajaa, pihasyreeniä, ruusuorapihlajaa, kiinanhortensiaa ja syyshortensiaa elävöittämään ja korostamaan pihaa ladon jatkosta riippumattakin. 78

85 79

86 Muinaispuisto Metsäntutkimuslaitoksen viljelyjäänteitä, vanhan puutarhan jäänteitä ja arkeologisen kaivauksen sisältävä viheralue Keravanjoen länsirannalla. Alueella on länteen ja luoteeseen nouseva rinne. Pohjoisreuna rajautuu Tikkurilantiehen. Lounaisreunalla on Hietapellonkuja. Luoteispuolella on kaksi uudehkoa asuinkerrostaloa. Kuvio 1: Joen rantakaistale, missä etelässä on keski-ikäisenä puustona istutettua balsamipoppelia tiheähkönä kasvustona. Muutoin on yksitäisiä vanhoja hopeapajuja pohjoisempana. Heinät, horsmat, mesiangervot, nokkoset ym. kostean paikan kasvit viihtyvät rehevästi. Puiden taimia on vähän ja lajeina ovat viereisten kuvioiden koivut, pihlajat ym. lehtipuut. Kuviolla on joen suuntainen polku, joka on paikoin mutainen. Poppelikasvusto harvennetaan kahden vuoden sisällä. Latvuksille luodaan kasvutilaa ja vesakkoa poistetaan säilyttäen sitä muutamiin kohtiin. Hopeapajut säilytetään. Kuvioiden 3 ja 4 välistä tulee tällä kuviolla tolppaan päättyvä käytöstä poistettu pieni sähkölinja. Se poistetaan em. hoitotoimien yhteydessä (myös kuviolla 4 samaan aikaan hoitotoimet). Kuvio 2: Puutarhan jäänne, jossa isoina ja vanhoina puina on muutama vaahtera, tammi ja vuorijalava. Pihlajaa, koivuja ja raitaa on nuorempina varttuneina puina ja taimina. Vaahtera ja hieman myös tammi ovat muodostaneet taimia ja pikku puita. Kasvustot ovat paikoin tiheitä. Pohjakerroksessa on mm. heiniä, vadelmaa, nokkosta jne. Polkuja on monin paikoin ja lähellä länsipäätä on pieni arkeologinen kaivaus. Tiheitä taimikkoja ja puustoja harvennetaan 2 5 vuoden sisällä. Vaahteraa ja tammea säilytetään ensisijaisesti. Kaikki vanhat puut säilytetään ja niiden lähellä poistetaan niitä selvästi haittaavat puut.. Arkeologisen kaivauksen lähellä ei tehdä toimenpiteitä. Kuvio 3: Hiljattain harvennettu kuvio. Ylispuuna olevat koivut ovat nyt harvassa. Aliskerroksessa on koivuja ja vaahteraa harvahkona taimikkona. Pohjakerros on heinävaltainen. Kuvion länsikulmassa on em. arkeologinen kaivaus. Aliskerroksen kasvustoa harvennetaan 5 10 vuoden kuluttua. Vaahtera on koivua ensisijaisempi säilytettävä. Myös muut jalot lehtipuut säilytetään. Alispuustoa ja taimia jätetään sopiviin ryhmiin. Ylispuustoa ei käsitellä tällä suunnitelmajaksolla. Arkeologisen kaivauksen lähellä ei tehdä toimenpiteitä; tarkistettava silloinen sijainti ja oltava yhteydessä asianosaiseen tahoon ennen toimenpidettä. 80

87 Kuvio 4: Metsäntutkimuslaitoksen viljelyjäänne, joka koillisreunalla kulkee vanha käytöstä poistettu pieni sähkölinja. Viljelyjäänteenä ovat vanhat energiapajut (tms. kori- /vesipajun tapaiset lajikkeet). Osa haararangoista on lahonnut vanhuuttaan ja ne kaatuneet mm. em. sähkölinjan päälle pudottaen johtoja maahan ja vinouttamalla pylväitä. Pohjakerroskasvillisuutta ei ole pajukon tiheyden vuoksi juuri ollenkaan. Seassa on paikoin nuoria mäntyjä ja koivuja. Pajuryteikkö harvennetaan kahden vuoden kuluessa. Vanhimpia haararankoja poistetaan, jotta kokonaistiheys vähintään puolittuu. Osa lahopuusta voidaan jättää sijoilleen lahoamaan. Seassa olevat koivut ja männyt säilytetään. Koillinen sähkölinja poistetaan samassa yhteydessä. Myös kuvion 1 hoitotoimet tehdään samalla kertaa (kts. Kuvio 1). Heti harvennuksen jälkeen istutetaan lounais- ja koillisreunoille ryhmittäin halavaa (erityisesti emikasvi) ja mesipajua. Kuvio 5: Rehevä niittyalue, jossa puolivälissä on nuoria lehtikuusia ryhmänä. Osa niistä voi huonosti. Niittykasvillisuutena on heinien lisäksi mm. pujo ja erityisesti luoteessa hyvin runsaana lupiini. Lupiinia oli kuluneena kesänä (2004) laajoina yhtenäisinä kasvustoina. Puuvartisten kasvien taimia ei ole muodostunut. Luoteisreunalla on viljelyjäänteenä muutama iso metsävaahtera ja pihasyreenipensaita. Lehtikuusiryhmästä poistetaan kahden vuoden sisällä huonokuntoiset yksilöt ja samalla harvennetaan ryhmää muutenkin. Luoteisreunan puutarhanjäänteet säilytetään. Niittykasvustoa niitetään joka toinen syksy, jotta alue pysyy avoimena. Niittojäte voidaan jättää sijoilleen, mutta se poistetaan Hietapellonkujan vierestä. Kuvio 6: Osa läntisestä avoimesta niittynurmialueesta. Valtalajina ovat heinät. Mukana on myös vaihtelevasti leinikkejä, voikukkaa, apilaa jne. Joen lähellä on rehevintä ja mm. horsmaa on monin paikoin. Alue pidetään avoimena niittynurmena jatkossakin leikkaamalla kasvusto 1 2 kertaa kesässä. Niittojäte poistetaan Hietapellonkujan vierestä. Hoitotoimet suositellaan toisaalta läntisen niityn hoitotoimien mukaisesti, jotta yhtenäisyys säilyy; ulotetaan nämä hoitotoimet laajemmalle. Kuvio 7: Rehevä joen rantatörmä, jossa on nuoria lehtipuita ja taimia. Lajeina ovat koivu, lepät ja pensasmaiset pajut. Paikoin on vaahteran taimia. Muina kasveina löytyvät mm. koiranputki, horsma, takiainen ja viljelyjäänteenä humala. Kuviolle ei tehdä toimenpiteitä suunnitelmakaudella. 81

88 Eric Von Rettigin puisto Kuvio 1: Jokiniementien ja Teatteripolun välissä oleva asfaltoidun kevyenliikenteen väylän eteläpuolinen vanhan metsittyvän pellon osa. Kuvion eteläpuoliselle pellolle tulee asuinrakennuksia. Pellolla oleva niittykasvillisuus käsittää mm. heiniä, ohdakkeita ja pietaryrttiä. Lehtipuita on ryhmittäin vesoina ja pikkupuina. Lajeina ovat raita, koivu ja pensasmaiset pajut. Kaistale tulee todennäköisesti muuttumaan puistomaiseksi eri suunnitelmien mukaan alueen rakentamisen yhteydessä, joten kuvio jätetään toistaiseksi käsittelemättä K.H. Wiikin puisto Jokiniementien itäpuolella oleva laaja viheralue, josta vain osa on kaupungin omistuksessa. Viheralue sijoittuu maastollisesti ison mäen alueelle ja sen länsi- ja pohjoispuolilla on uusia asuinkerrostaloja. Osa viheralueesta on uutta rakennettua puistoa kerrostalojen välissä. Mäen alue on saastunut muinaisen tehtaan vuoksi lyijypitoiseksi. Niinpä mäen alue on maanpuhdistustoimien alainen lähimpien vuosien ajan. Kuvio 1 kuuluu tämän toimen piiriin. Toimenpiteen jälkeen aliskerroksen kasvisto on poistettu ja vain vahvimmat ylispuut ovat jäljellä. Kts. alla oleva hoito-ohje toimenpiteen jälkeen. Kuvio 1: Mäen lakialue ja osa länteen laskevaa rinnettä. Ylispuustona on pääasiassa mänty ja hieman myös koivu. Pohjoisessa on paikoin kuusia. Aliskasvustona on hieman pihlajaa ja paikoin em. lajien taimia. Heinät, mustikka ja kielo ovat pohjakerroksen tyypillisiä lajeja. Polkuja on runsaasti. Yllä mainittu toimenpide poistaa suuren osa kuvion kasvillisuudesta. Paikalle tulee ilmeisesti uutta kasvualustaa toimenpiteiden jälkeen. Heti silloin tehdään täydennysistutuksia männyllä ja kosteille kohdille kuusella. Alueen annetaan sitten toipua em. käsittelystä n. 5 vuotta. Sen jälkeen harvennetaan ylimääräistä /ylitiheää lehtipuutaimikkoa säilyttäen lajeja monipuolisesti. Havupuiden taimet säilytetään kokonaan. 82

89 Kuvio 2: Kerrostalojen välisessä luoteishaarassa oleva harvapuustoinen ja luontainen kaistale. Alueen poikki kulkee hiekkaväylä. Puina ovat mänty ja paikoin koivu. Taimia on vähän. Niittykasvillisuus vallitsee ja lajeina ovat mm. heinät, ohdakkeet ja hiirenvirna. Kuluneena kesänä (2004) oli maassa työkoneiden jättämiä vauriojälkiä. Maavauriot korjataan lähimpänä kesänä. Syntyvää lehtipuuvesakkoa poistetaan 2-5 vuoden kuluttua. Olemassa oleva ylispuusto säilytetään, elleivät ne ole kuolleita /huonokuntoisia. Kuviota elävöitetään vesakon raivauksen jälkeen istuttamalla kahdeksi ryhmäksi pilvikirsikkaa ja rusokirsikka; kutakin lajia laitetaan kolme kpl. /ryhmä. Pensaiksi istutetaan pensassembraa, juhannusruusua, punalehtiruusua (oma ryhmänsä) sekä sinikuusamaa, koreanonnenpensasta ja aroniaa (toinen oma ryhmänsä). Luoteispäähän laitetaan näyttävä puuryhmä näkyvälle kohdalle. Kolmen kappaleen ryhmässä käytetään kolmea lajia; balkaninhevoskastanja, lakkipuu ja japaninjalopähkinä. Lakkipuu sijoitetaan pienimpänä kolmiomaisen ryhmän etualalle tärkeimmästä katselusuunnasta nähtynä. 83

90 Winterinmäen käytävät Edvard Blomqvistiin polun ja Tikkurilan ruotsinkielisen koulun välissä Urheilutien varrella olevat kolme luontaista kasvustoa sisältävää hiekkaväylää länsipuolella olevaan laajaan metsään rajautuen. Kuvioiden 1 ja 2 välissä on Agria yhtymän toimistorakennuksia. Kuvio 1: Sähkökaapin kohdalta alkava hiekkaväylä, jonka varrella on muutamia puita lajeina mänty, koivu, kuusi ja koulun pihan puolella myös lehtikuusi. Paikallisena aliskasvillisuutena on pihlajaa ja koivua taimina. Terttuseljaa on paikoin. Pohjakerros on sorainen ja hiekkainen polun kohdalta. Muutoinkin mm. heiniä ei kasva kuin vain paikoin rehevästi. Ylispuustolle ei tehdä toimenpiteitä. Kuviota elävöitetään istuttamalla kahden vuoden sisällä rusokirsikkaa 3 kpl. pikkupuuryhmäksi sopivaan kohtaan itäpäässä ja pensaiksi koreanonnenpensasta, oratuomea ja kellokuusamaa pitkin matkaa omiksi ryhmiksi. Sähkökaapin lähelle laitetaan pensassembraa ja punalehtiruusua omaksi ryhmäksi. Pihlajan, koivun ym. luontaisen puuston taimia raivataan ennen istutusta ja viimeistään 5 10 vuoden kuluttua uudestaan; seuranta. Terttuseljat säilytetään. Kuvio 2: Melko tiheäpuustoinen käytävä, jossa ylispuuna kasvavat mänty, pihlaja ja vähemmän koivu sekä kuusi. Aliskerroksessa on äskettäisen harvennuksen jälkeen hieman em. lajien taimia ja vaahteraa. Pohjakerroksessa viihtyvät mm. heinät ja kielo. Seuraavan kerran erityisesti pienpuustoa harvennetaan 5 10 vuoden kuluttua, jolloin luodaan latvuksille lisää tilaa. Aliskerroksessa säilytetään lehtipuista erityisesti vaahteraa. Kaikki kuusen ja männyn taimet säilytetään toistaiseksi. Kuvio 3: Kapea kahden päiväkodin välissä oleva hiekkaväylä. Viereisten rakennusten tontit rajautuvat epäselvästi ja ovatkin yhtenäistä tilaa kuvion kanssa. Ylispuustona rakennusten välissä on harvakseltaan mäntyjä. Pihlajaa on paikoin nuorina taimina väylän reunoilla. Yksittäisiä tammen taimia on myös. Pujo ja heinät ovat tyypillisiä ruohovartisia kasveja. Pihlajavesakkoa poistetaan n. 5:n vuoden välein alkaen kahden vuoden sisällä /jyrsitään vesakkokannot pois; ei tarvetta useaan raivaukseen. Ensimmäisen raivauksen jälkeen istutetaan pihlajavesakkokohtiin pensassembraa ja punalehtiruusua. Pihlajista 1-3 yksilöä säilytetään kasvamaan puiksi. Paras tammen taimi säilytetään myös yksittäispuuksi. Eteläpäähän sopivaan kohtaan istutetaan 3 kpl. rusokirsikkaa ryhmäksi ensimmäisen raivauksen jälkeen. Ylispuustolle ei tehdä toimenpiteitä suunnitelmakaudella. 84

91 85

92 Punaistenpuisto Kuvio 1: Urheilutien ja Kauratien lounaiskulmassa oleva punaisten teräsaidalla rajattu muistomerkki ja sen lounaispuolella oleva tämän kuvion metsikkö. Lännessä on Itä-Vantaan aikuislukio ym. koulurakennuksia. Osa niistä on upeaa uutta arkkitehtuuria. Muistomerkin alueella on istutettua vuorijalavaa ja marjakuusta. Alue on saastunut muinaisen tehtaan vuoksi lyijypitoiseksi. Niinpä kuvio ja sen eteläpuolinen metsäalue on maanpuhdistustoimien alainen lähimpien vuosien aikana. Toimenpiteen jälkeen aliskerroksen kasvisto on poistettu ja vain vahvimmat ylispuut ovat jäljellä. Kts. alla oleva hoito-ohje toimenpiteen jälkeen. Tällä kuviolla ylispuustona on pääasiassa mänty ja hieman myös koivu, haapa ja raita. Aliskerroksessa on pihlajaa, haapaa ja vaahteraa kohtalaisesti. Pohjakerroksessa kasvavat heinät, vuohenputki ja vadelma. Yllä mainittu toimenpide poistaa suuren osa kuvion kasvillisuudesta. Alueelle tulee ilmeisesti uutta kasvualustaa toimenpiteitten jälkeen. Heti silloin täydennetään lajistoa runsaasti ryhmittäin metsäkuusen lajikkeella Iltarusko sekä lehtipuilla metsävaahtera, tammi, saksanja japaninpihlaja. Pohjoispäähän näkyvälle kohdalle laitetaan omaksi yhdistelmäryhmäksi punaharmaaleppää ja katsuraa. Lounaisreunalle pensasryhmiksi laitetaan samalla tai eri kerralla (seuraavana vuonna) nukka-angervoa ja peruukkipensasta (oma ryhmä luoteispäässä) sekä mustaseljalajiketta Black Beauty ja syyshortensiaa (toinen oma ryhmä keskellä kuvion lounaisreunaa). Samettisumakkia ja maakkiaa laitetaan lounais- /eteläkulmalle kohtaan, johon on näkymä lounaasta koulujen välistä. Kumpaakin laitetaan 3 kpl. ryhmäksi. Niiden seuraan taustalle yksittäispuuksi istutetaan lakkipuu. Pensasryhmät tehdään pitkulaisen muotoisiksi ikään kuin rajaamaan hieman reunaa; lumelle jätetään kasauskohdat. Luontainen taimikko harvennetaan istutukset säilyttäen n. 5:n vuoden kuluttua istutuksesta. Mahdolliset havupuiden ja jalojen lehtipuiden taimet säilytetään. Em. hoito-ohje koskee alueen luoteisosaa, joka on kaupungin omistama; kts. kartalla oleva kuvio. 86

93 87

94 Urheilutien puisto VP1 Kuvio 1: Urheilutien itäpuolella olevan urheilupuiston itäisin reuna. Reunaan rajautuu Vehnätie. Kuvion kohdalla on jyrkkä luiska tieltä urheilupuistoon, jossa on puustoa ja pensaikkoa. Ylispuina kasvavat harvahkosti mänty, koivu ja haapa. Niiden alla on vaihtelevan ikäisiä vaahteroita ja tammia. Vaahteran taimia paikoin runsaastikin. Muina aliskerroksen kasveina ovat mm. isotuomipihlaja, syreenit ja pensasruusut. Pohjoispäässä on nuoria mäntyjä ja haapoja ryhmässä. Reunan luonne säilytetään suojaavana. Niinpä lähinnä runsaana esiintyviä vaahteran taimia harvennetaan 2-5 vuoden kuluttua. Ylispuista poistetaan suunnitelmakauden kuluessa huonokuntoisia ja kuolleita yksilöitä heti niiden ilmaannuttua. Kaikki pensaat säilytetään. Pohjoispään mänty-haaparyhmästä harvennetaan hieman haapaa 5 10 vuoden kuluttua. Suojaavuutta lisätään puilla ensimmäisen harvennuksen jälkeen sijoittamalla sopiviin kohtiin pitkin matkaa (etenkin vaahterataimista harvennetut kohdat ym. tyhjät paikat) pieninä ryhminä punaharmaaleppää, idänvaahteraa, engelmanninkuusta, metsäkuusen lajiketta Iltarusko ja tuomea, josta osa lajiketta Purpurea -purppuratuomi. Pensaina lisätään ryhmittäin kiinanhortensiaa, pensassembraa (kuivemmat kohdat) ja rusotuomipihlajaa. Tarvittaessa perustetaan lisää kasvualustaa. 88

95 Jyväpuisto Valkoisenlähteentien pohjoisreunalla oleva suojaviheralue. Puiston pohjoispuolella on vaihtelevan näköisiä ja ikäisiä pienasuinrakennuksia. Kuvio 1: Itäisin puolisko puistosta, jossa on vain hieman täyttömaalla muodostettua tekovallia. Muutoinkin maasto on tosin kumpuilevaa. Polku kulkee aluetta pitkin. Pohjoispuolisko puistosta on luontaista niittyä, jossa heinien lisäksi vallitsevat mm. koiranputki ja lupiini. Muutoin kuviolla on istutettuna nuorehkona puustona koivuja (osa luontaisia), kuusia, serbiankuusia, tervaleppiä ja vaahteroita. Lajit ovat ryhmittäin ja osa kasvustoista on tiheitä. Vaahteraa on vähiten. Tiheimpiä kasvustoja harvennetaan 2 5 vuoden kuluttua, jotta kasvutilaa tulee lisää. Jos sen jälkeen on muodostunut aukkopaikkoja aliskerrokseen, täytetään ne heti pensasistutuksilla. Lajeina käytetään pensassembraa, sinikuusamaa ja aroniaa. Näin saadaan alkuun pensaskerros tulevaisuuden ylispuuston alle, jotta suojaava vaikutus säilyy. Pohjoisen niittyosan annetaan taimettua osaksi luontaisesti, joten sitä ennen istutetaan kahden vuoden sisällä sirotuomipihlajaa, hapankirsikkaa ja säiläorapihlajaa ryhmittäin. Syntynyt taimikko harvennetaan 5 10 vuoden kuluttua istutetut lajit säilyttäen. Kuvio 2: Läntinen puolisko, joka on samantyyppinen kuin itäpuolisko. Erona on niityn puuttuminen ja selvempi tekovalli. Polku kulkee aluetta pitkin. Vallilla on istutettuna nuorehkona puustona muutoin samat lajit kuin kuviolla 1 lukuun ottamatta serbiankuusta. Kasvustot ovat paikoin tiheitä ja luontaisesti on myös mm. koivuja ja tuomea taimina sekä pikkupuina. Kuvion 1 kanssa samaan aikaan tehdään 2 5 vuoden kuluttua puuston harvennus kasvutilan lisäämiseksi tiheimmissä kohdissa. Harvennuksen jälkeen mahdolliset aliskerroksen aukkopaikat täydennetään heti pensasistutuksilla (sinikuusama, aronia, pensassembra). 89

96 Vihantapuisto Puisto, jonka pohjoisreunalla lännestä tuleva Vihantatie vaihtuu puiston itäpuolella Vainiotieksi. Eteläreunalla kulkee Toukopolku. Puiston pohjoispuolella on laaja peltoalue, jossa kuluvana kesänä (2004) viljeltiin kuminaa. Muilla sivuilla on asuinrivitaloja. Kuvio 1: Suorakaiteen muotoinen tasaisella maalla oleva vanhan pellon jäänne, jossa on itälänsisuuntaisia sarkaojia. Eteläreunalla on sähkökaappi. Nuorena puustona on koivuja, jotka kasvavat enimmäkseen harvahkosti. Aliskerroksessa on vain vähän koivujen taimia. Pohjakerroksessa on heiniä, vuohenputkea ja karhunputkea. Puustoa harvennetaan hieman tiheiltä kohdilta kasvutilan lisäämiseksi 5 10 vuoden kuluttua. Ei muita toimenpiteitä. Kuvio 2: Pohjoisreunalla oleva ojan varsi, missä Vihantatietä ja Vainiotietä yhdistää kevyenliikenteen väylä. Ojan alueella kasvaa yksittäisinä puina ja taimina mm. koivuja, raitoja ja pihlajaa. Muutoin vallitsevat heinät, horsma, koiranputki jne. tyypillisesti. Olemassa olevat puut säilytetään. Uutta taimikkoa poistetaan 2 5 vuoden kuluttua, jotta näkymät pohjoiselle pellolle eivät umpeudu. Toimenpide toistetaan tarvittaessa kuvion 1 harvennuksen yhteydessä Sänkipuisto Kuvio 1: Toukopolun pohjoisreunalla oleva neliön muotoinen märkä laikku kohdassa, missä itäreunalla on Sänkikuja ja eteläpuolelta alkaa Vihnepolku. Ympärillä on asuinrivitaloja. Maaperä on märkää ja monin paikoin on seisovaa avovettäkin. Istutettuna varttuneena pensaikkona on vesipajua (koripajun tapainen kasvi). Kasvustot ovat n. 5m korkeita ja tiheähköjä. Nuorehkona puustona on paikoin raitaa ja haapaa. Pohjoisreunalla on puoliavoin ja rehevä niittylaikku lajeinaan mm. horsma, mesiangervo ja koiranputki. Suurin osa pajuista korvataan soukempi- ja pienempikasvuisella sekä koristeellisemmalla lajistolla heti harvennuksen jälkeen etenkin liikenneväylien reunoilla ja erityisesti kaakkoiskulmalla. Ensin pajukkoa raivataan ja säilytettävistä poistetaan huonokuntoisia ja vanhoja haararankoja 2 5 vuoden kuluessa. Toimenpide tehdään talvella kantavan routamaan aikaan. Isot haavat ja raidat säilytetään. Haavan vesakkoa raivataan em. toimenpiteen yhteydessä. Korvaavina lajeina istutetaan heti em. harvennuksen jälkeen halavaa muutama puu (erityisesti emikasvi) ja pensaina koiranheisiä, mustaseljaa ja terttuseljaa pieninä ryhminä. Ennen istuttamista jyrsitään vesovat kannot pois ja lisätään sopivaa kasvualustaa märimmille kohdille. 90

97 91

98 Ohrapelto Kuvio 1: Ohratien itäreunalla oleva puoliavoin vanhan pellon osa. Pohjoisessa on Vainiotie ja etelässä puisto rajautuu asuinrakennuksen tonttiin. Kevyenliikenteen väylä halkaisee eteläosan. Itäreuna puistosta ei ole viheralueeksi merkitty asemakaavassa. Nuorehkoina puina siellä täällä on koivuja ja raitaa. Pohjakerros on kostean niittykasvillisuuden hallitsemaa. Lajeina ovat mm. heinät, mesiangervo, koiranputki ja nokkonen. Olemassa olevat puut säilytetään. Kuvio elävöitetään ja muutetaan lehtolaikuksi täydennysistutuksilla lähimmän kahden vuoden sisällä istuttamalla puuryhmiä. Lajeina käytetään tuomea, metsävaahteraa, tammea, lehtosaarnea ja vuorijalavaa. Ennen istutusta poistetaan ylimääräistä koivutaimikkoa tarpeellisilta kohdilta. Näkyville kohdille lisätään samalla sirotuomipihlajaa, hapankirsikkaa ja imeläkirsikkaa. Täydennysistutusta jatketaan 5 10 vuoden kuluttua lisäämällä alispensaikkoa ryhmittäin lajeilla mustaselja, terttuselja, koiranheisi, pähkinäpensas ja sinikuusama. Kauniisti kukkivat lajit sijoitetaan erityisesti näkyville kohdille. Häiritsevää luontaista taimikkoa poistetaan myös tämän istutuksen yhteydessä. Toimenpiteet ulotetaan tarpeen mukaan myös itäreunalle. Siellä olevat pensasruusut ym. pensaat säilytetään. 92

99 Karhunranta Ohratien ja Keravanjoen välissä oleva viheralue, joka sisältää matonpesupaikan. Ohratien länsipuolella on Ohrapelto niminen viheralue ja pienasuinrakennuksia. Kuluneena kesänä (2004) ko. alue oli merkittävän tulvan vaivaama. Kuvio 1: Vanha peltoalue, jossa nyt on avointa niittyä. Vallitsevina kasveina ovat eri heinät. Ohratien lähellä on myös lupiinia ja joen lähellä on mm. takiaisia, horsmaa ja koiranputkea. Pohjoisreuna rajautuu lehtipuumetsikköön. Niittyalue pidetään avoimena niittämällä kasvustot vähintään kerran kesässä lupiinin kukkimisen jälkeen. Niittojäte voidaan jättää sijoilleen. Joen reunalla ei tehdä niittämistä n. 5m levyisellä kaistalla. Tulevaisuuden maisemapuiksi istutetaan siihen kolme puuta epäsäännöllisin välein kahden vuoden aikana. Lajeina ovat metsävaahtera, lehtosaarni ja tammi. Luontaista taimikkoa raivataan ko. kohdalla n. 5:n vuoden välein alkaen 2 5 vuoden sisällä. Yksittäisiä pensasmaisia pajuja säilytetään. Kuvio 2: Lehtipuulaikku, jossa vanhahkoina varttuneina puina ovat koivu, haapa ja raita. Aliskerroksessa on pikkupuina ja taimina /vesoina tuomea, haapaa ja vaahteraa vaihtelevan tiheinä kasvustoina. Eteläreunalla on oja. Pohjakerroksessa on mm. heiniä, vadelmaa ja valkovuokkoa. Aliskerroksen kasvustoja harvennetaan 2 5 vuoden kuluttua säilyttäen erityisesti tuomea ja vaahteraa. Ylispuustosta poistetaan em. harvennuksen jälkeen muutama huonovointisin yksilö. Kuvio 3: Matonpesualue ja sen pohjoispuolella olevat pensasmaisten pajujen kasvustot. Matonpesualueella on monin paikoin hiekka-sorapinnoite. Muutoin vallitsee rehevä joenvarsiniitty lajeinaan mm. heinät, koiranputki, ohdakkeet, horsma ja takiainen. Pensasmaiset pajut ovat vanhoja ja paikoin tiheitä pohjoisosassa. Niittyosia pidetään edelleen avoimina raivaamalla luontaista taimikkoa n. 5:n vuoden välein alkaen 2 5 vuoden sisällä, jos ko. vesakkoa on ilmaantunut. Pajupensaikot säilytetään. Vain kuolleita ja huonovointisia haararankoja poistetaan niiden ilmaannuttua suunnitelmakauden kuluessa; tarkistus em. taimikonraivausten yhteydessä. 93

100 Tennispuisto Kuvio 1: Tenniskeskuksen ja junaradan välissä oleva kolmion muotoinen metsälaikku. Junaradalla on Hiekkaharjun juna-asema ko. kohdassa. Etelässä kuvio rajautuu pienasuinrakennusten tontteihin. Ylispuina kasvavat pääasiassa mänty ja vähemmän koivu. Aliskerroksessa on runsaahkosti pihlajaa ja paikoin koivuja, vaahteraa ja kuusia taimina. Mustikka on tyypillinen pohjakerroksessa ja paikoin on myös mm. leinikkejä ja mansikkaa. Polkuja on itäiseltä Tennistieltä juna-asemalle. Erityisesti pihlajataimikkoa harvennetaan sopiviksi ryhmiksi 2 5 vuoden sisällä. Vaahteraa ja kuusta ei harvenneta tällä suunnitelmakaudella. Ylispuustosta poistetaan pienpuuston harvennuksen jälkeen muutamia huonokuntoisia yksilöitä. 94

101 95

102 Ruispuisto Kuvio 1: Kolmion muotoinen pieni laikku pienasuinrakennusten alueella, missä luoteisreunaa rajaa Ruispolku ja kaakkoisreunaa Kaurakuja. Ylispuina on muutamia mäntyjä ja vähemmän koivuja. Pienpuina /taimina on hieman pihlajaa, vaahteraa ja mäntyjä vain taimina. Osa pohjakerroksesta on leikattavaa ja avointa niittynurmea heinineen ja apiloineen. Puiden alla ja taimikoissa on rehevämpää niittykasvustoa. Tiheimpiä taimikoita väljennetään hieman 5 10 vuoden kuluttua monilajisuus säilyttäen. Ylispuusto säilytetään ennallaan, elleivät ne ole kuolleita tai huonovointisia. Silloin tarpeen mukaan kaadetaan ko. puita pois. Niittynurmiosia hoidetaan säännöllisin niitoin kuten tähänkin mennessä. 96

103 Hiekkaharju 97

104 Haarikkopuisto Kuvio 1: Suorakaiteen muotoinen puisto, josta länsiosa on leikkipuistoa ja itäosa on ko. kuvio. Haarikkokuja rajaa kuvion itäreunaa. Puiston eteläpuolella on liikerakennuksia (mm. kauppa) ja pohjoispuolella on asuinkerrostaloja. Ylispuustona on harvahkosti mäntyjä ja vähemmän kuusia sekä koivuja. Aliskerroksessa on kohtalaisesti pihlajaa ja hieman myös raitaa, männyn ja kuusen taimia sekä yksittäisiä vaahteran taimia. Pohjakerroksessa on valtalajina heinät. Kosteilla kohdilla on myös vuohenputkia ja vadelmaa. Aliskerroksen pihlajia harvennetaan 5 10 vuoden kuluttua sopiviin ryhmiin. Männyn ja kuusen taimia ei harvenneta toistaiseksi. Ylispuustosta poistetaan vain tarpeen mukaan huonokuntoisia ja kuolleita puita suunnitelmajakson aikana. Itäreunalla osa puista on nyt huonovointisia ja siten kahden vuoden sisällä poistettavia. Niiden tilalle istutetaan hapankirsikkaa, sirotuomipihlajaa ja tuomea ryhmittäin heti puiden kaadon jälkeen värikkääksi metsänreunaksi Heinäpuisto Kuvio 1: Kylätien ja Heinätien välissä oleva suorakaiteen muotoinen puisto. Suurin osa alasta on leikkipuistoa. Itäpuolella on päiväkoti. Tämä kuvio käsittää puistosta etelä- ja länsireunat. Ympärillä on asuinrakennuksia omakotitaloista kerrostaloihin. Vanhoina ylispuina on yksittäisiä mäntyjä ja 2kpl koivuja. Länsireunalla on tiheänä ja nuorena kasvustona raitaa ja koivuja. Muutoin aliskerros on avoin. Pohjakerroksessa on vaihtelevasti heiniä, apilaa, nokkosta ja jauhosavikkaa. Kuluminen on paikoin suurta. Ylispuut säilytetään. Eteläreunan kuluneille kohdille tehdään näyttäviä, puistomaisia pensasistutuksia omiksi ryhmiksi lajeilla kiinanhortensia, aronia, kellokuusama ja komeaonnenpensas. Tulevaisuuden ylispuiksi istutetaan muutama mänty. Istutuksia varten tuodaan tarvittaessa lisämultaa ja toimenpiteen ajankohta on 2:n vuoden aikana. Ryhmät voivat sijaita sattumanvaraisesti toisiinsa nähden. Pensaita hoidetaan jatkossa tarpeen mukaan mm. hoitoleikkauksin. Länsireunan lehtipuusto harvennetaan reilusti kahden vuoden sisällä. Joka lajia säilytetään kasvamaan yksittäisiksi puiksi. Vesovat kannot poistetaan. Reunan lehtipuusto korvataan raivauksen jälkeen ryhmittäin istutettavalla suojakasvustolla, missä lajeina ovat sirotuomipihlaja, pähkinäpensas ja pensassembra. Lajeista muodostetaan pitkulaisia ja erikokoisia ryhmiä. Eri ryhmät sijoitetaan pitkin matkaa useasti toisiksi vaihdellen. Näin muodostuu tekstuuriltaan vaihteleva, mutta yhtenäinen kasvusto. 98

105 99

106 Pursupuisto Kuvio 1: Suopursuntien ja Vehkatien yhtymäkohdan luoteispuolella oleva suorakaiteen muotoinen pieni puistolaikku, jonka läpi johtaa hiekkapolku. Eteläreunalla on sähkökaappi. Pohjoispuolella on päiväkoti ja muutoin ympärillä on pienasuinrakennuksia. Ylispuina on 5 kpl isoja ja vanhoja koivuja. Lounaisreunaa rajaa viereisen tontin iso vapaasti kasvanut kuusiaita. Sähkökaapin ympärillä on orapihlajaa, lumimarjaa ja luontaisia nuoria raitoja. Muutoin aliskerros on avoin ja pohjakerroksessa on heinävaltainen niittynurmi. Yliskoivut säilytetään, mutta niiden kuntoa tarkkaillaan. Tarvittaessa kuolevat puut poistetaan suunnitelmakauden kuluessa ja kaadettu puu korvataan samalla lajilla samaan kohtaan. Sähkökaapin vieressä harvennetaan raitoja 2 5 vuoden aikana säilyttäen pari kolme kasvamaan puiksi. Muut istutetut lajit säilytetään. Yliskoivujen alle istutetaan kahden vuoden sisällä aliskerroksen elävöittäjiksi sirotuomipihlajaa ja hovijasmiketta 1 tai 2 ryhmää kutakin lajia. Niittynurmea niitetään ainakin kerran kesässä. Niittojäte korjataan pois Ailakkipuisto Kuvio 1: Kyläkaivontien pohjoisreunalla oleva puisto, josta pohjoispuoli on ko. kuviota. Länsireunaa rajaa kaivopolku ja muita sivuja rajaa pienasuinrakennusten tontit. Kuvion eteläreuna on rajattu puuaidalla; eteläpuolella on leikkipuisto. Kookkaiksi varttuneina ylispuina ovat harvahkosti koivut ja haapa. Kuusta ja raitaa on paikoin. Aliskerroksessa on vaihtelevasti em. lajien taimia ja vaahteraa sekä pihlajaa runsaimmin. Itäreunalla on vanhoja omenapuita. Pohjakerroksessa on märkää ja kasveina viihtyvät mm. vadelma ja vuohenputki. Puuston ja taimikon harvennus tehdään 2 5 vuoden kuluessa. Säilytettävinä ovat ensisijaisesti vaahtera, kuusi ja raita. Haapaa ja pihlajaa säilytetään ryhmiksi. Kaikki pensaat ja omenapuut säilytetään. Toimenpide tehdään talvella kantavan routamaan aikana. Omenapuille tehdään harvennuksen jälkeen hoitoleikkauksia yhtenä tai kahtena keväänä. Samalla istutetaan omenapuiden lähelle imeläkirsikkaa ja ussurinpäärynää 3 kpl kutakin lajia sopiviin kohtiin ja näkyville paikoille (kuvion eteläreunan tienoot) aliskerrokseen ryhmittäin koiranheisiä, terttuseljaa, mustaseljaa ja pähkinäpensasta alispensaiksi. 100

107 Hiekkaharjun leikkipuisto Kuvio 1: Puuaidalla rajatulla suorakaiteen muotoisella leikkipuistoalueella oleva itäreuna, jossa puusto ja pensaikko on luontaisin. Ympärillä on asuinkerrostaloja. Eteläreunaa rajaa Hiekkaharjuntie. Eri kokoisina puina kasvavat mm. koivut, vaahterat, tuomet ja haavat. Paikoin on myös kuusia. Nurmikko ja hiekkapinnoite kattaa osan pohjakerroksesta, mutta muutoin kasvavat heinien lisäksi mm. vadelma ja kielo. Tiheimmistä kohdista harvennetaan 2-5 vuoden kuluttua muutama ylispuuyksilö ja ylimääräistä taimikkoa, jotta kasvutilaa tulee lisää. Poistettavina ovat tällöin ensisijaisesti huonoiten voivat puut ryhmässään lajista riippumatta. Muilta osin puistoa hoidetaan, kuten tähänkin mennessä. Heti harvennuksen jälkeen lisätään puiston koristeellisuutta pensasistutuksilla ryhmittäin ko. kuvion sopiville kohdille. Lajeina käytetään koreanonnenpensasta, rusotuomipihlajaa, hovijasmiketta ja syyshortensiaa yksi ryhmä kutakin. Istutuksille tuodaan tarvittaessa lisämultaa kasvualustoiksi ja jatkossa pensaita hoidetaan mm. tarpeellisin hoitoleikkauksin Yrttipuisto Kuvio 1: Rentukkatien pohjoisreunalla oleva suorakaiteen muotoinen metsälaikku. Ylispuustona on harvahkosti koivu ja vähemmän kuusi sekä mänty. Aliskerroksessa on erityisesti pihlajaa ja paikoin keskikokoisia kuusia sekä vaahteran taimia. Eteläpuolisko on harvakasvustoisin. Pohjakerroksessa kasvaa mustikkaa, vadelmaa, heiniä ja paikallisesti tuoksusimaketta. Alispuuston harvuuden vuoksi aliskerroksen harvennus tehdään vasta 5 10 vuoden kuluttua. Joka lajia säilytetään tällöin ryhmittäin. Ylispuustoa ei käsitellä toistaiseksi lukuun ottamatta mahdollisia jakson aikana ilmaantuvia huonokuntoisten ja kuolleiden puiden poistoja. Harvennuksen jälkeen istutetaan eteläpuoliskolle pikkupuina muutamia tuuren-, saksan- ja japaninpihlajia. Pensaina lisätään oratuomea, lehtokuusamaa ja euroopansorvarinpensasta (kosteat kohdat) alis- ja reunapensaiksi. 101

108 Strenginkulma Talkootien itäreunalla sijaitseva rakennettu leikkipuisto, joka alueella on kaksi suhteellisen luontaista laikkua. Pohjoisreunaa rajaa Tervakkotie ja kaakkoisreunaa Oratie. Ympärillä on vaihtelevia pienasuinrakennuksia. Kuvio 1: Painanteen kohdalla oleva äskettäin harvennettu lehtipuuvaltainen laikku. Ylispuina ovat harvasti mänty ja vaahtera. Alispuusto on raivattu kokonaan, mutta uusia vaahteran taimia muodostuu runsaasti. Pohjakerroksessa on heinien ja vadelman lisäksi runsaasti lehtobalsamia. Vaahterataimikkoa poistetaan 2-5 vuoden kuluttua säilyttäen muutamia yksilöitä tulevaisuuden puiksi. Vesovat kannot jyrsitään. Ylispuustolle ei tehdä toistaiseksi toimenpiteitä. Luontaisen taimikon (vaahtera) raivausta toistetaan alla mainittujen istutusten läheltä jakson loppuaikana n. 2 kertaa uuden taimikon synnyn mukaan. Aliskerrosta elävöitetään 2 5 vuoden aikana täydennysistutuksilla em. vaahteraraivauksen jälkeen. Lajeina käytetään koristeomenaa Hopa, rusokirsikkaa ja kultasadetta ryhmittäin kuvion sisäosissa. Kuvion kaikille muille paitsi kaakkoisreunalle sopiviin kohtiin laitetaan samalla ryhmittäin pensaina sinikuusamaa, veripähkinäpensasta, laikkukirjokanukkaa ja aroniaa. Näin muodostuu näyttävään kukintaan perustuva pikkupuuryhmä ja reunojen vaihteleviin lehdistöihin perustuva pensassommitelma. Kuvio 2: Muutamia mäntyjä ylispuina kasvava karumpi laikku. Pikkupuina ja taimina on hieman vaahteraa ja pihlajaa. Heinät ovat pohjakerroksen valtalaji. Tästä kuviosta muodostetaan kuviolle 1 karu ja vähäeleinen vastapari. Niinpä 2-5 vuoden sisällä poistetaan vaahterat ja säilytetään vain muutama pihlaja alispuina. Ylismännyt säilytetään. Täydennysistutuksena laitetaan ryhmittäin pensassembraa ja vuorimäntyä sopiviin kohtiin heti harvennuksen jälkeen. 102

109 Talkootie P Talkootien ja Talvikkitien risteyksessä teiden reunalla oleva kapea suojavihervyöhyke. Vyöhyke rajautuu eteläpuoleltaan pienasuinrakennusten tontteihin. Kuvio 1: Talvikkitien reunassa oleva kaistale. Pienpuita ja taimia on harvahkosti ja yleisilme on puoliavoin. Lajeina ovat muutamina yksilöinä lähinnä raita, koivu, pihlaja, tuomi ja haapa. Yksittäin on pari isoa koivua. Pensaana on terttuseljaa. Kuviolle ei tehdä toimenpiteitä toistaiseksi, vaan annetaan luontaisen puuston ja pensaikon kehittyä ja runsastua. Kuvio 2: Talkootien vieressä oleva kaistale. Itäpäässä on sähkökaappi. Ylispuina ovat isot haavat ja koivut. Em. lajeja, tuomia ja vaahteraa on taimina ja pikkupuina. Paikoin on raitaa ja pihlajaa. Heinät, vadelma ja horsma vallitsevat avoimilla kohdilla tien reunassa. Tiheimmät aliskerroksen kasvustot harvennetaan lievästi 2 5 vuoden aikana ainakin sähkökaappia ja liikennettä haittaavilta osilta. Vaahtera, tuomi, raita ja pihlaja säilytetään aliskerroksen lajeina joka tapauksessa. Ylispuustolle ei tehdä toistaiseksi toimenpiteitä. 103

110 Taukopuisto Talkootien ja Talvikkitien risteyksen koilliskulmassa oleva alue, jonka läpi johtaa leveä asfaltoitu Sorapolku. Sen varrella on mm. roskienkeräyspiste. Toisinaan linja-autoilijat autoineen pitävät taukoa kohdassa. Kuvio 1: Sorapolun lounaispuolella tasaisella ja kostealla kohdalla oleva lehtolaikku. Ylispuina ovat koivu ja haapa. Aliskerroksessa on em. lajien, leppien ja tuomen taimia ja pieniä puita. Kasvusto on keskimäärin hyvin tiheä. Pohjakerroksessa on heiniä, kortteita, vadelmaa jne. Koko puusto harvennetaan kahden vuoden sisällä, jotta kasvustot väljenevät sopivasti kasvutilan vaatimusten mukaan. Kaikkia lajeja säilytetään ja kerroksellisuutta ei hävitetä. Toimenpide tehdään talvella kantavan routamaan aikaan. Aliskerroksen osalta toimenpide toistetaan mahdollisesti jakson lopussa; tarkistetaan tilanne. Kuvio 2: Sorapolun pohjoispuolella oleva puutarhan /puiston jäänne, jossa on muutama erittäin iso kuusi. Puutarhajäänteinä on orapihlajaa aidanteena. Vaahteraa on taimina ja keskikokoisina puina siellä täällä. Luontaisena taimikkona on paikoin koivuja. Kuusten vointia tarkkaillaan ja tarvittaessa kuolevat /kuolleet yksilöt kaadetaan. Kaadettu puu korvataan samalla lajilla samaan kohtaan. Koivu- ja vaahteravesakkoa pidetään kurissa poistamalla niitä tiheästi kasvavista kohdista 2-5 vuoden kuluttua. Orapihlajat säilytetään, mutta ränsistyneimmät kasvustot leikataan alas harvennuksen yhteydessä. Puutarhan jäännettä vahvistetaan istuttamalla em. harvennuksen jälkeen sopiviin kohtiin muutamia kappaleita unkarinsyreeniä, pihasyreeniä ja likusterisyreeniä; osa orapihlajasta voidaan korvata ko. istutuksilla. 104

111 105

112 Malminmäenpuisto 1 Talvikkitien kaakkoispuolella oleva mäki, jossa on soranotosta aiheutunut maisemavaurio. Mäen eteläpuolella on Hiekkaharjun koulu ja länsipuolella tien toisella puolella on vesitorni. Kuvio 1: Mäen osa, jossa on em. maisemavaurio. Sorainen maa on laajalla alalla paljas, mutta kuviota on myös maisemoitu mm. muotoilemalla maanpintaa ja istuttamalla männyn taimia. Pohjoisessa on istutettuna myös vaahteraa ja tammea rehevämmällä osalla. Etelässä lähellä kuvion 3 rajaa on myös nuorta rusokirsikkaa pari kpl. Luontaisena puustona kohtien rehevyyden mukaan vaihdellen on männyn, koivun, pihlajan ja raidan taimia. Ruohovartisista lajeista esiintyy mm. heiniä, kanervaa ja rehevillä kohdilla horsmaakin. Kuvion kasvillisuuden annetaan kehittyä toistaiseksi ilman toimenpiteitä. Paljaan sorapinnan lisämaisemointi ei ole tarpeen, sillä kasvava puusto peittää ko. kohdat vuosien mittaan vähitellen. Kuvio 2: Lännessä oleva kärkiosa, jossa on mäen alavalla kohdalla männyn ja koivun taimia runsaasti. Taimikko on n. 5m korkeaa. Paikoin kasvusto on harvaa ja seassa on myös tammen ja metsävaahteran taimia istutettuna. Suurin osa muustakin taimikosta lienee istutusperäistä. Heinät ja horsma viihtyvät pohjakerroksessa. Taimikkoa väljennetään harventamalla tiheimpiä kasvustoja 2 5 vuoden kuluttua. Poistetaan lähinnä huonokuntoisimpia koivuja ja mäntyjä. Kaikki tammen ja metsävaahteran taimet säilytetään. Heti harvennuksen jälkeen näkyville kohdille istutetaan kahdeksi ryhmäksi pilvikirsikkaa ja rusokirsikkaa (kumpaakin 3 kpl.) sekä pensaina eteläreunalle koreanonnenpensasta, punalehtiruusua, juhannusruusua ja villaheisiä ryhmittäin. Kuvio 3: Mäen itäreunalla oleva karuhko metsä, josta osa on asuinrakennuksen puutarhaa ja tonttia. Raja ko. tontin ja kuvion metsän välillä on liukuva ja epäselvä. Ylispuustona on mäntyä ja vähän koivuja sekä kuusia. Alispuustona on pihlajaa ja vähemmän em. lajien taimia. Myös raitaa, haapaa ja leppiä esiintyy paikoin. Pohjakerroksessa on esim. mustikkaa, puolukkaa ja rehevillä kohdilla myös mm. saniaisia. Koska kasvustot eivät ole liian tiheitä ja rajautuminen em. tonttiin on epäselvää, on ainoana toimenpiteenä suunnitelmakaudella ulkoreunoilla mahdollisesti ilmaantuvat huonokuntoisten /kuolleiden puiden poistot. Itäreunalla Malminmäenpolun vieressä lähellä asuintonttia tehdään mahdolliset puiden poistot tontin haltijan kanssa yhteisymmärryksessä. 106

113 Simonkylä 107

114 Malminiitynpuisto Talvikkitien luoteispuolella oleva laaja viheralue. Lännessä puisto rajautuu Koivukyläntiehen. Alue sisältää koirapuiston, pelikentän ja erikoisen suorakaiteen muotoisen vallirakennelman. Eteläpuolella on asuinkerrostaloja ja pohjoispuolella pienasuinrakennuksia. Kuvio 1: Alava niittyosa, jolla on muutamia hiekkaväyliä. Niityllä on ojia merkkinä vanhasta viljellystä pellosta. Heinät, ohdakkeet ja koiranputki ovat vallitsevia kasveja. Paikoin on koivua ja vähemmän raitaa sekä haapaa nuorena taimikkona. Taimikkoa harvennetaan 5-10 vuoden kuluttua, jolloin joka lajia säilytetään sinne tänne muutaman yksilön ryhmiin ja yksittäispuiksi. Sen jälkeen täydennetään syntyneitä ryhmiä metsävaahtera-, tammi-, lehtosaarni- ja kynäjalavaistutuksin. Säännöllisiä istutuskuvioita vältetään. Väylien varsilla ja päätekohdilla sopivissa paraatikohdissa täydennysistutus toteutetaan samalla kertaa kohtia korostavilla sirotuomipihlajilla, pilvikirsikoilla ja tuohituomilla, jotka istutetaan ryhmittäin vapaamuotoisiin, mutta tiiviimpiin ryhmiin kuin em. jalot lehtipuut. Keskeisin paraatikohtaistutus (isoin väylien risteys) toteutetaan 3:n lajin ryhmäistutuksena, jossa on purppuratuomea, rusokirsikkaa ja rusotuomea kutakin 3 kpl. Avoimina pidettävien alueiden keskelle maisemapuuryhmiksi (3 tai 5 kpl samaa lajia per ryhmä) istutetaan viimeiseksi saarnivaahteraa, punavaahteraa, hopeavaahteraa ja sokerivaahteraa. Kuvion puusto on tulevaisuudessa selvänä kontrastina kuvion 2 havupuuvaltaiselle puustolle. Kuvion tavoite (puoliavoin, mutta puulajirikas alue) on sama kuin Kuninkaalan kaupunginosan Kalkkikallion kuvion 2 ja Hakkilan kaupunginosan Hakkilanranta (pohjoisosa):n kuvion 1 tavoitteet. Kts. myös ne suunnitelmat ohjeeksi. Avoimina pidettävät kohdat valikoidaan em. harvennuksessa ja istuttamisessa siten, että niitä on helppo niittää ainakin joka toinen vuosi loppukesällä. Niittojäte voidaan jättää sijoilleen. Ennen niiton aloittamista vesovat kannot poistetaan; ensimmäinen niitto on kaiken istuttamisen jälkeisenä aikana jakson lopussa. Kuvio 2: Täyttömaalla muodostettu mäkialue, jossa kulkee muutama hiekkaväylä ja polkuja. Nuorehkoina puuistutuksina on runsaasti mäntyjä ja lehtikuusia. Luontaisesti on syntynyt nuoria koivun, raidan ja pensasmaisen pajun taimikkoja. Pohjakerroksessa on mm. heiniä, horsmaa, pujoa ja koiranputkea. Luontaista taimikkoa ja puustoa harvennetaan reilusti 5 10 vuoden kuluttua. Lehtipuita ja pensaita jätetään ryhmittäin ja /tai yksittäin istutettujen puualueiden laidoille vain vähän. Istutetut puualueet harvennetaan samassa yhteydessä, jotta kasvutila väljenee. Huonokuntoisimmat yksilöt poistetaan. Kuvio pidetään selkeästi havupuuvaltaisena metsänä; täyttömaa-alueella oleva havupuusto näkyy matomaisena muotona lentokoneesta, mikä efekti säilytetään. Puuston ulkopuolella olevia avoimia kohtia joko niitetään säännöllisesti (ainakin joka toinen vuosi syksyllä) tai raivataan siinä taimikkoa 2 5 vuoden välein. 108

115 Kuvio 3: Talvikkitien varrella oleva rakennettu suojavalli asuinrakennuksen edessä, jossa on nuorehkoina istutuksina lehtikuusia, tervaleppiä ja vähän vuorijalavaa. Kasvustot ovat tiheitä. Istutusta on syytä harventaa viimeistään 2 5 vuoden kuluttua, jotta kasvutilaa tulee lisää. Tiheässä kasvaessaan suojapuuston suojavaikutus joka tapauksessa vähenisi alaosaltaan ja puiden kunto olisi heikompi. Harvennuksen jälkeen lisätään mahdollisiin aukkopaikkoihin pensassembraa, aroniaa, sinikuusamaa ja pähkinäpensasta lisäämään suojavaikutusta aliskerroksessa. Kuvio 4: Länsireunalla oleva lehtipuulaikku joutomaa-alueella, jossa vanhoina puina on koivuja, haapoja ja raitaa. Ko. lajien taimia ja vesojakin on monin paikoin. Pihlajaa ja vaahteran taimia on paikoin. Osa kuviosta on avointa ja lapset ovat rakennelleet majarakennelmia puihin. Maasto on epätasaista ja roskaa on jonkin verran. Taimikkoja harvennetaan 2 5 vuoden sisällä säilyttäen lajeja monipuolisesti. Samalla poistetaan muutama huonokuntoisin puu (majanrakentamisesta kärsineet). Ylimääräinen roska poistetaan lähimmän kahden vuoden aikana. Harvennuksen jälkeen istutetaan sekametsiköksi tähdäten pienin ryhmin metsäkuusen lajiketta Iltarusko, purppurapihtaa, harmaapihtaa, tammea, punatammea ja punasaarnia. Istuttamista jatketaan aliskerroksessa aivan jakson lopussa, jolloin pensaina lisätään terttuseljaa ja mustaseljaa (ryhmä 1), viinivaahteraa, tähkävaahteraa ja mongolianvaahteraa (ryhmä 2), euroopansorvarinpensasta ja euroopanmarjakuusta (ryhmä 3) sekä arkoina puina suojaisille kohdille pyökkiä ja vuorivaahteraa. Istutusaluetta voidaan laajentaa sovelletusti kuvion 2 puolelle ja pensasryhmien koot sovitetaan aliskerroksen tilan mukaan. Kuvio 5: Koirapuiston pohjoisreunalla oleva rehevä ja tiheäpuustoinen lehtolaikku. Koirapuiston ja ko. kuvion välistä kulkee hiekkaväylä. Ylispuina ja taimina ovat pääasiassa harmaaleppä, raita ja tuomi. Paikoin on vaahteran taimia. Vuorijalavaa on istutettuna muutaman yksilön ryhmänä. Pohjakerroksessa on mm. vadelmaa, heiniä ja saniaisia. Tiheimmät kohdat harvennetaan 2-5 vuoden kuluttua. Samalla luodaan kasvutilaa istutetuille vuorijalaville. Monilajisuus säilytetään. Harvennuksen jälkeen lisätään pensaiksi näkyville kohdille punalehtiruusua, koiranheisiä, oratuomea ja tylppäliuskaorapihlajaa. Kuvio 6: Pelikentän ja sen länsipuolisen vallirakennelman pohjoispuolella oleva nuorta ja keski-ikäistä lehtipuustoa harvahkosti kasvava pellon reuna. Pelikentän puoleisella sivulla on istutettua kookasta puustoa lajeina eri poppelit. Muutoin lajistona ovat raidat, pensasmaiset pajut ja vähiten koivut. Pohjakerroksessa on niittykasvillisuutta, kuten heiniä, mesiangervoa, horsmaa jne. Tiheimpiä kasvustoja harvennetaan 5 10 vuoden kuluttua. Vanhimmat huonokuntoiset raidat poistetaan, mutta muutoin lajivalikoima pidetään samanlaisena. Huomioitavaa on se, että osa kuviosta on asemakaavassa viheralueeksi merkitsemättömällä alueella (kts. katkoviiva ja sama nro.). Jos alue säilyy käytännössä viheralueena, kohdistetaan samat toimenpiteet myös ko. alueelle. 109

116 Kuvio 7: Koivukyläntien varrella oleva erillinen metsälaikku. Em. vallirakennelma on pohjoispuolella. Kuvion puusto on leikattavan nurmialueen ympäröimä. Ylispuina ovat lähinnä koivu ja paikoin mm. haapa ja pihlaja. Aliskerroksessa on hieman em. lajien taimia ja paikoin vaahteraa. Taimikkoa harvennetaan 2-5 vuoden kuluttua ja sen jälkeen poistetaan muutamia huonokuntoisimpia ylispuita. Koivu säilytetään pääpuulajina. Nurmikon leikkaamista jatketaan, kuten tähänkin mennessä. Harvennuksen jälkeen lisätään metsikön reunoille ryhmittäin pensaita. Lajeina käytetään kolmena ryhmänä: ryhmä 1: koreanonnenpensas ja korallikanukka, ryhmä 2: laikkukirjokanukka ja aronia, ryhmä 3: kellokuusama ja sinikuusama. Ryhmät sijoitetaan tasaisesti ympäri metsikön, mutta ryhmien koot saavat olla vaihtelevat ja erimuotoiset keskenään. Näin syntyy harkittu ja värikäs pensaikkokokonaisuus. 110

117 111

118 ja Malmivalli 1 ja 2 Kuvio 1: Rakennetut suojavallit ja niiden nuorehkot puuistutukset asuinrivitalojen itäpuolella Talvikkitien varrella. Lajeina ovat lehtikuusi ja tervaleppä. Eteläosiltaan istutukset ovat harvassa ja luontaisia taimia, kuten koivuja on hieman seassa. Tiheimmät kohdat harvennetaan 2 5 vuoden kuluttua samaan aikaan Malminniitynpuiston kuvion 3 kanssa (kts. ko. kuvio). Tarkoituksena on väljentää liian tiheässä olevia kasvustoja. Eteläosassa ei harvennusta todennäköisesti tarvitse tehdä tällä suunnitelmakaudella. Aliskerroksen mahdollisiin aukkopaikkoihin lisätään harvennuksen jälkeen pähkinäpensasta, aroniaa, sinikuusamaa ja pensassembraa, jotta suojaava vaikutus säilyy aliskerroksessa. 112

119 113

120 Malmipuistikko Kuvio 1: Lähes neliön muotoinen laikku, jota kaakossa rajaa Tornimäki tie ja koillisessa Malmipolku. Ympärillä on uudehkoja asuinkerrostaloja. Etelässä on paloasema ja vesitorni. Kuviolla on pieni, mutta suhteellisen korkea mäki, joka reunoiltaan laskee katutasoon joka suunnassa ja paikoin jyrkästikin. Puustoa ja pensaita on lähinnä yksittäin, joten niittykasvillisuus on vallitsevana. Lajeina ovat mm. heinät, ohdakkeet, horsma ja lupiini. Yksittäisinä luontaisina puina ovat mänty, raita ja koivu. Pohjoisreunalla on hieman lehtipuiden taimikkoa (koivu ja raita). Itäreunalla on istutettuja nuoria vuorijalavia ja heisiangervopensaita rivissä. Koilliskulmassa on sähkökaappi. Itäreunan istutuksia hoidetaan tarpeen mukaan. Pohjoisreunan taimikkoa harvennetaan 2 5 vuoden sisällä: muutama yksilö säilytetään yksittäispuiksi joka lajista. Olemassa olevat yksittäispuut säilytetään. Näyttäviksi maisemapuiksi istutetaan 3 kpl koristeomenaa Hopa lähimmän kahden vuoden aikana sopiviin kohtiin. Jatkossa istutusten jälkeen luontaista vesakkoa poistetaan 2 5 vuoden välein, jotta harvapuustoinen ja mäen paljastava puoliavoin tila säilyy Puistokolmio Kuvio 1: Koivukyläntien ja Leinikkitien risteyksen itäpuolella oleva pieni kolmion muotoinen laikku. Samassa korttelissa idässä on uudehko asuinkerrostalo. Ylispuina kuviolla on harvahkosti mäntyjä ja yksittäisiä kuusia. Aliskerroksessa on pihlajaa ryhmittäin ja vain yksittäisiä em. lajien taimia. Pohjakerroksessa on enimmäkseen heiniä ja kieloja. Lounaiskulma on leikattavaa nurmea. Pihlajakasvustoja harvennetaan 2 5 vuoden kuluttua jättäen jäljelle yksittäisiä kasvamaan puiksi. Havupuiden taimet säilytetään. Ylispuustosta poistetaan vain yksittäisiä huonokuntoisia /kuolleita puita, jos niitä suunnitelmakauden kuluessa ilmenee. Lounaisen kulman alueelle istutetaan kahden vuoden sisällä värikkääksi maisemapuuryhmäksi 3 kpl rusokirsikkaa. Nurmikon leikkaamista jatketaan, kuten tähänkin mennessä. 114

121 115

122 Vanamonpuisto Kuvio 1: Koillinen metsäosa ko. puistosta, joka sijoittuu Koivukylätien ja Leinikkitien risteyksen lounais- /eteläpuolelle. Ylispuustona on kookkaita kuusia ja koivuja. Alistaimikkona on harvahkosti pihlajaa ja vain vähän kuusia, koivuja ja raitoja. Pohjakerroksen päälajina on eri heinät. Alistaimikkoa harvennetaan 5 10 vuoden kuluttua, jolloin joka lajia säilytetään ryhmittäin sopiviin kohtiin. Ylispuustosta poistetaan yksittäisiä huonokuntoisia /kuolleita puita tarpeen mukaan suunnitelmakauden kuluessa tai heti em. harvennuksen jälkeen. Heti harvennuksen jälkeen alispensaiksi ja pienpuiksi istutetaan ryhmittäin tylppäliuskaorapihlajaa, tuurenpihlajaa ja oratuomea. 116

123 Lemmikkipuisto Talvikkitien länsipuolella oleva laaja viheralue, joka sisältää mm. pelikentän. Etelässä ja lännessä puistoon tulevat Raatetie ja Lemmikkitie. Pohjoisessa on vanhahkoja asuinkerrostaloja ja etelässä pienasuinrakennuksia. Länsipään vieressä on myös päiväkoti. Puistoon on kuluneena kesänä (2004) tehty ns. frisbeegolfin peluuta varten metallisia maalikoreja, joiden ympärystän hoito kasveineen kuuluu ko. pelin seuralle /pelaajille. Nämä kohdat eivät siis kuulu tähän suunnitelmaan. Maalikoreja on myös viereisessä Simonmetsänpuistossa. Kuvio 1: Puiston eteläreunan lehtipuustoinen vyöhyke, joka toimii suojaavana elementtinä pelikentän ja etelän asuinrakennusten välissä. Länsiosassa on myös isoja kuusia. Muutoin lajistona ovat pääasiassa haapa, koivu, tuomi ja vaahtera. Suurin osa kasvustoista on nuoria tai keski-ikäisiä. Paikoin on tiheää. Kuusien alla on hieman pihlajaa alistaimikkona. Tiheimpiä kohtia väljennetään hieman 2 5 vuoden sisällä, jotta latvukset kehittyvät hyvin. Suojaava vaikutus ja monipuolinen lajisto säilytetään. Tarpeen mukaan täydennetään pensasistutuksilla (vuorimänty, säiläorapihlaja, pähkinäpensas) harvennuksen jälkeen aliskerrokseen syntyneitä aukkopaikkoja. Kuvio 2: Pelikentän itäpuolinen harvapuustoinen alue. Puina kasvavat lähinnä koivu ja vähemmän mänty. Taimina on hieman em. lajeja sekä myös pihlajaa ja vaahteraa. Pohjakerroksessa vallitsevat erityisesti heinät, vuohenputki ja paikoin vadelma. Kasvustojen harvuuden vuoksi taimikkoa harvennetaan vasta 5 10 vuoden kuluttua. Säilytetään joka lajia sopiviin ryhmiin ja yksittäin. Huonokuntoisia ja kuolleita varttuneita puita poistetaan tarpeen mukaan vain, jos niitä ilmenee suunnitelmakauden kuluessa; tarkistus viimeistään em. harvennuksen yhteydessä. Kuvio 3: Edellistä kuviota hieman tiheämpi kasvusto, jossa vallitsevat koivu, pihlaja, vaahtera ja mänty sekä puina että taimina. Pohjakerroksessa on heiniä, vuohenputkea ja vadelmaa. Tiheiden kasvustojen harvennus tehdään 5 10 vuoden kuluttua kuvion 2 kanssa samaan aikaan. Monipuolinen lajisto säilytetään. Kuvio 4: Puoliavoin alue, jossa puustoa ja taimikkoa on lähinnä reunoilla. Lajeina ovat pääasiassa koivu, lepät, pihlaja ja haapa sekä puina että taimina. Muutoin on niittynurmea ja leikattavaa nurmea. Puoliavoin luonne säilytetään jatkamalla niittynurmen leikkaamista 1 2 kertaa kesässä ja nurmikon hoitamista, kuten ennenkin. Tiheitä puu- ja taimikasvustoja harvennetaan monipuolinen lajisto säilyttäen kuvioiden 2 ja 3 hoitotoimien kanssa yhtaikaa 5 10 vuoden kuluttua. Länsipäähän lähelle kuvion 5 rusokirsikkaistutusta väylän toiselle puolelle laitetaan 3 kpl. kultasadetta maisemapuuryhmäksi. 117

124 Kuvio 5: Äskettäin voimakkaasti harvennettu metsikkö asuinkerrostalon edessä. Ylispuina on harvassa lähinnä mäntyjä ja koivuja. Aliskerroksen kasvustot on raivattu, mutta uudestaan vesovat paikoin runsaana pihlaja ja vaahtera. Vadelma ja heinät ovat tyypilliset pohjakerroksen kasvit. Uudestaan vesoneet aliskerroksen kasvustot harvennetaan kahden vuoden sisällä, jolloin sekä vaahteraa että pihlajaa säilytetään sopiviin ryhmiin. Heti sen jälkeen poistetaan vesovat kannot ja istutetaan tilalle ryhmittäin sirotuomipihlajaa, pihasyreeniä ja likusterisyreeniä sekä yksittäiseksi puuryhmäksi paraatikohdalle itäpäähän 3 kpl. rusokirsikkaa. Kuvio 6: Harventamaton metsälaikku, jossa mänty ja vähemmän koivu ovat ylispuina. Alispuina ja taimina on myös tuomea, leppää, pihlajaa ja vaahteraa. Paikoin kasvustot ovat tiheitä. Pohjakerroksessa on mm. vadelmaa ja heiniä. Aliskerroksen harvennus tehdään kahden vuoden sisällä. Joka lajia säilytetään sekä yksittäin että ryhmittäin. Tämän jälkeen (ja tarvittaessa samassa yhteydessä) poistetaan suunnitelmakauden kuluessa huonokuntoisia ja kuolleita ylispuita Harvennuksen jälkeen poistetaan vesovat kannot ja istutetaan tilalle ryhmittäin sirotuomipihlajaa ja yksittäiseksi puuryhmäksi eteläpäähän paraatipaikalle yksittäispuuksi lakkipuu. 118

125 119

126 Simonmetsänpuisto Raatetien päätteen länsipuolella oleva laaja viheralue. Osa alueesta on rakennettua puistoa nurmikkoineen. Ympärillä on vanhahkoja asuinkerrostaloja. Länsireunaa rajaa Koivukyläntie. Tähän puistoon on kuluneena kesänä (2004) tehty ns. frisbeegolfin peluuta varten metallisia maalikoreja, joiden ympärystän hoito kasveineen kuuluu ko. pelin seuralle /pelaajille. Nämä kohdat eivät siis kuulu tähän suunnitelmaan. Maalikoreja on myös viereisessä Lemmikkipuistossa. Kuvio 1: Kallioinen kohta, missä koillisreuna on reheväpuustoinen ja lounaispuolella on rakennettu leikkipaikka. Puustona on isoja kuusia Raatetien vieressä ja alistaimikkona on siinä pihlajaa ja vain vähän kuusen taimia. Pohjakerros on paikoin kulunut, mutta mm. mustikkaa kasvaa. Kalliolla on enimmäkseen puutonta ja pohjakerrokseltaan paljasta. Tiheimpiä pihlajakasvustoja harvennetaan 2 5 vuoden kuluttua. Kaikki kuusen taimet säilytetään toistaiseksi. Isot kuuset pyritään säilyttämään pitkään. Tarvittaessa kuolevat /kuolleet puut poistetaan; seurantaa. Kuvio 2: Em. leikkipaikan lounaispuolinen hiljattain harvennettu metsikkö tasaisella maalla. Ylispuuna on harvahkosti lähinnä kuusi. Aliskerroksessa on harvassa pihlajaa ja vain paikoin kuusen taimia ym. lehtipuita. Mustikka on tyypillinen pohjakerroksessa. Pihlaja vesoo lähivuosina uudestaan, joten sitä kasvustoa harvennetaan 5 10 vuoden kuluttua säilyttäen ainakin jo olemassa olevat säilytetyt nuoret puut. Samalla säilytetään joitakin muita ilmaantuneita lajeja (vaahtera, koivu..) yksittäin tai ryhmiin. Kaikki kuusen taimet säilytetään toistaiseksi. Kuvio 3: Laaja metsäalue, jossa kulkee muutamia hiekkaväyliä ja polkuja. Ylispuina on runsaasti kuusia ja vähän koivuja. Osa on huonovointisia. Aliskerroksessa on 1 5m korkeita pihlajakasvustoja, jotka ovat paikoin tiheitä. Kuusen ja koivun taimia on vähän. Yksittäisiä vaahteran ja tammen taimia on siellä täällä. Pohjakerros on paikoin hyvin märkää ja tyypillinen kasvi on mustikka. Paikoin on vadelmaa, saniaisia ja kieloja. Pihlajakasvustojen harvennus sopiviin ryhmiin tehdään kahden vuoden sisällä. Kaikkien muiden lajien taimia ei tarvitse harventaa. Erityisesti kuusi, vaahtera ja tammi säilytetään aliskerroksessa. Tämän jälkeen poistetaan huonokuntoisimmat ylispuut. Toimenpiteet tehdään talvella kantavan routamaan aikana. Pihlajaa saatetaan joutua harventamaan uudestaan hoitojakson lopulla. Isoimpien polkujen ja käytävien reunamille istutetaan heti harvennuksen jälkeen ryhmittäin lehtopensaita lajeilla: terttuselja, koiranheisi, euroopansorvarinpensas ja taikinamarja. Istutuskohdilta poistetaan tarvittaessa ensin taimikot ja niiden vesovat kannot. Käytetään myös hyväksi em. harvennuksessa syntyneitä aukkopaikkoja. 120

127 Koivukyläntien puisto Kuvio 1: Koivukyläntien itäreunalla oleva metsikkö. Tien toisella puolella on Maitikkakuja ja Kallioruohonpolku. Ylispuina kasvavat lähinnä mänty ja hieman myös kuusi sekä koivu. Osa voi heikosti. Aliskerroksessa on kohtalaisesti pihlajaa ja em. lajien taimia sekä pikkupuita. Pohjoispäässä on paikoin tuomia ja terttuseljaa. Etelässä on komposti (ei viheralueeksi merkityllä kohdalla). Pohjakerroksessa on hieman kivikkoista ja tyypillisesti mustikkaa sekä rehevillä kohdilla saniaisia ja vadelmaa. Alispuuston harvennus tehdään 2 5 vuoden kuluttua. Pihlajaa säilytetään ryhmiin. Kaikki tuomet, terttuseljat ja havupuiden taimet säilytetään. Tämän jälkeen ylispuista poistetaan yksittäisiä huonokuntoisimpia puita samassa yhteydessä Raatepuisto Kuvio 1: Raatetien eteläpuolella oleva pieni kallioinen mäki ja metsikkö. Etelästä puiston reunaan tulee Rusojuurentie. Puusto on keskittynyt reunoille ja keskellä on osittain avoin ja paljas kallio. Ylispuina reunoilla ovat lähinnä mänty ja paikoin kuusi sekä koivu. Osa kuusista on kuollut. Ympärillä olevien pienasuinrakennusten tonteilla on paikoin isoja tammia ja vaahteroita. Taimina ja pieninä puina aliskerroksessa on pihlajaa ja rehevillä kohdilla vaahteraa. Paikoin on tammen taimia. Kasvustot ovat tiheitä vain Raatetien vieressä. Pohjakerroksessa on kohdittain vaihdellen mustikkaa, suolaheinää, ja heiniä. Kuolleet kuuset poistetaan 1 2 vuoden aikana. Samalla harvennetaan hieman Raatetien vieressä olevaa tiheää kasvustoa. Siinä suositaan jätettäväksi vaahteraa. Ei muita toimenpiteitä suunnitelmakaudella. 121

128 122

129 Minttupuisto Kuvio 1: Pieni lehtometsälaikku Koivukyläntien itäreunalla kohdassa, missä koillisesta tulee Simontie ja kaakosta Minttutie Koivukyläntiehen. Idässä on pienasuinrakennusten tontteja. Luoteisreunalla on sähkökaappi. Ylispuina ovat lähinnä isot koivut. Yksi iso vuorijalavakin kasvaa. Aliskerroksessa on lähinnä vaahteraa ja tuomea. Kasvustot ovat paikoin tiheitä. Myös vuorijalavan taimia on vähän. Pohjakerros on kosteaa ja rehevien heinien lisäksi on vadelmaa sekä vähän mesiangervoa. Länsireuna on harvapuustoinen ja puoliavoin. Sen erottaa muusta osasta polku. Kahden vuoden sisällä tehdään alistaimikon harvennus. Harvakseltaan jätetään tuomea ja vaahteraa suunnilleen tasamäärin. Vuorijalavaa säilytetään myös muutama. Tämän jälkeen samassa yhteydessä poistetaan pari kolme huonovointisinta ylispuuta. Iso vuorijalava säilytetään. Heti harvennuksen jälkeen polun länsipuoliselle kohdalle avoimiin kohtiin istutetaan ryhmittäin muutamin kappalein sirotuomipihlajaa, ruusuorapihlajaa ja likusterisyreeniä. 123

130 Maitikkapuisto Läntisen Valkoisenlähteentien pohjoispuolella oleva pitkä viheralue. Länsireunaa rajaa puro, pohjoisessa itäreunassa on Kallioruohontie ja alue päättyy pohjoisessa lopulta Simonkalliontiehen. Kuvio 1: Läntien Valkoisenlähteentien ja asuinrivitalojen välissä oleva suojavalli suojaistutuksineen. Tiheinä keski-ikäisinä istutuksina on mäntyjä, vaahteroita ja orapihlajaa. Kasvuston tiheyttä väljennetään hieman 2 5 vuoden kuluessa poistamalla joitakin huonovointisimpia ja tiheydestä kärsineitä puita. Mahdolliset aukkopaikat alakerroksessa paikataan tämän jälkeen pensasistutuksilla (vuorimänty, pähkinäpensas, sinikuusama ja aronia). Kuvio 2: Koilliseen nousevassa hieman kivikkoisessa rinteessä oleva metsä. Ylispuina harvahkosti on mäntyjä ja kuusia. Paikoin on koivuja. Aliskerroksessa on paikoin tiheitäkin 1 5m korkeita pihlajataimikkoja. Em. muiden lajien taimia on vain vähän. Yksittäisiä vaahteroita on siellä täällä taimina. Pohjakerroksessa tyypillinen kasvi on mustikka. Kahden vuoden sisällä tehdään reilu pihlajien harvennus. Muita lajeja ei tarvitse toistaiseksi harventaa. Aliskerrokseen jätetään ryhmittäin ja yksittäin vaihtelevan ikäistä pihlajataimikkoa ja pieniä puita. Harvennuksen jälkeen poistetaan yksittäisiä huonovointisimpia ylispuita sieltä täältä tarpeen mukaan suunnitelmakauden kuluessa. Pihlajavesakon harvennusta tehdään uudestaan 5 10 vuoden kuluttua. Kuvio 3: Asuinkerrostalojen vieressä em. rinteen yläpäässä olevat kaksi kallioista kohtaa. Suurin osa kohdista on avointa ja puita on lähinnä kuvion eteläreunoilla. Siinä kasvavat mm. mänty, kuusi ja koivu. Paikallinen vaahteraesiintymäkin on rehevällä kohdalla. Osa puista voi huonosti taannoisen kuivuuden ( ) vuoksi. Heinät ovat vallitsevinta lajistoa pohjakerroksessa. Kuvioilla on paikoin jyrkkiä kohtia. Luoteisen kuvion osan eteläreunalla on pieni koira-aitaus. Kuvion 2 ensimmäisen toimenpiteen yhteydessä kahden vuoden sisällä poistetaan yksittäisiä kuivuudesta kärsineitä puita /puiden osia. Ei muita toimenpiteitä. 124

131 Kuvio 4: Tasaisella maalla oleva puoliavoin alue, jossa kulkee muutamia hiekkaväyliä. Länsipäässä on hyvin aidattu koira-aitaus (ei merkittynä kuviona, mutta voidaan hoitaa osana tätä kuviota). Lepät, raita ja koivu muodostavat puuryhmiä ja pieniä metsiköitä. Kasvustot ovat keski-ikäisiä ja taimia on paikoin runsaasti. Avoimilla kohdilla on rehevästi heiniä, koiranputkia, nokkosta ja horsmaa. Osaa ko. kohdista niitetään säännöllisesti. Yhdellä avoimella kohdalla on muutaman kpl:n nuori lehtosaarni-istutus. Puuryhmien tiheät kasvustot harvennetaan kahden vuoden sisällä. Lajisuhteet säilytetään ennallaan ja lehtosaarnet säilytetään. Joitakin puuryhmiä elävöitetään tämän jälkeen muutamilla tuomi-, tammi-, kynäjalava- ja metsävaahteraistutuksilla. Avoimet alueet pidetään avoimina jatkamalla niittoa, kuten tähänkin mennessä. Niittämättömillä avoimilla kohdilla raivataan luontainen vesakko 2 5 vuoden välein. Yksittäisiä pensasmaisia pajuja säilytetään. Kuvio 5: Läntisen Valkoisenlähteentien reunalla oleva suojavalli istutuksineen. Keski-ikäisinä puina on mäntyä ja lehtikuusta ryhmittäin. Kasvustot ovat tiheähköjä. Pohjakerros on heinävaltaisen kasvillisuuden hallitsema. Paikoin on luontaisia lehtipuita (leppä, koivu, raita). Puustoa väljennetään liiallisen tiheyden vuoksi 2 5 vuoden kuluttua jonkin verran. Aliskerrokseen syntyneiden aukkojen paikkaamiseen käytetään sen jälkeen pensas- ja pienpuuistutuksia (vuorimänty, mustamarjaorapihlaja, sinikuusama ja villaheisi) ryhmittäin. Kuvio 6: Lähes ympyrän muotoisen tekomäen alue ja reunat. Mäki on pääosin avoin, missä vallitsee rehevä ja korkea niittykasvillisuus: heinät, horsma, lupiini, karhun- ja koiranputket, pujo jne. Reunoilla on paikoin nuorta lehtipuustoa, kuten koivuja, leppiä ja raitaa. Mäkeä pidetään nykyistä enemmän näkyvissä poistamalla ja harventamalla reunoilta lehtipuustoa ja pensaikkoa kahden vuoden sisällä. Osa jätetään kehystämään ja kasvamaan puiksi; suositaan raitaa ja koivuja. Mäkeä korostetaan heti tämän jälkeen värikkäillä maisemapuuistutuksilla. Lajeina käytetään punaharmaaleppää, katsuraa ja purppuratuomea, joita istutetaan 3:n kappaleen ryhmissä yksi ryhmä kutakin lajia sopiviin kohtiin eri puolille mäkeä. Istutusten tyvialueet suojataan erityisen hyvin rehevää niittykasvillisuutta vastaan (kate). Jatkossa luontainen puu- ja pensasvesakko pidetään avoimilta kohdilta pois raivaamalla kasvustot tarvittaessa 2 5 vuoden välein tai niittämällä vähintään joka toinen vuosi syksyllä niittykasvillisuus. Niittojäte korjataan pois näkyviltä osilta. Kuvio 7: Koira-aitauksen länsipäässä oleva nuorehko ja paikoin tiheä harmaaleppämetsikkö taimineen. Osa kasvustosta on aitauksen sisäpuolella. Kahden vuoden sisällä harvennetaan taimikkoa ja puustoa, jotta jatkossa kehittyy hyvä leppäylispuusto. Aliskerrokseen tehdään sopiviin kohtiin tämän jälkeen täydennysistutuksia ryhmittäin koiranheidellä, terttuseljalla ja euroopansorvarinpensaalla. Toimenpiteet ulotetaan aitauksen sisälle lukuun ottamatta istutuksia. 125

132 Kuvio 8: Äskettäin harvennettu lehtolaikku hiekkaväylien kehystäessä joka kulmalla. Ylispuiksi on jätetty harvahkosti harmaaleppää ja haapaa. Aliskerroksessa vesoo uudestaan tuomia ja vaahteraa. Pohjakerroksen kasvillisuutena on mm. vadelmaa. Aliskerroksen kasvustot harvennetaan uudestaan viimeistään 5 10 vuoden kuluttua. Vaahteraa ja tuomea säilytetään tällöin tasamääräisesti ja harvahkosti sopiviin kohtiin. Harmaalepän taimia säilytetään paikallisesti. Ylispuusto ei toistaiseksi tarvitse käsittelyjä. Kuvio 9: Kuivempi ja harvapuustoisempi vyöhyke kuin länsipuolinen puron ranta-alue. Länsirajana tällä kuviolla on hiekkaväylä. Ranta-alue on Eija Välimäen suunnitelman mukaan toteutettava ja suojeltava asemakaavan pikku sl merkinnän mukaisesti. Tässä puina ja taimina on vaihtelevasti koivuja, haapoja, leppiä, raitoja ja paikoin pihlajia, tuomia sekä vaahteroita. Osa kasvustoista on tiheitä. Paikoin on avoimia kohtia, joissa vallitsee kostean niityn kasvillisuus: heinät, lupiini, koiranputki, vadelma jne. Tiheimpiä kasvustoja harvennetaan 2 5 vuoden kuluttua monilajisuus säilyttäen. Lajistoa täydennetään tämän jälkeen lehtosaarnella, tammella ja metsälehmuksella istuttamalla niitä avoimien kohtien reunoille ja puuryhmien yhteyteen sopivissa kohdissa. Paikallisesti ryhmittäin erityisesti tuomen yhteyteen laitetaan samalla kertaa sirotuomipihlajaa ja imeläkirsikkaa nostamaan kukkivien pikkupuiden osuutta. Jatkossa avoimiksi jätetyiltä kohdilta raivataan luontaista taimikkoa 2 5 vuoden välein. Kuvio 10: Pohjoinen niittyosa, joka ei ole kokonaan viheralueeksi merkitty asemakaavassa. Hiekkaväylä kiertää niityn. Niityllä on tyypillisesti erityisesti eri heiniä. Eteläpuoliskolla ison puuston (kuvio 9) reunassa on leppien ja koivun vesakkoa nuorena ja tiheänä kasvustona. Niitty pidetään avoimena niittämällä joka kesä ainakin kerran (niitetään myös länsipuolisko). Niittojäte voidaan jättää sijoilleen. Eteläosan lehtipuutaimikko raivataan 2-5 vuoden sisällä ja korvataan näyttävämmillä puu- ja pensasistutuksilla. Metsävaahteraa istutetaan muutama kpl. ja pienpuiksi sekä pensaikoksi vapaamuotoisiin ryhmiin: sirotuomipihlajaa, imeläkirsikkaa ja suomenpihlajaa sekä pensaina mustaseljaa, terttuseljaa ja koiranheisiä. Istutusalueen tulee kattaa suunnilleen nykyisen vesakon kattama alue. Ennen istutusta poistetaan vesovat kannot. 126

133 127

134 Kallioruohonpuisto Kuvio 1: Uusien asuinrivi- ja kerrostalojen välissä oleva kapea luontaisen puuston laikku. Nuorina ja keski-ikäisinä puina harvassa ovat lähinnä mänty ja koivu. Paikoin tuomikin. Aliskerros on avoin ja pohjakerroksessa on vaihtelevasti kulunut niittynurmi. Paikoin on paljasta kalliota pohjoisreunalla. Ylispuustosta poistetaan vain huonokuntoisia ja kuolleita, jos niitä suunnitelmakauden aikana ilmaantuu. Aliskerrosta elävöitetään sopiviin kohtiin tehtävillä pensasistutuksilla 2 5 vuoden aikana. Lajeina käytetään koreanonnenpensasta, pihasyreeniä, sirotuomipihlajaa ja kiinanhortensiaa yksi ryhmä kutakin. Istutuksille tuodaan uutta kasvualustaa tarpeen mukaan Simonkalliontienpuisto (Rappupuisto) Kuvio 1: Lounaaseen /länteen nousevassa (paikoin jyrkkäkin) rinteessä oleva metsä. Koillisreunaa rajaa Simonkalliontie. Eteläreunalla on portaat. Ylispuina on runsaasti isoja kuusia. Paikoin myös koivuja ja mäntyjä. Alistaimikkona on pihlajaa ja vähemmän vaahteraa. Etelässä on paikallinen harmaaleppäpuusto ja pohjoisessa on puoliavointa sekä paikoin tiheääkin nuorehkoa mänty-pihlaja-vaahterakasvustoa kallioisella kohdalla. Metsän pohjakerroksessa viihtyy mustikka, saniaiset ja vadelma. Aliskerroksen harvennus tehdään 2 5 vuoden sisällä, jolloin vaahteraa ja pihlajaa jätetään hieman sopiviin ryhmiin. Ylispuina olevista kuusista poistetaan huonokuntoisimpia muutama tämän jälkeen. Alisharvennuksen yhteydessä myös leppäryhmää väljennetään poistamalla pari - kolme runkoa ja pohjoisen tiheitä kasvustoja harvennetaan poistamalla huonoiten voivat yksilöt. 128

135 129

136 Simonkallionpuisto Kallioinen mäki uudehkon asuinalueen keskellä, missä Simonkalliontie rajaa puiston pohjoisreunaa ja Simonkallionkuja itäreunaa. Idässä on myös kaksi asuinrivitaloa pihoineen. Lännessä ja etelässä on pienasuinrakennusten tontteja rajatuen kallion reunaan. Reuna on paikoin jyrkkä. Kuvio 1: Kallioalue, missä puustoa on hyvin vähän. Yksittäisinä puina on lähinnä mäntyjä ja ne keskittyvät pohjoisosaan. Kallio on monin paikoin paljas. Etelässä kallio laskee portaittain etelään ja siinä multavilla kohdilla on runsaasti keltamaksaruohoa. Muutoin mm. heinät ovat päälajina pohjakerroksessa. Istutettuina pensaina on paikoin kiiltotuhkapensaita kalloin päällä rehevillä kohdilla. Luontaisina taimina on paikoin koivuja ja pihlajaa. Kuivuuden tappamia rankoja on vähän. Kuvio ei kaipaa toimenpiteitä suunnitelmakaudella. Mahdollisesti ilmaantuvia kuolleita mäntyjä ym. puita ja pensaita poistetaan tarpeen mukaan suunnitelmakauden kuluessa. Kuvio 2: Rehevähkö metsälaikku kallion koillispuolella teiden vieressä. Ylispuina kasvavat pääasiassa kuusi ja paikoin koivu sekä mänty. Pihlajaa on kohtalaisesti aliskerroksessa ja paikoin myös tuomen, raidan, vaahteran ja em. lajien taimia. Mustikka ja vadelma ovat tunnusomaisia pohjakerroksen kasveja. Aliskerroksen harvennus on ajankohtainen 5 10 vuoden kuluttua, jolloin poistetaan erityisesti pihlajaa ja koivua. Tämän jälkeen poistetaan muutama huonovointisin ylispuu Jäkkäräpuisto Kuvio 1: Pieni neliön muotoinen puisto kohdassa, missä Simonkyläntieltä tulee Jäkkärätie puiston itäreunalle. Ympärillä on lähinnä uudehkoja ja vaaleita asuinrivitaloja. Osa puistosta on rakennettua leikkipaikkaa isoine puineen (mm. kuusi) ja pensasistutuksineen. Lounainen reuna on luonnonmukaista aluetta, missä on rehevää niittyä ja nuoria koivuja harvakseltaan. Niityn tyypillisiä lajeja ovat mm. heinät, nokkonen, koiranputki ja takiainen. Kuviolla on myös yksittäisiä männyn ja vaahteran taimia. Olemassa olevat nuoret puut säilytetään eikä suunnitelmakaudella ole tarvetta niiden harvennustoimenpiteille. Väljiä kohtia elävöitetään ja tihennetään kahden vuoden sisällä ryhmittäin istutettavilla isokokoisilla pensaslajeilla: pähkinäpensas ja sirotuomipihlaja. Ne muodostavat jatkossa koivujen alle aliskerroksen. Jäljelle jääviä niittyosia joko niitetään n. joka toinen vuosi (jäte kerätään pois) tai ylimääräistä uutta vesakkoa raivataan 2 5 vuoden välein tai sen ilmaannuttua suunnitelmakauden kuluessa (seuranta). 130

137 Ristisillanpuisto Simonkalliontien itäpuolelle jäävä puisto, joka rajautuu kaakkoisrajaltaan pienasuinrakennusten tontteihin ja koillisrajaltaan uudehkoihin asuinkerrostaloihin. Luoteessa osa puistosta on rakennettua, missä alueella on puro ja siihen liittyvä lampi. Lammesta luoteeseen ja siellä puron länsipuolella on Simonkylänpuisto Ruskeasannan kaupunginosassa. Kuvio 1: Eteläisin kärki, missä on vanhoja ja nuoria puita ryhmittäin ja yksittäin rehevän niittykasvillisuuden vallitessa muutoin puutarhamaisella (jäänne) alueella. Lajeina ovat koivu, tuomi, harmaaleppä, haapa ja pihlaja. Niittyosilla on mm. heiniä, horsmaa, lupiinia, nokkosta ja koiranputkia. Istutettuna ryhmänä on vanhaa isotuomipihlajaa. Kuvion puutarhamaista luonnetta vahvistetaan edelleen tekemällä täydennysistutuksia kahden vuoden sisällä sirotuomipihlajalla (isotuomipihlajan lähelle), pihasyreenillä, likusterisyreenillä, pilvikirsikalla, idänvaahteralla ja mantsurianvaahteralla. Pensaat istutetaan pieninä ryhminä olemassa olevien puiden ja pensaiden yhteyteen ja aukkoisuutta säilytetään vähän. Puita käytetään 3 kpl. per laji. Vanhimpien puiden kuntoa tarkkaillaan ja tarvittaessa niitä poistetaan liian lahoina ja huonovointisina. Muutoin ne säilytetään. Suunnitelmakaudella ylimääräistä vesakkoa poistetaan istutusten läheltä 2 5 vuoden välein. Kuvio 2: Puiston eteläinen pienasuinrakennusten suojavyöhykkeenä oleva pitkä kuvio. Paikalla on keski-ikäistä ja melko vanhaa lehtipuustoa. Kasvustot ovat paikoin tiheitä ja pohjoisosassa puusto on muodostunut useita vuosikymmeniä sitten viljelystä poistuneelle peltoalueelle. Puina ja taimina vaihtelevasti on lähinnä koivua, haapaa ja paikoin raitaa, pihlajaa ja leppiä. Haapa muodostaa paikoin usean rungon laajoja kasvustoja. Pohjakerroksessa on mm. heiniä ja vadelmaa. Vanhan pellon alueella on lounaiskoillissuuntaisesti jäänteenä sarkaojia, joiden kohdalta puut ja pensasmaiset pajut erityisesti ovat kasvaneet. Kahdessa kohtaa on kevyenliikenteen väylä kuvion läpi em. asuinalueelle. Eteläisimmän väylän kohdalla on kaksi istutettua terijoensalavaa, jotka ovat puuston seassa huonovointisina. Tiheimpiä kasvustoja väljennetään hieman 2 5 vuoden kuluttua sekä puuston että taimikoiden osalta. Samassa yhteydessä poistetaan huonoksi menneet terijoensalavat. Vanhan pellon alueella harvennus jätetään vähäiseksi ja paikalliseksi puuston harvuuden vuoksi. Luoteisreunalle kuvion 3 viereen tulevaisuuden näyttäväksi metsänreunaksi ja sinne tänne vanhan pellon alueelle (sarkojen välit) tehdään harvennuksen jälkeen täydennysistutuksia ryhmittäin metsävaahteralla, tammella, vuorijalavalla, metsälehmuksella ja lehtosaarnella. 131

138 Kuvio 3: Kostea - ajoittain märkä niitty, jossa on paikoin vanhoja pensasmaisia pajuja. Heinät, horsma, koiranputki ja lupiini ovat tyypillisiä kasveja niityllä. Niitty muutetaan näyttävämmäksi metsänreunapensaikoksi täydennysistutuksin. Ennen sitä tehdään pajujen osittainen raivaus 2 5 vuoden aikana kuvion 2 harvennuksen yhteydessä; vesovat kannot poistetaan. Ryhmittäin istutettavina lajeina käytetään pähkinäpensasta, koiranheittä, terttuseljaa, tuomea ja puuna paikoin halavaa (erityisesti emikasvi). Istutusryhmät muodostetaan luontaisen muotoisiksi (symmetrisyyttä vältetään) ja kooltaan vaihteleviksi. Osa niitystä säilytetään lähellä kevyenliikenteen väylää. Jatkossa ylimääräistä vesakkoa raivataan 2 5 vuoden välein tarpeen mukaan. Kuvio 4: Punalatvanpolulta luoteeseen vievän hiekkaväylän eteläreunassa oleva rehevä lehtipuustoinen metsänreuna. Melko iso oja kulkee kuvion suuntaisena puuston reunalla. Nuorina ja keski-ikäisinä puina sekä taimina kasvaa paikoin tiheästikin lähinnä koivuja, leppiä, raitaa ja pensasmaisia pajuja. Horsma, heinät ja koiranputki ovat tyypillisiä ojan alueella. Puustoa ja taimikkoa harvennetaan reilusti 2 5 vuoden sisällä säilyttäen joka lajia ryhmittäin ja yksittäin. Harvennuksen jälkeen syntyneisiin sopiviin aukkoihin tehdään istutuksia elävöittämään metsänreunaa värikkääksi. Istutuksia laitetaan ryhmittäin näkyville paikoille ja lajeina käytetään tuomea, tuohituomea, pilvikirsikkaa, imeläkirsikkaa ja pensaina koiranheittä, mustaseljaa, terttuseljaa ja tähkävaahteraa. 132

139 133

140 Hiiriharjunpuisto (lenkkimetsä + laskettelurinne) Laaja viheralue Simonkylän koulun länsipuolella. Itäreuna rajautuu suurelta osin koulun tonttiin. Etelässä ja lounaassa on vaihtelevannäköisiä ja eri-ikäisiä asuinkerrostaloja sekä pienasuinrakennuksia. Pohjoisessa asemakaavoitetun viheralueen ulkopuolella on edelleen laajoja metsä- ja peltoalueita. Luoteiskulman lähellä on myös pieni laskettelurinne. Itse puiston alueella on myös kaksiosainen lampi, jonka eteläosan itä- ja länsireunoilla on asuinrakennukset tontteineen. Kuvio 1: Harvapuustoinen ja reheväniittyinen hiekkaväylän länsipuolella oleva vyöhyke. Nuorehkoina puina on koivuja ja paikoin myös raitaa. Taimikkoa ja vesakkoa on vähän. Pohjakerroksessa on rehevästi heiniä, horsmaa, koiranputkea jne. Vesakon raivaus ja puuston harvennus tehdään 5 10 vuoden kuluttua. Tällöin ylispuiksi säilytetään koivuja ja raitoja. Nuoremman vesakon lajistosta säilytetään kaikkia ilmaantuneita lajeja ryhmittäin. Väljäksi jääneisiin kohtiin tulevaisuuden alispensaiksi tehdään tämän jälkeen täydennysistutuksia ryhmittäin koiranheidellä ja pähkinäpensaalla. Kuvio 2: Kapea mutta tiheäpuustoinen vyöhyke lammen ranta-alueen ja em. hiekkaväylän välissä. Osa maastosta on muotoiltua. Istutettuna nuorehkona puustona on vaihtelevasti, mutta tiheästi kuusia, vuorijalavaa ja koivuja, joista osa on luontaista alkuperää. Paikoin on luontaisena mm. pensasmaisia pajujakin. Pohjakerroksessa on monin paikoin vähän kasveja puuston tiheyden vuoksi. Puusto harvennetaan latvuksien tilantarpeen vuoksi 1 2 vuoden sisällä. Väljyyden tulee lisääntyä keskimäärin n. 50%. Joka lajia säilytetään ryhmittäin. Aliskerroksen avoimiksi jääneisiin kohtiin tehdään tämän jälkeen täydennysistutuksia ryhmittäin pensailla: pähkinäpensas ja vuorimänty. Kuvio 3: Lammen pohjoisosan ranta-alue, missä ylispuina ovat enimmäkseen kuuset. Osa niistä on hyvin isoja. Paikoin on yksittäisiä koivuja ja mäntyjä. Aliskerroksessa on hyvin vähän puita ja taimia, sillä pohjakerros on enimmäkseen kulunutta rantapolun kohtaa. Paikoin aliskerroksessa on em. lajien taimia, pihlajaa ja pensasmaista pajua etenkin kuvion pohjoispäässä. Pohjoispäässä (hiekkaväylän pohjoispuoli) on myös märkää ja soistunutta maata. Kuviolle ei tehdä toimenpiteitä häiritsevästi huonokuntoisten ja /tai kuolleiden puiden poistoa lukuun ottamatta. Puuston vointia seurataan ja mahdolliset poistot tehdään talvella kantavan routamaan aikana lammen ulkosivuilta. Osa kuolleista puista voidaan jättää sijoilleen /pystyyn lisäämään lammen ekologista monimuotoisuutta. 134

141 Kuvio 4: Laskettelurinteenä pidetyn mäen itärinteellä oleva pieni metsälaikku, josta osa on kaavoitetun alueen ulkopuolella. Nuorena ja keski-ikäisenä puustona on lähinnä koivuja ja raitaa. Paikoin myös pihlajaa. Taimia on vähän. Osa puista on huonovointisia mm. kohdan aktiviteettien vuoksi. Pohjakerros on monin paikoin kulunut, mutta mm. heinät viihtyvät hyvin. Olemassa olevasta puustosta poistetaan muutamia huonokuntoisimpia 2-5 vuoden sisällä. Sen jälkeen elävöitetään ryhmää maisemallisesti virkeämmän näköiseksi lisäämällä ryhmittäin tuomea, sirotuomipihlajaa ja vuorimäntyä reuna-alueille sopiviin kohtiin. Kuvio 5: Laskettelurinteen kohta, josta kartalla vain osa on ko. viheralueeksi asemakaavoitettu. Kuvio on puuton, mutta etenkin idässä alavalla kohdalla viereisten metsänosien reunoilla on runsaasti nuorta lehtipuuvesakkoa (koivu, lepät, raita, pensasmaiset pajut). Heinät, leskenlehdet, ym. tallausta ja kulutusta kestävät ruohovartiset kasvit ovat muutoin vallitsevia rinteessä. Em. vesakot raivataan viimeistään 2 5 vuoden sisällä säilyttäen hieman joka lajia ryhmittäin metsänreunan lehtipuiksi ja pensaiksi. Kuvio 6: Alavalla ja märällä kohdalla oleva metsän osa, joka rajautuu idässä hiekkaväylään. Ylispuina ovat kuusi ja koivu, joista osa on hieman huonovointisia. Alistaimikkona on runsaasti ja paikoin jo isoksi kasvanutta pihlajaa. Muita em. lajien taimia on vähän. Mustikka ja sammalet ovat runsaita pohjakerroksessa ja paikoin on saniaisia. Aliskerroksen pihlajat harvennetaan reilusti kahden vuoden sisällä säilyttäen lajia ryhmittäin eri ikäisinä. Muiden lajien taimet säilytetään toistaiseksi kokonaan. Tämän jälkeen ylispuista poistetaan hieman huonovointisia yksilöitä. Toimenpiteet on tehtävä talvella kantavan routamaan aikana. Kuvio 7: Laajan mäen pohjoisreunaa, missä on hieman kivikkoista ja maasto enimmäkseen loivasti kumpuilevaa. Etelärajana on hiekkaväylä /pururata. Kuviolla on äskettäin harvennettu puusto. Ylispuina ovat nyt harvahkosti kuusi ja paikoin koivu sekä mänty. Raitaa ja pihlajaa on vain yksittäin siellä täällä (pohjoinen metsänreuna). Aliskerroksessa on nuorta pihlajataimikkoa vaihtelevan tiheästi, mutta keskimäärin vielä harvasti. Muita em. lajien taimia on vähän. Mustikka, puolukka ja saniaiset viihtyvät pohjakerroksessa. Alistaimikkoa harvennetaan ryhmittäin seuraavan kerran 5 10 vuoden kuluttua, jolloin keskitytään ensin tiheimpiin ja reheväkasvuisimpiin osa-alueisiin pihlajan osalta. Muitten lajien taimia harvennetaan joka tapauksessa vain vähän tai ei ollenkaan (etenkin havupuut). Ylispuita poistetaan suunnitelmakaudella vain, jos huonokuntoisia ja kuolleita puita ilmenee. Kaukana väylistä olevia kuolleita /kuolevia puita jätetään ekologisen monimuotoisuuden vuoksi sijoilleen /pystyyn. 135

142 Kuvio 8: Heinävaltainen kostea niitty, josta ko. puistoon on asemakaavoitettu hieman länsiosaa. Kuvion ulkopuolella niitty jatkuu laajasti pohjoiseen ja idässä Hiirilammenpuistoon. Niitty on ainakin osittain vanhaa viljeltyä peltoa. Kaakossa niityn jakaa kahteen osaan pururata. Eteläosa on loivassa länteen nousevassa rinteessä ja sisältää heinien lisäksi pohjoista enemmän mm. koiranputkia ym. kukkivia niittykasveja. Niitty pidetään avoimena ja luontaisena. Vesakkoa muodostuu vähän, joten sitä pidetään kurissa raivaamalla tarvittaessa uudet taimet n. 5:n vuoden välein alkaen 2 5 vuoden sisällä. Vaihtoehtoisesti niitetään kasvusto vähintään joka toinen kesä; upottavat kosteat kohdat pidetään avoimina vain raivaamalla. Niittojäte korjataan pois kulkuväylien läheltä. Toimenpiteiden laajuus ulotetaan pohjoisessa olevalle pururadalle ja idässä Hiirilammenpuiston kuviolle 7 asti, vaikka kaavoitettu kuvio ei sinne jatkukaan. Metsien ja metsäsaarekkeiden reunoilla uuden vesakon taimia säilytetään monipuolisesti, jotta vaihteleva lehtipuusto ja pensaikko niillä sijoilla säilyy ja kehittyy. Kuvio 9: Kahden kallioisen mäen huipun ympärillä oleva kangasmetsä, missä kuusi on valtapuulaji. Paikoin on myös mäntyjä ja koivuja. Alispuuna on vaihtelevasti erityisesti pihlajaa, mutta myös em. lajeja on taimina monin paikoin. Maasto on kumpuilevaa, paikoin jyrkkää ja siellä täällä kivikkoista. Kuviolla on useita pururatoja ja hiekkaväyliä. Pohjakerroksen tyypillisin laji on mustikka ja kosteilla kohdilla sammal. Paikoin on vadelmaa ja saniaisia. Kaakon kärjen lähellä polun vieressä on vanhan rakennuksen kivijalka, avoimempaa ja lehtipuuvaltaisempaa kuin muualla kuviolla. Kuvion alispihlajaa harvennetaan kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa 2 5 vuoden sisällä raivataan ryhmittäin tiheimpiä ja vanhimpia kasvustoja etenkin kulkuväylien lähellä. Toisessa vaiheessa 5 10 vuoden kuluttua harvennetaan jäljellä olevia liian tiheitä pihlajakasvustoja. Muita aliskerroksen lajeja säilytetään kummallakin kerralla alueittain, elleivät ole liian tiheäkasvuisia; tällöin väljennys. Ylispuista poistetaan jakson kuluessa tai viimeisen alistaimikon harvennuksen jälkeen hieman huonokuntoisimpia yksilöitä. Kallioalueiden lähellä poistetaan vain kuolleita /kuolevia puita. Kaakossa olevan kivijalan ympäristössä säilytetään vaihteleva lehtipuusto. Täydennysistutuksia puutarhalajeilla paikan merkitsemiseksi tehdään sopivassa vaiheessa suunnitelmakauden kuluessa; joko ensimmäisen tai toisen harvennuskerran jälkeen. Kivijalan lähelle istutetaan 3 kpl. per laji: imeläkirsikkaa, ussurinpäärynää, oratuomea ja pihasyreeniä sekä pienempinä pensaina samaan ryhmään kalliotuhkapensasta ja alppikuusamaa. Kuvio 10: Kuvioiden 8 (niitty) ja 9 (kuusimetsä) välissä rinteen alareunassa oleva kostea - märkä lehtimetsikkö. Ylispuuna on isoja ja keskikokoisia koivuja. Alispuina on runsaasti nuoria kuusia. Pohjakerroksessa on mm. heiniä ja mansikkaa. Puuston tiheyttä väljennetään 2-5 vuoden sisällä. Lajisuhteet ja nykyinen jako alis- ja ylispuihin säilytetään. Toimenpide tehdään kuvion 9 ensimmäisen harvennuksen yhteydessä. 136

143 Kuvio 11: Kaksi kallioista mäen huippua. Molemmissa kasvillisuus on suunnilleen samanlainen. Mänty on valtapuulaji, jota on lähinnä kitukasvuisina yksittäisinä puina ja taimina. Kuusi, koivu, pihlaja ja haapa kasvavat vaihtelevasti erityisesti kuvioiden reunoilla ja kosteilla kohdilla. Pohjakerros on monin paikoin kulunut, mutta tyypillisesti on mm. jäkälää, sammalta, heiniä ja kanervaa. Kuvioille ei tehdä toimenpiteitä yksittäisten kuolleiden puiden poistoa lukuun ottamatta. Kuvio 12: Eteläisimmän kallioisen mäen länsipuolinen alue, jossa on hyvin kivikkoista, mutta kallio on vähemmän esillä. Lievästi - kohtalaisesti kitukasvuisina ylispuina kasvaa kuusta ja mäntyä. Paikoin myös koivuja ja pihlajaa. Em. lajien taimikkoa on vähän; eniten havupuiden taimia. Pohjakerroksessa kasvaa heiniä, puolukkaa, mustikkaa ja jäkälää. Kuviolle ei tehdä toimenpiteitä huonokuntoisten ja kuolleiden puiden poistoa lukuun ottamatta. Tilanne tarkistetaan viimeistään 2 5 vuoden sisällä kuvion 9 ensimmäisen hoitotoimen yhteydessä. Kuvio 13: Jyrkässä rinteessä kahden asuinrakennuksen tontin välissä oleva metsikkö, joka päättyy lännessä eteläisimmän Hiirilammen osan rantaan. Puina ja taimina on vaihtelevasti kuusia, mäntyjä, koivuja ja paikoin pihlajaa ja haapaa. Pohjakerroksessa on mm. mustikkaa, sammalta ja heiniä. Rinteen jyrkkyyden ja lammen vuoksi kuviolle pääsy on vaikeaa. Kuviolle ei tehdä toimenpiteitä. Kuolleita /kuolevia puita voidaan jättää sijoilleen, elleivät ne erityisesti häiritse maisemassa näkymällä esim. kulkureiteille tai jos ovat kaatumassa viereisille tonteille. Tarkistetaan tarvittaessa. Mahdolliset toimenpiteet pääsee tekemään kuvion 12 kautta (rinne vaikeuttaa korjuuta) tai talvella paksun jään aikaan lammen kautta. Kuvio 14: Eteläisimmän lammen osan luoteinen kapea rantalehto hiekkaväylän ja lammen välissä. Vaihtelevan ikäisenä puustona on useita lajeja, kuten koivuja, leppiä, haapaa, kuusta, mäntyjä jne. Kasvustot ovat paikoin tiheitä, mutta kuvion kapeuden vuoksi sijoittuvat suhteellisen väljästi. Tien lähellä olevista kohdista poistetaan 2 5 vuoden sisällä joitakin puita ja taimia, jotta kasvusto hieman väljenee ja tien liikenne ei vaikeudu näköesteiden vuoksi. Samalla lampi tulee paremmin näkyviin. Lajien monipuolisuus säilytetään. Aivan veteen rajautuvat kohdat jätetään käsittelemättä. 137

144 138

145 139

146 Hiirilammenpuisto Simonkylän koulun itä- ja koillispuolella oleva laaja viheralue. Alueen itäreunaa rajaa Koivukyläntie. Pohjoisessa alue (kuviot 7 9) jatkuu Korson palvelualueella Koivukylän kaupunginosassa (kts. ko. palvelualueen hoitosuunnitelma). Kuvio 1: Välittömästi em. koulun itäpuolella oleva kivikkoinen mäen alue. Ylispuina kasvaa lähinnä mäntyjä, mutta paikoin on myös kuusia ja koivuja. Puusto on harvahkoa. Aliskerroksessa kasvaa suhteellisen runsaasti katajaa ja hieman myös pihlajaa sekä em. lajeja taimina. Heinät ja mustikka viihtyvät pohjakerroksessa. Katajia uhkaavat taimikot ja isommat puut poistetaan niiden läheltä kahden vuoden aikana. Muutoin puuston ja taimikon harvuuden vuoksi ei toimenpiteille ole tarvetta suunnitelmakaudella. Kuolleita puita poistetaan tarpeen mukaan niiden ilmaannuttua. Kuvio 2: Mäen eteläpuolella oleva lehtomainen pieni laikku, jossa on myös puutarhan jäännettä. Suurin osa lehdosta ei lännessä kuulu kaavoitettuun kuvioon. Isoina puina harvassa on muutama koivu, vaahtera ja pihlaja. Niiden alla on runsaasti vaihtelevan kokoisia vaahteran ja pihlajan taimia kohdittain kuitenkin vaihdellen. Koivun taimia on vähän. Esim. mesiangervo, heinät ja horsma kasvavat pohjakerroksessa. Alistaimikkoa harvennetaan kahden vuoden sisällä reilusti. Vaahteraa ja pihlajaa säilytetään hieman ryhmittäin. Mahdolliset pensaat (puutarhan jäänteet) säilytetään kokonaan. Toimenpide on syytä ulottaa lännessä tontin reunaan asti. Ylispuina olevat vanhat puut pyritään säilyttämään mahdollisimman pitkään, jos ne eivät muutu vaarallisen huonovointisiksi jakson kuluessa tai sen jälkeenkin (seuranta). Alispensaikkoa elävöitetään harvennuksen jälkeen istuttamalla ryhmittäin sirotuomipihlajaa ja omaksi ryhmäksi mustaseljaa, koiranheisiä ja kiinanhortensiaa. Erillisiksi ryhmiksi istutetaan punalehtiruusua ja euroopanmarjakuusta. Kolmena yksittäisryhmänä kokeillaan sopivissa kohdissa pyökkiä, valkopyökkiä ja vuorivaahteraa; kutakin 3 kpl. per ryhmä. 140

147 Kuvio 3: Mäen koillisreunalla tien vieressä oleva metsän osa. Ylispuina on harvahkosti isohkoja - keskikokoisia koivuja. Aliskerroksessa on harvassa taimia ja pikkupuita, kuten koivua, pihlajaa, raitaa ja harmaaleppää. Paikoin on vaahteran taimia. Pohjakerroksessa on mm. heiniä ja kultapiiskua. Koillisreunalla on infrastruktuuriin liittyvä koppi /rakennus. Alistaimikkoa harvennetaan 5 10 vuoden kuluttua. Joka lajia säilytetään tällöin sopiviin ryhmiin ja yksittäispuiksi. Tämän jälkeen muutama huonovointisin koivu poistetaan ylispuista. Kuvio 4: Mäen pohjoispuolella oleva lehtolaikku, joka jatkuu länteen koulun tontille. Isoina puina ja taimina on vaihtelevasti koivuja, leppiä, pihlajaa, haapaa ja tuomia. Paikoin on vaahteraa. Kasvustot ovat kohtalaisen tiheitä. Pohjakerroksessa on mm. vadelmaa ja nokkosta. Kuvion pohjoisreunan puusto rajautuu osittain epäselvästi kuvioon 5. Tiheimpiä kasvustoja harvennetaan 2 5 vuoden sisällä poistamalla joitakin huonokuntoisimpia ylispuita ja väljentämällä alistaimikkoa suosien tuomea ja vaahteraa. Monilajisuus säilytetään. Kuvio 5: Etelässä olevan metsän ja pohjoisessa olevien niittyjen välissä oleva alue. Länsireuna rajautuu hiekka- /soraväylään. Länsireunan lisäksi myös eteläreunan tienoilla on oja. Kuviolla on monin paikoin nuorta lehtipuustoa etenkin ojien kohdalla ja etelän metsän reunan lähellä. Lajeina ovat lähinnä koivu, raita ja pensasmaiset pajut. Monin paikoin on avointa niittyä, missä mm. heinät ja koiranputki kasvavat rehevästi. Lehtipuustoa harvennetaan 2 5 vuoden sisällä, jolloin säilytetään joka lajia muutamaksi ryhmäksi ja yksittäispuuksi. Tämän jälkeen elävöitetään täydennysistutuksin kuviota vuorijalavalla, lehtosaarnella, isolehtilehmuksella ja tammella. Puut istutetaan sekä omina ryhminään että harvennettujen luontaisten puiden yhteyteen. Tavoitteena on monilajinen lehtometsälaikku. Maisemapuuryhmäksi em. hiekkapolun mutkan kohdalle istutetaan samalla yhdeksi ryhmäksi pilvikirsikkaa ja saksanpihlajaa (kumpaakin 3 kpl.). Pohjois-eteläsuuntainen oja pidetään puoliavoimena, jotta näkymät eivät sulkeudu kokonaan. 141

148 Kuvio 6: Itäinen Koivukylätiehen rajautuva kostea niitty. Valtalajina ovat heinät. Pohjoisessa kuvio rajautuu rakenteilla oleviin pienasuinrakennusten tontteihin. Niitty pidetään avoimena niittämällä kasvustot joka tai joka toinen vuosi loppukesällä. Niittojäte voidaan jättää sijoilleen. Etelä- ja länsireunalle istutetaan kuvion 5 istutusten yhteydessä tai vähän sen jälkeen ryhmittäin metsänreunuspensaikkoa. Lajeina käytetään mustaseljaa, terttuseljaa, koiranheisiä ja puuna paikoin halavaa (erityisesti emikasvi). Kuvio 7: Avoin niitty, joka on käytännössä samaa osaa kuin Hiiriharjunpuiston kuvio 8. Valtalajina tässäkin ovat eri heinät ja kuvio on vanhaa viljelystä poistunutta peltoa. Tähän pätevät samat hoitotoimet kuin Hiiriharjunpuiston kuviolla 8. Eli joko raivataan syntyvää vesakkoa pois 2 5 vuoden välein tai vaihtoehtoisesti niitetään kasvustot ainakin joka toinen kesä. Niittojäte korjataan läheltä kulkuväyliä ja hoitotoimet ulotetaan merkityn kuvion ulkopuolelle Hiiriharjunpuiston kuviolle 7 asti. Uuden vesakon taimia säilytetään metsänreunoilla monipuolisesti, jotta vaihteleva lehtipuusto ja pensaikko niillä sijoilla säilyy ja kehittyy. 142

149 Kuvio 8: Niityn itäreunalla oleva harvahkopuustoinen metsän reuna. Kuvion itäreuna rajautuu hiekka- /soraväylään. Maasto on paikoin karuhkoa ja hieman kivikkoista. Puina ja taimina on harvahkosti lähinnä koivuja ja mäntyjä. Pohjakerroksessa heinät ovat valtalaji. Kuvio jatkuu käytännössä Kuninkaanmäen kaupunginosan puolelle. Kasvustojen harvuuden vuoksi on 5 10 vuoden kuluttua tarpeen ainoastaan lievä harvennus, missä poistetaan vain sieltä täältä huonovointisimpia puita ja väljennetään tiheintä taimikkoa. Hoitotoimet ulotetaan Kuninkaanmäen puolelle (kts. myös luonnonhoitosuunnitelma Korso-Koivukylä). Harvennuksen jälkeen tehdään täydennysistutuksia maisemapuu- /pensasryhmiksi kuvion eteläpäähän väylien läheisyyteen alueelle, johon uusi Versokuja tulee idästä. Ryhmiksi istutetaan sirotuomipihlajaa, tylppäliuskaorapihlajaa ja oratuomea. Kuvio 9: Metsän osa, joka ulottuu myös Kuninkaanmäen kaupunginosan puolelle. Kuviolla on hiekka- /soraväyliä. Ylispuustona on vaihtelevasti mäntyjä, koivuja ja kuusia. Aliskerros on enimmäkseen harvaa ja em. lajien lisäksi taimina on eniten pihlajaa. Mustikka, saniaiset ja heinät ovat tyypillisiä pohjakerroksessa. Kuvion 8 kanssa yhtäaikaa tehdään puuston ja taimikon lievä harvennus 5 10 vuoden kuluttua. Harvennuksessa säilytetään monipuolinen lajisto ja vain tiheimpiä taimikkoja sekä huonovointisimpia ylispuita raivataan. Hoitotoimet ulotetaan Kuninkaanmäen puolelle. Kts. myös luonnonhoitosuunnitelma Korso-Koivukylä. 143

150 144

151 Ruskeasanta 145

152 Simonkylänpuisto (Ruskeasanta) Simonkylän kaupunginosan puolelta Ruskeasannan kaupunginosalle tuleva Ristisillanpuiston jatke, joka jatkuu lännessä päiväkodin eteläreunalla Simonkyläntiehen ja pohjoisessa Purotiehen. Puiston ja laaksotien välissä on pienasuinrakennuksia, eteläpuolella asuinkerrostaloja ja itäpuolella luontaista metsää sekä puro, johon puisto rajautuu. Kuvio 1: Itäpuolisen puron reunasta päiväkodin itäpuolisen hiekkakentän etelä- ja itäreunoille ulottuva harvapuustoinen alue, missä etelärajana on hiekkaväylä. Puina ja vähäisinä taimina kasvavat pääasiassa koivut. Paikoin on myös leppiä ja raitaa. Pohjakerroksessa on enimmäkseen heiniä ja osalle alueesta ulottuu leikattava nurmikko. Alistaimikkoa harvennetaan 5 10 vuoden kuluttua, jolloin kaikkia ilmaantuneita lajeja säilytetään sopiviin ryhmiin. Samalla yksittäisiä huonovointisimpia ylispuita poistetaan, mikäli on tarpeen. Harvennusten jälkeen tehdään täydennysistutuksia muutamilla lehtosaarnilla, tammilla, isolehtilehmuksilla ja kynäjalavilla avoimimpiin kohtiin. Nurmikonhoitoa jatketaan ko. alueilla, kuten ennenkin. Kuvio 2: Hiekkaväylään pohjoisreunaltaan rajautuva lehtolaikku. Kasvusto on tiheää ja puina sekä taimina on mm. koivuja, leppiä, tuomia, pihlajaa ja paikoin vaahteraa. Pohjakerroksessa on mm. vadelmaa. Kuvion kaakkoispuolella on nuoria mäntyjä istutettuna ja luontaista nuorta koivua. Kasvustojen suhteellinen tiheys säilytetään, mutta yksittäisiä liian tiheitä kohtia väljennetään kahden vuoden sisällä. Kaikki lajit säilytetään kuviolla. Kaakon mäntyistutus väljennetään 5 10 vuoden kuluttua poistamalla muutamia huonovointisimpia puita ja haittaavaa koivutaimikkoa. Kuvio 3: Mäen päällä oleva metsikkö, jossa ylispuustona on mäntyjä ja paikoin kuusia. Kuusia on erityisesti lähellä kuvion 2 lehtoa. Alistaimikkona on runsaasti pihlajaa ja paikoin em. lajeja. Pohjakerroksessa on lähinnä heiniä ja paikoin vadelmaa rehevillä kohdilla. Aliskerroksen pihlajataimikkoa harvennetaan reilusti kahden vuoden sisällä. Joitakin yksilöitä jätetään sopiviin ryhmiin ja yksittäin. Kaikkien muiden lajien taimet säilytetään toistaiseksi kokonaan. Pihlajataimikon uusintaharvennus tehdään 5 10 vuoden kuluttua uuden taimikon osalta. Ylispuista poistetaan vain yksittäisiä huonokuntoisia /kuolleita tarpeen mukaan suunnitelmajakson kuluessa. 146

153 Kuvio 4: Harvahko ja vaihtelevapuustoinen alue kuvion 3 pohjoispuolella. Erottavana rajana kuvioiden välillä on hiekkaväylä. Puina ja taimina on mm. koivuja, mäntyjä, kuusia, pihlajaa ja idempänä leppää ryhmänä. Pohjakerroksessa on enimmäkseen heiniä. Erityishuomio on idän leppäryhmässä, jota väljennetään hieman latvusten tilantarpeen vuoksi 2 5 vuoden sisällä. Aliskerroksen taimikkoa harvennetaan samassa yhteydessä koko alueella kaikkia lajeja sopiviin ryhmiin ja yksittäin säilyttäen. Ylispuista poistetaan huonokuntoisia ja kuolleita tarpeen mukaan. Kuvio 5: Hiekkakentän pohjoispuolella oleva lehtimetsä, joka rajautuu pohjoisreunaltaan asuinrakennusten tontteihin. Kasvusto on tiheähköä. Ylispuina on koivua ja vähemmän haapaa. Aliskerroksessa on etenkin tuomia, leppiä ja pihlajia enimmäkseen runsaasti. Osa taimikosta on jo korkeaa. Myös haapa on paikoin vesonut. Pohjakerroksessa on pääasiassa heiniä. Idässä on myös pieni laikku avointa niittyä, jossa on myös horsmaa, koiranputkea ja lupiinia. Metsän aliskerros harvennetaan kahden vuoden sisällä, jolloin keskitytään väljentämään liian tiheitä kasvustoja. Suojaava vaikutus ja monilajisuus säilytetään. Harvennuksen jälkeen poistetaan myös ylispuustosta joitakin yksittäisiä huonokuntoisimpia puita tavoitteena väljempi latvusto. Niittylaikku pidetään avoimena, mutta sen reunoille sopiviin kohtiin istutetaan kolmeksi ryhmäksi (3 kpl. samaa lajia per ryhmä) tuohituomea, pilvikirsikkaa ja kiiltotuomea kahden vuoden sisällä. Syntyvää luontaista vesakkoa pidetään tämän jälkeen kurissa niityllä raivaamalla sitä 2 5 vuoden välein tarpeen mukaan. Kuvio 6: Puron länsirantaa puiston eteläosassa. Maasto on paikoin hyvin märkää. Ylispuina on lähinnä koivu. Aliskerroksessa on erityisesti koivun, mutta myös raidan, leppien ja haapojen taimia. Pohjakerroksessa on lähinnä heiniä ja sammalta. Kuviolle ei tehdä toimenpiteitä lukuun ottamatta maisemassa selvästi häiritsevien kuolleiden /huonokuntoisten puiden poistoa, jos niitä suunnitelmakaudella ilmenee. Poistot tehdään talvella kantavan routamaan aikana. 147

154 Kuvio 7: Puron länsiranta pohjoisen Mattaksenpolulle asti, missä on rehevää ja isoa puustoa. Lajisto koostuu pääasiassa kuusista. Monin paikoin on myös koivuja, pihlajia, raitoja ja leppiä. Aliskerroksessa on pihlajaa ja paikoin tuomia sekä vaahteroita. Pensaista on ainakin paatsamaa. Pohjakerroksessa kasvaa mm. heiniä, saniaisia, ketunleipää, rantakukkaa ja vadelmaa. Puro mutkittelee voimakkaasti ja paikoin vesi seisoo lähes aloillaan. Muutoinkin maasto on hyvin kosteaa. Kaatuneita vanhoja puita on myös paikoin ja osa niistä patoaa jonkin verran puroa. Polkuja on jonkin verran aivan puron reunalla. Puron itäpuolella on vastaavanlaista ja vaihtelevaa metsää laajalla alueella, mutta se alue ei kuulu tähän hoitosuunnitelmaan. Puroalueella otetaan kuitenkin toimenpiteiden suhteen huomioon myös puron itäpuolta, sillä tilallisesti ja ekologisesti kyse on samasta alueesta. Toimenpiteet jätetään kuviolla minimiin. Poistetaan ainoastaan yksittäisiä huonokuntoisia ja vaarallisia (poluille kaatuvia) puita sekä raivataan kaatuneita polkujen päältä. Poistettavat puut voidaan jättää sopiviin kohtiin maahan lahopuiksi. Isoimmat puut säilytetään mahdollisimman pitkään, jos eivät ole vaarallisen lahoja. Poistot tehdään seurannan avulla vähitellen tarpeen mukaan suunnitelmakauden kuluessa. Poluille kaatuneet raivataan heti seuraavana kesänä ja yksittäisiä tiheitä pihlajataimikkoja harvennetaan 2 5 vuoden sisällä. Kuviolle ei mennä raskailla työkoneilla. Puron suvantokodat säilytetään eikä virtaamista siis tehosteta minkäänlaisella ruoppauksella. Kuvio 8: Mattaksenpolulta Purotielle ulottuva pieni alue puron länsirannalla, josta koillisosa on yksityisen omistuksessa (mm. veneen säilytys). Puusto on nuorta ja vanhaa lehtipuustoa, jotka ovat paikoin tiheässä aivan puron reunassa. Itäpuolen asuintontti rajautuu tarkasti puroon. Lajeina on tyypillisesti mm. koivuja, leppiä, raitoja ja tuomia. Koillisosassa on myös hopeapajuja. Länsireunalla kulkee pieni hiekkaväylä Mattaksenpolulta Purotielle, jonka varrella on vähän leikattavaa niittynurmea. Yksittäisiä liian tiheässä kasvavia kasvustoja väljennetään yksittäisten puiden poistojen avulla kaupungin omistaman alueen puolelta 2 5 vuoden sisällä. Toimenpiteen tiimoilta ollaan yhteydessä tonttien omistajiin, koska poistot voivat muuttaa tonttien raja-alueiden ominaisuuksia; ei poisteta puita, jos asukkaat eivät halua niin tehtävän. Em. niittynurmea niitetään säännöllisesti. Niittojäte korjataan pois. Ei muita toimenpiteitä. 148

155 149

156 Vuoripuisto Pohjoisesta alueelle tulevan Vuorikujan päässä oleva lähes kolmion muotoinen alue, jossa pohjoisosa on kallioinen ison mäen lakialue. Eteläosa on etelään laskevassa rinteessä oleva metsä. Ympärillä on pienasuinrakennusten tontteja. Pohjoisessa tontit eristävät alueen lähes tyystin Vuorikujan suunnasta, mutta etelässä alueelle on pääsy Laaksotieltä kapeaa viherkäytävää pitkin. Kuvio 1: Kallioalue, joka on monin paikoin avoin ja pinnaltaan paljas sekä viettää etelään. Yksittäisinä kituliaina puina ja puuryhminä kasvaa erityisesti mäntyjä. Katajaa ja pihlajaa on myös paikoin. Em. lajien lisäksi taimina on paikoitellen myös koivuja. Pohjakerroksessa on mm. heiniä, kanervaa, jäkälää, sammalta ja mustikkaa. Kuviolle ei tehdä toimenpiteitä lukuun ottamatta kuolleiden ja huonokuntoisten puiden poistoa tarpeen mukaan suunnitelmakauden kuluessa. Osa kuolleista voidaan jättää kelottumaan (katajat ja männyt). Kuvio 2: Joitakin vuosia sitten harvennettu metsä, jossa ylispuina on eniten kuusta sekä vähemmän mäntyjä ja koivuja. Aliskerroksessa on 1 5m korkea pihlajataimikko, jonka tiheys vaihtelee. Muiden lajien taimia on paikoitellen. Pohjakerroksessa on erityisesti mustikkaa. Laaksotielle menevä em. viherkäytävä on lehtomainen, missä puina ja taimina on em. lisäksi tuomia ja vaahteraa. Pihlajataimikko harvennetaan kahden vuoden sisällä kasvustoja ryhmittäin ja yksittäin säilyttäen. Muiden lajien taimet säilytetään toistaiseksi kokonaan. Ylispuista poistetaan vain yksittäisiä huonokuntoisia /kuolleita puita tarpeen mukaan suunnitelmakauden kuluessa. Lehtomaisen käytävän alueella väljennetään tiheimpiä kohtia samalla kertaa. Väljimpiin kohtiin lisätään tämän jälkeen isolehtilehmusta, lehtosaarnea ja tammea muutaman kappaleen täydennysistutuksin sekä pensaina ryhmittäin terttuseljaa, koiranheisiä ja pähkinäpensasta 2 5 vuoden sisällä. 150

157 Ei rekisterinumeroa - Purotien ja Koivumäenväylän välinen oja Nimensä mukaisesti ko. teiden väliin sijoittuva puronvarsialue. Ympärillä on pienasuinrakennuksia tontteineen. Suurin osa alasta on rehevää lehtoa, joka toimii suojavyöhykkeenä puron ja tonttien välissä. Osa ranta-alueista on yksityisten omistuksissa. Kuvio 1: Rehevä, isoa puustoa ja tiheitä kasvustoja sisältävä alue puron itärannalla. Tiheän ja rehevän kasviston vuoksi kuviolle pääsy on vaikeaa. Ainoastaan Alhokujalta ja Kylmäojantieltä on hieman helpommat pääsyt alueelle. Vaihtelevana puustona ja taimina on tyypillisesti koivuja, haapoja, leppiä, tuomia ja raitoja. Paikoin on isojakin kuusia ja koillisessa on myös mäntyjä, missä puusto on myös harvempaa. Puolivälissä lähellä rantaa on paikallisena erikoisuutena hopeapoppelia parina isona puuna ja niiden alla piikkiaraliaa. Puron länsiranta ei ole kaupungin omistamaa. Kuvio rajautuu monin paikoin hyvin epämääräisesti itäpuolen tontteihin. Kuvio ei aivan ulotu Kylmäojantielle asti (rakennettua puistoa). Kuvion luonne ulkopuolisilta eristyksissä olevana suojavyöhykkeenä säilytetään, jolloin suurelle osalle kuviota ei tehdä toimenpiteitä. Ainoastaan lähellä teiden (lähinnä Purotie) reunoja harvennetaan 2 5 vuoden sisällä tai tarpeen mukaan jakson kuluessa liikennettä haittaavaa vesakkoa ja ulkonäöllisistä syistä liian tiheässä kasvavia puustoja /taimikkoja. Tiheimpien kasvustojen lievä väljennys koskee myös kuvion koillisosaa. Säilytettävinä on joka tapauksessa huomioitava em. hopeapoppelit ja piikkiaraliat. Etenkin aralioiden vointia voidaan parantaa poistamalla häiritsevää taimikkoa niiden läheltä em. harvennuksen yhteydessä. Asukkaiden toivomuksia kuunnellaan ja sen mukaan voidaan lisätä tai jättää toteuttamatta toimenpiteitä. Kuvio 2: Kapea kuvio asuinrakennusten tonttien välissä. Ylispuina kasvavat harvasti lähinnä männyt ja koivut. Kasvustot ovat keskikokoisia. Paikoin on myös istutettuna nuoria lehtikuusia ja luontaisia tuomia. Taimia on vähän. Pohjakerroksessa vallitsee niittykasvillisuus: heinät, koiranputki, horsma, mesiangervo ja koiranputki. Syntyvää lehtipuuvesakkoa harvennetaan pois viimeistään 5 10 vuoden kuluttua. Tavoitteena on säilyttää harvapuustoisuus. 151

158 Kuvio 3: Kylmäojantien luoteispuolella oleva puron ranta-alue. Kaupungin omistama alue on erikoisella tavalla merkitty erittäin kiemurtelevarajaiseksi. Käytännössä kuviolla on melko suora purouoma ja sen varrella on paikoin tiheääkin lehtipuustoa. Puustoa on etenkin puron länsirannalla ja kasvustot ovat nuoria keski-ikäisiä. Lajeina ovat mm. koivut, raidat, tuomet ja pensasmaiset pajut. Pohjakerroksessa on heiniä ja paikoin tiheän puuston vuoksi maa on paljas. Itärannalla itäpuolen avoimen pellon laidalla on paikallinen vadelmaviljelys lähellä merkittyä kuviota. Tiheitä kasvustoja väljennetään kahden vuoden sisällä poistamalla runsaasti puustoa. Kaikkia lajeja säilytetään sopiviin ryhmiin. Toimenpiteen tiimoilta ollaan yhteydessä yksityisen omistuksessa olevien kohtien haltijoihin, mikäli toimenpiteen rajaamisessa kaupungin omistamalle alueelle syntyy epäselvyyttä. Omistusten rajaaminen uudelleen olisi jatkossa myös hyvä tehdä, jotta mm. kuvion hoitotoimet olisi selvempi toteuttaa. Ei rekisterinumeroa - Purokujan oja Kuvio 1: Purotien ja Purokujan risteyksen läheltä alkava puro /oja, joka on kapeana koillislounaissuuntaisena alueena pienasuinrakennusten tonttien välissä. Koillisessa kuvio päättyy laajaan metsäalueeseen, joka ei kuulu tämän suunnitelman piiriin. Kapeuden vuoksi osa kuvion kasvustoista on tavallaan osa viereisten tonttien puutarhaa. Koillisessa leveämmällä kohdalla ja Puronkujan reunassa alue on enemmän oma kokonaisuutensa. Nuorina puina, taimina ja isoina puina on koivuja, leppiä ja tuomia. Paikoin on myös vaahteraa ja raitaa. Etenkin koillisessa on tiheää. Purokujan varressa on sähkökaappi, jonka vieressä avoimessa kohdassa on niittykasvillisuutta: horsma, vuohenputki ja ohdake ja hieman nuorta raitaa sekä pensasmaisia pajuja. Kuviolle ei tehdä toimenpiteitä ilman asuintonttien omistajien lupaa ja kuulemista lukuun ottamatta Purokujan reunaa. Ko. sähkökaapin lähellä harvennetaan pois raitaa ja pajukkoa kahden vuoden sisällä. Vesovat kannot poistetaan. Tilalle istutetaan heti sen jälkeen muutamia rusotuomipihlajia sopiviin kohtiin. Muualla kuviolla poistetaan yksittäisiä huonokuntoisia puita ja /tai harvennetaan liian tiheitä kasvustoja tarpeen mukaan asukkaiden kanssa yhteistuumin suunnitelmakaudella. Mahdolliset toimenpiteet päästään tekemään monin paikoin ainoastaan tonttien kautta. Koillisessa myös em. laajan metsän kautta. 152

159 153

160 Ruskeasannanpuisto Laajan vanhan viljelystä useita vuosikymmeniä sitten poistetun peltoalueen luoteiskulma pienasuinrakennusten ollessa luoteis- ja koillisreunoilla. Maasto on tasaista, mutta vanhoja sarkaojia on jäänteenä. Paikoin on märkää. Alue on eristyneen oloinen asuinrakennusten tonttien tiukasti rajaamana ja polkuja on olemattomasti. Kuvio 1: Kuviota 2 nuorempaa lehtipuustoa kasvava pohjoisreuna, jossa vanha pelto ei ole maastossa selvästi havaittavissa. Tällä kuviolla on myös epävirallinen puutarhajätteen komposti ja pohjoisrajalla sähkökaappi. Puina ja taimina ovat pensasmaiset pajut, haapa, koivu ja raita. Paikoin on avoimia kohtia. Pohjakerroksessa kasvavat mm. heinät, nokkonen, vadelma ja mesiangervo. Tiheitä kasvustoja ja ränsistyneitä pajukkoja harvennetaan 5 10 vuoden kuluttua. Kaikkia lajeja säilytetään. Kompostin maisemoimiseksi enemmän piiloon tehdään ryhmittäisiä täydennysistutuksia kahden vuoden sisällä pähkinäpensaalla, terttuseljalla ja koiranheidellä kompostin ympäristössä. Tarvittaessa poistetaan muutama puu ennen istutuksia tieltä pois. Kuvio 2: Vahan pellon alue, jossa sarkaojia on jäljellä matalina painanteina. Puusto on kasvanut jo enimmäkseen isoksi ja taimia on vähän. Pensasmaisia pajuja on monin paikoin ja osa on ränsistynyt. Puina ovat vaihtelevasti haapa, koivu, raita ja pihlaja. Vaahteraa on paikoin taimina. Pohjakerroksessa on heiniä, vadelmaa, mesiangervoa, kurjenjalkaa jne. Puuston suhteellisen harvuuden vuoksi tehdään vain lievähkö väljennyshakkuu 5 10 vuoden kuluttua poistamalla tiheimmistä kohdista huonovointisimpia puita. Ränsistyneitä pajuja raivataan paikoin. Osa harvennusjätteestä (pajut) jätetään sijoilleen lahoamaan. Kaikki vaahterat säilytetään. Harvennuksen jälkeen lisätään jaloja lehtipuita täydennysistutuksin sopiviin kohtiin ryhmittäin. Lajeina käytetään vuorijalavaa, metsälehmusta, tammea ja lehtosaarnea. Alispensaiksi istutetaan paikoin koiranheittä, terttuseljaa, euroopansorvarinpensasta, lehtokuusamaa ja pähkinäpensasta ryhmittäin. Arkoina puina sopiville kohdille istutetaan myös pyökkiä, valkopyökkiä ja vuorivaahteraa ryhmittäin muutamia kappaleita kutakin. 154

161 155

162 Kuismapuisto Kuvio 1: Useita vuosikymmeniä sitten viljelystä poistunut vanha peltoalue, jossa nyt on kookas lehtipuusto. Ympärillä on vaihtelevannäköisiä ja -ikäisiä pienasuinrakennuksia tontteineen. Lounaisreunaa rajaa Kuismapolku, kaakkoisrajaa Kuismatie ja koillisreunaa Ringblomsvägen. Koillispuolisko alueesta ei ole kaavoitettu asemakaavassa viheralueeksi, vaikka alue on siinä samanlainen. Kaakkoiskulmassa on rakennettu leikkipuisto. Puina ko. kuviolla kasvavat koivu ja vähemmän raita. Aliskerroksessa on monin paikoin tuomea, haapaa ja pihlajaa. Paikoin on lehtosaarnen taimia. Puusto on kasvanut erityisesti maastossa jäänteenä olevien sarkaojien kohdalle. Ylispuusto on tämän vuoksi väljälatvuksinen ja aliskerroksessa on avaraa. Pohjakerroksessa on rehevästi heiniä, mesiangervoa, nokkosta ja vadelmaa. Paikoin on märkää. Tiheimpiä puu- ja taimikasvustoja väljennetään 2 5 vuoden kuluttua, jolloin poistetaan etenkin koivua ja raitaa. Saarnet on säilytettävä. Harvennuksen jälkeen sopiviin aukkokohtiin lisätään jaloja lehtipuita täydennysistutuksin. Lajeina käytetään tammea, vuorijalavaa ja isolehtilehmusta. Alispensaiksi lisätään samalla koiranheittä, terttuseljaa ja euroopansorvarinpensasta ryhmittäin. Yksittäispuina kokeillaan pyökkiä ja vuorivaahteraa sopivissa kohdissa. Kaakkoispäädyn tienoille laitetaan näyttävämpänä puutarhamaisena (alueella on paljon puutarhoja ja itse puistokin on osaksi vanhan kartanon pihajäänne) lajistona rusokirsikkaa, ruusuorapihlajaa ja ussurinpäärynää (kutakin 3 kpl. ryhmiksi) sekä pensaina ryhmittäin komeaonnenpensasta, kellokuusamaa, nukka-angervoa ja syyshortensiaa. Näin leikkipaikallekin saadaan kaunis reunakasvusto. Toimenpiteet ja täydennysistutukset em. kaakkoispäädyn näyttäviä istutuksia lukuun ottamatta ulotetaan myös koilliselle puoliskolle etenkin, jos alueelle ei ole tiedossa muuta käyttöä moniin vuosiin. 156

163 157

164 Ei rekisterinumeroa - Ruskeasanta Tuusulan väylien ja Malvatien välissä oleva kallioinen ja korkeussuhteiltaan vaihteleva viheralue. Itäreuna rajautuu vaihtelevannäköisiin ja ikäisiin pienasuinrakennuksien tontteihin. Pohjoisessa osa alueesta ei ole kaupungin omistama. Myös etelässä on pieni palanen merkittynä pois kaupungin omistuksesta. Kuvio 1: Eteläosa alueesta, missä kallioinen mäki hallitsee tilaa. Kallio on suureksi osaksi avoin ja paikoin paljas. Yksittäisinä kituliaina puina kasvaa tyypillisesti mäntyä. Taimina /pikkupuina on vähän mäntyjä, koivuja, pihlajia ja haapaa. Paikoin on myös katajia. Pohjakerroksessa on mm. jäkälää, sammalta, kanervaa ja puolukkaa. Kuviolle ei tehdä toimenpiteitä lukuun ottamatta kuolleiden puiden poistoa, jos niitä ilmenee. Osa voidaan jättää kuolleena sijoilleen ekologisen monimuotoisuuden vuoksi. Kuvio 2: Karu metsikkö, missä mäkinen maasto on kivikkoista ja kallio paikoin esillä. Kohtalaisen kituliaasti kasvavina ylispuina on mäntyjä ja paikoin koivuja sekä kuusia. Puusto on harvahkoa. Aliskerroksessa on vähän em. lajien taimia ja paikoin katajaa. Pohjakerroksessa on mm. heiniä, puolukkaa, mustikkaa ja kieloja. Ei tarvetta toimenpiteille, mutta kuolleita ja huonokuntoisia puita poistetaan tarpeen mukaan niiden ilmaannuttua suunnitelmakaudella. Osa niistä jätetään sijoilleen ekologisen monimuotoisuuden vuoksi. Kuvio 3: Itärajalla oleva pieni avoimen kallion alue, missä pintakasvillisuuskin on erittäin vähäistä ja kallio siten pääasiassa paljas. Paljauden on aiheuttanut ihmisten liikkuminen ko. viheralueelle tämän kohdan kautta. Sammalta, jäkälää ja heiniä on vähän. Ei tarvetta toimenpiteille. Kuvio 4: Kallioinen pieni mäennyppy, missä on melko avointa ja vain yksittäisiä kituliaasti kasvavia mäntyjä. Pohjakerroksessa on mm. heiniä, kanervaa, sammalta ja jäkälää. Monin paikoin on paljaaksi kuluneita kohtia. Kallion reunat ovat paikoin jyrkkiä. Ei tarvetta toimenpiteille mahdollisia suunnitelmakaudella tehtäviä kuolleiden puiden poistoja lukuun ottamatta. 158

165 Kuvio 5: Suhteellisen tasaisessa maastossa oleva kangasmetsikkö. Ylispuina on harvahkosti mäntyä ja paikoin koivuja sekä kuusia. Aliskerroksessa on nuorta pihlajataimikkoa kohtalaisesti sekä vähän em. lajien taimia ja haapaa. Pohjakerroksessa on heiniä, mustikkaa ja paikoin saniaisia. Aliskerroksen taimikko harvennetaan 5 10 vuoden kuluttua. Tällöin eniten poistetaan pihlajaa, mutta kaikkia lajeja säilytetään sopivasti ryhmittäin. Männyn taimet säilytetään toistaiseksi kokonaan. Ylispuista poistetaan vain yksittäisiä huonovointisia ja kuolleita puita tarpeen mukaan suunnitelmajakson aikana tai heti alistaimikon harvennuksen jälkeen. Kuvio 6: Simonkylätien reunaan rajautuva kuvio, jossa maasto on tasainen. Kevyenliikenteen väylä halkaisee koillisessa pienen palan kuviosta saarekkeeksi. Ylispuina on harvahkosti mäntyjä ja paikoin koivuja. Pohjoisreunalla on yksi erittäin iso haapa. Aliskerroksessa on monin paikoin tiheästi nuorta pihlajaa ja haapaa korkeudeltaan 1-3m. Pohjakerroksessa on runsaasti mustikkaa ja monin paikoin saniaisia. Aliskerroksen reilu harvennus tehdään kahden vuoden sisällä, jolloin pihlajaa säilytetään hieman sopiviin ryhmiin ja yksittäin. Haapaa säilytetään sopiviin kohtiin väljennettyinä usean rungon taimikkoina. Männyn taimet säilytetään vielä kokonaan. Vesakon harvennus toistetaan 5 10 vuoden kuluttua, jolloin pyritään säilyttämään erityisesti aikaisemmin säilytetyt nuoret puut. Samalla harvennetaan liian tiheitä mäntytaimikkoja, jos on tarpeen. Ensimmäisen harvennuksen jälkeen poistetaan ylispuista muutamia huonoiten voivia yksilöitä. Em. iso haapa säilytetään koko ajan, ellei se ole kuollut tai huonovointinen. Huonovointisena se ns. kaulataan (tapetaan myös juuristo poistamalla kaarna ympäri rungon tiettynä aikana) ennen kaatamista, jotta uuden liiallisen vesakon muodostus tyrehtyy. 159

166 Mistelipuisto Kuvio 1: Pieni neliön muotoinen tasaisessa maastossa oleva metsikkö. Pohjoisreunaa sivuaa Lumikellonpolku ja ympärillä on uudehkoja pienasuinrakennuksia. Harvahkona muutamia vuosia sitten harvennettuna ylispuustona on mäntyjä. Paikoin on koivuja ja kuusia. Aliskerroksessa on tiheästi reheväkasvuista pihlajataimikkoa korkeudeltaan 1-3m. Paikoin on paatsamia pensaana. Pohjakerroksessa on erityisesti mustikkaa. Pohjoisreunalla on paikoin kasattua puutarhajätettä. Pihlajataimikko raivataan kahden vuoden sisällä säilyttäen sitä hieman sopiviin ryhmiin. Kaikki paatsamat ja mahdolliset muut em. lajien taimet säilytetään. Toimenpide toistetaan uuden taimikon osalta 5 10 vuoden kuluttua, jolloin männyn, kuusen ja koivun taimikoita väljennetään liian tiheiltä kohdilta. Ylispuista poistetaan vain yksittäisiä huonokuntoisia tai kuolleita tarpeen mukaan suunnitelmajakson aikana. Puutarhajätettä korjataan pois toimenpiteiden yhteydessä. Kohtiin, joihin on kertynyt puutarhajätettä ja muutoinkin lähelle Lumikellonpolkua istutetaan ensimmäisen harvennuksen jälkeen pensaina ryhmittäin koreanonnenpensasta ja kalliotuhkapensasta (2 omaa ryhmää) sekä punalehtiruusua ja juhannusruusua (toiset 2 omaa ryhmää). Kauniit pensaat ehkäisevät todennäköisesti hieman puutarhajätteen kasaamista. 160

167 161

168 Hiekkapuisto Tuusulantien itäpuolella oleva vaihteleva viheralue, joka etelässä rajautuu Simonkyläntiehen ja pohjoisessa Kuoppatiehen. Itäpuolella on asuinrivitaloja tontteineen. Kuvio 1: Kallioisen mäen alue, jossa on harvapuustoista. Pääpuulaji on mänty, mutta myös koivuja, pihlajaa, haapaa ja kuusta on hieman puina ja taimina. Pohjakerros on kohtalaisesti kulunut ja kallio sekä hiekkainen maaperä on paikoin paljas. Muutoin mm. heinät ja kanerva viihtyvät. Kuviolle ei tehdä toimenpiteitä lukuun ottamatta mahdollisesti ilmaantuvia huonovointisia /kuolleita suunnitelmajakson aikana tarpeen mukaan poistettavia puita. Kuvio 2: Hiekkaisessa maaperässä oleva kapea mäntymetsikkö. Mänty on lähes 100%:nen päälaji sekä ylispuiden että alistaimikon osalta. Vain muutama yksittäinen koivu on seassa. Ylispuusto on harvahkoa, mutta 0,1 3m korkea mäntytaimikko on monin paikoin erittäin tiheää ja siten osa taimista voi heikosti tai on kuollut. Pohjakerroksessa on avoimia kohtia, jolloin mustikka, puolukka ja kanerva ovat vallitsevia kasveja. Hiekka on paikoin näkyvissä. Mäntytaimikot harvennetaan pikaisesti 1 2 vuoden aikana. Parhaimmat yksilöt säilytetään väljennettyihin ryhmiin vaihtelevasti. Olemassa olevat koivut säilytetään. Ylispuista poistetaan suunnitelmajakson aikana vain yksittäisiä huonovointisia /kuolleita puita, jos on tarpeen. Toimenpiteiden aikana varotaan rikkomasta tarpeettomasti pohjakerroksen ohutta humuskerrosta. Kuvio 3: Vaihteleva joutomaa-alue kumpuilevassa maastossa (osasyynä kumpuiluun on maanläjitys). Pohjoisessa kevyenliikenteen väylä halkaisee kuvion. Aivan Tuusulantien vieressä on tiheä ja nuorehko mäntyistutus, joka ei kuulu viheralueeseen. Muutoin vallitsee vaihteleva lehtipuusto puineen ja taimineen, missä lajeina ovat pääasiassa koivu, raita ja seassa paikoin myös mänty. Pohjakerroksessa on vaihtelevasti mm. heiniä ja puutarhajätteen kerääntymisestä johtuvia nokkosia, horsmia, pujoja ym. ruderaatti- l. joutomaakasveja. Puustoa harvennetaan tiheiltä osin kahden vuoden kuluttua. Samalla harvennetaan Tuusulantien varren mäntyistutusta. Tällöin siistitään myös epävirallisen kompostoinnin haittoja (roskien keruu, maan tasaaminen ). Harvennuksen jälkeen istutetaan sopiviin kohtiin muutamin kappalein lehtosaarnea, vuorijalavaa, metsävaahteraa ja tammea elävöittämään kuviota lehtolaikuksi. Samalla kompostointia peitellään pensasistutuksin käyttämällä koiranheisiä ja terttuseljaa sekä kuivemmilla kohdilla villaheisiä ryhminä. 162

169 163

170 Harjupuisto Kuvio 1: Vuoritien ja Harjutien risteyksen lounaiskulmassa oleva leikkipuisto /pelikenttä, jonka länsireuna on kasvustoltaan luontainen. Ympärillä on pienasuinrakennuksia tontteineen. Länsireuna on kapea, mutta ylis- ja aliskerros ovat havaittavissa. Pohjoispäässä kuvio on leveämpi. Ylispuina kasvavat mänty, koivu ja haapa. Eteläosan kapealla osalla lähinnä koivu. Aliskerroksessa pihlaja ja haapa ovat paikoin runsaita. Pensaana on paatsamaa. Pohjakerroksessa kasvaa heiniä, mustikkaa ja vadelmaa. Kasvustot ovat paikoin tiheitä ja niitä harvennetaan hieman 2 5 vuoden sisällä. Harvennuksessa keskitytään poistamaan vain tiheydestä selvästi kärsiviä ja hyväkuntoisia yksilöitä huomattavasti haittaavia puita ja vesoja. Tarkoitus on säilyttää kuvion puuston suojaava vaikutus asuinrakennuksen tontin ja leikkipaikan välillä. Kaikki paatsamat säilytetään. Aliskerroksen suojaavaa vaikutusta lisätään etelähaaralla harvennuksen jälkeen sopiviin kohtiin tehtävien pensasistutusten avulla. Lajeina käytetään ryhmittäin pähkinäpensasta, säiläorapihlajaa ja vuorimäntyä.. Tarvittaessa istutukselle perustetaan lisää kasvualustaa Kuoppapuisto Kuvio 1: Kuoppatieltä lähtevän Kuoppapolun päässä oleva luontainen viheralue, jonka ympärillä on pienasuinrakennusten tontteja. Osa tonteista rajautuu kuvioon epämääräisesti. Kuvion eteläreunalla on hieman kallioista, mistä on pohjoiseen laskeva loivahko rinne. Maasto on epätasainen ja pohjoisosiltaan kostea. Alue on luonteeltaan eristynyt asuinrakennusten keskellä. Ylispuina on harvahkosti pihlajaa, kuusta, koivua ja mäntyä. Aliskerroksessa on vaihtelevasti em. lajien taimia ja vaahteraa kosteilla kohdilla. Kasvustot eivät ole tiheitä. Pohjakerroksessa kasvaa heiniä, mustikkaa, saniaisia jne. Etelärajan tienoilla on myös viereisen tontin puutarhakasvillisuutta. Kasvustojen harvuuden vuoksi harvennustarvetta on vasta 5 10 vuoden kuluttua. Tällöin aliskasvustojen tiheimpiä kohtia väljennetään. Huonokuntoisimpia ylispuita poistetaan tämän jälkeen ja jos on tarve, niin aikaisemminkin; asukkaiden mielipiteet ja seuranta vaikuttanee. Toimenpiteiden aikana määritellään reuna-alueilla olevien kasvustojen hoito; kuuluuko kohta asuintonttiin vai ei ja ollaan yhteydessä asukkaisiin asian vuoksi. 164

171 Maisemapuisto Koivukylänväylän eteläreunalla oleva vaihteleva viheralue, jonka itäpää rajautuu Laaksotiehen. Puiston eteläreunaan rajautuu runsaasti pienasuinrakennusten tontteja. Kuvio 1: Mäen päällä oleva kuusikko, josta suurin osa ei ole kaavoitettu asemakaavassa viheralueeksi. Maaperä on paikoin kallioinen ja kivikkoinen. Kuusen lisäksi ylispuina on hieman koivuja. Puusto on harvahkoa. Aliskerroksessa on kohtalaisesti pihlajaa. Pohjakerroksessa on mustikkaa, heiniä ja oravanmarjaa. Pihlajataimikkoa harvennetaan 2 5 vuoden sisällä. Toimenpide ulotetaan koko mäen alueelle. Ylispuista poistetaan tarvittaessa vain kuolleita ja huonokuntoisia yksilöitä suunnitelmakauden kuluessa. Kuvio 2: Itään päin loivasti, mutta kumpuilevasti laskevassa rinteessä oleva vaihteleva ja harvahko metsä. Paikoin on kallioista ja kivikkoista. Pääasiallisina ylispuina on kuusta, mäntyä ja koivua. Eteläreunalla on nuorehko 5 10m korkea ja tiheä koivupuusto /taimikko. Muutoin aliskerroksessa on vaihtelevasti em. lajien taimia ja pihlajaa. Pohjakerroksen tyypillinen kasvi on mustikka. Eteläreunan koivikkoa väljennetään hieman kahden vuoden sisällä latvusten tilantarpeen vuoksi. Muutoin aliskerroksen kasvustoja harvennetaan vasta 5 10 vuoden kuluttua säilyttäen kaikkia lajeja ryhmittäin ja yksittäin. Ylispuista poistetaan viimeisen harvennuksen jälkeen muutamia huonovointisia ja kuolleita puita tarpeen mukaan. Toimenpiteet ulotetaan myös pohjoiseen viheralueeksi kaavoittamattomalle alueelle. Kuvio 3: Tasaisessa maastossa oleva kostea ja rehevä lehtoalue. Vaihtelevana puustona ja taimina on mm. koivuja, haapaa, raitaa, tuomia ja isoinakin puina kuusta. Taimina ja nuorina puina on myös vaahteraa paikoitellen. Kasvustot ovat suhteellisen harvoja ja vain paikoin tiheitä. Pohjakerroksessa on mm. heiniä, vadelmaa, nokkosta ja avoimemmissa kohdissa horsmaakin. Polkuja on kohtalaisesti itä-länsisuunnassa. Tiheimpiä kasvustoja aliskerroksessa harvennetaan 5 10 vuoden kuluttua samaan aikaan kuvion 2 viimeisen harvennuksen kanssa. Kaikkia lajeja säilytetään yksittäin ja ryhmittäin. Ylispuista isot kuuset ovat säilyttämisen arvoisia hieman huonovointisinakin. Muutoin yksittäisiä kuolleita /huonovointisia puita poistetaan tarpeen mukaan alisharvennuksen jälkeen. Sen jälkeen tehdään täydennysistutuksia lehtopensailla sopiviin kohtiin ryhmittäin lajeilla koiranheisi, terttuselja, taikinamarja, alppikuusama ja euroopanmarjakuusi. Muutamina puina lisätään tammea, vuorijalavaa, metsälehmusta ja lehtosaarnea sekä pyökkiä, valkopyökkiä ja vuorivaahteraa yksittäisinä puina sopiviin kohtiin. Toimenpiteet ulotetaan pohjoisosan viheralueeksi kaavoittamattomalle osalle sopivilta osin. 165

172 Kuvio 4: Avoin kostea niitty, jossa pääasiallisena lajina kasvavat eri heinät. Laaksotien vieressä olevalta bussipysäkiltä kulkee polku niityn poikki läntiseen metsään (kuvio 3). Niitty pidetään avoimena niittämällä kasvustot joka tai joka toinen vuosi loppukesällä. Niittojäte voidaan jättää sijoilleen. Lännessä kuvion reunaan metsänreunuksen maisemapuiksi istutetaan 5 10 vuoden kuluttua vapaamuotoisiksi ryhmiksi kutakin lajia yksi ryhmä: tuomea, punaharmaaleppää ja halavaa (erityisesti emikasvi). Samalla lisätään reunapensaikoksi mustaseljaa, terttuseljaa ja mesipajua vaihteleviksi ryhmiksi. Istutukset tehdään samaan aikaan kuvion 3 istutusten kanssa. Ennen istutuksia tehdään tarpeen mukaan puuston ja vesakon harventamista liittyen kuvion 3 aliskerroksen harventamiseen. Kuvio 5: Kuvion 2 kohdalta asuintonttien välistä Maisematielle ulottuva kapea kaistale, jossa on tiheästi lähinnä nuoria /keski-ikäisiä kuusia. Taimia ja lehtipuita on vähän. Kuvion puustoa harvennetaan puiden tilantarpeen vuoksi viereisten asukkaiden toivomuksia kuunnellen 2 5 vuoden kuluessa. Toivomusten mukaan toimenpide voidaan jättää myös toteuttamatta tai tehdä se eri tavalla kuin on tässä ehdotettu. 166

173 167

174 Maisemamäki Pienasuinrakennusten tonttien välissä oleva iso mäki, josta ulottuu kapeneva kaistale itään Ylänkötielle. Kuvio 1: Mäen alue, jossa on kallioista ja kivikkoista. Eteläreunana ovat Viertotie ja Tunturikuja. Ko. reunalla on myös sähkökaappi. Puina ovat pääasiassa männyt, jotka ovat kallioisilla kohdilla harvassa ja kitukasvuisia. Etelä- ja osin länsireunalla on myös kuusia, koivuja, pihlajia ja haapoja isompina puina. Aliskerroksessa on em. lajien taimia vain vähän ja kallioalueella myös katajaa. Pohjakerroksessa on tyypillisesti mm. jäkälää, sammalta, heiniä ja kanervaa. Kuviolle ei tehdä toimenpiteitä lukuun ottamatta etelä- ja osin länsireunaa, missä tarpeen mukaan poistetaan huonokuntoisia tai kuolleita puita suunnitelmakauden kuluessa niiden ilmaannuttua. Kuvio 2: Portaittain itään ja pohjoiseen laskevassa kallioisessa rinteessä oleva metsä. Jyrkin kallioinen seinämä rajaa kuvion eteläreunaa. Kostealla ko. kuviolla on puustona ja taimina etenkin koivuja, kuusia, mäntyjä ja pihlajaa vaihtelevasti sekä tiheähkösti. Pohjakerroksessa on mm. mustikkaa ja paikoin saniaisia sekä vadelmaa. Tiheimpiä kasvustoja harvennetaan Laaksotien läheiseltä alueelta 2 5 vuoden kuluessa. Ylispuista poistetaan vain yksittäisiä huonokuntoisia /kuolleita puita tarpeen mukaan suunnitelmajakson aikana. Kuvio 3: Kuvion 2 länsipään kohdalta asuintonttien välistä Maisematielle ulottuva kapea kaistale, jossa on tiheästi nuoria koivuja ja raitoja. Pohjakerros on paikoin hyvin kulunut ja on osittain tonttien pihamaata. Kuvion puustoa harvennetaan puiden tilantarpeen vuoksi viereisten asukkaiden toivomuksia kuunnellen 2 5 vuoden kuluessa. Toivomusten mukaan toimenpide voidaan jättää myös toteuttamatta tai tehdä se eri tavalla kuin on tässä ehdotettu. 168

175 Ylänköpuisto Ylänkötiestä itään ulottuva pieni viheralue asuinrakennusten tonttien keskellä. Pohjoisreunaa rajaa viisi asuintonttia. Maasto on koko alueella tasainen ja alava. Kuvio 1: Keskellä olevalla neliön muotoisella alalla oleva metsä, jossa ylispuina on lähes täysimittaisia koivuja ja haapoja. Alistaimikkona ja -puustona on runsaasti pihlajaa ja vähemmän tuomia sekä em. lajeja. Vaahteraa on yksittäisinä taimina. Pohjakerroksessa on mm. heiniä ja vadelmaa. Aliskerroksen kasvustot harvennetaan kahden vuoden sisällä, jolloin kaikki vaahterat säilytetään ja muita lajeja jätetään sopiviin ryhmiin ja yksittäin. Heti sen jälkeen väljennetään yliskoivuja ja -haapoja poistamalla joitakin huonovointisimpia yksilöitä. Viimeisenä pian sen jälkeen tehdään täydennysistutuksia lehtopensailla ryhmittäin lajeina: terttuselja, koiranheisi, euroopansorvarinpensas ja lehtokuusama. Etelä- ja itäreunoille näkyville kohdille istutetaan samalla myös sirotuomipihlajaa pieniksi ryhmiksi. Kuvio 2: Länsi- ja itäreunoilla olevat ulokkeet, joissa on samantyyppinen kasvusto. Istutettuna nuorehkona puustona on kuusta. Seassa on etenkin itäosassa myös koivuja taimina ja kuusten kokoisina puina. Pohjakerroskasvusto on rehevää ja mm. heiniä on runsaasti. Länsiosassa Ylänkötien varressa on sähkökaappi. Sähkökaapin ympärys pidetään avoimena niittämällä säännöllisesti ainakin kerran kasvukaudessa kasvustot. Muutoin annetaan sekä itä- että länsiosassa kuusikon kehittyä edelleen. Tiheimpiä kohtia väljennetään hieman 2-5 vuoden sisällä poistamalla muutamia huonovointisimpia kuusia. Samalla poistetaan osa koivuista Tunturipuisto Kuvio 1: Alavalla ja tasaisella maalla oleva kostea ja ajoittain jopa märkä lehtolaikku pienasuinrakennusalueella. Useita vuosikymmeniä sitten päättyneiden peltoviljelysten jäänteenä on pieniä ojia. Nyt paikalla on erittäin tiheä puusto. Ylispuina on etenkin haapaa, koivuja ja raitaa. Paikoin on tuomia ja pihlajaa. Aliskerroksessa on paikoin tiheästikin pihlajaa, tuomia ja vaahteraa. Pohjakerroksessa on mm. vadelmaa sekä paikoin nokkosta ja takiaista. Puuston harvennus tehdään kahden vuoden sisällä, jolloin sekä ylis- että alispuustoa poistetaan. Lajisuhteet säilytetään lähes ennallaan, jolloin aliskerrokseen jätetään etenkin pihlajaa, tuomia ja vaahteraa ryhmittäin sekä yksittäin. Ylispuuston nykyinen valtalaji säilytetään edelleen valtalajina. Toimenpiteet tehdään talvella kantavan routamaan aikana. Puiston viereen pääsee ajoneuvolla parhaiten Tunturipolkua pitkin. 169

176 Laaksopuisto Hyvin loivasti kumpuilevassa maastossa oleva niitty ja sen reunoilla olevat lehtolaikut. Ympärillä on sekä vanhaa että uutta pientaloasutusta. Kuvio 1: Keskellä oleva niittyalue, joka rajautuu pohjoisessa asuinrakennusten tontin nurmikkoon. Muilla sivuilla on rajana lehtopuustoa ja asuintonttien puustoa. Niitty on kostea ja rehevä, missä kasvavat heinien lisäksi mm. nokkonen, takiainen, koiranputki, lupiini ja horsma. Paikoin on vadelmaa. Kasvustot kehittyvät paikoin hyvin korkeiksi. Niitty pidetään edelleen avoimena niittämällä ainakin joka toinen vuosi kasvustot. Ajankohta on loppukesä /syksy. Toimenpide voidaan tehdä myös talkootyönä, mikäli asukkaat niin tahtovat ja tekevät. Leikkuujäte korjataan pois ainakin rehevimmiltä kohdilta ja läheltä pohjoista tonttia. Huomio: selvimmät vadelmakasvustot jätetään niittämättä. Kuvion pohjoisrajalle lähelle kuvion 3 pohjoispäätä laitetaan koristeomenaa Royalty ja rusokirsikkaa kumpaakin 3 kpl. näyttäväksi yhdistelmäryhmäksi. Kuvion eteläreunalle laitetaan puolestaan tasaisehkoin välimatkoin pilvikirsikka-, sirotuomipihlaja- ja tuohituomiryhmät; 3kpl samaa lajia /ryhmä. Kuvio 2: Läntinen kapea haara, joka on kahden tontin välissä. Haaran alueella kasvaa harvennettuna nuoria raitoja ja koivuja sekä pensasmaista pajua. Maastokäynnin aikana eräs raitaryhmä oli revenneenä /taipuneena ja osittain lojumassa maassa. Vaurioitunut raitaryhmä poistetaan heti, jollei niin ole jo tehty. Muutoin on tarpeen vasta 5 10 vuoden kuluttua harventaa joitakin liian tiheässä kasvavia yksilöitä puuston kehityttyä. Toimenpidettä ei tarvitse tehdä vielä silloinkaan, jos tarkistuksen aikana niin havaitaan. Kuvio 3: Itäinen lehtolaikun alue, jossa vanhoina ja varttuneina puina kasvavat lepät, tuomi, koivu, pihlaja ja vaahtera. Paikalla on puutarhajäänteen luonne. Muutama puu, kuten koivut ovat hyvin isoja. Aliskerroksessa on vaihtelevasti em. lajeja pienpuina ja taimina. Pohjakerros on rehevää ja paikoin kivikkoista. Ruohovartisena lajistona on mm. vadelmaa, saniaisia ja heiniä. Aliskerroksen tiheimpiä kasvustoja harvennetaan hieman 2 5 vuoden kuluttua. Ylispuustosta poistetaan vain huonovointisia ja kuolleita niiden ilmaannuttua. Harvennuksen jälkeen tehdään niityn reunalle lehdon eteen kahteen kohtaan näyttävät yksittäispuuistutukset lajeilla balkaninhevoskastanja ja amurinkorkkipuu. Koiranheisiä, alppikuusamaa ja mustaseljaa istutetaan ko. kuvion puuston alis- ja reunapensaiksi ryhmittäin. Näkyville kohdille länsireunalle laitetaan näyttävät pensasryhmät lajeilla; komeaonnenpensas (kukinta), aronia (ruska) ja laikkukirjokanukka (värikäslehtinen kesällä). Kuviot 1 ja 3 muodostavat täten puutarhamaisen kokonaisuuden niityn kera. 170

177 171

178 Rinnepuisto Kuvio 1: Asuinrakennusten tontit koillisessa, Tunturipolku lännessä ja Vuoritie etelässä rajaavat alueen. Vuoritieltä pohjoiseen on alas laskevaa rinnettä. Kuviolla on äskettäin tehty puuston ja taimikon harvennus. Muutamina ylispuina on nyt kuusia ja harmaaleppää. Alispuustona on vähän mm. em. lajien taimia sekä pihlajaa, raitaa, koivua ja paikoin tammen ja vaahteran taimia. Pensaana on paikoin paatsamaa. Pohjakerroksessa on heiniä, mustikkaa ja vadelmaa. Aliskerroksen taimikkoa harvennetaan seuraavan kerran 5 10 vuoden kuluttua kasvutilan väljentämiseksi. Lajisuhteet säilytetään suunnilleen ennallaan, mutta kuusi ja jalot lehtipuut (vaahtera) säilytetään joka tapauksessa toistaiseksi harventamatta. Paatsamaa ei poisteta eikä käsitellä. 172

179 Koivukylänväylä (Ruskeasanta) Kuvio 1: Koivukylänväylän eteläreunalla oleva laaja vanhan pellon alue, joka on osittain metsittynyt. Osa alueesta on Korso- Koivukylä palvelualueen puolella idässä. Osa on myös merkitsemättä viheralueeksi asemakaavassa. Länsireuna on samalla kohdalla, jossa Koivukylänväylästä lähtee Ilolantie pohjoiseen. Eteläpuolella on laaja tähän suunnitelmaan kuulumaton viheralue, jossa on myös suojeltuja kohtia. Nuori ja keski-ikäinen puusto kasvaa alueella harvasti ja ryhmittäin. Lajeina ovat koivu, lepät, haapa ja pensasmaiset pajut. Paikoin on nuoria kuusia. Taimia on paikallisesti ja haapa vesoo ko. puiden lähellä runsaasti. Erityisesti pohjoispuoliskossa on avointa niittyä. Niittyosilla kasvaa mm. heiniä, mesiangervoa ja ohdakkeita. Maaperä on paikoin savista ja märkää. Muutama iso oja kulkee alueella. Puoliavoin luonne säilytetään; eteläosa puustoa ja pohjoisosa niittyä. Nuorta vesakkoa raivataan ja tiheitä puukasvustoja harvennetaan 2 5 vuoden kuluttua, jolloin säilytetään kaikkia lajeja ryhmittäin. Kaikki kuuset säilytetään. Esim. ojien vierustat ovat hyviä paikkoja puuryhmien säilyttämiselle. Heti tämän jälkeen elävöitetään eteläpuoliskon jäljelle jätettyjä ryhmiä istutuksin. Sopivia ovat tammi, metsävaahtera, kynäjalava, suomenpihlaja ja tuomi. Havupuista lisätään purppurapihtaa, harmaapihtaa, engelmanninkuusta, mustakuusta ja douglaskuusta pieninä ryhminä suunnitelmakauden lopulla. Istutuskuvioissa vältetään symmetrisyyttä ja osa istutuksista tehdään omiksi ryhmiksi. Tavoitteena on tiheydeltään vaihtelevan ja monilajisen sekametsävyöhykkeen kehittyminen eteläreunalle. Kutakin lajia istutetaan ainakin kolmeen eri kohtaan ja eri kokoisina ryhminä, jolloin saavutetaan lajistojen tasainen jakautuminen vaihtelevasti. Metsikön reunalle varataan vyöhykettä metsänreunuspensaikolle, joka istutetaan viimeiseksi aivan jakson lopussa ryhmittäin lajeilla mesipaju, halava, koiranheisi, terttuselja ja sinikuusama. Osa pensaikosta ulotetaan syntyvän metsän alispensaikoksi. Pensasryhmät sijoitellaan em. periaatteen mukaisesti vaihtelevasti. Pohjoispuolisko alueesta säilytetään niittynä. Kaikki toimenpiteet ulotetaan samalla kertaa myös Korson palvelualueen puolelle (kts. myös ko. hoitosuunnitelma); katkoviivalla merkitty alue. Avoimena pidettäviä niittyosia joko raivataan uudesta vesakosta 2 5 vuoden välein alkaen viimeistään täydennysistutuksien jälkeen tai niitetään kasvustot vähintään joka toinen loppukesä /syksy ensimmäisestä taimikonhoidosta lähtien. 173

180 174

Metsälain 10 lehtolaikkujen määrittely ja käsittelytarve Lounais-Suomessa. Suomen metsäkeskus 2015. Timo Silver, Sirke Kajava ja Hannu Heikkilä

Metsälain 10 lehtolaikkujen määrittely ja käsittelytarve Lounais-Suomessa. Suomen metsäkeskus 2015. Timo Silver, Sirke Kajava ja Hannu Heikkilä Metsälain 10 lehtolaikkujen määrittely ja käsittelytarve Lounais-Suomessa Suomen metsäkeskus 2015 Timo Silver, Sirke Kajava ja Hannu Heikkilä Luonnonhoitohankeraportti 2015 { 2 } Metsälain 10 lehtolaikkujen

Lisätiedot

PORIN METSÄN MONITAVOITTEINEN LUONNONHOITO- JA KÄYTTÖSUUNNITELMA. Nella Mikkola & Heli Nukki (toim.)

PORIN METSÄN MONITAVOITTEINEN LUONNONHOITO- JA KÄYTTÖSUUNNITELMA. Nella Mikkola & Heli Nukki (toim.) PORIN METSÄN MONITAVOITTEINEN LUONNONHOITO- JA KÄYTTÖSUUNNITELMA Nella Mikkola & Heli Nukki (toim.) Porin kaupunkisuunnittelu 31.12.2006 Porin kaupunkisuunnittelusarja C60/2006 PORIN METSÄN MONITAVOITTEINEN

Lisätiedot

Kokemuksia ja esimerkkejä elinympäristöjen ennallistamisesta Kolin kansallispuistossa

Kokemuksia ja esimerkkejä elinympäristöjen ennallistamisesta Kolin kansallispuistossa Ennallistajan opas. Kokemuksia ja esimerkkejä elinympäristöjen ennallistamisesta Kolin kansallispuistossa. 2006 Ennallistajan opas Kokemuksia ja esimerkkejä elinympäristöjen ennallistamisesta Kolin kansallispuistossa

Lisätiedot

Iloranta 22.10.2009 Kuis sit tehdään -ohjeita kyliin

Iloranta 22.10.2009 Kuis sit tehdään -ohjeita kyliin Iloranta 22.10.2009 Kuis sit tehdään -ohjeita kyliin Sirkka Köykkä 1. MAISEMARAKENNE Maisema rakentuu ekologisista perustekijöistä: kallio- ja maaperästä, vesistöistä, ilmastosta ja elollisesta luonnosta.

Lisätiedot

Oma maa mansikka. - neuvoja kasvien tunnistamiseksi ja auttamiseksi

Oma maa mansikka. - neuvoja kasvien tunnistamiseksi ja auttamiseksi Oma maa mansikka - neuvoja kasvien tunnistamiseksi ja auttamiseksi Hyvä lukija Maatalousympäristö on niin maisemallisesti kuin luonnon monimuotoisuudeltaankin Suomen arvokkaimpia elinympäristöjä. Maatalousympäristön

Lisätiedot

SUOMEN LUONTAISIA PUULAJEJA

SUOMEN LUONTAISIA PUULAJEJA SUOMEN LUONTAISIA PUULAJEJA UPM Metsä 1 Suomen luontaisia puulajeja Tällä kertaa esittelemme julisteessa ja opasvihkosessa Suomen metsissä luontaisesti kasvavia yleisimpiä puulajeja. Metsätalous maassamme

Lisätiedot

Itä-Siitolan kosteikon ja Vuoksen ranta-alueen hoitosuunnitelma. Kalavesi Konsultit Oy

Itä-Siitolan kosteikon ja Vuoksen ranta-alueen hoitosuunnitelma. Kalavesi Konsultit Oy Itä-Siitolan kosteikon ja Vuoksen ranta-alueen hoitosuunnitelma Kalavesi Konsultit Oy 1 Sisällysluettelo: 1. Tausta 3 2. Hoitosuunnitelman tarve ja tavoitteet 3 3. Alueen kuvaus 4 3.1 Kosteikkoalue 4 3.2

Lisätiedot

Toppilansaaren maisemasuunnittelun idealuonnos - Huomioitavia osa-alueita maisemasuunnittelussa. Heli Virkkunen SYKE

Toppilansaaren maisemasuunnittelun idealuonnos - Huomioitavia osa-alueita maisemasuunnittelussa. Heli Virkkunen SYKE Toppilansaaren maisemasuunnittelun idealuonnos - Huomioitavia osa-alueita maisemasuunnittelussa Heli Virkkunen SYKE 11/2002 Toppilan maisemasuunnitelman idealuonnos Huomioitavia osa-alueita maisemasuunnittelussa

Lisätiedot

Puutarhan neljä kaunista vuodenaikaa

Puutarhan neljä kaunista vuodenaikaa TAINA KOIVUNEN Puutarhan neljä kaunista vuodenaikaa LUKUNÄYTE GUMMERUS LUKUNÄYTE Kiitän Kirjailijoiden ja kääntäjien kirjastoapurahalautakuntaa saamastani apurahasta. Lämpimät kiitokset kaikille, joiden

Lisätiedot

Siemenluettelo 2015 SISÄLLYS

Siemenluettelo 2015 SISÄLLYS Siemenluettelo 2015 Maatiainen Det lantliga kulturarvet ry Maatiainen ry on perustettu vuonna 1989. Yhdistys pyrkii säilyttämään vanhoja viljely- ja koristekasvikantoja eli maatiaiskasveja sekä maatiaiseläimiä

Lisätiedot

Hille Koskela Riikka Nurminen. Ymmärtää voi, mutta hyväksyä ei Jakomäen ilkivallanehkäisyprojektin arvioinnin loppuraportti

Hille Koskela Riikka Nurminen. Ymmärtää voi, mutta hyväksyä ei Jakomäen ilkivallanehkäisyprojektin arvioinnin loppuraportti Hille Koskela Riikka Nurminen Ymmärtää voi, mutta hyväksyä ei Jakomäen ilkivallanehkäisyprojektin arvioinnin loppuraportti 12.6.2008 SISÄLLYSLUETTELO 1. Arviointitutkimuksen tavoitteet 2. Tutkimuksen teoreettinen

Lisätiedot

LAHELANPELTO II, ASEMAKAAVA JA ASEMAKAAVAN MUUTOSLUONNOS

LAHELANPELTO II, ASEMAKAAVA JA ASEMAKAAVAN MUUTOSLUONNOS LAHELANPELTO II, ASEMAKAAVA JA ASEMAKAAVAN MUUTOSLUONNOS Erillinen liikenneosioiden vastaus: Tehtyjen liikenneselvitysten perusteella voidaan todeta, että Lahelanpellon liikenne pystytään järjestämään

Lisätiedot

Kirjallisuuden vaihto hankintatapana

Kirjallisuuden vaihto hankintatapana Tieteellisen kirjallisuuden vaihtokeskus - Georg Strien Kirjallisuuden vaihto hankintatapana Tieteellisen kirjallisuuden vaihdolla on pitkä perinne, vanhimmat viitteet löytyvät vuodesta 1694 Ranskasta.

Lisätiedot

Pihka. Kaikki tehtävät ohjeineen

Pihka. Kaikki tehtävät ohjeineen Pihka Kaikki tehtävät ohjeineen Pihka-luonnonharrastusmerkki on Luonto-Liiton harrastekokonaisuus, joka sopii kaikille luonnosta kiinnostuneille lähtötasosta riippumatta. Pihka-merkki koostuu erilaisista

Lisätiedot

s u n e n m et säp tarha

s u n e n m et säp tarha Ella Räty Hanna Marttinen metsäpuutarha w e r n e r söde r s t r ö m osake y h t i ö h e l s i n k i Tekijät ja WSOY 2014 Teksti ja piirrokset Ella Räty Valokuvat Hanna Marttinen/Studio Kiiltomato ja Ella

Lisätiedot

KOSTEIKOT VESIENSUOJELUN APUVÄLINEENÄ

KOSTEIKOT VESIENSUOJELUN APUVÄLINEENÄ KOSTEIKOT VESIENSUOJELUN APUVÄLINEENÄ Kosteikot ovat yksi uhanalaisimmista, ja samanaikaisesti rikkaimmista, ekosysteemeistä maailmassa. Arvioiden mukaan Euroopassa vielä viime vuosisadan alussa olleista

Lisätiedot

Maatiaiskasvien, -eläinten ja -maisemien puolesta 4/2008

Maatiaiskasvien, -eläinten ja -maisemien puolesta 4/2008 Maatiaiskasvien, -eläinten ja -maisemien puolesta 4/2008 Maatiainen - Det lantliga kulturarvet ry Maatiainen ry on perustettu vuonna 1989. Yhdistys pyrkii säilyttämään vanhat viljely- ja koristekasvit

Lisätiedot

ASEMAKAAVAN MUUTOKSEN SELOSTUS (LUONNOS) 15.10.2013 Kirkonkylä, Mahlamäentie

ASEMAKAAVAN MUUTOKSEN SELOSTUS (LUONNOS) 15.10.2013 Kirkonkylä, Mahlamäentie Kaavatunnus: 2-231 Asianumero: 779/10.02.03/2013 Kaav.ltk: nn.nn.nnnn Kh: nn.nn.nnnn ASEMAKAAVAN MUUTOKSEN SELOSTUS (LUONNOS) 15.10.2013 Kirkonkylä, Mahlamäentie 1 Suunnittelualue sijaitsee Nurmijärven

Lisätiedot

417 VAPAA-AJAN ASUNTOJEN OMISTUS JA KÄYTTÖ ESISELVITYS EKOTEHOKKUUDEN KARTOITUSTA VARTEN

417 VAPAA-AJAN ASUNTOJEN OMISTUS JA KÄYTTÖ ESISELVITYS EKOTEHOKKUUDEN KARTOITUSTA VARTEN VATT-KESKUSTELUALOITTEITA VATT DISCUSSION PAPERS 417 VAPAA-AJAN ASUNTOJEN OMISTUS JA KÄYTTÖ ESISELVITYS EKOTEHOKKUUDEN KARTOITUSTA VARTEN Adriaan Perrels Elina Kangas Valtion taloudellinen tutkimuskeskus

Lisätiedot

Sisä-Suomen tuulivoimaselvitys Etelä-Karjala

Sisä-Suomen tuulivoimaselvitys Etelä-Karjala Sisä-Suomen tuulivoimaselvitys Etelä-Karjala 2011 Sisä-Suomen tuulivoimaselvitys Etelä-Karjala Kannen kuva: Kuvasovite Parikkala, Tarvaspohja. Etäisyys voimaloihin 1,4-4,9 km. Valokuvat/Kuvasovitteet:

Lisätiedot

Kulttuuriympäristö vaikutusten arvioinnissa

Kulttuuriympäristö vaikutusten arvioinnissa SUOMEN YMPÄRISTÖ 14 2013 Kulttuuriympäristö vaikutusten arvioinnissa RAKENNETTU YMPÄRISTÖ YMPÄRISTÖMINISTERIÖ SUOMEN YMPÄRISTÖ 14 2013 Kulttuuriympäristö vaikutusten arvioinnissa Helsinki 2013 YMPÄRISTÖMINISTERIÖ

Lisätiedot

Mika Autio. Hiuksilla hirvituhoja vastaan. Opinnäytetyö Syksy 2013 Metsätalouden AMK

Mika Autio. Hiuksilla hirvituhoja vastaan. Opinnäytetyö Syksy 2013 Metsätalouden AMK Mika Autio Hiuksilla hirvituhoja vastaan Opinnäytetyö Syksy 2013 Metsätalouden AMK 2 SEINÄJOEN AMMATTIKORKEAKOULU Opinnäytetyön tiivistelmä Koulutusyksikkö: Elintarvike ja maatalouden yksikkö Koulutusohjelma:

Lisätiedot

Minun METSOni. - tarinoita metsänomistajista ja metsien vapaaehtoisesta suojelusta METSO-ohjelmassa

Minun METSOni. - tarinoita metsänomistajista ja metsien vapaaehtoisesta suojelusta METSO-ohjelmassa Minun METSOni - tarinoita metsänomistajista ja metsien vapaaehtoisesta suojelusta METSO-ohjelmassa Vapaaehtoinen metsiensuojelu kannattaa METSO mahdollistaa Sisällysluettelo 3 Vapaaehtoinen metsiensuojelu

Lisätiedot

VERKONKUTOJAN KÄSIKIRJA nro 2 Miten toteuttaa kylän, seutukunnan tai maakunnan kattava valokuituverkko?

VERKONKUTOJAN KÄSIKIRJA nro 2 Miten toteuttaa kylän, seutukunnan tai maakunnan kattava valokuituverkko? VERKONKUTOJAN KÄSIKIRJA nro 2 Miten toteuttaa kylän, seutukunnan tai maakunnan kattava valokuituverkko? Tuija Riukulehto Suomen Seutuverkot ry Maaseudun verkkorakenteet hanke 2007 SISÄLLYSLUETTELO: 1

Lisätiedot

Hiidenveden lähialueen kosteikkojen yleissuunnitelma

Hiidenveden lähialueen kosteikkojen yleissuunnitelma Hiidenveden lähialueen kosteikkojen yleissuunnitelma Esko Vuorinen Länsi-Uudenmaan VESI ja YMPÄRISTÖ ry Västra Nylands vatten och miljö rf Julkaisu 234/2012 LÄNSI-UUDENMAAN VESI JA YMPÄRISTÖ RY JULKAISU

Lisätiedot

ELKÄÄ TEHKÖ TIETÄ MEIÄN MEHTÄÄ!

ELKÄÄ TEHKÖ TIETÄ MEIÄN MEHTÄÄ! JYVÄSKYLÄN KAUPUNKI Kaupunkirakennepalvelut Tonttituotanto Maria E. Tolppanen ELKÄÄ TEHKÖ TIETÄ MEIÄN MEHTÄÄ! KYSELY LÄHIMETSIEN ARVOSTA Hannikaisenkatu 17 PL 233, 40101 Jyväskylä SISÄLLYS 1. JOHDANTO

Lisätiedot

Eero Ojanen. Hyvä päätös? polemia KAKS KUNNALLISALAN KEHITTÄMISSÄÄTIÖ

Eero Ojanen. Hyvä päätös? polemia KAKS KUNNALLISALAN KEHITTÄMISSÄÄTIÖ polemia Eero Ojanen Hyvä päätös? KAKS KUNNALLISALAN KEHITTÄMISSÄÄTIÖ Hyvä päätös? Eero Ojanen Hyvä päätös? Filosofisia näkökulmia päätöksentekoon kaks kunnallisalan kehittämissäätiö HYVÄ PÄÄTÖS? Kieliasun

Lisätiedot

OPPIVA KAUPUNKISUUNNITTELU JA ASUMISEN ARKI

OPPIVA KAUPUNKISUUNNITTELU JA ASUMISEN ARKI PehmoGIS elinympäristön koetun laadun kartoittajana Marketta Kyttä Maarit Kahila PehmoGIS tutkimuksemme elinympäristön koetusta laadusta on käynnissä oleva tutkimus, joka alkoi Ympäristöministeriön ympäristöklusteri

Lisätiedot

Itäväylän seuturaitin parantaminen

Itäväylän seuturaitin parantaminen Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston liikennesuunnitteluosaston selvityksiä 2004:1 Itäväylän seuturaitin parantaminen pyöräilyn pääväylän kehittäminen pienillä toimenpiteillä Esipuhe Tässä pilottisuunnitelmassa

Lisätiedot

KOKO:n etukäteisarviointi. Loppuraportti

KOKO:n etukäteisarviointi. Loppuraportti KOKO:n etukäteisarviointi Loppuraportti Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Alueiden kehittäminen 57/2009 tommi ranta anssi uitto jarl matti anttila KOKO:n etukäteisarviointi Loppuraportti Työ- ja

Lisätiedot