Euroopan unionin neuvosto Bryssel, 2. joulukuuta 2016 (OR. en) Jeppe TRANHOLM-MIKKELSEN, Euroopan unionin neuvoston pääsihteeri

Transkriptio

1 Euroopan unionin neuvosto Bryssel, 2. joulukuuta 2016 (OR. en) Toimielinten välinen asia: 2016/0376 (COD) 15091/16 ADD 13 SAATE Lähettäjä: Saapunut: 1. joulukuuta 2016 Vastaanottaja: Kom:n asiak. nro: Asia: ENER 413 ENV 754 TRANS 473 ECOFIN 1149 RECH 340 IA 124 CODEC 1789 Euroopan komission pääsihteerin puolesta Jordi AYET PUIGARNAU, johtaja Jeppe TRANHOLM-MIKKELSEN, Euroopan unionin neuvoston pääsihteeri SWD(2016) 406 final KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA TIIVISTELMÄ VAIKUTUSTEN ARVIOINNISTA Oheisasiakirja ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi energiatehokkuudesta annetun direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta Valtuuskunnille toimitetaan oheisena asiakirja SWD(2016) 406 final. Liite: SWD(2016) 406 final 15091/16 ADD 13 jk DGE 2B FI

2 EUROOPAN KOMISSIO Bryssel SWD(2016) 406 final KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA TIIVISTELMÄ VAIKUTUSTEN ARVIOINNISTA Oheisasiakirja ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi energiatehokkuudesta annetun direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta {COM(2016) 761 final} {SWD(2016) 405 final} FI FI

3 Vaikutustenarvioinnin tiivistelmä Vaikutusten arviointi energiatehokkuudesta annetun direktiivin 2012/27/EU muuttamista koskevasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviehdotuksesta A. Toimenpiteen tarve Miksi? Mihin ongelmaan puututaan? Energiatehokkuutta koskevia EU:n oikeudellisia puitteita on mukautettava vuoden 2030 tavoitteisiin ottaen huomioon poliittiset suuntaviivat (lokakuussa 2014 kokoontunut Eurooppa-neuvosto ja Euroopan parlamentin lausunto joulukuussa 2015) ja tarve saavuttaa vuosiksi 2020 ja 2030 asetetut EU:n energiatehokkuussäästötavoitteet. Tässä vaikutustenarvioinnissa käsiteltävät suurimmat ongelmat ovat se, että energiatehokkuusdirektiivissä 2012/27/EU ei ole määritelty vuodelle 2030 energiatehokkuustavoitteiden kunnianhimon tasoa eikä tavoitteiden luonnetta (sitovat vai ohjeelliset) ja se, että 7 artiklan (energiansäästövelvoitteet) ja 9 11 artiklan (mittaaminen ja laskutus) mukaisissa nykypuitteissa merkittävä määrä taloudellisesti toteuttamiskelpoisia energiasäästöjä ei toteudu. Tämä vahingoittaa kaikkia EU:n kansalaisia, jotka saavat vähemmän toimitusvarmuuteen, ympäristönsuojeluun, kotitalouksien ja yritysten alempiin energiakustannuksiin, työllisyyden, talouden ja innovoinnin kasvuun ja terveyteen liittyviä hyötyjä. Pitkän aikavälin tavoitteen puuttuminen vähentää myös investoijien luottamusta energiatehokkuushankkeisiin tehtäviin investointeihin. Keskeisiä yksilöityjä syitä ovat lyhyen aikavälin näkymät (7 artiklan voimassaolon päättyminen vuoden 2020 jälkeen) ja tarve ottaa huomioon tekniikan edistyminen mittaamisessa ja laskutuksessa energian kuluttajien hyödyksi. Mihin aloitteella pyritään? Aloitteessa määritetään energiatehokkuuden optimaalinen taso vuonna 2030 moniulotteisen analyysin pohjalta. Siinä otetaan huomioon vaikutukset, jotka kohdistuvat muun muassa energialaskuihin, riippuvuuteen öljyn ja kaasun ulkopuolisista toimittajista, työllisyyden ja BKT:n kasvuun, ympäristöön, terveyteen ja ilmansaasteisiin. Siinä myös varmistetaan, että energiatehokkuusdirektiivillä edistetään energiatehokkuuden optimaalisen tason saavuttamista vuoteen 2030 mennessä ulottamalla 7 artiklan soveltamisaika vuoden 2020 jälkeen, jotta sillä voidaan edistää edelleen vuotta 2030 koskevan energiatehokkuustavoitteen saavuttamista, ja myös päivittämällä ja yksinkertaistamalla säännöksiä tarpeen mukaan; varmistamalla, että mittaamista ja laskutusta koskevat säännöt ovat selkeämpiä ja auttavat kuluttajia hyödyntämään teknologian edistymisen tarjoamia vaikuttamismahdollisuuksia. Mitä lisäarvoa saadaan toimenpiteen toteuttamisesta EU:n tasolla? Jäsenvaltiot voivat kohdentaa kansallista politiikkaa paremmin, jos sovitaan EU:n laajuisista yleistavoitteista, jotka ovat johdonmukaisia muiden energia- ja ilmastotavoitteiden kanssa, kuten päästökauppajärjestelmän, taakanjakopäätöksen ja EU:n uusiutuvaa energiaa koskevan tavoitteen (2030) kanssa. Tämänhetkisen 7 artiklan mukaisen energiansäästötavoitteen päivittämisessä otetaan täysimääräisesti huomioon toissijaisuusperiaate antamalla jäsenvaltioiden päättää, minkälaista politiikkaa ja toimia ne käyttävät säästöjen saavuttamiseksi. Koska 7 artiklassa edellytetään energiasäästöjen kiinteän määrän saavuttamista, sillä myös lisätään muiden energiatehokkuusvaatimusten (kuten rakennusten peruskorjausta, energiamerkintöjä ja ekosuunnittelua koskevien vaatimusten) soveltamisastetta, mikä 2

4 lisää niiden vaikuttavuutta. Energian sisämarkkinoilla on varsin perusteltua, että toimittajiin sovelletaan samankaltaisia ellei täysin samanlaisia velvoitteita ja sääntöjä ja että kuluttajilla on samat perusoikeudet ja heille tarjotaan vertailukelpoista ja ymmärrettävää tietoa. B. Ratkaisut Mitä lainsäädännöllisiä ja muita toimenpidevaihtoehtoja on harkittu? Onko jokin vaihtoehto arvioitu parhaaksi? Miksi? Tavoitteen asettamista varten arvioitiin primäärienergian 27, 30, 33, 35 ja 40 prosentin vähennystä verrattuna vuoden 2007 perustasoon. Tavoitteen muotoilua varten analysoitiin primääri- ja/tai loppuenergian kulutusta, säästöä tai energiaintensiteettitavoitetta. Tavoitteen luonteen osalta arvioitiin seuraavia vaihtoehtoja: Vaihtoehto 1: ohjeelliset EU:n ja kansallisen tason tavoitteet; Vaihtoehto 2: sitova EU:n tason tavoite; Vaihtoehto 3: sitovat jäsenvaltioiden tason tavoitteet. Parasta vaihtoehtoa ei yksilöity. 7 artiklan osalta arvioitiin seuraavia vaihtoehtoja: Vaihtoehto 1: EU:n tasolla ei toteuteta sääntelytoimia; jatketaan sääntelypuitteita koskevaa ohjeistusta ja täytäntöönpanon valvontaa; Vaihtoehto 2: jatketaan 7 artiklan soveltamista vuoteen 2030 asti; Vaihtoehto 3: jatketaan 7 artiklan soveltamista vuoteen 2030 asti; yksinkertaistetaan ja päivitetään (esim. mitä säästöjä voidaan ottaa huomioon ja uusiutuvan energian tuottaminen rakennuksessa); Vaihtoehto 4: jatketaan 7 artiklan soveltamista vuoteen 2030 asti ja päivitetään ja yksinkertaistetaan säästötason nostamista; 9 11 artiklan osalta arvioitiin seuraavia vaihtoehtoja: Vaihtoehto 1: parannetaan täytäntöönpanoa ja ohjeiden antamista (ei sääntelytoimia); Vaihtoehto 2: selkeytetään ja päivitetään säännöksiä, mukaan luettuna sähköä ja kaasua koskevien säännösten konsolidointi, jotta varmistetaan johdonmukaisuus energian sisämarkkinoita koskevaan lainsäädäntöön nähden. Vaikutustenarvioinnissa tarkastellaan kaikkia vaihtoehtoja ja verrataan niitä perusskenaarioon ja toisiinsa. Analyysin tuloksena 7 artiklan osalta parhaaksi arvioitiin vaihtoehto 3 ja 9 11 artiklan osalta vaihtoehto 2, koska ne ovat tehokkaimmat ja vaikuttavimmat haluttujen tavoitteiden saavuttamiseksi ja ne ovat johdonmukaisia EU:n muuhun energia- ja ilmastopolitiikkaan nähden. Mitkä toimijat kannattavat mitäkin vaihtoehtoa? Sidosryhmien kuulemisessa ei esitetty ratkaisevia kantoja tavoitteen tasosta eikä luonteesta. Sidosryhmätapaamisessa, jossa oli 282 osallistujaa toimialalta, kansalaisjärjestöistä ja jäsenvaltioista, useimmat kantansa ilmaisseet sidosryhmät kannattivat 40 prosentin tavoitetta vuoteen 2030 mennessä, mutta tavoitteen sitovuudesta tai muista ominaisuuksista ei esitetty ratkaisevia kantoja. Useimmat julkiseen kuulemiseen osallistuneet sidosryhmät, etenkin kansalaisjärjestöt ja yleishyödylliset laitokset, kannattivat 7 artiklan soveltamisajan jatkamista vuoden 2020 jälkeen. Kuulemiseen osallistuneista 15 jäsenvaltiosta seitsemän ei kuitenkaan kannattanut 7 artiklan soveltamisajan jatkamista. Suunnilleen kolme viidestä sidosryhmien edustajasta piti mittaamista ja laskutusta koskevia säännöksiä 3

5 riittävinä, ja 92 prosenttia kaikista yleishyödyllisten laitosten edustajista oli tätä mieltä. Myös jäsenvaltiot olivat yleisesti tyytyväisiä nykytilanteeseen. Sitä vastoin kaksi kolmesta kansalaisjärjestöstä (mukaan luettuna kuluttajajärjestöt) katsoi, että säännökset eivät ole riittäviä eikä niillä pystytä takaamaan kuluttajille riittävän säännöllisiä, yksityiskohtaisia ja ymmärrettäviä tietoja energiankulutuksesta. C. Parhaaksi arvioidun vaihtoehdon vaikutukset Mitkä ovat parhaaksi arvioidun vaihtoehdon hyödyt (jos parhaaksi arvioitua vaihtoehtoa ei ole, päävaihtoehtojen hyödyt)? Analyysin mukaan korkeampi energiatehokkuustaso vuonna 2030 vaikuttaisi myönteisesti talouskasvuun, työllisyyteen ja kilpailukykyyn, ja sillä olisi voimakas vaikutus toimitusvarmuuteen ja etenkin tuodun kaasun tasoon. Vuosina energiatehokkuuden 30 prosentin tavoite säästäisi 69,6 miljardia euroa tuotujen fossiilisten polttoaineiden kustannuksissa verrattuna miljardin euron kustannuksiin, jos tavoite olisi alle 27 prosenttia, loisi työpaikkaa vuoteen 2030 mennessä (nettoperusteisesti) ja kasvattaisi BKT:tä 0,25 0,4 prosenttia keskeisissä skenaarioissa. Direktiivin 7 artiklan osalta arvioitiin parhaaksi vaihtoehto 3, koska sillä ulotetaan energiansäästövaatimus koskemaan vuoden 2020 jälkeistä aikaa ja yksinkertaistamista koskevilla säännöksillä helpotetaan vaadittujen säästöjen, etenkin rakennusten peruskorjauksesta saatujen säästöjen, saavuttamista jäsenvaltioissa. Tällä vaihtoehdolla varmistetaan myös, että energiatehokkuusvelvoitejärjestelmiin ja vaihtoehtoisiin toimenpiteisiin sovellettavat vaatimukset ovat yleisesti selkeämpiä. Direktiivin 9 11 artiklan osalta parhaaksi arvioidulla vaihtoehdolla 2 poistetaan oikeudellista epäselvyyttä, joka tällä hetkellä haittaa lämpöenergiaan liittyvää asianmukaista täytäntöönpanoa moniasuntoisissa ja moneen eri tarkoitukseen käytettävissä rakennuksissa. Sillä myös lujitettaisiin ja vauhditettaisiin siirtymistä älykkääseen (etäluettavaan) lämmön mittaamiseen, jotta käyttäjät saisivat kulutuksesta parempaa ja tiheämpää palautetta. Mitkä ovat parhaaksi arvioidun vaihtoehdon kustannukset (jos parhaaksi arvioitua vaihtoehtoa ei ole, päävaihtoehtojen kustannukset)? Vuosien aikana 30 prosentin tavoite (alennusprosentteineen) johtaisi kaiken kaikkiaan energiajärjestelmän kustannuksiin, jotka ovat 0,46 prosenttia (9 miljardia euroa) korkeammat 27 prosentin tavoitteeseen verrattuna. Pitkällä aikavälillä 30 prosentin energiatehokkuustavoite vuodeksi 2030 johtaisi energiajärjestelmän kustannuksiin, jotka ovat 9 miljardia euroa alemmat verrattuina 27 prosentin tavoitteeseen vuosina Direktiivin 7 artiklan osalta parhaaksi arvioidusta vaihtoehdosta ei todennäköisesti aiheudu lisäkustannuksia jäsenvaltioille ja velvoitetuille osapuolille (yleishyödylliset laitokset), koska säästöjen nykytaso 1,5 prosenttia säilyy. Hallinnollisia lisäkustannuksia ei odoteta, ja ne voivat jopa alentua, koska jäsenvaltiot tuntevat jo vaatimukset ja koska rakennuksiin liittyvistä toimenpiteistä saatavien säästöjen laskeminen yksinkertaistuu. Direktiivin 9 11 artiklan osalta parhaaksi arvioidusta vaihtoehdosta ei todennäköisesti aiheudu merkittäviä kustannuksia millekään osapuolelle, koska sillä selkeytetään oikeudellisia vaatimuksia ja tuetaan uuden teknologian käyttöönottoa, mitä jo tapahtuu markkinoilla, ja koska uusien laitteiden asentamista koskeviin vaatimuksiin sovellettaisiin edelleen kustannustehokkuutta koskevaa kriteeriä, kuten tälläkin hetkellä. Mitkä ovat vaikutukset yrityksiin, mukaan lukien pk- ja mikroyritykset? 4

6 Pk-yritykset ovat keskeisiä toimijoita energiatehokkuuden edistämisessä, etenkin kotitalouksissa (pkyritykset toteuttavat 70 prosenttia energiatehokkuuden parantamiseen tähtäävistä toimista) ja ne saavat etua lisääntyneistä liiketoimintamahdollisuuksista samoin kuin alentuneesta kulutuksesta johtuvista pienemmistä energialaskuista. Direktiivin 7 artiklan soveltamisajan jatkamisella vuoden 2020 jälkeen on positiivinen vaikutus pkyrityksiin: ne hyötyvät lisääntyneistä liiketoimintamahdollisuuksista, jotka johtuvat tarpeesta toteuttaa energiatehokkuussäästöt käytännössä, erityisesti rakennusten peruskorjausten kautta. Kohdistuuko jäsenvaltioiden budjettiin ja julkishallintoon merkittäviä vaikutuksia? Jäsenvaltioiden menot saattavat kasvaa lyhyellä aikavälillä, kun niiden on rahoitettava energiatehokkuuteen tehtäviä alkuinvestointeja, mutta pitkällä aikavälillä ne saavat hyötyä, kun polttoaineiden tuonnin kustannukset ja energiankulutuslaskut (esim. julkisten rakennusten) pienenevät ja budjettiin kohdistuu positiivisia vaikutuksia suuremman työllisyys- ja talouskasvun myötä. Koska kaikissa jäsenvaltioissa on jo toimenpiteitä käytössä, on epätodennäköistä, että 7 artiklan soveltamisajan jatkaminen vuoteen 2030 aiheuttaisi budjettiin tai hallintoon liittyviä lisäkustannuksia jäsenvaltioille ja velvoitetuille osapuolille (yleishyödylliset laitokset), koska sama vuotuinen 1,5 prosentin säästötaso säilyy edelleen vuosina Hallinnollisten kustannusten pitäisi alentua rakennuksiin liittyvistä toimenpiteistä saatavien säästöjen laskemisen yksinkertaistuessa, kun voidaan käyttää rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin mukaista laskentamenetelmää. Onko toimenpiteellä muita merkittäviä vaikutuksia? Direktiivin 7 artiklan soveltamisajan jatkaminen vuoden 2020 jälkeen vähentää edelleen loppuenergian kulutusta (81 Mtoe:n säästö vuoteen 2030 mennessä), pienentää kuluttajien energialaskuja ja ulottaa paremmasta energiatehokkuudesta saatavat positiiviset vaikutukset talouteen (esim. energiapalvelumarkkinoiden kehittäminen), ympäristöön, yhteiskuntaan (esim. energiaköyhyyteen puuttuminen) ja terveyteen. Direktiivin 9 11 artiklan osalta arvioidaan, että ylimääräiset säästöt, jotka saadaan energiatehokkuusdirektiivin vaatimusten paremmasta soveltamisesta moniasuntoisten rakennusten lämmityksen osalta, olisivat noin 7 Mtoe:ta tai 50 prosenttia suuremmat kuin odotetut säästöt skenaariosta, johon ei liity sääntelyä. D. Seuranta Milloin asiaa tarkastellaan uudelleen? Tällä ehdotuksella ei muuteta tämänhetkisiä raportointivelvoitteita. Energiaunionin hallintaa koskevalla tulevalla lainsäädäntöehdotuksella sitä vastoin varmistetaan, että käyttöön otetaan avoin ja luotettava suunnittelu-, raportointi- ja seurantajärjestelmä, joka perustuu yhdennettyihin kansallisiin energia- ja ilmastosuunnitelmiin ja jäsenvaltioiden yhdenmukaistettuihin tilannekatsauksiin, joissa arvioidaan säännöllisesti kansallisten suunnitelmien täytäntöönpanoa energiaunionin viiden toimintalohkon osalta. Energiatehokkuusdirektiivin täytäntöönpanon tuloksia arvioidaan viiden vuoden kuluttua tarkistetun direktiivin voimaantulosta, koska komissioon kohdistuu uusi vaatimus direktiivin yleisen tarkastelun tekemisestä. 5