Hyvinvoinnin arki maaseudulla Tekeviä käsiä ja tietoteknologiaa

Transkriptio

1 1 Riitta Haverinen ja Katja Ilmarinen (toim.) Hyvinvoinnin arki maaseudulla Tekeviä käsiä ja tietoteknologiaa Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisuja

2 2 HYVINVOINNIN ARKI MAASEUDULLA YTR ja kirjoittajat Toimitustyö ja taitto: Tuula Lehtinen Kansi: Leena Neuvonen ISBN ISSN Paino: Vammalan Kirjapaino Oy, Vammala 2008

3 3 JULKAISIJA Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä SARJA / N:O Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisuja 3/2008 JULKAISUN NIMI Hyvinvoinnin arki maaseudulla Tekeviä käsiä ja tietotekonologiaa ILMESTYMISAJANKOHTA Toukokuu 2008 ISSN ISBN (nid.) KOKONAISSIVUMÄÄRÄ TEKIJÄT Riitta Haverinen ja Katja Ilmarinen (toim.) JULKAISUN KUVAUS AVAINSANAT Hyvinvointitutkimus Kunta- ja palvelurakenneuudistus Maaseudun hyvinvointipalvelut Palvelujen hyvät käytännöt Palvelujen turvaaminen Sähköinen asiointi Suomalaisen maaseudun kunnissa tarvitaan tulevina vuosina uusia, kestäviä ratkaisuja palvelujen tarjoamiseen. Lähipalvelujen avulla pystytään turvaamaan paitsi elinvoimaisen maaseudun edellytykset, myös kansalaisten turvallisuus, sujuva arki ja viihtyvyys. Kunta- ja palvelurakenneuudistus haastaa kunnat yhteistyöhön ja etsimään uusia palvelujen tuottamisen rakenteita ja malleja. Mutta kuinka Paras-tavoitteiden edellyttämät muutokset voidaan tehdä heikentämättä palvelujen saatavuutta? Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän asettama hyvinvointipalvelujen teemaryhmä pyrkii tällä julkaisulla tuomaan esille tietoa hyvinvointipalvelujen järjestämisestä maaseudulla. Julkaisussa on puheenvuoroja maaseudun hyvinvointipalveluiden tilasta ja erilaisista tavoista tuottaa hyvinvointipalveluja maaseudun asukkaille. Julkaisussa esitellään kuntien kehittämiä palveluratkaisuja, joista voisi olla hyötyä muillekin. Kirjoittajina on hyvinvointipalvelujen parissa työskenteleviä asiantuntijoita niin kuntasektorilta kuin tutkimuslaitoksista ja järjestökentältä. Julkaisussa esitellään Kunta- ja palvelurakenneuudistus maaseudun näkökulmasta ja luodaan katsaus maaseudun asukkaiden hyvinvointiin ja hyvinvointipalvelujen tilaan 2000-luvulla. Kirjan artikkeleissa nostetaan esille kaksi maaseudun elinvoimaisuuteen haitallisesti vaikuttavaa kehitystä ja uuden politiikan paikkaa: nuorten naisten poismuutto maaseudulta ja kyläkoulujen katoaminen. Julkaisussa kuvataan toteutuneita kuntayhteistyön muotoja hyvinvointipalvelujen järjestämiseksi. Esimerkit ovat Hämeenlinnan, Oulun ja Kainuun seutukunnista. Lisäksi pohditaan yksityisen sektorin mahdollisuuksia hyvinvointipalvelujen tarjoajana maaseudulla ja kuvataan sopimuksellisuuden malli, joka saattaa yhteen maaseudun työt ja töiden tekijät. Teknologia ja apuvälineet nostetaan vahvana vaihtoehtona esille pohdittaessa palvelujen saatavuutta. Siinä tieto kulkee asiakas ei. Teknologian avulla palvelut on mahdollista tuoda lähelle asiakasta, ja teknologiaa hyödyntämällä voidaan osaltaan korjata palvelutarjonnan alueellista epätasa-arvoa. Julkaisun lopuksi luodaan katse tulevaisuuteen maaseudun asukkaan arkeen ja palveluihin. Maaseudulla tarvitaan jatkossakin eri-ikäisiä ihmisiä, vireitä paikallisyhteisöjä, palveluinnovaatioita, osaajia ja tekeviä käsiä, jotta ihmisten arkea tukevat palvelut voidaan turvata.

4 4 HYVINVOINNIN ARKI MAASEUDULLA UTGIVARE Landsbygdspolitikens samarbetsgrupp SERIENS NUMMER PUBLIKATION Publikationer 3/2008 Maj 2008 Välfärdens vardag på landsbygden Arbetande händer och informationsteknologi UTGIVNINGSDATUM ISSN ISBN (häftad) SIDOANTAL FÖRFATTARE Riitta Haverinen och Katja Ilmarinen (red.) REFERAT NYCKELORD Välfärdsundersökning Kommun- och servicestrukturreformen Välfärdstjänster på landsbygden God praxis i service Tryggande av service Elektronisk ärendehantering I landsbygdskommunerna i Finland kommer man under de kommande åren att behöva hållbara lösningar för att kunna tillhandahålla service. Med hjälp av närservice kan man trygga förutsättningarna för en livskraftig landsbygd och därutöver medborgarnas trygghet, en välfungerande vardag och trivsel. Kommun- och servicestrukturreformen ger kommunerna skäl att samarbeta och att söka nya strukturer och modeller för serviceproduktionen. Men hur kan de förändringar som målen i kommunoch servicestrukturreformen förutsätter genomföras utan att försämra tillgängligheten till service? Den temagrupp för välfärdstjänster som har tillsatts av den landsbygdspolitikens samarbetsgruppen försöker i den här publikationen presentera information om organiseringen av välfärdstjänster på landsbygden. I publikationen finns inlägg om nuläget när det gäller landsbygdens välfärdstjänster och olika sätt att producera välfärdstjänster för landsbygdens befolkning. I publikationen presenteras kommunalt utvecklade servicelösningar som skulle kunna vara till nytta även för andra. Författarna är sakkunniga som arbetar med välfärdstjänster och de kommer från såväl den kommunala sektorn som forskningsinstitutioner och organisationer. I publikationen presenteras Kommun- och servicestrukturreformen ur landsbygdens synvinkel och det ges en översikt av välfärden hos landsbygdens befolkning och välfärdstjänsterna på 2000-talet. I artiklarna i boken lyfts två utvecklingar fram som inverkar ogynnsamt på landsbygdens livskraft och den nya politikens roll: unga kvinnor flyttar bort från landsbygden och byskolorna försvinner. Ipublikationen beskrivs förverkligade modeller för kommunsamarbete och anordnande av välfärdstjänster.exemplen är från Tavastehus, Uleåborgs och Kajanalands ekonomiska regioner. Dessutom förs resonemang om den privata sektorns möjligheter att erbjuda välfärdstjänster på landsbygden och beskrivs en modell för avtalsmässighetförattsammanföralandsbygdensarbetenmeddemsomutförarbetet.teknikochhjälpmedel lyfts fram som ett starkt alternativ i resonemanget om tjänsternas tillgänglighet. Där informationen färdas behöver kunden inte resa. Med hjälp av tekniken kan man erbjuda tjänster nära kunden och genom att utnyttja tekniken kan man avhjälpa den ojämlika regionala fördelningen av serviceutbudet. I slutet av publikationen kastar man en blick in i den framtida vardagen och servicen för landsbygdens invånare. På landsbygden behövs också i framtiden människor i olika åldrar, livskraftiga lokalsamhällen, serviceinnovationer, kunnigt folk och arbetande händer för att kunna trygga de tjänster som stöder människorna i deras vardag.

5 5 PUBLISHER Rural Policy Committee SERIAL NUMBER PUBLICATION Publications 3/2008 May 2008 Everyday Welfare Services in Rural Areas Skilled Hands and Information Technology DATE OF PUBLICATION ISSN ISBN (wire stitched) NUMBER OF PAGES AUTHOR Riitta Haverinen and Katja Ilmarinen (Eds.) SUMMARY KEYWORDS Welfare research Project to restructure local government and services Welfare services in rural areas Good practices in services Safeguarding services Online services Rural municipalities in Finland will need new, sustainable service delivery solutions in the near future. Locally based services can ensure not only the necessary conditions for a viable countryside but also safety, a smoothly running daily life and agreeable environment for local inhabitants. The ongoing project to restructure local government and services poses a challenge for municipalities to co-operate and look for new service provision structures and models. But how can the changes required by the restructuring process be carried out without undermining the availability of services? This publication was compiled by the Thematic Group on Welfare Services, set up by the Rural Policy Committee, with the aim of providing information on the provision of welfare services in rural areas. The publication presents a range of views on the state of rural welfare services and various ways of providing such services to rural inhabitants. It also describes service solutions developed by municipalities in order to allow other municipalities to benefit from them. The authors include experts working with welfare service issues from municipalities, research institutes and associations. The publication describes the project for restructuring local government and services from the point of view of rural areas. It also provides a review of the state of welfare among rural inhabitants and welfare services in the 2000s. The articles shed light on two trends with negative impact on the viability of the countryside the migration of young women away from the countryside and the disappearance of village schools and the need for new policy openings. The publication also describes how municipalities have co-operated in order to be able to provide welfare services. The examples are from the sub-regions of Hämeenlinna, Oulu and Kainuu. In addition, it ponders over the possibilities of the private sector as a welfare service provider in rural areas and describes a contractual model that brings together work and workers in rural areas. Technology and technical aids are discussed as a worthwhile alternative in ensuring the availability of services.technology means that knowledge becomes mobile rather than the client. Technology helps bring services close to the client and contributes to addressing the regional inequality of service provision. To conclude, the publication looks into the future from the perspective of the daily life and service needs of people living in rural areas. In order to safeguard services that support their daily life, the countryside will always need people of different ages, lively local communities, service innovations, knowledge and skills.

6 6 HYVINVOINNIN ARKI MAASEUDULLA

7 7 Esipuhe Palvelut ovat tärkeä osa maaseudun asukkaiden hyvää elämän laatua. Ne tuovat arkeen sujuvuutta ja turvallisuutta; ne mahdollistavat asumisen maaseudulla omassa kodissa mahdollisimman pitkään. Haja-asutusalueiden palvelujen siirtyminen kuntakeskuksiin pitkien matkojen päähän ja palvelujen järjestäminen aikaisempaa suuremmissa yksiköissä näyttää olevan palvelujen taloudellisen kestävyyden ehto.tilanteen nurjana puolena on, että maaseudun hyvinvointipalvelujen sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä perusopetuksen määrä, laatu, saatavuus ja saavutettavuus heikentyvät ja näin eri puolilla maata asuvien ihmisten mahdollisuus saada tasa-arvoisesti palveluja voi vaarantua. Palveluiden muutosvaateisiin ovat vaikuttaneet etenkin kuntatalouden kiristyminen, väestön ikärakenteen muutos ja työssäkäyvien asukkaiden väheneminen maaseudulla. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksella (Paras-uudistus) pyritään turvaamaan palvelut kuntien välistä yhteistyötä lisäämällä ja kannustamalla uudenlaisiin rakenne- ja toimintamalleihin. Paras-uudistuksen toimeenpano kestää vuosia, ja se haastaa entiset mallit ja tavat toimia. On kyettävä sovittamaan yhteen erilaisia palvelutarpeita eri väestöryhmien ja alueiden kannalta priorisoimaan ja tekemään usein vaikeitakin valintoja. Jos kunnalta tai yhteistoiminta-alueelta puuttuu laaja-alainen tulevaisuuteen suuntautuva yhteinen näky, valitaan vain talouden sanelemia ratkaisuja. Paras-uudistuksia tehtäessä ei kuitenkaan tulisi unohtaa asukkaiden tilanteita ja arjen tarpeita. Palvelujen kriittisin kysymys on niiden saatavuus, laadukkuus ja hyvät vaikutukset palveluja tarvitseville. Julkisen sektorin lisäksi palveluja ovat tuottaneet erilaiset muut toimijat: voittoa tuottavat ja tuottamattomat toimijat, yksityinen ja kolmas sektori sekä omaiset ja läheiset, joiden työpanos on edelleen merkittävä. Tulevaisuudessa näiden roolit korostuvat entisestään. Myös uudenlaisia palvelumuotoja tarvitaan. Niitä on tärkeää innovoida asukkaiden tarpeista ja heidän tarpeisiinsa. Taloudellisiin ja laadukkaisiin palveluratkaisuihin pääseminen edellyttää paitsi huolella harkittuja valintoja, myös näitä toteuttavien muutosprosessien määrätietoista johtamista sekä neuvottelutaitoja ja kykyä löytää paikallisiin olosuhteisiin toimivia ratkaisuja. Muutos on aina voimavaroja vievä, mutta se on myös ainutlaatuinen mahdollisuus toteuttaa todellisia palvelu-uudistuksia. Parhaimmillaan muutosta voidaan käyttää tilaisuutena kehittää pitkällä tähtäimellä kestäviä ratkaisuja, luoda luottamusta ja vakautta palveluja tarvitseville asukkaille. Kestävä hyvinvointipalvelujen rakenne estää maaseutualueiden autioitumista lisäämällä asukkaiden viihtyvyyttä ja kunnan houkuttelevuutta asuinpaikkana. Vaikka maaseudun hyvinvointipalveluista on tuotettu tietoa, näyttää siltä, että matka tekstistä toimintaan on pitkä. Käyttökelpoinenkaan tieto ei valitettavasti siir-

8 8 HYVINVOINNIN ARKI MAASEUDULLA ry käytäntöön ilman tahtoa, hyvää johtamista ja sitkeää työtä. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän (YTR) Hyvinvointipalvelujen teemaryhmä pyrkii tällä julkaisulla tuomaan koottua tietoa hyvinvointipalvelujen järjestämisestä alan päättäjille, ammattilaisille, opiskelijoille sekä muille kiinnostuneille. Tämän julkaisun tavoitteena on nostaa esille suomalaisissa maaseutukunnissa käyttöön otettuja uusia sosiaali-, terveys- ja perusopetuspalvelujen järjestämiskäytäntöjä. Kirjassa on puheenvuoroja maaseudun hyvinvoinnista, hyvinvointipalveluiden tilasta ja erilaisista tavoista tuottaa hyvinvointipalveluja asukkaille. Julkaisussa tarjotaan joitain ratkaisuja maaseudun kunnista, joissa uusia toimintatapoja ja yhteistyötä on lisätty. Nostamme esille edellytyksiä ja ehtoja, jotka ovat olleet sekä välttämättömiä että riittäviä palvelujen turvaamiseksi maaseudulla. KIRJAN ENSIMMÄISESSÄ LUVUSSA luodaan katsaus kunta- ja palvelurakenneuudistukseen sekä maaseudun asukkaiden hyvinvointipalvelujen tilaan ja palveluhaasteisiin. Ensimmäisessä artikkelissa käsitellään puitelain etenemistä kuntien laatimien suunnitteluasiakirjojen perusteella. Seuraavat artikkelit käsittelevät maaseudun asukkaiden hyvinvointia sekä maaseudun sosiaali- ja terveyspalveluja asukkaiden arvioimina. Lopuksi nostetaan esiin kaksi haastetta maaseudun elinvoimaisuudelle: maaseutu tarvitsee naisia mutta tarvitsevatko naiset maaseutua ja miten käy Suomen pienten koulujen, joista valtaosa sijaitsee maaseudulla. LUVUSSA KAKSI käsitellään kunta- ja palvelurakenneuudistuksen vaatimia yhteistoimintaratkaisuja kuntaesimerkkien kautta. Esimerkeissä kuvaillaan kolme erilaista hallinnollista mallia järjestää palveluja, kun tavoitteena on saavuttaa kuntien välisellä yhteistyöllä taloudellisuutta ja palvelujen laadun alueellista tasa-arvoa. Samalla nousee esille huoli kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksien vähenemistä, palvelujen saavutettavuudesta ja palvelujen pirstoutumisesta. Suuri ei ole aina kaunista, osoittaa artikkeli, jossa käsitellään pienten ja suurten kuntien taloutta tilastoaineiston valossa. Hallinnollisten järjestelyiden lisäksi palvelujen järjestämisessä tarvitaan uudenlaisia kumppanuuksia ja palveluinnovaatioita. Luvussa kaksi näitä pohditaan yksityisten hyvinvointipalvelujen ja sopimuksellisuuden mahdollisuuksien kautta maaseudulla. Yritystoiminnan aloittamisen kynnys on korkea harvan asutuksen alueilla, joissa välimatkat ovat pitkiä ja asiakaskunta pieni. Sopimuksellisuutta esitellään mallina, jossa maaseudun pirstaleisia töitä organisoidaan välittäjätahon avulla ja autetaan palvelujen kysynnän ja tarjonnan kohtaamista. Malli voisi luoda edellytyksiä paikata palveluaukkoja tapauksissa, joissa markkinat tai kunta eivät pysty vastaamaan palvelujen kysyntään. LUKU KOLME nostaa esille monipuolisesti teknologian käytön maaseudun hyvinvointipalveluissa. Artikkeleissa esitellään teknologian mahdollisuuksia sähköisestä sosiaali- ja terveydenhuollosta erilaisiin apuvälineisiin. JULKAISUN LOPUKSI käsitellään maaseudun ja maaseutualueiden hyvinvointi-

9 9 palveluiden kehitystä sekä tulevaisuuden näkymiä. Toivomme tämän julkaisun kuluvan lukijoiden käytössä. Olemme iloisia palautteesta, jotta voimme tarjota käytäntöä palvelevaa tietoa mahdollisissa tulevissa julkaisuissa. Ottakaa yhteyttä julkaisussa esiteltyihin kuntiin, joiden kehittelyt voisivat olla teille hyödyksi. Vertailukehittäminen on uusi tapa saada ja jakaa tietoa. Siinä annetaan ja saadaan tietoa tasapuolisesti. Toivomme, että julkaisu ja sen esimerkit antavat eväitä maaseudun hyvinvointipalveluiden turvaamiseen ja kehittämiseen. Lopuksi haluamme lausua lämpimät kiitokset kaikille kirjoittajille ja julkaisun toimittaja Tuula Lehtiselle asiantuntevasta työstä kielen sujuvuuden ja tekstien luettavuuden parantamisessa. Maaseudun hyvinvointipalvelujen teemaryhmän ja kirjoittajakunnan puolesta Riitta Haverinen Maaseudun hyvinvointipalvelujen teemaryhmän puheenjohtaja Tulosaluejohtaja, dosentti, Stakes

10 10 HYVINVOINNIN ARKI MAASEUDULLA Kirjoittajat ANDRA ALDEA-PARTANEN, projektipäällikkö, Oulun yliopisto, Lönnrot-instituutti PERSEPHONE DOUPI, erikoistutkija, Stakes RIITTA HAVERINEN, tulosaluejohtaja, dosentti, Stakes HANNA HEIKKONEN, erikoissuunnittelija, Stakes HANNELE HYPPÖNEN, tutkimuspäällikkö, Stakes PÄIVI HÄMÄLÄINEN, ryhmäpäällikkö, Stakes KATJA ILMARINEN, suunnittelija, Stakes SAKARI KARVONEN, erikoistutkija, Stakes EIJA KOSKI, tutkija, Vaasan yliopisto, Levón-instituutti PETRA LINDQVIST, tutkija,vaasan yliopisto, Levón-instituutti ANU MUURI, kehittämispäällikkö, Stakes LIISA NIILOLA, toiminnanjohtaja, Maa- ja kotitalousnaisten Keskus ry INGA NYHOLM, neuvotteleva virkamies, valtiovarainministeriö TAINA PELTONEN, sivistystoimenjohtaja, Nummi-Pusulan kunta JOUNI PONNIKAS, esimies, Oulun yliopisto, Lönnrot-instituutti OLLI RIIKONEN, kunnanjohtaja, Tohmajärvi ANNA-LIISA SALMINEN, kehittämispäällikkö, Stakes PÄIVI TAHKOKALLIO, projektipäällikkö, Stakes PÄIVI TOPO, akatemiatutkija, Suomen Akatemia, Stakes ERKKITORPPA, sosiaali- ja terveystoimen toimialajohtaja, Hämeenlinnan kaupunki SARI VALJAKKA, tutkija, Stakes RAIJA VOLK, tutkimusjohtaja, Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos ANNE-MARIE VÄLIKANGAS, neuvotteleva virkamies, valtiovarainministeriö RIIKKA WESTMAN, suunnittelija, Stakes ILKKAWINBLAD, FinnTelemedicumin johtaja, Oulun yliopisto SIRPA YLIKERÄLÄ, sosiaalijohtaja, Hauhon kunta KIRSTI YLITALO, seutukuntajohtaja, Oulunkaaren seutukunta

11 11 Sisältö Esipuhe 7 Riitta Haverinen Kirjoittajat Maaseudun asukkaatjahyvinvointipalvelut Paras-hanke haastaa uudistumaan Kuntien suunnitelmat tarkastelussa 13 Inga Nyholm ja Anne-Marie Välikangas Miten ihmiset maalla voivat? Maaseudun hyvinvointi 2000-luvulla 25 Sakari Karvonen Koko ei kasvata tyytyväisyyttä Maaseudun asukkaiden mielipiteitä sosiaali- ja terveyspalveluista 37 Riikka Westman ja Anu Muuri Naisen tarpeet linjaavat maaseudun uudistumista 49 Liisa Niilola Maaseudun koulut ja eri-ikäisten opetus 55 Taina Peltonen 2. uusi organisoituminen ja palvelut Kokemuksia Kainuun hallintokokeilusta 67 Jouni Ponnikas ja Andra Aldea-Partanen Palveluyhteistyötä yli kuntarajojen Pieni Hauho isossa prosessissa 75 Sirpa Ylikerälä ja Erkki Torppa Etäisyydestä läheisyydeksi Oulunkaaren seutukunnassa Verkostoituneen terveydenhuollon toimintamalli 87 Kirsti Ylitalo Onko pienellä kunnalla tulevaisuutta Tohmajärven näkökulma 95 Olli Riikonen Yksityisten hyvinvointipalvelujen mahdollisuudet maaseudulla 103 Raija Volk Sopimuksellisuus uusi työkalu järjestää maaseudun palveluja 111 Petra Lindqvist ja Eija Koski 3. tietoteknologia poistaa etäisyyksiä Tietoteknologialla sosiaali- ja terveyspalvelut etäisyyksistä riippumatta? 121 Hannele Hyppönen ym.

12 12 HYVINVOINNIN ARKI MAASEUDULLA Terveydenhuollon ammattilasten välinen sähköinen tiedonvaihto 122 Ilkka Winblad, Persephone Doupi ja Päivi Hämäläinen Kansalaiselle suunnatut sähköiset terveydenhuollon palvelut 124 Hannele Hyppönen ja Persephone Doupi Sosiaalialan verkkokonsultointia ammattilaisille ja asiakkaille 128 Hanna Heikkonen Tieto- ja viestintäteknologiaa hyödyntävät apuvälineet 129 Anna-Liisa Salminen Kaikille: paremmat sähköiset palvelut, parempaa teknologiaa, parempi arki 132 Päivi Tahkokallio ja Sari Valjakka Eettinen näkökulma teknologisoituviin hyvinvointipalveluihin 133 Päivi Topo Pohdintaa kehityksen suunnasta ja reunaehdoista 136 Hannele Hyppönen 4. palvelujen tulevaisuus Arjen palveluja yhteistyössä ja yhdistellen 141 Riitta Haverinen, Katja Ilmarinen ja RiikkaWestman

13 13 Maaseutukunnissa on erilaisia kehityssuuntia, jotka osaltaan lisäävät palveluiden järjestämisen haasteellisuutta ja jotka on otettava tulevaisuuden palvelurakenteiden suunnittelussa huomioon. Inga Nyholm ja Anne-Marie Välikangas PARAS-HANKE HAASTAA UUDISTUMAAN Kuntien suunnitelmat tarkastelussa Suomi on isojen rakenteellisten muutosten edessä. Väestö ikääntyy ja sen myötä palvelutarpeet kasvavat erityisesti hoiva- ja hoitoalalla. Samaan aikaan lasten ja oppilasikäluokkien määrä alenee. Myös työvoiman tarjonta kääntyy laskuun. Koska palvelujen järjestäminen on keskeisesti kuntien vastuulla, ovat tulevat muutokset suuri haaste koko kuntakentälle. Vaikka hyvä talouskasvu on parantanut kuntatalouden tilaa viime vuosina, kasvavat menot yhdessä työvoiman tarjonnan vähenemisestä aiheutuvan veropohjan heikkenemisen kanssa pakottavat kuntia miettimään uusia ratkaisuja palvelujen järjestämiselle. Rakenteelliset muutokset ja haasteet kohdistuvat eri tavoin erilaisiin kuntiin. Vaikka kuntien valtionosuusjärjestelmä tasaakin kuntien välisiä taloudellisia eroja ja kuntien talous on kohentunut, erot sekä kuntien taloudessa että huoltosuhteessa ovat edelleen suuria. Monet talousvaikeuksista kärsivistä kunnista ovat pieniä, alle 6000 asukkaan kuntia. Erityisiä haasteita kohdataan alueilla, joissa asukasluku vähenee ja väestörakenne vinoutuu. Väkiluku vähenee edelleen harvaan asutulla maaseudulla ja ydinmaaseudulla, vaikka muuttoliike onkin jossain määrin tasapainottunut. Nuorten, erityisesti nuorten naisten, poismuutto näiltä alueilta vinouttaa ikä- ja sukupuolirakenteita. Tähän liittyvät ongelmat kasvavat erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomen harvaan asutuilla alueilla. Sen sijaan kaupunkien läheisellä maaseudulla tilanne väestökehityksen osalta on toinen ja väkiluku saattaa joillakin alueilla kasvaa jopa voimakkaammin kuin kaupungeissa. Talous- ja työllisyyskehitykseltään 2000-luvun alkupuolella menestyneitä seutukuntia on etenkin suurilla kaupunki-

14 14 HYVINVOINNIN ARKI MAASEUDULLA seuduilla ja eteläisessä Suomessa. Myös nopeasti kasvavissa kunnissa palvelujen järjestäminen ja palvelutarpeisiin vastaaminen on haasteellista. Maaseutukunnissa on näin ollen erilaisia kehityssuuntia, jotka osaltaan lisäävät palveluiden järjestämisen haasteellisuutta ja jotka on otettava tulevaisuuden palvelurakenteiden suunnittelussa huomioon. Tässä artikkelissa tarkastellaan kunta- ja palvelurakenneuudistusta sekä kuntien valtioneuvostolle syksyllä 2007 toimittamia suunnitelma-asiakirjoja erityisesti maaseudun näkökulmasta. Kunta- ja palvelurakenneuudistus Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen (Paras) keskeisimpänä tavoitteena on turvata julkiset kuntapalvelut koko maassa myös tulevaisuudessa. Uudistuksen käynnistämisen taustalla ovat vaikuttaneet ne rakenteelliset muutokset, joiden edessä Suomi on, ja jotka tekevät palvelujen järjestämisen entistä haasteellisemmaksi. Vaiheittain etenevä uudistustyö käynnistyi keväällä Uudistusta koskeva laki eli niin kutsuttu puitelaki hyväksyttiin eduskunnassa keväällä 2006 ja sen jälkeen kunnat ovat laatineet suunnitelmia ja selvityksiä siitä, miten ne aikovat toteuttaa lain tavoitteet. Kunnat ovat keväällä 2008 päätösvaiheessa, ja kuntien suunnitelmat täsmentyvät ja tarkentuvat jatkuvasti. Varsinainen toimeenpanovaihe kunnissa on kuitenkin vielä edessä. Valtion taholta uudistuksen etenemistä seurataan tiiviisti. Kuntien toimittamia selvityksiä ja toimeenpanosuunnitelmia on analysoitu eri ministeriöissä ja Suomen Kuntaliitossa. Tarkemmin uudistuksen etenemistä ja uudistuksen vaikutuksia arvioidaan vuonna 2009 eduskunnalle annettavassa selonteossa. Lähtökohtana koko kunta- ja palvelurakenneuudistukselle on ollut se, että kunnat voivat valita ratkaisunsa itse. Ne voivat hoitaa niille säädetyt tehtävät itse tai yhteistoiminnassa muiden kuntien kanssa. Myös yhteistyön organisoimisessa on erilaisia malleja. Uudistuksessa ei määritellä kuntien palvelutarjontaa tai -malleja ulkopuolelta, vaan kunnat valitsevat sellaiset ratkaisut, jotka soveltuvat parhaiten niiden olosuhteisiin. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen lähtökohdat Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen käynnistämiseen johtivat silloisen hallituspuolueiden yksimieliset näkemykset siitä, että kuntalaisille on vastakin kyettävä turvamaan peruspalvelut kohtuuhintaisina, laadukkaina ja mahdollisimman läheltä. Tavoitteeksi nousi kuntien vastuulla olevien palveluiden rakenteellisen ja taloudellisen perustan vahvistaminen siten, että palveluiden laatu, vaikuttavuus, saavutettavuus, tehokkuus ja teknologisen kehityksen mahdollisuudet huomioitaisiin pal-

15 15 velutuotannossa. Uudistus eteni vaiheittain siten, että ensimmäinen vaihe päättyi syyskuussa Tuolloin eduskunnalle annettiin esitykset laiksi kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta (jäljempänä myös puitelaki) sekä esitykset laeiksi kuntajakolain ja varainsiirtoverolain muuttamisesta. Nämä lait tulivat voimaan Samanaikaisesti voimaan tuli myös valtioneuvoston asetus kunta- ja palvelurakenneuudistusta koskevien tietojen toimittamisesta valtioneuvostolle. Puitelaki uudistuksen puitteet, keinot ja velvoitteet Puitelaki luo edellytykset kunta- ja palvelurakenneuudistukselle. Uudistuksen tehtävänä on kunnallisen kansanvallan lähtökohdista vahvistaa kunta- ja palvelurakennetta, kehittää palvelujen tuotantotapoja ja organisointia, uudistaa kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmää, sekä tarkistaa kuntien ja valtion välistä tehtävien jakoa siten, että kuntien vastuulla olevien palvelujen järjestämiseen ja tuottamiseen sekä kuntien kehittämiseen on vahva rakenteellinen ja taloudellinen perusta. Tarkoituksena on parantaa tuottavuutta, hillitä kuntien menojen kasvua ja luoda edellytyksiä kehittää kuntien järjestämien palveluiden ohjausta. Tavoitteena on saada aikaan eheä ja toimintakykyinen kuntarakenne sekä kattava ja taloudellinen palvelurakenne, joka varmistaa voimavarojen tehokkaan käytön. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annettu laki määrittelee puitteet uudistuksille. Käytännön toteutus ja valittavat ratkaisut ovat kuntien päätettävissä lain asettamissa rajoissa. Kuntia koskevat puitelain velvoitteet voidaan tiivistää seuraavaan neljään asiakohtaan: 1. Järjestämisvastuun perusterveydenhuollossa ja siihen kiinteästi liittyvissä sosiaalitoimen tehtävissä sekä ammatillisessa peruskoulutuksessa tulee olla säädetyt väestöpohjavaatimukset täyttävällä taholla, joka ammatillisessa peruskoulutuksessa on ja perusterveydenhuollossa asukasta. Jos näiden palvelujen järjestäjä ei entuudestaan täytä väestöpohjavaatimuksia, on kunnalla velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin järjestämisvastuun saattamiseksi puitelain mukaiseksi. Toimenpidevaihtoehtoina ovat kuntaliitos tai yhteistoiminta-alueen muodostaminen, joka voi perustua joko isäntäkunta- tai kuntayhtymämalliin. Päätösvalta siirtyy uudelle kunnalle tai yhteistoiminta-alueelle. 2. Jokaisen kunnan tulee kuulua kuntayhtymään, joka vastaa erikoissairaanhoidon ja kehitysvammaisten erityishuollon palveluiden järjestämisestä. Lisäksi kaksikielisten ja yksikielisten ruotsinkielisten kuntien tulee edellä mainittujen palveluiden osalta kuulua kuntayhtymään, jonka tehtävänä on turvata ruotsinkielisten palveluiden järjestäminen. 3. Pääkaupunkiseudun sekä maakuntakeskuskaupunkien ja niihin rajoittuvien laissa lueteltujen kuntien tulee laatia suunnitelma siitä, miten maankäytön, asu-

16 16 HYVINVOINNIN ARKI MAASEUDULLA misen ja liikenteen yhteensovittamista sekä palveluiden käyttöä kuntarajat ylittäen parannetaan näillä seuduilla. 4) Kunnat ovat edelleen puitelaissa säädetyllä tavalla velvollisia raportoimaan valtioneuvostolle tekemistään päätöksistä. Yhteistoiminta-alueiden muodostamisen ja kuntaliitosten ohella kunta- ja palvelurakenteita voidaan vahvistaa kunnissa tiivistämällä myös muuta yhteistoimintaa, tehostaa uusia palvelujen järjestämis- ja tuottamistapoja, lisätä yksityisen, kolmannen ja julkisen sektorin kumppanuuksia palvelutuotannossa sekä muun muassa ottaa käyttöön tilaaja-tuottajamalli. Uudistus ja siihen liittyvät velvoitteet on toteutettava puitelain voimassaoloaikana eli vuoden 2012 loppuun mennessä. Tuolloin kunnilla tulee olla päätökset siitä, miten ne aikovat uudistuksen toteuttaa. Hallitus on pyrkinyt kirittämään kuntia ratkaisujen tekemisessä siten, että kaikilla kunnilla tulee olla päätökset puitelain velvoitteiden toteuttamisesta vuonna 2009 eli ennen eduskunnalle annettavaa selontekoa. Kunnat itse ovatkin uudistuksen toteutuksen osalta keskeisessä asemassa. Uudistuksen aikana kuntia on pyritty kuulemaan jo valmisteluvaiheessa. Tarkoituksena on ollut saada aikaan laaja ja avoin pohdinta kuntalaisten palveluiden, tulevaisuuden haasteiden sekä muutosten tarpeellisuudesta samoin kuin niistä toimenpiteistä, joita haasteet edellyttävät. Vuonna 2005 vuoropuhelua käytiin kuntien kanssa suoraan, mutta erityisesti kyseisen syksyn aikana toteutetun aluevaiheen kautta. Ensivaiheen arvioinnista kokonaisarviointiin Puitelaki ja puitelakiin liittyvä valtioneuvoston asetus kunta- ja palvelurakenneuudistusta koskevien tietojen toimittamisesta valtioneuvostolle velvoitti kaikki Manner-Suomen kunnat lukuun ottamatta Kainuun maakuntapohjaiseen hallintokokeiluun kuuluvia kuntia toimittamaan kunta- ja palvelurakenneuudistuksen paikallista toteuttamista koskevat selvityksensä ja suunnitelmansa valtioneuvostolle elokuun 2007 loppuun mennessä. Lisäksi kunnat, jotka olivat tehneet päätöksen kuntajaon muutoksen toteuttamisesta vuoden 2009 alusta, saivat mahdollisuuden toimittaa suunnitelmansa ja selvityksensä joulukuun 2007 loppuun mennessä. Myös kuusitoista kaupunkiseutua ja pääkaupunkiseutu velvoitettiin laatimaan suunnitelmat siitä, miten seuduilla parannetaan kuntarajat ylittävää maankäyttöä, asumisen ja liikenteen yhteensovittamista sekä palvelujen käyttöä. Kaikki lain velvoittamat kunnat, yhteensä 392 kuntaa, toimittivat suunnitelmansa ja selvityksensä valtioneuvostolle määräaikaan mennessä. Syksyn 2007 ja alkutalven 2008 kuluessa kuntien suunnitelmia ja selvityksiä analysoitiin valtiova-

17 rainministeriön ( saakka sisäasiainministeriön) kuntaosaston ohella eri sektoriministeriöissä ja Suomen Kuntaliitossa. Joulukuussa 2007 palautteen suunnitelmistaan saivat ne kunnat, jotka vastasivat elokuuhun mennessä. Helmikuussa 2008 palaute on lähetetty kunnille, jotka vastasivat vuoden 2007 loppuun mennessä. Uudistus etenee prosessina, jolloin selvitysten ja suunnitelmien analyysi ja niistä annettavat palautteet ovat vain välivaihe matkalla uudistusten toteuttamiseen. Kaikki kunnat eivät vielä joulukuussa 2007 olleet tehneet uudistuksen toteuttamista koskevia päätöksiä ja joidenkin kuntien osalta suunnitelmat olivat vielä alustavia. Kaikkiaan 265 kunnalta pyydettiinkin palautteen annon yhteydessä lisäselvityksiä. Lisäksi 14 kuntaa, joiden suunnitelmat eivät tuolloin näyttäneet täyttävän puitelain velvoitteita, kutsuttiin neuvotteluihin uudistuksen toteuttamisen varmistamiseksi. Lisäselvitykset palautettiin pääosin helmikuun 2008 loppuun mennessä ja ne pyrittiin analysoimaan kevään 2008 aikana. Valtioneuvosto seuraa uudistuksen etenemistä aktiivisesti myös niissä kunnissa, jotka palautteenantovaiheessa näyttivät täyttävän puitelain velvoitteet. Kuntien valtioneuvostolle lähettämien toimeenpanosuunnitelmien ja selvitysten pohjalta voidaan keväällä 2008 esittää vasta varovaisia arvioita siitä, miltä uudistuksen eteneminen vaikuttaa. Niin ikään vain alustavia arvioita voidaan esittää sen suhteen, mitä toimenpiteitä kunnat näyttävät ottavan käyttöön. Tämä juontuu kahdesta tekijästä. Ensinnäkin uudistuksen prosessinomaisuudesta, sillä osa kunnista jätti selvityksensä jo kesäkuussa Tämän jälkeen suunnitelmat ovat edenneet tai saattaneet muuttua paikallisella tasolla merkittävästikin. Toteutuskin etenee kunnissa, mistä johtuen suunnitelmien ja selvitysten perusteella muodostettu kuva kertoo vain sen, miltä tilanne näytti elokuun 2007 lopussa. Vaikka suunnitelmia analysoitaessa aineistoa on pyritty täydentämään esimerkiksi tarkistamalla kunnilta mahdollisesti muuttuneita tilanteita, on analyysi kuitenkin osittain kuvaus tilanteesta hetkellä, jolloin se on kirjoitettu. Tilanne elää koko ajan ja päivittäin. Tämä on uudistuksen kokonaisuuden kannalta erittäin positiivista, mutta analyysin ja arvioinnin kannalta myös haasteellista. Toimeenpanosuunnitelmien analyysi kuuluu osana laajempaan kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta tehtävään arviointiin. Arvioinnin tarkoituksena on tuottaa tietoa eduskunnalle annettavaan selontekoon. Uudistusta koskeva laaja, Kuntaliiton koordinoima tutkimusohjelma käynnistyi vuoden 2008 alussa. Tutkimusohjelmaan kuuluu keskeisenä osana Lapin yliopiston toteuttama uudistuksen toimeenpanon suunnitteluvaiheen arviointi, jonka tarkoitus on tuottaa tietoa uudistuksen etenemisestä niin erilaisissa kunnissa kuin kaupunkiseuduillakin. Arvioinnin loppuraportti valmistuu helmikuussa 2009, mutta väliarviointi julkaistiin maaliskuussa Arviointien ja analyysien keskeisenä lähtökohtana on palvella myös kuntia: kunnat saavat niiden kautta lisätietoa, joka voi auttaa niitä uudistuksen paikallisessa edistämisessä. 17

18 18 HYVINVOINNIN ARKI MAASEUDULLA Uudistuksen etenemisen arviointia Kuntien toimeenpanosuunnitelmista ja selvityksistä tehty analyysi antaa mahdollisuuden tiiviiseen tilannekatsaukseen siitä, mitä eri toimenpiteitä kunnat suunnitelmien ja selvitystensä mukaan käyttävät puitelain velvoitteiden toteuttamiseksi. Lisäksi voidaan pohtia alustavasti sitä, miten nyt suunnitellut ja mahdollisesti jo toteutetut tai myöhemmin toteutettavat toimenpiteet vaikuttavat uudistuksen etenemiseen. On korostettava, että arviointi on nimenomaisesti suunnitteluvaiheen arviointia, sillä suunniteltuja toimenpiteitä on otettu käyttöön toistaiseksi vielä harvoissa kunnissa: suurin osa suunnitelmista aiotaan toteuttaa vuodesta 2009 alkaen. Kuntaliitokset Kuntarakenteen osalta uudistus etenee ripeästi. Hallituksen pidetty iltakoulu olikin uudistuksen etenemiseen tältä osin tyytyväinen, sillä uudistuksen käynnistämisen jälkeen, vuodesta 2005 lähtien, on kuntaliitosselvityksissä ollut mukana enemmän kuntia kuin koskaan aiemmin maan historiassa. Kaikkiaan yli kaksisataa kuntaa eli yli puolet Suomen kunnista on selvittänyt kuntaliitoksen mahdollisuutta. Vaikka hallintoreformien suoraa vaikutusta tapahtuneeseen kehitykseen on toisinaan vaikeaa arvioida, voidaan kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta sanoa ainakin se, että se näyttää lisänneen kuntien kiinnostusta monikuntaliitosten selvittämiseen. Puitelain monikuntaliitoksia suosivat lähtökohdat näyttävät lisänneen tapauksia, joissa yhdistyminen koskee kahta useampaa kuntaa. Tällä hetkellä noin puolet sekä päätetyistä että selvityksessä olevista liitoksista koskivat useampaa kuin kahta kuntaa. Esimerkkinä voidaan mainita Salon seudun kymmenen kunnan liitos tai vaikkapa Hämeenlinnan kuuden kunnan liitos. Liitospäätöksen tehneitä kuntia oli maaliskuun 2008 alussa 99, selvitettäviin liitoksiin osallistuvien kuntien määrä oli 37. Liitospäätösten myötä kuntia on maassamme vuodesta 2009 alkaen 67 vähemmän kuin vuonna Liitosvauhti on kaiken kaikkiaan ollut odotettua nopeampaa, ja varovaisesti arvioiden Paras-uudistuksen voidaan katsoa nopeuttaneen vauhtia. Toteutuvat liitokset vähentävät tulevaisuudessa jonkin verran alle asukkaan kuntien määrää. Koska liitosten katsotaan parantavan kuntien taloudellista kykyä ja luovan kuntien kaipaamia, vahvempia hartioita palvelujen järjestämiseen, on maaseutukuntienkin näkökulmasta toteutuvilla liitoksilla suotuisa vaikutus myös kuntien kykyyn palvelujen järjestäjinä. Suuremmissa kokonaisuuksissa tuotetut palvelut voivat lisätä palvelujen laatua, tehokkuutta ja saavutettavuutta. Suuremmat kuntaorganisaatiot ovat paremmassa asemassa myös kilpailtaessa osaavasta työvoimasta. Kuntalaisten palveluiden järjestämisen ja tuottavuuden paranemisen näkökul-

19 19 masta merkittävämmiksi voidaan kuitenkin arvioida ne toimenpiteet, joita tekevät yli asukkaan kunnat, sillä alle asukkaan kunnissa asuu väestöstä noin 37 prosenttia. Siksi uudistuksen keskiössä ovat jatkossa myös kaupunkiseudut ja suuret kaupungit. Myös niiden on uudistettava palvelurakenteitaan muun muassa monipuolistamalla tuotantotapojaan ja parannettava asukkaiden mahdollisuuksia käyttää joustavasti palveluita yli kuntarajojen. Tämä edellyttää hallinnollisten esteiden poistamista. Kun uudistuksen etenemistä tarkastellaan kuntarakenteiden näkökulmasta, näyttää siltä, että toteutuvat liitokset eivät korjaa hajanaista kuntarakennetta, vaan että eriytynyt kuntarakenne säilyy. Tämä taas ei poista haasteita, joita palvelujen järjestämiseen ja rahoitukseen liittyy. Yhteistoiminta-alueet Ainoastaan kuntarakennetarkastelu ei anna kokonaisvaltaista kuvaa uudistuksen etenemisestä. Kun uudistus on tähän asti keskittynyt pääasiallisesti rakenteisiin, kiinnittyy huomio jatkossa yhä enemmän palvelurakenteisiin ja palvelujen kehittämiseen. Tähän liittyy keskeisesti kuntien yhteistoiminta ja niiden suunnitelmat puitelain määrittelemistä sosiaali- ja terveydenhuollon sekä ammatillisen peruskoulutuksen yhteistoiminta-alueista. Yhteistoiminta-alueiden osalta analyysi on kuntarakennetarkastelua haasteellisempi. Yhteistoiminta-alueiden muodostamisessa on paikoin kohdattu haasteita myös paikallistasolla. Kuntien elokuussa 2007 jättämien toimeenpanosuunnitelmien ja selvitysten mukaan noin 290 kuntaa oli aikeissa saavuttaa vaatimuksen asukkaan väestöpohjasta. Vaatimus koskee niitä kuntia tai yhteistoiminta-alueita, jotka huolehtivat perusterveydenhuollosta ja siihen kiinteästi liittyvistä sosiaalitoimen tehtävistä. Varsinaiset päätökset yhteistoiminta-alueiden muodostamisesta kuitenkin puuttuivat vielä usealta kunnalta, joskin on todettava, että suunnittelu- ja selvitystyötä on tehty useissa kunnissa ansiokkaasti. Kaikki kunnat eivät kuitenkaan vielä elokuuhun 2007 mennessä olleet löytäneet kumppania yhteistoiminta-alueen muodostamiseksi, ja lisäksi osa suunnitelluista tai jo perustetuista yhteistoiminta-alueista ei täytä puitelain asukkaan väestöpohjavelvoitetta. Toiminnallisen kokonaisuuden muodostaminen ei ehkä olekaan ollut aivan yksinkertainen tehtävä. Mikäli kaikki 290 kuntaa päätyvät yhteistoiminta-alueen perustamiseen, muodostuisi sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoiminta-alueita noin Tämä johtaisi sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämiseen aiempaa suuremmissa kokonaisuuksissa. Samanaikaisesti mainittuja palveluja järjestävien organisaatioiden määrä vähenisi nykyiseen verrattuna. Palvelujen järjestämisen ja kuntalaisen kannalta asialla olisi positiivisia seurannaisvaikutuksia. Vahvempien taloudellisten hartioiden muodostamisen lisäksi muun muassa kuntayhtymien määrä saattaisi vähentyä.

20 20 HYVINVOINNIN ARKI MAASEUDULLA Tämä selkeyttäisi hallinnon monimutkaisia rakenteita ja parantaisi läpinäkyvyyttä. Samoin palvelujen järjestämisvastuun kokoaminen liitosten ja yhteistoimintaalueiden avulla saattaisi parantaa kuntien mahdollisuuksia ohjata palvelutuotantoaan tehokkaammin. Samat seurannaisvaikutukset koskevat myös asukkaan väestöpohjavelvoitteen täyttäviä, ammatillista peruskoulutusta järjestäviä yhteistoiminta-alueita. Suurin osa niistä ammatillisen peruskoulutuksen järjestäjistä, jotka tällä hetkellä eivät täytä väestöpohjavelvoitetta, ovat suunnitelmissaan esittäneet toimenpide-ehdotuksia velvoitteen täyttämiseksi. Toimenpiteinä on esitetty muun muassa fuusioitumista, laajempipohjaisen koulutuksen järjestäjäorganisaation muodostamista, jäsenkuntien määrän lisäämistä ja kuntaliitoksia. Uudistuksen haasteena on kuitenkin välttää päällekkäisiä rakenteita. Palvelujen järjestämisvastuun jäädessä osaksi kuntaan, ja siirtyessä osaksi yhteistoiminta-alueelle, päällekkäistä hallintoa syntyy lähes väistämättä. Haasteena on myös sosiaali- ja perusterveydenhuollon tehtävien integraatio. Seurauksena yhteistoiminta-alueiden muodostamisesta osa kunnista suunnittelee antavansa kaikki sosiaali- ja perusterveydenhuollon tehtävät yhteistoiminta-alueen hoidettavaksi. Suurehko osa kunnista suunnittelee kuitenkin antavansa vain yksittäisiä sosiaalihuollon tehtäviä yhteistoiminta-alueille. Tällöin vaarana on sosiaali- ja terveystoimen tehtävien eriytyminen. Tämä voidaan tulkita ongelmalliseksi seikaksi sekä palveluiden sujuvan järjestämisen, tuottavuuden lisäämisen että kustannusten kasvun hallinnan kannalta. Tarkempia arvioita yhteistoiminta-alueista ja siitä, miten ne vaikuttavat muun muassa palvelutuotantoon, saataneen vuoden 2009 jälkeen. Suuri osa kunnista (155 kuntaa) aikoo suunnitelmiensa ja selvitystensä mukaan toteuttaa yhteistoiminta-alueet mainitusta vuodesta alkaen. Aikataulujen osalta päätökset ovat vielä avoimia osassa kuntia, eikä tästä johtuen voida vielä esittää tarkkoja määriä sen enempää yhteistoiminta-alueista, toteuttamisajankohdista tai siitä, mihin hallintomalliin yhteistoiminta-alueet perustuvat. Yhteistoiminta-alueiden tarkempi valmistelu odottaneekin osin kuntajakopäätöksiä samoin kuin valtionhallinnon palautetta puitelain kriteerien täyttymisestä. Edellä on esitetty huomioita, jotka ovat nousseet esiin syksyn 2007 aikana eri ministeriöissä ja Kuntaliitossa toteutettujen analyysien seurauksena. Kuntien toimeenpanosuunnitelmia ja selvityksiä on tarkasteltu siltä osin kuin mihin suunnitelmat ovat antaneet nyt mahdollisuuden. Tarkastelu on painottunut tarpeeseen tuottaa tietoa siitä, täyttävätkö kuntien suunnitelmat puitelain velvoitteet, missä aikataulussa suunnitelmat aiotaan toteuttaa ja millä toimenpiteillä. Analysoinnilla on pyritty tuottamaan tietoa kunnista, jotka näyttävät täyttävän lain kriteerit sekä kunnista, joiden esittämät toimenpiteet jäävät puitelain velvoitteiden ja vaatimusten näkökulmasta liian vähäisiksi. Toimenpiteitä on tarkasteltu myös maakunnittain, jolloin on saatu muodostettua uudistuksen toteutumisesta alueellista kuvaa. Prosessi etenee vuoden 2008 aikana siten, että kuntia seurataan uudistuksen toteuttamisessa. Osaa kunnista on pyydetty antamaan lisäselvityksiä ja osan kanssa on käynnistetty