Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 122/2010 vp Elatussopimus ja isyyden vahvistaminen Eduskunnan puhemiehelle Isyyslain 6.ssä säädetään, että lapsen isyyden selvittämisestä huolehtii kotikunnan lastenvalvoja. Maassamme on edelleen tapauksia, joissa lapsen isäksi merkittiin elatussopimukseen se mies, joka oli ollut lapsen äidin kanssa sukupuoliyhteydessä lapsen hedelmöittämisen aikaan. Se taas on aikoinaan selvitetty lastenvalvojan luona. Pelkkä elatussopimus ei kuitenkaan ole vahvistanut lapsen isyyttä, ja virallisissa asiakirjoissa isyys on edelleen avoin. Onkin herännyt kysymys, voitaisiinko näitä vanhoja elatussopimuksia vahvistaa oikeudessa, että nämäkin lapset saisivat isän, vaikkakin sitten vain paperilla. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus aikoo tehdä vanhoissa elatussopimustapauksissa, joissa elatussopimus on tehty ja vahvistettu, mutta lapsen isyys on kuitenkin tunnustamatta virallisesti? Helsingissä 25 päivänä helmikuuta 2010 Merja Kyllönen /vas Raimo Piirainen /sd Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Merja Kyllösen /vas ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 122/2010 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä vanhoissa elatussopimustapauksissa, joissa elatussopimus on tehty ja vahvistettu, mutta lapsen isyys on kuitenkin tunnustamatta virallisesti? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Kysymyksessä esitetään harkittavaksi, että ennen lapsen elatuksesta annetun lain (704/1975) säätämistä tehtyjen elatussopimusten nojalla elatusvelvollinen mies voitaisiin vahvistetun elatusvelvollisuuden perusteella katsoa lapsen isäksi. Tämä olisi ongelmallista, koska lapsen ja isän välisen suhteen vahvistamisen tulee aina perustua joko isyyden tunnustamiseen tai vahvaan näyttöön isyydestä. On huomattava, että isyyden oikeusvaikutukset ulottuvat elatusvelvollisuuden ohella muun muassa perintöoikeuteen. Ennen lapsen asemaa koskevan lainsäädännön uudistamista vuonna 1975 miehen isyyttä ei elatussopimuksen tekemisen tai sen vahvistamisen yhteydessä luotettavasti selvitetty. Tuolloin sovelletun avioliiton ulkopuolella syntyneistä lapsista annetun lain (173/1922) 4 :n mukaan lapsi nimittäin oli oikeutettu elatukseen siltä, joka on voinut saattaa äidin raskaaksi. Lain 24 :n mukaan vastaaja oli katsottava elatusvelvolliseksi, jos hän oli ollut sukupuoliyhteydessä lapsen äidin kanssa hedelmöittymisen aikaan, ellei ollut ilmeisen epätodennäköistä, että lapsi on saanut alkunsa tuosta sukupuoliyhteydestä. Lain esitöissä katsottiin nimenomaan, että elatusvelvollisuus tulee voida määrätä verrattain vähäisenkin näytön perusteella, mutta perintöoikeudellisen siteen syntyminen edellyttää mahdollisimman varmaa isyyden toteamista. Vuoden 1975 uudistuksessa luovuttiin mahdollisuudesta vahvistaa avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen elatusvelvolliseksi mies, jonka isyyttä ei ole tunnustettu tai luotettavasti selvitetty. Lapsen elatuksesta annetun lain nojalla miehellä on velvollisuus osallistua avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen elatukseen vain, jos hän on tunnustanut isyytensä tai se on perusteellisesti selvitetty ja lainvoimaisella tuomiolla vahvistettu. Isyyden selvittämisestä ja vahvistamisesta säädetään isyyslaissa (700/1975). Kun isyyslaki tuli voimaan, isyyden vahvistaminen vastoin miehen tahtoa tuli aikaisemmasta laista poiketen mahdolliseksi aina kun lapsi oli syntynyt avioliiton ulkopuolella. Tämä mahdollisuus ulotettiin taannehtivasti myös lapsiin, jotka olivat syntyneet ennen lain voimaantuloa, mukaan lukien lapset, joilla oli elatusvelvollinen mutta ei isää. Samalla taannehtivuudesta aiheutunutta oikeudellista epävarmuutta rajoitettiin säätämällä, että kanne isyyden vahvistamiseksi oli näissä tapauksissa pantava vireille viiden vuoden kuluessa lain voimaantulosta. Kysymyksessä tarkoitetut henkilöt eivät viiden vuoden määräajan umpeutumisen vuoksi enää voi nostaa isyyden vahvistamiskannetta. Sitä vastoin ei ole estettä sille, että mies tunnustaa isyytensä ja että isyys tunnustamisen perusteella vahvistetaan. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa on vireillä muutamia valituksia, jotka koskevat sitä, voidaanko edellä mainittua kanneaikaa oikeusvarmuuden turvaamiseksi rajoittaa siten kuin isyyslain voimaanpanolaissa (701/1975) on tehty. Kun valitukset on ratkaistu, 2

3 Ministerin vastaus KK 122/2010 vp Merja Kyllönen /vas ym. on arvioitava, onko laissa tältä osin muutostarvetta. Yhteiskunnassa ja oikeustilassa on isyyslain voimassa ollessa tapahtunut paljon muutoksia. Lakiin tehdyistä osittaistarkistuksista huolimatta sen perusteellinen läpikäynti ja uudistaminen on välttämätöntä. Pidänkin erittäin tärkeänä, että isyyslaki otetaan ensi vaalikaudella kokonaistarkastelun kohteeksi. Helsingissä 17 päivänä maaliskuuta 2010 Oikeusministeri Tuija Brax 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 122/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Merja Kyllönen /vänst m.fl.: Vad avser regeringen göra i sådana gamla fall gällande avtal om underhållsbidrag där avtal har ingåtts och fastställts, men faderskapet till barnet inte har erkänts officiellt? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Det föreslås i spörsmålet att man ska överväga möjligheten att den som är underhållsskyldig med stöd av ett avtal om underhållsbidrag som ingåtts innan lagen om underhåll för barn (704/1975) stiftades ska betraktas som barnets far på basis av den fastställda underhållsskyldigheten. Detta skulle vara problematiskt, eftersom fastställandet av förhållandet mellan ett barn och barnets far alltid måste ske antingen på basis av erkännande av faderskap eller stark bevisning för faderskap. Det bör observeras att de rättsliga verkningarna av faderskap inte bara utsträcker sig till underhållsskyldigheten utan också bl.a. till arvsrätten. Innan lagstiftningen om barnets ställning reviderades år 1975 gjordes ingen tillförlitlig faderskapsutredning i samband med att avtal om underhållsbidrag ingicks eller fastställdes. Enligt 4 i lagen om barn utom äktenskap (173/1922), som tillämpades då, var barnet nämligen berättigad till underhåll av den man som kunnat göra modern gravid. Enligt lagens 24 skulle svaranden anses underhållsskyldig om han hade haft samlag med barnets mor vid tiden för befruktningen, om det inte var uppenbart osannolikt att barnet blivit avlat vid det samlaget. I förarbetena till lagen ansågs det uttryckligen att underhållsskyldighet ska kunna åläggas med stöd av jämförelsevis ringa bevisning, men att medgivande av arvsrätt borde förutsätta möjligast säkra utredning om faderskapet. I samband med 1975 års reform avstod man från möjligheten att fastställa underhållsskyldighet gentemot ett barn utanför äktenskapet om mannen inte har erkänt faderskapet eller faderskapet inte har utretts på ett tillförlitligt sätt. En man är med stöd av lagen om underhåll för barn skyldig att delta i underhållet för ett barn fött utom äktenskapet endast om han har erkänt faderskapet eller detta har utretts grundligt och fastställts genom en lagakraftvunnen dom. Bestämmelser om utredning och fastställande av faderskap finns i lagen om faderskap (700/1975). När lagen om faderskap trädde i kraft blev det till skillnad från den tidigare lagen möjligt att fastställa faderskapet mot mannens vilja alltid då barnet hade fötts utanför äktenskapet. Denna möjlighet utsträcktes retroaktivt också till barn som hade fötts före lagens ikraftträdande, inklusive barn som hade en underhållsskyldig men ingen far. Man begränsade samtidigt den rättsliga osäkerhet som uppstått på grund av retroaktiviteten genom att föreskriva att talan om fastställande av faderskap i dessa fall ska väckas inom fem år från det lagen trätt i kraft. De personer som avses i spörsmålet kan inte längre väcka talan om fastställande av faderskap eftersom tidsfristen på fem år har löpt ut. Däremot finns det inget hinder för att en man erkänner sitt faderskap och att faderskapet fastställs på 4

5 Ministerns svar KK 122/2010 vp Merja Kyllönen /vas ym. basis av erkännandet. Hos Europeiska domstolen för de mänskliga rättigheterna har det anförts några klagomål som gäller huruvida ovan nämnda tid för talan, i syfte att trygga rättssäkerheten, kan begränsas på det sätt som gjorts i lagen angående införande av lagen om faderskap (701/1975). När klagomålen har avgjorts blir det aktuellt att ta ställning till om lagen till denna del behöver ändras. Medan lagen om faderskap varit i kraft har det skett en hel del förändringar i samhället och i rättsläget. Trots de partiella ändringar som gjorts i lagen är det nödvändigt med en noggrann genomgång och revidering av den. Jag finner det därför mycket angeläget att lagen om faderskap genomgår en helhetsgranskning under nästa valperiod. Helsingfors den 17 mars 2010 Justitieminister Tuija Brax 5