4/ Julkaisijat: Suomalaisen Kansantanssin Ystävät ry Kansantanssinuorten Liitto ry Pelimannikilta ry. Päätoimittaja: Risto Elo

Transkriptio

1 4/ 2011 Julkaisijat: Suomalaisen Kansantanssin Ystävät ry Kansantanssinuorten Liitto ry Pelimannikilta ry Päätoimittaja: Risto Elo Osoite: Tanhuviesti / Suomalaisen Kansantanssin Ystävät Döbelninkatu 5 B 21, Helsinki p. (09) tai ti , ke ja to klo tanhuviesti@kansantanssinyst.fi ISSN-L ISSN

2 Tanhuviesti 4 / 2011 Sisällysluettelo Pääkirjoitus - Ossi Mäkinen In memoriam Kauko Heinonen.. 3 SKY:n vaiheet vuotta lyhyesti SKY:n puheenjohtajat SKY:n kunniajäsenet Yhteistyötahot - Kansantanssinuorten Liitto Pelimannikilta Nordlek Folklore Suomi Finland CIOFF IOV. 9 - KEK 10 - SKIP. 10 SKY 110 vuotta - tallenna ja kerää - kerro ja säilytä.. 11 Nuorten tanssileiri DÄÄNS Kankaanpään naisen kansallispuku 13 Purpurit Gyöngyösissä.. 13 Tanhuviestin historian havinaa Kansantanssia kirjallisuudessa 2 16 Kansantanssia kirjallisuudessa jatkoa Antti Keipiltä.. 17 Ruusuja ja risuja kesäjuhlasta. 18 Kaustisella nimetyt mestarit Lasten nurkka. 19 Kansallispukuja myydään. 19 Valokuva kansallispuvun myynti-ilmoitukseen.. 20 Tapahtumakalenteri Huomioithan vuoden 2011 alusta voimaan tulleet uudet aineisto- ja julkaisupäivät! Aineiston tulee olla toimituksella torstaina viikoilla 1, 11, 31 ja 41. Toimituksen sähköposti: tanhuviesti (at) kansantanssinyst.fi Tanhuviesti ilmestyy torstaina viikoilla 3, 13, 33 ja 43 Kannen kuva: Risto Elo 2

3 PÄÄKIRJOITUS - HARRASTAJAOHJAAJISTA AMMATTILAISIIN Suomalaisen Kansantanssin Ystävien toimintaperiaatteisiin kuuluu mm. kansantanssiperinteen vaaliminen ja elävänä pitäminen. Yhdistyksen nuoruusvuosina kansantanssien keruu ja muistiinmerkitseminen oli tärkein tehtävä tanssimisen ohella. Nykyään muistiinmerkitsemättömiä tansseja ei juurikaan löydy, joten toiminnan painopiste on siirtynyt tanssiperinteen elävänä säilyttämiseen. Elävänä säilyminen edellyttää tanssimista, pelkät tanssiohjeet eivät riitä. Muistan joskus kuulleenikin, että tanssimista ei voi oppia kirjekurssina. Kansantanssien harjoittelu puolestaan ei onnistu ilman ohjaajia, joita aikanaan koulutettiin järjestön kursseilla. Niiltä valmistuikin innostuneita ja sitoutuneita ohjaajia, joiden varassa koko kansantanssitoiminta pyöri. Kansantanssinopettajakoulutus siirtyi 2000 luvulla ammattikorkeakouluun, josta vuodesta 2005 alkaen on valmistunut vuosittain kansantanssiin suuntautuneita osaajia. He ovat korkeakoulututkinnon suorittaneita ammattilaisia, jotka opettavat ammatikseen. Tämä asettaa seurat uuteen tilanteeseen. Harrastajaohjaajat ovat tehneet ja tekevät työtään harrastuksena ja innostuksesta kansantanssiin. He ovat sitoutuneina hoitamaan kaiken tanssimiseen liittyvän alkaen jopa tilojen ja säestäjien hankkimisesta aina esiintymisten järjestämiseen, pukujen hankkimiseen ja pienimpien pukemiseen asti. Tästä kaikesta suuri Kiitos heille. Ammatikseen ohjaustyötä tekevällä aika ei mitenkään riitä yli kymmenen ryhmän ohjaamiseen ja kaikkeen edellämainittuun. Seurojen on siis otettava tehtävät itselleen ja hankittava ohjaajan, säestäjän ja tilojen lisäksi henkilö (huoltaja), joka ainakin lapsiryhmissä pitää yhteyttä tanssijoihin/vanhempiin, avustaa pukujen ja esiintymisten hankkimisessa, huolehtii matkoista ja muista ryhmän yhteisistä tapaamisista ja toimii tarvittaessa apuohjaajana. Seurojen on mielestäni aika alkaa suunnitella tulevaisuutta sillä huoltajan/ varaohjaajan hankinta on hyvä tehdä heti ellei muuten niin ainakin lapsiryhmissä ohjaajan avuksi ja stressin poistajaksi. Mitä huoltajalta/varaohjaajalta sitten vaaditaan? Tarvitaanko koulutusta tai neuvottelupäiviä, joilla olisi mukana lapsiryhmän aikuiseksi kouluttaneita ohjaajia, kansantanssista kiinnostuneita lasten vanhempia ja muita kiinnostuneita? Ainakin Helsingissä tilanne on ajankohtainen. Pohtikaa asiaa ja muita mahdollisia tarpeita niin, että kansantanssia harrastetaan vielä vuonna Kertokaa toiveistanne. Hyvää jatkoa toivottaen Ossi Mäkinen IN MEMORIAM KAUKO KAKE HEINONEN Ystävämme Kauko Kake Heinonen on poissa. Kake oli hyvin pidetty ihmisenä ja hänelle kertyneet pitkäaikaiset luottamustehtävät hän hoiti asiallisen vakavasti mutta huumorilla kevennettyinä. Kake valittiin Suomalaisen Kansantanssin Ystävien johtokuntaan 1965, vaikealla hetkellä jolloin SKY:stä oltiin muodostamassa valtakunnallista keskusjärjestöä. Kake oli mukana valmistelemassa sellaisen esityksen, jonka SKY:n yleiskokous hyväksyi yksimielisesti ja jonka mukaan toiminta aloitettiin siinä muodossa, missä se on tänäkin päivänä. Toisena haasteellisena asiana oli SKY:n silloisen taloudenhoitajan epärehellisyys. Kaken ansiosta onnistuttiin kuitenkin saamaan kaikki kavalletut rahat takaisin. Johtokunnan jäsenenä hän toimi useita vuosia. Kake oli tätä ennen ehtinyt harrastaa kansantanssia SKY:ssä ja Nuorisoseurassa jo 1950-luvulta lähtien ja käydä esiintymässä ulkomaillakin. Erään ulkomaanmatkan jälkeen Kake solmi avioliiton Eeva -Liisansa kanssa jota avioliittoa kesti kahta päivää vaille 50 vuotta. Helsingin Kansantanssin Ystävien pitkäaikaisena puheenjohtajana Kake toimi luvulla. Kaken elämänasennetta kuvasi hyvin se, että asiapitoisen kokouksen jälkeen Kake kertoi keventävän jutun tai vitsin, jolloin kaikille osallistujille jäi iloinen mieli kotiin lähtiessään. Kake ja Eeva tanssivat ja 1980-luvuilla HKY:n Purpuri-ryhmässä. Perheen ja muiden omaisten lisäksi Kakea jäi kaipaamaan laaja Ystäväpiiri. Marjatta Koivu-Loman 3

4 SKY:N VAIHEET 110 VUOTTA LYHYESTI 1800-luvulla ryhdyttiin muokkaamaan kansallista tietoisuutta suomalaisuudesta ja luomaan Suomen kansalle omaa historiaa ja menneisyyttä. Ajateltiin, että maaseudulla kansan kulttuuri on säilynyt aitona. Turmeltumattoman kansan tapoja, uskomuksia ja perinnettä lähti ensimmäisten joukossa etsimään ja tallentamaan Elias Lönnrot Pohjois- Karjalaan ja Vienaan. Näiden matkojen tuloksena ilmestyi ensimmäinen painos Kalevalasta Arvokas käsikirjoitus H.A. Reinholmin kokoama Ilokas eli Suomen kansan Ajanwiettoja on vuodelta Tieteellisiä sivistysseuroja ja järjestöjä alettiin perustaa 1800-luvulla mm. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (1831), Suomen Muinaismuistoyhdistys (1870), Kansatieteellinen seura (1881) sekä kansanperinteen keruuseen keskittynyt ylioppilasyhdistys Muurahaiset (1886). Myös Suomen Käsityön Ystävät (1881) perustettiin elvyttämään tallennettua perinnettä luku Tällaisen perinteen elvyttämisen innoittamana teki Pohjalaisessa osakunnassa toiminut kerho Suomenkieliset pohjalaiset ehdotuksen kansantanssien, niiden sävelmien ja kansanpukujen pelastamisesta. Ajatus konkretisoitui seuraavana vuonna , kun perustettiin Suomalaisen Kansantanssin Ystävät Finska Folkdansens Vänner. Kaksikielisyyttä kesti vain muutaman vuoden, kun ruotsinkieliset perustivat perinneyhdistys Bragen Samana vuonna aloitti Sääntökomitea valmistelemaan parannuksia puutteellisiksi osoittautuneisiin sääntöihin. Suomalainen kisapirtti ilmestyi kolmena julkaisuna vuosina 1905, 1907 ja Oma puvusto perustettiin vuonna 1907 Anni Collanin aloitteesta luku Asko Pulkkisen kansantanhuvihkoista ensimmäinen Suomalaisia kansantanhuja (25 tanssia) ilmestyi 1910, toinen vihko Suomalaisia kansantanhuja (karjalaisia tanhuja ) vuonna Seurasaaressa Niemelän torpassa oli ensimmäinen esiintyminen tapaninpäivänä vuonna Vuonna 1912 saatiin Keisarillisen Suomen Senaatin vahvistus uusille säännöille. Toiminta alkoi hiipua vuoden 1913 jälkeen, vaikka erilaisilla kursseilla ja aktiviteeteilla yritettiin toimintaa piristää. Syynä voidaan pitää vallitsevaa sota-aikaa. Ensimmäiset purpurikurssit pidettiin luku Asko Pulkkisen kolmas vihko Valikoima kansantanhuja ilmestyi Sota-ajan jälkeen muutaman vuoden toiminta vilkastui ja harjoituksiin osallistuttiin aktiivisesti. Into hiipui kunnes 1927 ei voitu enää pitää harjoituksia huoneistopulan ja harjoituksiin osallistuvien vähäisen määrän takia. Suomalaisen kisapirtin kolme erillistä julkaisua yhdistettiin yhdeksi niteeksi vuonna Asko Pulkkisen kolme tanhuvihkoa (56 tanhua) yhdistettiin luku Yhdistyksen 30-vuotisjuhlan aikaan jäsenmäärä oli vain vähän yli kymmenen. Kunnollisen harjoituspaikan saaminen oli vaikeaa. Harjoiteltiin siellä missä se vain oli mahdollista. Tilaongelma helpottui, kun vuosikymmenen puolivälissä Helsingin kaupunki alkoi tarjota kansakouluja harjoitustiloiksi. Ensimmäinen koko ryhmän esiintymismatka ulkomaille Tukholmaan toteutui vuonna Suomen ruotsinkielisten kansantanssijoiden keskusjärjestö Finlands Svenska Folkdansring (FSF) perustettiin vuonna luku Vuosikymmenen alkupuolella ei voitu pitää harjoituksia vaikka esiintymisiä oli muutamissa tilaisuuksissa. Helmikuussa 1945 voitiin harjoitukset jälleen käynnistää. Yhdistyksen 45-vuotisjuhlia vietettiin Kansallisteatterissa keväällä Pohjoismainen yhteistyö alkoi Norges Ungdomslagin ja Svenska Ungdomsringen för Bygdekulturin kanssa. Sodan jälkeen yhteistyö ulottui kulttuuriyhteistyön lisäksi avustuspaketteihin elintarvikepulan ja ankaran säännöstelyn vaivaamaan Suomeen. Sota-ajan jälkeen jäsenmäärä alkoi tasaisesti kasvaa. Opetusministeriö myönsi vuonna 1949 ensimmäisen markan suuruisen apurahan luku Yhdistys osallistui olympialaisiin esiintymällä 16 kertaa eri tilaisuuksissa. Ensimmäinen alaosasto Myllykoski liittyi yhdistykseen 4

5 vuonna Vuonna 1957 alaosastoja oli kahdeksan ja jäseniä yhteensä 453. Tallennustoimintaa jatkettiin olympiavuonna, kun Kauhajoelta ja Kurikasta saatiin merkittyä muistiin joukko uusia tanhuja. Yhdistyksen oma lippu vihittiin 55-vuotisjuhlien yhteydessä vuonna Ensimmäisiä kesäjuhlia vietettiin vuonna 1958 Saaren kansallispuistossa Tammelassa. Siitä lähtien kesäjuhlia on pyritty pitämään joka vuosi jonkin jäsenyhdistyksen järjestämänä eri paikkakunnilla. Yhdistyksen jäsenlehti ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1958 Ystävä-nimisenä. Seuraavana vuonna lehden nimi muutettiin Tanhuviestiksi. Ensimmäinen maininta toteutuneesta ohjaajakurssista on vuodelta Pohjoismaiden ulkopuolelle suuntautuva ensimmäinen matka tehtiin 1953 Folkrique Festivals-tapahtumaan Ranskaan ja Espanjaan. Vuosikymmenen lopulla tehtiin jo useita matkoja Keski- ja Etelä-Eurooppaan. Seurasaaren juhlakentällä järjestettiin vuonna 1958 ensimmäiset Tantsut. Yrjö Väisäsen toimittama Kisapirtti vuodelta 1959 sisälsi jo 125 tanhua luku Tällä vuosikymmenellä tapahtui yhdistyksessä merkittävin muutos. Paikalliseen yhdistykseen oli liittynyt alaosastoja ja toiminta oli siltä osin valtakunnallista. Toiminta keskittyi muuten Helsinkiin. SKY sai avustuksia sekä Helsingin kaupungilta että opetusministeriöltä. Kaksinaamaisena uhkasi SKY jäädä ilman tukea. SKY:n piti selkiyttää organisaatiotaan viranomaisia tyydyttävällä tavalla. Kari Bergholmista tuli yhdistyksen puheenjohtaja 1965 ja hänen johdollaan tehtiin päätös, että SKY jatkoi valtakunnallisena keskusjärjestönä ja paikalliseksi yhdistykseksi perustettiin Helsingin Kansantanssin Ystävät ry. Toimintaperiaatteiksi vahvistettiin kansanperinteen vaaliminen, sen käytön elvyttäminen ja tunnetuksi tekeminen luvun alussa toimintaperiaatteisiin lisättiin keräys- ja tallennustoiminta. Niissä todetaan myös, että järjestö ei järjestä eikä osallistu kotimaisiin kilpailuihin, jottei harrastus rajoittuisi vain parhaisiin taitajiin ja kilpailuihin sopivaan ohjelmistoon. Pelimannikilta ry perustettiin vuoden 1965 kesäjuhlilla Helsingissä samoin toimintaperiaattein kuin SKY. Toiminnan painopistealueeksi määriteltiin kansainvälisen toiminnan kehittäminen, jota hoitamaan nimitettiin ulkomaansihteeri luku Kansantanssinopettajakoulutus on ollut vuodesta 1975 lähtien valtakunnallista ja siihen ovat voineet osallistua kaikki kansantanssin ohjauksesta kiinnostuneet. Tanhuohjaajakurssien pitopaikaksi tuli Varala Tampereella. Pirkko-Liisa ja Esko Rausmaan toimittaman Tanhuvakan ensimmäinen painos tuli vuonna Vuonna 1975 kansantanssijoiden ja pelimannien yhteistyö Pohjoismaiden kesken virallistettiin, kun tärkeimmät kansantanssijärjestöt ja muutamat pelimannijärjestöt allekirjoittivat NORDLEK-sopimuksen. Vuonna 1970 perustettiin Ranskassa CIOFF, kansainvälinen folklorefestivaalien ja kansantaiteen järjestöjen neuvosto. SKY on perustajajäsen valtakunnallisessa kansallispukuneuvostossa, joka aloitti toimintansa vuonna Ensimmäinen kirjeenvaihtojäsen, kanadansuomalainen kansantanhukerho Kiikurit, liittyi SKY:iin vuonna Seuraavana vuonna Finnlore Saksasta liittyi jäseneksi ja siitä vähitellen lisääntyi kirjeenvaihtajajäsenet. Vuoden 1974 toimintasuunnitelmassa kaavailtiin liittymistä Suomen Urheilu- ja Voimisteluliittoon (SVUL). Suunnitelma kaatui siihen, että pelättiin leimautumista liiaksi urheilujärjestöksi ja poliittisesti suuntautuneeksi luku Vuosikymmenen alussa toimi varhaisnuorisotoimikunta Ventti, joka vastasi alle 15- vuotiaiden lasten kansantanssiharrastuksesta. Varhaisnuoria oli jäsenistössä niin paljon, että tuli ajankohtaiseksi perustaa oma Kansantanssinuorten Liitto ry (KTNL) vastaamaan kansantanssiharrastuksen valtakunnallisista tehtävistä. Perustava kokous pidettiin Yhteispohjoismaisia BARNLEK-juhlia alettiin järjestää 1984, jolloin juhlien nimi oli Nordung. Vuonna 1980 perustettiin IOV maailmanjärjestö, jonka pyrkimyksenä on turvata kansanperinteen säilyminen ja edistää kansojen välistä ymmärrystä. 5

6 Vuonna 1981 alkoi Tietovakka-sarjan osien ilmestyminen teoksella Perustietoa tanhujen opettamisesta. Toinen osa on Perustietoa tanhujen esittämisestä. Tietovakka-sarjan neljäs osa Perustietoa kansallispuvuista ilmestyi vuonna luku Vuonna 1991 aloitti toimintansa Folklore Suomi Finland. Yhdistys on perustettu koordinoimaan Suomen folklorealan järjestöjen ja folklorejuhlien järjestäjien osallistumista kansainväliseen yhteistyöhön sekä huolehtimaan tämän edellyttämästä kansallisesta yhteistyöstä. Toimintaa kehitetään niin, että se pystyy palvelemaan jäsenjärjestöjään ja niissä toimivia kansantanssin- ja musiikin harrastajia kansainvälisissä asioissa. Suomen kansallisessa osastossa on komiteat eri järjestöille, jotka edustavat Suomea CIOFF:ssa, IOV:ssa ja NORDLEK:ssa. Tanhuvakasta ilmestyi toinen painos vuonna luku Viestinnässä tuli mukaan järjestön omat kotisivut verkossa. Tanhuviestin ilmestyminen painettuna loppui vuonna Seuraavasta vuodesta lähtien lehti on ilmestynyt ainoastaan nettiversiona. Yleinen yhteiskunnallinen tilanne ei suosi yhteisöllistä toimintaa, vaan keskittyy enemmän yksilöllisiin harrastuksiin ja kilpailemiseen. Tässä taantuman puristuksessa on pakko lisätä eri toimijoiden yhteistyötä ja keskittää voimavarat yhteiseen tavoitteeseen. Nyt on ohjaajien koulutuksessa yhteistyötä yli rajojen. Valitettavan usein on yhdistyksissä jouduttu siirtymään pelimannisäestyksestä tallennetun musiikin käyttöön. Päätään nostaa voimakkaasti suuntaus, jossa näyttämölle tehdyt koreografiat ovat vallalla. Vanha perinteisiin nojautuva suuntaus pitää myös pintansa. Maailma menee eteenpäin notkahduksesta huolimatta. Mutta on ennenkin aallonpohjasta noustu.. Koonnut Risto Elo Lähde: Anna-Mari Huuskonen, Kansantanssi aatteena ja ajanvietteenä, Helsinki 2001 SKY:N PUHEENJOHTAJAT J.R. Aspelin Nansi Pajunen Theodor Schvindt Oskari Tommila Eino I. Parmanen Yrjö Väisänen Asko Pulkkinen Linnea Väisänen Uuno Peitso Fanni Mikkola Schvindt Yrjö Väisänen Linnea Väisänen Väisänen Kalervo Kari Yrjö Väisänen Fanni Mikkola Aatos Lönnroth Armas Sutela Linnea Väisänen Oskari Tommila Toivo Piipponen Werner Winter Hemmi Koivuniemi Pulkkinen Linnea Väisänen Rune Enqvist Väisänen Oskari Tommila Kari Bergholm Heikki Koivuniemi Raija Uski Martta Kumpulainen Raimo Tanskanen Reino Kallio Ossi Mäkinen Fanni Mikkola Mikkola Uski 6

7 SKY:N KUNNIAJÄSENET 1921 Anni Collan Fanny Mikkola 1944 Aino Saarelainen 1956 Taimi Louhi 1961 Gertie Orre, FSF 1966 Eric Ström, Ruotsi Niilo Valonen Kaarina Kari 1971 Toini-Inkeri Kaukonen Heikki Hosia Collan 1981 Erkki Ala-Könni 1986 Egil Bagga, Norja 1987 Kristjan Torop, Viro 1991 Fredrik Berg, Ruotsi Liisa Laaksonen 1992 Kari Bergholm, SKY:n kunniapuheenjohtaja 1996 Timo Leisiö Pirkko-Liisa Rausmaa Ingrid Rüütel, Viro Torop 1976 Linnea Väisänen Yrjö Väisänen Orvokki Komulainen Ala-Könni 2001 Pentti Ulenius Viola Malmi Ilpo Salonen Malmi KANSANTANSSINUORTEN LIITTO - KTNL Kansantanssinuorten Liitto perustettiin vuonna 1982 jatkamaan SKY:n lapsi- ja nuorisotoimikunnan työtä omana valtakunnallisena järjestönä. Yhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana oli Raija Uski. KTNL toimii yhteistyössä SKY:n ja PMK:n kanssa vastaten lasten ja varhaisnuorten kansantanssitoiminnasta. Tärkeimpinä tehtävinä ovat ohjaajien koulutus sekä kurssien että tapahtumien järjestäminen ja lapsille ja nuorille sopivan ohjelmiston laatiminen. Kesäjuhlat järjestämme SKY:n kanssa yhdessä siten, että järjestämisvastuu on aina NORDLEK-vuosina meillä. Nuoret osallistuvat myös joka kolmas vuosi KTNL:n kautta pohjoismaiseen lasten ja nuorten kansantanssi- ja -musiikkitapahtumaan BARNLEKiin eri pohjoismaissa. PELIMANNIKILTA - PMK Pelimannikilta ry aloitti toimintansa vuonna 1965 ensimmäisenä valtakunnallisena pelimanniyhdistyksenä. Yhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Martti Pokela. Pelimannikillan perustamisen taustalla oli ajatus saada yhdysside ja tuki eri tanhuryhmien soittajille, mutta myös tehdä suomalaista kansanmusiikkia tunnetuksi laajalle yleisölle. Perinteisten sävelmien kerääminen, tallentaminen ja julkaiseminen ovat olleet olennainen osa yhdistyksen toimintaa. Pelimannikillan syntyvaiheiden jälkeen kansanmusiikin kenttä Suomessa on kehittynyt monipuolisesti ja järjestäytynyt pääasiassa KTNL:n tekemiä kirjallisia julkaisuja ovat Tanssiperinne elää, Tanhuaskelikot sekä Tanssiperinnettä varhaisnuorille Ohjaajan opas ja Työkirja. Äänitepuolella KTNL on julkaissut 5 CD-levyä; Vipinää Varpaissa, Kutinaa Kengissä, Seuratansseja, Seuratansseja 2 ja Juhla- ja salonkitansseja. Lapsia Metron Melkutuksessa. Kuva: Matti Lankinen Suomen Kansanmusiikkiliiton ja sen maakuntayhdistysten alle. Siksi Pelimannikillan toiminta on nykyisellään keskittynyt materiaalin tuotantoon, mm. Pelimannisäveliä -nuottijulkaisusarjan ylläpitämiseen. Toinen keskeinen tehtävä on huolehtia musiikista sisarjärjestöjen, Suomalaisen Kansantanssin Ystävät ry:n ja Kansantanssinuorten Liitto ry:n valtakunnallisissa tilaisuuksissa. 7

8 NORDLEK Nordlek on pohjoismaisen kulttuuriyhteistyön tekemiseksi solmittu yhteistyösopimus. Sen tavoitteena on lujittaa pohjoismaisten kansojen välistä ystävyyttä sekä edistää perinteistä kansankulttuuria Pohjoismaissa. Yhteistyön juuret ulottuvat aina 1920-luvulle asti. Ensimmäinen virallinen Nordlek-yhteistyösopimus allekirjoitettiin vuonna Nordlekin suomalaiset sopijaosapuolet ovat: Finlands Svenska Folkdansring, Finlands Svenska Spelamansförbund, Folkdansarna på Åland, Kalevan Nuorten Liitto, Kansantanssinuorten Liitto, Karjalainen Nuorisoliitto, Pelimannikilta, Setlementtinuorten Liitto, Suomalaisen Kansantanssin Ystävät, Suomen Kansanmusiikkiliitto ja Suomen Nuorisoseurojen Liitto. Nordlekin toiminnan tukena ovat jäsenmaissa toimivat kansalliset komiteat. Suomen Nordlek-komitea - Finlands Nordlek-komitté toimii Folklore Suomi Finlandin yhteydessä. Komitean puheenjohtajaksi on nimetty Esko Kannusmäki. Muut jäsenet ovat Marcus Blomberg, Tomi Härmä, Erja Askolin, Lennu Yläneva, Berit Lindholm ja Monica Tiila sekä lisäksi SKAL:n edustaja. Nordlekin suomalaisilla sopijaosapuolilla on edustus Nordlekin eri toimielimissä. Suomalaisjärjestöjen edustajana Nordlekin hallituksessa toimii Katarina Westerholm. Nordlekin merkittävimmät yhteistyömuodot ovat joka kolmas vuosi järjestettävät yhteispohjoismaiset kansantanssi- ja pelimannitapahtumat aikuisille NORDLEK sekä lapsille ja nuorille BARNLEK, jotka kiertävät vuorotellen eri pohjoismaissa. Lisäksi Islanti järjestää ISLEIKin ja Färsaaret HAVLEIKin satunnaisesti. Nordlek -logon on suunnitellut suomalainen Sulo Kourunen. Yhteisessä veneessä on tanssimassa poika ja tyttö sekä pelimannien nuottiavain. Lisätietoja: Folklore Suomi Finland Folklore Suomi Finland on perustettu vuonna 1991 koordinoimaan Suomen kansantanssija kansanmusiikkialan tärkeimpien järjestöjen ja festivaalien osallistumista kansainväliseen yhteistyöhön sekä huolehtimaan tämän edellyttämästä kansallisesta yhteistyöstä. Folklore Suomi Finland toimii Suomen kansallisena jaostona neljässä alan kansainvälisessä järjestössä: CIOFF - Conseil International des Organisations de Festivals de Folklore et d'arts, IOV - Internationale Organisation für Volkskunst, Nordlek - Yhteispohjoismainen kansantanssi- ja kansanmusiikkisopimus sekä Europeade. Yhdistys välittää suomalaisille kansantanssija kansanmusiikkiryhmille festivaalikutsuja ja palvelee festivaalimatkoihin liittyvässä kirjeenvaihdossa sekä tiedonvälityksessä. Sen tehtävänä on myös välittää tietoa suomalaisista ryhmistä kansainvälisten tapahtumien järjestäjille eri puolille maailmaa. Suomalaisia kansantanssi- ja kansanmusiikkitapahtumia yhdistys palvelee välittämällä vastaavasti tietoja ja materiaaleja ulkomaisista ryhmistä sekä kutsuja näille. Kansainvälisten organisaatioiden noudattamien sääntöjen ja seurantajärjestelmien ansiosta voidaan turvata, että festivaalit saavat toivomuksiansa vastaavia ryhmiä ja että ryhmät saavat sovitut edut ja olosuhteet festivaaleille. Lisätietoja: Kuva: CIOFF sivusto 8

9 CIOFF - International Council of Organisations for Folklore Festivals and Folk Art CIOFF on vuodesta 1970 toiminut maailmanlaajuinen organisaatio, joka on perustettu perinteisen kulttuurin suojelemista ja tunnetuksi tekemistä varten. Se toimii kiinteässä yhteydessä UNESCO:n kanssa. Jäsenmaita on tällä hetkellä yli 75 ja järjestö kattaa kaikki maanosat. Organisaation toiminnan tavoitteena on edistää perinteistä kulttuuria tanssin, musiikin, leikkien, rituaalien, pukukulttuurin ja muiden taiteenlajien muodossa. Se toimii UNESCO:n tavoitteiden tukemiseksi sekä tukee jäsentensä ja muiden kulttuuriperinteen saralla toimivien kansalaisjärjestöjen ja instituutioiden toimintaa ja edistää rauhaa edellä mainittujen päämäärien kautta. CIOFF toteuttaa seuraavia tehtäviä: - noin 250 kansainvälisen folklorefestivaalin koordinointi - kansainvälinen yhteistyö folkloreryhmien kanssa tavoittaen yli toimijaa - osallistuminen UNESCOn ohjelmiin - perinteisen kulttuurin välittäminen lapsille - konferenssien ja näyttelyiden toteuttaminen - julkaisujen toimittaminen: CIOFF kalenteri, Entre-Nous -uutislehtinen, vuosiraportit - yhteistyö kansallisten ja kansainvälisten instituutioiden ja muiden kansalaisjärjestöjen kanssa CIOFF Suomessa CIOFF organisaation tukena ovat jokaisessa jäsenmaassa toimivat kansalliset komiteat. Suomessa tehtävästä huolehtii Folklore Suomi Finland. Suomen virallisena edustajana CIOFF organisaatiossa toimii Folklore Suomi Finlandin puheenjohtaja Esa Vilhonen, joka valittiin maailmankokouksessa 2005 myös kansainvälisen CIOFF:n taloudenhoitajaksi. Suomessa on neljä kansainvälisen CIOFFfestivaalin statuksen saavuttanutta folklorealan tapahtumaa: - Jutajaiset (Rovaniemi) - Kaustinen Folk Music Festival (Kaustinen) - Pispalan Sottiisi (Tampere) - Hollo & Martta (Hollola) IOV - Internationale Organisation für Volkskunst - The International Organization of Folk Art IOV on vuonna 1979 perustettu maailmanlaajuinen organisaatio, jonka tavoitteena on turvata kansanperinteen ja kulttuurin säilyminen ja edistää kansojen välistä ymmärrystä ja yhteistyötä. Organisaatio toimii kiinteässä yhteistyössä UNESCO:n kanssa. IOV toimii foorumina erilaisille kansankulttuurin ja taiteen sekä kulttuuriperinteen parissa työskenteleville instituutioille ja organisaatioille. Organisaation tukena ovat jäsenmaissa toimivat kansalliset komiteat sekä henkilöjäsenet. Suomessa kansallisena komiteana toimii Folklore Suomi Finland ja Suomen virallisena edustajana sen varapuheenjohtaja Lasse Svahnström. IOV organisaatiolla on jäseniä 175 maassa eri puolilla maailmaa mukaan lukien noin henkilöjäsentä ja järjestöjäsentä. Organisaatioon voivat liittyä kaikki ihmiset ja ryhmät ympäri maailmaa rotuun, sukupuoleen, kieleen ja uskontoon katsomatta. 9

10 KEK, mikä se on? Kansanmusiikin ja tanssin edistämiskeskus (KEK) syntyi vuonna 1976 Kansanmusiikin Keskusliitto nimisenä. Nimi muutettiin 2006 toiminnan laajennuttua myös kansantanssiin ja soitinrakentamiseen sekä harrastus- että ammattilaistasolla. Se on valtakunnallinen järjestö, jonka jäseninä on 17 jäsenyhteisöä. Myös Suomalaisen Kansantanssin Ystävät (SKY), Kansantanssinuorten Liitto (KTNL) ja Pelimannikilta (PMK) ovat KEKin jäseniä. KEKiin kuuluu meille tuttujen kansantanssijärjestöjen lisäksi mm. Kansanmusiikki-instituutti, Maailman musiikin keskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Mitä KEK tekee, miten toimii Edistämiskeskuksen tarkoituksena on suunnitella, edistää ja toteuttaa erilaisia tapahtumia, projekteja, teemoja, seminaareja ja hankkeita yhdessä jäsenjärjestöjen kanssa. Tärkeänä osana tässä on yhteydenpito muihin valtakunnallisiin tahoihin ja mediaan, markkinointi, apurahojen ja muun rahoituksen hankkiminen, kehitys- koulutus- ja kokeilutyö sekä julkaisutoiminta. Mikä on juuri nyt ajankohtaisinta Ensimmäinen kansanmusiikin ilta järjestetään Musiikkitalossa Helsingissä Tapahtuma alkaa klo lasten konsertilla ja työpajalla Kanteleen kyydissä ja jatkuu esityksillä aulassa, käytävillä ja konsertilla isossa salissa. Mukana tuottamassa ovat KE- Kin ja kansanmusiikkijärjestöjen lisäksi Yleisradio sekä Sibelius-Akatemia. KEK on mukana Folklandia-risteilyn suunnittelussa ja toteutuksessa yhtenä taustajärjestäjänä. Risteilyllä avataan uusi teemavuosi 2012, jonka teema on Kantele. Mitä laivalle onkaan suunniteltu? Tuloriittinä kanteleensoittoa, kantelekaraokea, soitinnäyttely, soiton opetusta, Joukahaisen suohon soittamista Tämän vuoden Kansanperinteen tallentaminen-teema jatkuu vielä ensi vuonnakin. Folklandialla julkistetaan vuoden 2012 Wäinö, johon järjestöt parhaillaan lähettävät omia nimiehdokkaitaan. Tunnustus liittyy kulloinkin meneillään olevaan yleisteemaan. Tämän vuoden 2011 Wäinöksi nimesimme Anneli Asplundin, vuonna 2010 vuoden Wäinö oli Pirkko-Liisa Rausmaa. Mistä saa tietoa: Kansanmusiikki- ja tanssiportaali Portaalin tavoitteena on koota yhteen nettisivuston kautta helposti löydettäviksi koko kansanmusiikki- ja kansantanssikenttä. Sieltä löytyy myös tietoa kaikista alan keskeisistä toimijoista esiintyjäryhmistä jälleenmyyjiin. Siellä on oma keskustelupalsta sekä tori, jossa voi ostaa ja myydä alaan liittyvää materiaalia. Portaalin osoitteet: sekä Käypä katsomassa ja ota käyttöön. Mikä on meille tärkeää tulevaisuudessa Kansantanssin tila Suomessa ei tällä hetkellä ole paras mahdollinen. Tanhu- ja tanssikonsertteja on minimaalisen vähän verrattuna kansanmusiikkiin. Kansantanssia voi harrastaa vain tanhuryhmissä. KEKin Kansantanssin kehityshankkeen tavoitteena on toimintaedellytysten parantaminen, julkikuvan kehittäminen, harrastuksen aloittamisen kynnyksen madaltaminen, koulutuksen kehittäminen ja kentän aktivointi. Tärkeä osa työtä on tiedonvälitys. Tässä me kaikki voimme aktiivisesti olla mukana. Terveisiä Kansanmusiikin- ja -tanssin edistämiskeskuksesta lähettää Riitta Kangas, KEKin hallituksen jäsen SKIP - Suomen Kansantanssi-intituutin puolesta ry Suomen Kansantanssi-instituutin puolesta ry perustettiin vuonna 1993 päämääränään kansantanssin tutkimuksen aikaansaaminen johonkin Suomen yliopiston tai julkisin varoin pidetyn laitoksen tutkimus- ja opetusohjelmaan. Tampereen yliopiston Virtain kulttuurintutkimusasemalle on perustettu SKIP:n valtakunnallinen kansantanssiarkisto, jonne on saatu merkittävien kansantanssiharrastuksen ohjaajien lahjoituksia. Yhdistyksen jäsenet ovat myös aktiivisesti tallentaneet kansantanssitoimintaa eri tavoin. Arkistoon kerätään kansantanssialaan liittyvää aineistoa tutkijoiden käytettäväksi. Tallennuksen kohteena ovat kaikenlaiset tanssitilaisuudet, -muodot ja -tyylit. SKIP on järjestänyt useita seminaareja. Seminaareista on julkaistu raportit Tampereen yliopiston TUTKIVI sarjan (Virtain kulttuurintutkimusaseman raportteja) julkaisuna. 10

11 SKY 110 VUOTTA - TALLENNA JA KERÄÄ, KERRO JA SÄILYTÄ Mitä ihan alussa tapahtuikaan, mistä kaikki alkoi? Suomalainen kansakunta oli pitkään ollut hallittavana. Ensin olivat Ruotsin kuningas ja Tukholman valtioherrat. Vuosien murroskauden jälkeen oli Venäjän keisari suomalaisten hallitsija ja suurruhtinas. Suomalaisuutta kuitenkin arvostettiin, suomen kieltä puhuttiin ja etenkin Elias Lönnrotin Kalevala todisti voimakkaasti suomalaisen kansankulttuurin elinvoimasta luvun lopulla Suomeen alkoi syntyä kansalaisten toimesta seuroja ja yhdistyksiä ja varsinkin nuorison keskuudessa suosioon kohosivat kansallisen perinteen tutkiminen ja säilyttäminen; Puhuttiin kansallisesta heräämisestä. Suomalaisen Kansantanssin Ystävät perustettiin tarkoituksenaan tanssia ja tallentaa kansantansseja sekä lisätä kansallispukujen käyttöä ja kiinnostusta niiden tutkimiseen ja säilyttämiseen. Tällöin yhdistykseen liittyi 35 henkilöä. Alkutaipaleen pöytäkirjat ovat kateissa, mutta vuoden 1906 pöytäkirjoissa mainitaan jo sääntökomitea, jonka kirjoittamat säännöt hyväksyttiinkin. Virallinen vahvistus tapahtui kuitenkin vasta Suomen Keisarillisessa Senaatissa vuonna Ensimmäinen kansallispukumalleja esittelevä julkaisu ilmestyi 1902 ja samana vuonna ilmestyi myös ensimmäinen tanhumusiikkia sisältävä vihkonen. Toiminta oli alkuvuosina muutenkin vilkasta. Pidettiin iltamia, soitettiin, tanssittiin ja esiinnyttiin muiden järjestämissä tilaisuuksissa. Viipuriin matkustettiin vuonna 1908 laulu- ja soittojuhlille ja Terijoelle vuonna Tämä kaikki siis ennen Suomen itsenäistymistä. Entäpä tänään? Tallentamista on jatkettu, tietoa kerätty, muistiinpanoja tehty. Vanhoja arkistoja on pengottu, tukittu uudelleen, koottu ja lajiteltu. Avuksi ovat tulleet kamerat, videot, tietokoneet ja kännykät. Mutta ihan lyijykynällä ja sinisellä vihollakin vielä kyllä selvitään. Oma seuramme täyttää ensi vuonna 30 vuotta. Sen kunniaksi keräystyö tämän päivän tanssitapahtumista, tanhuharjoituksista, esiintymisistä, juhlaperinteestä, lauluista, leikeistä tai tavoista julistetaan alkaneeksi meidänkin yhdistyksessämme. Jokainen meistä voi käydä haastattelemassa veteraaneja, ikätovereita, lapsia, naapureita tai kirjoittaa ihan omakohtaisia kokemuksia. Vihjeeksi esimerkiksi tietoa kansantanssiharjoituksista: Miten tulit mukaan ja milloin, millaisia kokemuksia sieltä? Mitä tansseja opit ensimmäiseksi, miltä ne tuntuvat, mikä oli ensivaikutelmasi? Milloin esiinnyit ensikerran, miltä tuntui? Mitä muutoksia yhdistyksessämme sinun aikanasi on tapahtunut ohjelmistossa, tanssityylissä, ohjaustyylissä, muussa toiminnassa? Entäpä harjoitusten ilmapiirissä? Mikä on perheesi, ystäviesi, muiden suhtautuminen harrastukseesi? Miksi harrastat kansantanssia? Kirjoita mielellään A4 paperille. Merkitse alkuun oma nimi, ammatti, syntymäaika ja - paikka, osoite ja s-postiosoite, kenties myös puhelinnumerosi. Jos haastattelet muita, anna samat tiedot heistäkin. Kysy myös lupa tallenteen mahdolliseen julkaisemiseen (nimettömänä halutessa) Tallennustoimikunta työssään toimistolla, Leena Aho, Lennu Yläneva, Esko Kannusmäki ja Matti Lankinen Tämän tekstin kirjoitin omalle seuralleni Helsingin pitäjän tanhuujat ja spelarit ry:lle alkuvuodesta, mutta tallennuksen vuoden innoittamana toivoisin myös muiden yhdistysten kantavan kortensa kekoon ja tallentavan tulevaisuuden tutkijoille ja lukijoille omia muistojaan, tietojaan, tapahtumiaan ja perinteitään. Tulkaa mukaan talkoisiin! Kaikki posti, pienikin, on tervetullutta. Ohjaamme muistiinpanot toimistolta tallennustoimikunnan kautta oikeisiin paikkoihin säilytettäviksi. Myös oma maakunta-arkistonne ottaa varmasti mielellään vastaan tallenteitanne. Riitta Kangas 11

12 NUORTEN TANSSILEIRI DÄÄNS Tanssimanian yhteydessä Tampereella Turun Kansantanssin Ystävien Vinksin Vonksin ryhmässä tanssii reilu parisen kymmentä vuotiasta tyttöä ja poikaa. Yli kymmenvuotisen taipaleen aikana ryhmä on matkustellut paljon sekä kotimaassa että ulkomailla. Innostusta tanssimisen lisäksi riittää myös talkootyöhön. Monen näköistä on siis nähty ja koettu. Nyt lähdimme taas kohti uutta ja tuntematonta.. Ensimmäistä kertaa järjestettävä DÄÄNStanssileiri oli tarkoitettu vuotiaille nuorille tanssijoille, jotka saivat tanssia ammattiopettajien johdolla. Leirin ohjelmassa oli siis paljon tanssia, mutta myös konsertteja Tanssimaniassa sekä tutustumista muihin samanikäisiin. Kouluttajina leirillä oli Susanna Kivinen, Pia Semeri, Jussi Kaijankangas ja Jouni Prittinen. Leirin isänä toimi Hannu Nipuli. Perjantaina, ehkä hiukan jännittyneinä, saavuimme bussilla Tampereelle. Heti aluksi huomasimme, että osa leiriläisistä oli jo tuttuja kesän Barnlek-tapahtumasta ja se olikin kivaa. Yllätyksenä kaikille leiri alkoi Stage-tv -ohjelman voittaneen TYK:in koulun esityksillä ja haastattelulla! Tämän jälkeen leiriläiset jaettiin 3 ikäryhmään, joita jokainen ammattiopettaja vuorotellen opetti. Välillä kaikki pojat myös muodostivat oman ryhmänsä temppujen harjoittelua varten. Ensimmäisenä iltana ei päästy helpolla vaan tanhukengät vedettiin jalkaan ja tanssittiin yhdessä 3 tuntia. Lauantaina oli myös paljon vilskettä ja vipinää.. Aamulla aloitettiin 3 tunnin tanssirupeamalla ja lounaan jälkeen jatkettiin vielä 4 tuntia. Aikamoista tanssimista, mutta kivaa oli. Lopuksi olivat kaikkien jalat ihan loppu. Välillä ryhmän ohjaaja tanssahteli mukana, välillä seurasi sivusta sekä välillä hävisi Tanssimanian konserttiin. Päivällisen jälkeen pääsimmekin kaikki nauttimaan Tanssimanian konsertista Pakkahuoneelle. Koululla olisi vielä illalla ollut FolkJamia, mutta siihen emme enää jaksaneet mennä. Väsymys painoi jalkoja sekä Hesburger-ateria vatsaa. Hyvissä ajoin nukkumaan mennyt porukka nousi reippaasti sunnuntai-aamulla tanssimaan ja taas oli 3 tunnin rupeama. Hetkeksi ehdimme ottamaan tanhukengät pois jalasta ja pakkaamaan tavarat. Seuraavaksi suuntana oli Pakkahuone ja Tanssimanian viimeinen konsertti, jossa DÄÄNS-tanssileiri toi katsojille tanssillisen tervehdyksensä. Kyllä se vaan mahtavalta näyttää kun 133 innostunutta nuorta tanssii täysillä iloiten melkein täpötäydelle yleisölle!! Lopputuloksena leiristä lapset saivat huippuopetusta, uusia ystäviä ja temppuja. Ohjaaja taasen sai uusia ideoita, virikkeitä ja vertaistukea. Suunnitelmissa kuulema on, että leiri tultaisiin tulevaisuudessa järjestämään joka vuosi ja tämä on ihana uutinen. Rohkaisen kaikkia osallistumaan leiriin, jos vain siihen on pienikin mahdollisuus. Leirille voi osallistua yksin, kaksin, muutaman kaverin kanssa tai vaikka koko ryhmän voimin. Me ainakin menemme, niin hauskaa siellä oli!! Niina Kallioinen DÄÄNS -leiri kuvassa Kuva: Jussi Kaijankangas 12

13 KANKAANPÄÄN NAISEN KANSALLISPUKU Kansallispukukonsultti Taina Kangas esittelee Tanhuviestin numeroissa uusia ja tarkistettuja kansallispukuja. Tässä numerossa tutustumme Kankaanpään naisen pukuun ja sen historiaan. Kankaanpään naisen kansallispuvun ensimmäisen mallin on koonnut Tyyni Vahter vuonna Koska puku ei saanut kovinkaan innostunutta vastaanottoa, valmistui vuonna 1958 toinen puku luvulla heräsi paikkakunnalla halu saattaa kansallispuku vastaamaan tarkasti esikuviaan. Samalla pukua täydennettiin mm. röijyllä. Kansallispukuraati nimesi hankkeen asiantuntijaksi dosentti Maija-Liisa Heikinmäen. Esikuva-aineisto on talletettuna pääasiassa Kansallismuseon kokoelmiin. Kankaanpään naisen kansallispukutarkistus hyväksyttiin Kansallispukuraadin kokouksessa vuonna Paita on pitkä ja alasellinen. Materiaali on valkeaa pellava- tai puolipellavapalttinaa. Kaulus koristellaan punaisella pistokirjonnalla sekä tupsuilla. Lisäksi kaulusta ja hihansuita koristavat valkeat reikäommelraidat. Kauluksen päitä yhdistävät pellavalangalla ommellut aitapistot. Paidan esikuvana on Hattulasta talletettu paita KM:KE A Hameen esikuvana on hamekangastilkku Arvi Ulvaan yksityiskokoelmasta. Kangas on leveäraitaista parkkumia, jossa on myös flammuraitoja. Liivi on malliltaan lyhyehkö ja siro. Kangas on leveäraitaista, flammukuvioista parkkumia. Esikuva on talletettu Kankaanpäästä KM:KE A Liivin kiinnittiminä ovat liivikankaalla päällystetyt napit. Esiliina on valkeaa pellava- tai puolipellavapalttinaa. Esiliina on kooltaan runsas ja väljyys kootaan vyötäröllä laskoksille. Solmiamisnauha on punavalkea pirtanauha. Vyötaskun malli on satakuntalaisittain kookas, leveäsuinen ja alaspäin levenevä. Tasku sidotaan toiselle kupeelle esiliinan päälle punavalkealla poimintakuvioisella pirtanauhalla. Röijy on mustasta sarasta tai verasta valmistettu. Röijyssä on laaja pääntie, kapeat hihat ja takana näyttävät laskoskörtit. Hihan kiinnityssaumassa on laskostusta. Röijy vuoritetaan pellavapalttinalla. Kiinnittiminä ovat röijykankaalla päällystetyt napit. Puvun päähineenä on aikuisilla naisilla tykkimyssy. Koppaosa on mustalla silkillä päällystetty ja kirjottu silkkilangoilla häivepistoin. Tykkipitsi on nyplätty frimodiglai. Nuoret tytöt pukevat päähänsä punaisen silkkinauhan. Pukuun kuuluva koru on hopeinen levyriipus, joka solmitaan kaulan juureen. Puvun kanssa käytetään silkkihuivia. Sukat ovat punaiset villa- tai puuvillasukat. Jalkineina käytetään mustia avokkaita, nauhakenkiä tai kansallispuvun solkikenkiä. Pukua, materiaaleja, työohjeita ja kaavoja välittää Taito Satakunta, Kankaanpään käsityökeskus puh. (02) Teksti Taina Kangas. Kuva Ulla Paakkunainen Suomen kansallispukuneuvoston kuva-arkisto. PURPURIT GYÖNGYÖSISSÄ Elokuussa Purpurit lähtivät CIOFF:n XI festivaaleille Gyöngyösiin Unkariin. Ryhmä otettiin vastaan paikallisessa kulttuurikeskuksessa koko festivaalin johtoryhmän voimin. Vastaanotto oli lämmin ja ystävällinen. Olimme tervetulleita. Gyöngyös on pieni kaupunki n. 80 kilometriä Budapestistä koilliseen. Kaupunki on kuuleman mukaan kuuluisa siitä, että siellä on oman väen joukossa kansantanssi erittäin suosittu. Siellä on n. 600 kansantanssin aktiivista harrastajaa. Valmistautuminen Olimme harjoitelleet Kaustisen ja Lohjan purpurit sekä muutaman katrillin etukäteen tiedossa olevan ohjelman mukaan, jonka perusteella suunniteltiin tanssit per esitys. Mutta, mutta yllätys odotti ensimmäisessä ohjaajapalaverissa. Saimme suullisesti virallisen ohjelman, joka osoittautui paljon tiukemmaksi kuin mihin olimme varautuneet. Esiintymisiä tulisi olemaan huomattavasti enemmän. 13

14 Eipä siinä muuta kuin ohjaajat Kari Bergholm ja Paavo Tammisto kehittelemään lisää ohjelmistoa esitettäväksi. Katuesityksiin kehitettiin pieniä tansseja kuten Kalan paistaminen, Kopukka, Mikon päivä ja Kikari. Näitä tansseja opetettiin myös yleisölle, kun lopuksi haettiin tanssijoita katselijoista. Suuremmiksi lisätansseiksi valittiin Ulvilan katrilli ja Sahalahden katrilli. Esiintymiset Festivaalin alussa oli normaali paraati, jossa koko kaupunki oli kadun varrella katsomassa ja taputtamassa. Matkan varrelle oli varattu kolme pysähdyspaikkaa, joissa jokainen maa esitti lyhyen viiden minuutin ohjelman. Paraati sujui mallikkaasti, kunnes ennen meidän kolmatta pysähdystä alkoi sataa oikein ukkoskuuron lailla. Kari komensi kaikki suojaan ja ilmoitti järjestäjille, että meidän osuus loppuu tähän. Näin säilyivät villaiset kansallispuvut suuremmilta tuhoilta. Avajaiset pidettiin ulkoilmalavalla lähellä kulttuurikeskusta. Jokaisella maalla oli kaksi lyhyehköä esiintymistä, jolloin me esitimme sopivan määrän katrilleja. Päättäjäisissä oli myös varattu yksi lyhyehkö aika jokaiselle maalle. Tällöin esitimme myös sopivat katrillit. Katuesiintymisiä oli joka päivä paitsi vapaapäivänä, jolloin teimme privaattiretken Egeriin. Toinen esitys pidettiin keskustorilla ja toinen esityspaikka oli läheisellä kävelykadulla. Esitysten pituus oli n. 15 minuuttia. Oman esityksen jälkeen pyydettiin katsojia mukaan. Lapset ja nuoret olivat innokkaita ja reippaita opettelemaan Kopukkaa ja Kalan paistamista. Joka ilta oli ulkoilmalavalla yleisölle tarkoitettu gaala, jossa oli esiintymässä aina 2 3 osallistujamaata. Katsomoon mahtui n. 900 henkeä ja se oli täynnä joka ilta. Meidän ensimmäisenä gaalailtana oli toisena esiintyjä- Meksikolainen ryhmä. Kuvat: Risto Elo HKY:n ryhmä festivaalin kulkueessa. nä Unkarin paikalliset nuoret. Siellä esitimme Kaustisen ja Lohjan purpurit. Toisena meidän gaalailtana esiintyi myös Meksikon ryhmä. Esitimme siellä Kaustisen purpurin. Keskustorille oli pystytetty teltta, jossa pelimannit esittivät maansa kansanmusiikkia. Meidän pelimannit, Tapani Luhtaranta ja Martti Piipponen, esittivät pari vauhdikasta ja pari hillitympää sävelmää. Muut osallistujat Meidän lisäksi oli Espanjan ja Bosnia- Herzegovinan ryhmällä perinteisiä kansantansseja. Meksikolaisilla oli kuviteltua atsteekkien rituaalitansseja ja yleisöä kosiskelevaa vauhdikasta showtanssia. Kazakstanin ryhmä oli nuorten tyttöjen balettiluokka, jolla oli kaunista, sujuvaa, ja taidokasta tanssia. Musiikki oli nykyajan iskelmää ja puvut näyttäviä sifonki-ilmestyksiä, joilla ei tainnut olla pohjaa kansallispuvuissa. Bosnia- Herzegovina esitti aitoa kansan keskuudessa elävää tanssia, joka ei kosiskellut yleisöä ylimääräisillä tempuilla. Jokaisena iltana gaalan jälkeen oli festariklubi, jossa isäntänä toimi kukin maa vuorollaan. Siellä opetettiin kunkin maan omia tansseja. Kaikki olivat todella innokkaita oppimaan uutta. Puutteena koettiin, että isäntämaa ei järjestänyt omaa festariklubia, joten unkarilaiset tanssit jäivät vielä opettelematta. Ilma suosi meitä lukuun ottamatta avajaisia. Koko ajan paistoi aurinko ja oli lämmintä tai suorastaan kuumaa. Onneksi ruokailut tapahtuivat pihalle pystytetyssä isossa teltassa sisätilojen asemesta. Viikko meni vauhdilla. Muistot jäivät. Risto Elo 14

15 TANHUVIESTIN HISTORIAN HAVINAA Jäsenlehtemme Tanhuviesti otti ensimmäiset askeleensa jo yli 50 vuotta sitten. Vuonna 1958 ilmestyi ensimmäinen numero lehdestä, jolle silloin etsittiin nimeä ja jota kutsuttiin ensin alkuun vain Ystäväksi tai Kansantanssin Ystäväksi. Tanhuviesti julkaisee otteita vanhoista numeroistaan. Tässä on kirjoitus numerosta 4/1981, jolloin SKY täytti 80 vuotta. 15

16 KANSANTANSSIA KIRJALLISUUDESSA 2 TANSSI-LAULU Miesten, naisten merkillisten taitavain ja toimellisten töistä tavat tunnetaan, arvo heille annetaan. Mutta myöskin moninaiset leikit, tanssit taipuvaiset nuori kansa käsittää, huolet niillä hävittää. Siivottua suojan ääret, Suurten, pienden suorat sääret tanssatessa tarvitaan, koska polskat potkitaan. Viulu soipi vinguvainen, piipari puoldavainen, puhaldaapi pillillään, silmät siitä killillään. Jaakko Juteini 1841 Esko Kannusmäki 16

17 KANSANTANSSIA KIRJALLISUUDESSA JATKOA ANTTI KEIPILTÄ Kiitos mielenkiintoisesta artikkelista Tanhuviestissä 3/2011 koskien kansantanssien esiintymistä kirjallisuudessa. Mieleeni tuli vielä ainakin yksi maininta. Aleksis Kiven Seitsemässä veljeksessä on seuraavanlaiset kohdat: kolmastoista luku: JUHANI. Aina maaherrasta Toukolan tallukkaan asti; ja nouseepa tästä iloinen kesti, nousee totisesti. Ja kas kun oikein tanssia leivoitamme Toukolan tyttöjen kanssa, leivoitamme, että jyskyää Jukolan permanto ja katosta karisee kaarna! Tosin on laita niin, että ainoastaan Aapo meistä osaa katrillia, me muut vaan polskaa, mutta sitähän osaamme kuin miehet. Ja olkoon menneeksi polskaa, paljasta polskaa. Mutta mistä saisimme oikein huikean pelimiehen ja kiltin kahvinkeittäjän?. Ei tänä iltana Mikkoakaan unohdettu, vaan kannettiinpa runsaasti olutta ja viinaa kaulankastiksi soittomiehelle. Siitä rupesi hän viulunsa kruuveihin syljeskelemään oikein ankarasti ja soinnuttelemaan tuota moninkerroin yhteen liimattua konettansa. Ja helähtipä siitä viimein vallan ihana ruotsin katrilli. Hetken aikaa hän tuossa pelaili, mutta koska ei kenkään astunut esiin laattialle, seisautti hän katrillin säveleet ja hellitti iloista ja uljasta polskaa. Sitä pelaili hän hartaasti ja kauan, mutta eipä yksi ainoakaan pari pyörinyt permannolla. Siitä ukko vihdoin perin harmistui, antoi sompansa ihan seisahtua ja, kierrellen mälliänsä ja syljeskellen, rupesi hän kilkuttelemaan viulunsa kieliä. Äänetönnä istui kansa. Lähellä perä-akkunata istui Aapo, tuolloin, tällöin tähtäillen tarkasti erästä ympyrjäkasvoista, ruskea-ihoista, mutta vakaata, sinisilmäistä tyttöä, joka Venlan kanssa haasteli kuiskutellen, huulillaan viattomuuden ja kainouden kiltti nipistys. Uteliaasti katseli häntä Aapo, muistutellen sinne, tänne, mutta eipä johtunut mieleensä neitosen nimi. Kysyi hän viimein lukkarilta, nyhkäisten häntä kylkeen, ja aivan nopeasti vastasi lukkari:»se on se Konkkalan Hinrika». Tästä kirkastui Aapon otsa ja hetken päästä lausui hän Mikolle:»antakaas meille katrilli». Rupesi nyt Mikko uudestaan, ja Aapo lähestyi Konkkalan kainoa tytärtä, pyytäin häntä pariksensa. Neito seurasi häntä, asetti itsensä hänen viereensä, mutta ujostellen, myhäillen ja punehtuen ankarasti. Kokoontui paria laattialle myös toisilta puolilta, ja viimein, Rajamäen viulun kiljuessa, tanssittiin ruotsin katrillia lakeassa tuvassa. Iloisesti loimotti valkia, päre pihdissä liehahteli ja kovin jyskysi leveäpalkkinen permanto, koska vakavina, totisilla kasvoilla siinä tanssittiin juhlaisessa äänettömyydessä. Mutta pöydän takana lukkari istui, ja oli hän tyytyväisenä nauttinut kaksi knorria ja kolme kylmää ryyppyä. Hän istui, hymyllä katsellen nuorten karkeloa permannolla, ja korea punerrus oli ilmestynyt hänen poskillensa. Mutta koska vihdoin katrilli oli loppunut, hirveän pitkä, nousi lukkari ylös ja ilmoitti aikeensa lähteä. Ja otettuansa pienen lähtönaukin ja pidettyänsä pienen jäähyväispuheen, jätti hän kiitollisna Jukolan talon. Ei huolinut hän hevosesta, joka hänelle kaikella hartaudella tarjottiin, vaan läksi astelemaan, pattisauva kourassa. Seurasi häntä Juhani yli avaran pihan ja aukaisi hänelle vikkelästi Jukolan vanhan, huojuvan portin. Ja siinä seisoi vielä hetken mahtava sovintomies, katsellen kohden tähtikirkasta taivasta, haastellen Juhanin kanssa ilmoista ja tuulista. Viimein otti hän hyvästi, ja syvään kumarsi Juhani, raappaisten jalallansa, ja ometan seinässä priiskahtelivat santa ja pienet kivet. Siitä palasi hän takaisin iloiseen tupaan, lausuen itseksensä:»hän on tehnyt suuren työn». Mutta kohden kirkonkylää, pattisauva kourassa ja musta vannelakki päässä, asteli lukkari myhäillen, ja somat ruusut punersivat hänen poskillansa. Mutta ilon ja karkeloitten hälinä Jukolan tuvassa eneni hetki hetkeltä ja muuttui viimein ryskeiseksi riemuksi. Milloin viskeltiin katrillia, milloin pyörryttävää polskaa, tanssittiin melkein ilman levähdystä, ja permanto jymisi ja sen jykevät palkit taipuivat nuorten miesten korkojen alla. Aina iloisesti valkia leimusi, aina iloisesti Mikon viulu vinkui, vinkui että katto naukui ja nokiset orret vapisivat. Ympäri miehestä mieheen kiertoili kuohuva olut, naisesta naiseen höyryävä kahvi, ja kahvin saosta ennusteli Rajamäen Kaisa veljeksille onnen päiviä aina hautaan asti. Antti Keipi Vantaan Kansantanssijat ry Spelarit 17

18 RUUSUJA JA RISUJA KESÄJUHLISTA Metron Melkutus on juhlilla mukana olleille muisto vain, toivottavasti mieluinen sellainen. Juhlien jälkeen toimitettiin palautekysely sähköpostilla osallistujaryhmille. Sama kysely oli myös Metron Melkutuksen kotisivuilla. Lomake sisälsi yhteensä 77 kysymystä juhlien ajankohdan sopivuudesta järjestäjäseuran palvelutasoon ja kaikkea siltä väliltä. Vastaukset asteikolla 1-5 täydennettynä sanallisin kommentein pyydettiin syyskuun alkuun mennessä. Niitä saatiin kaikkiaan 23, joista osa oli ryhmän yhteisiä ja osa henkilökohtaisia. Lisäksi napattiin talteen mahdolliset juhlien aikana korviin kantautuneet kommentit. RUUSUT: Kehuttiin juhlatiloja, varsinkin Seurasaarta ja Valkoista Salia, loistavia ohjaajia, kenttäharjoitusten sujuvuutta ja ohjelmalehteä. Kiitettiin yhteiskuljetuksen järjestämisestä tapahtumapaikkojen välillä, joustavaa ja ystävällistä palvelua, aikataulussa pysymistä ja eritoten aurinkoista säätä. Todettiin, että ohjelmat olivat tarpeeksi monipuolisia ja kulkuereitti sopivan pituinen pientenkin juhlijoiden kävellä. Majoituskoulu oli ihan hyvä, opastus sekä tiedotus riittäviä. Materiaalin pussitustalkoot SKY:n toimistolla. Kuvat: Risto Elo Talkooväki antoi järjestäjille kiitosta hyvästä työtehtäviin perehdyttämisestä. Ruusun ansaitsevat myös kaikki talkoisiin osallistuneet henkilöt ja yhteistyötahot. RISUT: Eniten harmiteltiin kuljetusten viipymistä, aamiaistarjoilun huonoa sujuvuutta, hiekkakentän pölyisyyttä ja lauantaiharjoitusten juomataukojen vähäisyyttä. Kommentteja tuli myös pitkistä välimatkoista, majoituksen ahtaudesta, kuumuudesta ja aikaisista aamuharjoituksista. Yhtenäisyyden tunne jäi puuttumaan tapahtumapaikkojen etäisyyden takia. Työtuvat: Kehrääjien Kilta Seurasaaressa ja askartelu/huovutuspaja koululla olivat jääneet vähälle huomiolle. Palautteen antajat eivät olleet osallistuneet myöskään seppeleenlaskuun eikä yökirkkoon. Kaikkihan tiedämme, ettei Helsinki ole mikään helppo kaupunki järjestää kesäjuhlia, mutta palautteista päätellen onnistuttiin kuitenkin kohtalaisen hyvin kokonaisarvosanalla 4,1. Koonnut Pirkko Elo KAUSTISELLA NIMETYT MESTARIT 2011 Kaustisen kansanmusiikkijuhlien avajaisissa nimettiin tänä vuonna kansanmusiikin puolella mestaripelimanneiksi Lasse Peltonen Ilmajoelta, Erkki Hiekkavirta Jyväskylästä ja Christine Julin-Häggman Jepualta. Kansantanssin puolella nimettiin ensimmäinen mestarikansantanssija ja tämä mestarikirja myönnettiin Antti Savilammelle Espoosta. Antti Savilammen meriittilista on komea: tanssija, tanssinopettaja, ohjaaja, koreografi ja kulttuurivaikuttaja sekä kattavaa suomalaisen kansantanssin uudistus- ja kehitystyötä. Valtion tanssitaidetoimikunta myönsi viime vuonna 2010 Antti Savilammelle Tanssitaiteen valtionpalkinnon tunnustukseksi pitkäaikaisesta ja merkityksellisestä taiteellisesta toiminnasta. Tanhuviestin välityksellä onnittelut Antille! 18

19 Hei kaikille syksyyn! Kesän mökkilöydöt jatkuvat vielä, tehtäviä vuodelta Koittakaahan osaatteko! Helmi LIIKENNEPULMA Tässä on kuvio, jossa kuljetaan viivoja pitkin: 1:stä 1:een, 2:sta 2:een jne. Ristiin ei saa kulkea ja jokainen solmukohta on käytävä - mutta vain kerran. ERI MAIDEN ARVOITUKSIA 1. Ruotsi: Sillä onnettomalla on hattu, vaan ei päätä, on jalka, vaan ei ole kenkiä. Kuka se on? 2. Suomi: Ikkunasta akkunaan syösty kultainen korento? 3. Kiina: Sinä olit osa minusta ja teit työtä minun hyväkseni. Mutta kun sinä aiheutit minulle tuskaa, erosivat tiemme? 4. Intia: Jos teet sen, on se tehty. Ellet tee sitä, tapahtuu se kuitenkin? 5. Etelä-Afrikka: Minä näen hänet, mutta sinä et häntä näe. Ja kuitenkin on hän lähempänä sinua kuin minua? Vastauksia sivulla 20 KANSALLISPUKUJA MYYDÄÄN Myytävänä vähän käytetty, erittäin siisti Perä-Pohjolan kansallispuku, koko n Käytetty muutama kerta vaihto-oppilasvuotena. Hintapyyntö 500 euroa. Kaupan päälle kokoa 37 olevat siistit pyöreäkärkiset mustat tanhukengät, jotka ovat olleet käytössä Tapiolan kuorolaisella. Puku ja kengät sijaitsevat Pohjois-Tapiolassa, mutta tarvittaessa voidaan järjestää tuonti Helsingin keskustaan. Tiedustelut: Taina Tuohino, , tainatuohino@yahoo.com 19

20 Myydään hyvin pidetty Munsalan kansallispuku, vyötärön ympärys 85 cm, rinnanympärys 100 cm, pituus vyötäröltä helmaan 80 cm (raidallinen osa). Puku on itse tehty Vuorelman tarvikkeista ja sisältää lisäksi paidan, esiliinan, huivin ja päänauhat. Kaikki saumavarat ovat tällä hetkellä käytössä, eli pienennys kyllä onnistuu. Puku on nähtävissä ja sovitettavissa Mäntsälässä. Hintapyyntö 360 euroa. Lisätiedot arkisin klo 9-16 puh /Anne tai sposti Myydään Koiviston, Keski-Suomen ja Fereesi -puvut. Hinnat välillä, puvusta riippuen. Tiedustelut: Mirja Hovilainen, Myytävänä kaksi hyväkuntoista kansallispukua. Kannattaa nyt hankkia edullisesti molemmille karjalaiset kansallispuvut. Puvut Vantaalla. Naisten Rautjärven puku, koko Hyväkuntoinen - kuin uusi. Sisältää myös päähineen ja korut. Hinta 650. Miesten Johanneksen puku, koko Myös hyväkuntoinen, myös kudotut sukat ja myssy. Hinta 500. Yhdessä ostettaessa Lisätietoja / Kaisa Myydään Hämeen puku, uusittu malli. Täysin käyttämätön, säilytetty myyntilaatikossaan 10 vuotta. Vuorelman valmistama puku on kokoa 42 ja tehty 170 cm pitkälle. Hintapyyntö 500. Puku sijaitsee Helsingissä. Tiedustelut Kaarina Varis, (09) VALOKUVA KANSALLISPUVUN MYYNTI-ILMOITUKSEEN Tehosta kansallispukusi myynti-ilmoitusta valokuvalla! Kuvan puvustasi saat mukaan ilmoitukseen toimittamalla sen ilmoituksesi mukana osoitteeseen tanhuviesti at kansantanssinyst.fi (sähköisessä muodossa) tai Suomalaisen Kansantanssin Ystävien toimistoon, Döbelninkatu 5 B 21, Helsinki (paperikuvat). Valokuvallisen ilmoituksen hinta on 10, mikäli kuva on sähköisessä muodossa. Paperikuvan julkaisemisesta veloitamme 12. Pelkän teksti-ilmoituksen hinta on 7. LASTEN NURKAN VASTAUKSET: Arvoituksia: 1.Sieni 2.Päivänsäde 3.Hammas 4.Käsien kuivaaminen 5.Sinun selkäsi Kuva-arvoitus: Komeapa oli pyrstötähti, myönsi Kalle 20