LIITE 1 HANKEKUVAUS, VAIKUTUKSET JA OIKEUDELLISET EDELLYTYKSET

Transkriptio

1 LIITE 1 HANKEKUVAUS, VAIKUTUKSET JA OIKEUDELLISET EDELLYTYKSET SISÄLTÖ 1 HANKE JA SEN PERUSTELUT PCI-MENETTELY HANKEALUE Inkoo Siuntio maakaasuputki Inkoon kompressoriasema Inkoo Paldiski maakaasuputki HANKEKUVAUS Inkoo Siuntio maakaasuputki Mitoitus ja tekniset ratkaisut Rakentamisolosuhteet Katodinen suojaus Inkoo Paldiski maakaasuputki (meriputki) Rakennettavan putken tekniset tiedot Korroosiolta suojaavat pinnoitteet Betonipäällyste Korroosiosuojaus Ampumatarvikkeiden raivaus Putken suojaamistoimet ennen putken laskua ja sen jälkeen Kaivantosuojaus Kivipeitolla suojaaminen Vapaiden jännevälien lyhentäminen Kiviaineksen kasaaminen Maa-aineksen poisto Infrastruktuurin risteäminen Inkoon väylän alitus Kaapeleiden risteäminen Nord Stream putkien risteäminen Merenalaisen putken laskeminen Putkiosuuksien yhdistäminen rantautumispaikoilla Rantautumispaikka Hankkeen logistiikka Käyttöönoton valmistelu ja käyttöönotto Käytönaikainen toiminta ja valvonta Käytöstä poisto AIKATAULU TARVITTAVAT LUVAT YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELYN HUOMIOIMINEN... 34

2 2 (35) Liite 1 1 HANKE JA SEN PERUSTELUT Balticconnector on Suomen ja Viron yhdistävä kaasuputki, joka mahdollistaa Baltian maiden ja Suomen kaasumarkkinoiden yhdistämisen ja integroitumisen EU:n yhteisiin energiamarkkinoihin. Lisäksi muun Baltian kaasuinfrastruktuurin rakentaminen mahdollistaa kaksisuuntaisen kaasuliikenteen Viron ja Latvian välillä, joka yhdessä Balticconnectorin kanssa antaa Suomelle ja Virolle mahdollisuuden käyttää Latviassa sijaitsevaa maanalaista varastoa omien markkinatarpeiden mukaan. Balticconnector hanke mahdollistaa Suomen kaasumarkkinoiden avautumisen. Nykyisin Suomen kaasumarkkinat ovat suljettu markkina. Baltic Connector Oy ja virolainen Elering As allekirjoittivat yhteistyösopimuksen Viron ja Suomen välisen kaasuyhdysputken rakentamisprojektista. Sopimuksen mukaan Balticconnectoryhdysputken merenalaisen osuuden omistajuus jakautuu tasan kummankin yhtiön kesken. Putkilinjan maalle rakennettavat osuudet kumpikin yhtiö toteuttaa erikseen. Euroopan komissio, Baltic Connector Oy ja virolainen Elering AS allekirjoittivat Brysselissä tukisopimuksen EU-rahoituksesta Suomen ja Viron välisen kaasuyhdysputken rakentamiseksi. Euroopan komissio myönsi yhtiöiden Balticconnector-hankkeeseen 187,5 miljoonan euron investointituen Verkkojen Eurooppa (CEF) -energiasektorin rahoitusvälineestä. EU:n osarahoitus kattaa 75 prosenttia kaasuputken 250 miljoonan euron rakentamiskustannuksista. Osana EU:n energiaunionistrategiaa EU on sitoutunut rakentamaan puuttuvia yhteyksiä ja energiainfrastruktuureja ja varmistamaan, että jokaisella jäsenmaalla on mahdollisuus hankkia kaasua useammasta eri lähteestä. Itämeren alueen yhdistäminen muun Euroopan kaasuverkkoon on yksi komission ensisijaisista tavoitteista. Suomen kaasuhuolto on tällä hetkellä suurelta osin riippuvainen yhdestä toimittajasta. Viime aikoihin asti myös kaikkien kolmen Baltian maan kaasutuonti on ollut yhden lähteen varassa. Balticconnector-yhdysputken sekä Puolan ja Liettuan välisen kaasuputken ansiosta Suomi ja Baltian maat voivat monipuolistaa kaasulähteitään ja -reittejään. Tämä suojaa niitä mahdollisilta tulevaisuuden toimituskatkoksilta ja parantaa energiaturvallisuutta. Balticconnector koostuu kolmesta osasta: putkesta 22 kilometriä on Suomessa, 80 kilometriä meren alla ja 50 kilometriä Virossa. Putki on kaksisuuntainen, ja sitä pitkin voidaan kuljettaa 7,2 miljoonaa kuutiometriä kaasua päivässä. Lisäksi sekä Suomeen että Viroon rakennetaan kompressoriasema. HANKKEEN HYÖDYT Yhdistää Suomen osaksi Manner-Euroopan kaasuverkkoa Monipuolistaa kaasulähteitä ja -reittejä Parantaa Suomen ja Itämeren alueen huoltovarmuutta Edistää markkinoiden yhdentymistä TEKNISET TIEDOT Sisältää: 22 km kaasuputki Suomessa Siuntio-Inkoo 80 km meriputki Inkoo(Suomi) - Paldiski (Viro) 50 km kaasuputki Viron maa-alueella Kompressoriasemat Inkoossa ja Paldiskissa

3 Liite (35) Paineenalennusasema Kiilissä (Viro) Kaasuputken halkaisija 500 mm Kapasiteetti 7,2 miljoonaa kuutiometriä päivässä Rakentamiskustannukset 250 miljoonaa euroa, josta EU:n tuki 187,5 miljoonaa euroa. Rakentamiskustannukset Suomen alueella: - Inkoo Siuntio maakaasuputki noin 22 miljoonaa euroa - Kompressoriasema, Inkoo noin 38 miljoonaa euroa - Inkoo Paldiski meriputki, Suomen osuus noin 60 miljoonaa euroa 2 PCI-MENETTELY EU-valtioiden rajat ylittävien yhteisen edun mukaisten energiainfrastruktuurihankkeiden (PCIhankkeet) rakentamista edistetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 347/2013, Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien suuntaviivoista ja päätöksen N:o 1364/2006/EY kumoamisesta sekä asetusten (EY) N:o 713/2009, (EY) N:o 714/2009 ja (EY) N:o 715/2009 muuttamisesta (jäljempänä infrastruktuuriasetus). Infrastruktuuriasetuksen yksi keskeinen tavoite on helpottaa ja edesauttaa PCI-hankkeiden viivytyksetöntä toteuttamista koordinoimalla ja nopeuttamalla lupaprosesseja ja parantamalla yleisön osallistumista. Infrastruktuuriasetuksen mukaan jäsenmaiden on nimitettävä kansallinen, toimivaltainen viranomainen, joka on vastuussa PCI- hankkeiden lupaprosessin koordinoinnista, sujuvoittamisesta ja helpottamisesta. Suomessa toimivaltainen viranomaisena on Energiavirasto. Energiaviraston tehtävänä on sujuvoittaa muiden viranomaisten toimivaltaan kuuluvien arviointi- ja lupamenettelyiden kulkua koordinoimalla prosessien kokonaisuutta. Kansallisesti tästä on säädetty Euroopan unionin yhteistä etua koskevien hankkeiden lupamenettelystä annetussa laissa (684/2014). Euroopan komissio julkistaa yhdellä listalla yhteisen edun mukaiset energiainfrastruktuurihankkeet eli PCI-hankkeet (Projects of Common Interest), joiden edistäminen ja toteuttaminen ovat Euroopan unionin yhteisen edun mukaista. Balticconnector kaasuputkihankkeella on EU:n määrittämä PCI-status. Euroopan komissio myönsi vuonna 2016 Balticconnector-hankkeelle 187,5 miljoonan euron investointituen Verkkojen Eurooppa (CEF) -energiasektorin rahoitusvälineestä. Balticconnector-hankkeen hyväksyminen kansalliseen PCI-lupamenettelyyn odottaa Energiaviraston päätöstä. 3 HANKEALUE Balticconnector-hankkeeseen liittyen on aikaisemmin tutkittu Inkoon saaristossa kahta vaihtoehtoista reittiä Stora Fagerön länsi- ja itäpuolelta (tutkimukset 2006 ja 2013). Kyseisiä reittejä koskien on toteutettu ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) mukainen ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA), joka päättyi Suomessa yhteysviranomaisen lausuntoon vuonna YVA-menettelyn jälkeen hankkeen yleissuunnittelua on jatkettu Stora Fagerön länsipuoleisella reitillä. Jatkosuunnittelussa putken reittiä on edelleen optimoitu. Merenalaisen putkilinjan pituus on noin 80 kilometriä. Putkilinja tulee sijoittumaan Suomenlahdella Suomen ja Viron talousvyöhykkeille ja aluevesille. Merenalainen putkilinja rantautuu Inkoossa Fjusön niemeen, joka sijaitsee noin kaksi kilometriä Inkoon satamasta itään. Putkilinja rantautuu

4 4 (35) Liite 1 Virossa Paldiskissa Pakrin niemen koillis/itärannalle. Maakaasuputki liitetään Suomen maakaasuverkkoon uudella rakennettavalla maakaasuputkiosuudella Inkoosta Siuntioon. Liityntä nykyiseen maakaasuverkkoon sijaitsee Siuntiossa. Inkoo-Siuntio maakaasuputkesta on toteutettu ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) mukainen ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA) osana LNG-terminaalin YVA-menettelyä, joka päättyi Suomessa yhteysviranomaisen lausuntoon vuonna Inkoo Siuntio maakaasuputki Inkoo Siuntio maakaasuputkesta on laadittu alustava perussuunnittelu (liitteenä). Putkireitti on noin 22 km pitkä alaken Inkoon Fjusön rakennettavalta kompressoriasemalta ja päättyen Siuntion Pölansin olemassa olevalle venttiili- ja kaavinasemalle. Putki sijoittuu pääosin Inkoon ja Siuntion kuntien alueille sekä pieneltä osin Lohjan kaupungin alueelle. Koska uusi putki toimii 80 bargin painetasolla, on Pölansin asemalle rakennettava painesuojausventtiilistö, joka sulkee putkiyhteyden 54 bargin putkeen silloin, kun paine ylittää 54 barg. Putken katodista suojausta varten rakennetaan kaksi uutta anodikenttää, toinen Inkoonjoen ja Helsinki-Karjaa kantatien 51 läheisyyteen (Stora Breds) ja toinen Rankilan alueelle (Bäckars), molemmat Inkooseen. Maanomistajille on pidetty yksi alustavien suunnitelmien esittely- ja tutustumistilaisuus Inkoossa. Saadun palautteen perusteella linjausta on tarkennettu muutamassa kohdassa. Rakennussuunnittelu aloitetaan helmikuussa 2017.

5 Liite (35) Kuva 1. Inkoo - Siuntio maakaasuputken reitti. Valittu linjaus alkaa suunnitellulta Inkoon kompressoriasemalta. Linjaus on ensin lähellä Öljysatamantietä. Öljysatamantien ja Fagervikintien välinen metsäinen alue on vaihtelevasti kalliota ja suota. Keskellä on pieni peltoalue. Kantatie 51 alitetaan Lill-Bredsin kohdalla. Kantatien alituksen jälkeen putki alittaa Inkoon joen. Tehtyjen maaperätutkimusten mukaan joki on mahdollista alittaa suuntausporausmenetelmällä. Tarkemmat tutkimukset ovat kuitenkin tarpeen alitusmenetelmän varmistamiseksi. Peltoalue jonka läpi Inkoon joki virtaa on pohjavesialuetta. Alueella sijaitsee myös Inkoon kunnan vedenottamo. Tämän jälkeen linjaus on pääosin pelloilla aina Rantaradan alitukseen asti. Radan alituksen jälkeen linjaus kääntyy radansuuntaiseksi. Radan pohjoispuolella on ensin kallioalue jonka jälkeen on Ranmossen niminen suo. Alueella on vanhaa ratapohjaa jota on mahdollista osin käyttää rakentamisen aikana. Ranmossenin jälkeen on kallioinen mäntymetsä.

6 6 (35) Liite 1 Ennen Ingarskilanjokea linjaus on pääosin pelloilla. Metsäosuus on kallioinen. Ingarskilanjoki on pohjatutkimusten mukaan alitettava kaivamalla. Alitetaan Tähteläntie jonka jälkeen on pitkä peltoosuus. Åsgårdin tilan kohdalla linjaus ylittää metsäisen kalliomäen ja kierretään Stormossenin turvetuotantoalue. Vassbölen länsipuolella linjaus menee kallioisen metsäalueen halki. Tämän jälkeen tullaan peltoalueelle jossa linja on Lohjan puolella noin 1,3 km matkalla. Siuntion puolella linjaus kaartaa kohti Pölansin venttiiliasemaa. Aseman kohdalla linjaus on nykyisen maakaasuputken eteläpuolella metsän puolella. 3.2 Inkoon kompressoriasema Kompressoriaseman rakennussuunnittelu aloitetaan helmikuussa Kompressoriasema sijoittuu Inkoon Joddböleen Huoltovarmuuskeskuksen omistamalle alueelle. Maanomistajan kanssa tehdään maanvuokrasopimus. Kompressoriaseman sijainti on esitetty alla olevassa kartassa. Kuva 2. Kompressoriaseman sijainti Inkoon Joddbölessä ja maakaasuputken linjaus rantautumispaikalle. 3.3 Inkoo Paldiski maakaasuputki Balticconnector-maakaasuputkilinjan meriosuudelle on laadittu kilometripylväsjärjestelmä (KPjärjestelmä), joka kattaa koko putkilinjan. Suomen aluevesiraja sijaitsee putkilinjan noin 33 kilometripylvään kohdalla ja Suomen ja Viron välinen raja noin 45 kilometripylvään kohdalla.

7 Liite (35) Kuva 3. Balticconnector meriputken sijainti. Reitti on esitetty pistein.

8 8 (35) Liite 1 4 HANKEKUVAUS 4.1 Inkoo Siuntio maakaasuputki Mitoitus ja tekniset ratkaisut Putken halkaisija on DN 500. Mitoituksessa on huomioitu maakaasun kulutusskenaariot ja investointiohjelmat. Putkessa käytetään sisä- ja ulkopuolista pinnoitetta. Putken suunnittelupaine on 80 barg Rakentamisolosuhteet Maaperä arvioitu karttatulkintaan, maastohavainnointiin ja erityispaikkojen pohjatutkimuksiin perustuen. Koko reitin kattavat pohjatutkimukset tehdään keväällä Jakauma eri rakennettavuusluokissa on seuraava: kallioinen alue 10 % moreenialue 29 % hiekka-sora-alue 4 % savialue, sitkeä 52 % savialue, pehmyt 1 % turvealue 4 % Huomattavimmat liikenneväylien alitukset ovat: Kantatie 51, Helsinki - Karjaa, Inkoon rannikkotie Rantarata, Helsinki - Turku rautatie Katodinen suojaus Putkelle tarvitaan oma katodisen suojauksen järjestelmä ja se liitetään Pölansissa nykyisen putken suojaukseen. Linjalle rakennetaan kaksi erillistä katodisen suojauksen syöttöasemaa (virtalähde + anodikenttä), Stora Breds ja Bäckars (alustavat nimet). Linjan pohjoispää suojataan pääosin nykyiseltä Pölansin suoja-asemalta. Stora Breds: Virtalähde sijoitetaan kantatie 51:ltä lähtevän yksityistien varteen, Kt51:n pohjoispuolelle. Anodikenttä sijoitetaan n 500 m:n etäisyydelle putkilinjasta, sen itäpuolelle peltoalueen reunaan. Tarkka paikka mahdollisimman lähellä puroa määritetään huomioiden pellon salaojat sekä puron suoja-alue. Anodikenttäalueen maan ominaisvastukseksi on mitattu 46 Ohmimetriä, ja tähän perustuen kentälle asennetaan 16 kpl ns. cannister-anodia kahteen riviin, 2-2,5 m:n syvyyteen, 5 m:n välein (k/k), rivien väli 10 m. Kentän aktiivialueen (rakennetun alueen) koko on 10 x 40 m, suoja-alueineen (+5m) 20 x 50 m. Kentän maadoitusvastus on alle 2 Ohmia. Anodikaapeli sijoitetaan pellolle Kt51:n tiealueen ulkopuolelle, tien mahdolliset tulevat laajennukset huomioiden. Putkea ja anodikaapelia rakennettaessa tulee erityisesti huomioida tien varren valaistus-, sähkö-, ja telekaapelit, ja kaikki metallirakenteiset kaapelit sijoitetaan putken risteämäkohdassa +20 m:n matkalla muovisuojaputkeen. Bäckars: Virtalähde sijoitetaan yksityistien varteen, tien ja putken risteämään. Anodikenttä sijoitetaan peltoalueelle, ojan varteen n. 500 m:n etäisyydelle putkesta sen pohjois-/luoteispuolelle.

9 Liite (35) Anodikentälle asennetaan 12 kpl ns. cannister-anodia kahteen riviin, 2-2,5 m:n syvyyteen, 5 m:n välein (k/k), rivien väli 10 m. Kentän aktiivialueen (rakennetun alueen) koko on 10 x 30 m, suojaalueineen (+5m) 20 x 40 m. Vaihtoehtoisesti anodit voidaan asentaa yhteen riviin, mikäli pidempi kapea kenttä on helpompi sovittaa pellon salaojituksen väliin / pellon reunaan. 12 kpl anodin rivin pituus on tällöin 60 m ja kentän koko suoja-alueineen 10 x 70 m Molempien vaihtoehtojen perusteena on alueelle mitattu 36 Ohmimetrin maan ominaisvastus ja kentän maadoitusvastus on tällöin alle 2 Ohmia. Anodikaapeli sijoitetaan yksityistien / pelto-ojan varteen. Putkilinja varustetaan mittapylväillä, jotka sijoitetaan kaikkien suojaputkien molempiin päihin, sekä linjalle helposti päästäviin paikkoihin n 1 km:n välein. Siirtoputki suojataan AC-häiriöiltä mittausten perusteella valittaviin paikkoihin asennettavilla aktiivisilla suojamaadoituksilla (sinkkielektrodi ja PCR-polarization cell replacement). Inkoon alue: Suomen runkoverkko: Inkoon venttiiliaseman pohjoispuolelle asennetaan eristyskappale erottamaan siirtoputki galvaanisesti terminaalialueen putkistosta. Balticconnector: Meriputki erotetaan galvaanisesti Inkoon venttiili- ja kompressoriasemasta. Venttiili- ja kompressoriasema-alue suojataan uhrautuvilla (Mg-)anodeilla, jotka toimivat myös venttiilien ja kaavinloukun potentiaalin tasauselektrodeina. 4.2 Inkoo Paldiski maakaasuputki (meriputki) Balticconnector-hankkeen suunnitteluvaiheessa on meriputkesta tehty nk. FEED (Front End Engineering Design), jossa esitetään rakentamisen toimet ja laskentoihin perustuvat tekniset rakentamisen ratkaisut. YVA-selostusvaiheen aikainen kuvaus merenpohjan muokkaustarpeista eri alueilla perustui esisuunnitteluun (nk. Pre-FEED), jonka on laatinut Ramboll Oy vuonna Hankkeen yleissuunnitelma (FEED) valmistui vuonna Hankkeen rakentamissuunnittelu on meneillään ja suunnittelu valmistuu vuoden kesäkuussa Hankkeen rakentaminen aloitetaan vuoden 2018 ensimmäisellä puoliskolla. Merenalaisen putken rakentaminen edellyttää erilaisia teknisiä rakentamistoimia, joilla suojataan putkilinja vaurioilta ja minimoidaan vaikutuksia ympäristöön ja ihmisen toimintaan. Toimenpiteillä tasataan merenpohjaa putkenlaskua varten. Kun pohjan profiili on riittävän tasainen, maakaasuputki voidaan asentaa hyväksyttäviä jännevälejä, putken jännityksiä ja pohjaetäisyyksiä käyttäen. Merenpohjan muokkaustöitä tehdään ennen putken laskua ja sen jälkeen. Ennen laskua tehtäviä muokkaustoimia ovat merenpohjan auraus, sedimentin ruoppaus ja kallion louhinta sekä putken laskemisen jälkeen tehtävät kiviainestäytöt putken suojaamiseksi sivupuolella ja putken päällä. Kaasuputkea suunniteltaessa on pyritty löytämään paras mahdollinen reitti, joka minimoi putkilinjan ympäristövaikutukset ja hankkeen kokonaiskustannukset tinkimättä kuitenkaan lainsäädännön ja muiden vaatimusten noudattamisesta. Reitin suunnittelussa keskeisenä vaatimuksena on ollut tarvittavien merenpohjan muokkaustöiden minimointi. Ennen varsinaista rakentamista tehdään valmistelevia toimia, joita ovat akustiset ja geotekniset mittaukset yksityiskohtaista suunnittelua varten. Samalla varmistetaan, että putken suunniteltu asennuskäytävä on turvallinen. Havaitut ammusjäännökset yms. poistetaan ennen varsinaista rakentamista. Fjusön ranta-alueella tehdään kaapelinvetoa valmistelevat toimenpiteet. Putken ra-

10 10 (35) Liite 1 kentaminen ja putken asennus on suunniteltu toteutettavan vuosina ja varsinainen käyttöönotto sijoittuu vuoden 2019 loppupuolelle Rakennettavan putken tekniset tiedot Rakennettavan putken merenalaisen osuuden pituus on noin 80 kilometriä ja halkaisija 508 millimetriä. Putken kapasiteetti on noin 7,2 miljoonaa m 3 / vrk eli noin Nm 3 / h. Kaasun mitoituspaine putkessa on 80 barg. Putken suunniteltu käyttöikä on 50 vuotta. Käyttöikää voidaan edelleen pidentää säännöllisellä huollolla ja ylläpidolla. Putkilinja rakennetaan yksittäisistä yhteen hitsattavista noin 12,2 metriä pitkistä hiiliteräsputkista. Teräsputkien seinämäpaksuus perustuu suurimpaan sallittuun käyttöpaineeseen, ulkoisen sortumisen estämiseen ja ulkoisten iskujen kestoon. Putken alustava seinämäpaksuuden mitoitus on 12,7 millimetriä. Seinämäpaksuus on mitoitettu huomioiden suurin sallittu käyttöpaine, ulkoinen paine sekä mahdolliset ulkoiset iskut (esim. ankkurit, troolit yms.). Taulukko 1. Putken tekniset tiedot. Ominaisuus Kapasiteetti Kaasu Suunnittelupaine Käyttöpaine Suunnittelulämpötila Käyttölämpötila Suunniteltu käyttöikä Teräsputken sisähalkaisija Teräsputken seinämäpaksuus Betonipinnoitteen paksuus Kokonaispituus Arvio (vaihteluväli) 7,2 miljoonaa m 3 /vrk Maakaasu 80 barg 65 barg -10 o C / +50 o C ilmoitetaan 50 vuotta 508 mm vähintään 12,7 mm mm noin 80 km (80,392 km) Korroosiolta suojaavat pinnoitteet Putkilinjat pinnoitetaan putken valmistuspaikalla sisäpuolelta epoksipohjaisella materiaalilla kitkan vähentämiseksi ja virtausolosuhteiden parantamiseksi koko putken pituudelta. Myös putkien ulkopuoli päällystetään putken valmistuspaikalla korroosiolta suojaavalla kolmikerroksisella polyeteeni- tai vaihtoehtoisesti asfalttiemalipinnoitteella. Putki päällystetään sen koko pituudelta lukuun ottamatta putkien päissä olevia hitsattavia liitoskohtia. Betonipäällyste Putket päällystetään betonipinnoituslaitoksessa putkikappaleiden koko pituudelta kappaleiden päitä lukuun ottamatta betonipäällysteellä, jonka tarkoituksena on vakauttaa putkea aaltojen ja virtausten hydrodynaamisen kuormituksen aiheuttamalta liikkeeltä rakentamisen ja käytön aikana. Betonipäällyste suojaa lisäksi putkea esimerkiksi kalastuksessa käytettävien pyyntivälineiden kuten troolien aiheuttamilta vaurioilta. Betoni koostuu merikäyttöön soveltuvasta sementistä, vedestä ja täyteaineksesta kuten kivimurskasta tai sorasta sekä seokseen lisättävästä rautamalmitäyteaineesta. Betonipinnoite vahvistetaan teräksisellä niin sanotulla häkkiraudoitteella. Putkikappaleet hitsataan yhteen putkenlaskualuksella. Hitsauksen jälkeen putkien liitoskohta eristetään kutistemuhvilla (polyeteeni) ja polyuretaanivaahdolla, joka suojaa liitoskohtaa esimerkiksi kalastustroolin aiheuttamalta iskulta. Korroosiosuojaus Korroosiolta suojaavien (passiivisten) järjestelmien lisäksi putkisto varustetaan myös aktiivisella suojausjärjestelmällä, joka koostuu galvaanisista alumiinianodeista. Anodit kiinnitetään putkeen betonipinnoitusprosessin aikana enintään 24 putkikappaleen välein (välin pituus enintään 292,8

11 Liite (35) metriä). Balticconnector-hankkeessa on tarkoituksena käyttää sinkki- ja indiumaktivoituja alumiinirengasanodeita (kuva 2), jotka yhdistetään sähköisesti putkeen kuparikaapeleiden avulla. Kaapelit suojataan bitumilla mekaaniselta rasitukselta. Anodien paksuus alustavien arvioiden mukaan on 50 millimetriä, kokonaismäärä 278 kappaletta. Balticconnector-putken merenalaiseen osaan tarvittava materiaalin kokonaiskulutus on esitetty taulukossa 2. Kuva 4. Taulukko 2. Esimerkki alumiinirengasanodista. Merenalaisen putken rakentamiseen käytettävän materiaalin kokonaiskulutusarvio. Putken osa Materiaali Määräarvio (m 3 ) Paino (t) Putki hiiliteräs Korroosiolta suojaava sisäpuolinen epoksimaali 7 11 pinnoite Korroosiolta suojaava ulkoinen pinnoite asfalttiemali tai kolmikerroksinen polyetyleeni Betonipinnoitus betoni Putken liitoskohdan eriste polyeteeni Liitoskohdan täytetiiviste polyuretaanivaahto Anodit Al-Zn-In seos tai tai Ampumatarvikkeiden raivaus Ennen varsinaista rakentamisvaihetta poistetaan räjähtämättömät ampumatarvikkeet hankealueelta. Raivaamisesta on alustavasti sovittu Puolustusvoimien kanssa. Raivattavat ampumatarvikkeet ovat peräisin ensimmäisen ja toisen maailmansodan ajoilta. Sotalaivojen ja sukellusveneiden hyökkäyksen torjuntaan käytettiin merimiinoja erityisesti rannikon ja satamien läheisyydessä. Torjuntatoimien lisäksi ampumatarvikkeiden upottaminen mereen on ollut yleinen tapa hävittää köytöstä poistettuja tavanomaisia ja kemiallisia ampumatarvikkeita sotien päätyttyä. Varsinaiset räjähtämättömät ammukset (unexploded ordnance, UXO) voidaan jakaa tavanomaisiin ammuksiin (kuten merimiinat, syvyyspommit, kranaatit ja torpedot) ja kemiallisiin aseisiin. Suomenlahdella pidetään edelleen merisotaharjoituksia, joissa löydetyt ammukset tuhotaan räjäyttämällä ne tarkoitukseen varatuilla harjoitusalueilla. Toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen Itämereen upotettiin huomattavia määriä myös kemiallisia ammuksia. Upotukset jatkuivat vuoteen 1972 saakka, jolloin Lontoon sopimuksella myrkyllisten jätteiden upotus mereen kiellettiin. Tarkkoja tietoja mereen upotettujen ammusten sijainneista ei ole saatavissa vaan kartoitustoimet tehdään hankekohtaisesti, sillä yksittäisiä ammuksia ja tynnyreitä löytyy edelleen raivaustoimista huolimatta. Balticconnector-hankkeen tutkimuskäytävältä havaituista 48:sta niin sanotusta ihmiskäsin tehdystä kohteesta (muun muassa ammukset, metallijätteet, tynnyrit) kahdeksan on luokiteltu todennäköisiksi ammuksiksi. Näistä kuusi on Viron puolella ja kaksi Suomen puolella (MMT 2006 ja 2013). Suomen puolella sijaitsevat kaksi ammusta makaavat pehmeän savikerroksen päällä.

12 12 (35) Liite 1 Taulukko 3. Hankealueelle sijoittuvat raivaamista edellyttävät ampumatarvikkeet. Ampumatarvikkeen likimääräinen sijainti Kuvaus Kilometripylväs Sivuetäisyys putkesta (m) (KP m) Sylinterin muotoinen, mahdollinen torpedo Sylinterin muotoinen, tynnyri Putkireitillä toteutetaan vielä ennen rakentamista tarkentavia tutkimuksia, joilla tarkennetaan tietoja mahdollisista kohteista putkilinjalla. Vaihtoehtoisia raivaamismenetelmiä ovat objektien poisto ja niiden hävittäminen maissa (kemialliset aseet) tai paikalla räjäyttäminen (ammukset). Ammusten poistaminen tai siirtäminen on vaarallista ihmisille ja se voi aiheuttaa vahinkoja laitteille ja aluksille ammusten muuttuessa ajan kuluessa vaarallisiksi ja herkemmiksi tapaturmaiselle räjähtämiselle. Näin ollen ammusten poisto räjäyttämällä sijaintipaikallaan on turvallisin raivaamismenetelmä. Suunniteltu raivaustoimi vähentää riskejä verrattuna suunnittelemattomaan tai tapaturmaiseen ammusten räjähtämiseen. Kemialliset ammukset poistetaan ja hävitetään asiaankuuluvalla tavalla kemiallisten aineiden hävittämiseen erikoistuneessa laitoksessa. Ammusten tai niiden jäännösten raivausta varten laaditaan raivaussuunnitelma yhteistyössä asianomaisten kansallisten viranomaisten kanssa. Raivaussuunnitelmaan sisällytetään selkeät työn teknistä toteutusta koskevat riskinarviointimenettelyt sekä toimet vaikutusten minimoimiseksi. Käytettävät raivausmenetelmät ovat turvallisia, hyviksi todettuja ja samankaltaisia kuin Itämeren ampumatarvikeraivauksissa aiemmin käytetyt menetelmät. Kaikki ampumatarvikkeiden raivaustyöt suoritetaan turvallisesti ja hallitusti merenpohjassa olevien räjähteiden räjäyttämistä koskevaa kansallista ja kansainvälistä lainsäädäntöä noudattaen. Räjähtämättömien ammusten hävittäminen koostuu useasta vaiheesta alkaen alkutilannekartoituksesta, lievennystoimista merieliöihin kohdistuvien vaikutusten minimoimiseksi ja raivauspanoksen asettamisesta aina raivaukseen ja lopputilannekartoitukseen. Viranomaiset pidetään kaikissa vaiheissa ajan tasalla tilanteesta, ja alueen mahdollista meriliikennettä ohjataan välttämään aluetta. Ympäristön kannalta merkittävimmät vaikutukset ovat räjäytyksestä aiheutuva hetkellinen vedenalainen melu, räjäytyskohteen sedimentin aiheuttama väliaikainen samentuma, pohjaeliöstön tuhoutuminen räjäytyskraaterin kohdalta sekä pohjan peittyminen liettyneen sedimentin laskeuduttua takaisin pohjaan. Oheisvaikutuksena edellä kuvatusta voi seurata lintujen ja merinisäkkäiden ruokailun tilapäinen estyminen samentumisen takia sekä lintujen, kalojen ja merinisäkkäiden häiriintyminen vedenalaisen melun seurauksena. Vaikutusten on arvioitu YVA-menettelyn yhteydessä olevan vähäisiä Putken suojaamistoimet ennen putken laskua ja sen jälkeen Tyypillisesti putki asennetaan merenpohjaan, mutta joillakin alueilla putki täytyy kuitenkin suojata joko kaivamalla putki kaivantoon merenpohjassa ja / tai peittämällä se merenpohjan sedimenteillä tai kivimatolla. Tärkeimmät putken suojaamistarpeeseen vaikuttavat tekijät ovat laivaliikenne (ankkurointi ja laahaavat ankkurit ) sekä rannikkoalueilla ahtojäät. Alustavan kvantitatiivisen riskinarvioinnin perusteella laaditun selvityksen tulokset osoittavat, että suojaustoimia tarvitaan Suomen merialueella noin 26 kilometrillä. Normaalisti putki kaivetaan kaivantoon tai peitetään kivimatolla lähellä rantautumiskohtaa putken vakauden turvaamiseksi sekä rannikon ja matalikkojen läheisyydessä jään aiheuttaman rasituksen estämiseksi. Inkooseen rakennettava putkiosuus suojataan alustavien suunnitelmien mukaan ran-

13 Liite (35) tautumispaikan lisäksi rannikon läheisyydessä, Inkoon väylän läheisyydessä sekä saariston ulkopuolella jään kasautumisvaaran takia. Lisäksi olemassa olevien putkien ja kaapelien risteyskohdissa käytetään kivipeitteitä riittävien suojaetäisyyksien varmistamiseksi. Kuva 5. Poikkileikkaus kaivannossa olevasta putkesta. Kaivantosuojaus Kaivannon tarvittava syvyys riippuu putkilinjan ylittävien alusten koosta. Suuret alukset käyttävät suurikouraisia ankkureita, jotka pureutuvat syvälle meren pohjaan. Kaivantoja voidaan kaivaa osuuksilla, joissa merenpohja ei koostu pehmeästä liejusta. Jos putki vaatii suojausta osuuksilla, joissa merenpohja koostuu pehmeästä liejusta, liejun tilalle on siirrettävä vakaampaa ainesta (hiekkaa tai sepeliä) tai mahdollisuuksien mukaan on harkittava paikallista linjauksen optimointia (siirtoa). Laivaväylillä putki tulee kaivaa kahden metrin syvyyteen, laivaväylien ulkopuolella yhden metrin syvyyteen. Kaivannot voidaan kaivaa kauko-ohjattavalla kaivurilla ja matalilla vesialueilla voidaan käyttää proomusta operoitavaa kaivulaitetta. Suurin yksittäinen kaivantosuojaus toteutetaan Inkoon väylän alituksena. Tässä varaudutaan väylän mahdolliseen tulevaan 15,3 m syvennykseen. Väylän alitus on sovittu tehtäväksi 21,5 m syvyydellä keskiveden pinnasta. Inkoon väylä alitus on esitetty tarkemmin kappaleessa Kuva 6. Putken kaivu kaivantoon laivaväylien ulkopuolella.

14 14 (35) Liite 1 Kuva 7. Ruoppaustekniikat. Oikealla kauko-ohjattava kaivuri ja vasemalla ruoppausproomu ja lastialus. Kuva 8. Merenpohjan auraus tehdään putken merenpohjaan upottamisen jälkeen. Kivipeitolla suojaaminen Kivipeitolla suojaaminen tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että putkea ei kaiveta merenpohjaan, mutta se peitetään kiviaineskerroksella. Pelkkä kivipeitto ei kuitenkaan todennäköisesti riitä suojaamaan putkea ahtojäiden merenpohjaan kohdistamaa rasitusta vastaan, minkä vuoksi putki on myös upotettava meren pohjaan rannikon läheisyydessä. Kiviaineksen kasaamiseen käytetään kiviaineksen laskualusta ja vedenalaista laskuputkea, joiden avulla työ on täsmällistä ja sameusvaikutukset voidaan minimoida. Kiviaineksen laskualuksen lastikapasiteetti on tonnia. Alus kykenee enimmillään kasaamaan tonnia kiviainesta tunnissa, mutta kasaustyön tyypillinen keskinopeus on 150 tonnia tunnissa, kun otetaan huomioon muun muassa louhoksen ja kasaustyökohteen välisiin matkoihin kuluva aika. Kaasuputken suojaukseen käytetään useimmiten kiviainesta, jonka raekoko on noin 22 mm 125 mm. Matalikkoalueilla saatetaan tarvita vakaussyistä myös suurempia kiviä. Tarvittava kiviaines tuodaan maalta käsin. Kivipeiton paksuus on pääosin osin 0,5-1,0 m. Poikkeuksena tähän on Inkoon väylän alitus, jossa suojaustarve on 1,5 m.

15 Liite (35) Kuva 9. Kivipeitolla peitetty kaasuputki. Kuva 10. Kiviaines sijoitetaan tarkasti paikoilleen merenpohjaan käyttämällä laskuputkea. Taulukossa 4 on esitetty yhteenveto putkilinjan tarvittavista suojaustoimenpiteistä Suomen merialueella. Tiedot ovat päivittyneet liitteen 3 FEED aineistosta. Taulukko 4. Yhteenveto tarvittavista suojaustoimenpiteistä. (HSE= suojaustoimet (Health, Safety and Environment) Toimenpide Alku KP Loppu KP Syy HSE1 0,000 4,500 Ankkurit (Inkoon väylä), ahtojäät HSE2 24,600 39,500 Ankkurit (TSS itä-länsi) Vapaiden jännevälien lyhentäminen Jotta putki säilyy täysin toimivana koko sen suunnitellun elinkaaren ajan, on merenpohjaa tasattava, jotta liian suuret vapaat jännevälit eivät aiheuttaisi putken taipumista. Merenpohjan muokkauksessa voidaan käyttää seuraavia menetelmiä: kiviaineksesta tehdyt tukirakenteet, joita rakennetaan jännevälien keskelle (ennen putken laskemista ja sen jälkeen) merenpohjan kaivu, jolla saadaan aikaan tasaisia laskukäytäviä (ennen putken laskemista) peruskallion harjanteiden louhinta (ennen putken laskemista).

16 16 (35) Liite 1 Vapaat jännevälit on analysoitu koko putkilinjalla sallitun vapaan jännepituuden määrittämiseksi. Analysointi perustuu lähtötietoihin, kuten putken pinnoitteen paksuuteen ja painoon, vesisyvyyteen, aalto- ja virtausaineistoon sekä maaperän ominaisuuksiin. FEED määrittää merenpohjan muotojen perusteella vapaat jännevälit. Suunnitelmat tarkentuvat vielä myöhemmin rakennussuunnittelussa. Kiviaineksen kasaaminen Kiviaineksen kasaaminen merenpohjaan on perinteinen tapa lyhentää vapaita jännevälejä käyttäen kiviaineksen laskualusta ja vedenalaista laskuputkea. Kokonaisuudessaan kiviainesta tarvitaan Suomen merialueella noin n m 3 ennen kuin putken asentaminen voidaan aloittaa. Kiviainestäyttöjen koot ja muodot voivat muuttua asennuksen suunnittelun yhteydessä jossain määrin, mutta käytettävän kiviaineksen kokonaismäärä ei muutu suuresti. Inkoon väylän alituksesta saatavaa louhetta hyödynnetään jännevälien lyhentämiseen. Hyödyntäminen vähentää selkeästi muualta tuotavan kiviaineksen määrää ja on olennainen osa hankkeen omaa massatasapainoa. Maa-aineksen poisto Maa-ainesta voidaan poistaa joko ruoppaamalla tai louhimalla merenpohjan olosuhteista ja ympäristöstä riippuen. Louhintatöitä tarvitaan pohjakallioalueilla, joilla tavanomainen ruoppaus olisi hidasta ja kallista. Maa-aineksen poistamiseen vesisuihkuauroilla tai savenleikkureilla viitataan tässä yhteydessä termillä 'ruoppaus. Osuuksilla, joilla ruoppaus ei ole merenpohjan olosuhteista johtuen mahdollista, peruskallion harjanteet voidaan poistaa perinteisillä poraus- ja räjäytysmenetelmillä niin, että töistä aiheutuville paineaalloille ja värähtelylle asetetaan erityisrajoituksia. Louhinnan jälkeen irtonainen kiviaines siirretään putkilinjan viereen, mikäli massamäärä on vähäinen. Inkoon väylän alituksen massat hyödynnetään jännevälien lyhentämisen täyttömassoina sekä putken peittomateriaalina. Poistoa vaativia harjanteita arvioidaan FEED:in mukaan olevan alle 10. Näiden lisäksi merkittävin louhinta kohdistuu Inkoon väylän alituskohtaan. Taulukossa 5 on esitetty poistettavan maaaineksen alustavat sijainnit kilometripylväittäin. Taulukko 5. Alustavat merenpohjan ruoppaus- ja louhintatoimenpiteet sijoittuvat seuraaville osuuksille. Inkoon väylän alitukset sijaintikohdat sisältyvät taulukon lukuihin. Alku KP Loppu KP Vesisyvyys Poistettavan osuuden (alku loppu) (m) pituus (km) Yhteensä 0, Infrastruktuurin risteäminen Putkilinja risteää useiden merikaapelien, kahden Nord Stream -kaasuputken sekä laiva- ja veneväylien kanssa. Tärkeimpänä väylä alituksena nähdään Inkoon väylän alitus.

17 Liite (35) Inkoon väylän alitus Suurin yksittäinen ruoppaus- ja täyttöoperaatio suojaustarkoituksiin toteutetaan Inkoon väylän alituksen yhteydessä. Putkilinja risteää Inkoon väylän kahdessa kohtaa: KP 0,95-1,53 Norrfjädenissä putki sivuaa väylää noin 580 m matkalla ja KP 3,44-2,89 yhteensä 200 m matkalla alittaa kohtisuoraan väylän. Näillä alueilla rakentaminen edellyttää kolmella erillisellä alueella maa-aineksen poistoa. Massalaskelmat poikkeavat osittain FEED:stä. Päivitetyt massamäärät tilavuuksina on esitetty taulukossa 6. Massamäärien nousu esisuunnitelmista johtuu varautumisesta Inkoon väylän mahdolliseen 15,3 m syvennykseen ja tästä aiheutuvaan väylän leventämistarpeeseen. Inkoon väylän alitus on sovittu Liikenneviraston kanssa käydyissä neuvotteluissa tehtäväksi siten, että suojauskerroksineen putken yläpinta sijoittuu 21,5 m syvyydelle keskiveden pinnasta. Tämä aiheuttaa alkuperäiseen putken asennussyvyyteen 3-5 m muutoksia. Massamäärät on laskettu kaivannon reunojen luiskakaltevuudella 1:1. Putkikaivannon alaosassa kaivannon syvyyden on laskettu olevan m leveä. Inkoon väylän alitusta havainnollistavat kuvat Taulukko 6. Inkoon väylän alituksen osavaihe Inkoon väylän alituskohtien sijainnit sekä massojen ruoppaus- ja louhintatarpeet. Alku KP [km] Loppu KP [km] Tilavuus [m 3 ] Pituus [m] Vesisyvyys [m] Lisätieto Norrfjäden, putkilinja sivuaa väylää Putkilinja ylittää väylän. Massojen poisto väylän pohjoisreunalla Putkilinja ylittää väylän. Massojen poisto väylän eteläreunalla Yhteensä Rakentamisen ajaksi poistettavat massat (ruoppaukset ja louhinnat yhteensä)

18 18 (35) Liite 1 Kuva 11. Inkoon väylän alitus Norrfjädenin kohdalla sijoittuu KP välille 0,95-1,53. Kuvasarjan 9 ylemmässä kuvassa on osoitettu merenpohjan syvyys sinisellä viivalla ja ruopattavan ja louhittavan massan kerrospaksuus punaisen katkoviivan ja sinisen viivan erotuksena. Poistettavan maa-aineksen kerrospaksuus vaihtelee 0-10 m välillä ollen pääsääntöisesti yli 5 m. Alemmassa kuvassa putken ja Inkoon väylän risteämäkohta on osoitettu kartalla. Sininen katkoviiva osoittaa väylän reunan asemaa ja punainen viiva Balticconnector kaasuputken sijaintia. Kuva 12. Hahmotelma ruopattavan ja louhittavan alueen leveydestä Inkoon väylän alituskohdassa Norrfjädenin kohdalla KP välillä 0,95-1,53.

19 Liite (35) Kuva 13. Visualisointi Inkoon väylän alituksesta Norrfjädenin kohdalla. Vesisyvyyden madaltuessa rannikolle päin mentäessä (kuvan 11 vasen laita) maa-aineksen poiston syvyys- ja leveysulottuvuus kasvaa. Vesisyvyyden ollessa alituksen kannalta riittävä, ruoppaus ja louhintatarve on vähäisempi sekä syvyys että leveyssuunnassa (kuvan 11 oikea laita).

20 20 (35) Liite 1 Kuva 14. Inkoon väylän alitus KP välillä 3,44-3,89. Kuvasarjan 12 ylemmässä kuvassa on osoitettu merenpohjan syvyys sinisellä viivalla ja ruopattavan ja louhittavan massan kerrospaksuus punaisen katkoviivan ja sinisen viivan erotuksena. Poistettavan maa-aineksen kerrospaksuus on KP välillä 3,44-3,60 keskimäärin 6-7 m ja KP välillä 3,85-3,89 vain noin 2 m. Alemmassa kuvassa putken ja Inkoon väylän risteämäkohta on osoitettu kartalla. Sininen katkoviiva osoittaa väylän reunan asemaa ja punainen viiva Balticconnector kaasuputken sijaintia.

21 Liite (35) Kuva 15. Hahmotelma ruopattavan ja louhittavan alueen leveydestä Inkoon väylän alituskohdassa KP välillä 3,44-3,89. Inkoon väylän alituskohdista saatava maa-aines (karkea sedimentti sekä kalliolouhe) käytetään putkilinjan vapaiden jännevälien lyhentämiseen, ts. louhetta ja karkeaa maa-ainesta hyödynnetään syvänteiden täyttöinä muualla putkilinjalla. Mahdolliset ylijäävät louhemassat kuljetetaan rannikolle murskattavaksi ja edelleen takaisin putkilinjalle hyödynnettäväksi putken alapuolisiin murskekerroksiin sekä putken murskepeittokerroksiin. Pehmeä siltti- ja savipitoinen ruoppausmassa sijoitettaan putkilinjan laidoille. Karkeampaa sedimenttiä läjitetään Inkoon väylän alituksessa syntyviin paikallisiin syvänteisiin. Putken laskun jälkeen putki suojataan 1,5 m murskekerroksella ja peitetään sivuun siirrettyjä ruoppausmassoja. Kaapeleiden risteäminen Kaapelit peitetään risteämiskohdissa merenpohjaan, mutta tarkka upotussyvyys määritellään vasta yksityiskohtaisessa suunnitteluvaiheessa tehtävien tarkempien tutkimusten perusteella. Yksityiskohtaiset suunnitelmat esitetään mm. osapuolten välisissä sopimusasiakirjoissa. Suunnitelmilla varmistettaan, etteivät risteävät kaapelit ja putket pääse koskettamaan tai vahingoittamaan toisiaan. Tämä saattaa edellyttää tiettyjä merenpohjan muokkaustöitä ja tukirakenteita. Tukirakenteiden korkeutta määriteltäessä otetaan huomioon kaapelin mahdollinen vajoaminen. Putkilinjoja voidaan joutua tukemaan kaapelin kummaltakin puolelta rasituksen tai liikkeen vähentämiseksi. Risteämäkohdat on esitetty kuvassa 14 ja taulukossa 7.

22 22 (35) Liite 1 Kuva 16. Kartta Suomenlahden nykyisistä vedenalaisista putkilinjoista ja kaapeleista

23 Liite (35) Taulukko 7. Balticconnector-putken sekä tietoliikennekaapeleiden risteämäkohdat päivitetyn putkisijainnin mukaisesti. WGS84 UMT35 KP Itäinen koordinaatti (m) Pohjoinen koordinaatti (m) Tyyppi 1, Tietoliikennekaapeli 1, Tietoliikennekaapeli 5, Tietoliikennekaapeli 8, Tietoliikennekaapeli 31, Tietoliikennekaapeli Tietoliikennekaapeli 34, Tietoliikennekaapeli 39, Tietoliikennekaapeli 43, Tietoliikennekaapeli 44, Tietoliikennekaapeli 44,178 1) Mahdollinen kaapeli 1) Tieto mahdollisesta kaapelista Balticconnector FEED-raportista Ennen putken laskemista kaapelin päälle voidaan rakentaa kivipenger, jolla varmistetaan olemassa olevan kaapelin ja Balticconnector-putken välille vähintään 0,5 metrin etäisyys toisistaan pystysuunnassa. Tätä varoetäisyyttä määriteltäessä on otettava huomioon putken uppoaminen kivipenkereeseen sekä kivipenkereen painuma. Kiviainesta kasataan myös Balticconnector-putken asentamisen jälkeen. Tällä varmistetaan putken suojaus tilanteissa, joissa troolipyydys jää kiinni putkeen tai vedetään sen yli, jolloin putki saattaa siirtyä ennen putken laskua kasatulta penkereeltä. Käytöstä poistetut kaapelit jätetään yleensä paikoilleen. Käytöstä poistettujen kaapelien risteämiskohdissa vaihtoehtona on myös kaapelin katkaiseminen, jos tälle saadaan kaapelin omistajan lupa. Useimmissa tapauksissa on kuitenkin yksinkertaisinta, kustannustehokkainta ja ympäristölle vähiten haitallista laskea kaasuputki kaapelin ylitse niin, että väliin jätetään riittävä pystysuora varoetäisyys. Seuraavissa kuvissa on esitetty periaatekuvat kaapeleiden ja putkien risteämien toteuttamisesta. Kaapeleiden ja meriputkien risteämistä tehdään sopimukset osapuolien kesken. Kuva 17. Periaate merikaapelin ylittämisestä. Kuvassa punaisella on esitetty Balticconectorin maakaasuputki ja vihreällä ylitettävä merikaapeli.

24 24 (35) Liite 1 Kuva 18. Periaate merikaapelin ylittämisestä. Kuvassa 16 on punaisella esitetty Balticconectorin maakaasuputki ja vihreällä ylitettävä merikaapeli. Merikaapelin päälle kasataan vähintään 0,5 m kerros kiviainesta ennen maakaasuputken asentamista. Kaasuputken asentamisen jälkeen putki suojataan kiviaineksella. Nord Stream putkien risteäminen Risteämiskohdassa noin 900 metrin etäisyydellä toisistaan sijaitsevat Nord Stream -kaasuputket edellyttävät kahta erillistä risteämissuunnitelmaa. Putkia ei ole peitetty, joten Nord Stream ja Balticconnector -putkilinjojen välille vaadittavan 0,5 metrin pystysuoran etäisyyden saavuttamiseksi tarvitaan noin kahden metrin paksuisen kiviaineskerroksen kasaamista ennen Balticconnectorputken laskemista. Taulukko 8. Balticconnector-putken sekä Nord Strem kaasuputkien risteämäkohdat. WGS84 UMT35 KP Itäinen koordinaatti (m) Pohjoinen koordinaatti (m) Tyyppi 42, NSP1/ Nord Stream kaasuputki 43, NSP2/ Nord Stream kaasuputki 1) Tieto putkien sijainnista Balticconnector FEED-raportista Kuva 19. Periaate Nord Stream putkilinjan ylittämisestä. Kuvassa punaisella on esitetty Balticconectorin maakaasuputki ja vihreällä ylitettävä Nord Streamin kaasuputki.

25 Liite (35) Kuva 20. Periaate Nord Stream putkilinjan ylittämisestä. Kuvassa 18 punaisella on esitetty Balticconectorin maakaasuputki ja vihreällä ylitettävä Nord Streamin kaasuputki. Nord Streamin kaasuputken päälle kasataan vähintään 0,5 m kerros kiviainesta ennen maakaasuputken asentamista. Balticconnectorin kaasuputken asentamisen jälkeen putki suojataan kiviaineksella Merenalaisen putken laskeminen Merenalainen Balticconnector-maakaasuputki asennetaan paikalleen dynaamisesti asemoitavan (DP) putkenlaskualuksen avulla. Putkenlaskumenetelmää kutsutaan S-menetelmäksi. Dynaaminen asemointi soveltuu parhaiten syville vesialueille, joilla mahdollisista pinnalla tapahtuvista siirtymistä ei ole laskettavan putkijonon riittävän joustavuuden ansiosta haittaa. Dynaaminen asemointi on paras menetelmä myös tapauksissa, joissa tutkitun asennuskäytävän ulkopuolella voi olla ammuksia, kuten Suomenlahdella oleva tilanne. Laskualuksen apuna on mm. putkenkuljetusaluksia ja erilaisia tutkimus- / seuranta-aluksia. Suomen alueella asennukseen ei käytetä ankkuroitavia aluksia. Kuva 21. Esimerkki dynaamisesti asemoitavasta putkenlaskualuksesta (Solitaire). Pinnoitetut putket kuljetetaan kuljetusaluksella laskualukselle, jossa ne hitsataan yhtenäiseksi putkeksi ja lasketaan merenpohjaan. Tähän prosessiin putkenlaskulaivan kannella kuuluvat seuraavat jatkuvasti toistuvat vaiheet: Putken hitsaus Ainetta rikkomaton hitsaussaumojen testaus (NDT) Kenttäliitosten valmistelu Putken laskeminen merenpohjaan Joissakin suurissa putkenlaskualuksissa on mahdollista liittää yhdellä kertaa yhteen kaksi 12,2 metrin pituista putkikappaletta ennen niiden siirtämistä tuotantolinjalle hitsattavaksi osaksi putkilinjaa. Hitsaus tapahtuu tuotantolinjalla ajan säästämiseksi usealla eri asemalla, ja hitsausliitosten

26 26 (35) Liite 1 valmistuttua putki siirtyy kiristimille. Putken liitoskohdat eristetään vasta juuri ennen putkenlaskuramppia. Hitsauksen jälkeen kenttäliitokset tarkistetaan ainetta rikkomattomalla testauksella (NDT), jotta vauriot ja materiaalivirheet voidaan havaita. Testaus suoritetaan automatisoituna ultraäänitestauksena, jonka avulla viat voidaan paikantaa, mitata ja kirjata. Ennen rakentamisen käynnistämistä määritetään hitsaustulosten hyväksyttävä vaihteluväli nimettyjen valtuutettujen tarkistuslaitosten toimesta. Hitsauksen ja testauksen jälkeen kenttäliitokset suojataan korroosiota vastaan. Kun hitsausliitos on valmis, alus siirtyy eteenpäin yhtä tai kahta putkiosaa vastaavan matkan verran. Tämän siirtymisen jälkeen uusi putkiosa lisätään valmiiseen putkilinjaan edellä kuvatulla tavalla. Kun putkenlaskualus siirtyy eteenpäin, yhtenäinen putkilinja laskeutuu veteen aluksen takaosasta putkenlaskurampin tukemana, joka ulottuu metrin päähän aluksen taakse. Putkenlaskurampin tehtävänä on ohjata ja tukea putkikokoonpanoa. Laskutahti riippuu paljolti putken koosta ja hitsausolosuhteista, mutta ihanneolosuhteissa voidaan päästä 4 5 kilometrin päivittäiseen tuotantotahtiin (työskenneltäessä kellon ympäri). Balticconnector-maakaasuputken laskuajankohta ajoittuu alustavasti kesäaikaan ( väliselle ajalle). Kuva 22. S-laskumenetelmä dynaamisesti ohjailtavalla putkenlaskualuksella. Putkenlasku on riippuvaista sääolosuhteista, ja valmius toimia vaikeissa olosuhteissa riippuu putkenlaskualuksen ja sitä tukevan kaluston tyypistä ja koosta. Putkikappaleiden liittäminen putkijonoon käy tietyissä meriolosuhteissa mahdottomaksi, ja tällöin putkijonon kireys pidetään tasaisena kiristimien avulla. Putkenlasku joudutaan keskeyttämään myös silloin, jos huono sää estää aluksia saapumasta putkenlaskualukselle toimittamaan putkia tai muita välttämättömiä tarvikkeita tai hinaajia siirtämästä ankkureita (silloin kun ei käytetä dynaamista asemointia). Jos putkenlaskualus liikkuu niin voimakkaasti, että tämä vaarantaa putkilinjan eheyden, putki joudutaan jättämään väliaikaisesti merenpohjaan. Tällöin putken päähän hitsataan kaapelilla varustettu päätykappale putken laskemiseksi merenpohjaan. Jos putkenlaskualus joutuu poistumaan paikalta suojaisemmalle alueelle, kaapeli kiinnitetään poijuun odottamaan aluksen paluuta. Sään tyynnyttyä putkijono vinssataan putkenlaskualukselle, tuetaan kiristimillä, päätykappale irrotetaan ja putkenlaskua jatketaan. Tällaiset jättämis- ja jatkamistoiminnot ovat melko rutiininomaisia, mutta niitä saatetaan tarvita myös vakavammissa ongelmatilanteissa. Putkenlaskualusten turvavyöhykkeet sovitaan Suomen ja Viron merenkulkuviranomaisten kanssa. Alustavasti arvioitu metrin turvavyöhyke tulee todennäköisesti riittämään kaikille asennustyöhön osallistuville aluksille. Turvavyöhykkeen tarkoitus on vähentää muusta meriliikenteestä

27 Liite (35) aiheutuvia häiriöitä. Muu alusliikenne suoja-alueella on kielletty. Tämä koskee myös kalastusaluksia. Putken laskeutumista merenpohjaan seurataan jatkuvasti tutkimusaluksesta ohjattavan ROVlaitteen avulla lukuun ottamatta tilanteita, joissa putki voidaan laskea suoraan tasaiselle merenpohjalle. ROV-laitteen käyttö on tärkeää herkillä alueilla kuten kulttuuriperintöalueilla sekä teknisesti vaativissa kohteissa. Kuva 23. Havainnekuva Balticconnector-putken laskusta merenpohjan harjanteiden väliin. Putken laskuun tarvittava kalusto voi olla seuraavan kaltainen. Lopullinen kalusto on urakoitsijakohtainen: 1-2 putkenlaskualusta (S-lay alus). Jos tavoitteena käyttää vain yhtä alusta, on sen syväyksen oltava soveltuva myös matalille rannikkoalueille putkenkuljetusaluksia erilaisia tutkimus- / seuranta-aluksia. huoltoalus Putkiosuuksien yhdistäminen rantautumispaikoilla Viron ja Suomen rantautumispaikoilta laskettavat putkiosuudet on logistiikkasyistä yhdistettävä toisiinsa ainakin yhdessä kohtaa. Ensiksi asennetaan kellukkeet ja nostimen kaapelit kiinnitetään nosto-analyysissä määriteltyihin kohtiin. Merenalainen osio nostetaan ylös, katkaistaan lopullisen mitoituksen vaatimasta kohdasta, putken päähän hitsataan sulkulevy estämään putken täyttymistä vedellä, ja putken pää lasketaan vedenpinnan tasolle. Seuraavaksi nostetaan ylös rannan puoleinen osio, joka kiinnitetään paikoilleen, laskupää poistetaan, ja putken pää valmistellaan hitsausta varten. Lopuksi merenalainen osio nostetaan ylös, kiinnitetään paikoilleen, sulkulevy irrotetaan, putken pää valmistellaan hitsausta varten, ja aiemmin valmistettu liitospala lasketaan ja hitsataan paikoilleen. Esiin jäävä teräs suojataan korroosionestopäällysteellä ja täytteellä kuten kaikki muutkin vedenalaiset kenttäliitokset. Kiinnikkeet irrotetaan hitsaus- ja suojaustöiden valmistuttua, ja putki lasketaan merenpohjaan vaiheittain laskualuksen liikkuessa sivusuunnassa, jottei putken teräsrakenne ylikuormitu.

28 28 (35) Liite 1 Operaatio on paras toteuttaa melko matalalla (alle 20 metrin syvyisellä) ja suojaisalla alueella, joka sijaitsee rantautumispaikan lähellä. Laskusuunta ja rakennusjärjestys päätetään hankesuunnittelun myöhemmässä vaiheessa Rantautumispaikka Balticconnector-putkilinjan Suomen rantautumispaikka sijaitsee Fjusön niemen kaakkoisrannalla, olemassa olevan öljylaiturin itäpuolella. Meriputki etenee merelle rantautumispaikalta noin 900 m pituisena suorana linjana, jolla varmistetaan putken laskun tekninen toteutus. Noin 60 m matkalla rannasta vesisyvyys kasvaa noin 7 metriin. Tästä eteenpäin m matkalla vesisyvyys on noin 10 m ja syvenee tämän jälkeen yli 10 metriin. Rantautumispaikan läheisyydessä sedimentti on savea itse rannan ollessa kuitenkin kivinen ja kallioinen. Rannassa kallio esiintyy lähellä maanpintaa ja on peittynyt kivisellä huuhtoutumisvyöhykkeellä ja etäämmällä rannasta ohuella, orgaanisella maapeitteellä. Rantautumispaikan koordinaatit (WGS84 - UTM 35N) ovat: Itä: Pohjoinen: Kuva 24. Rantautumiseen tarvittavat tilat ja toiminnot periaatekuvana. Vihreä viiva kuvaa alueelle rakennettavaa tiestöä, oranssi alue väliaikaista työskentelyaluetta, punainen alue vinssin sijaintia ja sininen viiva kaivantoa, johon putki asennetaan rantavyöhykkeellä.

29 Liite (35) Kuva 25. Rantautumispaikka ilmakuvassa. Yleisimmin käytetty rantautumispaikkojen rakennusmenetelmä on pohjaveto ja tämä on toteuttamiskelpoisin menetelmä myös Inkoon rantautumiskohdassa. Inkoon alue on kivikkopohjaista ja suojaisaa saaristoa, jolloin erillistä suojapatoa ei tarvita suojaamaan kaivantoa sedimentoitumiselta. Rakentamistoimet rannassa ovat vain rakentamisen aikaisia ja pysyviä rakenteita rantaan ei putkea lukuun ottamatta tule. Asentamisvaiheessa tarvittava kalusto ja rakenteet puretaan rakentamisvaiheen päätyttyä. Rantaviivaan ei tule muutoksia. Pohjavetoa varten tehtävät rakennustoimenpiteet ranta-alueella ovat seuraavanlaisia: Työmaan perustaminen (sis. työmaatiet) Kaivannon perustaminen louhimalla ja ruoppaamalla pohjavetoa varten vesi- ja maa-alueelle. Vesirajassa kaivanto tuetaan pontein rakentamisen ajaksi. Sorapedin asennus kaivannon pohjalle. Pohjavetoa ei tehdä suoraan kalliopintaa vasten. Vinssin perustus ja asennus Pohjavedon suoritus (asennusalus) Yhdistäminen maanpäälliseen putkiosuuteen Kaivannon täyttö kaivannon laidoille saakka Kiviaineksen kasaus putkilinjan päälle suojaustarkoituksessa n. 10 m vesisyvyyteen asti ja asennustyön väliaikaisten rakenteiden purku. Pohjavetoasennus voidaan suorittaa joko rantaan päin tai rannasta poispäin. Putki vedetään ennalta kallioon louhitussa ja sedimenttiosuuksilla ruopatussa kaivannossa (leveys 3-5 m, syvyys maksimissaan 8 m) rantavyöhykkeen yli. Kaivannosta tulee tehdä tarpeeksi syvä, jotta putki ei altistu merenpohjan profiilin vuodenaikais- tai pitkäaikaisvaihtelulle. Kaivannon pituus on noin 45 m rantaviivasta vesisyvyyteen 5 m saakka. Periaatepiirustus kaivannon poikkileikkauksesta on esitetty kuvassa 24. Putken asentamisen jälkeen kaivanto ja putki peitetään vähintään 1 m paksuisella murskekerroksella ahtojäiden ja ankkureiden varalta. Peittokerroksen paksuus noudattelee kaivannon reunojen syvyyksiä. Valmis peittokerros erottuu rantaviivassa kalliosta poikkeavana murskeraitana, mutta vesisyvyyksiin ja rantaviivan muutoksiin rakentamisella ei ole vaikutusta.

30 30 (35) Liite 1 Kuva 26. Pohjakaivannon periaatekuva. Kuva 27. Pohjakaivannon syvyys rantavyöhykkeellä. Sinisellä viivalla on kuvattu tiedossa oleva maanpinnan korkeus ja punaisella viivalla merenpohjan syvyys rantautumispaikan läheisyydessä. Kaivannon pohjan syvyys on esitetty kuvassa violetilla värillä. Maaltavetoa varten maa-alueelle asennetaan vetoasema. Asema koostuu yleensä kahdesta vetovintturista, jotka on kiinnitetty maa-ankkuriin, joka voi olla esimerkiksi tukiseinä. Vintturikaapelit liitetään vetokaapeliin taljalaitteella ja vedetään rannalle kaivannon merenpuoleiselle suulle sijoittuneelta laskualukselta. Aluksella vetokaapeli liitetään vetopäähän, joka hitsataan kiinni ensimmäisen putkikappaleeseen ja valmis putki vedetään rannalle. Kuvassa 26 vetopäätä vedetään merestä rannalle. Kuva 28. Putken veto mereltä maalle.