MAAKUNTAURA - KESKI-SUOMEN LUONTOMATKAILUN UNOHDETTU JÄTTILÄINEN

Transkriptio

1 MAAKUNTAURA - KESKI-SUOMEN LUONTOMATKAILUN UNOHDETTU JÄTTILÄINEN Juhani Kettunen Jura Mäkinen Opinnäytetyö Joulukuu 2005 Matkailu-, ravitsemis- ja talousala

2 JYVÄSKYLÄN KUVAILULEHTI AMMATTIKORKEAKOULU Matkailu-, ravitsemis-, ja talousala Tekijä(t) KETTUNEN, Juhani MÄKINEN, Jura Julkaisun laji Opinnäytetyö Sivumäärä 66 Luottamuksellisuus Julkaisun kieli suomi Työn nimi Salainen saakka MAAKUNTAURA - KESKI-SUOMEN LUONTOMATKAILUN UNOHDETTU JÄTTILÄINEN Koulutusohjelma Matkailualan koulutusohjelma Työn ohjaaja ASUNTA, Jorma Toimeksiantaja(t) Keski-Suomen liitto Tiivistelmä Tämä opinnäytetyö oli avustava selvitys Keski-Suomen liitolle maakunnan alueiden käyttösuunnitelmaa varten. Työ oli ajankohtainen, sillä Keski-Suomen liito laatii maakuntakaavan kymmenen vuoden välein ja uusi maakuntakaava laaditaan tänä vuonna Työn tavoitteena oli selvittää yritysten, kuntien, matkailun toimijoiden ja paikallisten uralla liikkujien näkemyksiä maakuntauran toimivuudesta Keski-Suomen runkoreitistönä sekä sen merkitystä Keski-Suomen luontomatkailussa. Lisäksi työ kartoitti maakunnan asiantuntijoiden näkemyksiä luontomatkailun nykytilasta, tulevaisuudesta ja sen kehittämisestä Keski-Suomessa. Työssä käytettiin laadullista tutkimusmenetelmää ja tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla kolmeatoista Keski-Suomen luontomatkailuun läheisesti liittyvää asiantuntijaa. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina. Työ sisälsi varsinaisen selvitystyön lisäksi kaksi pienempää selvitystä maakuntauran käyttäjäkunnalle ja kuntasektorille. Kysely kunnan vapaa-aika- ja liikuntavastaaville tehtiin sähköpostikyselynä. Maakuntauralla liikkujia haastateltiin heille muokattujen teemojen mukaan. Haastateltavia ja kyselyyn osallistuneita oli työssä yhteensä kaksikymmentäkahdeksan henkilöä. Selvitystyön tulokset osoittivat, että alueen reitistö- ja luontomatkailupalveluja pitäisi kehittää tuotteistamalla pakettikokonaisuuksia lyhytkestoisia lomia varten. Huomiota kannattaisi kiinnittää erityisesti vesistö- ja kalastustuotteisiin. Keski-Suomen valttina pidettiin keskeistä sijaintia ja lyhyitä etäisyyksiä suuriin kasvukeskuksiin. Yritysten välistä verkostoitumista pitäisi lisätä vetovoimaisempien kokonaisuuksien saamiseksi. Lisäksi tarvitaan liiketoiminta-ajattelun pohjalta toimiva maakunnallinen vastuutaho koordinoimaan ja tehostamaan luontomatkailun kehittymistä. Luontomatkailun kehityksen kulmakivenä pidettiin retkeilyreitistöjä ja niiden toimivaa ylläpitoa. Työn kehittämisehdotukset ovat hyödynnettävissä reitistöjen ja palvelujen kehittämisessä muuallakin Suomessa. Avainsanat (asiasanat) Luontomatkailu, maakuntaura, reitistö, luonto - virkistyskäyttö, ulkoilureitit, Keski-Suomi Muut tiedot

3 JYVÄSKYLÄ POLYTECHNIC DESCRIPTION School of Tourism and Services Management Author(s) KETTUNEN, Juhani MÄKINEN, Jura Type of Publication Bachelor s thesis Pages 66 Language Finnish Confidential Title Until MAAKUNTAURA - THE FORGOTTEN GIANT OF CENTRAL FINLAND S NATURE TOURISM Degree Programme Degree Programme in Tourism Tutor ASUNTA, Jorma Assigned by Regional Council of Central Finland Abstract This bachelor s thesis was an assisting survey on regional planning for the Regional Council of Central Finland. The subject of the thesis was topical, because the Regional Council prepares a new county plan every ten years, and the new county plan is being created this year Viewpoints were gathered from the municipal representatives, nature tourism experts, entrepreneurs and local trekkers in the region. The objective of the thesis was to study the functionality of Maakuntaura, the route set of Central Finland, and its significance in nature tourism in the region. In addition, it aims at explaining the current state, future and development suggestions of nature tourism. The method used was qualitative approach and the results were collected by using themeinterviews and surveys. Thirteen experts related to nature tourism in Central Finland and six local trekkers were interviewed. Surveys were sent to nine persons in the municipal recreation departments, eight of them answered. The amount of interviewees and participants in the survey was twenty-eight in total. The results suggested that products and services of nature tourism and route sets in Central Finland should be developed by creating ensembles of services for short-term vacations. Especially waterways and fishing products are worthy of development. The asset of Central Finland is its central location and short distances to the major cities. In order to provide more appealing services and products, entrepreneurs should increase cooperation with each other to establish an extensive network. A group of companies has more attractiveness than a single company. Furthermore, a person or an organisation focused on business thinking is needed for coordinating and developing the nature tourism of Central Finland. The functioning maintenance of route sets is the cornerstone of nature tourism development. The improvements suggested by this thesis can be utilized in the development of route sets and services in the entire country. Keywords Nature tourism, Maakuntaura, route, nature recreational use, Central Finland Miscellaneous

4 1 SISÄLTÖ 1 RETKEILYREITIT PORTTINA LUONTOMATKAILUUN SELVITYSTYÖN TOTEUTUS Työn tarkoitus ja tavoitteet Tutkimusaineiston analysointi Laadullinen tutkimus LUONTOMATKAILU SUOMESSA Aktiviteetit ja harrastukset luontomatkoilla Merkittävimmät luontomatkailukohteet Metsätalous luontomatkailun esteenä Luontomatkailun tulevaisuus LUONTOMATKAILUN MUODOT KESKI-SUOMESSA Luontomatkailun nykytila Keski-Suomessa Keskisuomalaiset ulkoilijoina Luontomatkailu osana alueellista kehittämistä MAAKUNTAURA Retkeilyreitin vaiheet Luonnonympäristön nykytila ja kunto MAAKUNTAURAN KEHITTÄMINEN Maakuntauran kunnossapito Maakuntauran palvelujen sekä reittirakenteiden kehittäminen KESKI-SUOMEN LUONTOMATKAILUN TULEVAISUUS Keski-Suomen luontomatkailun kehittäminen Toiminnansielu - Keski-Suomen luontomatkailun kehittäjä Uudet luontomatkailupalvelut POHDINTA...52 LÄHTEET...59 LIITTEET...61 Liite 1. Haastateltavien sijainti kartalla...61 Liite 2. Haastattelurunko...62 Liite 3. Haastattelurunko Seppo Haukalle...64 Liite 4. Kunniakirja vaellukseen osallistumisesta...65 Liite 5. Kartta maakuntaurasta vuodelta

5 2 KUVIOT Kuvio 1. Luontomatkailun asema suhteessa sitä lähellä oleviin matkailun muotoihin KUVAT Kuva 1. Ruohottunut maakuntaura Saarijärvellä. 34 Kuva 2. Avohakkuualue maakuntauralla..35 Kuva 3. Maakuntauran opasteviitta Jyväskylän lähistöllä..36 TAULUKOT Taulukko 1. Luontomatkat Keski-Suomeen ja koko maahan..25 Taulukko 2. Aktiivisesti ulkoilevien osuuden vertailua Keski-Suomen ja koko väestön välillä....26

6 3 1 RETKEILYREITIT PORTTINA LUONTOMATKAILUUN Luonnossa liikkuminen sekä aktiviteetteihin osallistuminen on yhä suositumpaa matkailijoiden keskuudessa. Luontomatkailun kehittämisen koetaan olevan ajankohtaista, sillä luontomatkailu on sekä maailmanlaajuisesti että Suomessa nopeasti kasvava matkailun ala. Kaupungistumisen myötä luontomatkailun ja virkistyspalvelujen kysynnän uskotaan jatkavan kasvuaan. Luontomatkailulla on myös alueellisen kehittämisen kannalta suuri merkitys; luontomatkailu toimii yhä enenevässä määrin suomalaisten työllistäjänä. Keski-Suomen luontomatkailu ei ole vielä kovin kehittynyttä, mutta siitä puhutaan ja sitä tutkitaan nykyään suhteellisen paljon. Keski-Suomessa ei ole kuitenkaan vielä ymmärretty hyödyntää luontomatkailun koko potentiaalia sen matkailullisessa ja työllistävässä merkityksessä. Tuntuu siltä, että tutkimustöitä on jätetty hyllyille pölyn kerääjiksi sen sijaan, että niitä olisi hyödynnetty matkailun tai alueen kehittämisessä. Mikäli Keski-Suomi haluaa profiloitua luontomatkailumaakuntana, vaatisi se alueellisten kehittäjien yhteistyötä ja retkeilyreitistöjen kunnostamista. Aiheen ajankohtaisuus ja kiinnostus luontomatkailua kohtaan herättivät mielenkiinnon perehtyä aiheeseen syvemmin. Keski-Suomen maakuntaura löytyi työn aiheeksi sattumalta, toisen tekijöistä pyöräillessä maastossa. Maakuntaura vaikutti unohdetulta, syrjässä olevalta, mutta mielenkiintoiselta ja tutkimisen arvoiselta retkeilyreittikokonaisuudelta. Kävimme kysymässä Keski- Suomen liitolta tarvitsisivatko he maakuntauraan liittyvää selvitystyötä. Ilmeni että Keski-Suomen liitto tulee laatimaan uuden maakuntakaavan vuonna 2005 ja että opinnäytetyömme voisi olla avustava selvitystyö uutta alueidenkäyttösuunnitelmaa varten. Työssä tarkastellaan koko maakunnan luontomatkailua, mutta painopiste on erityisesti Keski-Suomen maakuntauran yhteydessä toimivassa luontomatkailussa. Työssä pyritään selvittämään maakuntauran ja Keski-Suomen luontomatkailun nykytila ja kuinka retkeilyreittejä sekä luontomatkailua pitäisi alueella kehittää. Työ tehtiin selvittämällä alueen asiantuntijoiden, kuntapuolen

7 4 edustajien, yrittäjien sekä maakuntauralla liikkuvien ihmisten näkemyksiä. Eri organisaatioiden ja sidosryhmien intressit toivat työlle ulottuvuutta ruohonjuuritasolta aina maakunnalliseen päätöksentekoon. Keski-Suomen maakuntauraan liittyviä selvitystöitä ei ole aikaisemmin tehty, mutta erinäisiin hankkeisiin liittyviä raportteja Keski-Suomen luontomatkailusta on tässä opinnäytetyössä hyödynnetty. Näitä olivat Keski-Suomen maaseutumatkailun teemaohjelma sekä Keskisuomalaiset ulkoilijoina -tutkimus. Työn toimeksiantaja, Keski-Suomen liitto, on maakunnan kehittämiskeskus, joka vastaa maakunnan yleisestä kehittämisestä ja suunnittelusta. Lisäksi Keski- Suomen liitto ajaa maakunnan alueen kuntien, väestön ja elinkeinoelämän etuja sekä palvelee niitä tuottamalla kehittämisohjelmia, hankkeita sekä selvitystöitä ja tutkimuksia. Tämä opinnäytetyö sisältää hyödyllistä tietoa luontomatkailuista kiinnostuneille ja on ajankohtainen tiivistelmä Keski-Suomen luontomatkailuasiantuntijoiden näkemyksistä luontomatkailun nykytilasta ja sen kehittämistarpeista. Työn tulokset antavat välineitä sekä päättäjille että yrittäjille maakuntauran tai sen osien kehittämiseen. 2 SELVITYSTYÖN TOTEUTUS 2.1 Työn tarkoitus ja tavoitteet Maakunnan alueiden käyttöä suunnitellessa laaditaan maakuntakaava, jossa linjataan reitistöjen ja luontomatkailun tulevaisuutta Keski-Suomen alueella. Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää yritysten, kuntien, matkailun toimijoiden ja paikallisten uralla liikkujien näkemyksiä maakuntauran toimivuudesta Keski- Suomen runkoreitistönä. Lisäksi kartoitimme maakunnan asiantuntijoiden näkemyksiä luontomatkailun nykytilasta, tulevaisuudesta ja kehittämisestä Keski- Suomessa. Tarkoitus oli saada kattava näkemys monista eri näkökulmista, joten haastattelimme useita eri tahoja. Työtä varten määrittelimme kaksi eri

8 5 teemaa, joiden tueksi teimme tarkempia lisäkysymyksiä. Teemat olivat luontomatkailu Keski-Suomessa ja maakuntauran merkitys Keski-Suomen luontomatkailussa. Menetelmät Opinnäytetyön tiedonkeruu suoritettiin teemahaastatteluin ja sähköpostikyselyllä. Tiedonkeruuta edelsi suunnittelu, jolloin pohdimme tutkimuksen tavoitteita ja ongelmia. Tutkimukselle asetettiin pääteemat ja päätettiin, kuinka niitä lähdetään ratkomaan. Tärkeää on miettiä, minkälaista tietoa pitää hankkia ja saada, jotta tutkimuksen tarkoitukseen vastattaisiin. Teemahaastattelussa suunnitellaan tarkkojen kysymyksien sijaan vain teemat, joista haastattelu koostuu. (Hirsjärvi & Hurme 2000, ) Suunnittelussa on lisäksi otettava huomioon, miten valitulta tutkimusjoukolta saadaan parhaiten tarvittava tieto. On siis huomioitava haastattelussa käytettävä kieli, jonka on oltava selkeää ja ymmärrettävää. (Hirsjärvi & Hurme 2000, ) Suunnittelussa oli kiinnitettävä huomiota siihen, kuinka selvitämme haastattelussa käsitteitä ja sanojen merkityksiä. Esimerkiksi ammattisanasto pitää määritellä haastateltavalle, jotta vastaus on luotettava. Ennen varsinaisia haastatteluja toteutimme koehaastatteluja, jotka antoivat viitteitä haastattelun kestosta. Koehaastattelu mahdollisti myös haastattelukysymysten tarkemman läpikäymisen, mikä oli hyödyllistä varsinkin ensimmäisissä haastatteluissa. Haastatteluihin valmistauduimme myös tutustumalla teemahaastattelukirjallisuuteen. Haastattelun etuna on sen joustavuus. Haastattelun yhteydessä haastattelijalla on mahdollisuus toistaa tarvittaessa kysymys, selventää haastateltavalle sanan merkityksiä ja oikaista mahdollisia väärinkäsityksiä. Tällaista mahdollisuutta ei ole esimerkiksi kotiin lähetettävässä kyselylomakkeessa. Haastattelun hyötynä on myös se, että tutkija voi esittää kysymykset haluamassaan järjestyksessä. Haastattelu on tällöin enemmänkin keskustelua, jota haastattelija

9 6 johdattelee loogisesti etenevillä kysymyksillä. Itse haastattelutilanteessa teemat puretaan kysymyksiksi ja haastattelun aikana haastattelua voidaan syventää lisäkysymyksillä. Teemahaastattelussa ei voida kuitenkaan kysellä ihan mitä tahansa, vaan kysymyksillä pyritään saamaan merkityksellisiä vastauksia, jotka vastaavat tutkimuksen tarkoitukseen ja ongelmiin. (Hirsjärvi & Hurme 2000, 34 35; Tuomi & Sarajärvi 2003, 75, 77.) Toteutus Työtä varten Olli Ristaniemi Keski-Suomen liitosta antoi sopivien yritysten ja henkilöiden nimiä. Haastateltuamme heitä saimme lisää kontakteja, joita lopulta kertyi 28 kappaletta. Maantieteellisesti pyrimme seutukuntien mahdollisimman monipuoliseen käsittelyyn ja luontomatkailun asiantuntijoiden valinnassa laaja-alaiseen näkemykseen luontomatkailusta (Liite 1). Otimme haastateltaviin yhteyttä sähköpostitse ja puhelimitse, sekä tiedustelimme heidän halukkuuttaan osallistua tutkimukseen. Haastatteluihin osallistuville lähetimme haastattelukysymykset etukäteen, jolloin heillä oli mahdollisuus tutustua niihin (Liite 2). Haastattelut ja kyselyt toteutettiin touko-syyskuussa Teimme kahta haastattelua lukuun ottamatta kaikki haastattelut yhdessä, koska yhdessä haastatellessamme saimme hyödynnettyä rivienvälitiedon tehokkaammin. Pystyimme siis palauttamaan mieleen osia haastatteluista, joissa sanottu asia oli tarkoitettu ymmärrettäväksi tietyllä tavalla asian yhteydessä. Keräsimme tutkimusaineiston haastattelemalla kolmeatoista luontomatkailun asiantuntijaa Keski-Suomen alueella. Haastateltaviin kuuluivat: Arto Ahonen, Yrittäjä, Saarijärven eräpalvelut Harri Haljala, Yrittäjä, HimosLomat/HimosSafarit Hannu Harju, Luontoyrittäjä/Ympäristöasiantuntija T:mi Seppo Haukka, Ohjelmapäällikkö, Keski-Suomen liitto Reijo Himanen, Projektipäällikkö, Pohjoisen Keski-Suomen Luontoreitistöhanke Satu Iso-Ahola, Matkailupäällikkö/Toiminnanjohtaja, Saarijärven kaupunki/ Saarijärvi-Viitasaaren seudun matkailu ry

10 7 Mikko Kankainen, Virkistysalue tutkimusjohtaja, Keski-Suomen liitto (Eläkkeellä) Ari Karimäki, Liikuntatoimen johtaja, Jyväskylän mlk Kimmo Karjalainen, Yrittäjä, maakuntaliiton reittimestari Hilkka Lipponen, Liikuntapalvelupäällikkö, Hyvinvointi Peurunka Lea-Elina Nikkilä, Yrittäjä, Haapalehdon tila Leena Pajala, Matkailukoordinaattori, Keski-Suomen liitto Mirja Piispanen, Projektipäällikkö, Witas Oy/SaViMa hanke matkailumarkkinointihanke Tapahtumapalvelut Fern Oy. Työmme sisälsi varsinaisen selvitystyön lisäksi kaksi pienempää selvitystä maakuntauran käyttäjäkunnalle ja kuntasektorille. Lisäksi teimme haastattelun maakuntauran historiasta ja sen vaiheista. Kuntien liikunta- ja virkistystoimen vastaaville suunnattu kysely tehtiin sähköpostikyselynä. Kysely muokattiin haastattelurungosta sopivaksi, jotta saisimme selville maakuntauran kunnossapidollisia asioita. Kyselyt lähetettiin yhdeksälle liikuntavastaavalle Jyväskylän, Jyväskylän maalaiskunnan, Jämsän, Laukaan, Muuramen, Pihtiputaan, Saarijärven, Viitasaaren ja Äänekosken kuntaan, joista kahdeksan vastasi. Valitsimme nämä kunnat, koska maakuntaura kulkee niiden alueiden läpi koko maakunnan pituudelta. Ruohonjuuritason käyttäjänäkökulman hankimme haastattelemalla kuutta Keski-Suomen maakuntauralla liikkuvaa. Suoritimme haastatteluista kaksi maakuntauralla ja loput neljä haastateltavien työpaikoilla. Haastattelut tehtiin liikkujia varten muokatun haastattelurungon avulla teemahaastattelemalla. Halusimme syventää työtämme maakuntauralla liikkuvien näkemyksillä saadaksemme aktiiviliikkujan mielipiteen uraan liittyvistä kysymyksistä. Haastateltavat valittiin summittain. Keski-Suomen maakuntaurasta ei ole juurikaan kirjoitettua aineistoa, joten tiedot maakuntaurasta perustuvat erilliseen asiantuntijahaastatteluun. Haastattelumenetelmänä oli teemahaastattelu (Liite 3). Haastateltavana oli Keski- Suomen liitolla vuosina ulkoilureittisihteerinä toiminut Seppo

11 8 Haukka. Hän oli luomassa Keski-Suomen maakuntauraa ensi hetkistä lähtien ja on ollut aktiivisesti kehittämässä sitä aina siihen saakka kunnes Keski- Suomen liiton vetovastuu uran kehittämisestä päättyi vuonna Tutkimusympäristö ja tutkimuksen ilmapiiri Haastattelu voidaan toteuttaa esimerkiksi toimistossa, jolloin haastattelutilanne on yleensä hiljainen ja rauhallinen. Yleisempää on, että haastattelu suoritetaan haastateltavan kotona. Kotihaastattelussa haastattelija joutuu arkipäivän tilanteiden keskelle, jolloin tutkittava saattaa haastattelun aikana esimerkiksi tehdä arkiaskareitaan. Haastattelijan pitää tällöin kuitenkin ottaa huomioon, että kotiaskareet eivät häiritse haastattelutilannetta. (Hirsjärvi & Hurme 2000, ) Tässä opinnäytetyössä haastattelut pidettiin rauhallisessa ympäristössä, yleensä haastateltavien työpaikalla. Haastattelut etenivät keskustelunomaisesti teemojen mukaan, ja tarvittaessa tarkensimme kysymyksien merkityksiä lisäkysymyksien avulla. Teemat eivät edenneet loogisesti, koska kysymysten järjestys vaihteli haastateltavien vastausten mukaan. Haastateltavat vastasivat kysymyksiin toisinaan hyvin laajasti ja eksyivät aiheesta, mutta toisaalta se toi syvyyttä haastatteluun. Haastattelut nauhoitettiin. Haastattelun nauhoituksen tarkoituksena oli tulosten analysoinnin pysyminen luotettavana. Teimme haastattelun aikana havainnoistamme muistiinpanoja, jotka auttoivat haastattelutilanteiden mieleen palauttamista myöhemmän analysoinnin aikana. Keskimääräinen haastatteluaika oli yksi tunti. 2.2 Tutkimusaineiston analysointi Teemahaastattelun kautta saatu materiaali on yleensä runsas ja elämänläheinen. Juuri tämän vuoksi aineiston analysointi on mielenkiintoista ja samalla haastavaa. (Hirsjärvi & Hurme 2000, 135.) Aineiston analysoinnin tarkoitukse-

12 9 na on tuoda aineistoon selkeyttä ja antaa uutta tietoa tutkittavasta asiasta. Analysoinnin avulla aineisto tiivistetään, mutta ei silti kadoteta sen sisältämää informaatiota. (Eskola & Suoranta 1996, 104.) Yleisenä ohjeena aineiston käsittelyssä pidetään, että sen analysointi tapahtuisi mahdollisimman pian keruuvaiheen jälkeen. Kuitenkin tutkija voi tarvita joidenkin ongelmien ymmärtämiseen ja ilmiöiden kypsyttelyyn enemmän aikaa ja etäisyyttä. (Hirsjärvi & Hurme 2000, 135.) Tässä opinnäytetyössä analysoimme haastattelujen aineiston yhdessä. Heti haastatteluiden jälkeen kävimme läpi haastattelumuistiinpanoja sekä nauhoituksia varmistaaksemme, että tarvittava informaatio on kerätty. Haastattelumateriaalin käsittelyn aloitimme kaksi viikkoa viimeisen haastattelun jälkeen. Aineiston analysointi alkoi siis nauhoitettujen haastatteluiden kuuntelulla. Materiaalin käsittelyssä on tutkijalla valittavana kaksi tapaa. Aineisto voidaan purkaa nauhoilta tarkaksi puhtaaksikirjoitetuksi tekstiksi tai tekstin kirjoittamisen sijaan nauhoilta voidaan tehdä suoraan päätelmiä. (Hirsjärvi & Hurme 2000, 138.) Valitsimme käsittelytavaksi suoraan nauhalta tehtävän päättelyn. Tutkimusaineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Sillä tarkoitetaan menetelmää, jossa aineistoa tiivistämällä tuloksia voidaan kuvata lyhyesti ja yleistävästi. Kyseisen menetelmän avulla aineistosta voidaan erottaa samankaltaisuudet ja eroavaisuudet. Sisällönanalyysissa olennaista on tuoda esille aineiston merkitykset, tarkoitukset, seuraukset sekä yhteydet. Sisällönanalyysin vaiheisiin kuuluvat analyysiyksikön valinta, aineiston redusointi, aineiston klusterointi, abstrahointi, kvantifiointi sekä sisällönanalyysin luotettavuuden arviointi. On otettava huomioon, että prosessin eri vaiheet voivat esiintyä samanaikaisesti. (Janhonen & Nikkonen 2001, ) Aineistolähtöisen sisällönanalyysin ensimmäinen vaihe on analyysiyksikön määrittäminen. Analyysiyksikön valintaa ohjaavat aineiston laatu ja tutkimustehtävät. Analyysiyksiköksi soveltuu usein ajatuksellinen kokonaisuus, joka voi olla kokonainen virke. (Janhonen & Nikkonen 2001, ) Työssämme haastatteluteemojen apuna oli tukikysymyksiä, joiden alle saimme klusteroitua haastateltavilta saadut analyysiyksiköt. Analyysiyksikköinä olivat haastatelta-

13 10 vien näkemykset, jotka tulivat esille kokonaisissa virkkeissä. Aineiston redusoinnilla eli pelkistämisellä tarkoitetaan olennaisiin tutkimusongelmiin liittyvien vastausten etsimistä. (Janhonen & Nikkonen 2001, 28; Tuomi & Sarajärvi 2003, ) Tässä työssä teimme aineiston kuuntelun perusteella erilliset muistiinpanolomakkeet jokaisesta haastattelusta erikseen. Tämän jälkeen summasimme kaikkien haastatteluiden analyysiyksiköt tukikysymysten alle, mistä muodostui kaikki haastattelut yhdistävä muistiinpanolomake. Pelkistämisen jälkeen toteutetaan aineiston klusterointi eli ryhmittely, jossa etsitään pelkistettyjen ilmaisujen eroavaisuuksia ja yhtäläisyyksiä. Ryhmittelyn vaiheessa samaa tarkoittavat ilmaisut yhdistetään samaan kategoriaan. (Janhonen & Nikkonen 2001, 28; Tuomi & Sarajärvi 2003, ) Tässä työssä käytettiin myös abstrahointia eli käsitteellistämistä. Käsitteellistämisellä yhdistetään samansisältöiset kategoriat toisiinsa. Abstrahoinnin lisäksi kategoriat kvantifioitiin. Kvantifiointimenetelmällä lasketaan, kuinka monta kertaa kategorian sisältämä asia ilmenee aineistossa tai kuinka moni tutkittavista ilmaisee kyseisen asian. (Tuomi & Sarajärvi 2003, , ) Tässä työssä käytettiin ensimmäistä kvantifiointitapaa. Kategorioiden yhdistely selkiytyi, kun käsittelimme tuloksia numeraalisilla arvoilla sekä suorilla lainauksilla. Sisällönanalyysin haasteena on aineiston pelkistäminen sellaiseksi, että se kuvaa mahdollisimman luotettavasti tutkittavaa asiaa. Luotettavuuden kannalta sisällönanalyysin ongelmana on se, että tulos perustuu tutkijan subjektiiviseen näkemykseen. (Janhonen & Nikkonen 2001, ) Työssämme luotettavuutta lisäävät suorat lainaukset ja kummankin osallistuminen aineiston kuunteluun ja suorien lainauksien valintaan. Tähän selvitykseen suorat lainaukset valittiin lisäämään tutkimuksen luotetta vuutta, elävöittämään tekstiä sekä tuomaan tutkimuksen tuloksista esille yhtäläisyydet ja poikkeavuudet. Opinnäytetyömme on perustaltaan laadullinen, vaikka tulosten analysoinnissa on käytetty apuna määrällisen tutkimuksen menetelmää. Määrälliselle tutkimukselle ominaista on tutkittavien suuri määrä ja tulosten esittäminen numeroin. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2000, 133.) Työssämme kohdejoukko on

14 11 melko pieni ja tulosten analysoinnissa painottuu enemmän laadullisen tutkimuksen sisällönanalyysi. Tämän vuoksi työssä käsitellään ainoastaan laadullisen tutkimuksen määrittelyä. 2.3 Laadullinen tutkimus Laadullisen tutkimuksen tarkoituksena on kerätä tietoa jostakin tietystä ilmiöstä ja analysoida ilmiön tulokset tekstin muotoon. Tutkimusaineistoa voidaan kerätä monilla eri tavoilla, esimerkiksi haastattelemalla. Tutkimukseen liittyvää teoriatietoa kerätään kirjallisuudesta ja sitä verrataan tutkimuksesta saatuihin tuloksiin. (Eskola & Suoranta 1998, 15.) Kirjallisuuden teoriatieto antoi meille taustaa tutkittavasta aiheesta. Laadullista tutkimusta aloittaessa tutkijoilla on jokin pääolettamus tai teoriakäsite, johon lähdetään hakemaan vastauksia (Eskola & Suoranta 1998, 73). Yleensä tämä olettamus perustuu joko omaan kokemukseen tai ennakkokäsityksiin. Tutkijoiden henkilökohtaiset pohdinnat ovat myös olennainen osa laadullista tutkimusta (Eskola & Suoranta 1998, ) Laadullisessa tutkimuksessa ei ole tarkoitus pyrkiä tilastollisiin yleistyksiin, vaan pyritään ennemminkin ymmärtämään toimintaa ja kuvaamaan tiettyä ilmiötä (Tuomi & Sarajärvi 2003, 87). Laadullisen tutkimuksen aineiston koolla ei ole siis suoranaista vaikutusta tutkimuksen onnistumiseen. Aineiston tehtävänä on tukea tutkijoiden käsittelemää ilmiötä ja sen ymmärtämistä. Tutkittavien henkilöiden lukumäärän sijaan tärkeämpi merkitys on huolellisella henkilöiden valinnalla. Oleellista on, että tutkittavilla henkilöillä tarpeeksi tietoa tai kokemusta tutkittavasta ilmiöstä. Tässä työssä haastateltavilla henkilöillä on ammatillista näkemystä ja kontaktipintaa käsiteltyihin teemoihin. Kun tutkimuksen otanta on pieni, pyritään tuloksia analysoimaan perusteellisesti, jolloin tutkimuksen laadullisuus tulee vahvasti esille (Eskola & Suoranta 1998, 18, 62.) Jotta tutkimuksen laadullinen analysointi onnistuisi, on myös tutkijoilla oltava tietoa tai kokemusta tutkittavasta ilmiöstä (Tuomi & Sarajärvi 2003, 87). Työn validiutta voidaan tarkentaa käyttämällä tutkimuksessa useita menetelmiä (Hirsjärvi, Remes, Sajavaara 2000, 215). Opinnäytetyötä varten perehdyimme luontomatkailuun ja sitä kä-

15 12 sittelevään kirjallisuuteen, lehtileikkeisiin, tv-ohjelmiin, sekä maakuntauraan sen eri maastokohdissa eri vuodenaikoina. Tutkimuksen tulosten analysointiin liittyy olennaisesti luotettavuuden arviointi. Laadullisen tutkimuksen luotettavuuteen vaikuttaa koko tutkimusprosessi eri vaiheineen. Lisäksi tutkija itse on olennainen osa luotettavuuden arviointia. Usein tulosten yleistettävyys ja tutkimuksen edustavuus ovat laadullisen tutkimuksen eniten epäillyt seikat. (Eskola & Suoranta 1996, 165.) Tämän työn luotettavuutta vahvistaa se, että haastattelut suoritettiin kahta haastattelua lukuun ottamatta yhdessä. Tästä johtuen haastattelurunko ja tyyli pysyivät samanlaisina. Lisäksi työn luotettavuutta vahvistaa se, että selvitystyön aineiston keräämiseen sekä erityisesti tulosten analysoimiseen ja tulkitsemiseen osallistui kaksi henkilöä. Luotettavuutta lisäsi myös haastattelujen äänittäminen, jolloin saatu tieto pystyttiin tarkistamaan myöhemmin nauhalta. Analysointivaiheessa kuuntelimme haastattelumateriaalin yhdessä, välttääksemme väärintulkitsemista. Suoria lainauksia valittaessa huomioitiin niiden oikea tulkinta. Tutkimustulosten analysointi on tehty ainoastaan haastattelumateriaalista, eikä aikaisemmilla tutkimuksilla tai teorialla ole ollut vaikutusta selvitystyöstä saatuihin tuloksiin. Tämä vahvistaa työn aineistokeskeisyyttä. Työssämme haastattelumateriaalin tarkka läpikäyminen sekä huolellinen sisällönanalyysi teoriaan pohjautuen varmistivat tulosten todeksi vahvistettavuuden. Tällä tarkoitetaan tutkimustulosten perustumista tutkittuun aineistoon eikä pelkästään tutkijan käsityksiin. (Janhonen & Nikkonen 2001, 72.) Tässä selvitystyössä tekijöiden omat asenteet ovat kuitenkin vaikuttaneet tutkimusongelmien valintaan. Valitsimme tutkimusongelmiksi teemoja, jotka koimme olennaiseksi tässä selvityksessä. Tutkimuksen tulosten merkityksellisyyden arvioinnissa tutkijan on tärkeää ymmärtää tutkittavien toimintoja ja niiden liittymistä erityiseen tilanteeseen (Janhonen & Nikkonen 2001, 73). Tässä työssä merkityksellisyyttä huomioitiin perehtymällä aiheeseen liittyvään teoriaan. Siirrettävyydellä tarkoitetaan sitä, miten tulokset siirretään toiseen kontekstiin niin että sisältö pysyy samana (Janhonen & Nikkonen 2001, 73). Tässä selvitystyössä siirrettävyyttä pohdit-

16 13 taessa on huomioitava voidaanko tämän työn tuloksia hyödyntää Suomen muissa pitkissä runkoreitistöissä. 3 LUONTOMATKAILU SUOMESSA Luontomatkailun käsitteet ja sisältö Luontomatkailulle on olemassa monta määritelmää, sekä väljempiä että tiukempia. Ympäristöministeriön vuonna 2000 asettama Luonnon virkistyskäytön ja luontomatkailun kehittämistyöryhmä (VILMAT) määrittelee kaiken luontoon tukeutuvan matkailun luontomatkailuksi. Saarisen mukaan luontomatkailu on matkailua jonka vetovoimaisuus ja aktiviteetit perustuvat oleellisilta osiltaan luonnonympäristöön ja siellä toteutettavaan toimintaan. Tärkeää luontomatkailussa on myös luontokohteen vetovoimaisuudesta huolehtiminen kestävän kehityksen periaatteita noudattaen. Suppeimmillaan luontomatkailu rinnastuu niin sanottuun ekomatkailuun, jossa esitetään hyvin tarkat ekologiaan ja etiikkaan perustuvat kriteerit sekä ympäristölle että siellä liikkumiselle. Laajasti katsottuna luontomatkailuun sisältyy muun muassa mökkeily, laskettelu ja moottorikelkkasafarit. (Koivula & Saastamoinen. 2005, 11.) Kuviosta 1 näkyy luontomatkailun asema muihin matkailun muotoihin verrattuna. Tässä opinnäytetyössä luontomatkailu määritellään lihasvoimin tapahtuvaksi luonnossa liikkumiseksi, jossa ympäristö otetaan huomioon ja toimitaan ekologisesti.

17 14 KUVIO 1. Luontomatkailun asema suhteessa sitä lähellä oleviin matkailun muotoihin (Hemmi 2005, osa 1, 334.) Luontomatkailussa yhdistyy luonnon virkistyskäyttö ja matkailu. Luonnon virkistyskäytöllä tarkoitetaan luonnossa vapaa-ajan viettämistarkoituksessa tapahtuvaa liikkumista sekä tilapäistä oleskelua luonnossa, uimista, lyhytaikaista telttailua, marjojen ja sienten poimimista, joutenoloa tai luonnonharrastusta. Luonnon virkistyskäyttöön lasketaan mukaan myös virkistäytymistarkoituksessa tapahtuva vapaa-ajan asuminen, vapaa-ajan kalastus ja metsästys sekä motorisoitu luonnossa liikkuminen, kuten moottorikelkkailu ja veneily. Luonnon virkistyskäytöstä lukeutuu luontomatkailuun lähes kaikki se, joka ei ole päivittäistä lähivirkistystä. Näin ollen muun muassa matkailuun liittyvä lomaasuminen ja sen yhteydessä tapahtuva virkistyskäyttö katsotaan luontomatkailuksi. (Ympäristöministeriö 2002, 7.) Luontomatkailua voidaan pitää myös liikuntamatkailuna, sillä luontomatkailun osana on usein kuntoa kohottava ja virkistävä vaikutus. Liikuntamatkailu Suomessa on hyvin luontosidonnaista, eikä ole verrattavissa esimerkiksi tiheästi asutun Keski-Euroopan liikuntamatkailuun, jossa liikuntamatkailu tapahtuu

18 15 pitkälle muokatuissa luontoympäristöissä tai sisätiloissa. (Sievänen 2001, 91). Luontomatkailuaktiviteetit ovat kotipaikkakunnan ulkopuolella sekä aidossa että kestävän kehityksen periaattein muokatussa luonnonympäristössä lihasvoimin tapahtuvaa toimintaa. Esimerkiksi golfia ja laskettelua ei näin ollen lueta luontomatkailuaktiviteetiksi, sillä ne tapahtuvat rakennetussa luonnonympäristössä. (Hemmi 1995, ) 3.1 Aktiviteetit ja harrastukset luontomatkoilla Aikuisväestön yleisimpiä luontoliikuntamotiiveja ovat rentouttavan ja vapauttavan kokemuksen hankkiminen, luonnon ja raittiin ilman kokeminen sekä kunnon, terveyden ja suorituskyvyn lisääminen. Liikunnalla on myös sosiaalinen merkitys. (Hemmi 2005, osa 2, 292.) Toiminta ja ympäristötekijät muodostavat yhdessä matkailuelämyksiä, minkä vuoksi erilaiset ulkoiluharrastukset ovatkin merkittävässä asemassa luontomatkailussa. Suomalaiset suosivat aktiviteettimuotoina kävelyä, lenkkeilyä, uintia ja pyöräilyä. Sen sijaan kiinnostuksen sienestykseen, marjastukseen ja metsästykseen odotetaan laskevan. (Koivula & Saastamoinen 2005, 66.) Kesämökkejä maassamme on lähes ja niillä oleskelu on yli 2,5 miljoonalle suomalaiselle tapa olla lähellä luontoa (Tilastokeskus 2004). Näin ollen luontomatkailuaktiviteettejä harrastetaan usein kesämökkeilyn yhteydessä (Ympäristöministeriö 2002, 12). Jyväskylän yliopiston toteuttaman Liikuntapaikkapaikkapalvelut ja kansalaisten tasa-arvo -tutkimuksen mukaan suosituimmat lajit aikuisväestön keskuudessa ovat jo vuosia olleet kävelylenkkeily (noin kaksi miljoonaa harrastajaa), pyöräily (noin harrastajaa), hiihto (noin harrastajaa) sekä uinti (noin harrastajaa). Sauvakävely nousi seitsemänneksi suurimmaksi lajiksi noin harrastajallaan. Kävelyn sekä juoksulenkkeilyn suosio on laskenut suunnilleen sauvakävelijöiden määrän verran. (Karimäki 2004, 14.)

19 16 Elämyksellisyys ja elämysten tarjonta ovat yleistyneet 2000-luvulla matkailumarkkinoinnissa. Ohjelmapalveluyritykset ja luontomatkailualueet ovat erityisesti omaksuneet elämysmatkailun ja elämystuotteet imagonsa perustaksi. Viime vuosikymmenen aikana maahamme on perustettu satoja uusia ohjelmapalveluyrityksiä, joiden palvelutuotanto pohjautuu luontoon. Suomessa arvioidaan olevan nykyään noin 500 pääasiallisesti ohjelmapalveluita tarjoavaa yritystä. Suosituimmat aktiviteetit ovat moottorikelkkasafareiden lisäksi muun muassa koira- ja porovaljakkoajelut, maastohiihto, ruskamatkailu, kiipeily, maastopyöräily, kalastus ja luonnossa vaeltaminen. (Saarinen ym. 2002, ) Luontomatkailijat Ulkoilu ja muu luonnossa virkistäytyminen ovat perinteisesti olleet osa suomalaista elämäntapaa ja vapaa-ajan viettoa. Vuonna 2000 toteutetun luontomatkailun kysyntä - tutkimuksen mukaan noin 40 prosenttia suomalaisista tekee vuoden aikana vähintään yhden sellaisen luontomatkan, joka sisältää myös yöpymisen. Vilkkain kausi luontomatkailussa on kesä ja luontomatkan keskimääräinen kesto on 4-5 vuorokautta. Matkakohde sijaitsee yleisimmin maaseudulla tai haja-asustusalueella. Keski-ikäiset ovat tyypillisiä luontomatkailijoita maassamme. Yli puolessa suomalaisten tekemissä luontomatkoista matkaseurana on oma perhe. (Sievänen 2001, ) Kiinnostus luontomatkailuun on suurta, sillä 48 prosenttia kyseiseen tutkimukseen osallistuneista suomalaisista arvioi lähtevänsä vuoden sisällä luontomatkalle ja lisäksi 26 prosenttia tekee mahdollisesti luontomatkan lähivuosien aikana. Varsinaisten virkistysalueiden asema on merkittävä kotimaisten luontomatkailijoiden keskuudessa, sillä suurin osa luontomatkailijoista suunnittelee seuraavaa matkaa erityisesti kansallispuistoon, vaellusreiteille, retkeilyalueelle tai metsästys- ja kalastuskohteeseen. (Emt, ) LVVI -tutkimuksen (Luonnon virkistyskäytön valtakunnallinen inventointi) mukaan kotimaiset luontomatkailijat suhtautuvat melko kielteisesti virkistysalueiden ja -palveluiden maksullisuuteen, sillä näiden alueiden ja palveluiden yllä-

20 17 pito koetaan yhteiskunnan velvollisuudeksi. Luontomatkailijat eivät ole halukkaita maksamaan marjastus- ja sienestysmahdollisuudesta tai ulkoilureittien ja hiihtolatujen käytöstä. Sen sijaan luonto-opastus ja autiotupien ja tulipaikkojen käyttö ovat sellaisia palveluja, joista luontomatkailijat ovat halukkaampia maksamaan. Matkailijoista suurin osa on myös valmis tukemaan alueiden kulttuuri- ja luontoarvojen säilymistä jälkipolville tai suojelua alkuperäisluonnon säilyttämiseksi. Mikäli palvelut muuttuisivat maksullisiksi, on mahdollista että retkeily siirtyisi alueille joilla maksua ei peritä. Tämän seurauksena valtion mahdollisuudet ohjata ja ehkäistä retkeilyn ja matkailun ympäristökuormitusta vaikeutuisivat. (Emt ) 3.2 Merkittävimmät luontomatkailukohteet Kotimaiset luontomatkailijat matkustavat pääsääntöisesti metsäisille alueille, jotka soveltuvat hyvin monenlaiseen matkailuun, ulkoiluun ja virkistäytymiseen. Suomalaiset arvostavat luonnontilaista ympäristöä, puhdasta ja kaunista luontoa sekä vesistöjen läheisyyttä, minkä vuoksi valtion omistamat luonnonsuojelu- ja virkistysalueet ympäristöineen ovat suosittuja luontomatkailukohteita. Suomessa luonnonsuojelu- ja virkistysalueisiin kuuluvat kansallispuistot, valtion retkeily- ja erämaa-alueet ja muut luonnonsuojelualueet, joilla liikkuminen on sallittua sekä muut virkistykseen varatut alueet. (Karjalainen 2005, 10.) Nykyään Suomessa on 35 kansallispuistoa, 19 luonnonpuistoa, 7 valtion retkeilyaluetta ja 12 erämaa-aluetta lukuisten muiden luonnonsuojelualueiden ohella. Maamme retkeily- ja suojelualueet sijaitsevat pääsääntöisesti Pohjoisja Itä-Suomessa, joissa on ympäristötekijöiltään kenties parhaat edellytykset luontomatkailulle, mutta toisaalta nämä alueet sijaitsevat suhteellisen kaukana kasvukeskuksista ja kuluttajista. Keski-Suomen valtti on sen läheinen sijainti, joten sillä on potentiaalia nousta merkittäväksi luontomatkailualueeksi. Luontomatkoista lähes kolmannes kohdistuu Pohjois-Suomeen ja seuraavaksi yleisin matkakohde on Etelä-Suomi. Keski-Suomeen matkoista kohdistuu noin kymmenesosa. Metsähallitus hoitaa lähes kaikkia maamme retkeily- ja suojelualueita. (Sievänen 2001, 125; Hemmi 2005, osa 2, 113.)