Toukokuu 3/2008 PUHURI. Puhurin Pojat ry:n ja Puhurin Poikien Tuki ry:n virallinen jäsenlehti vuodesta 1945.

Transkriptio

1 Toukokuu 3/2008 PUHURI Puhurin Pojat ry:n ja Puhurin Poikien Tuki ry:n virallinen jäsenlehti vuodesta Pääkirjoitus...2 Valtermannin kalavaleita...3 Ko-Gi - Mikä ihme se on?...4 Vita brevis, ars longa...5 Partioparaatin tuloksia...6 Jälkiviisauden vellova meri..8 Riihitys Purjehdusohjeet...12 Miehistölistat...14 Lintutiedettä...20 Kesäsivut...21 Puhuriluettelo...22 Päätoimittaja: Tuomas Mäkinen Toimitus: Tuomas Mäkinen Kai Alajoki Lauri Maula Taitto: Lauri Maula Kai Alajoki Kuvat: Puhurin Poikien kuvaarkisto, Erkki Lietzén, Kai Alajoki, Lauri Maula Osoite: Uudenmaankatu Turku Puh/ , Lehti@Puhuri.org ISSN: Numero: 189 Painos: 160 kpl Painopaikka: Karhukopio OY Toimitus toivottaa kesäksi suotuisia tuulia!

2 Pääkirjoitus: Kokonaiskuvaa hahmottelemassa Näin aluksi haluan kertoa, että seuraavassa jaetaan tuoksuvien kesäruusujen lisäksi RISUJA. Älä kuitenkaan ota itseesi jos siihen ei ole aihetta. Marssit on nyt marssittu ja partiotoiminnan jälleen onnistunut kevätkausi on saatettu päätökseen. Tarkemmat tulokset paraatin kulusta löydät julkaisun sivuilta. Säästän kuitenkin Sinut, hyvä lukijani ylimääräiseltä jännitykseltä, emme voittaneet. Tähän voi halutessaan tonkia useampia syitä, mutta selvää lienee, että suurin tekijä oli taas tuttu passiivinen partiopoika. Ehkä nyt kärjistäen ja provosoiden heitänkin ilmaan kysymyksen: Onko pakko keikkua lpk:n jäsenlistoilla, jos ei ole kykyä, halua tai mahdollisuutta osallistua aktiivisesti partiotoimintaan? (kansalaisvelvollisuuden suorittaminen on luonnollisesti asia erikseen). Ymmärrän toki, että elämäntilanne voi muuttua ja muuttuukin myös ihan omalla henkilökohtaisella tasollani jo ensi vuonna. Esitänkin ajatuksen siitä, että tälläisiin muutoksiin reagoitaisiin paremmin siirtymällä ajoissa esim. Tuki RY:n puolelle, jossa olisi enemmän mahdollisuuksia osallistua lpk:n toiminnan tukemiseen omin ehdoin, kuin suoraan sanoen pudottamalla aktiivisuusprosentteja jäsenlistoilla. Toinen ongelmakohta on tämä sudenpentuikäisten jäsenkato. Huomio kiinnittyi jälleen sudenpentujen sanalla sanoen surkeaan määrään niin paraatissa, kuin osuudessa lippukunnan jäsenistä. Asialle on tehtävä jotain. Koska aktiivisessa vahvuudessamme on eniten johtajaikäisiä, en epäile kykyämme vastaanottaa uusia sudenpentuja. Jos toiminta-ajatuksena pidetään meripartiotoiminnan harjoittamista raihnaisen ukkokerhon sijasta, vaaditaan nyt päättäväisiä tekoja. Syksy 2008 kertoo, onko nykyisistä suunnitelmista mitään apua. Henkilökohtaisesti tuohon en uskalla ottaa kantaa. Tuomas Mäkinen Olen kehitellyt mielessäni ajatusta eräänlaisesta varhaissyksyn tutustumis-/teemapäivästä, joka esittelisi kololla partiotoimintaa monipuolisesti, mielenkiintoisesti ja erityisesti hauskasti, torpedoiden partioon liittyviä ennakkoluuloja. Tälläinen tutustumispäivä saattaisi olla sudari-ikäisille helpommin lähestyttävä tapahtuma, joka vähentäisi sitoutumiseen kohdistuvia pelkoja ja viikon partiouria. Kolohan tarjoisi moiseen loistavat ja ennen kaikkea tloudellisesti kestävät puitteet. Ehkäpä tälläista ideaa olisi mielekästä kehitellä, ettei se partioharrastus jäisi monelta aloittajalta varsin lyhyeksi sen ensimmäisen ja viimeisen fiaskoksi osoittautuneen solmukokouksen johdosta. Mutta ei anneta mollivoittoisen hampaiden kiristelyn pilata hyvää pääkirjoitusta, tarkoitus on vain herättää ajatuksia. Faktaa on se, että kesälaitumet (tai -työt) odottavat monia ja jokunen saa myös kouriinsa hassunnäköisiä valkoisia lakkeja. Kukat tuoksuvat ja lehdet vihertävät puissa. Tällaistahan ei stereotypioiden Puhurin Poika kauaa kestä, vaan pakenee kylmälle ja tuuliselle merelle. Tämän vuoden kattaus tarjoaa moderneille Odysseuksille tilaisuuden tutustua esimerkiksi Ruotsin arkkitehtuurin helmeen Tukholmaan sekä Baltian merelliseen Pärnuun. Miehistöpaikkojen lotossa voittaneiden nimet ovat nyt nähtävissä lehden asiaa käsittelevässä osiossa. Jos joudut peruuttamaan purjehduksesi, ole hyvä ja toimi ajoissa, jotta muut halukkaat pääsevät tilallesi. Kannattaa muistaa myös kesän meripartiokohokohta Satahanka XI. Tämän numeron sivuilla törmäät jälleen villeihin kolumneihin, hämmentäviin tilastoihin sekä rohkeiden raporttien rohkeisiin kuvateksteihin. Luvassa aimo annos Puhuria siinä kuulussa kesäkunnossa: rehevänä ja läjähtäneenä. Erittäin antoisaa purjehduskesää kaikille; toivottavasti tavataan lpk:n toiminnan parissa.

3 Valtermannin kalavaleita: Vaeltajien kalastusmerkin suoritus Kevään korvilla monet kaivavat kalastusvälineet kaapista ja kokeilevat onneaan lähialueen vesillä. Luonnonläheinen harrastus liittyy myös partion venekuntaohjelmaan. Vaikka kyseessä oli vaeltajaryhmä, oli silti hyvä suorittaa tämä rästiin jäänyt merkki pois alta. Merkin suorituksesta tehtiin koko kevään projekti. Siirryttiin suoraan mestaritasolle, ja koulutus käsitti kaksi iltaa kololla ja yhden kokouksen varsinaista viehekalastusta kauniin Littoistenjärven rannalla. PUHURI 3/2008 Kai Alajoki Tässä kalamiehen mieli lepää - auringonlasku Littoistenjärvellä Aina kannattaa pyytää, vaikkei saisikaan Ensimmäisessä kokouksessa keskusteltiin kalastuksesta yleensä: kuka harrastaa kalastusta ja kuinka ahkerasti, sekä muisteltiin omia kalastuskokemuksia, kalajuttuja. Lisäksi palautettiin mieleen, kuka, missä ja miten saa kalastaa. Kova kalamies Antti Kalliomäki tuli opettamaan vaeltajille oikeaoppisen kalamiehen solmun, jonka kaikki osasivat toivottavasti myös kokouksen jälkeen. Toisessa kokouksessa opeteltiin perkaamaan kala. Ihmisuhrien välttämiseksi käytössä olivat kalasakset, eli jätin fileointiveitsen kotiin. Näytin ensin itse mallia kauppahallista ostamallani ahvenella, ja sitten vaeltajat saivat testata taitojaan. Tavoitteena oli, että kukin osaisi perata ahvenen yksinkertaisesti, helposti ja hygieenisesti, esimerkiksi leirinuotiolla kypsennettäväksi. Varsinainen kalastusosuus järjestettiin Littoistenjärven rannassa 23. huhtikuuta. Paikan päällä käytiin läpi mahdollisia ongelmatilanteita, kuten uistimen jäämistä kiinni pohjaan ja siiman sotkeutumista kelan ympärille. Huolimatta tehokkaasta opetuksesta, huolella valituista vieheistä sekä oikeasta heittotekniikasta kalaa ei kuitenkaan tullut. Lieneeköhän syy huonoon kalaonneen väärässä ajankohdan tai kalastuspaikan valinnassa, vai kenties kokemuksen puutteessa? Vastausta on turha arvuutella; pääasia on, että merkki tuli suoritetuksi ja uudet kalastusmestarit voivat tulevan kesän purjehduksilla sekä retkillä kalastaa raaka-aineet kalapäivällistä varten. Kalojenkin kalaonni joutuu välillä koetukselle

4 Ko-Gi Mikä ihme se on? Suomessa on partiojohtajille kaksi koulutusta. Ensimmäinen on partiopiirin järjestämä partiojohtajan peruskurssi, jonka käyvät useimmat 18 vuotta täyttäneet nuoret partiolaiset. Kurssi antaa valmiuksia toimia lippukunnissa partiojohtajana. Kurssin suoritettuaan saa partiojohtajan valtakirjan, jota vaaditaan myös joissakin johtamistehtävissä Suomen Partiolaisten turvallisuusmääräysten ja vakuutusturvan takia. Seuraava askel on Suomen partiolaisten järjestämä partiojohtajan jatkokurssi. Tätä kurssia kutsutaan Ko-Giksi. Se tulee nimityksestä Kolmiapila-Gilwell, joka taas juontaa 1974 tapahtuneesta Suomen tyttöpartiojärjestön ja Suomen poikapartiojärjestön yhdistymisestä nykyiseksi Suomen Partiolaiset ry:ksi. Tyttöpartiopuolella partiojohtajan jatkokurssia kutsuttiin kolmiapilakurssiksi ja poikapartiopuolella Gilwell-kurssiksi. Jatkokurssin voi suorittaa sen jälkeen, kun on toiminut jonkin aikaa partiojohtajana. Kurssi syventää käsitystä partiosta, omasta partiolaisuudesta, partioaatteesta ja johtajana toimimisesta. Meidän lippukunnasta olen Janne Roslöfin jälkeen vasta toinen Ko-Gi kurssin käynyt ainakin pariin vuosikymmeneen. Ko-Gi -kurssiin kuuluu kolme osaa: yhdeksänpäiväinen leiriosuus, puolivuotta vuoden kestävä toimintaosuus ja Ko-Gi seminaari. Lopuksi tehdään vielä raportti koko kurssista. Kurssin aikana kurssilainen voi pitää tummanvihreää Ko-Gi -kurssihuivia. Toimintaosuus on kaikkein tärkein ja sen tarkoituksena on valita jokin kehittämistehtävä lippukunnassa, piirissä tai keskusjärjestössä ja toimia tässä kehittämistehtävässä johtajana. Suoraan lippukuntiin kohdistuva kehittämistehtävä voi olla vaikka lippukunnan suurempi kouluttautumisprojekti tai lippukunnan vieminen ulkomaiselle partioleirille. Erkki Lietzén SP:n hallituksen alueministeri Minun kehittämistehtäväni kohdistui piirin aluetoiminnan kehittämiseen ja tein sitä samalla, kun toimin piirin aluejaoston puheenjohtajana. Toimintaosassa pohditaan myös omaa partiojohtajuutta ja omaa lippukuntaa partiokasvattajana. Ainakin yhdessä asiassa lippukunta on onnistunut minun kasvattamisessa kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä on tullut lisää. Toisaalta en ole ihan tyytyväinen partion syvimmän ytimen ymmärrykseen lippukunnassa. Minulla kului turhankin monta vuotta omassa kehittämistehtävässäni, mutta sain lopulta kerätyksi riittävästi tarmoa ja tein se loppuun. Kurssin suoritettuaan kurssilainen saa kurssin tunnukset. Ne ovat kansainvälisiä ja kaikissa partiomaissa samat. Partiojohtajan nahkasoljen lisäksi on ns. nappulat eli metsämerkki, jossa nahkaisessa kaulanauhassa on puiset nappulat. Nappulat tulevat partion perustajan Robert Baden-Powellin mukaan afrikkalaiselta heimopäälliköltä, jolle nappulat merkitsivät rohkeutta tai urotyötä. Toinen tunnus on Ko-Gi -huivi, jonka päällispuoli on punertavanharmaa ja sisäpuoli vaalea pinkki. Lisäksi siinä on huivimerkin kohdalla skotlantilaisen MacLaren -klaanin vihertävä tunnustartaanin palanen. Huivi ja partiojohtajan nahkasolki liittävät maailman kaikki vastaavan kurssin käyneet partiolaiset jäseniksi Gilwell-lippukuntaan numero yksi. Suomessa jaetaan vielä lisäksi pieni hopeinen kolmiapilamerkki puseron rintataskuun kiinnitettäväksi. Ko-Gi kurssilla kurssilaiset jaetaan partiomenetelmän mukaisesti vartioihin ja nämä vartiot nimetään lintujen mukaan joko närhi-, sorsa-, varis-, käki- tai pöllövartioiksi. Niinpä minä olen ylpeä närhivartion jäsen ja meillä on siihen liittyviä erilaisia partioperinteitä. Ko-Gi kurssin tunnus Suosittelen kurssia lämpimästi kaikille partiojohtajille, jotka haluavat syventää partiotuntemustaan ja johtamistaitojaan.

5 Vita brevis, ars longa = Pitkä peräsin, valkoiset kirjekuoret PUHURI 3/2008 Arvoisat lukijani mina bästa läsare, haluaisin lätkäistä tiskiin kolme rautaista faktaa: 1) niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, luet juuri Puhuri-lehden historian sisällöttömimpiä tuotoksia ikinä (toim. huom.: ei pidä paikkaansa! kts. Puhuri 4/2007: Laukauksia Ahtelassa) 2) jouduin kirjoittamaan tämän toisen, koska lupasin kolme faktaa ja haluan säästää parhaan viimeiseksi 3) kesä tulee! Kesä sommar ei tarkoita vain valtaisaa piikkiä jäätelömyynnissä sekä kuumuutta vihaavan kansanosan lihassa. Ei, kesä on paljon enemmän mycket mer. Jo sanana kesä saa jalat vipattamaan halusta juosta heinikkoon ja heittää kengät pois ja tanssahdella transsissa pitkin märkää ruohomattoa. Mutta vaikka kuulin sanan äsken ajateltuani sitä, hillitsen mielihaluni ja kirjoitan tämän jutun loppuun. Sillä kesä, hyvät kansalaiset - medbörjare, kesä on enemmänkin tunne - en känsla kuin vuodenaika. Miten niin? saatatte ajatella kokemattomina kahvilafilosofeina. No, toverini, kesän, kuten tunteiden kokeminen on yksilöllistä. Sama tilanne en situation, laukaisee erilaisia tunteita ihmisissä, riippuen persoonan samankaltaisten tilanteiden muistoista, yleisestä tunnetilasta, sekä lukemattomista muista seikoista. Tunteiden, kuten vuodenaikojenkin välinen tasapaino - balans on ihmiselon A ja O. Yinin ja yangin läikkymättömyys on elämälle kuin ketsuppi makaronilaatikolle. Sillä ihanaiset ihmiskimpaleeni, päivän kirkastuessa varjokin terävöityy. Mutta mistä kumpuaa syy en skuld tämän artikkelin preesensiin juuri tässä lehdessä? Siinä melkoinen kissa purtavaksi. Mutta ehkä ratkaisu ett avgörande, siihen selvenee Sinulle, hyvä lukijani, kunhan virität kehosi sävelet sopivalle kesätaajudelle, haet lähikaupasta jäätelötuutin ja istuudut olohuoneesi keskelle lootusasentoon. Hyvää kesää ja adjö. Kirjoittanut nimimerkillä Kuivakka piimälimppu Ensimmäiset maininnat makkaroista ovat sumerilaisilta nykyisestä Irakista noin vuodelta 3000 eaa. Makkarasta ovat kirjoittaneet myös kiinalaiset 589 eaa. ja Homeros Odysseiassaan. Keisari Neron aikana Roomassa makkarat olivat juhlaruokaa, jolla etenkin juhlistettiin Lupercaliaa. Varhainen katolinen kirkko piti niin Lupercalian viettoa kuin makkaransyöntiäkin syntinä. (Lähde: Wikipedia)

6 Partioparaatin tuloksia Ryhtikilpailu, pienet poikalippukunnat: 1 Turun Mikaelin Siniset 61,68 2 Turun Eränkävijät 58,00 3 Sauvojapojat 55,59 4 Puhurin Pojat 55,12 5 Tornikotkat 53,54 6 Mustavuoren Sissit 50,85 7 Hirvensalon Eräpojat 50,75 Karelia-malja (osallistumisprosentti), poikalippukunnat: PROSENTTI 1 Turun Metsänkävijät 68,54 2 Sauvojapojat 65,88 3 Kaarinan Ristiritarit 62, Puhurin Pojat 41,18 Karelia-maljasta kilpaili yhteensä 17 poikalippukuntaa.

7 Partioparaatissa kameralle tallentunutta Satamapojat keskustassa - ehkäpä 20-luvulta? Vahdinvaihdon aika! Nyt tarkkana kuin porkkana

8 Jälkiviisauden vellova meri Istun polvet kipeinä parin muun vihreä-valkohuivisen kaverin kanssa Turun VPK:n talon partiojohtajille tarkoitetussa juhlatilaisuudessa. On partioparaatipäivä, marssit on jo marssittu, ja on aika virkistäytyä kahvikupin ääressä, tavata partioystäviä sekä kuunnella taidokkaita esityksiä ja kunniamerkkien loputonta virtaa. Mutta keitä nuo sitten ovat, joilla on vihreä-valkoinen huivi? He ovat Puhurin Poikia, jotka hetkestä toiseen odottavat turhaan sitä hetkeä, jolloin voisivat nousta tuoleiltaan ja ryhdikkäästi kävellä upean uusbarokkisen salin halki lavan reunaan ja vastaanottaa ylpeinä tunnustuksen osallistumisestaan vuosittaiseen kevätmarssiin. Kai Alajoki yhtä ajatusta rikkaampia: asialle on tehtävä jotain. Mutta mitä? Tänä vuonna onnistuimme kokoamaan vaivaiset seitsemän riviä marssijoita Partiojohtajien kahvitukseen oli saapunut paikalle runsaslukuisesti väkeä (Kuva: V-SP) Piikkiön Tammipartio, Turun Sinikotkat, Littoisten Pirtapiiat, Turun Metsänkävijät-- Palkittavien lista tuntuu lähes loputtomalta, mutta jokin siitä jää puuttumaan: Puhurin Pojat. Lippukuntamme nimeä ei lausuta mikrofoniin koko tilaisuudessa. Ei ansiomerkkien jaon aikana, ei ryhti- ja osanottoprosenttikilpailujen tulosten julkistamisessa, eikä edes silloin, kun arvostetun Lions Club Turku Archipelagon edustajat luovuttavat lisäpalkintoja, kylpylälahjakortteja. Pettyneinä poistumme tilaisuudesta sen päätyttyä. Olemme kuitenkin Lähes joka vuosi on osallistumisprosenttimme laahannut Turun kivisiä katuja. Tänä vuonna osallistujia oli raadin pöytäkirjan mukaan 35 ja osallistujaprosentti 41. Osallistujakato on jo pitkään askarruttanut johtajia, mutta merkittäviä parannuksia ei ole saatu aikaan. Johtuuko marssirivistömme pieni koko siitä, että vain harvat innostuvat lähtemään paraatiin vuosittain vai siitä, että lippukuntaamme vaivaa jäsenkato? Vastausvaihtoehdot eivät sulje toisiaan pois. Lippukuntamme aktiivijäsenet ovat joka vuosi valmiita marssimaan, mutta tällä kertaa yli puolet jäsenistöstä oli kateissa. Jokaisella on menonsa, on häitä ja hautajaisia, mutta myös pienempiä kissanristiäisiä, joiden takia ei viitsitä vaivautua marssiin. Suurin syy katoon piilee asenteissa: jos samaan aikaan on kaksi tapahtumaa, kumpi on itselle tärkeämpää, partioliikkeen ja lippukuntien vuosittainen esittely vai jalkapallojoukkueen harjoitukset, joita on muutenkin jo viikoittain? Partiolainen joutuu tällaisessa tilanteessa arvovalinnan eteen. Jos jokainen valitsee harjoitukset parin korttelin kävelyn sijasta, on osallistujamäärämme tuomittu pysymään alhaisena.

9 Pienen marssirivistömme aiheuttajana on luonnollisesti myös pieni jäsenmäärä. Miten saada jäsenmäärä nousemaan? on sekin ollut monen johtajan huulilla edellisten vuosien aikana. Itse olen sitä mieltä, että tulevaisuus on sudenpennuissa. Uusia jäseniä on lippukuntaamme liittynyt lähinnä täysi-ikäisyyden kynnyksellä, ja sudenpentulaumojen määrä on supistunut yhteen. Avainsana jäsenmäärän kasvattamisessa on näkyvyys. On yritettävä vielä aktiivisemmin olla esillä kaikenlaisissa tapahtumissa aina venemessuista kahvinkeittotilaisuuksiin ja eläkeläisten tanssiaisiin. Tällaisissa tapahtumissa yritetään saada aikaan kuva partiosta mielekkäänä harrastuksena. Lippukunnassamme on onneksi ryhdytty toimiin: toimituksen sisältä on tullut ideoita esimerkiksi tutustumiskäynneistä kololla. Mielestäni tällaiset kehitysehdotukset tulee kaikki ottaa vakavasti, sillä lippukunnan kyky järjestää sujuvaa ja mukaansatempaavaa partiotoimintaa on lähes suoraan verrannollinen jäsenmäärään. Lisäksi tällä hetkellä Puhurin Pojissa vallitsee vahva aktiivisten jäsenten ryhmän ja ns. freelancereiden välinen kontrasti. Toivottavasti uusi partio-ohjelma pelastaa tämän(kin) epäkohdan ja nostaa ilman pestiä olevat jäsenet uudelleen aktiivisiksi. Jokaisen panosta tarvitaan, niin paraatissa kuin lippukunnan perustoiminnassakin. PUHURI 3/2008 annettiin kymmenen pistettä, mistä kiitokset kaikille marssiin osallistuneille ja partiopuvustaan huolehtineille. Joka tapauksessa, viimeistään ensi vuonna toivon näkeväni jokaisen lippukuntalaisen paraatissa. Myös passivoituneet nimeltämainitsemattomat johtajat sekä tukilaiset ovat enemmän kuin tervetulleita marssirivistöihimme. Paraatin idea on se, että se esittelee partio- ja lippukuntatoimintaa. Siksi koko lippukunnan olisi hyvä olla edustettuna, aina vanhasta konkarista ensimmäistä kertaa marssivaan nuoreen sudenpentuun. Aikojen alussa sudarien venelakeista oli paraatissa jopa pulaa Herra marssiharjoitusten isoherra saattaa hoitaa tehtäväänsä myös ensi vuonna Huolestuttavaa on myös se, kuinka marssitaitomme ovat ruostumaan päin. Ryhtikilpailussa käännöksistä on annettu tänä vuonna vain seitsemän pistettä. Tämä tarkoittaa, että jokaisen, myös hieman kokeneemman johtajan on kirjauduttava ulos Facebookista ja osallistuttava marssiharjoituksiin. Sen sijaan pukeutumisesta meille Suuri joukko partiolaisia on taas kerran kokoontunut väsynein jaloin paikkaan, jossa on tarkoitus jakaa tunnustuksia, ansiomerkkejä sekä rentoutua viihdyttävien ohjelmanumeroiden, kuten kabareiden parissa. Vihdoin jännitys tiivistyy, on marssikannujen jaon aika. Kaiuttimista kuulutettu kolmanneksi tulleen lippukunnan nimi jää kaikumaan juhlatilaan. Nyt on jo toisen lippukunnan vuoro. Ei vieläkään tärppää. Kuuluttaja ottaa mikrofonin uudelleen huulilleen ja lausuu voittajalippukunnan nimen: Puhurin Pojat. On kevät Toimitus kiittää kaikkia kevätmarssiin osallistuneita ja kannustaa jokaista lippukuntalaista olemaan maisemissa myös seuraavana vuonna!

10 Riihitys 2008 Timo Mäkinen PJ-kurssin välitehtäväni oli lippukuntamme vuotuisen riihityksen järjestäminen. Tätä ennen olin jo kokeillut useita eri välitehtävävaihtoehtoja, niitä kuitenkaan saamatta hyväksytyiksi. Suoritteeni ajankohta oli Touhuun lähdettiin innolla, sillä lippukuntamme ensimmäisen asteen riihitys on ollut aina uniikki ja raskas koettelemus, jossa jyvät erotetaan akanoista. kiinni aikataulussa. Bemari suuntasi tämän jälkeen kämpälle, jonne mekin saavuimme hetkeksi. Kämpällä pidimme johtajien kesken pienen palaverin, ja lähdimme Henkan kanssa pitämään rastia numero neljä. Useimmiten homma on hoidettu improvisaation voimalla, ja tuota jaloa taitoa hyödynnettiin jälleen. Mukana tiimissäni oli lisäkseni neljä johtajaa. Näistä yksi saapui venekuntalaisten kanssa lauantaina, joten perjantai-ilta sekä yö aina aamuun asti vietettiin nelistään. Minä, Lauri Maula, Henkka Ruutu ja Sami Kettinen hoidimme ykkösluokan suorittajien testaamisen ja koettelemisen. Poikia kuljetettiin pakettiautolla pitkin Yläneen keskustaa ja korpiteitä, sirotellen heitä sopivilla välimatkoilla varustettuihin tiputuspisteisiin. Kartanlukija teki virheen, ja jouduimme armeijaalueelle. Kymmenen kilometrin harhalenkin jälkeen päätimme uhmata lakia ja teimme alueella u-käännöksen. Lopulta löysimme viimeisenkin suorittajan tiputuspisteelle ja suuntasimme kämpälle. Kämpältä jakaannuimme kahteen autoon, Bemariin ja pakettiautoon, Auschwitziin. Minä ja Henkka olimme keskitysleirissä Samin ollessa Maulan kuskina Bemarissa. Illan muuttuessa yöksi hoitelimme rasteja ja pian kiinnitimme Henkan kanssa huomiota yhden suorittajan poissaoloon. Puolen tunnin päästä soi puhelimeni: siellä oli yksi suorittajista, joka ilmoitti olevansa eksyksissä. Tuohtuneen suorittajan puheita kuunnellessani koetin neuvoa suuntaamaan lounaaseen, tielle. Tunnin päästä sama henkilö soitti jälleen, tällä kertaa hän oli tiellä, jonka reunalla oli kyltti Takalevonkirkko. Tämä oli tärkeä tieto, onhan Raasinkorpi koluttu niin useasti, että sen muistaa jo ulkoa. Suorittajan sen hetkinen sijainti oli noin kuusi kilometriä sieltä mistä hänen piti olla. Oli turvauduttava improvisaatioon, ja pidimme hänelle siis kolme rastia viidessä minuutissa pakun takaluukulla istuen. Tällä tavoin eksynyt suorittaja sai muut 10 Siis mitäh? Rasti neljä oli suuren improvisaatio-, idea- ja materiaalipuutteen kourissa. Lopuksi pojat päätyivät hengaamaan ja lepäämään sekä ampumaan keppejä puiden väliin pingotetulla köydellä. Näytimme pojille Manhattansipsejä mussuttaen kartalta rastin numero viisi sijainnin. Lähdimme ajamaan tuota sijaintia kohti, vain huomataksemme, että reitin tukki yksityinen puomi. Mietimme probleemaa kotvasen, minkä jälkeen päätimme ajaa rastin kuusi sijaintiin, ja kävellä sieltä lyhyen metsäreitin läpi rastin viisi sijaintiin. No, reitillemme metsässä osui niin suota kuin hakkuuaukeaakin, ja arvioitu neljänsadan metrin matka paisui kahdeksi kilometriksi suota kiertäessä. Lopulta soitimme pojille ja käskimme heidän

11 huutaa lujaa, jolloin saimme äänen perusteella valittua oikea suunnan. Päästyämme poikien luo suorittajat olivat jo melko uupuneita, ja Henkan kanssa suunnittelemani yllätys, nuotio, onnistui piristämään heitä, kuten oletimme. Teimme vielä spesiaalina soihdut puusta ja lakanakankaasta, olihan lamppuöljyä litrakaupalla. Tämän tehtyämme suuntasimme soihtujen valossa rastille kuusi, jonne Bemarin oli määrä saapua miehistöineen. Yllätys yllätys, suota kiertäessämme hukkasimme jälleen suunnan, ja tällä kertaa soitettiin Bemarille ja annettiin käsky soittaa torvea. Jälleen löytyi suunta. Matka oli hyvin raskas, maasto oli nääs kovin vaikeakulkuista, eivätkä poikien rinkoissa olleet neljän kilon harkkotiilet (jotka oli jaettu reissun alussa) auttaneet yhtään. Yhden suorittajan lähenneltyä tajuttomuutta otti Henkka hänen rinkkansa kantaakseen. Näin pääsimme viimein rastille kuusi, joka olikin kauan odotettu yöpymisrasti. Pojille annettiin kolme trangiaa, maavaatteita, sinolia, sekä arveluttavia etukäteen valittuja säilykepurkkeja ruuaksi. Papuja, lihapullia, hernekeittoa, päärynän palasia: NAM! Kun suorittajat olivat menneet nukkumaan, suuntasimme kämpälle onnea pojille toivotettuamme. PUHURI 3/2008 Reissulla olin muonittamisvastuussa Kettisen kanssa, mutta Erkki otti pian Kettisen sijan hänen jäädessään liian helposti suustaan kiinni, tämän siis hidastaessa hänen työtehokkuuttaan. Ruokailun ja tiskaamisen jälkeen seurasi kolmannen luokan riihitys. Toisen ja kolmannen luokan jo suorittaneet venekuntalaiset toimivat rastimiehinä johtajien ja ykkösen suorittajien kanssa. Kaikki meni hyvin, yhdestä eksyjäryhmästä huolimatta. Improvisaatio ratkaisi asian jälleen, tällä kertaa uupuneita lapsosia kuljetettiin pakulla kolme rastia eteenpäin, jotta pysyttäisiin aikataulussa. Kaikkien palattua oli jälleen ruuan aika, tällä kertaa se valmistui pienemmällä viiveellä. Lapset kehuivat, ja ilta jatkui yleisellä riehunnalla ja tiskauksella. Tällöin tapahtui reissun toinen hipheijjaa -hetki, kun tiskaukseen valitut henkilöt karkasivat metsään tiskivuorta pakoon. Vartin huhuilunkaan jälkeen eivät pojat tulleet takaisin, joten ei auttanut muu kuin lähteä etsimään. Yli tunnin kuluttua pojat löydettiin kuusikosta ja pienen puhuttelun jälkeen tiskaaminenkin luonnistui. Tämän jälkeen järjestettiin iltanuotio, jossa oli mahdollisuus paistaa makkaraa, jota oli mukaan otettu reilusti. Menekki oli kuitenkin vain vaivaiset seitsemän makkaraa 28:sta. Kenties ensi riihitys järjestetään jossain muualla kuin tutuksi tulleessa Leijankämpässä Aamulla heräsimme Henkan kanssa yhdeksältä ja menimme herättämään suorittajat. Pojille olivat säilykkeet maistuneet. Ei ollu ees kylmä yöllä! totesi Antti. Muut olivat samaa mieltä. Kamat kasaan ja pojille reitti kämpälle, ja eikun keskitysleirillä itsekin sinne. Kello 11 saapuivat venekuntalaiset Erkin johdolla. Ja johan alkoi metsään tulla eloa 11 Iltakymmeneltä olivat liki kaikki jo Nukkumatin tavernassa. Itse päätin vielä kokeilla suklaa-ananasta, herkku jonka kuulin jonkun kyhänneen ollessani sampokurssilla. Tunnin notskissa olon jälkeen jätin ananaksen yöksi kuistille jäähtymään. Aamulla tein Erkin kanssa puuron, ja syönnin jälkeen katsoin ananastani. Härskin näköinen herkku osoittautui kovin pahan makuiseksi, eikä sille löytynyt muuta käyttöä kuin roskiksen täyttäjänä. Perjantaipäivä eteni yhdessä telttaa purkaen ja sen jälkeen riehuimme jälleen Raasin metsissä omalaatuisen kirkonrotta-leikin kanssa. Tässä Erkki hoiti valokuvauksenomaisen hetkentallennuksen harrastamista Maulan, Samin ja Henkan hengatessa kämpässä samalla kun minä ja ykkösen suorittajat riehuimme nuorempien kanssa. Viimeisenä ateriana oli legendaarista hernekeittoa, minkä jälkeen oli taas tiskauksen vuoro. Lopulta tiskauksen päätyttyä laitoimme loputkin kamat kasaan ja jätimme Raasin pölyt niskastamme Turku-Yläne maantielle.

12 Purjehdusohjeet Tarkista purjehduksen ajankohta, koska se on voinut muuttua (Esim. viikonloppupurjehdus alkaakin vasta lauantaina). Lippukunnan ja Suomen Partiolaisten jäsenmaksujen maksaminen on ehdottomasti edellytys purjehduksille ja kesäleirille osallistumiseen mm. vakuutusturvan vuoksi. Jos ajankohta ei jostain syystä sovikaan sinulle ja joudut peruuttamaan osallistumisesi, niin ilmoita siitä välittömästi purjehduksen kipparille tai purjehdustoiminnasta vastaavalle kipparille (Antti Stenberg ). On hyvin epäreilua välinpitämättömyyttään viedä paikka toiselta, koska jonotuslistalla saattaa olla toinen kaveri tilallesi. Vapaita miehistöpaikkoja voit tiedustella purjehduksen kipparilta. Kippareiden puhelinnumerot S/y Jotunheim Petri Fredriksson Lauri Holsti Mikko Lumikangas Esa Martin Samppa Mattila Janne Roslöf Antti Stenberg Jarno Pääkkönen Markus Manner Timo Liuksila Lauri Manner S/y Puhuri S/y Puhuri koko komeudessaan Lauri Maula Timo Mäkinen Anssi Lehto Mikko Laine Kolo (02) S/y Jotunheim GSM Purjehdusohjeet 1. Lähdöt purjehduksille tapahtuvat S-Marinista, Hirvensalon Tammistosta ellei muuta ilmoiteta. Sinne pääsee myös busseilla 50 ja 51, jotka kulkevat kesäisin noin tunnin välein. Matkapurjehdusten aikataulut selviävät erillisestä kirjeestä. (Tulee ilmoittautuneille postissa hyvissä ajoin). 2. Viikonloppupurjehdukset alkavat normaalisti perjantaisin kello 18 ja päättyvät sunnuntaina noin kello 15. Iltapurjehdukset alkavat kello 18 ja päättyvät kello 21. Lähtöajaksi ilmoitettu aika on kokoontumisaika ja vene irrotetaan laiturista vasta kun se on miehistöineen purjehduskunnossa. Samaten palattaessa vene laitetaan kuntoon seuraavaa purjehdusta varten ennen kuin miehistö voi poistua. Tämä vie puolisen tuntia, joten mahdollisten vastaanottajien on turha tulla odottelemaan liian aikaisin. Veneissä on puhelimet, joista voimme soittaa kotiin kun olemme saapuneet ja em. töiden aikana ehtii noutaja kaupungista sopivasti rantaan. 12

13 3. Miehistön tulee varmistaa osanottonsa purjehduksen kipparille viimeistään VIIKKOA ENNEN purjehdusta. Mahdollisista peruutuksista on ilmoitettava välittömästi, kun asia on tiedossasi, jotta tilallesi voidaan ottaa joku toinen varamieslistalta. 4. Purjehduksille otetaan mukaan oheisen varusteluettelon mukaiset varusteet purjehduksen pituuteen sovellettuna. Varusteluettelo on sama molempien veneiden osalta. Osoittaaksemme olevamme partiolaisia pidämme partiohuivia lähtiessämme kaulassa. 5. Purjehdusmaksu maksetaan kipparille käteisellä lähdettäessä. Viikonloppupurjehdus maksaa 20 euroa. Iltapurjehdukset maksavat 3 euroa. Matkapurjehdukset maksavat n. 7 euroa/vrk. Matkapurjehduksista tulee oma kirje, jossa kerrotaan myös miehistönvaihtomaksuista ym. Purjehdusvarusteet - partiohuivi - makuupussi - lämmin yöpuku - varavaatteet - pitkät alusvaatteet - T-paitoja - lämmin ulkoasu - alushousuja - sukkia ja villasukat - kampa - pipo/päähine - hanskat - hammasharja - hammastahna - pyyhe (iso) - suorituskirja - saippua/shampoo - huulirasva - aurinkovoide - villapusero - shortsit - uima-asu - purjehduskengät (vaalea pohja) - sadepuku (housut ja takki) - kumisaappaat (vaalea pohja) Voit vielä ottaa mukaan: - aurinkolasit - kamera ja filmiä - taskulamppu - vähän taskurahaa MUITA HYÖDYLLISIÄ NEUVOJA - Varusteet tulee pakata pehmeään kassiin, mielellään yhteen. Rinkkoja, matkalaukkuja ym. EI oteta veneeseen. - Älä ota tarpeetonta tavaraa mukaasi, koska veneessä on aina ahdasta. - Omia eväitä purjehduksille ei tarvita. Ruokaa on varmasti riittävästi. Yletön makeisten syöminen edesauttaa meripahoinvoinnin syntyä. - Veneissä on purjehdusliivit jokaiselle miehistön jäsenelle. Sudarit voivat ottaa omia liivejään mukaan, koska pienikokoisia liivejä on rajoitetusti. - Veneissä on ruokailuvälineet, joten niitä ei tarvitse ottaa mukaan. Siis muista: - varusteet ajoissa kuntoon - ilmoitus kipparille tulostasi - huivi kaulaan ja rantaan! 13

14 Miehistölistat S/y Jotunheim: VKJ-PURJEHDUS Kippari Markus Manner PERUTTU!!! ILTAPURJEHDUS ILTAPURJEHDUS Kippari Markus Manner Kippari Antti Stenberg Erkki Lietzén Axel Virkkunen Dan Lundström Nico Linke Tuomas Haapalehto Tuukka Lundelin Otto Glader Riku Korhonen Petteri Pernaja Juho Vainio Juho Vainio Teemu Kivinen Santeri Vairio Otto Sulonen Ilkka Mattila VOK ILTAPURJEHDUS Kippari??? Kippari??? Kurssilaiset Erkki Lietzén Arttu Seppälä ILTAPURJEHDUS Roope Seppälä Kippari??? Juho Kankare Iiro Prusila Aapo Siltanen Aapo Siltanen Johannes Siltanen Johannes Siltanen Tuukka Lundelin Teemu Mäkinen Niilo Koivisto Niilo Koivisto Riku Korhonen Juho Vainio Teemu Kivinen SUDENPENTU Kippari Samppa Mattila Nico Linke Tuukka Lundelin 14

15 JUHANNUSPURJ VENEKUNTA Kippari Antti Stenberg Kippari??? TÄYNNÄ!! Valtteri Suominen Juho Kankare Iiro Prusila MATKA MATKA Turku-Tukholma Tukholma-Pärnu Kippari Lauri Holsti? Kippari Samppa Mattila Juho Kankare Kai Alajoki Tino Parkkinen Timo Mäkinen Juho Vainio Antti Kalliomäki Henrik Peltola Lauri Maula Topi Huuskonen MATKA VENEKUNTA Pärnu-Hanko Hanko-Turku Kippari Antti Stenberg Kippari Antti Stenberg Erkki Lietzén Erkki Lietzén Santeri Vairio Iiro Prusila Tatu Kaaria Petteri Pernaja Ilkka Mattila SUDENPENTULEIRI SUDARI/VENEKUNTA Kippari Markus Manner Kippari Timo Liuksila Axel Virkkunen Dan Lundström Nico Linke Samuel Salminen Tuukka Lundelin Otto Sulonen Johannes Siltanen Leirillä on vielä tilaa!! 15

16 SUDARI/VENEKUNTA SUDARI/VENEKUNTA Kippari Lauri Holsti Kippari Markus Manner Erkki Lietzén Arttu Seppälä Juho Kankare Roope Seppälä Iiro Prusila Nico Linke Jaakko Halonen Tino Parkkinen Aapo Siltanen Tuukka Lundelin Johannes Siltanen Niilo Koivisto Niilo Koivisto Juho Vainio Tuomas Jaako Santeri Vairio Matias Jaako ILTAPURJEHDUS ILTAPURJEHDUS Kippari Samppa Mattila Kippari??? Erkki Lietzén Dan Lundström Iiro Prusila Juho Kankare Jaakko Halonen Nico Linke Otto Glader Jaakko Halonen Petteri Pernaja Aapo Siltanen Teemu Kivinen Johannes Siltanen Otto Sulonen Niilo Koivisto Ilkka Mattila Tuomas Jaako Tuomas Jaako Matias Jaako Matias Jaako VAELTAJAPURJEHDUS KOKOONTUMISPURJ Kippari??? Kippari Antti Stenberg Valtteri Suominen Samuel Salminen Otto Glader Petteri Pernaja Juho Vainio Ilkka Mattila Henrik Peltola Tatu Kaaria VANHEIMPAINPURJ Kippari Samppa Mattila Purjehdus on tarkoitettu lippukuntalaisten vanhemmille. Ilmoittautuminen Samppa Mattilalle p , paikkoja 10 kpl. 16

17 S/y Puhuri: RETKI RETKI Kippari Lauri Maula Kippari Timo Mäkinen Dan Lundström Tatu Kaaria Jaakko Halonen PERUTTU!!! RETKI RETKI Kippari Lauri Maula (?) Kippari Timo Mäkinen Antti Kalliomäki Teemu Mäkinen Tatu Kaaria JUHANNUSPURJ VKJ Kippari Lauri Maula Kippari Timo Mäkinen Lauri Maula TÄYNNÄ!!! Petteri Pernaja Ilkka Mattila RETKI SATAHANKA Kippari Lauri Maula(?) Kippari Lauri Maula Puhurin miehistö RETKI RETKI Kippari Timo Mäkinen Kippari Lauri Maula(?) VKJ RETKI Kippari Lauri Maula Kippari Lauri Maula(?) Timo Mäkinen Otto Glader Ilkka Mattila 17

18 KOKOONTUMISPURJ RETKI Kippari Lauri Maula Kippari Timo Mäkinen Försti Kai Alajoki Petteri Pernaja Tuomas Jaako Juho Vainio Matias Jaako Tatu Kaaria RETKI Kippari Lauri Maula Tuomas Jaako Matias Jaako Navigare necesse est - purjehtiminen on välttämätöntä 18

19 19 PUHURI 3/2008 Jäsenmaksunsa ovat vuonna 2008 maksaneet: Markus Manner Eero Itälä Lauri Maula Dan Lundström Antti Stenberg Tatu Kaaria Tino Parkkinen Santeri Vairio Mikko Lumikangas Tatu Elomäki Vesa Aaltonen Erkki Lietzen Tuukka Lundelin Tomi Niemi Tatu Huuskonen Topi Huuskonen Sebastian Kajanto Arttu Stenberg Anssi Lehto Timo Mäkinen Tuomas Mäkinen Teemu Mäkinen Ilkka Mattila Juho Vainio Mikko Laine Aku Mäntynen Juho Kankare Henrik Peltola Matti Paajanen Jani Laiho Erkka Mutanen Tuomas Haapalehto Juho Liuksila Valtteri Suominen Samuel Salminen Otto Glader Antti Kalliomäki Jussi Haapalehto Aimo Ruotsalainen Aapo Kilpinen Kai Alajoki Teemu Kivinen Aapo Siltanen Johannes Siltanen Axel Virkkunen Antti Uitto Jaakko Uitto Arttu Seppälä Roope Seppälä Lauri Nieminen MUUT KAIKKI, JOIDEN NIMI EI OLE LISTASSA MAKSAKAA OMA MAKSUNNE, MIKÄLI AIOTTE OSALLISTUA TOIMINTAAN!!!

20 Lintutiedettä parhaimmillaan Pedro (tai kuten ystävät häntä kutsuvat - Pablo) on palautettu postissa Meksikoon sillä me emme häntä halua eikä kukaan muukaan häntä huoli. Olen päättänyt palata perusasioihin ja partiolaisille tärkeään asiaan, luontoon, erityisesti lintutieteeseen tai kuten me ammattilaiset sitä kutsumme ornitologiaan. Kuten jokainen itseään arvostava ja kunnioittava partiopoika (tai miksei tyttökin) on tehnyt kesän lähestyessä tärkeän luonnontieteellisen havainnon. Monet eri lajiset tiput ovat alkaneet parveilla ympäri Turun kaunista katukuvaa huomattavasti vähemmissä höyhenissä kuin talven aikana, johon suomalainen lintuharrastaja on tottunut. Vaikka paksu untuvapeite ei todellista puhurin poikaa hämääkkään, on silti muistettava tärkeä seikka joka valitettavasti pääsee joiltakin unohtumaan kaupunkikuvaa ihastellessa. Joidenkin tipujen kohdalla on hyvä jättää huomattavan paljon mielikuvituksen varaan, jolloin paksu untuvapeite on eduksi. Kenties toisen saman lajin edustajan kohdalla taas ruskettunutta koipea on verrattain ihana tiirailla. Todellisella harrastajalla saattaakin jopa kaukoputki kaivautua esiin näinkin laadukkaan yksilön tullessa vastaan. Mutta kuka rakastaa kuikkaa? Lauri Maula Mutta miten tälläisen valioyksilön löytää tarkkailtavaksi? Siihen en ota kantaa, sillä eihän tosi kalastajakaan kerro apajiaan muille kalaveikoille. Korviini onkin sen sijaan kantautunut muutama tässä asiassa ansioitunut puhurin poika. Erityisesti Puhuriinkin kirjoittanut pitkänlinjan sanaseppo Hannu Paappa on päässyt jo ennen varsinaista pesintäkauden alkua rengastamaan itselleen loppuelämäkseen seura(a pitävän)ttavan yksilön. Kuikan kokoiset onnittelut moottoripyöräilevälle ex-poikamiehelle näinkin tärkeän tieteellisen urotyön tekemisestä. Palatakseni jälleen edellisessä kappaleessani kiertämään kysymykseeni, asiaa voidaan lähteä pohtimaan puhtaasta teoreettisella tasolla. Luonnollisesti luonnonkaunein ympäristö lintujen bongaukseen on erilaiset uimarannat ympäri Suomenmaata. Perusteeksi rantabongaukseen riittänee lintujen kaarevien muotojen näkeminen kauniina ja aurinkoisena (kesä)päivänä. Todellinen rantabongari varautuukin pitämään kiikarit visusti piilossa uimahousuissa, ja tarpeen vaatiessa suunnistamaan lähimpään katseilta suojattuun alueeseen (esim. puska käy mainiosti), ettei lintujen luonnollista elinympäristöä häiritä liiallisella tiirailulla. Tuulesta nauttivalle, purjehtivalle saariston ritarille (tieteelliseltä nimeltään Puhurius Pojatus) ominainen bongauspaikka on Laihian kiertokoulussa hyväksytyn väitöskirjan (Gunnar Maula Tuhat mailia Puhurius Pojatuksen matkassa) mukaan erilaiset vierasvenesatamat. Bongattavan sataman tulisi olla meren äärellä, mutta kuivalle maalle rakennettu satama toimii myös varsin mallikelpoisesti. Erityisesti Puhurius Pojatuksen tulisi välttää bongausreissuillaan liiallista siman litkimistä, sillä vappu tuli ja meni. Sima heikentää bongarin aistihavaintoja, jolloin on lähes mahdotonta erottaa täydellisen muotoista ja ruskettunutta tuulesta nauttivaa purjehtivaa lokkia (Mahdotus Löytämys), paikallisesta raitapaitaisesta perusbongauskohteesta (Marimekkos Aurastus). 20 Lopuksi vielä toivon meille aktiivibongareille vinkkejä hyvistä bongauspaikoista sekä -tavoista huomattavasti kokeneemmilta, jo monta rengastusta tehneiltä konkareilta. Hyvää kesää kaikille ja loistavia hetkiä bongausharrastuksen parissa!