KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖS

Transkriptio

1 KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖS Antopäivä Taltionumero 3673 Diaarinumero 1995/3/15 1 (15) Asia Valittaja Vammaispalvelua koskeva valitus A Päätös, jota valitus koskee Asian aikaisempi käsittely Hallinto-oikeuden ratkaisu Helsingin hallinto-oikeus nro 15/0587/6 Helsingin sosiaali- ja terveyslautakunnan toisen jaoston alainen viranhaltija on (päätös numero 8) hylännyt A:n hakemuksen henkilökohtaisesta avusta. Viranhaltija on (päätös numero 9) hylännyt A:n hakemuksen palveluasumisesta. Helsingin sosiaali- ja terveyslautakunnan toinen jaosto on päätöksellään pysyttänyt viranhaltijoiden päätökset. Jaosto on lausunut muun ohessa, että A ei täytä vaikeavammaisuuden kriteerejä henkilökohtaisen avun tai palveluasumisen suhteen. Vaikka hänellä on pitkäaikainen Ehlers-Danlosin oireyhtymä, ei tämä sinänsä ole toimintakyvyn laskun syy, vaan ikääntyminen. Näkövammaisuus ei sinänsä aiheuta runsasta henkilökohtaisen avun tai palveluasumisen tarvetta. Enemmän avun tarve johtuu hoidosta ja hoivasta. Helsingin hallinto-oikeus, johon A on valittanut jaoston päätöksestä, on valituksenalaisella päätöksellään jättänyt tutkimatta A:n vaatimuksen siitä, että kunta tulee velvoittaa korvaamaan hänelle kotihoidosta ja yksityisestä avustamisesta aiheutuneita kuluja. Hallinto-oikeus

2 2 (15) on hylännyt vaatimukset henkilökohtaisen avun ja palveluasumisen järjestämisestä sekä oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Hallinto-oikeus on, siltä osin kuin korkeimmassa hallinto-oikeudessa on kysymys, perustellut päätöstään seuraavasti: Tutkimatta jättäminen Hallintolainkäyttölain 69 :n 1 momentin mukaan julkisoikeudellista maksuvelvollisuutta tai muuta julkisoikeudellisesta oikeussuhteesta aiheutuvaa velvollisuutta tai oikeutta koskevan riidan samoin kuin hallintosopimusta koskevan riidan, johon haetaan viranomaisen ratkaisua muuten kuin muutoksenhakuteitse (hallintoriita-asia), käsittelee hallintooikeus. Asiassa on vaadittu, että kunta velvoitetaan korvaamaan A:lle kotihoidon ja yksityisestä avun järjestämisestä aiheutuneet kulut takautuvasti hakemusten jättöpäivistä lukien. Hallinto-oikeus toteaa, että asiassa voi tältä osin olla kyse ainoastaan palvelun saamatta jäämisestä aiheutuneiden kustannusten korvaamisesta. Näin ollen asia voi tulla käsiteltäväksi hallintolainkäyttölain 69 :ssä tarkoitettuna hallintoriita-asiana. Hallintoriita-asian luonteeseen kuitenkin kuuluu, että asianosaisten välillä on riitatilanne. Tämän toteaminen edellyttää hakijan vastapuolen kannanottoa hallintomenettelyssä. Jaoston päätöksellä tai muullakaan asiassa esitetyllä päätöksellä ei ole ratkaistu asiaa puheena olevalta osin. Asiassa ei siten ole vielä syntynyt hallintolainkäyttölain 69 :ssä tarkoitettua hallintoriitaa. Korvausvaatimuksen tutkiminen ei kuulu tässä vaiheessa hallinto-oikeuden toimivaltaan Pääasia Sovellettavat oikeusohjeet Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (vammaispalvelulaki) 8 :n 2 momentin mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle henkilökohtaista apua ja palveluasuminen, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista. Kunnalla ei kuitenkaan ole erityistä velvollisuutta palveluasumisen eikä

3 3 (15) henkilökohtaisen avun järjestämiseen, jos vaikeavammaisen henkilön riittävää huolenpitoa ei voida turvata avohuollon toimenpitein. Vammaispalvelulain 8 c :n 1 momentin mukaan henkilökohtaisella avulla tarkoitetaan tässä laissa vaikeavammaisen henkilön välttämätöntä avustamista kotona ja kodin ulkopuolella: 1) päivittäisissä toimissa; 2) työssä ja opiskelussa; 3) harrastuksissa; 4) yhteiskunnallisessa osallistumisessa; tai 5) sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä. Pykälän 2 momentin mukaan henkilökohtaisen avun tarkoitus on auttaa vaikeavammaista henkilöä toteuttamaan omia valintojaan 1 momentissa tarkoitettuja toimia suorittaessaan. Henkilökohtaisen avun järjestäminen edellyttää, että vaikeavammaisella henkilöllä on voimavaroja määritellä avun sisältö ja toteutustapa. Pykälän 3 momentin mukaan henkilökohtaista apua järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, joka tarvitsee pitkäaikaisen tai etenevän vamman tai sairauden johdosta välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua suoriutuakseen 1 momentissa tarkoitetuista toiminnoista eikä avun tarve johdu pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista. Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun asetuksen (vammaispalveluasetus) 11 :n mukaan palveluasumista järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, joka vammansa tai sairautensa vuoksi tarvitsee toisen henkilön apua päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa jatkuvaluonteisesti, vuorokauden eri aikoina tai muutoin erityisen runsaasti. Asiassa saatua selvitystä A on hakenut saapuneella hakemuksella henkilökohtaista apua ja saapuneella hakemuksella palveluasumista. Hän on vaatinut valituksessaan Helsingin kaupungin velvoittamista ryhtymään toimiin haettujen palvelujen järjestämiseksi. Koska palveluasumista järjestetään henkilökohtaisen avun turvin, on A:n katsottava vaatineen ensisijaisesti palveluasumisen ja toissijaisesti henkilökohtaisen avun järjestämistä. Myös palvelusuunnitelman mukaan kotikäynnillä toivomuksena on ollut vammaispalvelulain mukaisen palveluasumisen järjestäminen henkilökohtaisen avun turvin.

4 4 (15) A:lle laaditun päivätyn palvelusuunnitelman mukaan hän on asunut nykyisessä asunnossaan vuodesta 1995 lukien. A:n puoliso on kuollut lokakuussa 2013 ja hänellä on neljä lasta. A on työskennellyt eläkkeelle jäämiseen saakka anestesialääkärinä. A on hakenut syksyllä 2013 sosiaalihuoltolain mukaista ympärivuorokautista hoitoa. Hakemus on joulukuussa 2013 tehdyllä päätöksellä hylätty, koska A:lla ei ole katsottu olevan ympärivuorokautisen hoitopaikan tarvetta, vaan palvelutarpeen on katsottu olevan sellainen, että siihen pystytään vastaamaan kotihoidon keinoin. Palvelusuunnitelman mukaan A:n näkökyky on alentunut glaukooman seurauksena siten, että hän näkee ainoastaan vasemman silmän reunaalueella hieman valoa. A:lla on todettu glaukooma jo työikäisenä, mutta noin kymmenen vuotta sitten näkökyky heikkeni ratkaisevasti. A:n toimintakykyä rajoittaa myös Ehlers-Danlosin oireyhtymä, joka on aiheuttanut korostuneita nivelrikkomuutoksia ja sormien virheasentoja. A:n molemmissa polvissa ja oikeassa lonkassa on proteesit. Lisäksi A:lla on ollut aivoverenkiertohäiriö vuonna 2009, jonka seurauksena hän kokee oikean käden toiminnan jääneen heikommaksi. Tutkimuksissa on todettu myös muistisairauden merkkejä. Palvelusuunnitelman mukaan A:lla on käytössään apuvälineinä rollaattori, sähkötoiminen sänky, WC-korotus, puhuva kalenteri ja kello. Lisäksi hänen asunnossaan on muutostöinä poistettu kynnyksiä ja asennettu tukikaide ja tukikahvoja. Toimintakyvyn ja avun tarpeen osalta palvelusuunnitelmassa on todettu, että A tarvitsee kotona toisen henkilön avustusta monissa päivittäisissä toimissa. Pukeutumista vaikeuttaa se, ettei A nivelsairauden vuoksi pysty nostamaan olkavarsia ylös eikä sormien virheasentojen vuoksi napittamaan vaatteita. A:n sokeus aiheuttaa kotona rollaattorilla liikkuessa törmäilyä oviin ja ovenpieliin. Hän on myös joitakin kertoja eksynyt kotonaan. A ei pysty suoriutumaan ruoanlaitosta, kodinhoidollisista toimista eikä vaatehuollosta. Hän tarvitsee apua lääkkeiden ja silmätippojen ottamisessa ja suihkussa. A pystyy syömään tarjolle asetetun ruoan ja käymään itsenäisesti WC:ssä. Yöaikaan hän pyrkii välttämään WC:ssä käymistä ja rajoittaa siksi illalla nesteiden nauttimista. A:lla on avustuksen tarvetta myös kirjallisen materiaalin käsittelyssä ja lukemisessa. Kodin ulkopuolella liikkuessaan A tarvitsee aina apua. Kodin ulkopuolinen asiointi on nykyisin varsin vähäistä ja rajoittuu lähinnä välttämättömiin lääkärin käynteihin. A:n lapset hoitavat kauppaasiat ja esimerkiksi kampaaja ja jalkahoitaja käyvät kotona.

5 5 (15) Palvelusuunnitelman mukaan A:lle on lukien myönnetty oikeus vammaispalvelulain mukaiseen kuljetuspalveluun vapaa-ajan matkoilla. Kuljetuspalveluun sisältyy oikeus saattolisään. A on vapautettu matkojen yhdistelystä. Palvelusuunnitelman mukaan A:n tytär B ja osin myös muut lapset hoitavat käytännössä viranomaisasioita. Sosiaalityöntekijä on kysynyt A:lta kotikäynnillä hänen kantaansa henkilökohtaiseen apuun. Hän on tällöin ilmoittanut, ettei halua ottaa kantaa, vaan on todennut haluavansa kuten hänen lapsensa haluavat. Myös kysyttäessä A:n toiveita asumisen järjestämisen suhteen A on todennut hänen lastensa tietävän parhaiten, mikä asumisen suhteen on hyvä ratkaisu. Vammaistyön sosiaalityöntekijä on tavannut A:n vielä uudelleen , jolloin mukana on ollut poika C. A on toivonut, että tapaamisessa mukana ollut poika ottaisi hänen puolestaan kantaa henkilökohtaisen avun järjestämiseen liittyviin kysymyksiin. A ei ole tuonut kysyttäessäkään esille toiveita palvelujen järjestämistavasta, eikä hän osaa mielestään oikein arvioida henkilökohtaisen avun määrän tarvetta, mutta on todennut avun tarvetta itsellään kyllä olevan. Lääkärinlausunnon mukaan A:lla on ollut glaukooma molemmissa silmissä vuodesta 1988 alkaen. Lääkärinlausunnon mukaan näkövamma A:lla on todettu vuodesta 2004 alkaen ja hänen toimintakykynsä on alentunut sokeutumisesta johtuen vuonna Saman lääkärinlausunnon mukaan toimintakyvyn alenemaa aiheuttaa moninivelrikko, ja A:lla todettu Ehlers-Danlosin oireyhtymä on todennäköisesti aiheuttanut nivelrikkomuutoksia korostuneesti. Lääkärinlausunnossa on todettu, että A on kärsinyt vuosia varsin hankalasta Ehlers-Danlosin oireyhtymästä, joka tarkoittaa, että hänellä on aikoinaan ollut hyvin yliliikkuvat nivelet. Saman lääkärinlausunnon mukaan A:lle on lisäksi iän myötä tullut tuki- ja liikuntaelinten rappeumaperäiset vaivat. Pääosa näistä tuki- ja liikuntaelinten vammoista johtuu kuitenkin Ehlers-Danlosin oireyhtymästä. Fysioterapeutin lausunnossa on todettu, että Ehlers-Danlosin oireyhtymä on perinnöllinen kromosomivauriosta johtuva harvinainen kollageenin epämuodostumia aiheuttava sairaus. Se aiheuttaa kehon sidekudosten rakennevirheen. Kollageenisairauden vaikutusten vuoksi kaikki kehon sidekudokset voivat olla eri tavoin vaurioituneita, eivätkä siksi kestä rasitusta samalla tavoin kuin normaali sidekudos. Lausunnon

6 6 (15) mukaan A tarvitsee vammansa ja sairautensa takia toisen henkilön avustusta jatkuvaluonteisesti päivittäin selviytyäkseen päivittäisistä toiminnoista ja pystyäkseen asumaan kotona. Hän ei ole ympärivuorokautisen avun tarpeessa. Asian arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätökset Henkilökohtainen apu Asiassa esitettyjen selvitysten mukaan A tarvitsee apua päivittäisistä toiminnoista selviytyäkseen. Hallinto-oikeus katsoo, että avun tarve johtuu pääosin sekä glaukooman aiheuttamasta näkövammasta että Ehlers-Danlosin oireyhtymän aiheuttamista liikuntarajoitteista. Näistä glaukoomaan A on sairastunut noin 63-vuotiaana, näkövamma hänelle on muodostunut noin 79-vuotiaana ja sokeutuminen on tapahtunut noin 85-vuotiaana, minkä perusteella sairauden ja siitä seuranneen näkövamman voidaan katsoa johtuvan pääasiassa ikääntymisestä. Ehlers-Danlosin oireyhtymä on perinnöllinen sairaus, eikä sairauden itsessään voida katsoa johtuvan pääasiassa ikääntymisestä. Sen sijaan esitetystä lääketieteellisestä selvityksestä ei ilmene, milloin Ehlers-Danlosin oireyhtymästä on seurannut toisen henkilön avun tarvetta aiheuttavaa toimintakyvyn alenemaa. Tarpeen hakea vammaispalveluna myönnettävää henkilökohtaista apua on tosin selvitetty syntyneen vasta A:n puolison kuoleman jälkeen vuonna 2013, mutta yksin tällä perusteella toimintakyvyn aleneman pitkäaikaisuutta ei voida arvioida. Ehlers-Danlosin oireyhtymä on aiheuttanut A:lle muun muassa nivelten yliliikkumista. Tästä huolimatta hän on voinut työskennellä eläkkeelle jääntiinsä saakka lääkärinä. Tähän nähden ja kun lisäksi otetaan huomioon, että hänen toimintakykynsä alentuminen on tapahtunut vasta korkean iän myötä pahentuneiden vammojen ja myös hänen muiden sairauksiensa vuoksi, hallinto-oikeus katsoo, että Ehlers-Danlosin oireyhtymästä A:lle seuranneita toiminnanrajoitteita on pidettävä ikääntymisestä johtuvina. A:ta ei voida pitää vammaispalvelulain 8 c :n 3 momentissa tarkoitettuna henkilökohtaisen avun suhteen vaikeavammaisena henkilönä. Palveluasuminen Asiassa esitetyn selvityksen mukaan A tarvitsee apua melkein kaikissa päivittäisissä toimissa ja avuntarve on jatkuvaluonteista. Palve-

7 7 (15) lusuunnitelmasta ilmenee, että A ei ole sosiaalityöntekijän erikseen häneltä kysyessä itse osannut määrittää avun tarvettaan tai kertoa toiveitaan asumisensa suhteen. Asiassa saadun selvityksen perusteella avuntarve olisi pääasiassa sosiaalihuoltolain nojalla järjestettävän kotipalvelun luonteista. Asiassa ei ole ilmennyt, ettei A:n tarvitsemia palveluja olisi riittävästi ja hänelle sopivalla tavalla järjestettävissä sosiaalihuoltolain nojalla. Kun otetaan huomioon vammaispalvelulain toissijaisuus, hallinto-oikeus katsoo, ettei A:ta näissä oloissa voida pitää sellaisena palveluasumiseen oikeutettuna vaikeavammaisena henkilönä, joka tarvitsee palveluasumista suoriutuakseen tavanomaisista elämäntoiminnoista. Oikeudenkäyntikulut Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa Hallintolainkäyttölain 74 :n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Pykälän 2 momentin mukaan harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä. Asian lopputulokseen nähden ei ole kohtuutonta, että A joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja hänelle myönnetään oikeus vammaispalvelulain mukaiseen henkilökohtaiseen apuun ja palveluasumiseen. Helsingin kaupunki tulee velvoittaa korvaamaan kotihoidosta ja yksityisestä avustamisesta aiheutuneet kulut ja muut kulut, jotka ovat syntyneet siksi, että A ei ole saanut palveluasumista ja henkilökohtaista apua. Lisäksi Helsingin kaupungin tulee korvata A:n oikeudenkäyntikulut yhteensä ,76 eurolla. Vaatimustensa tueksi A on esittänyt muun ohella seuraavaa: Kuten Suomen johtaviin glaukooma-asiantuntijoihin kuuluvan silmätautien erikoislääkärin lausunnosta käy ilmi, glaukooma ei johdu lainkaan, eikä siis myöskään pääasiassa, ikääntymisestä. Suomen johtaviin yläraajaortopedeihin kuuluvan ortopedian erikoislääkärin lausunnon mukaan pääosa A:n tuki- ja liikuntaelinvammoista johtuu Ehlers-Danlosin

8 8 (15) oireyhtymästä. Lausunnosta käy ilmi, että A:n merkittävä lihasheikkous ja toiminnanvajaus eivät liity normaaliin ikääntymiseen, vaan vastaavat Ehlers-Danlosin oireyhtymän luonnollista kulkua. Vammojen vanheneminen ei tarkoita sitä, että vamma tai sairaus johtuisi ikääntymisestä. A:n olkapäät ovat pudonneet lukuisia kertoja paikoiltaan vuosikymmenten aikana Ehlers-Danlosin oireyhtymän takia. Olkapää on laitettu paikalleen yleensä sairaalassa, jonka jälkeen käsi on ollut kantositeessä. Sairauden normaali eteneminen on lisännyt Ehlers-Danlosin oireyhtymästä johtuvaa avun tarvetta vuosikymmenten kuluessa. Sairauden aiheuttamat muutokset ovat pysyviä ja avun tarve pitkäaikaista. Oireyhtymän aiheuttamat liikuntarajoitteet ja toimintakyvyn lasku lisäävät myös sokeudesta aiheutuvaa toimintakyvyn laskua. Puuttuvaa näköä kompensoimaan sokea tarvitsisi hyvin toimivat, terveet kädet. Tarve hakea henkilökohtaista apua oli aivan ilmeinen jo vuonna 2010, jolloin A lopulta sokeutui. Vammaistyöltä tilatut hakemuslomakkeet olivat kuitenkin täyttämättä kolme vuotta. A halusi pärjätä ilman henkilökohtaista apua oman sisukkuutensa, puolison jatkuvan avun sekä jälkipolvien, yksityisen kotiavun ja kaupungin kotihoidon turvin. Henkilökohtaista apua haettiin toukokuussa 2013 pitkäaikaisen yksityisen kotiavun loputtua vuonna 2012 ja puolison voinnin alettua vakavasti heikentymään keväällä A:n jatkuvanluonteista ja runsasta avun tarvetta ei kiistetä, mutta palveluasumisen saamisedellytyksiä ei ole arvioitu. Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään palvelusuunnitelmasta ilmenevällä, vaikka A on tuonut esiin palvelusuunnitelman virheet ja muut puutteet useita kertoja valitusprosessin aikana. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan A ei ole osannut määrittää avun tarvettaan, vaikka jaosto oli päätöksessään nimenomaan kumonnut väitteen voimavarojen puutteesta määrittää avun tarvetta. Sosiaalihuoltolain nojalla järjestettävät palvelut eivät ole riittäneet A:lle enää vuosiin. Kotipalvelu on enimmilläänkin vastannut vain noin prosenttia A:n vuorokautisen avun tarpeesta. Kotihoidolta pyydettiin lisäapua sen jälkeen, kun lautakunnan jaosto hylkäsi A:n oikaisuvaatimukset vammaispalveluista. Kotihoito kuitenkin kieltäytyi lisäämästä palveluja. Kaupunki ei antanut tästä valituskelpoista päätöstä pyynnöstä huolimatta. Eduskunnan oikeusasiamies antoi Helsingin

9 9 (15) kaupungille huomautuksen lainvastaisesta toiminnasta. Saamastaan huomautuksesta huolimatta kaupunki ei ole vieläkään kesällä 2015 antanut asiasta valituskelpoista päätöstä. Sosiaalihuoltolain nojalla järjestettävät kotipalvelunluonteiset palvelut eivät ole mitenkään riittäviä tai sopivalla tavalla järjestettyjä A:lle. Valituksia hallinto-oikeuteen ja korkeimpaan hallinto-oikeuteen tulee pitää osoituksensa siitä, että asianosaisten välillä on riitatilanne. Helsingin kaupungin tulisi korvata A:lle palveluiden saamatta jäämisestä aiheutuneet kulut. Helsingin sosiaali- ja terveyslautakunnan toinen jaosto on antanut selityksen. A on antanut vastaselityksen ja toimittanut lisäselvitystä, jossa hän on muun ohella täsmentänyt oikeudenkäyntikuluvaatimustaan. Helsingin sosiaali- ja terveyslautakunnan toinen jaosto on antanut lausuman oikeudenkäyntikuluvaatimuksesta. A on toimittanut lisäselvitystä. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu 1. Vaatimusta muiden kuin kotihoidosta ja yksityisestä avustamisesta aiheutuneiden kustannusten takautuvasta korvaamisesta ei tutkita. Asia siirretään tältä osin hallinto-oikeudelle käsiteltäväksi hallintoriitana. 2. Korkein hallinto-oikeus kumoaa Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen ja palauttaa asian hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi hallintoriitana siltä osin kuin kyse on kotihoidosta ja yksityisestä avustamisesta aiheutuneiden kustannusten takautuvasta korvaamisesta. 3. Siltä osin kuin kyse on A:n oikeudesta vammaispalvelulain mukaiseen henkilökohtaisen apuun ja palveluasumiseen, korkein hallinto-oikeus kumoaa Helsingin hallinto-oikeuden sekä sosiaali- ja terveyslautakunnan toisen jaoston päätökset ja palauttaa asian lautakunnan jaostolle uudelleen käsiteltäväksi. 4. Helsingin kaupunki velvoitetaan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut valitusasian osalta hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa eurolla.

10 10 (15) Perustelut 1. Vaatimus muiden kuin kotihoidosta ja yksityisestä avustamisesta aiheutuneiden kustannusten korvaamisesta A:n korkeimmassa hallinto-oikeudessa esittämässä vaatimuksessa, joka koskee vammaispalveluiden saamatta jäämisen perusteella korvattavia muita kuin kotihoidosta ja yksityisestä avustamisesta aiheutuneita kustannuksia, on kyse hallintoriidasta, jonka käsittelee ensiasteena hallintooikeus. Tämän vuoksi A:n vaatimus on jätettävä tältä osin korkeimman hallinto-oikeuden ensiasteen toimivaltaan kuulumattomana tutkimatta ja asia on siirrettävä hallinto-oikeudelle käsiteltäväksi hallintoriitana. 2. Vaatimus kotihoidosta ja yksityisestä avustamisesta aiheutuneiden kustannusten korvaamisesta Hallintolainkäyttölain 69 :n 1 momentin mukaan julkisoikeudellista maksuvelvollisuutta koskevan riidan, johon haetaan viranomaisen ratkaisua muuten kuin muutoksenhakuteitse (hallintoriita-asia), käsittelee hallinto-oikeus. A on vaatinut hallinto-oikeudessa valitusasiansa yhteydessä kotihoidosta ja yksityisestä avustamisesta aiheutuneiden kustannusten korvaamista takautuvasti vammaispalvelua koskevien hakemusten jättöpäivistä alkaen. Hallinto-oikeus on, todettuaan asian voivan tulla lähtökohtaisesti käsiteltäväksi hallintoriitana, jättänyt A:n vaatimuksen tältä osin ennenaikaisena tutkimatta. Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään sillä, ettei asiassa ollut vielä vastapuolen kannanottoa. Korkein hallinto-oikeus kuitenkin toteaa, että A:n tehdessä takautuvan vaatimuksen hallinto-oikeudelle oli jo tiedossa jaoston kielteinen kanta haettujen vammaispalvelujen myöntämiseen, mikä on käytännössä tarkoittanut jaoston kielteistä suhtautumista myös noiden palvelujen saamatta jäämisen perusteella takautuvasti maksettaviin korvauksiin. Hallinto-oikeuden käsiteltävänä on siten ollut julkisoikeudellista maksuvelvollisuutta koskeva riita, joka hallinto-oikeuden olisi tullut käsitellä ja ratkaista edellä mainitun lainkohdan mukaisena hallintoriita-asiana. Koska A:n korvausvaatimus on jätetty tutkimatta, hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja asia palautettava sille uudelleen käsiteltäväksi. Ennen päätöksen antamista hallinto-oikeuden tulee varata asianosaisille tilaisuus lausua asiasta.

11 11 (15) 3. Vaatimus henkilökohtaisen avun ja palveluasumisen järjestämisestä Sovellettavat säännökset Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (vammaispalvelulaki) 1 :n mukaan vammaispalvelulain tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä sekä ehkäistä ja poistaa vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä. Vammaispalvelulain 4 :n 1 momentin mukaan tämän lain mukaisia palveluja ja tukitoimia järjestetään, jos vammainen henkilö ei saa riittäviä ja hänelle sopivia palveluja tai tukitoimia muun lain nojalla. Vammaispalvelulain 8 :n 2 momentin mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle muun muassa henkilökohtaista apua ja palveluasuminen, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista. Kunnalla ei kuitenkaan ole erityistä velvollisuutta palveluasumisen järjestämiseen, jos vaikeavammaisen henkilön riittävää huolenpitoa ei voida turvata avohuollon toimenpitein. Vammaispalvelulain 8 c :n 1 momentin mukaan henkilökohtaisella avulla tarkoitetaan tässä laissa vaikeavammaisen henkilön välttämätöntä avustamista kotona ja kodin ulkopuolella: 1) päivittäisissä toimissa; 2) työssä ja opiskelussa; 3) harrastuksissa; 4) yhteiskunnallisessa osallistumisessa; tai 5) sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä. Vammaispalvelulain 8 c :n 3 momentin mukaan henkilökohtaista apua järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, joka tarvitsee pitkäaikaisen tai etenevän vamman tai sairauden johdosta välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua suoriutuakseen 1 momentissa tarkoitetuista toiminnoista eikä avun tarve johdu pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista. Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun asetuksen (vammaispalveluasetus) 11 :n mukaan palveluasumista järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, joka vammansa tai sairautensa vuoksi tarvitsee toisen henkilön apua päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa jatkuvaluonteisesti, vuorokauden eri aikoina tai muutoin erityisen runsaasti.

12 12 (15) Vammaispalvelulain muuttamista koskevan hallituksen esityksen (HE 166/2008) 8 c :ää koskevien yksityiskohtaisten perustelujen mukaan myös ikääntyneillä vammaisilla henkilöillä sekä ikääntyneinä vammautuneilla henkilöillä on oikeus palveluihin ja tukitoimiin vammaisuuden perusteella samoin perustein kuin muillakin vammaisilla henkilöillä. Ikääntymiseen liittyvä vammaisuus on erotettavissa normaaliksi katsottavasta ikääntymisestä. Pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista johtuva avun ja tuen tarve ei edelleenkään kuuluisi vammaispalvelulain nojalla järjestettäväksi. Tähän avun ja tuen tarpeeseen vastaaminen tapahtuisi muun sosiaali- ja terveydenhuollon yleis- ja erityislainsäädännön nojalla. Yksityiskohtaisissa perusteluissa edelleen todetaan, että vammaispalvelulain 8 c :n 3 momentilla säännöksellä ei suljeta ikääntyneitä henkilöitä henkilökohtaisen avun ulkopuolelle, vaan ainoana perusteena palvelun saamiselle on henkilön vammasta tai sairaudesta aiheutuva avun tarve. Merkitystä ei ole sillä, missä elämän vaiheessa henkilö on vammautunut tai sairastunut. Siten myös ikääntyneillä vaikeavammaisilla henkilöillä sekä ikääntyneenä vaikeasti vammautuneilla on oikeus henkilökohtaiseen apuun samoin perustein kuin muillakin vaikeavammaisilla henkilöillä. Asiassa saatua selvitystä Silmätautien erikoislääkärin antaman lausunnon mukaan glaukooman tärkein riskitekijä on kohonnut silmänpaine. Tyypillisesti taudin alkuvaiheessa potilaat ovat oireettomia. Vasta kun näkökenttäpuutokset ovat edenneet tarpeeksi pitkälle, potilaat alkavat saada näköoireita. Vaikka glaukooman esiintyvyys lisääntyy iän myötä, ei ikä yksinään aiheuta glaukoomaa. Glaukooma ei kuulu siten normaaliin ikääntymiseen, vaan on etenevä silmäsairaus, joka pahimmillaan johtaa sokeuteen. Ortopedian erikoislääkärin antaman lausunnon mukaan Ehlers-Danlosin oireyhtymän kulku, joka A:lla kohdistuu pääosin yläraajoihin ja nimenomaan olkapäihin aiheuttaen mekaanisen instabiliteetin ja tämän kautta toiminnanvajauksen, ei ole normaaliin ikääntymiseen liittyvä prosessi, vaan taudin fysiologinen eteneminen. Oikeudellinen arvio ja johtopäätökset A:n toimintakykyä heikentää pääasiassa hänen sairastamansa glaukooma ja Ehlers-Danlosin oireyhtymä. Lääkärinlausunnoista ja asiakirjoista saatava muu selvitys osoittaa, että A tarvitsee välttä-

13 13 (15) mättä vammojensa ja sairauksiensa johdosta apua suoriutuakseen tavanomaisista elämäntoiminnoistaan. Nämä sairaudet ja niistä johtuvat rajoitteet hänen toimintakyvyssään eivät ole ikääntymiseen liittyviä. A:ta on tämän vuoksi pidettävä vammaispalvelulain 8 :n 2 momentissa, 8 c :n 3 momentissa ja vastaavan asetuksen 11 :ssä tarkoitettuna vaikeavammaisena henkilönä, joka on oikeutettu henkilökohtaiseen apuun ja palveluasumiseen. Noiden palvelujen epäämiseen ei ole myöskään ollut aihetta sillä perusteella, ettei A kykenisi määrittelemään tarvitsemansa avun ja tukitoimien tarvetta. Helsingin kaupungin on järjestettävä A:lle henkilökohtainen apu ja palveluasuminen. Näin ollen hallinto-oikeuden ja sosiaali- ja terveyslautakunnan toisen jaoston päätökset on kumottava ja asia palautettava jaostolle henkilökohtaisen avun ja palveluasumisen järjestämiseksi. 4. Oikeudenkäyntikulut Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun lopputulos huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos A joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa kokonaan vahinkonaan. A on esittänyt korkeimmalle hallinto-oikeudelle asiamehen laskuerittelyt asianhoitoon liittyvistä toimenpiteistä hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Tältä osin oikeudenkäyntikuluvaatimus on yhteensä 2 013,76 euroa. A:lle hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen kohtuulliseksi määräksi on vahvistettava henkilökohtaista apua ja palveluasumista koskevilta osin yhteensä euroa. Osan laskuissa esitetyistä toimenpiteistä on katsottava liittyneen korvausvaatimusta koskevaan hallintoriitaasiaan, joka palautetaan tällä päätöksellä hallinto-oikeuden käsiteltäväksi. Asiaa uudelleen käsitellessään hallinto-oikeuden on ratkaistava A:n oikeudenkäyntikuluvaatimus hallintoriitaan kohdistuvilta osin. A on lisäksi vaatinut korvattavaksi hänen lähiomaiselleen asioiden hoitamisesta aiheutuneeksi ilmoitetun vaivan ja ajan perusteella 450 tunnilta yhteensä euroa. Tältä osin kyse ei ole sellaisista kohtuullisista oikeudenkäyntikuluista, joista A:lla olisi oikeus saada korvausta, minkä vuoksi vaatimus on tältä osin hylättävä.

14 14 (15) Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot. Korkein hallinto-oikeus: Pekka Vihervuori presidentti Leena Äärilä hallintoneuvos Mikko Pikkujämsä hallintoneuvos Vesa-Pekka Nuotio hallintoneuvos Antti Pekkala (t) hallintoneuvos Anna Heikkilä Asian esittelijä, oikeussihteeri

15 15 (15) Jakelu Päätös Jäljennös Asiakirjat A, maksutta Helsingin sosiaali- ja terveyslautakunnan toinen jaosto Helsingin hallinto-oikeus Helsingin hallinto-oikeus