Koulutuksen keskeyttäjät ja ammatilliseen koulutukseen kuulumisen ehdot

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Koulutuksen keskeyttäjät ja ammatilliseen koulutukseen kuulumisen ehdot"

Transkriptio

1 Kukaan ei kysy, mitä mulle kuuluu Koulutuksen keskeyttäjät ja ammatilliseen koulutukseen kuulumisen ehdot Anne-Mari Souto Ammatillinen koulutus sen sitkeästä keskeyttämisproblematiikasta huolimatta nähdään usein Suomessa keskeiseksi nuorten syrjäytymisen ehkäisyn välineeksi. Huomionarvoista on kuitenkin se, ettei ammatillista koulutusta ole juuri tutkittu nuorisotutkimuksen näkökulmasta. Tässä artikkelissa tarkastellaan ammatillista koulutusta ja sinne kiinnittymistä nuorten näkökulmasta. Tavoitteena on myös laajentaa koulutuksen keskeyttämisen problematiikan tarkastelua varsinaisesta nivelvaiheesta ja vääristä alavalinnoista itse ammatilliseen koulutukseen ja siihen, kuka ja millä ehdoin koulutukseen voi kiinnittyä ja kuka ja miten ei. Artikkeli pohjautuu 18 pohjoiskarjalaisen nuoren haastatteluun. Kaikilla haastatelluilla on takanaan vähintään yksi koulutuksen keskeyttäminen ammatillisissa opinnoissa. Artikkelissa tarkastellaan sitä, millaista oppilaana olemista ja toimimista ammatillinen koulutus niin opetukseen kiinnittyvässä kuin sen ulkopuolisessa informaalissakin vuorovaikutuksessa näyttää nuorilta tänä päivänä edellyttävän. Avainsanat: ammatillinen koulutus, koulutuksen keskeyttäminen, koulutukseen kuuluminen, työelämälähtöisyys Koulutuksen keskeyttäminen on ammatillisessa koulutuksessa sitkeä ilmiö. Monista pedagogisista kehittämistoimenpiteistä huolimatta opintojen keskeyttämisprosentit ovat valtakunnallisesti pysytelleet vajaassa kymmenessä prosentissa. (esim. Vehviläinen & Koramo 2013.) Tämä on tunnustettu yhteiskunnalliseksi ongelmaksi myös poliittisella kentällä. Esimerkiksi nykyhallituksen lanseeraama nuorisotakuu, joka pyrkii ehkäisemään nuorten syrjäytymistä koulutuksesta ja työelämästä, on asettanut huolen nuorison kouluttautumattomuudesta toisella asteella 19

2 lähes yksinomaan ammatillisen koulutuksen problematiikaksi. Tässä yhteydessä on nostettu esiin paitsi aloituspakkojen alueellinen kohdentaminen myös opintojen työvaltaistaminen, nivelaiheen palveluiden vahvistaminen ja oppisopimuskoulutuksen lisääminen etenkin nuorten ikäryhmässä. On myös keskusteltu oppivelvollisuusikärajan nostamisesta. (www.nuorisotakuu.fi.) Nuorisotutkimuksen näkökulmasta keskeyttämisen problematiikka viestii koulutuksen ja nuorten kohtaamattomuudesta. Tässä on kyse paljon nuorten vaikeudesta onnistua koulutusalavalinnassa heti yhdeksännellä luokalla; siis siinä, mitä koulutuspolitiikka ja sen sisään rakentuva normatiivinen elämänkulku odottaa heidän tekevän (esim. Komonen 2001). Sekä yhteishakujärjestelmän uusiminen että oppivelvollisuusikärajan nostaminen näyttävät olettavan, että nuoren koulutusalavalinta osuu jatkossa heti oikeaan (Herranen 2014). Nuorten ja koulutuksen kohtaamisen problematiikkaa voisi lähestyä koulutusalavalinnan ja pedagogisten kehittämishaasteiden rinnalla myös kysyen, millaiset valmiudet ammatillisella koulutuksella on ylipäätään kohdata nuoria ja heidän moninaisia elämäntilanteitaan. Ammatillisesta koulutuksesta, sen toimintakulttuureista ja sosiaalisesta ilmapiiristä mukaan ottamisen ja ulossulkemisen prosesseista on kuitenkin keskusteltu verrattain vähän. Tutkimuskirjallisuudessakin on vain harvoja esimerkkejä siitä, millaisena nuorten arkisena kasvu- ja elinympäristönä ammatillinen koulutus näyttäytyy. Tässä artikkelissa haetaan uutta avausta ja näkökulmaa ammatillisen koulutuksen tutkimukseen. Huomio kohdistuu koulutukseen kiinnittymiseen ehtoihin. Tavoitteena on laajentaa kiinnittymisen problematiikan tarkastelua varsinaisesta nivelaiheesta ja vääristä alavalinnoista itse ammatilliseen koulutukseen ja siihen, kuka ja millä ehdoin koulutukseen voi kiinnittyä ja kuka ja miten ei. Artikkeli pohjautuu 18 pohjoiskarjalaisen nuoren haastatteluun. Kaikilla haastatelluilla, iältään vuotiaita, on takanaan vähintään yksi koulutuksen keskeyttäminen ammatillisissa opinnoissa. Artikkelissa tarkastellaan sitä, millaista oppilaana olemista ja toimimista ammatillinen koulutus niin opetukseen kiinnittyvässä kuin sen ulkopuolisessa informaalissakin vuorovaikutuksessa näyttää nuorilta tänä päivänä edellyttävän. Analyysi osoittaa, että ammatilliseen koulutukseen kuulumisen ehdoksi näyttää muodostuvan aikuismainen työelämäkykyisyys, joka on osalle nuorista liian vaativaa. Samalla ammatillisen koulutuksen herkkyys tukea ja tunnistaa nuoruutta ja sen sisäistä moninaisuutta kapenee. Mitä uutta? Koulutuksen keskeyttämistä on tutkittu verrattain paljon. Aihetta on lähestytty Suomessa esimerkiksi tarkastelemalla koulutuksen roolia ja merkitystä nuoren elämänkulussa ja yhteiskuntaan kiinnittymisessä (esim. Komonen 2001; Järvinen & Vanttaja 2006) sekä nuorten koulusuhteen rakentumisessa (esim. Kuronen 2011). Tutkimukset ovat osoittaneet, että keskeytyksen syyt ovat yhtäältä yksilöllisiä ja siten moninaisia ja toisaalta niiden taustalta löytyy usein koulukiusaamista, heikkoa peruskoulusuhdetta, oppimisvaikeuksia ja haastavia perhetilanteita. Tutkimukset ovat myös muistuttaneet, että koulutuksellinen ulkopuolisuus on monen nuoren elämässä usein vain tietynlainen välivaihe tai jonkun uuden aloittamisen paikka. Se ei siis useinkaan muodostu pysyväksi olotilaksi, vaan nuoret hankkivat koulutuksen myöhemmällä iällä esimerkiksi aikuiskoulutuksen, oppisopimuskoulutuksen tai jonkun vaihtoehtoisen koulutusmuodon kautta. (Esim. Komonen 2003, Järvinen & Vanttaja 2006.) 20 Nuorisotutkimus 32 (2014):4

3 Samalla on tuotu esille, että mitä pidemmälle koulutuksen käyminen siirtyy, sitä epätodennäköisempää on myös itse tutkinnon suorittaminen (Myrskylä 2011). Lisäksi tutkimukset ovat puhuneet koulutuksen joustavoittamisen tarpeista ja osoittaneet, kuinka vaihtoehtoiset koulutusmuodot ovat usein varsin tärkeitä väyliä tutkinnon suorittamiseen ja laajemmin nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn (esim. Kuronen 2010; Hämäläinen & Komonen 2003). Oman aineistoni valossa allekirjoitan edellisten tarkastelujen tulokset niin nuorten koulutuksen keskeyttämisen syiden kuin koulutuksen joustavoittamistarpeidenkin näkökulmasta. Voin myös asettua kysymään, jopa ihmettelemään, miksi esimerkiksi työpajakoulua ei ole valtakunnallistettu. Kenen ehdoilla ammatillista koulutusta kehitetään ja millaisen roolin nuorten syrjäytymisen ehkäisy saa koulutuksen sisällä? Ammatillista koulutusta kuten koko toista koulutusastetta on tutkittu verrattain vähän. Toisen asteen keskeyttämistäkin on tarkasteltu useimmiten ja perustellusti peruskoulukokemuksiin peilaten; on jopa esitetty, että peruskoulu määrittää pitkälti yksilön kyvyt oppijana jatkossakin (Kasanen 2003). Myös nuorisotutkimuksen puolella huomio on kohdistunut pääasiassa peruskouluun (esim. Tolonen 2001; Paju 2011; Souto 2011). Ammatillisen koulutuksen tutkimusta onkin tehty eniten aikuiskasvatuksen kentällä, joskin siihen on alettu kiinnittää huomiota enenevässä määrin myös kriittisessä kasvatuksen ja koulutuksen tutkimuksessa (esim. Brunila ym. 2013). : Tämä artikkeli ottaa osaa näihin keskusteluihin laajentamalla nuorten keskeyttämisen syiden tarkastelua yksilöllisistä tekijöistä ja elämänkuluista koulutuskulttuurissa rakentuviin mukaan ottamisen ja ulossulkemisen prosesseihin. Samalla se huomioi myös muut nuorten merkitykselliset kuulumisen muodot. Esimerkiksi nuorten vertaisryhmien merkityksellisyys on ulottuvuus, joka usein sivutetaan muualla kuin nuorisotutkimuksellisesti virittyneessä koulutuksen tutkimuksessa. Tämän artikkelin lähtökohtana ovat ammatillisen koulutuksen keskeyttäneiden nuorten kokemukset ammattiopinnoista sekä heidän perustelunsa koulutuksen keskeyttämiselle. Lähestyn näitä kokemuksia ja niissä rakentuvaa koulutukseen kiinnittymisen problematiikkaa jäsenyyden käsitteellä. Jäsenyydessä on kyse hyväksytyn aseman saavuttamisesta ja arkisen kuulumisen ja osallisuuden kokemuksesta ja tunteesta ammatillisessa koulutuksessa (Souto 2011; ks. myös Harinen & Suurpää 2003). Tarkastelen jäsenyyden rakentumista niin virallisessa, opetukseen kiinnittyvässä kuin opetuksen ulkopuolisessa, informaalissakin koulussa (esim. Tolonen 2001). Ensimmäisessä on kyse esimerkiksi opetus- ja ohjauskäytänteistä, ammattitaitovaatimuksista ja luokkahuonevuorovaikutuksesta sekä muodollisesta hierarkiasta opettajien ja oppilaiden välillä, jälkimmäisessä taas oppilaitoskulttuureista, vertaissuhteista ja niiden sosiaalisista hierarkioista. Analyyttisesti nämä tasot ovat erotettavissa, mutta koulutuksen käytännöissä ja arjessa ne kietoutuvat toisiinsa ja ovat osin päällekkäisiä, joskus jopa vastakkaisia (em. 78). Niiden samanaikainen huomiointi muistuttaa kuitenkin jäsenyyden ja sen ehtojen moniulotteisuudesta ja vastavuoroisesta rakentumisesta. Jäsenyyden rakentumisessa ei siis ole kyse vain siitä, miksi nuori kiinnittyy tai ei kiinnity koulutukseen vaan myös siitä, mitkä tekijät koulutuksessa ottavat nuoria mukaansa tai työntävät heitä pois sen parista (ks. myös Smyth & Hattam 2004). Koulutuksen käytänteiden kriittistä tarkastelua perustelee etenkin se, että Suomessa keskeyttämistä on käsitelty voittopuolisesti (etenkin ammattilaisten keskuudessa) yksilön ongelmallisuutena koulujärjestelmän ongelmana näkemisen sijaan. Tästä kertovat myös ilmiöstä käytetyt termit kuten koulupudokas, 21

4 kouluallergia, kouluinho ja kouluvastaisuus (Aaltonen 2011, ). Kohderyhmästä ja aineiston analyysista Artikkelin aineisto koostuu 18 nuoren haastattelusta. Haastatelluista 13 on tyttöjä ja 5 poikia, iältään he ovat vuotiaita. Haastattelut on tehty Pohjois-Karjalassa, suurin osa Joensuussa. Haastattelujen ajankohtana, vuosina , kaikki nuoret osallistuivat Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän hallinnoimaan Nuorten tuki-hankkeeseen. Hankkeen tavoitteena on monien muiden ESR-rahoitteisten projektien tavoin ehkäistä nuorten syrjäytymistä ja helpottaa koulutukseen ja työelämään kiinnittymistä. Hankkeessa on mallinnettu ohjaamon ja avoimen ammattiopiston toimintaa, joihin myös haastatellut nuoret osallistuivat (ks. Souto 2013). Toimin itse hankkeen projektipäällikkönä sen alkuvuosina , ja tämä työkokemus muiden ammatillisessa koulutuksessa toimimieni työvuosieni ohella taustoittaa aineistoni analyysia. Jokainen haastattelemani nuori oli keskeyttänyt ammatillisen koulutuksen, useimmat kerran, muutama kaksi tai kolmekin kertaa. Keskeytetyt koulutukset edustavat eri ammattialoja, oppilaitoksia ja jopa paikkakuntia, ja siten tutkimukseni ei paikannu minkään yksittäisen ammattialan tarkasteluun (vrt. Käyhkö 2006; Kauravaara 2013; Niemi 2010; Lappalainen ym. 2010). Se, että nuorten oppilaitoskokemuksissa kuitenkin toistuu tästä moninaisuudesta huolimatta tiettyjä teemoja, antaa viitteitä jostain yleisemmästä, ammatilliseen kouluttautumisen kulttuurisista ja institutionaalisista tekijöistä ja käytänteistä sekä niissä rakentuvissa jäsenyyden ehdoista. Toisaalta näkökulmani on myös eriytynyt. Haastateltavien puhe on aina paikallistunutta ja kontekstisidonnaista, ja tässä sitä kehystää heidän marginaalinen asemansa suhteessa koulutuksen ytimeen (Aaltonen 2011, 482). Haastattelemiani nuoria yhdistää myös se, että heitä kaikkia oli kiusattu peruskoulussa. Nämä kokemukset ja koulujen kyvyttömyys tarttua kiusaamiseen olivat synnyttäneet monen nuoren kohdalla vastenmielisyyttä, jopa suoranaista vihaa koulunkäyntiä kohtaan. Lisäksi kiusaamisesta oli seurannut yksinäisyyttä, sosiaalisten tilanteiden pelkoja, masentuneisuutta ja muutamilla jopa pitkiä sairaalahoitojaksoja. Monella nuorella oli mennyt myös usko ammattilaisten (etenkin kouluhenkilökunnan) tahtoon ja kykyyn auttaa. Nämä kiusaamiskokemukset muiden haastavien elämäntilanteiden ohella (vanhemman/vanhempien tuen puute, mielenterveysongelmat, köyhyys, oma ja/tai vanhempien päihteiden käyttö, asunnottomuus) olivat monen nuoren mielestä vaikuttaneet myös heidän motivaatioonsa ja kyvykkyyteensä keskittyä ammatillisiin opintoihin. Kolmanneksi lähes kaikkien haastattelemieni nuorten taustoja voi luonnehtia työväenluokkaistaustaisiksi kuten ammatillisella puolella muutenkin on yleistä (esim. Naumanen & Silvennoinen 2010). Tämä näkyi yhtäältä nuorten vanhempien vähäisessä kouluttautumisessa ja työväenluokkaisiksi luonnehdittavissa ammateissa, toisaalta nuorten koulutusvalinnoissa ja ylipäätänsä koulutukselle antamissa merkityksissä (esim. Käyhkö 2006). Nuorille oli esimerkiksi ollut itsestään selvää se, että he hakeutuivat ammatilliseen koulutukseen (usein vanhempansa, kaverinsa tai sukulaisen viitoittamana, ks. enemmän Souto 2013) ja että tutkinnon suorittaminen nähtiin välttämättömäksi pakoksi ennen töihin pääsemistä. Nuoret kertoivat, että kotona kyllä pidettiin tärkeänä tutkinnon hankkimista, mutta muuten he eivät kokeneet saavansa tukea, apua tai ohjausta kouluttautumisessaan. Opiskelu ja kouluttautuminen 22 Nuorisotutkimus 32 (2014):4

5 olivat nuorten mukaan aiheita, joista ei juuri keskusteltu kotona tai nuorten kaveripiirissä (ks. myös Käyhkö 2006). Nuoret näyttivätkin jääneen melko yksin koulutukseen liittyvien asioiden kanssa. Samalla heitä voi pitää työelämäsuuntautuneisuutensa vuoksi eräänlaisena vaihtoehtoisena ryhmänä heidän hakiessaan paikkaansa yhteiskunnassa, jossa toisen asteen tutkinnosta ja elinikäisestä oppijuudesta (esim. Fejes & Nicoll 2008) on tullut yleinen yhteiskuntaan kiinnittymisen ja kansalaisuuden ehto. Aineistoni lukutavan olen nimennyt dialogiseksi tematisoinniksi (Koski 2011). Leena Kosken (2011, 127) mukaan dialogisuus tarkoittaa analyysitapaa, jossa teoreettinen ja metodologinen ajattelu, empiirinen aineisto, aiempi tutkimus ja tutkijan oma ymmärrys asetetaan vuoropuheluun analyysia ja tulkintoja tehtäessä. Omalla kohdallani tämä prosessi ja aineiston alustavat tematisoinnit rakentuivat aineistolähtöisesti. Jäsenyys teoreettisesti väljänä käsitteenä mahdollisti tarkastella nuorten kokemuksia ammatillisesta koulutuksesta ja siihen kiinnittymisen ja kiinnittymättömyyden mahdollisuuksista paitsi moniulotteisesti niin myös avoimesti, herkästi ja tarkasti. Alustavat temoittelut osoittivat, että kiinnittymisen problematiikassa on paljolti kyse nuoren suhteista niin opettajiin kuin vertaisiinkin. Muita toistuvia teemoja olivat epävarmuus koulutusalan valinnasta, yksinäisyys ja yksin jätetyksi tuleminen sekä luottamuksen puute ammattilaisiin. Nuorten kuuluvuutta ja osallisuutta kiistäviä oppilaitoskokemuksia leimasivat myös neuvottelut ja ristiriidat siitä, mitä ammattiin opiskelevalta (verrattuna esimerkiksi peruskouluopiskelijaan) voidaan vaatia. Tässä puheessa risteileviä teemoja olivat niin työelämän yleiset pelisäännöt kuin alakohtaiset ammattilaisuuden kriteerit ja perinteetkin, jotka näyttivät heijastuvan niin nuorten keskinäisiin kuin myös nuorten ja opettajien välisiin suhteisiin. Nämä ristiriidat olivat myös minulle ammatillisessa koulutuksessa toimineena tuttuja aiheita. Seuraavaksi keskustelutin aineistoani ammatillisesta koulutuksesta, koulutuspolitiikasta ja ammattilaisten kasvattamisesta tehtyjen sosiologisten ja kulttuurin tutkimuksellisten tarkastelun kanssa. Näissä teoreettisissa keskusteluissa ovat vahvan sijan saaneet etenkin yhteiskuntaluokan ja sukupuolen tarkastelu sekä niiden uusintaminen ammatillisessa koulutuksessa. Itseäni sen sijaan kiinnosti kysymys siitä, millaista oppilaana olemista ja toimimista ammatillinen koulutus niin formaalisissa kuin informaalissakin vuorovaikutuksessa näytti nuorilta edellyttävän. Tässä yhtenä teoreettisena keskustelukumppanina toimivat esimerkiksi Leena Kosken (2009) analyysit yksilöllisyyden moraalisuudesta ammatillisessa koulutuksessa. Ne, samoin kuin ammatillisen koulutuksen työelämälähtöisyyttä kriittisesti tarkastelevat analyysit, antoivat teoreettisia näkökulmia kiinnittää jatkossa tarkemmin huomiota yhtäältä siihen, mitä ammatillisen koulutuksen arkisissa ideaaleissa ja käytänteissä arvostettiin ja vaadittiin, ja toisaalta siihen, miten nuoret näihin vaateisiin näyttivät vastaavan. Tämän aineiston ja teorian välisen dialogin pohjalta rakentui tulkintani ammatillisen koulutuksen jäsenyyden ehdoista empiirisesti paikannettuna koulutuksen keskeyttäneiden nuorten kokemuksiin. Artikkeli on osa laajempaa tutkimustani, jossa olen kiinnostunut niin ammatillisen koulutuksen kulttuureista ja jäsenyyksistä kuin myös sinne siirtymisistä 1. Pohdin näitä kysymyksiä sekä koulutuksen keskeyttäjien ja maahanmuuttajataustaisten nuorten että suosituimpien ammattialojen opiskelijoiden näkökulmista (esim. Souto & Herranen 2014). Hyödynnän tutkimuksessani nuorisotutkimuksellista ja sosiologista koulutusta koskevaa tutkimuskirjallisuutta. Erittelen seuraavaksi nuorten puheesta tul- 23

6 kitsemiani jäsenyyden ehtoja ammatillisessa koulutuksessa. Tämän jälkeen keskustelutan näitä ehtoja suhteessa ammatillisten opintojen opetussuunnitelmien ja erityisesti niistä tehtyjen koulutussosiologisten tarkastelujen kanssa. Samalla pohdin yleisemmin ja yhteen vetäen sitä, keitä ammatillinen koulutus kouluttaa ja miltä tämä kysymys näyttää koulutuksellisen tasa-arvoisuuden kannalta. Lopuksi kysyn, mitä nuorten kokemukset ja tulkitsemani kuulumisen ehdot kertovat ammatillisen koulutuksen kulttuureista. Millaisena ympäristönä ammattiopistot näyttäytyvät nuorten näkökulmasta ja millaisen sijan heidän tukemisensa nuorina näyttää siellä saavan? Ammatillisen koulutuksen jäsenyyden ehdot Markus Vanttaja (2002, 14) on esittänyt, että koulutukseen kiinnittymisessä ja siellä suoriutumisessa on kysymys ennen kaikkea yksilön halukkuudesta ja kyvystä toimia koulun kulttuurin edellyttämällä ja arvostamalla tavalla. Opetussuunnitelmat ja oppilaitosten strategiat kertovat melko selkeästi ja yksiselitteisesti, mitä opiskelijoilta halutaan, odotetaan ja edellytetään (esim. Koski 2004). Nämä ideaalit ohjaavat oppilaitosten arkista koulutustoimintaa, mutta siellä ideaalit elävät, muokkautuvat ja näyttäytyvät myös problemaattisina ja neuvoteltavina. Koulutusta koskevat etnografiat ovat lisäksi osoittaneet, että oppilaitoksissa vaaditaan opiskelijoilta paljon sellaista, mitä ei virallisista tavoitteista löydy (esim. Tolonen 2001, Käyhkö 2006, Souto 2011). Hyvän ammattiopiskelijan ideaalit ja koulutukseen kiinnittymisen ehdot rakentuvat siis sekä julkilausuttuina että -lausumattomina. Erityisen näkyviksi ne tulevat silloin, kun niitä on vaikea saavuttaa tai niihin ei saa ottaa etäisyyttä. Koulutuksen keskeyttäjien kokemukset paljastavat juuri näitä rajapintoja, joista ei enää voi neuvotella. Tällaisina, melko joustamattomina, monet jäsenyyden ehdot kuvautuvatkin nuorten haastattelupuheessa. Oma-aloitteinen, sosiaalinen, vahva ja itseohjautuva Ilmari: Siihen kun päässee siihen ryhmähenkeen mukkaan ja semmosseen niin.. sitten on hyvä olla. Tosin en tiijä, jos miulla ei ois tuolla kavereita, niin ei se olis varmaan yhtä kiva olla siellä. Se (ryhmäytysleikit lukuvuoden alussa, ams) oli ihan hyvä, tai ois siis ollu. Mie yritin kyllä jutella mahollisimman paljon ihmisten kanssa siellä.. Mie seurasin paria opiskelijaa ja sitten siinä tutustuttiin. Sitte kun näki minkälaisia ihmisiä siellä ylipäätään on, niin sitten tuntu sellaiselta, että tämmöstä se ois pitäny olla kaks vuotta sittekin (kun aloitti opinnot toisella alalla, ams) Kuten Ilmarin haastattelusitaatista ilmenee ja kuten monet myös peruskoulua käsitelleet tutkimukset (esim. Tolonen 2011, Paju 2011) ovat toistuvasti osoittaneet, kaverit ovat nuorille opiskelun suola. Hyvät kaveruussuhteet kiinnittävät nuoria koulutukseen, lisäävät viihtyvyyttä ja auttavat jaksamaan koulussa. Ylipäänsä ne muodostavat merkittävän osan koulupäivästä (Kauravaara 2013; Käyhkö 2006). Samanaikaisesti tämä vertaissosiaalisuus kuvautuu nuorten puheissa vaativaksi. Vaikka yhteinen alavalinta ja siihen linkittyvät yhtenevät kiinnostuksen kohteet helpottavatkin sosiaalisten suhteiden luomista, nuorten kokemukset kertovat myös siitä, että näiden suhteiden eteen täytyy tehdä töitä: Niiku mie yritin kyllä jutella mahollisimman paljon ihmisten kanssa siellä. Ryhmään mukaan pääseminen voi edellyttää myös yhtäläisiä vapaa-ajan viettotapoja, jolloin on kyse rahasta, kuluttamisesta ja elintavoista: ei niiku kiinnostanut joka ilta siellä baarissa istuu, eikä mulla ollu 24 Nuorisotutkimus 32 (2014):4

7 siiheen rahaakaan. Lisäksi porukan mukaan pääseminen ja siellä pysyminen näyttävät usein edellyttävän taitoa heittää ja kestää läppää. Kyky puolustaa itseä on myös yksi esimerkki vaadituista ominaisuuksista, kuten keskustelusta Pietarin kanssa ilmenee. Ams: Miten sie suhtauduit kouluun? Pietari: No, se oli vähä silleen. Oishan se kiinnostanu, mut ku ei jaksanu Onneks siellä oli muutama hyvä kaveri, joitte avulla sitte jakso. Ams: Miten sie tulit yleisesti toimeen muitten oppilaiden kanssa? Pietari: X:ssä hyvin. Y:ssä mulla tais olla tasa yks ihmine, joka puhu mulle. En tiiä, johtuks se siitäki, kun oli silloin niin nuori ja otti kaiken niiku niin herkästi, mutta niinku nytte uskaltaa sannoo jo vastaankki... Ois vaan niinku pitäny olla vahvempi. Vastaavasta kertovat myös ammatillista koulutusta käsittelevät etnografiat. Sekä Mari Käyhkö (2006) siivousalaa että Kati Kauravaara (2013) metallialaa tarkastellessaan ovat osoittaneet, että hiljaisimmat ovat vaarassa tulla kiusatuiksi. Toiminnaltaan räväkkä, sanavalmis, herjanheittoa kestävä sekä seksuaalisuudesta ja vastakkaisesta sukupuolesta kiinnostunut pärjää varmimmin. Sukupuoli ja seksuaalisuus näyttävät määrittävän muutenkin nuorten koulutusalakohtaisia jäsenyyden kriteerejä, kuten monet ammatillista koulutusta koskevat tutkimukset ovat niin Suomessa (emt.) kuin muullakin (esim. Gonon ym. 2001) osoittaneet. Tyttönä on vaikea saada autopuolella tasa-arvoista kohtelua ja pojan hakeutumista parturikampaajaksi saatetaan ihmetellä niin kotona, kaveripiirissä kuin oppilaitoksessakin 2. Ams: No entäs miten opettajat on, ottanu huomioon tai tulleeks siitä joku numero, et sie oot tyttö siellä (autoalalla, ams) tai... Kaisa: Joo, siitä oon huomannu että tota... ei niinku hommia minulle kai anneta silleen ku oon tyttö nii niin pojille anttaa mielluummin. Ams: Ossaat sie kerttoo jottai esimerkkii tai voitko sannoo ihan jottain käytännön esimerkkii? Kaisa: No ylleesäkkii vaikka kun myö aamulla mennään halliin, haalarit on päällä ja tälleen niin sit opettaja tullee, se sannoo kaikille hommia mut minä jään aina seissoo sinne et ei mulle mittään hommia anneta...niin sitten minä oon vaan siellä ellen sitte ite keksi jottain omia hommia niin... minä siellä kahtelen muita ja Ams: No puuttuuks ne jätkät sitte siihen tai pojat että... Kaisa: No kyllä monesti on niinku silleen että no tuu minun kanssa vaikka tätä tekemmään Mua ärsyttää se, kun tuolla koulussa, kun että enhän minä opi siellä mittään kun jos mie en saa tehä siellä mittään. Kiinnostava seikka nuorten puheessa on se, että vaikka jäsenyyden ehdot määrittyvät informaalin koulun tasolla melko joustamattomiksi, näyttää koulutusaloilla olevan nuorten mukaan jonkin verran vaihtelua siinä, kuinka paljon ne yhtäältä edellyttävät yhteneväisyyttä, toisaalta sallivat nuorten keskinäistä erottautumista ja erilaisuutta 3. Taina kuvaa seuraavassa sitaatissa tätä jakoa käsitteillä massateinialat ja hipit. Näitä mielikuvia ja eroja tuotetaan niin ammattialalle tyypillisiksi mielletyillä ammattitaitovaatimuksilla kuin myös omilla tai kavereiden kokemuksilla. Esimerkiksi massateinialaksi määritetyllä kokkipuolella ei nuorten mukaan sallita vastaavaa erottautumista kuin esimerkiksi käsi- ja taideteollisella alalla, jossa jokainen värkkää vaatteensa itse. Näistä alakohtaisista eroavaisuuksista huolimatta ammatillinen koulutus ja sen sosiaaliset hierarkiat näyttäytyvät kuitenkin pääasiassa yhdenmukaisuutta arvostavina. Monin tavoin (sukupuolen, seksuaalisuuden, nuorisokulttuurisen tyylin, kuluttamisen, ammattialakohtaisen kiinnostuneisuuden mukaan) normitetusta yhdenmukaisuuden vaatimuksesta poikkeaminen on sosiaalisesti vaativaa, eikä kaikilla nuorilla riitä siihen rahkeet ja halukaan. Huomionarvoista on myös se, että näitä niin sukupuoleen kuin muihinkin ominaisuuksiin liittyviä erotteluita ja niihin liittyvää syrjintää ja kiusaamista ei tuoteta vain opiskelijoiden 25

8 vaan myös opettajien ja opiskelijoiden välisessä vuorovaikutuksessa. Ne ovat myös syitä sille, miksi nuorten keskeyttävät koulutuksia 4 tai empivät hakeutumista tietyille aloille 5. Ams: Mitens tuolla ammattikoulussa? Taina: Siellä varmaan kun oli tuollanen alakyseessä (käsityö) siellä oli kaikenlaisia, siellä oli niitä massateinejä, sit siellä oli sellaisia hippejä, sit me x-kulttuurin edustajat. Ams: Oliks siellä sallivampi ilmapiiri? Taina: Joo oli, mut miun exä oli kokkipuolella, niin sitä kiusattiin ihan urakalla (myös alakulttuurisen tyylin edustaja). Se oli niiku joskus pukukaappi heitetty täyteen vettä ja tälleestä.. et eri aloilla eri meininki.. Siis tokkakai poikkeuksiakkii mut just silleen, mitä nyt äkkiseltään massateineistä tulee mieleen niin kokkiala, meikkiala, matkailuala.. tai siis ylipäänsä sellaset alat, minkä opiskelijat on niiku sellaisia, lähinnä nuoria nättejä naisia niin (nauraa) Ams: Onks noi mielikuvat vaikuttavanut siihen, mihin sä haluat hakee tai et halua hakeutua? Taina: No jossain määrin, ei minnuu silleen kauheesti oo koskaan kiinnistanu ne, sellaiset ns. tyttöjen alat. Vaade sosiaalisesta rohkeudesta ja reippaudesta asettuu nuorille informaalin koulun ohella myös virallisen koulun taholta, joskin jännitteisesti. Yhtäältä koulutuksen arjessa näyttäisi pärjäävän, jos siellä ei erotu joukosta ja on kiltti ja huomaamaton: helppohan sinne hymyn taakse on piiloutuu. Toisaalta oma-aloitteisuus, itseohjautuvuus ja sosiaaliset taidot ovat ominaisuuksia, joita korostetaan koulutuksessa alasta riippumatta yleisinä työelämätaitoina ja joita kohdistetaan vaatimuksina etenkin arempiin oppilaisiin (Kauravaara 2013, 78; Käyhkö 2006, 149). Yksittäisistä opintojaksoista erityisesti työssäoppiminen ja ammattiosaamisen näytöt koettiin tässä suhteessa vaativaksi, ja osalle nuorista niistä olikin muodostunut ylitsepääsemättömiä tilanteita (myös Lappalainen 2010). Samalla nuoret myös kritisoivat jonkin verran sosiaalisuuden ja reippauden korostamista ammatillisissa opinnoissa. Yhtäältä kritiikkiä esiintyi silloin, kun näitä ominaisuuksia ja vaateita ei nähty tarpeellisina ammattialan näkökulmasta: Miks ihmeessä siellä maanmittausalalla pittää olla joku supliikkityyppi? Toisaalta tämä supliikkityyppi näytti olevan osalle nuorista myös kulttuurisesti vieras, ja tämän vähättelyn ja naureskelun voi tulkita olevan myös tietoista etäisyyden ottoa ja toisenlaisen, itse tekemiseen kiinnittyvän ammattilaisuuden arvostamista. Samalla esimerkki konkretisoi myös sitä, kuinka työelämän muutokset ja niin kutsutun uuden työn (Julkunen 2008) vaatimukset (kuten joustavuus, sosiaalisuus, itsellisyys) näkyvät ammatillisessa koulutuksessa ja ammattitaitovaatimuksissa (ks. myös Lindgren & Heikkinen 2004). Vaade oma-aloitteisuudesta ja itseohjautuvuudesta näyttää konkretisoituvan myös muissa koulutuksen käytänteissä, esimerkiksi opiskelijahuollollisten ja etenkin opintoohjaajien palveluiden saatavuudessa. Moni nuorista oli turvautunut vaikeuksien edessä omaan ryhmänohjaajansa, jotkut myös kuraattoreihin, mutta opinto-ohjaajat koettiin varsin vieraiksi ja etäisiksi. Harva nuorista oli esimerkiksi tavannut opinto-ohjaajaansa ennen koulutuksesta eroamisestaan (ks. myös Ahola & Galli 2010, 139). Tämä on huomionarvoista etenkin tässä kohderyhmässä, jossa kysymys ammatinvalinnasta on usein hyvin epäselvä. Nuoret olivat kyllä tietoisia näistä opiskelijapalveluista, mutta niiden saaminen näytti edellyttävän omaa aloitteellisuutta ja reippautta mennä pyytämään sitä. Tämä oli monelle nuorelle liian korkea kynnys osittain myös siksi, että usko näihin palveluihin oli mennyt jo peruskoulussa. Näin nuoret olivat jääneet usein yksin niin ryhmään mukaan pääsemisen haasteiden kuin muidenkin ongelmiensa kanssa. 26 Nuorisotutkimus 32 (2014):4

9 Täsmällinen, tunnollinen ja hyvinvoiva Taina: Vähän se oli sellasta, et leikkikääpäs nyt lapset kiltisti ja tehkää näitä tehtäviä.. se oli silleen et sinä teit tehtävän, jos sinä teit sen millintarkasti oikein, niin hyvä tyttö, hienosti tehty. Tai, ahaa, sinun ompeleesi menee vinossa, miksi sinä et tehnyt kunnolla? Nuorten puheissa toistuu, kuinka ammatillisen koulutuksen arjessa opiskelijoilta toivotaan ja edellytetään huolellisuutta, tunnollisuutta ja täsmällisyyttä. Opettajan suhdetta opiskelijoihin kuvataan, kuten Tainakin tekee, pääasiassa auktoriteettisuhteeksi, jota rakentavat tehtävien, suoritusten, läsnä- ja poissaolojen kontrollointi. Myös opetusjärjestelyjä nuoret kuvaavat melko joustamattomiksi ja yksilöiden tarpeet sivuuttaviksi etenkin silloin, kun he vertaavat niitä projektin ja avoimen ammattiopiston järjestämään vaihtoehtoiseen koulutusmuotoon. Samalla niin oma haastatteluaineisto kuin ammatillisen koulutuksen arkea tarkastelevat etnografiatkin kertovat, kuinka opiskelijoiden myöhästelyt, poissaolot ja muu vastaansanominen ovat varsin arkisia ja kuinka ne näyttävät olevan nuorten tapa neuvotella omasta asemastaan koulutuksessa (Käyhkö 2006; Kauravaara 2013). Kärjistyneimmillään oppilaitoksesta eroaminen voi olla nuoren äärimmäinen tapa hallita riitautunutta tilannetta. Vastaavasti ja toisin kuin haastattelemieni nuorten puhe etnografiset tutkimukset osoittavat, kuinka myös opettajat kurinpidon ohella joustavat aikarajoissa ja tehtävien teoissa ja jopa soittavat opiskelijoiden perään etenkin niillä aloilla, joissa on pulaa opiskelijoista (Kauravaara 2013; Lappalainen ym. 2010). Ammatillista koulutusta koskevat tutkimukset ovatkin osoittaneet, kuinka järjestyksenpito, aikataulujen noudattamisen korostus ja itsekuriin kasvatus vievät suuren osan koulutuksen arjesta varsinaisten tietojen ja taitojen opettamisen rinnalla. Kuvaukset ammatillisesta koulutuksesta vaihtelevat yhtäältä niihin, joissa työvaltainen opetus, aikataulujen joustavuus ja opiskelijoiden mahdollisuus vaikuttaa opetuksen kulkuun tekevät opiskelusta mielekästä ja opiskelijoiden ja opettajien välisestä vuorovaikutuksesta rakentavaa ja positiivista (esim. Niemi 2010). Toisaalta tutkimuskirjallisuudesta löytyy äärimmäisiä esimerkkejä siitä, kuinka opiskelijat keskittyvät koulutuksessa lähinnä hauskanpitoon ja joutilaisuuteen ja kuinka opettajan aika menee käytössä opiskelijoiden metsästykseen ja pyrkimykseen saada edes jotain opetettua (esim. Kauravaara 2013). Pohjoismaihin sijoittuvassa tarkastelussa on myös esitetty, että työelämän joustavan aikataulutuksen jäljitteleminen on tyypillisempää miesvaltaisemmilla aloilla (esimerkiksi tekniikan aloilla) verrattuna naisvaltaisiin aloihin (esimerkiksi hoiva-alaan), jotka rakentuvat enemmän lukujärjestysten myötä kontrolloidumpaan ajankäyttöön (Hjelmer ym. 2010). Yhtä kaikki, tutkimukset esittävät, että tässä kurinpidossa on pitkälti kyse työelämässä tarvittavien taitojen, tietojen ja ominaisuuksien opettamisesta ja niihin totuttamisesta. Tunnollisuus, huolellisuus, täsmällisyys aiemmin mainittujen sosiaalisuuden ja itseohjautuvuuden ohella ovat tavoitteita, joita perustellaan koulutuksessa työelämälähtöisyydellä ja työelämässä noudatettavilla pelisäännöillä (Käyhkö 2006). Nämä perusteet olivat tuttuja myös haastattelemilleni nuorille. Huomionarvoista tässä työelämäpelisääntöihin ja itsekuriin kasvattamisessa on kuitenkin se, että niiden sisällä ei näytä olevan riittävästi tilaa ja herkkyyttä nuorten pahoinvoinnin kohtaamiselle. 27

10 AMS: Mites koulussa suhtauduttiin tähän sun jaksamisongelmaan? Tiina: No ammattikoulussa kun olin, niin enhän mie nyt sinne voinu soittaa, et hei nyt mulla on tämmönen päivä, että tuntuu siltä ja tältä, et jos niiku masenti tai joku asia ahisti.. Mieluummin sano, et on kuumetta, tuntu siltä, et ei sinne voi soittaa, eipä siellä juuri kukkaan ollu kiinnostunu siitä, mitä oppilaat tekkee, kuhan oli tunnilla ajoissa..ei siellä välttämättä tarvinnut ees hommiaan tehä et kuhan vaan naama näky paikalla, niin.. Nuoret tuovat esiin osin ymmärtäväisesti opettajien kiireistä työtä ja suuria opiskelijamääriä, mutta samanaikaisesti he ovat myös pettyneitä opettajien tapaan kohdata heitä yksilöinä ja nuorina huolineen ja tarpeineen. Kouluterveyskyselyssä 35 prosenttia ammattiopiskelijoista oli sitä mieltä, etteivät opettajat ole kiinnostuneita opiskelijoiden kuulumisista. Sama viesti ilmenee myös Jukka Vehviläisen ja Marika Koramon (2013, 109) tutkimuksessa, jossa huolenpito nostettiin yhdeksi keskeiseksi opettajien toimenpiteeksi koulutuksen keskeyttämisen ehkäisyssä ja sen läpäisyn tehostamisessa. Nuorten haastattelunäytteet osoittavat myös sen, kuinka sekä ei-toivottu käytös että pahoinvointi ja oireilu voivat määrittyä oppilaitoksissa paitsi ei-hyväksyttäväksi, myös jopa lapselliseksi toiminnaksi. Näin ikä näyttää olevan yksi keskeinen tekijä, jolla määritellään jäsenyyden ehtoja ja koulutuksen arjessa edellytettyä toimintaa. Ams: Voisit sä vähän avata tarkemmin.. mitä sä tarkotat et ei oikein toiminu se juttu niin? Taina: No siis. Ei mulla jotenki, ei vaan pää kestäny sitä, opettajia ja niitä juttuja, mitä siellä tehttiin mut se oli.. sitä on tosi vaikkee selittää...et se oli niinkun että... siinä loppuvaihheessa ennen ku mie lopetin sen niin se... meininki oli lähinnä sellasta et mie itkin jossain nurkassa käpertynneenä suunnilleen mutta... Ams: No kuunteliko sua kukaan siellä? Taina: Öö, ei (naurahtaa). Mie menin pöyvän alle piilloon, sinne laatikoitten välliin, ku ahisti ihan sikana niin opettaja tuli että... opettaja tuli siihen valittammaan, että ei toi oo aikuismaista käytöstä istua pöydän alla, tule pois sieltä, lähde kotiin jos et osaa olla täällä... No niin joo moro tää lähttee. Ams: No ohjasko, ohjattiinko sua kuraattorin tai... Taina: Ei, ei. Nuoren kotiin osoittaminen esimerkiksi kuraattorin sijaan nuoren voidessa pahoin (tarkistamatta, onko nuorella kotia tai siellä ketään ihmisiä vastassa) tai nuoren kotiin jääminen sairastamiseen vedoten (enhän mie nyt sinne voinu soittaa) osoittavat, kuinka ammatillisia oppilaitoksia ei aina mielletä paikoiksi, jonne voi ottaa yhteyttä silloin, kun on paha olla. Useamman kerran kuulemani kommentti siitä, että ei siellä työelämässäkään soitella perään kiteyttää myös sen, kuinka opiskelijoiden auttaminen ja heitä vastaan meneminen voivat määrittyä työelämänpelisääntöjen noudattamisen hengessä äärimmillään jopa hyysäämiseksi. Kysymys nuoren koulukuntoisuudesta on toki sekä olennainen että vaikea. Huomionarvoista tässä on kuitenkin myös se, että ammatillinen koulutus työelämälähtöisyyttä painottaessaan näyttää edellyttävän nuorilta sekä hyvinvointia että aikuismaista toimintaa jopa eräänlaista työelämäkykyisyyttä. Nämä vaatimukset ovat osalle nuorista liian vaativia. Lisäksi työelämälähtöisyys arvottaa toissijaiseksi nuorille merkityksellisten ilmiöiden, kuten vertaissuhteiden, huomioinnin koulutuksessa. Työelämälähtöisyyden painotus piirtääkin ammattiopistojen arjesta melko kylmän, välinpitämättömän ja passiivisenkin kuvan. Koulutus ei tule riittävästi nuoria vastaan. Keitä ammatillinen koulutus kouluttaa? Ammatillisen koulutuksen jäsenyyden ehdot rakentuvat oppilaitosten kulttuureissa ja käytännöissä monitasoisesti ja moniulotteisesti. Ammatillinen koulutus näyttäytyy nuorten 28 Nuorisotutkimus 32 (2014):4

11 puheissa yhtäältä alakohtaisesti eriytyneenä, toisaalta sosiaalisesti ja kulttuurisesti melko joustamattomana ja yhdenmukaisuutta arvostavana. Analyysini pohjalta esitän, että oma-aloitteisuus, itseohjautuvuus, vahvuus, tunnollisuus, täsmällisyys ja hyvinvointi sekä sukupuolinormien täyttäminen niin ammatinvalinnassa kuin ammattialakohtaisissa opiskelijuuden kriteereissäkin ovat ehtoja ja ominaisuuksia, joita arvostetaan ja edellytetäänkin ammatillisessa koulutuksessa, niin sen virallisessa kuin epävirallisessakin vuorovaikutuksessa. Samalla ammatillinen koulutus näyttäytyy niin nuorisokulttuurisesti kuin opetuksellisestikin sosiaalisesti vaativana etenkin niille nuorille, jotka ovat arkoja ja joilla on takanaan kiusatuksi tulemista. Nuorten puhe viestii myös siitä, että osa näistä jäsenyyden kriteeristä on paitsi sellaisia, joita on vaikea saavuttaa, myös sellaisia, joihin halutaan ottaa etäisyyttä. Nämä viestit yksin jättämisestä, ulkopuolisuudesta ja vieraudesta haastavat pohtimaan ammatillista koulutusta ja sen murrosta myös laajemmasta koulutuspoliittisesta kehyksestä käsin. Näille tulkitsemilleni arkisille jäsenyyden ehdoille löytyy myös julkilausuttuja vastineita. Ammatillisten tutkintojen opetussuunnitelmissa ja siellä etenkin kaikkiin tutkintoihin sisältyvissä elinikäisen oppimisen avaintaidoissa korostuu vastaavankaltaisia yksilöllisesti määrittyviä ominaisuuksia. (Opetushallitus 2012; Lappalainen ym. 2010, Koski 2009). Esimerkiksi yrittäjyys on yksi näistä keskeisistä avaintaidoista, joilla pyritään edistämään elinikäistä oppimista ja yksilöiden kykyä elämänhallintaan, vuorovaikutukseen, itsensä johtamiseen, innovaatioihin ja muutosten kohtaamiseen. Itse yrittäjyys sisäisenä ominaisuutena ja tavoitteena avataan toiminnaksi, jolle on tunnusomaista oma-aloitteisuus, tunnollisuus, rohkeus, kekseliäisyys ja luovuus. Monet tutkijat ovatkin osoittaneet, miten myös Suomen koulutuspolitiikassa on siirrytty yhä enemmän kohti markkinaperustaista ja uusliberaalia hallinnan tapaa, jonka myötä koulutuksessa asettuu tavoiteltavaksi ihanteeksi yrittäjämäinen ja itsestään vastuussa oleva kansalainen (esim. Lahelma 2013, 22; Komulainen ym. 2010). Paineet kohdistuvat siis yksilöön ja hänen toimintavalmiuksiinsa oppia vastaamaan oikein markkinoiden tarpeisiin (esim. Brunila 2013). Leena Kosken (2004) mukaan yrittäjäminuuden asettuminen koulutuksen moraaliseksi ideaaliksi on ristiriitainen: käsite määrittää valikoivan yksilöllisiä ominaisuuksia toivotuiksi ja tekee samalla osasta ei-toivottavia. Tässä yhteydessä voikin esittää kysymyksen esimerkiksi siitä, mitä koulutuksessa tehdään näille toisenlaisille nuorille, joille esimerkiksi sosiaaliset tilanteet, joihin kuuluvat vaikkapa työssäoppiminen ja ammattiosaamisen näytöt, ovat pelottavia tai joilla ei ole rohkeutta pyytää apua osittain myös siksi, ettei avunpyyntö ole ennenkään tuottanut tulosta. Kysymyksen voi asettaa myös siten, että eivätkö tekemällä oppiminen ja taito tehdä jotain enää riitä ammatillisessa koulutuksessa (Iso-Pahkala- Bouret 2013, 55 56); jo aiemmin siteeratun Santerin sanoin: Miks ihmeessä maanmittausalalla pittää olla supliikki-tyyppi? Ammatillinen koulutus on elänyt ja elää eräänlaista murroskautta Suomessa. Sen suosio on lisääntynyt nuorten keskuudessa, ja koulutuksen imagoa on vahvistettu pedagogisen kehittämistyön ohella esimerkiksi ammattitaidon kilpailutoiminnalla ja huippuosaamisen markkinoinnilla (esim. Souto & Herranen 2014). Samaan aikaan ammattitaitovaatimukset ovat osin muuttuneet, ja nykyiset uuden työn (Julkunen 2008; Koski 2009) arvostamat ominaisuudet näkyvät myös opiskelijoilta edellytettävissä yksilöllisissä vaateissa. Tässä yhteydessä on kuitenkin käyty yllättävän vähän keskustelua siitä, mitä nämä muutokset merkitsevät nuorten ja heidän erilaisten koulutuksellisten tavoitteidensa, resurssiensa ja mahdollisuuk- 29

12 siensa näkökulmasta pelata koulutuspeliä (Bourdieu 1998, 36 37) ammatillisen koulutuksen kentällä. Kenelle nämä muutokset avaavat ovia, entä keneltä ne sulkevat niitä? Yksi jatkokeskustelun paikka voisi olla näiden muutosten tarkastelu yhteiskuntaluokan näkökulmasta. Esimerkiksi brittiläisen luokkatutkimuksen piirissä on esitetty, että nämä yrittäjämäiset ominaisuudet assosioituvat pääasiassa keskiluokkaisiksi ominaisuuksiksi (esim. Skeggs 2004) 6. Sirpa Lappalainen kollegoineen (2010, 203) onkin esittänyt relevantin kysymyksen lähihoitajaopiskelijoita tarkastellessaan: millaisena julkishallinnon palkkatyöläisyys, joka kuitenkin on useamman nuoren visio omasta tulevaisuudestaan, näyttäytyy yrittäjyyteen liitettyjen persoonallisuuden piirteiden valossa? Myös Mari Käyhkö (2006) on työväenluokkaistaustaisten tyttöjen kouluttautumista tarkastellessaan muistuttanut siitä, että luokka erityisesti kulttuurisena ja sosiaalisena kysymyksenä on läsnä nuorten elämässä perheiden erilaisina elämänorientaatioina, arvostuksina, malleina ja käytäntöinä. Ajankohtainen kysymys on se, missä määrin näille erilaisille koulutuksellisille tavoitteille palkkatyöläisyydelle, yrittäjyydelle ja huippuosaamiselle on tilaa, tukea ja arvostusta ammatillisessa koulutuksessa 7. Oman aineistoni valossa relevanttia olisi myös tunnistaa perheiden moninaisuus ja niiden keskenään erilaiset resurssit nuorten kouluttautumisen tukemiseen. Riskinä voi muuten olla se, että yleistä keskustelua esimerkiksi nuorten kouluttautumisesta, ohjauksesta ja ylipäänsä nuorten aktivoinnista käydään yleiseksi oletetuista, mutta samalla keskiluokkaisista arvostuksista, resursseista ja elämänorientaatioista käsin myös ammatillisen koulutuksen kentällä (Käyhkö 2014; ks. myös Mietola 2010). Edellä mainittuja kysymyksiä voi pohtia myös koulutuksellisen tasa-arvon kannalta. Yhtäältä on todettu, että tavoite tasa-arvosta on edelleenkin läsnä niin ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelmassa kuin sen käytäntöjen kehittämisessäkin (esimerkiksi erityisopetuksen aseman vahvistumisessa, nuorten syrjäytymistä ehkäisevienprojektien määrissä ja tavoitteissa) (Järvinen & Jahnukainen 2008; Hakala ym. 2013). Toisaalta on esitetty, että erinomaisuuden eetos ja lahjakkuuksien ihannointi (Rinne & Järvinen 2010) ovat voimistuneet myös ammatillisessa koulutuksessa, josta esimerkkinä aiemmin mainitut ammattitaidon Taitaja-kilpailut. Käytännön tasolla tätä ristivetoa voidaan tarkastella esimerkiksi kehittämiskohteiden priorisoinnissa: missä määrin oppilaitoksissa satsataan erimerkiksi kilpailutoimintaan, yrittäjyyskasvatukseen sekä lahjakkuuksien tukemiseen ja missä määrin taas oppilaitosten sosiaalisen ilmapiirinkehittämiseen, opiskelijahuoltopalveluiden riittävyyteen ja helposti lähestyttävyyteen 8. Kyse on myös siitä, missä määrin nuorten ongelmat koulutuksessa nähdään nuorten yksilöllisinä ongelmina ja väärinä alavalintoina, ja missä määrin siellä pyritään avaamaan rakenteellisia ja koulutuksen käytäntöihin ja ihanteisiin liittyviä ulossulkemisen ja eriarvoistamisen prosesseja. Katariina Hakala kollegoineen (2013, ) on myös esittänyt ammatilliselle koulutukselle tärkeän kysymyksen, eikö juuri siellä olisi syytä pohtia yksilöllistymisen vaateita niin koulutuksessa kuin työelämässäkin (uuden työn paradoksit, kollektiivisten siteiden haurastuminen ja työn tärähtämien suoraan yksilöön, [Julkunen 2008, 12]) yhteydessä nuorten lisääntyneeseen uupuneisuuteen, masentuneisuuteen ja niihin liittyviin diagnooseihin. 30 Nuorisotutkimus 32 (2014):4

13 Aikuismainen työelämäkykyisyys ja nuoruuden ohittaminen Artikkelini lopuksi palaan johdannossa esittämääni nuorisotutkimukselliseen väitteeseen nuorten ja ammatillisen koulutuksen kohtaamattomuudesta. Tekemäni analyysi viestii ammatillisen koulutuksen kyvyttömyydestä kohdata erilaisia nuoria ja heidän moninaisia elämäntilanteitaan. Se viestii myös vuorovaikutuksen katkoksista ja auktoriteettiväännöistä eri sukupolvien kesken, etenkin nuorten ja opettajien välillä. Tutkimukseni pohjalta esitän, että näissä katkoksissa ja jännitteissä on pitkälti kyse ammatillisen koulutuksen työelämälähtöisyydestä ja ammattikasvatuksen vakiintuneista tavoista, jotka ohittavat nuoruuden moniulotteisen huomioinnin ja tukemisen koulutuksen arjessa. Nämä ovat myös ulottuvuuksia, jotka on sivuutettu ammatillista koulutusta ja laajemmin nuorten syrjäytymisen ehkäisyä koskevassa koulutusja yhteiskuntapoliittisessa keskustelussa. Työelämän tarpeisiin vastaaminen on yksi ammatillisen koulutuksen perustehtävistä, joka on Leena Kosken (2009) mukaan vahvasti läsnä myös ammatillisten tutkintojen opetussuunnitelmissa. Koski (2009) on havainnut toisen asteen opetussuunnitelmia vertaillessaan, että siinä missä lukiolaisia kannustetaan aktiiviseen kansalaisuuteen ja kokonaisvaltaiseen vastuuseen yhteiskunnasta, ammatillisella puolella tavoitteena on pikemminkin kuuliainen kansalainen ja työmarkkinoiden tarpeisiin vastaava velvollisuudentuntoinen työntekijä. Kysymys on siis koulutusinstituutioissa tapahtuvasta valikoinnista ja yhteiskunnan hierarkian tuottamisesta, yksilöiden omalle paikalleen asettamisesta valitsevassa yhteiskunnallisessa järjestyksessä. Näin nuoria/opiskelijoita kasvatetaan omaksumaan työelämässä vaadittaa työmoraalia, ammatillisen koulutuksen puolella palkkatyöläisen ja alaisen mentaliteettia (Käyhkö 2006; Hakala ym. 2013). Nuoruuden huomioimisen näkökulmasta ammatillisen koulutuksen työelämälähtöisyys muodostuukin ristiriitaiseksi. Yhtäältä työelämälähtöisyys on nähty niin aiemmin kuin nytkin yhdeksi keinoksi ehkäistä nuorten koulutuksen keskeyttämistä ja laajemmin syrjäytymistä (Kettunen 2001). Sen on todettu olevan tärkeää etenkin niiden nuorten kohdalla, joita teoriavoittoinen opiskelu ei motivoi. Tätä tukee myös omat havaintoni. Tutkimukseni nostaa kuitenkin esiin se, että työelämälähtöisyys voi kääntyä myös nuoria vastaan. Ensinnäkin kyse on siitä, että ammattikasvatus ja siihen sisältyvä perinteinen alaisen kuriin ja järjestykseen saattaminen ei luo hedelmällistä lähtökohtaa dialogisuudelle ja opiskelijoiden osallisuudelle opetuksessa. Tämä näkyy nuorten ja opettajien kohtaamisten ohuutena, ohipuhumisena ja auktoriteettivääntöinä (ks. Ahola & Galli 2010.) sekä voi osittain selittää myös Kouluterveyskyselyn (2013) tuloksia siitä, että ammattiin opiskelijoista 43 % ei tiedä, kuinka voisi vaikuttaa oppilaitoksen asioihin. Toiseksi, kuten jo aiemmin esitin, työelämälähtöisyys voi konkretisoitua koulutuksen arjessa aikuismaisen työelämäkykyisyyden vaatimuksena, joka koulutukseen kuulumisen ehtona on osalle nuorista vielä liian vaativaa ja jonka sisällä nuorten tukeminen ja perään katsominen voivat määrittyä jopa hyysäykseksi. Ammatillinen koulutus näyttää siis vaativan nuorilta nopeaa aikuistumista ja vastuun kantoa. Samalla opiskelijoiden tila olla nuori ja keskenkasvuinen kapenee. Työelämälähtöisyyden korostumisessa ja laajemmin työelämän tarpeiden palvelemisessa on siis se riski, että ne asettavat kysymykset kasvatuksesta ja sukupolvien välisen dialogin tukemisesta toissijaisiksi ammatillisen koulutuksen kentällä. Samaa on esittänyt 31

14 toisaalla myös Karin Filander (2006). Hänen mukaansa työelämälähtöisyys ja siihen läheisesti kytkeytyvä käytännön läheisyys ovat olleet niin keskeisellä sijalla suomalaisessa koulutuspoliittisessa keskustelussa, että nämä käsitteet ovat muuttuneet koulutusjärjestelmän sisällä lähes pyhiksi ja ehdottomiksi toiminnan lähtökohdiksi, joiden arvoa ei voi kukaan kyseenalaistaa (ks. Weil ym. 2009; myös Lappalainen 2010). Työelämälähtöisyyden ja käytännönläheisyyden korostuminen (kasvatuksen, teoriatiedon ja koulumaisuuden kustannuksella) näkyy myös siinä tendenssissä, jossa ammattiopetusta pyritään siirtämään mahdollisimman paljon itse työelämään ja jossa opettajien nimikkeitä muutetaan esimerkiksi valmentajiksi huolimatta niistä kasvatuksellisista ja ohjauksellista paineista, joita opettajat ovat kuvanneet työssään lisääntyvän (Filander 2006). Kritisoidessani ammatillisen koulutuksen työelämälähtöisyyttä en väheksy sen merkityksellisyyttä ja potentiaalisuutta, vaan pikemminkin haluan kiinnittää huomiota siihen, millaisia opiskelijaideaaleja, koulutukseen kiinnittymisen ehtoja ja sukupolvien välisen vuorovaikutuksen tapoja sen nimissä tuotetaan. Missä määrin koulutuksessa huomioidaan nuoruutta elämänvaiheena ja missä määrin siellä painotetaan ensisijassa työelämän tarpeita? Nämä kysymykset ovat tärkeitä etenkin siksi, että työelämälähtöisten ja työvaltaisten opiskelumuotojen on nähty olevan yksi keskeinen vastaus koulutuksen keskeyttämisen ehkäisyyn. Esimerkiksi oppisopimuskoulutusta on toteutettu Suomessa aikuiskoulutuksen piirissä, mutta mitä sen soveltaminen nuorten keskuudessa merkitsee, vaatii uudenlaisia ikävaiheen huomioon ottavia pedagogisia ratkaisuja. Nuoruuden moniulotteisempaa huomioimista ei voi olla myöskään korostamatta itse perustutkintokoulutuksessa. Tällöin vakavasti otettaviksi ilmiöiksi muodostuvat esimerkiksi juuri vertaissuhteet, ryhmädynamiikka, ammattilaisuuden kriteereiden ja sukupuolitettujen ehtojen tunnistaminen ja moninaistaminen sekä vaihtoehtoisten opiskelutapojen miettiminen yhdessä nuorten kanssa. Yksi opettajien vastaantulon paikka voisi olla nuorten opiskelijoiden kohdalla myös kysymys Mitä sinulle kuuluu? Viitteet 1 Suomen Akatemia rahoittaa post doc-tutkimushankettani. 2 Erityisen yksin, hämillään ja vaiti näyttävät olevan seksuaalisten vähemmistöjen edustajat, joilla kysymys esimerkiksi seksuaalisuudesta mietitytti ammatinvalinnan ja opiskelun yhteydessä, mutta joilla ei näyttänyt olevan (äidin ohella) ketään, kenen kanssa jakaa ja käsitellä näitä kysymyksiä. Näistä asioista vaiettiin myös oppilaitoksissa (ks. myös Lehtonen 2013). 3 Vastaava jaottelu erilaisuutta yhtäältä mukaan ottaviin, toisaalta ulossulkeviin ilmeni myös tekemissäni maahanmuuttajataustaisten nuorten haastatteluissa (30 nuorta). Tämä jako ohjasi vahvasti näiden nuorten alavalintoja yhteishaussa. 4 Myös Vehviläinen ja Koramo (2013, 24 25) ovat tarkastelleet sukupuolen merkitystä keskeyttämisessä. Heidän mukaansa naisten keskeyttäminen on miesvaltaisilla aloilla miehiä todennäköisempää ja samaa toistuu myös miesten keskuudessa naisvaltaisilla aloilla. 5 Ammattialojen sukupuolittuneisuus on teema, joka on läsnä paitsi koulutukseen kiinnittymisessä, myös tätä edeltävässä koulutusalavalinnassa. Sirpa Lappalainen, Reetta Mietola ja Elina Lahelma (2010) ovat tehneet havainnon siitä, että epävarmojen valintojen tilanteissa korostuu omalle sukupuolelle tyypillisten valintojen tekemisten todennäköisyys. Itse allekirjoitan tämän. Yksi haastattelemistani nuorista kertoi esimerkiksi nyt välttelevänsä tietoisesti tyttöjen aloja, toisin kuin yhdeksännellä luokalla, jolloin hän oli summamutikassa valinnut käsi- ja taideteollisen alan. Muutaman haastattelemani nuoren kohdalla ajankohtainen kysymys olikin se, että uskaltaisivatko he jatkossa toisin kuin yhdeksännellä luokalla valita tyttönä/ poikana toisin, ja mitä tämä toisin valinta mahdollisesti merkitsisi niin uudessa koulutuksessa kuin heidän lähiyhteisöissäänkin. 32 Nuorisotutkimus 32 (2014):4

Anne-Mari Souto, YTT, KM, tutkijatohtori Aineksia nuorten aikuisten koulutukseen , Helsinki. Vähän koulutetut kohderyhmänä

Anne-Mari Souto, YTT, KM, tutkijatohtori Aineksia nuorten aikuisten koulutukseen , Helsinki. Vähän koulutetut kohderyhmänä Anne-Mari Souto, YTT, KM, tutkijatohtori Aineksia nuorten aikuisten koulutukseen 3.9.2013, Helsinki Vähän koulutetut kohderyhmänä Kommentteja edelliseen puheenvuoroon - Ohjauksen merkitystä ei voi olla

Lisätiedot

Lasten ja nuorten oppimista ja kasvua tukeva yhteisöllinen toimintakulttuuri. Opiskeluhuollon koordinaattori

Lasten ja nuorten oppimista ja kasvua tukeva yhteisöllinen toimintakulttuuri. Opiskeluhuollon koordinaattori Lasten ja nuorten oppimista ja kasvua tukeva yhteisöllinen toimintakulttuuri Opiskeluhuollon koordinaattori anne-mari.souto@pkky.fi 2 AMS: Mites koulussa suhtauduttiin tähän sun jaksamisongelmaan? Tiina:

Lisätiedot

Stadin ammattiopisto

Stadin ammattiopisto Stadin ammattiopisto Lukuvuoden 2014-2015 aloitustilaisuus Leena Mäkelä 4/5/13 Tervetuloa töihin! Stadin ammattiopiston toinen lukuvuosi alkaa Opiskelijarekrytointi jatkuu edelleen Oppimisympäristöjä parannetaan

Lisätiedot

Ammattiin opiskelevat määrätietoisia tekijöitä

Ammattiin opiskelevat määrätietoisia tekijöitä Ammatillisen koulutuksen mielikuvatutkimus 20..2007 Opetusministeriö Kohderyhmä: TYÖELÄMÄ Ammattiin opiskelevat määrätietoisia tekijöitä Ammatillinen koulutus kiinnostaa yhä useampaa nuorta. Ammatilliseen

Lisätiedot

VAIN NAISASIAKKAITA VARTEN Asunnottomien naisten tulkintoja naiserityisestä asunnottomuustyöstä

VAIN NAISASIAKKAITA VARTEN Asunnottomien naisten tulkintoja naiserityisestä asunnottomuustyöstä VAIN NAISASIAKKAITA VARTEN Asunnottomien naisten tulkintoja naiserityisestä asunnottomuustyöstä Diakonian tutkimuksen päivä 7.11.2008 Riikka Haahtela, YTM, jatko-opiskelija sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön

Lisätiedot

Oulun kaupungin nuorten työpajatoiminnan ja ammatillisen koulutuksen välinen yhteistyö 2.5.2012. Anu Anttila

Oulun kaupungin nuorten työpajatoiminnan ja ammatillisen koulutuksen välinen yhteistyö 2.5.2012. Anu Anttila Oulun kaupungin nuorten työpajatoiminnan ja ammatillisen koulutuksen välinen yhteistyö 2.5.2012 Anu Anttila Yhteistyö ammatillisen koulutuksen kanssa on kiteytetty viiteen toimintamalliin 1. Työpajalla

Lisätiedot

Ammatillinen erityisopetus ja sen toteutuminen yleisissä ammatillisissa oppilaitoksissa

Ammatillinen erityisopetus ja sen toteutuminen yleisissä ammatillisissa oppilaitoksissa Ammatillinen erityisopetus ja sen toteutuminen yleisissä ammatillisissa oppilaitoksissa Kaija Miettinen FT, johtaja Bovallius-ammattiopisto Opetushallitus 17.1.2012 Klo 10.20 11.30 16.1.2012 kaija.miettinen@bovallius.fi

Lisätiedot

Anne Mari Souto Tutkijatohtori, YTT, KM. Joustavuus nivelvaiheissa ja nuorten ammatillisessa koulutuksessa

Anne Mari Souto Tutkijatohtori, YTT, KM. Joustavuus nivelvaiheissa ja nuorten ammatillisessa koulutuksessa Anne Mari Souto Tutkijatohtori, YTT, KM Joustavuus nivelvaiheissa ja nuorten ammatillisessa koulutuksessa Tutkimuksellisen mielenkiinnon kohteena siirtymät ammatilliseen koulutukseen sekä sinne kiinnittyminen

Lisätiedot

E S I K A T S E L U. Taustatiedot. Ohjaaminen, henkilökohtaistaminen ja ilmapiiri. Päättökysely syksy kevät Sukupuoli.

E S I K A T S E L U. Taustatiedot. Ohjaaminen, henkilökohtaistaminen ja ilmapiiri. Päättökysely syksy kevät Sukupuoli. Page 1 of 5 E S I K A T S E L U Päättökysely syksy 2013 - kevät 2014 Taustatiedot Sukupuoli Nainen Mies Äidinkieli Suomi Ruotsi Venäjä Muu Ikäryhmä Alle 18 vuotta 18-24 vuotta Yli 24 vuotta Koulutustausta

Lisätiedot

Tutkinnon perusteista OPSiin, HOPSiin ja HOJKSiin

Tutkinnon perusteista OPSiin, HOPSiin ja HOJKSiin YHDESSÄ Tutkinnon perusteista OPSiin, HOPSiin ja HOJKSiin AMISTO 2.1.2014 Anu Raudasoja HAMK ammatillinen opettajakorkeakoulu 1.1.2014 YHDESSÄ Teemat: 1. Tutkinnon perusteista OPSiin 2. OPSista HOPSiin

Lisätiedot

Miten yhteiskunta ja koulutustakuu aiotaan toteuttaa Pohjois Karjalassa? Kuka vastaa ja välittää? Virityksiä paneelikeskusteluun

Miten yhteiskunta ja koulutustakuu aiotaan toteuttaa Pohjois Karjalassa? Kuka vastaa ja välittää? Virityksiä paneelikeskusteluun YTT, Nuorisotutkija Miten yhteiskunta ja koulutustakuu aiotaan toteuttaa Pohjois Karjalassa? Kuka vastaa ja välittää? Virityksiä paneelikeskusteluun Nuorten tuki hankkeen eli Ohjaamon ja avoimen ammattiopiston

Lisätiedot

Lapin nuoret tilastoissa ja tutkimuksissa

Lapin nuoret tilastoissa ja tutkimuksissa Lapin nuoret tilastoissa ja tutkimuksissa Projektipäällikkö Heli Niemi heli.niemi@ely-keskus.fi p. 040-672 2330 Lapin ELY-keskus, Heli Niemi 10.11.2011 1 Esityksen tarkoitus Virittäytymistä yhteiseen työskentelyyn

Lisätiedot

Mitä on suorittamatta jääneiden opintojen taustalla?

Mitä on suorittamatta jääneiden opintojen taustalla? Mitä on suorittamatta jääneiden opintojen taustalla? Johanna Korkeamäki Tutkija, VTM 1.12.2014 1 Opintojen keskeyttäminen Opinnot keskeytti viiden vuoden seurannassa 15 % lukion aloittaneista ja joka neljäs

Lisätiedot

Ammatilliseen peruskoulutukseen ohjaava ja valmistava koulutus Ammattistartti 20-40

Ammatilliseen peruskoulutukseen ohjaava ja valmistava koulutus Ammattistartti 20-40 Ammatilliseen peruskoulutukseen ohjaava ja valmistava koulutus Ammattistartti 20-40 Ammattistartti on valtakunnallisesti ja paikallisesti suunnattu ratkaisemaan ongelmia, jotka syntyvät nuoren uravalinnan

Lisätiedot

Koulun keinot haastavaan käyttäytymiseen

Koulun keinot haastavaan käyttäytymiseen Koulun keinot haastavaan käyttäytymiseen häiriökäyttäytymistä ehkäisemään Huomio pitää kohdistaa kasvatukseen, nuorten heitteillejättöön, rajojen asettamiseen, koveneviin arvoihin, ydinperheiden pirstoutumiseen,

Lisätiedot

Etsivän nuorisotyön asiakkaana olleiden nuorten käsityksiä etsivästä nuorisotyöstä

Etsivän nuorisotyön asiakkaana olleiden nuorten käsityksiä etsivästä nuorisotyöstä Etsivän nuorisotyön asiakkaana olleiden nuorten käsityksiä etsivästä nuorisotyöstä Ei tarvinnut yksin muistaa tehdä kaikkea, kun oli joku sanomassa että sun pitää tehdä tuo ja tuo Pro gradu tutkimus Oulun

Lisätiedot

OPETUKSEN JÄRJESTÄJÄN PAIKALLINEN KEHITTÄMISSUUNNITELMA

OPETUKSEN JÄRJESTÄJÄN PAIKALLINEN KEHITTÄMISSUUNNITELMA OPETUKSEN JÄRJESTÄJÄN PAIKALLINEN KEHITTÄMISSUUNNITELMA 2013-2016 Koulutus ja tutkimus kehittämissuunnitelma 2012 2016 linjaa valtakunnalliset painopistealueet, jotka koulutuspoliittisesti on päätetty

Lisätiedot

Osaamisen ja sivistyksen parhaaksi

Osaamisen ja sivistyksen parhaaksi JOOP- Joustavat oppimisympäristöt SYKKÄYS Oma polku NITOJA - nivelvaihe, toiminta ja jatko työelämään Osaaminen käyttöön - Työvoimaa uudesta suunnasta - Amikset asuntoloiden kehittäjinä, Parempaan alkuun,

Lisätiedot

Suunnitelmallinen kiusaamisen ehkäisy osana varhaiskasvatuksen suunnitelmaa

Suunnitelmallinen kiusaamisen ehkäisy osana varhaiskasvatuksen suunnitelmaa Suunnitelmallinen kiusaamisen ehkäisy osana varhaiskasvatuksen suunnitelmaa Erikoistutkija Liisa Heinämäki, THL Yksikön päällikkö Päivi Lindberg, THL 16.4.2010 Esityksen nimi / Tekijä 1 Kiusaaminen varhaisvuosina?

Lisätiedot

16.4.2014. Pelillä perille opintopoluista ITK 10.4.2014 Marja Jokinen-Laine & Tuija Marstio

16.4.2014. Pelillä perille opintopoluista ITK 10.4.2014 Marja Jokinen-Laine & Tuija Marstio 16.4.2014 Pelillä perille opintopoluista ITK 10.4.2014 Marja Jokinen-Laine & Tuija Marstio Taustaa ja pelin lähtökohdat Peli kehitettiin osana YHDESSÄhanketta (2013-14) yhteistyössä Porvoon ammattiopisto

Lisätiedot

Valmentavat koulutukset VALMA JA TELMA kenelle ja miten?

Valmentavat koulutukset VALMA JA TELMA kenelle ja miten? Valmentavat koulutukset VALMA JA TELMA kenelle ja miten? Taustaksi toisen asteen tutkinto edellytys jatko-opinnoille ja/tai siirtymiselle työelämään tavoite, että kaikki jatkavat peruskoulusta toiselle

Lisätiedot

OPETUSHALLITUKSEN TILANNEKATSAUKSET JA ANALYYSIT AJANKOHTAISISTA KOULUTUSPOLIITTISISTA AIHEISTA

OPETUSHALLITUKSEN TILANNEKATSAUKSET JA ANALYYSIT AJANKOHTAISISTA KOULUTUSPOLIITTISISTA AIHEISTA OPETUSHALLITUKSEN TILANNEKATSAUKSET JA ANALYYSIT AJANKOHTAISISTA KOULUTUSPOLIITTISISTA AIHEISTA Kari Nyyssölä Koulutustutkimusfoorumin kokous 18.5.2011 Opetushallituksen tutkimusstrategia 2010 2015 Lähtökohdat:

Lisätiedot

REITTI AMMATTIIN hanke -tuettu oppisopimus 12.7.2010

REITTI AMMATTIIN hanke -tuettu oppisopimus 12.7.2010 REITTI AMMATTIIN hanke -tuettu oppisopimus 12.7.2010 Kuntoutuksen mahdollisuudet ja rooli syrjäytymisen ehkäisyssä 17.2.2011 Pirjo Kannisto Opetusministeriön linjauksia tulevaisuuden oppisopimuskoulutukseen

Lisätiedot

Juttutuokio Toimintatapa opettajan ja lapsen välisen vuorovaikutuksen tueksi

Juttutuokio Toimintatapa opettajan ja lapsen välisen vuorovaikutuksen tueksi JUTTUTUOKIO Juttutuokio Toimintatapa opettajan ja lapsen välisen vuorovaikutuksen tueksi Opettajan ja oppilaan välinen suhde on oppimisen ja opettamisen perusta. Hyvin toimiva vuorovaikutussuhde kannustaa,

Lisätiedot

TUTKINTOJEN AUDITOINNIT

TUTKINTOJEN AUDITOINNIT Keskeyttämisen ehkäisyn toimenpideohjelma TUTKINTOJEN AUDITOINNIT Keskeyttämisen ehkäisyn toimenpideohjelma Vahvistettu sekä määrällisen seurannan että keskeyttämisen ehkäisemiseen vaikuttavien ennakoivien

Lisätiedot

Kyselytutkimus. Lappeenrannan nuorisotoimen sometiimi

Kyselytutkimus. Lappeenrannan nuorisotoimen sometiimi Kyselytutkimus Lappeenrannan nuorisotoimen sometiimi Kysyimme Lappeenrantalaisilta lapsilta, nuorilta ja aikuisilta heidän mielikuvia nuorisotoimesta (painottaen nuoria). Näin he vastasivat. Lapset Lapset

Lisätiedot

asiakas työntekijä suhde pitkäaikaistyöttömän identiteetti Outi Välimaa Tampereen yliopisto Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön laitos

asiakas työntekijä suhde pitkäaikaistyöttömän identiteetti Outi Välimaa Tampereen yliopisto Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön laitos asiakas työntekijä suhde pitkäaikaistyöttömän identiteetti Outi Välimaa Tampereen yliopisto Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön laitos asiakas työntekijä suhde työn ydin on asiakkaan ja työntekijän kohtaamisessa

Lisätiedot

Osallisuutta edistämällä nuorten arkeen pitävä turvaverkko

Osallisuutta edistämällä nuorten arkeen pitävä turvaverkko Osallisuutta edistämällä nuorten arkeen pitävä turvaverkko Reija Paananen, FT, tutkija Sokra/Pohjois-Suomi Diakonia-ammattikorkeakoulu 11.11.2015 Jos jonkun säikäyttää liian monta kertaa, hän muuttuu näkymättömäksi.

Lisätiedot

15 Opetussuunnitelma OSAAMISEN ARVIOINTI ARVIOINNIN KOHTEET JA AMMATTITAITOVAATIMUKSET OSAAMISEN HANKKIMINEN

15 Opetussuunnitelma OSAAMISEN ARVIOINTI ARVIOINNIN KOHTEET JA AMMATTITAITOVAATIMUKSET OSAAMISEN HANKKIMINEN Hyväksymismerkinnät 1 (5).5.2015 Tämä asiakirjan osio kuvaa ammattiosaamisen näyttöä. Näyttötutkinnossa tutkintotilaisuuden järjestelyt ja osaamisen arviointi toteutuvat sosiaali- ja terveysalan tutkintotoimikunnan

Lisätiedot

AMMATILLISET TILAT YLIOPISTON JA KENTÄN YHTEISENÄ OPPIMISEN JA TUTKIMISEN KOHTEENA

AMMATILLISET TILAT YLIOPISTON JA KENTÄN YHTEISENÄ OPPIMISEN JA TUTKIMISEN KOHTEENA AMMATILLISET TILAT YLIOPISTON JA KENTÄN YHTEISENÄ OPPIMISEN JA TUTKIMISEN KOHTEENA Päivi Kupila ja Kirsti Karila Kohtaamisia varhaiskasvatuksessa, kumppanuuspäiväkotiverkoston kevätpäivä 14.5.2014 AMMATILLISET

Lisätiedot

Koulukokemusten kansainvälistä vertailua 2010 sekä muutokset Suomessa ja Pohjoismaissa WHO- Koululaistutkimus (HBSC- Study).

Koulukokemusten kansainvälistä vertailua 2010 sekä muutokset Suomessa ja Pohjoismaissa WHO- Koululaistutkimus (HBSC- Study). Koulukokemusten kansainvälistä vertailua 1 sekä muutokset Suomessa ja Pohjoismaissa 1994-1 WHO- Koululaistutkimus (HBSC- Study). Pääjohtaja Aulis Pitkälä Tiedotustilaisuus 8.8.12, Opetushallitus Osaamisen

Lisätiedot

KOULUN JA OPETTAJAN SUHDE KOTIIN

KOULUN JA OPETTAJAN SUHDE KOTIIN KOULUN JA OPETTAJAN SUHDE KOTIIN OPETTAJUUS MUUTOKSESSA opetustoimen Luosto Classic 13.11.2010 Tuija Metso Kodin ja koulun yhteistyö Arvostavaa vuoropuhelua: toisen osapuolen kuulemista ja arvostamista,

Lisätiedot

Lapsiasiavaltuutetun näkökulma perusopetuksen tulevaisuudesta. Maria Kaisa Aula Helsinki

Lapsiasiavaltuutetun näkökulma perusopetuksen tulevaisuudesta. Maria Kaisa Aula Helsinki Lapsiasiavaltuutetun näkökulma perusopetuksen tulevaisuudesta Maria Kaisa Aula 18.2.2010 Helsinki 1 YK:n lapsen oikeuksien sopimus ja koulu Kaikki lapset ovat samanarvoisia Julkisen vallan päätöksissä

Lisätiedot

Tervetuloa Halkokarin koulun vanhempainiltaan

Tervetuloa Halkokarin koulun vanhempainiltaan Tervetuloa Halkokarin koulun vanhempainiltaan 5.9.2016 Opetussuunnitelma = OPS Opetussuunnitelma on suunnitelma siitä, miten opetus järjestetään. Se on kaiken koulun opetuksen ja toiminnan perusta. Opetussuunnitelmassa

Lisätiedot

Opinto-ohjaussuunnitelma ohjauksen kehittämisen välineenä

Opinto-ohjaussuunnitelma ohjauksen kehittämisen välineenä Opinto-ohjaussuunnitelma ohjauksen kehittämisen välineenä Satu Hekkala Johdanto Tämä artikkeli kertoo Oulun Diakoniaopiston opinto-ohjaussuunnitelman kehittämistyöstä ja esittelee lyhyesti opinto-ohjaussuunnitelman

Lisätiedot

Uudistuva koulutus tekijöitä työmarkkinoille Tiina Immonen 10.3.2015

Uudistuva koulutus tekijöitä työmarkkinoille Tiina Immonen 10.3.2015 Uudistuva koulutus tekijöitä työmarkkinoille Tiina Immonen 10.3.2015 Tutkintojärjestelmän kehittämisen tahtotila ja MERCURIAn strategiset painopistealueet Työelämälähtöisyys Joustavuus osaamisperusteisuus

Lisätiedot

Poikien ja nuorten miesten moninaisuus mitä aito kohtaaminen edellyttää?

Poikien ja nuorten miesten moninaisuus mitä aito kohtaaminen edellyttää? Poikien ja nuorten miesten moninaisuus mitä aito kohtaaminen edellyttää? #Ainutlaatuinen- seminaari Antti Ervasti Erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Erityistason perheterapeutti Psykoterapeutti (ET,

Lisätiedot

Nuorten palvelut ja syrjäytyminen nuorisotutkimuksen näkökulmasta

Nuorten palvelut ja syrjäytyminen nuorisotutkimuksen näkökulmasta Nuorten palvelut ja syrjäytyminen nuorisotutkimuksen näkökulmasta Huolipuheesta mielekkääseen toimintaan ja tekemiseen Kuntoutusakatemia 11.6.2015 VTT, erikoistutkija Sanna Aaltonen Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto

Lisätiedot

Oppiminen, osaaminen, kestävä hyvinvointi ja johtaminen. Anneli Rautiainen 1.11.2013 Esi- ja perusopetuksen yksikön päällikkö

Oppiminen, osaaminen, kestävä hyvinvointi ja johtaminen. Anneli Rautiainen 1.11.2013 Esi- ja perusopetuksen yksikön päällikkö Oppiminen, osaaminen, kestävä hyvinvointi ja johtaminen Anneli Rautiainen 1.11.2013 Esi- ja perusopetuksen yksikön päällikkö TAVOITTEENA MAAILMAN OSAAVIN KANSA 2020 OPPIMINEN OSAAMINEN KESTÄVÄ HYVINVOINTI

Lisätiedot

Yhteistyön välineistö ja toimintaympäristö

Yhteistyön välineistö ja toimintaympäristö Peruskoulu Yhteistyön välineistö ja toimintaympäristö Koulutustakuu 10-luokka Työpajojen ja oppilaitosten yhteistyö Lukio Nuorisotakuu Mitä seuraavaksi? Ammattioppilaitos Ammattistartti Monialainen yhteistyö,

Lisätiedot

Millaiseen kouluun mahtuvat kaikki? Opettajan kommunikaatiosuhde ja ymmärrys vuorovaikutuksen voimasta Kaikkien Koulun mahdollistajana

Millaiseen kouluun mahtuvat kaikki? Opettajan kommunikaatiosuhde ja ymmärrys vuorovaikutuksen voimasta Kaikkien Koulun mahdollistajana Millaiseen kouluun mahtuvat kaikki? Opettajan kommunikaatiosuhde ja ymmärrys vuorovaikutuksen voimasta Kaikkien Koulun mahdollistajana Dosentti Elina Kontu Helsingin yliopisto Opettajankoulutuslaitos,

Lisätiedot

Ammattiopisto Luovi Ammatillinen peruskoulutus. Opetussuunnitelman yhteinen osa opiskelijoille. Hyväksytty 1.0/27.8.

Ammattiopisto Luovi Ammatillinen peruskoulutus. Opetussuunnitelman yhteinen osa opiskelijoille. Hyväksytty 1.0/27.8. Ammattiopisto Luovi Ammatillinen peruskoulutus Opetussuunnitelman yhteinen osa opiskelijoille Hyväksytty 1.0/27.8.2009 Johtoryhmä Opetussuunnitelma 2.0/24.06.2010 2 (20) Sisällysluettelo 1 Tietoa Ammattiopisto

Lisätiedot

Opetussuunnitelma ja opintojen edistäminen. Marita Mäkinen, Johanna Annala & Antero Stenlund

Opetussuunnitelma ja opintojen edistäminen. Marita Mäkinen, Johanna Annala & Antero Stenlund Opetussuunnitelma ja opintojen edistäminen Marita Mäkinen, Johanna Annala & Antero Stenlund 1 Opetussuunnitelmatutkimus Osallistujat (N = 85) TaY:n opetushenkilöstöä (N = 27) ja TAMKin ja ent. PIRAMKin

Lisätiedot

KEVÄÄLLÄ 2016 HAUSSA!

KEVÄÄLLÄ 2016 HAUSSA! KEVÄÄLLÄ 2016 HAUSSA! SUJUVAT SIIRTYMÄT ALOITUSSEMINAARI 16.2.2016 Elise Virnes 1 Etunimi Sukunimi Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan valtakunnalliset toimenpidekokonaisuudet 2014-2020 Erityistavoite

Lisätiedot

Järjestötoimintaan sitoutumisen haasteet ja mahdollisuudet

Järjestötoimintaan sitoutumisen haasteet ja mahdollisuudet Järjestötoimintaan sitoutumisen haasteet ja mahdollisuudet Sanoista tekoihin tavoitteena turvalliset, elinvoimaiset ja hyvinvoivat alueet seminaari 16.-17.2.2011 Tutkimuksen puheenvuoro Arjen turvaa kylissä

Lisätiedot

Nuoren hyvä tuleminen sijaishuoltoon 30.9.2015 Lahti. Johanna Barkman Osallisuuden taidot ja valmiudet

Nuoren hyvä tuleminen sijaishuoltoon 30.9.2015 Lahti. Johanna Barkman Osallisuuden taidot ja valmiudet Nuoren hyvä tuleminen sijaishuoltoon 30.9.2015 Lahti Johanna Barkman Osallisuuden taidot ja valmiudet JÄHMETYN JÄÄDYN Mihin olemme menossa? Miten tähän on tultu? OLET TÄSSÄ. Kalle Hamm, 2008 Mitä nyt tapahtuu?

Lisätiedot

Meri-Lapin seudullinen perusopetuksen ohjaussuunnitelma

Meri-Lapin seudullinen perusopetuksen ohjaussuunnitelma Meri-Lapin seudullinen perusopetuksen ohjaussuunnitelma SISÄLLYS 1 Ohjauksen järjestämisen rakenteet, sisällöt, tavoitteet ja toimintatavat... 4 1.1 Vuosiluokat 1-2... 4 1.1.1 Tavoitteet... 4 1.1.2 Sisällöt

Lisätiedot

Hyvinvointiklinikka - hyvinvointialojen osallistava pedagogiikka ja työelämän uudet tarpeet

Hyvinvointiklinikka - hyvinvointialojen osallistava pedagogiikka ja työelämän uudet tarpeet Hyvinvointiklinikka - hyvinvointialojen osallistava pedagogiikka ja työelämän uudet tarpeet 1.1.2015-30.6.2017 Minna Vaittinen Hyria koulutus Oy 22.11.2016 Mikä hyvinvointiklinikka-hanke on? Hyria koulutuksen

Lisätiedot

Mikä auttaa selviytymään?

Mikä auttaa selviytymään? Mikä auttaa selviytymään? Johanna Korkeamäki, tutkija, VTM Kuntoutusalan tutkimus- ja kehittämiskeskus, Kuntoutussäätiö johanna.korkeamaki@kuntoutussaatio.fi Tutkimuksen tausta Osana Kuntoutussäätiön Opi

Lisätiedot

SEISKALUOKKA. Itsetuntemus ja sukupuoli

SEISKALUOKKA. Itsetuntemus ja sukupuoli SEISKALUOKKA Itsetuntemus ja sukupuoli Tavoite ja toteutus Tunnin tavoitteena on, että oppilaat pohtivat sukupuolen vaikutusta kykyjensä ja mielenkiinnon kohteidensa muotoutumisessa. Tarkastelun kohteena

Lisätiedot

Muutoksia 1.8.2015. Muutoksia 1.8.2015

Muutoksia 1.8.2015. Muutoksia 1.8.2015 Muutoksia 1.8.2015 Laki ammatillisesta koulutuksesta L787/2014 tulee voimaan 1.8.2015 Koulutuksen järjestäjä: laatii ja hyväksyy opetussuunnitelman (14 ), joka antaa opiskelijalle mahdollisuuden yksilölliseen

Lisätiedot

Vammaisten opiskelijoiden valmentava ja kuntouttava tt opetus ja ohjaus ammatillisessa koulutuksessa opetussuunnitelman perusteet

Vammaisten opiskelijoiden valmentava ja kuntouttava tt opetus ja ohjaus ammatillisessa koulutuksessa opetussuunnitelman perusteet Vammaisten opiskelijoiden valmentava ja kuntouttava tt opetus ja ohjaus ammatillisessa koulutuksessa opetussuunnitelman perusteet t OPH:n infotilaisuus 23.11.2009 Vammaisten opiskelijoiden valmentava ja

Lisätiedot

KuntaKesusta Kehittämiskouluverkostoon 12.9.2014. Aulis Pitkälä pääjohtaja Opetushallitus

KuntaKesusta Kehittämiskouluverkostoon 12.9.2014. Aulis Pitkälä pääjohtaja Opetushallitus KuntaKesusta Kehittämiskouluverkostoon 12.9.2014 Aulis Pitkälä pääjohtaja Opetushallitus Opettajuuden tulevaisuuden taitoja Sisältö- ja pedagoginen tietous: aineenhallinta, monipuoliset opetusmenetelmät

Lisätiedot

Yksinäisyys lasten silmin. Ida Spets, sosiaalityön opiskelija

Yksinäisyys lasten silmin. Ida Spets, sosiaalityön opiskelija Yksinäisyys lasten silmin Ida Spets, sosiaalityön opiskelija Tutkimusaihe ja tutkimuskysymykset Lasten yksinäisyys lasten näkökulmasta Sadutusmenetelmällä lasten tieto näkyviin 1) Mitä lapset kertovat

Lisätiedot

Opetushallitus HELSINKI 7/521/2008

Opetushallitus HELSINKI 7/521/2008 Opetushallitus Pvm 31.3.2008 PL 380 Dnro 00531 HELSINKI 7/521/2008 Asia: NUORTEN SYRJÄYTYMISEN EHKÄISYYN JA TYÖLLISYYDEN PARANTAMISEEN VALTION TALOUSARVIOSSA VUODELLE 2008 VARATUN AMMATILLISEN KOULUTUKSEN

Lisätiedot

Musiikki oppimisympäristönä

Musiikki oppimisympäristönä Musiikki oppimisympäristönä Opetussuunnitelma, musiikkitieto ja dialogi leena.unkari-virtanen@metropolia.fi Mupe musiikkitiedon näkökulmasta OPSien taustalla Opetuksen dialogisuus Musiikki oppimisympäristönä

Lisätiedot

Kahden tutkinnon kotiväenilta ti

Kahden tutkinnon kotiväenilta ti Kahden tutkinnon kotiväenilta ti 11.10.2016 Kahden tutkinnon opinnot Jyväskylän ammattiopistossa koulutuspäällikkö Taina Roivainen Arjessa sattuu ja tapahtuu opinto-ohjaaja Tarja Nykänen ja Sirpa Puikkonen

Lisätiedot

ELIITTIURHEILUJOHTAJAKSI ETENEMISEN KERTOMUKSIA

ELIITTIURHEILUJOHTAJAKSI ETENEMISEN KERTOMUKSIA ELIITTIURHEILUJOHTAJAKSI ETENEMISEN KERTOMUKSIA Tietoisesti pyrkien vai sattumalta edeten? LitM, KK Väitös 19.2.2016 Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu Golfliiton liittokokousseminaari 13.2.2016 LIKES-tutkimuskeskus

Lisätiedot

Vammaisen ja erityistä tukea tarvitsevan tie ammatilliseen koulutukseen ja työelämään

Vammaisen ja erityistä tukea tarvitsevan tie ammatilliseen koulutukseen ja työelämään Vammaisen ja erityistä tukea tarvitsevan tie ammatilliseen koulutukseen ja työelämään KUNTOUTUSPÄIVÄT 19.3.2010 Juhani Pirttiniemi opetusneuvos, KT Opetushallitus Säädöstaustaa: L 631/1998 8 : Ammatillista

Lisätiedot

Ammattitaitoista työvoimaa yhteistyöllä -projekti

Ammattitaitoista työvoimaa yhteistyöllä -projekti YHDEKSÄN N + 1 KYSYMYSTÄ YSEILLE Pohjois-Karjalan kauppakamari ja Pohjois-Karjalan Aikuisopisto toteuttivat 13.-24.11.2006 Yhdeksän + 1 kysymystä yseille internetkyselyn Pohjois-Karjalan peruskoulujen

Lisätiedot

Työssäoppiminen (ammattillinen peruskoulutus) ja työpaikkaohjaajan tehtävät. Terhi Puntila, Tampereen seudun ammattiopisto, Tredu

Työssäoppiminen (ammattillinen peruskoulutus) ja työpaikkaohjaajan tehtävät. Terhi Puntila, Tampereen seudun ammattiopisto, Tredu Työssäoppiminen (ammattillinen peruskoulutus) ja työpaikkaohjaajan tehtävät Terhi Puntila, Tampereen seudun ammattiopisto, Tredu Työssäoppiminen ammatillisessa peruskoulutuksessa Kaikissa toisen asteen

Lisätiedot

OPPISOPIMUSKOULUTUKSEN ERITYISPIIRTEET. Omnian oppisopimustoimisto Tarmo Välikoski, oppisopimusjohtaja

OPPISOPIMUSKOULUTUKSEN ERITYISPIIRTEET. Omnian oppisopimustoimisto Tarmo Välikoski, oppisopimusjohtaja OPPISOPIMUSKOULUTUKSEN ERITYISPIIRTEET Omnian oppisopimustoimisto Tarmo Välikoski, oppisopimusjohtaja Oppisopimuskoulutus on käytännönläheistä Oppisopimuskoulutus on ammatillisen koulutuksen järjestämismuoto,

Lisätiedot

NUORISSA ON TULEVAISUUS!

NUORISSA ON TULEVAISUUS! NUORISSA ON TULEVAISUUS! TERVETULOA! 1 HUKASSA Keitä ovat syrjäytyneet nuoret? - Pekka Myrskylä, EVA-analyysi Syrjäytyneitä 15-29-vuotiaita nuoria oli vuonna 2010 yhteensä noin 51 300. Syrjäytymisen ytimessä

Lisätiedot

Learning by doing tekemällä ammatin oppiminen, pedagogiikan kehittämishanke

Learning by doing tekemällä ammatin oppiminen, pedagogiikan kehittämishanke Learning by doing tekemällä ammatin oppiminen, pedagogiikan kehittämishanke 2 Pedagoginen kehittäminen Ilmiöperusteinen oppiminen Learnig by doing tekemällä oppiminen Kokemuksellinen oppiminen 3 Toteuttajataho

Lisätiedot

Futurex. Helmikuu 2011 Tuire Palonen

Futurex. Helmikuu 2011 Tuire Palonen Futurex Helmikuu 2011 Tuire Palonen Missio! Korkea-asteen täydennyskoulutuksen tehtävänä on yhdessä työympäristöjen oman toiminnan kanssa pitää huolta siitä että koulutus, tutkimus ja työelämässä hankittu

Lisätiedot

Koulutuksen järjestäjän kehittämissuunnitelma. Rovaniemi Anneli Rautiainen Esi- ja perusopetuksen yksikön päällikkö, Opetushallitus

Koulutuksen järjestäjän kehittämissuunnitelma. Rovaniemi Anneli Rautiainen Esi- ja perusopetuksen yksikön päällikkö, Opetushallitus For learning and competence Koulutuksen järjestäjän kehittämissuunnitelma Rovaniemi 30.9.2013 Anneli Rautiainen Esi- ja perusopetuksen yksikön päällikkö, Opetushallitus 21. vuosituhannen taidot haastavat

Lisätiedot

Ammatillisen peruskoulutuksen valmentavat koulutukset Eväitä uraohjaukseen 2015 Helsinki

Ammatillisen peruskoulutuksen valmentavat koulutukset Eväitä uraohjaukseen 2015 Helsinki Ammatillisen peruskoulutuksen valmentavat koulutukset Eväitä uraohjaukseen 2015 Helsinki 23.10.2015 opetusneuvos Anne Mårtensson Ammatillisen koulutuksen osasto Säädökset Hallitus antoi eduskunnalle 23.10.2014

Lisätiedot

Itsearviointi osana ammatillista kasvua - välineitä ja käytäntöjä

Itsearviointi osana ammatillista kasvua - välineitä ja käytäntöjä Itsearviointi osana ammatillista kasvua - välineitä ja käytäntöjä Mari Korhonen Turun kristillinen opisto Mistä lähdettiin liikkeelle Valmis hanke Keskeyttäneiden kartoitus ja syiden läpi käyminen Luodaan

Lisätiedot

Työntekijöiden ja asiakkaiden kohtaamiset asumisyksikössä

Työntekijöiden ja asiakkaiden kohtaamiset asumisyksikössä Työntekijöiden ja asiakkaiden kohtaamiset asumisyksikössä PAAVO KEVÄTSEMINAARI 2014 Teema: Tutkimus ja käytäntö vuoropuhelussa 21.3.2014 Tutkija Riikka Haahtela, Tampereen yliopisto Esityksessäni vastaan

Lisätiedot

SIVISTYSLAUTAKUNNAN LAUSUNTO HALLITUKSEN LINJAUKSISTA ITSEHALLINTOALUEJAON PERUSTEIKSI JA SOTE-UUDISTUKSEN ASKELMERKEIKSI

SIVISTYSLAUTAKUNNAN LAUSUNTO HALLITUKSEN LINJAUKSISTA ITSEHALLINTOALUEJAON PERUSTEIKSI JA SOTE-UUDISTUKSEN ASKELMERKEIKSI Sivistyslautakunta 5 20.01.2016 SIVISTYSLAUTAKUNNAN LAUSUNTO HALLITUKSEN LINJAUKSISTA ITSEHALLINTOALUEJAON PERUSTEIKSI JA SOTE-UUDISTUKSEN ASKELMERKEIKSI SIVLK 20.01.2016 5 Valmistelu ja lisätiedot: koulutusjohtaja

Lisätiedot

Oppimista tukeva, yhteisöllinen arviointi

Oppimista tukeva, yhteisöllinen arviointi Oppimista tukeva, yhteisöllinen arviointi Nokia 16.9.2015 Päivi Nilivaara 1 17.9.2015 Mikä edistää oppimista? Resurssit Opiskeluun käytetty aika Palautteen anto Tvt opetusvälineenä Kotitausta Luokalle

Lisätiedot

AMMATTISTARTTISEMINAARI 16.-17.4.2008. Elise Virnes

AMMATTISTARTTISEMINAARI 16.-17.4.2008. Elise Virnes AMMATTISTARTTISEMINAARI 16.-17.4.2008 Elise Virnes AMMATILLISEEN PERUSKOULUTUKSEEN OHJAAVAN JA VALMISTAVAN KOULUTUKSEN TAVOITTEET Madaltaa siirtymiskynnystä perusopetuksesta ammatilliseen koulutukseen

Lisätiedot

Oppilaanohjaus ja romanioppilaat. Helena Korpela

Oppilaanohjaus ja romanioppilaat. Helena Korpela Oppilaanohjaus ja romanioppilaat Helena Korpela Taustatutkimusta, Romanipoliittinen ohjelma o Erityisluokka elämänkulussa. Selvitys peruskoulussa erityisluokalla opiskelleiden vammaisten, romaniväestöön

Lisätiedot

LUONNOS OPETUKSEN JÄRJESTÄJÄN PAIKALLINEN KEHITTÄMISSUUNNITELMA

LUONNOS OPETUKSEN JÄRJESTÄJÄN PAIKALLINEN KEHITTÄMISSUUNNITELMA OPETUKSEN JÄRJESTÄJÄN PAIKALLINEN KEHITTÄMISSUUNNITELMA 2013-2016 Koulutus ja tutkimus kehittämissuunnitelma 2012 2016 linjaa valtakunnalliset painopistealueet, jotka koulutuspoliittisesti on päätetty

Lisätiedot

TSL:n strategia vuosille

TSL:n strategia vuosille TSL:n strategia vuosille 2011 2015 PERUSTEHTÄVÄ TSL on kaksikielinen sivistysjärjestö, jonka perustehtävänä on edistää demokratiaa, yhteiskunnallista ja sivistyksellistä tasa-arvoa sekä suvaitsevaisuutta

Lisätiedot

OPPIMINEN JA KOULUTUKSEN KEHITTÄMINEN. Hannu Soini Oulun yliopisto,kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen yksikkö 2002

OPPIMINEN JA KOULUTUKSEN KEHITTÄMINEN. Hannu Soini Oulun yliopisto,kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen yksikkö 2002 OPPIMINEN JA KOULUTUKSEN KEHITTÄMINEN Hannu Soini Oulun yliopisto,kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen yksikkö 2002 Luennon teemat Oppimista koskevien käsitysten muuttuminen Koulutuskulttuurin uudistaminen

Lisätiedot

Tutkimus nuorten tulevaisuuden suunnitelmista TIIVISTELMÄ PÄÄRAPORTISTA

Tutkimus nuorten tulevaisuuden suunnitelmista TIIVISTELMÄ PÄÄRAPORTISTA 2014 Tutkimus nuorten tulevaisuuden suunnitelmista TIIVISTELMÄ PÄÄRAPORTISTA Kun koulu loppuu -tutkimuksen toteutus Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää yläkoululaisten ja lukiolaisten tulevaisuuden suunnitelmia,

Lisätiedot

Nuorten tuki-hankkeen ydintavoite:

Nuorten tuki-hankkeen ydintavoite: Nuorten tuki-hankkeen ydintavoite: on parantaa koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevien nuorten kiinnittymistä ja pääsemistä koulutukseen, kehittää elämänhallinnan taitojaan ja saamaan työelämäkokemuksia

Lisätiedot

Esikoulunopettajan ja huoltajan välinen

Esikoulunopettajan ja huoltajan välinen Esikoulunopettajan ja huoltajan välinen LAPSET PUHEEKSI keskustelu Muokattu työversio 19.8.2015 LAPSET PUHEEKSI KESKUSTELU 1. Esittely, tutustuminen, menetelmän tarkoituksen ja keskustelun kulun selvittäminen

Lisätiedot

Politiikka-asiakirjojen retoriikan ja diskurssien analyysi

Politiikka-asiakirjojen retoriikan ja diskurssien analyysi Politiikka-asiakirjojen retoriikan ja diskurssien analyysi Perustuu väitöskirjaan Sukupuoli ja syntyvyyden retoriikka Venäjällä ja Suomessa 1995 2010 Faculty of Social Sciences Näin se kirjoitetaan n Johdanto

Lisätiedot

TYÖVALTAINEN OPPIMINEN / TOP-Laaja

TYÖVALTAINEN OPPIMINEN / TOP-Laaja TYÖVALTAINEN OPPIMINEN / TOP-Laaja tarvitsevien lasten ja perheiden kohtaaminen ja ohjaus 10ov Oikeaa työssäoppimista 4ov Teoriaopiskelua työelämässä 6 ov 1. Työprosessin hallinta tarvitseville lapsille

Lisätiedot

OHJAUS- JA HOPS-PROSESSI YMPÄRISTÖTEKNOLOGIAN KOULUTUSOHJELMASSA

OHJAUS- JA HOPS-PROSESSI YMPÄRISTÖTEKNOLOGIAN KOULUTUSOHJELMASSA OHJAUS- JA HOPS-PROSESSI YMPÄRISTÖTEKNOLOGIAN KOULUTUSOHJELMASSA Mikkelin ammattikorkeakoulun pedagogisen strategian mukaan ohjauksen tavoitteena on edistää opiskelijoiden sitoutumista opiskeluunsa, tukea

Lisätiedot

Oppimisen aikainen arviointi Näyttötutkinnon suorittajan arviointi. Markku Kokkonen Opetushallitus

Oppimisen aikainen arviointi Näyttötutkinnon suorittajan arviointi. Markku Kokkonen Opetushallitus Oppimisen aikainen arviointi Näyttötutkinnon suorittajan arviointi Markku Kokkonen Opetushallitus L ammatillisesta aikuiskoulutuksesta (631/1998, 8 ) Koulutuksen järjestäjä päättää näyttötutkintoon valmistavan

Lisätiedot

2015 valmistuneiden opiskelijoiden lukumäärä

2015 valmistuneiden opiskelijoiden lukumäärä Saimaan ammattiopisto Sampo tarjoaa ammatillista koulutusta nuorille ja aikuisille sekä koulutus- ja kehittämispalveluja yrityksille ja muille yhteisöasiakkaille. Saimaan ammattiopisto Sampo aloitti toimintansa

Lisätiedot

Ammattistartti osa valmistavien koulutusten palapeliä ohjauksen merkitys opinpolun siirtymissä 12.4.2010

Ammattistartti osa valmistavien koulutusten palapeliä ohjauksen merkitys opinpolun siirtymissä 12.4.2010 Ammattistartti osa valmistavien koulutusten palapeliä ohjauksen merkitys opinpolun siirtymissä 12.4.2010 Ammattistarttikokeilun päätösseminaari 12.-13.4.2010 Jyväskylä Kirsti Kupiainen Säädökset ja määräykset

Lisätiedot

Opetussuunnitelmat. uudistuvat Tarja Ruohonen

Opetussuunnitelmat. uudistuvat Tarja Ruohonen Opetussuunnitelmat uudistuvat 2016 Tarja Ruohonen OPS-uudistuksen tavoitteita: Kasvun ja oppimisen jatkumon vahvistaminen Rakennetaan olemassaoleville vahvuuksille Määritellään kasvatustyötä ja toimintakulttuurin

Lisätiedot

KASVATUSTIETEIDEN YKSIKKÖ VARHAISKASVATUKSEN KOULUTUS. Opettajan pedagogiset opinnot 60 op

KASVATUSTIETEIDEN YKSIKKÖ VARHAISKASVATUKSEN KOULUTUS. Opettajan pedagogiset opinnot 60 op KASVATUSTIETEIDEN YKSIKKÖ VARHAISKASVATUKSEN KOULUTUS Opettajan pedagogiset opinnot 60 op Pedaopas 2015-2016 Sisällys 1. Opettajan pedagogisten opintojen osaamistavoitteet... 3 2. Opettajan pedagogisten

Lisätiedot

Minna Koskinen Yanzu-seminaari 12.11.2011

Minna Koskinen Yanzu-seminaari 12.11.2011 Minna Koskinen Yanzu-seminaari 12.11.2011 } Pedagogiset näkökulmat taito opettaa, koulutuspolitiikan ymmärrys, itsevarmuuden kasvu opettajana } Palkkaan liittyvät näkökulmat Pätevä opettaja saa yleensä

Lisätiedot

OSALLISUUS. Opetussuunnitelma 2016 Yksi tavoitteista on oppilaiden ja huoltajien osallisuuden vahvistaminen

OSALLISUUS. Opetussuunnitelma 2016 Yksi tavoitteista on oppilaiden ja huoltajien osallisuuden vahvistaminen OSALLISUUS Opetussuunnitelma 2016 Yksi tavoitteista on oppilaiden ja huoltajien osallisuuden vahvistaminen Monipuoliset yhteistyökokemukset Oppilaiden osallistuminen suunnitteluun Oppilaskunta yhteistyön

Lisätiedot

KUUSAMON KAUPUNGIN PÄIVÄKOTIEN LASTENTAR- HANOPETTAJIEN AMMATILLISEN KASVUN KOKE- MUKSIA KASVATUSKUMPPANUUSKOULUTUKSESTA

KUUSAMON KAUPUNGIN PÄIVÄKOTIEN LASTENTAR- HANOPETTAJIEN AMMATILLISEN KASVUN KOKE- MUKSIA KASVATUSKUMPPANUUSKOULUTUKSESTA KUUSAMON KAUPUNGIN PÄIVÄKOTIEN LASTENTAR- HANOPETTAJIEN AMMATILLISEN KASVUN KOKE- MUKSIA KASVATUSKUMPPANUUSKOULUTUKSESTA Jonna Kylli Terhi Manninen Oulun seudun ammattikorkeakoulu Tutkimuksen taustoja

Lisätiedot

Ohjevihko on tuotettu YVI- hankkeessa.

Ohjevihko on tuotettu YVI- hankkeessa. Kuvat ClipArt Yrittäjyyskasvatus oppimisen perustana -ohjevihkonen on tarkoitettu yleissivistävän opettajankoulutuksen opiskelijoiden ja ohjaajien käyttöön. Materiaali on mahdollista saada myös PowerPoint

Lisätiedot

201 vastausta. Tiivistelmä. Sukupuoli. Ikä. 1) Käytän Nuorisotiloja. Tyttö % Poika %

201 vastausta. Tiivistelmä. Sukupuoli. Ikä. 1) Käytän Nuorisotiloja. Tyttö % Poika % 201 vastausta Tiivistelmä Sukupuoli Tyttö 100 50 % Poika 101 50 % Ikä 6lk 23 11 % 7lk 38 19 % 8lk 44 22 % 9lk 52 26 % Lukio/ammattikoulu 36 18 % Olen vanhempi kuin edelliset vastausvaihtoehdot 8 4 % 1)

Lisätiedot

Työssäoppimisen toteuttaminen

Työssäoppimisen toteuttaminen Työssäoppimisen toteuttaminen 1 Sisällöt Määritelmät Valmistautuminen työssäoppimisen ohjaamiseen Mitä meidän työyhteisössä voi oppia? Yhteistyö oppilaitoksen kanssa Tutkinnon perusteiden merkitys työssäoppimisessa

Lisätiedot

U N E L M. Motivaatio Hyvinvointi. Elämäkortti

U N E L M. Motivaatio Hyvinvointi. Elämäkortti Raha HYVÄ RUOKA Söit aamulla kunnon aamupalan ja koulussakin oli hyvää ruokaa. Raha -1 E HUVTA MKÄÄN Oikein mikään ei huvita. Miksi en saa mitään aikaiseksi? Raha RKAS SUKULANEN Sori, etten oo pitänyt

Lisätiedot

Tulevaisuusohjausta kaikille ja kaikkialle

Tulevaisuusohjausta kaikille ja kaikkialle Tulevaisuusohjausta kaikille ja kaikkialle - ratkaisu vai ongelma? Educa-messut 24.1.2014 Leena Jokinen Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto Vaihtoehtoisten henkilökohtaisten tulevaisuuksien hahmottamista

Lisätiedot

Oppisopimuksia ammattikoululaisille

Oppisopimuksia ammattikoululaisille Oppisopimuksia ammattikoululaisille Jaakko Lainio 20.3.2014 Viimeinen vuosi oppisopimuksella Erinomainen yhdistelmämahdollisuus! Opiskellaan ensin perustaidot koulussa ja siirrytään välillä oppisopimuksella

Lisätiedot

Ammatillisen koulutuksen läpäisyn tehostamisohjelma Missä mennään + viimeinen hankehaku

Ammatillisen koulutuksen läpäisyn tehostamisohjelma Missä mennään + viimeinen hankehaku Ammatillisen koulutuksen läpäisyn tehostamisohjelma 2011-2014 Missä mennään + viimeinen hankehaku Ammatillisen koulutuksen läpäisyn tehostamisohjelma on osa nuorisotakuuta. Yhteensä 16 milj. Ohjelman tavoitteena

Lisätiedot

KASVATUSTIETEIDEN YKSIKKÖ VARHAISKASVATUKSEN KOULUTUS. KASVARPH Pedagoginen harjoittelu / Varhaiskasvatus - Pedagoginen harjoittelu 10 op

KASVATUSTIETEIDEN YKSIKKÖ VARHAISKASVATUKSEN KOULUTUS. KASVARPH Pedagoginen harjoittelu / Varhaiskasvatus - Pedagoginen harjoittelu 10 op KASVATUSTIETEIDEN YKSIKKÖ VARHAISKASVATUKSEN KOULUTUS KASVARPH Pedagoginen harjoittelu / Varhaiskasvatus - Pedagoginen harjoittelu 10 op Pedaopas 2016-2017 KASVARPH Pedagoginen harjoittelu / Varhaiskasvatus

Lisätiedot

Harjoittelu omassa opetustyössä ammatillisen koulutuksen parissa

Harjoittelu omassa opetustyössä ammatillisen koulutuksen parissa Harjoittelu omassa opetustyössä ammatillisen koulutuksen parissa Ohjeet opiskelijalle Opiskelija harjoittelee omassa opetustyössään ammatillisessa koulutuksessa. Opetusharjoittelussa keskeisenä tavoitteena

Lisätiedot

AUD 4.2.16 Hyvinvointia mediasta 20ov

AUD 4.2.16 Hyvinvointia mediasta 20ov AMMATILLINEN PAIKALLISESTI TUOTETTU TUTKINNON OSA AUD 4.2.16 Hyvinvointia mediasta 20ov Ammattitaitovaatimukset osaa: suunnitella ja laatia toiminnan tavoitteet asiakkaan tarpeet huomioiden ottaa huomioon

Lisätiedot