Tietoa, taitoa, tarinoita 1/2013 LUKUKOIRA- TOIMINTA SÄKYLÄSSÄ. Kulttuuripersoona. Alpo Suhonen. Porin kirjastoauto täyttää 10 vuotta!

Transkriptio

1 1/2013 atakirjastot Tietoa, taitoa, tarinoita Porin kirjastoauto täyttää 10 vuotta! LUKUKOIRA- TOIMINTA SÄKYLÄSSÄ Kulttuuripersoona Alpo Suhonen

2 Pääkirjoitus Kirjastolle ja käyttäjälle voi muodostua elinikäinen suhde. Eikä ihme, sillä tarjoaahan kirjasto kaikkiin elämänvaiheisiin käyttäjän omien tarpeiden sanelemia palveluja. Siinä missä tiedotusvälineet tarjoavat samaa viestiä kaikille, kirjasto tarjoaa tuhansittain vaihtoehtoja jokaiselle. Suomalaiset rakastavat kirjastoa. Kirjasto on käytetyin kulttuuripalvelu ja tärkeä kunnan peruspalvelu. Kirjastopalveluja myös arvostetaan ja niistä ollaan ylpeitä. Kirjasto on arvo sinänsä. Palvelututkimuksissa kirjastot saavat korkeimmat arvosanat kaikista kunnan palveluista. Elinikäinen kirjastosuhde alkaa usein jo lapsuudessa, vanhempien kanssa. Kirjaston tilojen merkitys korostuu, kun puhutaan lapsista. Lapset tarvitsevat paljon tilaa. Lapsille ja lapsiperheille myös kirjaston läheisyydellä on tavallista suurempi merkitys. Lapsille kirjastoissa on tarjolla paljon erilaisia tasokkaita aineistoja, järjestettyjä ohjelmia ja tapahtumia. Kirjasto on julkista tilaa, Kirjasto elinikäinen suhde Teksti: Asko Hursti, kirjastotoimenjohtaja Porin kaupunginkirjasto Satakunnan maakuntakirjasto ja erityisesti lapsille on tärkeää, että on myös muuta kuin kaupallista julkista tilaa. Koululaisten elämässä kirjasto on koulun ohella tärkeä paikka ja palvelu. Kirjasto vaalii lukutaitoa, joka on koulumenestyksen edellytys. Hyvä lukutaito saavutetaan vain lukemalla. Lasten lukemisharrastuksen tukeminen ja edistäminen on kirjaston keskeinen tehtävä. Lukemisharrastus lisää lasten kykyä tulkita erilaisia tunnetiloja, auttaa ymmärtämään sanoja ja kielikuvia sekä lisää empatiaa. Kirjasto tekee tiivistä yhteistyötä koulujen kanssa lukemisharrastuksen lisäämiseksi. Kirjasto on nuorten tila. Ympäristönä kirjasto on toimiva ja turvallinen. Nuorilla on paljon vapaa-aikaa ja pitkät lomat. Maailmassa on paljon virikkeitä, jotka kilpailevat kirjaston kanssa. Kirjasto voisi olla luonteva osa nuorten elämää, mutta valitettavasti kaikissa kirjastoissa ei ole nuorille kunnollisia tiloja, joissa voisi lueskella, istuskella tai oleskella ja seurustella kavereiden kanssa.. Opiskelijoille ja koululaisille kirjasto on ehtymätön tiedonlähde ja työhuone, paikka missä voi lukea ja tehdä tehtäviä. Vaikka tietoa olisi verkon kautta saatavissa miten paljon tahansa, tarvitaan kirjasto paikka missä vietetään aikaa tiedon äärellä. Kirjastolla on paljon tarjottavaa myös työikäisille. Vapaa-aikaan Vapaa-aikaan kirjasto tarjoaa elämyksiä ja tietoa kirjasto tarjoaa elämyksiä ja tietoa. Työelämä vaatii jatkuvaa kouluttautumista ja siinä kirjasto auttaa. Kirjasto tarjoaa eri alojen ihmisille monenlaisia palveluja ja hyötyjä. Kirjaston monipuoliset aineistot ja osaaminen sekä erilaiset tapahtumat voivat tuoda monelle lisäarvoa, jota työssä tarvitaan. Kirjasto tukee luovuutta ja tarjoaa virikkeitä. Hyvinvoivat ja aktiiviset ihmiset ovat luovuuden ja kilpailukyvyn edellytys. Kun väestö ikääntyy, yhä suurempi osa kunnan palvelujen käyttäjistä on seniori-ikäisiä. Seniorit harrastavat, opiskelevat ja viettävät aktiivista elämää. Kirjasto tarjoaa paljon palveluja harrastamiseen, uuden oppimiseen ja viihtymiseen. Senioreilla on elämänkokemusta ja he osaavat arvostaa kirjaston hyvää palvelutarjontaa ja laadukasta palvelua. Kaikki saavat kirjastosta palvelua ja opastusta tiedon löytymiseen ja tietoyhteiskuntataitoihin. Kirjasto pitää meidät ajan tasalla. Kirjojen lisäksi kirjastossa on tarjolla muita kulttuurin tuotteita, kuten lehtiä, musiikkia ja elokuvia. Kirjaston avulla yhteiskunta tukee kulttuuriperinnön saatavuutta. Erilaiset joko kirjaston järjestämät tai yhteistyössä eri yhdistysten, järjestöjen tai muiden tahojen kanssa järjestetyt tapahtumat, kirjailijavierailut, luennot jne. ovat tärkeä osa kuntien kulttuuritarjontaa. Käyttäjän läheinen suhde kirjastoon on rikastuttava, kohottava ja elämää laajentava kaikissa elämänvaiheissa. Satakunnassa kirjastoilla on lähes 50 toimipaikkaa. Satakirjastojen asiakkaana voit asioida missä tahansa niistä kuin omassa kotikirjastossasi Tervetuloa kirjastoon! Kirjaston Google palvelee Teksti: Eeva Sinerjoki, Satakirjastot-lehden päätoimittaja Kuva: Tuukka Lindholm Elämme itsepalveluyhteiskunnassa. Maksamme laskumme, varaamme lippumme ja ostamme verkkokaupasta. Kaikki tämä tapahtuu muutamalla napin painalluksella. Maailma pienenee ja tulee yhä lähemmäksi. Tiedon valtakunta on loputtoman kiehtova ja samalla pelottava. Paljonko tietoa on liian paljon? Internet on mullistanut tapamme ajatella ja toimia. Olohuoneen kirjahyllyjen muutos sisustusesineiksi romahdutti tietokirjasarjojen valmistuksen. Tv-sarjan jaksot voimme katsoa netistä meille parhaiten sopivana aikana. Keskustelupalstat ja blogit tekevät meistä bittiavaruuden sisällöntuottajia. Matkapuhelin pakottaa vastaamaan ja tietokoneen näyttö suoltaa ajankohtaisimmat uutispäivitykset. Aamun lehti on jo iltapäivällä vanha. Kirjasto on edelleen palvelulaitos. Senioriasiakkaat kaipaavat uuden teknologian ja tietokoneen käytön opetusta. Nuoret saavat ruudun auki sekunnin sadasosassa, mutta törmäävät tietomäärän äärettömyyteen. Kirjastolla on asiantuntijuutta kummankin käyttäjäryhmän tarpeisiin. Tulevaisuuden kirjaston ydinpalvelutehtävä on valjastaa asiantuntijuus asiakkaiden henkilökohtaiseen ohjaukseen. Tiedon valtateillä asiakas kompastuu ja polku johtaa harhaan. Kirjastoammattilainen johdattelee tiedon ja hakusanojen viidakossa takaisin oikeille jäljille. Eräs tamperelainen äidinkielen opettaja on törmännyt ongelmaan: hänen yläkouluikäiset oppilaansa lamaantuvat internetistä löytyvän tiedon edessä. On synnytetty uusi termi eli Google-syrjäytyneet. Tutkimusten valossa suomalaiset pojat lukevat vähän. Tulevaisuuden kannalta kehitys on huolestuttava. Kirjaston oven avaamisen kynnys tulisi olla mahdollisimman matala. Yhteiskunta muuttuu ja me sen mukana. Lukemisen tavan muutokset, tiedon pirstaloituminen ja lukuisat muut ajanvietemahdollisuudet haastavat perinteisen kirjan. Lukemisen vähenemiseen kohdistuva huoli lienee yhteinen koko kirja-alalla. Jörn Donnerin lanseeraama iskulause Lukeminen kannattaa aina lienee kirjakerhon omaisuutta, mutta elinikäisen oppimisen periaate puoltaa lukemisen ja tiedonsaannin tärkeyttä. Kirjaston rooli kaikille maksuttomana palveluna on auttaa meitä etsimään, löytämään ja oivaltamaan. Ihmisen pitäisi joka päivä kuulla ainakin yksi pieni sävelmä, lukea hyvä runo, nähdä hieno taulu ja jos mahdollista, sanoa muutama järkevä sana. Goethe Satakirjastot 1/2013 Satakirjastot-lehti on Satakirjastojen yhteinen asiakaslehti. Lehti ilmestyy nyt ensimmäistä kertaa ja jaetaan seuraavissa kunnissa: Pori, Rauma, Eura, Eurajoki, Harjavalta, Honkajoki, Huittinen, Jämijärvi, Kankaanpää, Karvia, Kokemäki, Köyliö, Lavia, Luvia, Merikarvia, Nakkila, Pomarkku, Siikainen, Säkylä ja Ulvila Kannen kuva: Heikki Tyynysniemi/SK Toimituskunta: Päivi Almgren, Tea Aula, Asko Hursti, Sarianna Koivisto, Leena Purhonen, Anna Riihiluoma Päätoimittaja: Eeva Sinerjoki Taitto: Satakunnan ammattikorkeakoulun medianomi-opiskelijat Aliisa Jussila, Mira Metsälä, Marika Tossavainen Paino: Hämeen Paino, Sanoma Oyj, Forssa Painosmäärä: kpl 2 Satakirjastot 1/2013

3 Kirjasto edustaa tiedonsaantia ja sivistystä Teksti: Eeva Sinerjoki Kuva: Vesa Lindqvist/Eduskunta Maailma muuttuu, mutta kirja säilyy, sanovat Krista Kiuru ja Timo Kalli. Kysyimme kahdelta satakuntalaiselta kansanedustajalta heidän mielipiteitään lukemisesta, kirjastosta ja kirjaston tulevaisuudesta. Tällä kertaa haastateltavamme ovat kansanedusta, ministeri Krista Kiuru ja kansanedustaja Timo Kalli. Miten kuvailisitte suhdettanne kirjastoon ja/tai kirjallisuuteen? Kiuru: Lämmin. Kirjat ja kirjallisuus ovat minulle erittäin tärkeä tapa rentoutua. Kirjastot ovat puolestaan eräs keskeisimpiä hyvinvointipalveluita. Toivon, että ne kehittyvät tulevaisuudessa edelleen paitsi perustehtäviensä osalta, myös uudenlaisiksi tietoyhteiskunnan olohuoneiksi ja -tukipisteiksi. Kalli: Pidän kirjastoja ja kirjallisuutta yleensä edelleenkin hyvin tarpeellisena nykyisessä yhteiskunnassa, jossa suositaan sähköistä mediaa entistä enemmän. Kirjastot sisältävät paljon monenlaisia mahdollisuuksia etenkin lapsille ja nuorille. Ehdittekö tällä hetkellä työpaperien lisäksi lukea muuta kirjallisuutta tai kirjallisia tekstejä ja jos niin minkälaista? Tämän voi myös esittää kuvitteellisena, eli mitä lukisitte, jos siihen olisi riittävästi aikaa? Kiuru: Työasioiden osalta lukemista tulee valtavasti, mutta aina kun mahdollista, pyrin perehtymään erityisesti kotimaiseen kaunokirjallisuuteen. Proosa antaa lukijalleen valtaisasti ja avaa syvempää katsantokantaa, joka paitsi kasvattaa ihmisenä, myös tukee yhteiskunnallisissa tehtävissä toimimista. Kalli: Kansanedustajan tehtävässä on hyvin paljon asioita, joihin pitää perehtyä lukemalla erilaisia pape- langattomasti lukemaan ja asiakkaiden aarteita uusiin muotoihin digitoimaan. Vuonna 2012 satakuntalaiset käyttivät kirjastopalveluita ahkerasti. Maakunnan kirjastoista tehtiin yhteensä 4,4 miljoonaa lainaa, mikä on 19,5 lainaa maakunnan jokaista asukasta kohti. Koko maan keskiarvoon nähden satakuntalaiset lainasivat pari kappaletta kirjoja, levyjä tai muuta aineistoa enemmän kuin koko maan kansalaiset. Kirjastojen ovi kävi lähes kaksi miljoonaa kertaa (8,6 käyntiä per asukas)ja verkkokirjastojen palveluja tarvittiin 1,2 miljoonan käyttökerran verran. Kuka tuntisikaan kirjaston käytreita ja julkaisuja, joten nykyisin en juuri ehdi kirjoja lukea. Luen mielelläni erilaisia kansallishistoriallisia ja poliittisia teoksia sekä elämänkertoja. Toivon, että tulevaisuudessa on enemmän aikaa myös tälle harrastukselle. Lukemisen tapa muuttuu, tutkimukset tukevat tätä väitettä. E- kirja ja e-lehdet muuttavat käsitystämme lukemisesta ja silmäilevän lukemisen pelätään osittain korvaavan syventyvän, perinteisenä pidetyn lukemisen. Mitä ajatuksia nämä ajatukset teissä herättävät? Kiuru: Tavat lukea varmasti kehittyvät ja muuttuvat, mutta itse teko, kirjalliseen maailmaan sukeltaminen, on ajaton. En siis ole huolestunut lukemisen tai kirjallisuuden katoamisesta. Olen myös varma, että perinteinen kirja pitää pintansa uusien lukemiseen soveltuvien laitteiden yleistyessä. Parhaimmassa tapauksessa lukuharrastus lisääntyy. Kalli: Vaikka maailma muuttuu ja tulee uusia sähköisiä tapoja lukea kirjoja uskon, että perinteinen kirja tulee kuitenkin säilyttämään asemansa lukijoiden keskuudessa. Toivon myös, että vanhemmat ohjaisivat lapsiaan lukemisen pariin esimerkiksi lukemalla iltasatuja. Se tunne, joka syntyy siitä kun otat kirjan käteesi ja selailet sen lehtiä, syntyy vain lukemalla perinteistä kirjaa. Mikä on mielestänne kirjaston merkitys tiedonsaannin ja sivistyksen tarjoajina nyt ja tulevaisuudessa? Onko kirjastolaitoksella odotettavissa uhkia? Kiuru: Kirjastojen tehtävä pikemminkin korostuu tulevaisuudessa. Monimutkaistuvassa maailmassa toimiminen vaatii syvää sivistystä. Sen tarjoamisessa suomalainen kirjasto on ehdottoman tärkeä. Samalla toivon, että kirjastot ottavat Tavat lukea varmasti kehittyvät ja muuttuvat, mutta itse teko, kirjalliseen maailmaan sukeltaminen, on ajaton. asemansa myös tietoyhteiskunnan valtaväylien tunnetuksi tekemisessä mm. ikäihmisille. Tällä tavoin niistä voi syntyä eräänlaisia sivistyksen, kulttuurin ja teknologian kohtaamispaikkoja paikallistasolla. Kalli: Tiedonsaannin ja sivistyksen kannalta kirjastoilla on edelleen hyvin suuri merkitys. Etenkin vähävaraisille ihmisille kirjasto on tärkeä ja kynnys sinne menemiseen on alhaalla. Näen, että kirjasto puolustaa hyvin paikkaansa myöskin tulevaisuudessa eikä uhkia ole näköpiirissä. Kirjasto on myöskin kohtaamispaikka, joka antaa sosiaalisia vuorovaikutustilanteita ihmisten arkipäivään. Pässinpökkimää ja bling blingiä Teksti: Päivi Almgren, Sivistystoimentarkastaja, Varsinais-Suomen ELY -keskus atakunta on ensimmäinen maakunta Suomessa, jossa kaikki kunnat ovat liittyneet kirjastojen yhteisjärjestelmään. Satakirjastot, jonka kutomaa kirjastoverkkoa Satakunnassa nyt vahvistetaan, tarjoaa mitattomasti enemmän mahdollisuuksia palvelujen elävöittämiseen ja kehittämiseen kuin mitä yksittäisellä kunnalla olisi käytössään. Yhdessä eteenpäin viety on paitsi tehokasta, myös taloudellista. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus pyrkii omilla toimillaan mahdollistamaan ja edistämään alueen kirjastojen kehityshankkeita, sekä omia että yhteisiä. Hyvänä esimerkkinä toimikoon käsillä oleva Satakirjastot -lehti. Se on oiva osoitus yhdessä tekemisestä ja siitä kirjastojen työntekijöiden innostuksesta, jota ilman kirjastot olisivat paljon harmaampia paikkoja. Samalla kun lehti auttaa tekemään tunnetuksi kirjastojen aineistoaarteita ja palvelujen runsautta, se toivottavasti myös viihdyttää ja ilahduttaa lukijoitaan. Tänä vuonna käynnistyviin kokeilu- ja kehittämishankkeisiin on maakunnan kirjastoille myönnetty valtionavustuksina yhteensä euroa. Niillä rahoilla lähdetään mm. laittamaan Satakirjastojen strategiaa käytäntöön, kirjavinkkaamaan, täjien tarpeet paremmin kuin käyttäjät itse. Kyselyt ja tilastot osoittavat kerta toisensa jälkeen, että käyttäjät ovat jo nyt varsin tyytyväisiä kirjastojen palveluihin. Niiden kehittäminen entisestään, niiden personoiminen ja kohdentaminen yhdessä käyttäjien kanssa on asiakkaiden tyytyväisyydestä huolimatta tai ehkä juuri sen vuoksi mahdollista. Kirjasto on omassa ympäristössään tärkeä toimija. Näin etenkin silloin, kun käyttäjät tuntevat voivansa vaikuttaa kirjaston suunnitelmiin, kokoelmiin, tapahtumiin ja palveluihin. Yhden koon sukkahousut sopivat keskimittaiselle ja painoiselle, mutta kaikki meistä eivät osu niihin mittoihin. Kohderyhmille räätälöidyt palvelut varmistavat, että s-kokoinen saa haluamansa, perinteitä kaipaava pässinpökkimän avaran mallin ja viihdettä ja vauhtia toivova kiiltävää ja bling blingiä. Kaikkien kirjasto on hieno konsepti, mutta Minun kirjastoni ja Sinun kirjastosi vielä parempi! Sekä opetus- ja kulttuuriministeriön että kirjastojen aluehallinnon vakaana pyrkimyksenä on omalta osaltaan yrittää varmistaa se, että kunta- ja palvelurakennemyllerryksestä huolimatta myös tulevaisuuden kirjastoasiakkaille olisi saatavilla yhtälailla niin pässinpökkimää kuin bling blingiäkin. Satakirjastot 1/2013 3

4 Porin kirjastoauto täyttää 10 vuotta! Lähes 30 asteen pakkasessa kaupunginjohtaja Martti Sinisalo lausui uuden kirjastoauton avajaissanat. Kirjastonjohtajana oli tuolloin Marjaana Karjalainen. Juhlayleisön hengitys huurusi ja kehysti höyrypilvenä kirjastoauton kylkiä koristavat, upeat taiteilija Simo Riikosen designkuvat. Ansaittu on ollut auton tuttavallinen puhuttelunimi Kaunotar, sillä Porin kirjastoauto valittiin kirjastoautopäivillä kahdesti Suomen kauneimmaksi, vuosina 2003 ja Sen jälkeen porilaiset eivät tainneet saada kisaan osallistuakaan. Niin paljon mahtuu kirjaston autoon Vuonna 2003 Hannu Harju ja Matti Vataja kuljettivat uutta kirjastoautoa; virkailijoina auton uusien hyllyjen lomassa nähtiin Raija Ki - v ikoski, Kirsti alve, ja osastonjohtaja Eija Ahoen sekä tietysti kuljettajat Vataja ja Harju. Työpäivät ennen avajaisia olivat aamukahdeksasta illan seitsemään; kaikki aineisto saatiin ajoissa pakattua autoon valmiiksi. Myös Heli Perkola ja vuorotteluvapaaltaan palannut Leila Meskanen pääsivät pian tutustumaan uuteen kalustoon. Nykyään asiakas tapaa hieman eri jengin: osastonjohtaja Eija Ahosen, Heli Perkolan, Marika Merelinin ja Taina Kankaansivun; kuljettajavirkailijoina ovat Jorma Lovén ja Päivi Ahonkivi, tarvittaessa myös Henry Salminen. Kesäkuun alussa Lovénin siirtyessä eläkkeelle nähdään jälleen yksi uusi kasvo lisää. Ennen kaikkea kirjastoauto on kumipyörien päällä liikkuva kirjasto. Siihen mahtuu paljon aineistoa. Noin nidettä tulevat lukijan luo, olipa pysäkki sitten meren rannalla Uniluodossa, kaupunginosassa kuten Väinölän taajama tai Tuorsniemen kylä, pitkien välimatkojen takana Noormarkun Kairilassa ja Lassilassa tai Merikarvian rajan tuntumassa Pirttijärvellä. 4 Porin kirjastoautossa on siis paitsi kauneutta, myös tehokkuutta On synnytetty uusi termi eli Googlesyrjäytyneet Kirjastoautossa kulkevat myös lukupaketit päiväkodeille. Kokoelmaan on valikoitu erilaisten harrastusten ja kiinnostusten mukaan lastenkirjallisuutta sekä vaihtuvaa aineistoa kaiken ikäisille lukijoille. Lyhyesti: kaikenlaista on mukana ja mitä tarvitaan lisää, se tuodaan asiakkaan seuraavalle pysäkkikerralle. Suomen kaunein ja tehokkain? Pysäkit muuttuvat joka vuosi hieman, joten 10 vuodessa on muutoksia tullut yhteensä aika lailla. Kaunottaren ensimmäinen reitti oli parittoman viikon maanantaina: Ahlaisten Kellahden-reitti. Mutta vuonna 2013 on sen reitin kaksi pysäkkipaikkaa jäänyt pois: Ahlaisten koulu ja Ahlaisten vanhainkoti. Toki auto-osastolta viedään siirtokirjakokoelmia vanhainkodille; koulu kuuluu Ahlaisten sivukirjaston toimeen. Myös Kellahden neljästä pysäkistä on jäänyt kaksi pois; asutuksen painopiste on muuttunut. Kokonaan uusia pysäkeitä on kymmenessä vuodessa tullut useita Noormarkkuun. Pysäkeiden paikkoja auto-osasto tar- kistaa puolivuosittain. Pienet ja säännölliset päivitykset pitävät liikkuvan kirjaston käytön tehokkaana. Henkilökunnan määrä on pysynyt entisellään, mutta kirjastoauto on silti kasvattanut lainausmääriään huomattavasti. Noin lainallaan Porin kirjastoauto on Suomen huippua, sillä vastaavana vuonna 2011 Tampere kahdella kirjastoautollaan kokosi lainaa; lainaa per auto. Helsingin kahdella kirjastoautolla lainausmäärä on noin lainaa per auto. Jyväskyläkin on tunnettu tehokkuudestaan, tuovathan kolme kirjastoautoa komeita lainauslukuja; mutta yhtä autoa kohti jyväskyläläiset lainasivat (vuonna 2010) noin kirjaa. Porin kirjastoautossa on siis paitsi kauneutta, myös tehokkuutta. Juhlavuoden suunnitelmia Kirjastoautoa on tarkoitus juhlavuonna juhlia sekä perinteisesti (kahvitusta asiakkaille) että myös uusilla tavoilla. Yksi uusi tapa on tehdä kirjaston verkkosivuille uusille asiakkaille kirjastoautoa ja sen käyttöä esittelevä video. Entistä helpommaksi käy kirjastoauton oven avaaminen, toivottavasti, kun kirjastokäytön ohjausta tulee tässäkin muodossa. Kirjastoautolle on valmistumassa myös ensimmäinen nukketeatterinäytelmän sovitus, joka toivottavasti Satakunnan taidetoimikunnan kanssa yhteistyössä saa myös esityksensä vuoden mittaan. Kaiken ikäisille on tu- Satakirjastot 1/2013 Ennen kaikkea kirjastoauto on kumipyörien päällä liikkuva kirjasto lossa näyttely pääkirjaston tiloihin. Näyttelyssä esitellään kirjastoauto Kaunottaren kymmentä toimintavuotta. Mukana on myös kirjastoauton oma maskottikarhu Simo. Näistä juhlavuoden tapahtumista tiedotetaan myöhemmin lisää. Tulevaisuus ja ennusteet Juhlavuotensa aikana Porin kirjastoauto henkilökuntineen joutuu melkoisten haasteiden eteen. Nykyisen taloustilanteen aikana Porin kirjastossakin pohditaan, miten tarvittavan aineistohankinnan ratkaistaan, kun aineistomäärärahat pienenevät. Myös henkilövaihdosten vuoksi tullee vuoden aikana työvoimavajetta. Tähän asti Porin kirjastoauton lainausluku on kasvanut ennätys ennätyksen jälkeen. Todennäköistä onkin ennustaa lainausmäärien voivan jonkin verran laskevan. Minkä verran, se jää nähtäväksi. Teksti: Taina Kankaansivu Kuvat: Kirjastoauton arkisto/ Taina Kankaansivu

5 Kulttuuripersoona Alpo Suhonen Teksti: Eeva Sinerjoki, kuva: Mikael Ahlfors Pori on aikojen saatossa tullut Alpo Suhoselle tutuksi. Nykyisin Wienissä Itävallan jääkiekkoliiton urheilujohtajana toimiva jääkiekko- ja kulttuuripersoona vietti Porissa koko 1960-luvun. Koulun käynti sujui Alpon omien sanojen mukaan huonolla menestyksellä sekä lyseossa että yhteislyseossa. Ylioppilaaksi kirjoittaminen tapahtui sittemmin Karjalan yhteiskoulussa. Poriin Suhonen palasi myöhemmin jääkiekkoilijana, jääkiekkovalmentajana sekä Pori Jazzin toimitusjohtajana. Nostalgiakaupunki Pori Suhonen muistelee Porissa vietettyä nuoruuttaan lämmöllä. Kuusikymmentäluku oli Porissa hienoa aikaa myös kulttuurin osalta ja teatteri oli voimissaan. Pori Jazz perustettiin ja olin sen ensimmäisessä konsertissa Kirjurinluodolla. Otava oli rautaa, Selkämeressä istuivat sen ajan älyköt kuten Risto Hannula, Kokoonnuimme päivittäin Kahvila Fregatissa linjaautoaseman aukiolla Timo Hämäläinen ja Kimmo Kevätsalo. Kytöhongan kirjakauppa oli lähes taivas nuorelle mielelle ja ajatuksille. Yyterissä nähtiin Rolling Stones. Yyteriin liittyy myös ensimmäiset kännit ja tyttöystävät. Kokoonnuimme päivittäin Kahvila Fregatissa linjaautoaseman aukiolla, opettelimme juomaan punaviiniä, pääsimme ravintoloihin kuten Satakunta ja Juhana Herttua. Ostin rättisitikan kun sain kortin. Vierailin jo 1960-luvulla ulkomailla, kävin täällä Wienissäkin silloin tarkistamassa paikat. Näin Alpo muistelee porilaista elämänmenoa Wienin kulttuurikaupungista käsin. Jääkiekkomies vuosikymmenestä toiseen Nykyisessä työssään urheilujohtajana Suhonen vastaa kaikkien maajoukkueiden toiminnasta, valmentajakoulutuksesta sekä muusta kiekkoon liittyvästä. Itävallan maajoukkue tulee tämän vuoden toukokuussa Helsinkiin MM-kisoihin. Joukkue on selviytynyt mukaan myös ensi talvena pidettäviin Sotshin talviolympiakisoihin. Jääkiekkoasioista puhuttaessa pääsimme kertaamaan vanhoja kiekkomuistoja. Alpo Suhonen pelasi kauden Vellun eli Veli-Pekka Ketolan kanssa Helsingin Jokereissa. Pelasin Porin Karhuissa vuodesta 1962 lähtien, sitten tuli Ässät, muistelee Alpo Suhonen menestyksekkäitä jääkiekon parissa vietettyjä vuosiaan. Porin Karhut oli Wikipedian mukaan vuosina toiminut porilainen urheiluseura, jolla oli toimintaa jääkiekossa ja jalkapallossa. Karhut erustettiin vuonna 1960, kun Porin alloilijat ja Porin Kärpät yhdistivät oimintansa. Karhujen paras saavutus on jääkiekon suomenmestaruus kaudelta Seuran toiminta itsenäisenä seurana päättyi vuonna 1967 kun se yhdistyi RU-38:n kanssa Porin Ässiksi. Ässät voitti Jokereista palanneiden Veli-Pekka Ketolan ja Alpo Suhosen avulla Suomen mestaruuden kaudella Porin Ässien valmentajana hän toimi sittemmin vuosina Musiikkia ja kirjallisuutta Wienin historiallisessa kaupungissa Suhonen asuu vanhan Tonavan lähellä noin 5 minuutin matkan päässä keskustasta. Wien on yksi maailman parhaita kulttuurikaupunkeja. Itävalta-Unkarin keisarikunnan ajalta saakka ulottuva historia näkyy kaikkialla. Kaupungin vetonauloja ovat arkkitehtuuri, teatterit, oopperat, konserttisalit ja vanhan ajan kahvilakulttuuri. Vuodessa vierailee kaupungissa yli 10 miljoonaa turistia. Taidemuseoita löytyy kymmeniä. Suhonen on Wienissä nähnyt teatteria paljon ja erityisesti itävaltalaisen Thomas Bernhardin näytelmät ovat olleet mielenkiintoisia. Jazzklubejakin löytyy ja kotimaisista artisteista on Wienissä esiintynyt Iiro Rantala ja Kimmo Pohjonen. Pori Jazzin toimitusjohtajana vuosina 2003 ja 2004 toimineelle Suhoselle jazz on edelleen lähellä sydäntä. Suurkaupungin mahdollisuudet harrastaa taidetta ovat jääkiekon parissa toimivalle Suhoselle erinomainen tapa irtautua työkuvioista. Ooppera on tullut Wienissä tutuksi ja muun muassa Soile Isokoskea on kuultu oopperassa joitakin kertoja. Suhonen ehtii urheilujohtajan työnsä lisäksi myös lukea. Parhaillaan on menossa Milan Kunderan Esirippu-esseitä kirjallisuudesta ja romaanin olemuksesta ja historiasta. Jose Saramagon tuotantoa hän on myös käynyt pikkuhiljaa lävitse. Kirjallisuuden harrastus painottuu tällä hetkellä ulkomaisiin kirjailijoihin. Kirjakaupat ovat kaupungissa oma lukunsa pitäen sisällään kymmeniä antikvariaatteja ja pieniä erikoiskirjakauppoja. Alpo Suhosen ura lyhyesti: Entinen jääkiekkoilija ja nykyinen jääkiekkovalmentaja Ensimmäinen eurooppalaissyntyinen päävalmentaja NHL:ssä 50 vuoteen ja Suomen maajoukkueen valmentaja kausina Porin lyseon kasvatti Turun kaupunginteatterin johtaja Pori Jazzin toimitusjohtaja Porin Ässien valmentaja Tunnetaan myös kirjailijana Toimii Itävallan jääkiekkoliiton urheilujohtajana Satakirjastot 1/2013 5

6 Perinteinen vai sähköinen lukeminen? Teksti: Eeva Sinerjoki, kuva: Taika Kulha Perinteisen lukemisen rinnalle on tullut uusia lukemisen tapoja kuten selailu ja elektronisen aineiston lisääntynyt käyttö. Ihmiset kokevat oikean lukemisen hyvin eri tavoin ja tämä on ilmennyt lukemista koskevissa tutkimuksissa. Uuden teknologian mahdollisuudet haastavat perinteisen kirjan, samalla kun ajankäyttömme pirstaloituu entisestään. Sosiaalisen median käyttö lisääntyy kaikissa ikäryhmissä, mutta luontevinta sen käyttö on nuorimmissa ikäryhmissä. Lyhyt viestintä on tullut jäädäkseen ja tämä vaikuttaa tapaamme lukea ja hahmottaa lukemistamme. Toistaiseksi iällä ja sukupolvella näyttäisi olevan suuri merkitys sosiaalisen median käyttöön, sanoo lukemista tutkinut dosentti Juha Herkman. Vastaavasti painettujen lehtien, erityisesti sanomalehtien ja television kulutus painottuvat vanhempiin sukupolviin. Koulutus määrittää enemmän sitä, mitä kulutetaan ja luetaan, kuin jakelukanavan valintaa. Virva Nousiainen-Hiiri Helsingin kaupunginkirjastosta näkee ikäryhmäeron vaikutuksen, mutta luokittelee ryhmät toisella tavalla: Vaikea sanoa mikä asiat muuttavat lukemista. Perinteisesti suurin lukijaryhmä on keski-ikäiset naiset, jotka myös ostavat suurimman osan kirjoista. Toisaalta lukijaryhmien muutosta voisi kuvailla uudistajiin ja konservatiiveihin. Näihin ei ikä juurikaan vaikuta, sillä konservatiiveja jotka haluavat lukea painettua kirjaa on nuorissa, samoin kuin niitä jotka haluavat lukea sähkökirjoja. Sama ilmiö on nähtävissä niin keski-ikäisissä kuin ikääntyneissä lukijoissa, väittää Nousiainen-Hiiri. Lukeminen on tutkimusten mukaan edelleen tärkeä osa arkipäivää, vaikka kirjastojen lainausluvut ja kirjakauppojen myynti näyttävät hienoista vähennystä. Tämä voidaan Juha Herkmanin mukaan selittää lukemisen tavan määrittelyn muutoksella. Nettisisältöjen selailua ei aina mielletä lukemiseksi. Syventyvän lukemisen sijaan nuoremmat ikäpolvet keskittyvät selailemalla ja silmäilemällä tapahtuvaan tiedonkeruuseen. Nousiainen-Hiiri näkee ongelmana tilastointimenetelmien puutteellisuuden. Ulkomaisista verkkokaupoista ostetut kirjat eivät näy tilastoissa ja tämä vinouttaa käsitystä siitä, onko lukeminen kokonaisuudessaan vähentynyt vai ei. Toisaalta on huomattava että suomenkielen merkitys vähenee kun puhutaan nuorista lukijoista. Harry Potter -ilmiö sai aikaan sen että monet lapset/nuoret opettelivat lukemaan kirjallisuutta englanniksi. Myös monet scifin ja fantasian harrastajat lukevat käännösten puuttuessa haluamaansa kirjallisuutta englanniksi tai jollain muulla kielellä. Usein näitä teoksia ostetaan myös sähkökirjoina, mutta ei suomalaisilta toimijoilta vaan usein Amazonista tai muulta globaalilta toimijalta. Tällöin tilastot eivät kerro koko totuutta, koska näitä ostoja ei 6 Luemme kirjoja edelleen rentoutuaksemme tilastoida Suomessa. Voikin sanoa että lukemisharrastus elää ja voi hyvin, mutta tilastointitavat ovat jääneet jälkeen niin kirjakaupan kuin kirjastojen osalta. Tällä tarkoitan sitä, että kirjamyynti mukaan lukien e-kirjat, tilastoidaan Suomessa niin että siinä huomioidaan vaan kauppa joka käydään maan rajojen sisäpuolella. Kirjastojen osalta tilastointia ruvetaan vasta nyt kehittämään. E-kirja tekee tuloaan suomenkieliselle, pienelle kielialueelle selvästi hitaammin kuin angloamerikkalaiseen maailmaan. E-kirja on Suomessa toistaiseksi pienituottoinen, eikä sen odoteta korvaavan perinteistä painettua kirjaa lähitulevaisuudessa. E-kirja on samalla tavalla lukemista kuin painetun kirjan lukeminen. Tuskin e-kirja sinänsä valtavasti muuttaa kirjojen lukemista, joka on aina jossain määrin yksityistä toimintaa. Toki e-kirjat saattavat tuoda kirjojen lukemiseen yhteisöllisiä puolia, kun virtuaaliset kirjahyllyt ja -kerhot liittävät kirjojen lukijat toisiinsa. Mutta lukupiirejä ja kirjakerhoja on ollut aina, toteaa Herkman. Porin kaupunginkirjaston tietopalvelun osastonjohtajan Merja Kalliomäen mukaan tärkeintä kirjassa on sisältö. Tarinat ja tiedot on kirjattu ylös eri aikoina kaivertamalla kiveen, kuvioimalla märkää savea, kirjoittamalla nahalle ja papyruksille, painamalla paperille. Nyt lukemishaluiset saavat haluamansa erikokoisten ja -näköisten tietokoneiden ja lukulaitteiden digitaalisen kimmeltäville näytöille. Netti on täynnä maksuttomasti ladattavia elektronisia julkaisuja: vanhoja, tekijänoikeusvapaita teoksia, viranomaisjulkaisuja ja tieteellisiä tutkimuksia. Yleisille kirjastoille tällä hetkellä yksi tärkeimmistä asioista on se, miten maksulliset e-aineistot saadaan asiakkaiden lainattaviksi samalla tavalla kuin paperimuodossa ilmestyvät teokset. Suomessa moni kustantaja julkaisee kirjoistaan kaksi versiota: paperisen ja e-kirjan. Suurinta osaa näistä ei myydä kirjastoille. Porin kaupunginkirjastolla on kokoelmissaan nelisensataa e-kirjaa, jotka voi ladata omalle laitteelleen 21 tai 14 päivän laina-ajaksi. Tarjolla on mm. englanninkielisiä matkaoppaita, tietokonekirjoja ja suomeksi myös klassikoita, tenttikirjoja sekä pieni määrä kaunokirjallisuutta. Kirjaston on mahdollista hankkia vain sitä aineistoa, jota sille suostutaan myymään, kertoo Kalliomäki. E-kirjan laajemman käytön kannalta tämä koetaan kirjastoissa ongelmaksi. Merja Kalliomäki ei usko kovin radikaaliin muutokseen ja luottaa lukijan tekemiin valintoihin. Luemme kirjoja edelleen rentoutuaksemme, saadaksemme tietoja ja oppiaksemme uusia asioita. Nykyinen kirjamuoto sidottuine sivuineen ja kansineen on pysynyt samanlaisena satoja vuosia. Teosten siirtyminen elektroniseen muotoon mahdollistaa tietenkin paljon sellaista, mitä perinteisen muotoinen malli ei salli. Lopulta kuitenkin lukija on se, joka ratkaisee missä muodossa hän tietonsa ja elämyksensä haluaa saada. Satakirjastot 1/2013 Harry Potter -ilmiö sai aikaan sen että monet nuoret opettelivat lukemaan kirjallisuutta englanniksi E-kirjoja kirjastoille myy Ellibs-kirjakauppa. Näin hankittu aineisto on epub- tai pdf-muodossa ja siksi e-kirja toimii eri tavalla yritettäessä vaikkapa suurentaa tekstiä. Käytännön työssä on huomattu, että lataaminen erityisesti ipad- ja Android-laitteisiin on joskus hankalaa. Tällä hetkellä asiakkaan on omaan koneeseensa ladattava Adobe digital -ohjelma ennen kuin lukeminen onnistuu. Ohjeet e-kirjojen käyttöön löytyvät Satakirjastojen etusivulta: Valtakunnan tasolla kirjastoala neuvottelee kustantajien ja muiden toimijoiden kanssa, jotta yleisille kirjastoille saataisiin mahdollisuus tarjota lisää e-kirjoja maksuttomasti lainattaviksi. Sähköiset sisällöt yleisiin kirjastoihin -työryhmään on tämän vuoden alusta liittynyt edustaja kaikista Suomen maakunnista. Työryhmä on osa projektia, jolla pyritään saamaan myös elektroninen aineisto osaksi kirjastojen kokoelmia. Tarkemmin: Dosentti Juha Herkman on tutkimuksessaan selvittänyt lukemisen tapojen muutosta. Hankkeen toisena tutkijana on Eliisa Vainikka Tampereen yliopistosta. Tutkimuksen 132-sivuinen loppuraportti on luettavissa Virva Nousiainen-Hiiren hankeaineistoon voi tutustua hankkeet.kirjastot.fi/hanke/s%c3%a4hk%c3%b6isetsis%c3%a4ll%c3%b6t-yleisiin-kirjastoihin Pertti Lahdenmäki lataa e-kirjaa lukulaitteeseen.

7 arri Haran blogi Jo muinaiset egyptiläiset... Ptolemaios I oli mieltynyt suureellisiin rakennusprojekteihin. Nostaakseen hallitsemansa Aleksandrian hellenistisen maailman mahtavimmaksi kaupungiksi, oli hän jo vuonna 300eaa rakennuttanut sen rannikolle toistasataa metriä korkean Faroksen majakan, joka myöhemmin tunnettiin yhtenä maailman seitsemästä ihmeestä. Aleksandria sijaitsi Egyptissä, mutta sen hallitsijat puhuivat kreikkaa. Koska hellenistisessä kulttuurissa ymmärrettiin, että tieto ja oppiminen oli valtaa, tuli Aleksandriaan seuraavaksi rakentaa maailman suurin kirjasto. Urakan sai Demetrios Faleronlainen, kuuluisa filosofi, joka oli ehtinyt filosofin hommiensa ohella toimia kymmenisen vuotta myös Ateenan yksinvaltiaan sijaisena 300-luvun alussa, eaa. Demetrios ryhtyi työhön reippaasti, ja kun oli saatu pystytetyksi valtava kirjastorakennus, aloitettiin papyruskääröjen haaliminen kaikkialta. Kokoelmien kasvettua, käsitti moniin rakennuksiin laajentunut Aleksandrian kirjasto lukutilaakin jopa yli 5000 opiskelijalle. Hankintapolitiikka oli melko suoraviivaista, koska budjettivastuu taikka kilpailutussopimukset, muista pikkuseikoista puhumattakaan, eivät yksinvaltiaita rajoittaneet. Aineistoa saatiin yksinkertaisesti siten, että jokainen kaupungissa asuva tai vieraileva joutui luovuttamaan kaikki henkilökohtaiset papyruksensa kirjastolle. Silkkaa rosvousta ei kokoelmien kartuttaminen kuitenkaan ollut, sillä kirjastossa toimi eteviä kirjureita, jotka kopioivat papyruksen ja antoivat tämän alkuperäiselle omistajalle. Miltä kirjastossa näytti? Kuvauksia on säilynyt pääkirjastorakennuksesta, joka käsitti kymmenen suurta salia. Salien seinät oli reunustettu lattiasta kattoon puisilla arkuilla. Jokaiseen kirstuun oli merkitty numerointi ja aiheen mukainen otsikointi, ja kirstuissa olivat tarkassa järjestyksessä kirjoitukset papyruskääröillä, lukematon joukko käsikirjoituksia täynnä viisautta ja tietoa, jonka helleenisten kansojen nerous oli kartuttanut, kuten historioitsija maalailee. Kirjasto oli jaoteltu kymmeneen aihepiiriin; yksi sali kutakin aihepiiriä kohti. Jotta haluttu käsikirjoitus löytyisi, valmisti kuuluisin Aleksandrian kirjastonhoitajista, Kallimakhos, 120-osaisen luettelon kirjaston teoksista. Tämä Pinakes ( Taulut ) -nimellä kulkenut luettelo toimi kuin nettikirjasto Web- Origo nykyään. Noin niin kuin periaatteessa siis: itsepalvelu tai lainaaminen ei ollut mahdollista. Kirjastonhoitaja saattoi kuitenkin luettelon avulla johdattaa tiedonhaluisen oikean käärön luokse. Aleksandrian kirjaston kokoelmien laajuus oli aikoinaan käsittämätön. Tarkkoja tietoja kokoelman suuruudesta ei ole, Lukematon joukko käsikirjoituksia täynnä viisautta ja tietoa, jonka helleenisten kansojen nerous oli kartuttanut sillä roomalaisten valloittaessa Aleksandrian kokoelma tuhoutui ainakin osittain jo seuraavan parinsadan vuoden kuluessa. On syytetty muun muassa Julius Caesarin armeijan polttaneen kirjaston, mutta toisaalta tiedetään, että valloituksen jälkeen Rooman keisarit laajensivat Aleksandrian kokoelmaa vielä ajanlaskun alun ensimmäisellä vuosisadalla. Caesarin sotatoimissa kerrotaan tuhoutuneen tuhatta kääröä, mutta eräät lähteet puhuvat koko kirjaston hävityksestä, ja jopa kirjakäärön tuhosta. Tuhoa voisi varmasti verrata siihen, että nykypäivänä koko netti ja kaikki sen sisältämät tiedot häviäisivät. Rooman valtakunnan rappeutuminen näivetti kirjaston toiminnan 200-luvulla, ja lopullisesti koko alue jyrättiin maan tasalle keisari Theodosius I:n toimesta, joka asetti kristinuskon valtionuskonnoksi ja pyrki hävittämään kaiken vanhan pakanallisuuden merkit valtakunnastaan. Aleksandrian kirjaston sadattuhannet niteet olivat ihme ja valtakunnan suuruuden mitta. Kirjaston perintö elää yhä, arkipäiväistyneenä, osana kaikkien suomalaisten ilmaista peruspalvelua. Ptolemaios olisi lentänyt selälleen, jos hänelle olisi kerrottu suomalaisesta kirjastojärjestelmästä. Totisesti mahtava kansa! Mutta ymmärrämmekö me kirjaston arvon nykypäivänä? Onko meille Satakirjastojen kokoelman 2 miljoonaa ilmaiseksi lainattavaa nidettä ja niiden ympärille luotu kirjastojärjestelmä aineistonkuljetuksineen ja kymmenine kirjastorakennuksineen asia, jota on syytä ihmetellä, ja josta on syytä tuntea ylpeyttä? Varmasti on. Papyruskääröistä on tultu e-kirjoihin, Pinakesta nettivarauksiin, mutta tieto itsessään ei ole muuttunut: se on yhä valtaa. Ja se valta asuu kirjastossa. RAKASTAKAA NUORIA Teksti: Arja Palonen, kirjastonhoitaja, pääkirjasto, lasten- ja nuortenosasto, kuva: Anita Viinamäki Neljäs Asfalttikukka-paneelikeskustelu järjestettiin Euran pääkirjastossa aiheella, miten kirjasto ja lukeminen auttaisivat ehkäisemään lasten ja nuorten syrjäytymistä. Mukana keskustelussa olivat kulttuurijohtaja Jaana Simula puheenjohtajana, kirjailija Marjo Niemi, kirjailija Aira Savisaari, Porin lasten ja nuortenosaston kirjastonhoitaja Arja Palonen, Euran kunnanhallituksen jäsen Maria Kuivamäki ja liikuntatoimenjohtaja Vesa Nuija. Kirjastonhoitaja Anita Viinamäki alusti keskustelua kertomalla Pyhäjärviseudun ja Euran tilanteesta. Kuten useissa muissakin kirjastoissa lapset käyttävät kirjastoa aktiivisesti, mutta yläkouluun siirryttäessä kirjaston käyttö vähenee ja nuorille järjestettyihin tapahtumiin on vaikea saada osallistujia. Toisaalta nuorten aikuisten kirjallisuutta on ilmestynyt viime vuosina todella paljon ja Eurassakin on järjestetty nuorille aikuisille oma hylly, josta löytyy sopivaa lukemista yläkouluikäisille ja sitä vanhemmille. Kirjoista elämyksiä ja tunteita Kirjailija Aira Savisaari aloitti paneeliosuutensa soittamalla pienen pienestä soittorasiasta Maamme-laulun. Hän kertoi, kuinka tällä pienellä eleellä saa herätettyä keskustelun siitä, kuinka musiikki, kulttuuri ja myös lukeminen herättävät tunteita ja kuinka pienikin kirja voi sisältää koko maailmankaikkeuden. Paneelissa tuli vahvasti esille, kuinka kirjallisuus voi olla terapeuttista ja murrosiän karikoissa kirjallisuudesta ja kulttuurista voi löytää voimaa. Toisaalta keskustelussa nousi esille myös se, ettei kirjallisuutta tulisi jakaa hyvään tai huonoon kirjallisuuteen. Kirjastonhoitaja Arja Palonen toi esille näkökulman, että jokaiselle voi löytää sopivan kirjan, kun kuuntelee nuorta ja keskustelee hänen kanssaan. Kaikkien ei tarvitse pitää samasta kirjasta ja sarjakuvien ja blogien lukeminen voi auttaa ja tuoda elämyksiä yhtä paljon kuin kaunokirjallisuuskin. Kuka on syrjäytynyt Harjavallan kirjaston kirjastovirkailija Pertti Karjalainen luki tilaisuuden alussa Saima Harmajan ja Uuno Kailaan runoja. Hän heitti ilmaan kysymykset, olisivatko nuo kaksi runoilijaa syrjäytyneitä, jos eläisivät nyky-suomessa. Paneelissa pohdittiinkin, kuka on syrjäytynyt ja kuinka paljon jo käsite syrjäytynyt leimaa. Jaana Simula pohti sanaa syrjäytynyt siltä kannalta, että eikö parempi sana olisi mukaanotettava kuin syrjäytynyt. Keskustelussa pohdittiin sitä, kuinka kirjasto voi olla monelle niin nuorelle kuin aikuisellekin ainoa paikka, jossa saa olla rauhassa, ei tarvitse käyttää rahaa, eikä kukaan aja pois. Millainen kirjasto Kirjasto tilana herätti paljon keskustelua. Pitäisikö kirjaston olla täysin hiljainen paikka vai saako kirjastossa juosta tai kuuluuko pelaaminen kirjastoon. Usealle panelistille kirjastomuistot korostivat juuri hiljaista ja rauhallista tilaa, mutta tämän päivän kirjastossa kuuluu myös ääniä. Helsingin keskustakirjaston suunnittelussa kysyttiin nuorilta, mitä he haluaisivat kirjastolta tilana. Nuoret kaipasivat tilaa olemiseen, halpaa kahvilaa ja mahdollisuutta syödä omia eväitä. Kirjasto on nuorille usein paikka, jossa voi tavata kavereita ja hengailla. Jaana Simula ja Marjo Niemi toivat esille tärkeänä osana sen, että kirjastossa on lupa hengailla, kuljeksia ja kuluttaa aikaa. Tässä suorituskeskeisessä yhteiskunnassa on tärkeää, että on myös paikka, jossa ei tarvitse suorittaa, eikä tilan käytöstä tarvitse maksaa. Pienillä paikkakunnilla kirjasto on usein myös nuorisotila, kokouspaikka ja olohuone. Pelit ja pelaaminen ovat jo osa kirjastoa. Keskustelussa ilmeni, kuinka kirjaston työntekijöiltä vaaditaan nykyään yhä useammin myös ammattitaitoa tulla toimeen erilaisten ja eri-ikäisten kanssa. Pääkaupunkiseudulla kirjastoissa on jo kirjastoammattilaisten lisäksi nuorisotyöntekijöitä ja henkilökuntaa, joilla on aikaa nuorille. Aira Savisaari kaipasi vertaistukea ja pelikavereita nuorille, joiden pääasia olisi olla näiden nuorten kanssa. Tällaisia kokeiluita löytyy jo eri puolilta Suomea. Mikä tekee kirjastosta kirjaston eikä nuorisotilan? Kirjastoon kaivattiin myös sääntöjä ja rauhaa. Euran kirjastotoimenjohtaja Sarianna Koivisto pohtikin sitä, että usein hiljaisuutta kaipaavat enemmän kirjaston asiakkaat kuin kirjaston henkilökunta. Valitettavasti kirjastojen tilat eivät useinkaan anna mahdollisuutta eristää sekä hiljaisia tiloja että hengailutiloja ja kompromisseja täytyy tehdä. Esille nousi ajatus siitä, voisiko kirjaston aukioloaikoja laajentaa siihen suuntaan, että peruspalvelujen mentyä kiinni kirjastossa järjestettäisiin tapahtumia nuorille. Arja Palonen toi terveiset Porin kirjastosta, jossa on järjestetty jo useina vuosina mangatapahtuma Nippori ja sen järjestelyissä onkin otettu huomioon se, kuinka kirjasto voi muuntautua nuorten hengailutilaksi jo kirjaston aukioloaikana. Kukkahattutätejä ja angstinuoria Kirjastonhoitaja Arja Palonen kertoi omasta työstään nuorten kanssa. Hän otti esille termin kukkahattutäti, jolla halusi korostaa sitä, että nuorille täytyy puhua heidän omalla kielellään, jos haluaa saada sanottavansa perille. Nuoret kaipaavat aitoa keskustelukumppania, ei kukkahattutätejä. Murrosikäiset nuoret koetaan hankalana asiakaskuntana usein myös kirjastossa. Yleisön puheenvuoroissa tuotiin esille, kuinka helposti leimaamme kaikki nuoret samanlaisiksi ja koemme kaikki nuoret ongelmana. Pienissä kirjastoissa ei aina löydy henkilökuntaa, osaamista ja jaksamista nuoriin, kun lasten ja nuorten osastot ovat yhteisiä ja helposti toiminta keskittyy lapsiin ja lapsiperheisiin. Maria Kuivamäki painottikin kodin roolia siinä, että vanhemmat opettavat lapsia käyttämään kirjastoa. Kaksituntinen keskustelu on vuoropuhelua yleisön ja panelistien kanssa. Mielipiteitä ja kokemuksia tuotiin esille runsaasti. Lopuksi kirjailija Marjo Niemi toi esille sen, kuinka hankala nuoren maailma on ja tärkeintä olisi, että rakastaisimme noita nuoria. Vaikka koemme heidät joskus hankaliksi ja he tuovat esille meidän omat nuoruuden tuskaiset muistot, silti nuoret kaipaavat juuri aikuista, tukea ja rakkautta. Siis rakastakaamme nuoriamme. Karri Hara, kirjastopalveluiden johtaja, Rauman kaupunginkirjasto Kuvassa vasemmalta: Porin kulttuuritoimenjohtaja Jaana Simula, Euran liikuntatoimenjohtaja Vesa Nuija, kirjailija Marjo Niemi, kirjastonhoitaja Arja Palonen, Euran kunnanhallituksen jäsen Maria Kuivamäki ja kirjailija Aira Savisaari. Satakirjastot 1/2013 7

8 LUKUKOIRA OIMINTA ÄKYLÄSSÄ Teksti: Mirja Vuorinen, kirjasto-kulttuurivirkailija. Säkylän kunnankirjasto Lukukoiratoiminta sai alkusysäyksensä Säkylän kirjastossa luettuani maltankoira Börjestä, joka toimii spoon Sellon kirjastossa lukuterapiakoirana. Börje on Suomen ja koko Pohjoismaiden ensimmäinen ekisteröity lukuterapiakoira. Börje on suorittanut READ-tutkinto (Reading Education Assistance Dog) hdysvalloissa. Börje on innoittanut valtakunnallisesti monia muitakin kuntien ja kaupunkien kirjastoja aloittamaan ukukoiratoiminnan. Börjellä on oma blogi ja facebook-sivut ja niiden mukaan lukukoiratoiminta onkin yt verkostoitumassa. Börjen facebook-sivuilla pyydettiin ilmoittamaan jos paikkakunnalta löytyy lukuoiratoimintaa. Turun seudulla on tehty lukukoiratoiminnasta kaksi gradua. Tutkimuksissa oli kaksi ryhmää, joista toisessa lapset lukivat ääneen pehmokoiralle ja toisessa ikealle koiralle. Aidolle eläimelle lukeneiden tulokset olivat parempia. Yllättävää kyllä myös pehmokoialle lukeminen on tehokkaampaa kuin vaikkapa aikuiselle lukeminen, sanoo koulutusohjaaja ja pian almistuva eläintenkouluttaja Eeva Kahilaniemi-Parkkola. Lukuterapiakoiratutkinnon voi toistaiseksi suorittaa vain ulkomailla ja sellaista tutkintoa ei siis ole äkylän lukukoirilla. Olen toteuttanut lukukoiratoimintaa siitä kertovista artikkeleista saamieni tietojen ohjalta ja yhdistänyt niitä Kaverikoiratoiminnan periaatteisiin. Kennelliiton Kaverikoirakurssi toimiikin sana meidän pohjakoulutusta. Lukukoiratoiminta on aloitettu Säkylässä keväällä 2012 kääpiövillakoira Lyylin toimiessa ensimmäienä lukukoirana ehkäpä koko Satakunnassa. Tänä keväänä kirjaston viereisen koulun 15 ekaluokan ppilasta on aloittanut viiden kerran lukukoiravierailut Säkylän kirjastossa ja lukukoirana on toiminut oris, harvoin allergiaa aiheuttava, ystävällinen toyvillakoira. Vierailuajoista on sovittu opettajan kansa ja vanhemmilta on pyydetty lupa osallistua toimintaan. Lukutuokiossa paikalla ovat lukijan lisäksi koira ja koiran ohjaaja rauhallisessa ympäristössä. Tässä muutamia Säkylässä toteutettavan lukukoiratoiminnan periaatteita: Lapset lukevat koiralle, koiran ohjaaja ei kommentoi millään lailla lukemista. Tarkoituksena on harjoitella ääneen lukua. Tavoitteena on lukemisesta innostuminen. Lukukoira työskentelee enintään kaksi tuntia viikossa. Yksi oppilas/lukija käy lukemassa 1-5 kertaa. Vierailuun varataan aikaa 15 minuuttia. Paikalla oppilaan lisäksi ovat koira ja koiran ohjaaja rauhallisessa ympäristössä. Kirjastossa on tarjolla ohjaajan valitsemia kirjoja, joista oppilas voi itse valita mieleisensä. Toimitaan koiran ehdoilla. Lainan päivänä Huittisten pääkirjastossa otettiin käyttöön uusi digitointitila. Tilassa on laitteet, joilla voidaan digitoida vanhat VHS-nauhat DVD-levylle tai muuhun digitaaliseen muotoon tai digitoida C-kasetit ja vinyylilevyt CD-levylle tai MP3- tiedostoksi. Myös valokuvat, diat tai negatiivit voidaan skannata digikuviksi. Tilassa on käytettävissä myös ohjelmistot kuvan- ja äänenkäsittelyyn sekä videoeditointiin. Laitteiden ja ohjelmistojen hankintaan saatiin 8 opetus- ja kulttuuriministeriön hankeavustusta, samoin osa-aikaisen hanketyöntekijän palkkaamiseen. Kaupungin tietohallinto on ollut vahvasti mukana tilan rakentumisessa. Digitointilaitteet ovat asiakkaiden itsepalvelukäytössä kirjaston aukioloaikoina, kirjaston henkilöstö antaa tarvittaessa ensimmäisellä varauskerralla perusopastuksen. Digitointitilan käyttö on asiakkaille maksutonta, tallennusväline tulee itse tuoda mukanaan. Satakirjastot 1/2013 Tässä Dorikselle lukemassa, jo neljävuotiaana lukemaan oppinut, sujuvasti ja ilmeikkäästi ääneen lukeva ekaluokkalainen Kerttu Luoto. KOTIARKISTOJEN AARTEET DIGITAALISIKSI Teksti ja kuva: Marjut Tiisala Tuleva digitointitilan käyttäjä Jari Laineenoja saa opastusta hanketyöntekijä Elina Alajoelta. Opastuksia joka torstai-ilta Osana digitointihanketta pääkirjasto järjestää parin tunnin opastuksia digitointilaitteiden käyttöön kerran viikossa pienryhmille koko kevään ajan. Opastuksia vetää hanketyöntekijä, informaatiotutkimuksen ja interaktiivisen median opiskelija Elina Alajoki, joka on perehdyttänyt myös kirjaston henkilöstön laitteiden käyttöön. Opastukset ovat samalla osa Huittisten seudun kansalaisopiston kevään kurssitarjontaa. Digitointitila on herättänyt kovasti kiinnostusta, opastuksiin ilmoittaudutaan aktiivisesti ja tilan varaajia on ollut lähes päivittäin. Digitoinnissa tallennetaan kulttuurihistoriaa sähköiseen muotoon eli myös paikallishistoriaa ja yksityisten ihmisten elämäntarinaa. Tarkoituksena on pyrkiä jatkossa kannustamaan digitointiasiakkaita siirtämään valikoitua digitoimaansa aineistoa myös yhteisiin verkkopalveluihin, vaikkapa alkuun kirjaston verkkosivuille. Kiinnostus paikallishistoriaan ja paikallisen kulttuuriperinteen arvo asukkaille vaikuttavat kasvavan koko ajan. Satakirjastoissa digitointilaitteita asiakkaiden käyttöön on myös Kokemäen, Porin ja Rauman kirjastoissa, Nakkilassa ne ovat suunnitelmissa. Uusi palvelu lämpimästi tervetullut Digitointilaitteiden käytön perehdytykseen on saapunut huittislainen Jari Laineenoja. Hänen mielestään on tosi hieno juttu, että tällainen maksuton uusi palvelu on nyt käytettävissä kirjastossa. Hieno lisä muutenkin hyvään palvelutarjontaan. Ei tarvitse itselle kaikkia laitteita ja ohjelmia hankkia. Ja nämä perehdytysillat ovat tarpeen, on helpompi alkaa itse tehdä, kun on nähnyt ja kuullut esittelyt, ei tarvitse toimia pelkästään paperin kanssa, Jari toteaa. Jarilla itsellään on kotona kymmeniä VHS C-kasetteja, joille on Vain sellaista kuvamateriaalia tallennan, mitä mistään muualta ei saa vuosien mittaan tallennettu häät, lasten kasvaminen ja monet perhejuhlat. Ne pitäisi saada nyt parempaan muotoon ja talteen. Pientä editointia on tarkoitus myös tehdä, ainakin tiivistämistä. Kotona Jari Laineenojalla on myös monia VHS-elokuvia, niitä ei ole tarkoitus alkaa digitoida. Myöskään muita aineistoja ei ole tarkoitus muuntaa digitaaliseksi, kuvatallenteet ovat ykkösjuttu. Vain sellaista kuvamateriaalia tallennan, mitä mistään muualta ei saa. Jari tietää, että videonauhan siirto vie aikaa tasan tallenteen keston verran, eli on hidasta hommaa, mutta hän aikoo tarttua urakkaansa maltillisesti. Vaikka kerran viikossa, pieni pala kerrallaan -periaatteella. Hän toivoo saavansa myös 13-vuotiaan poikansa Matiaksen digitointitilan käyttäjäksi. Hän on innostunut digikuvaamisesta ja kuvankäsittelystä. Nuoret ovat tietokoneiden kanssa tosi taitavia, heitä olisi hyvä saada ohjattua pelaamisesta vähän muuhunkin, mietiskelee Jari.

9 Siljan kahdeksaskymmenes kevät Olin töissä Lempäälän kirjastossa kesällä Käsiini jäi uusi, kauniinniminen kirja, jonka tekijä kuulosti taiteilijalta, ja takakansitekstitkin houkuttivat lukemaan. Päähenkilön lapsuuden mukana joutui lukemaan mielestäni ikävänkuuloista murretta: Istu nyvvaa takasin pallille plikka. Ookko säki tullu tuamaan kenkiä suutarii? Eikä kestänyt kauaa, kun olin itse matkalla Pohjois-Satakuntaan ensimmäiseen vakituiseen työpaikkaani, jossa tulisin kuulemaan puhetta enemmänkin. Kirjailijankin olin kohta tapaava kirjastoni asiakkaana. Hänen oma kielensä kuulosti kuitenkin Turusta lähteneen korviin niin, Silja Mansikka, miksi tutummalta? yntymäkotini on Laitilan pitäjässä Malvon kylässä, jonka murre muistuttaa Heli Laaksosen lounaismurteita. Rauman giäl oli kuitenkin vanhempieni murretta kaikkein lähimpänä. Valmistuttuani Turun Opettajakorkeakoulusta sain työpaikan Kankaanpään naapurikunnasta, Jämijärveltä. Tein samalla pikkukoululla pitkän päivätyön, aina eläkeikääni asti. Olen näin ollen asustanut täällä Pohjois- Satakunnassa paljon kauemmin kuin lapsuuteni maisemissa, josta on ollut seurauksena se tosiseikka, että syntymäkyläni murretta minun on enää vaikea täydellisesti hallita. Nykyään kotikielenäni on suomen lisäksi saksa. Kahden kielen vuorotellen ja sekaisin suoltaminen on lisännyt kiinnostustani myös eri kielten samanlaisuuksiin ja erilaisuuksiin. Mitenkä esimerkiksi vastata sille toiselle meillä asuvalle, kun hän hämmästelee: Lämmin - lämpimämpi! Miksei se ole lämminpi? Jaa-a! Silja Mansikan kirjailijanura alkoi esikoisesta Tuuli tyyntyy, vesi seisahtaa. Viimeisin teos on viisi vuotta sitten ilmestynyt Vesivahinko. Miten on vesi nyt virtaava eli mihin kuluu kirjailijan aika? Kirjoittamisesta minun on edelleenkin mahdoton luopua. Istahdan koneeni kaveriksi jokseenkin joka päivä. Olen taas kerran alkanut muokata käsikirjoitusta, jota olen valmistellut vuosikausia. Aihe on vaikea ja viimeistelen sitä viimeistelystä päästyänikin. Kuulun yhtenä jäsenenä Kankaanpään Akatemiaan, keskustelukerhoon, joka maanantaisin kokoontuu filosofoimaan erinäköisten teemojen ympärille. Pääosa kerhomme jäsenistä on miespuolisia. Joinakin kausina olen ollut ainoa nainen. Vuosittain me valitsemme pari oppikirjaa, joista otamme läksyksi tietyn sivumäärän kotona tutkittavaksi sekä tietenkin keskusteluvalmiutta herättämään. Kevään aiheeksi valitsimme Ele Aleniuksen uutuuden Maailmankehityksen suuri käänne, jonka alkulehdellä Alenius kirjoittaa näin: Yksi aikamme tärkeitä kysymyksiä on se, onko ihmiskunnalla asiallisia perusteita suhtautua optimistisesti tulevaisuuteen. Syitä pessimismiin on joka tapauksessa paljon. Minun vastaukseni tässä kirjassa on myönteinen. Optimismiin on perusteita, mutta ihmisen täytyy olla myös realisti. Jokseenkin joka kerta viime aikoina kokoontuessamme olemme vähintään sivunneet Aleniuksen esille nostattamaa teemaa, yrittäneet löytää optimismia kukin omista näkökannoistamme asiaa tarkastellen. Itse en pysty ymmärtämään enkä hyväksymään sitä nykyaikana yleisesti vallalla olevaa suuntausta, että kansantaloutta kohotetaan kulutusta (tuhlausta) lisäämällä. Satuin joskus lukemaan jonkun viisaan laatiman artikkelin, jossa kyseinen henkilö alakulon ja masennuksen päästessä vallan päälle pyrki eläytymään joihinkin kokemiinsa erityisen tunnetilaa kohottaviin ja kauniisiin hetkiin. Otin neuvosta vaarin. Niinpä, kun toisinaan hyvin yksinäistä kirjailijan työtä puurtaessani mieleni on vallannut ajatus, että mitä tämä kaikki touhu ja tohina oikeastaan kannattaa, olen kuvitellut itseni istumassa aurinkoisena kesäiltana terassillamme. Olen juuri nyhtänyt sen vihoviimeisenkin rikkaruohon vihoviimeisestä kukkapenkistä. Nurmikko on leikattu, terassin kukat kasteltu. Katselen kätteni työtä. Jos oikein osuvasti sattuu, joku lenkkeilijä pysähtyy portillemme. En kuule, mitä hän sanoo. Nousen ja menen lähemmäksi. Saan tietää, että hän on suunnannut kierroksensa meidän kadullemme vain siitä syystä, että näkisi kauniin puutarhamme. Sellaisen hetken jälkeen on olo kuin kesältä tuoksuvassa lehtimajassa, jonka isämme on rakentanut juhannusaattona lastensa iloksi. Istua kökötämme siellä kaikki neljä ja otamme ilon irti kirkonvartija Verasen valmistamasta limonadista (Laitilan Virvoitusjuomatehtaan alku). Se on niin harvinaista herkkua, että sitä saa juodakseen vain kerran vuodessa, juhannuksena tietenkin. Olen seitsenvuotias. On vuosi Emme tiedä jo ovelle kolkuttavasta sodasta yhtään mitään. Puutarhani on puoli elämääni. Voin sanoa, että nykyisen kotimme puutarhan olen omin käsin rakentanut pelkästä nurmikkoalueesta, jolla ei kasvanut talon ostaessamme muuta kuin valtavia koivuja ja pari sitäkin valtavampaa vaahteraa. Toukokuusta syyskuuhun olen koko talossa asumisen ajan hylännyt tekeillä olevan kirjallisen tuotteeni totaalisesti. (Josta toimenpiteestä olen saanut hyötyäkin. Syksyllä taas palattuani kirjoittamisen pariin, olen nähnyt aiemmin tuottamani tekstin uusin silmin.) Kesän joka ainoan päivän, mikäli muulta ehdin, puurran puutarhassani. Pyrin täydelliseen harmoniaan, vaikken sitä luultavasti koskaan saavuta. Mikä ehkä onkin oikein ja kohtuullista. Olet kirjastomme säännöllinen asiakas. Miten olet vuosien mittaan hyödyntänyt laitostamme? Kotipitäjässäni, Laitilassa on Suomen maalaiskuntien ensimmäinen kirjasto nimeltään Kustaa Hiekan Lukutupa. Isäni Toivo Frans Jalonen oli todellinen lukutoukka. Siihen aikaan kirjastosta sai lainata vain kaksi kirjaa kerrallaan. Kirjastoon oli matkaa kuusi kilometriä, eikä sinne lähtöön ollut aikaa eikä mahdollisuutta poiketa muuten kuin monien asioiden sitä pakolla vaatiessa. Mutta hätä keksii keinot. Isälläni oli kylässämme hyvänä ystävänä Viljoniminen mies, samanlainen kirjallisuuden suurkuluttaja kuin hänkin. Omansa luettuaan nämä kaksi vaihtoivat kirjat keskenään. Sillä tavalla lukemisen nälkä tuli tyydytetyksi. Jo hyvin pienenä toimin kirjanvaihto-operaation toimeenpanijana, niin pienenä, etten oikeastaan edes ymmärtänyt, miksi kirjat piti vaihtaa. Kansakoulussani oli erikseen ensimmäiselle ja toiselle luokalle tarkoitettu kirjasto ja erikseen isommille oppilaille. Viikon päätteeksi sai lainata yhden kirjan. Osasin jo lukea hyvin kouluun mennessäni ja yritin aina poimia hyppysiini mahdollisimman paksun kirjan. Yksi, jonka lainasin uudestaan ja uudestaan oli Toisen Luokan Lukukirja. Ei Aukusti Salon, jonka olin jo saanut käsiini kaksi vuotta vanhemmalta sisareltani, vaan jonkun muun laatijan. En koskaan väsynyt niiden samojen kertomusten lukemiseen. Laitilan Yhteiskouluun päästyäni aukenivat Kustaa Hiekan Lukutuvan ovet minulle. Kannoin sieltä kirjoja urakalla sekä isälleni että itselleni. Koulu, jossa mieheni ja minä toimimme opettajina, oli Kankaanpään naapurikunnan Jämijärven alueella. Koulun yhteydessä oli opettajan asunto. Neljälle lapsellemme pikkukoulu avarine pihoineen ja lähimetsineen oli ihanteellinen kasvuympäristö. Ollessani 45-vuotias kaikki muuttui. Mieheni elämä päättyi. Muutin Kankaanpäähän vajaa viisi vuotta sen jälkeen. Kankaanpään kirjasto sattui olemaan koulutieni varrella ja minusta kehkeytyikin pian sen suurkäyttäjä. En lainannut kirjoja enää yksin itselleni, vaan myös koulutyötä ajatellen. Vuosien mittaan kertyneet omat kirjani täyttävät työhuoneeni pisimmän seinän päästä päähän. Sen lisäksi niitä on tungettu jokaiseen tyhjään koloon kodissani. Yhdestäkään en kuitenkaan raaski luopua ja silloin tällöin sorrun yhä ostamaan muutaman lisää. Lukemisesta en varmaan koskaan saa kyllikseni, mutta sen tarpeen kirjastolaitos kyllä tyydyttää erinomaisesti. Varsinkin sen jälkeen, kun Satakunnan kirjastot ovat liittyneet yhdeksi lainausalueeksi, on upouusienkin kirjojen metsästäminen käynyt entistä helpommaksi. Lisäksi kirjastoon on mukava mennä. Parempaa palvelua ei saa mistään, ja henkilökunnan kanssa on kiva vaihtaa mielipiteitä lukemastaan. Kahdenkymmenen vuoden aikana on Kankaanpään kirjasto laskeutunut lainatilaston terävältä huipulta keskimäen kohdalle. E-kirjojen läpimurtoa odotetaan. Mitä ajattelet nykyisestä kehityksestä? Nykynuoriso ei enää erityisemmin arvosta perinteistä kirjaa ei ainakaan minun ikäluokkaani kuuluviin verrattuna. Sille riittää internet ja sosiaalinen media, jotka aamusta iltaan ovat kerta kerralta yhä pienempään laitteeseen pakattuina käytettävissä. Maailman sivu ovat uutuudet viehättäneet nuoria ihmisiä, keitä sitten, jos ei heitä. Luulisin, että kirjastojen käyttö on vähentynyt syystä, että suunnilleen jokaisella lapsella maassamme ensimmäisestä luokasta lähtien on jo oma kännykkä ja tietokonekin käytettävissä. Ei varmaankaan tarvitse kauaa odottaa aikaa, jolloin opetus kouluissakin kautta maan tapahtuu kirjojen asemasta pääsääntöisesti tietokoneiden kautta. Päiväaikainen ruutuun tuijottaminen riittää minulle. Iltaisin sänkyyn kömmittyäni haluan seurakseni paperista valmistetun tuotteen, jonka sivuja voin tuttuun tapaan kääntää ja jonka sivujen väliin voi työntää joulukortin, joka on osoitettu Mansikkamummulle hiukan horjahtelevin kirjaimin. Siljaa haastatteli Kankaanpään kaupunginkirjaston osastonjohtaja Tea Aula Silja Mansikan teokset Tuuli tyyntyy, vesi seisahtaa 1991 Mykkä nainen ja miilunpolttaja 1992 Efrosinin tarina 1995 Marian viitta 2000 Valehtelijan paratiisi 2004 Vesivahinko 2007 Satakirjastot 1/2013 9

10 Oikein vastanneiden kesken arvotaan kolme 30 lahjakorttia kirjakauppaan oman valinnan mukaan! Tunnetko klassikoita -tietokilpailu A B C D E F G H 1 Tämän ihmisistä kertovan tarinan päähenkilö on rahasumma, aivan kuten mehiläisistä kertovan tarinan päähenkilö hyvin voisi olla hunajasumma. Äiti kuoli tänään. Tai ehkä eilen. Sain vanhainkodista sähkeen: Äiti kuollut. Hautaus huomenna. Osanottomme. Samantekevää. Ehkä se tapahtui eilen. Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan. Kun ensimmäisen kerran menin katsomaan härkätaistelua, odotin, että minua kauhistuttaisi ja kenties inhottaisi se, mitä olin kuullut tapahtuvan hevosille. 2 Totta puhuen: olen potilaana mielisairaalassa, hoitaja tarkkailee minua, ei juuri päästä silmistään; ovessa on tirkistysreikä, ja hoitajan silmä on sitä lajia ruskeaa joka ei pysty näkemään minunlaiseni sinisilmän läpi. Jones, Kartano-nimisen maatilan isäntä, oli lukinnut kanalan yöksi, mutta hän oli niin humalassa, ettei muistanut sulkea kanojen kulkuaukkoja. Hänen lyhtynsä valokehä keikkui puolelta toiselle, kun hän hoippui pihan poikki. Hän potkaisi saappaat jalastaan takaovella, laski itselleen viimeisen lasillisen olutta maitohuoneessa olevasta tynnyristä ja kömpi sänkyyn, missä rouva Jones jo kuorsasi. Kuivuutta oli nyt kestänyt kymmenen miljoonaa vuotta, ja hirmuliskojen valtakausi oli aikoja sitten päättynyt. Täällä päiväntasaajalla, mantereella, joka jonain päivänä tunnettaisiin Afrikkana, oli olemassaolon taistelu saavuttanut uuden raivokkaan huipun. Oli neiti Somersin vuoro keittää teetä. Neiti Somers oli konekirjoittajista uusin ja kykenemättömin. Hän ei ollut enää nuori ja hänellä oli lempeän huolestuneet kasvot kuin lampaalla. Yhdistä oikea kirjain oikeaan numeroon, palauta kuponki kirjastoon ja osallistu arvontaan! Nimi Puhelinnumero Sähköposti J i On yleisesti tunnettu totuus, että naimaton varakas mies tarvitsee välttämättä rinnalleen vaimon. Joku oli varmasti panetellut Josef K:ta, sillä eräänä aamuna hänet pidätettiin ilman että hän olisi tehnyt mitään pahaa. 10

11 Cycling for libraries eli pyörällä kirjastosta toiseen Kaisa Inkeroinen, lainauspalvelujohtaja. Porin kaupunginkirjasto. Pikkupojan kuvasi Alireza Afshari, muut Kaisa Inkeroinen Kirjastoalan epäkonferenssi Cycling for libraries on kansainvälinen kirjastoalan epäkonferenssi, joka on järjestetty jo kahtena peräkkäisenä vuotena. Tapahtuman aikana poljetaan runsaan viikon aikana pisteestä A pisteeseen B ja tutustaan kirjastoihin. Ensimmäisellä kerralla matkattiin polkupyörillä Kööpenhaminasta Berliiniin. Viime kesän reitti kulki Baltian maissa. Matka alkoi Vilnasta ja päättyi Tallinnaan. Kööpenhaminasta Berliiniin matkaa kertyi 700 kilometriä ja viime kesänä poljettiin reilu 600 kilometriä. Tapahtuman järjestäjä ei ole mikään virallinen organisaatio, vaan sen takana on kansainvälinen joukko kirjastoista innostuneita ihmisiä. Tapahtumalla on useita kirjastomaailmaan liittyviä sponsoreita ja tukijoita. Kirjastoalan epäkonferenssi tarkoittaa sitä, että matkan tarkoitus on kehittyä ja kasvaa kirjastoalan ammattilaisena. Sen sijaan, että istuttaisiin luentosalissa kuuntelemassa valmiita ajatuksia, poljetaan ja pohditaan itse. Matkan varrella vieraillaan useissa kirjastoissa ja tietysti verkostoidutaan vieressä polkevien kollegoiden kanssa. Viime kesänä pyöräilijöitä oli mukana noin sata useista eri maista. Sen lisäksi mukana kulkivat pari huoltoautoa, Tallinnan kirjastoauto Katarina Jee ja kuvausryhmä. Kansainvälisiä kohtaamisia Ensimmäisen polkupyörätapahtuman aikaan olin töissä Posion kunnankirjastossa Lapissa ja lähdin reissuun sieltä. Viime kesänä lähdin matkaan Porin kaupunginkirjaston edustajana. Matkassa on molempina kesinä ollut mukana polkijoita hyvin erilaisista kirjastoista ympäri maailmaa. Jokainen kirjasto on omalla tavallaan yksilö ja sen huomaaminen on ehkä antoisinta koko reissussa. Oma tapa tehdä asioita ei välttämättä ole se oikea tai ei ehkä ainakaan kaikkein järkevin. Matkan aikana tulee miettineeksi myös sitä, mikä on vakavaa ja mikä ei. Esimerkiksi Suomessa suhtaudutaan suurella hartaudella myöhästymissakkoihin, mutta harvassa ranskalaiskirjastossa niitä peritään lainkaan. Pormestareita ja kirjastojen markkinointia Baltiassa poljimme suurimman osan ajasta maaseudulla ja saimme vierailla usean pikkupaikkakunnan kirjastossa. Vastaanotto oli aina uskomaton. Kirjastoissa oli tarjolla virvokkeita ja useimmilla paikkakunnilla paikalla oli myös pormestari, joka piti meille puheen. Riikassa poljimme hetken aikaa Latvian kulttuuriministerin kanssa. Kirjastot vaikuttivat olevan tärkeitä paikkoja kävijöilleen. Esimerkiksi Jaunklidzan kulttuurikeskus Latvian maaseudulla oli kylän ainoa julkinen rakennus. Rakennus oli aivan uusi ja siellä oli kirjastopalveluiden lisäksi mm. lääkärin vastaanotto, sosiaalityöntekijän vastaanotto ja kampaamopalveluita. Kahdensadan asukkaan kylän kirjasto oli ahkerassa Riiassa poljimme hetken aikaa Latvian kulttuuriministerin kanssa käytössä. Kirjastopyöräily on ennen kaikkea myös kirjastojen markkinointia. On tärkeää lähteä kirjaston seinien ulkopuolelle sen sijaan, että odotellaan kävijöitä sisätiloissa. Työhyvinvointia Matka edistää tietysti myös työhyvinvointia. Noin sadan kilometrin päivämatkat parantavat tietysti fyysistä kuntoa. Myös henkisesti saa paljon, kun tietää pystyvänsä polkemaan vaikkapa Kööpenhaminasta Berliiniin. Voimia pitkän talven varalle antaa se, kun tapaa uusia ihmisiä, jotka ovat innoissaan siitä, mitä tekevät. Kirjastosta voi loppujen lopuksi muokata sellaisen kuin asiakkaat ja henkilökunta haluavat. Hyvät ideat eivät aina välttämättä ole edes kalliita. Vain mielikuvitus on rajana. Epäkonferenssi sopii erittäin hyvin minunkaltaiselleni ihmiselle, jonka on vaikea oppia paikallaan istumalla. Jos joutuu istumaan ja kuuntelemaan, ajatus alkaa karkailla. Polkiessa sen sijaan pystyy keskittymään itse asiaan, kun jalat vievät matkaa eteenpäin. Ensi kesänä Cycling for libraries poljetaan Amsterdamista Brysseliin. Lisätietoja: Satakirjastot 1/

12 Satakunnan kunnat 2013 Honkajoki Merikarvia Siikainen Kankaanpää Pomarkku Pori Ulvila Nakkila Luvia Harjavalta Eurajoki Kokemäki Eura Rauma Köyliö Säkylä Karvia Jämijärvi Lavia Huittinen Satakirjastot: Kirjastoauto Ahlaisten kirjasto Keskussairaalan kirjasto Käppärän kirjasto Noormarkun kirjasto Pihlavan kirjasto Reposaaren kirjasto Ruosniemen kirjasto Sampolan kirjasto Kirjastoauto Kodisjoen kirjasto Kourujärven kirjasto Lapin kirjasto Pyynpään kirjasto Uotilan kirjasto Panelian kirjasto Vampulan kirjasto SATAKUNTALIITTO Km / VSi Satakirjastot 1/2013