1990-alussa pankit olivat kuralla Pankkien vakavaraisuus oli kuralla, koska ne olivat harjoittaneet holtitonta luotonantoa.

Transkriptio

1 ^ Toistuuko Suomen pankkikriisi EU-rahoituskriisin tarkastelussa voidaan tehdä vertailu kahteen tapahtumaan: Suomessa 1990-luvun alussa koettuun rahoituskriisiin ja vuonna 2007 käynnistyneeseen globaaliin finanssikriisiin. Keskeistä on kysyä, ketkä aiheuttivat kriisit, ketkä hyötyivät niistä, ketkä maksoivat viulut ja keiden motivaatiossa oli kriisin eskaloiminen. Mennään siten kriisin alkulähteille, eikä vain katsella tietyn hetken tilannetta. Mitä pitemmälle tätä tarkastelua mennään, sitä kyynisempiin havaintoihin päädytään. Näiden havaintojen esittäminen on kuitenkin täysin unohdettu tai tahallaan laiminlyöty, koska totuus useinkin pelottaa. Korjaavat toimintamallit täysin sekaisin EU-jäsenmaitten rahoituskriisien hoitamisessa tunteet ovat kuumat ja rintamalinjat erittäin sekaiset. Osa väittää, että unioni ja rahaliitto kaatuvat, jos kriisimaita ei tueta. Perusteluna on, että kriisi eskaloituu sijoittajien ja rahoittajien kautta kaikkiin maihin. Siksi kriisimaita tulee tukea. Linjan toista laitaa edustaa käsitys, jonka mukaan koko rahaliiton rakenne on väärä, eikä maakohtainen tukeminen ole ratkaisu syntyneisiin ongelmiin. Kriisimaiden taloutta on myös hoidettu holtittomasti ja tehottomasti. Miksi toisten maiden korruptiota tai epäonnistuneita sijoittajia tulisi tukea? Lisäksi on selvinnyt, että kriisimailla onkin erittäin merkittävät kultavarannot, joiden realisoinnista ne eivät ole puhuneet sanaakaan. Ei myöskään ole haluttu huomata, että suomalaisten rahoittajien osuus kriisimaiden rahoituksessa on vähäinen. On tarpeen luoda kuvaa siitä, mikä tämän hasardin takana todennäköisesti on, koska vain sitä kautta voidaan löytää mahdollisesti toimivat lääkkeet. Vanha kansa tietää, että lääkkeet maistuvat pahalta, mutta ne voivat olla tervehdyttämisen kannalta pakolliset. Suomi oli velaton hyvinvointivaltio Missä tilanteessa Suomi oli ennen kuin 1990-luvun alun pankkikriisi eskaloitui? Toimittaja Kjell (Kelle) Möllerillä on asiasta selvä käsitys, joka perustuu sekä omakohtaisiin kokemuksiin ja tutkimuksiin että muiden kokemusten ja tutkimusten kartoittamiseen luvun lopussa Suomen hyvinvointivaltio oli käytännössä velaton, yrittäjyys kukoisti mutta pankit olivat kuralla. Suorastaan konkurssikypsiä. - Suomen Pankin varat olivat loppu, Puuttuvat rahat ryöstettiin yrityksiltä - Jostakin kriisitilanteessa puuttuvat varat oli löydettävä, eikä muita ollut kuin menestyvät yritykset, joilta ryöstää. Näin poliittisten ja pankkien virheitten maksumiehiksi joutui noin yripankkien vakavaraisuus oli keskimäärinkin alle vaaditun BIS 8 % ja valtiota uhkasi likviditeettikriisi ja ajautuminen kansainvälisen valuuttarahaston huostaan alussa pankit olivat kuralla Pankkien vakavaraisuus oli kuralla, koska ne olivat harjoittaneet holtitonta luotonantoa. Ne eivät enää kyenneet jatkamaan, kuten aikaisemmin. Pankit olivat eläneet kiihkoisaa aikaa, jossa tuottoja kahmittiin kaikin keinoin ja uusimpia tehotemppuja keksineet palkittiin. Suomen Pankin varojen loppuminen Kuva: Toimittaja Kjell (Kelle) Möller on tutkinut kymmenkunta vuotta Suomen pankkikriisiä sekä siihen liittyneitä poliittisia ja taloudellisia virheitä ja rikoksia. Pro Karelia ry. puolestaan johtui pankin johdon drastisista virheistä yhdessä johtavien poliitikkojen kanssa. - Keksittiin vahva markka, jonka tarkoitus oli ajaa alas Suomen kansantalous EU-yhteensopivaksi (silloin vielä EY) viidessä vuodessa. - Kukaan ei silloin osannut ennustaa, että viisi vuotta myöhemmin tulisi yleiseurooppalainen lama, Neuvostoliitto hajoaisi ja jossakin kaukana riehuisi Kuwaitin sota. Hallittu rakennemuutos haaksirikkoutui ja kellumaan jäi pelkkä markka. Oltiin tilanteessa, jossa oltiin sitouduttu EU:hun ja yhtenä reunaehtona oli pankkien vakavaraisuus. Koivisto johti Suomea kohti ongelmia - Mauno Koivisto oli pitkän linjan pankkimies, ei talousmies, eikä poliitikko. Thomas Jefferson, USA:n kolmas presidentti, sanoi aikanaan, että pankit ovat suurempi turvallisuusriski maalle kuin armeijat. - Koiviston johdolla lähdettiin hivuttautumaan länteen 1980-luvun alussa ja kun Brysselissä hahmotettiin EY:n seuraavaa laajentumista vuonna 1985, päätti Suomen ylin johto, että Suomi olisi siinä mukana. - Päätös ei edustanut mitenkään normaalia parlamentaarista demokratiaa, mutta tältä pohjalta lähdettiin liikkeelle. Suomen kannalta erittäin suuri päätös tehtiin siten vastoin demokratian perussääntöjä. On esitetty, että se tehtiin perustuslain vastaisesti / TOUKOKUU 2011

2 EU-rahoituskriisissä? Piirros: Ihan tavallinen päivä kansakunnan tärkeimmässä rahoitusinstituutiossa. Peter Mønnike 06 / TOUKOKUU

3 PANKEILLE AVATTIIN AVOIN PIIKKI - VERONMAKSAJIEN RAHOILLA. tystä, yritysten omistajat, yritysluottojen takaajat ja sukulaiset. Pahimmillaan sama laina perittiin neljästi, sillä maksettaessa pankit eivät antaneet alkuperäisiä luottopapereita takaisin. Kokonaisseuraukset ovat olleet musertavat. Noin yritystä ajettiin nurin, niistä todennäköisesti yli selviytymiskykyistä yritystä ihmistä joutui Ö-luokkaan. Noin ihmistä ei jaksanut, vaan he tekivät itsemurhan. Pankkikriisi maan suurin talousrikos Poliitikot ja pankit halusivat peittää virheensä. Sen vuoksi pankeille avattiin avoin piikki. Ne saivat itse ilmoittaa kaikki epävarmoiksi katsomansa luotot ja valtio maksoi ne mukisematta veronmaksajien rahoista. Veroparatiisiyhtiöittensä lisäksi esim. KOP:lla ja SYP:lle perustettiin pikaisesti toinen KOP ja SYP. Kaikki ongelmiksi katsottavat luotot siirrettiin roskapankkiin ja hyvin tuottavat luotot jätettiin toiseen pankkiin. Huonot luotot maksatettiin täysimääräisesti veronmaksajilla, mutta samalla niitäkin saatavia perittiin voimakeinoin ja viimeisessä vaiheessa myytiin ulkomaiselle perintäyhtiölle. Luottojen siirtäminen toiselle rahoituslaitokselle oli kuitenkin sopimusrikkomus ilman lainanottajan lupaa. Suunnitelma yrityslikvidaatiosta Löytyy ainakin kaksi selkeää tahoa, joiden motivaationa oli kriisin eskaloiminen. Usein tuodaan esille, mutta sitä ei ole todistettu aukottomasti, että valtapuolueen ydinryhmä teki jo 1980-luvulla suunnitelman siitä, miten riskien toteutuminen hoidetaan. Hoitaminen tapahtuu yritykset kaatamalla ja putsaamalla, mikä sitten toteutettiinkin erittäin laajasti. Pankkien ja sijoittajien motivaatio oli selkeä. Virheelliset päätökset piti maksattaa veronmaksajilla ja rahoittajat itse keräisivät voitot. Näin tehtiin. On sanottu, että veronmaksajien kukkarolle jäi lopulta 50 mrd. markan hoitaminen. Luku voi kuitenkin olla lähempänä 100 mrd. markkaa. Kuva: Kuka tällä valtaistuimella istuu? Journalisti Antti-Pekka Pietilä esitti toukokuussa 2008 julkaisemassa kirjassaan, että valtio eli veronmaksajat tukivat pankkeja kesäkuussa 1993 antamalla anteeksi noin 10 mrd. markan suuruiset leimaverovelat. Tämäkin asia hoidettiin huomaamatta, ilman suurempaa hälinää kesälomien aikana. Oliko Estoniankin uppoaminen matkustajien vika? Näillä tempuilla täysin konkurssikypsistä pankeista tuli nopeasti hyvin kannattavia ja ne jakoivat jo kolmen vuoden kuluttua omistajilleen osinkoa. Näin myös toteutettiin Suomen taloushistorian mittavin talousrikossarja, jossa todellisia syyllisiä eivät olleet yrittäjät. Kelle Möller havainnollistaa tapahtumaa: - Tätä voisi verrata samanaikaiseen tapahtumaan, Estonian uppoamiseen. Tilanne on yhtä nurinkurinen yrittäjien näkökulmasta kuin se, että uppoamisen jälkeen merenkulkuhallitus ja varustamo olisivat päättäneet, että se oli matkustajien vika. On selvää, että pankit, pankkien omistajat ja sijoittajat voittivat tässä kahinassa ja veronmaksajat olivat kaikkien virheitten maksajia. - Salailu ja uhrien syyllistäminen ja syrjäyttäminen loukkaa kansan oikeustajua. Se ruokkii tyytymättömyyttä vanhoihin puolueisiin ja murentaa yhteiskuntamoraalia. Ainoa voittaja on harmaa talous. Valtiojohto salaa asiakirjoja - Suomen lähihistoriassa on siten musta aukko, tutkimaton alue, jonka tutkimista valtion ylin johto parhaan kykykynä mu / TOUKOKUU 2011

4 ^ Kuva: Kriisikin voidaan ymmärtää monella tavalla. kaan pyrkii estämään ja vaikeuttamaan. Presidentti Tarja Halonen on mm. julistanut pyydettyjä asiakirjoja salaisiksi. - Perusteluna presidentti sanoo, että julkistaminen vaarantaisi sitä luottamusta, joka on välttämätöntä presidentin viran hoitamisen kannalta. Halonen ei kerro, onko kysymyksessä hänen omasta vai Koiviston uskottavuudesta. - Ajallisesti puhutaan kuitenkin tapah- HALONEN ON SALANNUT NS. KOIVISTON KONKLAAVIN ASIAPAPERIT. tumasta, joka sijoittuu ns. pankkikriisiin, Suomen historian syvimpään taantumaan. Uskallan väittää, että tapahtumia tullaan luokittelemaan historiamme häpeällisimmiksi, kun tosiasiat ja salatut asiapaperit tulevat julkisiksi. Mikä oli Koiviston konklaavi? Mistä salatuista asiapapereista Kelle Möller puhuu? Hän tuo esille pidetyn Oikeuspoliittisen seminaarin asiakirjoja. Tästä seminaarista käytetään myös nimeä Koiviston konklaavi, mikä paremmin selventää seminaarin kulkua. Tässä seminaarissa Koivisto käskytti oikeusviranomaisia, tutkijoita ja muita oikeusasioiden kanssa olevia tulevasta toimintalinjasta. Oikeudenkäyntejä pankki vastaan yritys tai yksityishenkilö tulee paljon ja pankin tulee voittaa ne kaikki. Näin käytännössä lähes täysin kävikin. Pankeilta ei vaadittu edes alkuperäisiä asiapapereita, monessa tapauksessa väärennetty kopio riitti. Tiettävästi oikeuskanslerille tehtiin kantelua, joista vain yhden voitti muu kuin pankki. Onko ihmisoikeuksien ja oikeustajun mukaista, että presidentti salaa jonkun seminaarin asiakirjoja kansalaisten perusoikeuksia syrjien? Kansaa voidaan pettää pitkäänkin Suomen kansalaiset olivat uhreja, aivan kuten Suomesta tehtiin Pariisin rauhansopimuksella sotaan syyllinen ja todellinen syyllinen eli Neuvostoliitto puhdistettiin voittajana puhtaaksi. Tätä syyllisyyttä oli jo pohjustettu ns. sotasyyllisyysoikeudenkäyntien tuomioilla, jotka olivat kotimaisen konspiraation 06 / TOUKOKUU

5 SOSIAALITURVASTA LEIKATTU JO RUNSAS 30 %. ja neuvostovallan painostuksesta syntyneitä silloisen hallitusmuodon vastaisia tuomioita. Niin kauan kuin kansa ei tiedä, eikä ymmärrä, veronmaksajia voidaan sumuttaa ja heidät saada maksamaan kykenemättömien poliitikkojen, vallankäyttäjien ja holtittomien rahoittajien virheellisiä toimia. Virallisen Suomen johto on ollut kykenemätön purkamaan edes perustuslain vastaisia tuomioita. Mikä Suomen tilanne nyt? Saatiinko näillä yritysten harkituilla likvidaatioilla aikaan hyvä tilanne, jossa virheistä olisi opittu, asiat olisivat kunnossa ja Suomi kilpailukykyinen? Kelle Möller on eri mieltä. - Nyt 20 vuotta myöhemmin silloisesta sosiaaliturvasta on leikattu jo runsas 30 %. Valtiolla on huimat velat. Velat ovat jo niin suuret, että jos kysymyksessä olisi yritys, se pitäisi hakea selvitystilaan. - Yrittäjyys on kriisissä ja sehän tarkoittaa käänteisesti sitä, että maassamme on pula työpaikoista. Sen sijaan pankeilla menee hyvin. Niin hyvin, että ne eivät tiedä mihin tunkisivat rahansa. Miten globaali finanssikriisi eskaloitiin? Euroopan nykyisen tilan tarkastelussa on hyvä arvioida, miten globaalia finanssikriisiä vuonna 2007 alettiin eskaloida. Olivatko kyseessä vain kansainvälisen talouden syklit ja huono onni vai oliko kyseessä samanlaista harkittua toimintaa kuin Suomen pankkikriisissä? Yhdysvalloissa rahoitusmarkkinoilla päivätyötään tehnyt tohtori ei halua kertoa nimeään, mutta hän kertoo, miten suuret amerikkalaiset uutistoimistot vähän aikaa vahvistivat hänen tietojensa oikeellisuuden. Kannattaa muistaa, ketkä omistavat ja keillä on sananvaltaa uutistaloissa. Tohtorin mukaan New Yorkin suurimmat pankkiirit arvopaperistivat asuntolainoja, autolainoja ym. luottoja kaikkiaan mrd. dollarin edestä. Osa Kollaasi: Miika Saksi. oli aluksi hyviä tai tyydyttäviä, myöhemmin huonoja luottoja. 500 mrd. dollarin osalta ei ollut mitään luottoja, oli vain ko. summaa koskevat bondit. Bondit myytiin eri puolille maailmaa Nämä arvopaperit sitten myytiin ympäri maailmaa. Joten ei ollut ihme, että verraten nopeasti eri puolilla alkoi ilmaantua useiden tai kymmenien miljardien tappioita eri pankeissa ja sijoitusyhtiöissä. Seurasi kauhea shokki ja alettiin puhua globaalista finanssikriisistä. Hyvin pian unohdettiin, mistä kaikki juonsi juurensa. Eihän sellaista voisi edes kertoa, koska silloin maailman rikkaimmat pankkiirit pitäisi haastaa oikeuteen. Niinpä poliittiset päättäjät ja rahoit / TOUKOKUU 2011

6 ^ tajat keksivät yksinkertaisen keinon. Huudetaan valtiot apuun, mikä tarkoittaa veronmaksajia. Jos apua ei tulisi, seuraisi aivan kauhistuttava talouslama ja kaikki kaatuisi. Virallinen totuus ja totuus eroavat täysin toisistaan. Kriisien perusta raha ja valta Finanssikriisillä on siten hyvin saman tyyppinen kuvio kuin Suomen pankkikriisillä. Ja tämän hetken EU-rahoituskriisillä puolestaan on samanlainen pohjakuvio kuin näillä kahdella aikaisemmin toteutetulla järjestelmällä. Toimintakaava on yksinkertainen. Rahaa jaetaan kohteille holtittomasti. Rahoituslaitosten johto saa huikeat bonukset ja heidän tulotasonsa nousee järjet- KRIISIT PERUSTUVAT VALLAN JA RAHAN UUSJAKOON. 06 / TOUKOKUU

7 tömyyksiin. Rahoituslaitokset saavat tappionsa katettua veronmaksajien rahoista. Kun luoton ottajana on valtio, se kykenee jatkamaan tehotonta ja korruptoitunutta toimintaansa. Poliittinen johto kerää suosiota anteliailla lupauksilla tai ainakin he pitävät itsensä hyvin toimeentulevina. Virkamieskunta pidetään tyytyväisenä, kun irtisanomisia ei tehdä. Kyllä veronmaksajat maksavat Nyt Suomen pankkikriisiä ja globaalia finanssikriisiä toistetaan EU-maiden tasolla. Kymmenien, jopa sadan miljardin holtittomasta luotonannosta ja otosta, elämisestä ja toiminnasta, ei synny mitään pahempaa ongelmaa, kun ne maksatetaan muiden maiden veronmaksajilla. Ketkä ovat tällaisen toiminnan takana? Pankkikriisin osalta todelliset hyötyjät olivat rahoituslaitosten omistajat ja johtajat sekä johtavat poliitikot, jotka välttivät vastuun kantamisen. Voidaan siten kysyä, keillä on motivaatio ja kyky saattaa Eurooppa rahoituskriisiin ja veronmaksajat maksajiksi? Vastaus on sama: pankkiirit ja poliitikot yhdessä. Omaisuus jaetaan uudelleen määrävälein Motivaation osalta pitää kysyä, miksi. Eikö yksinkertaisempaa olisi luoda kasvua ja hyvinvointia? Vastaus on yleensä paljon yksinkertaisempi ja inhimillisempi. Kyse on vallasta ja varallisuuden uudelleen jakamishalusta eli ahneudesta. Kriisissä löytyy aina tahoja, jotka hyötyvät siitä. Jokainen sota on parempi kuin kultakaivos mm. rahoittajille ja aseteollisuudelle. Rahoituskriisin jälkeen on paljon hyvääkin ostettavaa halvalla. Kyseessä on siten omaisuuden uudelleen jakaminen ja lisävallan saaminen. Ahneudella ei ole rajaa. Ei myöskään vallan halulla ole rajaa. Nämä kaksi inhimillistä ominaisuutta teettävät tekoja, joita tulisi hävetä ja korjata. Niin ei kuitenkaan juuri koskaan käy. NL:n vallanhalu oli analoginen esimerkki Analogisia esimerkkejä löytyy historian lehdiltä lukemattomia. Suomea lähellä on Neuvostoliiton johtajien, esim. Stalinin, pohjaton vallanhalu ja ahneus päästä hallitsemaan entistä suurempaa valtakuntaa, sellaista valtakuntaa, joka ensiksi valtaisi koko Euroopan ja sen jälkeen koko maailman. Kun Stalinin motivaatio oli riittävä, mutta oma kyky ei riittänyt, hän kääntyi pahimman vihollisensa eli Hitlerin Saksan puoleen ja solmi Molotov-Ribbentrop sopimuksen Sen salaisen lisäpöytäkirjan pohjalta Eurooppa jaettiin sopijoiden etupiireihin. Tämä pohjaton vallanhalu ja ahneus johtivat sotiin myös Suomea vastaan. Näissä väkivaltateoissa ja niitä seuranneissa väkivaltarauhansopimuksissa Suomi menetti km2 alueestaan, maksoi nyky-yhteiskunnan rasitteeksi laskettuna mrd. euron sotakorvaukset hyökkääjälle ja luonnollisesti kaikki muutkin sodan rasitteet. Veronmaksajat maksoivat Stalinin vallanhalusta Suomalaiset veronmaksajat maksoivat valtaisalla työllään Stalinin vallanhalun ja ahneuden. Suomalaiset veronmaksajat ovat maksaneet työllään suomalaisen poliittisen johdon käsittämättömät lähialuerahoitussopimukset, jotka ovat ainakin viime päiviin saakka olleet yksipuolisia korruptiosopimuksia. Suomalaiset veronmaksajat ovat maksaneet pankkikriisin poliittiset virheet ja rahalaitosten holtittoman, osittain rikollisen, toiminnan. Nyt suomalaisilla veronmaksajilla ollaan maksattamassa tuhansien kilometrien päässä olevien maiden holtitonta rahankäyttöä, jotta sijoittajat ja rahoittajat saisivat pääomansa ja voittonsa täysimääräisinä, ja valtiot pitää kultansa sopivampia päiviä varten. Halonen: Meillä ei ole mitään vaatimuksia Jotain on Suomenkin poliittisessa kentässä edelleen perusteellisesti vialla. Vai onko poliittiseen elämään peritty alistuva ja vain toinen osapuoli huomioon ottava maksuhaluinen ilmapiiri? Eihän se oikeastaan poliittisten päättäjien kukkaroa paljon koettele, kun kaikki muut veronmaksajat maksavat pääosan. Osa mahdollisista omista menetyksistä korvataan puoluetuella ja ohjaamalla rahoitustukea sopiviin kohteisiin. Kuinka kauan tällainen toiminta jatkuu? Presidentti Halonen on siihen oike- VIRALLINEN SUOMI ON VAATIMATON: EI MITÄÄN VAATIMUKSIA / TOUKOKUU 2011

8 astaan antanut vastauksen. Kun mikä muu maa tahansa vaatisi omia maitaan takaisin, Halosen vakiolause on: Meillä ei ole mitään vaatimuksia Venäjältä. Joka kontrolloi rahajärjestelmää, pitää vallan Miten oman kansan oikeuksia ja etuja hoidetaan, jos lähtökohta on se, että vaikka joudutaan syyttömänä ja täysin ulkopuolisenakin maksamaan, todetaan vain, että meillä ei ole mitään vaatimuksia? Tätä samaa slogania ilmeisesti nyt tullaan hokemaan niiden maiden osalta, joiden erääntyviä luottoja Suomi joutuu maksamaan: Meillä ei ole mitään vaatimuksia. Vuonna 1881 silloinen Yhdysvaltojen presidentti James A Garfield sanoi vähän ennen salamurhatuksi tulemistaan: - He, jotka kontrolloivat rahajärjestelmää, pitävät kaiken vallan ja kun tajuatte tämän huomaatte, kuinka helppoa tällä systeemillä on pitää valtaa yllä. Paniikki ja massahysteria median avulla Taloudellisen kriisin eskaloimiseen liittyy yleensä aina paniikin ja massahysterian rakentaminen median avulla. Se on oivallinen keino nopeuttamaan kriisin syvenemistä. Mitä nopeammin kriisi syvenee, sitä nopeammin omaisuuden uudelleen jako toteutuu. Ihmisten suhteellisuudentaju alkaa helposti kadota, kun eri tiedotusvälineiden kautta luodaan massahysteriaa aina vain pahenevasta tilanteesta. Tai kuten Suomen tapauksessa, hirveistä ja hallitsemattomista seurauksista, joita syntyy, jos Suomi kulkee omaa tietään. Pelätään dominoteoriaa, että yksi kriisiin kaatunut taho kaataa kaikki muutkin toimijat. Kriisi ja paniikki ovat omiaan luomaan tilanteen, jossa näin voi käydä. Viileä harkinta katoaa. Pelko seurauksista voi olla yhtä suuri riippumatta siitä, onko pelolle aihetta vai ei. Totuus kuolee sodassa ensimmäisenä Sodan ensimmäinen uhri on totuus. Tämä on vanha viisaus, joka täysi pitää paikkansa. Kriisi on usein taloudellinen sota. Kun mainitaan sana kriisi ja virallinen totuus, niitä seuraavaan sanomaan kannattaa suhtautua kriittisesti. Yksi suurimmista propagandavoitoista oli totuus Neuvostoliiton rauhantahtoisuudesta. Toinen on Yhdysvaltain WTCtornien tuho eli virallinen totuus päivästä. Propagandavoitto totuudesta on toistaiseksi myös virallinen totuus Suomen pankkikriisin taustasta ja motiiveista. Ehkä ihmiset jotain oppivat, sillä Suomessa eivät kaikki niele virallista totuutta EU-rahoituskriisin perimmäisistä syistä ja tavoitteista. Totuus on lopulta kestävää lajia, vaikka sen esille tuleminen voi kestää sukupolvien ajan. Quousque tandem? Kuinka kauan? Espanjalainen sananlasku sanoo: - Totuus ja öljy nousevat aina pintaan. Abraham Lincoln tunnisti totuuden kohtalon: - Kaikkia ihmisiä voi huijata jonkin aikaa. Joitakin ihmisiä voi huijata kaiken aikaa. Mutta kaikkia ihmisiä ei voi huijata kaiken aikaa. Voidaan kysyä Ciceron kysymyksen ja Pro Karelian tunnuslauseen - mukaisesti: Quousque tandem? Kuinka kauan? 06 / TOUKOKUU