Sydäninfarktipotilaan emotionaalinen tukeminen sydänvalvontayksikössä

Transkriptio

1 Jenni Seppänen & Merja Suomalainen Sydäninfarktipotilaan emotionaalinen tukeminen sydänvalvontayksikössä Opinnäytetyö Hoitotyön koulutusohjelma Toukokuu 2006

2 KUVAILULEHTI Opinnäytetyön päivämäärä Tekijä(t) Jenni Seppänen ja Merja Suomalainen Koulutusohjelma ja suuntautuminen Hoitotyön koulutusohjelma, hoitotyön suuntautumisvaihtoehto Nimeke Sydäninfarktipotilaan emotionaalinen tukeminen sydänvalvontayksikössä Tiivistelmä Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, saavatko sydäninfarktin sairastaneet potilaat sairaanhoitajilta riittävästi emotionaalista tukea ollessaan hoidossa sydänvalvontayksikössä. Tutkimuksen toteutimme Savonlinnan keskussairaalan osasto 5A:n sydänvalvontayksikössä. Tutkimusaineisto kerättiin strukturoidulla kyselylomakkeella, joka sisälsi myös kolme avointa kysymystä. Kysely toteutettiin postikyselynä. Kyselylomake annettiin 22 sydäninfarktin sairastaneelle potilaalle. Kyselyyn vastasi 21 sydäninfarktin sairastanutta. Osa vastauksista on saatu Savonlinnan keskussairaalan vuodeosasto 5A:n sydänvalvontayksikössä hoidossa olleilta potilailta, ja osa on kerätty lumipallomenetelmää apuna käyttäen, potilailta jotka olivat sairastaneet sydäninfarktin aikaisemmin. Heidän sydäninfarktiin sairastumisestaan oli kulunut kuitenkin alle viisi vuotta. Aineisto käsiteltiin SPSS-tilastoohjelmalla ja analysointiin käytettiin ristiintaulukointia. Avoimien kysymysten tulokset kuvattiin suorina lainauksina. Tulosten mukaan sydäninfarktin sairastaneet saivat riittävästi tai melko riittävästi sairaanhoitajilta tietoa sairaudestaan. He myös kokivat, että heidän yksityisyyttään kunnioitettiin ja heitä kuunneltiin. Tutkimuksessa tuli kuitenkin ilmi, että sydäninfarktin sairastaneet saivat tehdä hoitoonsa liittyviä päätöksiä melko vähän. Sydänvalvontayksikössä työskentelevät sairaanhoitajat antoivat vaihtelevasti tietoa sydäninfarktin sairastaneen potilaan voinnin seurantaan tarvittavista laitteista. Sydäninfarktin sairastaneet olivat todella tyytyväisiä siihen, että sairaanhoitajat tulivat aina heidän luokseen, kun heitä tarvittiin. Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että sydänvalvontayksikössä työskentelevät sairaanhoitajat keskustelivat vaihtelevasti sydäninfarktipotilaan mahdollisista peloista. Hieman alle puolet vastaajista koki, että sairaanhoitajat keskustelivat heidän mahdollisista peloistaan vähän, melko vähän tai ei lainkaan. Sivumäärä Kieli URN 36 s. + liitt.13 s. Huomautus (huomautukset liitteistä) Suomi Asiasanat (avainsanat) sydäninfarkti, emotionaalinen tuki, pelko, ahdistuneisuus, turvallisuus, omaiset, sydänvalvonta, yksilöllisyys URN:NBN:fi:mamkopinn Ohjaavan opettajan nimi Tarja Turtiainen Opinnäytetyön toimeksiantaja Savonlinnan keskussairaala osasto 5A

3 DESCRIPTION Date of the bachelor's thesis Author(s) Jenni Seppänen ja Merja Suomalainen Degree programme and option Degree programme in nursing Name of the bachelor's thesis Emotional support for a heart attack patient in a Coronary Care Unit Abstract The purpose of this bachelor s thesis was to determine, if the patients ailed a heart attack are receiving adequate emotional adminiculum from the nurses, while being treated in a Coronary Care Unit. Our survey was realized in Savonlinna Central Hospital, on the ward 5A. In the theory part of the thesis work we considered a heart attack and its treatment in a Coronary Care Unit. We also considered what emotional adminiculum means in the treatment of a heart attack patient. The survey material was collected with a structured questionnaire form, including three (3) open questions. The questionnaire was carried out as a mail questionnaire. The questionnaire form was given to twenty-two (22) patients who had ailed a heart attack. Twenty-one (21) patients responded to our questionnaire. A part of the responses were received from the patients who had been treated on the ward 5A in Savonlinna Central Hospital and a part of the responses were collected using a snowball method. All survey material was processed with SPSS-statistic software and analyzed with cross tabulation method. Open question results were presented as direct text. According to the results the patients ailed a heart attack, were receiving adequately or comparatively adequately information concerning their illness from the nurses. The patients were also satisfied that they received answers to their questions from the nurses. The patients also experienced that nurses respected their privacy and listened to their comments. The survey revealed, however, that patients didn t have much chance to make their own decisions according to their treatment. The patients were satisfied with the pain treatment and with the consideration of their own feelings. The nurses working in Coronary Care Unit gave information to the patients variably about the equipment used to treat heart attack patients. The patients ailed a heart attack were really satisfied that nurses always came to them, when needed. The co-operation between nurses and relatives of the patients was also variable and the survey revealed that the nurses discussed the fears or concerns of the patients. A little less than a half of the respondents experienced that the nurses discussed their fears or concerns a little, little or not at all. Subject headings, (keywords) heart attack, emotional adminiculum, concern, anxiety, safety, relatives, Coronary Care Unit, individuality Pages Language URN 36 s. + liitt.13 s. Finnish URN:NBN:fi:mamkopinn Remarks, notes on appendices Tutor Tarja Turtiainen Bachelor s thesis assigned by Savonlinna Central Hospital, at department 5A

4 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO TUTKIMUKSEN TARKOITUS SYDÄNINFARKTI JA SEN ALKUVAIHEEN HOITO Sydäninfarkti Sydäninfarktipotilaan seuranta sydänvalvontayksikössä Sydänvalvontayksikkö hoitoympäristönä Sairastumisen aiheuttama kriisi Omaiset sydäninfarktipotilaan hoidossa SYDÄNINFARKTIPOTILAAN EMOTIONAALINEN TUKEMINEN SYDÄNVALVONTAYKSIKÖSSÄ Emotionaalinen tuki Turvallisuuden tunteen lisääminen sydänvalvontayksikössä Pelkoja ja ahdistuneisuutta aiheuttavien tekijöiden selvittäminen ja tukeminen sydänvalvontayksikössä Yksilöllisyyden kunnioittaminen sydänvalvontayksikössä TUTKIMUSONGELMA MENETELMÄLLISET RATKAISUT Kyselylomakkeen laatiminen Aineistonkeruu ja analyysi TUTKIMUKSEN EETTISYYS JA LUOTETTAVUUS TUTKIMUSTULOKSET Sydäninfarktipotilaiden aineiston kuvaus Turvallisuuden tunteen lisääminen Pelkojen vähentäminen Ahdistuneisuuden vähentäminen Yksilöllisyyden kunnioittaminen POHDINTA Tutkimustulosten tarkastelu ja johtopäätökset Jatkotutkimusaiheet Oman opinnäytetyöprosessin tarkastelua LÄHTEET LIITTEET

5 1 JOHDANTO 1 Sepelvaltimotauti on suomalaisten miesten yleisin kuolinsyy, joka voi johtaa infarktikuolemiin. Vuosittain Suomessa sydäninfarktiin sairastuu noin potilasta. Sydäninfarktiin kuolee potilasta vuodessa, sairaalan ulkopuolella tapahtuvat äkkikuolemat tähän mukaan luettuna. Kuolemista yli 40 % tapahtuu tunnin sisällä oireiden alkamisesta. (Heikkilä ym. 2000, 484.) Vähintään potilasta otetaan vuosittain tarkkailuun sydäninfarktiepäilyn vuoksi. Maassamme kirjataan vuosittain noin 9500 miesten ja noin 8200 naisten sairaalahoitojaksoa. Terveys tutkimuksen mukaan yli 30- vuotiaista naisista 5,4 % ja 9,4 % miehistä sairastaa diagnosoitua sepelvaltimotautia tai sairastettua sydäninfarktia tai kumpaakin. Itä- ja pohjoisosissa sepelvaltimotautisairastuvuus ja kuolleisuus ovat maamme suurimmat, sairastavuus on jopa 1,6 1,7 kertainen verrattuna läntisiin osiin. (Vauhkonen & Holmström 2005, 46; Kettula 2001, 31.) Sepelvaltimotaudin aiheuttamat kuolemat keski-ikäisessä väestössä ovat merkittävästi vähentyneet kahdenkymmenen vuoden aikana (67 74%). Kahdenkymmenen vuoden aikana sydäninfarktin ilmaantuvuus on pienentynyt ja sydäninfarktiin kuolevuus vähentynyt. Sydäninfarktipotilaiden kuolevuus sairaaloissa on vähentynyt kahdessakymmenessä vuodessa 30 %:sta alle 10 %:iin. Sairaalakuolevuuden vähentyminen on tulosta elvytystekniikan kehityksestä ja saatavuudesta, rytmihäiriöiden ja sydämen vajaatoiminnan hoidon kehityksestä ja erityisesti mahdollisuudesta rajoittaa ratkaisevalla tavalla infarktivaurion kokoa. (Heikkilä ym. 2000, 484.) Ihminen kohtaa monia muutoksia elämässään sairauden yllättäessä. Se herättää aina erilaisia tunteita, kuten ahdistusta, masentuneisuutta, surua, pelkoa, syyllisyyttä, ärtyneisyyttä, vihaa tai välinpitämättömyyttä. Se on myös uhka itsetunnolle, syntyy pelko yksinjäämisestä ja muista erilleen joutumisesta. Sairastuneen pitää yrittää tulla toimeen monien epämukavuuksien kanssa, kuten hoitotoimenpiteiden, erilaisten oireiden ja rajoittuneen toimintakyvyn kanssa. Se voi synnyttää arvottomuuden tunteita. Oma ruumis voi alkaa tuntua vieraalta. Riippuvuus hoidoista, hoitoympäristöstä ja hoitavista ihmisistä kasvaa. Sairastuneen ihmisen on opeteltava luottamaan sekä sietämään riippuvuutta kanssaihmisiin. Ihmiselle, joka ennen sairastumistaan on itse hoitanut

6 2 asiansa, se on hyvin outoa, pelottavaa ja joskus nöyryyttävääkin. Vakava sairaus muuttaa monin tavoin ihmisen elämää. Muutoksia tapahtuu paljon elinympäristössä sekä omassa ruumiissa. (Avikainen 2004.) Perheenjäsenen yllättävä sairastuminen sydäninfarktiin ja joutuminen sydänvalvontayksikköön on iso muutos normaalista elämästä. Omaiset ovat usein pelokkaita ja ahdistuneita läheisensä selviytymisestä. Sydäninfarktiin sairastuneen omaiset, etenkin puoliso, kärsivät usein keskittymiskyvyn puutteesta, stressistä, levottomuudesta ja unettomuudesta. Omaiset miettivät myös omien elämäntapojensa vaikutusta puolison sairauteen ja joskus myös syyttävät itseään sairaudesta. (Hämäläinen 2000, 12.) 2 TUTKIMUKSEN TARKOITUS Opinnäytetyömme kohdejoukko on sydäninfarktin sairastaneet potilaat. Työssämme pyrimme selvittämään, onko sairaanhoitajien antama emotionaalinen tuki riittävää sydänvalvontayksikössä. Tavoitteenamme on saada lisää tutkimuksellista tietoa siitä, saavatko sydäninfarktipotilaat riittävästi emotionaalista tukea sairaanhoitajilta. Tästä tiedosta hyötyy meidän lisäksemme myös työelämä, koska se voi kiinnittää enemmän huomiota sydäninfarktipotilaiden emotionaalisiin tarpeisiin ja tarvittaessa muuttamaan toimintaansa työssämme tulevien tulosten myötä. Työstämme hyötyvät myös potilaat, koska työmme perusteella sairaanhoitajat voivat kehittää antamaansa emotionaalista tukea potilaiden hyödyksi. Opinnäytetyömme teoriaosuudessa käsittelemme, mitä on sydäninfarkti ja mitä sen hoitaminen on sydänvalvontayksikössä. Lisäksi käsittelemme, mitä on emotionaalinen tukeminen ja mitä se on sydäninfarktipotilaan hoidossa. Emotionaalisessa tuessa tärkeää on myös sydäninfarktipotilaan kivun hoitaminen, koska se aiheuttaa usein pelkoa. Omaisten merkitys sydäninfarktipotilaan hoidossa sydänvalvontayksikössä tulee myös esille teoreettisessa osassa. Emotionaalinen tuki on yksi sosiaalisen tuen osa-alueista. Keskitymme pelkästään emotionaaliseen tukemiseen, koska haluamme perehtyä syvemmin pienempään osa- alueeseen. Jaamme emotionaalisen tuen vielä neljään eri osa-alueeseen. Tässä työssä

7 emotionaalinen tuki käsittää sydäninfarktipotilaan pelkojen ja ahdistuneisuuden vähentämisen, turvallisuuden tunteen lisäämisen sekä yksilöllisyyden kunnioittamisen. Nämä valitsimme siksi, koska nämä ovat tärkeitä osa-alueita sydäninfarktipotilaan hoidossa. Myös aikaisemmissa tutkimuksissa nämä osa-alueet ovat korostuneet. 3 3 SYDÄNINFARKTI JA SEN ALKUVAIHEEN HOITO 3.1 Sydäninfarkti Sydänlihaksen hapen saannin heikkeneminen, hapen tarpeen lisääntyminen tai ne yhdessä aiheuttavat sydänlihaksessa hapenpuutetta eli iskemiaa. Jatkuessaan hapenpuute voi johtaa sydäninfarktin muodostumiseen kyseisellä alueella. Sydäninfarkti tarkoittaa sydänlihaksen kuoliota, joka ei voi enää toipua entiselleen. Kuoliokohtaa ympäröi vaurioalue. Vaurioalue ei ole kuoliota, ja se voi palautua entiselleen, jos hapen saanti pystytään palauttamaan riittävän ajoissa. (Säämänen 1998, 9.) Tavallisena sydäninfarktin aiheuttajana on sepelvaltimotukos eli veritulppa sepelvaltimossa. Sepelvaltimoiden seinämiin on keräytynyt ateroskleroosin synnyttämää plakkia. Ateroskleroosi koostuu verisoluista, rasvasta ja kudosjätteistä. (Säämänen 1998, 10.) Plakki haurastuttaa ja kovettaa sepelvaltimoita, se myös pienentää niiden läpimittaa. Näin ollen sydänlihaksen hapentarve lisääntyy. Jos veritulppa tukkii koko suonen, sydänlihas ei saa happea ja alkaa mennä kuolioon ja tästä aiheutuu rintakipu. Kudoskuolio eli sydäninfarktiprosessi etenee nopeasti. Tämä prosessi voidaan pysäyttää poistamalla sepelvaltimotukoksen aiheuttaja. (Phalen 2001, 89.) Sydäninfarktin tyypillisenä oireena on voimakas rintakipu, joka johtuu sydänlihaksen hapenpuutteesta. Lisäksi voi esiintyä mm. hengenahdistusta, voimattomuutta ja pahoinvointia. Kipu paikantuu rintalastan taakse, josta se voi säteillä niskaan, leukaperiin, selkään ja olkavarsiin. Kivun kesto on yli puoli tuntia. Kipu on luonteeltaan vannemaista, puristavaa, tylppää tai painavaa. Kivun alkaminen ei edellytä psyykkistä tai fyysistä rasitusta. Sydäninfarkti ilmenee myös sydämen sähköisen toiminnan muutoksina. Sähköinen toiminta hidastuu ja lakkaa kokonaan, jos sydänlihas menee kuolioon. Sähköistä toimintaa voidaan tarkkailla elektrokardiografian eli EKG:n avulla. Pian

8 4 infarktin alkamisen jälkeen ilmenee esimerkiksi valtimoverinäytteessä troponiinin kohonnut pitoisuus. Troponiinia vapautuu vereen hapenpuutteen (iskemian) vuoksi kuolleesta sydänlihaskudoksesta. Joskus sydäninfarkti johtaa välittömästi sydämen kammiovärinään ja aiheuttaa äkkikuoleman ilman edeltäviä oireita. (Säämänen 1998, 15; Wikipedia, vapaa tietosanakirja.) 3.2 Sydäninfarktipotilaan seuranta sydänvalvontayksikössä Rintakivuista kärsivä potilas siirretään jatkohoitoa varten sydänvalvontayksikköön eli CCU:hun (Coronary Care Unit). Sydänvalvontayksikössä hoidetaan tehostettua tarkkailua ja hoitoa vaativia sydänpotilaita, ja näin ollen myös akuutin sydäninfarktin sairastaneet potilaat hoidetaan sydänvalvontayksikössä. Riippuen potilaan voinnista ja infarktityypistä hoito kestää yleensä 2-4 vuorokautta. Hoidon keskittämistä sydänvalvontayksikköön perustellaan ensimmäisten tuntien ja vuorokausien korkealla kuolleisuudella. Hoitohenkilökunnan ammattitaito takaa sen, että potilaan voinnin muutoksiin reagoidaan nopeasti. (Iivanainen ym. 2001, 488.) Hoito sairaalassa määräytyy yksilöllisesti. Jos potilas on saatu hoitoon riittävän nopeasti oireiden alkamisesta, on hoitona yleensä ns. liuotushoito, mikäli sille ei ole vastaaiheita. Liuotushoidon ehdottomia vasta- aiheita ovat kallovamman tai muun päähän kohdistuneen voimakkaan iskun jälkitila sekä, aivoverenvuoto tai keskushermoston kasvain sekä metastaasi. Liuotushoidossa suoneen annostellaan lääke, joka hajottaa sepelvaltimotukoksen. Veri pääsee taas vapaasti virtaamaan ja kuljettamaan sydänlihaksen tarvitsemaa happea. Sairaalakäytössä ensisijainen lääke on streptokinaasi potilailla, jotka eivät ole aikaisemmin kyseistä lääkettä saaneet. Joillakin muilla lääkkeillä, kuten alteplaasilla, voidaan saada hieman parempia hoitotuloksia, mutta niiden aiheuttama huomattava lisäkustannus on esteenä niiden rutiinikäytölle. (Terveyskirjasto 2006.) Sydäninfarktipotilaan sydänvalvontayksikössä tapahtuvan hoidon tavoitteena on saada potilas kivuttomaksi. Kipu on sydäninfarktipotilaalla oire sydänlihaksen hapenpuutteesta eli iskemiasta. Jos kipu on jatkuvaa, se on merkki infarktialueen jatkuvasta hapenpuutteesta eli on mahdollista, että vaurioalue laajenee. (Ihanus ym. 1998, 84.) Päät-

9 tyneen rintakivun uudelleen alkaminen on merkki epävakaasta tilasta. (Sikanen 2000, 44). 5 Hoitohenkilökunnan tulee pystyä ennakoimaan ja tarvittaessa hoitamaan sydäninfarktista johtuvia komplikaatioita, kuten rytmihäiriöitä, sydämen vajaatoimintaa sekä sepelvaltimoiden reokkluusiota (uudelleen tukkeutumista). Nämä komplikaatiot voivat kehittyä ensimmäisten hoitopäivien aikana. (Ihanus ym. 1998, 84.) Sydänlihaksen hapenpuutteesta johtuvaa rintakipua tulee hoitaa ensisijaisesti euforisoivilla analgeeteillä, joista sopivin on morfiini. Euforisoivat analgeetit lievittävät kipua sekä poistavat ahdistuneisuutta ja saavat aikaan hyvänolon tunteen. Myös bentsodiatsepiinit rauhoittavat potilaan oloa. Nitroglyseriini ja beetasalpaaja vähentävät sydämen työmäärää ja siten ehkäisevät kipukierteen alkamista uudelleen. (Säämänen 1998, 32.) Kipua seurataan ja kivun voimakkuutta arvioidaan tarkkailemalla potilaan yleistilaa sekä potilaan omia tuntemuksia. Yleistilassa seurataan potilaan levottomuutta ja tuskaisuutta. Myös ihon väriä, lämpöä ja kosteutta seurataan kivun arvioinnissa. Potilas on jatkuvassa monitoroinnissa. Monitoroinnilla seurataan sydämen syketaajuutta, verenpainetta, hengitystaajuutta, happisaturaatiota sekä EKG-käyrää ja sydämen rytmiä. (Sikanen 2000, 44.) Jos kivut lakkaavat eikä rytmihäiriöitä esiinny, potilas voi aloittaa varovaisen kävelyn jo parin päivän kuluttua. Keskimääräinen sairaalahoitoaika on nykyisin alle viikko. Hoitoaika määräytyy oireiden ja tutkimustulosten mukaan ja siihen vaikuttavat myös mahdollisuudet hoidon jatkamiseen kotona. (Terveyskirjasto 2006.) Verenkierron riittävyyttä arvioidaan verenpaineen, sydämen syketaajuuden, virtsamäärien ja ihon lämpötilan perusteella. Sydäninfarktipotilaan elektrolyytti- ja nestetasapainoa tarkkaillaan koko ajan. Hoitajan tulee havainnoida potilasta mahdollisten tajunnantason häiriöiden suhteen. Nestetasapainon häiriöt ilmenevät usein väsymyksenä, lihasten vapinana, kouristuksina ja tajunnan tason alenemisena. Virtsan määrää, väriä ja ulkonäköä seurataan. Nestetasapaino lasketaan useita kertoja vuorokaudessa. Potilaasta poistuneet ja potilaan saamat nesteet tulee laskea tarkasti. Nestetasapainoa voi-

10 6 daan myös mitata painon vaihteluilla. Laboratoriokokeet ovat tärkeä osa myös nestetasapainon tarkkailussa. Tavallisimpia nestetasapainon häiriöitä ovat natriumin ja kaliumin epätasapaino. (Blomster ym. 2001, ) Sydänvalvontayksikkö hoitoympäristönä Ihminen elää jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Ympäristö kuuluu siis olennaisena osana ihmisen hyvinvointiin ja terveyteen. Niitä olosuhteita, missä ihminen elää, kutsutaan fyysiseksi ympäristöksi. Käyttäytymissäännöt, ihmisten väliset suhteet, kieli ja kulttuuri muodostavat psyykkisen ja sosiaalisen ympäristön. Ihminen sopeutuu yleensä nopeasti erilaisiin ympäristöihin. (Kauppinen ym. 2002, ) Kun ihminen joutuu sairaalaan, se edellyttää häneltä sopeutumista hoitoympäristöön. Suotuisa hoitoympäristö edistää ihmisen hyvinvointia, siksi laitoksista tehdään nykyisin entistä kodikkaampia. Hoitaja voi aktiivisesti vaikuttaa ja edistää potilaan sopeutumista hoitoympäristöön sekä sen osiin. Hyvä fyysinen ympäristö luo sekä viihtyisyyttä että turvallisuuden tunnetta. Sukulaiset sekä muut läheiset ihmiset voivat auttaa ihmistä sopeutumaan sairaalaympäristöön. (Anttila ym. 1999, ) Sydänvalvontayksikössä potilas on hyvin riippuvainen siitä minkälaiseksi hoitohenkilökunta luo ympäristön. Ympäristöön vaikuttavat tilaratkaisut, muiden potilaiden hoitoisuusaste, oma hoitoisuusaste sekä hoitohenkilökunnan käyttäytyminen. Hoitoympäristöön vaikuttaa erilaiset hälytysäänet, jotka ovat lähtöisin monitoreista ja muista potilaan hoitoon tarvittavista laitteista. Potilaalle on kerrottava, miksi hälytysäänet kuuluvat ja mitä ne merkitsevät hänen kohdallaan. Himmeä valaistus etenkin yöllä sekä melutason lasku vaikuttavat positiivisesti potilaan hoitoympäristön viihtyisyyteen. (Blomster ym. 2001, 10.) Sydäninfarktipotilaan orientoitumista hoitoympäristöönsä sairaanhoitaja voi helpottaa kertomalla, missä hän nyt on ja minkä vuoksi hänet on sairaalahoitoon tuotu. Hoitohenkilökunnan tulee kertoa potilaalle, mikä häntä vaivaa ja kuinka oireita tullaan hoitamaan. Hyviin tapoihin kuuluu myös, että hoitaja esittäytyy työvuoroon tullessaan. Näin pystytään luomaan turvallisuuden tunnetta potilaalle. Sydänvalvontahoidon ta-

11 voitteena on turvata suotuisat olosuhteet sydäninfarktista toipumiselle. (Ihanus ym. 1998, 84.) Sairastumisen aiheuttama kriisi Kun ihminen saa tietää sairastavansa pitkäaikaista tai vakavaa sairautta, hänen tasapainonsa järkkyy ja kriisi alkaa. Kriisissä ihmisen aikaisemmat selviytymiskeinot ja voimavarat eivät enää riitä, vaan hänen täytyy oppia uusia keinoja. Akuutti kriisi on koettelemus myös ihmisen elimistölle. Tavallisia oireita tässä tilanteessa ovat ahdistus ja masennus. Nämä ovat tilapäisinä ihmisen normaalia sopeutumista käynnistäviä tunteita. Monet potilaat selviävät vaikeista vaiheista läheistensä ja hoitavien henkilöiden tuella. (Traumaterapiakeskus 2005.) Sokkivaihe eli torjuntavaihe voi kestää lyhyestä hetkestä muutamaan vuorokauteen. Sokkivaiheessa yksilö torjuu todellisuuden kaikin voimin, koska hän ei vielä voi ymmärtää ja omaksua tapahtunutta. Usein sokissa oleva voi näyttää ulospäin rauhalliselta, vaikka hänen mielensä on kaaoksessa. Sokissa oleva voi myös käyttäytyä normaalia poikkeavasti, hän voi huutaa, riehua tai toistaa samoja asioita. Sokissa olevalla tietoisuus on usein hämärtynyt. (Vesterinen & Virranta 1995, 16 18; Traumaterapiakeskus 2005.) Reaktiovaihe alkaa ihmisen tajutessa, mitä on tapahtunut. Ihminen yrittää löytää jonkin selityksen kaoottiseen tilanteeseen ja etsii syytä tapahtuneelle. Reaktiovaihe voi kestää alle kuukaudesta useisiin kuukausiin. Reaktiovaiheessa tulee esille myös surun tunteminen. Reaktiovaiheen alkuoireita ovat ahdistuneisuus, unettomuus, vuorokausirytmin häiriytyminen ja ruokahaluttomuus. Alkuoireiden myötä ihmisellä alkaa ilmetä erilaisia stressioireita. Tyypillisiä stressioireita ovat ärtyneisyys, heikkous ja väsymys. Lisäksi voi esiintyä unen häiriöitä ja erilaisia epämiellyttäviä ruumiillisia tuntemuksia sekä haluttomuuden ja pahanolon tunnetta. (Traumaterapiakeskus 2005.) Läpityöskentely- eli korjaamisvaiheessa akuutti vaihe on päättynyt, kuukauden - vuoden kuluessa traumaattisen tapahtuman jälkeen. Tässä vaiheessa yksilö alkaa vähitellen suuntautua tulevaisuuteen oltuaan siihen asti täysin keskittynyt traumaan ja menneisyyteen. Ihmiselle, jonka kriisi on aiheutunut pitkäaikaisesta sairaudesta, siir-

12 tyminen tähän vaiheeseen merkitsee sitä, että hän hyväksyy sairauden osana elämäänsä. (Vesterinen & Virranta 1995, ) 8 Uudelleensuuntautumisvaihe ei oikeastaan koskaan pääty. Ihminen kokee menneisyyden tapahtumat arpena. Tähän vaiheeseen pääsy edellyttää sitä, että sairastunut on kyennyt käymään koko kriisin läpi. Uudet kiinnostuksen kohteet tulevat menetettyjen tilalle. Järkkynyt itsetunto on vähitellen palautunut. Sairaudesta tulee osa elämää eikä asia, joka pitäisi unohtaa ja jonka ympärille pitäisi kasvattaa kuori. (Traumaterapiakeskus 2005; Vesterinen & Virranta 1995, ) 3.4 Omaiset sydäninfarktipotilaan hoidossa Omaisilla tarkoitetaan perheenjäseniä, muita sukulaisia tai potilaalle tärkeitä ihmisiä. (Ysa-Yleinen suomalainen asiasanasto 2006.) Tässä työssä omaisilla tarkoitetaan sellaisia ihmisiä, jotka tutkimukseen osallistuja kokee omaisekseen. Lehdon (1997) mukaan teho-osastolla olleiden potilaiden omaisista alle puolet koki saaneensa rauhoittamista, lohdutusta sekä kiintymystä. Yleisesti omaiset kokivat kuitenkin saaneensa hoitohenkilökunnalta luottamusta, läheisyyttä, myötäelämistä sekä toivoa. Sairaudesta ja sen hoitosuunnitelmista tulee puhua potilaan sekä hänen omaistensa kanssa. Hoitohenkilökunta voi poistaa potilaan ja omaisten välillä olevaa jännittyneisyyttä puhumalla asioista avoimesti. Kun jännittyneisyys saadaan purettua, on sairastumisen aiheuttamista ongelmista helpompi puhua. Sydäninfarktipotilaan omaiset tulisi ottaa mukaan potilaan hoitoon, koska se vähentää heidän mahdollisia syyllisyyden ja avuttomuuden tunteitaan. (Säämänen 1998, 37.) Hyvinvoinnin edellytyksenä on myös ihmisen tyydyttävä sosiaalinen elämä. Ihmiset kokevat terveytensä ja sairautensa eri tavalla, hänelle itselleen ominaisella tavalla. Joku voi kokea sairautensa normaalina ja saavansa hoitoa ja huolenpitoa, mutta toinen taas rangaistuksena tai häpeäntunteena. (Anttila ym. 1999, )

13 9 Potilaan voinnin mukaan hoitohenkilökunnan tulee sopia omaisten vierailujen kestosta ja sisällöstä. Omaisten vierailumahdollisuuksien tulisi kuitenkin olla joustavia, koska se vähentää omaisten ahdistuneisuutta ja ulkopuolisuuden tunnetta. Omaisten vierailut eivät saa kestoltaan rasittaa potilasta liikaa. On myös otettava huomioon, että omaisten ahdistuneisuus ja toivottomuus voivat välittyä myös potilaaseen. Sairaanhoitajan olisi tarpeellista keskustella omaisten kanssa heidän mieltään painavista asioista ennen vierailua. Myös omaisilla on paljon kysymyksiä, joihin he haluaisivat vastauksia. Potilas ja omaiset ovat alkujärkytyksestä toivuttuaan yleensä erittäin kiinnostuneita sairaudesta ja sen hoidosta. Tärkeää olisi, että potilas ja omaiset keskustelisivat mahdollisimman paljon saman sairaanhoitajan kanssa. Näin sairaanhoitaja tulee omaisille ja potilaalle tutuksi ja hoitoon liittyviä asioita on helpompi kysyä. (Säämänen 1998, 37.) Osa sydäninfarktipotilaista ei välttämättä saa emotionaalista tukea sosiaaliselta ympäristöltään, koska myös omaiset voivat olla järkyttyneitä tai hämillään läheisensä sairastumisesta. Sosiaalisella ympäristöllä ei välttämättä ole riittävästi tietoa potilaan sairaudesta, mikä aiheuttaa heille ahdistusta ja se on este emotionaalisen tuen antamiselle. (Takala 1999, 13.) Osalla potilaista ei välttämättä ole lainkaan sosiaalista ympäristöä. Sairaanhoitajan antama emotionaalinen tuki korostuu eritoten näissä tilanteissa. 4 SYDÄNINFARKTIPOTILAAN EMOTIONAALINEN TUKEMINEN SYDÄNVALVONTAYKSIKÖSSÄ 4.1 Emotionaalinen tuki Suomen kielen perussanakirjan (1994) mukaan tuki on esine tai muu sellainen, joka tukee, on tukena, pitää pystyssä, kannattaa, lujittaa ja vahvistaa. Tuki antaa turvaa, pitää yllä, edistää, auttaa ja kannustaa. Emotionaalinen tuki on yksi sosiaalisen tuen muodoista. Sosiaalinen tuki voidaan jaotella neljään eri osa-alueisiin, joita ovat 1) emotionaalinen tuki 2) arvostusta välittävä tuki 3) informationaalinen (tiedollinen) tuki

14 4) välineellinen tuki (Koskenvuo & Vertio 1998, 682.) 10 Emotionaalisella tarkoitetaan tunneperäistä, tunnepitoista. Emotionaalinen tukeminen on yksi hoitotyön auttamismenetelmistä. Sillä tarkoitetaan positiivisessa ilmapiirissä tapahtuvaa hoitajien ja potilaiden välistä vuorovaikutusta. Emotionaalisessa tukemisessa on tärkeää tunteiden ymmärtäminen ja potilaiden tarpeet. Potilaiden tarpeisiin vastaamalla on mahdollista edistää potilaiden luottamusta sairaanhoitajia kohtaan ja saada aikaan tunne, että heistä välitetään sekä heitä arvostetaan. Emotionaalinen tuki asettaa suuria vaatimuksia hoitohenkilökunnalle, koska tuen sisältö on hyvin laaja. (Anttila ym. 1999, 15.) Emotionaalinen tuki sisältää arvostusta, kiintymistä, luottamuksellista hoitosuhdetta, huolenpitoa ja kuuntelemista. Se ilmenee turvallisuudentunteen luomisena sekä kunnioittamisena. Emotionaalisella tuella tarkoitetaan vuorovaikutusta, jossa stressi-, ongelmanratkaisu- ja kriisitilanteissa oleva ihminen saa joltain toiselta ihmiseltä selviytymistään lisääviä resursseja. Emotionaalinen tuki hoitotyössä merkitsee perheenjäsenten kanssa keskustelemista ja kuuntelemista, toivon ylläpitämistä sekä tunteiden hyväksymistä ja rinnalla olemista. (Latvasalo 2001, 34.) Takalan (1999) tutkimuksen mukaan sydäninfarktipotilaat tarvitsivat hoitohenkilöstöltä laaja-alaista potilasta ymmärtävää, potilasta arvostavaa ja potilaan hyväksyvää hoitamista ja kohtelua. Sairastuminen sydäninfarktiin oli aiheuttanut potilaille runsaasti pelkoja sekä emotionaalista ahdistusta sairaalahoidon aikana.

15 Tässä työssä emotionaalinen tuki käsittää seuraavat osa- alueet: (kuvio 1.) 11 Emotionaalinen tuki Turvallisuuden Pelkojen vähen- Ahdistuneisuu- Yksilöllisyyden tunteen lisäämi- täminen den vähentämi- kunnioittaminen nen nen KUVIO 1. Emotionaalisen tuen osa-alueita (mukaellen Takala (1999) Turvallisuuden tunteen lisääminen sydänvalvontayksikössä Turvallisuus voidaan jakaa sisäiseen eli koettuun tilaan (subjektiivinen) sekä ulkoiseen (objektiiviseen) turvallisuuteen. (Anttila ym. 1999, 44). Tässä työssä haluamme perehtyä sisäiseen turvallisuuteen, joka tarkoittaa potilaan koettua tilaa. Mielestämme potilaan tunne turvallisuudesta korostuu etenkin sydänvalvontayksikössä tapahtuvassa hoidossa. Turvallisuus esiintyy ilmiönä kaikkialla, missä esiintyy jonkinlaista vaaraa. Täydellistä turvallisuutta ei siis ole, eikä sitä ole viisasta edes tavoitella. On mitoitettava oma tai yhteinen turvallisuus omien tai yhteisten resurssien ja arvostusten mukaisesti ja ymmärrettävä jäljelle jäänyt riski tai turvattomuus, ja on elettävä sen tuoman epävarmuuden kanssa. (Wikipedia, vapaa tietosanakirja 2005.) Ihmistasolla turvallisuus on peruspyrkimys, joka on tunnistettu psykologian eri suuntauksissa. Turvallisuutta on käsitelty monella eri tapaa, sitä on käsitelty esimerkiksi tarpeena. Ihmisen hyvinvoinnin perustaan kuuluu tarpeiden tyydytys. Ihminen voi hyvin silloin, kun hän saa tyydytettyä henkiset ja aineelliset tarpeensa. Turvallisuutta on myös pidetty keskeisenä inhimillisenä ja sosiaalisena arvona. Turvallisuus arvona tarkoittaa varmuutta ja vaarattomuutta eli sairauden, väkivallan ja tapaturmien poissaoloa. (Niemelä & Lahikainen 2000, 22.)

16 12 Jokaisessa hoitotoimenpiteessä tulisi olla ajatuksena välittämisen näkökulma. Työntekijä, joka on ammattitaitoinen, ottaa huomioon senhetkisen tilanteen vaatimukset edellyttäen sitä, ettei ajattele itsekeskeisesti vaan huomaa muiden ihmisten tarpeet. Usein vastavalmistunut hoitaja keskittyy kädentaitoja vaativiin tilanteisiin jolloin potilas esineellistyy ja muuttuu hoidon kohteeksi, mutta onneksi se on vain yksi vaihe ammattiin kasvamisessa. Kun työtehtävät tulevat tutuksi, sairaanhoitaja huomioi tilannetta ja ympäristöään yhä kokonaisvaltaisemmin, esimerkiksi keskustelemalla potilaan kanssa toimenpiteiden aikana. (Iija ym. 1997, ) Turvallisuuden tunteen lisääminen ja henkisen ahdistuneisuuden vähentäminen on yleensä tulosta onnistuneesta potilaan ja sairaanhoitajan vuorovaikutussuhteesta. Turvallisuuden tunteeseen tähtäävä tuki vähentää potilaan yksinäisyyttä, pelkoja, avuttomuutta ja turvattomuutta sekä masentuneisuutta. (Heiskanen 2000, 18.) Sydäninfarktipotilas, jonka fyysistä ja psyykkistä aktiivisuutta joudutaan rajoittamaan, kokee usein olevansa toisten armoilla. Se voi aiheuttaa potilaassa turvattomuuden ja avuttomuuden tunnetta. Hoidon onnistumisen kannalta on erittäin tärkeää, että sydäninfarktipotilas kokee hoidon turvalliseksi. Siten vältytään sydämen ylikuormitukselta, jota aiheuttaa tarpeeton ahdistus. Hoitosuhteen luottamuksellisuus, rehellisyys sekä henkilökunnan luotettavuus korostuvat turvallisuuden tunteen luomisessa. Potilaan kysymyksiin on annettava rehellinen vastaus katsomatta sitä, onko vastaus miellyttävä vai epämiellyttävä. Potilas kestää helpommin epämiellyttävän tiedon kuin sen, että hän eläisi jatkuvassa epävarmuudessa sairautensa ja toipumismahdollisuuksiensa suhteen. (Säämänen 1998, ) Jos sairaanhoitaja ei osaa vastata potilaan esittämään kysymykseen, tulee hänen selvittää vastaus. Hoidon alkuvaiheessa potilas ei jaksa välttämättä keskittyä siihen, mitä sairaanhoitaja vastaa hänen kysymykseensä, mutta sairaanhoitajan läsnäololla ja vastauksella on tärkeä merkitys potilaalle ja hänen toipumisennusteelle. Potilaalle tulee antaa tunne, että sairaanhoitaja on läsnä ja aina valmiina vastaamaan hänen kysymyksiinsä. Tiedon saanti lisää potilaan kykyä hallita elämäänsä ja sitä kautta myös turvallisuuden tunnetta. (Säämänen 1998, )

17 4.1.2 Pelkoja ja ahdistuneisuutta aiheuttavien tekijöiden selvittäminen ja tukeminen sydänvalvontayksikössä 13 Pelon ensisijainen tehtävä on suojella ihmistä vaaroilta. Pelko on ihmisen perustunne ja se auttaa ihmistä säilymään hengissä. Se on tunne, joka estää tekemästä vaarallisia asioita ja virheitä. Pelot aiheuttavat ahdistuneisuutta, ahdistus mielletään usein pelon kokemisena. Pelkoa myös aliarvostetaan, se voi olla merkki heikkoudesta. Moni halveksii niitä, jotka pelkäävät tai näyttävät pelkonsa. (Toskala & Writer`s House Illuminati Oy 1997, 16; Koivula 2002, 68.) Rintakipukohtaus aiheuttaa usein potilaassa ja hänen omaisessaan ahdistuneisuutta ja pelkoa. Pelko lisää verenkierrossa katekoliaamien, kuten adrenaliinin ja noradrenaliinin määrää, sekä sympaattisen hermoston aktiivisuutta. Tästä johtuen sydämen työmäärä ja hapenkulutus lisääntyvät. Pelko siis aiheuttaa elimistössä samanlaisen reaktion kuin kipu. Pelon nopea ja tehokas hoitaminen on potilaan toipumisen kannalta yhtä tärkeää kuin kipujenkin hoitaminen. Akuutissa vaiheessa potilaille tulee usein kuolemanpelko, mutta myöhemmin mukaan tulee muitakin asioita jotka askarruttavat potilaan mieltä. Vaikka hoitohenkilökunnan mielestä potilaiden sairastumistilanteet näyttäisivätkin ulkoisesti samanlaisilta, pelot voivat olla hyvin erilaisia. (Säämänen 1998, 32 33; Takala 1999, ) Voimakkaasti potilaiden mielikuviin vaikuttavat heidän aikaisemmat kokemuksensa ja tietonsa ja niiden varaan rakennetut uskomukset. Nämä tiedot ja uskomukset voivat olla oikeita tai vääriä sekä myös vääristyneitä. Jos potilaalla on aikaisempia hyviä kokemuksia sydänvalvontayksiköstä, ne vaikuttavat positiivisesti vähentäen potilaan pelkoja. Vastaavasti negatiiviset kokemukset lisäävät potilaan pelkoja. (Säämänen 1998, 32 33; Takala 1999, ) Hoitohenkilökunnan tulisi tietää, mitä potilas kussakin hoidon vaiheessa pelkää. Sairastuminen jää joskus toisarvoiseksi, ja potilasta huolettaa enemmän esimerkiksi kotona olevat lemmikit tai viherkasvit. Kotiongelmien ratkaiseminen kuuluu potilaan rauhoittelemisen lisäksi pelkojen lievittämiskeinoihin. Hoitohenkilökunnalta vaaditaan taitoa kuunnella sekä avoimuutta ja luottamuksellista hoitosuhdetta, siten voidaan tunnistaa potilaan mieltä askarruttavat asiat. Sairaanhoitajan tulee ottaa huomioon myös

18 14 potilaan sanaton viestintä. Sairaanhoitajan on tärkeää kiinnittää huomiota kysymyksiensä asetteluun. Potilaalle tulee antaa tilaa kertoa omista tunteistaan ja kannustaa häntä kertomaan, mitä hän ajattelee. Sairaanhoitajan tulisi asettaa kysymyksensä niin, että potilaan tulee vastata niihin kertomalla eikä vain yhdellä sanalla. Usein potilaalla on virheellinen kuva hoitohenkilökunnan mahdollisuuksista auttaa heitä ongelmissaan. (Säämänen 1998, ) Potilaat eivät tuo esille yleensä oma-aloitteisesti mieltään painavia asioita. He eivät myöskään yleensä tiedä sitä, miksi pelkojen ja ahdistuksen kertominen on tärkeää sydäninfarktista toipumiselle. Ensiarvoista on potilaan kuunteleminen. Heidän tulee tietää, mikä sairauden hoidossa on tärkeää ja mistä hänen sairaudessaan on kysymys. Keskusteltaessa hänen sairaudestaan ja sen eri vaiheen tapahtumista, tulee sairaanhoitajan kiinnittää huomiota, että potilas saa vastauksen kysymyksiin mitä, miksi, miten ja milloin jotakin on tapahtunut tai tulee tapahtumaan. (Anttila ym. 2001, ) Huomioitaessa potilaan tuskaisuutta ja ahdistuneisuutta tulee muistaa, että nämä oireet voivat johtua myös esimerkiksi tupakan tai kahvin puutteesta. Yleisiä vieroitusoireita ovat ahdistuneisuus, päänsärky, masentuneisuus, unettomuus, levottomuus ja keskittymisvaikeudet. Keskittymisvaikeudet voivat heikentää myös kykyä vastaanottaa ohjausta. Aiemman tiedon mukaan kahvin sisältämän kofeiinin ja tupakan sisältämän nikotiinin luultiin kiihdyttävän syketaajuutta, ja tästä syystä niiden antaminen kiellettiin hoidon alkuvaiheessa. Nykyisissä tutkimuksissa on todettu, että nikotiinin ja kahvin nauttiminen vähissä määrin lisää sydämen työmäärää vähemmän kuin niiden puutteesta johtuvat vieroitusoireet. Nikotiinin korvaustuotteet ja rauhoittavat lääkkeet ovat apuna vieroitusoireiden lievittämisessä. (Säämänen 1998, ) Yksilöllisyyden kunnioittaminen sydänvalvontayksikössä Jokainen potilas tarvitsee omia tarpeitaan vastaavaa hoitoa, koska samanlainen hoito ei sovi kaikille. Tavoitteiden on vastattava potilaan omia käsityksiä hoidostaan, hänen toiveitaan tulee kunnioittaa, sikäli kun potilas kykenee hoitoonsa osallistumaan. Potilaalla on vapaus tehdä omaan hoitoon liittyviä päätöksiä, vaikka ne eivät välttämättä olisikaan potilaalle parhaaksi hoitohenkilökunnan näkökulmasta. Potilas voi myös kieltäytyä saamastaan hoidosta. Tällöin potilas ottaa vastuun hoidostaan. Hoidossa

19 15 pyritään siihen, että sopiva hoitomuoto löytyisi sekä hoitohenkilökunnan että potilaan kannalta. Hoitotyön kehittämisen kannalta arviointi on tärkeä osa hoitotyön prosessia. (Anttila ym. 1999, 18.) Hoitosuunnitelma laaditaan vastaamaan potilaan omia tarpeita ja se tehdään potilaan kanssa yhteistyössä. Potilaan koko elämäntilanne otetaan huomioon hoitosuunnitelmaa tehdessä. Tärkeää on potilaan persoonallisuuden huomioiminen, tällöin hänelle annetaan tilaa ja potilaan kanssa ollaan samalla tasolla. (Vaasan sairaanhoitopiiri 2004.) Hoidon tavoitteena on myös saada potilas ymmärtämään sairauden laatu, hoitoperiaatteet sekä hoidon tarpeellisuus. Tärkeää on myös saada potilas hyväksymään hoidon aiheuttamat rajoitukset esimerkiksi liikkumisen rajoittaminen. (Ihanus ym. 1998, 84.) Takalan (1999) tutkielmassa yksilöllistä hoitotyötä pitivät lähes kaikki vastaajat tarpeellisena. Yksilöllisyyttä kunnioittavaa hoitotyötä pitivät tärkeänä muun muassa ne potilaat, jotka sairastivat uusintainfarktin, ja ne potilaat, joilla ei ollut läheisiä henkilöitä. Alle 76-vuotiaista noin 80 prosentille oli tärkeää hoitohenkilökunnan toiminnallaan osoittama arvostus potilasta kohtaan. Tutkimuksessa naiset arvostivat yksilöllisyyttä miehiä enemmän. Heiskasen (2000) tutkielmassa yksilöllinen hoitotyö korostui niiden vastaajien joukossa, joiden diagnoosi varmistui melko lyhyessä ajassa. Tätä tutkimustulosta voimme soveltaa myös omassa opinnäytetyössämme, koska myös sydäninfarktipotilaiden diagnoosi tulee nopeasti. 5 TUTKIMUSONGELMA Sydäninfarktipotilaat turvautuvat sairastumisensa alkuvaiheessa läheisiinsä sekä ystäviinsä, mutta he myös tarvitsevat hoitohenkilökunnan, etenkin sairaanhoitajien emotionaalista tukea. Emotionaalisen tuen saaminen hoitohenkilökunnalta voi parantaa sairaudesta toipumista sekä kannustaa sydäninfarktipotilaita hyväksymään sairautensa. Tämän tutkimuksen tutkimusongelma on seuraava:

20 1. Kuinka riittävästi sydäninfarktipotilaat saavat sairaanhoitajilta emotionaalista tukea sydänvalvontayksikössä? 16 6 MENETELMÄLLISET RATKAISUT 6.1 Kyselylomakkeen laatiminen Opinnäytetyömme on kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus. Aiheestamme on aikaisempaa teoriatietoa, jota kvantitatiivinen tutkimus edellyttää. Määrälliselle tutkimusmenetelmälle on ominaista strukturoitu aineiston keruumenetelmä sekä tulosten analysoinnissa tilastollisten menetelmien käyttö. (Hirsjärvi ym. 2000, ) Tutkimuksemme aineistonkeruumenetelmäksi valitsimme kyselylomakkeen (liite 1). Määrällisessä tutkimuksessa tavallisin aineistonkeruumenetelmä on juuri kyselylomake. Kyselylomaketutkimuksessa vastaaja lukee itse kyselylomakkeessa olevat kysymykset ja vastaa niihin kirjallisesti. Tämä aineiston keräämisen tapa soveltuu hyvin hajallaan olevalle joukolle ihmisiä. Kyselylomaketta käytetään myös silloin, kun kysytään arkaluontoisia asioita. (Vilkka 2005, ) Meidän tutkimuksessamme kysymykset voi joku vastaajista kokea myös arkaluontoisiksi. Kyselylomakkeen laadimme itse. Aikaisemmista tutkimuksista löysimme Takalan (1999) laatiman kyselylomakkeen, jota käytimme apuna tehdessämme kyselylomaketta. Takalan (1999) laatima kyselylomake ei kuitenkaan sellaisenaan vastannut meidän tutkimuksemme tarkoitusta. Kysymykset valitsemme teoriatiedon pohjalta. Kyselylomakkeen laatimiseen panostimme paljon, koska näin saamme juuri meidän tarpeisiin tarvittavat vastaukset. Kaavakkeen huolellinen suunnittelu takasi sen, että ei tule niin sanottuja turhia kysymyksiä. Pohdimme jokaisen kysymyksen kohdalla tarkkaan, mitä haemme tällä kysymyksellä. Yllätykseksemme kaavakkeen laatiminen vei paljon aikaa. Kysymykset koostuivat suljetuista kysymyksistä, joita olivat taustatiedot. Kyselylomakkeessa oli kolme taulukkoa, joissa käytimme Likertin asteikkoa. Taulukoissa oli asteikot 1-5 käänteisessä järjestyksessä. Vaihtoehdot 1-5 tarkoittivat seuraavaa: 5 =

21 17 riittävästi, 4 = melko riittävästi, 3 = melko vähän, 2 = vähän ja 1 = ei/en lainkaan. Näissä taulukoissa käsittelimme sydäninfarktipotilaiden emotionaalisen tuen riittävyyttä sydänvalvontayksikössä. Kyselylomakkeen lopussa oli kolme avointa kysymystä, joissa pyrimme selvittämään potilaan omaa kokemusta ja tuntemusta. Kyselylomakkeen esitestaamiseen osallistui kaksi sydäninfarktin sairastanutta henkilöä. Toinen esitestaajista oli työelämässä ja toinen eläkkeellä. Heille annoimme kyselykaavakkeen ja saatekirjeen sekä esitestaajille tarkoitetun ohjeistuskirjeen. Ohjeistuskirjeessä kerroimme, mitä esitestaajien tulee arvioida, sekä korostimme, että kehittämisehdotukset ovat meille tärkeitä. Esitestaajille annoimme valmiiksi kysymyksiä, mihin seikkoihin heidän tulisi kiinnittää huomiota kyselylomakkeessamme. Annoimme myös mahdollisuuden kertoa omin sanoin mielipiteensä. Esitestaajat ohjeistimme kirjallisten ohjeiden lisäksi myös suullisesti. Esitestaajat antoivat palautteen pääosin suullisesti. Lisäksi kyselylomakettamme arvioivat ammattikorkeakoulun opettaja sekä työelämän edustajat. Tutkimukseemme osallistuneet esitestaajat olivat tyytyväisiä kyselylomakkeeseemme. Heiltä emme juuri saaneet kehittämisehdotuksia. Saimme heiltä paljon positiivista palautetta ja kannustusta eteenpäin. Esitestaajat olivat motivoituneita heille annettuun tehtävään.

22 TAULUKKO 1. Tutkimuksen muuttujat ja niitä selvittävät kysymykset 18 Muuttujat Kysymysten numerot Taustamuuttujat Sukupuoli 1 Ikä 2 Asumismuoto 3 Aikaisemmat sydäninfarktit 4 Emotionaalisen tuen riittävyyttä kuvaavat tekijät Turvallisuuden tunteen lisääminen Vuorovaikutus 14, 17 Luottamuksellisuus 7, 16 Pelkojen vähentäminen Pelon tunteet 19, 20, 21 Kivun helpottaminen 12 Potilaan kuunteleminen 10 Ahdistuneisuuden vähentäminen Ahdistuneisuus 8, 22 Tiedonsaanti 5, 6, 15 Yksilöllisyyden kunnioittaminen Potilaan tarpeet 9, 11, 13, 18 Avoimet kysymykset Aineistonkeruu ja analyysi Tutkittavien perusjoukkoon kuuluivat sydäninfarktin sairastaneet potilaat. Tutkimus toteutettiin Savonlinnan keskussairaalan sydänvalvontayksikössä vuodeosastolla 5A ajalla Tähän kohdejoukkoon päädyimme siksi, koska oletimme, että saamme näin riittävästi vastauksia kyselyymme. Ensiksi rajasimme kohdejoukkomme niin, että se käsitti kaikki 1. ja 2. sydäninfarktin sairastaneet. Huomasimme kuitenkin, että se ei ole mahdollista tutkimuksen aikataulun vuoksi. Sydänvalvontayksikön sairaanhoitajat antoivat heille kyselylomakkeen sydänvalvontayksikössä olo aikana. Kyselylomakkeen he antoivat niille sydäninfarktin sairastaneille, jotka halusivat kyselyymme vastata sekä niille, jotka sairaanhoitajat katsoivat pystyvän realistisesti vas-

23 taamaan kyselyymme. Potilaat täyttivät kyselylomakkeen kotiuduttuaan sairaalasta. Potilaat lähettivät kyselylomakkeen täytettynä tutkimuksen suorittajille. 19 Sydänvalvontayksiköstä emme saaneet riittävästi vastauksia, joten keräsimme vastauksia myös lumipallomenetelmällä. Tässä menetelmässä vastaaja kertoo, kenelle kysely voitaisiin lähettää seuraavaksi. Kyselylomakkeesta pyrimme tekemään mahdollisimman vaivattomasti vastattavan, koska oletimme, että näin saamme eniten vastauksia. Vastauksia pyrimme saamaan n. 30. Kyselylomakkeeseen liitimme saatekirjeen (liite 2) sekä valmiiksi maksetun palautuskuoren. Aineisto käsiteltiin SPSS tilasto-ohjelmalla ja analysointiin käytettiin ristiintaulukointia. Avoimien kysymysten tulokset kuvasimme suorina lainauksina, koska vastaajien määrä oli melko pieni. Avoimissa kysymyksissä vastauksien määrä oli vähäinen. Kaikki palautuneet kyselylomakkeet olivat huolellisesti täytetty, eli pystyimme hyväksymään ne. 7 TUTKIMUKSEN EETTISYYS JA LUOTETTAVUUS Saimme Itä-Savon sairaanhoitopiirin eettiseltä toimikunnalta luvan kyselyn toteuttamiseen, ennen toimikunnan lopullista päätöstä, jouduimme kuitenkin tekemään suostumuslomakkeen vastaajille (liite 3), jossa he ilmoittavat suostuvansa kyselyyn. Suostumuslomakkeet kerättiin osasto 5 A:n sydänvalvontayksikköön erilliseen kirjekuoreen ja ne tuhottiin tutkimustulosten analysoinnin jälkeen. Kyselylomakkeet lähetettiin opinnäytetyön tekijöiden kotiosoitteeseen. Vastaajille ei tullut kyselyyn vastaamisesta kuluja, koska olimme liittäneet kyselyn mukaan postimerkillä varustetun kirjekuoren. Aineiston analysoinnin jälkeen tuhosimme myös kyselylomakkeet. Tutkimusta suunniteltaessa mietimme, kuinka saamme aiheelle yhteiskunnallisen merkittävyyden ja kenen ehdoilla tutkimus toteutetaan. Oma mielenkiintomme aiheeseen oli merkittävä tekijä sekä myös sen hyöty työelämälle. Ensimmäinen suunnitelmamme oli, että sydänvalvontayksikössä työskentelevät sairaanhoitajat antavat kyselylomakkeen potilaille ja potilaat vastaavat siihen sairaalassa olonsa aikana. Kuitenkin huomasimme, että ei ole eettisesti oikein rasittaa potilasta kyselyllä juuri, kun hän on sai-

24 20 rastanut sydäninfarktin. Tutkimuksemme aiheen huomioiden voi olla, että se olisi liian raskasta potilaalle pohtia juuri sairastumisen jälkeen tunneperäisiä asioita. Tästä syystä päädyimme antamaan potilaille vastausaikaa vielä kotiutumisen jälkeen. Tutkimuksemme luotettavuuteen merkittävästi vaikuttaa se, kuinka paljon tutkimusajanjaksolle sattuu sydäninfarktin sairastaneita. Vilkan (2005) mukaan kyselylomakkeen haittana on, että riski vastausprosentin alhaisuuteen on suuri. Vastausprosentin alhaisuutta pyrimme vähentämään tekemällä motivoivan saatekirjeen. Kuten jo aikaisemmin mainitsimme, pyrimme tekemään kyselylomakkeesta mahdollisimman helposti vastattavan ja selkeän. Tällä pyrimme lisäämään vastausprosenttia. Kvantitatiivisessa eli määrällisessä tutkimuksessa myös mittarin huolellinen suunnittelu lisää tutkimuksen luotettavuutta. Tutkimuksemme esitestaajia pidämme luotettavina, koska he ovat itse olleet hoidossa Savonlinnan keskussairaalassa sydänvalvontayksikössä ja se oli heillä tuoreessa muistissa. He myös vaikuttivat motivoituneilta esitestaamaan kyselylomakkeemme ja antamaan parannusehdotuksia. Kuten jo aikaisemmin työssämme mainitsimme, päädyimme käyttämään vähäisten vastausten vuoksi myös lumipallomenetelmää. Pohdimme kuitenkin myös tämän menetelmän eettisyyttä ja luotettavuutta. Pidimme tärkeänä, että lumipallomenetelmällä kerättyjen vastaajien täytyy itse olla myöntyväisiä vastaamaan kyselyymme. Emme halunneet tuottaa vastaajille tunnetta, että heidän on pakko vastata kyselyymme. Vastaajille kerroimme kyselyn vapaaehtoisuudesta. Heille kerroimme myös mistä olemme saaneet tietoomme heidän sairastaneen sydäninfarktin. Vastaajat olivat motivoituneita tehtäväänsä ja tämä lisäsi tulosten luotettavuutta. Opinnäytetyömme luotettavuuteen vaikuttaa myös se, että vastaajat olivat eri kriisin vaiheessa. Voi olla, että ne vastaajat, jotka vastasivat kyselyymme heti sairastumisensa jälkeen, eivät olleet vielä täysin ymmärtäneet tapahtunutta. Ne vastaajat, joiden sairastumisesta oli kulunut kauemmin, olivat ehtineet miettiä asioita tarkemmin ja suuntautua jo tulevaisuuteen. Voi olla, että he hyväksyvät sairautensa jo osana elämäänsä. Molemmissa vastaajaryhmissä on kuitenkin mahdollista, etteivät he muista tarkkaan kaikkia asioita. Alkuvaiheessa vastanneet voivat olla sokissa ja tästä syystä eivät muis-

25 ta asioita tarkkaan. Vastaavasti ne vastaajat, joiden sairastumisesta oli kulunut enemmän aikaa, ovat voineet unohtaa joitakin asioita. 21 Mielestämme opinnäytetyömme tulokset eivät ole yleistettävissä, koska vastaajien määrä on pieni. Tuloksia voi mielestämme kuitenkin käyttää apuna kehitettäessä hoitotyötä sydänvalvontayksikössä. 8 TUTKIMUSTULOKSET 8.1 Sydäninfarktipotilaiden aineiston kuvaus Tutkimukseemme osallistui 21 sydäninfarktin sairastanutta. Heistä yhdeksän oli ollut sydäninfarktin hoidossa Savonlinnan keskussairaalassa vuodeosastolla 5A sydänvalvontayksikössä ajalla Loput vastaajista eli kaksitoista, jotka keräsimme lumipallomenetelmää apuna käyttäen, olivat sairastaneet sydäninfarktin aiemmin ja silloin he olivat hoidossa Savonlinnan keskussairaalassa sydänvalvontayksikössä. Heillä sydäninfarktin sairastamisesta oli kuitenkin kulunut alle viisi vuotta. Kaikki sydänvalvontayksiköstä jaetut kyselylomakkeet palautuivat tutkimuksen suorittajille. Lumipallomenetelmällä kerätyistä vastaajista yksi ei palauttanut kyselylomaketta määräaikaan mennessä. Kolme sydäninfarktin sairastanutta ei halunnut vastata kyselyymme. Tutkimukseen osallistujista nuorin sydäninfarktin sairastanut oli 48-vuotias ja vanhin 81-vuotias. Vastaajien keski- ikä oli 62 vuotta. Vastaajista eniten (3) oli 74-vuotiaita. Vastaajista miehiä oli 14 ja naisia oli 7. (Taulukko 2.)

26 Miehet Naiset TAULUKKO 2. Vastaajien sukupuolijakauma. (n = 21) Tutkimukseen vastaajista suurin osa (15) asui kotona puolison kanssa. Kolme vastaajista oli yksin asuvia ja kolme asui jonkun muun perheenjäsenen kanssa. Vastaajista ei yksikään asunut laitoksessa. (Taulukko 3.) Kotona yksin Kotona puolison kanssa Jonkun perheenjäsenen kanssa TAULUKKO 3. Vastaajien asumismuodot (n = 21)

27 23 Vastaajista 17 sairasti tämän tutkimuksen aikana ensimmäisen sydäninfarktinsa. Näistä vastaajista 11 oli miehiä ja naisia 6. Eräällä vastaajista tutkimuksen aikana sairastettu sydäninfarkti oli jo kymmenes. 8.2 Turvallisuuden tunteen lisääminen Vastaajista noin kaksi kolmasosaa (17) koki, että sairaanhoitajat esittäytyivät työvuoroon tullessaan riittävästi tai melko riittävästi. Vastaajista 4 koki, että hoitajat esittäytyivät työvuoroon tullessaan vähän tai melko vähän. Hoitajien yhteistyön riittävyys omaisten kanssa oli 15 vastaajan mielestä riittävää tai melko riittävää. Vastaajista 6 oli sitä mieltä, että yhteistyötä omaisten kanssa tehtiin vähän tai ei lainkaan. (Taulukko 4.) Vastaajan iällä ei ollut selkeää yhteyttä siihen, kuinka riittävästi hän koki sairaanhoitajien tekevän yhteistyötä hänen omaistensa kanssa. Kuitenkin oli havaittavissa, että nuorimmat vastaajista (4) kokivat, että sairaanhoitajat tekivät yhteistyötä heidän omaistensa kanssa melko vähän tai vähän. Samoin kokivat myös vähän keskiarvoa vanhemmat (3) Riittävästi Melko riittävästi Melko vähän Vähän Ei lainkaan TAULUKKO 4. Sairaanhoitajien tekemä yhteistyö sydäninfarktipotilaan omaisten kanssa (n = 21)