RAPORTTI: NIEMENRANTA, YMPÄRISTÖMELUMITTAUKSET

Transkriptio

1 RAPORTTI: NIEMENRANTA, YMPÄRISTÖMELUMITTAUKSET WSP Finland Oy

2 2 (8) 1 Toimeksianto / Johdanto Lähtötiedot ja menetelmät Melua aiheuttavat toiminnot ja laitteistot / Toiminnan kuvaus Äänitehotasojen mittaus Mittauskalusto Laskentamalli Laskentamallissa käytetyt äänitehotasot ja liikennemäärät Käytettyjen menetelmien epävarmuudet Ympäristömelun ohjearvot Tulokset Ympäristömelumittaukset Laskentamalli Johtopäätökset Viitteet...8 Liite 1. Melumallinnuskartta WSP Finland Oy Heikkiläntie 7 FI Helsinki Puh.: Fax: WSP Finland Y-tunnus: Kotipaikka: Helsinki

3 3 (8) 1 Toimeksianto / Johdanto Tampereen Niemenrannassa tehtiin ympäristömelumittauksia kaava-alueen länsirajalla Mittausten tarkoituksena oli selvittää kaava-alueen rajalle kohdistuva melutaso ja pyrkiä selvittämään pääasialliset melulähteet kaava-alueen läheisyydessä. Mittaukset suoritti DI Tuukka Lyly WSP Finland Oy:stä. 2 Lähtötiedot ja menetelmät 2.1 Melua aiheuttavat toiminnot ja laitteistot / Toiminnan kuvaus Niemenranta sijaitsee Tampereella Lielahden teollisuusalueen tuntumassa. Teollisuuslueella on sijainnut aikoinaan mm. M-realin kemihierretehdas ja Ligno tech Oy:n ligniinitehdas, jotka kuitenkin ovat jo lopettaneet toimintansa. Niemenrannan länsipuolella sijaitseva kotelotehdas sen sijaan on vielä toiminnassa. Kartoitettaessa alueen melulähteitä havaittiin, että kotelotehtaan itäisellä seinustalla sijaitsee sykloni, jonka aiheuttama melu kantautuu Niemenrannan kaava-alueelle hyvin selkeästi. Syklonin äänitehotaso mitattiin melumallinnuskäyttöä varten. Tällöin on laskennallisesti mahdollista arvioida syklonin aiheuttaman melun leviämistä. Syklonin synnyttämä melu oli havaintojen perusteella kohinamaista hurinaa. Lisäksi kaava-alueen pohjoispuolelle kantautui melua Lielahdenkadun liikenteestä. Kuva 1. Sykloni kotelotehtaan itäseinällä.

4 4 (8) 2.2 Äänitehotasojen mittaus Äänitehotasojen kartoituksessa on sovellettu menetelmäohjeen NT ACOU 080 mukaisia pallo- ja laatikkomenetelmiä. Näissä menetelmissä melua aiheuttava kohde ympäröidään mittauspinnalla, joka on muodoltaan puolipallo tai laatikko (kuva 2). Kuva 2. Äänitehotasojen mittaaminen Nordtest mukaisella pallo- ja laatikkomenetelmällä. Sisemmät laatikot kuvaavat melukohteen ulkomittoja, jota ympäröi mikrofonipisteiden muodostama mittauspinta (kuvat lähteestä Nordtest 1991). Kohteiden äänitehotaso (L W ) lasketaan lisäämällä mittauspisteiden keskimääräiseen äänenpainetasoon (L p ) mittauspinta-alaa vastaava korjaus. Tämä korjaus on luonnollisesti sitä suurempi, mitä suurempi on mittauspintaala. Kullekin oktaavikaistalle äänitehotaso lasketaan seuraavalla kaavalla: L W = L p + 10 log (S/S 0 ), jossa S = mittauspinta-ala ja S 0 = vertailupinta-ala (1 m 2 ). Melukohteista kirjattiin seuraavat tiedot: kohteen numero, mittausetäisyys ja mittauskorkeus sekä kuulohavaintoihin perustuvat arviot äänen impulssimaisuudesta ja kapeakaistaisuudesta. Lisäksi kohteista otettiin valokuvat. 2.3 Mittauskalusto Mittaukset suoritettiin kolmella tarkkuusluokan 1 äänianalysaattorilla (Norsonic 131, Norsonic 140 ja Larson-Davis 842 äänitasomittareilla), jotka täyttävät standardien SFS 2877 / IEC651 ja IEC 804 vaatimukset. Mittaustulokset tallennettiin mittalaitteiden muistiin kymmenen sekunnin jaksoina mittausajan melun vaihtelun todentamiseksi ja mahdollisten häiriöäänien poistamiseksi. Mittarit kalibroitiin ulkoisella kalibraattorilla ennen mittausten suorittamista. Mittarit asetettiin jalustalle noin 1,5 metrin korkeuteen ja varustettiin tuulisuojalla.

5 5 (8) 2.4 Laskentamalli Ympäristömelun laskennallinen arviointi tehtiin Cadna A 4.0 ympäristömelumalliin kuuluvalla pohjoismaisella teollisuusmelumallilla (Kragh et al. 1982). Sääolosuhteina laskennassa on käytetty laskentamallin oletusarvoja: ilman lämpötila + 10 o C, ilman suhteellinen kosteus 70 %, tuulen nopeus 3 m/s. Laskentamallissa vesistöjen pinnat on mallinnettu kovina, akustisesti heijastavina pintoina. Maa-alueet on mallissa oletettu pehmeiksi. Laskentamalli on ns. myötätuulimalli eli sillä arvioidut laskentatulokset pätevät olosuhteissa, joissa tuulen suunta on melulähteestä arvioitavaan kohteeseen. Laskennassa ei ole otettu huomioon mahdollista melun impulssimaisuuden tai kapeakaistaisuuden lisäystä. Laskentamallin maastomalli on laadittu WSP Finlandin aiemmin käyttämästä mallista, jossa on mallinnettu Lielahdenkadun liikenteen aiheuttamia melutasoja. 2.5 Laskentamallissa käytetyt äänitehotasot ja liikennemäärät Laskentamalliin asetetun syklonin äänitehotasoksi määritettiin L WA = 106 db. Lielahdenkadun liikenteen aiheuttamat melutasot alueella on mallinnettu WSP Finland Oy:n toimesta jo aikaisemmin. 2.6 Käytettyjen menetelmien epävarmuudet Ympäristömelumittausten epävarmuus lisääntyy etäisyyden kasvaessa. Ympäristöministeriön mittausohjeen mukaan yksittäisen mittauksen tuloksen epävarmuus on 2 db 30 metrin mittausetäisyydellä, 4 db 100 metrin mittausetäisyydellä ja 7 db 500 metrin etäisyydellä. Mikäli mittausohjeen mukaiset olosuhteet eivät toteudu tai mittausetäisyydet ovat suuremmat kuin ohjeessa esitetyt suurimmat mittausetäisyydet katsotaan mittausepävarmuudeksi 10 db (Ympäristöministeriö 1995). Tässä selvityksessä mittauspaikat sijaitsivat noin 100 metrin etäisyydellä melukohteista. Näin ollen kaikille mittauspisteille mittausepävarmuus on 4 db. Tässä selvityksessä käytetylle kohteiden äänitehotason mittaukselle (NT ACOU 080) mittausepävarmuudeksi annetaan 2 db (Nordtest 1991). SFS 4846 mukaisessa äänitehotason määritysmenetelmässä, joka pääpiirteissään vastaa tässä selvityksessä käytettyä menettelyä (NT ACOU 080) mittausten keskihajonnaksi esitetään enintään 4 db (SFS 4846). Standardin SFS 4846 huomautuksessa mainitaan, että tämä arvio sisältää kaikki mittausepävarmuutta aiheuttavien tekijöiden vaikutukset. Standardin mukaan mittaustulosten toistettavuus voi olla huomattavasti parempi kuin laajakaistaiselle äänilähteelle esitetty 4 db (SFS 4846). Laskentamallissa todellista äänilähdettä kuvataan pistemäisenä äänilähteenä. Mallissa äänilähteen korkeus on yleensä arvio äänikohteen akustisesta keskipisteestä. Tämän arvion epätarkkuus aiheuttaa epävarmuutta myös äänen leviämisen laskennalliseen arvioon. Tässä selvityksessä alueen teollisuuslaitosten voidaan katsoa edustavan laajakaistaista melua aiheuttavia äänilähteitä, jotka sijoittuvat pääasiassa selvästi maan pinnan yläpuolelle. Arvioimme, että laskentamallin tarkkuus on tässä tapauksessa 1-3 db.

6 6 (8) 2.7 Ympäristömelun ohjearvot Valtioneuvoston päätöksessä (993/1992) on annettu maankäytön ja rakentamisen, liikenteen suunnittelussa ja rakentamisen lupamenettelyssä sovellettavat melutason ohjearvot. Näitä ohjearvoja sovelletaan myös ympäristölupaharkinnassa (taulukko 1). Melutason ohjearvot on annettu erikseen päiväaikaiselle keskiäänitasolle (klo 7 22) ja yöaikaiselle keskiäänitasolle (klo 22 7). Taulukko 1. Melutason yleiset ohjearvot (Vnp 993/1992). Alueen kuvaus Päiväajan (klo 7 22) Yöajan (klo 22 7) keskiäänitason ohjearvot keskiäänitason ohjearvot Ulkona Asumiseen käytettävät alueet, virkistysalueet taajamissa ja niiden välittömässä läheisyydessä sekä hoito- ja oppilaitoksia palvelevat alueet Loma-asumiseen käytettävät alueet, leirintäalueet, virkistysalueet taajamien ulkopuolella ja luonnonsuojelualueet Sisällä Asuin-, potilas- ja majoitushuoneet 55 db db 45 db 40 db 3) 35 db 30 db Opetus- ja kokoustilat 35 db - Liike- ja toimistohuoneet 45 db - 1) Uusilla alueilla melutason yöohjearvo on 45 db. 2) Oppilaitoksia palvelevilla alueilla ei sovelleta yöohjearvoa. 3) Yöohjearvoa ei sovelleta sellaisilla luonnonsuojelualueilla, joita ei yleensä käytetä oleskeluun tai luonnon havainnointiin yöllä. Jos melu on luonteeltaan iskumaista tai kapeakaistaista, mittaus- tai laskentatulokseen lisätään 5 db ennen sen vertaamista ohjearvoon. 1) 2)

7 7 (8) 3 Tulokset Mittauksia suoritettiin yhteensä kolmessa mittauspaikassa Niemenrannan kaava-alueen länsirajalla. Mittauspaikat ja kotelotehtaan syklonin sijainti on esitetty kuvassa 3. Kuva 3. Ympäristömelun mittauspaikat. 3.1 Ympäristömelumittaukset Ympäristömelumittauksia suoritettiin klo Mittauspaikoissa mitatut melun keskiäänitasot on esitetty taulukossa 2. Taulukko 2. Melun keskiäänitasot MP1 MP2 MP3 L Aeq,07-22 [db] 50,9 55,6 54,1 Havaintojen perusteella syklonin ääni erottui selkeämmin mittauspaikoille 2 ja 3. Tämän vahvistavat myös mittaustulokset: Mittauspaikoilla 2 ja 3 on melun keskiäänitaso noin 4-5 db korkeampi kuin mittauspaikassa Laskentamalli Laskentamallissa on esitetty kotelotehtaan syklonin synnyttämän melun laskennallisesti arvioidut meluvyöhykkeet. Laskentamallin antamat meluvyöhykkeet on esitetty liitteessä 1. Laskennallisesti arvioituna mittauspaikat osuvat db vyöhykkeelle. Laskentamallissa ei ole huomioitu Lielahdenkadun liikenteen aiheuttamaa melua, eikä alueella esiintyviä muita mahdollisia melulähteitä. Tästä johtuen mallin antamat tasot eroavat mitatuista arvoista näinkin paljon.

8 8 (8) 4 Johtopäätökset Havaintojen perusteella Niemenrannan kaava-alueen länsireunalla kuuluu tasainen hurina, joka on suurimmissa määrin peräisin kaava-alueen länsipuolella sijaitsevan kotelotehtaan itäseinustalla sijaitsevasta syklonista. Syklonin äänitehotaso mitattiin ja sen melun leviämisestä kaava-alueelle tehtiin melumallinnus. Mittausten perusteella kaava-alueen reunalla vallitsevat melutasot ylittävät Valtioneuvoston päätöksessä esitetyn yöajan ohjearvon (L Aeq,22-07 = 45 db) mikäli sykloni on käytössä myös yöaikana. Sen sijaan päiväaikana melutaso on päiväajan ohjearvon tasolla (L Aeq,07-22 = 55 db) 5 Viitteet Kragh, J., Andersen, B. & Jakobsen, J. 1982: Environmental Noise from Industrial Plants. General Prediction Method. Danish Acoustical Laboratory. Report no. 32, Nordtest 1991: Industrial plants: noise emission Nordtest method NT ACOU 080. Approved Ympäristöministeriö 1995: Ympäristömelun mittaaminen. - Ympäristöministeriö, ympäristönsuojeluosasto. Ohje 1/1995. Valtioneuvoston päätös 993/1992 Helsinki WSP Finland Oy Tuukka Lyly

9 Lielahdenkatu Niemenranta Teollisuuden aiheuttama päivä- ja yömelu (LAeq 7-22 ja LAeq 22-7) > 45.0 db > 50.0 db > 55.0 db > 60.0 db > 65.0 db > 70.0 db > 75.0 db 1 : 5000 (A4)