TYÖ JA OSALLISUUS. Sisällys. Esipuhe 4. Kirkon Sosiaalifoorumi

Transkriptio

1

2 TYÖ JA OSALLISUUS Sisällys Esipuhe 4 Kannen kuvassa on Aphinan Ruaenkew, joka on työskentelee Työ&Toiminta ry:ssä. Hän muutti Thaimaasta Suomeen kuusi vuotta sitten ja on tyytyväinen löydettyään työtä. Kirkon Sosiaalifoorumi Osa 1: Nyrjähtäneet työmarkkinat 10 Kovien asenteiden armoilla 11 Työttömyys syö tuotantoa 12 Kaikki eivät pelaa 13 Koulutus on paras lääke pitkällä aikavälillä 14 Työ erilaisista näkökulmista 15 Osatyökykyisten asema on hälyttävä 16 Heikoimman puolella 17 Osa 2: Ihmistä pitää kannustaa kokonaisena 20 Työ tekee hyvää 20 Työ luterilaisen etiikan valossa 21 Kuinka yhteiskunta voi kannustaa ihmisiä? 22 Aineellisten lisäksi tarvitaan henkisiä kannustimia 23 Osa 3: Vaikeasti työllistyvät erityisenä haasteena 26 Kohti yhden luukun palvelua 28 Myös työnantajia pitää tukea 29 Osa 4: Kohti työn ja osallisuuden yhteiskuntaa 32 Ihmiskeskeinen tulevaisuus 33 Laaja-alaisuutta muttei leväperäisyyttä 34 Toimintaehdotuksia 35 2 Työ ja osallisuus Työ ja osallisuus 3

3 kauden aikaa. Työelämässä keskeisenä uhkana nähtiin suurten ikäluokkien eläköitymisen aiheuttama työvoimapula. Kyseisen vuoden syksyllä tilanne ja ennusteet muuttuivat täysin. Kansainvälinen talouskriisi horjutti myös suomalaisia työmarkkinoita. Yritykset tiedottivat lomautuksistaan ja irtisanomisistaan. Talous kääntyi laskuun ja työttömyys nousuun. Kirkon Sosiaalifoorumin valitsema teema osoittautui erittäin ajankohtaiseksi. Vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien tilanne heikkeni entisestään työttömyyden lisääntyessä. Pohjimmaiset vajosivat entistä syvemmälle. Esipuhe Kirkon Sosiaalifoorumi on itsenäinen ja riippumaton, kirkolliselta arvopohjalta toimiva vaikuttaja. Sen tehtävänä on seurata yhteiskunnallista arvokeskustelua, osallistua siihen ja pyrkiä vaikuttamaan erityisesti hyvinvointipalveluja koskevaan päätöksentekoon. Kirkkopalvelut ry. perusti ensimmäisen Kirkon Sosiaalifoorumin vuonna Sen kannanotto Samassa veneessä suomalaisen hyvinvointimallin moraalinen perustelu julkistettiin Oulun Kirkkopäivillä toukokuussa Seuraavan kaksivuotisen foorumin kannanotto Vanhuus marginaalissa vuodelta 2007 etsi ratkaisuja marginaalissa olevien ja yksinäisten vanhusten asemaan. Järjestyksessään kolmas, vuosina toteutettu Kirkon Sosiaalifoorumi valitsi teemakseen TYÖ JA OSALLISUUS. Tavoitteena on ollut vahvistaa vastuullista työllistämistä, työyhteisöjen monimuotoistumista sekä vaikuttaa työmarkkinoiden arvoihin ja työllistävien tahojen asenteisiin. Työ ja osallisuus oli myös saman aikaisesti foorumin työskentelyn kanssa toteutetun Yhteisvastuukeräyksen teemana. Vuonna 2008 keräyksen kotimaisena kohteena oli kehitysvammaisten työllistämismahdollisuuksien kehittäminen ja vuonna 2009 keräys toteutettiin vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien maahanmuuttajien hyväksi. Foorumin käynnistyessä keväällä 2008 elettiin vielä taloudellisen nousu- Työmarkkinoilla vaikeassa asemassa olevia työnhakijaryhmiä ovat eri syistä vajaakuntoisiksi tai osatyökykyisiksi määritellyt henkilöt, kuten esim. fyysisesti vammaiset, kehitysvammaiset ja mielenterveyskuntoutujat. Lisäksi vaikeuksia työmarkkinoilla aiheuttavat pitkittynyt työttömyys, ammattitaidon tai kielitaidon puute ja ikääntyminen. Työ on samanaikaisesti sekä yksilöllinen että yhteisöllinen asia. Työ vahvistaa yksityistä ja yhteistä hyvinvointia sekä lisää ihmisten omanarvontuntoa, itsekunnioitusta ja onnellisuutta. Yhteisen hyvinvoinnin tuottaminen ja sen jakaminen edellyttävät mahdollisimman monen ihmisen osallistumista työmarkkinoille. Työ synnyttää osallisuutta myös yhteisestä vastuusta. Erityisesti vaikeassa työllisyystilanteessa meidän tulee pitää esillä niitä ihmisiä, joilla työllistymisen esteet ovat suurimmat. Kirkon Sosiaalifoorumi on toiminut sekä valtakunnallisesti että paikallisesti. Jäseniksi on kutsuttu asiantuntijoita, jotka edustavat julkista hallintoa, tiedeyhteisöä, kirkkoa, kansalaisjärjestöjä, mediaa sekä talouselämää. Jäsenet ovat edustaneet ryhmässä ensisijaisesti itseään ja tuoneet mukanaan oman asiantuntemuksensa. Kirkon Sosiaalifoorumin on järjestänyt Kirkkopalvelut ry. Yhteistyökumppaneina ovat olleet Helsingin Diakonissalaitos, Kirkon Diakonia- ja yhteiskuntatyö sekä Diakonia-ammattikorkeakoulu. Foorumin puheenjohtajana on toiminut Mikkelin piispa Voitto Huotari Ilkka Mattila, johtaja, Kirkkopalvelut 4 Työ ja osallisuus Työ ja osallisuus 5

4 Kirkon Sosiaalifoorumi Puheenjohtaja Voitto Huotari, emerituspiispa, Mikkelin hiippakunnan tuomiokapituli Jäsenet Pauli Aalto-Setälä, toimitusjohtaja, Aller Outi Alanko-Kahiluoto, kansanedustaja, Vihreä eduskuntaryhmä Erkki Arvaja, toiminnanjohtaja, Jyväskylän Katulähetys ry Hannu-Pekka Björkman, näyttelijä Antti Blåfield, toimittaja, Helsingin Sanomat Marja Erkkilä, apulaisjohtaja, SAK ry Tarja Filatov, kansanedustaja, Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä Harri Halttunen, toimitusjohtaja, Tekevä säätiö Sirpa Hartojoki, ylitarkastaja, Valtiovarainministeriö Ilkka Hjerppe, yhteiskuntatyön johtaja,tampereen seurakuntayhtymä Kari Honkanen, toiminnanjohtaja, Työ & toiminta ry Timo Hämäläinen, tutkimusjohtaja, SITRA Ilse Julkunen, professori, Helsingin yliopisto Antti Kaikkonen, kansanedustaja, Keskustan eduskuntaryhmä Jouko Kajanoja, dosentti, Emma Palvelut Kaarlo Kalliala, hiippakuntadekaani, Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli Asmo Kalpala, pääjohtaja, Tapiola Ilkka Kantola, kansanedustaja, Sosialidemokraattien eduskuntaryhmä Marja Kantanen, työalasihteeri, Kirkkohallitus Lea Karjalainen, toiminnanjohtaja, Työttömien valtakunnallinen yhteistoimintajärjestö Päivi Kerminen, hallitusneuvos, Työ- ja elinkeinoministeriö Visa Koiso-Kanttila, dokumenttielokuvaohjaaja Eija-Riitta Korhola, Euroopan parlamentin jäsen, Kokoomuksen europarlamentaarikko Raija Korhonen, pastori, Helsingin seurakuntayhtymä Riitta Korpiluoma, johtaja, Eläketurvakeskus Harri Kostilainen, palvelupäällikkö, Diak Tuomas Kurttila, pääsihteeri, Valtion nuorisoasiain neuvottelukunta Kalle Kuusimäki, johtaja, Kirkkohallitus/Diakonia- ja yhteiskuntatyö Jarmo Kökkö, diakoniajohtaja, Helsingin Diakonissalaitos Juha Laisaari, toimitusjohtaja, Osuuskunta Tradeka-yhtymä Eero Lehti, kansanedustaja, Kokoomuksen eduskuntaryhmä Antti Lemmetyinen, johtaja, Helsingin Diakonissalaitos Pentti Lemmetyinen, pääsihteeri, Suomen Setlementtiliitto Antero Levänen, henkilöstöjohtaja, HOK-Elanto Ilkka Mattila, johtaja, Kirkkopalvelut Jaana Merenmies, toimitusjohtaja, SYFO oy Olav S. Melin, informatör, Tankesmedjan Elina Moisio, erityisavustaja, Työ- ja elinkeinoministeriö Susanna Monni, toimitusjohtaja, Kestävä Oy Kari-Pekka Mäki, Lohiluoma vara-toimitusjohtaja, Kuntaliitto Jorma Niemelä, rehtori, Diakonia-ammattikorkeakoulu Ulla-Maija Nikula, toiminnanjohtaja, Sovinto ry. Aleksi Neuvonen, tutkija, DEMOS Helsinki Veijo Notkola, toimitusjohtaja, Kuntoutussäätiö Maria Pitkäranta, hiippakuntasihteeri, Tampereen tuomiokapituli Risto Pontela, toimitusjohtaja, S-Asunnot Oy Ville Päivänsalo, yliopistolehtori, Helsingin yliopisto Hannu Pöntinen, tutkija, Helsinki Eveliina Pöyhönen, kehittämispäällikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Marja-Liisa Rajakangas, viestintäjohtaja, STTK ry Tapani Ruokanen, päätoimittaja, Suomen Kuvalehti Juho Saari, professori, Kuopion yliopisto Ilkka Sipiläinen, työalasihteeri, Kirkkohallitus Marjatta Varanka, toimitusjohtaja, VATES-säätiö Katja Veirto, yhteiskuntasuhteiden sihteeri, PAM ry Jari Vettenranta, kehittämispäällikkö, JHL ry Risto Voipio, kirkkoneuvos, Kirkon työmarkkinalaitos Mika Vuorela, koulutuspäällikkö, Mielenterveyden keskusliitto Riitta Wärn, asiantuntija, Elinkeinoelämän keskusliitto Koordinaattori: Liisa Björklund, kehitysjohtaja, Helsingin Diakonissalaitos 6 Työ ja osallisuus Työ ja osallisuus 7

5 Paikallisfoorumit : Helsinki Vaikeasti työllistyvät romanit Helsingin Diakoniaopisto,vararehtori Hanna Laurila Jyväskylä Kolmannen sektorin yhteistoiminta. Pitkäaikaistyöttömien ja syrjäytyneiden työllistäminen Jyväskylän Katulähetys, toiminnanjohtaja Erkki Arvaja Työvalmennussäätiö Tekevä, toimitusjohtaja Harri Halttunen Oulu Pohjois-Suomen työllistämishaasteet ja nuorisotyöttömyys Diak, lehtori Paula Haapalainen Pieksämäki Erityisnuorten työelämään siirtyminen Vaalijalan kuntayhtymä, johtaja Erkki Paara Kirkkopalvelut/Sisälähetyseuran oppilaitos, opettaja Tuula Kinnunen Pori Mielenterveyskuntoutujien työllistäminen Diak, yliopettaja Mika Nokelainen Tampere Maahanmuuttajien sekä vammaisten ja kehitysvammaisten työllistäminen Tampereen seurakuntayhtymä, yhteiskuntatyön johtaja Ilkka Hjerppe Tampereen kaupunkilähetys, toiminnanjohtaja Maritta Grönroos Kirkon Sosiaalifoorumin työvaliokuntaan ovat kuuluneet Antti Lemmetyinen (pj.), Ilkka Mattila, Jorma Niemelä, Kalle Kuusimäki, Hannu Pöntinen ja Tapio Pajunen. Kannanottoa valmistelleeseen toimituskuntaan ovat kuuluneet Kari Honkanen, Jouko Kajanoja, Tuomas Kurttila, Susanna Monni, Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma, Aleksi Neuvonen, Tapio Pajunen, Eveliina Pöyhönen sekä Jorma Niemelä ja Kalle Kuusimäki. Julkaisija: Kirkkopalvelut ry Kirkkopalvelun julkaisuja nro 17 ISBN Taitto ja valokuvat: Mikko Huotari Paino: Kyriiri Tekstin on toimittanut Mikko Huotari. Materiaalina on käytetty muun muassa Kirkon Sosiaalifoorumin esitelmiä. Kannustamiseen liittyvät teemat pohjautuvat Liisa Björklundin väitöskirjaan Kannustaminen ja moraali. Kolmannen osan teksti pohjautuu Henrietta Grönlundin ja Liisa Björklundin kirjaan Kirkko heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistäjänä. Käsikirjoitusta ovat kommentoineet Kirkon Sosiaalifoorumin työvaliokunnan ja toimituskunnan jäsenet. Liisa Björklund toimi toimituskunnan puheenjohtajana. Kirkon Sosiaalifoorumin toiminnasta lisätietoja: 8 Työ ja osallisuus Työ ja osallisuus 9

6 OSA 1 Osalle ihmisistä työttömyys on lyhyt välivaihe, mutta useimmilla työttömillä on suuria vaikeuksia löytää paikkansa työmarkkinoilla. Heihin kuuluvat muun muassa ikääntyvät ihmiset, osatyökykyiset, maahanmuuttajat, nuoret ja heikosti koulutetut. Vaikeasti työllistyvien mahdollisuudet hyvään elämään ovat huonoja erityisesti laskusuhdanteen aikana. Kirkon Sosiaalifoorumin vetoomuksena on, että heitä ei saa unohtaa. Vaikeasti työllistyvien joukko on hyvin monimuotoinen. Yksinkertaista ratkaisua haasteeseen ei löydy, eikä heitä voi käsitellä yhtenä ryhmänä. Muutoksen täytyy tapahtua kaikilla tasoilla: valtakunnallisella, paikallisella ja yksilöllisellä tasolla. Tarvitaan suuren linjan yhteiskunnallisia päätöksiä, jotka mahdollistavat rakentavan ja kannustavan ruohonjuuritason muutokset. Suomi on kunnostautunut kansainvälisissä kilpailukykyvertailuissa, mutta silti meillä on edellisen laman jäljiltä edelleen suuri määrä pitkäaikaistyöttömiä, vaikka työllisyysluvut elpyivät tällä vuosikymmenellä kohtuullisiksi. Lisäksi suomalaisilla työmarkkinoilla vammaisten ja osatyökykyisten työllistäminen on ollut kankeaa, vaikka työnantajille on kehitetty palveluja, jotka madaltavat vajaakuntoisten työhön ottoa. Muun muassa monissa OECD-maissa on paljon innovatiivisia käytäntöjä, joista suomalaiset toimijat voivat ottaa esimerkkiä, jotta osatyökykyisten asema työmarkkinoilla paranisi. Nyrjähtäneet työmarkkinat Suomessa työttömyys synnyttää osattomuutta. Osattomuus on tragedia yksilölle ja käy yhteiskunnalle kalliiksi. Kovien asenteiden armoilla Onko lähimmäisvastuu yhteiskunnassamme heikentynyt ja ihmiskäsitys muuttunut kovemmaksi? Onko sosiaalinen tasa-arvo tullut toissijaiseksi seikaksi, koska tuloerot jatkavat kasvamistaan? Onko rahan vakauden turvaaminen noussut yksilöä tärkeämmäksi painopisteeksi politiikassa? Yhteiskunnassa toimivat ihmiset ovat parhaimmillaan dynaamisia ja kekseliäitä. Usko yhteisöön ja toivo paremmasta on aina motivoinut ihmisiä liikkeelle. Sen vuoksi tämän Kirkon Sosiaalifoorumin kannanoton nimi ei ole Työttömyys ja osattomuus, vaan Työ ja osallisuus. Työllisyyspolitiikassa on toki yritetty löytää monin eri keinoin työpaikkoja ihmisille, jotka eivät pysty toimimaan perinteisillä työmarkkinoilla. Tämän mahdottomalta vaikuttavan tavoitteen saavuttaminen kuitenkin edellyttäisi työn käsitteen laajentamista ja ihmisten tosiasiallisten kyky- 10 Työ ja osallisuus Työ ja osallisuus 11

7 jen käyttöönottoa. Eri syistä työttömänä olevat ihmiset voisivat viettää päivän tekemällä jotakin omanarvontuntoa kohottavaa työtä. Suomalaiset työmarkkinat ovat kovat: jos ihminen ei ole täysin työkykyinen, hän ei ole tarpeellinen. Suomessa syrjäytetään ihmisiä työelämästä eikä luoda erilaisille ihmisille mahdollisuuksia toteuttaa itseään. Inhimillisesti arvokkaan elämän ja ihmisarvon kannalta merkittävää on, että ihminen saa tehdä oikeaa työtä ja osallistua. Kuitenkin ihmisiä on siirretty erilaisille tuille, jotka eivät lisää ihmisten osallisuutta ja yhteiskunnan yhteisöllisyyttä. Työttömyys syö tuotantoa Kaikki tietävät, että nykyinen taloudellinen tilanne on huolestuttava. Eikä tilannetta lainkaan helpota se, että kansantalous joutuu vetämään perässään työttömyyden kivirekeä. Yksityinen sektori rimpuilee työvoiman käyttämisen kanssa: vuoroin rekrytoidaan, vuoroin irtisanotaan. Ja kaikkein eniten tästä kärsivät työttömyyden kurimukseen joutuneet yksilöt. Suuren työttömyyden aikana kansantalouden tuotantotekijöitä ei käytetä tehokkaasti hyväksi. Tuotanto jää pienemmäksi, mikä taas merkitsee pienempää kansantuloa, josta siitäkin osa on käytettävä työttömien toimeentulon turvaamiseen. Toisaalla irtisanotaan, toisaalla kärsitään työvoimapulasta. Kokonaisuuden ja varsinkin yksilön kannalta tilanne on ristiriitainen. Esimerkiksi liian monet työntekijät joutuvat pysyvästi pois työmarkkinoilta terveysongelmien vuoksi ja toisaalta liian harvat henkilöt, joiden työkyky on alentunut, ovat mukana työelämässä. Tämä on sekä sosiaalisessa että taloudellisessa mielessä tragedia. Yhteiskuntaa rakennetaan liian usein järjestelmän näkökulmasta, minkä vuoksi sillä on kyvyttömyyttä sopeutua yksilöllisiin eroihin. Nyrjähtänyt yhteiskunta kulkee eteenpäin vain ontuen. Kaikki eivät pelaa Suomalaiseen eetokseen kuulunut kaveria ei jätetä on lasten ja nuorten urheilutoiminnassa lanseerattu kaikki pelaa -sloganilla. Yleisen ymmärryksen mukaan tämä on tehnyt urheiluharrastuksesta entistä tervehenkisempää ja sosiaalisesti kasvattavaa. Mutta miksi työmarkkinoilla kaikki eivät pelaa, ja kaverikin on jätetty tyhjänpantiksi? Miksei työstä keskusteltaessa nosteta esiin vahvemmin yhteiskuntavastuuta? Osa yhteiskunnallisista keskustelijoista perustelee asiaa sillä, että on keskitettävä huomio kasvuun, koska kasvu takaa myös työtä. Globaalin talouden muutoksista ja teknologian kehityksestä johtuen tämä ei välttämättä pidä enää paikkansa. Työvoiman ostaminen halvoista maista ja tuotantomenetelmien muutos on mahdollistanut sen, että kasvu ei aina koidu yhteiskunnalle rikkaudeksi. Yhteiskunnan on oltava aktiivisempi omien kansalaistensa hyvinvoinnin jakautumisen suhteen. Vaikka työ on yksilön näkökulmasta merkittävä toimeentulon kannalta, se on laajassa mittakaavassa ajateltuna tärkeä nimenomaan osallisuuden vuoksi. Suomalaisessa yhteiskunnassa useimmilla työttömillä on katto pään päällä ja ruokaa syödäkseen, mutta osattomaksi jääminen voi olla kivuliaampaa kuin nälkä ja vilu. Osattomuuden seuraukset ovat inhimillisessä mielessä traagisempia kuin hetkellinen aineellinen puute. Onko järjestelmä antanut leivän ja perusturvan, muttei lämpöä ja läheisyyttä? Lähimmäisvastuuseen kuuluu ihmisistä välittäminen kokonaisuudessaan. Aineellisen puutteen lisäksi ihmisten kärsimys voi olla henkistä. Työn menettäminen on psykologiassa todettu yhdeksi traumaattisim- 12 Työ ja osallisuus Työ ja osallisuus 13

8 mista kokemuksista. Pitkään jatkunut työttömyys voi syrjäyttää ihmisen yhteisöjen ulkopuolelle. Moraalista toimintaa on perinteisesti ajateltu olevan hyvän tekeminen ja pahan välttäminen. Jos moraalin toteuttaminen kutistuu ainoastaan pahan välttämiseksi, hyvälle jää mahdollisuus, mutta se jää toteutumatta. Yhteiskunnan luotsaamisessa tarvitaan karikoiden välttämisen lisäksi myös päämääriä. Usein päämäärä on kateissa. Poleemisesti ilmaisten: järjestelmä on antanut leivän ja perusturvan, muttei lämpöä ja läheisyyttä. On syntynyt syrjäytyneiden yhteiskunta. Ihminen kuitenkin haluaa osallistua sen yhteisön toimintaan, johon hän kuuluu. Jos ei halua, silloin on jotain vaurioitunut. Aasia ei saada porkkanalla kantamaan painavaa taakkaa, jos porkkana maistuu aasin suussa pahalle. Niin ei myöskään ihmistä saada kannustimilla työmarkkinoille, jos työnteko ei merkitse hänelle mitään. Kannustaminen ei onnistu, jos tavoiteltaviksi määritellyt asiat eivät merkitse kannustettavalle ihmiselle itselleen mitään. Mikäli ihminen ei näe tai ymmärrä yhteyttä oman hyvänsä ja yhteiskunnan hyvinvoinnin välillä, häntä on kovin vaikea kannustaa. Koulutus on paras lääke pitkällä aikavälillä Globaalin talouden suhdannevaihteluilla on suuri vaikutus suomalaisiin työmarkkinoihin, kuten olemme viime aikoina joutuneet huomaamaan. Vuosituhannen vaihteen talouskasvu on paljolti globalisaation, teknologisen tietotaidon ja vientiteollisuuden ansiota, vaikka globaalin talouden on tulkittu myös johtaneen 1990-luvun alun lamaan. Pääomanliikkeiden vapautuminen on edistänyt globalisaatiota, joten yritykset ovat voineet sijoittaa toimintojaan niihin maihin, joissa ne ovat tuottoisimpia. Tämä on vaikuttanut työvoiman kysynnän määrään Suomessa. Globaalin talouden uhkana on kansallisessa mielessä enenevä työttömyys, kun toimintoja siirretään halvan työvoiman maihin. Puhtaasti taloudellisesta näkökulmasta katsoen kilpailussa selviävät ne maat, jotka panostavat tutkimukseen ja koulutukseen. Myös yksilöiden kannalta koulutus on avainasemassa työllistymisen suhteen. Työmarkkinoille sijoittumisessa on paljon eroja eri aloilla, mutta Tilastokeskuksen selvityksen mukaan vastavalmistuneista työllistyivät parhaiten korkeakoulututkinnon suorittaneet. Koulutukseen panostaminen on parasta ennalta ehkäisevää työtä myös muita ryhmiä ajatellen. Kehittyneiden teollisuusmaiden taloudellista kehitystä seuraavan OECD:n koulutuspolitiikassa on alettu kiinnittää huomiota aliedustettujen ja syrjäytyneiden ryhmien koulutusmahdollisuuksiin. Työllistämisen kannalta on tärkeä, että työllisyyspolitiikalla ja koulutuspolitiikalla on yhteinen sävel. Koulutuspolitiikassa voidaan suunnitelmallisesti käyttää esimerkiksi positiivista diskriminaatiota, joka tarkoittaa sitä, että huonommat lähtökohdat kompensoidaan ylimääräisellä tuella. Vastuullinen yhteiskunta pyrkii luomaan ihmisille ja ryhmille yhtäläiset mahdollisuudet ja edellytykset käyttää hyväksi yhteiskunnan tarjoamia mahdollisuuksia. Työmarkkinoille kannustamisen edellytys on hyvä kasvatus ja koulutus. Parasta kannustus- ja työllisyyspolitiikkaa olisikin huolehtia perheiden hyvinvoinnista ja edellytyksistä kasvattaa lapsiaan sekä kouluissa ja oppilaitoksissa opiskelevien oppilaiden ja opettajien hyvinvoinnista. Mikäli kasvatuksessa tai koulutuksessa on vakavia puutteita ja ihmisen käsitys omasta ja yhteisestä hyvästä näin turmellaan, on hyvin työlästä saada ihminen kannustettua tuottavaan työhön ja tavoittelemaan yhteistä hyvinvointia. Erilaiset työvoimapoliittiset toimenpiteet lisäävät ihmisen mahdollisuuksia osallistua työmarkkinoille, mutta koulutuksen ja erilaisten toimenpiteiden vaikuttavuutta tulee arvioida hyvin pitkällä aikavälillä. Kaikki eivät ehdi kuntoutua ja kouluttautua työmarkkinoille valtatahon määräämän tuottavuusohjelman tahdissa. 14 Työ ja osallisuus Työ ja osallisuus 15

9 Työ erilaisista näkökulmista Suomalaisessa politiikassa keskustellaan aktiivisesti työttömyydestä, ja siihen yritetään löytää aitoja ratkaisuja. Usein keskustelut ovat kuitenkin hyvin teoreettisia tai ideologisesti liian värittyneitä. Ne eivät kohtaa toisiaan. Tämä johtuu paljolti siitä, että työllisyyspolitiikka näyttäytyy eri näkökulmista varsin erilaisessa valossa. Työnantajalle ihmiset näyttäytyvät työvoimana, jota tarvitaan hyödykkeiden tuottamiseen. Työnantaja joutuu painimaan kysynnän ja tarjonnan kanssa. Moni työnantaja kokeekin olevansa tässä tilanteessa puun ja kuoren välissä ja haluaisi työvoiman hankkimisessa nykyistä enemmän joustavuutta. Yhteiskunnalle työ merkitsee muun muassa toimivaa kansantaloutta ja sosiaalista kokonaisuutta. Työllisyyspolitiikan avulla yhteiskunnalla on mahdollisuus pitää huolta jäsenistään, koota hyvinvointia ja jakaa sitä. Ilman työtä ei synny hyvinvointia eikä mitään jaettavaa. Yhteiskunta rakentuu olennaisilta osin työn varaan. Työntekijälle työ turvaa toimeentulon, antaa mielekästä tekemistä ja itsensä kehittämisen mahdollisuuden. Työ myös liittää yksilön toisiin ihmisiin, työyhteisöön ja yhteiskuntaan. Klassisen ajattelun mukaan ihminen haluaa osallistua sen yhteisön toimintaan, johon se kuuluu. Omilla taidoillaan ja kyvyillään. Työ on merkittävin tapa osallistua yhteisön toimintaan. mismahdollisuuksia kuin täystyökykyisillä. Mielenterveyskuntoutujille ja kehitysvammaisille on pystyttävä tarjoamaan nykyistä enemmän mahdollisuuksia osallistua työelämään. Haasteellisen ryhmän muodostavat myös nuoret, joilla ei ole perusasteen jälkeistä koulutusta. Osatyökykyisistä puhuttaessa on otettava huomioon, että ikääntyvät ovat lähivuosina suurin osatyökykyisten ryhmä. Tässäkin mielessä kysymys työllistymisen haasteista tulee lähiaikoina koskemaan entistä laajempaa kansanosaa. Suomessa on jätetty ihmisiä työmarkkinoiden ulkopuolelle tyhjänpantiksi. Tarpeettomuus on tullut kalliiksi, ja lähimmäisvastuusta huolehtiminen näyttää jääneen lapsipuolen asemaan. Esimerkiksi mielenterveysongelmista kärsivät passitetaan pääosin eläkkeelle, josta paluu työelämään on hyvin hankalaa. Tiedämme, että nuorten mielenterveyden häiriöistä johtuva työkyvyttömyys on kasvussa. Tarvitaan joustavampia sosiaaliturvan, eläkkeen ja palkan yhdistelmiä sekä muutos eläkkeelle johtaviin prosesseihin. Osatyökykyisten panos olisi merkittävä kansantalouden kannalta, varsinkin kun motivaatiota työn tekemiseen löytyy. Vammaisten työkyky vuonna tutkimuksen mukaan kolmannes vammaisista pyrki osallistumaan työelämään. Heidän joukossaan on runsaasti käyttämätöntä työvoimareserviä, arviolta henkilöä. Työttömälle työn puuttuminen merkitsee vääjäämättä osattomuutta. Pitkään jatkunut työttömyys tai jatkuva rimpuilu työmarkkinoilla ei ole milloinkaan jalostanut yksilöä. Vaikeasti työllistyvän elämä on monilta osin piinallista. Osatyökykyisten asema on hälyttävä Vaikeasti työllistyviin kuuluvat pitkäaikaistyöttömien lisäksi osatyökykyiset, joilla ei invaliditeetin tai muun seikan vuoksi ole samoja työllisty- Jokaisella on oikeus työhön, työpaikan vapaaseen valintaan, ja tyydyttäviin työehtoihin sekä suojaan työttömyyttä vastaan. YK:n ihmisoikeuksien julistus 16 Työ ja osallisuus Työ ja osallisuus 17

10 Heikoimman puolella Suomen työmarkkinoilla on kovat asenteet ja vaatimukset. Työnantajien odotukset ovat korkealla, ja työntekijät eivät suostu mihin hanttihommiin tahansa. Työmarkkinaosapuolet ovat saaneet vuosien saatossa sovittua niin monesta työtä, työnantajaa ja työntekijää suojaavasta ehdosta, että näiden kaikkien noudattaminen ehkäisee jo työllistymistä. Lisäksi rakenteet estävät, kontrolloivat, eivätkä mahdollista heikoimmassa asemassa olevien työllistymistä. Heikoimmassa asemassa olevien puolesta puhuminen on aina ollut kirkon tehtävä, vaikkei kirkkokaan ole siinä aina onnistunut riittävän hyvin. Luterilaisen etiikan valossa yhteiskunnan täytyy pitää huolta huono-osaisista. Ihmisten pahoinvointi on häpeäksi yhteiskunnalle. Samalla kirkonkin on otettavat omat käytäntönsä opetuksensa mukaiseen eettiseen tarkasteluun. Inhimillisyyden nimissä yhteiskunnan on kannettava vastuu jäsenistään. Turvaverkkojen on ulotuttava myös sinne, missä asiat eivät ole menneet suunnitelmien mukaan. Just kun oppi talon tavoille... Kohta tulee kaksi vuotta täyteen ja sitten pitää lähteä. Työllistämistuki katkeaa. Täällä on hyvä ilmapiiri. Tulee kaikkien kanssa toimeen. Haluaisin kyllä jatkaa, mutta mä saan olla täällä tuen ajan. Tuskin mitään töitä löytyy. Sitten rampataan työkkärissä. Ehkä rupeaa juomaan. Kela rahoilla ei tosin paljon juhlita. Just kun oppi talon tavoille, niin sitten joutuu lähtemään pois. Kyllähän täältä lähtevistä monet työllistyy. Mutta mä oon 56 vuotta. Mun mahdollisuudet on aika huonot, kun ei tän ikäisiä enää oteta minnekään. Kohta pitäis lähteä eläkkeelle. Kun nyt vaikka pääsis kaupungin hommiin risusavottaan. Timo työskentelee Työ & Toiminta ry.:ssä, joka palkkaa työllistämistukea saavia ja muita vaikeasti työllistyviä. 18 Työ ja osallisuus Työ ja osallisuus 19

11 OSA 2 Ihmistä pitää kannustaa kokonaisena Työ tekee hyvää Usein sanotaan, että työ on parasta sosiaaliturvaa. Terveyden edistämisen näkökulmasta tämä on totta. WHO:n tutkimus osoittaa, että työttömien ja heidän perheidensä ennenaikaisen kuoleman riski on huomattavasti suurempi kuin työssä käyvien. Työttömyyden vaikutukset terveyteen liittyvät sekä sen aiheuttamiin henkisiin paineisiin että taloudellisiin ongelmiin, erityisesti velkaantumiseen. Työttömyys yksin ei ole terveysriski, vaan myös epävarmuus työstä ja sen jatkuvuudesta. Työhön liittyvän epävarmuuden on osoitettu vaikuttavan negatiivisesti mielenterveyteen ja lisäävän sydäntautien riskiä luvun muutokset taloudessa ja työelämässä lisäsivät ihmisten epävarmuutta työpaikkojen pysyvyydestä. Epävarmuuden jatkuessa siitä tulee krooninen stressin aiheuttaja, jonka vaikutukset kasvavat mitä kauemmin epävarmuus kestää. Krooninen stressi lisää sairauspoissaoloja ja terveyspalveluiden käyttöä. Siksi huomiota ei tule kiinnittää ainoastaan työttömyyden torjuntaan, vaan myös työelämän laatuun ja työsuhteiden pysyvyyteen. Terveyden edistämisen näkökulmasta nykyinen pätkätyökulttuuri siis tuskin on hyväksyttävä olotila. Osallisuus yhteiskunnassa ja sen toiminnassa edistää terveyttä; epävarmuus, syrjäytyminen ja osattomuuden tunne heikentävät sitä. Erityisesti hyvät ihmis- ja ystävyyssuhteet ja vahvat sosiaaliset verkostot ovat tärkeitä, terveyttä edistäviä tekijöitä. Siksi meidän tulee huolehtia siitä, että kaikilla ihmisillä on tasa-arvoiset mahdollisuudet osallisuuteen sekä yhteiskunnan että henkilökohtaisella tasolla. Yhteiskunnan tasolla tämä tarkoittaa sitä, että torjumme köyhyyttä ja työttömyyttä, pidämme yllä riittävää sosiaaliturvaa, edistämme esteettömyyttä ja kehitämme työelämän laatua; henkilökohtaisella tasolla esimerkiksi sitä, että pidämme yhteyttä perheenjäseniimme ja ystäviimme, tuemme työtovereitamme työpaikalla ja huolehdimme lähiympäristöstämme. Työ luterilaisen etiikan valossa Luterilaisen näkemyksen mukaan työ on arvokasta juuri siksi, että se tuottaa yhteisölle hyvää. Työllä rakennetaan yhteiskuntaa. Sen ensisijainen tarkoitus ei ole oman edun hakeminen, rikkauksien kerääminen tai maineen kasvattaminen. Lutherin mukaan ne eivät ole kunniallisia motiiveja työn tekemiselle. Ihmisillä on palkkatyön lisäksi myös muita tärkeitä tehtäviä. Sosiaaliset suhteet ja lähimmäisistä huolehtiminen voivat olla elämän kokonaisuuden kannalta tärkeämpiä tehtäviä kuin palkkatyö. Liian suurten odotusten, vaatimusten paineessa vapauteen minun anna, lepoon käydä, Jumala. Rukouksen hiljaisuuteen, valoon Kirjan avatun, lähellesi, Vapahtaja, kutsut kesken taistelun. Virsi 525 Suurempi kuin sydämemme, suurempi kuin ihmistyö hiljaisuus on rukouksen, siinä Luojan sydän lyö. Siinä itse, armon Henki, uupunutta uudistat. Annat kasvullemme aikaa, uuteen työhön valmistat. 20 Työ ja osallisuus Työ ja osallisuus 21

12 Luterilaisessa työkäsityksessä ei siis keskitytä työn tuottavuuteen, virkaaseman arvokkuuteen tai ahkeruuden mittaamiseen, vaan osallisuuteen ja siihen, että työn avulla rakennetaan parempaa yhteiskuntaa, joka mahdollistaa yksilöille hyvän elämän. Kuinka yhteiskunta voi kannustaa ihmisiä? mukaan ihmiset kannustuvat joko itsestään toimimaan oikein tai sitten heidät on ohjattava oikeaan toimintavaihtoehtoon. Nyky-yhteiskunnassa toteutetussa kannustinpolitiikassa on kyse samankaltaisista ihmisten motivoimisen ongelmista: mitä tehdä niille ihmisille, joihin kannustimet eivät tehoa, eivätkä he kannustu tavoittelemaan sen paremmin yhteisön hyvää kuin omaakaan hyväänsä. Kannustaminen on avainkäsite, kun puhutaan syrjäytymisvaarassa olevista ihmisistä. Mutta miten ihmisiä voidaan kannustaa sekä hyvinvoinnin tuottamiseen että sen oikeudenmukaiseen jakamiseen? Yksittäisten ihmisten on mahdotonta saavuttaa tavoittelemiaan asioita ilman yhteistoimintaa. Sosiaaliset mekanismit palvelevat sekä yksityisiä toimijoita että koko yhteiskuntaa. Hyvään elämään kuuluvat riittävä perusturva elämän eri vaiheissa ja mahdollisuudet kehittää kykyjään omassa yhteisössään. Mikäli ihmiset eivät koe hyötyvänsä yhteistoiminnasta lainkaan, he eivät ryhdy toimimaan järjestelmän mukaisesti. Ihmiset saattavat ajaa vain omia etujaan ja ajautua ongelmiin, jolloin heidän toimintansa lopputulos on kaikkien kannalta huonompi kuin jos he olisivat osallistuneet yhteistoimintaan. Toimivan kannustinrakenteen edellytys on, että ihmiset kokevat sen oikeudenmukaiseksi ja suostuvat sen ansiosta yhteistoimintaan. Jos kannustinrakenne korostaa sellaisia hyvinvoinnin arvoja, joihin ihmiset eivät voi sitoutua, he vieraantuvat ja etääntyvät yhteistoiminnan päämääristä. Mikä on nyky-yhteiskunnan valtatahon velvollisuus ja vastuu niistä kansalaisista, joiden katsotaan toimivan vastoin heidän omaa hyväänsä ja yhteisön hyvää? Vaikeasti työllistyvissä on aina jonkin verran niitä, joiden motivaatio on hukassa, ja he näyttäytyvät yhteiskunnan kannalta vastarannankiiskiltä. Onko siis heidän sallittava kannustua toimimaan itse haluamillaan tavoilla vai onko heitä aiempaa määrätietoisemmin ohjattava valitsemaan joitakin valtatahon kannalta oikeita toimintavaihtoehtoja? Ihminen ei voi kannustua johonkin toimintavaihtoehtoon, jos hän ei ymmärrä tarjotun kannustimen yhteyttä omaan hyväänsä. Klassisen ajattelun Aineellisten lisäksi tarvitaan henkisiä kannustimia Klassisen ajattelun mukaan paras valtio luo edellytykset olosuhteisiin nähden parhaalle inhimilliselle elämälle, jollei mitään odottamatonta satu. Yhteiskunnassa on kuitenkin aina niitä, jotka eivät onnistu tavoitteissaan, joita kohtaa epäonni tai joille ei ole suotu riittävän hyviä lähtökohtia tavoitella onnellista elämää. Lopultakin on vaikea sanoa, milloin ihminen voi omaehtoisesti toimia toisin kuin toimi vai selittyvätkö hänen tekonsa hänestä riippumattomista tekijöistä. Jos otetaan huomioon ihmisen mahdollisuudet, jotka vaihtelevat synnynnäisten, sosiaalisten ja taloudellisten olosuhteiden mukaan, voidaan puolustaa kannustinrakennetta, joka turvaa yksilöille mahdollisimman laajat oikeudet oman elämänsä hallitsemiseen sekä aitojen valintojen tekemiseen mutta joka rajoittaa heidän toimintaansa mahdollisimman vähän. Nykyisessä kannustinrakenteessa eli työllistämistä tukevassa tuki- ja etuusjärjestelmässä yritetään erilaisilla kannustimilla järjestää työpaikkoja syrjäytyneille, pitkäaikaistyöttömille ja vajaakuntoisille, jotka eivät ehkä sittenkään pysty toimimaan avoimilla työmarkkinoilla. Tämän mahdottomalta vaikuttavan ongelman ratkaiseminen edellyttäisi työn ja ihmisarvon käsitteen laajentamista. Nykyinen trendi on pikemminkin kaventanut ja välineellistänyt työn ja ihmisarvon käsitteitä. Kannustamisen moraalia koskeva uusi näkökulma voisi olla kannustettavan kansalaisen toimeliaisuuden ja osallisuuden tuoma muu yhteiskunnallinen merkitys kuin pelkästään taloudellinen hyöty. Pohjimmiltaan on kyse siitä, mitä pidetään inhimillisesti arvokkaana ja tuottavana elämäntapana. Ilman ihmisten erilaisten lähtökohtien ja arvojen huomioonottamista kannustamisesta saattaa puuttua tekijä, joka voi osoit- 22 Työ ja osallisuus Työ ja osallisuus 23

13 tautua tärkeäksi: tulevaisuudessa kannustumisen saattavat ratkaista juuri ei-aineelliset, henkiset ja kulttuuriset tekijät. Mikäli pyrkimyksenä on luoda mahdollisimman oikeudenmukainen kannustinrakenne, sen on kannustettava rehellisyyden, ahkeruuden ja toisiin luottamisen kulttuuriin. Mikäli ihminen ei näe tai ymmärrä yhteyttä oman ja yhteisön hyvän välillä, häntä ei voida kannustaa. Ihminen, joka on kadottanut yhteyden omaan hyväänsä, ei pysty ottamaan vastuuta itsestään eikä hyvinvoinnistaan. Työllistämistä tukevat kannustimet toimivat vain, jos niillä on ihmisen itsensä asettama sisältö. Yhteisvastuukeräys 2008 kutsui työllistämään kehitysvammaisia suomalaisia. Kehitysvammaisten ihmisten työllistymisen esteinä ovat ympäristön asenteet sekä tiedon ja työhönvalmentajien puute, sanoo erikoissuunnittelija Marika Ahlstén Kehitysvammaliitosta. 24 Työ ja osallisuus Työ ja osallisuus 25

14 OSA 3 Työvoimahallinnon tarjoamat institutionaaliset kannustimet ovat avainasemassa käsiteltäessä työnantajien työllistämishalukkuutta. Heikossa työmarkkina-asemassa olevien on käytännössä mahdoton työllistyä, jos järjestelmät eivät riittävästi tue kysynnän kannustimia. Vaikeasti työllistyvät erityisenä haasteena Organisaatioiden mahdollisuudet työllistää heikossa työmarkkina-asemassa olevia riippuvat työmarkkinoiden yleisestä kehityksestä ja työvoimahallinnon tekemistä työllistämistä tukevista ratkaisuista. Monissa maissa on myös annettu lakisääteisiä velvoitteita työllistää osatyökykyisiä. Niin julkista kuin yksityistä sektoria voidaan kannustaa kantamaan yhteisvastuuta yhteiskunnan työllistämistavoitteiden edistämisessä. Työllisyystilanteen parantaminen heikossa työmarkkina-asemassa olevien ryhmissä edellyttäisi OECD:n raportin (2008) mukaan ennen kaikkea kysyntää lisääviä institutionaalisia ratkaisuja. Raportissa nostetaan esille neljä kysynnän kannustimien kannalta tärkeintä tehtävää. Näitä ovat: 1) yksinkertaisemmat järjestelmät, 2) paremmat vajaakuntoisten työllistämiskannustimet, 3) tiiviimpi yhteistyö eri järjestelmien ja hallinnon tasojen välillä sekä 4) parempi seuranta ja vaikuttavuuden arviointi eri järjestelmien toimenpiteiden yhteisvaikutuksesta. Usein vaikeasti työllistyvien kohdalla kyse ei ole motivaation puutteesta, vaan järjestelmän jäykkyydestä ja työnantajien asenteellisuudesta. Työn ja sosiaaliturvan yhteensovittaminen pitää tehdä yksinkertaiseksi ja ensisijaiseksi toimintatavaksi. Nyt ollaan joko-tai-tilanteessa, jossa olet joko töissä tai eläkkeellä. Tämä ei toimi. Se myös kertoo yhteiskunnan asenteesta: jos olet vammainen tai osatyökykyinen, et kuulu työmarkkinoille. Tästä syystä esimerkiksi vammaiset eivät usein edes pääse työvoimapalveluiden piiriin. Heikossa työmarkkinaasemassa olevien joukossa on valtavasti osaamista, tietoa, taitoa ja tunnetta. Päihdeongelmaisten, vankilasta vapautuvien ja muutamien muiden erityisryhmien osalta kolmannen sektorin järjestöt ovat luoneet palvelukokonaisuuksia, joihin liittyy työllistämishankkeiden ohella arkielämän tukea päiväkeskuksissa, asumispalveluja tukiasunnoissa ja ohjausta kuntoutettaviin ja koulutuspalveluihin. Osatyökykyiset ovat tulevaisuuden työmarkkinoiden pelastus ja rikkaus. Erilaisuus ja monimuotoisuus työelämässä lisäävät luovia ratkaisuja, in- 26 Työ ja osallisuus Työ ja osallisuus 27

15 himillistä ja kokonaisvaltaista työotetta. Heikossa työmarkkina-asemassa olevien joukossa on valtavasti osaamista, tietoa, taitoa ja tunnetta. Kohti yhden luukun palvelua Palvelujärjestelmien yksinkertaistaminen mahdollistaisi sekä toimijoille että työllistäville organisaatioille paremmat mahdollisuudet työllistää heikossa työmarkkina-asemassa olevia. Rinnakkaiset järjestelmät ja byrokratia aiheuttavat tarpeettomia mutkia työhön pyrkivien työllistymispolkuihin. Lisäksi erilaisten järjestelmien ja hakuprosessien hallitseminen edellyttää sekä työnantajatahoilta että työllistettäviltä suuria tiedollisia vaatimuksia. Vajaakuntoisten kanssa työskenteleville tahoille ja organisaatioille tulisi taata riittävät taloudelliset kannustimet, jotta näillä on tosiasiallisia edellytyksiä työllistää vajaakuntoisia henkilöitä. Taloudelliset kannustimet tai sanktiot eivät kuitenkaan toimi, jollei vastuita ole selkeästi määritelty. Työnantajatahot jäävät helposti vajaakuntoisten työllistämisessä vastuun piirien ulkopuolelle. Työnantajien vastuun kokeminen riippuu pitkälti työllistämien tuomasta hyödystä organisaatiolle. Mikäli työnantajille ei pystytä osoittamaan selvästi työllistämisestä koituvaa etua tai esittämään erilaisia työllistämistä koskevia helpotuksia, työllistämisvastuu jää todennäköisesti hyvin alhaiseksi. Järjestelmän palvelujen tulee olla organisoituja niin, että toimijat voivat asioida yhdellä luukulla ja rakentaa koko työllistymispolun yhden palveluntarjoajan tuella. Tällä tavoin voitaisiin paremmin organisoida myös tukien ja työvoimapalvelujen seuranta, tehokkuus ja vaikuttavuus. Julkisen työvoimapalvelun tulisi kohdentaa yhä vahvemmin palvelujaan vajaakuntoisiin, jotta näiden edellytykset päästä työmarkkinoille tosiasiallisesti paranisivat. Työvoimapalvelujen ja kuntoutusjärjestelmien pirstaleisuus ei tue tällä hetkellä riittävästi työllistymistä heikossa työmarkkinaasemassa olevista ryhmistä. Esimerkiksi kuntien ja työvoimahallinnon yhteistyö on ollut usein kangertelevaa, joka on aiheuttanut hankaluuksia työvoiman palvelukeskuksissa. Työhallinnon ja sosiaalitoimen välistä yhteistyötä pitää koordinoida joustavaksi. Myös työnantajia pitää tukea Työ- ja elinkeinokeskusten vahvistaminen ja niiden palvelujen räätälöinti ja yhteensovittaminen paikallisten tarpeiden näkökulmasta vastaisivat työnantajien tarpeisiin. Lisäksi työvoimapalvelujen hallinnoinnin tehostaminen, tulosten mittaamisen ja arvioimisen parantaminen sekä palkkatuen heikon käytön syiden arviointi luovat mahdollisuuksia palveluiden kehittämiseen. Palkkatukia tulisi käyttää vastuullisesti pitkäkestoista työllistymistä edistäen. Niitä pitää käyttää ensisijaisesti työllistettävien eikä työnantajan hyväksi. Täytyy kuitenkin muistaa, että työnantajia tulee yhtälailla kannustaa ja rohkaista, jotta esimerkiksi osatyökykyisten työllistäminen on riskin sijaan mahdollisuus. Kolmas sektori tarjoaa paljon erilaisia palveluja, jotka edistävät heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymistä. Kolmannen sektorin toiminta voisi tapahtua entistä merkittävämmin yhteiskunnan tuella. Järjestöillä ja sosiaalisilla yrityksillä on pioneerityönsä vuoksi runsaasti kokemusta, jonka jakaminen yhteiskunnan muille toimijoille on tärkeää. Myös kirkolla on diakonisen työnsä vuoksi osaamista, jolla voidaan tukea vaikeasti työllistyviä kokonaisvaltaisesti. Kirkko voisi antaa tätä osaamistaan julkisten työvoimapalvelujen rinnalle, mikä mahdollistaisi vaikeasti työllistyville eri vaiheista koostuvan pitkän työllistymispolun. Heikossa työmarkkina-asemassa olevista henkilöistä ei välttämättä heti saada markkinaehtoisesti mitattuna tuottavaa työvoimaa. Monia työvoimapalveluja ja työnantajavastuita tulisikin tarkastella pelkän työllistymisvaikutusten ja työtehojen mittaamisen rinnalla myös niiden hyvinvointipoliittisilla vaikutuksilla. Työllistämisen vaikutusten ja tuottavuuden arvioinnissa tarvitaan aikaa, koska työllistyminen on osa kuntoutumista ja työn tuottavuus kehittyy työssä olemisen myötä. Työnantajatahot tarvitsevat kannustimia ottaa myös tämä yhteisvastuun näkökulma huomioon. 28 Työ ja osallisuus Työ ja osallisuus 29

16 Sosiaalisen työllistämisen ja palkkatuen malleja täytyy kehittää niin, että kukaan ei jää kotiin istumaan kuukausitolkuksi. Kankeuden sijaan kaivataan ketteriä käytäntöjä. Esimerkiksi henkilö, joka ei ole kolmeen kuukauteen saanut töitä avoimilta työmarkkinoilta, voisi halutessaan päästä kunnan sosiaaliseen yritykseen tms. töihin. Näin työkunto pysyisi yllä ja työnhakija saisi mielekästä tekemistä. Esimerkiksi hoivapalveluissa tulee olemaan hyvin paljon tehtäviä tulevaisuudessa. Kunnat voisivat järjestää osan tehtävistä sosiaalisen työllistämisen kautta. Tämä ei tietenkään koske tehtäviä, jotka vaativat alan koulutusta, paitsi jos työttömällä on se. Toisaalta sosiaalisen työllistämisen yksiköissä voidaan myös ohjata alalle yhteistyössä oppilaitosten ja hoitolaitosten kanssa. Näin sekä palvelut toimivat että työttömät saavat työtä ja toimeentuloa. Sosiaalisen työllistämisen työtehtävien pitää olla myös eritasoisia niin, että kukin pystyy tekemään niitä omien voimavarojensa puitteissa. Mielekäs työ jatkuu eläkkeellä Telakalla vanhat tutut suosittelivat tätä paikkaa. Mä tulin tänne vuosia sitten kuntoutustuen avulla. Nyt mä olen eläkkeellä, mutta teen edelleen täällä vapaaehtoistyötä sisäisenä kuriirina. Ai miksikö? Tämä on merkinnyt mulle hirveän paljon. Mä olen toipuva narkomaani. Työstä mä saan mielekästä tekemistä päivisin. Pysyy putsina. Täällä on värikäs työyhteisö, ja se sopii mulle, koska mä olen monikulttuurisuuden kannattaja. Mä olen saanut puhua täällä englantia, espanjaa ja ranskaa. Jos mä en olisi täällä, niin kai sitä epätoivoisesti etsisi mielekästä tekemistä. Vaikeaa olisi ja vituttaisi. Työ & Toiminta ry.:ssä vapaaehtoisena työskentelevä mies 30 Työ ja osallisuus Työ ja osallisuus 31

17 OSA 4 Kuntien resurssit ovat hiipuneet. Markkinat eivät tee ohjausta oikeaan suuntaan, koska ne eivät toimi pitkällä aikajänteellä, vaan lyhyen ajan tuottoja maksimoimalla ja suurella riskillä. Nyt pitää nähdä kriisin yli työvoiman vaikeaan saatavuuteen suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle. Suhdannehaittojen ja lisäkustannuskysymysten rinnalla pitää keskustella siitä, miten ensi vuosikymmenen ongelmat ratkaistaan. Taloudellisen tilanteen kiristyessä yleensä pohditaan, mistä kaikesta voidaan karsia resursseja pois. Pitkäjänteistä politiikkaa tehtäessä on kuitenkin tärkeä keskustella siitä, mihin täytyy sijoittaa ja mistä täytyy pitää kiinni. Sekä ihmisistä kannettavan vastuun että kansantalouden kannalta juuri nyt täytyy sijoittaa työhön ja osallisuuteen. Vaikeista ajoista selviämisen kannalta ne ovat yhteiskunnan tärkeimpiä valttikortteja. Täytyy myös muistaa, että puhuessamme heikoimpien puolesta, korostamme samalla työhön ja osallisuuteen kuuluvia arvolähtökohtia, jotka koskevat meitä kaikkia. Kohti työn ja osallisuuden yhteiskuntaa Elämme paraikaa laskusuhdanteen aikaa, ja nyt monilla työpaikoilla tapahtuu irtisanomisia. Todennäköisesti työttömyys kipuaa ensi syksyn ja talven mittaan reilusti yli kymmenen prosentin. Edessä ovat vakavat ajat, joista ei selvitä helposti eikä nopeasti. Näköpiirissä ei ole ripeää ja itsestään tapahtuvaa paluuta voimakkaan taloudellisen kasvun uralle. Työvoiman hyvän hoidon pitää olla aktiivisten ja innovatiivisten toimenpiteiden kohteena nimenomaan valtion toimesta ja sen ohjauksessa. Yhteiskunnassa työn arvo on nähtävä laajemmin kuin pelkän työvoiman tuottavuuden kautta. Työn käsitteen tulkitsemisessa täytyy osata uudistua ja muuttaa tarpeen mukaan ajattelutapaa. Ihmiskeskeinen tulevaisuus Työelämän koventuneista arvoista on päästävä eroon. Työntekijöiden kannustinloukut on kitkettävä, samoin työnantajien työllistämisloukut. Erityisen oleellista on asiakaslähtöisempi toimintamalli jäykkien ja vallankäyttöön perustuvien mallien sijaan. Palvelujärjestelmän pirstaleisuus aiheuttaa sen, että heikosti työllistyvän elämä on luukulta luukulle -ramppaamista, kunnes viimeisimmätkin motivaation rippeet ovat kadonneet. Sen jälkeen edessä on ainoastaan totaalinen syrjäytyminen. Järjestelmäkeskeisyydestä pitäisi siirtyä ihmiskeskeisyyteen. Myös OECD 32 Työ ja osallisuus Työ ja osallisuus 33

18 on raportissaan kiinnittänyt huomiota suomalaisen palvelujärjestelmään pirstaleisuuteen, joka aiheuttaa sen, että vastuualueet ovat hämärtyneet. Palvelujärjestelmä on muokattava ihmisiä ja heidän tarpeitaan varten. Työnhakijan on oltava tietoinen siitä, mikä taho hoitaa hänen asiaansa. Kuntoutuvia, osatyökykyisiä ja pitkäaikaistyöttömiä ajatellen sosiaalipolitiikalla on merkittävä rooli hyvinvoinnin ja työllisyyden edistämisessä. Erilaisilla sosiaalipalveluilla ei ainoastaan auteta heikossa asemassa olevia, vaan tuetaan sosiaalisia ja taloudellisia toimintamahdollisuuksia, jotka ovat työllistymisen kannalta tärkeitä. Oleellista on tukea ihmisiä elämän tärkeissä siirtymävaiheissa ja varmistaa, että siirtymät johtavat taloudellisesti ja sosiaalisesti turvattuun suuntaan. Peruskoulun päättyminen on yksi esimerkki tällaisesta siirtymävaiheesta. Nuorisotyöttömyyden kasvu Suomessa on osoitus siitä, että tämän siirtymävaiheen hoidossa on epäonnistuttu. Inhimillisissä työmarkkinoissa on kyse uuden hyvinvointivaltion rakentamisesta. Entisen hyvinvointivaltion mallin jatkoksi on aktiivisesti rakennettava uudenlaista, nykytodellisuuteen sopivaa, olennaisimpiin ongelmakohtiin avun tuovaa, inhimillistä hyvinvointivaltiona vastuuta kantavaa yhteiskuntamallia. Poliittisten päättäjien, julkisen ja yksityisen sektorin lisäksi on yhteistyössä oltava myös työmarkkinajärjestöt ja kolmannen sektorin toimijat. Työllisyyden haasteiden ottaminen vakavasti vaatii verkostoitumista ja laaja-alaista ongelmakentän ymmärtämistä, mutta myös selvää vastuunjakamista. Yhteistyö kuntien työllistämispalvelujen, sosiaalitoimen ja palvelukeskusten sekä työhallinnon ja yrittäjien sekä seurakuntien välillä on vastuunkantoa, jolla saavutetaan pysyviä tuloksia. Käytännössä se merkitsee työvoimaa työmarkkinoille ja pysyviä työsuhteita sekä kunnollisia työllistämis- ja tukipalveluja niitä tarvitseville. Inhimilliset työmarkkinat synnyttävät uudenlaisen luottamusjärjestelmän. Jatkuva omien etujen mustasukkainen valvominen on kestämätöntä politiikkaa. On hylättävä vanhat ajattelumallit ja mietittävä, mistä voimme luopua, jotta saamme jotakin uutta ja kestävää tilalle. Uusi hyvinvointivaltio ei mittaa ihmisyyttä työpanoksen perusteella. Syrjäytymisvaarassa olevien ihmisten unohtaminen tulee pitkällä aikavälillä yhteiskunnalle erittäin kalliiksi ja aiheuttaa inhimillisiä tragedioita. Ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen on otettava toimintatavaksi tai kustannukset karkaavat käsistä. Sosiaali-, koulutus- ja työllisyyspolitiikan pitää kulkea rinnakkain, jotta ponnistuksien vaikutukset olisivat mahdollisimman tehokkaita. Kuntouttavan työtoiminnan sisällöllinen kehittäminen on tärkeässä asemassa. Myös lainsäädäntöä pitää päivittää ajankohtaiseksi, jottei se ainakaan entisestään hankaloita työllistymistä. Laaja-alaisuutta muttei leväperäisyyttä Toimintaehdotuksia Koulutus Koulutuksen merkitys on nostettava työllisyyspoliittisissa suunnitelmissa entistä enemmän esille. Koulutuksen merkitys on avainasemassa työllistymisen suhteen. Koulutuspolitiikassa tulee ottaa käyttöön myös positiivinen diskriminaatio, joka tarkoittaa sitä, että huonommat lähtökohdat kompensoidaan antamalla ylimääräistä tukea. Näin pyritään luomaan ihmisille ja ryhmille yhtäläiset mahdollisuudet ja edellytykset käyttää hyväksi yhteiskunnan tarjoamia mahdollisuuksia. OECD:n koulutuspolitiikassa ja EU:n komission linjauksissa on alettu kiinnittää huomiota aliedustettujen tai syrjäytyneiden ryhmien koulutusmahdollisuuksiin. Usein yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen järjestelmät toisintavat tai jopa huonontavat olemassa olevia eriarvoisia piirteitä. 34 Työ ja osallisuus Työ ja osallisuus 35

19 Esteitä on raivattava ja mahdollisuuksia on luotava aliedustettujen tai syrjäytyneiden ryhmien erityistarpeet huomioonottaen. Kiintiöt, jotka takaavat vähemmistöille koulutuspaikkoja, edustavat positiivisia erityistoimenpiteitä. Kohdentamalla lisää voimavaroja voidaan estää kielteistä kehitystä. Nuorten työllistäminen Nuorten työllistämiseen täytyy saada useita uusia palveluja eri puolille Suomea. Tavoitteiden pitää olla selviä, jotta niitä voidaan arvioida tuloksiensa perusteella. Riittävän pitkällä ja yksilöllisellä palvelulla ohjataan nuoret joko koulutukseen (joilla motivaatio), palkkatyöhön (joilla valmiudet siihen), kuntoutukseen (joilla terveydellisiä tai päihdeongelmia) tai työpajatoimintaan (joiden elämänhallinnassa on ongelmia). Suunnitelmallisen koordinoinnin lisäksi projektit vaativat yksityiskohtaista monitorointia ja vaikutuksien arviointia. Hyvien käytäntöjen edistämiseksi tiedonkulkua on aktiivisesti edistettävä. Pitkäaikaistyöttömät Yli 500 päivää työttömänä olleille henkilöille täytyy löytää kestäviä työllistymisratkaisuja. Heistä kunta maksaa työttömyyssakon valtiolle. Tulee kehittää räätälöityjä malleja erilaisiin toimintoihin, kuntoutukseen (niille, joilla työvuosia ja potentiaalista työkykyä vielä jäljellä), koulutukseen (omat koulutusmallit, oppisopimus ym.), työhön (joilla valmiudet). Kunnallisella tasolla pitää laatia sosiaalisen työllistämisen strategioita, jotka kattavat kaikki kunnan toimialat. Kun kunta miettii esimerkiksi palveluiden tuottamista tai ostamista, se kartoittaa, mitä voidaan tuottaa sosiaalisen työllistämisen kautta. Palvelujärjestelmän yksinkertaistaminen Suomalainen palvelujärjestelmä on vaikeasti työllistyvien osalta hyvin pirstaleinen. Palveluja tulee kehittää niin, että ihmiset voivat asioida yhdellä luukulla ja rakentaa koko työllistymispolun yhden palveluntarjoajan tuella. Julkisen työvoimapalvelun tulee ottaa huomioon myös lomakkeiden ja ohjeistuksien selkokielisyys, jottei vaikeaselkoisuuden vuoksi kukaan jäisi työllistymättä. Keski-ikäiset työttömät Yhtenä erityisen huomion kohteena on oltava vuotiaat pitkään työttömänä olleet, joilla ei ole viimeisen viiden vuoden ajalta työhistoriaa avoimilta työmarkkinoilta. Monet heistä ovat juuttuneet tukiriippuvuuteen, siis odottavat tarpeellisen työttömyysjakson päästäkseen taas työllistämistukitöihin. Tukiloukkujen ja -kierteiden välttämiseksi täytyy voida käyttää maalaisjärkeä. Se onnistuu parhaiten, kun ohjaus on riittävän yksilöllistä ja asiakaslähtöistä. Palvelujärjestelmän kankeus ei saa aiheuttaa tukiriippuvuutta. Osatyökykyisten työllistymismahdollisuuksien parantaminen Osatyökykyisten työllistämisen edistämiseksi tulee työnantajia tukea työolosuhteiden sopeuttamisen aiheuttamien lisäkustannuksien kompensoimiseksi nykyistä laajemmin. Erityisesti työolosuhteiden sopeuttamista on työllisyyspoliittisesti tarkoituksenmukaista tukea uusien työsuhteiden syntymisen edistämiseksi. Sopeuttaminen koskee myös ikääntyviä työntekijöitä. Sosiaaliset yritykset ovat olleet merkittäviä heikosti työllistyvien rekrytoinnissa. Sosiaalisten yritysten asemaa on kehitettävä, ja näiden yritysten työntekijöihin liittyvää tuenjakojärjestelmää on ajankohtaistettava. Osatyökykyisten työllistämisen täytyy olla työnantajille joustavaa ja riskitöntä. Toisaalta on myös kyettävä minimoimaan tukijärjestelmien mahdollistamat väärinkäytökset, joista surullisina esimerkkeinä ovat tilanteet, joissa työnantajat ovat kahmineet palkkatuet, ja sitten työntekijä on jätetty oman onnensa nojaan. Mallia voisi ottaa Alankomaista. OECD:n raportissa (Sickness, Disabili- 36 Työ ja osallisuus Työ ja osallisuus 37

20 ty and Work: Breaking the Barriers) esitellään Alankomaissa käytössä oleva työllistämismalli, jonka tukemana työnantaja voi riskittömästi palkata vammaisia ja osatyökykyisiä ihmisiä. Yhteiskunta ottaa täyden vastuun niissä tilanteissa, joissa työntekijä sairastuu. Työsopimukset tehdään pääsääntöisesti niin, että yhteiskunnan vastuu ulottuu viiden vuoden päähän sopimuksen tekemisestä. Joissakin tapauksissa vastuu on jatkuva. Osatyökykyisten kohdalla on pyrittävä joustavuuden lisäämiseen. Tämä tarkoittaa muun muassa työkyvyttömyyden ja työkykyisyyden rajan lieventämistä. Nykyisessä työllisyyspoliittisessa tilanteessa työvoimahallinnon luonteva rooli on selvittää eläkemahdollisuuksien lisäksi myös työhön pyrkivien työkyvyttömyyseläkkeellä olevien työllistymismahdollisuuksia. Joustavuuden lisääminen eläkejärjestelmään merkitsee pitkällä aikavälillä myös työkyvyttömyyseläkkeiden tarkoituksenmukaista ja oikeaan osuvaa toteutumista. Nykyinen suljettu toimintatapa johtaa vaikeuksiin eläkkeelle pääsyssä ja myös eläkkeeltä työelämään palaamisessa. Työkyvyttömyyseläkejärjestelmään tulee saada kahdensuuntaista liikettä. Työelämään paluun tulee perustua vapaaehtoisuuteen. On luotettava ihmisiin ja heidän haluunsa osallistua yhteiskunnan toimintaan. Se yleensä toteutuu, kun ihmisille vain tarjotaan siihen aito mahdollisuus Osatyökykyisten perehdyttäminen vaatii enemmän resursseja, minkä vuoksi tarvitaan selkeitä perehdyttämismalleja. Perehdyttämismallit madaltavat työnantajien työllistämiskynnystä. Malleja tulisi kehittää kokoamalla hyväksi havaittuja käytäntöjä. Vastuutahona täytyy olla valtakunnallinen toimija, jotteivät käytännöt jää vain paikallisiksi viritelmiksi. Tehokkaalla koordinoimisella ja markkinoinnilla mallit saadaan valtakunnallisesti työnantajien käyttöön. Sujuvuus ja joustavuus ovat ehdottoman tärkeitä tällaisissa toimissa, koska osatyökykyisten työllistäminen saattaa muutenkin aiheuttaa keskimääräistä enemmän työtä työnantajille. Yhteisillä ponnisteluilla rakennetaan osallisuuden yhteiskunta, jossa on hyvä olla. Olipa sitten työnhakija, työntekijä tai työnantaja. Ilman työtä on mitätön Tulin Sierra Leonesta Suomeen 16 vuotta sitten. Olen työskennellyt siellä täällä pätkissä. Kolme kuukautta, viisi kuukautta, kuusi kuukautta. Ja välillä työttömänä. Sellaista se on ollut. Nyt mä olen kiinteistötöissä. Hoidan taloa ja talon ympäristöä. Me valvotaan, että kaikki toimii. Työnantaja on ollut hyvä. Tämä yhteisö on enemmän kuin työpaikka. Vähän niin kuin perhe. Vaikea keksiä, mitä mä voisin tehdä, jos mulla ei olisi tätä työtä. Mä kyllä tiedän minkälaista on olla ilman työtä: on paljon stressiä, ja sitä on mitätön. Ihan mikä tahansa työpaikka on parempi kuin ei mitään. Nyt mulla on onneksi pysyvät työpaikka. Omar työskentelee Diakonisissa Kiinteistöpalveluissa, joka on sosiaalinen yritys 38 Työ ja osallisuus Työ ja osallisuus 39