ASUMISEN ALUEELLINEN SUUNNITELMA Vammaisten henkilöiden asumista koskeva alueellinen suunnitelma Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla

Transkriptio

1 1 ASUMISEN ALUEELLINEN SUUNNITELMA 2014 Vammaisten henkilöiden asumista koskeva alueellinen suunnitelma Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla

2 Katja Valkama

3 3 1. JOHDANTO Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakuntien vammaisten henkilöiden asumisen suunnitelman lähtökohtana oli vuoden 2010 valtioneuvoston periaatepäätös. Periaatepäätös annettiin (liite 1) ja erityishuoltopiirit velvoitettiin suunnittelemaan kehitysvammaisten asumista ja siihen liittyvien palvelujen järjestämistä vuosina Valtakunnallista suunnittelua jatkettiin ja erilaisista toimijoista muodostettiin kehitysvammaisten asumisen ohjelman valtakunnallisen toimeenpanon ohjausryhmä. Ohjausryhmä koostui Sosiaali- ja terveysministeriön, erityishuoltopiirien, sairaanhoitopiirien, THL:n, Kelan, Suomen kuntaliiton, JHL:n, Kehitysvammaliiton, Valviran ja VANE:n edustajista. Kesäkuussa 2012 Sosiaali- ja terveysministeriö pyysi erityishuoltopiirejä ja kuntayhtymiä tarkentamaan ja täydentämään toimeenpanoon liittyviä alueellisia suunnitelmia laitoshoitoa korvaavista ratkaisuista (Liite 2). Suunnitelman päivitykseen tuli osallistaa kaikki vammaisten henkilöiden asumisesta, asuin- ja elinympäristöstä sekä sosiaali-, terveys- ja opetuspalveluista sekä muusta vammaisten henkilöiden hyvinvointiin vaikuttavat toimialat. Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan alueellinen suunnitelma toimitettiin sosiaali- ja terveysministeriöön mennessä. Suunnitelman kuntaosuus jäi kuitenkin tiukan aikataulun vuoksi toivottua kevyemmäksi ja työryhmä päätti täydentää kuntakohtaista suunnittelua vuoden 2013 aikana. Päivitetty suunnitelma valmistui kevään 2014 aikana. KEAHS-seurantaryhmä tulee vuosien aikana järjestämään alueellisen kierroksen, jonka tavoitteena on kerätä seurantatietoa asumisohjelman toteutumisesta, etsiä parhaita toimintatapoja, edistää asumisohjelman tavoitteita ja toimenpiteitä ja kuulla asiakkaiden, erityishuoltopiirien, kuntayhtymien, kuntien ja palveluntuottajien näkemyksiä kehitysvammaisten asumisohjelman toteutuksesta omalla alueella. Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan päivä pidetään Seinäjoella Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan alueellinen suunnittelutyöryhmä kokoontui vuonna 2013 kolme kertaa ja kerran vuoden 2014 keväällä. Suunnittelutyöryhmä oli avoin kaikille alueellisille toimijoille, jotka saivat halutessaan ilmoittaa edustajansa ryhmään. Tällä kerralla päivitystyöhön osallistuivat: Eija Ala-Toppari-Peltola (Kuntayhtymä Kaksineuvoinen), Kyllikki Laukkola ja Tanja

4 4 Penninkangas (Järvi-Pohjanmaan yhteistoiminta-alue), Tanja Huhtanen (Tukena Oy), Erja Kippola (Suupohjan peruspalveluliikelaitoskuntayhtymä), Maria-Liisa Nurmi, Sari Jokela ja Seija Ruusuranta (Alavus), Maarit Lehtonen (Kuortane), Sinikka Miettinen (Pohojalaaset-99), Päivi Saukko ja Minna Taipale (Seinäjoki), Tytti Luoto, Kirsti Yli-Ojanperä ja Salli Luoma (Ilmajoki), Kirsti Louhi-Timmerbacka, Tiina Mäki ja Marianne Niemi (Vaasa), Hannele Grankvist ja Eija Vähäsöyrinki (Pietarsaaren seutu), Johanna Hannuksela (Ähtäri), Jouni Nummi, Marjut Mäki- Torkko ja Ulla Yli-Hynnilä (Eskoon sosiaalipalvelujen kuntayhtymä) ja Katja Valkama (Eskoon sosiaalipalvelujen ky/vaasan yliopisto) Suunnitelman tarkoitus Suunnitelma perustuu kehitysvammaisten henkilöiden asumista ja asumiseen liittyvien palvelujen järjestämistä koskevaan alueelliseen suunnittelutyöhön. Suunnitelman tavoitteena on antaa suuntaviivat kehitysvammaisten henkilöiden laitoshoidon purkamiselle Pohjanmaan ja Etelä- Pohjanmaan maakuntien alueella. Hallituksen periaatepäätöksessä haluttiin sovittaa yhteen ihmisten asumiseen liittyvät toiveet ja tarpeet yhteiskunnan ja lähiyhteisön tarpeisiin. Ohjelman tavoitteena on mahdollistaa kehitysvammaisten henkilöiden yksilöllinen asuminen ja sitä kautta vahvistaa heidän osallisuuttaan ja yhdenvertaisuuttaan yhteisössään. (Valtioneuvoston periaatepäätös ) Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan alueilla suunnitelman lähtökohtana on tavoite luoda kaikille vammaisille henkilöille ihmisarvoiset olosuhteet nyky-yhteiskunnassa. Kunnat ovat olleet aktiivisesti mukana suunnittelutyössä ja yhteisen suunnitelman arvo tulevaisuuden suuntalinjojen luojana ymmärretään. Tavoitteena on tarjota mahdollisimman monelle tarpeiden ja toiveiden mukainen asunto, johon lähipalveluiden avulla turvataan tarvittava tuki. Asunnon tulee olla koti, pelkkää kodinomaisuutta ei pidetä riittävänä kriteerinä.

5 Käsitemäärittelyjä Vammaispalvelulain mukaan vammaisella henkilöllä tarkoitetaan henkilöä, jolla vamman tai sairauden johdosta on pitkäaikaisesti erityisiä vaikeuksia suoriutua tavanomaisista elämän toiminnoista (Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 380/1987, 2 ). Vaikeavammaisuus on suomalaisessa vammaispolitiikassa lähtökohtana sille, että vammainen henkilö voi saada avuntarpeensa perusteella vammaispalvelulain mukaisia palveluja. Vammaisten ihmisten asumispalvelujen laatusuositus (Sosiaali- ja terveysministeriö 2003) määrittelee vammaisuuden seuraavasti: Vammainen ja toimintarajoitteinen ihminen tarkoittaa suosituksessa kaikkia niitä ihmisiä, joiden kyky toimia on rajoittunut vamman tai sairauden vuoksi ikään katsomatta. Vaikeavammaisuus on käsite, jonka sisältö määrittyy suhteessa vammaisen ihmisen elämäntilanteeseen ja ympäristöön ja merkitsee runsasta avun, palveluiden ja tukitoimien tarvetta. Erityisryhmällä ymmärretään tässä suunnitelmassa erityisryhmien asunto-olojen parantamisesta annetussa laissa (1281/2004) tarkoitettuja ryhmiä, joiden asuntohankkeisiin on mahdollista saada avustusta. Kehitysvammaisuus on käsite, joka voidaan määritellä hyvinkin monella eri tavalla. Määritelmien moninaisuus hankaloittaa myös kehitysvammaisten henkilöiden lukumäärän arviointia. Yleisesti Suomessa arvioidaan olevan kehitysvammaisia henkilöitä 0,5 0,7 prosenttia väestöstä. Eri rekistereiden pohjalta tehtyjen laskelmien perusteella Suomessa arvioidaan toisaalta olevan henkilöä, joilla on kehitysvamma. (Niemelä & Brandt 2008, ). Vammaisten henkilöiden lukumäärää on vaikea arvioida, koska vammaisuuden määritelmä ei ole kovinkaan selkeä. Laitoshuollolla viitataan Sosiaalihuoltolain (710/1982) 24 :n mukaisesti hoidon, ylläpidon ja kuntouttavan toiminnan järjestämiseen jatkuvaa hoitoa tarjoavassa sosiaalihuollon toimintayksikössä. Laitoshuolto on kohdennettu henkilöille, jotka tarvitsevat apua, hoitoa tai muuta huolenpitoa, jota ei kyetä tai sitä ei ole tarkoituksenmukaista järjestää henkilön omassa kodissa. Björkman ja Teikari (2006) ovat kuvanneet laitoshoidolle tyypillisiä piirteitä, joita ovat kokonaisvaltaisuus, ympärivuorokautisuus ja päiväjärjestyksen noudattaminen, täysi ylläpito, kaikista perustarpeista huolehtiminen, hoitosuhde, laitoshoidonmaksu, asuinhuoneistojen varustuksen epätäydellisyys ja runsaat yhteiskäyttötilat.

6 6 Taulukko 1. Laitos- ja asiakassuuntautuneet hoitokäytännöt (Saloviita 1989, 25). Laitossuuntautuneet hoitokäytännöt Jäykät rutiinit Rutiinit joustamattomia päivästä ja asiakkaasta toiseen. Tilanteiden ja olosuhteiden erilaisuutta ei oteta huomioon. Massatoiminnat Asiakkaita ohjataan suurina ryhmiä. Seurauksena odottelua ja jonottamista. Yksilöllisyyden riistäminen Asiakkailla ei ole mahdollisuuksia henkilökohtaiseen omaisuuteen tai yksityisyyteen. ei mahdollisuutta itsensä ilmaisemiseen tai aloitteellisuuteen. Sosiaalinen etäisyys Henkilökunnan ja asiakkaiden välillä jyrkkä kuilu. Vuorovaikutus rajoittunutta. Paljon vain henkilökunnan käyttöön varattuja tiloja. Asiakassuuntautuneet hoitokäytännöt Joustavat rutiinit Palveluissa huomioidaan tilanteiden ja asiakkaiden yksilölliset erot. Yksilöllinen hoito Asiakkaita hoidetaan yksi kerrallaan. He voivat itse valita osallistumisensa. Yksilöllisyyden kunnioitus Asiakkailla mahdollisuudet aloitteellisuuteen, henkilökohtaiseen omaisuuteen ja yksityisyyteen. Sosiaalinen läheisyys Paljon epämuodollista vuorovaikutusta henkilökunnan ja asiakkaiden välillä. Yhteinen tilankäyttö. Laitoskulttuurin ominaisuuksia määriteltiin jo neljäkymmentä vuotta sitten. King, Raynes ja Tizard (1971) kuvasivat laitoshoitoa palvelujen käyttäjää eristävänä ja yksilöllisyyden riistävänä. Laitoshoitoa leimaavat myös rutiinien jäykkyys, asukkaiden kohtelu ryhmänä sekä sosiaalinen etäisyys henkilökunnan ja asukkaiden välillä. Laitoskulttuuri passivoi asukkaita sopeutumaan laitoksen rutiineihin, jolloin asukkaat laitostuvat (Euroopan komissio 2009). Samalla tavalla myös

7 7 hoitohenkilökunta laitostuu (Goffman 1968). Yllä olevaan taulukkoon Saloviita (1989) on koonnut asiakaslähtöisen toiminnan sekä laitoskulttuurille tyypillisiä piirteitä. Euroopan komissio (2009, 9 10) viittaa laitoshoidon-käsitteellä mihin tahansa hoitoon, jossa käyttäjät eristetään laajemmasta yhteisöstä tai heidän pakotetaan elämään yhdessä. Lisäksi käyttäjillä ei ole riittävästi mahdollisuuksia hallita elämäänsä ja itseään koskevia päätöksiä. Organisaation vaatimuksia sekä käytänteitä pidetään käyttäjien yksilöllisiä tarpeita tärkeämpinä. ARA puolestaan määrittelee laitosmaisuutta seuraavilla tavoilla. Uuslaitoksella tarkoitetaan samassa rakennuksessa, rakennuskokonaisuudessa tai samalla tontilla sijaitsevaa suurta asumisyksikköä. Selkeimpiä laitoksen tunnuspiirteitä ovat muun muassa se, että asukkaan henkilökohtaiset asuintilat (huone, keittiö/keittokomero, kylpyhuone) eivät vastaa normaalia asumista. Laitosmaisuutta ei ole virallisesti määritelty, mutta se voidaan käsittää sekä henkilökunnan työ- ja toimintakulttuuriin että tilaratkaisuihin liittyvinä ominaisuuksina. Asukasmäärältään pienikin asumisyksikkö voi muistuttaa laitosta, mikäli työ perustuu laitosmaisille toimintatavoille. Laitosmaisuutta kuvataan yleisimmin rutiininomaisina toimintatapoina ja järjestelmälähtöisinä ratkaisuina. Asumiskeskittymä puolestaan tarkoittaa, että samaan asumiskohteeseen sijoitetaan useita eri erityisryhmiä. Klusteri-termiä on käytetty kehitysvammaisten asumisessa, kun arjen kannalta tärkeät toiminnot (asuminen, työ- ja päivätoiminta) sijoitetaan samalle tontille. Klustereita ovat myös autetun, ohjatun ja tuetun asumisen yksiköiden sijoittelu samalle tontille siten, että ne liitetään yhdyskäytävillä toisiinsa tai päivä- ja työtoimintatiloihin. Myös muille erityisryhmille klusterit tarkoittavat, että asumisyksikkö liitetään yhdyskäytävällä esimerkiksi terveyskeskukseen tai muuhun laitokseen. (ARA Palveluasumisen opas) Lyhytaikaisella laitoshoidolla tuetaan vammaisten kotona selviytymistä ja hoitavan omaisen jaksamista. Samalla on pyritty ehkäisemään pysyvän laitoshoidon tarvetta. Lyhytaikaishoitojaksot voivat toistua säännöllisesti suunnitellusti kotona asumisen rinnalla tai ne voivat olla satunnaisia tarpeenmukaisia. Pitkäaikaista laitoshoitoa annetaan henkilölle, jolle ei voida järjestää hänen tarvitsemaansa ympärivuorokautista hoitoa kotona tai palveluasunnossa. Siihen sisältyy hoidon lisäksi ravinto, lääkkeet, puhtaus, vaatetus sekä sosiaalista hyvinvointia edistävät palvelut. Vammaisten palveluista päättää kunnan vammaispalveluista vastaava viranomainen. Palveluista

8 8 perittävästä asiakasmaksusta säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulaissa (734/1992) ja asetuksessa (912/1992). Lyhytaikaisesta laitoshoidosta peritään hoidosta ja ylläpidosta hoitopäivämaksu. Pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevalta peritään maksukyvyn mukaan määräytyvä maksu. Sosiaalihuoltolain (710/1982) 22. :n ja 23. :n mukaan asumispalveluilla tarkoitetaan palvelu- tai tukiasumisen järjestämistä niille henkilöille, jotka erityisestä syystä tarvitsevat apua tai tukea asumiseen tai asumisensa järjestämiseen. Tehostetulla palveluasumisella tarkoitetaan asumisratkaisua, jossa henkilökunnan tuki ja ohjaus on saatavilla kaikkina vuorokauden aikoina (Sosiaali- ja terveysministeriö 2011). Se voi olla pitkä- tai lyhytaikaista. Tukiasumisessa apua on saatavilla päivittäin mutta avuntarve voi rajoittua vain tiettyyn vuorokaudenaikaan. Tuettu asuminen voi olla pitkä- tai lyhytaikaista. Asumisvalmennus on yksilöllisesti tai ryhmässä tapahtuvaa valmennusta itsenäiseen asumiseen. (Pietiläinen & Seppälä 2003). Palveluasuminen on asumismuoto, joka on tarkoitettu henkilöille, jotka tarvitsevat päivittäistä apua arjesta selviytymiseen. Palveluasumista voidaan tarjota tehostettuna ja laitoshoitoa korvaavana. (Sosiaaliturvan sanastoa 2002.) Palveluasuminen muodostuu asunnosta ja asumiseen liittyvistä palveluista muun muassa avustaminen liikkumisessa, pukeutumisessa, ruoanlaitossa ja siivouksessa. (Asetus vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 759/1987.) Palveluasumista voidaan järjestää yksittäisessä asunnossa, palvelutalossa tai muussa asumisyksikössä. Tavoitteena on yhdistää itsemääräämisoikeuden piiriin liittyvä yksityisyys ja itsenäisyys riittävään turvallisuuteen ja apuun välttäen laitoshoidossa esiintyvää holhoamista ja eristämistä. (Björkman & Teikari 2006, )

9 9 2. ALUEELLINEN SUUNNITELMA Käsillä oleva tuore vammaisten henkilöiden asumista koskeva suunnitelma perustuu 2010 aloitettuun strategiatyöhön. Tuolloin laadittiin kehitysvammaisten laitoshoidon purkamista koskeva suunnitelma Sosiaali- ja terveysministeriön ohjeiden mukaisesti. Suunnitelma laadittiin Eskoon sosiaalipalvelujen kuntayhtymän jäsenkuntien alueella ja kuntien edustajien sekä muiden alueellisten toimijoiden yhteistyönä. Jo silloin sovittiin suunnitelman vuosittaisista päivityksistä. Eskoon sosiaalipalvelujen kuntayhtymän toiminta-alue kattaa kahden maakunnan, Etelä- Pohjanmaan ja Pohjanmaa, alueen. Kuvio 1. Eskoon sosiaalipalvelujen kuntayhtymän ja jäsenkuntien sijainti alueella. Alueen pinta-ala on noin km2. Alueelta löytyy pieniä maaseutukuntia sekä suuria lähes asukkaan kaupunkeja. Maakunnissa on yhteensä 32 kuntaa ja asukkaita yhteensä (Tilastokeskus ). Pohjanmaan maakunnan asukkaasta 50,5 % puhuu äidinkielenään ruotsia. Äidinkieleltään suomenkielisiä on vastaavasti 45,0 %. Taulukkoon 3 on koottuna kaikki alueen kunnat, niiden asukasluvut, ruotsinkielisen väestön ja muunkielisten prosentuaalinen osuus kunnan asukasluvusta. Kunnat, joissa enemmistö puhuu äidinkielenään ruotsinkieltä, on ruotsinkielisen väestön lukumäärä ja prosenttiosuus tummennettu. Samaten muita

10 10 kieliä äidinkielenään puhuvien lukumäärä on tummennettu kunnissa, joissa heitä on enemmän kuin 3 % koko kunnan väestöstä. Taulukko 3. Kuntien väkiluku ja ruotsinkielisten osuus väkiluvusta (Kuntaliitto 2013; Tilastokeskus 2013). Kunta Asukasluku Ruotsinkielisiä Muut kielet Alajärvi (0,09 %) 205 (2,0 %) Alavus (0,05 %) 124 (1,0 %) Evijärvi (1,9 %) 54 (2,0 %) Ilmajoki (0,18 %) 114 (0,9 %) Isojoki (0,7 %) 53 (2,3 %) Isokyrö (0,6 %) 39 (0,8 %) Jalasjärvi (0,2 %) 68 (0,8 %) Karijoki (1,7 %) 19 (1,3 %) Kaskinen (27,8 %) 87 (6,3 %) Kauhajoki (0,2 %) 217 (1,5 %) Kauhava (0,5 %) 331 (1,9 %) Korsnäs (88,4 %) 191 (8,6 %) Kristiinankaupunki (55,8 %) 183 (2,6 %) Kuortane (0,05 %) 55 (1,4 %) Kurikka (0,3 %) 211 (1,5 %) Laihia (1,1 %) 75 (0,9 %) Lappajärvi (0,6 %) 94 (2,8 %) Lapua (0,1 %) 298 (2,0 %) Luoto (92,2 %) 79 (1,6 %) Maalahti (86,5 %) 224 (4,0 %) Mustasaari (69,4 %) 312 (1,6 %) Närpiö (85,5 %) 814 (8,7 %) Pedersöre (89,8 %) 153 (1,4 %) Pietarsaari (56,0 %) (6,3 %) Seinäjoki (0,17 %) (1,8 %) Soini (0,2 %) 17 (0,7 %) Teuva (0,6 %) 42 (0,7 %) Uusikaarlepyy (87,6 %) 362 (4,8 %) Vaasa (22,6 %) (6,8 %) Vimpeli (0,1 %) 22 (0,7 %) Vöyri (82,5 %) 330 (4,9 %) Ähtäri (0,06 %) 62 (1,0 %) Alueella toimii vammaispalveluiden tuottajina, ostajina ja tilaajina peruskuntia, kuntayhtymiä, yhteistoiminta-alueita, yhdistyksiä, yrityksiä ja säätiöitä. Koko alueella on 32 kuntaa, joista osa kuluu erilaisiin sosiaali- ja terveyspalveluista vastaaviin yhteenliittymiin. Kuntien alueellisia yhteenliittymiä ovat Kuntayhtymä Kaksineuvoinen (Kauhava, Evijärvi ja Lappajärvi), Suupohjan peruspalveluliikelaitoskuntayhtymä (Kauhajoki, Karijoki, Isojoki ja Teuva), Pietarsaaren seutu (Pietarsaari, Luoto, Pedersöre ja Uusikaarlepyy), K5-Rannikko-Pohjanmaan sosiaali- ja

11 11 perusterveydenhuollon kuntayhtymä (Maalahti, Korsnäs, Närpiö, Kristiinankaupunki ja Kaskinen) ja Järvi-Pohjanmaan yhteistoiminta-alue (Alajärvi, Soini ja Vimpeli). Alueella toimii myös pääasiassa terveydenhuollon palveluiden tuottamiseen keskittynyttä kuntien yhteenliittymää: JIKperuspalveluliikelaitoskuntayhtymä (Jalasjärvi, Kurikka ja Ilmajoki, terveyden-, vanhusten- ja ympäristöterveydenhuolto, sosiaalipalvelut Kurikan osalta) Mustasaari ja Vöyri (perusterveydenhuolto). Edellä mainittujen lisäksi alueella on kaksi erityishuoltopiirin kuntayhtymää, ruotsinkielisistä palveluista vastaava Kårkullan kuntayhtymä sekä suomenkielisiä palveluita tuottava Eskoon sosiaalipalvelujen kuntayhtymä. Muita alueellisia toimijoita ovat muun muassa eri vammaisjärjestöjen toimijat (Pohojalaaset-99, Autismin kirjon pohjalaiset ry) ja asumispalveluiden tuottajat (Asumispalvelusäätiö ASPA ja KVPS Tukena Oy). Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen Etelä-Pohjanmaalla maakunnallisessa selvityksessä esitetään, että vammaispalveluiden palvelukokonaisuus tulisi kartoittaa ja asettaa tulevaisuuden strategiset tavoitteet. Vammaispalveluiden rakenteelliset muutokset laitoshoidon purkamisessa ja kuljetuspalveluissa ovat mittavat. Maakunnallisessa ratkaisussa tulisi strategisesti arvioida yksityisen ja julkisen palvelutuotannon osuuksia. Eskoon kuntayhtymä tuottaa palveluita useammalle maakunnalle ja sen palvelutuotannon arviointi tulisi tehdä osana laajempaa integraatiota. Eskoon kuntayhtymän palveluita tulisi tulevaisuuden ratkaisussa edelleen myydä ns. osaamiskeskustasoisesti myös maakunnan ulkopuolisille kunnille Alueellinen tilannekartoitus Eskoon sosiaalipalvelujen kuntayhtymän erityisneuvola Silmu käynnisti syksyllä 2012 laajamittaisen kuntakohtaisen selvityskierroksen kehitysvammapalveluiden asiakkaista. Silmun työntekijät esivalmistelivat tapaamiset ja tapaamisissa käytiin yksityiskohtaisesti läpi kunnan/kuntien kehitysvammaiset henkilöt sekä heidän palvelunsa syksyllä Lisäksi pohdittiin palveluntarpeita vuodelle Selvitystyö valmistui joulukuun 2012 alussa ja se päivitettiin vuosien aikana. Kehitysvammahuollon asiakkaita oli rekisterissä 1719 henkilöä, joista

12 oli kehitysvammadiagnoosi (kts. taulukko 4). Tilastoa päivitettiin vuoden 2013 aikana joidenkin kuntien osalta kuntien omasta toimesta. Vuoden 2014 aikana Eskoon asiantuntijapalveluiden toimesta tehtiin uusi kuntakierros. Taulukko 4. Kehitysvammahuollon asiakkaat Lkm Kvdiagnoosi Omassa kodissa Perhee n kanssa Laito ksess a 24/7 apu Ei ympäri vuoroka utista apua Tuettu asumin en Tilapäishoi to laitoksessa Muutos Tila päis hoito muu alla Arvion mukaan ympärivuorokautista apua tarjoavien asuinpaikkojen tarve kasvaa seuraavan kuuden vuoden aikana 277 asunnolla. Lisäksi tarvitaan 211 asuntoa joihin on tarjolla erilaisia tukimahdollisuuksia. Laitospaikat vähenisivät kuntien arvioin mukaan 44 vuoteen 2020 mennessä. Pääsääntöisesti laitokseen jäävät ovat 1950-luvulla ja sitä ennen syntyneitä, jotka ovat jo pitkään asuneet laitoksessa. Laitoshoidon purkamisessa on tarkasti turvatta yksilön oikeudet, pohdittava mikä on koti, vältettävä pakkomuuttoja ja turvattava rauhallinen vanhuus Alueellinen suunnittelutyöryhmä Alueellinen työryhmä on toiminut vuodesta 2010 lähtien päivittäen suunnitelmaa ja keskustellen alueellisista tarpeista. Sosiaali- ja terveysministeriön pyyntö päivittää suunnitelma ja laatia yksityiskohtainen toimeenpanosuunnitelma saapui ryhmän tietoisuuteen loppukesästä Työryhmä päätyi selvittämään alueellista tilannetta yksityiskohtaisella tasolla ja Eskoon sosiaalipalvelujen kuntayhtymän kehitysneuvola Silmun tehtäväksi jäi kuntakohtaisten tapaamisten suunnittelu, valmistelu ja toteuttaminen. Alueella oli tuolloin 34 kuntaa ja vasta marraskuulla saatiin kuntakierros päätökseen. Lisäksi odoteltiin THL:n selvityksen tuloksia suunnitelman tueksi. Tulokset eivät kuitenkaan valmistuneet vuoden 2012 aikana. Työryhmä päätyi tässä tilanteessa laatimaan vuoden 2012 loppuun mennessä raportin tilanteesta ja vuoden 2013 suunnitelmista. Valtakunnallisen KEHAS-ryhmän toimenpide-ehdotuksissa on kohtia, jotka edellyttävät muutoksia lainsäädännössä. Kuntien suunnittelutyön tulee kuitenkin pohjautua voimassa olevaan

13 13 lainsäädäntöön. Muutoksiin lainsäädännössä reagoidaan siinä vaiheessa, kun lakiluonnokset ovat nähtävillä. Vuoden 2013 aikana työryhmä jatkoi työskentelyä ja alueellisen selvityksen perusteella aloitettiin yksityiskohtainen toimeenpanosuunnittelu jokaisessa kunnassa, kuntayhtymässä tai yhteistoimintaalueella. Suunnittelutyö oli kuitenkin kuntavetoista ja kunnasta riippui, miten suunnittelutyöhön on panostettu ja miten se on toteutettu. Ilmajoella ja Seinäjoella pidettiin suunnittelutyöhön liittyen asiakas- ja läheisiltoja, joissa kehitysvammaiset ja heidän läheisensä saivat kuulla suunnitelmista sekä kertoa ajatuksiaan ja toiveitaan tulevaisuuden asumiseen liittyen Toimeenpanosuunnitelmat Vuoden 2013 alussa jokainen kunta sai yksityiskohtaiset tiedot alueellisesta selvityksestä sekä kysymyspatteriston, jonka pohjalta kunta saattoi lähteä työstämään kuntakohtaista toimeenpanosuunnitelmaa. Lisäksi Eskoon sosiaalipalvelujen kuntayhtymä tarjosi suunnitteluapua. Kuntia muistutettiin kyselystä vuoden aikana neljään kertaan ja palautusaikaa siirrettiin kaksi kertaa. Alueen 32 kunnasta 22 palautti kuntakohtaisen toimeenpanosuunnitelman. Osa suunnitelmista oli tehty koko yhteistoiminta-alueelle. Tiivistelmä kuntakohtaisista suunnitelmista on suunnitelman liitteenä (liite 3). Vammaisten henkilöiden ja heidän läheistensä osallisuuden ja oikeuksien varmistaminen Vammaiset henkilöt ja heidän läheisensä osallistuvat jo suunnitteluun. Palvelusuunnittelupalavereissa kuullaan asiakkaan ja hänen läheistensä toiveita ja tarpeita. Nämä toiveet kirjataan suunnitelmaan. Erilaisissa tilanteissa huolehditaan siitä, että tieto on ymmärrettävää ja erilaisia kommunikointitapoja on mahdollista käyttää. Kunnissa huolehditaan riittävästä neuvonnasta, tuesta ja ohjauksesta. Järjestetään kuulemis- ja tiedotustilaisuuksia. Vammaisten lasten oikeuksien varmistaminen Alaikäiset lapset hoidetaan lähtökohtaisesti laitosten ulkopuolelle ja pieniin yksiköihin. Kuntien tulee löytää toimivia ratkaisuja tilapäishoitoon liittyviin ongelmiin. Peruspalveluissa tarjotaan riittäviä ja monipuolisia lapsiperheitä tukevia palveluita. Päivähoidossa huomioidaan erityslasten

14 14 hoidon ja kuntoutuksen tarve ja perusopetus järjestetään lähikouluperiaatteen mukaisesti. Moniammatillisessa yhteistyössä kehitetään lapsiperheiden erityispalveluita. Kuntien tulee terveydenhuoltolain mukaisesti laatia hyvinvointikertomus, jossa selvitetään kunnan ja yhteistoiminta-alueen hyvinvointia. Samalla tarjoutuu tilaisuus myös lasten ja nuorten hyvinvoinnin seuraamiseen sekä palvelutarpeiden kartoittamiseen. Palvelujen kehittäminen Kunnissa on tehty selvitys kehitysvammaisten henkilöiden asumismuodoista, työ- ja päivätoiminnasta sekä tilapäishoidon tarpeista vuoteen Olemassa olevat asumisyksiöt (liite 4) on kartoitettu sekä erilaiset lisätarpeet kunnittain tai yhteistoiminta-alueittain (liite 3). Terveydenhuollon palvelut tarjotaan normaalina peruspalveluna muiden kuntalaisten tavoin. Joissakin kunnissa keskitetään kehitysvammaisten henkilöiden terveydenhoito terveysasemalle, jossa on tarjolla kehitysvammaisuuteen erikoistuneen lääkärin palveluja. Laitosasumisen lakkauttaminen Eskoon sosiaalipalvelujen kuntayhtymä tuottaa laitospalveluita alueen suomenkielisille kehitysvammaisille henkilöille. Kuntayhtymän valtuuston vuodelle 2014 vahvistaman talousarvion mukaan yksi strateginen hanke on Palvelurakenteen kehittäminen laitoksista yksilölliseen asumiseen. Hankkeen osana on jo syksyllä 2012 arvioitu yhteistyössä kuntien kanssa tulevaa laitospaikkojen tarvetta, joka arvion mukaan on 38 v Laitospaikkojen lukumäärä vuoden 2014 alussa oli 106 ( ), joista 24 toimii tilapäispaikkoina. Viimeisen viiden vuoden aikana on Eskoon sosiaalipalvelujen kuntayhtymä perustanut 87 uutta asuntoa asumispalveluiden piiriin. Samaan aikaan laitospaikat ovat vähentyneet 27 paikalla. Jatkossa tahti nopeutuu, kun uusia vaihtoehtoja ja uusia asuntoja luodaan laitosasukkaille. Valtioneuvoston periaatepäätöksessä tavoitellaan laitospaikkojen vähentämistä. Tämä on myös keskeinen osa alueellista suunnitelmaa. Nykyisillä laitospaikoilla on kuitenkin hyvin erilaisista syistä asuvia henkilöitä. Tällaisia kiireellistä tai vaativaa hoitoa tarvitsevia yksilöitä tulee aina olemaan ja näitä tarpeita varten tarvitaan erityisesti kehitysvammaisuuteen erikoistunut palveluntarjoaja tulevaisuudessakin. Alueen kunnat toivovat, että juuri tällaisiin erityistilanteisiin

15 15 olisi olemassa jatkossakin vahva ja osaava alueellinen toimija. Kehitysvammaisuuteen ja siihen läheisesti liittyvää erityisosaamista on muun muassa: - kokemus ja toimivat käytännöt haastaviin tilanteisiin, suoja- ja pakkotoimenpiteisiin - kattava tieto-taito kehitysvammaisten henkilöiden lääkityksestä - vaikeavammaisten sairaanhoidollinen osaaminen, - tutkimus- ja kuntoutusjaksot - päällekkäisdiagnoosit, esim. kehitysvammaisuus ja mielenterveys - asianmukainen ja asiakaslähtöinen tarpeiden huomiointi ja yksilöllinen tapa toimia - ajanmukaisimman tiedon ja osaamisen hallinta liittyen esimerkiksi kommunikointiin - autismin kirjoon liittyvä osaaminen Monien pienten erityisryhmien kuntoutus- ym. tarpeiden tunnistaminen ja arvioiminen voivat jäädä puolitiehen ilman asianmukaista korkeatasoista erityisosaamista, jota kehitysvammaisuuteen erikoistunut moniammatillinen työryhmä pystyy tarjoamaan. Positiivista kehitystä uhkaavat myös uuslaitosten ja suurten asuntokeskittymien rakentaminen sekä palvelujen kilpailutus. Taloudelliset tekijät menevät usein muiden periaatteiden edelle. Kilpailutuksella saavutetut alhaiset hinnat vaikuttavat laatuun usein negatiivisesti ja heikko asumisen laatu, muun muassa useamman hengen huoneet ja pelkästään erityisryhmille tarkoitetut isot asumisyksiköt, uhkaavat entisestään heikentää kehitysvammaisten henkilöiden oikeuksia. (Kehitysvammaliitto 2010.) Peruspalveluministeri Risikko ja asuntoministeri Vapaavuori ilmaisivat huolensa suurten asumiskeskittymien suunnittelusta. Suurien keskittymien suunnittelu on ministereiden mielestä vastoin valtioneuvoston periaatepäätöstä. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2010.) Alueellisestikin suurten asumisyksiköiden muodostaminen nähdään epätoivottuna kehityksenä.

16 16 Alueellisesti kunnat ovat kuitenkin vielä hyvin erivaiheissa eri rakenneuudistuksia. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa on tapahtunut suuria organisatorisia muutoksia, kuntayhtymiä on perustettu ja kuntien yhteenliittymät johtaneet organisaatiorakenteiden ja toteuttamistapojen uudelleen arviointiin. Sote-uudistuksen ja kuntarakenneuudistuksen vaikutuksia on vielä hyvin vaikea pystyä arvioimaan. Kehitysvammaisten henkilöiden palvelun turvaamiseksi jokaisen alueen kunnan tulisi kantaa vastuu palveluohjauksen toteutumisesta. Lisäksi alueella on selvitettävä erityshuoltopiirin ja sairaanhoitopiirien sekä miljoonapiirin välistä työnjakoa. Kehitysvammaisille henkilöille tuotetaan soveltuvia ja turvallisia koteja. Suunnittelussa keskeistä on asuntojen esteettömyys, muunneltavuus sekä toimivuus käyttäjänäkökulmasta. Asuntojen sijoittelussa huomioidaan ympäristön soveltuvuus, kulkuyhteydet sekä lähiyhteisössä olevien palveluiden ja aktiviteettien saavutettavuus. Uuden teknologian avulla pyritään lisäämään asuntojen turvallisuutta sekä yksilön itsenäisyyttä. Ennen jokaista muuttoa tehdään tarvittavat toimenpiteet muuton ja kotiutumisen sujumisen varmistamiseksi. Alueelle pyritään laatimaan yhteiset muuttovalmennuskäytänteet yhteistyössä esimerkiksi Kehitysvammaisten Palvelusäätiön kanssa. Vuoden 2013 kuntasuunnitelmista käy ilmi, että alueella on tarvetta monenlaisille asumisratkaisuille; tukiasunnoille, ympärivuorokautisia palveluita, tehostettua palveluasumista, itsenäistyville nuorille, tilapäishoidolle ja lasten asumiseen. Alueellisesti on myös tarvetta vammaismitoitetuille asunnoille normaalissa asuntotuotannossa. Ruotsinkielisellä Rannikko- Pohjanmaan alueella tarvitaan asumisvaihtoehtoja suomenkielisille. Osaamisen varmistaminen ja hallinnonalojen välinen yhteistyö Kunnat ovat aktiivisesti mukana Vammaispalveluhankkeen alueellisen osahankkeen toiminnassa. Hanke on vahvistanut yhteistyötä alueen ammattikorkeakoulujen ja -opistojen kanssa. Alueella kartoitetaan koulutustarpeita ja alueellisella koulutuspaketilla pyritään turvaamaan alueellinen osaaminen. Alueen kunnissa arvioitiin olevan asumiseen liittyvää henkilöstöä 715 henkilöä vuonna Henkilöstön lukumäärä suhteessa kehitysvammaisten henkilöiden määrään vaihtelee kunnasta toiseen. Joissakin kunnissa kehitysvammaisia asuu yksiköissä, joissa on muitakin eikehitysvammaisia asukkaita, jolloin henkilöstön määrä kasvaa suureksi suhteessa

17 17 kehitysvammaisten henkilöiden lukumäärään. Kehitysvammaisten asumiseen liittyvän henkilöstön lisätarve vuoteen 2016 mennessä arvioidaan olevan 118 henkilöä. Henkilöstön koulutustaso vaihtelee paikasta toiseen. Suurin osa henkilökunnasta on lähihoitajia tai sosionomeja. Lisäksi on kehitysvammahoitajia, sairaanhoitajia, sosiaaliohjaajia, kehitysvammaohjaajia, kodinhoitajia, mielenterveyshoitajia, perushoitajia, fysioterapeutti, askarruttaja (askarteluohjaaja) ja oppisopimuksella opiskelevia lähihoitajia. Hoitoapulaisina toimii henkilöitä, joilla ei ole muodollista pätevyyttä. Pelkkä laitoksen lakkauttaminen ei paranna kehitysvammaisten henkilöiden arkea ja elämää. Laitosmaista hoivaa esiintyy erilaisissa asumispalveluissa eikä se rajoitu laitoksen seinien sisäpuolelle. Uusien asumisyksikköjen henkilöstö tulisi käydä läpi erilaisia koulutuksia ja/tai valmennuksia, joilla pyritään vaikuttamaan henkilökunnan asenteisiin sekä lisäämään ja päivittämään osaamista. Alueella toimineen Vammaispalveluhankkeen yhtenä tavoitteena oli osaavan henkilöstön turvaaminen. Hankkeessa tehtiin tiivistä yhteistyötä oppilaitosten kanssa sekä panostettiin rekrytointiin. Jatkossa kunnat huolehtivat oppilaitosyhteistyöstä ja panostavat henkilöstön riittävään täydennyskoulutukseen. Asumiseen liittyvät erityispalvelut järjestetään kunnista riippuen eri tavoin. Kunnat järjestävät tarvittavia palveluja joko omana toimintana tai sitten ostopalveluina. Monet kunnat ovat tyytyväisiä Eskoon sosiaalipalvelujen kuntayhtymän ja Kårkullan kuntayhtymän tarjoamiin erityispalveluihin ja jalkautuvaan toimintaan. Lisäksi Eskoon ja Kårkullan tutkimusjaksoja hyödyntävät monet kunnat. Eskoon sosiaalipalvelujen kuntayhtymä tarjoaa asumista tukevia erityispalveluja, joita ovat erilaiset asiantuntijapalvelut. Moniammatilliset asiantuntijapalvelut tukevat asiakkaita, omaisia ja lähityöntekijöitä erilaisissa elämänvaiheissa, joissa tarvitaan tietoa ja ohjausta kehitykseen, käyttäytymiseen tai psyykkiseen hyvinvointiin liittyvissä haasteissa. Asiakkaan kanssa työskennellään neuvolakäynneillä tai tutkimusjaksoilla palvelukeskuksen osastolla. Osa palveluista on suunnattu erityisesti asiakkaan omaan ympäristöön, jolloin työntekijät jalkautuvat arviointi-, ohjaus- ja valmennuskäynnille asiakkaan luo. Tällöin mahdollistuu myös tiiviimpi yhteistyö lähihenkilöiden kanssa.

18 Omaisten ja läheisten ajatuksia laitoshuollon purkuun liittyen Pohojalaaset-99 hallitus on kokouksissaan laatinut yhteenvedon omaisten ja läheisten ajatuksista laitoshuollon purkuun liittyen. Alueellinen suunnitelma nähdään hyvänä työvälineenä vammaisten ihmisten palveluiden suunnittelussa. Asumistarjonta vammaisille henkilöille on lisääntynyt kiitettävästi. Omaisia kuitenkin huolettavat kilpailuttaminen sekä henkilökunnan riittämättömyys. Pelkona on, että asumisyksiköistä muodostuu uuslaitoksia. Muuttovalmennusta tulisi tarjota mahdollisimman varhaisessa vaiheessa sekä muuttajalle, että hänen läheisille. Myös muuttamisen jälkeen jatkuva yhteistyö luo turvallisuuden tunnetta molemmille osapuolille. Eskoo nähdään alueen erityisosaamisen keskuksena ja sen rooli on erittäin tarpeellinen tulevaisuudessakin! Laitospaikkojen tarve ei kokonaan tule häviämään ja erityisosaamista tarvitaan kotikuntiin, sieltä ei välttämättä löydy sitä tietoa/taitoa/välittämistä, mitä vammainen erityisihminen tarvitsee. 2.5 Palveluntuottajan näkemyksiä kehitysvammaisten ja erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden asumisesta tulevaisuudessa KVPS Tukena Oy on valtakunnallinen kehitysvammaista ja erityistä tukea tarvitsevaa ihmistä ja hänen läheisiään auttavien ja tukevien palveluiden valtakunnallinen tuottaja ja kehittäjä. Tukena on Kehitysvammaisten Palvelusäätiön ostopalvelutoimintaansa varten perustama ja kokonaan omistama osakeyhtiö. Etelä-Pohjanmaalla Tukenalla on kolme palveluyksikköä, jotka kaikki järjestävät ympärivuorokautista asumispalvelua ja sen lisäksi muita palveluita kuten päivätoiminta, autismikuntoutus, tilapäishoito, nuorten tilapäishoito. Hirvinummen palvelukoti toimii Kurikassa, Pikkutulppaanin palvelukoti Kauhavalla ja Aarlanmarkin asumispalvelut Lapualla. Vaihtoehtojen kehittäminen ja alueelliset sekä yksilölliset palvelutarpeet huomioivien palveluiden tuottaminen on erityisen ajankohtaista nyt, kun kehitysvammaisten ihmisten palvelut ovat rakennemuutoksessa laitoshoidon hajauttamiseksi. Yksilöllisten asumisratkaisujen lisääminen edellyttääkin uudenlaista palveluiden suunnittelun kulttuuria. Kehitysvammaisten ihmisten asuminen on Suomessa järjestetty suurelta osin ryhmämuotoisissa asunnoissa Tukenan asumispalveluiden tapaan. Tulevaisuudessa tarvitaan edelleen asiakkaiden ja heidän läheistensä

19 19 toiveiden mukaisesti ryhmämuotoisia asumispalveluita. Palveluiden tulee tällöinkin perustua yksilökeskeiseen ja kokonaisvaltaiseen palveluiden suunnitteluun, joka mahdollistaa asiakkaan osallisuuden. Tukenassa tehdään ryhmämuotoisten asumispalveluiden kehittämisen rinnalla työtä myös aiempaa itsenäisempien asumismahdollisuuksien lisäämiseksi sekä riittävien henkilökohtaisen avun palveluiden järjestämiseksi. Tulevaisuudessa asiakkaan osallisuus korostuu sekä asumis- ja kuntoutumispalvelut ovat entistä yksilöllisempiä ja räätälöityjä. Henkilöstön koulutuksessa, rekrytoinnissa ja perehdytyksessä korostuu asiakkaan rooli oman elämänsä suunnittelijana. Yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja sosiaalisen vuorovaikutukseen luodaan entistä enemmän mahdollisuuksia, mm. hyödyntämällä yhteiskunnan tarjoamia palveluita ja asiakkaan sosiaalisia verkostoja. Ryhmämuotoisten asumispalveluiden rinnalla kehitetään tukiasumisen palvelua, joka mahdollistaa asiakkaan asumisen muiden kuntalaisten keskellä, normaaliin asuntokantaan kuuluvassa asunnossa riittävän tuen turvin. Palveluntuottajan tarjoaman tuen lisäksi tuen lähteenä hyödynnetään asiakkaan luontaisia verkostoja, ja asiakasta tuetaan näiden verkostojen luomisessa ja ylläpitämisessä. Asiakasta tuetaan rooliensa monipuolistamisessa siten, että sosiaaliset suhteet ovat vastavuoroisia ja asiakas voi toimia myös avun antajan roolissa itselleen vahvoilla osa-alueilla. Luontaisten verkostojen tukeminen ja hyödyntäminen tukee asiakkaan hyvinvointia ja voi vähentää ostopalveluna hankittavan tuen määrää. Tukiasumisen palvelua tulee kehittää vastaamaan myös vaikeammin vammaisten henkilöiden tarpeita. Tarvittaessa tuki yksittäiseen asuntoon voidaan järjestää ympäri vuorokauden, myös teknisiä ratkaisuja hyödyntäen. Asumisratkaisujen tulee olla yksilöllisiä, asiakas voi valintansa mukaisesti asua yksin, tai yhdessä ystävän, sukulaisen tai elämänkumppanin kanssa.

20 20 ALUEELLISEN TYÖRYHMÄN KEHITTÄMISLINJAUKSET 2014 Alla on lyhyesti Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan alueellisen suunnitelman keskeisimpiä kohtia. 1. Alueella tarvitaan jatkossakin kehitysvammaisuuteen erikoistunut toimija, joka tuottaa laadukkaita ja yksilöllisiä asumispalveluita vaativaa, kriisi- tai pitkäaikaisia palveluja tarvitseville henkilöille. 2. Alueella panostetaan henkilökunnan täydennyskouluttamiseen, kehittämiseen ja asenteiden muuttamiseen sekä pyritään irtautumaan laitosmaisista hoivaavista käytänteistä. Asennemuutos on ehdoton edellytys onnistuneelle muutokselle kehitysvammaisten palveluissa. 3. Asunto ja palvelu erotetaan toisistaan. Kehitetään yksilöllisiä ja esteettömiä vaihtoehtoja asumiseen ja riittäviä lähipalveluita. Henkilökohtainen apu on yksi kehitettäviä toimintatapoja. Muutto- ja asumisvalmennusta kehitetään. 4. Jokaiselle on tarjolla mielekästä toimintaa, työtä, työ- ja päivätoimintaa ja vapaaajantoimintaa. 5. Tavoitteena on, ettei alueelle perusteta pelkästään erityisryhmille tarkoitettuja isoja asumisyksiköitä. Taloudellisten seikkojen ohella tulee kiinnittää huomiota palveluiden laatuun. 6. Palvelut ovat asiakaslähtöisiä. 7. Alueella on riittävästi vaihtoehtoja tilapäis- ja lyhytaikaisasumiseen.

21 21 Lähteet ARA (2011). Palveluasumisen opas Saatavissa osoitteesta: Asetus sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 912/1992 Asetus vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 759/1987 Björkman, Marja-Liisa & Teikari, Martti (2006). Vammaisuus ja itsenäinen asuminen. Vammaisten asumisen kehittämisen loppuraportti. ASPA-julkaisuja 1/2006. Helsinki. Euroopan komissio (2009). Tilapäisen asiantuntijatyöryhmän kertomus siirtymisestä laitoshoidosta yhteisöpohjaiseen hoitoon. Työllisyys-, sosiaali- ja tasa-arvoasioiden pääosasto. Goffman, Erving (1968). Asylums: essays on the social situation of mental patients and other inmates. Harmondsworth: Penguin. Kehitysvammaisten palvelusäätiö (2009). Tasokasta koulutusta ja kehittyvää asumista. Saatavissa osoitteesta: Kehitysvammaliitto (2010). Ajankohtaista. Kehitysvammaisten palvelujen kilpailutus polkee laatua. Saatavissa osoitteesta: King, Roy D., Raynes, Norma V. & Tizard, Jack (1971). Patterns of residential care: Sociological studies in institutions for handicapped children. Lontoo: Routledge. Laki avustuksista erityisryhmien asunto-olojen parantamiseksi 1281/2004 Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 734/1992 Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 380/1987

22 22 Niemelä, Markku & Brandt, Krista (2008). Kehitysvammaisten yksilöllinen asuminen. Pitkäaikaisesta laitosasumisesta kohti yksilöllisempiä asumisratkaisuja. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2007:73. Helsinki: STM. Pietiläinen, Erja & Seppälä, Heikki (2003). Palveluohjaus asiakastyössä ja organisaatiossa. Helsinki: Kehitysvammaliitto. Saloviita, Timo (1989). Elämää keskuslaitoksessa. Tutkimus poikkeavien ihmisten elämänlaadusta. Teoksessa: Keskuslaitoksesta ryhmäasuntoon, Toim. Timo Saloviita. Valtakunnallisen tutkimus- ja kokeiluyksikön julkaisuja 52. Helsinki: Kehitysvammaliitto. Sosiaalihuoltolaki 710/1982 Sosiaali- ja terveysministeriö (2003). Yksilölliset palvelut, toimivat asunnot ja esteetön ympäristö. Vammaisten ihmisten asumispalveluiden laatusuositus. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2003:4. Helsinki. Sosiaali- ja terveysministeriö (2010). Tiedote Saatavissa osoitteesta: Sosiaali- ja terveysministeriö (2011) Saatavissa osoitteesta: ja_terveyspalvelut/sosiaalipalvelut/ Sosiaaliturvan sanastoa (2002). Helsinki: Huoltajasäätiö. Tilastokeskus Saatavissa osoitteesta Valtioneuvoston periaatepäätös Yli-Hynnilä, Ulla (2009). Kehitysvammaisten asumispalvelut Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla. Raportti asumispalvelujen nykytilanteesta ja kuntien suunnitelmista vuosille Seinäjoki: Eskoon sosiaalipalvelujen kuntayhtymä.

23 23 Valtioneuvoston periaatepäätös LIITE 1 Suomessa arvioidaan olevan kehitysvammaista henkilöä, joista suuri osa tarvitsee runsaasti yksilöllistä apua ja tukea asumisessaan. Suomessa on tällä hetkellä 18 laitosta, joiden toiminta on kokonaan tai pääosin suunnattu palvelemaan kehitysvammaisia henkilöitä. Toukokuussa 2009 kehitysvammalaitoksissa oli noin henkilöä pitkäaikaispaikoilla ja lyhytaikaisessa kuntouttavassa hoidossa noin 400 henkilöä. Omaisten luona asuu noin henkilöä, joista noin puolet on aikuisia kehitysvammaisia henkilöitä. Laitoshoidon vähentäminen ja aikuisten kehitysvammaisten henkilöiden lapsuudenkodeista muuttamisen mahdollistaminen edellyttää monia toimenpiteitä asuntotarjonnan lisäämisen ohella, tärkeimpinä yksilöllistä asumista tukevat palvelut sekä asumiskustannusten hallinta. (Valtioneuvoston periaatepäätös 2010.) Hallituksen asuntopolitiikalla tavoitellaan ihmisten asumisen toiveiden ja tarpeiden, yhteiskunnan tarpeiden ja kestävä kehityksen yhteensovittamista. Jokaisella tulisi ohjelman mukaan olla mahdollisuuksia tarpeitaan ja toiveitaan vastaavaan asumiseen. Kehitysvammaisten henkilöiden asumisohjelman tavoitteena on mahdollistaa kehitysvammaisille henkilöille yksilöllinen asuminen, joka vahvistaa heidän osallisuuttaan ja yhdenvertaisuuttaan lähiyhteisössä sekä koko yhteiskunnassa. (Valtioneuvoston periaatepäätös 2010.) Ohjelman tavoitteena on vuosina : vähentää laitospaikkoja suunnitelmallisesti ja hallitusti sekä tarjota mahdollisuus muuttoon lapsuudenkodeista tuottamalla kehitysvammaisten henkilöiden tarpeita ja toiveita vastaavia asumisratkaisuja ja tarjoamalla yksilöllisiä ja riittäviä palveluja sekä tukea. tuottaa pitkäaikaisesta laitoshoidosta muuttaville kehitysvammaisille henkilöille noin asuntoa ja lapsuudenkodista muuttaville aikuisille kehitysvammaisille henkilöille noin asuntoa. tuottaa vuosittain noin 600 kehitysvammaisille henkilöille tarkoitettua asuntoa ja koko ohjelmakaudella yhteensä asuntoa.

24 24 Jakelussa mainituille LIITE 2 Viite KEHITYSVAMMAISTEN HENKILÖIDEN ASUMISEN JA SIIHEN LIITTYVIEN PALVELUJEN JÄRJESTÄMISTÄ KOSKEVIEN ALUEELLISTEN SUUNNITELMIEN TARKENTAMINEN JA TOIMEENPANO 1. ALUEELLISTEN SUUNNITELMIEN TARKENTAMINEN JA TOIMEENPANO Sosiaali- ja terveysministeriö pyytää erityishuoltopiirejä/kuntayhtymiä tarkentamaan ja täydentämään tarvittavilta osin valtioneuvoston periaatepäätökseen perustuvia kehitysvammaisten asumisohjelman ( ) toimeenpanoon liittyviä alueellisia suunnitelmia laitoshoitoa korvaavista ratkaisuista. Suunnitelmat tarkennetaan ja täydennetään yhteistyössä alueen kuntien, kuntayhtymien, vammaisten henkilöiden ja heidän omaistensa, vammaisjärjestöjen sekä muiden keskeisten toimijoiden kanssa. Tärkeää on, että suunnitelmien päivitykseen ja toimeenpanoon osallistuvat kaikki vammaisten henkilöiden asumisesta, asuin- ja elinympäristöstä sekä sosiaali-, terveys- ja opetuspalveluista sekä muusta vammaisten henkilöiden hyvinvointiin vaikuttavasta toiminnasta vastaavat kunnan/kuntayhtymän toimialat. Tarkennetut alueelliset suunnitelmat pyydetään toimittamaan (mieluiten sähköpostitse word-muodossa) sosiaali- ja terveysministeriön kirjaamoon mennessä (kirjaamo@stm.fi) sekä neuvotteleva virkamies Anne- Mari Raassinalle (anne-mari.raassina@stm.fi). Suunnitelman voi lähettää myös postitse osoitteeseen Sosiaali- ja terveysministeriö/kirjaamo, PL 33, Valtioneuvosto. Suunnitelmien tarkentamisen lähtökohtana on kehitysvammaisten henkilöiden palvelujen kehittäminen osana meneillään olevaa kunta- ja palvelurakenneuudistusta. Suunnitelmia tarkennettaessa pyydetään ottamaan huomioon hallituksen tekemät linjaukset kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta (Tiedote 180/ ja julkaistu palvelurakennetyöryhmän väliraportti Suunnitelma laaditaan vuosille Suunnitelmien tarkentamisessa ja toimeenpanossa pyydämme keskittymään erityisesti alla mainittuihin viiteen (5) toimenpidealueeseen. Toimenpidealueet on määritelty sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa kehitysvammaisten asumisohjelman valtakunnallisen toimeenpanon ohjausryhmässä.

25 25 1) Vammaisten henkilöiden ja heidän läheistensä osallisuuden ja oikeuksien varmistaminen Sisältää toimenpiteet, joilla varmistetaan vammaisten ihmisten kuuleminen ja oikeudet muutosprosessissa, kuten: Vammaisten ihmisten itsemääräämisoikeuden vahvistaminen ja rajoitetoimenpiteiden minimoiminen Palvelu- ja muuttosuunnitelmien laatiminen Tuki muuttotilanteessa ennen ja jälkeen muuton (muuttovalmennus, tutustuminen asumisen eri vaihtoehtoihin) Neuvonta ja ohjaus toimeentuloturvaa koskevissa asioissa Kommunikointikeinoista ja apuvälinepalveluista huolehtiminen Asumisen järjestäminen huoneenvuokralain mukaisen vuokrasuhteen tai omistussuhteen perusteella 2) Vammaisten lasten oikeuksien varmistaminen Sisältää toimenpiteet, joilla varmistetaan vammaisten lasten oikeuksien toteutuminen muutosprosessissa, kuten: Lasten kotona asumisen mahdollistavien palvelujen kehittäminen (kotiin annettava apu ja tuki, mm. kotipalvelu ja kotihoito) Muiden perhettä tukevien palvelujen ja toimivien yleispalvelujen kehittäminen (mm. päivähoito, koulu- ja terveyspalvelut) Palvelusuunnittelun kehittäminen Vammaisten lasten palvelujen saatavuus ja oikea-aikaisuus osana lasten yleis- ja erityispalveluja (ei osana aikuisten palveluja) Muut kuin laitosratkaisut lyhytaikaisiin palvelutarpeisiin ja kriisitilanteiden hoitoon Pienryhmäkotiratkaisujen kehittäminen niiden vammaisten lasten asumiseen, joiden asumista lapsuudenkodissa tai perhehoidossa ei pystytä järjestämään voimakkaasti tuettunakaan Vammaisten lasten opetuksen järjestäminen lähtökohtana lähikouluperiaate 3) Palvelujen kehittäminen Sisältää toimenpiteet palvelujen kehittämiseksi, kuten:

26 26 Kuntakohtaiset suunnitelmat, joissa määritellään tavoitteet ja keinot sille, miten kunnassa vastataan palvelurakenteen muutokseen ja laitoksista ja lapsuuden kodeista pois muuttavien vammaisten palvelutarpeisiin Kehitysvammaisten kuntalaisten palvelujen tarpeen selvittäminen kunnissa ja suunnitelmat asunto- ja palvelutarpeeseen vastaamisesta Kehitysvammaisten henkilöiden terveyspalvelujen kehittäminen ja järjestäminen Kehitysvammaisten henkilöiden vaativien tarpeiden selvittäminen ja niihin vastaamisen keinot 4) Laitosasumisen lakkauttaminen Sisältää toimenpiteet, joilla varmistetaan laitoksista muuttaminen, kuten: Laitoksia ylläpitävien tahojen ja kuntien tarkennetut suunnitelmat laitoshoitoa korvaavista ratkaisuista mukaan lukien lapsuuden kodeissa asuvien vammaisten henkilöiden asumiseen liittyvät tarpeet ja ratkaisuvaihtoehdot Laatukriteerit täyttävien asuntojen ja palvelujen turvaaminen Asumisen järjestäminen osana tavallisia asuinalueita joko yksittäisessä asunnossa tai pienissä asuinryhmissä, joissa asunnot täyttävät normaalin asunnon tunnuspiirteet 5) Osaamisen varmistaminen ja hallinnonalojen välinen yhteistyö Sisältää toimenpiteet osaamisen vahvistamiseen ja eri hallinnonalojen yhteistyöhön, kuten: Sosiaali- ja terveydenhuollon osaamisen varmistaminen Vammaisalan työvoima- ja osaamistarpeiden selvittäminen Laadukkaiden palveluiden kehittäminen lähiyhteisöihin 2. ALUEELLISTEN SUUNNITELMIEN TARKENTAMISEN TAUSTA JA TARKENTAMISTA TUKEVIA ASIAKIKIRJOJA Valtioneuvoston periaatepäätös kehitysvammaisten asumisohjelmasta

27 27 Valtioneuvosto teki periaatepäätöksen kehitysvammaisten asumisohjelmasta Vuosina toteutettavan ohjelman tavoitteena on mahdollistaa sekä laitoksista että lapsuudenkodeista muuttaville kehitysvammaisille henkilöille yksilöllinen asuminen, johon kuuluvat esteetön ja toimiva asunto tavallisessa asuinympäristössä sekä riittävät, yksilölliset ja tarpeenmukaiset palvelut ja tuki. Tavoitteena on myös tuottaa ohjelmakaudella pitkäaikaisesta laitoshoidosta muuttaville kehitysvammaisille ja lapsuudenkodista muuttaville aikuisille kehitysvammaisille yhteensä noin asuntoa Asumisen rahoitus - ja kehittämiskeskuksen (ARA) ja Raha-automaattiyhdistyksen tuella. Asumisohjelman tavoitteet liittyvät meneillään olevaan palvelu- ja kuntarakenteen uudistamiseen, sosiaalihuollon lainsäädännön kokonaisuudistukseen, vammaislainsäädännön uudistamiseen sekä vammaisten henkilöiden palvelujen kehittämiseen. Alueelliset suunnitelmat syksyllä 2010 Osana asumisohjelmaa erityishuoltopiirien/kuntayhtymien ja alueen kuntien sekä muiden keskeisten toimijoiden edellytettiin laativan syyskuun 2010 loppuun mennessä suunnitelman siitä, miten alueellisesti edetään laitoshoidosta kehitysvammaisten henkilökohtaiset tarpeet huomioon ottaen yksilöllisempiin asumisratkaisuihin. Kaikki erityishuoltopiirit ja kuntayhtymät toimittivat alueelliset suunnitelmat sosiaali- ja terveysministeriölle lokakuun 2010 loppuun mennessä. Suunnitelmat olivat laajuudeltaan ja kattavuudeltaan erilaisia, mikä osaltaan heijasteli sitä, että suunnittelutyö oli eri alueilla eri vaiheissa. Alueellisia suunnitelmia on sittemmin jatkotyöstetty monilla alueilla. Syksyllä 2010 laadittuihin alueellisiin suunnitelmiin kirjattu laitoshoidon purkamisen eteneminen ei koko maan tasolla vastaa kehitysvammaisten asumisohjelmassa asetettuja tavoitteita. Laitoshoidon asteittainen lakkauttaminen vaatii alueilta ja kunnilta lisätoimenpiteitä laitoshoitoa korvaavien, yksilöllisten asumis- ja palveluratkaisujen, lähiyhteisöjen sekä henkilöstön osaamisen, saatavuuden ja työkäytäntöjen kehittämiseksi. Valtakunnallinen suunnitelma palvelujen kehittämiseksi lähiyhteisöön Sosiaali- ja terveysministeriö asetti kehitysvammaisten asumisohjelman valtakunnallisen toimeenpanon koordinointia varten ohjausryhmän. Ohjausryhmän tehtävänä on muun muassa tukea ja ohjata kehitysvammaisten asumisohjelman mukaisen valtakunnallisen suunnitelman valmistelua ja etenemistä sekä seurata ja organisoida asumisohjelman toimeenpanoa. Ohjausryhmä laatii valtakunnallisen suunnitelman, jossa määritellään perusperiaatteet siirtymisessä laitoshoidosta lähiyhteisölliseen asumiseen sekä esitetään niiden pohjalta ehdotukset toimenpiteiksi, joilla turvataan vammaisten