PYHÄJOEN YHTEISTARKKAILU 2015 OSA I JOHDANTO

Transkriptio

1 PYHÄJOEN YHTEISTARKKAILU 2015 OSA I JOHDANTO AHMA YMPÄRISTÖ OY Projektinro: 10724

2 OSA I: Johdanto i PYHÄJOEN YHTEISTARKKAILU 2015 OSA I: Johdanto VESISTÖ- JA KALATALOUSTARKKAILUN YHTEENVETO OSA I OSA II OSA III JOHDANTO VESISTÖTARKKAILU KALATALOUSTARKKAILU Copyright Ahma ympäristö Oy Teollisuustie ROVANIEMI p

3 OSA I: Johdanto VESISTÖ- JA KALATALOUSTARKKAILUN YHTEENVETO Pyhäjoen alueen yhdyskuntajätevedenpuhdistamoiden yhteiskuormitus oli vuonna 2015 varsin maltillista, kuten myös Haapaveden Valio Oy:n tehtaan kuormitus. Pyhäsalmi Mine Oy:n kuormitus on heilahdellut kuormitteesta riippuen vuosittain jonkin verran, mutta vuonna 2015 kuormituksen keskimääräinen taso oli jokseenkin normaali ja tiettyjen kuormitteiden osalta jopa aiempaa vähäisempi. Kanteleen Voima Oy:n Haapaveden voimalaitoksen kuormitus oli pääasiassa edellisvuotta vähäisempää. Voimalaitos siirtyi tehoreservilaitokseksi alkaen ja tuotantopäiviä kertyi koko vuoden aikana vain 21. Turvetuotannon nettokuormitus oli edellisvuotta vähäisempää lähes kaikkien tarkasteltujen kuormitteiden osalta. Vesistötarkkailun puitteissa Pyhäjoen vesistöalueelta otettiin vesinäytteitä kolmelta pääuoman intensiivitarkkailupisteeltä ja lisäksi Hourunkosken näytepisteeltä pääosin ELY-keskuksen toimesta. Lisäksi näytteitä otettiin alueellisen tarkkailun jokipisteiltä sekä Haapajärvestä ja Pyhäjärvestä. Raportissa on käsitelty myös muutamien muiden ylimääräisten näytteiden tuloksia ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen seurantatuloksia. Pyhäjoen veden laatu on ollut tyypillisesti heikoimmillaan kevättulvan aikaan, mutta myös syyssateiden aikaan on mitattu koholla olevia pitoisuuksia. Tässä suhteessa vuosi 2015 oli tyypillinen, joskin loppuvuodesta havaittiin myös korkeita pitoisuuksia sateisesta ja lämpimästä loppuvuodesta jouhten. Pyhäjärvestä lähtevän veden sähkönjohtavuutta kasvattavat Pyhäsalmen kaivoksen jätevedet. Pääuoman alemmilla havaintopaikoilla veden sähkönjohtavuus laimeni luusuan tasosta seuraten pääpiirteittäin luusuan sähkönjohtavuuden muutoksia. Humus- ja ravinnepitoisuudet kasvavat Pyhäjoella tavallisesti alavirran suuntaan ja voimakkainta pitoisuuskasvu oli yläosalta keskiosalle ilmentäen valuma-alueelta tulevaa huuhtoumaa. Luonnonhuuhtouman lisäksi Pyhäjoen alueelle kohdistuu voimakasta hajakuormitusta sekä pistekuormitusta asumajätevesistä, teollisuudesta ja turvetuotannosta. Vuosi 2015 oli keskimääräistä sateisempi ja lämpimämpi. Kevättulva oli voimakas ja runsaita sateita ja niistä johtuvia korkeita virtaamia mitattiin heinäkuun alussa, syyskuussa ja marras-joulukuussa. Virtaamavaihtelut näkyivät Pyhäjoen vedenlaadun varsin suurena vaihteluna etenkin pääuoman alemmilla näytepisteillä. Keskimääräisten ravinnepitoisuuksien perusteella Pyhäjoen vesi oli rehevää. Perustuotantoa rajoittava minimiravinne vaihteli sekä näytepisteiden kesken että ajallisesti; luusuassa tuotannon rajoittuneisuus painottui alkukesästä fosforin ja loppukesästä typen suuntaan, kun taas alempana tuotannon ei voitu katsoa olevan selkeästi kummankaan pääravinteen rajoittamaa. Pyhäjoella tuotantoa rajoittanevatkin lisäksi veden tumma väri ja virtaus. Sivujokien veden laatu oli pääosin Pyhäjoen pääuomaa heikompi, mikä vaikuttaa Pyhäjoen pääuoman veden laadun heikkenemiseen alavirtaa kohden. Sivujokien veden laadussa oli voimakasta ajallista ja alueellista vaihtelua kuten aikaisempinakin vuosina. Pyhäjärven Pyhäselkä ja Kirkkoselkä ovat varsin niukkaravinteisia ja vedenlaatu heikkenee Junttiselkää kohti siirryttäessä. Alusveden happitilanne oli vuonna 2015 heikentynyt kaikilla Pyhäjärven tarkkailupaikoilla kevättalvella. Junttiselällä syvänteen alusvesi oli maaliskuussa käytännössä hapetonta. Tavanomaista viileämpänä ja sateisempana heinäkuuna lämpötilakerrostuneisuutta ei havaittu Juntti- eikä Kirkkoselällä. Elokuussa kerrostuneisuus sen sijaan näkyi happitilanteessa selvästi. Täyskiertojen jälkeen lokakuussa koko vedenlaatu oli tasaista koko vesipatsaassa. Haapajärven veden laatu oli jokseenkin tavanomainen ja vesi oli tummaa, humuspitoista ja rehevää kuten Pyhäjoen pääuomassakin. Keväällä 2015 Haapajärven pinta- ja väliveden ravinnepitoisuudet tosin ilmensivät vain lievästi rehevää vedenlaatua. Keväällä ja kesällä järvi oli lämpötilakerrostunut ja elokuussa alusvesi oli käytännössä hapetonta. Tämän seurauksena vesi oli erittäin sameaa ja ravinteikasta. 1

4 OSA I: Johdanto Pyhäjoen yhteistarkkailun kalataloustarkkailuun kuului vuonna 2015 jatkuva kirjanpitokalastus. Vuodenvaihteen lauhat säät ja runsaat virtaamat vaikeuttivat alkuvuoden talvikalastusta. Haapajärven yläpuolisen Pyhäjoen alueella kalastavan kirjanpitokalastajan haukisaaliit pysyivät edelleen suhteellisen korkeina verrattuna vuosituhannen alun heikkoihin vuosiin. Myös vuotta 2013 koskeneen kalastustiedustelun tulokset olivat samansuuntaisia. Haapajärvellä kirjanpitokalastajien verkkokalastus oli varsin aktiivista vuoden ensimmäisiä ja viimeisiä kuukausia lukuun ottamatta. Kalastus painottui kevään kutuaikaan ja syksyn kuukausiin, mutta myös kesäkuukausina verkkokalastusta harrastettiin kohtuullisesti. Kalastajakohtaiset saaliit laskivat hieman edellisvuodesta sekä hauen ja kuhan yksikkösaaliit laskivat hieman, mutta muutokset mahtuvat vuosien väliseen vaihteluun. Koukkupyydyksillä saatiin varsin kohtuullisesti haukea ja katiskakalastuksen ahvensaaliit paranivat edellisvuosiin nähden. Kesäaikainen pyydysten likaantuminen vaikeuttaa edelleen Haapajärven kalastusta. Pyhäjokisuun rysäpyytäjien nahkiaissaalis kohosi 2003 vuoden jälkeisen tarkkailuhistorian suurimmaksi. Nahkiaissaaliisiin vaikuttavat tyypillisesti voimakkaasti kunkin syksyn virtaamaolot. Kirjanpitokalastajien verkkokalastusmäärät ovat Pyhäjoen meriedustalla viime vuosina kasvaneet ja verkkokalastuksen volyymi kasvoi huomattavasti vuoteen Vuoden 2015 osalta verkkokalastuksen siian yksikkösaaliit olivat tiheillä verkoilla keskimääräistä heikompia ja harvoilla verkoilla hieman keskimääräistä parempia. Jokisuusta saatiin kutuaikaisella katiskakalastuksella melko runsaita ahvensaaliita. Hylkeet vaikeuttavat merialueella niin kirjanpitokalastajien kuin vuoden 2013 tiedusteluvastausten perusteella myös muidenkin alueella kalastavien pyyntiä. 2

5 OSA I: Johdanto 3 PYHÄJOEN YHTEISTARKKAILU 2015 OSA I: Johdanto Minna Vaaramaa-Hiltunen, ins. (AMK) Tuomas Lahti, FM biologi Helena Puro, FM limnologi Sisällysluettelo VESISTÖ- JA KALATALOUSTARKKAILUN YHTEENVETO JOHDANTO TARKKAILUVELVOITTEET YHDYSKUNTAJÄTEVEDENPUHDISTAMOT TEOLLISUUS TURVETUOTANTO HAJAKUORMITUS MUUT TARKKAILUALUEEN KUVAUS SÄÄTILA JA HYDROLOGISET OLOSUHTEET SÄÄ VIRTAAMA KUORMITUS TAAJAMAT JA TEOLLISUUS KAATOPAIKAT TURVETUOTANTO KOKONAISKUORMITUS VIITTEET Copyright Ahma ympäristö Oy Teollisuustie ROVANIEMI p

6 OSA I: Johdanto 1. JOHDANTO Pyhäjoen vesistöalueen voimassa oleva yhteistarkkailuohjelma on laadittu vuosille ja se sisältää kuormitus-, vesistö- ja kalataloustarkkailuohjelman (Pöyry Finland Oy 2011). Pohjois-Pohjanmaan ELYkeskus on hyväksynyt tarkkailuohjelman päätöksellään POPELY/314/07,00/2011 ( ) tehden siihen tarkennuksia sekä Kainuun ELY-keskus kalataloustarkkailusuunnitelman päätöksellään Dnro 664/ ( ). Vesistötarkkailu sisältää vuosittain Pyhäjoen pääuoman ja Piipsanjoen intensiivisen tarkkailun sekä eräiden sivujokien pisteiden tarkkailun. Myös Pyhäjärven ja Haapajärven veden laadun tarkkailu on vuosittaista. Määrävuosina toteutetaan laajempi alueellinen veden laadun tarkkailu sekä Pyhäjärven sedimenttitutkimukset, Pyhäjärven ja Haapajärven kasviplanktontarkkailu, Pyhäjoen pääuoman piilevä- ja pohjaeläintarkkailu, Haapajärven pohjaeläintarkkailu, kohdekuvaukset sekä Pyhäjärven kalojen raskasmetallipitoisuuden tarkkailu. Vuosi 2015 oli normaalin, ns. suppean tarkkailun vuosi. Raportoinnissa hyödynnetään vuosittain myös Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen seurantatuloksia. Kalataloudellinen yhteistarkkailu käsittää vuosittaisen kalastuskirjanpidon sekä määrävuosin tehtäviä kalastustiedusteluja ja sähkökoekalastuksia sekä Pyhäjärven Junttiselän verkkokoekalastuksia. Tarkkailuohjelman mukaisesti Pyhäjoen vesistöalueen kuormitustarkkailu raportoidaan erikseen, mutta vesistö- ja kalataloustarkkailut raportoidaan yhdessä. Tässä raportissa esitetään vesistö- ja kalataloustarkkailujen tulokset vuodelta Raportissa esitetään lisäksi mahdollisuuksien mukaan lyhyet yhteenvedot alueella toteutetuista erillistarkkailuista TARKKAILUVELVOITTEET 2.1 Yhdyskuntajätevedenpuhdistamot Pyhäjoen yhteistarkkailuun kuuluu seitsemän jätevedenpuhdistamoa sekä kaksi pienempää puhdistamoa. Vihannin jätevedenpuhdistamolta jätevedet on johdettu keväästä 2010 alkaen siirtoviemäriä pitkin Raaheen puhdistettavaksi. Vihannin Lampinsaaren lammikkopuhdistamon käyttö jätevedenpuhdistamona on lopetettu ja myös sen jätevedet on tästä eteenpäin johdettu Raahen puhdistamolle. Haapaveden puhdistamon uudisosa otettiin käyttöön heinäkuussa 2014, vanhan osan saneeraus valmistui syksyllä Taulukossa 2-1 on esitetty jätevedenpuhdistamoiden tarkkailuvelvoitteiden perusteena olevat lupapäätökset ja purkuvesistöt. Kuormittajien sijainti on esitetty osan II Vesistötarkkailu liitteenä. 2.2 Teollisuus Pyhäjoen vesistöalueella on elintarviketeollisuutta. Lisäksi alueella sijaitsevat Pyhäsalmi Mine Oy:n Pyhäsalmen kaivos ja Kanteleen Voima Oy:n Haapaveden turvevoimalaitos. Valio Oy:n Haapaveden tehtaan jätevedet johdetaan Haapaveden kaupungin jätevedenpuhdistamolle. Oulaisten jäähdyttämö on lopettanut toimintansa eikä se ole enää mukana yhteistarkkailussa. Tarkkailuvelvolliset teollisuuslaitokset sekä niiden velvoitteen perusteena olevat lupapäätökset ja purkuvesistöt on esitetty taulukossa 2-2. Teollisuuslaitosten sijainti on esitetty osan II Vesistötarkkailu liitteenä.

7 OSA I: Johdanto Taulukko 2-1. Pyhäjoen vesistöalueen yhdyskuntajätevedenpuhdistamoiden lupapäätökset ja purkuvesistöt. Kuormittaja Luvan nro ja antopäivä Pyhäjärven kaupunki PSY nro 86/07/ VNp 888/2006 Kärsämäen Vesihuolto Oy 151/2015/ VNp 888/2006 Haapaveden kaupunki PSY nro 67/08/ Oulaisten kaupunki PSY nro 39/05/ VNp 888/2006 Lupaehdot BOD 7/ ATU 17,5 mg/l, teho 90 % Kok.P 1,0 mg/l, teho 90 % tavoitearvo: NH 4 -N 6,0 mg/l, teho 80 % neljännesvuosikeskiarvona: Kiintoaine 5 mg/l, teho 90 % COD Cr 125 mg/l, teho 75 % BOD 7/ ATU 17,5 mg/l, teho 90 % Kok.P 0,8 mg/l, teho 90 % puolivuosikeskiarvona Kiintoaine 35 mg/l, teho 90 % COD Cr 125 mg/l, teho 75 % BOD 7/ ATU 15 mg/l, teho 95 % Kok.P 1,0 mg/l, teho 95 % NH 4 -N (yli 12 C) 6,0 mg/l, teho 80 % Kiintoaine 25 mg/l, teho 90 % COD Cr 80 mg/l, teho 90 % neljännesvuosikeskiarvona kaikki muut paitsi NH 4 -N puolivuosikeskiarvona Kiintoaine 35 mg/l, teho 90 % Kok.P 1,0 mg/l, teho 90 % neljännesvuosikeskiarvona COD Cr 125 mg/l, teho 75 % BOD 7/ ATU 17,5 mg/l, teho 90 % Luvan Puhdistamotyyppi* uusiminen 2014 RS BR 2017 JS 2015 RS 5 Pyhäjokisuun Vesi Oy PPO-2008-Y VNp 888/2006 BOD 7/ ATU 17,5 mg/l, teho 90 % Kiintoaine 35 mg/l, teho 90 % neljännesvuosikeskiarvona COD Cr 125 mg/l, teho 75 % Kok.P 1,0 mg/l, teho 90 % 2019 RS Vihannin Vesi Oy, Lampinsaari VH 1827/500 tavoitearvo: BOD 7/ ATU 60 mg/l, teho 60 % L Merijärven kunta PPO 1101Y BR Vattukylän koulun jv-puhdistamo Mieluskylän koulun jvpuhdistamo RS = rinnakkaissaostuslaitos JS = jälkiselketys VNp 888/2006 Ouvy 1192 A 171/ Haapaveden ympäristöjaos PPO-2006-Y BR= bioroottori L= lammikko BOD 7/ ATU 20 mg/l, teho 80 % Kiintoaine 35 mg/l, teho 90 % vuosikeskiarvona COD Cr 125 mg/l, teho 75 % Kok.P 1,0 mg/l, teho 80 % vuosikeskiarvona Kok.P 1,5 mg/l, teho 80 % BOD 7/ ATU 40 mg/l, teho 80 % BR BR

8 OSA I: Johdanto Taulukko 2-2. Pyhäjoen vesistöalueen tarkkailuvelvollisten teollisuuslaitosten lupapäätökset. Kuormittaja Lupapäätös Valio Oy Haapavesi, lauhdevedet PSAVI/165/04.08/2011, Pyhäsalmi Mine Oy, PSY 86/07/2, Pyhäsalmen kaivos Kanteleen Voima Oy, PSY 58/01/2, Haapaveden voimalaitos VHO 03/013/3, KHO 3043/1/03, Haapaveden voimalaitoksen tuhkanläjitysalue PPO 2004-Y , Tarkkailuvelvoite Turvetuotanto Pyhäjoen vesistöalueella oli vuonna 2015 kaikkiaan 29 turvetuotantoaluetta, joista tuotantoa oli 21 alueella. Tuotannossa tai tuotantokunnossa olevaa pinta-alaa oli ha, eli hieman edellisvuotta vähemmän. Kuntoonpanossa oli 48 ha ja poistuneita alueita 704 ha. Turvetuotantoalueiden sijainti käy ilmi osan II Vesistötarkkailu liitteistä. Turvetuotantoalueiden voimassaolevat lupapäätökset on esitetty taulukossa 2-3.

9 OSA I: Johdanto Taulukko 2-3. Pyhäjoen vesistöalueen tarkkailuvelvollisten turvetuotantoalueiden lupapäätökset. Suon nimi Tuotaja Kunta Lupapäätös Ahmaneva Vapo Oy Vihanti PSAVI/165/04.08/2012 Haaponeva Vapo Oy Haapavesi PSY 3707/2, Iso-Lamminneva Vapo Oy Kärsämäki PSY 74/09/2, Kivineva Vapo Oy Kärsämäki PSY 70/06/2, Kuljunneva Vapo Oy Haapavesi PSY 25/08/ Kuuhkamonneva Vapo Oy Vihanti PSY 16/07/2, Lehtoneva II Vapo Oy Kärsämäki PSY 79/03/1, Luomaneva Vapo Oy Kärsämäki 93/06/2, Märsynneva Vapo Oy Vihanti PSY/50/09/2, Nurmesneva (osa) Vapo Oy Pyhäjärvi Dnro PSAVI/156/04.08/2012 Ojaneva Vapo Oy Vihanti PSY 87/07/2, Onkineva Vapo Oy Kärsämäki PSY 28/04/1, Pihlajaneva Vapo Oy Kärsämäki Dnro PSAVI/164/04.08/2012 Piipsanneva (osa) Vapo Oy Haapavesi Dnro PSAVI/157/04.08/2012 Porkanneva Vapo Oy Kärsämäki PSY 39/07/2, Puutionneva Vapo Oy Haapavesi PSY 98/07/2, Siloneva Vapo Oy Kärsämäki Dnro PSAVI/168/04.08/2012 Verkaneva Vapo Oy Vihanti/Oulainen PSAVI/6/04.08/2010 Vittouvenneva (osa) Vapo Oy Pyhäjärvi PSAVI 23/11/1, ** Äijönneva Vapo Oy Haapavesi/Oulainen PSY 31/05/ Lehtoneva Turveruukki Kärsämäki Dnro PSAVI/141/04.08/2012 Jahtavisneva Megaturve Oy Merijärvi 100/03/1, * Marjaneva Megaturve Oy Kalajoki 52/03/2, * Kärsämäenneva AP-Peat Oy Kärsämäki PSY 33/07/ VHO 07/0601/3, KHO 326, Palaneva Tmi Hämäläinen Vihanti PSY 95/06/2, Aittoneva Jukuturve Oy Merijärvi PPO lausunto Ilkanneva Kanteleen Voima Oy Haapavesi/Kärsämäki PSAVI/242/04.08/2010 Veneneva Kanteleen Voima Oy Haapavesi/Kärsämäki PSAVI/67/04.08/2010 Puntarisuo Kanteleen Voima Oy Pyhäjärvi PSY 5/09/ * Lupamääräysten tarkistamishakemus vireillä ** Lupa ei lainvoimainen, valitettu VHO:een Hajakuormitus Silloinen Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on alueensa kuntien kunnanhallituksille osoittamalla kirjeellään ( ) esittänyt, että kunnat kuntien ympäristönsuojeluhallintolain 6 3 lainkohdan perusteella osallistuisivat alueensa vesistön yhteistarkkailuun hajakuormituksen vaikutusten selvittämiseksi. Pyhäjoen vesistöalueen kaikki kunnat ovat suhtautuneet myönteisesti vesistöjen tilan tarkkailuun osallistumiseen hajakuormituksen vaikutusten selvittämiseksi.

10 OSA I: Johdanto 2.5 Muut Pohjois-Suomen vesioikeus on päätöksellään nro 68/74/1, myöntänyt vesihallitukselle luvan Piipsjärven säännöstelyyn. Päätökseen sisältyy velvoite tarkkailla rakentamisen ja säännöstelyn vaikutusta alapuolisen vesistön kala- ja rapukantaan maa- ja metsätalousministeriön hyväksymän ohjelman mukaisesti. Vesihallitus pyysi kirjeessään maa- ja metsätalousministeriöltä vapautusta Piipsjärven alapuolisen vesistön kala- ja rapukannan tarkkailusta ja esitti, että vaikutusten seurantaa jatketaan veden laadun tarkkailuna. Maa- ja metsätalousministeriö hyväksyi esityksen kirjeellään Hankkeen nykyinen luvanhaltija on Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus TARKKAILUALUEEN KUVAUS Pyhäjoki alkaa Pyhäjärven kaupungin alueella sijaitsevasta Pyhäjärvestä. Joki virtaa Pyhäjärven, Kärsämäen, Haapaveden, Oulaisten ja Merijärven kautta kaakko - luodesuunnassa laskien Perämereen Pyhäjoen kunnan alueella. Kärsämäen taajaman yläpuolella pääuomaan laskee idästä Kärsämäenjoki, joka alkaa Kärsämäen kunnan itäosissa sijaitsevilta soilta ja pikkujärvistä. Pyhäjoen toinen huomattava lisäjuoksu, Piipsanjoki, yhtyy pääuomaan Oulaisten kaupungin alueella. Pyhäjoen pituus Pyhäjärvestä Perämereen on 162 km ja korkeusero 140 m. Valuma-alueen koko jokisuulla on km 2 ja järvisyys 5,2 % (Ekholm 1993). Pyhäjoen vesistöalueella on pinta-alaltaan yli 0,01 km 2 :n järviä kaikkiaan 143 kpl. Järvien kokonaispinta-ala on 189 km 2. Vesistöalueen suurin ja merkittävin järviallas on vesistön latvoilla sijaitseva Pyhäjärvi, jonka kokonaispinta-ala on 126 km 2. Pyhäjoen keski- ja yläosan vesistöjärjestelyt on toteutettu 1950-luvun lopussa ja 1960-luvun alussa, jolloin aloitettiin Pyhäjärven ja Haapajärven säännöstely sekä toteutettiin Kärsämäenjoen, Viirelänojan ja Piipsanojan perkaus. Pyhäjoen yläosaan on rakennettu kolme vesivoimalaitosta (Venetpalo, Kalliokoski, Vesikoski). Lisäksi Haapajärven alapuolella sijaitsee Haapakosken voimalaitos. Koskiensuojelulain ( /35) perusteella Pyhäjoen alaosa Haapakosken alapuolelle asti on rauhoitettu voimalaitosrakentamiselta. Pyhäjoen latvalla sijaitseva Pyhäjärvi on laadultaan jokseenkin kirkasvetinen ja niukkaravinteinen. Hyvälaatuisella Pyhäjärven vedellä on olennainen vaikutus Pyhäjoen veden laatuun etenkin alivirtaamakausina. Pyhäjärven ja Haapajärven välisellä jokiosuudella Pyhäjoen veden ravinne- ja erityisesti humuspitoisuus kasvaa kuitenkin voimakkaasti humuspitoisista ja ravinteikkaista sivu-uomista tulevien vesien vaikutuksesta. Osaltaan ravinnepitoisuuksia nostaa jokeen kohdistuva taajamien, elintarviketeollisuuden ja turvetuotannon kuormitus. Haapajärven alapuolella veden ravinnepitoisuudet ovat yleensä suurimmillaan ja laskevat jonkin verran jokisuulle mentäessä. Joen keskiosalla sijaitseva Haapajärvi on luonteeltaan rehevä läpivirtausjärvi. Haapaveden voimalaitoksen jäähdytysvesien johtaminen Haapajärveen aiheuttaa järven jäätymisen viivästymistä ja järvellä voi olla laajoja sula-alueita talvellakin. Jäähdytysvesienjohtamisen vuoksi myös Haapajärven alapuolisella Pyhäjoella on ajoittain tavallista suurempia sula-alueita. Pyhäjärven ekologinen tila on arvioitu hyväksi Junttiselkää lukuun ottamatta. Junttiselän ekologinen tila on tyydyttävä. Pyhäjoen yläosa Kärsämäenjokeen saakka on tunnistettu voimakkaasti muutetuksi ja sen ekologinen tila suhteessa parhaaseen saavutettavaan tilaan on tyydyttävä. Kärsämäenjoen alapuolella Pyhäjoen ekologinen tila on arvioitu tyydyttäväksi. Pyhäjoen sivujoista on luokiteltu mm. Kärsämäenjoki (ekologinen tila välttävä), Piipsanjoki (ekologinen tila välttävä), Vihanninjoki (ekologinen tila huono),

11 OSA I: Johdanto Vuohtojoki (ekologinen tila välttävä) ja Vaikonoja (ekologinen tila tyydyttävä). (Ympäristöhallinnon Herttajärjestelmä ). Kemiallisessa luokittelussa arvioidaan haitallisten aineiden pitoisuuksia pintavesissä. Kemiallisessa luokittelussa vedet jaetaan kahteen luokkaan: hyvä tila ja hyvää huonompi tila. Pyhäjoen pääuoman ja Pyhäjärven kemiallinen tila on hyvä. Kärsämäenjoen, Piipsanjoen, Piipsjärven ja Vihanninjoen kemiallinen tila on hyvää huonompi, myös muita luokiteltuja alueen jokia ja järviä on kemialliselta tilaltaan hyvää huonommassa tilassa. Vesienhoidon yleistavoitteena oli Suomen vesien hyvä ekologinen ja kemiallinen tila vuoteen 2015 mennessä. Nyt käynnissä on ns. toinen suunnittelukausi, joka jatkuu vuoteen 2021 saakka. joen Iijoen vesienhoitosuunnitelmaan liittyvän eteläisten vesistöjen toimenpideohjelman mukaan suurimpana esteenä hyvän ekologisen tilan saavuttamiselle on valtaosassa Pyhäjoen alueen vesimuodostumia liian suuri ravinne- ja kiintoainekuormitus sekä Pyhäjoen pääuomassa, Piipsanjoessa, Kärsämäenjoessa ja Pyhäjärven Junttiselällä happamuuden aiheuttamat haitat. Lisäksi talviaikainen happitilanne on heikko johtuen sisäisestä ja/tai ulkoisesta kuormituksesta Komujärvessä, Osmangissa, Pienessä ja Isossa Vatjusjärvessä sekä Piipsjärvessä. Tavoitteista tärkein on rehevyystason laskeminen, mutta suuressa osassa kohteista on tarpeen parantaa myös vesimuodostumien hydrologista ja/tai morfologista tilaa. Tilatavoitteen saavuttamiseen ravinnepitoisuuksien alenemisen nykykäytännön mukaisilla toimenpiteillä on arvioitu riittävän ainoastaan Pyhäjärven Pyhäselällä. Lisätoimenpiteitä tarvitaan lähes kaikissa Pyhäjoen vesistön vesimuodostumissa. Myös Pyhäjärven Pyhäselälle esitetään toimenpiteitä alueellisesti tärkeäksi katsotun tavoitteen saavuttamiseksi. Toimenpidesuunnitelmassa on esitetty lisätoimenpiteiksi mm. hajakuormituksen monipuolista vähentämistä, kalateiden rakentamista, järvien ja jokiuomien kunnostuksia, säännöstelykäytäntöjen selvittämistä sekä yhdyskuntajätevesien puhdistuksen keskittämismahdollisuuksien selvittämistä. Pyhäjoki oli v käynnistetyn Itämeren kalastuskomission valmisteleman Itämeren lohen laajan kotiuttamisohjelman (Salmon Action Plan) yksi kohdevesistö. Ohjelman tarkoituksena oli palauttaa lohikannat moniin entisiin lohijokiin siten, että vuoteen 2010 mennessä luonnonpoikastuotanto olisi puolet luonnontilaisesta. Pyhäjoella laajamittaiset lohenpoikasten istutukset eivät kuitenkaan tuottaneet toivottua tulosta eikä niitä ole enää tehty v jälkeen. Haapakosken voimalaitoksen (Haapavesi) alapuoliset koskialueet on kunnostettu 1990-luvulla ja myös Pyhäjoen yläosan kunnostussuunnitelmat ovat valmiina toteutusta varten. Joutennivan kalatie rakennettiin kesällä 2013 ja sen yhteydessä oleva lyhyt koskijakso kunnostettiin samassa yhteydessä SÄÄTILA JA HYDROLOGISET OLOSUHTEET 4.1 Sää Vuosi 2015 oli Haapavedellä hieman keskimääräistä sateisempi ja lämpimämpi. Vuoden kokonaissademäärä 668 mm oli Haapavedellä noin 27 % sateisempi kuin pitkän ajan ( ) keskiarvo. Ainoastaan huhtikuun, elokuun ja lokakuun kuukausikohtainen sademäärä oli Haapavedellä keskimääräistä pienempi vuonna Varsinkin syyskuu, marraskuu ja joulukuu olivat runsassateisia. (Kuva 4-1) Vuoden 2015 keskilämpötila Haapavedellä oli 4,6 ºC, eli yli kaksi astetta korkeampi kuin pitkän ajan ( ) keskiarvo (2,5 ºC). Varsinkin talvikuukaudet olivat keskimääräistä selvästi lauhempia. Helmikuussa keskilämpötila oli peräti 6,8 ºC ja marras-joulukuussakin yli 5 ºC kesimääräistä lämpimämpiä. Kesäkuukausista heinäkuu ja elokuu olivat niin ikään tavanomaista lämpimämpiä. (Kuva 4-1)

12 OSA I: Johdanto 10 Kuva 4-1. Kuukauden keskilämpötilat ja sademäärät Haapavedellä vuonna 2015 sekä vertailujaksolla keskimäärin. Lähde: Ilmatieteenlaitos. 4.2 Virtaama Pyhäjoen keskivirtaamat vuonna 2015 olivat runsaiden sateiden johdosta koholla vuosien keskimääräisistä lukemista. Vuonna 2014 puuttumaan jäänyt kevättulva oli vuonna 2015 jopa tavanomaista voimakkaampi. Huhtikuussa huippuvirtaamat olivat Tolpankoskella noin 30 % suuremmat kuin keskimääräisen kevättulvan aikana viimeisten 30 vuosikymmenen aikana. Myös heinäkuun alun ja syyskuun puolivälin runsaat sateet nostattivat virtaamat ajoittain jopa lähelle kevättulvan tasoa (Kuva 4-2). Ajankohtaan nähden poikkeuksellisen korkeita kuukausikohtaisia keskivirtaamia mitattiin Pyhäjoella myös loppuvuodesta marras-joulukuussa (Kuvat 4-2 ja 4-3). m 3 /s Virtaamat Pyhäjärvi Haapakoski Tolpankoski Kuva 4-2. Vuorokausivirtaama Pyhäjärven luusuassa, Haapakoskella ja Tolpankoskella vuonna 2015.

13 OSA I: Johdanto 120 m 3 /s Virtaama Pyhäjärvi Haapakoski Tolpankoski Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu Kuva 4-3. Virtaama Pyhäjärven luusuassa, Haapakoskessa ja Tolpankoskessa kuukausikeskiarvoina vuonna 2015 (pylväät) ja vertailujaksolla keskimäärin (viivat). (Lähde: Herttatietokanta) Kuvassa 4-4 on havainnollistettu virtaaman lisääntymistä eri jokiosuuksilla vuonna Pyhäjärvestä juoksutettu vesi muodosti keskimäärin 15 % koko Pyhäjoen virtaamasta alajuoksulla. Huhtikuussa juoksutusten osuus oli pienin (7 %), kun taas tammi-helmikuussa sen osuus oli suurimmillaan noin 22 %. 100 % Pyhäjärvi Haapakoski Tolpankoski 80 % 60 % 40 % 20 % 0 % Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu Kuva 4-4. Pyhäjärven luusuan, Haapakosken ja Tolpankosken virtaamien osuudet Pyhäjoen kokonaisvirtaamasta kuukausittain vuonna 2015.

14 OSA I: Johdanto 5. KUORMITUS Pyhäjoen vesistöalueen kuormitustarkkailujen tulokset on raportoitu erikseen. Kuntien ja teollisuuden tarkkailujen tulokset on raportoitu Pyhäjoen yhteistarkkailun kuormitustarkkailuraportissa (Ojala & Vaaramaa-Hiltunen 2016), turvetuotannon kuormitukset on raportoitu Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen turvetuotannon kuormitustarkkailuraportissa (Pöyry Finland Oy 2016a) ja kaatopaikkojen tarkkailujen tulokset omissa erillisissä raporteissaan (Ahma ympäristö Oy 2016a-b, Pöyry Finland Oy 2016b-c). 5.1 Taajamat ja teollisuus Taulukossa 5-1 on esitetty Pyhäjoen vesistöalueen asutuksen, teollisuuden ja kaivostoiminnan kuormitus. Vuonna 2015 edellisten yhteenlaskettu keskimääräinen happea kuluttava (BOD 7 ) kuormitus Pyhäjoen vesistöalueella oli 41 kg/d happea kuluttavia aineita (BOD 7 ), 5 kg/d fosforia, 212 kg/d typpeä ja 212 kg/d kiintoainetta. Kuormitus nousi typpeä lukuun ottamatta jonkin verran edellisvuodesta. Kanteleen Voima Oy:n Haapaveden voimalaitoksen jätevedestä tutkitaan ravinne- ja kiintoainekuormituksen lisäksi metalli, sulfaatti- ja kloridipitoisuudet. Haapaveden voimalaitoksen happea kuluttavan aineen kuormitus mitataan voimalaitoksen jätevesille paremmin soveltuvana COD Mn -kuormituksena. Vesistöön kohdistunut kuormitus oli vuonna 2015 typpikuormitusta lukuun ottamatta hieman suurempaa kuin vuonna 2014 (taulukko 5-1). Taulukko 5-1. Pyhäjoen vesistöalueen asutuksen, teollisuuden ja kaivostoiminnan kuormitus vuonna 2015 sekä kuormitus yhteensä vuosina Kuormitus kg/d Kuormittaja BOD 7 Kok.P Kok.N Kiintoaine Purkuvesistö Pyhäjärvi 9,7 3, Pyhäjärvi Kärsämäki 1,6 0,1 15 4,9 Pyhäjoki Haapavesi 10 0,6 32 7,4 Pyhäjoki Oulainen 15 0, Pyhäjoki Pyhäjoki 2,8 0,2 14 7,1 Pyhäjoki Merijärvi 0,6 0,1 3,1 2,4 Talusoja Yhteensä 40 4, Valio Oy 0,5 0,02 0,2 Haapajärvi Kanteleen Voima Oy 0,03 0,4 4,6 Haapajärvi Pyhäsalmi Mine Oy Pyhäjärvi Yhteensä , , , , , Taulukko 5-2. Kanteleen Voima Oy:n Haapaveden voimalaitoksen kuormitus vuosina Vuosi Kiintoaine COD Mn Kok.P Kok.N SO 4 Cl t/a t/a kg/a kg/a t/a t/a ,6 5,2 2, , ,9 2, , ,4 2, , ,8 3, , ,7 3, ,2 0,7 Keskiarvo 3,3 3, ,0

15 OSA I: Johdanto Kaivosteollisuutta Pyhäjoen vesistöalueella harjoittaa Pyhäsalmi Mine Oy, jolla on toiminnassa Pyhäsalmen kaivos. Pyhäsalmen kaivoksella tarkkaillaan kiintoaineen, happea kuluttavan aineen (COD Cr ), typpiyhdisteiden sekä sulfaatin ja metallien kuormitusta. Myös kaivoksen fosfaattifosforikuormitusta tarkkailtiin vuosina , mutta koska pitoisuudet olivat alle määritysrajan, ei fosfaattia enää määritetä. Vuonna 2015 vain sulfaatin ja COD Cr :n kuormitusarvo olivat viime vuosien keskimääräisiä kuormituksia suurempia (taulukko 5-3). Vesinäytteiden määritysmenetelmät muuttuivat vuodeksi 2014 useamman parametrin osalta ja tämä vaikutti etenkin kuparin ja sinkin kuormitusarvioihin. 13 Taulukko 5-3. Pyhäsalmi Mine Oy:n Pyhäsalmen kaivoksen kuormitus vuosina (Vuoden 2014 osalta suluissa vanhan menetelmän mukaiset tulokset.) Tarkkailu- Kiintoaine Ca SO 4 Cu Zn Fe COD Cr Cd Kok.N vuosi t/a t/a t/a kg/a kg/a kg/a t/a kg/a t/a , , , (186) 795 (906) , ,0 17 Keskiarvo (182) (1 463) , Kaatopaikat Pyhäjoen vesistöalueella ei ole enää toiminnassa olevia kaatopaikkoja. Suljettujen kaatopaikkojen (Pyhäjärvi, Kärsämäki, Haapavesi ja Oulainen) päästöjä tarkkailtiin jälkihoitovaiheen tarkkailuna voimassaolevien tarkkailuohjelmien mukaisesti. Tarkkailut on raportoitu erikseen (Ahma ympäristö Oy 2016a-b, Pöyry Finland Oy 2013c-d). Kaatopaikoilla ei ole mitattu virtaamia enää sulkemisen jälkeen. Kaatopaikkojen mittapadot olivat vuonna 2015 näytteenottohetkinä pääsääntöisesti kuivia, kokonaan kadonneet tai virtaamia ei muuten mitattu ja näin ollen kuormituksia ei voitu luotettavasti määrittää. Haapaveden kaatopaikan vaikutus oli havaittavissa mittapadon yläpuolella lähinnä kohonneina sähkönjohtavuuksina. Pyhäjärven kaatopaikan toukokuun näytteenottokierroksen perusteella arvioidut kaatopaikasta aiheutuneet kuormitukset olivat 0,13 kgn/d, 0,03 kgnh4/d, 0,4 kgcl/d ja 0,42 kgka/d. 5.3 Turvetuotanto Pyhäjoen vesistöalueella oli vuonna 2015 kaikkiaan 29 turvetuotantosuota, joista tuotantoa oli 21 suolla. Tuotannossa tai tuotantokunnossa olevaa pinta-alaa oli ha, joka on hieman vähemmän kuin edellisvuonna. Kuntoonpanossa oli 48 ha ja poistuneita alueita ilmoitettiin 704 ha. Turvetuotantoalueiden sijainti käy ilmi osan II Vesistötarkkailu liitteistä. Turvetuotannon kuormitustarkkailu toteutettiin Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella keskitetysti. Osa soista oli päästötarkkailun piirissä (jatkuvatoiminen virtaaman mittaus ja näytteenotto) ja muille tuotantosoille kuormitukset laskettiin tarkkailusoiden ominaiskuormituslukujen perusteella. Tulokset turvetuotannon kuormitustarkkailusta Pohjois- Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella v on esitetty erillisessä raportissa (Pöyry Finland Oy 2016a). Turvetuotannon kuormitus on esitetty taulukossa 5-4. Turvetuotannon vuoden 2015 nettokuormitus (kuormitus, josta on mitatusta bruttokuormituksesta vähennetty luonnontilaisten soiden kuormitus vastaavalla pinta-alalla) oli noin 500 kg fosforia, 15 t typpeä

16 OSA I: Johdanto ja 94 t kiintoainetta. Kuormitus oli lähes edellisvuoden tasoa. Turvetuotannon vesistöpäästöjen suuruus riippuu hyvin voimakkaasti valunnasta, joten vallitsevat sääolosuhteet vaikuttavat päästöjen syntymiseen enemmän kuin vaihtelut valumaveden laadussa. 14 Taulukko 5-4. Turvetuotannon kuormitus Pyhäjoen valuma-alueella vuosina Vuosi Pinta-ala Bruttokuormitus, t/a Nettokuormitus, t/a km 2 COD Mn Kok.P Kok.N Kiintoaine Kok.P Kok.N Kiintoaine , , , , , , , , , , Kokonaiskuormitus Viimeisin Pyhäjoen vesistöalueen hajakuormitusselvitys on esitetty ympäristöhallinnon joen-iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa vuonna 2009 (joen-iijoen vesienhoitoalue 2009). Taulukossa 5-5 on esitetty vesienhoitosuunnitelman mukainen yhteenveto ravinnekuormituksesta ja luonnonhuuhtoumasta koko Pyhäjoen valuma-alueella. Lisäksi taulukossa 5-5 on esitetty pistekuormitustiedot vuodelta Taulukossa 5-5 esitetyt arviot perustuvat jokisuulle v laskettuihin ja HELCOMille raportoituihin ainemääriin, joihin on lisätty varovainen järviprosenttiin perustuva arvio sedimentoituneesta kuormituksesta. Ainemäärästä on erotettu laskeuma ja luonnonhuuhtouma ympäristöhallinnon vesistökuormituksen arviointi- ja hallintajärjestelmän (VEPS) tietojen perusteella. Pistekuormitustiedot perustuvat ympäristöhallinnon kuormitustietojärjestelmän (VAHTI) v tietoihin. Jäljelle jäävä osa on arvioitu hajakuormitukseksi, joka on jaettu eri lähteisiin samassa suhteessa kuin VEPS:issä. (Pöyry Finland Oy 2012.) Hajakuormituslähteiden arvioitu kokonaiskuormitus on kg/a fosforia ja kg/a typpeä, mikä on noin 80 % vesistöalueen kokonaiskuormituksesta (taulukko 5-5). Maatalous on selvästi suurin kuormittaja Pyhäjoen valuma-alueella. Ravinnekuormituksesta maatalouden osuus on keskimäärin noin 67 %. Seuraavaksi merkittävimpiä hajakuormituslähteitä ovat fosforin osalta haja-asutus ja typen osalta ilmalaskeuma. Hajakuormitus on selvästi pistekuormitusta suurempaa. Vesienhoitosuunnitelman mukaisesti arvioituna pistekuormittajien fosforikuormitus on noin 6 % ja typpikuormitus 12 % kokonaiskuormituksen määrästä. Vuonna 2015 fosforin pistekuormitus oli hieman vesienhoitosuunnitelmassa arvioitua pienempää ja typpikuormitus suurempaa. Taajamien fosforikuormitus oli vuonna 2015 vesienhoitosuunnitelman arviota suurempaa, mutta teollisuuden ja turvetuotannon selvästi pienempää. Mahdollisesti eroon vaikuttaa jossain määrin myös laskentatapa. Fosforin luonnonhuuhtouma on vesienhoitosuunnitelman mukaan noin 30 % ja typen luonnonhuuhtouma noin 60 % kokonaiskuormituksesta (taulukko 5-5).

17 OSA I: Johdanto Taulukko 5-5. Yhteenveto Pyhäjoen vesistöalueen ravinnekuormituksesta. Fosfori, kg/a Typpi, kg/a Kuormittaja * * 2015 Haja-asutus Maatalous Metsätalous Ilmalaskeuma Hajakuormitus yht Asumajätevedet Teollisuus ja kaivostoiminta Turvetuotanto Pistekuormitus yht Kokonaiskuormitus Luonnonhuuhtouma *joen-iijoen vesienhoitoalue 15 VIITTEET Ahma ympäristö Oy 2016a. Haapaveden suljetun kaatopaikan velvoitetarkkailun raportti vuodelta Ahma ympäristö Oy 2016b. Oulaisten kaupungin jätteenkäsittelyalueen jälkitarkkailuraportti vuodelta Ojala, S. & Vaaramaa-Hiltunen, M Pyhäjoen yhteistarkkailu Käyttö- ja kuormitustarkkailun tulokset vuodelta Moniste. Ahma ympäristö Oy. 58 s + liitteet. Ekholm, M Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja sarja A 126. joen-iijoen vesienhoitoalue joen-iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen 2015 Pöyry Finland Oy Pyhäjoen kuormitus-, vesistö- ja kalataloustarkkailuohjelma vuosille Moniste. Pöyry Finland Oy Pyhäjoen vesistö- ja kalataloustarkkailu Moniste. Pöyry Finland Oy 2016a. Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantosoiden päästötarkkailu vuonna Luonnos. Pöyry Finland Oy 2016b. Kärsämäen kunnan jätteenkäsittelyalueen jälkitarkkailu v Pöyry Finland Oy 2016c. Pyhäjärven kaupunki. Jätteenkäsittelyalueen jälkitarkkailu vuonna 2015.

18 PYHÄJOEN YHTEISTARKKAILU OSA II VESISTÖTARKKAILU 2015 AHMA YMPÄRISTÖ OY Projektinro: 10724

19 OSA II: Vesistötarkkailu i PYHÄJOEN YHTEISTARKKAILU 2015 OSA II: Vesistötarkkailu Helena Puro, FM limnologi Tuomas Lahti, FM biologi Aki Nurkkala, ins. (AMK) Sisällysluettelo YHTEENVETO TARKKAILUN TOTEUTUS VEDEN LAADUN TARKKAILU INTENSIIVINEN TARKKAILU ALUEELLINEN TARKKAILU KUORMITTAJIEN LÄHIALUEET PYHÄJOEN VESISTÖALUEEN JÄRVET Pyhäjärvi Haapajärvi Selkäinjärvi Komujärvi Iso ja Pieni (Vähä)Vatjusjärvi Iso ja Pieni Rytkynjärvi Rantasenjärvi ja Saarelanjärvi PYHÄJOEN VESISTÖALUEEN JOET Hiito-oja Komujoki Parkkimanjoki VEDEN HYGIEENINEN LAATU LÄMPÖTILA- JA JÄÄTARKKAILU AINEVIRTAAMAT ERILLISTARKKAILUT TURVETUOTANTOALUEET YHTEENVETO LAKKAUTETTUJEN KAATOPAIKKOJEN TARKKAILUISTA VIITTEET... 30

20 OSA II: Vesistötarkkailu LIITTEET ii Liite 1 Liite 2 Liite 3 Liite 4 Liite 5 Liite 6 Liite 7 Liite 8 Liite 9 Liite 10 Liite 11 Liite 12 Liite 13 Liite 14 Pyhäjoen vesistöalue ja vesistötarkkailupisteiden sijainnit Havaintopaikkaluettelo Intensiivisen tarkkailun tulokset Vuosittaisen alueellisen tarkkailun tulokset Pyhäjärven tarkkailun tulokset Tikkalansalmen ja Pyhäjärven luusuan tarkkailun tulokset Haapajärven tarkkailun tulokset Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen seurantatulokset Kuntien uimavesiseurannan tulokset Kanteleen Voima Oy:n Haapaveden voimalaitoksen lämpötila- ja jäätarkkailun tulokset Ainevirtaamat Kanteleen Voima Oy:n Ilkannevan vesistötarkkailutulokset Kanteleen Voima Oy:n ja AP-Peat Oyn Kärsämäennevan tarkkailun tulokset Menetelmätiedot Copyright Ahma ympäristö Oy Teollisuustie ROVANIEMI p

21 OSA II: Vesistötarkkailu YHTEENVETO Vuonna 2015 Pyhäjoella toteutettiin intensiivistä ja vuosittaista alueellista vesistötarkkailua sekä joitain yksittäisiä turvetuotantoalueiden vesistötarkkailuja. Lisäksi yhteistarkkailuraportissa on käsitelty ympäristöhallinnon seurantatuloksia tarkkailualueelta sekä kuntien uimavesiseurantojen tuloksia. Pyhäjoen veden laatu on ollut tyypillisesti heikoimmillaan kevättulvan aikaan, mutta myös syyssateiden aikaan on mitattu koholla olevia pitoisuuksia. Tässä suhteessa vuosi 2015 oli tyypillinen, joskin loppuvuodesta havaittiin myös korkeita pitoisuuksia sateisesta ja lämpimästä loppuvuodesta jouhten. Pyhäjärvestä lähtevän veden sähkönjohtavuutta kasvattavat Pyhäsalmen kaivoksen jätevedet. Pääuoman alemmilla havaintopaikoilla veden sähkönjohtavuus laimeni luusuan tasosta seuraten pääpiirteittäin luusuan sähkönjohtavuuden muutoksia. Humus- ja ravinnepitoisuudet kasvavat Pyhäjoella tavallisesta alavirran suuntaan ja voimakkainta pitoisuuskasvu oli yläosalta keskiosalle ilmentäen valuma-alueelta tulevaa huuhtoumaa. Luonnonhuuhtouman lisäksi Pyhäjoen alueelle kohdistuu voimakasta hajakuormitusta sekä pistekuormitusta asumajätevesistä, teollisuudesta ja turvetuotannosta. Vuosi 2015 oli keskimääräistä sateisempi ja lämpimämpi. Kevättulva oli voimakas ja runsaita sateita ja niistä johtuvia korkeita virtaamia mitattiin heinäkuun alussa, syyskuussa ja marras-joulukuussa. Virtaamavaihtelut näkyivät Pyhäjoen vedenlaadun varsin suurena vaihteluna etenkin pääuoman alemmilla näytepisteillä. Keskimääräisten ravinnepitoisuuksien perusteella Pyhäjoen vesi oli rehevää. Perustuotantoa rajoittava minimiravinne vaihteli sekä näytepisteiden kesken että ajallisesti; luusuassa tuotannon rajoittuneisuus painottui alkukesästä fosforin ja loppukesästä typen suuntaan, kun taas alempana tuotannon ei voitu katsoa olevan selkeästi kummankaan pääravinteet rajoittamaa. Pyhäjoella tuotantoa rajoittanevatkin lisäksi veden tumma väri ja virtaus. Sivujokien veden laatu oli pääosin Pyhäjoen pääuomaa heikompi, mikä vaikuttaa Pyhäjoen pääuoman veden laadun heikkenemiseen alavirtaa kohden. Sivujokien veden laadussa oli voimakasta ajallista ja alueellista vaihtelua kuten aikaisempinakin vuosina. Pyhäjärven Pyhäselkä ja Kirkkoselkä ovat varsin niukkaravinteisia ja vedenlaatu heikkenee Junttiselkää kohti siirryttäessä. Alusveden happitilanne oli vuonna 2015 heikentynyt kaikilla Pyhäjärven tarkkailupaikoilla kevättalvella. Junttiselällä syvänteen alusvesi oli maaliskuussa käytännössä hapetonta. Tavanomaista viileämpänä ja sateisempana heinäkuuna lämpötilakerrostuneisuutta ei havaittu Juntti- eikä Kirkkoselällä. Elokuussa kerrostuneisuus sen sijaan näkyi happitilanteessa selvästi. Täyskiertojen jälkeen lokakuussa koko vedenlaatu oli tasaista koko vesipatsaassa. Haapajärven veden laatu oli jokseenkin tavanomainen ja vesi oli tummaa, humuspitoista ja rehevää kuten Pyhäjoen pääuomassakin. Keväällä 2015 Haapajärven pinta- ja väliveden ravinnepitoisuudet tosin ilmensivät vain lievästi rehevää vedenlaatua. Keväällä ja kesällä järvi oli lämpötilakerrostunut ja elokuussa alusvesi oli käytännössä hapetonta. Tämän seurauksena vesi oli erittäin sameaa ja ravinteikasta. Muiden tarkasteltujen järvien (Selkäinjärvi, Komujärvi, Iso ja Pieni Vatjusjärvi, Iso ja Pieni Rytkynjärvi, Rantasenjärvi, Saarelanjärvi) vedenlaatu oli pääosin humuksista, hapanta ja ravinteikasta. Osin ravinteikkuudesta johtuen ph -arvot kuitenkin kohosivat monin paikoin perustuotantokaudella mm. leväkasvun seurauksena. Myös happiongelmia esiintyi useammalla tarkastelun järvistä. Ympäristöhallinnon koordinoimassa leväseurannassa ei vuoden 2015 aikana tehty levähavaintoja Pyhäjärven vesistöalueen seurantapaikoilta. Myöskään veden hygieenisessä laadussa ei havaittu 2

22 OSA II: Vesistötarkkailu ongelmia yhteistarkkailunäytteiden eikä kuntien uimavesiseurannan tulosten perusteella. Toimenpiderajat eivät ylittyneet missään vaiheessa. Haapaveden voimalaitoksen vaikutukset alapuolisen vesistön veden lämpötiloihin ja jäätilanteeseen olivat varsin vähäisiä. Tammikuussa havaittiin sulapaikkoja voimalaitoksen alapuolella, mutta helmikuussa jäätilanne oli parantunut eikä voimalaitoksen alapuolella havaittu sulapaikkoja. Vuonna 2015 kokonaistypen ja kokonaisfosforin virtaamissa näkyy kevättulvan varsin normaali ajoittuminen huhtikuulle. Loppuvuodesta ravinnevirtaamat nousivat voimakkaasti runsaista sateista johtuen. Valtaosa Pyhäjoen ainevirtaamasta on peräisin Pyhäjoen alaosalta. Koko vuoden 2015 ainevirtaamat nousivat edellisvuodesta, johtuen viime vuoden vähäisestä kokonaisvirtaamasta ja näin ollen viime vuotta suuremmista virtaamista ja edelleen suuremmasta kokonaisvesimäärästä. 3

23 OSA II: Vesistötarkkailu 1. TARKKAILUN TOTEUTUS Pyhäjoen yhteistarkkailu vesistötarkkailu toteutettiin Pyhäjoen kuormitus-, vesistö- ja kalataloustarkkailuohjelma mukaisesti (Pöyry Finland 2011). Vuonna 2015 Pyhäjoen vesistötarkkailun vesistötarkkailu koostui Pyhäjoen pääuoman ja Piipsanjoen intensiivisestä tarkkailusta, Haapajärven ja Pyhäjärven tarkkailusta sekä eräiden sivujokien ja Pyhäjoen pääuoman pisteiden alueellisesta tarkkailusta (Pöyry Finland Oy 2011). Yhteistarkkailun yhteydessä toteutettiin lisäksi Kanteleen Voima Oy:n Ilkannevan turvetuotanto-alueen vesistötarkkailua. Kaikkien tarkkailupaikkojen sijainti on esitetty liitteessä 1 ja havaintopaikkaluettelo liitteessä 2. Tarkkailutulokset on esitetty liitteissä 3 7, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen seurantatulokset liitteessä 8 ja kuntien uimavesiseurannan tulokset liitteessä 9. Velvoitetarkkailunäytteitä otettiin tarkkailuohjelman mukaisesti intensiivisen tarkkailun pisteiltä (Py161, Py82 ja Pi1) 13 kertaa vuoden 2015 aikana. Pyhäjoen alaosalta Hourunkoskesta (Py2) näytteet otettiin konsultin toimesta kaksi kertaa ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen toimesta 13 kertaa. Intensiivisen ja alueellisen tarkkailun näytteistä tehtiin seuraavat määritykset: lämpötila, happi, sähkönjohtavuus, ph, väri, COD Mn, kiintoaine, kokonaisfosfori, fosfaattifosfori, kokonaistyppi, ammoniumtyppi, nitraatti- ja nitriittitypen summa sekä fekaaliset koliformiset bakteerit. Lisäksi havaintopaikalta Pyhäjoki (Py161) maalis-, heinä- ja elookuussa samanaikaisesti Pyhäjärven tarkkailukertojen kanssa analysoitiin kupari, sinkki, rauta, mangaani ja sulfaatti. Alueellisen tarkkailun jokipisteiltä sekä otettiin näytteet maaliskuussa, heinäkuussa ja elokuussa. Haapajärvestä näytteet otettiin helmikuussa, heinäkuussa, elokuussa ja lokakuussa. Pyhäjärvestä näytteet otettiin huhtikuussa, heinäkuussa, elokuussa ja lokakuussa. Kärsämäenjoelta otettiin em. lisäksi yksittäiset näytteet toukokuulla. Pyhäjärven Tikkalansalmesta ja Luusuasta näytteitä otettiin Pyhäsalmen kaivoksen toimesta huhti -toukokuussa (viikot 14 22) kerran viikossa ja kesä - lokakuussa kerran kuukaudessa (kesäkuussa 2 näytettä, liite 6). Alueellisen tarkkailun näytteistä tehtiin seuraavat määritykset: lämpötila, happi, sähkönjohtavuus, ph, väri, COD Mn, kiintoaine, kokonaisfosfori, fosfaattifosfori, kokonaistyppi, ammoniumtyppi, nitraatti- ja nitriittitypen summa sekä fekaaliset koliformiset bakteerit. Velvoitetarkkailun tulosten lisäksi tässä raportissa käsitellään Pohjois-Pohjanmaan ELY -keskuksen seurantatulokset velvoitetarkkailun havaintopaikoilta sekä muutamilta muilta järvi- ja jokivesiltä. Ympäristöhallinnon seurantatulokset on esitetty velvoitetarkkailutulosten yhteydessä sekä liitteessä 8. Haapajärvestä ja Pyhäjärvestä otetaan vuosittain näytteet yhteensä kolme kertaa. Järvien näytteenottosyvyydet ovat seuraavat: Haapajärvi Pyhäjärvi 1m 1m vesipatsaan puoliväli 5m pohja -1 m pohja -1 m 4 Haapajärven näytteistä analysoitiin seuraavat määritykset: lämpötila, happi, sähkönjohtavuus, ph, väri, COD Mn, kiintoaine, sameus, kokonaisfosfori, fosfaattifosfori, kokonaistyppi, ammoniumtyppi, nitraatti- ja nitriittitypen summa, fekaaliset koliformiset bakteerit, sulfaatti sekä kesä-elokuun näytteistä a-klorofylli. Pyhäjärven havaintopaikoilta (Pyhj4, Pyhj3, Pyhj1) tehtiin määritykset seuraavasti:

24 OSA II: Vesistötarkkailu 0-2 m:n kokoomanäytteet: 1 m, 5 m ja pohja-1 m näytteet - ph - lämpötila - Cu - kok-p - happi - Zn - PO 4 -P - sähkönjohtavuus - Fe - kok-n - ph - Mn - NO 2 +NO 3 -N -väri - SO 4 - NH 4 -N - a-klorofylli (kesä-elokuussa) 5 Analyysien menetelmät, mittausepävarmuudet ja määritysrajat on esitetty liitteessä 14. Perustuottajien kasvua rajoittava minimiravinne määritettiin pintavesien ravinnepitoisuuksien suhteita tarkastelemalla. Minimiravinne määritettiin mineraaliravinnesuhteen avulla: (NH4-N + NO23-N) : PO4-P Kun mineraaliravinne suhde on yli 12, fosforin katsotaan rajoittavan levätuotantoa ja kun suhde on alle 5, typpi on todennäköinen minimiravinne. Mikäli suhde on 5-12, molemmat ravinteet ovat potentiaalisia minimiravinteita. Ravinnesuhdetarkastelusta saadaan luotettavimpia tietoja silloin, kun toisen ravinteen pitoisuus on hyvin pieni ja toisen selvästi suurempi (Pietiläinen 2008). Pyhäjärvestä lähtevän sekä Haapakosken ja Tolpankosken ainevirtaamat laskettiin näytteenottohetken veden laadun ja kuukauden keskivirtaaman perusteella. Mikäli vedenlaatutietoja oli useampia samalta kuukaudelta, laskettiin kyseisen kuukauden keskimääräinen veden laatu. Jos joltakin kuukaudelta ei ollut vedenlaatutietoja, käytettiin veden laatuna edellisen ja seuraavan kuukauden keskimääräistä veden laatua. Koko vuoden keskimääräiset ainemäärät laskettiin kuukausittaisten ainemäärien keskiarvona. Kanteleen Voima Oy:n Haapaveden voimalaitoksen jäähdytysvesien vaikutusta purkuvesistön lämpöoloihin ja jäätilanteeseen tarkkailtiin marraskuulta huhtikuulle kerran kuukaudessa viidellä havaintopaikalla. Veden lämpötilan mittaukset tehtiin pääosin 0,5 m syvyydestä. Jäähdytysveden vaikutusta jään kantokykyyn ja sulan alueen muotoon ja laajuuteen seurattiin voimalaitoksen katolta tähystämällä. Jään ja avoveden väliset rajat piirrettiin karttapohjalle mahdollisimman tarkasti. Tulokset lämpötila- ja jäätarkkailusta on esitetty liitteessä 10. Jäätarkkailu perustuu silmämääräiseen havainnointiin ja tulokset ovat aina havainnoijan subjektiivinen arvio tilanteesta. Tämän takia jäätarkkailutuloksiin liittyy virhetekijä ja tuloksia on syytä tarkastella varauksella. 2. VEDEN LAADUN TARKKAILU 2.1 Intensiivinen tarkkailu Intensiivisen tarkkailun tulokset vuodelta 2015 on esitetty kokonaisuudessaan liitteessä 3. Vedenlaadun keski- ja ääriarvot on esitetty taulukossa 1. Pyhäjoen pääuoman ja Piipsanjoen veden happitilanne oli näytepisteillä hapen kyllästysasteiden perusteella pääsääntöisesti hyvä (kyll. % > 80) tai erinomainen (kyll. % > 85). Heikoimmillaan happitilanne oli välttävä (kyll. % 40 70). Runsaiden sateiden johdosta Pyhäjoen keskivirtaamat olivat v pitkänajan keskiarvoa korkeammat. Korkeat virtaamat edesauttoivat talven happitilanteen pysymistä hyvänä ja vaikuttivat tilanteeseen mahdollisesti vielä pitkälle kevättalveen. Heinäsyyskuun välisen ajan runsaista sateista johtuen virtaamat olivat lähellä kevättulvan tasoa.

25 OSA II: Vesistötarkkailu Happitilanne oli pääasiassa hieman heikompi loppukeväästä/alkukesästä sekä lämpimän veden aikaan heinä-elokuussa, kuin muuhun aikaan vuodesta. Veden ph vaihteli intensiivisen tarkkailun näytepisteillä vuonna 2015 välillä 5,43 7,20. Normaalivuosien tapaan alhaisimmat ph-arvot havaittiin kevättulvan aikaan. Alhaisimmat arvot (ph < 6) mitattiin Pyhäjoen latva-alueella pisteessä Py 161, mikä kuvastaa todennäköisesti suurta lumensulamisveden määrää. Veden ph-arvot olivat korkeimmillaan heinä-lokakuun välisenä aikana, jolloin happamuus vaihteli lievästi happamasta lievästi emäksiseen. Marras- ja joulukuu olivat runsassateisia, jolloin vesi oli jälleen happamampaa. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen Hourunkosken (Py2) seurantanäytteistä määritettiin myös puskurointikykyä kuvaava alkaliniteetti. Alkaliniteettiarvojen perusteella (Heikkinen & Alasaarela 1988) puskurikyky oli vuoden 2015 näytteissä heikoimmillaankin hyvällä ja pääsääntöisesti erinomaisella tasolla. Pienimmillään alkaliniteettiarvot olivat kevättulvan runsaan virtaaman aikaan. Pyhäjärvestä lähtevän veden sähkönjohtavuutta kasvattavat Pyhäsalmen kaivoksen jätevedet (sulfaatti). Pyhäjärvestä juoksutetun veden sähkönjohtavuus kohoaa tyypillisesti keväällä ja laskee vähitellen syksyä kohden. Vuonna 2015 korkeimmat sähkönjohtavuudenarvot havaittiin loppukeväällä, mutta kohonneita arvoja havaittiin myös tammikuussa ja loppuvuodesta pisteessä Py 161. Sähkönjohtavuuden arvot olivat yläjuoksulla pisteessä Py 161 selvästi muista pisteitä korkeampia. Tämä voi johtua kaivoksen jätevesistä, joiden vaikutus laimenee jokea alaspäin mentäessä. Sähkönjohtavuuden vaihtelut seuraavat melko tarkasti Haapakoskella ja Tolpankoskella havaittuja virtaaman vaihteluita. Vuosikeskiarvona sähkönjohtavuus laski Pyhäjoen pääuoman matkalla noin 44 %, eli hieman vähemmän kuin vuotta aiemmin (taulukko 1). Piipsanjoessa sähkönjohtavuuden arvot olivat pääsääntöisesti Pyhäjoen pääuoman arvoja pienempiä ja pysyivät varsin tasaisina koko tarkkailukauden ajan alkuvuoden kohonneita arvoja lukuun ottamatta (Kuva 1). Pyhäjoessa veden väri lisääntyy yleensä alajuoksua kohden johtuen sivujokien tuomasta, pääuomaa tummemmasta vedestä ja vuoden 2015 intensiivisen tarkkailun tulokset tukivat tätä olettamusta hyvin. Yläjuoksulla (Py161) väriarvoissa ei tapahtunut suuria muutoksia. Sen sijaan keski- ja alaosissa väriarvot nousivat selvästi alkuvuoden ja loppuvuoden välillä. Kevättulvan jälkeen väriarvot kääntyivät laskuun, mutta kesä-heinäkuun vaihteeseen osunut virtaamahuippu lisäsi humusaineen määrää ja nostatti myös väriarvoja. Vähäisten virtaamien aikaan humusainekset myös ehtivät laskeutua ja sedimentoitua paremmin jo sivu-uoman paikoin lähes seisovan veden alueilla. Korkeimmat väriarvot havaittiin Piipsanjoessa, kuten aiemminkin. Pyhäjoen alaosalla kokonaisvaluma-alue on jo selvästi suurempi ja luontainen väriarvokin ilmeisesti mm. Piipsanjoen valuma-alueen myötä korkeampi. Pienten virtaamien aikaan myös Piipsanjoen kaltaisten sivuuomien tuoman veden vaikutus pääuomaan on suhteellisesti suurempi. Veden humuspitoisuutta kuvaavat COD Mn -arvot käyttäytyivät ajallisesti ja alueellisesti hyvin samankaltaisesti väriarvojen kanssa. (Kuva 1.) Kiintoainepitoisuuksien ajallinen vaihtelu oli Pyhäjoen intensiivisen tarkkailun näytepisteillä melko voimakasta. Enimmillään vedessä mitattiin kiintoainetta toukokuussa Piipsanjoessa (13 mg/l) ja Pyhäjoen alaosalla (13 mg/l). Keskimäärin pitoisuudet kasvoivat alavirran suuntaan. Ympäristöhallinnon näytteistä (Py2) kiintoainemääritys tehdään erityyppisellä suodattimella, jolloin tulokseen tulee mukaan enemmän hienoa kiintoainesta, mikä voi selittää osittain jokisuun keskimäärin korkeampia kiintoainepitoisuuksia. Kiintoainepitoisuudet vaihtelivat pääosin valumien ja edelleen virtaamatilanteiden mukaan. Korkeimmat kiintoainepitoisuudet havaittiin kevättulvan aikaan ja loppuvuodesta runsaiden sateiden ja jääpeitteen puuttumisen seurauksena. Myös kiintoainepitoisuuden vaihteluissa oli havaittavissa virtaaman ja virtaamahuippujen kanssa samansuuntaista vaihtelua (Kuva 1.) 6

26 OSA II: Vesistötarkkailu 7 Kuva 1. Veden sähkönjohtavuudet, väriluvut, COD Mn -arvot ja kiintoainepitoisuudet Pyhäjoessa ja Piipsanjoessa intensiivisen tarkkailun havaintopaikoilla vuonna Pyhäjärvestä lähtevän veden fosforipitoisuudet olivat tavalliseen tapaan pienempiä kuin muilla intensiivisen tarkkailun havaintopaikoilla ja vesi voitiin tältä osin luokitella reheväksi (taulukko 1). Alemmilla intensiivisen tarkkailun näytepisteillä keskimääräiset kokonaisfosfori-pitoisuudet olivat 1-3-kertaisia ja vesi siten selvästi ja paikoin jopa erittäin rehevää. Fosfaattifosforin osalta pitoisuuserot olivat samansuuntaisia. Kuten vuotta aiemminkin, Haapaveden (Py82) ja Hourunkosken (Py2) näytteiden fosforitasossa ei ollut merkittävää eroa, vaikka ajallista vaihtelua ilmenikin. Piipsanjoen veden fosforipitoisuudet olivat jokseenkin samaa tasoa Pyhäjoen pääuoman alempien näytepisteiden pitoisuuksien kanssa. Korkeimmat fosforipitoisuudet määritettiin kesä-heinäkuun vaihteen virtaamahuipun aikoihin, joskin etenkin fosfaatti-fosforin pitoisuudet olivat korkeimpia alku- ja loppuvuodesta syyssateiden myötä. Fosfaattifosforia oli Pyhäjärven luusua osin pois lukien jatkuvasti vapaana perustuotannon käyttöön, joskin Pyhäjoella perustuotantoa rajoittavat myös veden väri ja virtaus. (Kuva 3.) Myös typpipitoisuudet olivat keskimäärin pienimmät Pyhäjärven luusuassa kuin muissa havaintopisteissä (taulukko 1). Pyhäjärven luusuassa vesi voitiin myös typen osalta luokitella reheväksi ja ajoittain vain lievästi reheväksi. Pitoisuudet kasvoivat fosforin tapaan selvästi alavirtaan päin siirryttäessä. Myös alemmat pisteet voitiin kuitenkin luokitella keskimääräisten pitoisuuksien osalta reheviksi. Sekä kokonaistypen että epäorgaanisen typen pitoisuuskissa havaittiin selvä piikki kevättulvan aikaan, minkä jälkeen pitoisuuksien kehityssuunta oli laskeva. Loppuvuotta kohti typpipitoisuuksissa havaittiin taas nousua. Fosfori esiintyy vedessä veteen liuennutta fosfaattifosforia lukuun ottamatta epäorgaanisiin hiukkasiin sitoutuneena, kun taas typpipitoisuudet ovat selvemmin sidoksissa humukseen. Tämä näkyy fosforin ja kiintoaineen sekä typen ja COD Mn -

27 OSA II: Vesistötarkkailu pitoisuuksien samansuuntaisina muutoksina. Epäorgaanisia typpiyhdisteitä oli kesäaikaan vähemmän ja Pyhäjoen luusuassa erityisen vähän käytettävissä perustuotannon tarpeisiin. (Kuva 3.) Taulukko 1. Veden laadun keski- ja ääriarvot Pyhäjoen ja Piipsanjoen intensiivisen tarkkailun havaintopaikoilla vuonna 2015 (n= havaintokertojen määrä). väri O 2 O 2 ph sähk. joht. mgpt/ mg/ kyll. ms/ l l % m KA COD M n kok. N NH4 -N NO2+3 -N kok. P PO4 -P 8 lämpök. kolif. mg/ mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/10 l 0 ml Py161 ka 66 9,7 84 6, ,2 10 (n=14) min 38 7,6 67 5,4 8, ,4 <5 9 2,2 0 max , ,8 46 Py82 ka 202 9, , (n=13) min 106 6, , max , Pi1 ka 260 9,5 80 6,6 6,4 6, (n=13) min 170 6,3 66 6,2 4,2 2, ,0 35 9,1 0 max ,0 9, Py2 ka ,6 7,8 8, (n=15) min 100 8,1 81 6,2 3,8 < , max ,2 11, Pyhäjärven luusuassa (Py161) vuoden 2015 tulosten perusteella tuotanto oli osin fosforin ja osin typen rajoittamaa ja osan ajasta kummankaan pääravinteen ei voitu katsoa olevan tuotantoa rajoittava tekijä. Luusuassa molempien epäorgaanisten ravinteiden pitoisuudet olivat näytepisteellä kesällä ajoittain pieniä, jolloin todennäköisesti molemmat pää-ravinteet rajoittivat perustuotantoa. Pyhäjoen keskivaiheilla ja Piipsanjoella tuotannon ei voitu katsoa olevan selkeästi kummankaan pääravinteen rajoittamaa. Pyhäjoen alaosalla tuotantorajoitteisuus painottui fosforin suuntaan. Minimiravinne-tarkastelu ei antanut täysin yksiselitteisiä tuloksia minkään näytepisteen kohdalla, joten ajoittaisesta typpi- tai fosforirajoitteisuudesta huolimatta perustuotantoa rajoittanevat alueella myös veden väri ja virtaus. Kasvua rajoittavissa tekijöissä tapahtuu lisäksi myös vuosien sisällä ajallista vaihtelua. Tulosten perusteella fosfori oli rajoittava minimiravinne toukokuussa ja typpi näytepaikasta riippuen heinä- elo- tai syyskuussa (Kuva 2.) Kuva 2. Pyhäjoen ja Piipsanjoen intensiivisten havaintopaikkojen minimiravinnetarkastelu kesällä 2015.

28 OSA II: Vesistötarkkailu Veden hygieenistä laatua kuvaavien fekaalisten koliformisten bakteerien tiheydet alittivat kaikissa näytteissä sosiaali- ja terveysministeriön sisävesille asettaman erinomaisen uimaveden laatuun (STMa 177/2008) liittyvän raja-arvon 500 pmy/100. Pyhäjoen alaosalla koliformiset bakteerit määritettiin ainoastaan konsultin ottamista näytteistä (2 kpl). Runsaimmin fekaalisia koliformisia bakteereja todettiin Piipsanjoessa heinäkuussa (Taulukko 1, liite 3). Pyhäjärvestä lähtevästä vedestä määritetään lisäksi raudan, mangaanin, kuparin ja sinkin sekä sulfaatin pitoisuus viisi kertaa velvoitetarkkailunäytteistä. Määritetyt kuparipitoisuudet olivat kokonaisuudessaan 3 µg/l tuntumassa ja sinkkipitoisuudet välillä 6,1 19,9 µg/l. Mangaanipitoisuudet kasvoivat näytteenottokertojen välillä maaliskuun 29 µg/l tasolta elokuun 117 µg/l tasolle. Talousvesiasetuksen laatusuositus 50 µg/l ylittyi neljällä näytteenottokerralla viidestä. Sulfaattia Pyhäjärven luusuan vedessä oli mg/l. Korkeahkot sulfaattipitoisuudet voivat aiheuttaa ongelmia mm. veden lämpötilakerrostuneisuuden purkautumiseen ja aiheuttaa edelleen happi- ja happamuusongelmia, joita on Pyhäjärvellä aiemmin havaittu. Rauta on usein sitoutuneena humukseen ja Pyhäjärvestä lähtevän veden rautapitoisuudet ovatkin olleet suhteellisen pieniä. Edellisvuoteen nähden rautapitoisuudet olivat kuitenkin jonkin verran suurempia (Liite 3.) Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen Hourunkosken (11400) näytteistä määritetään mm. EU:n prioriteettiainelistalla olevien metallien (kadmium, lyijy ja nikkeli) pitoisuuksia (liite 8.1). Em. metallien pitoisuudet olivat alhaisia eivätkä ylittäneet ympäristölaatunormeja. Rautaa on Pyhäjoen alaosalla vedessä runsaasti kuten ajoittain myös alumiinia. 9 Kuva 3. Ravinnepitoisuudet Pyhäjoessa ja Piipsanjoessa intensiivisen tarkkailun havaintopaikoilla vuonna 2015.

29 OSA II: Vesistötarkkailu 2.2 Alueellinen tarkkailu Vuosittainen alueellinen vesistötarkkailu toteutettiin vuonna 2015 tarkkailuohjelman mukaisesti maaliskuussa, heinäkuussa ja elokuussa neljästä sivujoesta (Kärsämäenjoki, Piipsanoja, Mäyräoja ja Vihanninjoki) sekä Pyhäjoesta Haapakoskesta (Py79) ja jokisuulta (Py1). Toukokuussa 2015 otettiin lisäksi ylimääräinen näyte Kärsämäenjoen pisteeltä Kä0. Vuosittaisen alueellisen tarkkailun tulokset on esitetty kokonaisuudessaan liitteessä 4 ja vedenlaadun keskiarvot taulukossa 2. Veden laatu sivujoissa on pääsääntöisesti ollut selvästi heikompi kuin Pyhäjoen pääuomassa. Vuonna 2015 sivu-uomien vedenlaatu vaihteli totuttuun tapaan niin ajallisesti kuin eri sivujokien välilläkin. Kuten aikaisempinakin tarkkailuvuosina, vuotta 2014 lukuun ottamatta, happitilanne oli muutamissa sivujoissa maaliskuussa välttävä tai jopa huono. Heikoin happitilanne oli Piipsanojassa, jossa koko vuoden hapenkyllästysprosentit vaihtelivat 29 ja 56 % välillä. Muissa sivujoissa happitilanne pysyi pääosin tyydyttävällä tasolla heinä-elokuussa. Alueellisen tarkkailun näytepisteiden veden ph-arvot olivat happaman puolella Mäyränojan heinäkuista havaintoa lukuun ottamatta. Heinäkuussa saman pisteen veden ph-arvo oli ollut 6,16, joten kesäaikainen aavistuksen emäksisen puolelle noussut pharvo saattaa liittyä voimakkaaseen levätuotantoon. Kaiken kaikkiaan ph-arvot vaihtelivat välillä 6,01 7,03. Sähkönjohtavuuden arvot olivat suhteellisen pieniä ja myös sivu-uomilla keskimäärin lähellä Pyhäjoen pääuoman alaosan tasoa. Sivu-uomien korkeimmat sähkönjohtavuudet mitattiin aikaisempien vuosien tapaan Vihanninjoesta. 10 Taulukko 2. Keskimääräinen veden laatu vuonna 2015 Pyhäjoen alueellisen tarkkailun havaintopaikoilla sivujoissa sekä pääuomassa. väri O 2 O 2 ph sähk. NH KA COD joht. Mn kok.n 4 NO 2+3 PO kok.p 4 lämpök. -N -N -P kolif. mgpt/l mg/l kyll.% ms/m mg/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100 ml Kä0 ka ,5 58 6,37 5,0 14, (n=4) min 230 7,1 68 6,01 4,0 5, , max ,65 7, Pio2 ka ,0 47 6,49 9,5 13, (n=3) min 264 4,0 29 6,20 8,2 7, max 330 5,6 56 6, Mä0 ka ,0 79 6,68 5,6 11, (n=3) min 231 7,8 77 6,16 4,6 5, max , Vi2 ka ,6 67 6,44 10,6 12, (n=3) min 279 6,6 65 6,08 5,8 4, max 530 9,1 71 6, Py79 ka ,4 76 6,52 8,5 6, (n=3) min 113 6,8 71 6,34 7,4 3, max , , Py1 ka ,5 85 6,70 9,1 6, (n=3) min 110 7,5 78 6,27 7,8 4, max , , Edellisvuoden tapaan kaikkien seurannassa olleiden Pyhäjoen sivu-uomien vesi oli veden väriarvojen ja kemiallisen hapen-kulutuksen arvojen (COD Mn ) mukaan hyvin humuspitoista ja arvot olivat Pyhäjoen pääuoman pisteitä korkeampia. Humuspitoisinta vesi oli aiemmilta tarkkailuvuosilta tuttuun tapaan Vihanninjoessa, mutta myös Kärsämäenjoessa havaittiin yhtä suuria COD Mn -arvoja. Korkeimmillaan veden humuspitoisuudet olivat loppukesällä, jolloin myös Pyhäjoen pääuomassa havaittiin pitoisuuksien nousua (Taulukko 2, kuva 4).

30 OSA II: Vesistötarkkailu 11 Kuva 4. Väriluvut ja COD Mn -arvot Pyhäjoen alueellisen tarkkailun havaintopaikoilla sivujoissa sekä pääuomassa vuonna Pyhäjoen sivujokien kokonaisfosforipitoisuudet olivat pääosin Pyhäjoen pääuoman tasoa suurempia ja sivu-uomat voitiinkin luokitella tältä osin kokonaisuudessaan reheviksi ja osin erittäin reheviksi (> 100 µg/l). Korkeimmat pitoisuustasot olivat Piipsanojassa ja matalimmat Pyhäjoen Haapakoskessa (Py79), jossa ne olivat keskimäärin samalla tasolla Pyhäjoen pääuoman muiden pisteiden kanssa. Myös fosfaattifosforipitoisuudet olivat pääuoman pisteitä korkeampia, lukuun ottamatta Haapakosken (Py79) ja Pyhäjokisuun (Py1) pisteitä, joissa fosfaattifosforin pitoisuudet olivat samalla tasolla Pyhäjoen pääuoman Hourunkosken (Py2) kanssa. Maaliskuun näytekierroksella fosfaattifosforin osuus kokonais-fosforista oli sivu-uomien näytepisteillä %, heinäkuussa % ja elokuussa %. Tyypillisesti fosfaattifosforia on eniten vapaana perustuotantokauden ulkopuolella talvella ja tältä osin vuosi 2015 oli tyypillinen. Kuten Pyhäjoen pääuomassa, fosfori muodostui perustuotantoa rajoittavaksi tekijäksi keväällä ja typpi kesällä. Pääuoman intensiivisen tarkkailun havaintojen tavoin, myös Pyhäjoen Haapakoskella ja Pyhäjokisuulla tuotantorajoitteisuus painottui fosforin suuntaan. Muilla alueellisen tarkkailun pisteillä rajoittava pääravinne oli pääosin typpi (Kuva 5.)

31 OSA II: Vesistötarkkailu 12 Kuva 5. Kokonaisfosfori- ja fosfaattifosforipitoisuudet Pyhäjoen alueellisen tarkkailun havaintopaikoilla sivujoissa sekä pääuomassa vuonna Sivu-uomien typpipitoisuudet olivat varsin korkeita jo alkuvuodesta ja sivu-uomat voitiin luokitella typpipitoisuuksien perusteella reheviksi ja ajoittain jopa erittäin reheviksi. Pienimmillään pitoisuudet olivat heinäkuussa, jonka jälkeen ne jälleen nousivat elokuulle. Epäorgaanisia typpiyhdisteitä on fosfaattifosforin tapaan yleensä eniten vapaana perustuotantokauden ulkopuolella. Piipsanoja oli myös typen osalta sivu-uomista rehevin, joskin kaikki uomat voitiin luokitella tältä osin reheviksi. (Kuva 6.)

32 OSA II: Vesistötarkkailu 13 Kuva 6. Kokonaistyppipitoisuudet ja epäorgaanisen typen pitoisuudet Pyhäjoen alueellisen tarkkailun havaintopaikoilla sivujoissa sekä pääuomassa vuonna Lukuun ottamatta Pyhäjoen Haapakoskea ja Pyhäjokisuuta, Pyhäjoen sivu-uomien veden kiintoainepitoisuudet olivat näytepisteillä keskimäärinvarsin korkeita (11 14 mg/l) ja jonkin verran pääuoman alaosan pisteiltä samaan aikaan otettujen näytteiden pitoisuuksia korkeampia. Lämpökestoisten koliformisten bakteerien määrät olivat suurimmillaan elokuussa. Hyvälle uimavedelle asetettua raja-arvoa 500 pmy/100 ml ei kuitenkaan missään vaiheessa ylitetty. 2.3 Kuormittajien lähialueet Pyhäjoen vesistöalueella sijaitsevien kuormittajien vaikutusta vedenlaatuun tarkasteltiin vertailemalla kuormittajalta lähtevän veden laatua ja lähimmän yhteistarkkailuun kuuluvan näytepisteen veden laatua. Joissakin tapauksissa pisteet sijaitsevat kaukana toisistaan ja vertailutulokset ovat vain suuntaa antavia. Haapaveden jätevedenpuhdistamolta johdetaan jätevedet Pyhäjokeen havaintopaikkojen Py82 ja Py79 välille. Tulokset on esitetty havaintokerroittain liitteissä 3 ja 4. Maaliskuussa näytepisteiden vedenlaatu oli ravinteiden ja kiintoaineen osalta yläpuolisella pisteellä parempaa kuin alapuolisella pisteellä. Myös sähkönjohtavuuden arvoissa ja ammoniumtyppipitoisuuksissa havaittiin pientä kasvua ylä- ja alapuolisten pisteiden välillä. Heinäkuussa ravinne- ja kiintoainepitoisuudet sekä koliformisten bakteerien määrä olivat korkeampia jätevedenpuhdistamon alapuolisella kuin

33 OSA II: Vesistötarkkailu yläpuolisella pisteellä. Sen sijaan elokuussa pitoisuudet olivat samalla tasolla tai korkeampia yläpuolisella pisteellä. Pyhäjoen jätevedenpuhdistamolta jätevedet johdetaan Pyhäjoen suulle havaintopaikkojen Py2 ja Py1 välille. Tulokset on esitetty havaintokerroittain liitteissä 3 ja 4. Maaliskuussa ravinnepitoisuudet, sähkönjohtavuus ja lämpökestoisten koliformisten bakteerien määrä olivat aavistuksen suurempia jätevedenpuhdistamon alapuolisella pisteellä. Suurin ero oli havaittavissa ammoniumtypen määrässä. Sen sijaan kiintoainepitoisuus oli suurempi ylä- kuin alapuolisella pisteellä. Heinäkuussa tilanne oli maaliskuun kaltainen, joskin ammoniumtypen ja bakteerien ero pisteiden välillä oli suurempi. Myös happitilanne oli hieman heikompi alemmalla pisteellä. Elokuussa kokonaistypen pitoisuus oli alapuolisella pisteellä aavistuksen pienempi, mutta ammoniumtypen pitoisuus oli suurempi. Myös fosforiyhdisteiden, koliformisten bakteerien ja kiintoaineen pitoisuudet olivat suurempia alapuolisella pisteellä. Vuonna 2015 Pyhäjoen vesistöalueella oli ympärivuotisessa tuotantovaiheen päästötarkkailussa 13 tuotantoaluetta: Kanteleen Voiman Ilkanneva ja Kärsämäenneva sekä Vapo Oy:n Ahmaneva, Iso- Lamminneva, Kuuhkamonneva (pvk1), Märsynneva, Nurmesneva, Pihlajaneva, Piipsanneva, Porkanneva, Puutionneva, Siloneva ja Äijönneva. Lisäksi Vapo Oy:n Kuuhkamonneva oli kuntoonpanovaiheen tarkkailussa pintavalutuskenttä 2:n osalta. Tuotantoalueilta johdettujen vesien laatua on tarkasteltu kesäajan vedenlaatutulosten perusteella (Pöyry Finland Oy 2016a). Lisäksi Ilkannevan ja Kärsämäennevan tuloksia on tarkasteltu v.2015 velvoitetarkkailutulosten pohjalta. 14 Ympärivuotinen tuotantovaiheen tarkkailu Ilkannevan (85 ha) vedet johdetaan Veneojaa pitkin Pyhäjokeen Kärsämäen alapuolelle ja yhteistarkkailun puitteissa lähimmät tarkkailupisteet sijaitsevat Haapaveden kuntakeskuksen seudulla (Py79, Py82). Ilkannevalta johdettava vesi oli etenkin pintavalutuskenttä 1:n (pvk1) osalta hyvin hapanta ja hyvin humuksista. Pintavalutuskentältä (pvk2) johdettava vesi oli hapanta, hyvin rehevää ja humuspitoista. Myös kiintoaine- ja rautapitoisuudet oli selvästi koholla. Tuotantoalueelta lähtevä vesi oli selvästi rehevämpää ja humuspitoisempaa kuin Pyhäjoen vesi. Kärsämäennevan (104 ha) vedet laskevat Kärsämäenjoen kautta Pyhäjokeen Kärsämäen kuntakeskuksen yläpuolelle. Vesienjohtamisreitin lähin yhteistarkkailun näytepiste sijaitsee Kärsämäenjoella 4-tien sillan kohdalla (Kä0) ennen sen laskua Pyhäjokeen. Turvetuotantoalueelta lähtevän veden ph -arvot olivat kesäaikaan aavistuksen pienempiä kuin yhteistarkkailupisteen vastaavat. Humuspitoisuus oli kemiallisen hapenkulutuksen arvojen perusteella hieman korkeampi yhteistarkkailupisteellä. Fosforin osalta turvetuotantoalueelta johdettava vesi oli Kärsämäenjoen vettä karumpaa, mutta typen osalta taas rehevämpää. Kiintoainepitoisuudet olivat Kärsämäennevalta lähtevässä vedessä jokivettä pienempiä. Ahmanevan (29ha) vedet laskevat Ahmanojan ja Vihanninjoen kautta Pyhäjokeen. Yhteistarkkailun lähin tarkkailupiste Piipsanjoki (Pi1), johon Vihanninjoen vedet laskevat. Ahmanevalta lähtevä vesi oli hapanta ja aavistuksen happamampaa kuin Piipsanjoen vesi. Kokonaisfosforipitoisuuksien perusteella Ahmanevalta lähtevä vesi oli kesäaikaan lievästi rehevää ja kokonaistyppipitoisuuksien perusteella rehevää. Piipsanjoen vesi oli ravinnepitoisuuksien perusteella selvästi rehevää. Nevalta lähtevä vesi oli hieman humuspitoisempaa kuin Piipsanjoen vesi kun taas kiintoainepitoisuudet oli Piipsanjoessa korkeampia. Iso-Lamminnevalta (34 ha) vedet johdetaan Venetojan kautta Pyhäjokeen hieman Kärsämäen kuntakeskuksen yläpuolelle. Koska vuosi 2015 oli Pyhäjoen yhteistarkkailun osalta ns. suppean tarkkailun vuosi, sijaitsivat lähimmät yhteistarkkailun näytepisteet vasta Haapaveden kunta-

34 OSA II: Vesistötarkkailu keskuksen alueella (Py 82, Py 79). Turvetuotantoalueelta kesäaikaan johdettu vesi ei ollut erityisen hapanta ja ph-arvot olivat samalla tasolla Pyhäjoen veden kanssa. Vesi oli runsashumuksista ja ravinnepitoisuuksiltaan rehevää. Pyhäjoen veteen verrattuna johdetun veden fosforipitoisuudet olivat pienempiä, mutta typpipitoisuudet vastaavasti hieman Pyhäjoen yleistä tasoa korkeampia. Kuuhkamonnevan (137 ha) vedet laskevat Piipsanjokeen Vihanninjoen yläpuolelle. Turvetuotantoalueelta johdettavan veden ph -arvot olivat Piipsanjoen veden vastaavia pienempiä ja vesi oli varsin hapanta. Vesi oli vähähumuksista ja kiintoainepitoisuus matala ja arvot olivat selvästi alhaisempia kuin Piipsanjoen kesäaikaiset arvot. Kuuhkamonnevalta johdettu vesi voitiin fosforipitoisuuksien perustella luokitella karuksi ja typpipitoisuuksien perusteella lievästi reheväksi. Molemmat ravinnepitoisuudet olivat Piipsanjoen vastaavia pitoisuuksia alhaisempia. Sen sijaan ammoniumtypen osuus oli tuotantoalueelta johtuvassa vedessä suurempi. Märsynnevalta (129 ha) vedet johtuvat Vihanninjoen kautta Piipsanjokeen ja edelleen Piipsjärven kautta Pyhäjokeen Oulaisten kuntakeskuksen yläpuolelle. Yhteistarkkailun puitteissa lähin tarkkailupiste (Pi1) sijaitsee Piipsanjoella Piipsjärven alapuolella ennen joen laskua Pyhäjokeen. Märsynnevalta kesäaikaan lähtevän vesi oli laadultaan hyvin samanlaista kuin Piipsanjoen vesi. Tuotantoalueelta lähtevä vesi oli aavistuksen happamampaa ja humuspitoisempaa. Nurmesnevalta (36 ha) vedet laskevat Iso-Peuranpuron kautta Pyhäjokeen. Yhteistarkkailuin lähin tarkkailupiste oli purkuojan jälkeen oleva Kärsämäenjoen suulla sijaitseva tarkkailupiste Kä0, mutta varsinainen Pyhäjoessa sijaitseva tarkkailupiste suppean tarkkailun vuotena sijaitsee vasta Haapaveden kuntakeskuksessa (Py 82 ja Py 79). Nevalta lähtevä vesi oli kiintoainepitoisempaa ja ravinteikkaampaa kuin Pyhäjoen vesi ja erityisesti fosforipitoisuudet olivat suuria. Vesi olikin ravinneluokituksen perusteella erittäin rehevää. Pihjalanevan (138 ha) vedet johdetaan Luomanoja, Vuohtojoen ja Kärsämäenjoen kautta Pyhäjokeen. Kärsämäenjoessa sijaitseva yhteistarkkailun tarkkailupiste Kä0 sijaitsee Kärsämäenjoen alajuoksulla juuri ennen Kärsämäenjoen yhtymistä Pyhäjokeen. Turvetuotantoalueelta tuleva vesi ja Kärsämäenjoen vesi olivat yhtä happamia. Kärsämäenjoen vesi oli kiintoainepitoisempaa ja fosforipitoisuudet olivat korkeampia. Typpipitoisuudet olivat samansuuruisia. Piipsanneva (176 ha) vesiä johdetaan Piipsanojan kautta Pyhäjokeen. Pyhäjoen yhteistarkkailun puitteissa lähimmät tarkkailupisteet olivat Haapajärven näytepiste Haj1 ja Pyhäjoen näytepiste (Py82), mutta näiden lisäksi tarkkailtiin myös Piipsanojan vedenlaatua näytepisteellä Pio2. Piipsannevan Kem1:ltä johdettava vesi oli kesällä varsin hapanta, mutta ravinne-, kiintoaine- ja COD Mn -pitoisuudet olivat alhaisia. Sen sijaan Kem2:lta johdettava vesi ei ollut yhtä hapanta, mutta vesi oli erittäin ravinne-, kiintoaine- ja humuispitoista. Kem1:ltä tuleva vesi vastasi ainepitoisuuksiltaan Pyhäjoen (Py82) vedenlaatua, kun taas Kem2:lta tuleva vesi oli lähempänä Piipsanojan (PiO2) laatua. Porkannevan (40 ha) vedet johtuvat metsäojaan, josta ne johtuvat edelleen Vuohtojokeen ja Kärsämäenjokeen. Pyhäjoen yhteistarkkailun lähin näytepiste on alueellisen tarkkailun Kärsämäenjoen näytepiste Kä0. Porkannevalta tuleva vesi oli hapanta, runsashumuksista ja rehevää. Turvetuotantoalueelta lähtevässä vedessä kiintoainepitoisuus oli matalampi ja typpipitoisuus korkeampi kuin Kärsämäenjoessa. Puutionneva (58 ha) vedet johtuvat Mäyränojan kautta Pyhäjokeen. Pyhäjoen yhteistarkkailun lähin tarkkailupiste on Mäyränojan näytepiste Mä0. Puutionnevalta tuleva vesi oli lievästi hapanta ja keväällä selvästi hapanta. Veden ph-arvot olivat hieman alhaisempia kuin Mäyränojassa havaitut arvot. Kemiallisen hapenkulutuksen arvojen perusteella Mäyränojan vesi oli runsashumuksisempaa kuin Puutionnevalta tuleva vesi. Ravinnepitoisuuksien perusteella Puutionnevan vesi oli keväällä lievästi rehevää ja muina vuodenaikoina rehevää. Typpipitoisuudet olivat samaa suurusluokkaa ja fosforipitoisuudet olivat pienempiä kuin purkuvesistössä. 15

35 OSA II: Vesistötarkkailu Silonevan (97 ha) vedet laskevat silo-ojaan ja edelleen Juurusojaan, Kärsämäenjokeen ja Pyhäjokeen. Kuten muidenkin Kärsämäenjokeen laskevien tuotantoalueiden, niin Silonevankin lähin Pyhäjoen yhteistarkkailunpiste on Kärsämäenjoen piste Kä0. Typpipitoisuus oli Kärsämäenjoen veteen verrattuna korkeampi, mutta kiintoaine- ja fosforipitoisuudet olivat alhaisempia. Humuspitoisuudessa ei ollut merkittäviä eroja. Äijönnevan (96 ha) vedet johtuvat Mäyräojan kautta Pyhäjokeen Oulaisten ja Haapaveden välille. Lähin vesistötarkkailupiste on vuosittaisen tarkkailun Mäyräojan näytepiste Mä0. Turvetuotantoalueelta johdettavan veden ph-arvot olivat lievästi happaman puolella ja hieman Mäyränojan vettä happamampaa. Äijönnevalta lähtevä vesi oli erittäin rehevää ja humuspitoista ja arvot olivatkin kiintoainepitoisuutta lukuun ottamatta korkeampia kuin Mäyränojassa kesäaikaan havaitut arvot Pyhäjoen vesistöalueen järvet Pyhäjärvi Pyhäjärven näytteet otettiin vuonna 2015 tarkkailuohjelman mukaisesti kolmelta selältä (Junttiselkä (=Junttisyvä), Kirkkoselkä ja Pyhäselkä) maaliskuussa (31.3. tai ), heinäkuussa, elokuussa ja lokakuussa. Pyhäjärven tulokset on esitetty kokonaisuudessaan liitteessä 5 ja vedenlaadun keskiarvot taulukossa 3. Pyhäjärvi oli maaliskuussa lämpötilakerrostunut ja alusveden happitilanne oli kevättalvella heikentynyt kaikilla tarkkailupaikoilla. Edellisvuoden tavoin Junttiselän alusvesi oli pohjan läheisyydessä täysin hapetonta. Pyhäselällä ja Kirkkoselälläkin hapen kyllästysasteet olivat alusvedessä vain 40 % (O 2 -pitoisuus: 5,3 mg/l) ja 15 % (2 mg/l). Sisäisen kuormituksen oletetaan yleisesti alkavan pohjanläheisen vesikerroksen happipitoisuuden pudotessa alle 2 mg/l, joskin em. selkien alusvesinäytteet otettiin metri pohjan yläpuolelta. Heinäkuun jälkipuoliskolla Pyhäselän syvänteen vesi oli lämpötilakerrostunutta, mikä näkyi välttävänä happitilanteena (kyllästys- %: 52, pitoisuus 5,6 mg/l). Junttiselän ja Kirkkoselän pisteissä vesi oli yhtä lämmintä pinnasta pohjanläheiseen veteen asti ja happitilanteetkin olivat syvyydestä riippumatta lähes samansuuruisia. Syy lienee vuoden 2015 säässä. Heinäkuu oli Haapavedellä tavanomaista viileämpi ja sateisempi, kun taas elokuu oli tavanomaista lämpimämpi ja kuivempi. Todennäköisesti säästä johtuen elokuussa pintavesi oli jälleen lämpimämpää ja järvipisteissä oli havaittavissa lämpötilakerrostuneisuutta. Kerrostuneisuus näkyi selvästi happitilanteessa kaikilla näytepisteillä: pintaveden hapen kyllästysprosentti oli %, välivedessä % ja pohjanläheisessä vedessä %. Lokakuussa lämpötilakerrostuneisuus oli purkautunut eikä täyskierron johdosta happiongelmia enää havaittu (Kuva 7). Junttiselän alusvedessä on aikaisempina vuosina havaittu happamoitumisongelmaa, mutta vuonna 2015 alusveden ph-arvot erosivat pintaveden arvoista vain aavistuksen eikä hapettomuudesta seuraavasta happamoitumisongelmasta havaittu viitteitä. Tutkimustiedon perusteella (Räisänen ym. 2010, Räisänen & Mäkinen 2007) Junttiselän happamoitumisongelma liittyy alusveden hapettomuudesta seuraavaan raudan ja rikin kertymiseen alusveteen ja niiden hapettumisreaktioissa syntyvään happoon, joka voi laskea nopeasti koko Junttiselän ph:n alhaisiin lukemiin. Junttiselän alusvesi oli maaliskuussa hapetonta ja ph-arvo hieman alle 6, mutta muutoin ph-arvot vaihtelivat 6,39 6,96 välillä. Heinä- ja elokuun näytteissä ph-arvot laskivat happipitoisuuden kanssa pintaveden lähes neutraalista pohjanläheisen veden hieman happamaan. Kirkko-selällä ja Pyhäselällä veden pharvot olivat keväällä humusvesille tyypillisellä tasolla kohoten kesän perustuotantokaudella levätuotannon myötä neutraalin tuntumaan ja sen ylikin (Liite 5).

36 OSA II: Vesistötarkkailu 17 Kuva 7. Happitilanne Pyhäjärven Junttiselällä, Kirkkoselällä ja Pyhäselällä vuonna Junttiselän näytepisteissä havaittiin korkeampia sähkönjohtavuuden arvoja (7,5 19 ms/m) kuin muissa näytepisteissä. Arvot olivat kuitenkin pienempiä kuin vuonna 2014(15 59 ms/m). Kohonneet sähkönjohtavuuden arvot ovat yhteydessä jätevesien johtamisesta seuranneisiin korkeisiin sulfaattipitoisuuksiin ja kytkeytyvät myös heikkoon happitilanteeseen. Vuonna 2015 happitilanne oli heinäkuussa parantunut vuoden takaisesta, mutta muiden vuoden aikoina erot eivät olleet suuria. Kirkkoselällä ja Pyhäselällä sähkönjohtavuudet ja sulfaattipitoisuudet olivat läpi tarkkailukauden luonnonvesille tyypillisen pieniä (Liite 5). Kevättalvella oli havaittavissa Junttiselän alusvedessä kohonneen sähkönjohtavuuden ja heikentyneen happitilanteen ohella kohonneita raudan, mangaanin ja sinkin pitoisuuksia, joskin etenkin mangaanipitoisuudet olivat totutusti koholla myös muilla pisteillä. Myös Pyhäselällä alusveden rauta-, mangaani- ja sinkkipitoisuudet olivat koholla pintaveteen verrattuna, vaikka pitoisuudet olivat pienempiä kuin Junttisyvällä havaitut pitoisuudet. Alusveden pitoisuustasojen kohoaminen on tyypillistä paitsi veden kerrostuneisuuden, niin myös heikentyneiden happitilanteiden seurauksena (Liite 5).

37 OSA II: Vesistötarkkailu Taulukko 3. Pyhäjärven Junttiselän (Pyhj1), Kirkkoselän (Pyhj3) ja Pyhäselän (Pyhj4) keskimääräinen vedenlaatu eri syvyyksillä vuonna syv. väri O 2 O 2 ph sähk. joht. Chl-a COD Mn kok.n m mgpt/l mg/l kyll.% ms/m µg/l mg/l µg/l Pyhj ,1 87 6,68 12,1 34,0 11,8 630 (n=4) ,5 61 6,47 12,8 16,0 6, ,3 77 6, Pyhj ,4 93 6,99 4,0 5,9 9,8 425 (n=4) ,5 78 6,80 4,3 11, ,6 70 6,76 4,8 9,7 Pyhj ,0 94 7,01 3,9 5,7 9,3 473 (n=4) ,0 89 6,99 3,9 9, ,6 48 6,71 4,5 8,4 NH 4 NO 2+3 PO kok.p 4 -N -N -P Cu Fe Mn Zn SO 4 µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l Pyhj ,3 4,6 2, ,0 37 (n=4) 3, , ,3 45 Pyhj ,0 2,1 2, ,0 3,9 (n=4) 2, ,4 4,1 3, ,7 5,2 Pyhj ,2 1,0 2, ,5 1,1 3,4 (n=4) 1, ,6 3,4 1, ,3 3,4 18 Maaliskuussa (näytteenotto ja 1.4.) Pyhäjärven näytepisteiden pintaveden kokonaisfosforipitoisuudet viittasivat kokonaisuudessaan karuun vedenlaatuun. Fosfaatti-fosfori pitoisuudet olivat määritysrajaa pienempiä. Typpi-pitoisuudet olivat maaliskuussa Pyhäselällä ja Kirkkoselällä karun ja Junttiselällä lievästi rehevän puolella. Heinäkuussa ravinnepitoisuudet olivat nousseet kevään tasosta ja vesi oli Junttiselällä rehevää ja Kirkkoselällä ja Pyhäselällä lievästi rehevää. Fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista oli heinäkuun näytekerralla pieni tai alle määritysrajan, mutta ammoniumtypen pitoisuudet olivat suurempia kuin kevään näytekerralla. Elokuussa ravinnepitoisuudet olivat samalla tasolla kuin heinäkuussa. Lokakuussa Kirkkoselän ja Pyhäselän ravinnepitoisuudet olivat pudonneet lähelle maaliskuun tasoa, mutta Junttiselän ravinnepitoisuudet olivat edelleen rehevällä tasolla (Taulukko 3). Kesäaikaisen epäorgaanisen ravinnesuhteen (Forsberg ym. 1978) perusteella fosfori oli selvästi tuotantoa rajoittava minimiravinne. Ainoastaan Junttiselällä heinäkuussa typpi oli rajoittava minimiravinne. Heinä-elokuun kokonaisfosforipitoisuudet ja levätuotannon määrää kuvaavat a- klorofyllipitoisuudet olivat Junttiselällä reheville vesille ominaisella tasolla. Kirkko- ja Pyhäselällä pitoisuudet ilmensivät selvästi karumpaa vedenlaatua (Liite 5). Tikkalansalmen veden sähkönjohtavuuden arvot olivat samalla tasolla kuin Kirkko- ja Pyhäselällä. Poikkeva, kohonnut sähkönjohtavuuden arvo havaittiin Luusuan sähkönjohtavuudenarvot olivat puolestaan pääosin samaa suurusluokkaa kuin Junttiselän arvot. Tikkalansalmen veden ph vaihteli välillä 6,4 7,5 kohoten neutraalin yläpuolelle perustuotantokauden käynnistyttyä. Luusuassa arvot vaihtelivat välillä 5,9 7,1 kuvastaen siten normaaleja humusvesien happamuustasoja (Liite 6).

38 OSA II: Vesistötarkkailu Pyhäjärven Emolahti kuuluu ympäristöviranomaisten koordinoimaan leväseurantaan. Vuoden 2015 seurannassa Emolahdella ei havaittu levää (Järvi- ja meriwiki) Haapajärvi Vuonna 2015 Haapajärven näytteet otettiin tarkkailuohjelman mukaisesti helmikuussa, heinäkuussa, elokuussa ja lokakuussa. Haapajärven tulokset on toteutuneiden näytekierrosten osalta esitetty liitteessä 7. Haapajärvi oli helmi-, heinä- ja elokuussa selvästi lämpötilakerrostunut. Helmikuussa alusveden happitilanne oli välttävä ja kesäkerrostuneisuuskaudella happitilanne heikentyi entisestään. Elokuussa alusvesi oli käytännössä hapetonta. Happivajauksen seurauksena syvänteen alusvesi oli kesäkaudella, erityisesti elokuussa hyvin sameaa ja ravinteikasta. Ammoniumtyppipitoisuus oli koholla sitä enemmän, mitä huonompi happitilanne oli sillä nitraatti-nitriittityppi pelkistyy ammoniumtypeksi hapettomissa oloissa (Kuva 8, liite 7). Kuva 8. Haapajärven veden happitilanne vuonna Haapajärven veden ph-arvot olivat humusvesille (väriarvot ja kemiallisen hapenkulutuksen arvot) tyypillisesti jokseenkin happamia, joskin pintaveden ph-arvot kohosivat kesäkaudella perustuotannon myötä lähemmäs neutraalia. Alusvedessä ph-arvot olivat pintaveden vastaavia pienempiä, lukuun ottamatta lokakuun näytekertaa, jolloin ph-arvot olivat samansuuruisia kaikissa syvyyksissä. Sähkönjohtavuuden arvot olivat varsin tasaisesti noin 8 ms/m tasolla. Ainoastaan helmikuun näytekierroksella alusveden sähkönjohtavuus poikkesi jonkin verran linjasta koholla olleen sulfaattipitoisuuden seurauksena. Pintaveden sameusarvot olivat jokseenkin normaalilla tasolla kaikilla näytekierroksilla. Alusveden sameusarvot olivat sen sijaan heikentyneet happitilanteen seurauksena koholla kesäkaudella, kuten aiemmin todettiin. Tilanne oli samankaltainen myös kiintoainepitoisuuksien osalta, joskin heinäkuussa myös pintaveden kiintoainepitoisuus oli hieman koholla. Tämä voi olla niin ikään kytköksissä kohonneisiin pintaveden sulfaattipitoisuuksiin. Ravinnepitoisuuksien perusteella Haapajärvi on ollut rehevä, joskin keväällä 2015 pinta- ja väliveden kokonaisravinnepitoisuudet olivat vain lievästi rehevällä tasolla. Syvemmät vesikerrokset olivat kuitenkin selvästi rehevämpiä ja syksyllä täyskierron jälkeen koko vesipatsas oli oletetusti ravinnepitoisuuksien osalta rehevää. Heinä- ja elokuussa määritetyt a-klorofyllipitoisuudet

39 OSA II: Vesistötarkkailu viittasivat myös rehevään tasoon. Alkuvuodesta epäorgaanista fosfaattifosforia oli muita vuodenaikoja vähemmän, jolloin fosfori olikin tuotantoa rajoittava minimiravinne. Molempia pääravinteita oli Haapajärvellä muuna aikana runsaasti saatavilla ja minimiravinnetarkastelun perusteella molemmat pääravinteet olivat potentiaalisia tuotantoa rajoittavia tekijöitä. Järven perustuotantoa ovat aiemman tarkkailun tulosten valossa rajoittaneet todennäköisesti muut tekijät kuin ravinteiden saatavuus. Haapajärven lämpötalouteen ja happitilanteeseen vaikuttaa erityisesti talvella oleellisesti Kanteleen Voima Oy:n Haapaveden voimalaitoksen jäähdytysvesien johtaminen vesistöön. Yleensä jäähdytysveden johtaminen ylläpitää jatkuvasti täyskiertoa ja tuo koko ajan happitäydennystä järveen Selkäinjärvi Ympäristöhallinnon Hertta-tietokannan mukaan Kivijoen, Kivijärven ja Kivipuron kautta Pyhäjärveen laskevalta Selkäinjärveltä otettiin vesinäytteitä neljään kertaan vuoden 2015 aikana. Tulokset on esitetty liitteessä 8.2. Selkäinjärven vesi oli tulosten mukaan hyvin humuksista. Keväällä järven happitilanne oli heikentynyt, vaikka varsinaista hapettomuutta ei havaittukaan. Veden ph-arvo pysytteli kaikkina vuodenaikoina hyvin samansuuruisena arvojen vaihdellessa 6-6,3 välillä. Veden puskurikyky happamoitumista vastaan oli läpi näytteenottokauden tyydyttävällä tasolla. Sähkönjohtavuuden arvot ja sulfaattipitoisuudet olivat pieniä ja sameusarvot normaalilla tasolla. Ravinnepitoisuuksien perusteella Selkäinjärven vesi oli rehevää, joskin pitoisuudet olivat rehevän rehevyystasoluokan alarajoilla. Poikkeuksen teki maaliskuun fosforipitoisuus, jonka mukaan vesi oli luokiteltavissa ainoastaan lievästi reheväksi. Kevään näytteenottokerralla fosforipitoisuus oli alhaisempi ja typpipitoisuus korkeampi kuin muina vuodenaikoina. Kevään näytteenottokerralla myös epäorgaanisten typpiyhdisteiden osuus kokonaistypestä oli muita vuodenaikoja selvästi suurempi. Myös heinä-elokuussa mitatut klorofylli-a-pitoisuudet viittasivat veden rehevään tasoon. Selkäinjärvellä on tehty kunnostustöitä, joilla pyritään mm. vähentämään järvellä melko säännöllisesti havaittuja sinileväkukintoja. Kunnostuksiin liittyen järveen laskevia ojia on tukittu ja toisaalta järven rannoilla on myös neljä laskeutusallasta, joilla pyritään vähentämään ravinteiden pääsemistä järveen. Pisin laskeutusallas on yli 300 metriä pitkä ja leveyttäkin sillä on 14 metriä Komujärvi Pyhäjärven Komujärvestä otettiin Hertta-tietokannan mukaan vuoden 2015 aikana kuuteen kertaan vesinäytteitä osana Pyhäjärven pohjoisosan kunnostushanketta. Komujärvellä kunnostustoimenpiteenä käytetään ali- ja keskivedenkorkeuden nostamista, jolla pyritään mm. helpottamaan järven happitilannetta. Hankekokonaisuuteen kuuluu myös Komujoen kunnostustoimenpiteet. Vedenpinnan noston lisäksi tarkoituksena on myös rakentaa laskeutusaltaita, sekä toteuttaa ruoppauksia, hoitokalastuksia ja vesikasvien niittoa. Komujärveltä otettiin vesinäytteitä paitsi varsinaiselta allasalueelta, myös erikseen Lintulahdelta. Helmikuussa Komujärven veden happitilanne oli heikentynyt, mutta varsinaista hapettomuutta ei tulosten perusteella ollut havaittavissa. Jo maaliskuussa happitilanne oli parantunut ja tämän jälkeisillä näytekierroksilla kesällä ja syksyllä happitilanne pysytteli hyvänä. Elokuussa sekä varsinaisella allasalueella että Lintulahdella hapen kyllästysprosentti oli 113 ja 107 %. Veden pharvo oli kevättalvella kuuden pinnassa kohoten perustuotantokaudella lähelle neutraalia ja elokuussa hieman ylikin. Veden puskurikyky happamoitumista vastaan oli syyskuussa lähes hyvällä tasolla. Sähkönjohtavuuden arvot olivat sisävesille tyypillisen pieniä. Veden kiintoainepitoisuudet olivat

40 OSA II: Vesistötarkkailu maaliskuun ja kesäkuun näytekierroksilla koholla ja samoilla näytekierroksilla havaittiin myös hieman kohonneita veden sameusarvoja (Liite 8.2). Komujärvi oli ravinnepitoisuuksien perusteella rehevä, eikä allasalueen ja Lintulahden välillä havaittu näiden osalta merkittäviä eroja. Klorofyllipitoisuudet viittasivat heinä-syyskuussa rehevään vedenlaatuun (Liite 8.2) Iso ja Pieni (Vähä)Vatjusjärvi Iso Vatjusjärveltä on Hertta-tietokannasta saatavilla vedenlaatutuloksia neljältä eri näytekierrokselta vuoden 2015 ajalta ja Pieneltä (Vähä-) Vatjusjärveltä maalis- ja elokuun näytteenottokierroksilta. Iso Vatjusjärvi on edellä käsiteltyjä Selkäinjärveä ja Komujärveä syvempi ja syvännealueella olevan näytepisteen tulosten perusteella voidaan tehdä havaintoja myös järven lämpötilakerrostuneisuudesta. Iso Vatjusjärvi oli maaliskuussa selvästi lämpötilakerrostunut raskaimman n. 4 C veden ollessa pohjalla ja pinnanläheisen veden ollessa 1 C. Kesäkuun puolivälissä vesipatsas oli vielä kevätkierron jäljiltä tasalämpöistä. Elo- ja lokakuun näytekerroilla lämpötilaero oli vain 0,2-0,3 C (Liite 8.2). Maaliskuussa Iso Vatjusjärven syvännepisteen alusveden happitilanne oli erinomainen kun pintaveden happitilanne oli vain tyydyttävä. Elokuussa syvännepisteen alusveden happitilanne oli heikentynyt happitilanteen ollessa vain välttävä. Muutoin happitilanne pysyi hyvänä tai erinomaisena. Vaikka elokuussa happitilanne oli heikentynyt, vedessä oli kuitenkin happea 5,4 mg/l, eikä merkittävää sisäistä kuormitusta tulosten valossa tapahtunut, sillä pinta- ja pohjaveden pitoisuustasot eivät esim. ravinteiden osalta eronneet erityisen paljon toisistaan. Happitilanteen heikkeneminen alusvedessä näkyi kuitenkin ammoniumtyppipitoisuuden kohoamisena pohjan läheisessä vesikerroksessa. Pienen Vatjusjärven happitilanne oli maaliskuussa välttävä ja elokuussa tyydyttävä. Iso Vatjusjärven vesi on väri- ja sameusarvojen perusteella hyvin humuksista. Veden ph-arvot kohosivat kesän perustuotantokauden myötä alkuvuoden lievästi happamalta tasolta lähelle neutraalia. Veden puskurikyky happamoitumista vastaan oli kaikilla näytekierroksilla hyvällä tasolla. Sähkönjohtavuuden arvot olivat tavanomaisen pieniä. Kiintoainepitoisuudet ovat Iso Vatjusjärvellä olleet kohtalaisen korkeita ja tilanne oli tämänkaltainen myös vuonna Pieni Vatjusjärvi oli Iso Vatjusjärven kaltainen. Molemmat Vatjusjärvet ovat ravinnepitoisuuksien perusteella reheviä ja myös klorofyllipitoisuudet ilmensivät rehevää rehevyystasoa. Epäorgaanisia ravinneyhdisteitä oli vedessä vapaana enemmälti vain perustuotantokauden ulkopuolella maaliskuussa. Kasvukaudella pitoisuudet olivat pääosin pieniä, joskin lokakuussa pitoisuudet olivat kohonneet kesän pitoisuuksista (Liite 8.2). Sekä Iso Vatjusjärvi että Pieni Vatjusjärvi kuuluivat vuonna 2015 ympäristöviranomaisten koordinoimaan leväseurantaan. Iso Vatjusjärveltä ei tehty levähavaintoja, mutta Pieneltä Vatjusjärveltä havaittiin hieman levää heinäkuun alussa (vko 28) (Järvi- ja meriwiki 2016) Iso ja Pieni Rytkynjärvi Isolta Rytkynjärveltä on saatavilla vedenlaatutietoja kahdelta näytekierrokselta ja Pieneltä Rytkynjärveltä vain helmikuun näytekierrokselta vuonna Molemmat järvet ovat matalia ja näytteet onkin otettu vain yhdestä syvyydestä. Iso Rytkynjärvi sijaitsee virtaussuunnassa Pienen Rytkynjärven yläpuolella. Molempien järvien rannoilla on viljelysmaita ja etenkin Pieni Rytkynjärvi on lähes kokonaan viljelyksien ympäröimä.

41 OSA II: Vesistötarkkailu Molempien järvien vesi on väriarvojen ja kemiallisen hapenkulutuksen arvojen perusteella hyvin humuspitoista ja myös humukseen usein sitoutuneen raudan pitoisuudet olivat korkeita. Molempien järvien happitilanne oli helmikuussa heikko, hapen kyllästysprosentin ollessa Isossa Rytkynjärvessä 30 ja Pienessä Rytkynjärvessä 51. Elokuussa happitilanne Isossa Rytkynjärvessä oli tyydyttävä. Järvien vesi on humusvesille tyypillisen hapanta ja kevättalvella ph-arvot olivatkin kuuden pinnassa. Järvien veden puskurikyky happamoitumista vastaan oli koko ajan hyvällä tasolla. Sähkönjohtavuuden arvot olivat luonnonvesille tyypillisen pieniä. Molemmilla järvillä kiintoainepitoisuudet olivat helmikuussa alhaisia ja elokuussa Iso Rytkynjärven pitoisuus oli selvästi kohonnut. Sameusarvot olivat suhteellisen korkeita, mikä johtunee osaltaan järvien valuma-alueiden ominaisuuksista (Liite 8.2). Sekä Iso että Pieni Rytkynjärvi olivat kokonaisravinnepitoisuuksien mukaan reheviä. Perustuotantokauden ulkopuolella epäorgaanisia typpi- ja fosforiyhdisteitä oli enemmän vapaana ja Kasvukaudella epäorgaanisten typpiyhdisteiden pitoisuudet olivat pieniä. Tulosten perusteella Iso Rytkynjärven perustuotanto olikin kesäkaudella typpirajoitteista. Iso Rytkynjärven klorofyllipitoisuudet viittasivat rehevään tilaluokitukseen, joskin tulos oli tasoluokan alarajalla (Liite 8.2) Rantasenjärvi ja Saarelanjärvi Rantasenjärveltä ja Saarelanjärveltä oli saatavissa Hertta-tietokannassa vedenlaatuaineistoa ainoastaan syyskuun näytteenottokierrokselta vuonna Rantasenjärvi sijaitsee virtaussuunnassa Saarelanjärven yläpuolella. Molempien järvien vesi oli lievästi hapanta ja väri-, sameus- ja kemiallisen hapenkulutuksen arvojen perusteella runsashumuksista. Sekä Rantasen että Saarelanjärven puskurikyky happamoitumista vastaan oli erinomaisella tasolla. Happitilanteet oli tyydyttäviä. Sähkönjohtavuuden arvot olivat sisävesille tyypillisen matalia. Kokonaisravinnepitoisuuksien mukaan molemmat järvet olivat reheviä. Rantasenjärven kiintoainepitoisuus oli huomattavan korkea, mutta muutoin järvien ainepitoisuudet olivat hyvin samansuuruisia. Rautapitoisuudet olivat huomattavan korkeita (Liite 8.2) Pyhäjoen vesistöalueen joet Hiito-oja Hiito-ojasta on Hertta-tietokannan mukaan otettu näytteitä kaikkiaan viiteen kertaan vuoden 2015 helmikuun ja lokakuun välisenä aikana. Hiito-oja laskee Pyhäjokeen Merijärven kunnan alueella. Helmikuussa Hiito-ojan happitilanne oli välttävä, jolloin myös veden ph-arvo oli matalimmallaan. Muina vuodenaikoina happitilanne oli hyvä ja perustuotantokaudella ph-arvo kohosi lievästi emäksisen puolelle. Veden puskurikyky happamoitumista vastaan oli toukokuussa hyvällä ja muilla näytteenottokerroilla erinomaisella tasolla. Sähkönjohtavuuden ja kiintoaineen arvot olivat suuria kesäkaudella, jolloin myös veden sameus- ja väriarvot olivat suuria. Vesi olikin erittäin humuspitoista. Ravinnepitoisuuksien perusteella Hiito-ojan vesi oli rehevää. Epäorgaanisia typpiyhdisteitä oli enemmän käytettävissä perustuotantokauden ulkopuolella, mutta epäorgaanista fosfaattifosforia oli sen sijaan enemmän vapaana perustuotantokaudella. Kasvukaudella tuotanto olikin typpirajoitteista (Liite 8.2).

42 OSA II: Vesistötarkkailu Komujoki Komujoesta oli otettu näytteitä neljä kertaa vuoden 2015 aikana. Komujoki sijaitsee Komujärven ja Pyhäjärven välissä Pyhäjoen vesistön latva-alueella. Komujoen happitilanne pysyi hyvänä läpi vuoden. Vesi oli alkuvuodesta lievästi hapanta, mutta pharvot kohosivat perustuotantokaudella lähelle neutraalia. Sähkönjohtavuuden arvot olivat sisävesien tyypilliseen tapaan pieniä. Kiintoaine-, sameus- ja väriarvot olivat samansuuruisia kuin Komujärvessä, tosin Komujoesta ei ollut saatavilla vedenlaatutietoja heinäkuulta, jolloin Komujärvessä havaittiin selvästi kohonneita pitoisuuksia. Komujärven tavoin myös Komujoen vesi oli runsashumuksista ja rehevää. Epäorgaanisia typpi- ja fosforiyhdisteitä oli vapaana selvästi enemmän alkuvuodesta perustuotantokauden ulkopuolella (Liite 8.2) Parkkimanjoki Parkkimanjoen alaosalta oli Hertta-tietokannassa saatavilla vedenlaatutietoja neljältä eri näytteenottokerralta vuonna Parkkimanjoki laskee Pyhäjärven Junttiselälle. Tarkkailutulosten perusteella Parkkimanjoen vesi oli lievästi hapanta alkuvuodesta ja perustuotannon käynnistyttyä, veden ph-arvot kohosivat lähelle neutraalia. Veden kyky vastustaa happamoitumista oli toukokuussa hyvä ja muilla näytteenottokerroilla erinomainen. Happitilanne oli maaliskuun alun näytteenottokerralla tyydyttävä ja muilla kerroilla hyvä. Sähkönjohtavuuden arvot olivat tyypillisen alhaisia. Kiintoaine- ja sameusarvot olivat koholla elo- ja lokakuun näytekerroilla. Kokonaisuudessaan Parkkimanjoen vesi oli sameaa ja runsashumuksista. Ravinnepitoisuuksien perusteella Parkkimanjoen vesi oli rehevää. Epäorgaanisia typpi- ja fosforiyhdisteitä oli runsaasti käytettävissä alkuvuodesta ja niiden pitoisuus pieneni perustuotantokaudella (Liite 8.2) Veden hygieeninen laatu Pyhäjoen vesistötarkkailussa veden hygieenistä laatua tarkkaillaan määrittämällä fekaalisten koliformisten bakteerien määrät alueellisen ja intensiivisen tarkkailun yhteydessä. Tulokset on esitetty liitteissä 3, 4 ja 7. Sosiaali- ja terveysministeriön pieniä yleisiä uimarantoja koskeva asetuksen 354/2008 mukaan sisävesien uimaveden toimenpiderajana on fekaalisten koliformisten bakteereiden osalta 1000 pmy/100 ml ja fekaalisten streptokokkien osalta 400 pmy/100 ml. Pienillä uimarannoilla uimaveden laadun arviointi perustuu uimakauden aikaisiin yksittäisiin valvontatutkimuksiin, ei uimaveden laadun pitkäaikaiseen seurantaan kuten ns. EU-uimarannoilla. Toimenpiderajat ovat kuitenkin samat suuria yleisiä uimarantoja koskevassa asetuksessa 177/2008. Edellä mainittujen indikaattorimikrobien lisäksi uimavedestä seurataan säännöllisesti syanobakteerien (sinilevät) esiintymistä. Pyhäjoen vesistöalueella fekaalisten koliformisten bakteereiden tiheys vaihteli sekä alueellisesti että ajallisesti (kuva 9), mutta toimenpideraja ei ylittynyt millään näytepisteellä kesän 2015 aikana.

43 OSA II: Vesistötarkkailu 24 Kuva 9. Fekaalisten koliformisten bakteerien määrät Pyhäjoessa ja sen sivujoissa alueellisen tarkkailun ajankohtina kesällä Vesistötarkkailun havaintopaikat eivät kuvaa uimaveden laatua yleisillä uimarannoilla. Uimarantojen veden uimakelpoisuutta seurataan kuntien terveysvalvontaviranomaisten toimesta. Kuntien uimavesitarkkailun tulokset Pyhäjoen vesistöalueella sijaitsevilta uimarannoilta on koottu liitteeseen 9. Uimaveden toimenpiderajat eivät ylittyneet Pyhäjoen vesistöalueen yleisillä uimarannoilla kesällä Valvonnan piiriin kuuluneilta yleisiltä uimarannoilta ei löytynyt sinilevää. 2.7 Lämpötila- ja jäätarkkailu Voimassa olevan tarkkailuohjelman mukaisesti Kanteleen Voima Oy:n Haapaveden voimalaitoksen jäähdytysvesien vaikutusta purkuvesistön lämpöoloihin ja jäätilanteeseen tarkkaillaan kuukausittain marraskuulta huhtikuulle. Tarkkailu toteutetaan viidellä havaintopaikalla. Lämpötila- ja jäätarkkailun tulokset on esitetty liitteessä 10. Voimalaitos oli toiminnassa tarkkailun ajankohtina ainoastaan tammikuussa. Marras-, joulu-, helmi-, maalis- ja joulukuun tarkkailun ajankohtina voimalaitos ei ollut toiminnassa. Tammikuussa 2015 havaittiin sulapaikkoja voimalaitoksen alapuolella, sekä Pyhäjoessa Kylpyläsaaren molemmin puolin. Haapajärvellä ei havaittu tarkkailukäynnin yhteydessä kuun puolivälissä sulapaikkoja. Sekä Haapakoskella, Mieluskoskella että Mäyränperällä joki oli ainakin osittain auki. Helmikuussa jäätilanne oli selvästi parantunut. Haapaveden voimalaitoksen alapuolella, Haapajärvessä ja Kylpyläsaaren alueella ei havaittu sulan veden alueita. Mäyränperällä oli pienialaiset sulat kohdat vain kovavirtaisimmilla paikoilla. Mieluskoskella oli laajempi sulan alue sillan molemmin puolin, ja Haapakosken voimalaitoksen yläkanava oli sulana. Maaliskuussa Voimalaitoksen alapuoli ja Haapajärvi olivat edelleen kokonaan jäässä. Pyhäjoessa oli Kylpyläsaaren sillan kohdalla kapea sulan alue sillan molemmin puolin. Mäyränperä oli maaliskuussa kokonaan jäässä. Mieluskoskella sula oli laajentunut sillan molemmin puolin helmikuun tilanteesta. Haapakoskella sulan alue ulottui selvästi voimalaitoksen yläkanavan ja maantiesillan yläpuolelle.

44 OSA II: Vesistötarkkailu Huhtikuussa vesistöt olivat vielä laajalti jäässä. Kylpyläsaaren sillan kohdalla ollut sulan alue oli laajentunut alavirtaan, ja kapeina alueina Haapajärveen asti. Mäyränperällä oli laaja sulan alue sillan molemmin puolin. Mieluskoskella sulan alue oli pienempi kuin maaliskuussa, mutta ulottui selvästi sillan molemmille puolille. Haapakoskella sulan alue oli sillan yläpuolella hieman pienempi, kuin tammikuussa, mutta oli laajentunut sillan alapuolen suuntaan. Marraskuulla jäätä oli käytännössä vain Haapajärven lahtien rantavesillä eikä havaintopaikoilla vielä joulukuullakaan ollut tarkkailun kannalta merkityksellistä jääkantta. Tammikuussa veden lämpötiloissa ei ollut havaittavissa eroja eri tarkkailupisteillä, ja maaliskuussa veden lämpötila oli tarkkailupisteillä 0,4 asteen sisällä AINEVIRTAAMAT Pyhäjärvestä lähtevän sekä Haapakosken ja Tolpankosken ainevirtaamat laskettiin näytteenottohetken veden laadun ja kuukauden keskivirtaaman perusteella. Mikäli vedenlaatutietoja oli useampia samalta kuukaudelta, laskettiin kyseisen kuukauden keskimääräinen veden laatu. Jos joltakin kuukaudelta ei ollut vedenlaatutietoja, käytettiin veden laatuna edellisen ja seuraavan kuukauden keskimääräistä veden laatua. Koko vuoden keskimääräiset ainemäärät laskettiin kuukausittaisten ainemäärien keskiarvona. Kuukausittaiset ainevirtaamat on esitetty liitteenä 11. Veden laadun tarkkailupisteet ja virtaaman mittauspisteet ovat keskiosalla (Py82 Haapakoski) ja alaosalla (Py2 Tolpankoski) hieman eri paikoista. Taulukko 4. Vuoden keskivirtaamat ja Pyhäjoen keskimääräiset ainevirtaamat vuosina Virtaama Kiintoaine m3/s kg/d Pyhäjärvi Haapakoski Tolpankoski Kok.N Kok.P kg/d kg/d Pyhäjärvi Haapakoski Tolpankoski Pyhäjoen ainevirtaamat nousivat kiintoaineen ja kokonaisravinteiden osalta edellisvuodesta. Tämä selittyy viime vuotta suuremmilla virtaamilla ja edelleen suuremmalla kokonaisvesimäärällä. Kokonaisravinnemäärät olivat matalammalla tasolla kuin huippuvuonna Selvää trendiä ei ole virtaamatiedoissa havaittavissa viimeiseltä viideltä vuodelta (Taulukko 4, Kuva 10).

45 OSA II: Vesistötarkkailu 26 Kuva 10. Pyhäjoen keskimääräiset vesi-, kiintoaine- ja ravinnevirtaamat vuosina

46 OSA II: Vesistötarkkailu 27 Kuva 11. Pyhäjoen kuukausittaiset ravinnevirtaamat vuonna Vuonna 2015 kokonaistypen ja kokonaisfosforin virtaamissa näkyy kevättulvan varsin normaali ajoittuminen huhtikuulle. Virtaamat olivat suhteellisen tasaisella tasolla kesäkuukaudet, toukokuulta heinäkuulle. Elokuusta lokakuulle loppukesän ja alkusyksyn ravinnevirtaamat olivat hieman tavanomaista pienempiä. Loppuvuoden runsaat sateet näkyvät varsinkin joulukuun ravinnevirtaamien voimakkaana nousuna. Ravinnevirtaamat ovat olleet tavanomaisesti pienimmillään talven alivirtaamakaudella (Kuva 11). Valtaosa Pyhäjoen ainevirtaamasta on peräisin Pyhäjoen alaosalta. Pyhäjärvestä lähtevän veden osuus on noin 10 % Pyhäjoen virtaamasta mutta ainevirtaaman osuus kokonaisainevirtaamasta oli vain noin 5 % kaikilla tarkastelluilla vedenlaadun muuttujilla (Kuva 12).

47 OSA II: Vesistötarkkailu 28 Kuva 12. Keskimääräisten ainevirtaamien jakautuminen Pyhäjoessa vuonna ERILLISTARKKAILUT 4.1 Turvetuotantoalueet Vuonna 2015 Pyhäjoen vesistöalueella tehtiin Ilkannevan turvetuotantoalueella yhteistarkkailuun nähden ylimääräistä vesistötarkkailua. Ilkannevalla vuosi 2015 ei ollut tarkkailuvuosi, mutta tarkkailua jatkettiin pintavalutuskentällä ilmenneiden ongelmien ja siellä tehtyjen muutosten vuoksi. Venenevalla ja Ilkannevalla on yhteiset vesistötarkkailupisteet Veneojassa ja sen alapuolisessa Pyhäjoessa (Pyhäjoki MTS 85). Ilkannevan kesäaikaiset vesistötarkkailun tulokset on käsitelty kohdassa 2.3 kuormittajien lähialuetarkkailu. Vesistötarkkailun tulokset on esitetty liitteessä 12. Liitteessä mainitaan vain Veneneva, mutta näytepisteet ovat Venenevan ja Ilkannevan yhteiset. Vuonna 2015 Venenevan turvetuotantoalueella ei suoritettu enää tarkkailua. T:mi Hämäläisen Palanevalla ei suoritettu päästötarkkailua vuonna Kanteleen Voima Oy:n ja AP-Peat Oy:n Kärsämäennevalla otettiin näytteet suppean tarkkailun mukaisesti pintavalutuskentän ylä- ja alapuolelta yhteensä viisi kertaa touko-syyskuun välisenä aikana. Kärsämäennevan kesäaikaiset vesistötarkkailun tulokset on käsitelty kohdassa 2.3 kuormittajien lähialuetarkkailu. Kärsämäennevan tuotantovaiheen päästötarkkailutulokset vuodelta 2015 on esitetty liitteessä Yhteenveto lakkautettujen kaatopaikkojen tarkkailuista Kaatopaikkojen kuormitus- ja vesistötarkkailut on toteutettu erillisten tarkkailuohjelmien mukaisesti. Tarkkailuista on laadittu erilliset vuosiraportit, joista esitetään tässä lyhyt yhteenveto. Tarkkailuvelvollisia kaatopaikkoja Pyhäjoen vesistöalueella ovat Pyhäjärven, Kärsämäen, Haapaveden ja Oulaisten kaatopaikat. Toiminnassa olevia kaatopaikkoja Pyhäjoen vesistöalueella ei enää ole. Kaatopaikoilla toteutettava tarkkailu on jälkivaiheen tarkkailua. Haapaveden ja laisten

48 OSA II: Vesistötarkkailu kaatopaikkojen tarkkailusta on vastannut Ahma Ympäristö Oy ja Pyhäjärven sekä Kärsämäen kaatopaikkojen tarkkailusta Pöyry Finland Oy. Kaatopaikoilta valuvien vesien määrä on lähes kokonaisuudessaan riippuvainen alueen sadannasta ja jätteiden mukana tulevan veden määrä on merkityksettömän pieni. Kaatopaikoilta tulee siten kuormitusta alueelle sataneen veden huuhdellessa erilaisia aineksia jätetäytöstä mukaansa. Näin ollen erityisen sateiset kaudet ja lumen sulamisajat ovat kaatopaikoille ongelmallisia, sillä runsaan valunnan mukana huuhtoutuu yleensä myös paljon kuormitusta. Toisaalta keskikesän alimman valuman aikana pieni määrää väkevää jätevettä voi vaikuttaa suuresti virtaamaltaan lähes tyrehtyneeseen vesistöön. Alkukesä 2015 oli Pyhäjoen valuma-alueella tavanomaista kylmempi ja sateisempi. Elokuu oli sen sijaan tavanomaista lämpimämpi ja selvästi kuivempi. Kaatopaikkavesille tyypillisesti sähkönjohtavuus ja kloridipitoisuus olivat koholla kaatopaikkojen selkeytysaltaissa ja mittapadoilla ja kaatopaikkavesi oli myös ravinteikasta. Kärsämäen kaatopaikan mittapadolta otetaan näyte kerran vuodessa. Mittapadon näytteessä sähkönjohtavuudenarvo ja kloridipitoisuus olivat koholla ilmentäen kaatopaikkavesien vaikutusta. Vuonna 2015 näytteenottohetkellä mittapadolla ei ollut virtaamaa ja näyte otettiin altaasta seisovasta vedestä. Näin ollen kaatopaikan vesistöön kohdistuvaa kuormitusta ei voitu arvioida. Kaatopaikkavesien vaikutus havaittiin selvästi kaatopaikan itäpuolella sijaitsevassa pohjavesiputkessa, jossa sähkönjohtavuus ja kloridipitoisuus sekä ravinnepitoisuudet olivat koholla edellisvuosien tapaan. Viime vuosien tavoin kaatopaikan alapuolisessa ojassa ei ollut havaittavissa selviä kaatopaikkavesien vaikutuksia (Pöyry Finland Oy 2015). Oulaisten kaatopaikan tasausaltaasta lähtevässä vedessä oli sähkönjohtavuus, kloridi- ja typpiyhdisteiden pitoisuus oli selvästi koholla. Kaatopaikan alapuolisessa pintavesipisteessä ainoastaan sähkönjohtavuuden arvo oli koholla, muiden arvojen ollessa samalla tasolla kaatopaikan yläpuolisen näytteenottopisteen veden kanssa. Syyskuun alussa kaatopaikan alapuolinen oja oli kuiva eikä näytettä saatu. Kaatopaikan vaikutus näkyi kaatopaikan alapuolisessa pohjavesiputkessa Pp 4 kohonneina sähkönjohtavuuden arvoja ja kloridi ja epäorgaanisten typpiyhdisteiden pitoisuuksina. Haapaveden kaatopaikan alapuolisessa ojapisteessä ravinne- ja kiintoainepitoisempaa ja väriltään tummempaa, mikä viittasi osaltaan kaatopaikan lievään kuormitusvaikutukseen. Kaatopaikkaveden sähkönjohtavuusarvot ja ammoniumtyppipitoisuudet vuonna 2015 olivat selvästi pienentyneet edellisvuoden mittaustuloksista. Kaatopaikan itäpuolella sijaitsevassa pohjavesiputkessa HaaPP9 havaittiin kaatopaikan vähäistä vaikutusta. Pyhäjärven kaatopaikan kuormitus laskettiin ainoastaan toukokuun näytteestä. Näytteenottohetkellä kuormitus oli vähäistä, mutta edellisvuotta korkeampi. Kaatopaikan mittapadolla ja selkeytysaltaalla sähkönjohtavuuden arvot ja kloridipitoisuudet olivat koholla. Kaatopaikan vaikutukset alapuolisen ympärysojan veden laatuun (Pyhap) vuonna 2015 olivat korkeintaan lieviä, sillä kaatopaikan alapuolisen ja yläpuolisen havaintopisteen vedenlaatu oli hyvin samankaltainen (Pöyry Finland Oy 2016b). 29

49 OSA II: Vesistötarkkailu VIITTEET Forsberg, C. & Ryding, S-O Eutrophication parameters and trophic state indices in 30 swedish waste-receiving lakes. Arch.Hydrobiol. 89: Heikkinen K. & Alasaarela E Happamoituneiden vesistöjen neutralointi, kirjallisuuskatsaus. 93 s. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja 18. Pietiläinen, O-P (toim.) Yhdyskuntien typpikuormitus ja pintavesien tila. Suomen ympäristökeskus, julkaisusarja 46. Helsinki. Pöyry Finland Oy Pyhäjoen kuormitus-, vesistö- ja kalataloustarkkailuohjelma vuosille Moniste. Pöyry Finland Oy Kärsämäen kunta. Kaatopaikan jälkitarkkailu vuonna Moniste. Pöyry Finland Oy 2016a. Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantosoiden päästötarkkailu vuonna Luonnos. Moniste. Pöyry Finland Oy 2016b. Pyhäjärven Kaupunki. Jätteenkäsittelyalueen jälkitarkkailu vuonna Moniste. Räisänen, M. L. & Mäkinen, J Pyhäjärven Junttiselän veden ja pintasedimenttien vuodenaikainen koostumusvaihtelu, Raportti S49/0000/2007/44. Geologian tutkimuskeskus, Itä-Suomen yksikkö. Kuopio. 50 s. Räisänen, M. L Junttiselän ilmastuksen vaikutus veden laatuun keväällä Geologian tutkimuskeskus, Kuopio. Suomen Ympäristökeskus Järviwiki - Pohjois-Pohjanmaan viikottainen levätilanne kesällä Katsottu

50 LIITE 1

51 LIITE 2 Pyhäjoen yhteistarkkailun vesistötarkkailu 2015 Vedenlaadun havaintopaikat Havaintopaikka Tunnus Koordinaatit ETRS-TM35FIN Vesistöalue Kunta Intensiivinen tarkkailu Pyhäjoki Py Pyhäjärvi Pyhäjoki Py Haapavesi Piipsanjoki alapää Pi Oulainen Pyhäjoki Hourunk Py Pyhäjoki Alueellinen tarkkailu, joet Kärsämäenjoki 4-tien s Kä Kärsämäki Piipsanoja Pio Haapavesi Mäyränoja alapää silta Mä Oulainen Vihanninjoki 8042-tien s Vi Vihanti Pyhäjoki Haapakoski Py Haapavesi Pyhäjokisuu viem ap Py Pyhäjoki Alueellinen tarkkailu, järvet Haapajärvi p8 syvänne Haj Haapavesi Pyhäjärvi Junttisyvä Pyhj Pyhäjärvi Pyhäjärvi Tikkalansalmi Pyhj Pyhäjärvi Pyhäjärvi Kirkkoselkä Pyhj Pyhäjärvi Pyhäjärvi Pyhäselkä Pyhj Pyhäjärvi Ilkanevan vesistötarkkailu Veneoja Ve Kärsämäki Pyhäjoki MTS 85 Py Kärsämäki

52 VESISTÖTUTKIMUS Vesistötutkimus Testausseloste LIITE 3 Ahma ympäristö Oy Teollisuustie Rovaniemi Asiakas: Pyhäjoen yhteistarkkailu Pyhäjoen yhteistarkkailu, Intensiivinen tarkkailu Näytepaikka Analyysit Menetelmä Kuvaus Tarkenne Koordinaatit ETRS-TM35FIN Vesistöalue Selite Pyhäjoki Py Pyhäjoki Py Piipsanjoki Pi Piipsanjoki alapää Pyhäjoki Py Pyhäjoki Hourunkoski *Lämpökestoi set koliformiset bakteerit SFS 4088:2001 / ROI *ph SFS 3021:1979 / ROI SFS-EN 27888:1994 / ROI *Happi, kyllästysaste SFS 3040:1990 kumottu / ROI *Happi, liuennut SFS 3040:1990 kumottu / ROI SFS 3032:1976 / ROI *Sähkönjohtavuus *Ammoniumtyppi *Ammoniumtyppi *Sulfaatti 11732:2005 / ROI 1:2009 / ROI *Kemiallinen *Kemiallinen hapenkulutus hapenkulutus, CODMn, CODMn SFS 3036:1981 / ROI SFS 3036:1981 / ROI *Väri 7887:2012 / ROI *Kiintoaine GF/C SFS-EN 872:2005 / ROI *Typpi :1998 / ROI *Nitraatti- ja nitriittitypen summa 13395:1997 / ROI ROI Mittausepävarmuus ± 4% <2: ± 14% >2: ± 4% ± 14% <33: ± 28% >33: ± 7% <20: ± 45% 20-50: ± 15% >50: ± 10% ± 11% ± 12% ± 12% <30: ± 30% >30: ± 13% <25: ± 26% >25: ± 13% ± 18% <20: ± 25% 20-50: ± 15% >50: ± 12% <24: ± 16% >24: ± 8% *Fosfori :2005 / ROI <20: ± 35% 20-50: ± 20% >50: ± 10% *Fosfaattifosf ori :2005 / ROI <10: ± 30% 10-30: ± 15% >30: ± 10% *Kupari, Cu *Rauta, Fe *Mangaani, Mn :2005 / OUL <0,5: ± 30% 0,5-5: ± 15% >5: ± 10% :2005 / OUL 2:2005 / OUL Määritysraja 1,0 1,0 0,20 3,0 5,0 0,20 1,0 0, ,0 3,0 2,0 0,15 2,5 0,2 0,5 Näytetunnus Päivämäärä Näytepaikka N.ottosyv. pmy/100ml ms/m % mg O2/l µg/l µg/l mg/l mg O2/l mg/l mg Pt/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l m m R Py ,47 9, , ,5 2,2 2,00 R Py82 9 6, , ,50 R Pi1 1 6,37 9, , ,80 R Py161 2,0 2 6, , ,9 2, ,6 6,1 R Py82 0,9 2 6,31 9,5 68 9, , R Pi1 2,0 0 6,23 9, , R Py161 0,5 3 6,46 8, , , ,8 1,0 0,5 R Py82 1,0 12 6,58 7, , ,0 1,0 R Pi1 0,6 2 6,53 8, , ,2 0,6 R Py82 1,0 0 6,09 4, ,5 1,0 R Pi1 1,0 3 6,19 4, , ,1 2,0 1,0 R Py161 0,6 2 5, , , ,8 1,2 R Py161 0,5 1,0 34 5, , , ,8 1,0 R Py82 1,5 8 6,21 8, ,0 R Pi1 0,5 12 6,53 5,0 86 9, , ,0 R Py82 1,5 1 6, , , ,0 R Pi1 0,5 2 6,80 5,2 91 9, ,0 R Py161 0,5 0 6, , , ,3 3, ,9 4,0 0,5 R Py161 0,6 14 6, , ,7 560 <5,0 41 6,2 3, ,2 11,2 1,2 0,6 R Py82 1,0 42 6,40 7,8 76 7, ,5 1,0 R Pi1 0, ,53 5,7 79 7, , ,0 0,5 R Py82 0,8 17 6,56 9,0 77 7, , ,5 0,8 R Py161 0,7 17 7,01 9,3 87 7, ,4 520 <5,0 33 6,7 1,4 0,70 R Py82 1,0 27 6,69 6,9 69 6, , ,5 1,00 R Pi1 1,0 65 6,80 6,0 74 7, , ,0 1,00 R Py161 0,5 46 6, , ,8 510 <5,0 32 6,5 3, ,0 7,7 1,5 R Py161 1,0 9 6, , ,4 500 <5,0 30 6,0 2,0 R Py82 0,8 9 6,75 9,7 82 7, , ,5 R Pi1 0,8 38 6,71 6,5 66 6, , ,5 R Py2 1,0 6 6,97 8,5 86 8, , ,0 R Py161 0,5 0 6, , ,8 450 <5,0 28 3,6 R Py82 1,0 1 6,88 9,7 76 8, , ,1 R Pi1 0,2 6 7,00 7,2 82 8, , ,5 R Py82 1,0 2 6,53 8,9 77 9, , ,50 R Pi1 1,0 5 6,49 6, , ,00 R Py161 0,4 1 6, , ,5 0,80 *Fosfori SFS 3026:1986 kumottu / <10: ± 25% 10-25: ± 15% >25: ± 10% <1: ± 20% 1-5: ± 15% >5: ± 10% *Sinkki, Zn :2005 / OUL <2: ± 30% 2-20: ± 15% >20: ± 10% Kokonaissyvy ys Näytteenottosyvyys Lämpötila (näytteenottajan mittaama) C 0,1 0,1 0,1 1,5 1,2 1,8 1,8 0,2 1,3 5,9 7,5 7,9 0,6 8,1 9,8 13,2 12,4 13,0 16,7 15,7 16,2 17,0 19,9 17,7 18,2 18,3 20,0 18,3 17,4 18,4 13,4 12,8 12,7 4,9 3,7 5,3 Yleiset huomiot Kommentti Kiintoaineella ei ole varsinaista määritysrajaa, vaan määritysraja riippuu käytetystä näytemäärästä. R : Lämpötila mitattu n laboratoriossa. Näyte ollut kylmälaukussa. Yhteyshenkilöt Alkuaineanalytiikka: Ilkka Välimäki, , ilkka.valimaki@ahmagroup.com Mikrobiologinen analytiikka (Rovaniemi): Tarja Mettänen, , tarja.mettanen@ahmagroup.com Fysikaalis-kemiallinen analytiikka (Rovaniemi): Tarja Olli, , tarja.olli@ahmagroup.com Laboratorio on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T131. Kuvaus akkreditoinnista on saatavissa tai laboratoriosta. Lausunto ei kuulu akkreditoinnin piiriin. Menetelmät: * = Menetelmä on akkreditoitu. Menetelmäviittausten lopussa olevien laboratoriotunnusten selitteet: OUL = Ahma ympäristö Oy, Sammonkatu 8, 90570, p ROI = Ahma ympäristö Oy, Teollisuustie 6, Rovaniemi, p Mittaustulokset: Tutkimustulosket koskevat vain näitä näytteitä. Selosteen saa kopioida vain kokonaan. Yhteystiedot: Ahma ympäristö Oy, Teollisuustie 6, Rovaniemi, p

53 VESISTÖTUTKIMUS Vesistötutkimus Testausseloste LIITE 4 Ahma ympäristö Oy Teollisuustie Rovaniemi Asiakas: Pyhäjoen yhteistarkkailu Pyhäjoen yhteistarkkailu, alueellinen tarkkailu Näytepaikka Kuvaus Tarkenne Koordinaatit ETRS-TM35FIN Vesistöalue Selite 7024 Kärsämäenjoki Kä tien silta 7025 Piipsanoja Pio Mäyränoja Mä alapää, silta 7027 Vihanninjoki Vi tien silta 7028 Pyhäjoki Py Haapakoski 7029 Pyhäjokisuu Py Viem. alap. Analyysit *Lämpökestois et koliformiset bakteerit *ph *Happi, kyllästysaste *Happi, liuennut *Kemiallinen hapenkulutus, CODMn *Väri *Kiintoaine GF/C *Typpi *Nitraatti- ja nitriittitypen summa *Fosfori *Fosfori *Fosfaattifosfori Kokonaissyvyy s *Sähkönjohtavuus *Ammoniumtyppi *Ammoniumtyppi Näytteenottosyvyys Näkösyvyys Lämpötila (näytteenottaja n mittaama) Lämpötila (näytteenottaja n mittaama) Menetelmä SFS 4088:2001SFS 3021:1979 SFS-EN SFS 3040:1990SFS 3040:1990SFS 3032:1976 / ROI / ROI 27888:1994 / kumottu / ROI kumottu / ROI / ROI ROI 11732:2005 / ROI SFS 3036:1981 / ROI 7887:2012 / ROI SFS-EN 872:2005 / ROI :1998 / ROI 13395:1997 / ROI SFS 3026:1986 kumottu / ROI :2005 / ROI :2005 / ROI Mittausepävarmuus ± 4% <2: ± 14% >2: ± 4% ± 14% <33: ± 28% >33: ± 7% <20: ± 45% 20-50: ± 15% >50: ± 10% ± 12% <30: ± 30% >30: ± 13% <25: ± 26% >25: ± 13% ± 18% <20: ± 25% 20-50: ± 15% >50: ± 12% <24: ± 16% >24: ± 8% <20: ± 35% 20-50: ± 20% >50: ± 10% <10: ± 30% 10-30: ± 15% >30: ± 10% Määritysraja Näytetunnus R R R R R R R R R R R R R R R R R R R Päivämäärä Näytepaikka N.ottosyv. pmy/100ml 1,0 ms/m 1,0 % 0,20 mg O2/l 3,0 µg/l 5,0 µg/l 1,0 mg O2/l Kä0 0,6 53 6,28 7,4 68 9, , , Pio2 0,4 15 6, , , , Mä0 0,4 5 6,16 5, , , Vi2 0,4 2 6, , , , Py79 1,9 3 6, , ,4 5 mg Pt/l Py1 0,5 94 6, , ,0 0,5 0, Kä0 1,0 2,0 84 6,01 4,0 79 9, , Kä0 0,8 78 6,55 4,1 77 7, ,5 0,5 15, Pio2 0,1 76 6,60 8,4 56 5, ,2 >0,2 15, Vi2 0,4 35 6,36 5,8 71 7, ,8 15, Py79 0,5 19 6,54 8,1 77 7, , Mä0 0,2 51 7,03 6,3 81 8, ,4 0,2 14, Py1 0,5 60 6,86 7,8 78 7, , ,5 17, Kä0 0, ,65 4,4 71 7, ,8 0,90 15, Pio2 0,3 94 6,68 8,2 56 5, ,5 0,25 16, Mä0 0,2 98 6,84 4,6 78 7, ,3 0,15 15, Vi2 0, , , ,5 0,25 15, Py79 1,0 27 6,69 7,4 71 6, , ,0 1,00 18, Py1 0,8 43 6,98 8,6 86 8, , ,5 18,4 mg/l 50 µg/l 5,0 µg/l 2,0 µg/l 3,0 µg/l 2,0 µg/l m m m C C Yleiset huomiot Kiintoaineella ei ole varsinaista määritysrajaa, vaan määritysraja riippuu käytetystä näytemäärästä. Jakelu Yhteyshenkilöt Mikrobiologinen analytiikka (Rovaniemi): Tarja Mettänen, , tarja.mettanen@ahmagroup.com Fysikaalis-kemiallinen analytiikka (Rovaniemi): Tarja Olli, , tarja.olli@ahmagroup.com Laboratorio on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T131. Kuvaus akkreditoinnista on saatavissa tai laboratoriosta. Lausunto ei kuulu akkreditoinnin piiriin. Menetelmät: * = Menetelmä on akkreditoitu. Menetelmäviittausten lopussa olevien laboratoriotunnusten selitteet: OUL = Ahma ympäristö Oy, Sammonkatu 8, 90570, p ROI = Ahma ympäristö Oy, Teollisuustie 6, Rovaniemi, p Mittaustulokset: Tutkimustulosket koskevat vain näitä näytteitä. Selosteen saa kopioida vain kokonaan. Yhteystiedot: Ahma ympäristö Oy, Teollisuustie 6, Rovaniemi, p

54 VESISTÖTUTKIMUS Vesistötutkimus Testausseloste LIITE 5 Ahma ympäristö Oy Teollisuustie Rovaniemi Asiakas: Pyhäjoen yhteistarkkailu Pyhäjoen yhteistarkkailu, Pyhäjärven tarkkailu Näytepaikka Kuvaus Tarkenne Koordinaatit Vesistöalue Selite Junttisyvä Pyhj1, Pyhj1a, Pyhj1b, Pyhj1kok Junttisyvä Pyhj1, Pyhj1b, Pyhj1kok Kirkkoselkä Pyhj3, Pyhj3a, Pyhj3b, Pyhj3kok Pyhäselkä Pyhj4, Pyhj4a, Pyhj4b, Pyhj4kok Analyysit *ph *Sähkönjohtavuus *Happi, kyllästysaste *Happi, liuennut *Ammoniumtyppi *Ammoniumtyppi *Sulfaatti *Kemiallinen *Kemiallinen hapenkulutus hapenkulutus *Väri *Klorofylli a *Typpi *Nitraatti- ja nitriittitypen *Fosfori *Fosfaattifosf ori *Kupari, Cu *Rauta, Fe *Mangaani, Mn, CODMn, CODMn summa *Sinkki, Zn Kokonaissyv yys Näytteenottosyvyys Näkösyvyys Lämpötila (näytteenottaj an mittaama) Menetelmä SFS 3021:1979 / ROI SFS-EN 27888:1994 / ROI SFS 3040:1990 kumottu / ROI SFS 3040:1990 kumottu / ROI SFS 3032:1976 / ROI 11732:2005 / ROI :2009 / ROI SFS 3036:1981 / ROI SFS 3036:1981 / ROI 7887:2012 / ROI SFS 5772:1993 / ROI :1997 / 1:1998 / ROI ROI :2005 / ROI Mittausepävarmuus ± 4% <2: ± 14% ± 14% <33: ± 28% <20: ± 45% ± 11% ± 12% ± 12% <30: ± 30% ± 18% ± 18% <20: ± 25% <20: ± 35% <10: ± 30% >2: ± 4% >33: ± 7% 20-50: ± 15% >30: ± 13% 20-50: ± 15% 20-50: ± 20% 10-30: ± 15% >50: ± 10% >50: ± 12% >50: ± 10% >30: ± 10% Määritysraja 1,0 1,0 0,20 3,0 5,0 0,20 1,0 0, ,0 3,0 2,0 0,15 2,5 0,2 0,5 Näytetunnus Päivämäärä Näytepaikka N.ottosyv. ms/m % mg O2/l µg/l µg/l mg/l mg O2/l mg/l mg Pt/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l m m m C R Pyhj1 1,0 6,59 7, , ,1 7,2 5,0 1,0 2,5 1,3 R Pyhj1b 4,0 5,89 10 <1,0 <0, , ,1 4,0 3,1 R , , <2,0 R Pyhj3 1,0 6,84 4, ,1 9,5 42 1,7 91,9 4,5 1,3 1,0 3,5 1,3 R Pyhj3a 5,0 6,41 5,1 60 8,2 5, , ,3 5,0 2,3 R Pyhj3b 6,0 6,38 7,1 40 5,3 9,6 9,5 51 3, ,9 6,0 3,0 R ,2 6,91 3,3 2, ,8 <2,0 0,2 R Pyhj4 1,0 6,89 4, ,6 8,8 33 1,4 69,1 4,0 0,52 1,0 3,5 0,9 R Pyhj4a 5,0 6,91 4, , ,4 68,8 3,6 0,59 5,0 0,9 R Pyhj4b 26,5 6,61 5,8 15 2,0 3,1 7,8 41 1, ,2 26,5 3,2 R ,84 <3.0 1, ,7 <2,0 R Pyhj1 1,0 6, , , ,6 8,0 1,00 1,8 17,6 R Pyhj1a 5,0 6, , , ,1 5,00 17,5 R Pyhj1b 7,0 6, , , ,9 7,00 17,4 R , <5,0 39 7,0 R Pyhj3 1,0 7,02 3,9 86 8,2 3,7 9,8 54 2, ,6 2,6 8,0 1,00 2,0 17,6 R Pyhj3a 5,0 7,00 3,9 84 8,1 3, , ,6 2,7 5,00 17,5 R Pyhj3b 7,0 6,98 3,9 85 8,1 3, , ,3 2,7 7,00 17,4 R , ,8 470 <5,0 19 <2,0 R Pyhj4 1,0 7,08 3,8 87 8,5 3,3 8,8 40 4, ,4 2,6 27,5 1,00 3,0 16,9 R Pyhj4a 5,0 7,06 3,7 85 8,3 3,2 9,2 38 1, ,5 0,87 5,00 16,8 R Pyhj4b 26,5 6,63 3,9 52 5,6 3,3 7,8 48 2, ,5 2,4 26,50 12,5 R , ,9 430 <5,0 15 <2,0 R Pyhj1 1,0 6, , , ,7 4,7 1,9 18,5 R Pyhj1a 5,0 6, , , ,8 6,0 16,8 R Pyhj1b 6,5 6, , , ,6 16,7 R , <5,0 30 3,9 R Pyhj3 1,0 7,15 3, ,3 3, , ,0 2,0 2,2 19,3 R Pyhj3a 5,0 6,86 4,0 81 7,8 3, , ,9 17,3 R Pyhj3b 6,8 6,76 4,1 71 6,8 3, , ,5 17,2 R , ,0 460 <5,0 17 <2,0 R Pyhj4 1,0 7,09 3,8 97 9,3 3,4 9,9 33 1, ,1 0,54 2,7 17,6 R Pyhj4a 5,0 6,99 3,8 88 8,5 3,4 9,6 30 1, ,6 0,70 17,2 R Pyhj4b 26,5 6,62 4,2 37 3,8 3,6 9,6 58 1, ,9 14,1 R , ,8 690 <5,0 15 <2,0 R Pyhj1 1,0 6, , ,0 9,3 1,5 4,3 R Pyhj1a 5,0 6, , ,7 9,9 4,7 R Pyhj1b 7,0 6, , ,1 10,3 4,7 R , , ,3 R Pyhj3 1,0 6,95 4, ,0 8,7 49 2, ,5 1,9 1,8 6,3 R Pyhj3a 5,0 6,94 4, ,7 9,1 48 2, ,2 1,7 6,2 R Pyhj3b 7,0 6,93 4, ,6 9,1 48 2, ,8 1,8 6,2 R ,94 8,7 6,1 410 <5,0 14 2,1 R Pyhj4 1,0 6,98 3, ,4 9,7 42 1,5 96,9 19,4 0,61 2,3 7,7 R Pyhj4a 5,0 7,01 3, ,5 8,9 41 1,4 93,0 18,8 <0.5 7,8 R Pyhj4b 27,0 6,97 3, ,6 8,5 40 1, ,1 0,60 7,7 R ,96 9,3 6,9 380 <5,0 7,9 <2, :2005 / ROI :2005 / OUL <0,5: ± 30% 0,5-5: ± 15% >5: ± 10% :2005 / OUL <10: ± 25% 10-25: ± 15% >25: ± 10% :2005 / OUL <1: ± 20% 1-5: ± 15% >5: ± 10% :2005 / OUL <2: ± 30% 2-20: ± 15% >20: ± 10% Yleiset huomiot Kiintoaineella ei ole varsinaista määritysrajaa, vaan määritysraja riippuu käytetystä näytemäärästä. Kommentti R : Näytteenottosyvyys 0-2 m. Yhteyshenkilöt Alkuaineanalytiikka: Ilkka Välimäki, , ilkka.valimaki@ahmagroup.com Fysikaalis-kemiallinen analytiikka (Rovaniemi): Tarja Olli, , tarja.olli@ahmagroup.com Laboratorio on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T131. Kuvaus akkreditoinnista on saatavissa tai laboratoriosta. Lausunto ei kuulu akkreditoinnin piiriin. Menetelmät: * = Menetelmä on akkreditoitu. Menetelmäviittausten lopussa olevien laboratoriotunnusten selitteet: OUL = Ahma ympäristö Oy, Sammonkatu 8, 90570, p ROI = Ahma ympäristö Oy, Teollisuustie 6, Rovaniemi, p Mittaustulokset: Tutkimustulosket koskevat vain näitä näytteitä. Selosteen saa kopioida vain kokonaan. Yhteystiedot: Ahma ympäristö Oy, Teollisuustie 6, Rovaniemi, p

55 PYHÄSALMI MINE OY Laboratorio LIITE 6 VESINÄYTTEET TIKKALANSALMESTA JA LUUSUASTA Tikkalansalmi Luusua ph ms/m ph ms/m

56 VESISTÖTUTKIMUS Vesistötutkimus Testausseloste LIITE 7 Ahma ympäristö Oy Teollisuustie Rovaniemi Asiakas: Pyhäjoen yhteistarkkailu Pyhäjoen yhteistarkkailu, Haapajärven tarkkailu Näytepaikka Kuvaus Tarkenne Koordinaatit ETRS-TM35FIN Vesistöalue Selite 7030 Haapajärvi Haj1, Haj1a, Haj1b p8 syvänne Analyysit *Lämpökestois et koliformiset bakteerit *ph *Happi, kyllästysaste *Happi, liuennut *Sulfaatti *Kemiallinen hapenkulutus, CODMn *Sameus *Väri *Kiintoaine GF/C *Klorofylli a *Typpi *Nitraatti- ja nitriittitypen summa *Fosfori *Fosfaattifosfori Kokonaissyvyy s *Sähkönjohtavuus *Ammoniumtyppi *Ammoniumtyppi Näytteenottosyvyys Näkösyvyys Lämpötila (näytteenottaja n mittaama) Menetelmä SFS 4088:2001SFS 3021:1979 SFS-EN SFS 3040:1990SFS 3040:1990SFS 3032:1976 / ROI / ROI 27888:1994 / kumottu / ROI kumottu / ROI / ROI ROI 11732:2005 / ROI :2009 / ROI SFS 3036:1981 / ROI 7027:2000 / ROI 7887:2012 / ROI SFS-EN 872:2005 / ROI SFS 5772:1993 / ROI :1998 / ROI 13395:1997 / ROI :2005 / ROI :2005 / ROI Mittausepävarmuus ± 4% <2: ± 14% >2: ± 4% ± 14% <33: ± 28% >33: ± 7% <20: ± 45% 20-50: ± 15% >50: ± 10% ± 11% ± 12% ± 13% <30: ± 30% >30: ± 13% <25: ± 26% >25: ± 13% ± 18% ± 18% <20: ± 25% 20-50: ± 15% >50: ± 12% <20: ± 35% 20-50: ± 20% >50: ± 10% <10: ± 30% 10-30: ± 15% >30: ± 10% Määritysraja Näytetunnus R R R R R R R R R R R R Päivämäärä Näytepaikka N.ottosyv. pmy/100ml 1,0 ms/m 1,0 % 0,20 mg O2/l 3,0 µg/l 5,0 µg/l 0,20 mg/l 1,0 mg O2/l Haj1 1,0 2 6,44 8, ,9 65 1, ,5 0, Haj1a 5,5 1 6,36 9, ,7 72 2, ,5 3, Haj1b 10,0 0 6, , ,3 80 3, ,5 3, Haj1 1,0 17 6,55 7,8 80 7, , , ,5 1,0 0,7 17, Haj1a 6,0 98 6,32 7,2 54 5, , ,0 0,7 15, Haj1b 10,5 13 6,27 7,1 27 2, ,5 0,7 13, Haj1 1,0 2 6,70 7,6 79 7, , , ,9 17, Haj1a 5,0 0 6,43 6,9 55 5, , , ,9 16, Haj1b 10,5 2 6,35 7,4 <1,0 <0, , , ,9 13, Haj1 1,0 0 6,49 8,7 76 9, , , ,5 5, Haj1a 6,0 0 6,52 8,7 77 9, , , , Haj1b 11,0 3 6,51 8,7 77 9, , , ,3 0,15 FTU 5 mg Pt/l mg/l 1 µg/l 50 µg/l 5 µg/l 3,0 µg/l 2,0 µg/l m m m C Yleiset huomiot Kiintoaineella ei ole varsinaista määritysrajaa, vaan määritysraja riippuu käytetystä näytemäärästä. Jakelu Yhteyshenkilöt Mikrobiologinen analytiikka (Rovaniemi): Tarja Mettänen, , tarja.mettanen@ahmagroup.com Fysikaalis-kemiallinen analytiikka (Rovaniemi): Tarja Olli, , tarja.olli@ahmagroup.com Laboratorio on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T131. Kuvaus akkreditoinnista on saatavissa tai laboratoriosta. Lausunto ei kuulu akkreditoinnin piiriin. Menetelmät: * = Menetelmä on akkreditoitu. Menetelmäviittausten lopussa olevien laboratoriotunnusten selitteet: OUL = Ahma ympäristö Oy, Sammonkatu 8, 90570, p ROI = Ahma ympäristö Oy, Teollisuustie 6, Rovaniemi, p Mittaustulokset: Tutkimustulosket koskevat vain näitä näytteitä. Selosteen saa kopioida vain kokonaan. Yhteystiedot: Ahma ympäristö Oy, Teollisuustie 6, Rovaniemi, p

57 Liite 8.1 Temp Alkal O 2 O 2 ph sähk. KA Sameus COD Mn Väri Kok.P PO 4 -P Kok.N NH 4 -N NO 2+3 -N Paikka Aika C mmol/l kyll.% mg/l ms/m mg/l FNU mg/l mg/l Pt µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Pyhäjoki Hourunk ,3 0, ,2 6,6 11,3 5 5, Pyhäjoki Hourunk ,3 0, ,7 6,5 10,4 2,1 7, Pyhäjoki Hourunk ,4 0, ,4 6,5 10, Pyhäjoki Hourunk , ,4 5, Pyhäjoki Hourunk ,9 0, ,8 6,2 4, Pyhäjoki Hourunk ,3 0, ,1 6,4 7, Pyhäjoki Hourunk ,1 0, ,8 6,4 8, Pyhäjoki Hourunk ,7 0, ,1 6, , Pyhäjoki Hourunk ,8 0, ,6 7 7,9 5,4 5, Pyhäjoki Hourunk ,2 0, ,9 7,2 9,2 4,1 4, Pyhäjoki Hourunk ,7 0, ,4 6,8 3,8 7,7 9, Pyhäjoki Hourunk ,2 0, ,6 6,8 8, Pyhäjoki Hourunk ,2 0, ,7 6,4 7, Paikka Aika Al Cd K Ca Cr Cu Pb Mg Mn Na Ni Fe Se Zn Cl - SO 4 µg/l µg/l mg/l mg/l µg/l µg/l µg/l mg/l µg/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l Pyhäjoki Hourunk ,025 1,7 10,4 0,96 1,9 0,15 3,1 5,3 1,8 0,3 9,9 4,5 25 Pyhäjoki Hourunk , ,8 0,88 2,1 0,14 3,2 93 5,2 2, ,3 10 4,3 20 Pyhäjoki Hourunk ,038 2,1 9,2 1,1 2,4 0,16 3, ,9 3, ,6 13 3,8 20 Pyhäjoki Hourunk ,04 1,6 5 1,8 2,5 0,27 2, ,5 2, , ,6 Pyhäjoki Hourunk ,035 1,1 3,7 1,8 2,3 0,22 1,7 83 2,1 2, ,4 10 1,5 5,1 Pyhäjoki Hourunk ,03 1,1 7,7 1,2 1,7 0, ,9 1, ,3 11 2,2 17 Pyhäjoki Hourunk ,029 1,3 8,3 1,3 2 0,28 2, ,2 1, ,4 10 2,6 18 Pyhäjoki Hourunk ,031 1,3 6,9 1,4 1,9 0,2 2, ,2 2, ,1 10 2,4 14 Pyhäjoki Hourunk ,011 1,5 8,3 0,8 1,9 0,19 2,4 56 3,6 1, ,1 3, Pyhäjoki Hourunk ,009 1,8 9,4 0,7 1,6 0,19 2,6 34 4,9 1, ,1 3,2 4,3 17 Pyhäjoki Hourunk ,019 1,8 7,7 1,4 2 0,29 2,6 64 3,9 1, ,1 7,1 3,1 15 Pyhäjoki Hourunk ,02 1,7 7,4 1,4 2 0,31 2,9 58 4,5 2, ,1 6,9 3,4 16 Pyhäjoki Hourunk ,033 1,4 6,9 1,6 2,5 0,35 2, , ,1 12 2,6 15

58 Liite 8.2 Temp Alkal O 2 O 2 ph sähk. KA Sameus COD Mn Väri Kok.P PO 4 -P Kok.N NH 4 -N NO 2+3 -N Fe SO 4 Chl-a Paikka Aika Syvyys C mmol/l kyll.% mg/l ms/m mg/l FNU mg/l mg/l Pt µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l µg/l Selkäinjärvi ,2 0, ,3 6 3,8 2, Selkäinjärvi ,2 0, ,4 6,2 2,5 4, Selkäinjärvi ,4 0, ,3 2,5 3, , Selkäinjärvi ,3 0, ,6 6,3 2,6 5,7 4, ,2 Iso Rytkynjärvi ,7 0, ,3 6,1 4,4 1,2 6, Iso Rytkynjärvi ,5 0, ,7 6,5 2,9 8,3 5, ,2 Pieni Rytkynjärvi , ,2 6,2 4,1 1,8 5, Iso Vatjusjärvi , ,4 6,2 5,3 1,3 1, Iso Vatjusjärvi ,5 4, ,7 6,4 6,6 4,5 9, Iso Vatjusjärvi ,8 0, ,1 4,1 7,6 6, Iso Vatjusjärvi , ,1 6,2 4,1 9,8 6, Iso Vatjusjärvi ,4 0, ,9 4,6 8 4, Iso Vatjusjärvi ,5 17,1 56 5,4 6,7 4,4 6,3 5, Iso Vatjusjärvi ,6 0,22 6,8 4 6,8 5, ,9 Iso Vatjusjärvi ,5 7, ,4 6,8 4,1 7,1 5, Vähä-Vatjusjärvi ,7 0, ,4 5,2 2, ,7 Vähä-Vatjusjärvi ,1 0, ,3 6,9 4, Komujärvi ,2 51 7,2 6, Komujärvi , ,1 6,1 5,4 4,6 5, Komujärvi ,8 86 9,1 6,3 3,9 16 7, ,9 Komujärvi ,2 6,7 3, ,5 36 Komujärvi , ,3 7,1 3,6 6, ,5 29 Komujärvi , ,7 6,8 3,6 7,4 7, Komujärvi Lintulahti ,2 6, Komujärvi Lintulahti , ,8 6, Rantasenjärvi ,7 0, ,6 6,5 4,4 13 9, , Saarelanjärvi ,5 0, ,5 6,5 4,6 1, Komujoki ,5 0,8 0, ,4 6,5 4,8 3,6 5, Komujoki ,5 7,8 0, ,5 6,5 3,7 6,2 8, Komujoki ,5 18,4 0, ,8 3,5 8,6 6, Komujoki ,5 6,6 0, ,6 6,7 3,6 10 9, Myllyoja ,2 1,1 0, ,5 6,7 5,5 4,9 5, Myllyoja ,2 9,4 0, ,3 6,1 4,4 6,2 4, Myllyoja ,2 15,9 0, ,8 7 4,3 3,6 3, Myllyoja ,5 12,1 0, ,4 6,5 4,5 5, Hiito-oja Hiitoperä ,2 0,2 0, ,9 6,3 7,8 7, Hiito-oja Hiitoperä ,2 7,5 0, ,9 6,4 5,8 5,8 6, Hiito-oja Hiitoperä ,2 13,4 0, ,8 7,2 13, Hiito-oja Hiitoperä ,2 9,4 0, ,5 7,2 10, Hiito-oja Hiitoperä ,2 4,5 0, ,4 6,7 6, Parkkimanjoki alaosa ,5 0,2 0, ,2 6,5 6,2 7,8 6, Parkkimanjoki alaosa ,5 7,2 0, ,5 6,5 4 4,6 7, Parkkimanjoki alaosa ,5 16,6 0, ,6 6,9 4,3 11 9, Parkkimanjoki alaosa ,5 6,1 0, ,9 6,8 4,5 12 9,

59 Uimavesinäytetulokset 2015 Haapavesi, Oulainen, Siikalatva, Pyhäntä BAKTEERIT Sinilevät: 0=ei levää, 1=vähän levää, 2=runsaasti levää, 3=erittäin runsaasti levää KUNTA UIMARANTA VESISTÖ PVM KLO ILMA o C VESI o C SÄÄTILA ENTEROKOKIT E.COLI ph SINILEVÄT MAKROLEVÄT/ MUUTA * Sijainti kartalla mpn/100 ml mpn/100 ml 0, 1, 2 tai 3 KASVIPLANKTON tai 3 - tai + Ha EU Kylpyläsaari * Haapajärvi :30 sadetta 5 1 6,7 0 - Ha EU Kylpyläsaari Haapajärvi :40 20,0 14,9 aurinkoinen ,4 0 - Ha EU Kylpyläsaari Haapajärvi :20 15,0 15,6 puolipilvinen ,4 0 - Ha EU Kylpyläsaari Haapajärvi ,5 pilvinen ,6 0 - Ha EU Kylpyläsaari Haapajärvi ,3 aurinkoinen Ha EU Kylpyläsaari Haapajärvi Ha Huikarinniemi * Haapajärvi :20 8,0 12,5 sadekuuroja Ha Huikarinniemi Haapajärvi :30 15,0 16,0 puolipilvinen Ha Huikarinniemi Haapajärvi ,2 aurinkoinen LIITE 9.1 Ha Kokkoranta * Haapajärvi :00 8,0 12,0 sadekuuroja Ha Kokkoranta Haapajärvi :10 15,0 15,7 puolipilvinen Ha Kokkoranta Haapajärvi ,9 aurinkoinen Ha Hammasniemi * Iso Vatjusjärvi :40 9,0 12,0 sadekuuroja Ha Hammasniemi Iso Vatjusjärvi :50 15,0 17,2 puolipilvinen Ha Hammasniemi Iso Vatjusjärvi ,8 aurinkoinen < Ha Katosniemi * Pirnesjärvi :55 15,0 17,8 puolipilvinen vesi sameaa Ou Kurjenranta * Piipsjärvi :10 8,0 11,5 sadekuuroja Ou Kurjenranta Piipsjärvi :55 13,0 15,0 puolipilvinen Ou Kurjenranta Piipsjärvi ,6 aurinkoinen Ou Ahonperän leirikeskus * Lampi :15 13,0 15,5 puolipilvinen Ou Ravustajan puisto * Pyhäjoki :30 14,0 14,8 puolipilvinen Ou Koskikeidas * Pyhäjoki :50 14,0 15,4 puolipilvinen

60 UIMAVESITULOKSET 2015 Päivitetty LIITE 9.2 Vesi, C E.coli, mpn/100ml Enterokokit, pmy/100ml sinilevät 0, 1, 2 tai 3* muuta Kunta Uimaranta PVM ph Pyhäjärvi Emolahden uimaranta , ,1 0 Pyhäjärvi Emolahden uimaranta , ,9 0 Pyhäjärvi Emolahden uimaranta , ,9 0 Pyhäjärvi Emolahden uimaranta , ,3 0 Pyhäjärvi Emolahden uimaranta ,2 <1 0 7,0 0 Pyhäjärvi Lossinranta ,9 4 1 Pyhäjärvi Lossinranta , Pyhäjärvi Lossinranta ,4 <1 <1 0 Pyhäjärvi SRK:n leirikeskus ,2 1 <1 Pyhäjärvi SRK:n leirikeskus ,9 <1 4 Pyhäjärvi SRK:n leirikeskus , Pyhäjärvi Marjoniemen lomakylä ,6 <1 <1 Pyhäjärvi Marjoniemen lomakylä ,1 1 2 Pyhäjärvi Marjoniemen lomakylä ,9 1 <1 0 Kärsämäki Venetpalon uimaranta , Kärsämäki Venetpalon uimaranta , Kärsämäki Venetpalon uimaranta , Haapajärvi Hautaperän allas ,6 <1 <1 0 Haapajärvi Hautaperän allas ,8 <1 2 Haapajärvi Hautaperän allas ,3 1 <1 0 Haapajärvi Kievarin ranta , Haapajärvi Kievarin ranta , Haapajärvi Kievarin ranta , Haapajärvi Ronkaalan ranta , Haapajärvi Ronkaalan ranta , Haapajärvi Ronkaalan ranta , Reisjärvi Keskustan uimaranta ,4 4 <1 Reisjärvi Keskustan uimaranta <1 1 Reisjärvi Keskustan uimaranta , Reisjärvi Salmensuun uimaranta , Reisjärvi Salmensuun uimaranta Reisjärvi Salmensuun uimaranta , Uimaveden toimenpiderajat ja laatusuositukset sisämaan uimavesille (STMa 354/2008 ja STMa 177/2008) Suolistoperäiset enterokokit (mpn/100 ml): 400 E.coli (mpn/100 ml): 1000 Sinilevät: havaittu uimavedessä tai uimarannalla Jätteet: ei aistinvaraisesti havaittavaa esiintymää * Selitykset: 0 = ei levää 1 = vähän levää 2 = runsaasti levää 3 = erittäin runsaasti levää

61 VESISTÖTUTKIMUS Vesistötutkimus Testausseloste LIITE 10 Ahma ympäristö Oy Teollisuustie Rovaniemi Asiakas: Kanteleen Voima Oy PL Haapavesi Kanteleen Voima Oy, Haapaveden voimalaitos, Lämpötila- ja jäätarkkailu Näytepaikka 7036 Pyhäjoen silta PyS Kylpyläsaaren silta KyS Haapakoski Ha Mieluskoski Mi Mäyränperä Mä Analyysit Menetelmä Kuvaus Tarkenne Koordinaatit ETRS-TM35FIN Lumen syvyys Jään paksuus Lämpötila (näytteenottaj an mittaama) Mittausepävarmuus Määritysraja Näytetunnus Päivämäärä Näytepaikka N.ottosyv. m m C R PyS 0,1 0,4 0,0 R KyS 0,05 0,2 0,0 R Ha 0 0,0 0,0 R Mi 0 0,0 0,0 R Mä 0 0,0 0,0 R PyS 0,1 R KyS 0,4 R Ha 0,3 R Mi 0,5 R Mä 0,1 R PyS 0,08 0,5 1,0 R KyS 0,9 0,03 0,3 1,2 R Ha 1,9 0 0,0 1,4 R Mi 2,0 0 0,0 1,4 R Mä 0,6 0,08 0,4 1,2 R PyS 0,2 R KyS 1,0 R Ha 0,6 R Mi 0,6 R Mä 0,8 R PyS 0,3 R KyS 0,3 R Ha 0,6 R Mi 0,1 R Mä 0,2 R PyS 0,5 0,0 R KyS 0,5 0,3 R Ha 0,5 0,1 R Mi 0,5 0,0 R Mä 0,5 0,0 Yleiset huomiot Kiintoaineella ei ole varsinaista määritysrajaa, vaan määritysraja riippuu käytetystä näytemäärästä. Kommentti R : Lumen paksuus 0cm, Jään paksuutta ei voinut mitata heikon jään vuoksi. R : Lumen paksuus 0cm. Jään paksuutta ei voinut mitata heikon jään vuoksi. R : Lumen ja jään paksuus 0cm. R : Lumen ja jään paksuus 0cm. R : Lumen ja jään paksuus 0cm. R : Pieni sula alapuolella. Lunta hieman. R : Ylä- ja alapuolella pieni sula. Rannoilla lunta ja jäätä. R : Alapuoli sula, yläpuolella hieman jäätä. Rannoilla hieman jäätä. R : Joki sula. Rannoilla hieman lunta. R : Joki sula. Rannoilla hieman lunta.

62 Liite 11. Pyhäjoen ainevirtaamat 2015 Pyhäjärvestä lähtevä Virtaama Kiintoaine COD Mn Kok. N NH 4 -N NO 23 -N Kok.P PO 4 -P m3/s kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d tammikuu 8, helmikuu 9, maaliskuu 9, huhtikuu 8, toukokuu 11, kesäkuu 10, heinäkuu 10, elokuu 10, syyskuu 6, lokakuu 4, marraskuu 7, joulukuu 10, Keskiarvo 8, Ka. tn/a Haapakoski Virtaama Kiintoaine COD Mn Kok. N NH 4 -N NO 23 -N Kok.P PO 4 -P m3/s kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d tammikuu 9, helmikuu 11, maaliskuu 16, huhtikuu 69, toukokuu 29, kesäkuu 34, heinäkuu 34, elokuu 21, syyskuu 21, lokakuu 10, marraskuu 28, joulukuu 46, Keskiarvo 27, Ka. tn/a Tolpankoski Virtaama Kiintoaine COD Mn Kok. N NH 4 -N NO 23 -N Kok.P PO 4 -P m3/s kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d tammikuu 20, helmikuu 21, maaliskuu 39, huhtikuu 114, toukokuu 53, kesäkuu 55, heinäkuu 45, elokuu 31, syyskuu 36, lokakuu 24, marraskuu 52, joulukuu 87, Keskiarvo 48, Ka. tn/a

63 VESISTÖTUTKIMUS Vuosiyhteenveto Testausseloste Ahma ympäristö Oy Teollisuustie Rovaniemi Asiakas: Kanteleen Voima Oy PL Haapavesi LIITE 12 Kanteleen Voima, Venenevan turvetuotantoalueen vesistötarkkailu Näytepaikka Kuvaus Tarkenne Koordinaatit ETRS-TM35FIN Vesistöalue Selite 7229 Veneoja Ve Kokkolantie Pyhäjoki MTS 85 Py Analyysit *Lämpökestois et koliformiset bakteerit *ph *Happi, kyllästysaste *Happi, liuennut *Sähkönjohtavuus *Ammoniumtyppi *Ammoniumtyppi *Kemiallinen hapenkulutus, CODMn *Sameus *Väri *Kiintoaine GF/C *Typpi *Nitraatti- ja nitriittitypen summa *Fosfori *Fosfaattifosfori *Rauta, Fe Lämpötila (näytteenottaja n mittaama) Menetelmä SFS 4088:2001SFS 3021:1979 SFS-EN SFS 3040:1990SFS 3040:1990SFS 3032:1976 / ROI / ROI 27888:1994 / kumottu / ROI kumottu / ROI / ROI ROI 11732:2005 / ROI SFS 3036:1981 / ROI 7027:2000 / ROI 7887:2012 / ROI SFS-EN 872:2005 / ROI :1998 / ROI 13395:1997 / ROI :2005 / ROI :2005 / ROI :2005 / OUL Mittausepävarmuus ± 4% <2: ± 14% >2: ± 4% ± 14% <33: ± 28% >33: ± 7% <20: ± 45% 20-50: ± 15% >50: ± 10% ± 12% ± 13% <30: ± 30% >30: ± 13% <25: ± 26% >25: ± 13% ± 18% <20: ± 25% 20-50: ± 15% >50: ± 12% <20: ± 35% 20-50: ± 20% >50: ± 10% <10: ± 30% 10-30: ± 15% >30: ± 10% <10: ± 25% 10-25: ± 15% >25: ± 10% Määritysraja Näytetunnus R R R R R R Päivämäärä Näytepaikka N.ottosyv. pmy/100ml 1,0 ms/m % 0,20 mg O2/l 3,0 µg/l 5,0 µg/l Ve0 0,4 32 6,38 8, , Py105 0,6 5 6,27 9, , , , Ve0 0,1 79 6,36 4,2 72 7, , Py105 1,0 70 6, , , , Ve0 0, ,94 3,9 63 6, , Py105 1, ,17 5,3 72 7, , ,6 1,0 mg O2/l 0,15 FTU 5 mg Pt/l mg/l 50 µg/l 5,0 µg/l 3,0 µg/l 2,0 µg/l 2,5 µg/l C Yleiset huomiot Kiintoaineella ei ole varsinaista määritysrajaa, vaan määritysraja riippuu käytetystä näytemäärästä. Yhteyshenkilöt Alkuaineanalytiikka: Ilkka Välimäki, , ilkka.valimaki@ahmagroup.com Mikrobiologinen analytiikka (Rovaniemi): Tarja Mettänen, , tarja.mettanen@ahmagroup.com Fysikaalis-kemiallinen analytiikka (Rovaniemi): Tarja Olli, , tarja.olli@ahmagroup.com Laboratorio on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T131. Kuvaus akkreditoinnista on saatavissa tai laboratoriosta. Lausunto ei kuulu akkreditoinnin piiriin. Menetelmät: * = Menetelmä on akkreditoitu. Menetelmäviittausten lopussa olevien laboratoriotunnusten selitteet: OUL = Ahma ympäristö Oy, Sammonkatu 8, 90570, p ROI = Ahma ympäristö Oy, Teollisuustie 6, Rovaniemi, p Mittaustulokset: Tutkimustulosket koskevat vain näitä näytteitä. Selosteen saa kopioida vain kokonaan. Yhteystiedot: Ahma ympäristö Oy, Teollisuustie 6, Rovaniemi, p

64 PYHÄJOEN YT TESTAUSSELOSTE AHMA YMPÄRISTÖ OY Ap-Peat Oy KÄRSÄMÄENNEVAN TURVETUOTANTOALUE PL 96, ROVANIEMI Eteläpuolentie 74 SUPPEA PÄÄSTÖTARKKAILU 2015 puh , fax KÄRSÄMÄKI TAUSTATIEDOT PÄÄSTÖTARKKAILUPISTEIDEN KOORDINAATIT ETRS-TM35FIN Suo/havaintopiste Kärsämäenneva Vesistöalue Kärsämäenjoki pvk yp: Kunta Kärsämäki Kuivatusvesien laskureitti pvk ap: Vesienkäsittelyrakenne pvk Mittapadon valuma-alue 144,7 ha LIITE 13 sivu 1/2 ANALYYSITULOKSET PVK YP VESIENSUOJELURAKENTEIDEN TOIMIVUUS Määritykset ph Kiintoaine COD Mn Kok.N NH 4 -N NO 2+3 -N Kok.P PO 4 -P Fe Kiintoaineen Kiintoaine COD Mn Kok.N NH 4 -N NO 2+3 -N kok.p PO 4 -P Fe (GF/C) hehkutus- Akkreditoitu * * * * * * * * * * jäännös Mittausepävarmuus 4 % 26% (<25mg/l) 13 % 18 % 12-35% 12-20% 10-30% 10-25% 25% (<10µg/l) 15%(10-25µg/l) 13% (>25mg/l) 10%(>25µg/l) Määritysraja 1) 1,0 50 5,0 5,0 3,0 2,0 2,5 1,0 näyte pvm mg/l mgo 2 /l µgn/l µg/l µgn/l µgp/l µgp/l µg/l mg/l pvm % % % % % % % % Pvk yp , Pvk yp , Pvk yp , , , Pvk yp , , Pvk yp , , Keskiarvo kevät 6, Keskiarvo kevät Keskihajonta Puhdistustehon tavoitearvot Keskiarvo kesä 6, ,0 Keskiarvo kesä Keskihajonta 0, , , Puhdistustehon tavoitearvot ANALYYSITULOKSET PVK AP OMINAISPÄÄSTÖ Määritykset ph Kiintoaine COD Mn Kok.N NH 4 -N NO 2+3 -N Kok.P PO 4 -P Fe Kiintoaineen jakso Tarkkailu- Tarkkailu- Tarkkailu- Kiintoaine COD Mn Kok.N NH 4 -N NO 2+3 -N kok.p PO 4 -P Fe (GF/C) hehkutus- kerran Q jakson Q jakson q Akkreditoitu * * * * * * * * * * jäännös Mittausepävarmuus 4 % 26% (<25mg/l) 13 % 18 % 12-35% 12-20% 10-30% 10-25% 25% (<10µg/l) 15%(10-25µg/l) 13% (>25mg/l) 10%(>25µg/l) Määritysraja 1) 1,0 50 5,0 5,0 3,0 2,0 2,5 1,0 näyte pvm mg/l mgo 2 /l µgn/l µg/l µgn/l µgp/l µgp/l µg/l mg/l pvm m 3 /d m 3 /d l/s km 2 g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d Pvk ap ,13 2, , , , ,16 Pvk ap ,07 4, ,8 14 2, ,8 6,1 44 1,4 0,02 0,01 0,02 0,00 1,9 Pvk ap ,15 5, ,0 7,9 23 2, , ,44 Pvk ap ,12 3, , , ,31 Pvk ap ,18 7, ,0 18 2, , ,6 0,49 0,05 0,17 0,02 57 Keskiarvo kevät 6,13 2, , , ,0 Kevät bruttopäästö g/ha d ,9 0,16 Keskihajonta nettopäästö g/ha d 11 3,5 0 Keskiarvo kesä 6,13 5, , Kesä bruttopäästö g/ha d ,21 0,02 0,24 0,01 25 Keskihajonta 0,05 1,9 3, , nettopäästö g/ha d 54 8,5 0,01 Vuosikeskiarvo 6,13 4, , ,0 Kesäkeskiarvo q 13 1) Kiintoaineella ei ole varsinaista määritysrajaa vaan määritysraja riippuu käytetystä näytemäärästä. Ominaispäästö on laskettu näytteenottohetken vedenlaatutiedoilla. = tulos määritysrajan alittava, päästölaskennassa käytetty määritysrajaa Virtaamana on käytetty edellisen näytekerran jälkeistä keskiarvovirtaamaa. pvm FM Kemisti, Tarja Olli LISÄTIEDOT pvm klo mitattu wh Anturi Huomautukset pvm klo mitattu wh Anturi Huomautukset cm cm cm cm Kärsämäenneva_2015/vedenlaatu ja huuhtouma 1/2

65 PYHÄJOEN YT TESTAUSSELOSTE sivu 2/ Kiintoaine Kok. N mg/l kesä 5,1 mg/l syksy 3,1 mg/l g/ha d µg/l kesä 1045 µg/l syksy 1428 µg/l g/ha d mg/l g/ha d µgn/l g/ha d µg/l kesä 55 µg/l µgp/l Kok. P g/ha d syksy 35 µg/l g/ha d l/s km Kärsämäennevan valuma (l/s km 2 ) ja lähtevän veden kiintoainepitoisuus (mg/l) v q, vrk kiintoaine (mg/l) mg/l Kuvaajissa punaisella katkoviivalla esitetyt pitoisuuskeskiarvot ovat Pohjois-Suomen pintavalutuskentällisten tuotantosoiden keskiarvoja. Lähde: Pöyry Finland Oy Vapo Oy. Turvetuotantoalueiden vesistökuormituksen arviointi. Vedenlaatu- ja kuormitustarkastelu vuosien tarkkailuaineistojen perusteella. pvm proj. vastuuhenkilö Agrologi (AMK) Olavi Pusa Kärsämäenneva_2015/vedenlaatu ja huuhtouma 2/2

66 Ahma ympäristö Oy Menetelmien mittausepävarmuus, määritysrajat ja standardit, ROVANIEMI LIITE 14 sivu 1/9 Taulukko päivitetty Määritys Menetelmä Toimipiste Akkr. Yksikkö Määritysraja Alkaliniteetti Sisäinen menetelmä, titraus ph 4.5 ja 4.2 Ammoniumtyppi SFS-3032:1976 Rovaniemi Kyllä Ammoniumtyppi Ammoniumtyppi Pitoisuusalue Mittausepävarmuus % Rovaniemi Kyllä mmol/l 0,010 > 0, , > , > , > BOD 7, BOD 7ATU SFS-EN :1998 Rovaniemi Kyllä mgo2/l 3,0 > 3,0 29 Chla, klorofylli SFS-5772:1993 Rovaniemi Kyllä µg/l 1,0 > 1,0 18 COD Mn SFS-3036:1981 Rovaniemi Kyllä mgo2/l 0,50 > 0,50 12 CODcr ISO 15705:2002 Rovaniemi Kyllä mgo2/l 30 > Fluoridi 1030 Rovaniemi Kyllä mg/l 0,20 > 0,20 17 Fosfaattifosfori, P-PO4 Fosfaattifosfori, P-PO4 Happi Kiintoaine 11732:2005, CFA 11732:2005, FIA SFS-3025:1986 kumottu standardi) :2005, CFA SFS-3040:1990 (kumottu SFS-EN 872:2005 Rovaniemi 2, > , > Rovaniemi Kyllä mg/l 0,20 > 0,20 14 Rovaniemi < > Kloridi, Cl 0,10-0,80 13 Rovaniemi Kyllä mg/l 0, :2007 > 0,80 9 Kokonaisfosfori, P SFS-3026:1986 (kumottu Rovaniemi Kyllä µg/l 2,0 2, standardi) > , Kokonaisfosfori, P :2005, Rovaniemi Kyllä µg/l 3, CFA > Kokonaiskovuus SFS-3003:1987 Rovaniemi Kyllä mmol/l 0,050 > 0, Kokonaistyppi, N :1998 Rovaniemi Kyllä µg/l 50 > > Nitraattityppi, N-NO3 Rovaniemi Kyllä µg/l :2007 > , Nitraattityppi, N-NO :1997, Rovaniemi Kyllä µg/l 5, CFA > Kyllä µg/l Rovaniemi Kyllä µg/l Rovaniemi Kyllä µg/l µg/l Rovaniemi Kyllä µg/l Kyllä mg/l 3,0 5,0 5,0 2,0 2,0 Riippuu suodatetusta näytemäärästä Laboratoriot Teollisuustie 6, 96320, Rovaniemi, tel (0) Sammonkatu 8, 90570, tel (0) Oivaltajantie 10, Seinäjoki, tel (0)

67 Ahma ympäristö Oy Menetelmien mittausepävarmuus, määritysrajat ja standardit, ROVANIEMI LIITE 14 sivu 2/9 Määritys Menetelmä Toimipiste Akkr. Yksikkö Määritysraja Nitriittityppi, N-NO2 Nitriittityppi, N-NO2 Nitraatti - nitriittitypen summa Nitraatti - nitriittitypen summa ph SFS-3021:1979, muunneltu automaattinen menetelmä Rovaniemi Rovaniemi Kyllä µg/l Rovaniemi Rovaniemi Kyllä µg/l Pitoisuusalue Mittausepävarmuus % > 5, > ,0-5,0 30 5, > > , > Rovaniemi Kyllä ph SFS-3021:1974 Rovaniemi Kyllä Rauta, Fe SFS-3028:1976 Rovaniemi Kyllä µg/l > Sameus 7027:2000 Rovaniemi Kyllä FTU 0,15 > 0,15 13 Sulfaatti, SO :2007 Rovaniemi Kyllä mg/l 0,20 > 0,20 11 Sähkönjohtavuus Sähkönjohtavuus SFS-EN 1,0-2, :1994, Rovaniemi Kyllä ms/m 1,0 muunneltu > 2,0 4 automaattinen SFS-EN 1,0-2,0 19 Rovaniemi Kyllä ms/m 1, :1994 > 2,0 5 Urea Koroleffmenetelmä Rovaniemi Kyllä mg/l 0,10 0,10 15 Väri 10304: :1997, CFA 10304: :1997, CFA 7887:1995 Rovaniemi Kyllä µg/l 5,0 Kyllä mgpt/l 2,0 Kyllä µg/l 20 5, > Laboratoriot Teollisuustie 6, 96320, Rovaniemi, tel (0) Sammonkatu 8, 90570, tel (0) Oivaltajantie 10, Seinäjoki, tel (0)

68 Ahma ympäristö Oy Menetelmien mittausepävarmuus, määritysrajat ja standardit, SEINÄJOKI LIITE 14 sivu 3/9 Taulukko päivitetty Määritys Menetelmä Toimipiste Akkr. Yksikkö Määritysraja Pitoisuusalue Mittausepävarmuus % Alkaliniteetti Sisäinen menetelmä, titraus ph4.5 ja Seinäjoki Kyllä mmol/l 0,010 > 0, Alumiini Sisäinen menetelmä, perustuu kumottuun Seinäjoki Kyllä µg/l 50 > standardiin SFS 3043:1978 Ammoniumtyppi SFS-3032:1976 Seinäjoki Kyllä µg/l 5,0 5,0 17 Sisäinen 5, menetelmä, FIAtekniikka SFS- Seinäjoki Kyllä µg/l 5, Ammoniumtyppi EN ISO 11732:2005 > COD Mn SFS-3036:1981 Seinäjoki Kyllä mgo2/l 0,5 > 0,5 20 CODcr ISO 15705:2002 Seinäjoki Kyllä mgo2/l 20 > Fluoridi 10304:2007 Seinäjoki Kyllä mg/l 0,1 > 0,1 17 Fosfaattifosfori, P-PO4 Fosfaattifosfori, P-PO4 Kiintoaine (jätevesi) Kiintoaine (vesistövesi) Kloridi, Cl Kloridi, Cl Sisäinen menetelmä, perustuu Sisäinen menetelmä, FIAtekniikka, SFS- EN ISO :2005 SFS-EN 872:2005 SFS-EN 872: :2007 Sisäinen menetelmä, merkurometrine n titraus Seinäjoki Kyllä µg/l 3,0 > 3,0 16 Seinäjoki Kyllä µg/l 3,0 3, > Ilmajoki Kyllä mg/l 2,0 > 2,0 23 Ilmajoki Kyllä mg/l 2,0 > 2,0 30 Seinäjoki Kyllä mg/l 0,5 > 0,5 16 Seinäjoki Kyllä mg/l 0,5 > 0,5 10 Kokonaisfosfori, P Sisäinen menetelmä, perustuu kumottuun Seinäjoki Kyllä µg/l 5,0 > 5,0 19 standardiin SFS- 3026:1986 Sisäinen menetelmä, FIAtekniikka, 3, Kokonaisfosfori, P SFS- Seinäjoki Kyllä µg/l 3, EN ISO :2005 > Kokonaiskovuus SFS-3003:1987 Seinäjoki Kyllä mmol/l 0,05 > 0,05 13 Laboratoriot Teollisuustie 6, 96320, Rovaniemi, tel (0) Sammonkatu 8, 90570, tel (0) Oivaltajantie 10, Seinäjoki, tel (0)

69 Ahma ympäristö Oy Menetelmien mittausepävarmuus, määritysrajat ja standardit, SEINÄJOKI LIITE 14 sivu 4/9 Määritys Menetelmä Toimipiste Akkr. Yksikkö Määritysraja Kokonaistyppi, N Sisäinen menetelmä perustuu SFS- EN ISO :1998 Pitoisuusalue Mittausepävarmuus % Seinäjoki Kyllä µg/l 50 > Mangaani, Mn SFS 3033:1976 Seinäjoki Kyllä µg/l 20 > Nitraattityppi, N-NO :1997 Seinäjoki Kyllä µg/l 5,0 > 5,0 20 Nitriittityppi, N-NO2 SFS 3029:1976 Seinäjoki Kyllä µg/l 10 > Nitraatti - nitriittitypen summa :1997 Seinäjoki Kyllä µg/l 5,0 > 5,0 20 ph SFS-3021:1974 Seinäjoki Kyllä - - 0,25 ph yks. Rauta, Fe SFS-3028:1976 Seinäjoki Kyllä µg/l 10 > Sameus < 2 30 Seinäjoki Kyllä FTU 0, :2000 > 2 20 Sulfaatti, SO :2007 Seinäjoki Kyllä mg/l 0,5 > 0,5 10 Sähkönjohtavuus SFS-EN 27888:1994 Seinäjoki Kyllä ms/m 1,0 > 1,0 3 Väri 7887:1995 Seinäjoki Kyllä mgpt/l 5 > 5 5 yks. Laboratoriot Teollisuustie 6, 96320, Rovaniemi, tel (0) Sammonkatu 8, 90570, tel (0) Oivaltajantie 10, Seinäjoki, tel (0)

70 Ahma ympäristö Oy Menetelmien mittausepävarmuus, määritysrajat ja standardit LIITE 14 sivu 5/9 Vesinäytteet / Alkuaineanalyysit Taulukko päivitetty Taulukoissa esitetyt määritysrajat ovat voimassa talousvesi-, luonnonvesi- ja pohjavesinäytteille (suorat mittaukset). Käytettäessä esikäsittelynä märkäpolttoa ICP-OES mittauksen määritysrajat ovat 2,5 kertaa korkeammat ja ICP-MS mittauksen määritysrajat ovat 2,5 kertaa korkeammat ja ICP-MS mittauksen määritysrajat 10 kertaa (ns. puhtailla vesillä 5) korkeammat kuin taulukossa esitetyt arvot. Vaikeilla näytematriiseilla (esim erittäin korkea kokonaissuolapitoisuus) voidaan joutua häiriöiden eliminoimiseksi käyttämään korkeampia määritysrajoja. U = Laajennettu kokonaismittausepävarmuus. ICP-MS Määritys Menetelmä ja laitetekniikka Toimipiste Akkr. Yksikkö Määritysraja Pitoisuusalue Mittausepävarmuus U ±% Beryllium, Be Boori, B Alumiini, Al Vanadiini, V Kromi, Cr Mangaani, Mn Rauta, Fe Koboltti, Co Nikkeli, Ni Kupari, Cu SFS EN ISO ICP-MS SFS EN ISO ICP-MS SFS EN ISO ICP-MS SFS EN ISO ICP-MS SFS EN ISO ICP-MS SFS EN ISO ICP-MS SFS EN ISO ICP-MS SFS EN ISO ICP-MS SFS EN ISO ICP-MS SFS EN ISO ICP-MS Kyllä µg/l Kyllä µg/l 0.25 Kyllä µg/l Kyllä µg/l 0.15 Kyllä Kyllä Kyllä µg/l µg/l µg/l µg/l 2.5 Kyllä µg/l 0.05 Kyllä Kyllä µg/l <0,5 20 >0,5 10 <5 20 >5 12 <50 20 >50 10 <0,5 25 0, >5 10 <0,5 30 0, >2 10 < >5 10 < >25 10 <0, , >1 10 <0,5 25 0, >2 10 <0,5 30 0, >5 10 Laboratoriot Teollisuustie 6, 96320, Rovaniemi, tel (0) Sammonkatu 8, 90570, tel (0) Oivaltajantie 10, Seinäjoki, tel (0)

71 Ahma ympäristö Oy Menetelmien mittausepävarmuus, määritysrajat ja standardit LIITE 14 sivu 6/9 Määritys Menetelmä ja laitetekniikka Toimipiste Akkr. Yksikkö Määritysraja Pitoisuusalue Mittausepävarmuus U ±% Sinkki, Zn Arseeni, As Seleeni, Se Strontium, Sr Molybdeeni, Mo Kadmium, Cd Tina, Sn Antimoni, Sb Barium, Ba Elohopea, Hg Tallium, Tl Lyijy, Pb Uraani, U SFS EN ISO ICP-MS SFS EN ISO ICP-MS SFS EN ISO ICP-MS SFS EN ISO ICP-MS SFS EN ISO ICP-MS SFS EN ISO ICP-MS SFS EN ISO ICP-MS SFS EN ISO ICP-MS SFS EN ISO ICP-MS SFS EN ISO ICP-MS SFS EN ISO ICP-MS SFS EN ISO ICP-MS SFS EN ISO ICP-MS Kyllä µg/l 0.5 Kyllä µg/l 0.05 Kyllä Kyllä µg/l µg/l Kyllä µg/l 0.05 Kyllä µg/l 0.02 Kyllä µg/l 0.05 Kyllä µg/l 0.05 Kyllä µg/l 0.3 Kyllä µg/l 0.1 Kyllä µg/l 0.01 Kyllä µg/l 0.05 Kyllä µg/l < >20 10 <0,2 25 0, >1 10 <0,5 35 >0,5 12 <1 30 >1 10 <0,2 30 0, >1 10 <0,2 30 0, >2 10 <0,5 30 >0,5 10 <0,5 20 >0,5 10 <5 20 >5 10 <0,5 25 >0,5 10 <0,1 30 0,1-0,5 15 >0,5 10 <0,5 25 >0,5 10 <0,1 30 0, >1 10 Hg Määritys Menetelmä ja laitetekniikka Toimipiste Akkr. Yksikkö Määritysra ja Pitoisuusalue Mittausepävarmuus U ±% Elohopea, Hg Elohopea, Hg SFS-EN CVAAS SFS-EN Märkäpoltto + CVAAS Ei Ei µg/l µg/l <1 14 >1 10 <2,5 17 >2,5 14 Laboratoriot Teollisuustie 6, 96320, Rovaniemi, tel (0) Sammonkatu 8, 90570, tel (0) Oivaltajantie 10, Seinäjoki, tel (0)

72 Ahma ympäristö Oy ICP-OES Menetelmien mittausepävarmuus, määritysrajat ja standardit LIITE 14 sivu 7/9 Määritys Menetelmä ja laitetekniikka Toimipiste Akkr. Yksikkö Määritysraja Pitoisuusalue Mittausepävarmuus U ±% Hopea, Ag Alumiini, Al Arseeni, As Boori, B Barium, Ba Beryllium, Be Kalsium, Ca Kadmium, Cd Koboltti, Co Kromi, Cr Kupari, Cu Rauta, Fe Kalium, K Magnesium, Mg 11885:2009 ICP-OES 11885:2009 ICP-OES 11885:2009 ICP-OES 11885:2009 ICP-OES 11885:2009 ICP-OES 11885:2009 ICP-OES 11885:2009 ICP-OES 11885:2009 ICP-OES 11885:2009 ICP-OES 11885:2009 ICP-OES 11885:2009 ICP-OES 11885:2009 ICP-OES 11885:2009 ICP-OES 11885:2009 ICP-OES Ei mg/l 0.01 Kyllä mg/l 0.03 Kyllä mg/l Kyllä mg/l 0.02 Kyllä mg/l Ei mg/l Kyllä Kyllä mg/l Kyllä mg/l Kyllä mg/l Kyllä mg/l 0.01 Kyllä mg/l mg/l Kyllä mg/l 0.5 Kyllä mg/l <0, ,03-0,1 15 >0,1 10 <0,1 25 0, >1 10 <0, ,05-0,2 15 >0,2 12 <0, ,05-0,2 15 >0,2 12 <0, ,025-0,2 17 >0,2 12 <0, ,01-0,1 13 >0,1 9 0, >5 10 <0, ,01-0,1 15 >0,1 11 <0, ,02-0,1 15 >0,1 10 <0, ,05-0,2 15 >0,2 10 <0, ,025-0,1 13 >0,1 9 <0,1 25 0, >2 10 <2,5 20 2, >10 10 <0,5 25 0, >2 10 Laboratoriot Teollisuustie 6, 96320, Rovaniemi, tel (0) Sammonkatu 8, 90570, tel (0) Oivaltajantie 10, Seinäjoki, tel (0)

73 Ahma ympäristö Oy Menetelmien mittausepävarmuus, määritysrajat ja standardit LIITE 14 sivu 8/9 Määritys Menetelmä ja laitetekniikka Toimipiste Akkr. Yksikkö Määritysraja Pitoisuusalue Mittausepävarmuus U ±% Mangaani, Mn 11885:2009 ICP-OES Kyllä mg/l <0, ,05-0,2 13 >0,2 8 Molybdeeni, Mo 11885:2009 ICP-OES Ei mg/l <0, ,025-0,1 16 >0,1 10 Natrium, Na 11885:2009 ICP-OES Kyllä mg/l 0.25 <5 20 >5 12 Nikkeli, Ni 11885:2009 ICP-OES Kyllä mg/l <0, ,025-0,2 15 >0,2 10 Fosfori, P 11885:2009 ICP-OES Kyllä mg/l 0.05 <0,5 20 >0,5 10 Fosfori, P (600B) 11885:2009 ICP-OES Kyllä mg/l <0,05 25 >0,05 10 Lyijy, Pb 11885:2009 ICP-OES Kyllä mg/l <0,1 25 0,1-0,5 15 >0,5 10 Rikki, S 11885:2009 ICP-OES Kyllä mg/l 0.25 < >10 10 Antimoni, Sb 11885:2009 ICP-OES Kyllä mg/l <0, ,05-0,2 15 >0,2 12 Seleeni, Se 11885:2009 ICP-OES Kyllä mg/l <0,1 25 0,1-0,5 15 >0,5 12 Pii, Si 11885:2009 ICP-OES Kyllä mg/l 0.15 <1,5 17 >1,5 12 Tina, Sn 11885:2009 ICP-OES Ei mg/l <0,1 20 >0,1 13 Strontium, Sr 11885:2009 ICP-OES Kyllä mg/l 0.01 <0, ,02-0,05 15 >0,05 12 Titaani, Ti 11885:2009 ICP-OES Ei mg/l <0,1 30 >0,1 15 Vanadiini, V 11885:2009 ICP-OES Kyllä mg/l <0, ,025-0,1 15 >0,1 10 Laboratoriot Teollisuustie 6, 96320, Rovaniemi, tel (0) Sammonkatu 8, 90570, tel (0) Oivaltajantie 10, Seinäjoki, tel (0)

74 Ahma ympäristö Oy Menetelmien mittausepävarmuus, määritysrajat ja standardit LIITE 14 sivu 9/9 Määritys Menetelmä ja laitetekniikka Toimipiste Akkr. Yksikkö Määritysraja Pitoisuusalue Mittausepävarmuus U ±% Sinkki, Zn Litium, Li 11885:2009 ICP-OES 11885:2009 ICP-OES Kyllä mg/l 0.01 Ei mg/l 0.01 <0,1 22 0, >1 11 <0,1 20 >0,1 10 Laboratoriot Teollisuustie 6, 96320, Rovaniemi, tel (0) Sammonkatu 8, 90570, tel (0) Oivaltajantie 10, Seinäjoki, tel (0)

75 PYHÄJOEN YHTEISTARKKAILU OSA III KALATALOUSTARKKAILU 2015 AHMA YMPÄRISTÖ OY Projektinro: 10724

76 OSA III: Kalataloustarkkailu i PYHÄJOEN YHTEISTARKKAILU 2015 OSA III: Kalataloustarkkailu Heikki Laitala, FM Sisällysluettelo: YHTEENVETO JOHDANTO TARKKAILUN TOTEUTUS KIRJANPITOKALASTUS PYHÄJÄRVEN VERKKOKOEKALASTUS TULOKSET KIRJANPITOKALASTUS Haapajärven yläpuoli Haapajärvi Pyhäjokisuu Meriedusta Kalastajien kommentit VIITTEET LIITTEET Liite 1. Kalastuskirjanpidon pyynti- ja saalistiedot v Liite 2. Kalastuskirjanpidon yksikkösaaliit v Copyright Ahma ympäristö Oy Sammonkatu OULU p Pohjakartat: Maanmittauslaitoksen Maastotietokanta 03/2015

77 OSA III: Kalataloustarkkailu YHTEENVETO Pyhäjoen yhteistarkkailun kalataloustarkkailuun kuului vuonna 2015 jatkuva kirjanpitokalastus. Vuodenvaihteen lauhat säät ja runsaat virtaamat vaikeuttivat alkuvuoden talvikalastusta. Haapajärven yläpuolisen Pyhäjoen alueella kalastavan kirjanpitokalastajan haukisaaliit pysyivät edelleen suhteellisen korkeina verrattuna vuosituhannen alun heikkoihin vuosiin. Myös vuotta 2013 koskeneen kalastustiedustelun tulokset olivat samansuuntaisia. Haapajärvellä kirjanpitokalastajien verkkokalastus oli varsin aktiivista vuoden ensimmäisiä ja viimeisiä kuukausia lukuun ottamatta. Kalastus painottui kevään kutuaikaan ja syksyn kuukausiin, mutta myös kesäkuukausina verkkokalastusta harrastettiin kohtuullisesti. Kalastajakohtaiset saaliit laskivat hieman edellisvuodesta sekä hauen ja kuhan yksikkösaaliit laskivat hieman, mutta muutokset mahtuvat vuosien väliseen vaihteluun. Koukkupyydyksillä saatiin varsin kohtuullisesti haukea ja katiskakalastuksen ahvensaaliit paranivat edellisvuosiin nähden. Kesäaikainen pyydysten likaantuminen vaikeuttaa edelleen Haapajärven kalastusta. Pyhäjokisuun rysäpyytäjien nahkiaissaalis kohosi 2003 vuoden jälkeisen tarkkailuhistorian suurimmaksi. Nahkiaissaaliisiin vaikuttavat tyypillisesti voimakkaasti kunkin syksyn virtaamaolot. Kirjanpitokalastajien verkkokalastusmäärät ovat Pyhäjoen meriedustalla viime vuosina kasvaneet ja verkkokalastuksen volyymi kasvoi huomattavasti vuoteen Vuoden 2015 osalta verkkokalastuksen siian yksikkösaaliit olivat tiheillä verkoilla keskimääräistä heikompia ja harvoilla verkoilla hieman keskimääräistä parempia. Jokisuusta saatiin kutuaikaisella katiskakalastuksella melko runsaita ahvensaaliita. Hylkeet vaikeuttavat merialueella niin kirjanpitokalastajien kuin vuoden 2013 tiedusteluvastausten perusteella myös muidenkin alueella kalastavien pyyntiä. 1

78 OSA III: Kalataloustarkkailu 1. JOHDANTO Tarkkailujaksolla kalataloustarkkailua on jatkettu edellisen tarkkailujakson periaatteiden mukaisesti ja samoin tarkkailumenetelmin. Ohjelman mukaisia menetelmiä ovat siten jatkuva kirjanpitokalastus, kalastustiedustelut, sähkökoekalastukset, verkkokoekalastukset ja kalojen metallipitoisuusmääritykset. Tarkkailuohjelman on laatinut Pöyry Finland Oy (Lehtinen ym. 2011). Jatkuvaa kirjanpitokalastusta on edelleen Haapajärvellä, Piipsanojan-Haapajärven välisellä Pyhäjoella, sekä Pyhäjokisuulla ja Pyhäjokisuun meriedustalla. Haapajärven alapuolisella alueella kirjanpitokalastusta ei enää tällä ohjelmakaudella jatkettu. Kalastustiedusteluja toteutetaan ohjelmakaudella kaksi kertaa Pyhäjoella ja sen sivujoilla. Tiedustelut toteutetaan vuosien 2013 ja 2016 tiedoista. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen teettämän Pyhäjärven säännöstelyn tarkkailuun liittyvän kalastustiedustelun tuloksia Pyhäjärveltä (vuosien 2014 ja 2017 kalastus) esitetään tarkkailuraportissa yhteenvetoina siinä vaiheessa kun tiedustelutiedot ovat käytettävissä. Pyhäjoen ja sivujokien sähkökoekalastukset ja koealojen habitaattikuvaukset tehdään vuosina 2013 ja 2016 samoilla kohteilla kuin vuosina 2007 ja 2010 lisättynä Lohvanjoen pisteillä. Verkkokoekalastuksia tehdään ohjelmakaudella Nordic-yleiskatsausverkoilla Pyhäjärven Junttiselällä elokuussa Koekalastuksilla saadaan tietoa kalakannan rakenteesta ja sen mahdollisesta muuttumisesta pitkällä aikavälillä. Pyhäjärven hauista ja kookkaista ahvenista tehdään metallimääritykset vuosina 2013 ja Tässä raportissa esitetään vuoden 2015 kirjanpitokalastuksen tulokset TARKKAILUN TOTEUTUS 2.1 Kirjanpitokalastus Kalastuskirjanpito on jatkunut Haapajärven alueella vuodesta 1987 ja Pyhäjokisuulla vuodesta 1998 lähtien. Tarkkailuohjelman mukaan kirjanpitäjiä tulee olla (taulukko 1). Ohjelmakaudella kirjanpitäjien määrä oli vähentynyt puoleen tavoitteesta ja kirjanpito järjestettiin tavoitetasolle uudelleen keväällä 2003, jolloin alueelle hankittiin 8 uutta kirjanpitokalastajaa. Vuosien 2010 ja 2011 välillä kirjanpitokalastajien määrä jälleen putosi, mutta syksyllä 2013 saatiin värvättyä jälleen kaksi uutta kalastajaa. Vuonna 2015 yksi kirjanpitokalastaja piti välivuoden ja tiedot saatiin yhteensä 11 kalastajalta. Kalastajien pyynti- ja saalistiedot sekä kalastukseen liittyvät kommentit vuodelta 2014 on esitetty liitteessä 1. Pyynti- ja saalistiedoista on laskettu alueittain koku- tai kalassakäyntikertakohtaisia yksikkösaaliita kullekin saalislajille. Yksikkösaaliiden kehittymistä on lisäksi kuvattu tärkeimpien kalalajien osalta sekä todellisina vuosiarvoina että kolmen vuoden liukuvina keskiarvoina kuvissa 1-6. Tässä raportissa on esitetty tulokset taulukkomuodossa v (liite 2) ja kuvalliset esitykset v Vuosien yksikkösaalistiedot ovat raporteista Lapin Vesitutkimus Oy 1998, 1999, 2002 ja Vuosien alueittaiset yksikkösaalis-tiedot on esitetty vuoden 1996 tarkkailuraportissa (Pohjois-Suomen Vesitutkimustoimisto Oy 1996). Vuosien tulokset ovat vuoden 2011 tarkkailuraportista (Taskila 2012) Vuosien 2013 ja 2014 yksikkösaalistiedot ovat vuoden kyseisten vuosien tarkkailuraporteista (Salo 2014 ja 2015).

79 OSA III: Kalataloustarkkailu Taulukko 1. Kirjanpitokalastajien määrä Pyhäjoella, Haapajärvellä ja Pyhäjokisuulla v Alue Tavoite Haapajärven yläpuoli-piipsanoja Haapajärvi Pyhäjokisuu Kalastajia yhteensä (osa kalastajista kalastanut useammalla osa-alueella). 2.2 Pyhäjärven verkkokoekalastus Pyhäjärven Junttiselän Nordic yleiskatsausverkoilla toteutettavan verkkokoekalastukset toteutettiin kuluvalla ohjelmakaudella kerran, eli vuonna Edellisen kerran vastaavat koe-kalastukset on toteutettu vuonna Koekalastuksilla saadaan tietoa kalakannan rakenteesta ja sen mahdollisesta muuttumisesta pidemmällä aikavälillä. Verkkokoekalastusten tulokset on raportoitu vuoden 2014 tarkkailuraportissa. 3. TULOKSET 3.1 Kirjanpitokalastus Haapajärven yläpuoli Piipsanojan ja Haapajärven välisellä Pyhäjoella on harjoitettu vuosittain pienimuotoista vapakalastusta yksittäisen kirjanpitokalastajan toimesta. Vuoden 2015 aikana kalastaja uisteli kaikkiaan 15 kertaa käyttäen 2 vapaa kullakin kalastuskerralla. Kalastusmäärät ovat pysyneet viime vuodet suhteellisen tasaisina, mikä parantaa osaltaan tulosten vertailtavuutta. Kalastajan haukisaalis oli noin 693 grammaa vapakalastuskertaa kohden ja oli edelleen aiempaan tarkasteluhistoriaan nähden melko korkealla tasolla. Yksikkösaaliiden kolmen vuoden liukuvien keskiarvojen mukaan alueen haukisaalis on ollut kasvussa vuosituhannen alun heikoista vuosista lähtien. Tulokset perustuvat kuitenkin yksittäisen kalastajan kalastukseen, joka heikentää niiden luotettavuutta. Muu vapakalastussaalis koostui vähäisestä ahven-saaliista (vajaa 1 kg). Vuotta 2013 koskeneen kalastustiedustelun tulosten mukaan alueen haukisaaliit ovat olleet kasvussa, joskin yksittäisen aktiivisen kalastajan ilmoittamat saaliit vaikuttivat voimakkaasti tuloksiin. Vuoden 2013 tiedusteluvastauksissa ilmoitettiin myös yksittäisistä kuhasaaliista Haapajärven yläpuolelta. (Kuva 1, liitteet 1 ja 2.)

80 OSA III: Kalataloustarkkailu 4 Kuva 1. Kirjanpitokalastajien kalastuskertakohtainen heittovapa/vetouistelusaalis vapaa kohden (g/kkr) vuosiarvoina (pylväs) sekä kolmen vuoden liukuvina keskiarvoina (viiva) Pyhäjoella Piipsanojan ja Haapajärven välisellä alueella v Haapajärvi Haapajärven verkkokalastus jakautui suhteellisen tasaisesti lukuun ottamatta tammi-helmikuun ja vuoden viimeisten kuukausien vähäisiä kalastusmääriä. Tammikuun kalastusmääriin vaikuttivat ilmeisesti vielä osaltaan vuodenvaihteeseen saakka jatkuneet lauhat säät ja runsaat virtaamat, jotka viivästyttivät jäiden muodostumista ja vaikeuttivat yleisesti talvikalastusta. Helmikuussa kalastusta vaikeutti kirjanpitokalastajan tietojen mukaan jään päälle noussut vesi ja runsaslumisuus. Maaliskuusta eteenpäin kevään verkkokalastus oli edellisvuoden tapaan varsin aktiivista. Viileä ja sateinen kesä saattoi vaikuttaa kalastajien motivoitumiseen, joka näkyy notkahduksena kesän kalastusmäärissä. Myös osa kalastajista ilmoitti kesäaikaisen verkkokalastuksen olevan vaikeaa pyydysten nopean likaantumisen vuoksi. Syys-lokakuussa säiden ja vesien viilennyttyä verkkokalastusmäärät jälleen hieman kasvoivat, kunnes taittuivat marras-joulukuulla selvästi sään kylmenemisen ja heikon jäätilanteen vuoksi. (Kuva 2.)

81 OSA III: Kalataloustarkkailu 5 Kuva 2. Kirjanpitokalastajien verkkokalastuksen ajoittuminen Haapajärvellä vuonna Haapajärven kirjanpitokalastajien määrä (6) laski vuodelle 2015 yhdellä vuodesta 2014, joka osaltaan laski kokonaissaaliin (878 kg) määrää ja näkyi mm. verkkokalastuksen pyyntiponnistuksen vähentymisenä (1635 kk). Kuitenkin myös kalastajakohtainen saalis (146,4 kg) laski hieman edellisvuodesta, joten kokonaissaaliin laskeminen ei johdu yksin kalastajamäärän vähenemisestä. Pääosa saaliista muodostui edellisvuosien tapaan hauesta, kuhasta ja lahnasta. Hauen osuus kokonaissaaliista oli noin 44 %, kuhan noin 20 % ja lahnan noin 24 % (muut yhteensä noin 12 %). Kuhan kilomääräinen saalis putosi kahden paremman vuoden jälkeen lahnasaalista pienemmäksi ja kuhan osuus kokonaissaaliista laski viidenneksen tuntumaan kokonaissaaliista. Lahnasaalis oli keskimäärin muutaman edellisvuoden tasolla ja siten huomattavasti vuosia pienempi. Lahnasaalis riippuu merkittävästi kulloinkin käytössä olevien verkkojen harvuuksista ja lahnasaaliin aleneminen johtuukin osaltaan harvojen lahnaverkkojen käytön vähenemisestä ja pyynnin keskittymisestä muihin lajeihin. Osin muutos lienee kuitenkin todellinen ja samansuuntainen kehitys on ollut nähtävissä myös toteutettujen kalastustiedustelujen tuloksista. Haapajärven kirjanpitokalastajien haukisaalis laski edellisvuodesta, mutta oli silti hieman vuosien tasoa parempi. Vajaa 150 kg:n kalastajakohtaista saalista voidaan edelleen pitää kotitarvekalastukselle merkittävänä etenkin, kun se koostuu pääosin käyttökelpoisista lajeista. (Taulukko 2, liite 1.)

82 OSA III: Kalataloustarkkailu Taulukko 2. Kalastuskirjanpidon kokonaissaalis (kg) Haapajärvellä v (n = kalastajien määrä) Yhteensä saalis/ Vuosi n Hauki Lahna Kuha Ahven Kirjol. Siika Made Särki Muut kalastaja (kg) (kg) Harvoilla verkoilla (# mm) Haapajärvestä saadut hauki-, kuha- ja lahnasaaliit olivat edelleen varsin pieniä (n g/kokukerta, kuva 3). Em. lajien lisäksi verkoilla saatiin vähäisiä määriä särkeä (16 kg), madetta (5,5 kg), kirjolohta (n. 4,5 kg), ahventa (n. 2,8 kg) sekä säyne (0,3 kg). Pyyntikokoisina istutettujen kirjolohien osalta pyydyskokukertakohtainen (pkk) yksikkösaalis romahti ollen verkkokalastuksen osalta noin 2,8 g. Kirjolohisaaliiden määrä riippuu vahvasti pyyntikokoisena istutettujen kirjolohien määrästä. (Liitteet 1 ja 2.) Verkkokalastuksen hauen yksikkösaalis Haapajärvellä oli tarkkailun alusta aina vuoteen 2002 saakka kohtalainen, eli suunnilleen g/pkk. Vuodesta 2003 lähtien yksikkösaaliit ovat jääneet selvästi pienemmiksi, noin gramman tuntumaan. Muutos ei johtune suoraan haukikannan muutoksesta vaan pääasiassa kirjanpitäjien vaihtumisesta ja uusien kirjanpitäjien aktiivisesta kesäkalastuksesta, mikä heijastuu myös yksikkösaaliisiin (Taskila 2012). Myös verkkokohtaiset lahnasaaliit ovat tarkkailun aikana pienentyneet. Lahnan osalta yksikkösaalis riippuu oleellisesti kulloinkin käytössä olleista verkkoharvuuksista ja tavallista parempi yksikkösaalis v voikin johtua muita vuosia runsaammasta harvojen lahnaverkkojen käytöstä (Taskila 2012). (Kuva 3.) Istutettu kuha on ollut Haapajärvellä merkittävä saalislaji 1990-luvun puolivälistä lähtien, joskin lajin yksikkösaaliit ovat kuitenkin olleet koko ajan melko pieniä. Kirjanpitokalastajissa vuonna 2003 tapahtuneiden muutosten jälkeen yksikkösaaliin taso on säilynyt melko tasaisesti noin 100 g/pkk tuntumassa. Kuhien yksikkösaaliiden kehittymisessä on ollut viime vuosina pienehkö nouseva suunta ja seuraavat tarkkailuvuodet näyttävät onko kehityssuunta todellinen vai onko kyse vain vuosien välisestä normaalista vaihtelusta. (Kuva 3.)

83 OSA III: Kalataloustarkkailu 7 Kuva 3. Kirjanpitokalastajien pyydyskokukertakohtainen saalis (g/pkk) vuosiarvoina (pylväs) sekä kolmen vuoden liukuvina keskiarvoina (viiva) Haapajärvellä v Ahven- ja särkisaaliit ovat olleet viime vuosina korkeintaan 10 g/pkk tasolla ja pysytelleet alle 50 g/pkk:ssa jo vuotta. Todellisuudessa Haapajärven ahven- ja särkikannat eivät ole niin heikkoja kuin yksikkösaaliista voisi päätellä, vaan syynä on käytettyjen verkkojen harvuus. Myös verkko-

84 OSA III: Kalataloustarkkailu kalastuksen madesaaliit ovat olleet koko tarkkailuhistorian ajan varsin pieniä ja kirjanpitokalastajissa tapahtuneiden muutosten jälkeen (2003) vielä aiempaakin pienempiä. Viitteitä madekannan heikkenemisestä on saatu myös toteutettujen kalastustiedustelujen tuloksista. Verkkokalastuksella tavoitellaan Haapajärvellä pääasiassa haukea ja kuhaa. (Kuva 4.) 8 Kuva 4. Kirjanpitokalastajien pyydyskokukertakohtainen saalis (g/pkk) vuosiarvoina (pylväs) sekä kolmen vuoden liukuvina keskiarvoina (viiva) Haapajärvellä v

85 OSA III: Kalataloustarkkailu Yksittäinen kirjanpitokalastaja harjoitti Haapajärvellä edellisvuosien tapaan kevään kutuaikaan myös rysäkalastusta. Tätä ennen rysäpyyntiä on kirjanpitokalastajien toimesta harjoitettu järvellä vuonna Vuoden 2014 pyynti epäonnistui ainakin saaliiden valossa, sillä koko rysäsaalis koostui vain vähäisestä määrästä ahventa. (Liitteet 1 ja 2.) Myös katiskoiden käyttö rajoittui Haapajärvellä vuonna 2015 yksittäisen kalastajan pyyntiin. Kirjanpitokalastaja harjoitti katiskapyyntiä touko-lokakuun aikana, eikä pyynti siten rajoittunut ainoastaan keväiseen kutupyyntiin. Katiskakalastaja kasvatti myös pyyntiponnistustaan edellisvuosista. Yksittäisen katiskan keskimääräinen kokukertakohtainen haukisaalis jäi 80 grammaan, mutta ahvensaalis oli aiempia vuosia korkeampi, 566 grammaa. Pääosa ahvensaaliista (n. 78 %) saatiin elo-syyskuussa, jolloin ahvensaalis oli 1221 grammaa kokukertaa kohden. Keväisen kutupyynnin aikaiset saaliit jäivät melko vaatimattomiksi (n. 60 g haukea ja 217 g ahventa). Kutuaikaisen pyynnin onnistuminen vaihtelee voimakkaasti vuosittain mm. pyynnin tarkan ajoittumisen, veden lämpötilojen ja vedenkorkeuksien/jäätilanteen mukaan, mikä selittää niin rysä- kuin katiskapyynninkin saaliiden heilahteluja. Muu katiskasaalis koostui vähäisistä määristä särkeä, madetta lahnaa ja kuhaa. (Liitteet 1 ja 2.) Yksittäinen kalastaja piti helmi-huhtikuulla pyynnissä myös iskukoukkuja, joiden määrä vaihteli 7-15 välillä pyynnin painottuessa maaliskuulle. Koukuilla saatu haukisaalis oli kohtalainen (reilut 55 kg) ja kalastaja jäi vain kahdeksana kertana 119:sta (6,7 %) kokonaan ilman saalista. Suuremmat haukiyksilöt puuttuivat edellisvuoden tapaan koukkusaaliista, ja yhden koukun kokukertaa kohden laskettu yksikkösaalis oli noin 105 grammaa. (Liite 1.) Yksi kalastaja harjoitti myös vapakalastusta vetouistellen pariin otteeseen elokuussa ja pilkkimällä helmi-maaliskuussa. Pilkkireissujen kokonaissaalis koostui ahvenesta (2,4 kg) ja särjestä (3,4 kg). Yksikkösaaliit olivat molemmilla kalalajeilla edellisvuotta parempia (ahven 480g ja särki 680g/kkr) Kalastaja harrasti kaksi kertaa vetouistelua elokuussa ja sai saaliikseen vähäisen määrän haukea (1 kg) ja ahventa (1,1 kg). Vuotta 2013 koskeneen kalastustiedustelun tulosten mukaan Haapajärvellä harjoitetaan jonkin verran kuhan vapakalastusta. (Liitteet 1 ja 2.) Yksi kalastaja harjoitti yhden kerran pitkäsiimapyyntiä ja sai saaliikseen vähäisen määrän haukea (2 kg) ja kuhaa (2,2 kg). Katiskapyytäjä ilmoitti saaneensa touko-lokakuun välisenä aikana katiskoistaan kaikkiaan 17 täplärapua Pyhäjokisuu Pyhäjokisuulla ei ollut lainkaan kirjanpitokalastajia vuonna 2002 ja alueelle järjestettiin yhtä lukuun ottamatta uudet kirjanpitäjät vuodeksi 2003, jolla on ollut vaikutusta tuloksiin. Jokisuun kirjanpitokalastajien verkkokalastus painottui loppukesään ja syksyyn heinä-lokakuulle sekä alkuvuoteen tammi-helmikuulle. (Kuva 5.) Verkkokalastus Haapakosken alapuolisella jokiosuudella on kielletty kesäkuusta alkaen ja tässä käsitelty syksyn verkkokalastus kohdistuikin kieltoalueen ulkopuoliselle jokisuun läheiselle alueelle. Kalastusalueita ei kuitenkaan voitu luokitella varsinaiseen meriedustan alueeseenkaan kuuluvaksi ja jaottelu tehtiin pääasiassa kalastuksen kohdelajien, saaliiden ja verkkomäärien perusteella. Lisäksi alueella on harjoitettu emosiianpyyntiä mädinhankintaan. Vuonna 2015 verkkokalastuksen kokonaispyyntiponnistus kasvoi edellisvuosiin nähden (833 pkk) ja kalastus painottui alkuvuoden lisäksi loppukesään ja syksyyn. Vuoden 2015 loppukesän ja syksyn verkkokalastus keskittyi siikaan, kun taas alkuvuoden pääasiassa talviaikaan keskittyneen pyynnin saalislajisto oli monipuolisempi. Alkuvuodesta jokisuulla pyydettiin lisäksi koukuilla madetta ja haukea sekä yksittäisellä kalastajalla oli lisäksi keväällä käytössään metalliverkosta tehtyjä mertoja. Elolokakuun pyyntiaikana harjoitettiin lisäksi nahkiaisten rysäpyyntiä kolmen kirjanpitokalastajan toimesta. 9

86 OSA III: Kalataloustarkkailu 10 Kuva 5. Kirjanpitokalastajien verkkokalastuksen ajoittuminen pyhäjokisuulla vuonna 2015 Verkoilla saatu hauen yksikkösaalis oli 312 g/pkk ja siten putosi huomattavasti aiempiin vuosiin verrattuna. Kun aineistosta erotetaan loppukesän ja syksyn aikainen siianpyynti pois, kohoaa alkuvuoden keskimääräinen haukisaalis hieman yli 1,1 kg:aan verkon kokukertaa kohden. Alkuvuoden ja kevään aikaan saatiin lisäksi noin 447 g lahnaa, noin 374 g ahventa ja noin 1089 g madetta kokukertaa kohden. Kun tähän lisätään vielä 208 gramman keskimääräinen särkisaalis 124 gramman säynesaalis ja vähäinen siikasaalis, saadaan tammi- ja toukokuun välisen verkkokalastuksen kokonaisyksikkösaaliiksi noin 3,4 kg yhden verkon kokukertaa kohden. Yli kolmen kilon keskimääräistä verkkokohtaista saalista voidaan pitää vielä melko merkittävänä etenkin, kun se muodostuu suurimmaksi osaksi käyttökelpoisista lajeista. Alkuvuoden verkkokalastuksesta voidaan erottaa vielä tammihelmikuun, eli perinteisen mateenpyyntijakson kalastus erilleen. Tuon aikavälin keskimääräinen madesaalis oli reilut 1,7 kg/pkk. Lahnan ja mateen osalta saaliit riippuvat merkittävästi käytetyistä verkoista ja kalastusalueista, eli toisin sanoen kalastuksen kohdistumisesta kyseisiin lajeihin. Käytettyjen verkkojen silmäharvuus myös vähentää ahven- ja särkisaaliita. Vuonna 2015 kalastajien käytössä oli vähäinen määrä myös tiheämpiä # mm verkkoja. Tiheiden verkkojen pyyntimäärät olivat koko aineistoon nähden niin vähäisiä (80/833 pkk), että vuoden 2015 tuloksissa niitä ei raportoida erikseen. Heinäkuusta eteenpäin kalastus jatkui melko tasaisena ja kasvoi lokakuun siian pyynnin aikaan. Lokakuussa harjoitettiin myös emosiian pyyntiä mädinhankintaa varten. Loppukesän-syksyn merkittävimmät saalislajit olivat siika (472,3 g/pkk) ja ahven (408,9 g/pkk). Pyhäjokisuulla on harjoitettu varsin aktiivisesti hauen ja mateen talvista koukkukalastusta. Tammimaaliskuussa 2015 koukkukalastusta harjoitti jokisuulla kaksi kirjanpitokalastajaa ja heidän käyttämiensä made- ja iskukoukkujen määrä vaihteli 4-10 koukun välillä. Kaikkiaan heille kertyi kalastuspäiviä tämän pyyntimuodon osalta 56 kpl. Haukikoukuilla saatiin keskimäärin noin 312 g saalis yksittäisen koukun kokukertaa kohden ja vastaava madekoukkujen madesaalis oli noin 324 grammaa. Hauen osalta tämä ns. yksikkösaalis pysytteli edellisvuoden tasolla ja mateen osalta kohosi noin 50 grammaa. Yksikkösaaliit ovat nykyisellään kuitenkin melko kohtuullisia. (Liitteet 1 ja 2.) Yksittäinen kirjanpitokalastaja harjoitti keväällä kutuaikaan myös pienimuotoista mertapyyntiä. Toukokuulle ajoittuneen kalastuksen pyydysten kokukertojen määrä oli noin 12 ja saatu saalis (n. 330 kg) koostui pääosin särjistä (n. 83 %), hauista (n. 10 %) ja ahvenista (n. 7 %). (Liitteet 1 ja 2.) Yksittäinen kirjanpitokalastaja harjoitti katiskapyyntiä tammi-helmikuussa ja keväällä toukokesäkuussa. Talvisen katiskapyynnin saaliina oli vähäinen määrä madetta, haukea, särkeä, ahventa ja lahnaa. Ahvenen kutuaikaan ajoittunut katiskapyynti tuotti erittäin runsaan ahvensaaliin (4,04 kg/kkr) ja pyynnin voidaan katsoa onnistuneen hyvin. Myös kalastajan kommenttien mukaan ahvensaalis oli kalastushistorian suurimpia. (Liite 1.)

87 OSA III: Kalataloustarkkailu Nahkiaisen rysäpyyntiä harjoitti v jokisuulla kolme kirjanpitokalastajaa, joiden saama yksikkösaalis oli tarkkailuhistorian suurin, noin 108 kpl/pkk. Edellisen kerran poikkeuksellisen runsaita nahkiaissaaliita saatiin vuonna 2012 ja Keskimääräinen nahkiaissaalis vuosina on ollut hieman reilut 60 kpl/pkk. Yksikkösaaliiden laskemista on ajoittain vaikeuttanut myös yksittäisten pyytäjien ilmoittamat kilomääräiset saaliit, jotka on muunnettu kappalemääräisiksi saaliiksi käyttämällä nahkiaisen keskipainona 50 grammaa. Nahkiaisen kutunousuun ja siten myös saaliisiin vaikuttaa merkittävästi syksyn virtaamatilanne. Esimerkiksi syksyllä 2003 ja 2005 virtaama joessa oli varsin pieni, mikä heikensi nahkiaisen nousua jokeen. Syksyt 2004, 2007, 2008, 2010, 2011 olivat taas melko runsassateisia ja vuoden 2012 syksy monin paikoin Pohjois-Pohjanmaata ennätyssateinen, mikä edisti nahkiaisen kutunousua. Vuosien 2013 ja 2014 syksyt olivat virtaamien suhteen jälleen haastavampia. Vuoden 2015 kesä ja syksy olivat keskimääräistä sateisempia ja kasvattivat virtaamia, joka vaikutti positiivisesti nahkiaisen nousuun. (Kuva 5, liitteet 1 ja 2.) 11

88 OSA III: Kalataloustarkkailu 12 Kuva 5. Kirjanpitokalastajien pyydyskokukertakohtainen saalis (g/pkk, kpl/pkk) vuosi-arvoina (pylväs) sekä kolmen vuoden liukuvina keskiarvoina (viiva) Pyhäjokisuulla v

89 OSA III: Kalataloustarkkailu Meriedusta Pyhäjokisuun meriedustalla ei ollut lainkaan kirjanpitokalastajia vuonna 2002 ja alueelle rekrytoitiinkin yhtä lukuun ottamatta uudet kirjanpitäjät vuodeksi 2003, millä on ollut vaikutusta tuloksiin. Verkkokalastuksen volyymi oli vuosina moninkertainen aiempiin vuosiin verrattuna. Sen jälkeen kirjanpitokalastajien verkkokalastusmäärät vähenivät selvästi, mutta ovat sittemmin kääntyneet jälleen kasvuun (Taskila 2012, kuva 6). Vuonna 2015 verkkokalastuksen määrä kasvoi edelleen ja lähestyi volyymiltään jo vuoden 2003 tasoa. Verkkokalastusmäärän kasvaminen johtuu pääasiassa yhden I luokan ammattikalastajan pyyntiponnistuksen kasvamisesta joka kaksinkertaistui edellisvuodesta. Rannikolla tapahtuvan ammattimaisen verkkokalastuksen kannattavuuteen ja siten myös määrään vaikuttavat yleisesti mm. kalojen markkinahinta, kalakantojen muutokset, kalastuksen säätely, kalastuslupien saatavuus ja hylkeet. 13 Kuva 6. Pyhäjoen meriedustan kirjanpitokalastajien verkkokalastusmäärät (pyydyskokukerrat) vuosina (Vuoden 2014 osalta tiheiden verkkojen pyyntiä ei voitu erottaa muusta verkkokalastuksesta) Maivanpyyntiä on vain kokeiltu joinakin vuosina, ja saaliit ovat vaihdelleet vuosittain huomattavasti. Viime vuosina maivaa ei ole kalastettu lainkaan. Tiheiden verkkojen (# 27-33) pyyntimäärät ovat olleet aiempina vuosina vähäisiä, mutta tiheiden verkkojen määrä kasvoi voimakkaasti vuonna 2015, jolloin jo lähes suurin osa käytetyistä verkoista oli tiheitä verkkoja. Pääasiassa muutos johtuu kirjanpitokalastajan raportointitavasta, koska edellisvuosina tiheiden ja harvojen verkkojen pyyntimääriä on raportoitu yhdessä (# mm verkot) ja vuoden 2015 osalta ne raportoitiin erikseen (# ja # mm verkot). Näin ollen tiheiden verkkojen määrä on ollut todellisuudessa suurempi osin jo vuonna 2013 sekä 2014, jolloin tiheiden ja harvojen verkkojen pyyntimääriä on raportoitu yhdistetysti. Siian kalastusta on todennäköisesti kohdennettu karisiian pyyntiin, joka selittäisi tiheiden verkkojen käytön lisääntymistä. Tiheillä verkoilla saatu siikasaalis on vaihdellut vuosittain huomattavasti (kuva 5), johon ovat voineet vaikuttaa kalastajien ja kalastuspaikkojen muuttuminen sekä pyynnin laajuuden vaihtelu (Taskila 2012). Vuoden 2015 tiheillä verkoilla saadusta saaliista yli puolet (n. 57 %) oli siikaa, mutta siian yksikkösaaliit jäivät heikoiksi ja saalis olikin tarkkailuhistorian toiseksi pienin (213 g/pkk). Muu saalis koostui pääasiassa särjistä (19,4 %) ja ahvenesta (12,9 %), joiden lisäksi saatiin vähäisiä määriä lahnaa, taimenta, haukea sekä joitakin kuhayksilöitä (Kuva 7., liitteet 1 ja 2.).

90 OSA III: Kalataloustarkkailu Harvoilla verkoilla saatu siikasaalis on ollut perinteisesti tiheämpiin verkkoihin nähden pienempi, mutta vuonna 2015 harvojen verkkojen siikasaalis oli tiheitä verkkoja huomattavasti parempi (558 g/pkk). Harvojen verkkojen saaliista siikaa oli vajaa puolet (48 %) ja muita merkittäviä saalislajeja olivat särki (18 %), ahven (10 %) ja hauki (10 %). Lisäksi saalissa oli vähäisempiä määriä lahnaa, taimenta ja madetta. Kalastajien ja kalastuspaikkojen välillä on tapahtunut vuosien välillä muutoksia ja syksyiseen siianpyyntiin vaikuttavat myös sääolot ja mm. hyljekannat. Hylkeiden aiheuttamat ongelmat vaikuttavat nykyisin merkittävästi myös verkkosaaliisiin. Myös vuoden 2015 osalta merialueella kalastaneet huomauttivat hylkeiden vaikeuttavan verkkokalastusta (Taskila 2012, Kuva 7., liitteet 1 ja 2.). 14 Kuva 7. Kirjanpitokalastajien pyydyskokukertakohtainen saalis (g/pkk) vuosiarvoina (pylväs) sekä kolmen vuoden liukuvina keskiarvoina (viiva) Pyhäjokisuun meriedustalla v Vuoden 2015 osalta harvojen rysien/loukkujen pyynti- ja saalistiedot jäivät kirjanpitokalastajalta toimittamatta ja niitä ei sen johdosta raportoida. Vuoden 2015 rysäkalastustiedot raportoidaan vuoden 2016 kalataloustarkkailun yhteenvedossa Kalastajien kommentit Kalastajakohtaiset kommentit pyydysten likaantumisesta, kalojen makuvirheistä ja muista huomioista on esitetty liitteessä 1. Haapajärvellä verkkojen likaantuminen vaikeutti kesäaikaista verkkokalas-