medialeikin reseptikirja Yhteisen kulttuurissa lapsen hyvä media

Transkriptio

1 medialeikin reseptikirja Yhteisen kulttuurissa lapsen hyvä media 1

2 yhteydet Kirkkonummen varhaiskasvatus Tarja Kotamäki Kantvikin päiväkoti Eija Renvall medialeikin mediataiteellinen ohjaus Markus Renvall medialeikin pedagoginen ohjaus Tiia Östman medialeikin malli: Markus Renvall medialeikin kehittämistä ovat tukeneet AVEK, Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus / Heidi Tikka, Milla Moilanen; Taiteen keskustoimikunta, lastenkulttuurijaosto ja mediajaosto 2 medialeikin pedagoginen toteutus: Kirkkonummen varhaiskasvatus vuodesta 2008 mukana Opetushallituksen oppimisympäristöjen kehittämishankkeessa reseptit Markus Renvall ja medialeikin ohjaajat Kirkkonummen varhaiskasvatuksessa luonnosversiona julkaistava vihko, 1. painos teksti Risto Santavuori kuvat julkaisija Kirkkonummen kunnan varhaiskasvatus, 2011

3 3

4 Sisältö Saatteeksi... 6 MEDIALEIKIN KÄYNNISTÄMINEN... 9 MEDIALEIKIN SÄÄNNÖT... 9 MEDIALEIKKIVALMIUDET lapsen ikä mediakasvattajan mediataidot välineet LAPSI JA KAMERA kameraan tutustuminen kuvatun katsominen kuvaamisharjoittelu kamera käytössä kuvat käytössä kuvaamisen lapsilähtöisyys kuvaamisen pedagoginen ammatillisuus LAPSI STUDIOSSA MEDIASTUDIO TODELLISUUDEN LUOMISENA mediastudio kamera toisen kohtaamisena... 36

5 esine- ja tilatutkielmat esillä olosta esiintymiseen liikunta ja motoriikka animaatio todellisuuden muokkaamisena STUDION RAKENTAMINEN pahvitalot studiona väriavainnus ÄÄNIMAAILMA aanet materiaalina lapsen oma ääni ja puheilmaisu äänimedian tuottaminen aanittäminen didaktiikkana MEDIAPROSESSIT OPPIMISYMPÄRISTÖINÄ kuvaaminen oppimisprosesseina kotikylä lapsen kasvun kuvina mediavälineet luontokuvauksissa media tuotanto prosessina medialeikki esityksen tuottamisena mediatuotantoa käytännön pedagogiikassa

6 Saatteeksi RESEPTIT KULTTUURIN JAETTAVUUTENA 6 Reseptikokoelman ohjeiden avulla medialeikki käynnistyy ja ohjeiden kirjossa avautuu myös näkymä medialeikin monipuolisuuteen. Medialeikki syntyy siitä, miten kasvattajat ja opettajat luovat sen periaatteista omaa työtään palvelevia malleja. Resepti on lyhyt kertomus tai kokemukseen perustuva suunnitelma. Erityisesti medialeikin alkuvaiheessa reseptejä voi käyttää eräänlaisena karttana. Reseptin idea on jakaa kokemuksia ja toimivia käytäntöjä kasvattajien kesken ja siten innostaa tekemään omia löytöretkiä median tuottamisen tarjoamiin pedagogisiin mahdollisuuksiin. Näin reseptit toimivat myös perehdyttämisenä. Alunperin reseptit perustuvat medialeikin kehittäjän Markus Renvallin ideoihin. Näitä on hiottu soveltavassa työssä lasten kanssa. Kasvattajat ja opettajat ovat luoneet tällä tavalla medialeikistä lähes rajattomasti muunneltavissa olevan pedagogisen menetelmän. Tämä työ on jo nyt luonut mediaosaamisesta hiljaisena tietämyksenä leviävän uudenlaisen mediakulttuurin. Monia häkellyttävän oivaltavia sovelluksia keksineitä kasvattajia voisi mainita nimeltä. Luettelon reseptit esitellään kuitenkin lähinnä koko yhteisön nimissä. Näin halutaan rohkaista reseptin olemukseen kuuluvaan yhteiseen jaettavuuteen, ideoiden vapaaseen virtaavuuteen. Kaikki uudet ideat ovat tervetulleita. Jokainen lasten maailmaa näkyväksi tekevä ja vahvistava kuva on arvokas. Reseptikokoelmaa voi täydentää jatkuvasti. Reseptit ovat kulttuurin perustaa. KOKEMUKSESTA RESEPTIKSI Tämä kokoelma on vasta luonnosasteella, niin kuin resepti aina onkin. Resepti esittelee idean, mallin, menettelyn. Näistä Ideoista enin osa on kyllä käytännössä moneenkin kertaan testattuja ja muokattuja. Osa on vihjeitä siitä, mihin suuntaan medialeikkiä voisi kehittää. Muodoltaan reseptit ovat yksinkertaisia ja niihin sisältyvät monet merkitykset saattaisivat kaivata tarkempaa selostusta.

7 Resepteihin liittyy seuraavia seikkoja, joita näissä ohjeissa on avattu pääosin varsin viitteellisesti: Tehtävän sisältö: Annetaan kuvaamisen tai äänittämisen kohde, aihe, tilanne, paikka. Tarvittaessa määritellään kuvaamisen kehyksiä tarkemmin medialeikin sääntöjen mukaisesti. Välineet ja toteutusohjeet: Mitä välineitä tarvitaan, millaiset kameran asetukset, mitä lisäominaisuuksia tai -laitteita - mikrofoni, kuvausnopeudet, jalusta, kaukosäädin. Määritellään myös aikuisen rooli, tehtävät ja ohjaustapa sekä toteutuksen järjestelyt. Pedagogisia näkökulmia: Resepti voi täydentyä selostamalla kuvaamisen lähtökohtia, tarkoitusta ja tavoitteita. Jokaisessa reseptissä on monia pedagogisia merkityksiä mediakasvatuksesta lapsen sosiaaliseen identiteetin vahvistumiseen ja ympäristön hahmottamiseen asti. Näitä ei juuri ole nostettu esiin. Jollain tavalla sekin olisi tarpeellista, koska monet ohjeet ovat niin yksinkertaisia ja arkisia kuvaustehtäviä, ettei niiden pedagogista monipuolisuutta aina tunnista, ellei sitä pysähdy erikseen miettimään ja ennen kuin sen näkee käytännössä! KOKOELMAN RAKENTEESTA Reseptit on esitetty medialeikin oppimisen luontaista etenemistä myötäilevässä järjestyksessä. Tässä noudatetaan jaottelua seuraaviin sisältöalueisiin: (1) Lapsi ja kamera (2) Lapsi studiossa (3) Mediaympäristö oppimisprosesseina 7 Ensimmäinen osa johdattelee kameran käyttöön ja lapsiryhmän kuvaamisen ohjaamiseen. Tuttuudessaan tämä sinänsä tavallinen kuvaaminen saa medialeikissä erityisen uudistavan merkityksen. Muotona yksinkertainen kuvaamistapahtuma on kokonaisuus, joka alkaa lapsen itsenäisestä kuvaamisesta ja päättyy yhteisten esteettisten näkemysten jakamiseen. Studion käsite saattaa tuntua pedagogiikan ammatillisuudesta käsin vieraalta. Kun tutustuu käsitteen merkitykseen, huomaa että kyse on jokapäiväisissä käytännöissä tuiki tutuista kuvaamisen tavoista, joihin medialeikki tuo tiedostavamman otteen. Studiotyöskentelyn media-ammatillisempi sovellus, useamman kameran kuvia yhdistävä väriavainnus tekniikka puolestaan tarjoaa kiinnostavan näkymän todella uuden oppimiselle.

8 8

9 MEDIALEIKIN KÄYNNISTÄMINEN Medialeikkiin tarvitaan kamera ja lapsiryhmä, vähintään yksi lapsi. Lasten kanssa otetaan kuvia ja videoita ja katsotaan niitä. Tutkitaan säännöt ja toimintaohjeet. Aluksi tehdään harjoituksia, joissa lapset tottuvat kameraan ja kuvaamiseen. Seurataan ohjeita ja katsotaan, että jokainen kuvaaja noudattaa niitä. Saadaan tuntuma lapsiryhmän kuvaamiseen medialeikin sääntöjen periaattein. MEDIALEIKIN SÄÄNNÖT Kuvausohje: aikuinen antaa kehykset Kukin lapsi ryhmässä kuvaa 6-10 sekunnin videootoksia tai ottaa valokuvia sovitun määrän. Lapsi luo sisällön Vuorollaan lapsi päättää itse, mitä ja miten hän kuvaa. Kuvatun välitön katsominen Kun ryhmä on kuvannut, katsotaan tuotos yhdessä aikuisen kanssa. 9 Aikuinen kannattelee Aikuinen huolehtii tekniikasta ja ohjeista sekä tuo leikkiin uusia sovelluksia. Nämä kuvaukseen tarkoitetut ohjeet soveltuvat myös äänittämiseen. Medialeikin säännöt on kehittänyt mediataiteilija Markus Renvall. Niistä enemmän Medialeikin ohjauskirjassa

10 Aloitetaan medialeikki kamerapiirissä tutkimalla kameraa. Käydään läpi kuvaustoiminnot. Annetaan ohjeet kuvaamiseen. Kukin lapsi saa vuorollaan kameran ja tarvitsemansa tuen. Kuvia otetaan, vaikka kaikkia ei säästetä tai käytetä mihinkään erityiseen. Lasten tulisi löytää kuvaamisen idea, oivaltaa kuvaamisen ja katsomisen välinen yhteys. Kameran saaminen käteen ja kuvaaminen annettujen ohjeiden mukaan on uusi kokemus, etenkin kun siihen liittyy tuotoksen välitön katsominen ja jakaminen. Toistetaan samoja perusharjoituksia ja huomataan miten ne vähitellen muuttuvat niin tavallisiksi, ettei niiden teknisiin kysymyksiin enää kiinnitä huomiota. Medialeikki syntyy pienin ja tutuiksi käyvin askelin. Uusi mediakulttuuri kehittyy näistä pienistä rutiineista. SÄÄNTÖIHIN LIITTYVIÄ KYSYMYKSIÄ Sääntöjen merkityksen hahmottaminen ja niiden tunnollinen noudattaminen voi tuntua joissakin tilanteissa haasteelliselta: 10 Kuvausohjeisiin sisältyvät rajoitukset eivät miellytä kaikkia, vaan jotkut lapset haluaisivat ottaa rajattomasti kuvia. Otosten pituuden kaavamainen rajaaminen esimerkiksi 6 sekunnin mittaisiksi voi rikkoa tapahtuman luonnollisen keston. Pieni lapsi ei pysty samanaikaiset laskemaan otoksen pituutta ja keskittymään kuvaamiseen jolloin kamera jää osoittamaan lattiaa, varsinkin jos kameran painikkeet ovat lapsen kädelle hankalia. Tästä johtuen on aikuisen toisinaan erityisen vaikea noudattaa sääntöjen edellyttämää puuttumattomuutta, koska hänen tehtävänsä on auttaa lasta kuvaamaan. Aikuinen kokee, etteivät säännöt palvele medialeikin julistamia tavoitteita. Miten ne sopivat yhteen ilmaisun vapautumisen kanssa? Miten säännöt liittyvät medialeikin oppimiseen? SÄÄNNÖISTÄ LÖYTYVIÄ VASTAUKSIA Säännöt suojelevat lapsen omaa ilmaisua. Otosten lukumäärä ja pituus antavat lapselle itsenäisyyden, johon ei aikuinen eikä muut ryhmästä voi puuttua. Säännöt suojaavat lapsen harkinnan ja päätöksenteon vapautta: Lapsi voi rauhassa keskittyä omaan tekemiseen tietäen omat oikeutensa, sen että

11 sääntöjen rajojen sisällä ei kenenkään tule puuttua hänen tekemiin ratkaisuihin. Laskiessaan otosten pituutta ja määrää lapsi tunnistaa oman päätöksenteon vapauden ja samalla tunnustaa sen rajat: Kaikille numerot ovat samat ja niiden luetteleminen kiinnittää jokaisen lapsen ryhmän yhteiseen kehykseen. Sääntöjen kautta myös tekniikka saadaan palvelemaan lapsen omaa ilmaisua. Kameran kohdistaminen ja kuvausnappulan painaminen rajaa todellisuudesta lapsen katseen mukaisen näkymän kaikkine puutteineen, jotka lapsi itse parhaiten tunnistaa ja jotka ohjaavat häntä seuraavien kuvien ottamisessa, innostavat harjoittelemaan. Aikuisen tehtävä on kannatella lapsen oppimista. Lasta pitää tukea ja avustaa niin paljon, että syntyy onnistumisen kokemus. Tätä ei tapahdu, jos aikuinen tekee lapsen puolesta. Sääntöihin sisältyy monia pedagogisia ja lapsen oppimista tukevia mahdollisuuksia. Ne saavutetaan sääntöjä seuraamalla. Otoksia koskevista rajoituksista seuraa, että yhteinen video on sen mittainen, minkä vielä jaksaa hyvin katsoa. Jos esimerkiksi joku lapsista kuvaa määrättömän pitkän videon, rikkoo se monella tapaa yhteisen: Lapsi ei saa kokemusta tasa-arvoisesta toiset huomioon ottavasta yhteisestä tekemisestä, itsenäisestä vastuusta ja oman halun rajoittamisesta. Valintojen tekeminen jää tapahtumatta. Videosta tulee niin pitkä, ettei sitä kukaan jaksa katsoa. Jää syntymättä yhteinen jakamisen kokemus. Oppimisen palautekehä katkeaa eikä kukaan saa nähdyksi tulemisen kokemusta. 11

12 MEDIALEIKKIVALMIUDET LAPSEN IKÄ 12 Säännöt sanovat että kamera annetaan lapselle, siis kaiken ikäisille lapsille. Mediatekniikassa ei ole mitään erityisesti lapselle ylivoimaista, kunhan otetaan huomioon ikään liittyvät yleiset käytännön valmiudet. Jo alle vuoden ikäinen lapsi hahmottaa kameran merkityksen ja parivuotiaana lapsi pystyy itsenäisesti kuvaamaan, tarvittaessa aikuisen avustamana. Esteettinen taju alkaa kehittyä jo ennen syntymää. Digivalokuvaus saattaa olla helpoin tapa aloittaa. Viimeistään esikouluikäisillä on jo riittävät valmiudet itsenäisiin tavoitteellisiin mediaprosesseihin. Kuvaamisen perustoiminnot ovat niin yksinkertaisia, että Ikää olennaisempi mediavalmiuksien mittari lienee tottumus. Ensi kosketus välineisiin kaipaa aina aikuisen tukea. Uuden ryhmän kanssa kannattaa siksi alkaa kameraharjoittelulla. Näin ryhmässä jo oleva osaaminen vahvistuu ja saadaan jaetuksi kaikille. Studiotyöskentely sopii niinikään kaiken ikäisille. Laitteet ovat jokaiselle samat, vain sisältö ja työtavat muuntuvat iän myötä. Mitä pienempiä lapset ovat, sitä enemmän huomio on omassa itsessä, oman tekemisen säätelyssä. Myös turvallisuusnäkökohdat on otettava huomioon erityisesti pienten kanssa: kuumat kirkkaat valot ja sähköjohdot ovat aikuisen vastuulla olevia riskitekijöitä. Iän myötä oppimistehtävien ja tavoitteiden määrittäminen tarkentuu. Vanhemmat lapset sijoittavat itsensä eri tavoin suhteessa ympäristöön ja toisiin ihmisiin kuin pienemmät. Toinen näkökulma on, kuinka paljon ja millä tavalla lapsi vaikuttaa syntyvään mediaan. Pienimmät lapset leikkivät ja näkevät itsensä mediassa, löytävät yhteyden oman toiminnan ja sen kuvan välillä. Vähän vanhemmat lapset kykenevät jo suunnittelemaan ja harjoittelemaan esityskokonaisuuksia, jotka sitten kuvataan suoraa esitystilanteesta.

13 MEDIAKASVATTAJAN MEDIATAIDOT Median oppiminen on median tekemistä. Oikeastaan medialeikki alkaa siitä, kun aikuinen ottaa kameran käteen ja antaa itselleen luvan leikkiä. Mediakasvatus ei ensisijaisesti tähtää mediaosaamisen vaan mediasuhteen kehittämiseen. Tähän kasvattajilla ja opettajilla on jo hyvä yleinen pedagoginen taito ja tietous. Jokainen meistä on myös median kuluttajina oikeutettu arvioimaan sen sisältöjä ja suhtautumaan kriittisesti sen tarjoamaan maailmankuvaan. Mediataitoihin perehtyminen lapsen kasvun tarpeista lähtien luo uudenlaisen suhteen myös tekniikkaan. Jos opettaja kohtaa medialeikin soveltamisessa kynnyksiä, on se hyvä merkki. Kynnykset ohjaavat, merkitsevät oppimisen tarpeen ja niiden ylittäminen lisää kasvattajien pedagogisia mahdollisuuksia ja vahvistaa koko työyhteisöä. Tämän kirjan reseptien ohjaamiseen riittävät seuraavat taidot: (1) Medialeikin periaatteet: tuntea medialeikin säännöt. (2) Lapsiryhmän kuvaamisen ohjaaminen: kameran perustoiminnot: valokuvaus ja videointi ja niihin liittyvät asetukset; kuvaamisen ohjauksen pedagoginen ymmärrys. (3) Kuvatun katsominen: näyttölaitteen käynnistäminen ja sen perustoiminnot; kameran yhdistäminen näyttöön; katsella kuvattua yhdessä lapsiryhmän kanssa jakamisen herkän prosessin tunnistaminen. (4) Aineiston käsittely: kuvien siirto muistikortilta tietokoneelle ja poistaminen muistikortilta; tietokonetyöskentelyn perustaidot. (5) Yhteinen mediakulttuuri: kameran huolto, akun lataaminen, kameran ja välineiden säilytyksen yhteiset ohjeet. 13 Medialeikkiin ei tarvita erityistä välineosaamista. Kameroiden avaamisesta ja sulkemisesta, toimintojen säätämisestä, ohjesymbolien lukemisesta selviää kodintekniikan yleistietämyksellä tai kysymällä. Kun työyhteisö yhdistää oman osaamisensa, löytyy luultavasti jokaiselle tehtävälle aina joku osaaja tai joku jolta kysyä neuvoa. Medialeikki on avoimen oppimisen kulttuuria, siinä osaaminen jaetaan eikä kaikkea tarvitsekaan tietää.

14 VÄLINEET PERUSVÄLINEET Medialeikin perustapahtuma, lapsiryhmän kuvaaminen ja kuvatun katsominen syntyy seuraavilla välineillä, jotka olisi hyvä olla aina yhden ryhmän käytössä, saatavilla vaivattomasti. Välineiden käyttöä voi tietysti vuorotella. Käytön yhteinen suunnittelu ja säilytyksen järjestelmällisyys edistää niiden oppimista. Välineillä on yhteinen paikka ja kaikki samaan kokonaisuuteen kuuluvat tarvikkeet säilytetään yhdessä pakkauksessa, mieluiten myös nimettynä ja merkittynä. Digitaalinen valokuvauskamera 1, joka kuvaa sekä valokuvaa että videota, on medialeikin keskeinen yleistyökalu. Kameran ostopakkauksessa on yleensä mukana laturi sekä RCA johto, jolla kamera liitetään näyttölaitteeseen. Samoin pakkaukseen kuuluu USB johto, jolla kameran voi kytkeä tietokoneeseen. 2 Vara-akku ei olisi pahitteeksi. Joissakin merkeissä on lisäominaisuutena suurnopeuskuvaus eli kamera kuvaa jopa yli 1000 kuvaa sekunnissa. Tällä voi kuvatun liikkeen esittää hidastettuna ja tehdä havaittavaksi nopeita ja lyhyitä tapahtumia, jotka jäävät silmältä huomaamatta. Mainosten korostamat pikselit 3 eivät ole kameran olennaisin seikka, samoin 14 1 Digikameralla tarkoitetaan yleisesti digitaalisesti tallentavaa valokuvauskameraa. Tässä tekstissä on pääasiassa käytetty tätä ilmaisutapaa, vaikka myös videokamerat tallentavat kuvat nykyisin enimmäkseen digitaalisesti ja toisaalta digikameralla voi myös videoida. 2 RCA johto ja USB johto ovat yleensä digikameran vakiovarusteina. Edellisellä siirretään kuvaa ja ääntä kamerasta näyttölaitteeseen ja jälkimmäiselläkytketään kamera tietokoneeseen. 3 Pikseli eli kuvapiste tarkoittaa digitaalisen kuvan pienintä osaa: mitä enemmän kuvassa on pikseleitä sitä enemmän siinä on informaatiota ja sitä enemmän kuva vie tilaa tietokoneelta tai muistikortilta. Luvut 640 x 480 kameran valikossa kertoo kuvasta, jossa on 640 pikseliä leveyssuunnassa ja 480 pikseliä pystysuunnassa. Tällainen kuva on suhteellisen pieni ja niitä mahtuu 4 Gt:n muistikortille tuhansittain. Pikselimäärä ei kuitenkaan suoraan tarkoita kuvan mittoja neliösenttimetreinä. Tällaisen pienellä resoluutiolla eli erottelukyvyllä otetun kuvan voi esittää tai tulostaa myös suurena, mutta tarkka se on ainoastaan pienessä koossa esitettynä. Mitä isompana sen tulostaa, sitä rakeisempi kuva on.

15 markkinoiden tarjoamat erityisominaisuudet eivät välttämättä tarjoa pedagogisesti merkitsevää. Olennaista on lapsen suhde kameraan: Miten kamera sopii lapsen käteen, miten sormet ylettävät hallintapainikkeisiin, miten kamera reagoi lapsen otteisiin. Muistikortteja tarvitaan sen verran, että eri ryhmät ja ohjaajat voivat hallita kuvattua aineistoa. Niiden pitäisi olla ainakin 2-4 GB kokoisia 4, jotta kuvat ja etenkin videot eivät heti täyttäisi muistitilaa. Näyttölaitteeksi kelpaa tietokoneen näyttö tai televisio. Toimiva uudishankinta on tietokoneen näyttö, joka sisältää myös tv vastaanottimen. Jos käytössä on dataprojektori, niin sekin on hyvä. VÄLINEPAKETTI TÄYDENTYY Laitevalikoimaa voi lähestyä myös seuraavan jäsentelyn kautta: 1. AINEISTON TUOTTAMINEN Videokameraa tarvitaan vaativampaan videokuvaukseen, johon digikameran ominaisuudet eivät riitä. Digikameralla jo zoomaus ja kuvakulmien etsiminen asettavat rajoituksensa. Videokamerassa tulee siten olla näitä digikamerasta puuttuvia ominaisuuksia kuten mikrofoniliitäntä, suurnopeuskuvaus, ohjattavuus kaukosäätimellä, ajastin ja kenties jotain muuta tarpeista lähtevää. Pieni resoluutio eli pikseleiden lukumäärä on toisaalta eduksi tehtäessä kuvista animaatioelokuvaa. Koska animaatioon tarvitaan paljon kuvia, vie elokuva sitä enemmän muistitilaa mitä enemmän sen kuvissa on pikseleitä ja sitä hitaammin ohjelmat niitä pyörittävät Tiedostojen koko ilmaistaan tavuina (t), englanniksi byte (B). Tavussa on 8 bittiä (b) joka on tietotekniikassa perusyksikkö, tiedon pienin osa. Kilotavu (kt/kb) = 1000 tavua Megatavu (Mt/MB) = 1000 kilotavua. Gigatavu (Gt/GB) = 1000 megatavua Teratavu (Tt/TB) = 1000 gigatavua Käytännössä yhteen megatavuun mahtuu kirjan verran tekstiä tai yksi pienehkö valokuva. Digikameran valikosta voi säätää kuvien kokoa eli pikseleiden määrää.

16 Myös se millaiset liitännät videokamerassa on vaikuttaa siihen, miten kamerasta saa siirretyksi ja miten siihen tuoduksi dataa. Tallennusmuodosta riippuu, mitä oheislaitteita ja ohjelmia kuvien käsittelyyn tarvitaan. Muistikortille tallentava kamera on tässä mielessä jokapäiväisessä pedagogiikassa kätevin. Äänityslaite tarvitaan äänten keräämiseen. Käytännöllisin on sellainen digitaalinen äänityslaite, joka tallentaa suoraan muistikortille ja toimii myös mikrofonina. Tällöin ei erillistä mikrofonia tarvitse hankkia. Kameran jalka on kuvauksissa usein tarvittava lisälaite, samoin erilaiset valot, erityisesti säädettävät värivalot. 2. AINEISTON KATSOMINEN Dataprojektori ja kangas täydentävät tietokoneen näytön ja television lisäksi kuvatun katsomisen muotoja. Studiotyöskentelyssä ne ovat liki välttämättömiä, etenkin väriavainnus -tekniikkaa sovellettaessa. Projektorin kautta syntyy kokonaisvaltainen, kehon ja liikkeen näkyväksi tekevä mediatila. Kattoon kiinnitetty kone on tässä tarkoituksessa käytännössä lähes hyödytön, koska sitä ei voi siirtää sinne missä lapset leikkivät. 3. AINEISTON KÄSITTELY 16 Kertyvä aineisto tallennetaan ulkoiselle kiintolevylle tilaa tulisi olla mielellään 1 teratavun verran. Tallentamiseen kelpaa mikä tahansa käytettävissä oleva tietokone, aineiston käsittelyyn sen sijaan tarvitaan riittävän tehokas editointitietokone ja ohjelma. Hallintokoneet riittävät aineiston siirtelyyn, esimerkiksi muistikortilta kiintolevylle tai kiintolevyltä tulostettavaksi. Aineiston muokkaamiseen niitä ei yleensä pysty käyttämään: Niiden mediaominaisuudet ovat riittämättömät eikä niihin saa asennetuksi tarvittavia editointiohjelmia. Tarvitaan siis taloa kohti yksi erikseen aineiston editointiin tarkoitettu tietokone. Sen ominaisuuksia ovat mm. tehokas prosessori, hyvä näytönohjain, asianomaiset av liitännät ja muistikorttipaikat sekä mieluiten valmiiksi asennettuna editointi ja kuvankäsittelyohjelmat.

17 LAPSI JA KAMERA Seuraavat ohjeet johdattavat medialeikin käytäntöihin. Ohjeissa kuvaaminen tarkoittaa sekä valo- että videokuvaamista, molempia tai jompaakumpaa ellei niitä erikseen eritellä. Ohjeet on kirjoitettu suurin piirtein muotoon, jossa ensin on tehtävän kuvaus, sen toteutukseen tarvittavat järjestelyt ja laitteet. Sen jälkeen on lopuksi nostettu esiin tehtävään liittyviä pedagogisia näkökulmia. KAMERAAN TUTUSTUMINEN ~ K A M E R A N A S E T U K S E T J A K U V A A M I N E N ~ Kameralta voi kysyä: medialeikki opettaa esittämään välineille kysymyksiä. Ensin etsitään kuvaustoiminnot: virran käynnistäminen ja kuvaustilan valitsin - yleensä kamera avautuu suoraan kuvausvalmiuteen - laukaisin, valokuvien ja videoiden ottaminen sekä kuvien katsominen kamerasta. Lisäksi tarvitaan kuvausasetuksia: ne löytyvät, kun kameran tutkii läpikotaisin. Kokeilemalla selviää kaikkien painikkeiden merkitys, valikoiden eri vaihtoehdot. Kameran oheislaitteet kuten hihna, muistikortti, akku. laturi, kytkentäjohdot tietokoneeseen ja av laitteisiin ovat olennainen osa kuvaamisen kokonaisuutta. Samoin kameran ominaisuuksiin kuuluvat säilytys ja huolto. Yhden kameran kaikki tarvikkeet kannattaa pitää samassa laatikossa. Lisäksi kamera itse esittää kysymyksiä, jotka opettavat lataamaan akut ajoissa ja tyhjentämään muistokortin. 17 ~ K A M E R A P I I R I ~ Lapset kutsutaan kamerapiiriin. Se voi olla hetki, jona lapset ovat tottuneet tulemaan yhteen, nyt se vain nimetään medialeikiksi. Kamerapiiri kutsuu lapset mukaan, ohjaa keskittymään uuden oppimiseen. Ketkä kaikki ovat kerralla piirissä, se riippuu ryhmäkoosta, lasten iästä

18 ja muista aikuisten punnitsemista tekijöistä. Kuvausten käytännöissä 2-4 lapsen pienryhmät ovat toimivia, joskus myös kaikkien yhteinen läsnäolo voi olla paikallaan. Tämä ohjaa pedagogisia järjestelyitä. Tarvitaan toimintamallia, joka antaa aikuisen kohdata yhden lapsen kerrallaan, niin että jokainen lapsi on vuorollaan huomion kohteena ja samanaikaisesti ryhmän keskipisteenä, silti suojassa kameran takana. Piirin idealla on myös symbolisesti ohjaavaa merkitys. Yhteinen piiri luo yhteisyyden kokemuksen. Siinä on äärelle tulemisen ja ikuisuuden pyhyyttä. ~ K A M E R A K Ä D E S S Ä ~ Piirissä kukin lapsi saa vuorollaan kameran käteen. Tehtävänä on tunnistaa, miltä kamera tuntuu, paljonko se painaa, miltä näyttää ja tuoksuu. Kuvaamiseen valmistautumisen lisäksi tapahtuman voi nähdä rituaalina, jonka tarkoitus on välittää lapselle yhtäältä luottamusta ja arvostusta sekä toisaalta vastuullista suhtautumista työvälineisiin. Sen merkiksi kameran hihna pujotetaan lapsen ranteeseen. ~ V A L O K U V A A M I N E N ~ 18 Kuvaaminen alkaa kameran hihnan pujottamisella kuvaajan ranteeseen. Näytetään kameran avaaminen, valokuvaaminen. Lapsi ottaa kuvan siitä hetkestä jossa ollaan, siitä mihin kamera osuu. Kuvan tarkistus, kameran sulkeminen. Otettuaan kuvan lapsi luovuttaa kameran seuraavalle ja antaa saman opastuksen, jolloin Lasten keskinäisestä oppimisesta tulee osa toisista huolehtimisen vuorovaikutusta ja yksi keskeinen mediaoppimisen muoto. Aikuinen seuraa mukana ja voi tarvittaessa myös ottaa kameran takaisin ja luovuttaa itse kullekin lapselle erikseen. Tällöin jokainen saa kameran aikuiselta henkilökohtaisesti ja samalla aikuinen pystyy säätelemään kannustavan ja rohkaisevan motivoinnin määrää. ~ V I D E O K U V A A M I N E N ~ Video kuvataan samoin periaattein medialeikin sääntöjen mukaan: Hihna käteen, kameran avaaminen, sovitun mittaisen videon kuvaaminen. Laskeminen kuuteen on hyvä perusohje, kestoksi tulee tällöin alle 10s. Ensimmäisellä kerralla kukin ottaa yhden otoksen. Kuvauskohteen valinta kuten edellä,

19 ilman aikuisen odotusta siitä mitä sisällön tulisi olla. Seuraavalle luovuttaminen, käytön opastus. Kun yhteinen video katsotaan saman tien, kertautuu tapahtunut ja käsitteellistyy lapsen kokemuksena. KUVATUN KATSOMINEN ~ K U V A Y H T E I S Y Y T E N Ä ~ Tuotos katsotaan aina mahdollisimman pian kuvausten jälkeen. Aikuisen tehtävä on huolehtia katsomisen järjestämisestä, kutsua lapset mukaan. Välitön katsominen on olennainen osa medialeikin pedagogiikkaa: Palautekehä on yksi medialeikin toiminnallinen idea, jonka lapset nopeasti omaksuvat. Lasten omaehtoinen oppiminen vahvistuu, kun kuvauskokemus on vielä muistissa. Median tuottaminen hahmottuu alusta loppuun vietynä prosessina. Samalla muodostuu yhteinen sosiaalinen tapahtuma, toinen toisensa työn arvostaminen. - Sen sijaan katsomisen tarkoitus ei ole arvioida tai arvottaa kuvausten onnistumista, vaan päinvastoin välttää valmiiden mallien välittämistä. ~ K A M E R A, J O H T O J A N Ä Y T T Ö L A I T E ~ Kamera kytketään näyttöön. Medialeikin keskeinen välinepari muodostuu kamerasta ja näyttölaitteesta sekä nämä toisiinsa kytkevästä johdosta. Kamera liitetään katselu- tai editointilaitteeseen johdolla. Kun laitteesta riippuen valittavana voi muutamia erilaisia johtoja, saattaa niihin tottumaton unohtaa olennaisen: yhteen paikkaan tarvitaan kerrallaan vain yksi johto. Oikea johto selviää katsomalla, millaiset reiät koneissa on ja millaiset liittimet niihin tarvitaan. Yleensä kameraa ostettaessa mukana tulee oikea johto. Avataan televisio tai näyttö laittamalla virta päälle. Johdon liittimille löytyy tv:stä, näytöstä tai projektorista vastaavin värein merkityt reiät, joihin johdon päät työnnetään. Kun johdon toinen pää liitetään kameraan ja kameran virta avataan, tunnistaa näyttölaite kameran lähettämän signaalin ja näyttää kameran kuvat. Näin asennetun kameran omia ohjauspainikkeita voi käyttää kuvia selatessa. - Joissakin koneissa tarvitaan myös käsin tehty valinta. Jos kuvaa ei ilmesty ja virta on päällä molemmissa laitteissa, voi tarkistaa onko jotain muutettavia asetuksia. 19

20 Kun kuvien katselutapa on kerran suunniteltu ja välineille sovittu paikat, ei teknisiä ratkaisuja tarvitse miettiä aina uudelleen. Riittää kun välineet säilytetään niille sovituissa paikoissa. ~ K A T S O M I S E N T A P O J A ~ Aineistoa voi katsoa myös muulloin. Näyttöä tai projektoria voi käyttää aikaisemminkin kuvatun aineiston esittämiseen. Jokin sopiva valikoima pyörii näytöllä omia aikojaan muun toiminnan taustalla. Katsotaan uudelleen edellisten kuvausharjoitusten tuotosta, erityisestä tapahtumasta tai retkeltä tallennettua kuvaa. Esillä voisi olla vuoron perään joku lapsista. Näitä kuvia lapset seuraavat ohimennen leikkiessään. Välillä he käyvät niitä varta vasten katselemassa, yksittäin ja pareittain. KUVAAMISHARJOITTELU ~ L A P S I R Y H M Ä K U V A A ~ 20 Kuvaamista harjoitellaan pienryhmissä, 2-4 lasta kerrallaan on sopiva määrä. Tähän tarvitaan koko henkilökunnan tuki, kun toimintaa suunnitellaan ja järjestetään muuttuvissa olosuhteissa niin, että yhdellä aikuisella on aikaa kuvausryhmälle ja siinä vielä kerrallaan kullekin kuvausvuorossa olevalle. Jos käytössä on vain yksi kamera, niin yhden ryhmän kuvatessa tekevät muut ryhmät muita aiheeseen liittyviä tehtäviä tai leikkivät leikkejään. Pienryhmässä jokainen osallistuu ja vaikuttaa ryhmän työtapoihin. Liikutaan yhtenä kuvausryhmänä eikä kameravuoroa tarvitse odotella pitkään. Alkuvaiheessa aikuinen valvoo, että ryhmä oppii medialeikin sääntöjen mukaisen työskentelykulttuurin. Kuvaajan keskittymisrauha ja ilmaisun vapaus on tärkeä. Aikuinen auttaa lapsia tekniikan oppimisessa, mutta itse kuvaustapahtumaan jätetään vapaus tutkia ja kokeilla, myös vapaus epäonnistua. ~ L A P S I Y K S I N K U V A A M A S S A ~ Kuvaaminen voi olla myös yksilötehtävä. Kun kameran käyttö ja säännöt opetetaan yhdelle lapselle, käydään läpi sama oppirituaali kuin ryhmänkin kanssa.

21 Jos kuvaaminen tapahtuu samanaikaisesti muun toiminnan kanssa, voi kuvaamisen aiheena olla tallentaa ryhmän tai luokan tapahtumia. Lapset tarvitsevat joskus henkilökohtaista ohjausta ja totuttelua. Kuvaamisen opettelu rauhassa aikuisen kanssa tarjoaa tilaisuuden turvalliseen oppimiseen, aikuiselle arvokkaan hetken lapseen tutustumiseen ja kannustamiseen. ~ K U V A A M I S E E N T O T T U M I N E N ~ Kamerat pidetään saatavilla niin, että lapset pääsevät halutessaan ottamaan kuvia. Kuvia otetaan, vaikka kaikkia ei säästetä tai käytetä mihinkään erityiseen. Lasten tulisi löytää kuvaamisen idea, oivaltaa kuvaamisen ja katsomisen välinen yhteys. Tavoitteena on, että jokainen lapsi tottuu kameroiden käyttöön. Samalla kuvaamisesta tulee aikuisille luontevaa ja vaivatonta. ~ H A R J O I T T E L U N K E H Y K S E T ~ Aikuinen seuraa lasten toimintaa, antaa sopivassa hetkessä ryhmälle kameran ja kertoo kuvausohjeena otosten pituuden ja lukumäärän. Lapset siirtävät vuoron itsenäisesti toinen toiselleen. ~ K U V A U S R E T K E T ~ Lapsille ilmoitetaan etukäteen, että tulevalla retkellä tehdään medialeikkiä. Aikuinen ottaa kameran mukaan ja sopivan hetken tullen tarjoaa sitä käyttöön. Kuvaamiseen tottuneessa ryhmässä aloitteen voi myös jättää lapsille: Kun jotain kiinnostavaa ilmaantuu, he pyytävät itse kameraa. Retkellä lapset ovat jo valmiiksi suuntautuneet keskittyneesti yhdessä tekemiseen. Kuvausretken nimi ohjaa lasten havaitsemista vielä erityisellä tavalla. Aikuinen voi huomata, miten paljon valittu merkityskehys kuten metsä, merenranta, kauppakeskus suuntaa havaitsemista. Opettaja oppii tunnistamaan niitä epäsuoria tapoja, joilla on vaikutusta lasten kuvaamiseen siis tapaan jolla he ympäristöään tarkkailevat. 21

22 ~ L U O N T O R E T K E T ~ Metsäretkistä kaikki oikeastaan alkoi. Luonto on medialeikin harjoittelussa erinomainen kehys. Se tarjoaa loputtomiin aiheita ja toisaalta kuvaaminen palvelee tutkivaa havainnointia, löytämistä. Kuvauskohteet luonnossa ovat lisäksi sellaisia, ettei aikuisellakaan voi olla tarkkaa käsitystä siitä, mistä kulmasta ja millaisin rajauksin jokin asia pitäisi kuvata. Luonnossa on helppo jättää lapsille esteettistä valintatilaa. KAMERA KÄYTÖSSÄ ~ K U V A U S T E H T Ä V Ä ~ 22 Ryhmälle annetaan kuvaustehtävä. Ryhmä lähtee kuvaamaan, esimerkiksi pihalle. Kukin mukana olija ottaa kolme valokuvaa tai kolme 6 sekunnin mittaista videota itseään kiinnostavasta kohteesta. Ryhmä palaa ja tuotos katsotaan yhdessä kaikkien kanssa. Toiset pienryhmät tekevät saman, joko vuorollaan tai samaan aikaan, jos kameroita riittää. On huomattavaa, mitä medialeikin perusperiaatteena oleva kuvatun jakaminen merkitsee. Sen mukaan lapselle kuuluu oikeus saada esittää kuvaamansa. Ohje ei siis lähetä lasta puuhailemaan itsekseen. Yksinkertaisin mahdollinen tehtävänanto ja siihen liittyvä sekoitus vapautta ja rajoituksia johtavat lapsen oppimiskokemuksen alkuun. ~ K I I N N O S T A V A K O H D E ~ Riittävä ohje ensimmäisiin kuvausharjoituksiin on kuvata jotain, mikä kiinnostaa. Ohje voi vaikuttaa välinpitämättömän yksinkertaiselta, mutta se sisältää monia merkityksiä: Ohje ohjaa lapsen tarkkailemaan ympäristöä, arvioimaan mitä erityistä se tarjoaa. Lapsi tutkii sekä maailmaa että omaa suhdettaan siihen. Koska kuvaamiselle on kuvien määrää rajoittavat kehykset, joutuu lapsi tekemään valintoja, mikä syventää arviointia. Ohjeen mukaan lapsi itse on tärkeä, koska se antaa luvan tuoda näkyviin jotain mikä hänelle on tärkeää.

23 ~ E R I T Y I N E N A I H E ~ Kamera pidetään sopivasti saatavilla, myös retkillä mukana. Aikuinen seuraa lasten toimintaa, antaa sopivassa hetkessä kameran ja määrittää kuvausohjeet. Kuvauksen aiheeksi otetaan jokin tilanteessa esiin nouseva erityisesti kiinnostava seikka. Se voi olla jotain, johon lapset kiinnittävät huomiota tai aikuinen tunnistaa lasten toiminnasta tai se voi olla jotain tilanteeseen, paikkaan, toiminnan tarkoitukseen liittyvää, usein jotain satunnaista ja odottamatonta. Valmius kuvaamiseen ohjaa tapaa, jolla aikuinen tarkkailee lapsia ja lasten suhdetta ympäristöön. ~ T U T K I M U S T E H T Ä V Ä ~ Lapset lähetetään kamera mukanaan tutkimaan ympäristöä lähettävä aikuinen seuraa kyllä mukana. Tehtävällä voi olla annettu aihe, väljempi tai tarkempi: Syksyinen luonto, kaupunki, ihmisiä, töitä, liikkumistapoja, vuodenaikoja, värejä, ötököitä, mielikuvitusaiheita. Tai lapset lähtevät itse etsimään tutkimuskohteita. Kuvaustehtävällä lasten huomiota voi suunnata erilaisiin ympäristön seikkoihin. Kuvista ja videoista muodostuu vähitellen omaa oppimateriaalia. ~ K A M E R A K Ä Y T E T T Ä V I S S Ä ~ Kamera pidetään saatavilla aluksi aikuinen voi viitata siihen ja sopivissa tilanteissa antaa jollekin lapselle vihjeen kuvaamisesta. Lapset kuvaavat päivän tapahtumia ja tilanteita omien tuntemustensa mukaan. Kun kamera on saatavilla, antaa se lapselle mahdollisuuden tutustua siihen ja harjoitella omassa rauhassa ilman ryhmässä syntyvää suorituspainetta. Kameroiden ei tarvitse silti olla jatkuvasti esillä. Päinvastoin on hyvä pitää välillä taukoa ja antaa opitun kypsyä lapsen mielessä. Kun mediatapahtumat toistuvat vaikka vain muutaman kerran vuodessa, syntyy niistä vuosien mittaan oppimista. Yksikin merkittävä kokemus voi olla ratkaiseva koko elämän ajan. 23

24 ~ K A M E R A M U K A N A A R J E S S A ~ Kamera otetaan mukaan jokapäiväisiin tilanteisiin: Kuvataan aterioita, lukuhetkiä ja erilaisia toiminnallisia tuokioita, kamera on jumppasalissa ja pihaleikeissä. Kameraharjoitteluksi on monella tapaa kiitollista se, että lapset kuvaavat aivan tavallisia tapahtumia päiväkodissa tai koulussa. Videolta katsottuna oma elämä saa syvyyttä ja moni seikka uusia merkityksiä. Se mitä omassa elämässä tapahtuu, on arvokasta! ~ K A M E R A L E I K I S S Ä ~ Kameraleikillä on erilaisia muotoja: Lapset huomaavat jotain kiinnostavaa ja mallintavat medialeikkiä pyytäen kameraa tapahtuman tallentamiseen. Toinen tapa on, kun leikkiminen tapahtuu suhteessa kameraan, siihen tallentuvaan sisältöön. Ehkä leikki sittenkin on viety pisimmälle silloin, kun lapset kuvaavat oikealla omatekoisella leikkikameralla. Kun kamera tulee osaksi leikkiä, on se merkkinä siitä, miten medialeikin yksi tavoite saavutettu. Lapset ovat ottaneet omalla tavallaan haltuunsa median tekemisen. ~ L E I K I N K U V A A M I N E N ~ 24 Kun leikki tapahtuu kameralle, on siitäkin eri muunnelmia: Toisinaan lapset kuvaavat kameralla sitä, mitä muutenkin ovat tekemässä, toisinaan tuovat leikin kameran lähelle ja alkavat ikään kuin leikkiä kameralle. Aikuinen voi liittää leikin kuvaamisen osaksi pedagogista prosessia. Kun lapset leikkivät pienryhmissä, saa ryhmä kerrallaan tehtäväksi kuvata viereisen ryhmän leikkiä. Kukin kuvaaja ottaa sovitun määrän 6s. otoksia. Kun kaikki ryhmät ovat kuvanneet, katsotaan tuotokset. Ks. kohta aikuinen kuvaamassa Usein lasten kuvaamiseen liittyy erilaisten roolien kehittyminen, kun toiset lapset hakeutuvat mielellään kuvaajiksi ja toiset taas mieluummin esiintyvät. Tässä leikin kuvaamisen mallissa lapset tarkastelevat kameran avulla leikkiään ikään kuin ulkopuolisin silmin.

25 KUVAT KÄYTÖSSÄ ~ K U V I E N K E R Ä Ä M I N E N ~ Lapsilla on omat digitaaliset kuva-kansiot - joko omat henkilökohtaiset tai jonkin erityishankkeen sisällä yhteiset. Näihin kansioihin lapset keräävät kuvia sovitusta aihepiiristä tai oman kiinnostuksensa mukaan. Kuvista kehittyy vähitellen tutkielma lasta kiinnostavasta aiheesta. Kuvaamisen yksi merkitys on seurata ja havainnoida ympäristöä ja ihmisiä. Kamera paljastaa ja ohjaa tunnistamaan sitä, miten kokemuksemme todellisuudesta on havaitsemisen tavan seurausta. Tämä keräystehtävä edellyttää sitä, että kuvien tallennusjärjestelmä toimii selkeästi ja kaikki kuvia tallentavat aikuiset hahmottavat sen samalla tavalla. ~ K U V A K O R T T I ~ Kerrotaan lapsille, että kuvaamalla on tarkoitus tehdä kortti, esimerkiksi äidille, isälle, ystävälle. Lapset kertovat, mistä ympäristöstä tai aiheesta he haluavat ottaa kuvan. Pienryhmissä tehdään kuvausretket kuhunkin kohteeseen. Sovitaan kuvausohjeet kuten kuvien lukumäärä. Tarkistetaan kuvaamisen yhteydessä kamerasta, että kuva tyydyttää kuvaajaa. Jos kuvia on otettu useita, syntyy valinnan tarve. Jos käytettävissä on kuvankäsittelyohjelma ja tietokone, sopii tämä tehtävä kuvankäsittelyn harjoitteluun, alkaen kuvan rajaamisesta sekä kuvan sävyjen ja värien säätämisestä. Samoin kuvaan voi liittää tekstiä. Editoinnilla luodaan lopullinen teetettävä kortti. Yksinkertaisimmillaan kortti tehdään suoraan lapsen ottamasta kuvasta. Siinäkin muodossa tehtävä sisältää monia merkitystasoja. 25 ~ V A L O K U V A N Ä Y T T E L Y ~ Kootaan lasten ottamista valokuvista näyttely. Julkipanon tapa voi vaihdella arkisesta kuvien seinälle laittamisesta aina erityiseen näyttelyyn kutsuvieraineen ja median edustajineen. Näyttely on Lapsi ja kamera mallin hienoja huipennuksia. Lapsen kuvissa on ainesta mihin tahansa, medialeikin näkökulmasta tärkeintä on lapsen näkyväksi tuleminen.

26 KUVAESITTELYT ~ R Y H M Ä N E S I T T E L Y K A N S I O ~ Lapset ja aikuiset kuvaavat digikameralla ryhmän toimintaa. Valikoiduista kuvista teetetään tai tulostetaan paperiversiot ryhmän esittelykansioon. Kansiossa on yhteisiä sivuja koko ryhmälle ja pienryhmille, sen lisäksi myös kullekin lapselle oma sivu. Lasten ottamat kuvat ovat erityisesti kiinnostavia, koska niissä he kertovat siitä, mitä pitävät merkittävänä päiväkodissa tai koulussa. Kansio kiertää lasten kotona, mitä kautta vanhemmat tutustuvat toimintaan. Kuvallinen kansio on tärkeä, koska näin turvataan jokaiselle lapselle omien kuvien esittely, myös niille joiden vanhemmilla ei ole muistikortteja eikä kenties tietokonetta. ~ P A I K A N E S I T T E L Y ~ 26 Esittelyn kohteena on jokin lapselle merkitsevä, ajankohtainen tai muuten kiinnostava paikka, tila tai toimintaympäristö. Kukin lapsi saa vuorollaan kameran ja kehotuksen ottaa esimerkiksi yhden kuvan jostain itseään kiinnostavasta tai tärkeästä kohdasta. Kun kaikki ovat kuvanneet, tuotos katsotaan. Mietitään yhdessä, missä muodossa ja kenelle aineistoa esitellään. Esittelyn esitysmuotoja ovat kuva-albumi, diaesitys, esittelyvideo; kohderyhminä lasten vanhemmat ja isovanhemmat, toiset ryhmät ja päiväkodit tai koulut, lasten kaverit. ~ P Ä I V Ä K O D I N T A I K O U L U N E S I T T E L Y ~ Lapset kuvaavat päiväkodin tai koulun arkea, itselleen tärkeitä paikkoja ja tapahtumia. Valitaan kuvaustapa ja annetaan kuvausohjeet. Sovitaan valokuvien lukumäärä tai video-otosten pituus ja lukumäärä kuvaajaa kohti. Tarvittaessa jaetaan kuvausalueet ja paikat. Toiminnan esittelyyn liittyy kiinnostavia kysymyksiä: lasten kuvat paljastavat, miten he oman arkensa kokevat, mitä pitävät merkitsevänä. Valokuvilla ja videoilla on kummallakin aivan oma kerronnan kielensä, jotka eivät kilpaile keskenään. Valinta riippuu merkityskehyksistä. Medialeikin sääntöjä soveltaen videosta tulee sekä tiiviin informatiivinen että sopivan mittainen ja

27 siten kiinnostava. Sitä voi näyttää esimerkiksi vanhempainilloissa. Valokuvat esittelevät toimintaa niinikään lapsen näkökulmasta. Ne kehitetään ja niistä kootaan kansio. Lapset osallistuvat teetettäväksi lähetettyjen kuvien valikointiin, samaan tapaan näytön ääressä kuin kuvaustuotoksiaan katsottaessa. Kansiota esitellään vanhemmille ja muille vieraille. ~ V U O S I D I A E S I T Y K S E N Ä ~ Vuoden aikana kertyneistä valokuvista valikoidaan ja editoidaan n. 15 minuutin diaesitys tai video. Sen voi jälkiäänittää lasten selostuksina.. Esitys sopii vanhempain tilaisuuksiin ja vanhemmat voivat kopioida sen omille muistikorteilleen. DOKUMENTIT, REPORTAASIT ~ Y H T E I S E T T A P A H T U M A T ~ Päiväkodin ja koulun joulu- ja kevätjuhlien, muiden vastaavien tapahtumien, kulttuuritilaisuuksien, näyttelyiden, vierailujen tallentaminen sopii lapsille itselleen. Tällöin he soveltavat oppimiaan mediataitoja ja kertovat aikuisille, miltä nuo tilaisuudet näyttävät lapsen silmissä. Oppimisprosessi muodostaa polun lasten yhteiseen omaan lähihistoriaan. Joskus voi olla paikallaan käyttää useampaa kameraa juhlan tai vastaavan tallentamiseen. Tällöin yksi kamera kuvaa koko tapahtuman alusta loppuun ja toiset etsivät kiinnostavia hetkiä ja kohteita. 27 ~ D O K U M E N T T I K U V A U S ~ Kameraan totuttuaan lapset osaavat itsenäisesti suunnitella ja toteuttaa kuvauksia ilman aikuisen välitöntä ohjausta. Lapset ovat taitavia dokumenttikuvaajia. Usein ryhmässä on joku tai joitakin lapsia, jotka mielellään ottavat tällaisia kuvaustehtäviä. Medialeikin säännöt luovat tähänkin kuvaamiseen perustan, lapset itse soveltavat niitä tilanteen mukaan. Vierailu kierrätyskeskuksessa, taidenäyttelyssä, eläintarhassa, toisessa päiväkodissa tai koulussa, vanhempien työpaikoilla, hallinnon ja tuotannon laitoksissa muuttuu kuvaamisen kautta kertautuvaksi oppimateriaaliksi.

28 KUVAAMISEN LAPSILÄHTÖISYYS ~ M E D I A L E I K I N S Ä Ä N N Ö T ~ Medialeikin sääntöjen mukaan aikuisen tehtävä on säätää kuvaamisen kehyksiä, rajata kuvien määrää ja aihepiiriä. Näiden ohjeiden mukaan toimittaessa kuvaamiselle voidaan antaa erilaisia tavoitteita, kokeilla erilaisia kuvaustapoja tai tutkia eri kohteita. Sääntöjen mukaan toimittaessa aikuinen voi ohjeistamalla luoda erilaisia sovelluksia ja silti samanaikaisesti medialeikki säilyy lapsilähtöisyytensä, koska säännöt nimenomaan jättävät lapselle oikeuden viime kädessä päättää sisällöstä ja siitä tavasta, jolla sen haluaa tuottaa. Sääntöjen mukaan toimittaessa lopputulos on aina lapsilähtöistä. ~ L E I K I N T A R J O A M I N E N ~ 28 Aikuinen suunnittelee kalenteriin medialeikille hetken, tuo kameran lapsiryhmään. Aikuisen tehtävä on esitellä lapsille uusia mahdollisuuksia. Merkitsevää lapsilähtöisyyden näkökulmasta on se, miten tarjoaminen tapahtuu? Joskus lapset ovat kiinnostuneita ja joskus taas eivät ollenkaan. Aikuinen on vastuussa samanaikaisesti lapsista yksilöinä ja ryhmänä. Siksi joskus tarvitaan sitä, että lapset velvoitetaan osallistumaan yhtä aikaa esimerkiksi medialeikin esittelyyn. Medialeikki on olemassa vain sosiaalisen merkityksensä kautta. Joskus taas suhtautumistavaksi voi valita lasten tunnelmien myötäilyn. Tällöin tehtäviin siirrytään orgaanisesti ja yksilöllisesti. Esitellään tehtäviä kiinnostuneille ja käynnistetään ne sitä mukaa kun halukkaita on. Mukaan tulevat sitten lopulta melkein kaikki. Aikuinen voi ilmaista lapselle, että kamera on pyydettäessä käytettävissä tai myös jättää kameran saataville ja jäädä seuraamaan, miten lapset vievät kameran leikkiinsä. ~ A I K U I N E N K U V A A M I S E N M A H D O L L I S T A J A N A ~ Medialeikin sääntöjen ehdottomuus lapsen oman päätöksenteon kunnioittamisesta ei kerro sitä, miten lapsen kanssa käytännössä päästään oman ilmaisun tuottamiseen. Kuvaamisen edellytykset vaihtelevat ja on lukemattomia tilanteita, joissa lapsilähtöisyys nimenomaan edellyttää aikuisen mukana oloa, yhdessä tekemistä, tukemista. Pienen lapsen kuvaaminen voi olla sitäkin, että lapsi osoittaa kohteen ja aikuinen ottaa kuvan. Tai aikuinen

29 auttaa lasta kohdistamaan kameraa, kannattelee sitä yhdessä, niin että lapsi saa haluamansa kuvan. ~ A I K U I N E N O P P I M I S E N T U K E N A ~ Kuvaamiseen ryhtymisessä voi lapsilla olla kynnyksiä, joiden ylittämiseen tarvitaan aikuisen tukea. Lapsilähtöisyys ei tarkoita lapsen jättämistä yksin omien kysymystensä kanssa. Jos lapsi pelkää kuvaamista, on ehkä helpointa kieltäytyä siitä. Aikuisen on samanaikaisesti kunnioitettava lapsen oikeutta olla kuvaamatta ja tarjottava kuvaamiseen niin paljon tukea ja rohkaisua kuin on mahdollista. Jos joku lapsista ei uskalla tai tahdo ottaa kameraa kokonaan itselleen, voi aikuinen ottaa kuvan hänen kanssaan yhdessä sovelletusti: aikuinen pitää kameraa ja lapsi painaa nappulaa. Olennaista on kutsua lapsi mukaan kuvaamisen tapahtumaan ja antaa lapselle kokemus siitä, että kuva on hänen omaa ilmaisua. ~ L A P S E N V A L I N T O J E N K U N N I O I T T A M I N E N ~ Lapsen näkyväksi tuleminen kuvauksissa on yleensä koettu myönteiseksi mahdollisuudeksi. Tilanne voi silti olla myös toinen. Joskus lapsi ilmaisee, ettei halua kuvata. Kyse voi olla rohkeuden puutteesta tai muusta syystä, jolloin aikuisen kannustus on paikallaan. Jos taas kuvaamiseen tottunut lapsi sanoo, ettei se häntä kiinnosta, on tilanne erilainen. Aikuisen on tunnistettava viestistä lapsen päätös olla kuvaamatta ja kunnioitettava sitä. ~ A I K U I S E N L A P S I L Ä H T Ö I N E N S I L M Ä ~ 29 Myös aikuisen kuvaamasta hetkestä voi kameran kautta tulla kuuluvaksi se, miten lapsi on ja kertoo omasta itsestään. Kysymys on siitä, mikä ohjaa kuvaajan havaitsemista, mitä kamera tekee näkyväksi. Kun tämä tapahtuu medialeikin havaitsemisen tavalla, voi lapsen oma ilmaisu tulla myös aikuisen kuvaamana näkyviin.

30 KUVAAMISEN PEDAGOGINEN AMMATILLISUUS ~ M E R K I T S E V Ä N T U N N I S T A M I N E N ~ Kuvaamalla aikuinen osallistuu ryhmän toimintaan herkällä ja väkevällä tavalla. Voi kuvata lapsia, kun huomaa jotain merkitsevää tapahtuvan ja siten osoittaa tilanteen arvoa. Kuvaamisella voi painottaa tärkeitä näkökulmia valitsemalla kuvauskohteita ja tuomalla ne kaikkien näkyville. Tällä tavalla voi nostaa yksittäisten lasten arvostusta ryhmässä ja tukea siihen sijoittumista. ~ V I I K O N H E N K I L Ö ~ Kukin lapsi voi kerrallaan olla tietyn ajan erityisen huomion kohteena siten, että kasvattajat keskittyvät kuvaamaan juuri häntä ja tallentavat lapsen henkilökohtaiselle muistikortille viikon arkisia tapahtumia. Näin dokumentoituu lapsen kasvu ja kun sama toistuu sopivin välein, syntyy seurannan jatkumo. ~ V I I K O N H E N K I L Ö N Ä K Y V I L L Ä ~ 30 Kuvatut videot ja valokuvat laitetaan pyörimään näyttöruudulle tai dataprojektorin heijastamana kankaalle. Kuvat ovat toiminnan taustalla ja lapset voivat pysähtyä katselemaan niitä aina halutessaan. Esitettävällä aineistolla on aina myös pedagogiset merkityksensä. Viikon henkilö tulee näin kaikille näkyväksi. Katsotaan ja muistellaan yhteisiä tapahtumia. ~ K A S V U N K A N S I O T ~ Medialeikin tuottama aineisto sopii Kasvun kansiot menettelyn palvelukseen. Medialeikin filosofia, lapsen oman kokemusmaailman ja ajattelun näkyväksi tekeminen on samansuuntainen Kasvun kansiot idean kanssa. Aineiston runsaus ja monipuolisuus tuo siihen yhden myönteisen lisähaasteen, valikoinnin.

31 ~ L A P S E N K A N S I O ~ Vaikka Kasvun kansiot ei olisikaan tuttu pedagogisena menetelmänsä, syntyy lapsen kuvista joka tapauksessa aina lapsen oma kuvakansio, jonne lapsi tallentaa itse valikoimiaan otoksia omasta historiastaan. ~ L E I K I N S E U R A A M I N E N ~ Mikä on lasten omaehtoisen leikin merkitys? Mitä leikissä tapahtuu todellisuudessa? Laboratorion sijaan tarvitaan havainnointia lapsen tutussa arjessa. Kasvattajat ja opettajat tietävät miten merkityksellisiä asioita tapahtuu nimenomaan lapsen leikissä. Niiden näkyväksi tekeminen on yksi medialeikin mahdollisuuksia. Samalla näkyväksi tulee jotain, mitä aikuiset eivät itsekään tienneet olevan. ~ P A R I T Y Ö S K E N T E L Y ~ Parityöskentelyssä kuvataan hetkiä, jolloin lapset leikkivät parinsa kanssa. Kuvat voivat olla sekä valokuvia että videota. Kummallakin on omat etunsa. Kuvalla on tässä monta merkitystä: se näyttää lapsille itselleen, miten leikki on totta ja millainen minä olen kaverin kanssa leikkivänä. Myös lasten vanhemmille nämä kuvat voivat olla äärimmäisen arvokkaita, koska kuvasta he vasta oikeasti tunnistavat sen, mitä aikuisen sanalliset kertomukset vain osittain pystyvät välittämään. Parileikkiä voivat myös lapset kuvata keskenään. Tämä avaa aivan uuden, todella herkän yhteisen läsnäolon tilan: mieti, miltä tuntuu yhteisyys, joka syntyy kokemuksesta, kun sinä kuvaat minua ja minä kuvaan sinua ja molemmat olemme toistemme kuvattavina. 31 ~ K A U P P A L E I K K I ~ Kauppaleikistä on kehitetty systemaattisesti seurattavissa oleva kahden lapsen leikki. Leikissä on myyjä ja ostaja sekä leikkiä omassa roolissaan tukeva aikuinen. Kuvaajina toimivat sekä lapset että aikuinen. Leikki on projekti, jossa ensin on rakennusvaihe ja sitten toteutusvaihe. Parileikkinä kauppaleikki tarjoaa monia mahdollisuuksia aikuisen tarkkailevalle ja ohjaavalle osallistumiselle. Kuvaaminen taas auttaa tunnistamaan ja nostamaan esiin erilaisia merkityksiä. Yksi tällainen näkökulma syntyy siitä, miten aikuisen kuvaamana leikki muodostuu pitkäkestoiseksi,

32 kestää ja kestää - ikään kuin lapset olisivat löytäneet kätketyn näkyväksi tulemisen keitaan. Kauppaleikki sopii kaikille. Siinä syntyy kaverisuhteita. Kauppaleikkiin voi soveltaa medialeikissä käytettävää pahvitalomallia (ks. jäljempänä). Tähän leikkiin sisältyy paljon yhdessä tekemisen mahdollisuuksia. Kauppaleikki on esimerkki kasvattajien luomasta medialeikin sääntöjen erityissovelluksesta. Siitä on tarkoituksellisesti tehty parileikki, jossa aikuinen on mukana kolmantena. Aikuisen mukana olo antaa mahdollisuuden luoda suojattua leikkitilaa erilaisia tavoitteita varten. Leikkiparien muodostamisella tuetaan lasten sosiaalisia taitoja ja sijoittumista. Aikuinen tuo leikkiin eri merkityksiä ja välineitä. Leikkiin voi helposti liittää kuvaamisen ja äänittämisen, erilaisia puhe- ja ilmaisutehtäviä. (Junailijan päiväkoti 2009) ~ K A M E R A S A D U T U S ~ 32 Sadutus periaatetta noudattaa järjestely, jossa lapset tuottavat kameran edessä kertomuksen, joko kertomalla suullisesti tai esittämällä. Sadutusfilosofian mukaisesti tämä nauhoitetaan suoraan sellaisenaan eikä aikuinen kommentoi sisältöä ohjaamistarkoituksessa. Sadutettavana voi olla joko yksi lapsi kerrallaan tai lapset yhdessä ryhmänä. Kuvakertomus voidaan ottaa jatkokehittelyn lähtökohdaksi, tavoitteena esimerkiksi työstää siitä esitys. Ideana on, että lapsi luo kuvan tai videon, josta syntyy lapsen oma kertomus. Sadutus periaatteen mukaan lapselle kuuluu oikeus kertomukseensa, siis myös siihen mitä sillä tehdään. Jos sadutuksella on nimenomaisesti tarkoitus tuottaa aineistoa johonkin tarkoitukseen, pitää lasten hyväksyä tämä kerrotun käyttötapa. ~ K U V A T K A S V A T U S K U M P P A N U U D E S S A ~ Edellä on monen ohjeen kohdalla viitattu lasten tuottaman kuvamateriaalin merkitykseen vanhemmille. Kun vanhemmat näkevät lapsensa ottaman videon tai valokuvia, he monesti näkevät lapsensa ensi kertaa uudesta suunnasta. Kuvassaan lapsi tulee näkyväksi vanhemmilleen itsenäisenä maailman havaitsijana tavalla joka usein on herkästi koskettava. Kuvallinen aineisto on myös omalla tavallaan informatiivista, kuvien kautta vanhemmille avautuu yhtä lailla se miten lapsi toimii ryhmässään kuin myös koko ryhmän toiminta.