ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Transkriptio

1 luonnos Hallituksen esitys Eduskunnalle taksin kuljettajan ammattipätevyysvaatimuksiin liittyvistä muutoksista eräisiin lakeihin sekä laiksi kuorma- ja linja-auton kuljettajien ammattipätevyydestä annetun lain ja tieliikennelain muuttamiseksi ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Taksin kuljettajien ammattipätevyyttä koskevat säännökset ehdotetaan sisällytettäviksi kuorma- ja linja-auton kuljettajien ammattipätevyydestä annettuun lakiin ja lain nimike muutettavaksi. Lakiin tehtäisiin myös eräitä sen toimeenpanon yksityiskohtiin liittyviä tarkistuksia ja sen lisäksi taksinkuljettajavaatimusten edellyttämät muutokset tieliikennelakiin sekä Ajoneuvohallintokeskuksen tehtävistä ja ajoneuvoliikennerekisteristä annettuihin lakeihin. Lisäksi esitykseen sisältyvät ehdotukset tieliikennelain tavaraliikenteen raskaan ajoneuvoyhdistelmän kuljettajan yläikärajasta luopumisesta sekä ajo-oikeuden jatkamista ja ajokokeen käyttöä ajoterveydentilan valvonnassa koskevien säännösten muuttamisesta. Muutokset ehdotetaan tulemaan voimaan 10 päivänä syyskuuta Esitykseen sisältyvät taksin kuljettajien ammattitaitoa ja sopivuutta koskevat vaatimukset. Kuljettajalta vaadittaisiin peruskoulutuksen ja kokeen suorittaminen sekä jatkokoulutusta. Koulutuksella saavutettaisiin perusvalmiudet erilaisissa kuljetustehtävissä toimimiseksi. Invataksin kuljettamiseen rajoitetuista luvista luovuttaisiin. Sopivuuden arvioinnissa kiinnitettäisiin huomiota kuljettajan muihin edellytyksiin tehtävässä toimimiseksi. Tässä yhteydessä huomioitaisiin teot, jotka voisivat vaarantaa liikenteen tai kuljetusten turvallisuuden taikka kuljettajan luotettavuuden. Tarkemmilla säännöksillä sopivuudesta ohjattaisiin myöntämis- ja peruuttamismenettelyä. Poliisi myöntäisi edelleen henkilöauton ammattiajoluvan ja arvioisi kuljettajan sopivuuden ja paikallistuntemuksen. Ajoneuvohallitus vastaisi koulutuksen ja kokeen järjestämiseen ja valvontaan liittyvistä tehtävistä. Valvontaan ja kokeen vastaanottoon liittyvissä tehtävissä se voisi käyttää apunaan palveluntuottajia. Ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan 10 päivänä syyskuuta JOHDANTO Henkilöauton ammattiajoluvasta ja kuljettajan vaatimuksista ammattimaisessa henkilöliikenteessä säädetään tieliikennelaissa (267/1981) ja ajokorttiasetuksessa (945/1990). Esityksessä ehdotetaan taksinkuljettajien kelpoisuutta koskevat säännökset sijoitettaviksi tieliikennelain sijasta lakiin, jossa säädetään kuorma- ja linja-auton kuljettajien ammattipätevyydestä (273/2007). Lain nimike tarkistettaisiin koskemaan myös taksin kuljettajien ammattipätevyyttä. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/59/EY toimeenpanoon liittyvät raskaan kaluston kuljettajien ammattipätevyysvaatimukset tulevat voimaan vuosina 2008 ja Vaarallisten aineiden

2 kuljettajia koskevista erityisvaatimuksista säädetään erikseen laissa vaarallisten aineiden kuljetuksesta (719/1994). Henkilöiden ammattimaisesta kuljettamisesta henkilöautolla tiellä säädetään taksiliikennelaissa (217/2007), joka tuli voimaan Laki sisältää säännökset henkilöautolla harjoitettavien henkilökuljetusten luvanvaraisuudesta, taksilupaa hakevan vaatimuksista, taksipalvelujen laatuvaatimuksista ja muista taksiliikenteen harjoittamiseen liittyvistä asioista. Lakiin sisältyy myös eräitä kuljettajia koskevia vaatimuksia osana taksipalvelujen laatuvaatimuksia (17 ). Vaatimukset koskevat kuljettajan pukeutumista, käyttäytymistä, ajotapaa ja reitin valintaa sekä vaitiolovelvollisuutta. YLEISPERUSTELUT 1. Nykytila 1.1 Lainsäädäntö ja käytäntö Henkilöauton ammattiajolupa Säännökset Tieliikennelain 82 b :n mukaan henkilöautoa saa kuljettaa ammattimaisessa henkilöliikenteessä vain se, jolla on auton ajo-oikeuden lisäksi henkilöauton ammattiajolupa. Ammattiajoluvasta säädetään tarkemmin ajokorttiasetuksen 7 luvussa. Ajokorttiasetuksen mukaan ammattiajoluvan hakijalla on oltava auton muu kuin lyhytaikainen ajooikeus ja hänen on täytettävä C-luokan ajo-oikeuden terveysvaatimukset. Hänellä on oltava riittävät tiedot ammattimaista liikennettä koskevista säännöksistä ja määräyksistä, sen turvallisuuteen vaikuttavista tekijöistä, asiakaspalvelusta ja muista ammatin harjoittamiseen liittyvistä asioista sekä ammatin edellyttämä paikallistuntemus. Lisäksi vaatimuksena on, ettei ammattiajoluvan hakijaa ole henkilökohtaisten ominaisuuksiensa takia pidettävä sopimattomana tehtävään. Ammattiajoluvan myöntää auton asemapaikan poliisi. Henkilöauton ammattiajolupa voidaan myöntää pelkästään invataksin kuljettamiseen oikeuttavana. Poliisi voi vaatia uuden kuljettajantutkinnon suoritettavaksi. Ammattiajolupa on voimassa siihen saakka kunnes haltija täyttää 70 vuotta. Ajokorttiasetuksen 37 :n 4 momentin mukaan Ajoneuvohallintokeskus voi kuitenkin myöntää poikkeuksia ammattiajoluvan ikä- ja terveysvaatimuksista. Ammattiajoluvan peruuttamista koskevat säännökset sisältyvät ajokorttiasetuksen 38 :ään. Ammattiajolupa on peruutettava toistaiseksi tai määräajaksi, jos haltija ei enää täytä luvan myöntämisen edellytyksiä. Jos ammattiajolupa peruutetaan, edellytetään samalla kaikki luvat peruutettaviksi. Lupa voidaan peruuttaa myös väliaikaisesti, jos edellytykset väliaikaiseen ajokieltoon määräämiseen ovat olemassa. Luvan väliaikaisessa peruuttamisessa noudatetaan soveltuvin osin, mitä tieliikennelaissa säädetään väliaikaisesta ajokiellosta.

3 Uuteen taksiliikennelakiin sisältyy myös taksin kuljettajaa koskevia säännöksiä osana taksipalvelujen laatuvaatimuksia (17 ). Säännökset edellyttävät kuljettajalta asianmukaista pukeutumista, asiallista ja kohteliasta käyttäytymistä asiakasta kohtaan ja tämän erityistarpeiden huomioon ottamista. Kuljettajan on valittava asiakkaan kannalta edullisin ja tarkoituksenmukaisin reitti, jos asiakas jättää valinnan kuljettajalle tai muuten ajettava asiakkaan ehdottamaa reittiä. Kuljettajan edellytetään noudattavan liikennesääntöjä ja muutenkin olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi. Lakiin sisältyy myös kuljettajan vaitiolovelvollisuutta koskeva säännös (24 ) asiakkaan yksityisyyden turvaamiseksi. Hän ei saa oikeudettomasti ilmaista eikä käyttää omaksi tai toisen hyödyksi taikka toista vahingoittaakseen, mitä hän tässä tehtävässään on saanut tietää asiakkaan liike- tai ammattisalaisuudesta taikka yksityisyyteen kuuluvista seikoista, jollei laissa muuta säädetä. Salassapitovelvollisuuden todetaan jatkuvan liikenteenharjoittamisen tai kuljettajana toimimisen päätyttyä. Käytäntö Nykyisestä lupakäytännöstä johtuen tehtävässä toimivien määrää on vaikea arvioida. Vuoden 2006 rekisteritietojen mukaan kuljettajien henkilöauton ammattiajolupia oli voimassa kappaletta. Taksiliikenteen harjoittajille myönnettyjen taksilupien määrän, noin 9500, perusteella arvioiden päätoimisten kuljettajien määrä voisi olla noin kuljettajaa. Osa kuljettajista toimii tehtävässä satunnaisesti tai sijaisena. Vuosittain lupia myönnetään vajaat Taksinkuljettajana toimimisen vähimmäisikä on käytännössä 19,5 vuotta pysyvän ajo-oikeuden vaatimuksesta johtuen. 70 vuoden yläikärajasta voidaan vain erityisestä syystä poiketa Ajoneuvohallintokeskuksen poikkeusluvalla, mutta näitä lupia ei ole juuri myönnetty. Jos lupa on myönnetty, se on myönnetty vain lyhyeksi ajaksi esimerkiksi vuoden sisällä päättyvän kuljetussopimuksen loppuun saattamiseksi jostain painavasta syystä. Kuljettajan terveysvaatimukset ovat henkilöauton kuljettajan terveysvaatimuksia tiukemmat ja samat kuin raskaan kaluston kuljettajilla. Myös ajoterveydentilan määräaikaisseuranta on sama kuin raskaan liikenteen kuljettajilla. Kuljettajien on 45 vuoden iästä lukien esitettävä viiden vuoden välein selvitys terveydentilastaan. Terveydentilan valvontaa täydentävät lääkärien tieliikennelain 73 a :n mukaiset ilmoitukset terveydentilan heikentymisestä. Henkilökohtaisia ominaisuuksia koskevien vaatimusten yleisluonteisuudesta johtuen harkintavalta asiassa jää lupaviranomaiselle. Sopivuutta arvioidaan yleensä lupahakemuksen käsittelyn yhteydessä ja lähinnä rikosrekisterimerkintöjen perusteella. Taksinkuljettajakoulutuksen alussa opiskelijoille kerrotaan mahdollisista sopivuuden esteistä turhan kouluttautumisen välttämiseksi ja annetaan näin mahdollisuus omien lupamahdollisuuksien selvittämiseen, jos he arvioivat taustassaan olevan esteitä. Säännöksissä ei ole määrätty tapaa, jolla vaaditut tiedot on hankittava ja testattava. Menettely on jätetty lupaviranomaisen harkintaan ja se vaihtelee huomattavasti paikkakunnittain. Osoitukseksi osaamisesta on usein hyväksytty taksiyhdistyksen järjestämän kurssin suorittaminen. Kurssin järjestäminen tapahtuu usein poliisin myötävaikutuksella. Poliisi voi esimerkiksi hyväksyä kurssin sisällön ja sen yhteydessä pidettävän kokeen, osallistua kurssin pitämiseen luennoimalla taikka pitämällä tai valvomalla kokeen. Poliisit järjestävät myös omia kuulusteluja. Pelkistetyimmillään ajoluvan voi saada poliisin suullisella kuulustelulla. Ammattiajoluvan myöntää auton asemapaikan poliisi. Paikkakuntaa vaihdettaessa kuljettajalta on usein vaadittu vain paikallistuntemuksen osoittaminen uuden paikkakunnan osalta.

4 Invataksin kuljettamiseen rajoitetun luvan saaminen ei edellytä kuljetustehtävän erityisosaamista kuten vammaisten erityisten tarpeiden tunnistamista. Rajoitetun luvan tarkoituksena oli sovittaa paikallistuntemusta koskeva vaatimus toiminnan vaatimuksiin, koska vakiintuneita reittejä ajamisen ei katsottu edellyttävän samanlaista toiminta-alueen tuntemusta kuin muussa taksiliikenteessä. Etenkin pienimmillä paikkakunnilla lupaedellytyksissä ei tältä osin ole ollut eroja. Ammattimaista henkilöliikennettä koskevissa säännöksissä 1990-luvulla tapahtuneiden muutosten jälkeen invataksia on voitu käyttää myös tolpalta tapahtuvaan yleiseen taksiliikenteeseen. Tämän johdosta rajoitetun luvan perusteet ovat poistuneet, eikä invataksin kuljettamiseen rajoitettuja lupia olekaan käytännössä enää myönnetty. Tarkempien säännösten puuttuminen on heijastunut myös lupien peruuttamiseen ja käytännöt ovat vaihdelleet paikkakunnittain. Lupia on peruutettu terveydellisin syin ja ajokiellon johdosta. Peruuttamisperusteina käytettyjä tekoja ovat olleet myös esimerkiksi väkivaltainen käytös, petokset, kavallukset, väärennökset, varkaudet, henkilön piittaamattomuus, päihderiippuvuus, huono käytös ja rähinöinti. Peruuttamisen ongelmallisuutta on ollut omiaan lisäämään myös se, että peruuttamispäätöksiä on kumottu valitusten johdosta jopa sellaisissa tapauksissa, kun kuljettaja on syyllistynyt useampaan kertaan rattijuopumukseen. Myös luvasta luopuminen on koettu ongelmaksi nimenomaisen säännöksen puuttuessa Tieliikennelain tavaraliikenteen kuljettajan yläikäraja ja ajokoe kuljettajien terveydentilan valvonnassa Tavaraliikenteen kuljettajan yläikäraja Tieliikennelain 72 :n 3 momentin mukaan linja-auton ja raskaan ajoneuvoyhdistelmän ajo-oikeus päättyy aina ajo-oikeuden haltijan täyttäessä 70 vuotta eikä sitä voida enää jatkaa kuten alemmissa luokissa. Ajokorttiasetuksen 33 :n 2 momentin nojalla vastaava käytäntö on ulotettu muissa Euroopan talousalueen valtioissa annettujen ajokorttien haltijoihin, jotka asuvat vakinaisesti Suomessa. Myös näiden ajo-oikeus Suomessa lakkaa 70 vuoden iässä. Jäsenvaltiot voivat nykyisen ajokorttidirektiivin 91/439/ETY mukaan päättää ajokorttien voimassaoloajoista. Vuonna 2013 sovellettavaksi tuleva uusi ajokorttidirektiivi 2006/126/EU ei enää sisällä vastaavaa säännöstä, mistä johtuen ajo-oikeus voi jatkua niin kauan kuin asianomainen osoittaa täyttävänsä ajo-oikeuden saamisen edellytykset. Yläikärajasta luopumista on esitetty avuksi kuljettajapulaan. Käytännössä säännökseen on liittynyt jossain määrin tulkintaongelmia siitä, mitä raskaalla ajoneuvoyhdistelmällä tarkoitetaan. Säännöstä on täsmennetty edellä mainitun ajokorttiasetuksen säännöksen kautta. Siinä on lueteltu ne luokat, joiden osalta muissa jäsenvaltiossa annettujen korttien haltijoiden oikeus Suomessa lakkaa 70 ikävuoden täytyttyä. Kysymykseen tulevat kaikki E-luokan yhdistelmät, joissa vetoautona on kuorma-auto (C1E- tai CE-luokka). Yläikärajan asettaminen ajokortin voimassaololle on Euroopan unionin jäsenvaltioissa harvinaista. Suomen lisäksi se on ollut käytössä vain muutamassa muussa valtiossa ja niissäkin lähinnä linjaauton kuljettamista koskevana. Ajokoe kuljettajien ajoterveydentilan valvonnassa Tieliikennelain 73 :n 2 momentissa säädetään poliisin valtuuksista lisäselvitysten vaatimiseen kuljettajan terveydellisten edellytysten riittämättömyyttä epäiltäessä. Jos on syytä epäillä, ettei kuljettaja enää täytä ajokorttiluvan edellytyksenä olevia terveysvaatimuksia tai ettei hän

5 terveydentilansa vuoksi enää kykene kuljettamaan turvallisesti sellaista ajoneuvoa, jonka ajo-oikeus hänellä on, poliisi voi säännöksen mukaan vaatia määräajassa toimitettavaksi esimerkiksi todistuksen uudesta ajokokeesta tai tutkinnon vastaanottajan ajonäytteen perusteella antaman lausunnon sairauden, vian tai vamman vaikutuksista ajoneuvon kuljettamiseen ja sen hallintalaitteiden käyttöön. Poliisin ajokoemääräys perustuu usein lääkärinlausuntoon, jossa suositetaan ajokoe vaadittavaksi. Lääkäri voi myös edellyttää ajokokeen suorittamista ennen kuin antaa lausuntonsa. Ajokoemääräyksen antaa kummassakin tapauksessa poliisi. Ajokokeeseen määrääminen ajoterveydentilan valvonnassa voi liittyä tilanteeseen, jossa asianomainen on terveydellisin perustein määrätty ajokieltoon. Ajokokeessa arvioidaan tällöin ajo-oikeuden takaisin saamisen edellytykset. Ajokiellossa olevaa kuljettajaa ei voida ottaa ajokokeeseen, koska ajokorttiasetuksen 26 :n 3 momentin mukaan ajokokeen suorittaja katsotaan kuljettajaksi. Säännöksissä ei ole tarkemmin rajattu sitä, millaisissa tapauksissa ajokoemääräystä voidaan käyttää. Käytännössä ajokoetta ei ole sisällöltään eriytetty ajoterveydentilan valvontatapauksia varten. Arviointi tapahtuu siten sen pääasiallisen käyttötarkoituksen mukaisesti. Ajokokeessa selvitetään kykeneekö kuljettaja kuljettamaan ajoneuvoa liikennesääntöjen ja muiden vaatimusten mukaisesti. Ongelmalliseksi ajokokeeseen määräämisen tekee se, jos menettelyä käytetään sellaiseen kuljettajaan, jonka ajo-oikeuden saamiseksi ei ole vaadittu ajokoetta. Kuljettajalta ei ole tällöin vaadittu myöskään ajo-opetusta ja tästä syystä puuttuvat myös tutkintoajoneuvon varustelua ja muuta toteutusta koskevat säännökset. 1.2 Kansainvälinen tilanne Käytäntö taksin kuljettamisessa eräissä Euroopan maissa Kansainvälinen maantiekuljetusliitto IRU teetti vuonna 2003 selvityksen, jonka mukaan taksinkuljettajana toimiminen edellyttää kaikissa selvitykseen osallistuneissa Euroopan maissa ja eräissä kaupungeissa (Itävalta, Suomi, Ranska, Saksa, Unkari, Irlanti, Alankomaat, Norja, Espanja, Ruotsi, Lontoo, Bryssel ja Geneve) erityistä taksinkuljettajan ammattiajolupaa. Ammattitaitovaatimukset vaihtelevat, mutta varsin usein ammattiajoluvan edellytyksenä on kirjallinen koe, joka sisältää paikallistuntemusvaatimuksen. Vain muutamassa maassa on voimassa koulutusvelvoite, mutta tarkempaa tietoa koulutuksesta ei ole käytettävissä. Sen sijaan rikosrekisterin tarkistaminen lupaa myönnettäessä on yleistä. Euroopan unionin lainsäädäntöön ei sisälly taksin kuljettajia koskevia vaatimuksia. Ajokorttidirektiivissä (91/439/ETY) todetaan vain, että ryhmän 2 kuljettajien terveysvaatimuksia voidaan soveltaa taksin kuljettajiin. Vaatimukset ovat samat kuin kuorma- ja linja-autonkuljettajilla. Useissa jäsenvaltioissa kuten Suomessakin terveysvaatimukset määräytyvät näiden vaatimusten mukaan. Esimerkkinä pelkkään kokeeseen perustuvista järjestelmistä ovat Ruotsi ja Iso-Britannia Ruotsi Ruotsissa luvan saajalta vaaditaan sopivuutta, ammattitaitoa ja tehtävän edellyttämien terveysvaatimusten täyttymistä. Hakijalla on oltava linja-auton ajokortti tai B-luokan ajokortti vähintään kahden vuoden ajalta. Kuljettajan vähimmäisikä on sama kuin linja-auton kuljettamisessa eli 21 vuotta.

6 Taksiluvan hakijan on suoritettava viranomaisen (Vägverket) järjestämä kirjallinen koe ja vuoden 2007 huhtikuun alusta lukien myös ajokoe. Lupaviranomaisena toimii lääninhallitus, joka arvioi henkilön sopivuuden tehtävään ja päättää luvasta. Sopivuutta arvioidaan eräiden rikostyyppien perusteella. Sopimattomuutta osoittavina rikoksina pidetään väkivalta- ja seksuaalirikoksia, varkausrikoksia ja toistuvia lievempiä rikoksia. Jos hakija on tuomittu rikoksesta, jonka vuoksi hänet voitaisiin katsoa sopimattomaksi, hän voi hakea ennakkotietoa ennen koulutuksen aloittamista ja kokeen suorittamista. Terveysvaatimusten osalta on esitettävä enintään kaksi kuukautta aiemmin annettu lääkärintodistus. Terveysvaatimuksena on riittävän näön ja kuulon lisäksi muun muassa riittävä liikuntakyky, jotta henkilö voi auttaa matkustajia. Ammattitaito osoitetaan teoreettisella kokeella, joka jakaantuu kolmeen osakokeeseen, joita ovat kartanluku, turvallisuus ja käyttäytyminen sekä lainsäädäntö. Lisäksi joissain lääneissä, kuten Tukholman läänissä, vaaditaan myös paikallistuntemusta mittaavan kokeen suorittaminen. Kokeessa testattavia aihepiirejä ovat muun muassa kartanlukutaito, taloudellinen ajotapa, ajoneuvon ympäristövaikutukset, liikenneturvallisuus, vuorovaikutus asiakkaiden kanssa, matkustajien sairauksien ja toimintarajoitteiden tuntemus, kuljettajan omaa turvallisuutta koskevat riskit, ajoneuvotietämys, ammattilainsäädäntö ja liikennelainsäädäntö. Kokeen suorittaminen ei edellytä pakollista koulutusta. Ruotsissa on myös aiemmin ollut käytössä ajokoe, mutta siitä luovuttiin vuonna Uudelleen käyttöön otetun kokeen tarkoituksena on selvittää se, että hakijalla on ammattimaisessa taksiliikenteessä vaadittava ajotaito ja tottumus auton käsittelyssä. Ajokoe koostuu sekä ajoteknisestä osaamisesta, että ajoneuvoon, matkustajiin ja kuljettajaan liittyvistä turvallisuusnäkökohdista ja ajotavasta, joka ottaa huomioon liikenneturvallisuuden, matkustusmukavuuden, ympäristön ja taloudellisen ajamisen vaatimukset. Kokeen pääkohtia ovat ajoneuvon turvatarkastus, turvallisuus autossa, ajoneuvon käsittelykoe ja ajaminen. Ensimmäisten kokemusten mukaan hylättyjen suoritusten määrä on ollut runsaan 60 %:n luokkaa. Myös aiemmin ajokoetta vaadittaessa hylättyjen suoritusten määrä oli suuri. Noin joka toinen kokelas hylättiin. Uudelleen käyttöönoton jälkeen hylkäyksien syitä ovat olleet muun muassa puutteet matkustajaturvallisuuden, kuten turvalaitteiden, varmistamisessa. Myös ajotaidoissa on todettu puutteita. Lupa uusitaan kymmenen vuoden välein. Lupa kelpaa vain yhdessä ajokortin kanssa ja se on pidettävä ajettaessa mukana. Autossa lupa vaaditaan sijoitettavaksi paikkaan, jossa se on asiakkaan nähtävissä Iso Britannia Isossa Britanniassa ei ole yhtenäisiä taksinkuljettajan kelpoisuutta koskevia määräyksiä. Englannissa ja Walesissa ammattiajoluvan saamiseksi vaaditaan vähintään yhden vuoden voimassa ollut henkilöauton ajokortti ja sopivuus tehtävään. Sopivuutta selvitetään rikosrekisterin ja lääkärintodistuksen avulla. Paikallistuntemusta testataan erillisellä kokeella. Yleisesti paikallistuntemusosiota, käytännössä lähinnä katutestiä, pidetään vaativana. Paikallisesti voidaan vaatia myös erillisen ajokokeen suorittamista.

7 Lontoota koskevat omat määräyksensä. Kuljettajalta edellytetään vähintään 21 vuoden ikää, joskin lupaviranomainen voi poiketa vähimmäisikävaatimuksesta. Taksinkuljettajan terveysvaatimukset ovat samat kuin linja-autonkuljettajan terveysvaatimukset. Myös Lontoossa selvitetään hakijan rikostausta. Katukoe on siellä erityisen vaativa, minkä lisäksi kuljettajille voidaan järjestää erillisiä ajokokeita. Ajokokeita järjestetään keskuksissa, joissa suoritetaan myös kuljettajantutkinnon ajokokeita. Kokeessa testataan lähinnä ajotapaa, ajoneuvon käsittelyä, matkustajan turvallisuutta ja mukavuutta sekä pyörätuolin käsittelyä. Testit ovat ajokoetta vaativampia. Kokeeseen pääsy ei edellytä pakollista koulutusta, mutta kokeeseen tulijaa suositellaan etukäteen perehtymään kokeen sisältöön. 1.3 Nykytilan arviointi Taksinkuljettajan vaatimuksia ja lupamenettelyä koskevien säännösten yleisluonteisuudesta johtuen lupamenettelyssä esiintyy suurta vaihtelua paikkakunnittain. Taksiliikenteen sääntelyssä on tapahtunut muutoksia, joiden vuoksi ammattiajolupasäännösten muutostarpeita on tarpeen tarkastella muutenkin. Monet ammattiajoluvan hakijat ovat käyneet taksiyhdistysten tai muiden tahojen järjestämän kurssin. Nimenomaisten koulutusvaatimusten puuttumisesta johtuen kurssien sisältö ja kesto vaihtelevat eri puolilla maata. Lupaviranomaiset ja kuljetusten tilaajat ovat kannattaneet koulutuksen pakollisuutta ja yhtenäisen koulutusvaatimuksen asettamista. Koulutukseen on toivottu enemmän esimerkiksi asiakaspalveluun, laatutietoisuuteen, käytännön harjoitteluun, ensiapuun, vammaiskuljetuksiin ja koulukuljetuksiin liittyviä sisältöjä. Tarkempien säännösten tai nimenomaisten toimintavaltuuksien puuttuminen on rajoittanut lupaviranomaisen puuttumista ammattiajolupiin ja johtanut epäyhtenäiseen menettelyyn eri paikkakunnilla. Tarkempien säännösten puuttumista on pidetty myös syynä päätösten kumoamiselle valitusteitse. Lisäksi poliisiorganisaatiossa, erityisesti suuremmilla paikkakunnilla, ilmenneet puutteet tiedonkulussa ovat ehkäisseet toimenpiteisiin ryhtymistä henkilön tekemien rikosten johdosta. Elokuussa 2007 voimaan tullut uusi taksiliikennelaki asettaa vaatimuksia taksinkuljettajille osana taksipalvelujen laatuvaatimuksia ja ohjaa tältä osin taksinkuljettajan toimintaa. 2. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset 2.1 Tavoitteet Esityksen tavoitteena on taksinkuljettajien ammattitaidon kehittäminen ja sen seurauksena asiakaspalvelun ja kuljetusten turvallisuuden parantaminen ja liikenneturvallisuuden lisääminen. Taksinkuljettajien osaamista kehittämällä kohotettaisiin myös ammatin imagoa ja lisättäisiin alan arvostusta ja houkuttelevuutta. Taksin kuljettajan vaatimukset asetettaisiin tehtävän vaativuutta vastaavasti ottaen erityisesti huomioon kuljetusten turvallisuuden ja asiakaspalvelun vähimmäistason vaatimukset. Lupajärjestelmää kehittämällä lisättäisiin järjestelmän yhdenmukaisuutta ja parannettaisiin toiminnalle asetettujen tavoitteiden saavuttamista ja sen valvontaa.

8 Esityksen tavoitteena on myös helpottaa tavaraliikenteen kuljettajapulaa tilanteessa, jossa raskaan liikenteen kuljettajien ammattitaitovaatimusten kasvun arvioidaan osaltaan vaikeuttavan kuljettajien saantia. Ajo-oikeuteen ja ammattipätevyyteen liittyviä menettelyjä tarkistamalla parannetaan toiminnan hoitamisen edellytyksiä ja ehkäistään käytännön soveltamisongelmia. 2.2 Toteutusvaihtoehdot taksinkuljettajien ammattitaitovaatimuksille Taksinkuljettajien ammatillista osaamista voitaisiin lisätä koulutusta tai kokelaiden testaamista kehittämällä. Vaihtoehtoina olisivat koulutus- tai tutkintopainotteinen järjestelmä. Koulutuspainotteisessa järjestelmässä tietojen ja taitojen hankkiminen perustuisi määrämuotoiseen koulutukseen ja tiedot testaavaan kokeeseen. Yhtenäisellä koulutuksella ja kokeella varmistettaisiin osaaminen. Järjestelmä edellyttäisi viranomaistoimia kouluttajien ja koulutuksen sisällön hyväksymiseksi ja valvomiseksi. Koulutusvaihtoehdossa kokeen ei tarvitsisi olla yhtä vaativa kuin näyttökoetyyppisessä tutkinnossa, jossa osaamisen mittaaminen perustuisi pelkästään kokeeseen. Tutkintopainotteisessa järjestelmässä ei olisi tarpeen säännellä sitä, millä tavoin tiedot ja taidot hankitaan. Koulutuksen hankkiminen jäisi tutkinnon suorittajan harkintaan eikä koulutusta ja siihen liittyviä menettelyjä olisi siksi tarpeen säännellä. Tutkintomallissa ei aiheutuisi pakollisia koulutuskustannuksia. Laadukkaan ja vaativan tutkinnon lähtökohtana olisi kuitenkin oltava, että tutkinnosta selviytyminen edellyttäisi koulutuksen hankkimista. Tutkintomallissa vältyttäisiin koulutuksen sisällön ja kouluttajien hyväksymiseen ja valvontaan liittyviltä viranomaistoimenpiteiltä ja niistä aiheutuvilta henkilöstövaatimuksilta ja lisäkustannuksilta. Sitä vastoin tutkinnon vaativuus nostaisi mallin kustannuksia. Kustannuksia aiheutuisi myös tutkinnosta suoriutumisen edellyttämästä vapaaehtoisesta koulutuksesta. Määrämuotoisella koulutuksella ja siihen liittyvällä kokeella edistettäisiin tavoitteiden saavuttamista ja perusvalmiuksien hankkimista, erityisesti asiakkaiden kohtaamiseen, palveluasenteen omaksumiseen sekä muita asiakaspalveluun liittyviä tarpeita ja niiden omaksumista. Näiden seikkojen testaaminen pelkällä tutkinnolla olisi vaikeaa. Jatkokoulutus edellyttäisi kuitenkin opetukseen osallistumista. Määrämuotoinen koulutus ja siihen liittyvät toimenpiteet palvelisivat myös jatkokoulutusvaatimusta ja sen edellyttämiä toimenpiteitä. 2.2 Keskeiset ehdotukset Taksinkuljettajien vaatimusten täsmentäminen ja yhtenäistäminen Taksinkuljettajien vaatimuksista säädettäisiin tarkemmin lain tasolla. Kuljettajalla olisi edelleen oltava pysyvä ajo-oikeus ja henkilöauton ammattiajolupa. Ammattiajolupa myönnettäisiin viideksi vuodeksi. Kuljettajalla voisi olla vain yksi henkilöauton ammattiajolupa. Jos asemapaikkoja olisi useampi, ne merkittäisiin samaan lupaan. Rajoitetuista ammattiajoluvista luovuttaisiin ja kaikilta kuljettajilla vaadittaisiin taksiliikenteessä tarvittava perusosaaminen, myös erityisryhmien kuten vammaisten, vanhusten, lasten ja koululaisten kuljettamiseen. Tämä on tarpeen, koska kaikki kuljettajat joutuvat työssään kohtaamaan asiakkaita, joiden kuljettaminen asettaa erityisiä vaatimuksia osaamiselle ja palvelun laadulle.

9 Taksinkuljettajan yläikäraja pysytettäisiin 70 vuodessa ilman poikkeuksia. Poikkeuksia on käytännössä myönnetty hyvin vähän ja vain lyhyeksi ajaksi. Yleinen eläkeikäraja ja taksinkuljettajan työn luonne, vaativuus ja vastuu kuljetettavien turvallisuudesta huomioon ottaen poikkeuslupakäytännön jatkaminen ei olisi tarpeen. Terveysvaatimukset ja ajoterveydentilan seuranta pysytettäisiin ennallaan. Ammattitaito Perusosaaminen saavutettaisiin yhtenäisellä peruskoulutuksella ja osaamista ylläpidettäisiin ja kehitettäisiin säännöllisellä jatkokoulutuksella. Koulutuksella ja kokeella varmistettaisiin erityisesti asiakaspalvelutehtävään tarvittava osaaminen ja asennoituminen erilaisten asiakkaiden ja asiakasryhmien kohtaamiseen, avustamiseen ja muuhun palveluun. Jatkokoulutuksen saaminen osoitettaisiin lupaa uudistettaessa. Koulutuksen määrämuotoisuudella yhtenäistettäisiin osaamisen perustaso eri puolilla maata ja huomioitaisiin erityisesti asiakaspalvelun tarpeet. Koulutukseen sisältyisi opetusta taksiliikennettä ja kuljettajan vastuita ja velvollisuuksia koskevista säännöksistä ja määräyksistä sekä asiakaspalvelusta, kuljetusten turvallisuudesta ja muista taksiliikennettä ja liikenneturvallisuutta koskevista aiheista. Taksinkuljettajan koe olisi teoriakoe. Opetuksen vähimmäismäärä olisi 30 tunnin luokkaa, mutta paikkakunnan olosuhteista johtuen koulutusta olisi tarpeen mukaan laajennettava yli vähimmäisvaatimusten tarvittavien oppisisältöjen mahduttamiseksi opetukseen. Koulutuksen määristä säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Uudistuksen vaikutusten ulottamiseksi kaikkiin kuljettajiin, myös nykyisin alalla toimivilta vaadittaisiin jatkokoulutusta. Alalla tähän asti annettu vapaaehtoinen jatkokoulutus ei ole saavuttanut läheskään kaikkia kuljettajia. Jatkokoulutuksen määrä olisi vähintään yksi päivä viidessä vuodessa. Koulutuksen määrästä säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Osaamisen yhdenmukaistamiseksi Ajoneuvohallintokeskus vastaisi taksinkuljettajan kokeen järjestämisestä sekä koulutuksen järjestäjien ja koulutusohjelmien hyväksymisestä ja koulutuksen valvonnasta. Valvontaan ja kokeen vastaanottoon liittyvissä tehtävissä se voisi käyttää apunaan yksityisiä tai julkisia palveluntuottajia. Kaikki kouluttajat hyväksyttäisiin yhdenmukaisesti. Opetuksen järjestäjiksi voisivat tulla hyväksytyiksi nykyiset kouluttajat kuten Taksiliiton paikallisyhdistykset, erilaiset oppilaitokset ja muut yhteisöt. Myös taksinkuljettajan koulutusta logistiikan perustutkintokoulutuksen yhteydessä antava oppilaitos voisi tulla hyväksytyksi koulutuksen järjestäjäksi. Taksinkuljettajan sopivuus Kuljettajan sopivuutta arvioitaessa kiinnitettäisiin huomiota erityisesti seikkoihin, joilla voi olla vaikutusta kuljetusten ja liikenteen turvallisuuteen sekä asiakaspalvelusuhteen luotettavuuteen. Matkustajien turvallisuus liikenteessä riippuu kuljettajan toiminnasta. Erityisesti tämä koskee yhteiskunnan järjestämiä erityisryhmien, kuten lasten, vammaisten ja vanhusten kuljetuksia. Näissä kuljetuksissa myös vaatimukset kuljettajan palveluasenteelle korostuvat. Kuljettajalla olisi oltava vuorovaikutussuhteen edellyttämät kielelliset valmiudet ja sellaiset terveydelliset edellytykset, jotka tarvitaan palvelutehtävässä erilaisten asiakasryhmien, kuten näkövammaisten, pyörätuolia käyttävien ja muiden liikuntarajoitteisten, avustamiseksi ja näiden turvallisuudesta huolehtimiseksi. Kuljettajan rikostaustassa huomioitaisiin erityisesti liikennerikokset, väkivaltaista käyttäytymistä osoittavat rikokset ja muut vastaavat turvallisuuden tai kuljettajan luotettavuuden vaarantavat teot.

10 Paikallistuntemus Kuljettajalla olisi oltava riittävä paikallistuntemus. Paikallistuntemuksella on merkitystä erityisesti kuljetuskustannusten kannalta. Paikallistuntemus kattaisi ainakin asemapaikan kunnan. Kuljettajalla olisi oltava ainakin riittävä toiminta-alueen tuntemus ja yleisemmällä tasolla myös lähiympäristön tuntemus. Hänellä olisi oltava toiminta-alueen kadunnimistön ja reittien sekä erilaisten paikkakunnan julkisten laitosten, liikenneterminaalien, vapaa-ajanviettopaikkojen, majoitus- ja ravitsemusliikkeiden ja muiden vastaavien käyntikohteiden sijainnin tuntemus. Vaikka nykyisin on käytettävissä erilaisia teknisiä apuvälineitä kohteen paikantamiseksi, kuljettajalta vaadittaisiin edelleen paikallistuntemus myös niiden tilanteiden varalta kun tekniikka ei syystä tai toisesta olisi käytettävissä. Paikannuslaitteiden merkitys voisi korostua esimerkiksi lähiympäristöön suuntautuvissa ajoissa. Asemapaikan poliisi selvittäisi paikallistuntemuksen. Sitä koskeva osio voitaisiin yhdistää peruskoulutukseen ja taksinkuljettajan kokeeseen. Jousto peruskoulutusvaatimukseen Erityisesti yhteiskunnan järjestämien kuljetuspalvelujen keskeytymätön tarjonta pyrittäisiin turvaamaan uudesta peruskoulutusvaatimuksesta riippumatta. Vaatimuksesta voitaisiin lupaa myönnettäessä joustaa, jos koulutuksen saatavuus olisi esteenä kuljettajan saamiselle äkillisen kuljettajatarpeen syntyessä. Lupa voitaisiin myöntää ehdolla koulutuksen suorittamisesta määräajassa, enintään kuuden kuukauden aikana. Menettely koskisi erityisesti maaseutua ja pienempiä paikkakuntia, joissa koulutuspalvelujen saamisessa voisi syntyä ongelmia. Lupamenettelyn tarkentuminen Henkilöauton ammattiajoluvan myöntämisperusteiden täsmällisemmällä määrittelyllä ohjattaisiin myös lupiin puuttumista ja niiden peruuttamismenettelyä. Luvan peruuttamisen sijaan voitaisiin käyttää myös varoitusta. Liikennerikkomusten johdosta riittävänä seuraamuksena voisi olla myös pelkästään ajokiellon kestävä peruuttaminen. Erilaisten tekojen vaikutusta soveltuvuuteen arvioitaessa erityisen vakavina pidettäisiin rikoksia, jotka olisi tehty ammattiajossa kuljettajan työvuoron aikana tai ne olisivat kohdistuneet asiakkaaseen. Yksityisajossa tehtyjä liikennerikoksia tarkasteltaisiin samaan tapaan kuin ammattiajossa tehtyjä. Lupien määräaikaisuus ja kaikkien henkilöauton ammattiajolupien vaihtaminen Jatkokoulutuksen suorittamisen valvonta yhdistettäisiin luvan määräaikaisuuteen ja yhteen lupaan, johon kaikki asemapaikat merkittäisiin. Jatkokoulutuksen valvonnan kohdistamiseksi tasapuolisesti ennen lain voimaantuloa myönnettyjen ammattiajolupien haltijoihin kaikki voimassa olevat henkilöauton ammattiajoluvat olisi vaihdettava viimeistään viiden vuoden kuluessa lain voimaantulosta. Menettelyllä selkeytettäisiin lupaviranomaisen toimintaa ja poistettaisiin myös käyttämättömät ammattiajoluvat rekisteristä. Jatkokoulutuksen suorittamisen valvonta ja siihen liittyvät toimenpiteet ilman lupien määräaikaista uudistamista lisäisivät osaltaan lupaviranomaisen työtä ja viivyttäisivät lupaan puuttumista, jos jatkokoulutuksen saamisessa tai sen osoittamisessa viivyteltäisiin. Poliisin olisi tällöin valvottava jatkokoulutustodistuksen esittämistä määräajassa ja jollei sitä esitettäisi, ryhdyttävä toimenpiteisiin todistuksen vaatimiseksi, asianomaisen kuulemiseksi ja viime kädessä luvan peruuttamiseksi.

11 Tavaraliikenteen kuljettajan yläikäraja Tavaraliikenteessä luovuttaisiin kuorma-autovetoisen E-luokan ajoneuvoyhdistelmän kuljettajan yläikärajasta. Ajo-oikeutta voitaisiin jatkaa myös 70-ikävuoden jälkeen, jos kuljettaja täyttäisi edelleen säädetyt vaatimukset. Menettely toteutettaisiin tavaraliikenteen kuljettajien kohdalla, koska heidän kohdallaan kuorma-auton ajo-oikeuden uusiminen mainitun ikävuoden jälkeen on ollut mahdollista. Uusien raskaan kaluston kuljettajaryhmien tullessa ajo-oikeuden jatkamismenettelyn piiriin täsmennettäisiin ajo-oikeutta jatkettaessa noudatettavaa menettelyä mahdollisten soveltamisepäselvyyksien ehkäisemiseksi. Ajokokeen käyttö ajoterveydentilan valvonnassa Terveydellisin perustein toistaiseksi ajokieltoon määrääminen ei olisi esteenä ajokokeen käyttämiselle ajoterveydentilan valvonnassa. Ajokokeeseen voitaisiin määrätä vain henkilö, jonka ajo-oikeus on edellyttänyt ajokokeen suorittamista. 3. Esityksen vaikutukset 3.1 Taloudelliset vaikutukset Taksinkuljettajan kustannukset Koulutusvaatimuksesta aiheutuisi kustannuksia sekä ammattiajoluvan hakijoille että haltijoille. Peruskoulutuksen kustannukset kohdistuisivat alalle tuleviin. Nykyisen vapaaehtoisen koulutuksen kustannusten perusteella arvioiden kustannukset 30 tunnin opetuksesta voisivat olla noin 100 euron luokkaa. Paikkakuntakohtaisista eroista johtuen tai sisällytettäessä paikallistuntemusta koskeva osuus peruskoulutukseen opetuksen määrä kasvaisi ja voisi suurimmilla paikkakunnilla olla kaksinkertainen tai jopa suurempikin. Esimerkiksi Helsingissä koulutustarpeiden arvioidaan olevan jatkossakin nykyistä 60 tunnin luokkaa. Nykyisin vapaaehtoisen koulutuksen opetusmäärät vaihtelevat 10 tunnista 60 tuntiin. Helsingissä 60 tunnin kurssin hinta on 200 euron luokkaa. Maaseudun viikonloppukurssit ovat olleet kestoltaan keskimäärin noin tuntia ja niiden kustannukset ovat vaihdelleet kouluttajan mukaan. Koulutuskustannuksia nostaisivat kouluttajilta perittävät hyväksymis- ja valvontakustannukset, joista on todettu jäljempänä kouluttajien kustannusten kohdalla. Taksinkuljettajan teoriakokeesta aiheutuva kustannus olisi arviolta noin euroa. Sen suuruus vaihtelisi Ajoneuvohallintokeskuksen sopimuskumppanista ja valvonnan järjestämistavasta riippuen. Se sisältäisi kokeen järjestämiseen, laatimiseen, kehittämiseen ja valvontaan liittyvät kustannukset. Paikallistuntemuksen testaamisesta aiheutuvat kustannukset lupaviranomainen sisällyttäisi lupamaksuun. Nykyään poliisin perimä maksu ammattiajoluvasta on 20 euroa ja ammattiajolupakokeesta 67 euroa. Paikallistuntemuksen testaamisesta perittävä maksu olisi arviolta nykyisen ajolupakokeen maksun luokkaa. Uuden lupalomakkeen valmistuskustannukset voisivat nostaa ammattiajoluvasta perittävää maksua.

12 Suoranaisten koulutus- ja koekustannusten ohella opiskelijalle voisi aiheutua muita tosiasiallisia kustannuksia, esimerkiksi työajan menetyksestä tai matka- ja majoituskuluja. Jatkokoulutuksen kustannukset koskisivat kaikkia luvan haltijoita ja ne muodostuisivat vähintään yhden päivän eli seitsemän tunnin koulutuksesta kerran viidessä vuodessa. Edellä olevien kurssimaksujen perusteella arvioiden yhden koulutuspäivän kustannus voisi olla noin 30 euron luokkaa lisättynä viranomaistoimista, kuten hyväksymisestä ja valvonnasta, aiheutuvilla lisäkustannuksilla. Ammattiajoluvan uusiminen lisäisi kustannuksia lupamaksun verran viiden vuoden välein. Muita kustannuksia kuljettajille aiheutuisi nykyiseen tapaan lääkärintodistuksesta. Se olisi hankittava lupaa ensimmäisen kerran haettaessa ja ikäkausitarkastusten johdosta 45-, 50-, 55-, 60- ja 65- vuotiaana. Lääkärintodistuksesta perittävä maksu vaihtelisi sen mukaan mistä todistus haetaan. Keskimäärin kustannus olisi euron luokkaa. Oppilas vastaisi viime kädessä itse sekä koulutuksen että taksinkuljettajankokeen kustannuksista. Jos taksinkuljettajan peruspätevyys hankittaisiin esimerkiksi ammatillisessa koulutuksessa logistiikan tutkinnon yhteydessä, opetus jäisi osana muuta tutkintokoulutusta yhteiskunnan varoista kustannettavaksi. Koekustannusten kattamisen osalta ratkaisevaa olisi se, kuuluisiko ammattiajoluvan saamisen edellytyksenä olevan kokeen suorittaminen tutkintoon. Kouluttajille aiheutuvat kustannukset Koulutusvaatimukseen liittyvät viranomaistoimet kouluttajan ja koulutusohjelman hyväksymiseksi ja toiminnan valvomiseksi aiheuttaisivat kouluttajille kustannuksia, jotka siirrettäisiin koulutuksesta perittäviin maksuihin. Valvonnasta aiheutuvat kustannukset perittäisiin hyväksymispäätöksen yhteydessä. Koulutuksen järjestäjäksi hyväksymisestä aiheutuva kustannus on arvioitu noin 70 euroksi ja koulutusohjelman hyväksyminen noin 70 euroksi. Koulutuksen järjestäjäksi hyväksyminen koskisi kaikkia taksinkuljettajille perus- ja jatkokoulutusta antavia kouluttajia, myös ammatillisen koulutuksen oppilaitoksia. Julkistalouden kustannukset Julkistalouden kustannukset kohdistuisivat lähinnä toimivaltaisiin viranomaisiin. Kunnille lisäkustannuksia voisi vähäisessä määrin aiheutua ammatillisen koulutuksen, esimerkiksi logistiikan perustutkintokoulutuksen yhteydessä annettavan taksinkuljettajankoulutuksen hyväksymisestä esityksessä tarkoitetuksi koulutukseksi. Hyväksymis- ja valvontatoimista aiheutuvat kustannukset määräytyisivät edellä todetun mukaisesti. Mikäli henkilöauton ammattiajoluvan hakemiseen tarvittavan kokeen suorittaminen sisältyisi tutkintovaatimuksiin, aiheutuisi siitä lisäkustannuksia. Ehdotetuilla kelpoisuusmuutoksilla ei olisi merkittäviä vaikutuksia poliisin toimintaan ensimmäistä henkilöauton ammattiajolupaa myönnettäessä. Menettelyn yhdenmukaistuessa muutoksia voisi aiheutua eri paikkakuntien menettelytapaeroista johtuen. Poliisi voisi edelleen päättää paikallistuntemuksen testaamisen tavasta. Lupien määräaikaisuus, jatkokoulutuksen saamisen seuranta ja soveltuvuuden tutkiminen lupaa uudistettaessa lisäisivät lupaviranomaisen työtä. Yhden luvan periaatteesta johtuen luvan kelpoisuutta toiseen asemapaikkaan laajennettaessa tutkittaisiin pääsääntöisesti vain paikallistuntemus. Viiden vuoden välein tapahtuvan uudistamisen vaikutuksia työn määrään on

13 vaikea arvioida, missä määrin nykyisiä elinikäisiä lupia vaihdetaan määräajoin uusittaviksi. Uusi lupia myönnettäneen noin 2500 vuosittain. Rekisterissä on voimassaolevia lupia vajaat , joiden haltijoista noin arvioidaan toimivan tehtävässä päätoimisesti. Vaikka lupien määräaikaistaminen ja vanhojen lupien vaihtaminen lisäisivät sinänsä lupaviranomaisen työtä, menettely karsisi joukosta ne luvat, joita ei enää käytettäisi ja vapauttaisi poliisin niiden kohdalla ryhtymästä toimiin silloin, kun jatkokoulutustodistusta ei esitettäisi määräajassa. Raskaiden ajoneuvoyhdistelmien ajokorttien uudistaminen ei lisäisi poliisin työtä. Siirtymävaiheen toimet ikärajan takia menetetyn E-luokan yhdistelmän takaisin saamiseksi lisäisivät jonkin verran käsiteltäviä hakemuksia, mutta työmäärän lisäys olisi vähäinen. Ajoneuvohallintokeskukselle ehdotetut tehtävät olisivat uusia ja niistä aiheutuva työnlisäys vastaisi noin 1-2 henkilötyövuotta. Tehtävistä aiheutuisi henkilöstön lisätarve, koska tehtäviä ei voitaisi hoitaa uudelleen kohdentamalla. Henkilöstökustannus olisi noin euron luokkaa. Ajoneuvohallintokeskukselle uusista taksinkuljettajan ammattipätevyyteen liittyvistä tehtävistä rekisteröintitoimenpiteineen aiheutuvat kustannukset perittäisiin suoritemaksuina. Käytettäessä palvelun tuottajia kokeen vastaanottamisessa, näille aiheutuvat kustannukset olisivat arviolta noin euroa vuodessa. Rekisterijärjestelmän kertakustannukset olisivat arviolta noin euroa ja vuotuiset ylläpitokustannukset noin euroa. Rekisterijärjestelmän tarpeet otettaisiin huomioon käynnissä olevan rekisterijärjestelmän kokonaisuudistuksen yhteydessä. Taksinkuljettajavaatimusten voimaantulo ennen rekisterijärjestelmän uudistustyön valmistumista vaatisi rekisteröinnin toteuttamista erillisjärjestelyin. 3.2 Vaikutukset viranomaisten toimintaan Poliisilla olisi edelleen lupaviranomaisena toimivalta henkilöauton ammattiajoluvan myöntämiseen ja peruuttamiseen. Nykyisestä poiketen poliisi toteaisi ammattitaidon kokeen suorittamisesta annetulla todistuksella. Ammattiajoluvan kelpoisuusaluetta laajennettaessa tutkittaisiin pääsääntöisesti vain paikallistuntemus uuden asemapaikan osalta.ajolupapäätökset tekisi kuljettajan asuinpaikan poliisi. Ajoneuvohallintokeskukselle osoitetut taksinkuljettajan koulutukseen, kokeeseen ja valvontaan liittyvät tehtävät olisivat sille uusia. 3.3 Yhteiskunnalliset vaikutukset Taksikuljetuksilla ja toiminnan laadulla on erityistä merkitystä myös elinkeinoelämälle sekä julkisyhteisöille erilaisten yhteiskunnan vastuulla olevien kuljetusten hoitamisen vuoksi. Vanhusten, vammaisten ja lasten kuljetuksia hoidetaan paljon taksikuljetuksina. Erilaiset yhteiskunnan järjestämät säännölliset kuljetukset muodostavatkin keskimäärin kolmasosan taksien liikevaihdosta. Tiukentuvien vaatimusten myötä saavutettava taksinkuljettajien nuhteettomampi tausta ja osaamisen lisääntyminen heijastuisivat turvallisuuden ja palvelun laadun paranemisena. Tämä lisäisi etenkin erityisryhmien turvallisuuden tunnetta ja elämänlaatua. Näiden kuljetusten osalta tarvittaisiin taksinkuljettajan peruskoulutuksella saavutettavan osaamisen perustason lisäksi erikoistumista ja yritysten toimenpiteitä kuljettajiensa osaamisen vahvistamiseksi tällä alueella. Peruskoulutuksessa voisivat toimia myös nykyisin vapaaehtoisessa koulutuksessa toimivat koulutuksen järjestäjät. Kuljettajan sopivuusvaatimusten täsmentämisellä karsittaisiin rikostaustansa

14 puolesta alalle soveltumattomat ja annettaisiin tehtävään aikoville ja siinä toimiville paremmat mahdollisuudet arvioida tekojensa vaikutuksia ammatissa toimimiseen. Matkustajan turvallisuus on erityisen riippuvainen kuljettajasta, mikä asettaa tiukat vaatimukset kuljettajan liikennekäyttäytymiselle ja muulle nuhteettomuudelle. Peruskoulutus- ja jatkokoulutusvaatimuksen asettaminen edistäisi ammatin arvostusta ja sen valitsemista varsinaiseksi päätyöksi satunnaisen keikkatyön sijaan. Tiukentuvilla vaatimuksilla voisi olla vaikutusta kuljettajien saatavuuteen, mutta alan valitsemiseen ja sillä pysymiseen vaikutetaan myös alan toimenpitein, esimerkiksi kilpailukykyisten työehtojen muodossa. Lisääntyneet vaatimukset heikentäisivät kuljettajareservin muodostumista, mutta mahdollisuudella koulutusvaatimuksen lykkäämiseen turvattaisiin erityisesti yhteiskunnan järjestämien kuljetusten jatkuminen. Lupien määräaikaistaminen ja kaikkien lupien vaihtaminen määräajassa edistäisivät vaatimusten kohdistumista kuljettajiin tasapuolisesti ja selkeyttäisivät lupavalvontaa. Esityksellä ei arvioida olevan erityisiä vaikutuksia miesten tai naisten hakeutumiseen alalle tai sillä pysymiseen. Turvallisuuden parantumisen myötä liikenneonnettomuuksien ja vahinkojen määrät laskisivat ja onnettomuuskustannukset alenisivat, mikä vähentäisi myös yhteiskunnan kustannuksia. Tavaraliikenteessä raskaan kaluston kuljettajan yläikärajasta luopumalla helpotettaisiin alan työvoimapulaa. Kuljettajatehtävissä myös raskaalla ajoneuvoyhdistelmällä voisivat jatkaa vain henkilöt, jotka edelleen täyttäisivät ajo-oikeuden edellytykset. Ajo-oikeuden jatkamismenettelyn piiriin tulisi myös nykyistä raskaamman kaluston kuljetustehtäviin henkilöitä, mikä olisi huomioitava ajoterveydentilaa arvioitaessa. 4. Asian valmistelu 4.1 Valmisteluvaiheet ja aineisto Taksinkuljettajan ammattipätevyyttä koskeva esitysehdotus perustuu pääosin taksinkuljettajan ammattitaitovaatimuksia selvittäneen liikenne- ja viestintäministeriön työryhmän ehdotuksiin (mietintö Taksinkuljettajan ammattitaito, Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 73/2005). Työryhmä teetti selvityksen ammattiajolupien myöntämiskäytännöistä, peruuttamisesta ja kuljettajakoulutuksesta lupaviranomaisille ja kouluttajille osoitetulla kyselyllä. Selvitys sisältyy mietintöön. Taksiliikennelainsäädännön uudistustarvetta selvittäneen liikenne- ja viestintäministeriön työryhmän mietinnössä Yön ainoa valopilkku (43/2004) otettiin kantaa taksin kuljettajia koskevien säännösten muutostarpeisiin. Siihen sisältyi ehdotuksia kuljettajien ammattitaidon parantamiseksi etenkin erilaisiin asiakasryhmiin liittyvien erityisosaamistarpeiden vuoksi. Ammattitaidon osoittamiseen kaivattiin yhtenäistä menettelyä ja tarkempia säännöksiä kuljettajan sopivuudesta ja luvan peruuttamisesta sekä luetteloa teoista, jotka olisivat esteenä ammattiajoluvan saamiselle. Myös luvan määräaikaistaminen ehdotettiin arvioitavaksi. Uuden taksiliikennelain säätämisen yhteydessä painotettiin kuljettajan vaatimusten kehittämistä osana taksiliikenteen kehittämistä. Lakiin sisällytettiin kuljettajia koskevia vaatimuksia osana uusia laatuvaatimuksia. Hallituksen esityksen johdosta annetussa liikenne- ja viestintävaliokunnan mietinnössä (LiVM 34/2006 vp) on muun muassa pidetty hyvänä taksinkuljettajan koulutuksen ja kokeen suunnittelua ja katsottu, että taksinkuljettajan koulutuksen kautta voidaan turvata taksiliikenteessä tarjottavien palveluiden laatu.

15 4.2 Lausunnot ja niiden huomioon ottaminen Taksinkuljettajan ammattitaito-mietinnöstä pyydettiin lausunnot keskeisiltä ministeriöiltä ja muilta keskushallinnon edustajilta, ammattiajolupa- ja taksilupaviranomaisilta sekä muilta keskeisiltä tehtäväalan viranomaisilta, järjestöiltä ja yhteisöiltä. Lausuntonsa antoivat oikeusministeriö, opetusministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, valtiovarainministeriö, Ajoneuvohallintokeskus, Opetushallitus, lääninhallitukset, Liikkuva Poliisi, Helsingin kihlakunnan poliisilaitos, Suomen Taksiliitto, Kansaneläkelaitos, Suomen Kuluttajaliitto, Kuluttajavirasto, Suomen Kuntaliitto, Autoja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ja Liikennevakuutuskeskus. Ehdotusten katsottiin lisäävän alan houkuttelevuutta ja alueellista tasa-arvoa ja parantavan asiakaspalvelun laatua ja kuljettajien vuorovaikutustaitoja. Koulutusta kannatettiin erityisesti asenteiden ja asiakaspalvelutaitojen parantamiseksi lasten, vammaisten ja vanhusten kuljettamisen vaatiman erityisosaamisen vuoksi (opetusministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, Kansaneläkelaitos, Kuluttajavirasto, Liikennevakuutuskeskus, Itä-Suomen lääninhallitus). Ajoneuvohallintokeskus kannatti tutkintovaihtoehtoa koulutuksen sijaan vähemmän työllistävänä ja lisähenkilöresursseja vaativana. Opetusministeriön mukaan koulutuksen määrämuotoisuudesta johtuvat lisäkustannukset ja toimenpiteet ammatilliselle koulutukselle olisi minimoitava ja Opetushallituksen mukaan koulutusohjelma olisi hyväksyttävä yhden viranomaisen päätöksellä yhtenäisyyden takaamiseksi. Koulutuksen vähimmäispituutta paikkakuntakohtaisin lisätarpein kannatettiin. Sisällössä painotettiin erityisesti liikenneturvallisuutta ja taksiliikenteen hoitamiseen liittyvää osaamista. Myös ajotaidon tai ajonäytteen vaatimista ehdotettiin. Invataksin kuljettamiseen rajoitetusta luvasta luopumista kannatettiin ja sosiaali- ja terveysministeriö korosti yhdenmukaisia perusvalmiuksia kaikille kuljettajille. Sopivuuteen vaikuttavien tekojen mahdollisimman tyhjentävää luetteloimista kannatettiin, mutta elämäntapaan liittyviä tekoja pidettiin epämääräisinä. Kriteerien yhtenäisyyttä, läpinäkyvyyttä ja ennakoitavuutta, samoin kuin myös joustavuutta eri tekijöiden vaikutuksia arvioitaessa, korostettiin. Taksiliiton mukaan tulisi arvioinnin tapahtua kokonaisarviointina ja lasten kanssa työskentelevien rikostausta selvittää aina lupamenettelyssä ja jatkokoulutuksen yhteydessä. Ehdotukset työnjaosta Ajoneuvohallintokeskuksen ja poliisin välillä sekä peruskoulutuksen suorittamiseen ehdotettu jousto kuljetusten keskeytymättömyyden turvaamiseksi saivat kannatusta. Peruuttamis- ja lupaperusteilta edellytettiin yhtenäisyyttä ja täsmennyksiä varoituksen käyttöön. Taksiliiton mukaan ammattiajoa on kaikki ajo kuljettajan ollessa työvuorossa, olipa kyydissä asiakas tai ei. Työryhmän ehdotusten mukaisesti kuljettajan terveysvalvonnan tai muun seurannan ei katsottu vaativan luvan määräaikaistamista edellyttäen, että lääkärit tiedostavat tiukemmat terveysvaatimukset. Ikävaatimuksiin ei kaivattu muutoksia, joskin Länsi-Suomen lääninhallitus ei pitänyt suotavana poikkeuslupamenettelyn jatkamista yläikärajan kohdalla. AKT:n mukaan erityisiä ikärajoja ei tarvita, koska oikeuden pitäisi lakata normaalin eläkeiän myötä. Kuntaliitto ja valtiovarainministeriö kiirehtivät vaatimusten nopeaa toimeenpanoa. Valtiovarainministeriö edellytti henkilöstö-, kustannus- ja tulovaikutusten tarkempaa selvittämistä. Sen mukaan muutokset olisi pitänyt toteuttaa jo taksiliikennelain yhteydessä tuottavuuden lisäämistä, henkilömäärien vähentämistä ja budjettitalouden kehyksiä koskevien tavoitteiden toteuttamiseksi.

16 Ajoneuvohallintokeskus piti uudistuksen aikataulua ongelmallisena rekisteritietojärjestelmien kokonaisuudistuksen vuoksi. Uudistus olisi sen mukaan paremmin toteutettavissa uudessa rekisterijärjestelmässä vuonna 2011, sillä vuoden 2008 voimaantuloaikataulu edellyttäisi väliaikaisjärjestelyjä. Lausunnot on mahdollisuuksien mukaan otettu huomioon ehdotuksissa tai niiden perusteluissa. YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT 1. Lakiehdotusten perustelut 1.1 Laki kuorma- ja linja-auton sekä taksin kuljettajien ammattipätevyydestä 1 luku Yleiset säännökset 2 Soveltamisala. Pykälään lisättäisiin uusi 1 a momentti taksinkuljettajia koskevien säännösten johdosta. Ammattipätevyys vaadittaisiin vain taksiliikennelain tarkoittamissa ajoissa. Sen soveltamisalan ulkopuolelle jäävissä ajoissa kuljettajalta ei vaadittaisi tässä laissa tarkoitettua ammattipätevyyttä. Pykälän 2 ja 3 momenttia tarkistettaisiin uuden 1 a momentin lisäämisen johdosta. Uudessa 4 momentissa täsmennettäisiin laissa käytettyjen ajoneuvojen nimikkeitä. Taksin kuljettaminen koskisi henkilöauton kuljettamista riippumatta siitä, mikä ajo-oikeus siihen vaadittaisiin. Ajoneuvo voisi B-luokan ohella kuulua myös C-/C1-luokkaan, koska ajoneuvosäännöksissä ei henkilöautolle ole asetettu painorajoituksia kuten ajokorttisäännöksissä (kokonaismassa enintään 3500 kg). Ajoneuvon henkilöauto-ominaisuus ilmenisi rekisteriotteesta. Kummassakin tapauksessa ajoneuvossa voi olla istuimia enintään kahdeksalle kuljettajan lisäksi. Säännöksellä rajattaisiin tällaisen henkilöauton kuljettaminen taksiliikenteessä pois kuorma-auton kuljettajan ammattipätevyysvaatimusten soveltamisalasta. Kuorma-autolla tarkoitettaisiin laissa sellaisia ajoneuvoja, joiden kuljettamiseen vaadittaisiin C- tai C1-luokan ajo-oikeus, pois lukien 1 a momentissa tarkoitetuissa ajoissa olevat henkilöautot. Näin esimerkiksi liikennetraktorit, joiden kuljettaminen edellyttää C- luokan ajo-oikeutta, kuuluisivat kuorma-auton kuljettajien ammattipätevyysvaatimusten piiriin. Pykälään lisättäisiin uusi 5 momentti, jolla täsmennettäisiin linja-auton kuljettajan vaatimuksia 3 momentin 7 kohdan yleiseurooppalaisia vaatimuksia tiukemman säännöksen johdosta. Säännös koskisi ajoneuvon kuljettamista silloin, kun kuljettaja ajoneuvoineen saapuisi maasta, jossa kuljetukseen ei direktiivin poikkeussäännöksen nojalla vaadittaisi ammattipätevyyttä. Säännöksellä selkeytettäisiin liikennevalvontaa. Kuljettajan olisi saavuttava tilapäistä oleskelua varten ajoneuvoineen ja matkustajineen maahan ja ajoneuvoa käytettäisiin yksityisesti muihin kuin kaupallisiin henkilökuljetuksiin. Kysymyksessä voisi olla esimerkiksi kansantanssiryhmän kuljettaminen ryhmän huoltajan toimesta.

17 14. Koulutuskeskuksen vastuu koulutuksen järjestämisessä ja koulutuskeskuksen hyväksymisen peruuttaminen. Pykälän 1 momentin nykyisen sanamuodon mukaan hyväksymisen kohteena olleissa seikoissa tapahtuvista muutoksista on ilmoitettava hyväksymisestä päättäneelle viranomaiselle. Muutokset voivat olla hyvin erilaisia, eivätkä ne välttämättä edellytä koulutuskeskuksen hyväksyjän toimenpiteitä. Tämän johdosta ilmoitusten tekeminen koulutuskeskuksen hyväksyneelle työllistäisi tätä tarpeettomasti. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkemmat säännökset ilmoitusten tekemisestä. Pääsääntöisesti ne ohjattaisiin tehtäviksi toiminnan valvojalle. Hyväksymispäätökseenkin voitaisiin sisällyttää tarkempia ohjeita ilmoittamisesta. 20. Ammattipätevyyskortin myöntäminen. Pykälän 2 momentin nykyisen sanamuodon mukaan ammattipätevyyskortti myönnetään viideksi vuodeksi, kuitenkin enintään ajaksi, jonka hakijan ajooikeus on voimassa. Ammattipätevyyskortin voimassaolo perustuu ammattipätevyyden voimassaoloon, eikä sitä voida antaa ammattipätevyyttä pidemmäksi ajaksi. Ammattipätevyyskortin myöntämisen päivämäärä voi olla sama kuin ammattipätevyyden alkamispäivä, mutta se voi olla myös myöhäisempi riippuen kortin hakemisen ja päätöksen tekemisen ajankohdasta. Jos ajankohta on myöhäisempi, kortti myönnetään käytännössä lyhyemmäksi ajaksi kuin viideksi vuodeksi. Koska ammattipätevyyden kestosta on nimenomaiset säännökset, kortti myönnettäisiin määräajaksi, joka päättyy samaan aikaan ammattipätevyyden kanssa, ellei ajo-oikeuden voimassaolosta muuta johtuisi. Kortti voitaisiin kuitenkin antaa vain ajaksi, jonka henkilön ajo-oikeus olisi voimassa. Korttilomakkeen mukaisesti siihen merkitään vastaavan ajokortin numero. Erityisesti uusien kuljettajien kohdalla vaatimus ajo-oikeuden voimassaolosta rajaisi ammattipätevyyskortin voimassaolon kahteen vuoteen. Tältä välttymiseksi ammattipätevyysmerkintä voitaisiin hakea lyhytaikaiseen ajokorttiin. Ammattipätevyyden voimassaolon määräaikaisuudesta johtuen myös seuraava ammattipätevyyskortti voitaisiin antaa vain kolmeksi vuodeksi. Jos merkintä tehtäisiin pysyvään ajokorttiin, sekin olisi vaihdettava kolmen vuoden kuluttua, jos merkintä haluttaisiin pysyttää ajokortissa. Kolmivuotiskauden kuluttua voitaisiin tosin siirtyä ammattipätevyyskorttiin, joka olisi annettavissa viideksi vuodeksi. Ajokortissa oleva kulunutta voimassaolojaksoa koskeva merkintä ei olisi esteenä ammattipätevyyskortin hakemiselle. Erilaisten määräaikojen yhteen sovittamista ammattipätevyyttä merkittäessä joudutaan tarkastelemaan laajemmin siinä vaiheessa kun toimeenpannaan uuden ajokorttidirektiivin vaatimukset raskaan kaluston ajokorttien uusimisesta viiden vuoden välein vuodesta 2013 lukien. 2 a Luku Taksin kuljettajia koskevat vaatimukset 23 a Taksinkuljettajan ammattipätevyys ja henkilöauton ammattiajolupa. Taksinkuljettajan ammattipätevyys koostuisi koulutuksella saavutettavasta ammattitaidosta ja sopivuudesta tehtävään. Kuljettajalla olisi edelleen oltava auton asemapaikkaa vastaava henkilöauton ammattiajolupa ja se olisi edelleen pääasiassa kuntakohtainen. Luvan kelpoisuusaluetta voitaisiin laajentaa käsittämään useampiakin asemapaikkoja 23 b :n 4 momentin mukaisesti osoittamalla paikallistuntemus niiden osalta. Kelpoisuudet merkittäisiin samaan lupaan. Toimivaltaisesta lupaviranomaisesta säädettäisiin 23 i :ssä. Ajo-oikeuden vaatimuksista säädettäisiin 23 b :n 1 momentin 1 kohdassa. 23 b Henkilöauton ammattiajoluvan myöntämisen edellytykset. Myöntämisedellytykset sisältyisivät 1 momenttiin. Kuljettajan vähimmäisikä määräytyisi pysyvän ajo-oikeuden saamisen

18 perusteella. Käytännössä se olisi 19,5 vuotta. Yläikäraja säilyisi ennallaan 70 vuodessa ilman, että siitä voitaisiin poiketa. Myös muussa ETA-valtiossa annettu ajokortti hyväksyttäisiin ammattiajoluvan perusteeksi ilman, että sitä tarvitsisi enää vaihtaa ensin suomalaiseen ajokorttiin. Tämä edellyttäisi kortin haltijan vaatimusten asettamista erikseen. Heidän kohdallaan vaatimuksena olisi vähintään kaksi vuotta voimassa ollut ajo-oikeus, mikä vastaisi lyhytaikaisen ajo-oikeuden kestoa. Kaksi vuotta aikaisemmin kortin saanut ei täyttäisi vaatimusta, jos hän olisi osan siitä ajasta ollut ajokiellossa. Määräaika luettaisiin siitä, kun asianomainen täyttäisi meillä voimassa olevan auton ajokortin vähimmäisiän. Esimerkiksi 17-vuotiaana saatua korttia voisi käyttää vasta 20- vuotiaasta henkilöauton ammattiajoluvan saamiseksi. Momentin 3-6 kohdan vaatimuksista säädettäisiin jäljempänä erikseen. Pykälän 2 momenttiin sisältyisi mahdollisuus joustoon 1 momentin 4 kohdan vaatimuksesta lupaa myönnettäessä. Se liittyisi yhteiskunnan järjestämien tai muiden säännöllisten kuljetusten keskeytymättömän hoitamisen turvaamiseen tilanteessa, jossa kuljettajan saaminen olisi koulutuksen saannista riippuvainen. Momenttiin sisältyisi määräaika todistuksen esittämiselle. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia menettelysäännöksiä. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin luvan uusimisessa noudatettavasta menettelystä. Sitä sovellettaisiin myös kuljettajaan, jolla olisi joskus aikaisemmin ollut ammattiajolupa. Peruskoulutusvaatimuksen sijaan hakijan olisi osoitettava saaneensa jatkokoulutuksen. Jatkokoulutuksen saamista valvottaisiin ammattiajolupien uusimisen yhteydessä. Pykälän 4 momenttiin sisältyisi säännös luvan kelpoisuuden laajentamisesta toista asemapaikkaa varten. Uuden asemapaikan kohdalla riittäisi alueen paikallistuntemuksen osoittaminen, ellei lupaviranomainen katsoisi tarpeelliseksi laissa olevien valtuuksien puitteissa vaatia muuta, esimerkiksi terveydentilaan liittyvää tai ajotaidon säilyttämisen osoittavaa selvitystä. Paikallistuntemuksen testaisi kysymyksessä olevan asemapaikan poliisi. 23 c Henkilöauton ammattiajolupaa koskevat terveysvaatimukset. Taksinkuljettajalta ammattikuljettajana vaadittaisiin edelleen enemmän kuin tavalliselta henkilöauton kuljettamiselta. Vaatimukset vastaisivat raskaan kaluston kuljettajien vaatimuksia. Lisäksi hänellä olisi terveydentilansa puolesta oltava riittävät edellytykset tehtävässä toimimiseen muutenkin matkustajien turvallisuuden ja asianmukaisen avustamisen toteutumiseksi. Matkustajien turvallisuus edellyttäisi, että kuljettaja kykenee lähtökohtaisesti avustamaan näitä myös poikkeuksellisissa tilanteissa kuten esimerkiksi onnettomuustilanteissa eikä päinvastoin. Kuljettajalla ei siten voisi olla sellaista vikaa, sairautta tai vammaa, joka estäisi hänen toimintaansa näiden vaatimusten mukaisesti. Myös pyörätuoliasiakkaan asianmukainen avustaminen esimerkiksi portaissa asettaa omat vaatimuksensa kuljettajalle varsinkin, jos yrityksen toimintaan kuuluvat tällaiset kuljetukset. Kuljettajan terveydelliset edellytykset olisi näiden vaatimusten osalta arvioitava erikseen. Mahdollisuus poikkeuslupamenettelyyn säilyisi erityisistä syistä. Toimivalta olisi edelleen Ajoneuvohallintokeskuksella. Menettelyn tarpeellisuus olisi perusteltua arvioida uudelleen samassa yhteydessä kun arvioidaan ajo-oikeuden terveysvaatimuksia koskevan poikkeuslupamenettelyn tarpeet. Vaatimusten täyttyminen olisi 2 momentin mukaisesti osoitettava lupaa haettaessa ja uudistettaessa valtioneuvoston asetuksella tarkemmin annettavien säännösten mukaisesti. Lähtökohtana olisi, että ensimmäistä lupaa hakevan olisi esitettävä lääkärinlausunto vaatimusten täyttymisestä. Muuta asemapaikkaa varten lupaa laajennettaessa selvitys vaadittaisiin vain, jos sitä pidettäisiin jostain syystä tarpeellisena.

19 Henkilöauton ammattiajolupaa koskevien säännösten siirtyminen pois tieliikennelaista vaatisi nykyisin tieliikennelakiin sisältyvien terveydentilan valvontaa koskevien säännösten sijoittamisen ammattiajoluvan terveysvaatimusten yhteyteen niiden soveltamisen jatkamiseksi. Terveydentilan seurannassa noudatettaisiin pääsääntöisesti nykyisiä raskaan kaluston ikäkausitarkastuksia koskevia määräaikoja eli terveydentilan tutkimista 45, 50, 55, 60 ja 65 ikävuoden täyttyessä. Tarkastukset sovitettaisiin lupien uudistamisen aikatauluihin. Asiaa koskevat säännökset sisällytettäisiin valtioneuvoston asetukseen. Lääkärin ilmoitusvelvollisuus koskisi nykyiseen tapaan myös ammattiajoluvan hakijoita ja haltijoita ja täydentäisi näiden ajoterveydentilan valvontaa. Ajokortin luokasta riippumatta terveydentilan arvioiminen tapahtuisi C- ja D-luokan ajokorttiluvan vaatimusten perusteella. Terveydentilan arvio olisi perustettava nimenomaan näiden 1 momentissa säädettyjen tiukempien terveysvaatimusten täyttymiseen. Pykälän 3 momenttiin sisältyisi valtuus lisäselvitysten vaatimiseen epäiltäessä kuljettajan ajoterveydentilan riittävyyttä. Epäily voisi perustua kuljettajan liikennekäyttäytymiseen tai esimerkiksi liikennevalvonnassa syntyneeseen epäilyyn ajoterveydentilan riittävyydestä. Vastaava säännös sisältyy nykyään tieliikennelakiin. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin 4 momentin mukaan tarkemmin säätää hakemuksen liitteistä tai muista tarvittavista selvityksistä ja niiden vaatimuksista. 23 d Taksinkuljettajan peruskoulutus. Pykälän 1 momenttiin sisältyisivät taksinkuljettajan peruskoulutuksen sisältöjä ja tavoitteita koskevat säännökset. Ne painottuisivat erityisesti turvallisuuteen ja asiakaspalveluun ja siihen liittyvään osaamiseen. Tarkemmin sisällöistä voitaisiin säätää liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella. Opetusaiheet koskisivat taksiliikenteen säännöksiä ja järjestelmiä, liikenneturvallisuutta ja kuljetusten turvallisuutta, taksinkuljettajan vastuita ja velvollisuuksia, kuljettajan terveydentilan vaikutusta ajojen suorittamiseen sekä omaa turvallisuutta ja kuljettajaa työntekijänä, vuorovaikutusta, asiakaspalvelua ja palvelun laatua, ajoneuvosta huolehtimista, taksia ja yhteiskunnan kuljetuksia, paikallistuntemusta sekä hintoja, erilaisia maksuvälineitä, taksien välitystoimintaa ja taksamittarin käyttöä. Peruskoulutuksen rajallisuudesta johtuen olisi tarpeen huolehtia myös täydentävästä koulutuksesta esimerkiksi erityisryhmien kuljettamiseen liittyen. Myös käytössä olevan datalaitteen käyttöön kouluttaminen soveltuisi työnantajalle, koska järjestelmät vaihtelevat ja voivat olla autokohtaisia. Pykälän 2 momenttiin sisältyisi valtuus koulutuksen määrää ja toteutusta koskevien säännösten antamiseen valtioneuvoston asetuksella. Peruskoulutuksen vähimmäiskesto olisi 30 tunnin luokkaa. Paikkakunnan olosuhteet ja siitä johtuvat tarpeet nostaisivat vähimmäismääriä oppisisältöjen mahduttamiseksi opetukseen. Paikallistuntemuksen sisällyttäminen peruskoulutukseen poliisin kuulustelun sijaan vaatisi peruskoulutuksen opetusmäärien lisäämistä. Opetuksessa olisi noudatettava Ajoneuvohallintokeskuksen vahvistamaa koulutusohjelmaa. Pykälän 3 momenttiin sisältyisi koulutuksen järjestäjää velvoittava säännös todistuksen antamiseen koulutuksen suorittamisesta. Todistus vaadittaisiin 23 e :ssä tarkoitettuun kokeeseen pääsemiseksi. 23 e Taksinkuljettajan koe. Kokeessa selvitettäisiin, että kokelaalla on taksinkuljettajan tehtävässä vaadittava osaaminen. Kokeeseen pääsy edellyttäisi koulutuksen hyväksyttyä suorittamista, mikä osoitettaisiin 23 d :ssä tarkoitetulla todistuksella. Koe olisi teoriakokeen luonteinen ja pääsääntöisesti kirjallinen. Se voisi olla esimerkiksi monivalintakoe. Teoriakoe olisi riittävä, koska osaaminen varmistettaisiin myös koulutuksella. Koe voitaisiin ottaa vastaan suullisesti esimerkiksi lukihäiriön johdosta. Taksinkuljettajalta vaadittaisiin asiakaspalvelun edellyttämää suomen- tai ruotsinkielen taitoa. Kielitaidon puutteet eivät olisi peruste suulliselle kokeelle.

20 Pykälän 2 momenttiin sisältyisivät kokeen järjestämistä ja valvontaa koskevat säännökset. Vastuu niistä osoitettaisiin Ajoneuvohallintokeskukselle. Se sisältäisi myös Ajoneuvohallintokeskukselle valtuuden eräiden tehtävien hoitamiseen palveluntuottajien avulla 2 luvussa säädettyä menettelyä noudattaen. 23 f Taksinkuljettajan jatkokoulutus. Pykälän 1 momenttiin sisältyisi jatkokoulutusta ja sen tavoitteita koskeva säännös. Koulutuksen sisällöt määräytyisivät lähinnä peruskoulutuksen sisältöjen mukaisesti säädettyihin tavoitteisiin pääsemiseksi. Määristä ja toteutuksesta säädettäisiin 3 momentin valtuuden nojalla valtioneuvoston asetuksella. Momenttiin sisältyisi myös koulutuksen järjestäjän velvollisuus todistuksen antamiseen. Koulutusta olisi saatava vähintään yksi päivä viidessä vuodessa. Koulutuksen saamista valvottaisiin ammattiajoluvan uudistamisen yhteydessä. 23 g Paikallistuntemus. Paikallistuntemuksella on olennainen merkitys taksinkuljettajan työssä erilaisista paikantamisjärjestelmistä riippumatta. Kuljettajan tulisi toiminta-alueellaan löytää kohteensa myös silloin, kun tekniset apuvälineet eivät jostain syystä toimisi tai olisi muuten käytettävissä. Tästä syystä paikallistuntemusvaatimusta ei voitaisi jättää pelkästään paikantamislaitteiden varaan. Paikallistuntemuksella on vaikutusta kuljetuksen kustannusten muodostumiseen. Pykälään sisältyisivät paikallistuntemuksen sisältöä koskevat periaatteet ja valtuus tarkempien säännösten antamiseen valtioneuvoston asetuksella. Taksinkuljettajan olisi hallittava toimintaalueensa tiestö ja reitistö sekä erilaiset keskeiset käyntikohteet tarkemmin kuin toiminta-alueen lähiympäristön kohteet. Paikantamislaitteiden avulla voitaisiin parantaa palvelua esimerkiksi olosuhteiden muuttuessa toiminta-alueella tai ajojen suuntautuessa sen ulkopuolelle. Lupaviranomainen voisi itse hoitaa kuulustelun tai antaa sen muulla tavalla hoidettavaksi. Lupaviranomainen kuitenkin vastaisi siitä, että luvansaajalla on vaatimusten mukainen paikallistuntemus. Paikallistuntemus sisältyisi yleisellä tasolla myös peruskoulutukseen sen merkityksen tunnistamiseksi. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin tarkemmin säätää paikallistuntemuksen sisällöstä ja sen osoittamisen vaatimuksista menettelyn yhdenmukaisuuden varmistamiseksi. 23 h Taksinkuljettajan muu sopivuus. Pykälän 1 momenttiin sisältyisi yleissäännös seikoista, joiden perusteella hakijan sopivuutta muuten arvioitaisiin. Asiakaspalvelun edellyttämiä vuorovaikutustaitoja olisivat ainakin tarvittava kotimaisten kielten suullinen suomen tai ruotsin taito. Esimerkiksi näkövammainen tai sokea matkustaja on kuljettajan varassa taksilla liikkuessaan, mikä korostaa kuljettajan ja matkustajan välisen kommunikoinnin tarvetta ja vaatimuksia. Muu sopivuuteen keskeisesti vaikuttava tekijä olisi kuljettajan nuhteettomuus, mitä arvioitaisiin rikostaustan perusteella. Sopimattomuuden voisivat perustaa ainakin teot, jotka osoittaisivat tehtävään sopimattomia ajotapoja tai vaarantaisivat yleensä tehtävässä vaadittavan muun henkilökohtaisen turvallisuuden tai luotettavuuden. Pykälän 2 momenttiin sisältyisivät puolestaan sellaiset nuhteettomuuteen liittyvät seikat, joita ainakin voitaisiin pitää osoituksena sopimattomuudesta taksinkuljettajaksi. Momentissa todettujen seikkojen täyttyessä kuljettajaa ei voitaisi pitää tehtävään muuten sopivana. Liikennekäyttäytymiseen liittyvät rikokset ja rikkomukset ovat keskeisiä huomioon otettavia tekoja ammattikuljettajan sopivuutta arvioitaessa. Kysymykseen tulisivat ajokieltoon johtavat teot eikä niiden kohdalla olisi tarvetta tarkempaan arviointiin siitä, olisiko tekoja pidettävä osoituksena sopimattomuudesta vai ei. Tekoja pidettäisiin sinällään osoituksena tehtävään kelpaamattomuudesta ilman erillistarkastelua. Koska määrittely tapahtuisi ajokieltoon johtavien tekojen perusteella, muut