Pannujärven teollisuusalueen asemakaavan luontoselvitys

Transkriptio

1 Pannujärven teollisuusalueen asemakaavan luontoselvitys Heli Jutila Hämeenlinnan ympäristöjulkaisuja 12

2 Kuvat: Kaikki kuvat Heli Jutila. Etusivu: Ylhäällä vas. Mäntyinen karukkokangas, oik. eteläisempi lammikko ( ). Alhaalla vas. Lakeissuon eteläosan ojitettua rämettä, joka ei paljoa muuttunut ( ), oik. luoteisosan hakkuuaukea rajautuu kuusitaimikkoon ja alueen ulkopuolella sijaitsevaa varttuneeseen metsään ( ). Tämä sivu: Kasakankorven tiheää kuusitaimikkoa Lähdeviite: Jutila Heli 2010: Pannujärven teollisuusalueen asemakaavan luontoselvitys. Hämeenlinnan ympäristöjulkaisuja s. + 2 liitettä (kaikkiaan 15 s.) ISBN ISSN-L ISSN (painettu) ISSN (verkkojulkaisu) 2

3 Sisällys Tiivistelmä 4 Johdanto 5 Maaperä ja korkeussuhteet 5 Pohja- ja pintavedet 5 Menetelmät 6 Tulokset 6 1. Kitukasvuinen mäntykangas 7 2. Lammet ja suppasuot 7 3. Lakeissuon ojitettu osa 8 4. Liikennealueet, aukiot, multakasat yms Lehtomainen kangas 8 6. Soistunut painanne 9 7. Karhunkorventien länsipuolinen varttunut kuusikko Hakkuuaukeat Kasakankorpi 11 Kirjallisuus 11 Liite 1. Pannujärven teollisuusalueen kasvillisuuskartoitus kesällä Kartta reiteistä, kuvioista, luontotyypeistä ja pohjavesialueen rajoista. Liite 2. Pannujärven teollisuusalueen asemakaavan putkilokasvilajisto. Pannujärven teollisuutta alueen länsiosassa. Kasakankorven oja kulkee etualalla

4 Tiivistelmä Pannujärven kaava-alueen luontoarvoista on varsin vähän aikaisempaa tietoja eikä alueelta ole aikaisemmissa luontoselvityksissä (Suunnittelukeskus 2003) löytynyt juurikaan erityisiä luontoarvoja. Tuuloksen luonto-oppaassa (Jutila 2009) todetaan Pannujärven länsipuolelle sijoittuvan keski- ja eteläosistaan ojitetun Lakeissuon pohjoisosassa on säästynyt tupasvillarämettä. Tätä pääosin rahka- ja saraturvetta sisältävää suota ei uhanne turpeen laadun vuoksi turpeenotto, joka on uhkana joillekin Tuuloksen soista. Kuivaharju pohjavesialue on luokitettu III luokan purkavaksi (antikliininen) pohjavesialueeksi, joka tulee huomioida alueen käytössä. Kaava-alueen keskieteläosassa on kaksi kaivettua lampea, joissa oleva vesi on todennäköisesti pohjavettä. Toinen lammista on vähäkasvistoinen ja pohjoisempi umpeutuneempi. Vesialueet olisi hyvä säästää kaavassa paitsi luontonsa, myös maisemallisten tekijöiden vuoksi. Lakeissuon asemakaava-alueelle ulottuva osa on ojitettu, mutta onneksi suon pohjoisosassa on säästynyt ojittamattomana tupasvillarämeenä. Ojituksen aiheuttama muutos on vain reunaalueille edennyt kangasmetsämuuttumaksi, ja pääosin alue on rämemuuttumaa ja -ojikkoa, jonka palauttaminen luonnontilaiseksi suoksi onnistuisi suo-ojat tukkimalla. Suolajistoon kuuluvat mm. suokukka, pyöreälehtikihokki ja isokarpalo. Peuran, hirven ja teeren papanat sekä käpytikan, viherpeipon, kuusitiaisen ja käen ääni kertoivat suon monipuolisesta eläinlajistosta. Reunan ruohoisempaa osaa luonnehtivat pallosara, metsäkorte, korpipaatsama ja muut ruohovartiset kasvit kuten kurjenjalka ja maariankämmekkä. Suo kannattaa merkitä kaavaan SL-alueena ja suo-ojat tukkimalla siitä saisi vielä hyvän rämeen, joka liittyisi pohjoispuolella olevaan muuttamattomaan osaan. Karhukorventien länsipuolisessa soistuneessa hieskoivikosta ei löytynyt erityisiä luontoarvoja, mutta rakentamisessa on huomioitava pehmeä maapohja. Kasakankorvesta kaivetut ojat ovat kuivattaneet korven kuusitaimikkoa kasvavaksi metsäksi, jonka ojiin on luonteva johtaa alueen pintavesiä. Kaava-alueen eteläosassa sisääntulotien itäpuolella on kitukasvuista mäntykangasta, joka vaihtelee karukkokankaasta, kuivaan ja kuivahkoon kankaaseen. Alueella on paljon merkkejä ihmistoiminnan vaikutuksista, joten alueella ei ole erityisiä suojeluarvoja. Pääosa kaavaalueesta on sekametsäistä lehtomaista kangasta, joka oli paikoin hieskoivu- ja paikoin kuusivaltaista. Paikoin valtapuuston muodostavat myös harmaaleppä tai mänty. Myös sekametsäistä tuoretta kangasta esiintyy. Lehtolajistosta mainittakoon sinivuokko, kevätlinnunherne, kotkansiipi, lehtoarho. Kaava-alueen lajisto on kulttuurivaikutteista teiden varsilla, läjitysalueilla ja sähkölinjojen alla. Lajistoon kuuluvat mm. vieraslajeista komealupiini ja jättitatar ja edustavammasta ketolajistosta tunturikurjenherne, kissankello, ruusuruoho, ahojäkkärä ja metsämaarianheinä. Alueen linnuston kuuluvat mm. lehtokerttu ja kauempana liitelemässä tavattu hiirihaukka. 4

5 Johdanto Pannujärven kaava-alueen luontoarvoista on varsin vähän tietoja eikä alueelta ole aikaisemmissa luontoselvityksissä (Suunnittelukeskus 2003) löytynyt juurikaan erityisiä luontoarvoja. Tuuloksen luonto-oppaassa (Jutila 2009) todetaan Pannujärven länsipuolelle sijoittuvan keski- ja eteläosistaan ojitetun Lakeissuon pohjoisosassa on säästynyt tupasvillarämettä. Tätä pääosin rahka- ja saraturvetta sisältävää suota ei uhanne turpeen laadun vuoksi turpeenotto, joka on uhkana joillekin Tuuloksen soista. Pannujärvestä todetaan em. julkaisussa mm. Veden laadultaan tyydyttäväksi arvioitu Pannujärvi on harjumaastossa ja pohjavesialueella sijaitseva karu pikkujärvi, jonka vesi on alkujaan ollut kirkasta, mutta saanut selvän humusleiman valuma-alueen soiden ojituksen myötä. Maaperä ja korkeussuhteet Pannujärven teollisuusalueen asemakaava-alueen maaperä on hiekkaa, turvetta ja moreenia. Teollisuusalue sijoittuu Kuivaharjun pohjavesialueen lievealueelle ja siellä hiekkakerrokset ovat varsin ohuita eikä pohjavesivarojen voi maaperäominaisuuksien mukaan päätellä olevan kovinkaan kummoisia. Alueen kallioperä on gneissiä ja granodioriittia. Pannujärven teollisuusalueen maan pinnan korkeus vaihtelee 133 m -140 m:iin N60. Korkeimmat paikat löytyvät aivan kaava-alueen luoteisosasta. Alavinta on Lakeissuolla ja Kasakankorvessa. Pääosa alueesta on tasolla m N60. Alueen keskiosissa sijaitsevat pienet kaivetut lammet saattavat ulottua pohjaveteen. Paikoin siis pohjavesi saattaa olla alueella aika lähellä maan pintaa. Pohjaveden määrä lienee kuitenkin tällä deltamaisella alueella varsin vähäinen myös siksi, että alue jakautuu sokkeloisesti osiin. Pohja- ja pintavedet Kuivaharju pohjavesialue on luokitettu III luokan purkavaksi (antikliininen) pohjavesialueeksi. Pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 5,31 km 2, josta muodostumisaluetta on 3,07 km 2. Imeytymiskerroin on 0,45. Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä on 2000 m 3 /d. Kuivaharju on Poutunkankaan, Laikanmäen ja Syrjäntaan pohjavesialueisiin välittömästi kuuluva alue. Aines on selänteissä kivistä soraa, joka lievealueille päin mentäessä muuttuu hienoksi hiekaksi. Aines on myös melko ruosteista, varsinkin kivisissä soraleikkauksissa, joissa on runsaasti rautaja mangaanisaostumia. Pohjavedet purkautuvat alueelta ympäröiville soille sekä Pannujärveen, jonka rannoilla tavataan runsaasti lähdesilmäkkeitä. Lievealueen lounaisosassa on tehty seisminen luotaus, jossa hiekkakerrosten paksuudeksi saatiin 2,3-11,2 metriä. Syrjäntaka-Pohjoinen-Pannujärven oikeusvaikutteisessa osayleiskaavassa (KV ) alueen länsipuoli on merkitty teollisuusalueeksi, jolla ympäristö asettaa toiminnan laadulle erityisiä vaatimuksia (TY-1). Alueen toteuttaminen vaatii asemakaavan. Alueella on kiinnitettävä erityistä huomiota pohjaveden suojeluun. Suunnitteilla on pohjavesialueisiin kohdistuva Life+hanke, johon saataisiin rahoitusta ehkä v Tuuloksen Kuivaharjua on yksi kohde, jota aiotaan tässä yhteydessä tukia enemmän. Koska kaavoitus on etenemässä nopeammalla aikataululla, tulisi selvittää tarkemmin pohjavesialueen vedenhankinnallinen merkitys. Poutunkankaan, Laikanmäen ja Kuivajärvenharjun pohjavesialueiden geologista rakennetta selvitettiin Hämeenlinnan Tuuloksessa GTK:n, Hämeen ympäristökeskuksen ja Hämeenlinnan seudun Vesi Oy:n toimesta vuonna Hydrogeologisen rakenneselvityksen, painovoimamittausten ja kairausten avulla saatiin tietoa pohjaveden virtausta ohjaavista kalliokynnyksistä, pohjaveden korkeustasoista ja virtaussuunnista sekä maaperän rakenteesta. Maastotyöt tehtiin kevään 2009 aikana. 5

6 Tutkimusalue ulottuu Tuuloksen ja Hauhon rajalla sijaitsevalta Poutunkankaalta Tuuloksen kirkonkylälle ja Pannujärven itäpuolella sijaitsevaa Kuivaharjua pitkin 10-tien eteläpuolelle. Alueen maaperään kairattiin seitsemän kallioperään asti ulottuvaa reikää (108 m), joihin asennettiin pohjaveden havaintoputket. Lisäksi kallioperän syvyyttä ja irtomaalajikerroksen paksuutta tutkittiin painovoimamittauksin ja maatutkaluotauksin. Painovoimamittauksia tehtiin noin 37 mittauskilometriä. Maatutkaluotauslinjojen yhteispituus oli noin 9,6 kilometriä. Pohjavesialueselvityksestä saatiin lisää tietoa Hämeenlinnan seudun vedenhankinnan turvaamista, alueen maankäytön suunnittelua sekä pohjaveden suojelua varten. Uuden tiedon avulla oli tarkoitus tarkistaa nykyisiä pohjavesialueiden rajauksia, määritellä mahdollisia uusia vedenhankinnan kannalta tärkeitä paikkoja ja ohjata kaavoitusta ja rakentamista alueille, joilla riskit pohjavedelle ovat pienemmät. Näissä pohjavesitutkimuksissa selvisi, että Kuivaharjun ja Laikanmäen sekä Poutunkantaan itäosan pohjavesialueen antoisuus oli heikko. Harry Mannisen mukaan Laikanmäen vedenottamo on tarkoitus kahden vuoden kuluessa, sillä kohteella on jo nyt jouduttu pumppaamaan vettä kaivosta toiseen veden heikon saatavuuden vuoksi. Poutunkankaan, Laikanmäen ja Kuivamäen merkitys yhdyskunnan vedenhankintaan oli oletettua pienempi. Kuivaharjun pohjavesialueen itäosassa olevan Kuivaharjun tutkitun vedenottamon antoisuus on samoin kuin Laikanmäen antoisuuskin varsin alhainen. Kaava-alueetta lähimmässä pohjaveden havaintoputkessa (Hertta-tietojärjestelmä), joka sijaitsi nk. Tyrisemänmäessä (GTK : ) Pannujärven itäpuolella vedenkorkeus [m] vaihteli 124,94 m ja 126,04 m N ja mitattuna. Putken yläpää sijoittuu korkeuteen 130,39 m N60, joten maakerrosten paksuus pohjaveden yläpuolella oli noin 4 metriä. Alueen pintavesiä on ojissa ja parissa keskiosan kaivetussa lammessa. Hulevesiä tulisi imeyttää kaava-alueella viheralueilla ja myös teollisuustonteilla. Ongelmallista voisi olla, että hulevesien haitta-aineet pääsisivät imeytymään maaperään. En näe todennäköiseksi tarvetta johtaa hulevesiä pohjavesialueen ulkopuolelle. Jos alueelle kuitenkin sijoittuisi sen tyyppistä toimintaa, että pohjavesien pilaantumisriski muodostuisi, tulisi asia harkita uudelleen. Kaavamääräyksellä tai kaavaselostuksen tekstissä tulisi edellyttää, että hulevesiin on kiinnitettävä erityistä huomiota ja rakennuslupavaiheessa toimijoiden on laadittava hulevesien hallintasuunnitelma rakennusvalvontaviranomaisen hyväksyttäväksi. Teollisuusalueelle tulisi ensisijaisesti sijoittaa toimintaa, josta ei pohjaveden pilaantumisriskiä aiheudu. Lisäksi liikenne- ja pysäköintialueilla tulisi käyttää hyvin läpäiseviä rakenteita kuten tietynlaista asfalttia, rakokiveyksiä ja istutuskaistoja sekä hulevesikasettiratkaisuja tulvahuippujen tasaamiseksi. Katoilla suositellaan viherkatetta. Alueen hulevesien johtamiseen tulisi mieluiten käyttää avo-ojaa. Menetelmät Ympäristöasiantuntija tutustui kohteeseen ja noin neljän tunnin ajan. Apuna käytettiin erilaisia kartta-aineistoja ja ilmakuvia. Lajien nimet ovat tekstissä suomenkielisiä nimiä. Kasvien osalta liitteessä on esitetty tieteelliset nimet. Tulokset Alueelta tavattiin kaikkiaan 140 putkilokasvilajia. Linnuista tehtiin satunnaishavaintoja. Mainittavaa linnustoa olivat sirittäjä, metsäviklo, käpytikka, käki, kanahaukka ja teeri, josta tehtiin vain papanahavainto. Seuraavassa kuvataan alueen kasvillisuutta kuvioittain. 6

7 1. Kitukasvuinen mäntykangas Keskivaiheen sisääntulotien kohdasta itään, linjaa myöten mentäessä vallitsevana kasvillisuustyyppinä on kitukasvuinen, noin 7 m korkea mäntykangas, joka vaihtelee karukkokankaasta, kuivaan ja kuivahkoon kankaaseen. Valtalajistoon kuuluvatkin siten vaaleaja harmaaporonjäkälä, torvijäkälät, tinajäkälä, kulosammal, kangaskarhunsammal, kivitierasammal (ClT), kanerva (CT) ja puolukka (VT). Muuta lajistoa ovat mm. maitohorsma, sarjakeltano, ahomatara, metsäkastikka, kielo, suopursu, ahomansikka, isoaho-orvokki, metsälauha, lampaannata, kangasmaitikka, huopakeltano, rohtotädyke, metsäimarre, mustikka, pikkutalvikki ja rätvänä. Laajalti on männikköä, josta kenttäkerros puuttuu kokonaan. Pensaina on hiesten taimia. Alueelle on varastoitu lautoja ja sähkökelan jäänne, ja siellä on harjoitettu maastoajoa. Itäpäässä kuopat kertonevat aiemmasta kotitarveotosta. Alueen linnustoon kuuluvat mm. punakylkirastas, peippo ja pajulintu. Yhteenveto maankäyttöä varten: Karukkokangas on suhteellisen harvinainen luontotyyppi Hämeenlinnassa. Alueella on kuitenkin paljon merkkejä ihmistoiminnan vaikutuksista. Kohteella ei siten olen erityisiä suojeluarvoja. Vas. Karukkokangasta sisääntulotien luona Oik. Pohjoisemman lammen rannalla kasvaa järviruokoa Lammet ja suppasuot Kaavan keskieteläosassa on kaksi kaivettua lampea, joissa oleva vesi on todennäköisesti pohjavettä. Toinen lammista on vähäkasvistoinen ja pohjoisempi umpeutuneempi. Eteläisen kirkasvetisen lammen rantakasvistoa ovat jouhi- ja solmuvihvilä, kiiltopaju, rönsyrölli, hietakastikka. Kellulehtisenä tavattiin pikkupalpakko ja uposkasvina kolmihedevesirikko. Veden pinnalla liikkui vesimittareita, lammen hiekkatöyräässä oli pistiäisten käytäviä ja rannasta lähti metsäviklo. Pohdin, voisiko paikka sopia vesiliskolle. Pienempi, pohjoinen lampi oli ilmaversoisten varsinkin leveäosmankäämin täyttämä. Lajistoon kuuluivat myös pullosara, järvikorte, järviruoko, vehka, ulpukka, korpikarhunsammal ja korpirahkasammal. Myös supaksi merkityissä kahdessa painanteessa oli keväiseen ajankohtaan liittyen vettä. Kasvistoon kuuluivat korpikastikka, sarat ja suo-orvokki. Painanteiden ympäristön metsä oli n. 16 m hieskoivikkoa (joukossa haapoja, alikasvoksena kuusia), jonka kenttäkerros rehevä valkovuokkoa, oravanmarjaa, metsäorvokkia, metsäkortetta, kultapiiskua, tuppi- ja sormisaraa sekä metsäalvejuurta ja soreahiirenporrasta kasvava lehtomainen kangas. Yhteenveto maankäyttöä varten: Vesialueet olisi hyvä säästää kaavassa paitsi luontonsa, myös maisemallisten tekijöiden vuoksi. 7

8 3. Lakeissuon ojitettu osa Lakeissuon asemakaava-alueelle ulottuva osa on ojitettu, mutta onneksi pohjoisosassa on säästynyt ojittamattomana tupasvillarämeenä. Ojituksen aiheuttama muutos on vain reunaalueille edennyt kangasmetsämuuttumaksi, ja pääosin alue on rämemuuttumaa, jonka palauttaminen luonnontilaiseksi suoksi onnistuisi suo-ojat tukkimalla. Tämä olisi mitä toivottavinta seudun varsin niukkana säilyneen suoluonnon säästämiseksi. Suon valtapuuston muodostaa n. 7 m männikkö. Suomuurain oli kukassa ja suopursu aloitteli kukintaa käyntihetkellä. Kenttäkerroksen valtalajistoon kuuluivat reuna-alueella juolukka, variksenmarja, puolukka ja tupasvilla, joka oli siemenvaiheessa. Keskemmällä oli normaalimpaa rämettä, ja lajistoon tulivat mättäillä vaalea-, harmaa- ja palleroporonjäkälä, okatorvijäkälä, hirvenjäkälä, suokukka, pyöreälehtikihokki ja isokarpalo. Peuran, hirven ja teeren papanat sekä käpytikan, viherpeipon, kuusitiaisen ja käen ääni kertoivat suon monipuolisesta eläinlajistosta. Reunan ruohoisempaa osaa luonnehtivat pallosara, metsäkorte, korpipaatsama ja muut ruohovartiset kasvit kuten kurjenjalka ja maariankämmekkä. Suon vaihtui mustikkavaltaisen sekametsämuuttuman kautta kankaaksi. Yhteenveto maankäyttöä varten: Suo kannattaa merkitä kaavaan SL-alueena ja suo-ojat tukkimalla siitä saisi vielä hyvän rämeen, joka liittyisi pohjoispuolella olevaan muuttamattomaan osaan. 4. Liikennealueet, aukiot, multakasat yms. Valtatie 10 varressa on multakasoja ja sähkölinjan ja tien väliin jää osin puuton alue. Lisäksi sisempänä on mahdollinen entinen läjitysalue. Näiden alueiden lajisto on voimakkaasti kulttuurivaikutteista ja metsä paikoin varsin rehevää. Multakasojen lajistoon kuuluvat mm. nokkonen, vuohenputki, nurmirölli, voikukka, koiranputki, paimenmatara, pietaryrtti, terttuselja, niittysuolaheinä, huopa- ja pelto-ohdake, pujo, komealupiini, puna-ailakki, poimuhierakka, seittitakiainen ja jättitatar. Entisellä läjitysalueella kasvat mm. piennar- ja laidunpoimulehti, punaja metsäapila, nurmitädyke, ketohanhikki, kalvaspiippo, harmaasara, rentohaarikko, hiirenkeltano, peltosaunio, ahojäkkärä, leskenlehti, amerikanhorsma ja särmäkuisma. Lähistön rehevässä lehtimetsässä kasvavat mm. maahumala, kotkansiipi, luhtalemmikki, ojakellukka ja lehtoarho. Kuvion linnuston kuuluvat mm. lehtokerttu ja kauempana liitelemässä tavattu hiirihaukka. Keskeisen tien varren lajistoon kuuluvat mm. tunturikurjenherne, ahopaju, peltokorte, keräpäävihvilä, pullo- ja luhtasara, osmankäämi, viitakastikka, aitovirna, pietaryrtti, niittynätkelmä, huopaohdake, siankärsämö, kissankello, ruusuruoho, ahojäkkärä, metsämaarianheinä ja vadelma. Yhteenveto maankäyttöä varten: Ei erityisiä suojeluarvoja. 5. Lehtomainen kangas Kuivempien metsäalueiden välimaastoon jäi sekametsäistä lehtomaista kangasta, joka oli paikoin hieskoivu- ja paikoin kuusivaltaista. Puustoon kuuluivat myös harmaaleppä ja raita. Lehtomaisen kankaan kenttäkerrosta vallitsivat metsäkastikka, valkovuokko, oravanmarja ja käenkaali. Luonnehtivia olivat myös nuokkutalvikki, isotalvikki, kevätpiippo, lillukka, metsämaarianheinä, vanamo, metsäkurjenpolvi, lehtotesma ja sananjalka. Linnuista mainittakoon kirjosieppo. Sisääntulotien länsipuolella on noin 15 metrinen hieskoivikko, jossa noin 10 metrinen kuusialikasvos ja metsäkastikkavaltainen, lehtomainen kangas. Kenttäkerroksen valtalajistoon kuuluvat myös lillukka, vadelma, valkovuokko ja metsäalvejuuri. Muuta lajistoa ovat mm. 8

9 lehtoarho, käenkaali, pikkutalvikki, lampaannata ja metsäorvokki. Kuvion linnustoon kuuluvat mm. peippo ja lehtokerttu. Sisääntulotien länsipuolisen Karhunkorventien pohjoispuolelle jää tuoreen kankaan sekametsä, jossa hieskoivu on vallalla (40 %), ja mänty (15 %), kuusi (20 %) sekä harmaaleppä (5 %) niukemmin edustettuja. Karhunkorventien pohjoispuolella on harmaaleppävaltainen lehtokuvio, jonka kenttäkerroksen valtalajeja ovat vadelma, metsäalvejuuri, metsäkastikka, sananjalka ja puna-ailakki. Pienen mäen mäntyvaltainen tuoreen kankaan lajistossa on lehtomaistakin vivahdetta mm. sinivuokkoa, kevätlinnunhernettä, mutta myös sarjakeltanoa ja vanamoa. Mäen pohjoisrinnettä luonnehtii osin noin 10 m korkuinen hies- ja rauduskoivikko, jossa on kuusitaimistoa (2-11 m), ja osin iäkäämpi kuusivaltainen sekametsä. Suunnitellun Kontiontien ja Karhunkorventien kulmauksen kohdan mäellä lajistoon kuuluvat mm. nuokkuhelmikka ja riidenlieko. Linnustosta kirjattiin tali- ja sinitiainen. Soistuneen alueen luoteispuolen metsä on melko tiheää, nuorta koivikkoa ja paikoin kuusikkoa. Lehtomaisia piirteitä edustavat mm. valkovuokon ja ruusukesammalen esiintyminen. Siellä täällä sammaleinen hiekkamaa luonnehtii pohjakerrosta. Yhteenveto maankäyttöä varten: Ei erityisiä luontoarvoja. Vas. Heinäistä hieskoivuvaltaista tuoretta kangasta. Oik. Lehtomainen harmaaleppävaltainen kangas Soistunut painanne Alavammalla maalla, Karhukorventien länsipuolisessa soistuneessa hieskoivikossa (n. 7 m korkea) pohjakerroksen valtalajit ovat korpirahkasammal ja korpikarhunsammal, ja kenttäkerroksessa luonnehtivat jokapaikansara, korpikastikka, luhtamatara, metsäkorte, 9

10 harmaasara, pallosara ja ahopaju. Linnuista alueella viihtyvät ainakin peippo, pajulintu ja punakylkirastas. Yhteenveto maankäyttöä varten: Ei erityisiä luontoarvoja, mutta rakentamisessa on huomioitava pehmeä maapohja. 7. Karhunkorventien länsipuolinen varttunut kuusikko Karhunkorventien länsipuolella sijaitsevan varttuneen kuusikon (n. 25 m korkea) tuoretta kangas kasvaa hiekkamaalla ja niukkaan kenttäkerroksen lajistoon kuuluvat mm. sormisara, metsäkastikka ja metsälauha. Osin kenttäkerros on kasvitonta kenttää. Linnuista havaittiin hippiäinen, pajulintu ja peippo. Yhteenveto maankäyttöä varten: Varttunut puusto on arvo sinällään, mutta muita luontoarvoja kohteella ei havaittu. Vas. Luoteisosan hakkuu säästöpuineen. Oik. Karhunkorventien varren kuusikossa ei juuri ole kenttäkerroksen lajistoa Hakkuuaukeat Mutkalaitaiselle, eteläisemmälle hakkuaukealle on jätetty mäntysäästöpuuryhmä. Kuvion kenttäkerros on tuoretta kangasta, jossa runsaina esiintyvät metsäkastikka, vadelma, metsälauha, heinätähtimö, metsäkurjenpolvi ja harmaasara. Linnuista kirjattiin räkättirastas, sirittäjä, lehtokerttu ja mustarastas. Kosteassa painanteessa kasvoi myös tupasvillaa. Pohjoisempi kiinteistön rajaan rajoittuva hakkuuaukko on lajistoltaan edellisen kaltainen. Aukon yli pohjoispuoleiseen varttuneeseen metsään lensi kanahaukka. Yhteenveto maankäyttöä varten: Ei erityisiä luontoarvoja. 10

11 9. Kasakankorpi Kuvio rajoittuu länsipuoleltaan ojaan, joka yhtenä kolmesta ojasta kuivattaa Kasakankorpea. Soistuneen, matalan (6 m) koivikon luonne on karu ja siinä on selvä kuusialikasvos. Suokasvistosta mainittakoon tupasvilla, suopursu ja suomuurain. Lukuisat papanat kertovat hirven liikkuneen alueella. Yhteenveto maankäyttöä varten: Ojitettu korpi on luontevaa säästää alueena, jonka ojiin pintavesiä voidaan johtaa. Ei erityisiä luontoarvoja. Kirjallisuus Ahonen J. & Valjus T. 2009: Pohjavesialueen geologisen rakenteen selvitys Tuuloksen Poutunkankaan, Laikanmäen ja Kuivaharjun tutkimusalueella. GTK, HSVesi ja Hämeen ympäristökeskus. Jutila Heli 2009: Tuuloksen luonto-opas. Hämeenlinnan ympäristöjulkaisuja 4. Kustantaja Tuulos-Seura ry. 26 s. Suunnittelukeskus Oy 2003: Tuuloksen kunta: Syrjäntaka, Pohjoinen Pannujärvi. Alustava osayleiskaavan luontoselvitys s. + 3 liitettä. Soistunutta hieskoivikkoa kuviolla

12 Pannujärven teollisuusalueen kasvillisuuskartoitus kesällä 2010 Tervalammi i MT, Hakkuu 5. OMT 6. PsK 7. OMT Lakeissuo 9. KgKOj 8. MT, Hakkuu 3. Suo T 5. OMT 5, OMT 2. Vesi 2. Vesi 1. CT 4. Kulttuurikasv Kasvillisuuskuvio numero ja tyyppi Kasvillisuus - Kasvryhmä kulttuuri (1) metsä (7) suo (6) vesi (2) Päivärinta Reitti Reitti la Pohjavesialue muodostumisalue sisempi viiva ID KasvLyhenne Kasvillisuustyyppi 1 1. CT Kitukasvuinen mäntykangas (ClT, CT, VT) 2 2. Vesi Lammet 2 2. Vesi Lampareet 4 4. Kulttuurikasv Multakasat, tienvarret yms Suo Rämemuuttuma 5 5, OMT Lehtomainen kangas 7 7. OMT Lehtomainen kangas 6 6. PsK Korpi 8 8. MT, Hakkuu Tuore kangas, siemenpuuhakkuu 8 8. MT, Hakkuu Tuore kangas, avohakkuu 9 9. KgKOj Kangaskorpiojikko 5 5. OMT Lehtomainen kangas 5 5. OMT Lehtomainen kangas 3 3. Suo Rämemuuttuma 6 PsK Korpi 9 9. KgKOj Kangaskorpiojikko Pohjakartta (C) Maanmittauslaitos lupanro 60/MML/11 Kartan tiedot: Heli Jutila

13 Pannujärven teollisuusalueen asemakaavan putkilokasvilajisto LIITE 2 Lajit Pvm. Tieteellinen nimi suomalainen nimi Achillea millefolium siankärsämö 1 1 Aegopodium podagraria vuohenputki 1 Agrostis capillaris nurmirölli 1 Agrostis stolonifera rönsyrölli 1 Alchemilla monticola laidunpoimulehti 1 Alchemilla vulgaris piennarpoimulehti 1 Alnus incana harmaaleppä 1 1 Andromeda polifolia suokukka 1 Anemone nemorosa valkovuokkp 1 1 Anthriscus sylvestris koiranputki 1 Arctium tomentosum seittitaikiainen 1 Artemisia vulgaris pujo 1 1 Astragalus alpinus tunturikurjenherne 1 Athyrium filix-femina soreahiirenporras 1 Betula pendula rauduskoivu 1 1 Betula pubescens hieskoivu 1 1 Calamagrostis arundinacea metsäkastikka 1 1 Calamagrostis canescens viitakastikka 1 Calamagrostis epigejos hietakastikka 1 Calamagrostis purpurea korpikastikka 1 1 Calla palustris vehka 1 Calluna vulgaris kanerva 1 Campanula rotundifolia kissankello 1 1 Carex canescens harmaasara 1 1 Carex digitata sormisara 1 1 Carex globularis pullosara 1 1 Carex nigra jokapaikansara 1 Carex rostrata pullosara 1 Carex vaginata tuppisara 1 Carex vesicaria luhtasara 1 Cirsium arvense pelto-ohdake 1 Cirsium helenioides huopaohdake 1 Convallaria majalis kielo 1 1 Dactylorhiza maculata maariankämmekkä 1 Deschampsia flexuosa metsälauha 1 1 Drosera rotundifolia pyöreälehtikihokki 1 Dryopteris carthusiana metsäalvejuuri 1 1 Elatine triandra kolmihedevesirikko 1 Empetrum nigrum variksenmarja 1 Epilobium adenocaulon amerikanhorsma 1 Epilobium angustifolium maitohorsma 1 1 Equisetum arvense peltokorte 1 Equisetum fluviatile järvikorte 1 Equisetum sylvaticum metsäkorte 1 1 Eriophorum angustifolium luhtavilla 1 Eriophorum vaginatum tupasvilla 1 1 Fallopia sachalinensis jättitatar 1 Festuca ovina lampaannata 1 1 Fragaria vesca ahomansikka 1 1 Galium album paimenmatara 1 Galium boreale ahomatara 1 Galium uliginosum luhtamatara 1 Geranium sylvaticum metsäkurjenpolvi 1 1 Geum rivale ojakellukka 1 Sivu 1

14 Glechoma hederacea maahumala 1 Gnaphalium sylvaticum ahojäkkärä 1 1 Gymnocarpium dryopteris metsäimarre 1 1 Hepatica nobilis sinivuokko 1 Hieracium sylvatica -ryhmä salokeltano 1 Hieracium umbellatum sarjakeltano 1 Hierochloë australis metsämaarianheinä 1 1 Hypericum maculatum särmäkuisma 1 1 Juncus alpinoarticulatus solmuvihvilä 1 Juncus conglomeratus keräpäävihvilä 1 Juncus filiformis jouhivihvilä 1 Juniperus communis kataja 1 Lathyrus pratensis niittynätkelmä 1 Lathyrus vernus kevätlinnunherne 1 Ledum palustre suopursu 1 1 Leontodon autumnalis syysmaitiainen 1 Linnaea borealis vanamo 1 1 Lupinus polyphyllus komealupiini 1 Luzula multiflora nurmipiippo 1 Luzula pallescens kalvaspiippo 1 Luzula pilosa kevätpiippo 1 1 Lycopodium annotinum riidenlieko 1 Maianthemum bifolium oravanmarja 1 1 Matteuccia struthiopteris kotkansiipi 1 Melampyrum pratense kangasmaitikka 1 Melampyrum sylvaticum metsämaitikka 1 Melica nutans nuokkuhelmikkä 1 Milium effusum lehtotesma 1 Moehringia trinervia lehtoarho 1 1 Myosotis scorpioides luhtalemmikki 1 Nuphar lutea ulpukka 1 Orthilia secunda nuokkuhelmikkä 1 Oxalis acetosella käenkaali 1 1 Phragmites australis järviruoko 1 Picea abies kuusi 1 1 Pilosella officinarum huopakeltano 1 Pilosella lactucella korvakeltano 1 Pinus sylvestris mänty 1 1 Populus tremula haapa 1 1 Potentilla anserina ketohanhikki 1 Potentilla erecta rätvänä 1 1 Potentilla palustris kurjenjalka 1 Pteridium aquilinum sananjalka 1 1 Pyrola minor pikkutalvikki 1 1 Pyrola rotundifolia isotalvikki 1 Rhamnus frangula korpipaatsama 1 1 Rubus chamaemorus suomuurain 1 1 Rubus idaeus vadelma 1 1 Rubus saxatilis lillukka 1 1 Rumex acetosa niittysuolaheinä 1 Rumex acetosella ahosuolaheinä 1 Rumex crispus poimuhierakka 1 Sagina procumbens rentohaarikko 1 Salix caprea raita 1 Salix phylicifolia kiiltopaju 1 Salix starkeana ahopaju 1 1 Sambucus racemosa terttuselja 1 Silene dioica puna-ailakki 1 1 Sivu 2

15 Solidago virgaurea kultapiisku 1 1 Sorbus aucuparia kotipihlaja 1 1 Sparganium natans pikkupalpakko 1 Stellaria graminea heinätähtimö 1 Stellaria longifolia metsätähtimö 1 Stellaria palustris luhtatähtimö 1 Tanacetum vulgare pietaryrtti 1 Taraxacum ssp. voikukka 1 Trientalis europaea metsätähti 1 Trifolium medium metsäapila 1 Trifolium pratense puna-apila 1 Trifolium repens valkoapila 1 Tripleurospermum inodorum peltosaunio 1 Tussilago farfara leskenlehti 1 Typha latifolia leveäosmankäämi 1 Urtica dioica nokkonen 1 Vaccinium myrtillus mustikka 1 1 Vaccinium oxycoccos isokarpalo 1 Vaccinium uliginosum juolukka 1 Vaccinium vitis-idaea puolukka 1 1 Veronica chamaedrys nurmitädyke 1 1 Veronica officinalis rohtotädyke 1 1 Veronica serpyllifolia orvontädyke 1 Vicia cracca hiirenvirna 1 Vicia sepium aitovirna 1 Viola canina ssp. Montana isoaho-orvokki 1 1 Viola palustris suo-orvokki 1 Viola riviniana metsäorvokki 1 1 Yhteensä 140 lajia Sivu 3