TOIMEN POIKA PP-OSASTON RETKI HÄNK ÄN III PYÖRÄILY LISÄKSI SYYSKUU KESÄN KUUMIN PAINOTUOTE 2/2007

Transkriptio

1 TOIMEN POIKA HÄNK ÄN III PYÖRÄILY Hänkän pyöräily on pysynyt samojen naamojen pyhiinvaelluksena kaksi edellistä vuotta, mutta nyt mukaan tuli myös Ilves vartion Tuukka. Miten tämä muutti asetelmia? Ainakin ensimmäisen kerran TPlehdessä on tapahtumasta monumentaallinen juttu. Sivut PP-OSASTON RETKI PP-osaston retkellä järjestettiin samalla luokkasuoritusten vastaanotto. Tavat olivat kuitenkin erilaiset, riippuen luokasta... Sivut LISÄKSI Uutisia, retkijuttu, TP-lehti testaa, Mr. Bee,... SYYSKUU KESÄN KUUMIN PAINOTUOTE 2/2007 D7 siirtymässä kohti Juhlalaavua

2 TOIMEN POIKA 2/2007 TOIMEN POIKA JULKAISIJA Partiotasavalta TOIMEN POJAT RY PÄÄTOIMITTAJA Ilkka Ile Lehto Jämeräntaival 10 H Espoo Puh TOIMITUSSIHTEERIT Alex Ale Hakala Sampo Sakke Oksanen TOIMITTAJAT Api, Coff, Kontti, Panu, Romu LEHDEN POSTI TP-lehti c / o Sampo Oksanen Stenbergintie 21a Kauniainen toimitussihteeri@gmail.com PAINOPAIKKA Kauniaisten nuorisotalo PAINOS 150 kpl Pääkirjoitus Ilkka Ile Lehto Toimitussihteeriltä...4 TP-kysyy Janne Coff Fock Uutiset...6 Ilves Kerolla...7 PP-osaston retki: II-& III-luokka Aapo Api Rainio PP-osaston retki: I -luokka Janne Coff Fock TP-lehti testaa Sampo Sakke Oksanen Puusta penkiksi Jan Romu Ruusuvuori III Hänkän-pyöräily Antti Kontti Kontiainen Mr. Bee Kurkistus tulevaan Numeron kuva...23 Tulevia tapahtumia...24 LEHDEN JAKELU Lehti jaetaan kaikille Toimen Pojille SIVUNTAITTO Sampo Sakke Oksanen POSTITUS Alex Ale Hakala VALOKUVAT Kuvaaja mainittu erikseen KANNEN KUVA Sampo Sakke Oksanen 2 ISSN World Wide Web

3 Presidenttipeli Toimen Poika 2/2007 PÄÄKIRJOITUS Järjestön hallitus eli tutummin JH on nimensä mukaisesti rekisteröidyn yhdistyksen, Toimen Pojat ry:n, hallitus, jonka toimivallasta määrää yhdistyslaki. JH:n kahdeksan jäsentä on valittu Kansalaiskokouksessa, joka on yhdistyslain tarkoittama vuosikokous eli yhdistyksen ylin päättävä elin. Kansalaiskokous on päättänyt ja tulee jatkossakin päättämään ylimmän toimivallan luovuttamisesta hallitukselle vuodeksi kerrallaan. Hallituksen tehtäväksi on määrätty toiminnan järjestäminen Kansalaiskokouksen hyväksymän toimintasuunnitelman mukaisesti; sekä yhdistyksen juoksevien asioiden hoitaminen. Kuulostaako kuivalta? Kenties... On huomattavaa, että suuressa lippukunnassa, jollainen Toimen Pojat nykyään on, on aiheellista jakaa jossain määrin erilleen yhdistys ja lippukunta. Yhdistys, Toimen Pojat ry, on juridinen toimija, jonka toiminnasta määrää yhdistyslaki. Näitä velvoitteita hoitavat niin Kansalaiskokous kuin Järjestön hallituskin. Lippukunta, Partiotasavalta Toimen Pojat, taas on partiotoimintaa harjoittava joukko nuoria poikia ja miehen alkuja. Olemme pyrkineet tilanteeseen, jossa hallitus hoitaa ns. kuivia paperiasioita ja varsinainen lippukunnan toiminta on annettu koko johtajistolle. Tätä tarkoitusta varten perustettiin Johtajaneuvosto, JN. Luonteeltaan JH on näistä kahdesta, JH:sta ja JN:stä, muodollisempi. JN puolestaan poimii rusinat pullasta. Se on kaikille lippukunnan pestatuille ja pestittömille johtajille tarkoitettu ryhmä, joka kokoontuu noin kaksi kertaa syksyisin ja keväisin suunnittelemaan lippukunnan toimintaa, pitämään hauskaa ja luomaan ryhmähenkeä. Kerrataanpa vielä: JN on siis kaikkien johtajien ryhmä. Kun JN seuraavan kerran kokoontuu lokakuussa, toivon näkeväni kaikki johtajat paikalla. Luvassa on asioita joiden hoitaminen vaatii kaikkien panosta, Viime JN:n kokouksessa päätimme mm. pitää ensi kesän leirin oman lippukuntamme voimin. Jokainen voi mielessään arvuutella leiripaikkaa... Ensi kokouksen makupaloista paljastettakoon, että JN päättää ja tarvittaessa äänestää lippukunnan johtjista, joten luvassa on presidenttipelin huipentuma, kun minulle valitaan seuraaja. Oma pestini todellakin päättyy ensi kesän leirin jälkeen ja uusi presidentti vahvistetaan marraskuun Kansalaiskokouksessa, jotta uusi presidentti ehtii kevään ajan totutella pestiinsä varapresidentin pallilta. Älä siis jätä ääntäsi käyttämättä! Kuva: Antti Mallu Malin -ile.. presidentti 3

4 TOIMITUSSIHTEERILTÄ Tärkeä apuväline: kamera Teoriassa TP-lehti voisi olla täynnä pelkkiä kuvia, vanha sanontahan menee Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kuvan ymmärtää jokainen ympäri maailmaa, vaikkakin kulttuurisidonnaisista asioista johtuen joskus eri tavalla. Kuva Suomen lipusta kertoo arabille paljon enemmän kuin paperi, jossa lukee Suomen lippu. Kamera, tuo esi-isiemme keksimä leikkikalu esittää suurta osaa vähintään TP-lehden pinta-alasta, malliesimerkkinä etusivu, jonka alasta täyttää suurimman osan legendaarinen TP-lehden tunnus ja alati vaihtuva kansikuva. Myös muilla sivuilla löytyy kuvia, tavoitteena on ollut saada jokaiselle sivulle vähintään yksi kuva, poikkeuksena takakansi ja joskus olosuhteiden pakosta Mr.bee. Ilman kuvia TP-lehti ei kuitenkaan olisi oma itsensä, kuvilla kun on mukava taipumus - ei vain pidentää, vaan myös - elävöittää tekstiä. Kuvat saattavat tuoda myös tilanteisiin tiettyä hupia ja säilyvyyttä. Kovalevy voi mennä rikki tai nettisivut kaatua lopullisesti, mutta TP-lehti ja siinä olevat kuvat ovat jotakin, mitkä kestävät toivon mukaan sukupolvelta toiselle. Vuosien saatossa tietyt kuvat ovat nousseet arvoon arvaamattomaan, ja joihinkin vuosia sitten tämän lehden sivuilla ilmestyneisiin kuviin viitataan yhä. Mäyrä-vartiolle lienee ainakin tuttu Ilen ottama kuva, jossa Leka ja Mussu seisovat vierekkäin. Kuva on sudariredulta 2001, mutta muistot ovat pysyneet, luultavasti pitkälti tuon kuvan ansiosta. Ajattelin ensin verhota Sissiskaban pistevinkin kirjoitukseni sisään, mutta pian huomasin olevani moiseen kikkailuun liian hämäläinen, joten tässä kaikessa yksinkertaisuudessaan: Hankkikaa vartiolle kamera ja muistakaa ottaa se Sissiskabaan mukaan. Ottakaa paljon, mahdollisuuksien mukaan hyviä, kuvia, joista lähetätte arvosteltavaksi kolme (3) kappaletta. Jos lähetätte enemmän kuin kolme (3) kappaletta, niin merkitkää selkeästi, mitkä lähetätte pisteytettäväksi, muuten valitaan kolme ensimmäistä. Kuvien laadusta, partiomaisuudesta, julkaisusta, komiikasta ja ainutlaatuisuudesta saa mahdollisesti pisteitä. Onnea skabaan! Kuva: Lauri Leka Hakala -Sampo Sakke Oksanen 4

5 Saeculumin vartio jutut tulevat vasta seuraavaan lehteen, mutta TP-lehti kysyy on tapansa mukaan aikaansa edellä iskien kiinni haikilta palanneisiin vartiolaisiin ja esittäen tuttuun tapaan kiperiä kysymyksiä. 1. Mikä on fiilis haikin jälkeen? 2. Paras rasti, miksi? 3. opitko mitään haikilla? 4. Mitä mieltä olit haikin ruuasta Nelli, vartionjohtaja, Susiveikot 1. Helpottunut 2. Ylitysrasti, se oli extremeä 3. Toimen poikien huudon 4. Olihan se ihan hyvää, mutta enemmän olisi voinut olla Noora, vartiolainen, Jeanne d Arc 1. Hyvä 2. Solmurasti, se ei ollut tylsä 3. Joo, solmuja ja murtuman hoidon 4. Hyvää oli ja sitä riitti Merja, vartionjohtaja, Susiveikot 1. H y v ä, mutta vähän väsynyt 2. Ylitys, se oli vähän erilainen rasti, sitä ei ole ennen tehty ja siinä oli hienot laitteet 3. Kasi-solmu, lumivyörylaitteiden käyttö ja sit olis voinut ottaa mukaan rakkolaastareita 4. Olisi voinut olla enemmän ja nopeammin valmistettavaa. välillä ruokarastien välimatka oli liian suuri Ville Eloranta, vartiolainen, Toimen Pojat 1. Vähän väsynyt 2. Solmurasti, koska pidin solmujen tekemisestä 3. E n t i e - dä olisin voinut suunnistaa enemmän 4. Ihan hyvää ja sitä oli riittävästi Jari Marvia, v a r t i o l a i n e n, Tavastit 1. Mukava, väsynyt, jalat kipeät 2. Ylitys, koska sai levätä, uida ja se oli siistiä 3. Kaikkeen varautumisen 4. Hyvää, mutta enemmän olisi voinut olla Teksti & kuvat: Janne Coff Fock 5

6 Partioliike täytti 100 vuotta Toimen Poikien ollessa kesäleirillään SVPR:n Saeculumilla, meni partioliikkeellä sata vuotta rikki ympäri maailmaa partiolaiset nostivat lippunsa kahdeksalta aamulla paikallista aikaa salkoon. Nän tehtiin myös Saeculumilla. Juhlavaan lipunnostoon kuului myös terveisten luku partioliikkeen johtajalta. 6 -Sakke Sauvaskaban tulokset Toukokuussa kisatun sauvaskaban voittajaksi selvisi Orava-vartio 46,25 pisteen turvin. Erittäin tiukaksi menneessä kisassa Ahma sijoittui toiseksi pistein 46 ja Ilves kolmanneksi pistein 45,75. Neljännellä sijalla oli Mäyrä pistein 34,5. Karhusta ja Majavasta ei ollut osanottoa. Kisan voittajalle annettiin palkinnoksi Haltin laavu sekä kunnia toimia Toimen Poikain edustusvartiona seuraavan vuoden ajan. -Reko uusi keskustelualue Sivuille on avattu uusi keskustelualue vanhan tilalle, koska automaattisia roskakäyttäjiä tuli mielettömän paljon, haitaten ylläpitoa. Uudelle foorumille toimivat samat käyttäjätunnukset ja salasanat kuin aiemminkin. Osoite on Jukolan viestistä tulos Seitsemän urheaa toimaria rymysi menneenä viikonloppuna Lapualla Simpsiönvuoren metsissä ja tuloksena oli Jukolan viestin kunniakas 1056:s sija. UUTISET -Reko -Sorvi Päpan -sarjan suunnistusmestarit Suomen Partiolaisten suunnistusmestaruuskilpailut kisattiin Turussa sunnuntaina Aamupäivällä juostiin 7 kilometrin mittainen henkilökohtainen kisa ja iltapäivällä miteltiin kolmiosuuksisessa joukkuekisassa. Peltsi toi henkilökohtaisesta kisasta pronssia ja lisäksi joukkueemme, edustajinaan Viski, Reko ja Peltsi, sijoittui joukkuekisassa 7:nneksi. Muita PäPan joukkueita ei kisassa ollut. Jukolan viesitssä paljon katseita ansainnut toimari -joukkue -Viski

7 Tapasimme kololla joskus seitsemältä ja avaimet löydettyämme lähdimme kohti Keroa. Kerolle päästyämme räpelsimme jotain ja mylläsimme. Myöhemmin lähdimme pelaamaan (suo)futista. Pelailimme futista joku pari tunti ja lähdimme takaisin Kerolle. Kerolla sytytimme tulet kaminaan ja sitten osa meistä alkoi tehdä ruokaa. Ruokana oli jotain bolognesea. Erittäin hyvän ruoan jälkeen pelasimme vielä läpsyä ja yritimme ratkaista Mäyrän tekemää salakieltä Heräsimme joskus yhdeksän maissa ja pienen jumituksen jälkeen aloimme tehdä puuroa. Puuron valmistuessa nostimme Suomen lipun. Syötyämme ja jonkun aikaa lööbittyämme alkoi solmujen opettelu. Koulutuksen jälkeen alkoi kisat. Kisoissa oli kolme lajia: jonkun solmun tekeminen, köyden veto ja suofutis Ja niin siinä kävi että team losers hävisi Kisojen jälkeen kaikilla oli hirveä nälkä joten Tuukka ja Jesse meni laittamaan ruokaa. Muut innostuivat hakkaamaan puita ja ennen ruokaa olikin puuvarasto aivan t ä y n n ä ä ä!!! Ruoaksi oli nakkeja ja ranskalaisia, jotka oli tosi hyviä. Ainoa huono juttu oli että niitä oli liian vähän. Ruoan jälkeen Retkellä Ilves kerolla pelasimme korttia ja riehuimme kunnes Panu, Jesse ja Arto menivät lämmittämään saunaa. Kaikilla oli taas nälkä, joten Panu alkoi väsäämään pornoa. Erittäin juustoisen pornon syötyämme lähdimme saunaan. Saunan jälkeen valloitimme taas Keron ja tiskattuamme Jesse, Arto ja Panu alkoi tehdä tosi isoa nuotiota. Illan pimetessä kaikki tulivat nodelle. Tarkoitus oli syödä nodeillallinen, mutta Panu oli unohtanut ne safkat kotiin joten tyydyimme makkaraan. Upean iltanuotion jälkeen riehuimme vielä ulkona ja sitten menimme pelaamaan korttia. Menimme tyytyväisinä nukkumaan joskus yhdeltä Herätys olisi ollut oikeasti kahdeksalta, mutta nousimme vasta yhdeksältä ja niiden legendaaristen jälkeen lähdimme kotiin. Lipunnosto Ilveksen tyyliin -Panu 7 Kuva: Alex Ale Hakala

8 PP-osaston retki: II&III -luokat PP-osaston retki koostui kahdesta perin erinlaisesta kokemuksesta. Toisen ja kolmannen luokan suorittajat kävelivät Pirttimäestä Öögalle, ensimmäisen luokan suorittajat kävelivät Pirttimäestä... Öögalle. Jokin olennainen asia kuitenkin erotti nämä suorittajat. Pähkäilyn avuksi Coff ja Aapo kirjoittivat jutut. Perjantai Pirttimäki Olemme lähdössä PP-osaston luokkasuoritus retkelle Öögalle. Kello on Pirttimäen ulkoilumajan parkkipaikalla. Makuupussit ovat autoissa menossa suoraan Öögalle ja meidän ohjelma epäselvä. Seuraavaksi meiile jaettiin luokkasuoritus lappu, jos sen hukkasi ensivuonna uudestaan. Ensimmäinen rasti Jokamiehen oikeudet kertoi Mäyrän märästä redusta. No se ei mennyt kovin hyvin. Meidät jaettiin ryhmiin, minun ryhmässäni oli Otto,Santtu,Markus ja Anttu. Sitten oli vuorossa suunnistusta seuraavalle rastille, Oton johdolla. Kaukana (noin 2km) Pirttimäestä oli rasti 2 Hätäpuhelun soitto. Se meni todella hyvin eli 3/3 pistettä, rastin vastaanottajana oli Sipi. Seuraavalle rastille lähdettiin ja pääsimme todella hyvin rastille (kiitos Oton). Sillä rastilla jouduimme pari minuuttia odottelemaan, sitten kun pääsimme tekemään, siinä ei tuomiotikun ja kompassin kanssa kauan nokka tuhissut, taas täydet. Rastin otti vastaan Karde. Ja seuraavalle rastille ja arvaatte varmaan kuka suunnisti? Seuraavalla rastilla oli meidän lisäksi kaksi muuta ryhmää joten tuli vähän aika pitkäksi (kokoajan oli satanut). Kuva: Sampo Sakke Oksanen 8 Lähdössä Pirttimäessä

9 Kun vihdoin pääsin tekemään huomasin että hups, eivät taida nuo solmut hyvin mennä, no onneksi osasin BP-elämän vaiheet melko hyvin. Lähdimme pisteestä viimeinen rasti pisteeseen mukavuus huoneisto yhdessä Mussun lössin kanssa ja siinä oli jo aika mukavaa sillä joukossamme oli kaksi huono suomi puhuvaa matkaopasta. Saavuimme Öögalle hieman märkinä ja hengästyneinä, mutta urakka oli siltä päivältä ohi. Viimeinen II-, ja III-luokan suorittaja ryhmä tuli noin puolen toista tunnin jälkeen. Iltapalaksi oli hyvää lihakeittoa. Lauantai Ööga Kello on 7.40? Herätys. Aamiaiseksi oli Hyvää kaurapuuroa. Aamulla ei ollut lipun nostoa, ja se selvisi kohta ohjelmassa IIIluokan suorituksissa Lipunnosto ja -lasku. No ei siitä sen enempää. Vastaanottotiskin takana tällä kertaa Supi tai Reko. Siitä suoraan sisään viimeiseen koetukseen merkit paidassa, josta sain mielestäni Otsolta liian vähän pisteitä verrattuna suoritukseeni. Lööbausta. Lounaaksi oli vihanneswokkia, joka oli hyvää. Iltapäivällä meillä III:silla oli pari -suunnistusta. Kaikilla (KAIKILLA paitsi Ristolla) meni todella hyvin. Myllyä. Illalla syötiin pornoa (jossa ei ollut lihapullia vaan jauhelihaa) ja saunottiin, jonka jälkeen mentiin nukkumaan. pisteeseen ajoissa, joten ehdin vaihtaa partiopaidan ennen bussiin menoa. Suuri kiitos YTV:lle, joka oli, ehkä normaalisti, ehkä sattumalta, ehkä tarkoituksella, mutta joka tapauksessa laittanut kaksi bussia samaan vuoroon. Espoon asemalla oli isäni ja äitini hakemassa rinkkani, joten loppumatka oli aika kevyt Kauniaisiin. Kauniaisten asemalla harjoittelimme marssimista. Olin Mussun kanssa airueena. Se meni kivasti ja kysyin Vehkalta voisinko olla paraatissakin airue ja hän suostui. Kun juna alkoi olla tulossa oli Vehkalla ja Mussulla kamat jotenkin väärällä puolella rataa, joten siinä meille opetettiin miten hypitään radan yli partio-puvussa ja juostaan. Partioparaatista ei muuta kommentoitavaa, kuin että Vehkalle II-luokan Mannerheim solki. -Aapo Api Rainio Sunnuntai Ööga Olen omena, olen omena, olen pyöreä omenaaaaa (herätys klo 6.29 eikä 6.30 niinkuin oli luvattu). Järjestäytykää lipunnostoon, josta puiden tekoon, josta aamiaiselle. Sieltä lähdettiinkin käppäilemään dösärille, joka ei ollutkaan niin lähellä kuin luulin, matkaa kertyi 3.5Km. Tulimme Niso lähdössä viemään kylmiä rasteja 9 Kuva: Sampo Sakke Oksanen

10 PP-osaston retki: I -luokka Kuva: Sampo Sakke Oksanen Panu nauraa vielä, reissu on vasta alussa 10 Kokoonnuimme perjantaina todella sateiseen Pirttimäkeen kello ja lähdimme sieltä eteenpäin kohti Öögaa. Ensimmäisen luokan suorittajat jaettiin 2 osaan ja toisen ja kolmannen luokan suorittajat n. neljän hengen ryhmiin. Pirttimäessä piti tehdä lähtötehtävä, joka oli kolmannen luokan suorittajille jokamiehen oikeuksien löytäminen mäyrän retkilapusta. Toisen luokan suorittajat saivat puolestaan miettiä Nuuksion kansallispuiston sääntöjä. Ensimmäisen luokan suorittajat tekivät nämä molemmat. Tehtävät tehtyämme lähdimme kulkemaan kohti ensimmäisiä rasteja. Ensimmäisen luokan suorittajilla oli ensin kylmiä rasteja. Mainittakoon, että kiersimme mm. Nuuksion Pitkäjärveä. Niiden loputtua päädyimme tekemään kanakeittoa kokonaisesta kanasta. Samoihin aikoihin toisen ja kolmannen luokan suorittajat saapuivat omien rastiensa jälkeen Öögalle. Ensimmäisen luokan suorittajat jatkoivat saatuaan vatsansa täyteen lämmintä kanakeittoa sateen jäähdyttämään ruumiisiinsa. Tästä jatkoimme kohti Öögaa, jossa Ale laittoi meidät tekemään erilaisia paareja. Paarit onnistuivat ihan hyvin, mutta väsymys alkoi iskeä tässä vaiheessa. Kuitenkin vielä piti jaksaa paahtaa ja seuraavana kohteena oli Karden ja Jussin rasti Karjakaivolla. Siellä pääsimme kokeilemaan miten köytökset toimivat todellisuudessa. Karde oli ollut neiti, eikä ollut uskaltanut mennä uimaan Karjakaivoon, joten emme päässeet ylittämään Karjakaivoa. Vielä piti jaksaa viimeiselle rastille hiekkakuopalle. Siellä Wehka, Nico ja Ale odottelivatkin meitä. Ensin pääsimme kokeilemaan miten sotaisassa Irakissa toimitaan ensiapuhenkilönä. Tämä tapahtui niin, että Ale meni odottamaan, että tulisimme hakemaan hänet palomies otteella turvaan. Jotta asia ei olisi helppoa Wehka ja Nico ampuivat meitä splättereillä. Tämä onnistui ihan hyvin parin osuman saaneena. Kun olimme kaikki pelastaneet Alen, pääsimme rastin oikeaan asiaan eli myrkytyspotilaan - ja sydänpysähdyksen hoitamiseen sekä elvyttämiseen. EA- kurssilla opittujen taitojen avulla nämä onnistuivat hyvin ja pääsimme lähtemän kohti Öögaa. Mutta eihän tämä tähän vielä voinut loppua, vielä mentiin tekemään

11 reikää puuhun, josta saataisiin seuraavana päivänä mahlaa. Yön viimeisenä tehtävänä meidän piti rakentaa hätämajoite pressusta ja taitetusta puusta. Sopivaa puuta ei löytynyt, joten teimme pressusta katon ja menimme sen alle nukkumaan auringon jo noustessa. Lauantaina meidät herätettiin varttia vaille yhdeksän. Söimme vähän näkkäriä ja sitten meille alettiin kertoa miten rasteilla olisi pitänyt tehdä. Osa oli mennyt ihan hyvin, mutta jotkut olivat menneet pieleen. Tämän jälkeen Wehka esitteli pari partioaiheista kirjaa ja kävimme katsomassa miten mahla juoksi. Aah ruokaa, pornoa riitti kaikille ja se oli hyvää. Syötyämme lähdimmekin sitten suunnistamaan. Rastit olivat helppoja, mutta niiden kiinnitykseen olisi pitänyt kiinnittää enemmän huomiota, koska rasteja oli vaikea löytää jos ne olivat maassa. Suunnistuksen jälkeen pääsimme kokeilemaan solmujen tekoa, solmutaulun merkeissä. AII puuttui kokonaan taulu ja molemmilta puuttuivat solmujen kiinnitysmateriaalit tauluun. AI improvisoi ja kiinnitti ne steariinilla. Tämän jälkeen pääsimme syömään, ompelemaan asemanauhoja ja lopuksi saunomaan. Saunan jälkeen saimme vielä iltapalaa ja sitten pääsivät vartiolaiset nukkumaan, kun vartionjohtajat lähtivät saunalle pitämään vartionjohtajaneuvostoa. Sunnuntaina heräsimme todella aikaisin, jo Aloitimme heti siivoamisen ja ruuan tekemisen. Siivous saatiin ajoissa valmiiksi ja lähdimme menemään kohti bussipysäkkiä, josta bussi ottaisi meidät kyytiin kello Bussilla menimme Espoon keskustaan ja sieltä junalla Kauniaisiin odottamaan sudareita. Sudarien saavuttua lähdimme paraatiin. -Janne Coff Fock Viralliset päälle, seuraava pysähdyspaikka on paraati! 11 Kuva: Risto Ripa Huomo

12 Tp-lehti testaa Testaus on aina hauskaa, kunhan keksii vain itselleen sopivan testausvälineen. Jotta lippukunnan budjetti ei räjähtäisi taivaisiin, testaustuotteiden p i t ä ä i k ä v ä kyllä olla halpoja. Toki kallista voi lainata, mutta kuka antaisi omaisuuttaan testausryhmämme käyttöön? Pari päivää sitten kyselin, mitä pitäisi testata. Ideoita tuli paljon, mutta tällä kertaa voiton vei vessapaperit. Jahas, nyt perseillään voisi helposti ajatella, mutta onneksi vessapaperilla on tärkeämpiäkin ominaisuuksia kuin pehmeys. Kehitellään myös artikkelia, testaten ominaisuus kerrallaan, ei tuote kerrallaan kuten ennen. Näin saadaan tarkempi näkemys, miten tuote käyttäytyy oikeasti eri olosuhteissa. Tällä kertaa testattiin Lambi-, Lotus-, Serla- ja Katrin- vessapapereita. Ulkonäkö & perusominaisuudet Lambi ja Lotus ovat kolmikerroksisia, Serlalla ja Katrinilla on vain kaksi. Ensimmäisten väri on valkoinen, toisten keltainen. Ulkonäöllisesti paras on Lambi, lammas -kuvio teki vaikutuksen raatiin. Toiseksi sijoittuu Lotus, mutta keltaiset vessapaperit eivät 12 Katrin ei kestänyt kauaa Lambi on kallista, mutta siihen on mukava niistää houkuttele. Pyyhkiminen on puolestaan suorastaan vaarallista Katrinilla, myöskään Serlalla ei kannata lähteä ns. yhden arkin taktiikkaan. Lotus ja Lambi puolestaan vaikuttavat jämäkkyydellään. Serla aiheuttaa pyyhkiessä juustohöylä äänen, eikä tunnu juuri paremmalta. Niisto ominaisuudeltaan Katrin on ylivoimaisesti huonoin, räkä tulee läpi ellei päällekkäin ole vähintään viittä arkkia. Muita voi käyttää useammin, pitkäkestoisimpana Lambi ja Lotus. Palaminen Pieni pyromaani elää meissä jokaisessa, ja tulileikkien olennainen osahan on vessapaperi. Tärkeää ei ole ainoastaan se, että se palaa kauan, vaan myös se, että liekki on suuri. Palamistesti tehtiin sytyttämällä ensin tuikku palamaan, jonka jälkeen käytettiin kunkin merkin arkin reunaa liekin päällä. Tämän jälkeen arkki asetettiin palamaan noin kymmenen sentin päähän. Polttopaikkana toimi Suuri Savu. Ensin sytytettiin palamaan Lambi, joka paloi iloisella liekillä 31,51 sekuntia. Hyvä tulos, jota Lotus yritti parantaa, siinä onnistumatta. Toinen testikappale paloi 21,76 sekuntia, tosin suuremmalla liekillä. Tässä on valittavana suuri liekki 1/3 pienemmällä paloajalla tai pienempi liekki

13 VESSAPAPERIT! Toimen Poika 2/2007 joka palaa 50% kauemmin. Serla paloi 19,69 sekuntia, tosin vielä pienemmällä liekillä kuin Lambi. Viimeisenä ja vähäisimpänä oli Katrin, joka paloi 31,66 sekuntia. Monet saattavat tehdä tästä väärän päätelmän: Se palaa pisimpään ja on halvinta, ostetaan jatkossa Katrinia. Väärä valinta. Liekit olivat pienet ja arkki ei edes palanut kokonaan. Perus edellytys on kuitenkin se, että arkki palaa kokonaan, muuten se on väärä valinta tulileikkeihin. Huomion arvoista on jokaisessa kappaleessa kuitenkin se, että niillä ei kannata sytyttää nuotiota. Ostakaa mielummin puukot, tehkää kiehisiä ja sytyttäkää niillä. Serla oli hintaansa nähden kelvollista Lotus sijoittui toiseksi tiukassa kamppailussa, mutta ostettaessa Lotusta, saattaa säästää rahaa Imukyky Joskus näkee kuivattavan pöytää vessapaperilla tai dipattavan vessapaperia petikkaan, jos haluaa putsata esim. myrskärin. Tällöin on tärkeää, että tuote imee kaiken petikan itseensä, harva toivoo petikkaa käsiinsä, varsinkin jos ruoka-aika lähestyy. Testi tehtiin peruskorttipelin tarpeiden mukaisesti. Usein pelatessa korttia ja mehua juodessa on vaarana että mukin pohjasta leviää nestettä korttien päälle, jolloin pelivälineet kärsivät. Laitettiin arkki vessapaperia pöydän päälle, käytettiin mukin pohjaa vesiämpärissä, jonka jälkeen laskettiin muki arkin päälle. Arkilla oli kymmenen sekuntia aikaa imeä vettä, tämän jälkeen muki nostettiin pois päältä ja katsottiin, kuinka paljon vettä se imi, kuinka pahasti kosteus levisi arkille ja kastuiko pöytä. Ainoastaan Katrin varsinaisesti kasteli pöydän, muiden jäljiltä jäi vain hienoista kosteutta. Lambi ja Lotus olivat hienoisia voittajia jälleen. Kestävyys Jokaisen vessapaperin on oltava kestävä, muuten tapahtuu hirveitä. Testi tyyli oli seuraavanlainen: Sakke piti arkin vastakkaisista sivuista kiinni, Lekan painaessa keskelle Coca-Cola pullon avulla, jolloin saimme jokaisella saman painettavan pinta-alan. Vaikka jotkut vessapaperit ovat kestävämpiä kuin toiset, siteet kannattaa silti laittaa oikeilla EA-kamoilla. Teksti&kuvat: Sampo Sakke Oksanen PS. Toimitus ottaa ehdotuksia vastaan seuraavista testituotteista. Mikäli Sinulla on idea, lähetä se sähköpostilla osoitteeseen gmail.com Myös testaajia otetaan vastaan. 13

14 PUUSTA PENKIKSI - Sahatavaran Kuva: Antti kontti Kontiainen Tulen ympärillä on mukava istua, etenkin jos voi asettaa takapuolensa huolella valmistetun, tukevan istuimen varaan. Juhlalaavu tarvitsee siis penkit. Viski bongasi ja korvamerkitsi jo helmikuussa pari tukkia tarvepuiksi kalusteiden rakenteluun. Niistä pitäisi lopulta syntyä penkit ja pöytä laavun eteen. Mitään rimpuloita ei tässäkään yhteydessä tietenkään hyväksytä, vaan jatkamme termin MASSIIVIpuu todellisen merkityksen metsästystä. Vaikka pyöreä pölli sinälläänkin jo käy istuimesta, ajattelimme kuitenkin jalostaa raaka-ainetta hieman pidemmälle. Tukki piti siis vähintäänkin sahata halki. Olin jo aiemmin kiinnostunut mahdollisuudesta käyttää moottorisahaa ja jonkinlaista ohjainta sahatavaran pienimuotoiseen valmistukseen, ja tässä tuli nyt hyvä tilaisuus kokeilla teoriaa käytäntöön. Mittalevyn asetus määrää lankun paksuuden. 14 Tarvikkeemme olivat: * Tukki, kuusi-, iso, 2 kpl * Moottorisaha, 56 cc * Halkaisulaippa ja -ketju, 18 * Sahausjigi * Sahauslinjain ja sen kiinnikkeet Sahauslinjain on kahdesta laudasta ja kulmaraudoista valmistettu, hieman sahattavia tukkeja pidempi, mahdollisimman suora ohjain, jota pitkin jigiä ja siihen kiinnitettyä moottorisahaa ajetaan. Jigi on kelkka, joka liukuu rullien varassa pitkin linjainta. Lisäksi jigissä on säädettävä mittalevy, joka mahdollistaa tasapaksujen lankkujen sahaamisen pelkasta. Linjainta pitkin sahatessa mittalevyä ei käytetä. Jotta sahaus kulkisi suoraan, täytyy linjaimen kiinnikkeet ruuvata tukin päihin samaan asentoon. Helpoiten se onnistuu käyttämällä vatupassia. Kun molemmat kiinnikkeet ovat vaaterissa, niihin kiinnitetty linjainkin on suorassa. Sahausta varten koko hökötystä vielä kallistetaan niin, että työn aikana laipan kärki osoittaa hieman alaspäin - saha pysyy näin helpommin kiinni linjaimessa. Tukki tuetaan niin, ettei se pääse sahauksen aikana pyörimään tai muutenkaan liikkumaan. Sahurin kädet turvallisesti sahan kahvoilla ja uteliaat riittävän etäisyyden päässä saadaan tukki, ja vain se, halkaistua siististi, ilman ylimääräisiä vaurioita kenellekään ja millekään. Näin syntyy kaksi halaspuolikasta, jotka toivottavasti ehtivät vielä kuluttaa monen toimarisukupolven housujen takamuksia. Lankkujen sahaamista varten tukkiin pitää ensin saada kaksi suoraa pintaa, toisiinsa nähden suorassa kulmassa. Tämä onnistuu sahaamalla ensin irti pintalauta, kiinnittämällä linjain sahatulle pinnalle ja sahaamalla sitten irti toinen pintalauta. Suoria pintoja ja jigin mittalevyä voidaan tästä eteenpäin käyttää ohjaimena, eikä

15 valmistusta moottorisahalla kenttäolosuhteissa linjainta enää tarvita. Näin saatiin sahattua järeät lankut (suunnilleen 3x15 ), pöytää varten. Harjoittelun aikana tuli eteen pari haastettakin. Ensinnäkin linjaimen laudat olivat höyläämättömiä ja muutenkin sekundaa, joten niiden välinen kulma oli jotain muuta kuin 90 astetta. Tarkkaan työhön tarvittaisiin parempi linjain, mutta kuten Viski sanoi, ei sillä ammuta. Toinen haaste tuli siitä, että penkkipölliä sahatessa moottorisaha piti asettaa aivan eteen jigissä, jolloin sen pakokaasu osui yhteen jigin muovirullista ja sulatti sen. Muilta osin jigi tuntuu vahvalta, joten rullan lämpöarka materiaali ihmetyttää. Jos joku osaa ja haluaa sorvata minulle uudet rullat esim. messingistä, otan avun kiitollisena vastaan. Jigin valmistajan mukaan sahausnopeus tuoreeseen puuhun olisi luokkaa metri minuutissa. Meillä puut olivat jo ehtineet hetken kuivahtaa, ja sahankin teho oli suosituksen alarajoilla, joten homma eteni hitaammin. Laipan pituus, 18 tuumaa, riitti juuri ja juuri. Pidempi laippa vaatisi jo isomman sahankin. Ensimmäinen sahausrupeama näillä varusteilla oli positiivinen kokemus. Työ on kuitenkin niin hidasta, ettei suurempia määriä sahatavaraa kannata tällä keinolla valmistaa. Pieniä määriä erikoistavaraa sen sijaan tuntuu syntyvän kohtuullisella vaivalla. -Romu Kuva: Antti kontti Kontiainen Tästä kaikki alkaa. Viski ja tukki P1 valmiina sahaukseen. Viski vasemmalla. 15

16 III Hänkän Pyöräily Tämän kertaista Hänkän pyöräilyä pystyi kuka tahansa seuraamaan reaaliajassa, osoitteessa toimenpojat.fi. Tässä se tulee, ylivoimaisesti kaunein ja ensimmäinen reaaliajassa tehty, internetistä löytyvä TP-lehden juttu: No niin, kokoontumiseen on aikaa reilu kolme tuntia. Sitten syödään, säädetään ja noustaan satulaan. Tarkoitus on olla liikenteessä ihan viimeistään klo 17, toivottavasti jo paljon aikaisemmin. Tänään on kuitenkin paljon matkaa edessä.perinteinen jännitys on itsellä jo ilmassa. Into on kova, kun taas reissuun pääsee, mutta taas vähän jännittää, kuinka noiden nuorten kanssa jaksan. No hyvin se on mennyt ennenkin, eiköhän nyttenkin. Mukaan on lähdössä Ile, Viski, Tuukka Ilves-vartiosta ja Kontti. Joukkomme o n v i i m e päivinä vähän pienentynyt aikataulu-, työnantaja-, pääsykoe- ja terveysesteiden takia. Ilekin jäi auton alle, ja pyörä meni solmuun, mutta onneksi niin pyörä kun mieskin saadaan reissuun mukaan. Erityisen hienoa on, että meillä on nyt mukana ensimmäinen vartiolainen! Ja tietenkin Ilveksistä! (vanhalle Ilvekselle itsestään selvyys :)) Tänä vuonna reittiä on muutettu. Ensimmäisenä vuonna mentiin absoluuttisesti lyhyintä reittiä, joka oli aika tylsä pitkine maantie ja hiekkatie osuuksineen. Viime vuonna reittiä vaihdettiin vähän lennosta, ja se osoittautuikin hyväksi, lukuunottamatta Hartola-Joutsa välistä itsemurhahakuista 16 nelostie osuutta. Nyt on lähdetty hakemaan maisemareittiä, silläkin uhalla, että reitti pitenee noin 40 kilometriä. Tämän kertainen reittimme: ->Sipoo->Pornainen->Askola->Myrskylä- >Artjärvi->Kuusankoski-> Mäntyharju->Ristiina->Mikkeli->Haukivuori->Hänkkä Käytännössä koko matka on pyöräilyreittejä. Aikaisempien kokomusten mukaan Suomessa ei ole kovin paljoa pyöräilijöitä ajateltu, ja reitit on merkitty luvattomattoman huonosti. Saas nähdä, miten tuolla reititllä. Toivottavasti tämän reissun jälkeen voi Suomalaisia pyöräreittejä kehua. Tarkoituksemme on välittää matkalta kännykällä viestejä, kuvia ja fiiliksiä reitin varrelta. Tervetuloa seuraamaan reissuamme! 16.00, Leppävaara, 0km Vedetään pekonipornot naamaan ja hypätään satulaan. Pyörien säädöt on tikissä ja menohalut on kovat. Säävastaavakin vaikuttaa hoitaneen hommansa mallikkaasti. Konttia hieman jännittää, Tuksa on jään rauhallinen, Viski on oma rietas itsensä (ks. trikoot tulevista kuvista) ja Ilekin odottelee malttamattomana , Leppävaara, 0km. Nyt liikkeelle!

17 18.00, Tammisto, 13,8km. Pysähdyttiin ensimmäiselle tauolle Budget Sportin pihalle. Huilimisen lisäksi hankimme vielä kriittisiä varusteita, kuten varasisäkumin Tuksalle. Viski on ollut vastaantulijoiden suosikki, hämmentyneitä tuijotuksia on riittänyt. Muuan pieni ihminen jopa epäili matkueemme olevan matkalla naamiaisiin. Matka on luistanut hyvin ja reitti on ollut ihan kiva. Mutta kuuma on! Vesivarastoja tarvitseekin varmasti täytellä melkoisen tiheään. Kohta pääsemme poistumaan kaupungin vilskeestä rauhallisemmille pikkuteille. Sitä odotellessa ,Sipoon Nikkilä, 38.3km. Edellinen pysähdys vähäsen venähti, kun shoppailun lisäksi tarvi vielä korjailla Ilen tarakkaa. Nyt vasta varsinaisesti ollaan reissussa, kun päästiin kaupungin pölyistä pois ja saadaan ajaa maantietä pitkin. Ensimmäiset lannan tuoksutkin haisteltiin. Nyt ei pysty tarkemmin esittelemään hajun aiheuttajaa, koska JJ ei ole mukana. JJ on yleensä meille asiantuntevan kuuloisesti hajun aiheuttajan analysoinut. Hyvin nousi matkanopeus kun ei tarvinnut enää liikennevaloissa pysähdellä. Vielä on vähän jonossa ajamisessa harjoiteltavaa, ollaan kaikki vähän kesä.. eikun talviterässä tässä jutussa , Askola, 73,9km Ensimmäinen päivä on poljettu. Sapuskat on tulilla ja iltauinnit on tehty. Valitsimme leiriksemme idyllisen uimarannan noin puolen kilometrin päässä Askolan keskustasta. Nykäisemme teltat pystyyn ja paistelemme vielä makkarat iltapalaksi. Yleisfiilis on oiva: reissun päällä on hyvä olla, pyörät kulkee ja maisemat vaihtuu. Saatiinpa vielä kuivat vaatteetkin päälle, notta mikäs tässä. Hajoilkaa te sinne. Kauniita unia. 8.30, Askola, 0km Tavoitteena nopea lähtö; aamupalat oli oli jo syöty kun heräsimme. Toverimme lokit ja varikset poistivat aamuyöstä kaamean rääkymisen saattelemana metvurstit ja makkarat päiväjärjestyksestä. Meille jäi banaania ja reissaria. Tarttee käydä heti aamusta kaupassa. Käytiin aamu-uinnillakin, kun siihen kerran on näin hyvä mahdollisuus tarjottu. Kukaan ei ainakaan vielä valittele kipuja. Nytpä tarvitsee jo kohta hypätä satulaan, on piiitkä päivä vielä edessä. 17

18 13.00, Artjärvi, 43,1km Pysähdyttiin Artjärven Ravintola Pepperoniin lounaalle. Ulkona on todella kuuma, vaikka ajoviima sitä hieman pienentääkin, mutta juomaa kuluu. 17:00, KKJ P I , 90,1km Vuorokausi oltu liikkeessä ja sinä aikana poljettu 165km. Hyvin ollaan aikataulussa mutta samaa vauhtia pitäisi ylläpitää loppuun asti.. No seuraava etappi on helppo, sillä reissumiehen on hyvä sotkea kun tietää että kohta saa naiskauneutta ja piirakkaa Voikkaa. 94,8km Voikkaa on hieno paikka! Kaksi söpöä tyttöstä huristeli ohitsemme mopolla. Kontin sykehälytin laukesi heti ja Kontti sprinttasi heidän peräänsä. Palkinnoksi tuli huiskutuksia. Torilla tapasimme Annen, joka järjesti meille kunnon piknikin. Jäätelöä, piirakkaa ja limpparia, nam! Kiitokset Annelle. Sitten olisi tälle päivälle vielä rapeat 50km. Stay tuned, jatkoa seuraa Vuohijärvi km Taas ryntäsimme viime hetkellä kauppaan hakemaan ruokaa illaksi ja aamuksi. Piknik ja piirakka antoi ihmeen paljon voimia, ja suorastaan lensimme viime etapin. Taitaa taas mennä myöhään ennen kuin olemme yöpaikalla. P.S. Tiedä sitten, onko tämä Vuohijärven Siwa niin yllättävän lähellä , N E , 154,9. Yöpaikalla Teltat on pystyssä ja ruoka on syöty. Loppuvenyttelyt käynnissä. Kolme väsynyttä miestä ja Tuksa. Ihme kaveri, ei väsy ollenkaan, eikä sillä ole paikat kipeät. Viimeset 40 kilometriä on tullut ihmeellisiä ääniä muiden suista pelkästään jo siitä kun takapuoli laskeutuu satulaan. Ja meillä muilla on ajohousut. Yöpaikka ei ole kovin hyvä, mutta tuskin tässä nyt iltaa istutaan, eiköhän nukkumatti tule aika nopeasti. Paljon terveisiä Sadulle, joka soitteli ja kyseli kuulumisia vaikka blogia onkin seurannut. Ehkäpä viestitämme liian harvoin. Huomiseksi kuulemma luvattu itäsuomeen epävakaista. Saataisko Mikkelin täsmäsää aamulla? No ei pilvet pahaa tekisi, aika hyvin täällä on rusketuttu. Nyt hyvää yötä rakkaat lukijamme, huomenna on melkein yhtä rankka päivä edessä. 9.02, yöpaikka, 0 km Tässä perus valmistautumistoimenpiteitä. Kohta ollaan pakattu ja lähdössä. Tänään olisi tarkoitus päästä hänkkään ja matkaa arviolta 130 km, eli tiukka päivä taas tulossa. Fiilis on korkealla, mutta tähän jännittää, miten peppu suhtautuu satulaan. Mäntyharju km Saavuimme Mäntyharjun vilkkaalle torille, josta nappasimme lörtsyjä mukaan. Alkumatka sujui pienten tuskan parahdusten saattelemana, mutta matka taittuu eiliseen malliin. Kiitokset täsmä- 18

19 säästä. Lisää edesottamuksiamme on luvassa päivän mittaan... Ristiina ,5km Mielenkiintoinen pubi ei ollut tarpeeksi vetovoimainen. Kävimme kaupassa hakemassa evästä. Sitten Mikkeliin. Reitin valinta ei ollut optimaalinen; mäkiä riitti ja polkeminen muistutti pikemminkin mäkiautoilua. Toivottavasti kulkusuunnan vaihtuminen itä-länsi-suunnasta pohjois-etelään parantaa tilannetta , Mikkelin tori, 60,6 km Onko Mikkeliin menijöitä, juna meni justiinsa.. No onneksi pyörälläkin pääsee. Edellinen etappi oli hyvä, mäkiä oli mutta ne oli inhimillisiä. Porrassalmen museotie oli kiva, ja ilmeisesti sitä saa ajaa vain museoautolla, ainakin niitä siellä paljon oli. Heh, Savossa ollaan. Kontti istui varjossa uupuneena ja paikallinen kaveri tuli kyselemään vointia. Ilmoitti mut jossain nähneensä, ja kysyi mistä Isä on kotoisin. Kortesjärveltä. No sieltähän Pukkilan Mattikin kertoi olevansa syntyjään ja jutteli paljon kaikenlaista. Kaipasi pientä seteliä ruokaan. No pitihän sitä auttaa, on meitäkin reissussa autettu. Jos kyse oli tavallisesta toripummista, niin hienosti täällä homma hoidetaan ja sivistystäkin on. Onhan Pukkilan Jaska laulustakin tuttu häjy. Tosin Kortesjärvellä häjylle kävi huonosti. No niin tai näin, niin kun savolainen avaa suunsa on kaikki kuulijan vastuulla. Se on näköjään hyvä pitää mielessä. Tekstiviesti kyseli poljetua keskinopeutta. Eilen ja torstaina on kokoajan ollut 20km/h mutta tänään täällä mäkisessä savossa vauhti on tippunut. Ja on tänään ollut 18,1km/h. Onnea JJ:n uudelle pyörälle! Kyllä sillä kelpaa ensi vuonna lähteä reissuun! 21.50, Haukivuori, 105,1km Kieroja nuo savolaiset. Mikkelin jälkeen niiltä loppui tappomäet joilla kiusata pyöräilijää. Mäet näet muuttuivat pitkiksi ja valtaosin vielä myötämäeiksi, mutta savolla oli ässä hihassa. Vastatuuli! Alamäkeä oli toistakymmentä kilometriä, mutta emme saaneet rullata vapaasti alas vaan jouduimme polkemaan koko matkan. Murr.. Haukivuoren kulmilla pysähdyimme ihmettelemään Martin Galleriaa. Paikallinen propellihattu on pystyttänyt pihalleen 25 metrisen näköalatornin ja muita vempeleitä. Kuvassa Ilen tyylinäyte keinupituushypyssä. Martti oli vakuuttunut Viskin lahjoista kyseisessä lajissa ja kutsui- 19

20 kin juhannusjuhliin mittelemään taidoissa lajin mestareiden kanssa. Lupailtiin palailla asiaan jonakin tulevana jussina , hänkkä, 127,6 km Nyt on perille päästy ja kaikki ovat kutakuinkin ehjiä. Loppumatka sujui muuten hyvin, mutta viskiltä puhkesi takarengas loppuosan hiekkatiellä. Kaikki ovat väsyneitä ja paikat hieman kipeinä, mutta kohta valmistuu ruoka ja sitten päästään nukkumaan. Kävihän täällä myös vieraita, nimittäin Toni Tapiolan Eräpojista, joka asuu nykyään Mikkelissä , Hänkkä Huomenta Suomi! Kota kylpee auringossa ja me laittelemme aamupalaa. Nautimme lounaan vielä täällä ja lähdemme sitten kotia kohti. Tähtäämme Haukivuorelle kuudeksi, josta hyppäämme suoraan junaan Helsinkiä kohti. Reissun statistiikkaa: kokonaismatka 361,5km, kumulatiivinen nousu 2500m, pyörät liikkeessä 18h 54min, poljettu keskinopeus 19,0 km/h, Viskin keskisyke 117, kokonaisenergiankulutus yhteensä noin 200 megajoulea, joka vastaa n. 7 kiloa rasvaa, yksi puhjennut rengas , InterCity Soittelimme aamupalan jälkeen VR:n asiakaspalveluun, joka suositteli meitä ottamaan kello kolmen pikajunan Haukivuoresta Kouvolaan, josta vaihdetaan Helsinkiin matkaavaan InterCity-junaan. Aikataulun muutos pakotti meidät pistämään vipinää kinttuihin; junan lähtöön oli vajaat kolme tuntia. Kuormasimme ajokkimme, siistimme paikat ja polkaisimme takaisin Haukivuorelle. Täytyy kyllä vielä todeta, että onpa meillä komea saari. Ja komea kota! Siitä suuri kiitos kuuluu Ekille ja Ramille. Nappasimme Haukivuoren Siwasta vähän matkaevästä ja hyppäsimme junaan. Pikajunan konduktöörien kanssa kaikki sujui kivuttomasti, pyörät nostettiin kyytiin ja miehet istahti vaunuun. Kouvolassa konnarit auttoivat pyörät alas junasta ja toivottivat hyvää matkanjatkoa. Ongelmat alkoivat kun nousimme InterCityyn. Eteinen oli niin ahdas, ettei neljä ihmistä meinannut polkupyörineen mahtua sisään lainkaan. Oikeastaan pyöriä oli vain kolme; Viskin pyörä oli täytynyt hajoittaa varaosiksi, sillä eihän IC-junissa ole kuin kolme pyöräpaikkaa. Aikamme sumplittuamme pääsimme nostelemaan pyöriämme ihmeellisiin härveleihin, jotka VR: n mielestä edustivat pyöräpaikkoja. Yksikään meidän sykkeleistämme ei sopinut niihin kunnolla, oli liian leveää ohjaustankoa tai isoa rengasta... Ilmeisestikään pyörämme ei ole riittävän lähellä standardia mummomankelia. Reilu vartti meni eteisessä pyörien kanssa äheltäessä, muutama kirouskin saattoi lipsahtaa. Noh, olemme kuitenkin kaikkine kamoinemme matkalla kotia kohti, VR:n palveluista huolimatta. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Teksti&kuvat: Kontti 20

21 Hellurei! Epävakaa kesäsää on toiminut juuri kuten tämä hyperaktiivinen pörriäinen toivoikin: kylmä ilma usutti pojat sellaiseen naisten metsästykseen, ettei moista ole aiemmin tämä ampparikaan vuosiin nähnyt. Kauden avauksen hoiti hiljaisen kauden jälkeen Vehka, jonka puheet laskuvarjojääkäreihin pääsystä tekivät vaikutuksen ainakin yhteen tyttöön. Vehka on kuultu valittavan kuinka armeija kaiken ajan, mutta kuten tavallista, kaiken takana on nainen. Useat toimarit ovat nähneet perjantai iltaisin Vehkan kävelemässä juna-asemalta punainen baretti päässään ja tyttö kainalossa. Sama toistuu sunnuntaisin lomien päättyessä, suunnan ollessa vain toinen. Vehka on välttänyt muuna aikana jopa tämän keltamustan pörriäisen katseen! Näköhavainnoista pyydetään ilmoittamaan osoitteeseen kuten muistakin saman sortin tapauksista. Uuteen sähköpostiosoitteeseen mahtuu myös kuvia! Vielä vahvistamattomien huhujen mukaan tuo tyttö harrastaa voimistelua ja tottelee nimeä Tiina. Mikä olisikaan Mr.Bee nykyään ilman Puukon, majavan vj:n, seikkailuja? Kaikki muistanevat viime numerossa olleen kuvan, jossa Puukko hieroo Susiveikkojen Terhiä, mutta tässä välissä ei neito ole ehtinyt vaihtua vain kerran, vaan vähintään kahdesti! Kesäleirillä tuon majavan adoniksen saattoi kuulemma bongata Tavastien Tiijun kanssa läheisissä tunnelmissa joka välissä. Majavan entinen vj, nykyinen akela MR. BEE Olm hallitsee seuraajiensa tavoin kaikki tarpeelliset kikkakutoset. Tuo liehuletti onkin vakiinnuttanut suhteensa erääseen blondiin. Heidät on bongattu Kauniaisten lukiossa jopa keskellä päivää! Luotettavien todistajien mukaan tuo mystinen tyttö ei ole kuitenkaan samalla vuosikurssilla Olmin kanssa. Tämä saa jopa kaikkeen tottuneen ampiaisen pyörittelemään silmiään: onko ikioman Monroemme eläimellinen vetovoima niin kova, että hän saa naisensa tulemaan matkojen päästä, nähdäkseen Olmin vaikka vain kymmenen minuutin ajaksi vai onko mystinen blondi mahdollisesti eri vuositasolla? Tämä selvinnee seuraavaan numeroon mennessä. Mikä onkaan totuus raamikkaan Hopeanuolen omistajan Klasun lausunnossa Ensimmäisen kerran en joudu leirille lähtiessäni etsimään naista. Onko tuo Tapiolan osastomme pitkäaikainen tyttöjen ihastus vihdoin asettunut aloilleen? Toinen rauhoittuja on Hillo, joka on uusimpien huhujen mukaan löytänyt uuden naisen. Nimeä odotetaan seuraavaan numeroon. Tällä kertaa korjattiin viime leirien surkeita suorituksia oikein olan takaa: Eräillä meni täysin hermot muiden lippukuntien toimintaan, valitusta kuului joka tuutista. Eniten valitettiin tietysti siitä lippukunnasta, jolla oli eniten porukkaa, mutta vähiten toimintaa. Tarkoittaen tällä kertaa Jeanne d Arcia. Sakke oli yksi suurim- Mikä olisikaan Mr.Bee nykään ilman Puukon, majavan vj:n, seikkailuita? 21

22 22 Toimen Poika 2/2007 SIVALTAA mista valittajista kunnes viimeisenä iltana alkoi tapahtua. Illan tapahtumista ei ole ampparillakaan tarkkoja tietoja, mutta mikä on varmaa, on se, että auringon noustessa Sakke bongattiin nukkumassa keskellä mäyrän savua, tyttö kainalossa. Tytön huivi oli muuten keltavalkoinen. Paparazzit herättivät parin ja lähettivät nuo kuvat TP-lehden toimitukseen, josta kuvat päätyivät minnekäs muuallekaan kuin TP-lehden sivuille. Toimitussihteerimme on ottanutkin tehtäväkseen partioihanteiden noudattamisen, tarkoittaen varsinkin ihannetta Kehittää ystävyyttä yli rajojen. Mitä isot edellä sitä pienet perässä sanotaan. Oravan vj:n Arden jätettyä hommansa Nissulle, vastuu siirtyi myös vartion naistilanteen hyvällä tilalla pidosta. Vartionjohtajan loistaessa poissaolollaan oli kuitenkin vartiolaisten pakko toimia turvata vartion maine. Tehtävään tarttuikin näkyvimmin Kassu. Kyseisen herran nimeä ei kuullut useasti vain Toimen Tyttöjen vartiolaisten joukosta, vaan myös jannen nakkien. Taistelun tuosta uroosta taisi kuitenkin voittaa Susiveikkojen Tipu. Vielä ei ole varmaa kuinka vankalla pohjalla suhde on, mutta myönteistä kehitystä on nähtävillä. Viski on nykyään yhdistetty useasti Jeebaan, mutta Nukahtami- leirin tilanne herättää väistämättä kysymyksiä. Missä Viski, siellä Tintti. Oliko tämä vain ystävyyttä, vai oliko jutun takana jotain muutakin? Jäämme kiinnostuneina seuraamaan tilannetta. Kakkoset tanssivat wanhat, mutta jotenkin Coff on onnistunut tähän saakka pitänyt salassa sen häkellyttävän faktan, että hänellä on ollut pari tiedossa jo vähintään puoli vuotta. Neitokainen on nimeltään Maria ja voidaan nähdä Coffin lähellä Kasavuoren koulukeskuksessa ma-pe Tinen salailuyritykset päättyivät JN:ssä, herran varatessa sissiskaban rastipaikakseen nopesti tietty järvi. Perusteina oli kaunis näköala, josta voi nautti naisen kanssa. Kukin pitäköön silmänsä auki Sissiskabassa, mikä on tilanne. nen tytön kanssa keskelle savua on vähintäänkin huono idea - varsinkin jos kamera on lähistöllä. Kiinnijäämisiin MR. BEE

23 Kuva: Sampo Sakke Oksanen 3/07 SAECULUM PLÄJÄYS TOIMEN POIKA Odotuksen arvoinen, aina vuodesta 1912 NUMERON KUVA Mikä saakaan Ompun tuollaiseen mielentilaan? Lue TP-lehti 3/07 ja ota asiasta selvää! KURKISTUS TULEVA AN Huolimatta myöhästymisistä - tai ehkä juuri niistä johtuen- vuosi on tässä vaiheessa puolivälissä TP-lehtien suhteen, mutta 3/07:n ilmestyttyä ollaan jo voiton puolella. Sikäli mikäli lehti ilmestyy edes kohtapuolin, voidaan elätellä toivoa neljästä lehdestä. Huolimatta peloittelusta, on toimitus ottanut tulevaisuuden tiukasta aikataulusta vielä tiukemman niskalenkin ja suunnitelmat seuraavasta lehdestä ovat jo käytännössä valmiit. Kuten tavallista, leiritapahtumiin käydään käsiksi Toimen Poika 2/2007 TP-lehden kulloisenkin vuoden kolmannessa numerossa. Mikä sitä vastoin ei ole tavallista, on se, että tällä kertaa lehden sivut ovat tulvillaan vartioiden juttuja. Skabat ovat varma syksyn merkki ja juttua löytyy hyvin erillaisista skaboista. On vartioden välinen sissiskaba, josta voittaja vartio tekee perinteitä kunniottaen jutun. Toimen Poikien järjestämä Sissiskaba on tunnettu leppoisasta, joskin vj:lle raskaasta tyylistään, mutta huhujen mukaan Susiveikkojen Kolmannen Asteen Yhteys ei säästä ketään vartion jäsentä, varsinkaan j o s v a r t i o eksyy kärsijöihin. Latu o n v a p a a, saa hiihtää, kovat äijät sinne ja juttu tänne. NUMERON KUVA NUMERON KUVA NUMERON KUVA 23

24 2 Serveri vaihtui TULOSSA TULOSSA TULOSSA TULOSSA TULOSSA 29. SYYSKUUTA SVPR:N SUDARIPÄIVÄ LOKAKUUTA SISSISKABA 6-7. LOKAKUUTA PARTIOTAITOJEN-SM JÄLÄKI 7. LOKAKUUTA ESPOON PINKKI 20. LOKAKUUTA JOHTAJANEUVOSTO LOKAKUUTA JAMBOREE-ON-THE-INTERNET LOKAKUUTA III ASTEEN YHTEYS 2-4. MARRASKUUTA LIPPUKUNTARETKI MARRASKUUTA EA-KURSSI 18. MARRASKUUTA KANSALAISKOKOUS TULOSSA TULOSSA TULOSSA TULOSSA TULOSSA