Ympäristön säteilyvalvonta Suomessa

Transkriptio

1 / HEINÄKUU 2013 B Ympäristön säteilyvalvonta Suomessa Vuosiraportti 2012 Raimo Mustonen (toim.) Strålningsövervakning av miljön i Finland Årsrapport 2012 Surveillance of Environmental Radiation in Finland Annual Report 2012 Säteilyturvakeskus Strålsäkerhetscentralen Radiation and Nuclear Safety Authority

2

3 / HEINÄKUU 2013 Ympäristön säteilyvalvonta Suomessa Vuosiraportti 2012 Raimo Mustonen (toim.) Strålningsövervakning av miljön i Finland Årsrapport 2012 Surveillance of Environmental Radiation in Finland Annual Report 2012 STUK SÄTEILYTURVAKESKUS STRÅLSÄKERHETSCENTRALEN RADIATION AND NUCLEAR SAFETY AUTHORITY Osoite / Address Laippatie 4, Helsinki Postiosoite / Postal address PL / P.O. Box 14, FI Helsinki, FINLAND Puh. / Tel. (09) , Fax (09) ,

4 Taitto / Layout: Nina Sulonen Säteilyturvakeskus / Strålsäkerhetscentralen / Radiation and Nuclear Safety Authority Kopijyvä Oy, Espoo 2013 ISBN (nid.) ISBN (pdf) ISSN

5 MUSTONEN Raimo (toim.). Ympäristön säteilyvalvonta Suomessa. Vuosiraportti STUK-B 159. Helsinki s. + liitteet 3 s. Avainsanat: säteilyvalvonta, ulkoinen säteily, ilma, laskeuma, vesi, maito, elintarvikkeet, ihminen Esipuhe Ympäristön säteilyvalvonnan tavoitteena on olla jatkuvasti tietoinen siitä elinympäristössä esiintyvästä keinotekoisesta säteilystä, jolle väestö altistuu. Toisena tavoitteena on havaita kaikki merkittävät muutokset ympäristön säteilytasoissa ja radioaktiivisten aineiden esiintymisessä ympäristössä. Säteilyvalvonnalla varmistetaan, että väestön altistuminen säteilylle ei ole ristiriidassa säteilysuojelun perusperiaatteiden kanssa ja että säteilylainsäädännössä asetettuja annosrajoja ei ylitetä. Jatkuvatoimisella säteilyvalvonnalla myös ylläpidetään ja kehitetään valmiutta reagoida nopeasti ja asiantuntevasti poikkeuksellisiin säteilytilanteisiin. Tämä raportti sisältää yhteenvedon ympäristön säteilyvalvonnan tuloksista vuonna 2012 sekä eräitä vertailuja aikaisempien vuosien tuloksiin. Ympäristön säteilyvalvontaan kuuluu keinotekoisen säteilyn ja keinotekoisten radioaktiivisten aineiden valvonta ympäristössä. Luonnonsäteily ja luonnon radioaktiiviset aineet eivät vielä kuulu tämän valvontaohjelman piiriin, vaikka valtaosa väestön säteilyaltistuksesta saadaankin luonnonsäteilystä. Vuodesta 2013 lähtien luonnon radioaktiiviset aineet sisällytetään ympäristön säteilyvalvontaohjelmaan. Lisäksi valvontaohjelmaa kehitetään niin, että siihen sisällytetään muutaman vuoden välein tehtäviä aihekohtaisia selvityksiä. Säteilyturvakeskus (STUK) myös varautuu lainsäädännön muutoksiin, joilla STUKin roolia ydinvoimalaitosten ja kaivosten ympäristön säteilyvalvonnassa vahvistetaan. Suomessa valtakunnallisesta ympäristön säteilyvalvonnasta vastaa Säteilyturvakeskus. Valvontavelvoite perustuu STUKista annettuun asetukseen ja toisaalta säteilyasetukseen. Myös Euratom-sopimus velvoittaa Euroopan Unionin jäsenmaita jatkuvasti valvomaan radioaktiivisuuden tasoja ilmassa, vedessä ja maaperässä. STUKin lisäksi myös Ilmatieteen laitos ja puolustusvoimat seuraavat omilla havaintoasemillaan säteilyn esiintymistä ympäristössä. Säteilyturvakeskuksen Tutkimus ja ympäristövalvonta (TKO), vuodesta 2013 lähtien Ympäristön säteilyvalvonta (VALO), on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T167 (akkreditointistandardi EN ISO / IEC 17025:2005). Lähes kaikki STUKin tekemät ympäristön säteilyvalvontaan liittyvät analyysit on tehty akkreditointivaatimusten mukaisesti. Säteilyturvakeskuksen yhteistyökumppanit ympäristön säteilyvalvonnassa keräävät ja toimittavat näytteitä analysoitavaksi, osallistuvat ihmisten säteilymittauksiin tai vastaavat keräysasemien toiminnasta. Säteilyturvakeskus haluaa kiittää hyvästä yhteistyöstä ulkoisen säteilyn valvontaverkon asemien hoitajia sekä seuraavia yhteistyökumppaneita: Puolustusvoimat, Ilmatieteen laitos, Arktinen keskus, Kaakkois-Suomen rajavartiosto, Lapin rajavartiosto, Kotkan pelastuslaitos, Kaakkois-Suomen ELY-keskus, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus, Lapin ELY-keskus, Varsinais-Suomen ELY-keskus, Oulun Vesi, Turun vesilaitos, Valio Oy, HUS Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri / Kirurginen sairaala / Ravioli, Tampereen yliopistollinen (keskus)sairaala, Lapin keskussairaala, Helsingin seudun ympäristöpalvelut, Helsingin Yhteislyseo, Hatanpään yläaste ja lukio, sekä Rovaniemen koulutoimi / Korkalovaaran yläaste ja Lyseonpuiston lukio. Säteilyvalvonnan sidosryhmille tehdyt kyselyt ovat osoittaneet, että sidosryhmät ovat varsin tyytyväisiä säteilyvalvonnan toteutukseen ja tulosten raportointiin. Tämä raportti on viimeinen pelkästään keinotekoista säteilyä käsittelevä ympäristön säteilyvalvontaraportti. Raportin tarkoituksena on antaa tietoa ympäristön säteilytilanteesta Suomessa kaikille asiasta kiinnostuneille. STUK toimittaa säännöllisesti valvontatietoja myös Euroopan komissiolle ja tämä raportti on yhteenveto komissiolle toimitetuista tiedoista. Raportti on myös löydettävissä Säteilyturvakeskuksen kotisivuilta osoitteessa: Raimo Mustonen, apulaisjohtaja 3

6 MUSTONEN Raimo (ed.). Strålningsövervakning av miljön i Finland. Årsrapport STUK-B 159. Helsingfors s. + bilagor 3 s. Nyckelord: strålningsövervakning, yttre strålning, luft, nedfall, vatten, mjölk, livsmedel, människa Företal Huvudsyftet med övervakningen av strålning i miljön är att fortlöpande vara medveten om vilken artificiell strålning befolkningen utsätts för. Ett annat mål är att upptäcka alla betydande förändringar i strålningsnivåerna i miljön och förekomsten av radioaktiva ämnen i miljön. Med övervakningen säkras att befolkningen inte bestrålas i strid med huvudprinciperna för strålskydd och att dosgränserna i strålskyddslagstiftningen inte överskrids. Den kontinuerliga bevakningen upprätthåller och utvecklar också beredskapen att reagera snabbt och sakkunnigt i exceptionella strålningslägen. Rapporten innehåller sammandrag av övervakningsresultaten år 2012 samt några jämförelser med tidigare år. Miljöövervakningen av strålning innefattar övervakning av artificiell strålning och artificiella radioaktiva ämnen i miljön. Naturlig strålning och naturliga radioaktiva ämnen hör inte ännu till övervakningen fastän den största delen av befolkningens utsättning för strålning fås från den naturliga strålningen. Från och med år 2013 inkluderas även naturliga radioaktiva ämnen i övervakningsprogrammet. Dessutom kommer övervakningsprogrammet att utvecklas på ett sådant sätt att tematiska utredningar, som genomförs med några års mellanrum, inkluderas i programmet. Strålsäkerhetscentralen (STUK) förbereder sig även för lagändringar som kommer att förstärka STUK s roll i miljöövervakning av strålning kring kärnkraftverk och gruvor. I Finland ansvarar Strålsäkerhetscentralen för övervakningen av strålning. Uppgiften ges i förordningen om STUK och förordningen om strålskydd. Även Euratomfördraget förpliktar medlemsländerna i Europeiska unionen att fortlöpande övervaka radioaktivitetsnivåerna i luft, vatten och jordmån. Förutom STUK följer också Meteorologiska institutet och för svarsmakten med strålningen i miljön med sina egna mätstationer. Forskning och miljöövervakning (TKO) vid Strålsäkerhetscentralen, Miljöövervakning av strålning (VALO) från och med år 2013, är ackrediterat av FINAS (Finnish Accreditation Service) som testningslaboratorium T167 enligt standarden EN ISO / IEC 17025:2005. Nästan alla analyser med anknytning till strålningsövervakningen är utförda enligt ackrediteringskraven. Strålsäkerhetscentralens samarbetspartners inom miljöstrålövervakningen samlar in prov och sänder in dem till analys, deltar i helkroppsmätningar eller sköter mätstationernas verksamhet. STUK tackar följande institut för gott samarbete: Försvarsmakten, Meteorologiska institutet, Arktiskt centrum, Gränsbevakningen i sydöstra Finland, Gränsbevakningen i Lappland, Räddningsverket i Kotka, Närings-, trafik- och miljöcentralen i Sydöstra Finland, Närings-, trafik- och miljöcentralen i Norra Österbottens, Närings-, trafik- och miljöcentralen i Lappland, Närings-, trafik- och miljöcentralen i Egentliga Finland, HNS Helsingfors och Nylands sjukvårdsdistrikt / Kirurgiska sjukhuset / Ravioli, Vattenverk i Uleåborg och Åbo, Valio Ab, Tammerfors universitetssjukhus (centralsjukhus), Lapplands centralsjukhus, Helsingforsregionens miljötjänster, Gymnasiet Helsingin Yhteislyseo, Hatanpää högstadium och gymnasium, och Rovaniemi skoldistrikt / Korkalovaara högstadium och Lyseonpuisto gymnasium. Enkäter riktade till intressentgrupperna för strålningsövervakning har visat att grupperna har varit mycket nöjda med förverkligandet av stålningsövervakningen och med rapporteringen av resultaten. Denna rapport är den sista uppföljningsrapport med fokus på endast artificiell strålning. Syftet med denna rapport är att förmedla kunskap om strålningsläget i den finländska miljön till alla intresserade. STUK förmedlar regelbundet uppgifter om övervakningen till Europeiska kommissionen och denna rapport är ett sammandrag av de uppgifter som sänts till kommissionen. Rapporten finns även på Strålsäkerhetscentralens hemsida på adressen Raimo Mustonen, biträdande direktör 4

7 MUSTONEN Raimo (ed.). Surveillance of environmental radiation in Finland. Annual report STUK-B 159. Helsinki pp. + Appendices 3 pp. Key words: radiation surveillance, external radiation, airborne radioactivity, deposition, water, milk, food stuffs, human body Preface The main goal of the surveillance of environmental radioactivity is to be always aware of levels of artificial radiation in the environment to which the public is exposed. Another goal is to detect all remarkable changes in levels of environmental radiation and radioactivity. Compliance with the basic safety standards laid down for protection of health of the general public against dangers arising from ionising radiation can be ensured with environmental radiation surveillance. Running of surveillance programmes on continuous basis also maintains and develops competence and readiness to respond to radiological emergencies. This report summarises the results of environmental radiation surveillance in The report also contains some comparisons with results from the previous years. Surveillance of environmental radiation contains surveillance of artificial radiation and artificial radioactive elements in the environment. Natural radiation and natural radioactive elements are not yet associated with the surveillance programme, although the greatest part of the public exposure to radiation is caused by natural radiation. From 2013 natural radioactive elements will be included in the surveillance programme. In addition, the programme will be developed in such a way as to include thematic investigations every few years. Radiation and Nuclear Safety Authority (STUK) also prepares for legislative changes aiming to strengthen STUK s role control of radiation in the environment of nuclear power plants and mines. Surveillance of environmental radioactivity in Finland is one of the official obligations of STUK. This obligation is based on the national and the European Communities legislation. The Finnish radiation protection legislation appoints STUK as the national authority responsible for surveillance of environmental radioactivity, and the Euratom Treaty assumes continuous monitoring of levels of radioactivity in the air, water and soil in the Member States. In Finland, also the Finnish Meteorological Institute (FMI) and the Defence Forces are monitoring environmental radiation at their own stations. Research and Environmental Surveillance Department (TKO) at STUK, from 2013 the Department for Environmental Radiation Surveillance (VALO), is a testing laboratory T167 accredited by FINAS (Finnish Accreditation Service) according to the standard EN ISO / IEC 17025:2005. Almost all analyses in the radiation surveillance programme are made according to the accreditation requirements. STUK s partners in surveillance of environmental radioactivity are collecting and delivering environmental samples for laboratory analyses, or are participating in whole-body counting. STUK would like to express its gratitude to the following partners for the successful co-operation: Defence Forces, Finnish Meteorological Institute, Arctic Centre, The ELY Centre (Centre for Economic Development, Transport and the Environment) of the Southeast Finland, The ELY Centre of the North Ostrobothnia, The ELY Centre of Lapland, The ELY Centre of Southwest Finland, Southeast Finland Frontier Guard District, Lapland Frontier Guard District, Rescue Centre of Kotka, Water supply plants of Oulu and Turku, Valio Ltd., Hospital District of Helsinki and Uusimaa / Surgical Hospital / Ravioli, Tampere University Central Hospital, Lapland Central Hospital, Helsinki Region Environmental Services Authority, Secondary school of Helsingin yhteislyseo, Secondary school of Hatanpää in Tampere, and Secondary school of Korkalovaara and Lyseonpuisto in Rovaniemi. The enquiries within the stakeholders of environmental radiation surveillance have shown that the stakeholders are fairly satisfied with the surveillance programme and reporting of the results. 5

8 This is the last surveillance report focusing only on artificial radiation in the environment. The report is addressed to all who are interested in environmental radioactivity in Finland. STUK delivers monitoring data also to the European Commission on regular basis, and this report is a summary of the results delivered to the Commission. The report is also available at the STUK s home pages Raimo Mustonen, Deputy Director 6

9 Sisällysluettelo ESIPUHE 3 1 Yhteenveto 11 2 Ulkoinen säteily 14 3 Ulkoilman radioaktiiviset aineet 20 4 Ulkoilman kokonaisbeeta-aktiivisuus 27 5 Laskeuman radioaktiiviset aineet 31 6 Pintaveden radioaktiiviset aineet 36 7 Juomaveden radioaktiiviset aineet 40 8 Maidon radioaktiiviset aineet 45 9 Elintarvikkeiden radioaktiiviset aineet Radioaktiiviset aineet ihmisessä Jätelietteen radioaktiiviset aineet Radioaktiiviset aineet Itämeressä 67 LIITE 1. Ionisoivaan säteilyyn liittyviä keskeisiä suureita ja niiden yksiköitä 72 7

10 Innehållsförteckning FÖRETAL 4 1 Sammandrag 12 2 Extern strålning 15 3 Radioaktiva ämnen i uteluft 21 4 Total betaaktivitet i uteluft 28 5 Radioaktiva ämnen i nedfall 32 6 Radioaktiva ämnen i ytvatten 37 7 Radioaktiva ämnen i dricksvatten 41 8 Radioaktiva ämnen i mjölk 46 9 Radioaktiva ämnen i livsmedel Radioaktiva ämnen i människokroppen Radioaktiva ämnen i avfallsslam Radioaktiva ämnen i Östersjön 68 BILAGA 1. Joniserande strålning, dess viktigaste storheter och deras enheter 73 8

11 Contents PREFACE 5 1 Summary 13 2 External radiation 16 3 Airborne radioactive substances 22 4 Gross beta activity of ground-level air 29 5 Radionuclides in deposition 33 6 Radioactive substances in surface water 38 7 Radioactive substances in drinking water 42 8 Radioactive substances in milk 47 9 Radioactive substances in foodstuffs Radioactivity in man Radioactive substances in wastewater sludge Radioactive substances in the Baltic Sea 69 APPENDIX 1. Ionising radiation, the key parameters and their units 74 9

12

13 1 Yhteenveto Tämä raportti on kansallinen yhteenveto ympäristön säteilyvalvonnan tuloksista Suomessa vuonna Raporttiin ovat tuloksia toimittaneet Säteily turvakeskuksen lisäksi myös Ilmatieteen laitos ulkoilman kokonaisbeeta-aktiivisuudesta ja Puolustus voimien teknillinen tutkimuslaitos ulko il man radioaktiivisista aineista yhdellä valvonta-asemalla. Ympäristön säteilyvalvontaohjelma sisältää ulkoisen annosnopeuden jatkuvan ja automaattisen monitoroinnin, ulkoilman radioaktiivisten aineiden ja kokonaisbeeta-aktiivisuuden monitoroinnin, radioaktiivisen laskeuman, pinta- ja juomaveden, jätelietteen, maidon ja elintarvikkeiden radioaktiivisuuden säännöllisen monitoroinnin sekä ihmisen kehossa olevien radioaktiivisten aineiden monitoroinnin. Tähän raporttiin on lisätty myös yhteenveto Itämeren radioaktiivisuusvalvonnan tuloksista. Vuoden 2012 tulokset osoittavat, että ympäristössä olevat keinotekoiset radioaktiiviset aineet olivat peräisin vuoden 1986 Tshernobylin onnettomuudesta ja ilmakehässä ja 1960-luvuilla tehdyistä ydinkokeista. Näiden lisäksi havaittiin vuonna 2012 tammi- ja helmikuun aikana kaikilla paikkakunnilla kerätyissä näytteissä vähäinen määrä radioaktiivista hiukkasmuodossa ollutta jodi-131:tä. Havaintoja radioaktiivisesta jodista tehtiin tuolloin myös muissa pohjoismaissa. Pohjoismaissa havaitun jodin alkuperä oli todennäköisesti unkarilainen radioaktiivisia aineita lääketieteelliseen käyttöön tuottava isotooppivalmistaja. Kotkassa havaittiin lisäksi muutamia kertoja radioaktiivista mangaani-54:ää sekä koboltti-60:tä. Sekä mangaani-54:ää että koboltti- 60:tä syntyy ydinvoimalaitoksissa käytön aikana. Fukushiman ydinvoimalaitosonnettomuudesta peräisin olevia radioaktiivisia aineita ei enää havaittu vuonna Suomalaiset saavat eri säteilylähteistä keskimäärin vuoden aikana noin 3,7 millisievertin (msv) säteilyannoksen. Valtaosa tästä säteilyannoksesta aiheutuu maaperässä olevista luonnon radioaktiivisista aineista ja kosmisesta säteilystä. Ympäristön keinotekoisten radioaktiivisten aineiden aiheuttama säteilyaltistus vuonna 2012 oli merkityksettömän pieni kokonaissäteilyaltistukseen verrattuna, keskimäärin noin 0,02 0,03 msv. Tämä on alle 1 % väestön kokonaissäteilyaltistuksesta. Kuva 1.1 esittää suomalaisen keskimääräisen säteilyannoksen eri lähteet. Vuoden 2012 tulokset osoittavat myös, että vuoden aikana ei tapahtunut sellaisia radioaktiivisten aineiden päästöjä ympäristöön, joilla olisi haittavaikutuksia ihmisen terveydelle tai ympäristölle Suomessa. Suomalaisten keskimääräinen säteilyannos (msv) vuodessa 0,03 0,02 Sisäilman radon 0,50 Ulkoinen säteily maaperästä Kosminen säteily avaruudesta 0,36 Luonnon radioaktiivisuus kehossa 2,00 0,33 Röntgentutkimukset Kuva 1.1. Suomalainen saa ionisoivasta säteilystä keskimäärin 3,7 millisievertin säteilyannoksen vuodessa. Tässä raportissa esitettävät säteilyaltistuksen lähteet aiheuttavat yhteensä noin 0,7 % osuuden koko annoskakusta (punainen siivu kuvassa). Radioisotoopit lääketieteessä 0,45 Ydinasekokeet + Tshernobyl 11

14 1 Sammandrag Denna rapport är ett nationellt sammandrag av strålningsövervakning av miljön i Finland år Huvuddelen av resultaten är från Strålsäkerhetscentralen, men i rapporten ingår uppgifter även från Meteorologiska Institutet angående total betaaktivitet i uteluft och från en mätstation vid Försvarsmaktens Tekniska Forskningsinstitut angående radioaktiva ämnen i uteluft. Programmet för miljöövervaknings av strålning omfattar fortlöpande automatisk övervakning av extern dosrat, övervakning av radioaktiva ämnen och total beta-aktivitet i uteluft, regelbunden mätning av radioaktivt nedfall, radioaktivitet i yt- och dricksvatten, slammet från avloppsreningsverket i Helsingfors, mjölk och livsmedel samt radioaktiva ämnen i människokroppen. Rapporten innehåller också ett sammandrag av radioaktivitetsövervakning i Östersjön. Resultaten för år 2012 visar att de artificiella radioaktiva ämnena i miljön härrörde från olyckan i Tjernobyl år 1986 och från kärnvapenprov i atmosfären på och 1960-talet. År 2012 gjordes dessutom några avvikande upptäckter av konstgjorda radioaktiva ämnen i uteluften. I januari och februari 2012 upptäcktes en liten koncentration av jod-131 partiklar på alla orter. Det radioaktiva jodet upptäcktes även i övriga Norden. Jodet kom antagligen från en ungersk tillverkare av radioaktiva ämnen för medicinskt bruk. Dessutom upptäcktes mangan-54 och kobolt-60 några gånger i Kotka. Bägge isotoperna kommer till i kärnkraftverk. Inga radioaktiva ämnen från kärnkraftsolyckan i Fukushima upptäcktes i uteluften år Finländarnas stråldos från olika strålningskällor är årligen i medeltal 3,7 millisievert (msv). Huvuddelen härrör från naturliga radioaktiva ämnen i marken och från den kosmiska strålningen. Artificiella radioaktiva ämnen stod år 2012 för en obetydligt liten del av bestrålningen jämfört med den totalstråldosen. De artificiella ämnena i livsmiljön beräknas ha orsakat en i medeltal cirka 0,02 0,03 msv stor stråldos år 2012, eller mindre än 1 % tillägg till befolkningens totalstråldos. Bild 1.2 visar olika källor av den totala stråldosen, som finländarna årligen får. Resultaten för Finland år 2012 visar också, att under året hände det inga sådana utsläpp av radioaktiva ämnen till miljön som skulle ha haft någon skadeverkan på människors hälsa eller på miljön i Finland. Den genomsnittliga stråldos som finländarna får årligen (msv) 0,03 0,02 Inomhus radon 0,50 Extern strålning från mark Bild 1.2. En finländare får i ge nomsnitt en 3,7 millisievert stråldos från joniserande strålning. De strålkällor som presenteras i denna rapport orsakar tillsammans ca 0,7 % av den totala doskakan (den röda skivan i bilden). 0,36 0,33 2,00 Kosmisk strålning Naturlig radioaktivitet i kroppen Röntgenundersökningar Radioisotoper i medicin 0,45 Kärnvapenprov + Tjernobyl 12

15 1 Summary This report is the national summary of the results obtained in surveillance of environmental radioactivity in Finland in The Finnish Radiation and Nuclear Safety Authority (STUK) has produced most of the results, but also the Finnish Meteorological Institute and the Defence Forces Research Institute of Technology have delivered results to this report, on gross beta activity in outdoor air and on airborne radioactive substances, respectively. The surveillance programme on environmental radioactivity contains continuous and automated monitoring of external dose rate in air, regular monitoring of radioactive substances and gross beta activity in outdoor air, radioactive substances in deposition, in surface and drinking water, in sludge from the wastewater treatment plant in Helsinki, in milk, foodstuffs, and in human body. This report contains also a summary of the results of the monitoring of radioactivity in the Baltic Sea. The results of 2012 show that observed artificial radionuclides in the environment originated from the Chernobyl accident in 1986 and from atmospheric nuclear tests performed in 1950 s and 1960 s. In addition to these, very small amounts of short-lived artificial radioisotopes in outdoor air were detected few times in Finland. In January- February 2012, small quantities of iodine-131 was detected on all monitoring stations. Similar observations were done also in other Nordic countries. The origin of this iodine was most likely a Hungarian medical isotope manufacturer. Few observations of manganese-54 and cobalt-60 were made in Kotka. Both isotopes are produced at nuclear power plants. Concentrations of these radionuclides were, however, so small that their appearance had no impact to human health or the environment. There were no detections of activity that could have been linked to Fukushima nuclear power plant accident in The average annual dose of Finns, received from different radiation sources, is about 3.7 millisievet (msv). Majority of this annual dose is caused by natural radionuclides in soil and bedrock, and by the cosmic radiation. The exposure to radiation of artificial radionuclides in the environment in 2012 was insignificant compared with the total annual dose. In 2012, artificial radionuclides in the environment were estimated to cause about msv radiation dose, or less than 1% increase to the total radiation exposure of the population. Figure 1.3 show contributions of different sources of radiation in the total annual dose. The results also show that in 2012 there were no such environmental releases of radioactive substances which would have any harmful effects on human health or the environment in Finland. The mean annual exposure of Finns to radiation (msv) Indoor radon 0.50 External radiation from soil Fig A Finn gets annually about 3.7 millisievet dose from ionising radiation. The sources of radiation presented in this report cause in total about 0.7% of the total dose (the red slice in the figure) Cosmic radiation Natural radionuclides in the body X-ray examinations Radioisotopes in medicine 0.45 Nuclear weapon tests + Chernobyl 13

16 2 Ulkoinen säteily Suomessa ulkoisen säteilyn annosnopeutta valvotaan reaaliaikaisella ja kattavalla mittausasemaverkolla. Tähän STUKin ja paikallisten pelastusviranomaisten ylläpitämään automaattiseen Uljas-valvontaverkkoon kuuluu 255 GM-antureilla varustettua mittausasemaa (kuva 2.1). Osa asemista on varustettu myös LaBr 3 -spektrometreilla. Verkkoon on lisäksi liitetty ydinvoimalaitosten hallinnoimat laitosten ympäristössä sijaitsevat GM-mittausasemat. Ilmatieteen laitos ja puolustusvoimat seuraavat annosnopeutta omilla havaintoasemillaan ja kunnilla on valmiudet ulkoisen säteilyn manuaaliseen valvontaan. Kuvassa 2.2 on esimerkki valvonta-aseman säteilyanturista. Tulosten keruu Kaikki mittausverkon tulokset talletetaan säteilyvalvonnan tietojärjestelmään USVAan, jonka keskuslaitteisto sijaitsee STUKin tiloissa. Automaattiset mittausasemat lähettävät tuloksensa heti niiden valmistuttua USVAan, USVAn varajärjestelmään sekä paikalliseen hätäkeskukseen. Tietoliikenne keskuslaitteiston ja asemien välillä hyödyntää viranomaisille tarkoitettua VIRVEradioverkkoa. Hälytysten käsittely Alin hälytysraja on 0,4 mikrosievertiä tunnissa tai säteilyn annosnopeuden nouseminen yli 0,1 mikrosievertiä tunnissa edellisten seitsemän vuorokauden annosnopeuden keskiarvon. Tieto jonkin aseman hälytyksestä ja ympäröivien mittausasemien havaitsemista säteilytasoista on heti paitsi STUKissa myös siinä hätäkeskuksessa, jonka alueella asema sijaitsee. Hälytyksen syyn selvittäminen alkaa välittömästi. Säteilyannos Suomen taustasäteily vaihtelee välillä 0,05 0,30 mikrosievertiä tunnissa. Alueellinen vaihtelu annos nopeuksissa johtuu uraanin ja toriumin pitoisuuseroista kallio- ja maaperässä. Lumi- ja jääkerros vaimentaa maaperästä tulevaa säteilyä. Paikallista ja lyhytaikaista nousua annosnopeudessa saattaa aiheuttaa sade, joka tuo radonia ja sen hajoamistuotteita lähemmäksi maanpintaa. Vuoden 2012 aikana valvontaverkko hälytti kaksi kertaa. Kummassakin tapauksessa syynä oli mittausaseman lähistöllä tehty hitsisaumojen tarkastus. Maaperässä olevista keinotekoisista radioaktiivisista aineista (lähinnä Tshernobyl-laskeumasta) aiheutui suomalaisille vuonna 2012 keskimäärin 0,013 millisievertin suuruinen ulkoisen säteilyn annos. Tämä on vähemmän kuin yksi kolmaskymmenesosa maaperän ja rakennusmateriaalien sisältämien luonnon radioaktiivisten aineiden aiheuttamasta keskimääräisestä ulkoisen säteilyn vuosiannoksesta. Tulosten välittäminen eteenpäin STUK toimitti vuonna 2012 jatkuvasti kaikkien 255 mittausaseman yhden tunnin annosnopeustiedot julkisille www-sivuilleen ( Kahdeksan aseman koko vuoden mittaustulokset on esitetty kuvassa 2.3. STUK ylläpitää palvelinta, josta erikseen sovitut ulkopuoliset käyttäjät (Euroopan komissio, Itämeren maiden neuvoston jäsenvaltiot; ks. kuva 2.4) voivat halutessaan hakea Suomen säteilytietoja. Yhteistyökumppanit STUKin keskeiset yhteistyökumppanit valtakunnallisessa ulkoisen säteilyn valvonnassa ovat Hätäkeskuslaitos, paikalliset pelastusviranomaiset, sisäasiainministeriö, puolustusvoimat ja Ilmatieteen laitos. Yhteyshenkilö: Juhani Lahtinen, Säteilyturvakeskus (juhani.lahtinen@stuk.fi) 14

17 2 Extern strålning Den externa stråldosraten i Finland övervakas i realtid med ett heltäckande mätstationsnät. I Strålsäkerhetscentralens och de lokala räddningstjänstmyndigheternas automatiska övervakningsnät (bild 2.1) ingår 255 mätstationer som försetts med GM-detektorer. En del av stationerna har också en LaBr 3 -spektrometer. Därtill är GMmätstationerna kring de inhemska kärnkraftverken anslutna till nätet. Även Meteorologiska institutet och försvarsmakten följer med den externa strålningsraten med sina egna mätstationer, och i kommunerna finns det beredskap i att manuellt övervaka extern strålning. Ett exempel av en detektor vid en mätstation visas i bild 2.2. Registrering av mätvärdena Alla mätvärdena sätts in i stråltillsynens datasystem USVA, vars centraldatorer finns på Strålsäkerhetscentralen. De automatiska mätstationerna förmedlar resultaten kontinuerligt till USVA, dess reservsystem och den lokala nödcentralen. Datatrafiken mellan centralsystemet och mätstationerna sker via myndigheternas radionät VIRVE. Hantering av alarm Den lägsta larmgränsen i nätet är 0,4 mikrosievert i timmen men larmet genereras också i fall att dosraten överstiger medelvärdet under de sju senaste dygnen med 0,1 mikrosievert i timmen. Om strålningsnivån på någon mätstation överstiger larmgränsen, så vet både STUK och de lokala räddningsmyndigheterna genast om alarmet och även om strålningsnivåer på de näraliggande andra mätstationerna. Utredningen av orsaken till alarmet inleds omedelbart. Stråldos Bakgrundsstrålningen i Finland varierar mellan 0,05 och 0,30 mikrosievert i timmen. Lokalt kan bakgrundsstrålningen vara större om det finns uran och torium i berget eller i jordmånen. Snö och is dämpar strålningen uppåt från marken. En lokal och kortvarig höjning i doshastigheten kan orsakas av regn som för radon och dess sönderfallsprodukter närmare jordytan. Under år 2012 larmade övervakningsnätet två gånger. Skälet till båda alarmen var svetsfogsgranskningar i närheten av mätstationen. Artificiella radionuklider i jordmånen (härstammande främst från Tjernobyl-olyckan) orsakade år 2012 i medeltal en stråldos på 0,013 millisievert till finländarna. Detta är mindre än en trettiondedel av den årliga externa dos, som naturliga radionuklider i jordmån och byggnadsmaterial orsakar. Förmedling av mätvärdena Under år 2012 visade Strålsäkerhetscentralen kontinuerligt en timmes mätvärden från alla 255 mätstationer på sina offentliga www-sidor ( Mätvärdena från åtta stationer finns i bild 2.3. Strålsäkerhetscentralen upprätthåller en server, där vissa andra parter (såsom Europakommissionen och medlemsländer i Östersjörådet; se bild 2.4) kan avläsa uppgifter om strålningen i Finland. Samarbetspartner Strålsäkerhetscentralens viktiga partner inom övervakningen av extern strålning är Nödcentralsverket och lokala räddningstjänstmyndigheter, inrikesministeriet, försvarsmakten och Meteorologiska institutet. Kontaktperson: Juhani Lahtinen, Strålsäkerhetscentralen (juhani.lahtinen@stuk.fi) 15

18 2 External radiation Finland has an automatic nation-wide monitoring network for external dose rate, which consists of 255 stations equipped with GM tubes (Fig. 2.1). Some stations include also a LaBr 3 spectrometer. The maintenance and development of the network are carried out by STUK in close co-operation with local emergency authorities. The monitoring stations situated around the domestic nuclear power plants and administrated by the power companies are also connected to the network. In addition, the Finnish Meteorological Institute and the Defence Forces have their own monitoring stations, and the municipalities maintain readiness for performing manual radiation measurements in the case of an emergency. An example of a radiation detector is shown Figure 2.2. Data collection All measurement results are stored in the data management system (USVA) of radiation surveillance, the central hardware of which is located in the facilities of STUK. Automatic monitoring stations send data continuously to USVA and its backup system, and to the local emergency response centre. The data communication between the central equipment and the stations uses the wireless VIRVE network of the authorities. Handling of alarms An alarm is generated either if the dose rate at a monitoring station exceeds 0.4 microsieverts per hour or if it exceeds the average value during the previous seven days by 0.1 microsieverts per hour. Both STUK and the local authorities receive an alarm message and have also immediately access to the radiation levels at the other stations close to the alarming station. Activities aiming at discovering the cause of the alarm will be commenced as soon as possible after the alarm is given. Radiation dose The background radiation in Finland ranges from 0.05 to 0.30 microsieverts per hour. The regional variation in dose rates depends on the differences of uranium and thorium concentrations in Finnish rock and soil. The snow and ice attenuate the radiation from the ground. During the year 2012 dose rate levels higher than normal background radiation were observed two times. In both cases the reason was found to be the inspection of welding seams in the neighbourhood of the monitoring station. The major part of the radiation dose from external radiation is caused by natural radioactivity in the soil and by cosmic radiation. In 2012 artificial radionuclides in the soil were estimated to cause an average dose of millisieverts per capita in Finland. This is less than one thirtieth of the annual external dose due to natural radioactivity in the soil and in construction materials. Delivering of data In 2012 one-hour monitoring data from all the 255 stations were continuously available on the public home pages of STUK ( The wholeyear data from eight of the stations are shown in Fig STUK maintains a server that can be accessed by authorised other parties (like the European Commission and the member countries of the Council of the Baltic Sea States; see Fig. 2.4) when ever they are interested in the Finnish radiation data. National co-operation partners The most important co-operation partners of STUK within the monitoring of external radiation are the Emergency Response Centre Administration and local emergency response centres, Ministry of the Interior, Defence Forces and Finnish Meteorological Institute. Contact person: Juhani Lahtinen, Radiation and Nuclear Safety Authority (juhani.lahtinen@stuk.fi) 16

19 Rovaniemi Kuva 2.1. Ulkoisen säteilyn valvontaverkon automaattiset mittausasemat. Punaiset neliösymbolit kuvaavat asemia, joilla on GM-anturin lisäksi LaBr 3 -spektrometri. Kuvassa nimettyjen asemien mittaustulokset on esitetty kuvassa 2.3. Bild 2.1. Automatiska mätstationer i nätet för extern strålning. Röda kvadrater representerar stationer som har både en GM-detektor och en LaBr 3 -spektrometer. På bilden namnges de mätstationer, vars mätvärden finns i bild 2.3. Fig Automatic dose-rate monitoring stations. Red squares indicate stations that have both a GM detector and a LaBr 3 spectrometer. The locality names refer to stations whose results are shown in Fig Sotkamo Seinäjoki Rauma Kuopio Helsinki Loviisa Kotka Kuva 2.2. Ulkoisen säteilyn valvontaverkon mittausaseman (Vuosaaren satama, Helsinki) anturit. Bild 2.2. Detektorer vid mätstationen (Nordsjö hamn i Helsingfors) i övervakningsnätet för extern strålning. Fig Detectors of the automatic dose-rate monitoring station (Vuosaari harbour in Helsinki). 17

20 µsv/h Rovaniemi µsv/h Sotkamo Jan Mar May Jul Sep Nov Jan 0.00 Jan Mar May Jul Sep Nov Jan µsv/h Seinäjoki µsv/h Kuopio Jan Mar May Jul Sep Nov Jan 0.00 Jan Mar May Jul Sep Nov Jan µsv/h Rauma µsv/h Helsinki Jan Mar May Jul Sep Nov Jan 0.00 Jan Mar May Jul Sep Nov Jan µsv/h Loviisa µsv/h Kotka Jan Mar May Jul Sep Nov Jan 0.00 Jan Mar May Jul Sep Nov Jan Kuva 2.3. Ulkoisen säteilyn annosnopeus kahdeksalla mittausasemalla vuonna Bild 2.3. Externa dosrater vid åtta mätstationer år Fig Observed radiation levels at eight monitoring stations in

21 Kuva 2.4. Itämeren maiden neuvostoon kuuluvien valtioiden ulkoisen säteilyn valvontaverkkojen automaattiset mittausasemat. Huom! Islanti ei näy kuvassa lainkaan ja Venäjän alueen asemista kartalla on esitetty vain läntisimmät. Bild 2.4. Automatiska mätstationer i näten för extern strålning av medlemsländer i Östersjörådet. Observera att Island fattas på kartan och att bara de västligaste ryska mätstationer visas på bilden. Fig Automatic dose-rate monitoring stations of the member countries of the Council of the Baltic Sea States. Note that Iceland is not shown on the map at all and only the westernmost Russian stations are displayed. 19

22 3 Ulkoilman radioaktiiviset aineet STUK valvoo pintailman radioaktiivisten aineiden pitoisuuksia kahdeksalla ja puolustusvoimat yhdellä paikkakunnalla (kuva 3.1). Molempien ydinvoimalaitosten ympäristössä Loviisassa ja Olkiluodossa on neljä voimayhtiöiden valvonta-asemaa. Yhteenveto voimalaitosten ympäristön säteilyvalvonnasta julkaistaan raporttisarjassa STUK-B. Näytteiden keräys Ulkoilman sisältämiä radioaktiivisia aineita valvotaan pumppaamalla suuria määriä ilmaa radioaktiiviset aineet pidättävien suodattimien läpi. Lasikuitusuodatin kerää radioaktiivisia aineita sisältävät hiukkaset ja aktiivihiilisuodatin pidättää kaasumaisen radioaktiivisen jodin. Näytteet kerätään tehtävää varten suunnitelluilla kerääjillä (kuva 3.2). Osassa kerääjiä on lasikuitusuodattimeen kertyvää radioaktiivisuutta monitoroiva LaBr 3 -spektrometri. Kerääjässä olevalla spektrometrillä voidaan havaita suodattimelle kertyvät keinotekoiset radioaktiiviset aineet jo näytteen keräyksen aikana, jos aineiden pitoisuus ulkoilmassa on tarpeeksi suuri. Kerääjien suodattimet vaihdetaan yksi tai kaksi kertaa viikossa kerääjän mallista riippuen ja lähetetään STUKin laboratorioon joko Helsinkiin tai Rovaniemelle analysoitaviksi. STUKilla on lisäksi Kuopiossa suodattimien mittaamiseen tarvittava laitteisto, jolla aseman suodattimet mitataan paikan päällä ja tulokset analysoidaan Helsingissä. STUKin toimipisteessä Helsingissä on automaattilaitteisto joka kerää, käsittelee ja analysoi suodattimen sekä raportoi tulokset automaattisesti. Laite vaihtaa suodattimen vuorokauden välein. Näytteiden käsittely ja mittaus Laboratoriossa tehtävällä mittauksella suodattimista voidaan havaita hyvin pienet määrät radioaktiivisia aineita. Suodattimet mitataan gammaspektrometrillä ja spektristä tunnistetaan suodattimeen pidättyneet radionuklidit. Radioaktiivisten aineiden havaitsemisraja (μbq/m 3 ) on nuklidikohtainen ja riippuu mm. suodatetusta ilmamäärästä, näytteen sisältämistä muista radioaktiivisista aineista, näytteen iästä, mittausajasta, ilmaisimen havaitsemistehokkuudesta ja taustasuojasta (taulukko 3.1). Havaitsemisrajat ovat tyypillisesti alle miljardisosia siihen aktiivisuuspitoisuuteen nähden, joka aiheuttaisi väestön suojaustoimenpiteitä. Osassa kerääjiä oleva, suodattimelle kertyvää radioaktiivisuutta monitoroiva järjestelmä ei herkkyytensä puolesta riitä korvaamaan suodattimien laboratorioanalyysejä, vaikka havaitseekin radioaktiivisia aineita pitoisuuksissa, jotka ovat alle tuhannesosan siihen aktiivisuuspitoisuuteen nähden, joka aiheuttaisi väestön suojaustoimenpiteitä. Tulokset Taulukossa 3.2 on esitetty vuoden 2012 aikana tehdyt poikkeavat keinotekoisten radioaktiivisten aineiden havainnot. Vuoden 2012 tammi- ja helmikuun aikana havaittiin kaikilla paikkakunnilla kerätyissä näytteissä vähäinen määrä radioaktiivista hiukkasmaista jodi-131:tä. Havaintoja radioaktiivisesta jodista tehtiin tuolloin myös muissa pohjoismaissa. Pohjoismaissa havaitun jodin alkuperä oli todennäköisesti unkarilainen radioaktiivisia aineita lääketieteelliseen käyttöön tuottava isotooppivalmistaja. Kotkassa havaittiin lisäksi muutamia kertoja radioaktiivista mangaani-54:ää sekä koboltti- 60:tä. Sekä mangaani-54:ää että koboltti-60:tä syntyy ydinvoimalaitoksissa käytön aikana. Fukushima Dai-ichin ydinvoimalaitosonnettomuudesta peräisin olevia radioaktiivisia aineita ei vuoden 2012 aikana havaittu enää ulkoilmasta otetuissa näytteissä. Kuvissa 3.3 ja 3.4 on esitetty 137 Cs-aktiivisuuspi toi suuden keskiarvo näytteenkeräysjaksoilla havaintoasemittain. Kuvassa 3.5 on esitetty 137 Cs-aktii visuus pitoisuuden kuukausikeskiarvot pitkällä aikavälillä Helsingin seudulta. Keinotekoisten radioaktiivisten aineiden määrät ulkoilmassa ovat olleet erittäin pieniä eikä niillä ole ollut terveysvaikutuksia. Vuonna 2012 suomalaiset saivat ulkoilman keino tekoisista radioaktiivisista aineista keskimäärin noin 0, msv säteilyannoksen. Yhteyshenkilö: Aleksi Mattila, Säteilyturva keskus (aleksi.mattila@stuk.fi) 20

23 3 Radioaktiva ämnen i uteluft Strålsäkerhetscentralen övervakar halten av luftburna radioaktiva ämnen nära jordytan på åtta orter och försvarsmakten på en ort i Finland (bild 3.1). Nära kärnkraftverken i Lovisa och Olkiluoto har kraftbolagen fyra mätstationer, vars resultat rapporteras i Strålsäkerhetscentralens rapportserie STUK-B. Insamling av prov Radioaktiva ämnen i uteluften övervakas genom att stora mängder luft pumpas genom ett filter, varvid de radioaktiva ämnena fastnar i filtret. Ett glasfiberfilter fångar partiklar som kan innehålla radioaktiva ämnen, och ett filter av aktivt kol fångar radioaktiv jodgas. Proven samlas in med en aerosolsamlare som planerats enkom för detta ändamål (bild 3.2).En del av dessa aerosolsamlare har en LaBr 3 -spektrometer som mäter radioaktiviteten i glasfiberfiltret. Ifall halten av radioaktiva ämnen i luften är tillräckligt stor, så kan spektrometern upptäcka dessa medan filtret ännu är i bruk. Filtren byts ut en eller två gånger i veckan beroende på aerosolsamlarmodellen och sänds till Strålsäker hetscentralens laboratorium i Helsingfors eller Rovaniemi för att analyseras. Filtren från Kuopios mätstation mäts på plats och resultaten skickas till Helsingfors för analys. I Helsingfors har Strålsäkerhetscentralen utrustning som automatiskt samlar in, hanterar och analyserar filtrena samt rapporterar resultaten. Apparaturen byter filter en gång per dygn. Hantering och mätning av proven Med hjälp av noggranna mätningar i laboratorier kan ytterst små mängder radioaktiva ämnen som fastnat i filtren observeras. Filtren mäts med en gammaspektrometer och radionukliderna identifieras utgående från spektrumet. Observationsgränsen uttrycks i μbq/m 3 och beror bl.a. på vilken nuklid det gäller, hur stor mängd luft som passerat filtret, andra radioaktiva ämnen i provet, provets ålder, mättiden, detektorns känslighet samt skyddet mot bakgrundsstrålning (tabell 3.1). Observationsgränserna är i allmänhet under en miljarddel av den koncentrationsnivå som skulle föranleda åtgärder för att skydda befolkningen. Mätsystemen, som finns i en del av aerosolsamlarna och som övervakar halten av radioaktiva ämnen i filtren medan dessa ännu är i bruk, är inte tillräckligt känsliga för att ersätta laboratorieanalyser. Trots det kan de upptäcka koncentrationer som är mindre än en tusendel av den koncentrationsnivå som skulle föranleda åtgärder för att skydda befolkningen. Mätresultat Avvikande upptäckter av konstgjorda radioaktiva ämnen i uteluften under år 2012 presenteras i tabell 3.2. I januari och februari 2012 upptäcktes en liten koncentration av jod-131 partiklar på alla orter. Det radioaktiva jodet upptäcktes även i övriga Norden. Jodet kom antagligen från en ungersk tillverkare av radioaktiva ämnen för medicinskt bruk. Dessutom upptäcktes mangan-54 och kobolt-60 några gånger i Kotka. Bägge isotoperna kommer till i kärnkraftverk. Inga radioaktiva ämnen från kärnkraftsolyckan i Fukushima Dai-ichi upptäcktes i uteluftsproven tagna år I bilder 3.3 och 3.4 visas medeltalskoncentrationen av 137 Cs periodvis för varje mätstation. Bild 3.5 presenterar månadsmedeltal av 137 Cskoncentrationen i Helsingforsregionen under en längre tidsperiod. Halten av konstgjorda radioaktiva ämnen i uteluften har varit mycket låg och har inte utgjort någon hälsorisk. År 2012 fick finländarna i medeltal en stråldos på ca 0, msv från konstgjorda ämnen i uteluften. Kontaktperson: Aleksi Mattila, Strålsäkerhetscentralen (aleksi.mattila@stuk.fi) 21

24 3 Airborne radioactive substances STUK operates eight sampling stations for nationwide monitoring of airborne radioactive substances. The Defence Forces has one station (Fig. 3.1). In addition, four samplers are located around each of the nuclear power plants in Loviisa and Olkiluoto. Their results are reported in STUK-B report series. Sampling Sampling is performed by filtrating large amounts of air. Airborne radioactive particles are deposited on glassfibre filters whereas charcoal filters are used to trap gaseous iodine. Sampling is performed using specially designed samplers (Fig. 3.2). Some of the samplers have been equipped with a LaBr 3 spectrometer to monitor activity depositing on the filter. These spectrometers enable the detection of artificial radioactivity during sample collection if the activity in the outdoor air is high enough. The filters are changed once or twice a week depending on the sampler type and are send to STUK laboratory either in Helsinki or Rovaniemi for analysis. In the Kuopio monitoring station STUK has onsite equipment for filter measurement. These measurements are analysed in Helsinki. The sampler at the STUK offices in Helsinki is robotic: sampling, filter processing, analysis and reporting are done automatically with a one day filter change interval. Sample treatment and analysis Small quantities of radioactive material can be detected in the samples in laboratory analysis. Filters are measured using a high-resolution gamma-ray spectrometer and different radionuclides are identified from the measured spectrum. Nuclide-specific minimum detectable concentrations (μbq/m 3 ) depend on the filtered air volume, on the activity of other radionuclides in the sample, on the measuring time and the decay time before the measurement, detection efficiency and the background shield (Table 3.1). Detection limits are typically a billion times smaller than the concentrations which may lead to protective action being taken. The sampler spectrometers monitoring activity depositing on the filter are not sensitive enough to substitute for filter laboratory analysis. Results Detected unusual artificial radioactivity is listed in Table 3.2. In January February 2012, small quantities of iodine-131 was detected on all monitoring stations. Similar observations were done in other Nordic countries. The origin of this iodine was most likely a Hungarian medical isotope manufacturer. Few observations of manganese-54 and cobalt-60 were made in Kotka. Both isotopes are produced at nuclear power plants. There were no detections of activity that could have been linked to Fukushima Dai-ichi nuclear power plant accident. The average values of 137 Cs activity concentrations in outdoor air during the sampling periods at the monitoring stations are shown in Figures 3.3 and 3.4. Figure 3.5 shows the long-time trend of monthly average of 137 Cs activity concentration in the Helsinki area. Airborne artificial radioactive substances were estimated to cause a radiation dose of about msv per capita in Finland in Contact person: Aleksi Mattila, Radiation and Nuclear Safety Authority (aleksi.mattila@stuk.fi) 22

25 Ivalo Sodankylä Rovaniemi Kuva 3.1. Ulkoilman ja laskeuman sisältämien radioaktiivisten aineiden monitorointiasemat. Puolustusvoimat ylläpitää Ylöjärven asemaa ja analysoi hiukkaskerääjän näytteet. STUK ylläpitää muita asemia ja analysoi niiden näytteet. Kuvassa punaisella merkityillä asemilla on suodattimelle kertyvää radioaktiivisuutta monitoroiva laitteisto. Bild 3.1. Mätstationer för radioaktiva ämnen i uteluft och nedfall. Försvarsmakten har en station i Ylöjärvi och analyserar luftproven. Strålsäkerhetscentralen upprätthåller de övriga stationerna och analyserar proven från dem. De med röd färg märkta stationerna har utrustning som mäter radioaktiviteten i filtren medan dessa ännu är i bruk. Fig Sampling locations for airborne radioactive substances and deposition. The Defence Forces operate the station at Ylöjärvi and perform sample analysis. STUK operates and analyses samples from the other stations analysis. The stations marked with red are equipped with on-line filter monitoring. Kajaani Kuopio Ylöjärvi Imatra Kotka Helsinki Kuva 3.2. Kotkan monitorointiaseman hiukkaskerääjä. Bild 3.2. Aerosolsamlaren i Kotka. Fig Air sampler at Kotka monitoring station. 23

26 μbq/m³ Sodankylä Week μbq/m³ Ivalo Week μbq/m³ Kajaani Week μbq/m³ Rovaniemi Week μbq/m³ Ylöjärvi Week μbq/m³ Kuopio Week μbq/m³ Kotka Week μbq/m³ Imatra Week Kuva Cs-aktiivisuuspitoisuuksien viikkokeskiarvot ulkoilmassa eri valvonta-asemilla vuonna Punaisella värillä merkityillä jaksoilla 137 Cs ei ole havaittu ja kuvaan merkitty lukuarvo on puolet havaitsemisrajasta. Keväällä 137 Cs-pitoisuuksissa esiintyy keskimääräistä suurempia arvoja maan pinnalta kohoavan pölyn vuoksi. Bild 3.3. Veckomedeltal av 137 Cs-koncentrationer i uteluften på olika mätstationer år Under perioderna märkta med rött har inget 137 Cs upptäckts och värdet i tabellen motsvarar hälften av observationsgränsen. På våren förekommer högre 137 Cskoncentrationer på grund av damm från jordytan. Fig Weekly averages of airborne 137 Cs activity concentrations at different monitoring stations in During the periods marked with red 137 Cs was not observed and the value shown in the graph is half of the detection limit. During the spring time there is an increase in 137 Cs levels due to resuspension of dust. 24

27 Taulukko 3.1. Hiukkaskerääjien virtausnopeudet, näytteenvaihtotiheydet sekä eräiden radionuklidien tyypilliset havaitsemisrajat. Lisäksi taulukkoon on merkitty onko asemalla suodattimelle kertyvää radioaktiivisuutta monitoroiva laitteisto. Tabell 3.1. Luftflödet genom filtret, provtagnigsfrekvenserna samt typiska observationsgränser för några radionuklider. Tabellen berättar även om stationen mäter filtrena medan dessa ännu är i bruk. Table 3.1. Monitoring station flow rates, sampling frequencies and typical detection limits for selected radionuclides. The table also show if the station is equipped with on-line filter monitoring. Site Flow rate Sampling frequency Typical detection limit (µbq/m 3 ) Sampling with on-line (m 3 h -1 ) (wk -1 ) 134 Cs 137 Cs 131 I monitor Helsinki yes Kotka yes Imatra no Ylöjärvi no Kuopio no Kajaani yes Rovaniemi yes Sodankylä no Ivalo no Taulukko 3.2. Hiukkaskeräysasemilla vuonna 2012 tehdyt poikkeavat keinotekoisten radioaktiivisten aineiden havainnot. Tabell 3.2. Observationer av de avvikande artificiella radionukliderna i uteluften år Table 3.2. Observations of unusual artificial radionuclides in outdoor air during the year Site Nuclide Sampling period Average concentration μbq/m 3 (one sigma uncertainty %) Helsinki 131 I Kotka 54 Mn Kotka 60 Co Kotka 131 I Imatra 131 I (29%) 1.11 (15%) 1.01 (21%) 1.22 (15%) 0.54 (27%) 0.26 (12%) 0.19 (20%) 0.42 (8%) 0.24 (24%) 0.23 (12%) 0.23 (33%) 0.35 (15%) 0.44 (12%) 0.15 (16%) 0.80 (36%) 1.13 (20%) Kuopio 131 I (26%) Kajaani 131 I (15%) Rovaniemi 131 I Sodankylä 131 I Ivalo 131 I (6%) 0.19 (30%) 1.56 (29%) 0.25 (14%) 0.66 (30%) 0.69 (24%) 0.49 (12%) 0.61 (27%) 25

28 Activity concentration (µbq/m³) Helsinki Week Kuva 3.4. Ilman 137 Cs-aktiivisuuspitoisuuden vuorokausikeskiarvot Helsingissä vuonna Punaisella värillä merkityllä jaksolla 137 Cs:ää ei ole havaittu, kuvaan merkitty lukuarvo on puolet havaitsemisrajasta. Bild 3.4. Dagliga medelvärden av 137 Cs-koncentration i uteluft i Helsingfors år Under de röda perioderna observerades inget 137 Cs och resultaten i bilden är hälften av motsvarande observationsgräns. Fig Daily averages of airborne activity concentration of 137 Cs in Helsinki in No 137 Cs was observed during the periods marked with red and the value shown in the graph is half of the detection limit Activity concentration (µbq/m³) Helsinki 0.1 Kuva 3.5. Ilman 137 Cs-aktiivisuuspitoisuuden kuukausikeskiarvot Helsingin seudulla vuosina Ennen Tshernobylin onnettomuutta (v. 1986) esiintyvä 137 Cs on peräisin ilmakehässä tehdyistä ydinasekokeista. Tälle laskeumalle on tyypillistä kuvassa näkyvä vuodenaikaisvaihtelu. Fukushima Dai-ichin ydinvoimalaitosonnettomuus näkyy piikkinä vuoden 2011 alussa. Bild 3.5. Luftburna 137 Cs-koncentrationer i Helsingforsregionen år Före Tjernobyl olyckan år 1986 härstammade 137 Cs från kärnvapenprov i atmosfären. Årstidsvariationerna som framgår ur bilden är typiska för detta gamla nedfall. Fukushima Daiichi olyckan syns i början av Fig Airborne activity concentrations of 137 Cs in Helsinki in Before the Chernobyl accident in 1986, 137 Cs originated from atmospheric nuclear weapon tests. The regular seasonal fluctuation seen in the figure was typical for this old deposition. Fukushima Dai-ichin accident is seen as a peak at the beginning of year

29 4 Ulkoilman kokonaisbeeta-aktiivisuus Ilmatieteen laitos on seurannut pintailman kokonaisbeeta-aktiivisuutta vuodesta Vuonna 2012 toiminnassa oli kahdeksan viikkonäytteitä keräävää asemaa (kuvat 4.1 ja 4.2). Näytteiden keräys Näytteet kerätään imemällä ulkoilmaa suodattimien läpi. Suodattimet vaihdetaan maanantaiaamuisin kello 8 Suomen talviaikaa. Keräinlaitteistossa käytetään kahta suorakaiteen muotoista paperitai lasikuitusuodatinta, joiden koko on 120 mm 140 mm. Viikossa suodatettu ilmamäärä paperisuodattimilla on noin 800 m 3 ja lasikuitusuodattimilla noin m 3. Näytteiden mittaus Aerosolinäytteiden kokonaisbeeta-aktiivisuus mitataan noin viisi päivää keräyksen lopettamisen jälkeen, jolloin 222 Rn:n lyhytikäiset tytärnuklidit ovat hajonneet 210 Pb:ksi ja 220 Rn:n tytärnuklidit pysyväksi 208 Pb:ksi. Näin ollen mitattu kokonaisbeeta-aktiivisuus koostuu 210 Pb:stä sekä mahdollisista keinotekoisista radioaktiivisista aineista. Mittaukset tehdään automaattisella alfa / beetaanalysaattorilla, jossa ilmaisimina käytetään verrannollisuuslaskureita. Tulokset Kuvassa 4.3 on esitetty ulkoilman pitkäikäisen beeta-aktiivisuuden viikottaiset pitoisuudet kahdeksalla seuranta-asemalla vuonna Käyrät kuvaavat lähinnä 210 Pb:n pitoisuutta pintailmassa. Koska ilmakehän 210 Pb on peräisin maaperästä ilmakehään siirtyneestä 222 Rn:sta, riippuu 210 Pb:n pitoisuus suursäätilanteesta eli ilmamassojen stabiilisuudesta ja alkuperästä. Korkeimmat pitoisuudet ovat mantereellisissa ilmamassoissa ja pienimmät merellisissä ja arktisissa ilmamassoissa. Vuoden 2012 aikana ei seurantaohjelman puitteissa havaittu poikkeuksellista kokonaisbeeta-aktiivisuutta ilmassa. Yhteyshenkilö: Jussi Paatero, Ilmatieteen laitos (jussi.paatero@fmi.fi) 27

30 4 Total betaaktivitet i uteluft Meteorologiska institutet har mätt total betaaktivitet i luft nära markytan sedan år På åtta stationer samlades aerosolprov varje vecka under året 2012 (bilder 4.1 och 4.2). Provtagning Proven tas genom att luften sugs genom filter. Filtren byts varje måndag klockan 8 enligt finländsk vintertid. I apparaten används två rektangelformiga filter, som består av papper eller glasfiber och som har dimensionen mm. Luftmängden är ca 800 m 3 i veckan genom pappersfiltret och ca m 3 i veckan genom glasfiberfiltret. Mätning av proven Aerosolprovens totala betaaktivitet mäts ca fem dagar efter det proven har tagits, varvid de kortlivade dotternukliderna till 222 Rn har blivit 210 Pb och dotternukliderna till 220 Rn har blivit stabilt 208 Pb. Den uppmätta totala betaaktiviteten består sålunda av 210 Pb och eventuell konstgjorda radioaktiva ämnen. Mätningarna utförs med en automatisk alfa / beta-analysator med proportionalitetsräknare. Mätresultat I bild 4.3 visas konsentrationer av långlivad betaaktivitet på åtta bevakningsstationer under året Kurvorna visar närmast halten av 210 Pb i luften nära marken. Eftersom atmosfärens 210 Pb kommer från 222 Rn i marken, varierar halten av 210 Pb i takt med väderläget i stort, det vill säga luftmassornas stabilitet och ursprung. De högsta halterna finns i kontinentala luftmassor och de minsta i luft som rört sig ovanför hav eller arktiska områden. Någon exceptionellt hög betaaktivitet kunde inte observeras under året Kontaktperson: Jussi Paatero, Meteorologiska institutet (jussi.paatero@fmi.fi) 28

31 4 Gross beta activity of ground-level air The Finnish Meteorological Institute (FMI) has monitored gross beta activity of aerosol particles since Weekly aerosol samples were collected at eight stations in 2012, using filter sampling (Figures 4.1 and 4.2). Sample collection Filters of the samplers operating on a weekly cycle are changed every Monday at 06 UTC. The sampling equipment uses two rectangular paper or glass fibre filters with a filtering area of 120 mm 140 mm. The weekly air volumes are 800 m 3 and m 3 for paper and glass fibre filters, respectively. Measurements The gross beta activity content of the filters are measured five days after the end of sampling when the short-lived radon ( 222 Rn) daughters have decayed to 210 Pb and the thoron ( 220 Rn) daughters have decayed to stable 208 Pb. Therefore the measured gross beta activity consists of 210 Pb and possible artifial beta emitters. The measurements are carried out with an automatic alpha / beta analyser equipped with proportional counters as detectors. Results The observed gross beta activity concentrations at eight monitoring stations in 2012 are presented in Figure 4.3. The curves are essentially records of the concentration of 210 Pb, the long-lived daughter nuclide of the radioactive noble gas 222 Rn which enters the atmosphere by diffusion from the ground. Concentration of 210 Pb depends mainly on the stability and origin of the air masses at the site. The highest concentrations are associated with continental air masses. By contrast, the lowest concentrations are associated with maritime and Arctic air masses because in these areas there are practically no sources of radon. No exceptional beta activity in outdoor air was detected in 2012 within the FMI s monitoring programme. Contact person: Jussi Paatero, Finnish Meteorological Institute (jussi.paatero@fmi.fi) 29

32 STUK-B 159 Kevo Sodankylä Oulanka Rovaniemi Tikkakoski Nurmijärvi Virolahti Helsinki Kuva 4.1. Seuranta-ase mat vuonna Bild 4.1. Bevaknings stationerna under året Fig Monitoring stations in Kuva 4.2. Sodankylän seuranta-asema. Bild 4.2. Bevakningsstation i Sodankylä. Fig Monitoring station at Sodankylä. µbq/m³ Kevo Sodankylä Oulanka Rovaniemi Tikkakoski Virolahti Nurmijärvi Helsinki Kuva 4.3. Aerosolin pitkäikäisen beeta-aktiivisuuden pitoisuudet (µbq /m3) vuonna Bild 4.3. Konsentrationer (µbq /m3) av långlivad betaaktivitet i aerosoler år Fig Concentrations of aerosol-bound long-lived gross beta activity (µbq /m3) in

33 5 Laskeuman radioaktiiviset aineet Radioaktiivisella laskeumalla tarkoitetaan pölynä tai sadeveden mukana maahan ja veteen laskeutuneita radioaktiivisia aineita. Laskeumanäytteiden analysointi antaa tietoa eri puolille maata tulevien radioaktiivisten aineiden määristä ja on lähtökohta tutkimuksille, jotka käsittelevät radioaktiivisten aineiden kulkeutumista maa- ja vesiympäristössä. Näytteiden keräys Laskeumanäytteitä kerätään jatkuvasti samoilla yhdeksällä paikalla kuin ilmanäytteitä (kuva 3.1). Näytteen keräysjakso on tavallisesti yksi kuukausi. Ivalossa, Rovaniemellä ja Sodankylässä keräysjakso on kolme kuukautta. Laskeumanäytteet kerätään ruostumattomasta teräksestä valmistetulla laitteella, jonka keräysala on 0,07 m 2. Laite ei erota sateen mukana tullutta märkää laskeumaa ja kuivaa laskeumaa toisistaan, vaan kerää ne yhteen. Talviajan näytteiden keruun helpottamiseksi laitteessa on lämmitysvastus, mikä pitää näytteen sulana ja varmistaa sen, että kaikki keräysastiaan satanut lumi tulee mukaan näytteeseen. Näytteiden käsittely ja analysointi Laboratoriossa näytteisiin lisätään stabiilia strontiumia ja cesiumia kantaja-aineiksi, ja näytteet tehdään happamiksi typpihapolla. Näytteet konsentroidaan haihduttamalla lämpölamppujen alla ja haihdutusjäännökset tuhitetaan. Gam ma sä teilyä lähettävät radioaktiiviset aineet analysoidaan gammaspektrometrisesti tuhitetusta näytteestä. Strontium erotetaan näytteestä ekstraktiokromatografisella menetelmällä, minkä jälkeen 90 Sr määritetään tytärnuklidinsa 90 Y:n kautta matalataustaisella verrannollisuuslaskurilla. Kahden aseman sadevesinäytteistä määritetään cesiumin lisäksi myös tritiumpitoisuudet. Näytteet tislataan ja tritium mitataan nestetuikespekt rometrilla. Tulokset Vuoden 1986 jälkeen laskeumanäytteissä havaitut 137 Cs ja 90 Sr ovat peräisin pääasiassa Tshernobylin onnettomuudesta. Laskeuman mukana tulleet radioaktiiviset aineet liikkuvat paikallisesti, ja pieni osa niistä joutuu uudelleen ilmaan. Taulukossa 5.1 on esitetty 137 Cs- ja 90 Sr-laskeumat vuonna Kuukausilaskeumat eri paikkakunnilla olivat pienet, useilla asemilla alle havaitsemisrajan. Yleisimmin käytetyillä mittaus ajoilla 137 Cs:n havaitsemisraja on noin 0,05 0,2 Bq / m 2 / kk ja 0,1 Bq / m 2 / 3 kk. Havaitsemista voidaan parantaa pidentämällä mittausaikaa. Kuvassa 5.1 on 137 Cs- ja 90 Sr-laskeumat Helsingin seudulla vuodesta 1960 alkaen ja kuvassa 5.2 on 137 Cs- ja 90 Sr-laskeumat Rovaniemen seudulla vuodesta 1972 alkaen. Ennen vuotta 1986 havaittu laskeuma on peräisin ilmakehään tehdyistä ydinasekokeista. Tälle laskeumalle on tyypillistä kuvissa näkyvä vuodenaikaisvaihtelu. Sadeveden tritium pitoisuudet vuonna 2012 olivat pienet, yleensä 1 4 Bq / l (kuva 5.3). Yhteyshenkilö: Kaisa Vaaramaa, Säteilyturva keskus (kaisa.vaaramaa@stuk.fi) 31

34 5 Radioaktiva ämnen i nedfall Med radioaktivt nedfall avses radioaktiva ämnen som fallit ner på marken eller i vattnet som dammkorn eller i regndroppar. Analys av prov på nedfallet ger uppgifter om mängden av radioaktiva ämnen på olika håll i landet och är en utgångspunkt för forskning, som gäller radioaktiva ämnens vandring i marken och i vattendrag. Provtagning Prov på nedfallet insamlas fortlöpande på samma nio orter där man tar luftprov (bild 3.1). Proven insamlas vanligen under en månad åt gången. I Enare, Rovaniemi och Sodankylä insamlas proven under tre månader åt gången. Nedfallsproven tas med en apparat av rostfritt stål, vars vågräta yta är 0,07 m 2. Apparaten skiljer inte på torrt nedfall och vått nedfall som kommit med regn, utan proven slås ihop. På vintern underlättas provtagningen av ett uppvärmningsmotstånd i apparaten, vilket håller provet i smält form och garanterar det att all snö som fallit på provkärlet kommer med i provet. Hantering och analys av proven I laboratoriet tillsätter man stabilt strontium och cesium som bärare och proven görs sura med salpetersyra. Proven koncentreras genom att man låter dem indunsta under värmelampa, varefter de föraskas. De radioaktiva ämnen som ger gammastrålning analyseras med gammaspektrometer ur de föraskade proven. Strontium avskiljs från proven med extraktionkromatografiska metoden, varefter mängden 90 Sr bestäms genom att mäta dotternukliden 90 Y i en proportionalitetsräknare med låg bakgrundsstrålning. I regnvatten från två stationer bestäms också tritiumhalter. Proven destilleras och tritium mäts med vätskescintillationsspektrometer. Resultat 137 Cs och 90 Sr som funnits i nedfallsproven efter 1986 härstammar huvudsakligen från Tjernobylolyckan. De radioaktiva ämnena som kommit med nedfallet rör på sig lokalt och en liten del av dem hamnar på nytt i luften. I tabell 5.1 syns nedfallet av 137 Cs och 90 Sr år Det månatliga nedfallet på de olika orterna var små, vid många mätstationer var nedfallet under observationsgränsen. Med de oftast använda mättiderna blir observationsgränsen för 137 Cs 0,05 0,2 Bq / m 2 / månad och 0,1 Bq / m 2 / 3 månader. Observationsmöjligheterna kan förbättras genom att förlänga mättiden. Bild 5.1 visar nedfallet av 137 Cs och 90 Sr i Helsingforsregionen från och med år 1960 och bild 5.2 visar nedfallet av 137 Cs och 90 Sr i Rovaniemiregionen från och med år Nedfallet före år 1986 härstammar från kärnvapenprov i atmosfären. Typiskt för detta nedfall är årstidsvariationerna som framgår av bilden. Regnvattnets tritiumhalter var låga år 2012, oftast 1 4 Bq / l (bild 5.3). Kontaktperson: Kaisa Vaaramaa, Strålsäkerhetscentralen (kaisa.vaaramaa@stuk.fi) 32

35 5 Radionuclides in deposition Radioactive substances can be deposited as dry deposition or as wet deposition with rain. The analyses of deposition samples provide information on the regional distribution of deposited radionuclides and found a basis for research concerning the transfer of radioactive substances in terrestrial and aquatic environments. Sampling Deposition samples are collected continuously at nine sites which are the same sites as for air sampling (Fig. 3.1). The usual sampling period is one month. The sampling period is three months in Inari, Sodankylä and Rovaniemi. The sampling collectors are made of stainless steel with a surface area of 0.07 m 2. The deposition samplers do not separate wet and dry deposition, but they are collected together. In order to facilitate sampling in wintertime, there is a light heating resistor inside the collector that melts the snow and ice accumulated in the funnel thus ensuring it is included in the sample. Pre-treatment and analyses In the laboratory, known amounts of Sr and Cs carriers are added to the samples, and the samples are acidified with nitric acid. The samples are concentrated by evaporating them under infrared thermal lamps, and the residues are ashed. The ashed samples are analysed for gamma-emitting radionuclides with gamma spectrometers. Strontium is separated by an extraction chromatographic method, and thereafter 90 Sr is determined via its daughter nuclide 90 Y, measured with a low background proportional beta counter. In addition to 137 Cs, concentrations of 3 H are determined in rainwater samples from two stations. The samples are distilled and then measured with liquid scintillation spectrometry. Results The amounts of 137 Cs and 90 Sr observed in the deposition samples after 1986 originate mainly in the Chernobyl accident. The deposited radionuclides circulate locally, and a small amount ends up back in the air. Table 5.1 shows the depositions of 137 Cs and 90 Sr in The monthly depositions of 137 Cs at the different sites were low, and at some stations they were below the detection limit. The most commonly used counting times give 137 Cs a detection limit of approximately Bq / m 2 / month and 0.1 Bq / m 2 / 3 months. The detection limit can be lowered by using longer counting times. Figure 5.1 presents the depositions of 137 Cs and 90 Sr in the Helsinki area since 1960 and figure 5.2 presents the depositions of 137 Cs and 90 Sr in the Rovaniemi area since 1972 (Bq / m 2 / 3 months). As the figure 5.1 illustrates, before 1986 the regular seasonal fluctuation is typical of this stratospheric deposition. In 2012, the concentrations of tritium in rainwater were low, typically 1 4 Bq / l (Fig. 5.3). Contact person: Kaisa Vaaramaa, Radiation and Nuclear Safety Authority (kaisa.vaaramaa@stuk.fi) 33

36 Bq/m² / 3 months Cs 90 Sr Kuva Cs- ja 90 Sr-laskeumat Helsingin seudulla Bild 5.1. Nedfall av 137 Cs och 90 Sr i Helsingforsregionen, 1960 till Fig Depositions of 137 Cs and 90 Sr in the Helsinki area, Bq/m² / 3 months Cs 90 Sr Kuva Cs- ja 90 Sr-laskeumat Rovaniemellä Bild 5.2. Nedfall av 137 Cs och 90 Sr i Rovaniemi, 1972 till Fig Depositions of 137 Cs and 90 Sr in Rovaniemi,

37 Bq/l Rovaniemi Helsinki Jan-01 Jan-02 Jan-03 Jan-04 Jan-05 Jan-06 Jan-07 Jan-08 Jan-09 Jan-10 Jan-11 Jan-12 Jan-13 Kuva 5.3. Tritiumpitoisuudet (Bq / l) Helsingin ja Rovaniemen sadevesinäytteissä Bild 5.3. Halter av tritium (Bq / l) i regnvatten i Helsingfors och i Rovaniemi, 2001 till Fig Activity concentrations (Bq / l) of tritium ( 3 H) in rainwater in Helsinki and Rovaniemi, Taulukko Cs- ja 90 Sr-laskeumien neljännesvuosi- ja vuosisummat eri paikkakunnilla vuonna 2012 (Bq / m 2 ). Tabell 5.1. Nedfall av 137 Cs och 90 Sr under kvartalen och hela året 2012 på olika orter (Bq / m 2 ). Table 5.1. Quarterly and annual depositions of 137 Cs and 90 Sr at various stations in 2012 (Bq / m 2 ). 137 Cs 90 Sr* Whole year 1 st 2 nd 3 rd 4 th 1 st 2 nd 3 rd and 4 th 137 Cs 90 Sr Helsinki < < 0.04 < Imatra < < 0.03 < 0.03 < < 0.1 Ivalo < 0.1 < 0.1 < 0.1 < 0.1 < 0.04 < 0.03 < < 0.1 Kajaani < < Kotka < 0.04 < Kuopio < 0.1 < 0.05 < 0.04 < < 0.1 Rovaniemi < < 0.1 < 0.03 < 0.03 < < 0.1 Sodankylä < < 0.1 < 0.1 < 0.03 < 0.04 < < 0.1 Ylöjärvi < 0.04 < * 90 Sr näytteet on yhdistetty (3. ja 4. neljännesvuosi). * 90 Sr proven från (3. och 4. kvartalen) har kombinerats. *Samples of 90 Sr have been combined (3 rd and 4 th quarter). 35

38 6 Pintaveden radioaktiiviset aineet Analysoimalla säännöllisesti pintaveden radioaktiivisia aineita saadaan tietoa niiden ajallisesta käyttäytymisestä. Eri vesistöalueilta otetut näytteet antavat kuvan radionuklidien alueellisesta vaihtelusta. Näytteenotto Pintavesinäytteitä otetaan kaksi kertaa vuodessa neljän suuren joen, Kymijoen, Kokemäenjoen, Oulujoen ja Kemijoen, suista (kuva 6.1). Ko ke mäenjoki otettiin mukaan vuonna 2009 uutena näytteenottopaikkana. Näytteenottokuukaudet ovat touko- ja lokakuu. Näytteiden käsittely ja analysointi Laboratoriossa näytteisiin lisätään stabiilia strontiumia ja cesiumia kantaja-aineksiksi, ja näytteet tehdään happamiksi typpihapolla. Näytteet konsentroidaan haihduttamalla lämpölamppujen alla kuiviin, jonka jälkeen ne tuhitetaan. Tuhitetuista näytteistä määritetään 137 Cs ja mahdolliset muut gammanuklidit gammaspektrometrisesti. Strontium erotetaan näytteestä ekstraktiokromatografisella menetelmällä, ja 90 Sr mitataan nestetuikespektrometrilla (kuva 6.2). Tulokset Tshernobylin laskeuman epätasainen alueellinen jakautuminen sekä 137 Cs:n ja 90 Sr:n erilainen käyttäytyminen vesiympäristössä näkyy edelleen pintavesien tuloksissa. Toisin kuin Tshernobyllaskeuma, ydinkoelaskeuma jakautui Suomeen lähes tasaisesti. Ydinkoelaskeuman vaikutukset näkyvät yhä Pohjois-Suomen joissa. Kymijoessa 137 Cs-pitoisuudet ovat edelleen korkeammat kuin 90 Sr-pitoisuudet, koska sen valumaalueelle keväällä 1986 tullut 137 Cs-laskeuma oli huomattavasti suurempi kuin sinne tullut 90 Srlaskeuma. Sen sijaan Kemijoessa, jonka valumaalueelle 137 Cs:ää tuli huomattavasti vähemmän kuin Kymijoen alueelle, vedestä nopeammin vähenevän 137 Cs:n pitoisuudet ovat jo pienemmät kuin hitaammin vedestä poistuvan 90 Sr:n. Oulujoesta lokakuussa 2010, 2011 ja 2012 otettujen näytteiden 137 Cs-pitoisuudet olivat lievästi korkeampia kuin aiempina vuosina. Varmuudella ei ole tiedossa, mistä tämä johtuu. Yksi mahdollinen selitys voisi olla runsaat kevät- ja syystulvat. Vuonna 2012 Kymijoen 137 Cs-pitoisuudet olivat noin 10-kertaisia ja 90 Sr-pitoisuudet noin 3-kertaisia Kemijoen vastaaviin pitoisuuksiin verrattuna (kuva 6.1). Kymijoen 137 Cs-pitoisuudet olivat korkeampia kuin Kokemäenjoen, vaikka Tshernobylin laskeuman vaikutuksesta 137 Cs:n aktiivisuuspitoisuudet nousivat Kymi- ja Kokemäenjoissa lähes yhtä paljon. Vuonna Cs- ja 90 Sr-pitoisuudet olivat samaa tasoa kuin vuonna Yhteyshenkilö: Kaisa Vaaramaa, Säteilyturva keskus 36

39 6 Radioaktiva ämnen i ytvatten Genom att regelbundet analysera radioaktiva ämnen i ytvattnet får man uppgifter om hur ämnena förekommer i vattenmiljö under olika tidpunkter. Prov från olika vattendrag ger en bild av radionuklidernas regionala spridning. Provtagning Ytvattenprov tas två gånger om året vid mynningen av fyra stora älvar; Kymmene älv, Kumo älv, Ule älv och Kemi älv (bild 6.1). Kumo älv togs med som ny provtagningsplats år Proven tas i maj och oktober. Hantering och analys av proven I laboratoriet tillsätts strontium- och cesiumbärare till proven och proven görs sura med salpetersyra. Proven koncentreras genom att man låter dem indunsta under värmelampa, varefter de föraskas. Ur de föraskade proven analyseras 137 Cs med gammaspektrometer. Strontium avskiljs med extraktionkromatografi, varefter mängden av 90 Sr bestäms med vätskescintillationsspektrometer (bild 6.2). Resultat Halten av radioaktiva ämnen i ytvattnet visar den ojämna regionala fördelningen av nedfallet från Tjernobyl samt att 137 Cs och 90 Sr beter sig olikt i vattenmiljö. Nedfallet från kärnvapenprov var nästan jämnt fördelat i Finland. Dess påverkan syns fortfarande i resultaten från Norra Finlands älvar. Eftersom nedfallet av 137 Cs på Kymmene älvs tillrinningsområde år 1986 var betydligt större än motsvarande nedfall av 90 Sr, är halterna av 137 Cs i Kymmene älv fortfarande högre än halterna av 90 Sr trots den snabbare minskningen av 137 Cs. I Kemi älv, på vars avrinningsområde det kom betydligt mindre 137 Cs än vid Kymmene älv, är halterna av 137 Cs redan nu klart lägre än halterna av 90 Sr, som försvinner långsammare från vatten än 137 Cs. År 2010, år 2011 och år 2012 var halterna av 137 Cs i Ule älv något högre än under tidigare år. Det finns ingen entydig orsak till detta. En möjlig förklaring kan vara rikliga vår- och höstfloder. År 2012 var halterna av 137 Cs i Kymmene älv ca 10-faldiga och halterna av 90 Sr nästan trefaldiga jämfört med motsvarande halter i Kemi älv (bild 6.1). Halterna av 137 Cs i Kymmene älv var högre än i Kumo älv trots att aktivitetshalterna av 137 Cs som härstammar från Tjernobylnedfallet i Kymmene älv och Kumo älv steg ungefär lika mycket. År 2012 var halterna av 137 Cs och 90 Sr ungefär lika än år Kontaktperson: Kaisa Vaaramaa, Strålsäkerhetscentralen (kaisa.vaaramaa@stuk.fi) 37

40 6 Radioactive substances in surface water The continuous analysis of radioactive substances in surface water produces information on the temporal behaviour of radionuclides in aquatic environments. Samples taken from different water systems show the regional variation in the concentrations of radionuclides. Sampling Samples of surface water are taken twice a year from the mouths of four major rivers in Finland, Kymijoki, Kokemäenjoki, Oulujoki and Kemijoki (Fig. 6.1). River Kokemäenjoki was included in 2009 as a new sampling site to the monitoring program. Sampling is done in May and October. Pre-treatment and analyses In the laboratory, known amounts of Sr and Cs carriers are added to the samples, and they are acidified with nitric acid. The samples are concentrated by evaporating them under infrared thermal lamps, after which the dry residues are ashed. Gamma-emitting radionuclides are analysed with gamma spectrometers on the ashed samples. Strontium is separated by an extraction chromatographic method, and 90 Sr is measured with a liquid scintillation spectrometer (Fig. 6.2). Results The results of the surface water analyses show the uneven regional distribution of the Chernobyl fallout and the different behaviour of 137 Cs and 90 Sr in an aquatic environment. The fallout from nuclear weapon tests was rather evenly distributed throughout Finland. Its traces are still observed in the river water from northern Finland. The 137 Cs deposition in spring 1986 in the catchment area of the river Kymijoki was remarkably higher than the 90 Sr deposition. Therefore, the concentration of 137 Cs in the water of this river is still higher than that of 90 Sr in spite of the faster decrease of 137 Cs. On the other hand, concerning the river Kemijoki, the 137 Cs deposition to its catchment area was considerably smaller than to the catchment area of river Kymijoki, and the concentrations of the quickly removing 137 Cs are already lower there than those of 90 Sr that remains better in the water phase than 137 Cs. In 2010, 2011 and 2012, the 137 Cs concentrations in the samples taken from the river Oulujoki in October were slightly higher compared to normal measurement results. There is no definite explanation to these elevated concentrations. One possible reason might be significant spring and autumn floods. The activity concentrations of 137 Cs in Kymijoki were approximately ten times higher and the concentrations of 90 Sr three times higher than the respective contents in Kemijoki (Fig. 6.1). The 137 Cs concentrations in Kymijoki were higher than in Kokemäenjoki, even though the activity concentrations increased almost as much in the both rivers due to the Chernobyl accident. In 2012, the levels of 137 Cs and 90 Sr were about the same as in Contact person: Kaisa Vaaramaa, Radiation and Nuclear Safety Authority (kaisa.vaaramaa@stuk.fi) 38

41 STUK-B 159 Kemijoki May October Oulujoki May October Bq/m3 90 Cs Sr 1.5 ± ± ± ± Bq/m3 90 Cs Sr 3.1 ± ± ± ± Kokemäenjoki Bq/m Cs Sr May 11 ± ± 0.3 October 9.9 ± ± 0.3 Kymijoki May October Bq/m3 90 Cs Sr 16 ± ± ± ± Kuva 6.1. Pintaveden näytteenottopaikat ja näytteiden 137Cs- ja 90Sr-pitoisuudet (Bq / m3) vuonna Bild 6.1. Provtagningsplatser för ytvatten samt halter av 137Cs och 90Sr (Bq / m3) år Fig The sampling sites of surface water and the activity concentrations of 137Cs and 90Sr (Bq / m3) in Kuva 6.2. Näytteen mittaaminen nestetuikespektrometrilla. Bild 6.2. Mätning av provet med vätskeskintillationspektrometer. Fig Measurement of the sample with a liquid scintillation spectrometer. 39

42 7 Juomaveden radioaktiiviset aineet Juomaveden radioaktiivisuutta seurataan, jotta voidaan arvioida ihmiselle juomaveden kautta aiheutuvaa säteilyaltistusta. Valvontaohjelman näytteistä analysoidaan keinotekoiset radioaktiiviset aineet, joita esiintyy yleensä vain pintavedestä tehdyssä juomavedessä. Juomaveden 137 Cs ja 90 Sr ovat peräisin pääosin Tshernobyl-laskeumasta ja tritium ilmakehässä suoritetuista ydinasekokeista. Suuremman säteilyaltistuksen Suomessa aiheuttavat talousvesissä esiintyvät luonnon radioaktiiviset aineet, joiden enimmäispitoisuuksille vesilaitosten jakamassa vedessä Säteilyturvakeskus on asettanut ohjearvot (ST-ohje 12.3). Näytteenotto Juomavesinäytteet otetaan kahdesti vuodessa, keväällä ja syksyllä, Oulun ja Turun vesilaitosten jakamasta vedestä sekä suoraan vesijohtovedestä samoilta paikkakunnilta, joista otetaan ruokanäytteet: Helsingistä, Tampereelta ja Rovaniemeltä (kuva 7.1). Juomavesinäytteet otetaan syksyllä samanaikaisesti ruokanäytteiden kanssa. Turun vesilaitoksen vesilähde on vaihtunut syksyllä vuonna Syksyn 2012 vesinäyte on uudesta vesilähteestä. Näytteiden käsittely ja analysointi Näytteistä otetaan ensin osanäytteet tritiumin määrittämiseen. Loppuosaan lisätään strontium- ja cesiumkantajat ja tehdään typpihapolla happamiksi. Näytteet konsentroidaan haihduttamalla lämpölamppujen alla ja haihdutusjäännökset tuhitetaan. Tuhitetuista näytteistä analysoidaan 137 Cs gammaspektrometrisesti. Strontium erotetaan näytteestä ekstraktiokromatografisella menetelmällä, minkä jälkeen 90 Sr mitataan nestetuikespektrometrilla. Tritiumin määritystä varten näyte tislataan epäpuhtauksien poistamiseksi (kuva 7.2). 3 H määritetään mittaamalla tislattu näyte nestetuikespektrometrilla. Tulokset Kaikkien näytteiden 90 Sr- ja 137 Cs-pitoisuudet olivat pienet vuonna 2012 vaihdellen välillä 0,0004 0,016 Bq / l (taulukko 7.1). Rovaniemellä 137 Cs-pitoisuudet olivat alle havaitsemisrajan. Havaitsemisraja 137 Cs:lle on noin 0,001 Bq / l ja 90 Sr:lle noin 0,0002 Bq / l. Paikkakuntien väliset radionuklidien pitoisuuserot johtuvat sekä alueiden laskeumaeroista että raakavetenä käytettyjen pinta-ja pohjavesien määristä. Tampereen raakavesi sisältää sekä pinta- että pohjavettä. Rovaniemellä käytetään yksinomaan pohjavettä. Helsingissä, Oulussa ja Turussa juomavesi on lähes kokonaan pintavettä. Syksystä 2012 lähtien Turussa juomavesi on ollut uutta tekopohjavettä. Turun syksyn juomavesinäytteessä 90 Sr-pitoisuus oli noin kymmenen kertaa alhaisempi kuin kevään 2012 ja vuoden 2011 näytteissä. 137 Cs- ja 3 H-pitoisuuksissa ei ollut eroa kevään ja syksyn näytteissä vuonna Näytteiden 3 H-pitoisuudet olivat joko alle havaitsemisrajan tai välillä 1,2 1,6 Bq / l, ja siis paljon pienempiä kuin Euroopan neuvoston direktiivissä (98 / 83 / EY) talousveden tritiumille asetettu raja-arvo 100 Bq / l (taulukko 7.1). Säteilyannokset Juomaveden 3 H:sta, 90 Sr:stä ja 137 Cs:stä yhteensä aiheutuva säteilyannos vaihteli välillä 0,03 0,3 mikrosv eri paikkakunnilla vuonna 2012; Oulussa ja Turussa noin 0,1 mikrosv ja Rovaniemellä vain noin 0,03 mikrosv. Oulun juomavedestä saatu annos oli noin puolet Helsingin annoksesta, mutta noin nelinkertainen Rovaniemeen verrattuna. Helsingissä 3 H:n osuus juomaveden aiheuttamasta säteilyannoksesta oli vain 5 %, loppuosa aiheutui lähes saman verran 90 Sr:stä ja 137 Cs:stä. 3 H:n osuus säteilyannoksesta oli suurin Rovaniemellä, noin 50 % ja 90 Sr:n osuus säteilyannoksesta oli suurin Tampereella, noin 70 %. Arviossa on juomaveden kulutukseksi oletettu 2 litraa päivässä. Laskuissa on käytetty yhden merkitsevän numeron tarkkuudella annosmuuntokertoimia, jotka on esitetty Säteily- ja ydinturvallisuus kirjasarjan osassa Säteily ympäristössä (2003). Yhteyshenkilö: Kaisa Vaaramaa, Säteilyturva keskus (kaisa.vaaramaa@stuk.fi) 40

43 7 Radioaktiva ämnen i dricksvatten Man följer med radioaktiviteten i dricksvatten för att kunna beräkna hur stor strålningsexponering dricksvatten utgör. I proven i detta tillsynsprogram analyseras konstgjorda radioaktiva ämnen, som i allmänhet endast förekommer i dricksvatten som består av ytvatten. Cesium och strontium i dricksvatten härstammar huvudsakligen från nedfallet efter olyckan i Tjernobyl och tritium härstammar från kärnvapenprov i atmosfären. Den största strålningsexponeringen orsakas dock av naturliga radioaktiva ämnen i finländskt grundvatten, och för dessa har Strålsäkerhetscentralen uppställt åtgärdsnivåer (Strålskyddsdirektiv 12.3). Provtagning Dricksvattenprov tas två gånger om året, på våren och på hösten, från vattnet som distribueras av Uleåborg och Åbo vattenverk. Därtill tas dricksvattenprov direkt från vattenledningar på samma ställen där man tar livsmedelprov: Helsingfors, Tam mer fors och Rovaniemi (bild 7.1). På hösten tas proven på dricksvatten samtidigt som proven på livsmedel. Vattenverket i Åbo bytte vattenkälla mellan våren och hösten Vattenprovet från hösten 2012 är från den nya vattenkällan. Hantering och analys av proven Ur proven tar man först delprov för att analysera tritium. Till resten av provet tillsätts Sr- och Cs-bärare och provet görs sura med salpetersyra. Proven koncentreras genom att man låter dem indunsta under värmelampa, varefter de föraskas. Ur de föraskade proven analyseras 137 Cs med gammaspektrometer. Strontium avskiljs ur provet med ekstraktionskromatografisk metod, och halten av 90 Sr mäts med vätskescintillationsspektrometer. För att bestämma tritium destilleras provet så att orenheter avlägsnas (bild 7.2). Halten av 3 H bestäms genom att direkt mäta det destillerade provet med vätskescintillationsspektrometer. Resultat Halterna av 90 Sr och 137 Cs i alla prov på dricksvatten var låga år 2012, och varierade mellan 0,0004 och 0,016 Bq / l (tabell 7.1). I Rovaniemi var halterna av 137 Cs under detektionsnivån. Detektionsnivån för 137 Cs var ca 0,001 Bq / l och ca 0,0002 Bq / l för 90 Sr. Skillnaderna mellan olika orters dricksvatten beror på att nedfallet varit olika samt att mängderna ytvatten och grundvatten i råvattnet är olika. Råvattnet för dricksvatten i Tammerfors innehåller både ytvatten och grundvatten. I Rovaniemi används enbart grundvatten. I Helsingfors, Uleåborg och Åbo är dricksvattnet nästan helt och hållet ytvatten. Från och med hösten 2012 är dricksvattnet i Åbo nytt konstgjord grundvatten. Halten av 90 Sr i höstens 2012 vattenprov var ca tio gånger mindre än i vattenproven från våren 2012 och hela år Halterna av 3 H och 137 Cs var på samma nivå i vattenproven från våren och hösten Halterna av 3 H var antingen under detektionsnivån eller varierade mellan 1,2 och 1,6 Bq / l och låg alltså mycket under Europarådets direktiv (98 / 83 / EG) som uppställer gränsvärdet 100 Bq / l för tritium i hushållsvatten (tabell 7.1). Stråldoser Stråldosen orsakad av 3 H, 90 Sr och 137 Cs tillsammans i dricksvatten varierade mellan 0,03 0,3 mik rosv på olika orter år 2012; i Uleåborg och Åbo var dosen ca 0,1 mikrosv och i Rovaniemi endast ca 0,03 mikrosv. Dosen från dricksvattnet i Uleåborg var ca hälften av dosen i Helsingfors men ca fyrfaldig jämfört med dosen i Rovaniemi. I Helsingfors orsakade 3 H ca 5 % av dosen; resten var orsakad jämt av 137 Cs och 90 Sr. Andelen av 3 H av dosen var störst i Rovaniemi, ca 50 %, och andelen av 90 Sr var störst i Tammerfors, ca 70 %. Konsumtionen av dricksvatten har antagits vara 2 liter per dygnet. I beräkningarna har man använt doskonversionskoefficienter med en siffras noggrannhet. Koefficienterna presenteras i boken Säteily ympäristössä (2003) som ingår i bokserien om strål- och kärnsäkerhet. Kontaktperson: Kaisa Vaaramaa, Strålsäkerhetscentralen (kaisa.vaaramaa@stuk.fi) 41

44 7 Radioactive substances in drinking water Drinking water is monitored to estimate the internal radiation dose people receive via drinking water. Only artificial radionuclides, which are normally found in the drinking water comprised of surface water, are analysed in this monitoring programme. Cesium and strontium observed in drinking water originate mainly in the Chernobyl deposition, whereas tritium originates in the deposition from atmospheric nuclear weapon tests. Most radiation exposure via drinking water in Finland comes from natural radionuclides in the ground water. In 1993, STUK issued action limits for natural radionuclides in drinking water that is distributed by waterworks (ST- guide 12.3). Sampling Drinking water samples are collected twice a year, in the spring and in the autumn. Samples are taken from the drinking water distributed by the waterworks in Oulu and Turku. Samples are also taken straight from tap water from three sites providing daily diet samples, i.e. Helsinki, Tampere and Rovaniemi. In the autumn, the drinking water samples are collected together with the diet samples (Fig. 7.1). The water source of the waterworks in Turku has changed in the autumn The water sample in the autumn is from the new water source. Pre-treatment and analysis First, a subsample is taken from the samples for tritium analysis. Known amounts of Sr and Cs carriers are added to the rest of the samples which are then acidified with nitric acid. The samples are concentrated by evaporating them under infrared thermal lamps and by ashing the dry residues. Gamma-emitting radionuclides are analysed with gamma spectrometers on the ashed samples. Strontium is separated by an extraction chromatographic method, after which 90 Sr is measured with a liquid scintillation spectrometer. The samples for tritium analysis are distilled until dry to remove any impurities (Fig. 7.2). 3 H is determined by measuring the distilled samples with a liquid scintillation spectrometer. Results Activity concentrations of 90 Sr and 137 Cs in all the samples were low in 2012, varying from to Bq / l (Table 7.1). In Rovaniemi and Turku, the activity concentrations of 137 Cs were below the detection limit. The detection limits for 137 Cs and 90 Sr were approximately Bq / l and Bq / l, respectively. The differences between the sites are due to differences in deposition and the divergent amounts of surface and ground water used as raw water. The raw water of Tampere consists of both surface and ground water. In Rovaniemi raw water is drawn exclusively from ground water, which is generally well protected against fallout radioactivity. In Helsinki, Oulu and Turku, drinking water is drawn almost entirely from surface water. Since autumn 2012, the drinking water in Turku has been new man-made ground water. The activity concentration of 90 Sr in the autumn 2012 water sample of Turku was ten times lower than 42

45 in the spring 2012 and in samples of year The activity concentrations of 3 H and 137 Cs were similar in the samples of spring and autumn The activity concentrations of 3 H were below the detection limit or varied between 1.2 and 1.6 Bq / l (Table 7.1), being thus well below the limit of 100 Bq / l that has been set for tritium in household water by the European Commission Regulation (EC) No.98 / 83. Radiation doses The radiation dose induced by 3 H, 90 Sr and 137 Cs in drinking water varied between microsv at the various sites in 2012; in Oulu and Turku, the doses were approximately 0.1 microsv, and in Rovaniemi only 0.03 microsv. The radiation dose received via drinking water in Oulu was approximately half of that in Helsinki but four times higher than the dose in Rovaniemi. In Helsinki the contribution of 3 H to the dose was 5%, the rest was caused equally by 137 Cs and 90 Sr. The contribution of 3 H was highest in Rovaniemi (about 50%), and that of 90 Sr was highest in Tampere (about 70%). The calculations were made using dose conversion factors by one significant figure as given in the section Radiation in the environment in the Radiation and Nuclear Safety book series. Consumption of drinking water is assumed to be 2 litres per day. Contact person: Kaisa Vaaramaa, Radiation and Nuclear Safety Authority (kaisa.vaaramaa@stuk.fi) 43

46 Taulukko 7.1. Juomaveden 3 H-, 90 Sr- ja 137 Cs-pitoisuudet (Bq / l) Helsingissä, Oulussa, Rovaniemellä, Tampereella ja Turussa. Tabell 7.1. Halter av 3 H, 90 Sr och 137 Cs i dricksvatten (Bq / l) i Helsingfors, Uleåborg, Rovaniemi, Tammerfors och Åbo. Table 7.1. The concentrations of 3 H, 90 Sr and 137 Cs in drinking water (Bq / l) in Helsinki, Oulu, Rovaniemi, Tampere and Turku. City Sampling date 3 H, Bq / l 90 Sr, Bq / l 137 Cs, Bq / l Helsinki Oulu Rovaniemi Tampere Turku < 1.0 < ± ± 0.3 < ± 0.3 < ± ± ± ± 5% ± 5% ± 5% ± 5% ± 9% ± 15% ± 5% ± 5% ± 5% ± 15% ± 7% ± 6% ± 9% ± 9% < < ± 14% ± 10% ± 19% < Rovaniemi Oulu Tampere Turku Helsinki Kuva 7.1. Juomaveden keräyspaikkakunnat. Bild 7.1. Provtagningsorter för dricksvatten. Fig The sampling sites for drinking water samples. Kuva 7.2. Tritiumin määritystä varten näyte tislataan. Bild 7.2. Provet destilleras för att bestämma tritium. Fig The sample for tritium analysis is distilled. 44

47 8 Maidon radioaktiiviset aineet Ihmisten eniten käyttämät elintarvikkeet ovat maataloustuotteita. Ravintoketjussa ympäristössä olevat radionuklidit siirtyvät tehokkaasti rehun kautta maitoon. Maidon kulutus on runsasta, joten maidon radioaktiivisten aineiden seuranta on tärkeää. Säteilyvalvontaohjelman meijerit on valittu sellaisilta paikkakunnilta, että saadaan mahdollisimman kattava kuva Suomessa tuotetun maidon radioaktiivisten aineiden pitoisuuksista. Paikkakunnat edustavat myös erilaisia laskeumatasoja. Tämä valvontaohjelma antaa kuvan maidon radioaktiivisuustasosta ja maidon kautta aiheutuvasta säteilyannoksesta. Näytteenotto Näytteet kerätään meijereistä, jotka sijaitsevat Joensuussa, Jyväskylässä, Oulussa, Riihimäellä ja Seinäjoella (kuva 8.1). Viikoittain kerättävät näytteet pakastetaan ja yhdistetään neljännesvuosittain analysointia varten. Näytteiden käsittely ja analysointi Näytteet konsentroidaan haihduttamalla ja tuhitetaan ennen analysointia. Tuhitetuista neljännesvuosittain yhdistetyistä näytteistä määritetään 137 Cs-pitoisuus gammaspektrometrisesti. Strontium erotetaan näytteestä ekstraktiokromatografisella menetelmällä (kuva 8.3), minkä jälkeen 90 Sr mitataan nestetuikespektrometrilla. Tulokset Meijerimaidon 137 Cs:n ja 90 Sr:n alueelliset aktiivisuuspitoisuudet (Bq / l) vuonna 2012 on esitetty neljännesvuosi- ja vuosikeskiarvoina taulukossa 8.1. Meijerimaidon 137 Cs-pitoisuudet vaihtelivat välillä 0,2 0,9 Bq / l. Maidon 137 Cs-pitoisuudet olivat korkeimmat niillä alueilla, joille tuli eniten Tshernobylin onnettomuudesta johtuvaa laskeumaa. Kuvassa 8.2 on esitetty maidon keskimääräinen 137 Cs-pitoisuus Etelä-Suomessa tuotetussa maidossa vuodesta 1960 lähtien. Näytteenottoalue on vaihdellut eri aikoina. Maidon 137 Cs-pitoisuudet ovat jo lähes samaa tasoa kuin ennen Tshernobylin onnettomuutta. Havaitut pitoisuudet ovat alle tuhannesosan siitä toimenpidetasosta ja elintarvikekaupan rajaarvosta (1 000 Bq / l), jota sovelletaan Euroopan unionin alueella ydinonnettomuuden jälkeisessä tilanteessa (87/ 3954 / Euratom, 89 / 2218 / EEC). Maidosta aiheutuva säteilyannos vuonna 2012 oli 0,0005 0,0015 msv, josta 90 Sr:n osuus oli runsas kymmenesosa. Arviossa on oletettu maidon kulutukseksi 140 litraa vuodessa henkilöä kohti (Maatilatilastollinen vuosikirja 2008). Yhteyshenkilö: Kaisa Vaaramaa, Säteilyturva keskus (kaisa.vaaramaa@stuk.fi) 45

48 8 Radioaktiva ämnen i mjölk Mjölken är ett baslivsmedel som en stor del av befolkningen använder. I näringskedjan förflyttar sig radionuklider i miljön mycket effektivt via foder till mjölk. Mjölkkonsumtionen är riklig, så det är viktigt att följa med radioaktiva ämnen i mjölk. Mejerierna i strålövervakningsprogrammet har valts ut på sådana orter att man får en tillräckligt täckande bild över radioaktivitetshalterna i mjölk producerad i Finland. Orterna representerar också olika nedfallsnivåer. Detta strålövervakningsprogram ger en bild av radioaktivitetsnivån i mjölk och stråldosen som fås via mjölk. Provtagning Proven tas från mejerier i Joensuu, Jyväskylä, Uleåborg, Riihimäki och Seinäjoki (bild 8.1). Proven insamlas varje vecka och fryses ner. De frusna proven sammanslås kvartalsvis. Hantering och analys av proven Proven indunstas under värmelampa och föraskas före analysen. Bestämningen av 137 Cs och 90 Sr görs ur kvartalsvis sammanslagna prov. Halten av 137 Cs bestäms med gammaspektrometer. Strontium avskiljs först med ekstraktionkromatografisk metod (bild 8.3) varefter halten av 90 Sr mäts med vätskescintillationsspektrometer. Resultat I tabell 8.1 presenteras de årliga och kvartalsmedeltalen av de regionala halterna av 137 Cs och 90 Sr i mejerimjölk (Bq / l) år Cs-halten i mejerimjölk varierade mellan 0,2 0,9 Bq / l. Halterna av 137 Cs i mjölken var högre på de områden där det kom mest nedfall efter Tjernobylolyckan. I bild 8.2 visas halterna av 137 Cs sedan 1960-talet i mjölk från södra Finland. Området för provtagning har varierat vid olika tider. 137 Cs-halten i mjölk är nu nästan på samma nivå som före Tjernobylolyckan. De observerade halterna är mindre än en tusendel av det åtgärdsnivå och gränsvärde för livsmedelshandel (1 000 Bq / l), som tillämpas i Europeiska unionen efter en kärnolycka (87/ 3954 / Euratom, 89 / 2218 / EEC). Stråldosen som orsakades av mjölk år 2012 var 0,0005 0,0015 msv, varav andelen som 90 Sr utgjorde var dryg 10 %. Den uppskattade mjölkförbrukningen var 140 liter per år per person (Lantbruksstatistisk årsbok 2008). Kontaktperson: Kaisa Vaaramaa, Strålsäkerhetscentralen (kaisa.vaaramaa@stuk.fi) 46

49 8 Radioactive substances in milk Agricultural produces form the greatest part of people s overall consumption of foodstuffs. Grass is an efficient collector of atmospheric contaminants and radionuclides in the food chain are rapidly transferred through cattle feed to milk. Since milk is consumed in high amounts, it is important to monitor the levels of radioactive substances in it. The sampling sites of dairy milk in the monitoring programme are chosen to provide representative information about the radioactivity in milk produced in Finland. The sites represent different levels of deposition. The milk is monitored also in order to estimate the internal radiation dose for people via milk. Sampling The samples are collected from Finnish dairies in Joensuu, Jyväskylä, Oulu, Riihimäki and Seinäjoki (Fig. 8.1). The weekly samples from each sampling site are frozen. The frozen samples are then bulked together quarterly for 137 Cs and 90 Sr analyses. Pre-treatment and analysis The quarterly bulked samples are evaporated under infrared thermal lamps and ashed before the analysis. The concentration of 137 Cs is determined by gamma spectrometric measurements. Strontium is separated by an extraction chromatographic method (Fig. 8.3) and thereafter 90 Sr is measured with a liquid scintillation spectrometer. Results The concentrations of 137 Cs and 90 Sr in dairy milk (Bq / l) by sampling site in 2012 are presented as quarterly and annual means in Table 8.1. The concentration of 137 Cs in milk varied between Bq / l. The concentrations were highest in the areas with the highest deposition after the Chernobyl accident. Figure 8.2 presents concentrations of 137 Cs in milk produced in southern Finland since the 1960s. The sampling site has changed throughout the years. 137 Cs contents in milk are nearly at the same level as before the deposition caused by the Chernobyl accident. The concentrations of 137 Cs observed are about one thousandth of the action level and the maximum permitted level (1 000 Bq / l) which are to be applied within the European Union after a nuclear accident (87/ 3954 / Euratom, 89 / 2218 / EEC). In 2012, the radiation dose received through milk was msv. About 10% of this radiation dose was due to 90 Sr. The annual consumption of milk in this dose estimate was assumed to be 140 litres per capita (Yearbook of Farm Statistics 2008). Contact person: Kaisa Vaaramaa, Radiation and Nuclear Safety Authority (kaisa.vaaramaa@stuk.fi) 47

50 Taulukko Cs:n ja 90 Sr:n aktiivisuuspitoisuudet (Bq / l) maidossa vuonna 2012, neljännesvuosi- ja vuosikeskiarvot. Tabell Cs- ja 90 Sr-halter (Bq / l) i mjölk år 2012, kvartals- och årsmedeltal. Table 8.1. The concentrations of 137 Cs and 90 Sr (Bq / l) in milk in 2012, quarterly and annual means. Site Cs 90 Sr 137 Cs 90 Sr 137 Cs 90 Sr 137 Cs 90 Sr 137 Cs 90 Sr Joensuu Jyväskylä Oulu Riihimäki Seinäjoki Bq/l Joensuu 137 Cs 90 Sr Oulu Seinäjoki Jyväskylä Joensuu Kuva 8.1. Maitonäytteiden keräyspaikkakunnat ja 137 Cs:n ja 90 Sr:n aktiivisuuspitoisuudet maidossa (Bq / l) vuodesta 2004 lähtien. Bild 8.1. Provtagninsorter för mjölk och 137 Csoch 90 Sr-halter (Bq / l) i mjölk sedan Fig The sampling sites of milk and areal concentrations of 137 Cs and 90 Sr (Bq / l) in milk since Riihimäki Bq/l Jyväskylä Bq/l Oulu Bq/l Riihimäki Bq/l Seinäjoki

51 Bq/l Kuva 8.2. Maidon keskimääräinen 137 Cs-pitoisuus (Bq / l) Etelä-Suomessa tuotetussa maidossa vuodesta 1960 lähtien. Bild 8.2. Genomsnittlig halt av 137 Cs i mjölk (Bq / l) som producerats i södra Finland sedan Fig Cs in milk (Bq / l) in Southern Finland since Kuva 8.3. Strontium erotetaan näytteestä ekstraktiokromatografisella menetelmällä. Bild 8.3. Strontium avskiljs ur provet med en ekstraktionkromatografisk metod. Fig Strontium is separated by an extraction chromatographic method. 49

52 9 Elintarvikkeiden radioaktiiviset aineet 9.1 Yhden viikon ateriat Elintarvikenäytteiden radioaktiivisuusmittausten tavoitteena on hankkia tietoa radionuklidien saannista ruoan kautta. Samalla saadaan arvio väestön päivittäisestä ravinnon kautta saamasta säteilyaltistuksesta. Elintarvikkeiden keinotekoista radioaktiivisuutta valvotaan keräämällä yhden viikon ajalta päivittäiset kiinteät ruoka-annokset. Juomat kerätään vain yhdeltä päivältä. Koko vuorokauden aterioiden analysointi yksittäisten elintarvikkeiden sijasta antaa suoraan saannin, jossa on jo huomioitu ruoan valmistuksen vaikutukset ja kulutustekijät. Näytteenoton paikkakunnat ovat Etelä-, Keskija Pohjois-Suomessa edustaen suurimpia asutuskeskuksia ja elintarvikkeiden käytön alueellisia eroja. Samoilta paikoilta otetaan samaan aikaan myös juomavesinäytteet suoraan vesijohtovedestä. Tämä valvontaohjelma antaa kuvan suurkeittiöiden ruoan radioaktiivisuustasosta sekä suurkeittiöiden ruokaa käyttävien ruoasta saamasta säteilyannoksesta vuonna Ruoan 137 Cs-pitoisuus voi olla huomattavasti korkeampi, mikäli ravinto sisältää runsaasti luonnontuotteita, sillä metsämarjoissa, järvikalassa, sienissä ja riistassa on vielä Tshernobylin onnettomuudesta peräisin olevaa radioaktiivista cesiumia. Näytteenotto Näytteet kerätään syksyllä, jolloin uuden sadon tuotteet ovat mukana. Näytteenottopaikkoina ovat sairaaloiden suurkeittiöt (kuva 9.1). Näytteet sisältävät vuorokauden kaikki ateriat mukaan lukien juomat ja leivät. Ruoka- ja juomanäytteet kerätään erikseen. Aterioiden vuorokauden energiasisältö on noin kj. Näytteiden käsittely ja analysointi Vuorokauden kiinteät ruokanäytteet yhdistetään yhdeksi näytteeksi, joka kuivataan ja homogenisoidaan. Kuivatuista vuorokausinäytteistä määritetään 137 Cs gammaspektrometrisellä mittausmenetelmällä. Cesiummäärityksen jälkeen näytteet tuhitetaan ja yhdistetään 90 Sr:n analysointia varten viikkonäytteiksi. Strontium erotetaan näytteistä ekstraktiokromatografisella menetelmällä, jonka jälkeen 90 Sr mitataan nestetuikespektrometrilla. Vuorokauden juomat yhdistetään yhdeksi näytteeksi, haihdutetaan lämpölamppujen alla ja tuhitetaan. Tuhitetuista vuorokausinäytteistä analysoidaan 137 Cs ja 90 Sr. 137 Cs määritetään gammaspektrometrisellä mittausmenetelmällä. Strontium erotetaan näytteistä ekstraktiokromatografisella menetelmällä, minkä jälkeen 90 Sr mitataan nestetuikespektrometrilla. Tulokset Päivittäisen ravinnon 137 Cs- ja 90 Sr-pitopisuudet ovat pieniä, koska ruoan raaka-aineena käytetyt maataloustuotteet ovat lähes puhtaita radioaktiivisista aineista. Tulosten vaihtelut johtuvat lähinnä näytteenottopäivän dieetin ja ruoan alueellisen alkuperän vaihteluista. Vuonna Cs-pitoisuudet ruoassa olivat 0,06 1,0 Bq / kg ja juomissa 0,27 0,40 Bq / l. Päivittäinen cesiumin saanti ruoan kautta vaihteli välillä 0,09 1,6 Bq /d ja juomien kautta 0,23 0,38 Bq /d. Cesiummääritysten epävarmuus oli 5 22 % ja strontiummääritysten 9 19 %. 50

53 Aluekohtaiset tulokset on esitetty taulukoissa 9.2 ja 9.3. Suurkeittiöiden ruokaa käyttävien ruoasta saama säteilyannos oli vuonna 2012 alle 0,01 msv, josta 137 Cs:sta aiheutuva osuus oli noin 92 %. 9.2 Kaupan elintarvikkeet Syksyllä 2012 hankittiin kaupan elintarvikkeita elintarvikeliikkeistä samoilta paikkakunnilta kuin vuorokausiruokanäytteet. Näytteiksi valittiin luonnonvaraista riistaa, kalaa ja luonnontuotteita 137 Cspitoisuuksien määrittämistä varten (kuva 9.2). Näiden mittausten tulokset ovat taulukossa 9.1. Mitatuista sieninäytteistä muutamien suppilovahveroiden ja yhden vaaleaorakasnäytteen 137 Cs-pitoisuudet ylittivät raja-arvon 600 Bq / kg, jota suositellaan noudatettavaksi, kun saatetaan markkinoille luonnonvaraista riistaa, metsämarjoja ja -sieniä sekä järvikaloja (EU-suositus 2003 / 274 / Euratom). Tuoreita, kuivattuja tai suolattuja sieniä liottamalla tai keittämällä vedessä ennen ruoaksi valmistamista saadaan prosenttia cesiumista poistettua. Sienien kuivaaminen ilman liotusta ei vähennä cesiumin määrää. Lisätietoa käsittelymenetelmistä, joilla voidaan vähentää sienten radioaktiivista cesiumia, löytyy Säteilyturvakeskuksen verkkosivuilta. Luonnontuotteita mitataan myös tutkimus- ja tiedotustarkoituksessa. Eri elintarvikkeiden 137 Cspitoisuuksista on yksityiskohtaisempaa tietoa Säteilyturvakeskuksen verkkosivuilla osoitteessa Yhteyshenkilö: Kaisa Vaaramaa, Säteilyturva keskus (kaisa.vaaramaa@stuk.fi) 51

54 9 Radioaktiva ämnen i livsmedel 9.1 En veckas måltider Målet för radioaktivitetsmätningar i livsmedel är att erhålla uppgifter om intaget av radionuklider via födan. Med samma får man en bedömning av den dagliga stråldos befolkningen får via föda. Konstgjorda radioaktiva ämnen i livsmedel övervakas genom att samla in dagportioner av fast föda under en vecka. Drycker samlas under en veckodag. Analys av mat och dryck från ett helt dygn istället för analys av enstaka livsmedel ger direkt intaget, där man redan beaktat faktorer i tillagningen och konsumtion av maten. Orterna för provtagning representerar den södra, mellersta och norra delen av Finland och de regionala skillnaderna i livsmedelsbruk. På samma orter tas samtidigt också dricksvattenprov direkt från vattnet i vattenledningar. Detta övervakningsprogram ger en bild av radioaktivitetsnivån i maten från storkök samt stråldosen som de som äter mat från storkök fick år Halten av 137 Cs i maten kan vara betydligt högre ifall födan innehåller rikligt med naturprodukter eftersom skogsbär, insjöfisk, svampar och vilt ännu innehåller radioaktivt cesium som härstammar från Tjernobylnedfall. Provtagning Tidpunkten för provtagningen är oktober, så att produkterna från den nya skörden finns med. Provtagningen sker vid storkök i sjukhus (bild 9.1). Proven innefattar dygnets alla måltider inklusive drycker och bröd. Prov av mat och dryck uppsamlas skilt. Energiinnehållet för måltiderna under ett dygn är ca kj. Behandling och analys av proven De fasta proven från ett dygns föda sammanslås till ett prov som torkas och homogeniseras. Ur de torkade proven bestäms 137 Cs med gammaspektrometri. Efter att cesiumhalten bestämts föraskas proven och sammanslås till veckoprov för analys av 90 Sr. Strontium avskiljs med extraktionskromatografi, varefter halten av 90 Sr bestäms med vätskescintillationsspektrometer. Dryckerna från ett dygn sammanslås till ett prov, indunstas under värmelampor och föraskas. Ur de föraskade proven bestäms 137 Cs med gammaspektrometri. Strontium avskiljs med extraktionskromatografisk metod, varefter halten av 90 Sr bestäms med vätskescintillationsspektrometer. Resultat Halterna av 137 Cs och 90 Sr i dagliga måltider är låga, eftersom de lantbruksprodukter som används som ingredienser är nästan fria från radioaktiva ämnen. Små variationen i mätresultaten beror närmast på variationen mellan dagen då matproven tagits, samt skillnaderna i ingrediensers regionala ursprung. År 2012 var 137 Cs-halterna i maten var 0,06 1,0 Bq / kg och i dryckerna 0,27 0,40 Bq / l. Det dagliga intaget av cesium i maten varierade mellan 0,09 1,6 Bq /d och i dryckerna 0,23 0,38 Bq /d. Bestämningen av 137 Cs hade en osäkerhet på 5 22 % och bestämningen av 90 Sr en osäkerhet på 52

55 9 19 %. De regionala mätresultaten finns i tabell 9.2 och 9.3. Under år 2012 förorsakade storköken en stråldos på 0,01 msv åt dess konsumenter. 92 % av denna dos berodde på 137 Cs. 9.2 Livsmedel i butiker Under hösten 2012 skaffades livsmedel från livsmedelsbutiker på samma orter där matproven från ett dygn hämtats. Till proven valdes vilt, vilda bär, vilda svampar och fisk för att bestämma halterna av 137 Cs (bild 9.2). Resultaten från dessa mätningar finns i tabell 9.1. Halten av 137 Cs i proven översteg i några trattkantarellprov och ett blek taggsvamp-prov gränsvärdet 600 Bq / kg, som rekommenderas att tilllämpas på 137 Cs i vilt, vilda bär, vilda svampar och sötvattenfisk som säljs på marknaden (EUrekommendation 2003 / 274 / Euratom). Genom att blötlägga eller koka färska, saltade eller torkade svamparna i vatten kan procent av cesiumet avlägsnas. Torkning utan blötläggning sänker inte cesiumhalten i svamp. Mera information om metoder för att sänka 137 Cs-halten i svampar finns på Strålsäkerhetscentralens webbsida. Naturprodukter mäts också i forskningsoch informationssyfte. Mer specifika detaljer om halterna av 137 Cs i olika livsmedel finns på Strålsäkerhetscentralens webbsida Kontaktperson: Kaisa Vaaramaa, Strålsäkerhetscentralen (kaisa.vaaramaa@stuk.fi) 53

56 9 Radioactive substances in foodstuffs 9.1 One week diet The aim of the foodstuffs monitoring program is to obtain information about the intake of radionuclides through ingestion for estimating internal doses. The artificial radioactivity in foodstuffs is monitored by collecting daily meals of solid food over one week. Drinks are collected only once a week for one day. An analysis of the whole mixed diet samples rather than the main components of diet gives the intake, in which the consumption and food processing are already included. The sampling sites are located in southern, central and northern Finland, representing the main population centres and areal differences in the consumption of foodstuffs. The sites are Helsinki, Tampere and Rovaniemi (Fig. 9.1). Drinking water samples, taken directly from running tap water, are also collected in the same cities. This monitoring programme typifies the food prepared in institutional kitchens, and the level of radioactivity it contains in Radioactive concentrations may be remarkably higher in the food containing a lot of natural produces (wild berries, freshwater fish, wild mushrooms and game). Sampling The diet samples are collected once a year. The sampling time is October in order to include the products of the new crop in the sampling. The sampling sites comprise institutional kitchens in hospitals. The samples consist of all the meals of a day, including drinks and bread. Food and drink samples are collected separately. The daily energy content of meals totals is approximately kj. Pre-treatment and analysis The solid food samples collected during a day are combined into one sample, which is dried and homogenised. The 137 Cs of the dried daily samples is determined by gammaspectrometric measurement. After they have been analysed for cesium, the samples are ashed and combined into weekly samples for 90 Sr analysis. Strontium is separated from the samples by an extraction chromatographic method, after which 90 Sr is measured with a liquid scintillation spectrometer. The drinks collected during a day are evaporated under infrared thermal lamps and ashed. 137 Cs is determined by gammaspectrometric measurement from the ashed drink samples. Strontium is separated from the samples by an extraction chromatographic method, after which 90 Sr is measured with a liquid scintillation spectrometer. Results The concentrations of 137 Cs and 90 Sr in daily meals are low because the agricultural products used as raw material are almost clear of artificial radionuclides. The variation in the results is caused by the differences in the types of meals that were prepared on the sampling dates and in the areal origins of raw materials. The concentrations of 137 Cs in the solid food in 2012 ranged from Bq / kg, and in the drinks from Bq / l. The daily intakes of 137 Cs via food varied between Bq /d, and via drinks from Bq /d. The determination of 137 Cs gave a uncertainty of 5 22% and the determination of 90 Sr that of 9 19%. The areal 54

57 results are given in Table 9.2 and in Table 9.3. The average internal radiation dose received through food from the institutional kitchens in 2012 was less than 0.01 msv, approximately 92% of which is due to 137 Cs. 9.2 Foodstuffs on the market In the autumn of 2012, the foodstuffs on the market were acquired from grocery shops at the same cities as the daily diet samples. Wild game, wild berries, wild mushrooms and fish were chosen as samples in order to determine concentrations of 137 Cs (Fig. 9.2). The results of these measurements are presented in Table 9.1. In the analysed samples, the concentrations of 137 Cs in certain mushrooms (Cantharellus tubaeformis, Hydnum repandum) were higher than the maximum permitted level, 600 Bq / kg, recommended to be respected when placing wild game, wild berries, wild mushrooms and lake fish on the market (Commission recommendation 2003 / 274 / Euratom). Soaking or cooking removes up to per cent of 137 Cs contents in fresh, dried or salted mushrooms. Drying without soaking does not reduce the 137 Cs contents of the mushrooms. Natural products are monitored also for the purposes of research and media. More detailed information about the concentrations of 137 Cs in various foodstuffs can be found at the STUK s website, Contact person: Kaisa Vaaramaa, Radiation and Nuclear Safety Authority (kaisa.vaaramaa@stuk.fi) 55

58 Taulukko Cs-pitoisuudet (Bq / kg) elintarvikeliikkeistä hankituissa näytteissä vuonna Tabell Cs i prov som köpts i livsmedelsbutiker år Table Cs in the samples purchased from food shops in Elintarvike Livsmedel Foodstuff 137 Cs, Bq / kg (number of samples) Helsinki Tampere Rovaniemi hirvenliha älgkött venison (2) (2) (3) poronliha renkött reindeer meat (4) peuranliha vildrenskött deer meat 30 (1) heinäsorsanliha gräsandskött mallard meat 2.8 (1) metsämarjat skogsbär wild berries (20) (21) (7) tyrni havtorn sea-buckthorn 0.1 (1) sienet svampar mushrooms (15) (13) (3) järvi- ja jokikala insjöfisk freshwater fish (3) (7) (5) murtovesi- ja merikala kasvatettu kala (meri- ja sisävesiallas) brack- och havsfisk odlad fisk (havs- och insjöbassäng) brackfish water and marine fish farmed fish (sea and freshwater basin) (9) < (7) (3) (3) (4) Taulukko Cs:n ja 90 Sr:n saanti ruoasta vuonna Tabell 9.2. Intag av 137 Cs och 90 Sr via föda år Table 9.2. The intake of 137 Cs and 90 Sr via ingestion in Taulukko Cs:n ja 90 Sr:n päivittäinen saanti juomista Tabell 9.3. Dagligt intag av 137 Cs och 90 Sr via drycker år Table 9.3. The daily intake of 137 Cs and 90 Sr via drinks in Site Sampling date 137 Cs (Bq /d) meal 90 Sr (Bq / week) meal Site Sampling date 137 Cs (Bq /d) drinks 90 Sr (Bq /d) drinks Helsinki Helsinki Rovaniemi Tampere Rovaniemi Tampere

59 Kuva 9.1. Elintarvikkeiden keräyspaikkakunnat. Bild 9.1. Provtagningsorter för födoämnen. Fig The sampling sites for diet samples. Rovaniemi Tampere Helsinki Kuva 9.2. Näytteet kuivataan ja homogenisoidaan. Kuivatuista näytteistä määritetään 137 Cs-pitoisuus. Bild 9.2. Proven torkas och homogeniseras. Ur de torkade proven bestäms halten av 137 Cs. Fig The samples are dried and homogenised. The activity concentration of 137 Cs is determined from the dried samples. 57

60 10 Radioaktiiviset aineet ihmisessä Ihminen saa radioaktiivisia aineita elimistöönsä hengittämällä tai ravinnon mukana. Nämä aineet ovat joko luonnollista alkuperää tai keinotekoisesti tuotettuja. Näistä gammasäteilyä lähettäviä aineita voidaan mitata suoraan ihmisen kehosta. Mittaukset tehdään ns. kokokehomittauslaitteistoilla, joista toinen on kiinteästi asennettuna laboratorioon Helsingissä ja toinen on kuorma-autoon rakennettu. Kiinteästi asennettu mittauslaitteisto otettiin käyttöön vuonna 1965 ja liikkuva yksikkö kymmenen vuotta myöhemmin. Mittaukset Kiinteä mittauslaitteisto on sijoitettu 80 tonnia painavaan rautahuoneeseen. Paksujen rautaseinien tarkoituksena on vaimentaa ympäristöstä tulevaa taustasäteilyä. Liikkuva yksikkö painaa noin 2,5 tonnia, kuva Helsingin ulkopuoliset mittaukset tehdään yleensä liikkuvalla yksiköllä. Mittauslaitteistoon kuuluu mittaustuoli, johon mitattava henkilö asettuu, ja edessä olevat gamma-säteilyä havaitsevat ilmaisimet. Mitattava aktiivisuusmäärä on yleensä pieni, ja siksi ympäristöstä tulevan taustasäteilyn vaimentamiseksi tuoli on tehty lyijystä ja säteilyilmaisin ympäröity lyijyvaipalla. Kokokehomittauksessa ihmiseen ei kohdistu säteilyä. Mittaus perustuu kehossa olevien radioaktiivisten aineiden hajotessaan lähettämän gammasäteilyn havaitsemiseen. Tällä hetkellä yleisin Suomessa väestön kokokehomittauksissa havaittu keinotekoinen radioaktiivinen aine on 137 Cs. Mitattavat ihmisryhmät Suomessa on vuodesta 1965 lähtien seurattu helsinkiläistä vertailuryhmää. Vuodesta 1999 alkaen on tämän ryhmän lisäksi mitattu Helsingistä, Tampereelta (2001 alk.) ja Rovaniemeltä kouluympäristöstä valittuja ryhmiä. Näiden neljän ryhmän tulosten perusteella arvioidaan suomalaisten saama säteilyannos keinotekoisista radioaktiivisista aineista. Tampere edustaa Suomessa Tshernobylin onnettomuuden aiheuttaman korkeimman laskeuman aluetta. Helsingin, Tampereen ja Rovaniemen kouluryhmät koostuvat vapaaehtoisista oppilaista ja opettajista. Koulut on valittu siksi, että samassa mittauspaikassa on eri-ikäisiä henkilöitä. Mitattavilta kysytään lyhyesti ruokavaliosta ja tiettyjen runsaasti radioaktiivista cesiumia sisältävien elintarvikkeiden kulutuksesta. Tulokset Mittaustulokset ovat kuvassa Kuvassa oleviin tuloksiin sisältyvät vain aikuisten (yli 14-vuotiaiden) mittaustulosten mediaanit. Tässä yhteydessä mediaani on parempi tunnusluku kuin keskiarvo, koska otokset ovat pieniä, jolloin yksittäiset huomattavan suuret tai pienet tulokset painottuvat liikaa (ks. kuva 10.2). Helsingissä mitattiin 42, Rovaniemellä 55 ja Tampereella 41 henkilöä. Helsingissä suurin mitattu cesiumaktiivisuus kehossa oli 280 Bq ja alle havaitsemisrajan (noin 50 Bq) jäi 24 kpl mitatuista. Vastaavat luvut olivat Rovaniemellä 350 Bq ja 19 kpl sekä Tampereella 480 Bq ja 14 kpl. Lasten eli alle 15-vuotiaiden tuloksista voidaan todeta, että kehossa oleva cesiumaktiivisuus oli yleensä alle 100 Bq. Myös alle havaitsemisrajan olevia tuloksia oli suhteellisesti enemmän kuin aikuisissa. Tämä sopii hyvin yhteen aikaisemmissa tutkimuksissa saatujen tulosten kanssa. Mittaustulosten vuotuinen vaihtelu johtuu kaupasta ostettujen ja luonnosta kerättyjen elintarvikkeiden aktiivisuuspitoisuuksien suurista eroista sekä luonnosta kerättyjen elintarvikkeiden satunnaisesta käytöstä. Kuvassa 10.3 on esitetty keskimääräinen 137 Csaktiivisuus helsinkiläisen vertailuryhmän jäsenissä 1960-luvun puolivälistä lähtien. Kuvassa erottuvat selvästi ilmakehässä suoritettujen ydinkokeiden ja Tshernobylin ydinonnettomuuden vaikutukset kehossa olevaan cesiumaktiivisuuteen. Kehossa olevan 137 Cs:n aiheuttaman säteilyannoksen arvioitiin vuonna 2012 jääneen alle 0,01 msv/ henkilö, eli alle 0,3 % suomalaisen keskimääräisestä vuosittaisesta säteilyannoksesta, noin 3,7 msv. Yhteyshenkilö: Jussi Huikari, Säteilyturvakeskus (jussi.huikari@stuk.fi) 58

61 10 Radioaktiva ämnen i människokroppen Människan får i sig radioaktiva ämnen genom att andas in dem eller med födan. Dessa ämnen är antingen av naturligt ursprung eller konstgjorda. De ämnen som emitterar gammastrålning i människokroppen kan mätas direkt med helkroppsmätning. Strålsäkerhetscentralen har två utrustningar för detta: den ena är fast installerad i laboratoriet i Helsingfors och den andra är byggd i en lastbil. Den fasta helkroppsmätaren togs i bruk år 1965 och den mobila tio år senare. Mätningar Helkroppsmätaren i laboratoriet har placerats i ett järnrum som väger 80 ton. De tjocka järnväggarna absorberar den bakgrundsstrålning som kommer från omgivningen. Den mobila enheten väger ca 2,5 ton, bild Med den kan man utföra mätningar på stora avstånd från Helsingfors. Mätutrustningen består av en stol som personen, som ska mätas, placerar sig i, och detektorer som finns framför stolen. Den aktivitet som mäts är vanligtvis liten och för att skärma av bakgrundsstrålningen från omgivningen har stolen gjorts av bly och detektorn omgetts med ett blyskydd. Vid helkroppsmätning utsätts personen som mäts inte för strålning. Mätningen går ut på att observera den gammastrålning som radioaktiva ämnen i kroppen emitterar vid sitt sönderfall. För närvarande är 137 Cs det vanligaste radioaktiva ämnet som människorna får via födan. Människogrupper som mätts I Finland har sedan år 1965 en referensgrupp av helsingforsare mätts. Från och med år 1999 har dessutom tre grupper från skolmiljöer i Helsingfors, Rovaniemi och Tammerfors (fr.o.m. 2001) mätts. På basis av resultaten av dessa mätningar har man beräknat den stråldos som finländarna i medeltal får från konstgjorda radioaktiva ämnen. Tammerfors representerar området med Finlands största nedfall från Tjernobyl-olyckan. I grupperna ingår frivilliga personer, elever och lärare, från de utvalda skolorna. Skolorna har valts för att inkludera olika åldersgrupper i samma mätplats. Personernas intervjuas kortfattat om matvanor samt hur mycket de konsumerar vissa livsmedel som innehåller rikligt med radioaktivt cesium. Resultat Resultaten finns i bild Endast mätresultatsmedianerna för personer över 14 år har medtagits. Här är medianen en bättre parameter än medeltalet eftersom personsamplet är litet och enstaka avvikande stora eller små resultat inverkar för mycket (se bild 10.2). I gruppen från Helsingfors mättes 42 personer, i den från Rovaniemi 55 och i den från Tammerfors 41 personer. I Helsingfors var den högsta uppmätta 137 Cs aktiviteten 280 Bq och 24 personer låg under detekteringsgränsen (50 Bq). I Rovaniemi var de motsvarande värdena 350 Bq och 19 personer och i Tammerfors 480 Bq och 14 personer. Cesiumaktiviteten i barn (under 15 år) var vanligtvis under 100 Bq. Fall under detekteringsgränsen förekom relativt sett oftare bland barn än bland vuxna. Detta stämmer bra överens med resultaten från tidigare undersökningar. Årsvariationen mellan mätresultaten beror på de stora skillnaderna i aktiviteten i inhandlad mat och naturprodukter samt de oregelbundna konsumtionsvanorna för naturprodukter. Bild 10.3 visar kroppsinnehållet av 137 Cs som medelvärde för män och kvinnor i referensgruppen från Helsingfors mätt årligen sedan Inverkan av kärnvapenprov i atmosfären och av Tjernobyl-olyckan på cesium-aktiviteten i kroppen ses tydligt i bilden. År 2012 uppskattades 137 Cs i människokroppen i medeltal förorsaka en stråldos på cirka 0,01 msv / person eller mindre än 0,3 procent av den totala stråldosen på ca 3,7 msv som finländarna årligen får. Kontaktperson: Jussi Huikari, Strålsäkerhets centralen (jussi.huikari@stuk.fi) 59

62 10 Radioactivity in man Radioactive substances enter the human body via breath or with foodstuffs. These substances are either of natural or of artificial origin of which gamma ray emitters can be measured directly using a dedicated whole body counter. There are two such counters in use at STUK. One is a permanently installed system in the laboratory and the other one is a mobile system. The stationary system was installed in 1965 and the mobile system ten years later. The measurements The stationary system is installed inside a 80 ton iron room. The thick iron walls are there to reduce the environmental background radiation. The mobile unit weights about 2.5 ton and is installed on a truck (Fig. 10.1). This mobile system is used in the measurements away from Helsinki. The mobile system includes a lead chair for the person to be measured and in front of that a lead shielded gamma ray detector. The amount of radioactive substances to be measured is usually small, therefore, the lead shielding is necessary in order to reduce the background radiation from the environment The measurement itself does not cause any additional exposure to radiation. The measurement is based on detection of gamma radiation emitted by the radioactive substances in the body. Today, 137 Cs is the most common artificial radionuclide detected in these measurements. Groups of people to be measured A In 2012 the measurements were done in Helsinki, Rovaniemi and Tampere (for a map, see Fig. 9.1) A reference group from Helsinki has been monitored since The groups from Helsinki and Rovaniemi have been followed since 1999 and in 2001 a group from Tampere was added. These groups include volunteer children and teachers from local schools where different age groups are easily available. The measured persons were interviewed for information on eating habits and consumption of certain foodstuffs known to contain rather high concentrations of 137 Cs. Based on the results of these measurements the internal radiation dose for the people from artificial radioactive substances can be estimated. Results The medians on the measurement results are presented for the adults (older than 14 years) in Helsinki, Rovaniemi and Tampere in Figure The median suits better for the purpose than the mean value because, when groups measured are small, a single large or small result gets too much weight (see Fig. 10.2). In the Helsinki group there were 42, Rovaniemi group 55 and in the Tampere group 41 persons measured. In Helsinki the highest content was 280 Bq and 24 persons were below the detection limit 50 Bq. In Rovaniemi the corresponding values were 350 Bq and 19 persons below 50 Bq and in Tampere 480 Bq and 14 persons below 50 Bq. Some children below 15 years age were measured and their body contents were usually below 100 Bq. In addition, there were relatively more results among children below detection limit than among adults. This result is in good agreement with results from our earlier studies. Figure 10.3 shows the mean 137 Cs activity in the Helsinki reference group measured since The influence of the atmospheric nuclear weapons tests and of the Chernobyl accident on the body caesium content is clearly visible. The mean internal radiation dose from 137 Cs in 2012 was estimated at 0.01 msv /person, or less than 0.3% of the total mean annual radiation dose 3.7 msv. Contact person: Jussi Huikari, Radiation and Nuclear Safety Authority (jussi.huikari@stuk.fi) 60

63 STUK-B 159 Kuva 10.1a. Kokokehomittauksissa käytettävä liikkuva laboratorio. Bild 10.1a. Det mobila laboratoriet som används för helkroppsmätningar. Fig. 10.1a. The mobile laboratory used in the wholebody measurements. Kuva 10.1b. Liikkuvan laboratorion taustasuoja ja ilmaisimet. Bild 10.1b. Bakgrundsskyddet och detektorerna i det mobila laboratoriet. Fig. 10.1b. The background shield and detectors of the mobile unit. 61

64 Rovaniemi Helsinki Tampere mediaani median keskiarvo medelvärde average Rovaniemi Cs [Bq] Cs [Bq] Kuva Kehossa oleva 137 Cs-aktiivisuus. Ryhmissä ovat mukana kaikki yli 14-vuotiaat, jotka kävivät mittauksessa. Varsinaisen kuvan sisällä olevassa histogrammissa on Rovaniemen jakauma vuodelta Bild Kroppsinnehållet av 137 Cs för kvinnor och män. I grupperna ingår alla mätta personer äldre än 14 år. Histogrammet innanför figuren visar fördelningen av resultaten från skolmätningarna i Rovaniemi Fig The 137 Cs body content as a median for women and men. All persons older than 14 years are included in the groups. The inserted histogram shows the distributions of the measurement result for the Rovaniemi group Cs [Bq] Kuva Kehossa oleva 137 Cs-aktiivisuus keskiarvona helsinkiläisessä vertailuryhmässä (mitattu vuosittain vuodesta 1965 lähtien). Bild Kroppsinnehållet av 137 Cs som medelvärde i referensgruppen i Helsingfors mätt årligen sedan Fig Body content of 137 Cs as the mean in the Helsinki reference group measured annually since 1965 at STUK. 62

65 11 Jätelietteen radioaktiiviset aineet Ympäristön säteilyvalvontaohjelmaan otettiin vuonna 2009 mukaan Helsingin Viikinmäen jätevesipuhdistamon lietteet, joista seurataan keinotekoisten radionuklidien esiintymistä. Monet ympäristöön kulkeutuneet radionuklidit voidaan havaita jätevedenpuhdistamon lietteestä, sillä puhdistusprosessissa lietteeseen rikastuu monia jätevedessä olevia radionuklideja. Viikinmäen jätevedenpuhdistamon lietteessä on havaittu radionuklideja, jotka ovat peräisin mm. Tshernobylin onnettomuudesta, lääkinnällisestä radioisotooppien käytöstä sekä luonnosta. Tutkimalla lietteitä saadaan myös tietoa r adionuklidien kulkeutumisesta ympäristössä. Viikinmäen jätevedenpuhdistamo otettiin käyttöön vuonna Siellä puhdistetaan paitsi Helsingin myös Vantaan, Keravan, Tuusulan, Järvenpään, Sipoon, Mäntsälän ja Pornaisen jätevedet. Vuonna 2012 puhdistamon kokonaisvirtaama oli noin m 3 vuorokaudessa. Kuivattua jätevesilietettä syntyi vuonna 2012 noin tonnia. Näytteenotto Jätevedenpuhdistamon raakalietteestä (kuva 11.1) ja mädätetystä kuivatusta lietteestä (kuva 11.2) otetaan neljä kertaa vuodessa näytteet, joista analysoidaan gammasäteilyä emittoivat radionuklidit. Näytteenottokuukaudet ovat helmi-, touko-, elo- ja marraskuu ja molemmat näytteet otetaan samana päivänä. Näytteiden käsittely ja analysointi Laboratoriossa raakaliete kuivataan lämpökaapissa ja jauhetaan. Muuta esikäsittelyä näytteelle ei tehdä. Gammasäteilyä lähettävät radioaktiiviset aineet analysoidaan jauhetuista näytteistä gammaspektrometrisesti. Mädätetystä kuivatusta lietteestä gammasäteilyä lähettävät radioaktiiviset aineet analysoidaan ilman esikäsittelyä. Mittaus tehdään mahdollisimman nopeasti sen jälkeen, kun näyte on saapunut laboratorioon lyhytikäisten nuklidien toteamiseksi. Kuiva-ainemääritys tehdään mittauksen jälkeen. Tulokset Radionuklideja käyttävien sairaalojen syöpäklinikoiden ja isotooppiosastojen potilaiden eritteet menevät Viikinmäen puhdistamoon. Hoitoja annetaan yleensä vain tiettyinä päivinä, joten päästöt jätevesiin jakautuvat ajallisesti epätasaisesti. Tästä johtuen sairaalanuklidien pitoisuudet lietteessä vaihtelevat suuresti. Sairaaloissa käytettäviä radionuklideja ovat 111 In, 131 I, 153 Sm, 177 Lu ja 201 Tl. 137 Cs on peräisin Tshernobylin onnettomuudesta ja 238 U on vedessä luonnollisesti esiintyvä radioaktiivinen aine. Jätelietteen gamma-aktiivisten radionuklidien pitoisuudet raakalietteessä vuonna 2012 on esitetty taulukossa 11.1 ja kuivatussa lietteessä taulukossa Yhteyshenkilö: Kaisa Vaaramaa, Säteilyturva keskus (kaisa.vaaramaa@stuk.fi) 63

66 11 Radioaktiva ämnen i avfallsslam I programmet för övervakning av strålning i miljön tog man år 2009 med slammet från Avloppsreningsverket i Viksbacka i Helsingfors. Slammet skall användas för att undersöka förekomsten av artificiella radionuklider. I slammet från avloppsreningsverket kan man upptäcka många radionuklider som hamnat i miljön eftersom dessa samlas i slammet från avloppsvattnet under reningsprocessen. I slammet från Avloppsreningsverket i Viksbacka har man upptäckt radionuklider som härstammar från bl.a. Tjernobylnedfallet, från användningen av radioisotoper inom medicin samt från naturen. Genom att undersöka slammet får man också information om radionuklidernas förflyttning i miljön. Viksbacka avloppsreningsverk togs i bruk år Här behandlas avloppsvatten förutom från Helsingfors även från Vanda, Kervo, Tusby, Träskända, Sibbo, Mäntsälä och Borgnäs. År 2012 var reningsverkets totala flöde ca m 3 per dygn. Under 2012 uppstod det ca ton torkat avloppsvattenslam. Provtagning Fyra gånger per år tar man prov från avloppsreningsverkets råslam (bild 11.1) och rötade torkade slam (bild 11.2) och analyserar radionukliderna som emitterar gammastrålning. Provtagningsmånaderna är februari, maj, augusti och november. Båda proven tas på samma dag. Hantering och analys av proven Råslammet torkas i ett värmeskåp och mals i ett laboratorium. Någon annan förbehandling görs inte med provet. De radioaktiva ämnen som sänder gammastrålning i de malda proven analyseras med gammaspektrometer. De radioaktiva ämnena som finns i det rötade slammet och sänder gammastrålning analyseras utan förbehandling. För att observera de kortlivade radionukliderna görs mätningen så snabbt som möjligt efter att provet anlänt till laboratoriet. Bestämning av torrsubstansen görs efter mätningen. Resultat Exkret från patienterna på cancerkliniker och vid isotopavdelningar i sjukhus där man använder radionuklider går till reningsverket i Viksbacka. Behandlingarna ges oftast bara på vissa dagar så utsläppen i avloppsvattnet fördelas tidsmässigt ojämnt. Till följd av detta finns det stora variationer i halterna av sjukhusnuklider i slammet. På sjukhus används radionukliderna 111 In, 131 I, 153 Sm, 177 Lu och 201 Tl. 137 Cs härstammar från Tjernobylnedfallet och 238 U förekommer naturligt i vatten. Halterna av gamma-aktiva radionuklider i avfallsslammet år 2012 finns presenterade i tabell 11.1 (råslam) och i tabell 11.2 (torkat slam). Kontaktperson: Kaisa Vaaramaa, Strålsäkerhetscentralen (kaisa.vaaramaa@stuk.fi) 64

67 11 Radioactive substances in wastewater sludge In 2009, the programme for the surveillance of environmental radiation was expanded to monitor the occurrence of artificial radionuclides in sludge from the Viikinmäki wastewater treatment plant in Helsinki. Sludge is a sensitive indicator of radionuclides that enter the environment since many radionuclides in wastewater are enriched during the water treatment process. Sludge from the Viikinmäki wastewater treatment plant has been found to contain radionuclides that originate, for instance, in the Chernobyl accident, medical use of radioisotopes and natural sources. Investigating sludge also provides useful information about the transfer of radionuclides in the environment. The Viikinmäki wastewater treatment plant in Helsinki was taken into use in The plant processes the wastewater of Helsinki, Vantaa, Ke rava, Tuusula, Järvenpää, Sipoo, Mäntsälä and Pornainen. In 2012, about m 3 of wastewater per day flowed through the plant. The plant produced tonnes of dried waste sludge in Sampling Samples of undigested sludge (Fig. 11.1) and dewatered sludge (Fig. 11.2) from the wastewater treatment plant are collected four times a year and analyzed for gamma-emitting radionuclides. Samples are collected in February, May, August and November. Both types of samples are collected on the same day. Pre-treatment and analyses In the laboratory, the samples of undigested sludge are dried in a drying oven and ground into powder. The samples are not pre-treated in any other way. The samples are then analysed gammaspectrometrically for gamma-emitting radioactive substances. The samples of dewatered sludge are analysed for gamma-emitting radioactive substances without any pre-treatment. Measurements are carried out as soon as possible after the samples have arrived in the laboratory in order to detect any shortterm nuclides. The percentage of dry material in the samples is determined after the measurements. Results The Viikinmäki wastewater treatment plant processes excretion from patients that have been treated with radioactive isotopes. Treatments are usually given only on certain weekdays so the emission of radionuclides into wastewater is distributed unevenly regarding the time. As a result, the concentrations of such radionuclides in the sludge vary a great deal. Radionuclides used in hospitals include 111 In, 131 I, 153 Sm, 177 Lu and 201 Tl. 137 Cs derives from the Chernobyl accident, while 238 U is a natural radioactive substance that can be found in water. The concentrations of gamma-emitting radionuclides in undigested sludge and dewatered sludge in 2012 are presented in Tables 11.1 and 11.2, respectively. Contact person: Kaisa Vaaramaa, Radiation and Nuclear Safety Authority (kaisa.vaaramaa@stuk.fi) 65

68 Taulukko Gammaa emittoivat radionuklidit Viikinmäen jätevedenpuhdistamon raakalietteessä Bq / kg kuivapainoa kohden vuonna Tabell Gammastrålande radioaktiva ämnen i råslammet från Viksbacka avloppsreningsverk Bq / kg torrvikt år Table Gamma-emitting radionuclides in undigested sludge in the Viikinmäki wastewater treatment plant Bq / kg dry weight in Sampling date 111 In 131 I 137 Cs 153 Sm 177 Lu 201 Tl 238 U ± 25%* 3000 ± 9% 6.6 ± 10% 65 ± 10% 740 ± 9% 120 ± 11% 460 ± 11% ± 22% 2000 ± 5% 7.0 ± 8% 23 ± 9% 1300 ± 6% 68 ± 10% 370 ± 11% ± 10% 3600 ± 5% 7.2 ± 12% 5200 ± 4% 210 ± 9% 320 ± 26% ± 6% 8.5 ± 8% 3600 ± 6% 75 ± 10% 420 ± 12% *one sigma uncertainty Taulukko Gammaa emittoivat radionuklidit Viikinmäen jätevedenpuhdistamon kuivatussa lietteessä Bq / kg kuivapainoa kohden vuonna Tabell Gammastrålande radioaktiva ämnen i det torkade slammet från Viksbacka avloppsreningsverk Bq / kg torrvikt år Table Gamma-emitting radionuclides in dewatered sludge in the Viikinmäki wastewater treatment plant Bq / kg dry weight in Sampling date 111 In 131 I 137 Cs 153 Sm 177 Lu 201 Tl 238 U ± 5% 11 ± 5% 24 ± 7% 790 ± 6% 8.1 ± 12% 840 ± 5% ± 5% 8.5 ± 5% 21 ± 7% 760 ± 3% 10 ± 13% 690 ± 5% ± 12%* 170 ± 5% 8.3 ± 5% 16 ± 8% 400 ± 3% 8.7 ± 19% 640 ± 6% ± 18% 170 ± 5% 13 ± 5% 1100 ± 6% 14 ± 11% 840 ± 5% *one sigma uncertainty Kuva Raakaliete. Bild Råslam. Fig Undigested sludge. Kuva Kuivattu liete. Bild Torkat slam. Fig Dewatered sludge. 66