Hyvä-YVA -palkinto. Kaivostoiminta poronhoitoalueella. Tammervoiman hyötyvoimalaitoshankkeen ja biokaasulaitoshankkeen YVA:lle

Transkriptio

1 YVA RY LEHTI YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINNISTA Hyvä-YVA -palkinto Tammervoiman hyötyvoimalaitoshankkeen ja biokaasulaitoshankkeen YVA:lle Kaivostoiminta poronhoitoalueella vaikutuksia ja vaikutusten arviointia YVA-päivä Pasilassa Frank Vanclay ja Maria Esteves - sosiaalisten vaikutusten arviointia Haastattelussa FM tohtori Tapani Kauppinen

2 2 impakti Muinaisihmisen lapsi-yva ERKKI IKÄHEIMO Ihmiskunnan aamuna kaukana Afrikan savanneilla eleli ensimmäinen ihmisyhteisö, jolla alkoi olla jo älyä ymmärtää arkipäiväisten ongelmien yli. Vasta käyttöön otetulla tulella kypsennetyt kasvikset ja liha olivat edesauttaneet aivojen ja ajattelun nopeata kehittymistä. Tällä yhteisöllä sattui vielä sellainen onni, että heidän johtajansa oli poikkeuksellisen viisas ja kaukonäköinen henkilö. Yöllä istuessaan nuotiolla lähimpien neuvonantajiensa kanssa johtaja pohti kansansa tulevaisuutta. Kansamme ei elä enää niin kuin muut eläimet, tuumi hän. Muut eläimet näyttävät pysyvän aina rajoissaan kuten gnut ja gasellit niitä on aina lähes yhtä paljon. Gnu-antiloopeista vie leijona osansa ja gaselleista vie gepardi osansa. Kanit ovat tosin kyllä poikkeus joskus niitä on paljon ja sitten taas vähän, kun suuri osa kaneista nälkiintyy ja kuolee syötyään laaksosta kaiken ruokansa. Meitä ei enää uhkaa mikään peto. Ilman tulta, keihäitämme, suojaavia majojamme ja lääkeyrttejämme olisimme aina vaarassa. Miten meidän oikein käy, totesi johtaja huolestuneena. Yksi läheisimmistä neuvonantajista ihmetteli ääneen johtajansa huolta. Mutta sehän on hyvä, että meitä ei uhata ja voimme elää ja lisääntyä rauhassa. Tilaahan on naapurilaaksossa ja sen takana loputtomiin. No, no eipäs nyt päätellä noin sukkelasti. Katso nyt tätä linnun munaa ja tuota kuuta. Eikö niissä ole samanlainen varjopuoli ja valoisa puoli, kun nuotio valaisee munan ja aurinko kuun. Kuu on pyöreä, kuin tämä pyöreä muna, mutta tuolla ylhäällä ja varmaan aika suuri ja kaukana. Kun aurinko on maamme toisella puolella ja kuu toisella, näkyy maamme kaareva varjo kuun pinnalla. Maa on kuin kuu tai tämä muna palloja kaikki. Jos siis kuljemme naapurilaaksoon ja taas kukkuloiden yli seuraavaan laaksoon ja jatkamme näin, ja samalla hän kiersi sormellaan munan pintaa pitkin ympäri, niin silloin tulemme takaisin tänne kotilaaksoomme. Ymmärrättekö, mitä tämä tarkoittaa? No, emme sanoivat avustajat, jotka kuuntelivat ihmeissään viisasta johtajaansa - se tiedettiin, ettei hän ollut koskaan väärässä. Ymmärrättekö, että jos meitä tulee aina vain lisää ja lisää laaksoomme, niin osa meistä muuttaa naapurilaaksoon, ja kun tämäkin laakso on täynnä, niin sieltä sitten taas seuraavaan laaksoon ja sitä seuraavaan - lopulta muuttajat tulevat takaisin tähän kotilaaksoomme kierrettyään maamme, joka on niin kuin muna, kuten teille kerroin pintaa ei ole loputtomiin. Tila vain loppuu ajan mittaan. Sen jälkeen laaksot vain täyttyvät ja lopulta meille käy niin kuin kaneille kurja kohtalo, eikös! Se aika on tietysti vielä aika kaukana, mutta asiaa pitää miettiä jo nyt. Mitä meidän pitää tehdä, että estetään maailman täyttyminen ihmisillä? Kyselivät avustajat. Kaikkien tärkeiden toimintojen vaikutukset pitää arvioida, jotta osaamme suunnitella paremmin tuumi johtaja. Tarkoitatko, että teemme kaikille uusille kylille, avaamillemme uusille poluille ja siirtymisillemme uusiin laaksoihin vaikutusten arvioinnin? - arvailivat avustajat ja luulivat jo ymmärtävänsä asian. En, en, jos sinä haluat metsästää gnun, niin sinun pitää keihästää itse gnu eikä gnun varjoa pitää siis arvioida oikeita asioita! Ei ne uudet majat, uudet polut tai perustamamme kylät juuri mitään vaikuta eivät polut tai kylät lihaa tai kasviksia syö tai käytä polttopuuta. Johtaja rupesi jo närkästymään kun kaikki piti selittää. Mitä ne oikeat asiat sitten ovat? - kyselivät avustajat. Ainut, millä on merkitystä, on arvioida uusien lapsien vaikutukset. Pitää suunnitella niin, että varaamme uusille lapsille lihaa, kasviksia ja polttopuuta lisäämättä niiden käyttöä yli sen mitä tämän laakson ja kaikkien muiden laaksojen maat pystyvät kasvattamaan. Teemmekö siis jokaiselle lapselle vaikutustenarvioinnin? - kyselivät avustajat yllättyneenä. Juuri niin tai ehkei juuri noin mutta jotenkin siihen suuntaan, totesi johtaja! Jätän sen nyt teille mietittäväksi, miten sen teette. Jälkipolvet vielä kiittävät! No, eihän siitä sitten mitään tullut - on historia opettanut! Mutta olisiko viisaan muinaisihmisen ajatuksilla kuitenkin käyttöä pääsivät harmittavasti unohtumaan sadoiksi tuhansiksi vuosiksi!

3 impakti 3 Elämä on yhtä vaikutusten arviointia NUNU PESU, YVA RY:N PUHEENJOHTAJA Tiedän, mitä siitä seuraa, jos nukun liian vähän. Tiedän myös, mitä tapahtuu, jos jätän aamupalan väliin. Tiedän jopa ikävät yhteisvaikutukset sille, että nukun liian vähän ja jätän aamupalan väliin. Tiedän, mitä hyvää seuraa lenkillä käymisestä tai rauhallisesta koti-illasta. Osaan arvioida ennakolta vaikutukset monenlaisille arkisille ratkaisuille ja siten välttää tyhmiä päätöksiä ja suosia fiksuja. On kuitenkin myönnettävä, että joskus teen hölmöjä ratkaisuja ihan tietoisesti, vaikka tiedän niiden ikävät seuraukset. Mutta tietämätön en ole. Todella harvoin arkielämässä tulee vastaan yllätyksiä omien ratkaisujeni seurauksina. Osittain vaikutusten arvioinnista on tullut automaattista ja ennakointi perustuu kokemukseen vastaavan tyyppisistä tilanteista. Tiedän, että roskis rupeaa haisemaan, jos sitä ei vie tietyn ajan kuluessa ulos tai, että lapset rupeavat nälkäisinä kitisemään pienistäkin asioista. Niinpä ymmärrän huolehtia roskiksen viennistä ajoissa ja lasten ruokkimisesta säännöllisesti, vaikka en niissä tilanteissa erityisesti tekojeni vaikutuksia arvioisikaan. Tämä automaattinen vaikutusten arviointiin perustuva ennakointikyky on kuitenkin vaatinut huomattavan määrän kantapään kautta oppimisen kokemuksia, joissa esimerkiksi roskiksen haju on ollut kamala tai lapset ovat todella koetelleet hermojani. Sama pätee tietysti myös myönteisiin seurauksiin esimerkiksi lenkillä käymisestä, eihän niitäkään vaikutuksia voi osata arvioida ilman jonkinlaisia kokemuksia lenkin jälkeisestä olotilasta. Kokemus on valttia vaikutusten arvioinnissa. On selvää, että vaikutusten arviointi kuuluu kaikkeen ihmistoimintaan: on tärkeää osata arvioida ennakolta mitä asioista seuraa. Tämä pätee sekä pieniin arkipäivän tekoihin että huomattavasti isompiin ratkaisuihin. Niinpä menen tänään ajoissa nukkumaan ja jatkan omalta osaltani vaikutusten arvioinnin ilosanoman levittämistä taas huomenna heti aamupalan jälkeen. JULKAISIJA PÄÄTOIMITTAJA TOIMITUKSEN OSOITE TOIMITUSNEUVOSTO TAITTO KANNEN KUVA PAINOSMÄÄRÄ 250 PAINOPAIKKA YVA RY ERKKI IKÄHEIMO ERKKI.IKAHEIMO@GMAIL.COM ERKKI IKÄHEIMO KALAKONTINTIE 1 B ESPOO YVA RY:N HALLITUS HEIDI SALMINEN MARJA ANTTONEN KOPIO-NIINI OY, HELSINKI SEURAAVA LEHTI SYKSYLLÄ 2012 ISSN Miksi kunnissa tehdään ratkaisuja, joiden vaikutuksia ei arvioida? - kysyy tohtori Tapani Kauppinen 6 Päätöksiä parantamassa kaikessa kiireessä 8 Frank Vanclay n ja Maria Esteves in näkemyksiä sosiaalisten vaikutusten arvioinnista 12 Ikuisuuskysymyksiä teorian ja käytännön kohtaamisesta case SVA 14 Kaivostoiminta poronhoitoalueella vaikutuksia ja vaikutusten arviointia 18 Vuoden 2012 Hyvä YVA palkinto Tammervoiman hyötyvoimalaitoshankkeen ja biokaasulaitoshankkeen YVA:lle 20 YVA-päivä 2012 esitelmät ja paneelikeskustelu 28 YVA-julkaisut

4 4 impakti Miksi kunnissa tehdään ratkaisuja, joiden vaikutuksia ei arvioida? - kysyy tohtori Tapani Kauppinen TEKSTI: NUNU PESU, KUVAT: SEIJA RANTAKALLIO Ennakkoarvioinnin esteenä kunnissa on toimintakulttuuri, ei tulevaisuuden näköalattomuus. Kaikki alkoi Stakesista 1990-luvun alussa. Silloin suunnittelumaantieteilijä Tapani Kauppinen innostui vaikutusten arvioinnista ennen päätöksentekoa, tai ennakkoarvioinnista, kuten hän sitä nyt nimittää. Tuolloin oli valmisteilla myös ympäristövaikutusten arviointia koskeva YVAlaki. Ympäristöministeriön alkuperäisen ajatuksen mukaan ympäristövaikutusten arvioinnin kehittämiseen oli tarkoitus saada sisällytettyä myös sosiaali- ja terveysasiat. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan sosiaali- ja terveysvaikutusten arvioinnin kehittäminen jäi erilleen sosiaali- ja terveysministeriöön, kun YVA-laki tuli voimaan vuonna luvun lopulla alettiin sentään puhumaan ympäristövaikutusten arvioinnin osana enemmän myös ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnista ja sosiaalisten vaikutusten arvioinnista. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin 45-vuotias kahden lapsen isä on väitellyt sosiaali- ja terveysvaikutusten ennakkoarvioinnista Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulusta. Väitöskirjan nimi on Kuntien tulevaisuus haltuun Ennakkoarvioinnin soveltamiseen vaikuttavat tekijät lautakuntapäätöksissä (THL:n tutkimuksia 67/2011) ja se on saatavissa sähköisenä osoitteesta Miten tähän oikein päädyttiin? Sisäinen palo ajoi väitöskirjan tekemiseen Tapanin mukaan väitöskirjan tekemiseen oli useita syitä. Ensinnäkin ennakkoarvioinnin ajatus on Tapanista niin hyvä, että hän halusi saada vietyä sen yliopistoihin myös muille aloille kuin ympäristöalalle tai maankäytön suunnitteluun. Yhteiskuntatieteissäkin ennakkoarvioinnista puhutaan lähinnä YVA-menettelyn osana sosiaalisten vaikutusten arvioinnin näkökulmasta. Toiseksi Tapani toteaa näin: Kirjoitin tämän kirjan, koska monet meistä pukevat lämpimästi päälle kun menevät pakkasella ulos. Lisäksi useimmat meistä käyttävät turvavyötä autossa. Ja Tapani Kauppinen (vas.) mietteissään Nunu Pesun haastattelutuokion aikana Café Engel ssä

5 impakti 5 kesällä eivät hyppää pää edellä tuntemattomalta laiturilta veteen. Useimmilla on ymmärrys siitä, mitä tapahtuu jos ei-toivottu toteutuu: vilustumista, kasvon alueen vammoja tai selkäydinvamma. Miksi sitten samaan aikaan kunnat tekevät ratkaisuja, joiden vaikutuksia ei arvioida? Ratkaisuja, jotka tuottavat syrjäytymistä ja sairautta? Eikö edes sosiaali- ja terveystoimi ole kiinnostunut vaikuttamaan siihen, ettei kasvatettaisi palvelutarvetta ja kustannuksia? Eikö tulevaisuuden näköalattomuus hämmästytä ketään? Tapania tämä asia ihmetytti kovasti ja hän halusi tehdä sille jotain. Väitöskirja harrastuksena kymmenen vuoden ajan Väitöskirjan sisältö liittyy kiinteästi Tapanin pitkäaikaiseen työprojektiin, mutta hänellä ei aluksi ollut mahdollisuutta käyttää työaikaa varsinaisen väitöskirjan tekemiseen. Työprojektissa Tapani yhdessä kuntatoimijoiden kanssa rakensi siltoja eri hallinnonalojen välille ja etsi yhteistä kieltä, jolla kaikki voisivat osallistua erilaisten päätösten ennakkoarviointiin. Näin lopulta pystyttiin kurkottamaan tulevaisuuteen ja kuvaamaan päätösten vaikutuksia jo ennakkoon. Varsinaisesta väitöskirjasta tuli lopulta pitemmäksi aikaa hänen ilta- ja viikonloppuharrastuksensa. Asiaa helpotti se, että artikkelit eli osajulkaisut tehtiin aina yhden työvaiheen päätteeksi ja osa töissä laaditusta materiaalista oli suoraan hyödynnettävissä myös väitöskirjaa ajatellen. Tapanin mukaan aivojen naksauttaminen väitöskirja-asentoon illalla päivätyön jälkeen oli usein kuitenkin vaikeaa. Erityisesti väitöskirjan osajulkaisut kokoavan yhteenvedon tekeminen oli raskasta työpäivän jälkeen. Väitöskaronkassa Tampereella Tapani totesikin, että Helpommalla olisi päässyt, jos sen nuorempana olisi tehnyt, eikä aikuisopiskelijana lasten nukkumaanmenon jälkeen. Samalla hän siteerasi Tapanimaisen sarkastiseen tyyliin erästä projektissa kouluttamaansa kunnan työntekijää: Jos olisin tiennyt vaikutukset, niin en olisi aloittanut. Sitten Tapani vakavoitui, ja totesi, että ilman asioihin ennakkoluulottomasti suhtautuvaa ilmapiiriä töissä ei koko väitöskirjaa olisi voitu koskaan tehdä. Tapanin onneksi hän päätyi kuluneen kymmenen vuoden aikana useissa eri organisaatiomuutoksissa aina muutoksiin myönteisesti suhtautuvien työkavereiden joukkoon. Karonkassa Tapanin entisiä ja nykyisiä työkavereita olikin paikalla melkoinen joukko. Tapanin ennakkoarvioinnin malli sopii kaikkeen! Väitöskirjan ja sen taustalla olleen työprojektin ideana on viedä ympäristövaikutusten arvioinnin ja kaavoituksen vaikutusten arvioinnin idea kuntapäätöksentekoon myös sosiaali- ja terveysasioissa. Väitöskirjatyössä kehitettiin toimintamalli, jonka avulla kunnan työntekijät ja päättäjät voivat arvioida ennalta tehtävien päätösten vaikutuksia. Mallia testattiin yhdessätoista kunnassa ja kuntayhtymän sivistys-, sosiaali-, terveys- tai ympäristötoimien päätösten valmistelussa. Ideana on, että kunkin päätöksen yhteydessä esittelijä yhdessä sisältöasiantuntijan kanssa tekee asian esittelyyn ennakkoarvioinnin. Resurssien mukaan arviointi voi sisältää tiedonkeruuta, osallistumista ja tutkimusta ja mukana on esityksen lisäksi ainakin yksi vaihtoehto ja vaikutusten erittelevä vertailu. Arviointia hyödynnetään esityksen kirjoittamisessa ja arviointi liitetään esittelytekstin yhteyteen julkiseksi asiakirjaksi. Näin päätöksentekijät saavat tietoonsa mitä päätöksestä todennäköisesti seuraa. Väitöskirjan keskeinen tulos on se, että ennakkoarvioinnin käytössä on paljon teknisiä esteitä. Organisatorisesti kuntien rakenteet eivät välttämättä tue tämäntyyppistä monialaista ja vuorovaikutteista päätösten valmistelua. Suurin este on kunnan kulttuurissa, joka usein on vaihtoehdoton, arvokeskustelematon ja tulevaisuusorientoitumaton. Vaikutuksia arvioiva toimintatapa haastaa kuntien seuranta- ja tavoiteasettelujärjestelmät sekä horisontaalisen ja vertikaalisen vuorovaikutuksen. Lisäksi tarvitaan voimakas poliittinen tuki ja muutosjohtajuutta, jotta olemassa olevat toimintakäytännöt muuttuisivat. Mutta se on mahdollista, jos niin halutaan. uskoo Tapani. Tapanin YVA-päivillä esittelemä ennakkoarvioinnin tämänhetkinen Espoon malli on esimerkki integroivasta vaikutusten arvioinnista, jossa otetaan huomioon talouden ja hyvinvoinnin rinnalla myös ekologisuus. Malli soveltuu kaikenlaisten vaikutusten arvioimiseen, ja se kehittyy koko ajan soveltajien käsissä. Tästä on hyvä jatkaa! Ennakkoarvioinnin vaatimus perustuu nyt terveydenhuoltolakiin ja Kuntaliiton suositukseen Tapanin nykyisestä työstä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa pieni osa on ennakkoarviointimallin edelleen kehittämistä ja jalkauttamista. Ajankohtaista on koulutus eri puolilla Suomea ja ennakkoarvioinnin käyttöönotto Etelä- Suomen kunnissa ja sosiaali- ja terveysministeriössä. Ennakkoarvioinnin vaatimus on nimittäin kirjattu kesäkuussa 2011 voimaan tulleeseen uuteen Terveydenhuoltolakiin, jonka 11 :ssä todetaan: Kunnan ja sairaanhoitopiirin Väitöskirjan kansi on tyylikäs

6 6 impakti kuntayhtymän on päätöksenteon ja ratkaisujen valmistelussa arvioitava ja otettava huomioon tehtävien päätösten ja ratkaisujen vaikutukset väestön terveyteen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Kuntaliitto on lisäksi antanut suosituksen, jossa edellytetään ennakkoarviointia kunnallisessa päätöksenteossa yleisemminkin. Jatkossa Tapani toivoisi, että sektorihallinto puhaltaisi yhteen hiileen sosiaali- ja terveysasioiden ennakkoarvioinnissa: maankäytössä on menetelmäosaamista ja tulevaisuusorientaatiota, kun taas asian sisällöllinen asiantuntemus on sosiaali- ja terveyspuolella. Jos ei enää tarvitsisi kuulla kommentteja - ei kuulu meille tai meillä on niin kiire, ettei me ehditä näitä arvioida, olisi Tapani onnellinen. Sitä paitsi, nyt tuntuu kivalta sekin, että ennakkoarvioinnista sosiaali- ja terveyspuolella on useita graduja tekeillä ja asia on selvästi tunnistettu myös yliopistomaailmassa, toteaa Tapani lopuksi ja hymyilee leveästi. Tapani Kauppinen syntynyt Jyväskylässä 1967 FM/suunnittelumaantieteilijäksi Helsingin yliopistosta 1994 tohtoriksi Tampereen yliopistosta 2011 perheeseen kuuluvat vaimo ja kaksi tytärtä projektipäällikkö Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella Päätöksiä parantamassa kaikessa kiireessä JANI PÄIVÄNEN, YKSIKÖNPÄÄLLIKKÖ, WSP Ajatuksia Tapani Kauppisen Kuntien tulevaisuus haltuun, Ennakkoarvioinnin soveltamiseen vaikuttavat tekijät lautakuntapäätöksissä väitöskirjasta. Tapani Kauppisen väitöstutkimusta odotettiin mielenkiinnolla, Tapanihan on Mr. IVA (ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointi), joka on pitkällä urallaan Stakesin (nyk. THL) palveluksessa edistänyt sekä terveydellisten että sosiaalisten vaikutusten arviointia ja vaatinut niiden yhteen kytkentää integroiduksi vaikutusarvioinniksi. Päätöksiä pysähdyttävä harkitsemaan Kuntapäättäjien työ koostuu lukemattomista pienistä päätöksistä. He joutuvat äänestämään usein lähes sokkona ja pohjaamaan päätöksensä laadultaan vaihtelevaan sekä sirpaleiseen tietoon. Tapani Kauppisen väitöstyö lähteekin liikkeelle sangen realistisesta yhteiskuntanäkemyksestä, joka on paitsi tietoyhteiskunta, myös kiire- ja niukkuusyhteiskunta. On niin kiire, ettei ehdi pysähtyä arvioimaan ennalta, sanoo varsin veret seisauttavasti yksi väitöksessä haastatelluista kuntapäättäjistä. Kauppinen muistuttaa, että päätöksillä kuitenkin todellakin on merkittäviä vaikutuksia ihmisiin, ja näitä vaikutuksia on syytä pysähtyä harkitsemaan. Kunnan tehtävähän on pohjimmaltaan kuntalaisten hyvinvoinnin edistäminen niukkuuden oloissakin. Parempi päätös kevyellä arvioinnilla? Kauppinen on työryhmineen kehittänyt ns. kevyttä IVA:a. Tutkimus pohjautuu useiden vuosien aikana tehtyihin toimintatutkimuksellisiin kokeiluihin, joissa toimintamallia kokeillaan ja sovelletaan erilaisiin päätösasioihin useissa kunnissa viranhaltijakumppaneiden (sosiaali-, terveys-, liikunta- ja ympäristötoimien valmistelijoiden) kanssa. Sovellusten idea on varsin yksinkertainen: päätöksen valmistelua varten kootaan monialainen ryhmä, joka kokoontuu ehkä vain pari kertaa ja keskustelee päätöksestä ja sen mahdollisten vaihtoehtojen vaikutuksista käyttäen hyväkseen

7 impakti 7 kaikille YVA:n tekijöille ja tilaajille kovin tuttuja arviointitaulukoita. Taulukoista käytetään pelkistettyä mallia, jonka avulla kevyen vaikutusarvioinnin voi periaatteessa tehdä parilla kokouksella. Mutta voiko näin saada aikaan hyödyllisen vaikutusarvioinnin ja tavallista paremman päätöksen? Tulkitsisin niin, että kyseessä on Kauppisen juoni ujuttaa edes hieman sosiaalista ajattelua päätöksentekoon. Tietenkään muutamassa tunnissa ei tuoteta syvällistä sosiaalisten vaikutusten arviointia Taulukoimalla monimutkaiset asiat pystytään silti hahmottamaan asioita paremmin - joskin yksinkertaistaen. Tämän lisäksi pystytään myös suuntaamaan ja monipuolistamaan keskustelua sekä vertailemaan eri vaihtoehtojen eroja. Tavoitteena onkin saada päättäjät kiinnostumaan ja kantamaan paremmin vastuunsa päätöksen vaikutuksista. Ennakkoarviointi osoittaa tiedon puutteet Työ tuo esiin, että valtarakenteet torjuvat uusia työtapoja ja interventiot eivät aina tuota toivottua tulosta. Suomalaisen päättäjän tietoihanne on kovin rationaalinen ja numeraalinen, eli se ohittaa arvostuksen ja arvottamisen. Ikään kuin ihanteena olisi tehdä päätös yksiselitteisen tiedon pohjalta ilman kommunikaatiota. Väitöskirjahankkeen ideana lienee alun perin ollut pyrkiä yhdistämään päätettävänä olevat asiat systemaattisemmin tietoon kunnan väestöryhmistä sekä heidän elinoloistaan ja ongelmistaan. Kauppisen tulosten mukaan kunnilla on kuitenkin varsin vajavaisesti tätä sosiaalista tietoa käytettävissään, jolloin vaikutusarvioinnin tekijä jää välikäteen. Tutkimuksessa haastatellut päätöksentekijät nimittäin odottavat usein saavansa vaikutusarvioinnilta nimenomaan uutta formaalia tietoa ja elleivät saa sitä, eivät omaksu uutta työtapaa. Kuitenkin Kauppisen mukaan ennakkoarvioinnin yrittäminen on hyödyllistä jo siksi, että se osoittaa käytettävissä olevan tiedon puutteet ja näin varmasti onkin. Jos arvioinnissa todetaan, että tieto ei ole riittävää, on sen parhaita tuloksia päätös syventää asiaa ja ottaa aikalisä - ehkä tilataan konsulttityö. Tai olisiko syytä vaikkapa haastatella kodinhoitajia tai nähdä omin silmin miten yksin kotona elävät vanhukset pärjäävät? Kevyt IVA parantaa tietopohjaa Työ haastaa palauttamaan demokratian kuntapolitiikkaan. Lupaus on iso ja lausutaan näinkin painavasti: Luottamushenkilön rooli muuttuisi ennakkoarvioinnin myötä todennäköisimmin ehdotuksen hyväksyjästä tai hylkääjästä arvokeskustelun kävijäksi ja valitsijaksi sekä poliittisen vastuun kantajaksi. Radikaali ajatus, jota voi lämpimästi kannattaa - valmistelija ja päättäjä eroaisivat toisistaan, kuten on alun perin tarkoitettukin. Valmistelija ei tuottaisi itse päätösehdotusta vaan paremman keskustelun eväät, ja vaihtoehtoja sen pohjaksi. Tarkasteluun tulisi siis muitakin ratkaisuja kuin pelkkä päätösehdotus. Vaihtoehtojen käsittely edistäisi strategista, läpinäkyvää ja luottamushenkilöitä tukevaa valmistelua. Kevyessä IVA:ssa on siis pohjimmaltaan kyse keskustelun monipuolistamisesta ja tietopohjan parantamisesta. Tiedon parantamisen haaste nostaa esiin seuraavat isot kysymykset, ja ne ovatkin ikuisuuskysymyksiä. Jäikö osallistuminen työn ulkopuolelle? Millä ehdoilla voidaan sanoa, että tieto paranee? Miten valitaan ongelman kannalta relevantein tieto? Miten syntyvät yhdessä päätetyt arvovalinnat, jotka määräävät tuota relevanssia? Miten luodaan tiedosta oiva synteesi? Miten vaikutusarviointien tulokset ja niiden käyttö päätöksenteon perusteena viestitään kuntalaisille? Entä missä kohdissa kuntalaiset voivat ja heidän kannattaa osallistua vaikutusarviointiin? Näitä siis itse ajauduin pohtimaan Kauppisen antoisaa väitöskirjaa lukiessani. Kysymyksen osallisuuden edistämisestä Kauppinen sulkee periaatteessa työn tehtävänasettelun ulkopuolelle. Hän kuitenkin ehdottaa kirjan loppusivuilla arvioinnin avaamista kuntalaisille siten, että valmisteluvaiheessa arviointitaulukko tuodaan esimerkiksi foorumityöskentelyn työkaluksi kunnan julkisille kotisivuille. On syytä toivoa, että laadukasta vaikutusarviointia tuetaan jatkossakin akateemisilla opinnäytteillä. Esimerkiksi vaikutusarvioinnin tiedonrakennukseen, kansalaisosallistumiseen sekä sosiaalisen median kaltaisten uusien tekniikoiden käyttöön liittyisi herkullisia aiheita. Eero Kaakiselle ympäristöneuvoksen arvonimi Tasavallan presidentti on myöntänyt luonnonsuojelupäällikkö Eero Kaakiselle ympäristöneuvoksen arvonimen Yva ry oli mukana yhdessä muiden tahojen kanssa esittämässä kyseistä arvonimeä monin tavoin YVAasioissakin ansioituneelle Eero Kaakiselle. Yva ry antoi Eero Kaakiselle YVA-tunnustuspalkinnon ympäristövaikutusten arvioinnin hyväksi tehdystä elämäntyöstä vuonna 2011.

8 8 impakti Frank Vanclay n ja Maria Esteves in näkemyksiä sosiaalisten vaikutusten arvioinnista TEKSTI JA KUVAT ERKKI IKÄHEIMO, YVA RY, IMPAKTI-LEHDEN PÄÄTOIMITTAJA Sosiaalisten vaikutusten arviointi (SVA) on prosessi, joka on yksi hankkeen vaikutuksista ja hyvä SVA kestää pari vuotta, opetti Frank Vanclay ja Maria Esteves SVA-kurssilla. Suomalaiset YVA-asiantuntijat saivat nauttia harvinaisesta herkusta huhtikuussa 2012, kun tunnustettu sosiaalisten vaikutusten arvioinnin asiantuntija ja kulttuurimaantieteen professori Frank Vanclay University of Groningen sta Hollannista ja hänen vaimonsa tohtori ja Community Insight in johtaja Ana Maria Esteves pitivät SVAkurssin Suomessa. Kurssilla kansainvälinen osallistujajoukko Kurssin järjestettiin WSP:ssä ja isäntänä tilaisuudessa toimi yksikönpäällikkö Jani Päivänen. Osallistujia oli noin 30. Osallistujien joukossa oli tutkijoita, viranomaisia, konsultteja sekä muita yksityisen sektorin edustajia kuten öljy-, kaivos- ja energia-yhtiöistä. Suomalaisten lisäksi kurssilaisia oli Tanskasta, Ruotsista, Virosta ja Hollannista. Kurssin tavoitteina oli: oppia, että SVA on enemmän prosessi kuin tekniikka; lisätä ymmärrystä vaikutusten sosiaalisesta luonteesta yhteisöissä; esitellä SVA:n teoreettinen viitekehys; lisätä SVA-menetelmien ja työkalujen osaamista; auttaa opitun soveltamista käytännössä. Kurssin aluksi osallistujille jaettiin muistitikulla opetuksessa käytetyt PowerPoint-kalvot sekä runsaasti julkaisuja ja artikkeleita aiheesta. Lisäksi kaikki saivat tuoreen Vanclay n ja Esteve sin toimittaman kirjan New Directions in Social Impact Assessment. Kurssi pidettiin englanniksi ja kaikki kurssilla jaettu materiaali oli myös englannin kielellä. Kurssi muodostui luennoista, videoesityksestä ja ryhmätöistä, joissa opetettiin soveltamaan oppeja käytännössä. Luennoitsijoiden oma kokemus SVA:sta oli lähinnä suurista hankkeista kehitysmaissa. Tämä lähtökohta ohjasi selvästi opetuksen sisältöä. Esimerkkeinä käytettiin mm. Suomessa vieraampia patohankkeita. Tässä artikkelissa käydään läpi lähinnä kurssin oppeja SVA:n lähtökohdista ja sidosryhmäanalyysistä, jotka olivat mielestäni kurssin mielenkiintoisinta antia. Itse SVA:n tekniikkaa ja käytäntöjä käsitellään kevyemmin. SVA kehitettiin vähentämään epäonnistumisia projekteissa SVA:n historia on erilainen riippuen siitä missä ollaan, huomauttavat Vanclay ja Esteves. Heidän näkemyksensä mukaan alunperin SVA:ta ruvettiin kehittämään USA:n ympäristövirastossa (NE- PA = National Environmental Protection Agency), koska useissa julkisissa hankkeita epäonnistuttiin ja SVA:n uskottiin vähentävän epäonnistumisen todennäköisyyttä. Aluksi SVA:n oli prosessi, jossa vain arvioitiin etukäteen hankkeen sosiaaliset seuraukset. Nykyisen ajattelutavan mukaan SVA on selvästi laajempi käsite. Yksi tapa määritellä SVA on, että se on kehitykseen ja demokratiaan liittyvä filosofia, joka ottaa huomioon kehityksen tavoitteet, kehityksen haitalliset vaikutukset ja on yksi kehitysprosessin osa. SVA parantaa päätöksentekoa SVA-prosessi vaikuttaa viranomaisten, hankkeesta vastaavan ja paikallisten yhteisöjen kautta. Vanclay n ja Estevesin opetuksen mukaan SVA:n hyödyt eri osapuolille ovat: Paikalliset yhteisöt: saavat enemmän päätösvaltaa, aktivoituvat, syntyy sosiaalista pääomaa, haitallisia vaikutuksia vältetään ja positiivisia vaikutuksia maksimoidaan. Yksityinen sektori: suhteet paikallisyhteisöihin, työvoimaan ja sidosryhmiin paranevat, hankkeen toteuttaja saa sosiaalisen luvan toimia, vältytään kalliilta virheiltä, mahdollisten korvausten todennäköisyys pienenee ja toteuttaja tekee parempia päätöksiä. Vastuu viranomainen: on paremmin informoitu ja tekee täten parempia päätöksiä. SVA:n sisältö on lähellä kestävää kehitystä Luennoitsijoiden mukaan SVA:n ominaisuuksia ja lähtökohtia ovat: sitouttaa kestävään kehitykseen; avoimuus ja vastuullisuus; oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo; ihmisarvon takaaminen; paikallisten ihmisten vaikutusmahdollisuuksien parantaminen erityisesti naisten, vähemmistöjen ja vähäosaisten;

9 impakti 9 Sosiaalisten vaikutusten arviointi kurssin ryhmäkuva osaamisen kehittäminen ja koulutus; moniarvoisuuden hyväksyminen. Suurin vaikutus on monesti pelko SVA:n tulisi seurata hankkeessa mukana koko projektisyklin ajan sen kaikissa vaiheissa. Sosiaalisia vaikutuksia syntyy jo siinä vaiheessa, kun hankkeesta tai toimenpiteestä kulkee ensimmäinen huhu, että jotain saattaa tapahtua. Yleensä suurin sosiaalinen vaikutus on pelko ja levottomuus koskien hanketta. Myös paikallisten ihmisten kokemukset aikaisemmista hankkeista vaikuttavat reaktioihin ja asenteisiin. Jos aiemmat kokemukset hankkeista ovat olleet huonoja, niin uusiin hankkeisiin suhtaudutaan skeptisesti. Tähän liittyen luennoitsijat esittivät videon, joka käsitteli kaivoshanketta ja paikallisten ihmisten pelkoja kaivoksen vaikutuksista heidän elämäänsä ja elinkeinoihinsa. Tämän jälkeen mietimme ryhmissä, olisiko lopputulos ollut parempi, jos hankkeessa olisi järjestetty osallistumis- ja/tai kuulemistilaisuuksia. Näiden seurauksena saavutettu oletettu parempi lopputulos tuli esittää piirroksena. SVA alkaa yhteisöjen ymmärtämisestä ja päättyy suunnitelman toteuttamiseen Kurssin luennoitsijoiden mukaan SVA sisältää seuraavat vaiheet: Hankkia ymmärrys yhteisöistä, joihin hanke vaikuttaa. Selvittää ja tutkia sosiaalisen ympäristön tekijät, joihin vaikutusten oletetaan olevan merkittäviä. Hankkeesta seuraavien mahdollisten sosiaalisten muutosten arvioiminen. Muutosten merkittävyyden ja muutoksen kohteena olevien ryhmien reaktioiden arvioiminen. Vaikutusten lieventämistoimien tunnistaminen ja positiivisten vaikutusten maksimointi. Seurantasuunnitelman tekeminen, jolla seurataan toteutusta, poikkeamia lieventämistoimissa ja odottamattomia sosiaalisia muutoksia ja vaikutuksia. Raportointi tärkeimmille viiteryhmille. Sovittujen toimenpiteiden toteuttaminen. Sidosryhmä- ja olosuhdeanalyysit ovat tärkeitä vaiheita Vanclay ja Esteves korostavat, että tärkeä vaihe SVA:ssa on yhteisön profiilin luominen. Profiilin luomiseen tarvittavat tiedot ovat: sidosryhmäanalyysi, perustiedot väestörakenteesta, kehityksen aikasarjat ja yleiset taustatiedot yhteisön olosuhteista. Sidostyhmien tunnistamiseen on monta hyvää tapaa. Ryhmiä voi identifioida kirjoituspöytätyönä olemassa olevan tiedon perusteella, kyselemällä sidosryhmiltä uusista sidosryhmistä ns.

10 10 impakti lumipalloefektiä hyödyntäen, käyttämällä mind map eja ja sosiaalista verkostoanalyysiä (social network analysis, esimerkiksi Boutiller s Stakeholder ) käyttäen. Toinen tärkeä vaihe SVA:ssa on olosuhdeanalyysi (Context analysis), johon sisältyy esim. seuraavanlaisia asioita: yhteisön kyky sopeutua projektin aiheuttamiin muutoksiin, kilpailutilanne resursseista kuten esim. maasta ja vedestä, yhteisön sisäinen rakenne esim. heimorakenne tai ikärakenne, sosiaalinen eriarvoistuminen, alueen historia sekä yhteisön kokemukset aikaisemmista hankkeista. Vanclay n ja Esteves in mukaan yhteisön profilointi jätetään usein kesken eikä siinä yleensä enää tarkastella sitä, miten paikallisyhteisön elämä kehitetään kestävälle pohjalle tai kuinka sosiaalinen kehitys mahdollistetaan. Sosiaalisen kehityksen mahdollisuuksia ja kestävyyttä tutkitaan selvittämällä yhteisön luonnollista, rahoituksellista, rakennettua, inhimillistä, sosiaalista, institutionaalista, poliittista, tiedollista, henkistä ja kulttuurillista pääomaa. Vanclayn ja Estevesin mukaan sosiaalinen kehitys tarkoittaa: kaikkien ihmisten perustarpeiden parempaa täyttymistä, sisältäen puhtaan ja turvallisen ympäristön; oikeudenmukaisemman varallisuuden jakautumisen saavuttamista talouskasvun tuloksena; inhimillisen ja sosiaalisen pääoman kehittymistä sekä mahdollisuuksien ja vaihtoehtojen lisääntymistä; painopisteen siirtymistä kohden sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoisia mahdollisuuksia; köyhyyden ja lukutaidottomuuden poistamista. listaavat luonnon pääoman (luonnonvarat, ekosysteemipalvelut ja luonnonkauneus), inhimillisen ja sosiaalisen pääoman (ihmiset ja sosiaalinen verkosto), taloudellisen pääoman sekä rakennetun pääoman (rakennukset, laitteet, tieto ja infrastruktuuri). Nämä pääomat määrittävät sen, kuinka joustava tai sopeutuva yhteisö on muutoksille. Jos esimerkiksi inhimillinen pääoma heikkenee koulutuksen osalta, sillä on vaikutusta mm. infrastruktuurin kuntoon, joka saattaa heiketä. Yhteisön kestävyyttä pyritään lisäämään mm. erilaisia shokkeja ja onnettomuuksia sekä kehityssuuntia ja kausivaihteluja vastaan. Näihin sopeutumista varten ihmiset rakentavat tai kehittävät pääomaa, jolla suojaudutaan ja pidetään elintasoa yllä. Konfliktit on tunnistettava etukäteen Yhteisöjen tunnistamisen ja sidosryhmäanalyysin jälkeen osallistumisesta puhuttaessa luennoitsijat korostivat varsinkin osallistumissuunnitelman tärkeyttä. Tässä yhteydessä on tärkeää, että konfliktit tunnistetaan etukäteen. He jakoivat konfliktit luokkiin konfliktien vaikeusasteen mukaan. Vaikutuksia tunnistettiin ryhmätöinä Vanclayn ja Estevesin opetuksen mukaan sosiaalinen vaikutus on jotain, jonka yksilö, talousyksikkö (esim. perhe), sosiaaliryhmä tai yhteisö kokee tai tuntee joko havaintona tai ruumiillisena tuntemuksena. Sosiaalisista vaikutuksista käsiteltiin mm. niiden tunnistamista, käsitteellistämistä, syntymekanismeja ja niiden erilaisia ominaisuuksia. Luennoitsijat eivät suosittele check list oja vaikutusten tunnistamiseksi, koska listat ohjaavat arvioijaa. He esittävät kuitenkin lyhyen karkean tason listan vaikutuksista, joilla voi olla sosiaalisia ulottuvuuksia. Potentiaalisia sosiaalisia vaikutuksia ovat: maisemalliset, arkeologiset ja kulttuurihistorialliset vaikutukset, vaikutukset paikallisyhteisöön sekä kulttuurilliset ja kielelliset vaikutukset, vaikutukset väestörakenteeseen, taloudelliset ja rahalliset vaikutukset, vaikutukset instituutioihin ja infrastruktuuriin, tasa-arvo- ja terveysvaikutukset, vaikutukset alkuperäiskansojen oikeuksiin, poliittiset- sekä omistus- ja käyttöoikeuksiin liittyvät vaikutukset ja kaikki muut vaikutukset yhteiskuntaan. Pääomat ratkaisevat sopeutumiskyvyn Tärkeä käsite yhteisön kehitykselle ja kehityksen kestävyydelle ovat pääomat (capitals), joiksi luennoitsijat 1) Kurssilla opetettu SVA-prosessi vaiheittain.

11 impakti 11 Sosiaalisten vaikutusten tunnistamista harjoiteltiin ryhmissä case study jen avulla, joista tunnistettiin toimenpiteiden aiheuttamia vaikutuksia, lieventämistoimia, jäännösvaikutuksia, sidosryhmiä, indikaattoreita, indikaattorien lähtötasoa, vaikutuksen merkittävyyttä, jne. Vaikutuksia seurataan ja ennustetaan indikaattorien avulla Vaikutusten indikaattoreita kehitettäessä on tärkeätä, että ne ovat SMART (Specific, Measurable, Achievable, Relevant, Timely). Vaikutusten ennustaminen on vaativa vaihe SVA:ssa. Tarkoitusta varten on kehitetty useita menetelmiä. Tällaisia menetelmiä ovat mm. ongelmapuumenetelmä (Impact pathway analysis), skenarioanalyyis (scenario analysis) ja mallintaminen (modelling). Vaikutuksista arvioidaan merkittävyys ja riskit Vaikutusten merkittävyyden (significance) arvioimiseksi kurssilla luennoitsijat mainitisivat seuraavat menetelmät käyttökelpoisiksi menetelmiksi: vertailuanalyysi (comparative analysis), sidosryhmien arviot (stakeholder input), asiantuntija-arviot (expert judgement) ja kenttätutkimukset (field investigations). Vaikutusten aiheuttaman riskin todettiin muodostuvan todennäköisyyden ja seurauksen yhdistelmänä. Esimerkiksi todennäköisyyden ollessa korkea ja seurauksen vakava on myös vaikutuksen aiheuttama riski suuri. Kurssilla esiteltiin luokittelut todennäköisyydelle, seurauksen suuruusluokalle ja riskin vakavuudelle. Riskin vakavuusluokkaa määrittää sen mitkä vaikutukset aiheuttavat toimenpiteitä. Vaikutusten lieventämistoimenpiteet sekä muut toimenpiteet esitetään toimintasuunnitelmassa. Toimintasuunnitelma mobilisoi SVA:n Seurantasuunnitelman yhteydessä esiteltiin erityisesti eräs visuaalinen ja osallistava arviointimenetelmä (Visual Participatory Evaluation), jossa filmataan sidosryhmien edustajien haastatteluja ja haastattelut näytetään ja niistä keskustellaan työpajassa, jossa on sidosryhmien, hankkeesta vastaavan ja vastuuviranomaisten edustajia. Keskustelun pohjalta tehdään johtopäätöksiä hankkeesta päätöksenteon tueksi. Toimintasuunnitelma sisältää seuraavat kappaleet: lyhennelmä, projektin kuvaus, projektin vaikutukset, yhteenveto vaikutusten hallintatoimenpiteistä, seurantasuunnitelma, varautumissuunnitelma (contingency plan) ja osallistamissuunnitelma. SVA:n teoria ja käytäntö mietitytti Kurssi oli kokonaisuutena hyvä ja kurssin alussa jaetusta materiaalista tulee olemaan varmasti monille hyötyä myös jatkossa. Kurssin opit ja SVA käytännössä saivat monen kurssilaisen mietteliääksi. Seuraavassa artikkelissa pohditaankin kurssin oppien ja suomalaisen SVA-käytännön suhdetta. Kurssilla jaettu digitaalinen aineisto löytyy YVA:ry www-sivuilta osoitteesta: Kurssin luennoitsijat Frank Vanclay ja Maria Esteves

12 12 impakti Ikuisuuskysymyksiä teorian ja käytännön kohtaamisesta case SVA HANNA HERKKOLA, RAMBOLL FINLAND OY Sisältääkö SVA YVA:n vai toisinpäin? Sisältyvätkö vuorovaikutus ja osallistuminen SVA:han vai toisinpäin? Erilaisten SVAkulttuurien kohtaaminen herätti monia kysymyksiä. Vanclayn ja Estevesin tässä Impaktin numerossa kuvatulla kurssilla oli hyvä palautella mieleensä SVAn perusteita ja mistä koko touhussa onkaan kyse. Omia näkemyksiään pääsi peilaamaan paitsi itse koulutuksessa myös epävirallisissa lounaspöytä- ja kahvikeskusteluissa. Osallistujien erilaiset taustaorganisaatiot ja roolit vaikutusten arvioinnissa toivat keskusteluun mukavasti eri näkökulmia. Yhteistä kaikille osallistujille vaikutti olevan halu kuulla ja jakaa kokemuksia ja kehittää ymmärrystään SVAsta. Opettajia kuunneltiin mielenkiinnolla, muttei kuitenkaan kritiikittömästi. Kokonaisvaltaisessa SVA:ssa käytännön haasteita Monikaan kurssilaisista ei kyseenalaistanut Vanclayn ja Estevesin ajatuksia SVAsta kattavana ja monivaiheisena prosessina. Opettajille esitettyjen kysymysten ja tauoilla käytyjen epävirallisten keskustelujen perusteella monia osallistujia sen sijaan mietitytti, miten kiihkeätahtisessa projektimaailmassa on mahdollista toteuttaa ideaalia näkemystä kokonaisvaltaisesta SVAsta, usein vielä rajallisilla euroilla. Kouluttajat tunnistivat haasteen olemassaolon, mutta eivät suostuneet päästämään osallistujia helpolla. On toki otettava huomioon vallitsevat realiteetit, kuten raha ja lainsäädäntö, mutta ei välttämättä tarvitse tyytyä olemassa olevaan tilanteeseen. Light-versio SVAsta kiinnosti monia osallistujia, mutta Vanclay ja Esteves eivät kannustaneet siihen suuntaan. Yksi Vanclayn ja Estevesin esiin tuomista ajatuksista oli, että SVAn tekijän tulee nähdä itsensä paitsi arvioijana, myös tiedon välittäjänä. Voimme ja meidän tulisi kertoa muille; asiakkaille, muille henkilöille omissa organisaatioissamme, viranomaisille; miksi on yrityksen etu ja menestyksekkään liiketoiminnan kannalta olennaista ottaa huomioon toiminnan vaikutukset ympäristöön ja yhteisöön jo ideointivaiheesta alkaen. Kouluttajatkin myönsivät tässä olevan haastetta, mutta jaksoivat uskoa ja vakuuttaa useiden, etenkin isompien, yritysten ymmärtävän, että ilman ajatuksella toteutettua sosiaalisten vaikutusten ennakointia, arviointia, seurantaa ja hallintaa heidän toiminta- ja menestymisen mahdollisuutensa ovat sangen rajalliset. Esimerkiksi Vanclay mainitsi Estevesin kanssa toimittamansa kirjan takakannestakin löytyvät yritysmaailman edustajien puheenvuorot sosiaalisten vaikutusten merkityksestä yritystoiminnalleen. Osa toimijoista on jo kokenut SVA-herätyksen. SVA-termin eri tulkinnat hämmentävät Suomenkielisen terminologian kanssa toimiville voi aiheuttaa hämmennystä käsitteenmäärittely. Suomessa SVA on totuttu mieltämään ennemminkin lakisääteisen YVAn rajallisen kestoiseksi osaksi kuin pitkäkestoiseksi prosessiksi, joka ylittää lakisääteisten vaatimusten rajat niin sisällöltään kuin ajalliselta kestoltaan. Laajempiin kokonaisuuksiin viitataan meillä ennemminkin esim. yhteiskuntasuhteiden hallintana, sosiaalisena vastuuna tai sosiaalisena toimilupana. Vanclayn ja Estevesin näkemys SVAsta on niin laaja, että se kattaa kutakuinkin kaikki nykyisen lakisääteisen YVAmme osa-alueet. Useissa maissa SVA ei sisälly YVAan oletusarvoisesti, mistä syystä tarkastelunäkökulmat ja perinteet eroavat myös maakohtaisesti. Joka tapauksessa Suomessa voisi olla syytä käydä jonkinlainen käsitehierarkian ja vakiintuneiden ammattislangin käsitteiden pohtiminen ja avaaminen. YVA ja SVA ovat elävät ja kehittyvät, samoin niihin liittyvät käsitteet. Vuorovaikutus ja SVA yhdessä vai erikseen Kun SVA:ta tarkastellaan YVA-prosessin osana, tuodaan usein esiin, että vuorovaikutus ja osallistumismahdollisuudet ovat eri asia kuin sosiaalisten vaikutusten arviointi. Kun SVA nähdään pitkäkestoisena, jatkuvana prosessina, vuorovaikutuksesta tulee kiinteämpi osa kokonaisuutta ja nykyinen sosiaalisten vaikutusten arviointi muodostaa vain pienen osan jatkumosta. Vuorovaikutusta kaiken läpäisevänä toimintana ei kuitenkaan voida ulkoistaa vain SVAn tekijöille, vaan se vaatii (kuten nytkin) panostusta kaikilta hankkeeseen osallistuvilta. Joiltakin osin asiantuntijuuksia voisi ollakin syytä määritellä uudelleen. Miten tekemisen vastuut jaetaan, mikä kuuluu YVAan mikä yrityksen yhteiskuntavastuuseen, ja mikä on näissä riittävän hyvää? Myös kokemus on todellinen vaikutus Vanclay totesi, että SVAn näkökulmasta se, mitä ihmiset kokevat, on heille totta eli sosiaalinen vaikutus riippumatta

13 impakti 13 esim. siitä, mitä muut vaikutusarvioinnit kertovat. Nähdäkseni usein on kuitenkin ongelmallista saada koetulle vaikutukselle sama tai lainkaan painoarvoa verrattuna muihin vaikutuksiin. Ihmisten kokemusta, huolta, iloa tai surua, ei aina haluta nähdä sosiaalisena vaikutuksena sellaisenaan tai sen merkitystä voidaan vähätellä. Raja-arvoihin tai suojelumääräyksiin perustuvat vaikutukset on usein helpompi ottaa todesta. Sosiaaliset vaikutukset alkavat syntyä heti, kun ensimmäinen huhu tai aavistus hankkeesta kantautuu osallisten korviin eli jo paljon aiemmin kuin on vielä tietoa mahdollisista konkreettisista vaikutuksista, korosti Vanclay. Huoli tai toive muutoksesta riittää aiheuttamaan vaikutuksia, eikä kyse ole välttämättä muutosvastarinnasta. Varmuuden vuoksi täytyy tässä yhteydessä mainita, ettei Vanclay suinkaan ehdottanut, että hankkeet pitäisi pitää salassa nykyistä paremmin, vaan korosti jälleen SVAn prosessinomaisuutta ja kytkemistä hankekokonaisuuteen olennaisena osana heti alusta alkaen. Laajempi SVA edellyttää muutoksia SVAn prosessimaisuudessa ja laajuudessa on varmasti kehittämisen tarvetta jatkossa Suomessakin. Koska laki ei tätä kuitenkaan edellytä, paineet siirtyvät hankevastaaville ja heidän omaehtoiseen haluunsa hoitaa sosiaaliset ja yhteiskunnalliset asiat edistyksellisesti. Konsulteilta prosessimainen SVA voi edellyttää nykyisten tehtävänkuvien laajentamista ja osaamisen kehittämistä. Hankevastaavia laaja käsitys SVAsta haastaa ottamaan YVA-konsultit mukaan hankkeeseen nykyistä varhaisemmassa vaiheessa. Kaiken kaikkiaan näkökulmien laajentaminen ja kokonaisvaltainen tarkastelu korostuu. Haasteeksi voi muodostua esim. konsulttien uskottavuus puolueettomina vaikutusarvioijina, jos sama taho on pohtimassa Social Management Plan -kokonaisuutta ja arvioimassa sosiaalisia vaikutuksia. Tämä kysyy sekä konsulteilta että hankevastaavilta oman roolin ja toimenkuvan tiedostamista. Vaikka hyvin hoidettu SVA-prosessi luokin myönteistä yrityskuvaa ja siinä mielessä edesauttaa yrityksen markkinointia, varsinaiset markkinointitoimet pitäisi edelleen osata pitää SVAsta erillisinä. Rajoja ylittäviä kokeiluja tarvitaan Eri tahojen näkemykset SVAn roolista ja ideaalista tasosta sekä toteutuksesta vaihtelevat mm. toimijan tarkoitusperien mukaan. Mitä yhtenäisempi käsitys SVAn, hyvinvoivan yhteisön ja elinvoimaisen toimintaympäristön merkityksestä ihmisille muodostuu, sitä lähemmäksi tavoitteet myös SVAn suhteen todennäköisesti käyvät. SVAn toteuttaminen prosessina vaatiikin SVAn toteuttajia laajemmalle ulottuvaa keskustelua sosiaalisista vaikutuksista, sosiaalisesta toimiluvasta, vaikutusten seurannasta ja hallinnasta, kompensaatioista jne. Tällä hetkellä keskustelua käydään, mutta ideat jäävät usein konkretisoitumatta tai yksittäisten pilottien mielenkiintoisiksi kokeiluiksi. Tarvitaan esimerkillisiä pilottihankkeita, joissa halutaan ylittää lainsäädännön rajat ja vaatimukset. Hankkeen lähiympäristön ja asukkaiden hyvinvointi ja menestyvä liiketoiminta eivät ole toisilleen vastakkaisia käsitteitä. SVA:n jatkokurssille olisi kysyntää Työssään, myös SVAn tekijänä, kohtaa onnistumisen elämyksiä, mutta välillä myös hetkiä, jolloin tuntee lyövänsä päätään seinään, toistuvasti ja turhaan. Vanclayn ja Estevesin SVA-kurssi loi nostetta ja motivoi jatkamaan pyrkimyksiä sosiaalisten vaikutusten arvioinnin laadun ja merkityksen edistämiseksi, satunnaisista kuhmuista huolimatta. Kurssin suorittaneet saivat todistuksen keskitason SVA-kurssin suorittamisesta. Keskustelevalle pitkän oppimäärän kurssille olisi varmasti myös kiinnostusta, joten jatkoa odotellessa! Kurssin aikana tehtiin useita ryhmätöitä

14 14 impakti Kaivostoiminta poronhoitoalueella vaikutuksia ja vaikutusten arviointia TEKSTI JA KUVAT: MARJA ANTTONEN, POROTALOUSNEUVOJA, PALISKUNTAIN YHDISTYS Poroelinkeinoa koskevat nykytilaselvitykset ovat aiemmin jääneet kaivoshankkeissa pintapuolisiksi, jolloin vaikutusten todentaminen on ollut vaikeaa. Nykyselvitykset ovat olleet laajempia, mutta asiantuntijoiden vähäisyys rajoittaa edelleen. PoroYVA-hanke tuo pian ohjeistusta YVA-menettelyihin poronhoitoalueella. Poroelinkeino perustuu laajoihin luonnonlaitumiin ja porojen vuosisatojen kuluessa muodostuneeseen luontaiseen laidunkiertoon. Poroelinkeinon perusta on luonnon vuodenaikaisessa rytmissä ja siihen vaikuttavat aina luonnon tai ympäristön kulloisetkin olosuhteet, olivatpa ne sitten syystalvesta pakkasen ja lauhan sään vaihtelun jäädyttämiä laitumen pohjia tai ihmistoiminnan aiheuttama häiriö laidunalueella. Yleinen trendi kaikkialla pohjoisella pallonpuoliskolla on, että tila ja resurssit vähenevät eteläisillä alueilla ja ihmistoiminnan painopiste siirtyy yhä enemmän kohti pohjoista. Juuri nyt ajankohtaisia maankäyttöhankkeita Suomen poronhoitoalueella ovat etenkin kaivostoiminta, tuulipuistot ja turvetuotanto. Poronhoitoalueella suunnitteilla ja käynnissä olevat kaivokset keväällä Kaivosboomi poronhoitoalueella Poronhoitoalueella on tällä hetkellä toiminnassa muutamia kaivoksia ja useita uusia on suunnitteilla (kuva 1). Toiminnassa olevista kaivoksista Kittilän Suurikuusikkoa ja Sodankylän Kevitsaa ollaan laajentamassa ja niistä on YVA-menettely joko vireillä tai hiljattain päättynyt. Kolarin Hannukaisessa ja Taivalkosken Mustavaarassa tutkitaan aiemmin toimineiden kaivosten avaamista uudelleen, ja ainakin ensin mainitussa aiempaa huomattavasti laajempana. Voidaan siis jo puhua kaivosbuumista, jonka suurimmat hankkeet sijoittuvat erityiselle poronhoitoalueelle alueelle, jonka valtion maat on Poronhoitolain mukaan tarkoitettu erityisesti poronhoitoa varten ja missä lain mukaan poronhoidolle ei saa aiheuttaa maankäytöllä huomattavaa haittaa. Tällä Keski-Lapissa Kolarista Sodankylään ulottuvalla vyöhykkeellä on myös käynnissä valtausbuumi, todellinen kilpajuoksu alueiden varaamiseksi malminetsinnälle ja kaivostoiminnalle. Esimerkiksi Sodankylässä sijaitsevassa Oraniemen paliskunnassa valtausten ja varausten alla on jo yli kolmasosa koko paliskunnan maa-alasta. Vaikkei valtaus vielä tarkoitakaan kaivoksen perustamista, kytee poromiehen mielessä huoli: Mihin me pian enää mahdumme?

15 impakti 15 Poronhoidon kannattavuus kärsii kaivoshankkeiden takia Maankäyttöhankkeilla on - niiden luonteesta riippuen - hieman erityyppisiä vaikutuksia poroelinkeinolle. Toisaalta on olemassa myös yleisiä vaikutuksia, jotka esiintyvät useimmissa tapauksissa. Uudet maankäyttöhankkeet vähentävät aina porolaidunten määrää sekä pirstovat laitumia ja poroelinkeinon toiminnallisia alueita, kuten lisääntymisalueita (rykimä- ja vasoma-aikaiset alueet). Suorien menetysten lisäksi syntyy myös välillisiä alueiden menetyksiä esimerkiksi kun porojen laidunnus häiriintyy tai kun maankäyttöhankkeen vuoksi syntyy katvealueita, joita ei voida enää hyödyntää poronhoitotoiminnassa. Poroelinkeinon toiminnalliseen kokonaisuuteen kuuluu myös poronhoidon kannalta tärkeitä rakenteita, kuten laajoja erotusaita-alueita, kämppiä, paimentopaikkoja, laidunkierto- ja esteaitoja. Muun maankäytön seurauksena rakennelmien käyttötarkoitus tai merkitys voidaan menettää. Porojen siirtyessä muualle laitumet kuluvat epätasaisesti. Porot voivat myös kerääntyä ylisuuriin tokkiin. Ravintokilpailun ja stressin vaikutuksesta mm. teuraspainot ja vasaprosentti laskevat, ja elinkeinon tulot vähenevät. Kustannukset kohoavat mm. lisäruokinnan ja lisääntyneen työmäärän vuoksi. Kaikki vaikutukset yhdessä heikentävät näin elinkeinon kannattavuutta. Asiasta on saatu hiljattain tutkimustietoa Metlan selvitettyä Rovajärven ampuma-alueen vaikutuksia poronhoidolle. Laiduntaminen vähenee kaivoshankkeiden lähellä Ehkä merkittävimmän vaikutustyypin muodostavat laidunten ja muiden toiminnallisten alueiden menetykset suoraan kaivosinfrastruktuurin alle ja epäsuorasti porojen välttämiskäyttäytymisen vaikutuksesta, sillä nämä alueet ovat aina pelkkää kaivospiiriä laajempia. Sodankyläläisillä Pahtavaaran ja Kevitsan kaivoksilla on huomattu niiden rakentamisaikana sekä sen jälkeen, että porojen laidunnus kaivosten lähialueilla on vähentynyt. Myös Kittilän Suurikuusikon kaivoksella on havaittu olevan vaikutuksia alueen porojen laidunnukseen: Kuivasalmen paliskunnan porojen laidunkierto on kääntynyt kaivosalueen kohdalla poispäin, sillä kaivos ja sen vesistöjärjestelyt estävät porojen perinteisen kulkureitin käytön. Porojen lisäksi myös poronhoitajien kulku on estynyt kaivoksen lähialueen vetisten, talvellakin sulien ja paanteisten jänkien kautta. Kaivosten lähialueille on näin syntynyt laajempia katvealueita, jotka ovat vähemmällä laidunnus- ja poronhoidollisella käytöllä tai kokonaan niiden ulkopuolella. Porojen laidunkierron Härkä erotuksessa.

16 16 impakti muutosten vuoksi kaivosten läheisiä erotusaitoja, jotka perinteisesti on rakennettu sinne mistä porot luontaisesti liikkuivat, on myös jäänyt aiempaa tuntuvasti vähemmälle käytölle. Kun paliskunnan infrastruktuuri menettää merkitystään, tarvitaan uutta infrastruktuuria siellä, missä laidunnus ja poronhoitotyöt ovat mahdollisia. Sanomattakin on selvää, että niiden rakentaminen ja suunnittelu maksaa. Kaivosalueet turvattomia poroille ja poromiehille Toisaalta Sarvia poroja voi myös kerääntyä kaivosalueelle niiden kivi- ja hiekkakasojen tai altaiden houkuttamana. Kaivosalue houkuttelee etenkin luontojaan vähemmän häiriöalttiita hirvasporoja keskikesän räkkäaikana samaan vuodenaikaan ne kerääntyvät maanteillekin pakoon vertaimevien hyönteisten ja kuumuuden aiheuttamaa kiusaa. Ainakin Suurikuusikossa ja Pahtavaarassa poroja on kerääntynyt kaivosalueille, vaikka molempien kaivosten kaivospiirit on aidattu porojen pitämiseksi poissa. Kaivoksella porot altistuvat monenlaisille onnettomuuksille muun muassa liikenteen, räjäytysten, koparoita rikkovien jätteiden ja vetisten rikastushiekka-altaiden vuoksi. Poroja onkin tiettävästi hukkunut toimivien ja toimintansa lopettaneiden kaivosten lietealtaisiin. Toisaalta porot ovat myös aiheuttaneet harmia esimerkiksi rikkomalla parkkipaikalla kaivoksen henkilökunnan autojen peilejä. Porojen hakeminen kaivokselta pois voi olla häiriön vuoksi vaikeaa, ja ainakin Kevitsassa poromiehet ovat kokeneet liikkumisen turvattomaksi rakenteilla olevalla kaivosalueella. Siitoseläimiä menehtyy liikenteessä paljon Kaivostoiminnan seurauksena liikenne lisääntyy ja samalla lisääntyy myös liikenneonnettomuuksien määrä. Esimerkiksi Kuivasalmen paliskunnassa poroja on menehtynyt liikenteessä vuosittain jopa kaksinkertainen määrä Suurikuusikon kaivoksen perustamisen jälkeen. Vahinkoa lisää se, että liikenteessä kuolee vain tietyn alueen poronomistajien poroja. Kaivostoiminta vaikuttaa näin porokarjan rakenteeseen, sillä eniten onnettomuuksia tapahtuu marras-joulukuun pimeillä ja liukkailla keleillä ja liikenteessä menehtyy tällöin yleensä talveksi eloon jätettyjä siitoseläimiä. Siitoseläintä ei korvaa kolarista saatava rahallinen korvaus, sillä se ei ota huomioon tulevien vasasukupolvien menetystä. Kaikkia kolariin joutuneita poroja ei myöskään aina löydetä, jos ne jäävät henkiin ja ehtivät metsän suojiin piilottelemaan. Radioaktiivisuus voi pilata poronlihan maineen Useisiin kaivoksiin ja valtaushakemuksiin liitetään tätä nykyä uraani ja muut radioaktiiviset aineet. Säteilevän materiaalin käsittely ja poronlihan tuotanto samalla alueella on epäilyttävä yhdistelmä: mitä jos lihasta pian löytyy pitoisuuksia? Imago puhtaasta luonnontuotteesta menetetään herkästi, sillä etelässä asuva kuluttaja ei todennäköisesti erota toista aluetta toisesta, vaan leimaa koko tuotteen. Näin kaivoksilla voi olla vaikutusta elinkeinon kannattavuuteen laajemminkin kuin vain sen paliskunnan alueelle mihin se sijoittuu. Porotokka tiellä

17 impakti 17 Vasa talvella Useat perustetut ja suunnitteilla olevat kaivokset sijoittuvat poronhoidon kannalta merkittäville alueille, kuten tärkeille laidunalueille, porojen laidunkierron pääreitille tai paliskunnan pääerotuspaikan kohdalle. On selvää, että ne tulevat aiheuttamaan merkittäviä menetyksiä ja haittaa poroelinkeinolle. Jos kaivosteollisuudessa halutaan toimia sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävällä tavalla, on alueen perinteinen elinkeino otettava huomioon tekemällä riittävät selvitykset, sekä haittoja minimoimalla ja kompensoimalla. Avoin vuoropuhelu alueen paliskunnan kanssa hankkeen suunnittelun alusta lähtien on tärkeää. perinteisen tiedon sijaan. Eli poronhoidon tilanne alueella ja alueen merkitys elinkeinolle olisi pitänyt selvittää jo ennen kuin kaivosta perustettiin. Ongelma on ollut osittain se, ettei vaikutuksia ole osattu arvioida, sillä konsultit ja hankevastaavat tulevat usein etelästä ilman mitään kokemusta poroelinkeinosta ja porojen käyttäytymisestä. Viime vuosina selvityksiä ja arviointeja on tehty kaivosten YVA:issa laajemmin, mutta kun arviointien tekijät vaihtuvat, tieto siitä mitä tulisi tutkia ja miten arviointi tulisi tehdä, ikään kuin katoaa. Tämän vuoksi Paliskuntain yhdistyksessä on käynnissä PoroYVA -kehittämishanke, jossa laajahkon asiantuntijaryhmän työskentelyn pohjalta laaditaan ohjeistusta poroelinkeinon tarkastelemiseen YVA- ja kaavoitusmenettelyissä. Maankäytön suunnittelun tueksi myös poroelinkeinoon liittyvää paikkatietoaineistoa ollaan parhaillaan keräämässä helposti saavutettavaksi tietokannaksi SYKE:n vetämässä POROT -paikkatietohankkeessa. Etelän konsulteilla ei kokemusta poronhoidosta Alueen nykytilanteen perusteellinen selvittäminen ja kaivosten vaikutusten arviointi tulee tehdä myös poroelinkeinon osalta jo YVA-vaiheessa. Nyt toiminnassa olevien kaivosten YVA -menettelyiden nykytilaselvitykset ja arvioinnit ovat aikoinaan olleet poroelinkeinon osalta vähäisiä. Nyt kun paliskunnat jälkeenpäin tuovat havaitsemiaan vaikutuksia esille, kuulostaa valitettavasti siltä, ettei poromiehen sanaan uskota, vaan asia pitäisi pystyä todistamaan tieteen keinoin Vasavaadin

18 18 impakti Hyva-YVA-palkinnonjako: Palkintoja jakamassa Yva ry:n puheenjohtaja Nunu Pesu (vas.). Palkinnon saajat vasemmalta: kehittämispäällikkö Simo Isoaho Pirkanmaan jätehuolto Oy; kehitysjohtaja Mika Pekkinen Tampereen sähkölaitos; ympäristövastuualueen johtaja Ulla Koivusaari Pirkanmaan ELY-keskus; ylitarkastaja Leena Ivalo Pirkanmaan ELY-keskus; hankkeen projektikoordinaattori Eero Parkkonen Ramboll Finland Oy; tutkimuspäällikkö Joonas Hokkanen Ramboll Finland Oy. Vuoden 2012 Hyvä YVA - palkinto Tammervoiman hyötyvoimalaitoshankkeen ja biokaasulaitoshankkeen YVA:lle LEENA LUSA, PIRKANMAAN ELY-KESKUS Yva ry myönsi vuoden 2012 Hyvä YVA -palkinnon Pirkanmaan Jätehuolto Oy:n ja Tampereen Sähkölaitos -yhtiöiden yhteiselle Tammervoiman hyötyvoimalaitoksen ja biokaasulaitoksen hyvin laaditulle ympäristövaikutusten arvioinnille. Palkittu vaikutusten arviointi koskee kahta hanketta, Tammerkosken hyötyvoimalaitosta ja itsenäisenä hankkeena toteutettavaa biokaasulaitosta. Hankkeet sijoittuvat Tampereen kaupunkiseudulle, tiiviin yhdyskuntarakenteen yhteyteen, mikä asetti erityisesti ihmisiin ja ihmisten elinympäristöön liittyvälle, viherverkostoon, luontoon ja maankäyttöön kohdistuvalle vaikutusten arvioinnille tavallista suurempia vaatimuksia ja odotuksia. Neljä vaihtoehtoista hankealuetta sijaitsevat eri puolilla Tamperetta. Hankkeiden tavoitteet energiantuotannossa Hyötyvoimalaitoshankkeen tavoitteena on saada nykyisin kaatopaikoille loppusijoitettavan jätteen energiasisältö hyötykäyttöön kaukolämpönä ja sähkönä. Tammervoiman hyötyvoimalaitos tulee olemaan Tampereen kaupungin kaukolämmön peruskuormalaitos, joka tuottaa samalla sähköä Tampereen Sähkölaitoksen jakeluverkkoon ja valtakunnan verkkoon. Tammervoiman hyötyvoimalaitoksessa on tarkoitus polttaa kierrätykseen kelpaamatonta jätettä. Laitokseen tuodaan käsiteltäväksi noin tonnia jätettä sekä kotitalouksista että palvelutoiminnasta. Lisäksi on varauduttu käsittelemään

19 impakti 19 myös jossain määrin vaaralliseksi luokiteltuja jätteitä, kuten kyllästettyä puuta. Hyötyvoimalaitoksen polttoprosessin vaihtoehtoina arvioitiin jätteiden arinapolttoa ja kaasutusta. Voimalan kaasutusvaihtoehto edellytti erillistä jätteiden esikäsittelylaitosta, jossa valmistetaan kierrätyspolttoainetta. Arinapolttoprosessi käyttää tavanomaista syntypaikka-lajiteltua jätettä. Biokaasulaitoksessa käsitellään tonnia vuosittain pääasiassa asumisen ja palvelutoiminnan biojätteitä, jäteveden puhdistamoiden lietteitä, teurasjätettä, karjanlantaa tai muita biomassoja, joista muodostuva metaani hyödynnetään edelleen energiantuotannossa. Hyötyvoimalaitokselle oli lukuisia sijoitusvaihtoehtoja Arvioidut 0-vaihtoehdot (vaihtoehto lyhennetty =VE) hyötyvoimalaitokselle olivat: Voimalaitosta ei toteuteta ja kaatopaikkasijoitus jatkuu nykyisellään (VE Oa), ja voimalaitosta ei toteuteta ja jätteet kuljetetaan muualle käsiteltäviksi (VE Ob). Vaihtoehtoisina hyötyvoimalaitoksen sijoittumispaikkoina esitettiin sijoittuminen Tampereen Lielahteen ja Tampereen ja sen ympäristökuntien rajoille Kangasalle ja Pirkkalaan. Tällöin arvioitiin alueellisesti hankkeen sijoittuminen Epilään Sähkölaitoksen Lielahden voimalaitoksen viereen (VE1 Lielahti (Epilä)), voimalaitoksen sijoittuminen Ruskoon lähelle Kangasalan rajaa (VE2 Rusko) ja voimalaitoksen sijoittuminen Peltolammin ja pääradan länsipuolelle lähelle Pirkkalan rajaa (VE3 Sarankulma (Peltolammi)). Lisäksi Tampereen Tarastenjärven vaihtoehtoisina sijoituspaikkoina arvioitiin vaihtoehdot (VE 4a ja 4b Tarastenjärvi), jolloin voimalaitos sijoittuisi Tarastenjärven jätteenkäsittelyalueen länsipuolelle. Biokaasulaitokselle esitettiin kaksi sijoittumispaikkavaihtoehtoa Tarastenjärvellä, Tarastenjärven nykyiselle jätteenkäsittelyalueelle tai sen viereen kaavoitettavalle hyötyvoimalaitoksen alueelle. Myös muiden vaihtoehtojen osalta jouduttiin toteamaan kaavallinen valmius hankkeen toteuttamiseksi ja suhde maankäytön suunnitteluun. Vuoropuhelu onnistui eri osapuolien kanssa Toteutuneessa YVA-menettelyssä onnistuttiin löytämään ja muodostamaan hyviä ja toteuttamiskelpoisia sijaintivaihtoehtoja jätehuoltohankkeelle voimakkaasti kasvavan ja tiivistyvän kaupunkirakenteen sisältä. YVA menettelyä hyödynnettiin monipuolisena suunnittelutyökaluna ja onnistuttiin parantamaan suunnitelmia menettelyn aikana. Osallistujilla oli hyvät mahdollisuudet vaikuttaa hankkeen ympäristövaikutusten arviointiin. Vuoropuhelu oli onnistunutta myös alueen maankäytön suunnittelijoiden kanssa. Ihmisiin kohdistuvia vaikutuksia oli arvioitu laajasti ja arviointitulokset oli esitetty asiantuntevasti. Hankkeesta vastaavilla oli aktiivinen ja positiivinen ote Pirkanmaan Jätehuolto Oy ja Tampereen Sähkölaitos -yhtiöt osoittivat toteuttamallaan YVA-menettelyllä, miten kaksi hankkeesta vastaavaa voivat toimia onnistuneesti yhteistyössä ja yhdessä, aktiivisesti ja avoimesti sekä sitoutuen hankkeen parantamiseen ja haitallisten vaikutusten minimoimiseen. YVA-menettelyn yhteysviranomaisena toiminut Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) kiitti erityisesti hankkeesta vastaavien aktiivista ja positiivista otetta sekä hyvää vuorovaikutusta niin yhteysviranomaisen kuin kansalaisten suuntaan. Arviointiselostus antoi hyvän kokonaiskuvan Tammervoiman hyöty-voimalaitoksen ja sen vaihtoehtojen olennaisista ympäristövaikutuksista. Konsulttina YVA-menettelyssä toimi Ramboll Finland Oy. Havainnekuva hyötyvoimalaitoksen Tarastenjärven vaihtoehdosta, joka valittiin lopulliseksi sijoituspaikaksi.

20 20 impakti YVA-päivä 2012 esitelmät ja paneelikeskustelu KUVAT ERKKI IKÄHEIMO YVA-päivä pidettiin Pasilassa Etelä-Suomen aluehallintoviraston Helsingin toimipaikassa YVA-päivät avasi toistamiseen puheenjohtajaksi valittu Nunu Pesu. YVA-päivien esitysten lyhennelmät sekä paneelikeskustelun anti on esitetty lyhyesti alla. Lyhennelmät ovat opiskelijaosallistujien omia tulkintoja eivätkä esitelmien pitäjät ole tarkistaneet niitä. YVA-päivän avaus Vuoden 2012 YVA-päivät avasi YVA ry:n toiselle kaudelleen juuri valittu puheenjohtaja Nunu Pesu. Avauspuheenvuorossaan hän toivotti tulijat tervetulleiksi ja esitteli yhdistyksen uuden hallituksen. Yhdistyksen toimintaan osallistumista pyritään helpottamaan tekemällä hallitus tutuksi ja helposti lähestyttäväksi jäsenille. Jäseniä kannustettiinkin samalla aktiivisuuteen esimerkiksi ottamalla yhteyttä hallitukseen. Lisäksi puheenjohtaja esitteli YVA ry:n tämän vuotista Pietariin suuntautuvaa opintomatkaa. Opintomatka tarjoaa mahdollisuuden tutustua Venäjän ympäristölainsäädäntöön, ja lisäksi se sisältää tutustumiskierroksen eri YVAkohteisiin sekä nähtävyyksiin. LYHENNELMÄ: TONI SAASTAMOINEN, MAISEMA-ARKKITEHTI YO. Ekosysteemipalvelut väylänpidossa ja liikenteessä Asiantuntija Riina Känkänen Sito Oy:ltä piti esitelmän ekosysteemipalveluista väylänpidossa ja liikenteessä. Känkänen esitteli Sito Oy:n ja Liikenneviraston tekemää julkaisua, jonka ydinkysymykset olivat: millaisia mahdollisuuksia ekosysteemipalvelunäkökulma tarjoaa väylänpidon ympäristövaikutusten tarkasteluun ja toiseksi, miten väylien suunnittelua, rakentamista ja kunnossapitoa voitaisiin kehittää niin, että ekosysteemipalveluiden säilyminen ja myös sen tarjoamat hyödyt väylänpidon kannalta otetaan entistä vahvemmin huomioon? Ekosysteemipalveluilla tarkoitetaan ekosysteemin rakenteen ja eri tasoilla tapahtuvien toimintojen tuottamia suoria tai välillisiä hyötyjä, joko ihmiselle tai muulle ekosysteemille. Ominaista näille palveluille on, etteivät ihmiset usein huomaa tarvitsevansa ja olevansa riippuvaisia niistä. Asiaan kiinnitetään huomiota usein vasta, kun palvelut alkavat heiketä. Ekosysteemipalvelut -käsite palvelee hyvin ihmiskeskeistä lähestymistapaa näihin luonnon tuottamiin palveluihin. Käsitteen avulla voidaan helpommin kuvata ja arvottaa ihmisiä hyödyttäviä, luonnon tuottamia palveluja, vaikkakin niiden tunnistaminen on usein vaikeaa. Ekosysteemipalvelut voidaan Känkäsen mukaan jakaa neljään eri ryhmään: tuotanto-, säätely-, kulttuuriset sekä tukipalvelut. Tuontantopalveluille, kuten raaka-aineille tai ravinnolle, pystytään usein määrittelemään tietty arvo tai hinta. Säätelypalveluilla kuvataan luonnon tuottamien palveluiden kykyä säädellä esimerkiksi ilman laatua tai veden kiertoa. Kulttuurisiin palveluihin kuuluvat mm. virkistys, oppiminen ja tutkimus. Tukipalveluihin taas kuuluvat ravinnekierron ylläpito sekä uuden maa-aineksen muodostuminen. Ominaista kolmelle jälkimmäiselle ryhmälle on, että niille on hyvin vaikeaa määritellä arvoa tai hintaa. Ekosysteemipalvelujen huomioon ottaminen väylänpidossa ja liikenteessä sekä niiden suunnittelussa korostaa ennakoinnin ja riskienhallinnan merkitystä. Ekosysteemipalveluiden heikkeneminen vähentää luonnon monimuotoisuutta ja siten myös luonnonvaroja. Lisäksi muutosten korjaaminen on usein kallista ja korvaaminen usein mahdotonta. Ekosysteemipalvelunäkökulma ottaa huomioon myös välilliset ja pitkän aikavälin vaikutukset ympäristöön. Lisäksi