AKTIIVINEN ARKI (2014)

Transkriptio

1 AKTIIVINEN ARKI (2014) LOPPURAPORTTI Varsinais-Suomen Muistiyhdistys ry

2 TIIVISTELMÄ Aktiivinen arki -projektilla pyrittiin vastaamaan muistisairautta sairastavan henkilön kuntoutumisen haasteisiin ja viemään kuntoutumisajatusta eteenpäin Varsinais-Suomen alueella. Päämääränä oli toimijuuden ja aktiivisen arjen mahdollistavien mallien luominen osaksi hoitopolkua. Pyrkimyksenä oli juurruttaa mallien mukaisia toimintamuotoja osaksi kuntien palvelurakennetta ja muistisairaita henkilöitä hoitavien hoitoyksiköiden arkea. Projektia ohjasivat seuraavat tavoitteet: Tavoite 1: Muistisairaan henkilön kuntoutumisen merkityksen ymmärtäminen sekä kuntoutumisen mahdollisuuksia ja keinoja koskevan tiedon lisääntyminen. Tavoite 2: Muistisairaan henkilön ja hänen omaishoitajansa aktiivisuuden ja toimintakyvyn säilymisen mahdollistuminen. Tavoite 3: Kuntoutumista edistävän työtavan lisääntyminen muistisairautta sairastavia henkilöitä hoitavissa hoitoyksiköissä ja omaisten keskuudessa. Aktiivinen arki -projektin päätoimintamuodot olivat kuntouttavan ryhmätoiminnan järjestäminen muistisairautta sairastaville henkilöille ja heidän omaisilleen sekä muistiasiakkaita hoitavien yksiköiden ja omaisten kanssa tehtävä kuntoutumista edistävä kehittämisyhteistyö. Lisäksi projektin työntekijät toimivat muistisairauksiin liittyvän kuntoutumisen asiantuntijoina kuntien hoitopolkuja kehittäneissä työryhmissä sekä tekivät toimintakykyä arvioivia kotikäyntejä ja pienimuotoisesti kotikuntoutusta. Vuosien välisenä aikana Aktiivinen arki -projektissa toteutettiin yhteensä 40 kuntoutusryhmää viidessä eri kunnassa, yhteensä toteutui 432 ryhmäkertaa. Ryhmätoiminnan tuloksena omaiset ymmärtävät paremmin muistisairautta sairastavan henkilön kuntoutumisen merkityksen ja saavat keinoja sen toteuttamiseen arjessa. Muistisairaille henkilöille ryhmä tarjoaa mahdollisuuden toimintaan ja osallistumiseen vertaisryhmässä. Usealle omaiselle yhdessä ryhmään osallistuminen tarjoaa ainoat kodin ulkopuoliset kontaktit, kun muistisairasta läheistä ei enää voi jättää yksin kotiin. Kunnan päättäjille pystyttiin osoitamaan toiminnan tarve ja oikeiden avainhenkilöiden avulla toiminta jäi osaksi hoitopolkua neljässä kunnassa. Kunnan työntekijät kokivat saavansa tukea ja vahvistusta omille kehittämisajatuksilleen. Toiminta juurtui myös yhdistyksen omaan palvelutoimintaan. Projektin aikana muistisairautta sairastavien asiakkaiden hoitoon erikoistuneissa yksiköissä pidettiin 20 omaisteniltaa, joihin osallistui yhteensä 609 omaista. Lisäksi omaisilta nousseiden tarpeiden perusteella järjestettiin projektin ryhmätoimintaan osallistuneiden omaishoitajille kesäkuussa 2013 voimavarapäivä. Omaisteniltojen kuntoutusteemat juurtuivat yhdistyksen palvelutuotantoon. Omaisteniltojen tuloksena omaisten ymmärrys muistisairaan henkilön toimintakyvyn tukemisesta kasvoi. Hoitoyksiköissä vahvistui käsitys omaisten roolista osana muistisairautta sairastavan henkilön toimintakyvyn edistämistä. Hoitoyksikköyhteistyötä toteutettiin yhteensä 13 kunnassa. Hoitajien kehittämisiltapäiviä toteutui vuosien aikana 32 eri yksiköissä yhteensä 163 kertaa. Hoitoyksiköille annettiin konsultaatiota kehittämis- ja kuntoutumistyön suunnitteluun sekä arviointiin liittyvissä asioissa yhteensä 114 kertaa. Hoitoyksikköyhteistyötä tehtiin myös yhteistyössä Kaste-hankkeen kanssa, kuten esim. liikuntasopimus koulutukset. Hoitoyksikköyhteistyön tuloksena kuntoutumista edistäviä käytäntöjä on lisätty hoitoyksiköissä. Arjen toimissa tapahtuva kuntoutumista edistävä toiminta on lisääntynyt kyselyiden mukaan kaikilla hoitajilla. Muistisairautta sairastavien asukkaiden arkitoiminta on aktiivisempaa ja heitä osallistetaan enemmän. Kuntoutumista edistäviä ryhmiä toteutetaan ja ymmärrys niiden tärkeydestä muistisairaan henkilön kuntoutumismuotona on lisääntynyt. Yksiköiden esimiehille on pystytty osoittamaan kuntouttavan toiminnan merkitys niin muistisairautta sairastavan toimintakyvyn kuin hoitohenkilökunnan jaksamisen näkökulmasta. Muutoksia yksiköiden toimintatavoissa tapahtuu hitaasti ja kuntoutumista edistävien toimintojen toteutumisen määrät ja sisällöt vaihtelevat eri yksiköissä. Projektin työntekijöiden näkemyksen mukaan kunnissa nähdään nyt selvemmin muistisairautta sairastavan toimintakykyä tukevien toimien merkitys ja mietitään erilaisia kuntoutumiskeinojen toteuttamismahdollisuuksia. Asennemaailman ja osaamisen ylläpysyminen vaatii jatkuvaa ja säännöllistä kehittämistä sekä yksiköiden esimiesten vahvaa sitoutumista.usein ei kuitenkaan lasketa kuntoutuksen tuomia talousvaikutuksia pitkällä tähtäimellä, vaan tehdyillä päätöksillä pyritään pitämään tämän hetkiset kulut minimissä ja säästetään ennaltaehkäisevissä toimissa. Muistisairaan henkilön jo muutaman kuukauden pidempään jatkuva kotona selviäminen sekä pitkäaikaishoidossa toimintakykyisempänä säilyminen tuovat kunnalle säästöjä ja parantavat sairastuneen henkilön elämänlaatua.

3 SISÄLTÖ 1 TAUSTA JA TARKOITUS 4 2 TAVOITTEET JA TOIMINTAMUODOT Projektin tavoitteet Tavoitteiden mukaiset toimintamuodot Projektin toiminta-alue 7 3 TUOTOKSET Kuntouttavien ryhmätoimintojen mallit Toimintakykyä ja kuntoutumista edistävä malli muistisairaita henkilöitä hoitaviin hoitoyksiköihin Liikuntasopimusmalli muistisairautta sairastaville kotihoidon asiakkaille Muistisairaan henkilön kotikäynti - ja kotikuntoutusmalli Muistisairaan henkilön kuntoutumisen asiantuntijana toimimisen malli 15 4 TULOKSET JA VAIKUTUKSET Kuntouttavan ryhmätoiminnan tulokset ja vaikutukset Hoitoyksiköihin tehdyn kuntoutumista edistävän kehittämisyhteistyön tulokset ja vaikutukset Liikuntasopimusten tulokset ja vaikutukset Kotikäyntien ja kotikuntoutuksen tulokset ja vaikutukset Kuntoutumisen asiantuntijatyöskentelyn tulokset ja vaikutukset Projektin vaikutuksia muistisairaiden henkilöiden kuntoutumisen kehittämistoimintaan osallistuneissa kunnissa 26 5 LUPAAVIA KÄYTÄNTÖJÄ MUISTIASIAKKAAN KUNTOUTUKSEEN 27 6 TOIMINTATAPOJEN JUURRUTTAMINEN JA LEVITTÄMINEN 28 7 ONGELMAT JA HAASTEET 29 8 HANKKEEN KESKEINEN ANTI 31 LÄHTEET 32 LIITE Luotujen lupaavien käytäntöjen lyhyet kuvaukset

4 1 TAUSTA JA TARKOITUS Muistisairaudet ovat merkittävä sosiaali- ja terveyspalveluiden tarvetta aiheuttava sairausryhmä. Väestön ikärakenteen muuttuessa muistisairaudet lisääntyvät tulevaisuudessa. Varsinais-Suomessa arvioidaan olevan tällä hetkellä yli muistisairautta sairastavaa henkilöä. Muistisairaus heikentää edetessään sairastuneen henkilön toimintakykyä ja omatoimisuutta. Usein muistisairailla henkilöillä on myös omaishoitaja, joka kokee läheisen muistisairauden vuoksi fyysistä ja psyykkistä kuormittumista. Muistisairaus heikentää vähitellen toimintakykyä ja omatoimisuutta. Kuntoutuksella pystytään edistämään ihmisen mahdollisuuksia elää mahdollisimman normaalia elämää muistisairauden tuomista rajoitteista huolimatta. Kuntoutuksen avulla voidaan vahvistaa sairastuneen henkilön ja hänen omaisensa voimavaroja sekä lisätä elämänhallinnan tunnetta ja osallistumismahdollisuuksia kodin ulkopuolella. Kuntoutuminen voidaan nähdä toimintakyvyn, elämänlaadun ja mielekkyyden kokemuksien säilymisenä mahdollisimman pitkään. (Pirttilä 2004, 11.) Muistisairaiden henkilöiden ja heidän läheistensä kuntoutus on usein suunnittelematonta ja puutteellista. Sairastuneet henkilöt tulevat palveluiden piiriin liian myöhään, kuntoutussuunnitelmat eivät ohjaa kuntoutusprosessia ja kuntouttavien palveluiden tarjonta on vähäistä. Muistisairaiden henkilöiden ja heidän läheistensä hyvinvoinnin ja elämänhallinnan tukemisella on inhimillinen ja yhteiskunnallinen merkitys. (Aktiivinen arki -projektin hankesuunnitelma 2008.) Kun oikea-aikaisella kuntoutuksella ylläpidetään muistisairaan henkilön ja omaisen toimintakykyä, pystytään säästämään hoitopolun kokonaiskustannuksissa (Sulkava, Finne-Soveri, Laakkonen & Aejmelaeus 2007). Muistisairaan henkilön kuntoutumista edistävä toiminta on riippuvainen toimintaympäristöstä sekä muistisairaan toimintakyvystä ja persoonasta (Pikkarainen 2004, 34 35). Etenevien muistisairauksien aiheuttamiin kuntoutustarpeisiin vastaaminen edellyttää alan työntekijöiltä erityistietämystä ja erikoistumista, eikä Varsinais-Suomessa ole asiaan riittävästi perehtynyttä tahoa. Muistisairauksiin erikoistuneiden kuntoutuspalvelujen saanti on riittämätöntä niin laadullisesti kuin määrällisesti. (Aktiivinen arki -projektin hankesuunnitelma 2008.) Yksilöllisellä ja perheen tarpeet huomioivalla suunnitelmallisella kuntoutuksella voidaan tukea sairastuneen henkilön ja hänen läheistensä hyvää arkea ja elämänhallintaa sairauden kanssa. Tulevaisuudessa keskeinen kysymys on, annetaanko dementoituvalle ihmiselle mahdollisuus kuntoutumiseen. (Muistiliitto 2009.) 4

5 2 TAVOITTEET JA TOIMINTAMUODOT Aktiivinen arki -projektilla pyrittiin vastaamaan muistisairautta sairastavan kuntoutumisen haasteisiin ja viemään kuntoutumisajatusta eteenpäin Varsinais-Suomen alueella. Päämääränä oli muistisairaan henkilön toimijuuden ja aktiivisen arjen mahdollistavien mallien luominen osaksi hoitopolkua. Pyrkimyksenä oli juurruttaa mallien mukaisia toimintamuotoja osaksi kuntien palvelurakennetta ja muistisairaita henkilöitä hoitavien yksiköiden arkea. 2.1 Projektin tavoitteet Projektin työskentelyn viitekehyksenä oli Muistiliiton luoma Kuntoutusmalli. Pyrkimyksenä oli lisätä tietoa muistisairaan henkilön kuntoutusmahdollisuuksista, kehittää kuntoutumisen käytäntöjä sairauden kaikissa vaiheissa sekä luoda niistä malleja osaksi hoitopolkua. Tavoite 1: Muistisairaan henkilön kuntoutumisen merkityksen ymmärtäminen sekä kuntoutumisen mahdollisuuksia ja keinoja koskevan tiedon lisääntyminen. Tavoite 2: Muistisairaan henkilön ja hänen omaishoitajansa aktiivisuuden ja toimintakyvyn säilymisen mahdollistuminen. Tavoite 3: Kuntoutumista edistävän työtavan lisääntyminen muistisairaita henkilöitä hoitavissa hoitoyksiköissä ja omaisten keskuudessa. 5

6 2.2 Tavoitteiden mukaiset toimintamuodot Projektin päätoimintamuodot (kuva 1) olivat kuntouttavan ryhmätoiminnan järjestäminen muistisairaille henkilöille ja heidän omaisilleen sekä muistisairaita henkilöitä hoitavien yksiköiden ja omaisten kanssa tehtävä kuntoutumista edistävä kehittämisyhteistyö. Luotuja toimintamalleja pyrittiin vakiinnuttamaan osaksi kuntien muistisairaille henkilöille suunnattua palvelutuotantoa. Kuva 1. Projektin päämäärä, tavoitteet ja toimintamuodot 6

7 2.3 Projektin toiminta-alue Aktiivinen arki -projektin toiminta-alueena oli Varsinais-Suomi, lukuun ottamatta Salon seutua, jossa toimii oma muistiyhdistys (kuva 2). Projektin toiminta-alueesta rajattiin pois myös Turku ja Laitila. Näissä toimi Turun Lähimmäispalveluyhdistyksen muistisairaille henkilöille ja mielenterveyspotilaille suunnattu kuntohanke Varjosta valoon, joka toteutti osittain samoja toimintamuotoja Aktiivinen arki -projektin kanssa. Aktiivinen arki -projektin loppuvaiheessa otettiin siinä luotujen toimintamallien mukaisia ryhmiä osaksi Varsinais-Suomen Muistiyhdistyksen ryhmätoimintaa myös Turussa. Projekti toimi viiden toimintavuotensa aikana yhteensä 14 Varsinais-Suomen kunnassa ja pilottikuntia olivat Raisio, Lieto ja Kaarina. Parainen Aktiivinen arki -projektiin osallistuneet kunnat hoitoyksikköyhteistyö ryhmätoiminta Kuva 2. Aktiivinen arki -projektin toimintamuodot toiminta-alueen kunnissa 7

8 Vuosien aikana Aktiivinen arki -projektissa toteutettiin yhteensä 40 kuntoutusryhmää viidessä eri kunnassa. Ryhmistä 24 oli tarkoitettu muistisairaille henkilöille ja 16 oli muistisairaille henkilöille ja heidän puolisoilleen. Yhteensä projektin aikana toteutettiin 432 ryhmäkertaa. Omaisilta nousseiden tarpeiden perusteella järjestettiin projektin ryhmätoimintaan osallistuneille omaishoitajille kesäkuussa 2013 voimavarapäivä. Päivän tavoitteena oli auttaa omaishoitajia löytämään ja huomaamaan arkea tukevia voimavaroja. Päivä toteutettiin lauantaina, jolloin monella oli mahdollisuus saada apua muistisairaan hoitoon. Päivään kuului myös mahdollisuus tuoda muistisairas puoliso hoivahoitoon päivän ajaksi, ellei hoiva muuten järjestynyt. Hoitoyksikköyhteistyötä toteutettiin yhteensä 13 kunnassa. Hoitoyksikköyhteistyötä tehtiin myös yhteistyössä Kaste-hankkeen kanssa, kuten esim. liikuntasopimus koulutukset. Aktiivinen arki - projekti toi koulutuksiin muistisairaan henkilön kuntoutumista ja toimintakykyä tukevaa näkökulmaa. Hoitoyksiköiden kehittämisiltapäiviä toteutui vuosien aikana 32 eri yksikössä yhteensä 163 kertaa ja niissä oli yhteensä 1728 hoitajien osallistumiskertaa. Eri yksiköissä kuntoutusteemalla pidetyissä 32 omaistenilloissa tavoitettiin yhteensä 609 omaista. Hoitoyksiköille annettiin konsultaatiota kuntoutumiseen sekä kehittämistyön suunnitteluun ja arviointiin liittyvissä asioissa yhteensä 114 kertaa. Projektin työntekijät toimivat myös muistisairaiden henkilöiden kuntoutumisen asiantuntijoina kuntien hoitopolkuja kehittäneissä työryhmissä. HOITOYKSIKKÖYHTEISTYÖN TOTEUMA VUOSITTAIN Hoitoyksiköiden kehittämistilaisuudet Omaistenillat Konsultaatiot = Hoitoyksiköiden esimiesten suunnitteluja arviointikeskustelut. Asiakaskonsultaatiot (2 yksikköä) 5 (65 omaista) (5 yksikköä) 2 (121 omaista) (8 yksikköä) 10 (213 omaista) (4 yksikköä) 4 (100 omaista) (13 yksikköä) 11 (110 omaista) 4 yht. 163 (32 yksikköä) 32 (609 omaista) 114 8

9 Lisäksi projektin aikana toteutui muistisairautta sairastaville henkilöille yhteensä myös 123 kotikäyntiä tai kotikuntoutussarjaa. Toimintakykyä arvioivilla kotikäynneillä ja pienimuotoisesti kotikuntoutusta tekemällä pyrittiin kartoittamaan muistisairaiden henkilöiden kotitilannetta sekä etsimään keinoja lisätä heidän aktiivisuuttaan arjessa. Käyntien aikana arvioitiin toimintakyvyn lisäksi muistisairaan henkilön edellytyksiä osallistua ryhmätoimintaan. Kotikuntoutussarjan tavoitteena oli aktivoida muistisairaita henkilöitä, joiden toimintakyvyn muutokset tai muut syyt estivät kuntouttavaan ryhmätoimintaan osallistumisen. 3 TUOTOKSET 3.1 Kuntouttavien ryhmätoimintojen mallit Ryhmän tarjoama psykososiaalinen tuki yhdistettynä fyysiseen kuntoutukseen ylläpitää suorituskykyä ja kohentaa mielialaa muistisairailla henkilöillä (Pirttilä, Heimonen & Grano 2007). Projektin ryhmätoimintojen päätavoitteena oli muistisairaiden henkilöiden ja heidän omaishoitajiensa toimintakyvyn ja aktiivisuuden säilymisen mahdollistuminen. Pyrkimyksenä oli parantaa heidän edellytyksiään elää normaalia ja laadukasta elämää sairauden aiheuttamista rajoitteista huolimatta sekä tarjota mahdollisuus kodin ulkopuolella tapahtuvaan aktivoivaan toimintaan. Vastaamalla Aktiivinen arki -projektin tavoitteisiin ja hyvällä yhteistyöllä pilottikuntien kanssa projektissa luotiin kaksi ryhmätoimintamallia: Muistisairaan henkilön kuntoutusryhmämalli ja Muistisairaan henkilön ja hänen omaishoitajansa kuntoutusryhmämalli. Projektin työntekijät järjestivät aluksi kolmessa pilottikunnassa kuntoutumista edistävää ryhmätoimintaa kerran viikossa. Ryhmätuokiot kestivät 1½ tuntia ja toteutuivat 8 15 kerran sarjoissa kaksi kertaa vuodessa. Alkuperäisen ajatuksen mukaisesta, kahdesta kokoontumisesta viikossa luovuttiin, koska asiakkaat kokivat voimavarojensa riittävän vain yhteen ryhmäkertaan viikossa. Ryhmien sisältöön vaikuttivat ryhmäläisten toimintakyky, voimavarat, ryhmän koko ja käytettävissä oleva tila. Ryhmissä oli kaksi ohjaajaa, mikä mahdollisti muistisairaiden henkilöiden yksilöllisen huomioinnin. Ryhmätoimintaan osallistuville omaisille ryhmä tarjosi mahdollisuuden vertaistuelliseen keskusteluun sekä muistisairautta ja palveluja koskevan tiedon saamiseen. Ryhmien koot määräytyivät käytettävissä olevan tilan ja ryhmäläisten sairauden vaikeusasteen mukaan. Projektin mallin mukaisissa ryhmissä oli 5 10 muistisairasta henkilöä, pariskuntaryhmissä oli 4 7 pariskuntaa. 9

10 Ryhmätoiminnan sisällöistä ja vaikutuksista annettiin tietoa kuntien edustajille ja ryhmiin otettiin opiskelijoita tutustumaan toimintamalliin. Yhdessä ryhmässä kunnan työntekijä perehtyi sisältöön ja käytäntöihin toimimalla projektin työntekijän työparina. Ryhmän ohjausvastuu siirtyi vähitellen hänelle ja mallin mukainen toiminta juurtui luontevasti kunnan järjestämäksi. Ryhmätoiminnan järjestäminen vaatii tilan, jossa on käytettävissä pöytä ja tuolit sekä riittävän iso vapaa tila liikuntaan. Tilan keskeinen sijainti lisää osallistumismahdollisuuksia ja mallin mukaisessa toiminnassa ryhmäläiset järjestävät itse tai omaisensa tuella kulkemisen ryhmäpaikkaan. Ryhmätoimintaa kehittävä yhteistyö kesti eri pilottikunnissa 1 3,5 vuotta ja levisi sen jälkeen myös kahteen muuhun kuntaan. Yksi ryhmistä toteutui ruotsinkielisenä. Projektissa kokeiltiin useita erilaisia ryhmäkäytäntöjä, joista luotiin kaksi kuntouttavan ryhmätoiminnan mallia. Mallien prosessit on kuvattu tarkemmin raportin liitteenä olevassa Lupaavat käytännöt -kuvauksessa. Muistisairaan henkilön kuntoutusryhmämalli Asiakkaat tulevat ryhmiin muistihoitajan tai muun terveys- ja sosiaalialan henkilön ohjaamana. Muistisairauden varhaisvaiheessa oleva henkilö voi itsekin hakeutua ryhmään ja enenevästi myös omaiset kyselevät ryhmätoimintamahdollisuuksia muistisairaille läheisilleen. Ennen ryhmän alkua ryhmäläisen kotiin tehdään kotikäynti, jonka aikana arvioidaan henkilön soveltuvuutta ryhmätoimintaan, fyysistä toimintakykyä sekä tarvittaessa kognitiivista ja psyykkistä toimintakykyä. Arvioinnissa käytetään apuna haastattelun ja havainnoinnin lisäksi helposti kotona suoritettavia ja toistettavia mittauksia. Fyysisestä toimintakyvystä arvioidaan erityisesti alaraajojen voimaa ja tasapainoa sekä omatoimisuutta päivittäistoimissa. Kognitiivisesta toimintakyvystä kartoitetaan esim. edellytyksiä kulkea ryhmiin ja kykyä seurata ohjeita. Psyykkisestä toimintakyvystä havainnoidaan mm. ryhmätoiminnassa tarvittavia tarkkaavaisuutta ja keskittymiskykyä. Toimintakyvyn arvioinnin lisäksi kotikäynnin aikana tutustutaan muistisairaan henkilön elämäntarinaan, kartoitetaan kodin fyysisen ympäristön turvallisuutta ja annetaan tarvittaessa palveluohjausta. Muistisairaalle henkilölle kotikäynti antaa mahdollisuuden tutustua ryhmän ohjaajiin ja lisää hänen motivaatiotaan osallistua ryhmään. Kotikäynnin avulla saadaan käsitys muistisairaan henkilön toimintakyvystä hänen kotiympäristössään. Tietoa voidaan käyttää hyväksi laadittaessa hänen hoito- tai kuntoutussuunnitelmaansa, vaikkei hän kykenisi osallistumaan ryhmätoimintaan. 10

11 Ryhmäläisten muistisairauden oireet ja voimavarat huomioidaan ryhmätilanteita suunniteltaessa. Tuokioiden sisältö koostuu vertaistuellisista keskusteluista, ajattelutoimintoja aktivoivista harjoitteista ja liikunnasta. Liikunnassa keskitytään tasapainon ja alaraajojen lihasvoiman harjoittamiseen sekä kehon hahmottamisen ja koordinaatiokyvyn tukemiseen. Ohjaajat kiinnittävät erityisesti huomiota positiivisen ilmapiirin sekä onnistumisen kokemusten luomiseen osallistujille., Näin pyritään ylläpitämään osallistujien itsetuntoa, osoittamaan heille säilyneitä voimavaroja sekä lisäämään heidän sitoutumistaan ryhmän toimintaan. Muistisairaan henkilön ja hänen omaishoitajansa kuntoutusryhmämalli Muistisairaalle henkilölle ja hänen omaishoitajalleen suunnatun ryhmän tavoitteena on tukea molempien toimintakyvyn eri osa-alueita sekä tarjota vertaistukea ja yhteistä kodin ulkopuolella tapahtuvaa aktivoivaa toimintaa. Muistisairaalle henkilölle ryhmän sisältö on lähes samanlainen kuin muistisairaan henkilön kuntoutusryhmämallissa. Erona on, että osa toiminnasta tapahtuu yhdessä omaishoitajien kanssa. Yksi tämän ryhmätoiminnan tavoitteista on osoittaa omaiselle muistisairaan henkilön jäljellä olevia taitoja ja voimavaroja. Muiden muistisairaiden henkilöiden ja puolisoiden tapaaminen voi tuoda esiin oman tilanteen uudessa valossa. Osallistujilta saadun palautteen mukaan on tärkeää, että järjestetään toimintaa, johon pariskunnat voivat mennä yhdessä. Osassa ryhmäkertoja (esimerkiksi joka toinen kerta) omaisille ja muistisairaille henkilöille on erilliset ohjelmat, joten ryhmän järjestämiseen vaaditaan tila, jossa on kaksi erillistä huonetta. Tällöin toinen ohjaajista voi keskustella omaisten kanssa esim. muistisairauden oireista, palveluista, muistisairaan toimintakyvyn tukemisesta sekä muistisairaan ja omaisen kuntoutumisen keinoista. Lisäksi omaisille tarjotaan myös mahdollisuus vertaistuelliseen vapaaseen keskusteluun ja heitä ohjataan muistisairaan omatoimisuuden tukemiseen sekä kuntoutumista tukevaan toimintatapaan arkitoimissa. 3.2 Toimintakykyä ja kuntoutumista edistävä malli muistisairaita henkilöitä hoitaviin hoitoyksiköihin Vastaamalla Aktiivinen arki -projektin tavoitteisiin ja tekemällä yhteistyötä hoitoyksiköiden kanssa projektissa luotiin muistisairaan henkilön toimintakykyä tukeva ja kuntoutumista edistävä malli hoitoyksiköihin. Hoitoyksikköyhteistyö aloitettiin projektin pilottikunnista ja se toimi kunnissa muistisairaiden henkilöiden hoitopolun eri tasoilla. Yhteistyön sisällöt rakennettiin yksiköiden tarpeiden ja resurssien mukaan. Projektin loppuessa sisällöistä oli muotoutunut erilaisia 11

12 kokonaisuusvaihtoehtoja, joita tarjotaan jatkossa osana Varsinais-Suomen Muistiyhdistyksen palvelutuotantoa. Mallin mukaisessa kehittämistyössä muistisairauksien kuntoutukseen perehtynyt fysioterapeutti tai toimintaterapeutti tekee yhteistyötä hoitoyksikön kanssa. Kehittämisyhteistyö toteutuu esimiehen konsultaatiotapaamisina ja hoitajien kehittämisiltapäivinä, jotka sisältävät keskustelua, käytännön harjoittelua, välitehtäviä ja tieto-osuuden. Kuntoutumisen toteutumiseksi muovataan yhdessä hoitoyksiköiden kanssa mm. erilaisia kuntoutussuunnitelman- ja ryhmätoiminnan sisältöjä, ulkoilua ja omaisyhteistyötä kehittäviä toimintatapoja, kuntoutumista tukevia kirjaamiskäytäntöjä, jumppaohjeita sekä aktiivista arkea lisääviä ratkaisuja, kuten viikko-ohjelma ja huonetaulu. Näiden ohella keskitytään muistisairaan ymmärtämisen sekä vuorovaikutuksen ja kohtaamisen kehittämiseen. Näillä keinoilla saadaan parannettua arkitoimissa kuntoutumista ja voimavaralähtöistä hoitoa. Lisäksi hoitajien sekä esimiesten kanssa voidaan toteuttaa arvioivat ja konsultoivat tilaisuudet muutaman kuukauden kuluttua kehittämisiltapäivistä ja järjestää omaisteniltoja kuntoutumisteemalla. Mallin avulla suunnitelmallinen muistisairaan henkilön toimintakykyä edistävä toiminta mahdollistuu ja se on sovellettavissa hoitopolun varrella oleviin eri hoitoyksiköihin. Tärkeä osa toimintakykyä ja kuntoutumista tukevan työn kehittämisessä hoitoyksiköissä on omaisten innostaminen mukaan arkikuntoutukseen. Omaisyhteistyön kehittämisen tavoitteena on ymmärryksen lisääntyminen muistisairauksista ja muistisairaiden henkilöiden kuntoutumisen mahdollisuuksista sekä antaa hoitajille ja omaisille keinoja muistisairaan henkilön toimintakyvyn tukemiseksi ja aktiivisuuden lisääntymiseksi. Omaistenilloissa kerrotaan muistisairaan henkilön kuntoutumisesta ja sen toteuttamisesta ja rohkaistaan omaisia muun muassa ulkoiluun ja tekemään arkisia kuntoutumista edistäviä toimia yhdessä muistisairaan henkilön kanssa. Mallin prosessi on kuvattu tarkemmin raportin liitteenä olevassa Lupaavat käytännöt -kuvauksessa. 3.3 Liikuntasopimusmalli muistisairautta sairastaville kotihoidon asiakkaille Aktiivinen arki -projektin, Kaste-projektin ja Raision kaupungin kanssa yhteistyönä luotiin liikuntasopimusmalli muistisairautta sairastaville kotihoidon asiakkaille. Malli jalostui Helsingin kotihoidossa kokeiltujen toimintamallien pohjalta (Engström ym. 2009, ). Liikuntasopimusmallissa säännöllistä kotihoitoa saaville asiakkaille tehdään kuntoutumista tukeva liikuntasopimus. Aktiivinen arki -projekti toi malliin muistisairaan henkilön kuntoutumisen 12

13 näkökulman. Muistisairauden tuoma aloitekyvyttömyys ja passiivisuus sekä muut erityisongelmat lisäävät haastetta toteuttaa kuntoutumista kotona. Muistisairaan henkilön kuntoutuminen kotona toteutuu liikuntasopimusmallin mukaan yhteistyössä hoitajien ja omaisten kanssa. Kuntoutumisen toteutusta seurataan ja tuloksia mitataan. Projektin mallin mukaisen liikuntasopimuksen käyttöönotto sisältää muistisairauksien kuntoutukseen perehtyneen asiantuntijan tekemät konsultaatiokäynnit kotihoidon esimiehen ja fysioterapeutin luo sekä hoitajien kehittämistilaisuuksia, jotka sisältävät käytännön harjoittelua, yhteistä pohdintaa ja luento-osuuden sekä omaisteniltoja. Tilaisuuksien tarkoituksena on lisätä tietoa muistisairauksista, muistisairaiden henkilöiden ymmärtämisestä ja kuntoutumisen mahdollisuuksista. Malliin sisältyy mm. vuorovaikutustaitojen, laadukkaan kirjaamisen ja omaisyhteistyön perusteiden kehittämistä. Omaistenilloissa asiantuntijan osuus on lisätä tietoa muistisairaiden henkilöiden kuntoutumisen mahdollisuuksista myös omaisten keskuudessa. Liikuntasopimusmalliin sisältyy tiivis yhteistyö paikallisen kotihoidon fysioterapeutin kanssa, mikä takaa paremman toimintojen juurtumisen. Mallin prosessi on kuvattu tarkemmin raportin liitteenä olevassa Lupaavat käytännöt -kuvauksessa. 3.4 Muistisairaan henkilön kotikäynti - ja kotikuntoutusmalli Muistisairaan henkilön toimintakykyä arvioimalla ja arkiselviytymistä havainnoimalla parannetaan suunnitelmallisen kuntoutumisen toteutumista ja yksilöllisten palvelujen suunnittelua. Muistisairaan henkilön toimintakykyä tulee arvioida hänelle tutussa ympäristössä (Vuori & Heimonen 2007, 31). Aktiivinen arki -projektin muistisairaan henkilön kotona toteutettavilla malleilla pyritään laajentamaan muistisairaan henkilön kuntoutuspalveluvalikoimaa ja niillä tavoitetaan myös asiakkaita, joita on vaikea saada palvelujen piiriin. Kotikäyntimalli Aktiivinen arki -projektissa luotiin osana ryhmäkuntoutusmallia kotikäyntimalli, jota voidaan käyttää myös erillisenä palveluna ilman ryhmätoimintaa. Tällöin kotikäynnin tavoitteena on kartoittaa muistisairaan henkilön toimintakykyä ja kotiympäristön turvallisuutta. Samalla annetaan henkilökohtaista ohjausta ja neuvontaa sekä sairastuneelle että mahdollisuuksien mukaan myös omaiselle. Muistisairaan henkilön luottamuksen saamiseksi ja turvallisuuden tunteen luomiseksi käynnin tulee olla kiireetön. Tarvittaessa tehdään toinen käynti, ellei ensimmäisellä kerralla saada 13

14 kaikkia tarvittavia asioita selvitettyä tai luotua luottamuksellista tilannetta. Käynnin tekijällä tulee olla sosiaali- ja/tai terveysalan koulutus sekä perehtyneisyyttä muistisairauksiin. Käynnillä käytetään tarvittaessa erilaisia toimintakyvyn mittauksia, joiden avulla tehdään perustilanteen, kotona selviytymisen ja palvelujen tarpeen arviointia. Kotikäynnillä on mahdollisuuksien mukaan paikalla myös sairastuneen omainen, jolta saadaan lisätietoa muistisairaan kokonaistilanteesta. Ellei käynnin tekijä kuulu kunnan organisaatioon, muistisairaalta henkilöltä ja hänen omaiseltaan kysytään lupa asiakastietojen välittämiseen tarvittaessa kunnan työntekijälle. Kunta hyötyy alueensa muistisairaiden henkilöiden toimintakykyarvioista ja kotitilannetta kuvaavista tiedoista. Saatujen tietojen avulla pystytään suunnittelemaan tarvittavia palveluja ja varautumaan palvelutarpeen lisääntymiseen. Kotikuntoutusmalli Aktiivinen arki -projektissa kotikuntoutuksen tavoitteena oli tarjota kuntoutusta kotona, ellei ryhmämuotoinen kuntoutus ole mahdollista. Projektissa oli varattu pieni resurssi kotikuntoutukseen ja se kohdennettiin muistisairaille henkilöille, jotka eivät sairauden oireiden tai huonojen kulkumahdollisuuksien takia voineet osallistua kuntoutusryhmiin. Projektin alussa kokeiltiin tapaa, jossa työntekijä kävi kertaa muistisairaan henkilön kotona toteuttamassa yksilöllistä fysio- tai toimintaterapiaa. Käyntejä oli 1 2 kertaa viikossa ja asiakkaat olivat omaishoitajan turvin kotona asuvia muistisairaita henkilöitä. Käynteihin sisältyi tarvittaessa myös omaisen ohjausta muistisairaan henkilön toimintakyvyn ylläpitämiseen. Tehdyissä kotikuntoutuksissa huomattiin, että omatoiminen harjoittelu onnistuu parhaiten niillä, joiden omainen motivoituu toimintakykyä ylläpitävän harjoittelun tukemiseen ja oppii käyttämään kuntoutumista tukevaa työotetta omaishoitajatyössään. Tämän perusteella kotikuntoutusmallin sisällöksi muotoutui yksilöllisen fysioterapian sijaan perheen kuntoutumista edistävän työn tukeminen neuvomalla, ohjaamalla kotiliikkeitä sekä antamalla niistä kirjallisia ohjeita. Muistisairaan henkilön kotiharjoitteiden opettelun ohella omaista ohjataan omatoimisuuden tukemiseen ja kuntouttavan työotteen käyttöön arkitoimissa. Mallin mukaisen kotikuntoutuksen käyntimääräksi vakiintui 5 10 kerran sarja. 14

15 3.5 Muistisairaan henkilön kuntoutumisen asiantuntijana toimimisen malli Muistisairaan henkilön kuntoutumisen toteutumiseksi tarvitaan toimintakykyä tukevien käytäntöjen juurtumista kuntien hoitomalleihin ja rakenteisiin koko hoitopolulla, eikä kaikissa kunnissa ole kuntoutumiseen perehtynyttä henkilöstöä. Projektin työntekijät osallistuivat pilottikunnissa muistisairaiden henkilöiden hoitoa kehittäviin työryhmiin kuntoutumisen asiantuntijana. Tästä toiminnasta muotoutui kuntoutumisen asiantuntijana toimimisen malli, jonka tarkoituksena on lisätä ymmärrystä muistisairaan henkilön kuntoutumisen tärkeydestä ja mahdollisuuksista. Tulevaisuuden haasteisiin ja vanhuspalvelulain tavoitteisiin vastaaminen edellyttää kunnissa muistisairaan henkilön kuntoutumisen merkityksen ymmärtämistä sekä eettisyyden että kustannustehokkuuden kannalta. Malli on kunnille yksi menettelytapa muistisairaiden henkilöiden kuntoutumiskeinojen kehittämiseen. Mallissa yhdistyksen asiantuntijat osallistuvat kuntien muistisairaiden henkilöiden hoitoa kehittäviin työryhmiin. Asiantuntijat ovat muistisairauksiin ja kuntoutukseen perehtyneitä sosiaalija terveysalan ammattihenkilöitä. Kuntoutumisen asiantuntijana tuodaan esiin muistisairaan henkilön kuntoutumista tukevia seikkoja kuten diagnosoinnin, ensitiedon, ryhmätoiminnan, kuntoutussuunnitelman, kuntouttavan päivätoiminnan ja toimintakykyä ylläpitävän hoitotyön tärkeyttä. Toimiminen useiden työntekijöiden kanssa hoitopolun eri tasoilla muovaa parhaiten kuntoutumisen käytäntöjä kunnassa. Asiantuntijoita tarvitaan myös erilaisissa ikääntyneiden kuntoutumiseen liittyvissä verkostoissa varmistamassa muistisairaiden henkilöiden äänen kuulumista ja oikeuksien toteutumista palvelujärjestelmissä ja yhteiskunnassa. 4 TULOKSET JA VAIKUTUKSET Aktiivinen arki - projektissa tuotettiin malleja, joilla pystyttiin vaikuttamaan muistisairaan henkilön kuntoutumista edistävään toimintaan kunnissa. Mallit kehittyivät lopulliseen muotoonsa viisi vuotta toimineen projektin aikana ja toiminnasta säännöllisesti tehtyjen arviointien perusteella. Palautetta kerättiin eri toimintamuotoihin osallistuneilta muistisairailta henkilöiltä ja heidän omaishoitajiltaan, kuntien toimihenkilöiltä sekä projektin työntekijöiltä. Projektin työntekijät tekivät itsearviointia oman työnsä ja toiminnan kehittämiseksi. Työkaluna käytettiin RAY:n Kymppi-itsearviointimallia. Lisäksi toimintaa arvioitiin puolivuosittain tehtyjen toimintasuunnitelmien seurannan ja säännöllisten työntekijöiden keskinäisten keskustelujen avulla. 15

16 Muistiyhdistyksen kehittämispäälliköltä, prosessikonsultaationa toteutuneelta ulkoiselta arvioinnilta sekä ohjausryhmältä saatiin toiminnan arviointiin ulkopuolista näkemystä. Viiden vuoden aikana projektissa työskenteli yhteensä kuusi fysioterapeutin, toimintaterapeutin tai sosionomin koulutuksen saanutta työntekijää. Työntekijöiden koulutustaustojen johdosta projektin arviointiin saatiin laaja moniammatillinen näkemys. 4.1 Kuntouttavan ryhmätoiminnan tulokset ja vaikutukset Muistisairaille henkilöille ja heidän puolisoilleen järjestetyillä ryhmätoiminnoilla vastattiin projektille asetettuihin tavoitteisiin. Toimintamalli tukee muistisairaan henkilön ja hänen omaisensa aktiivisuutta. Työntekijöiden tekemissä arvioinneissa projektin ryhmätoiminnalle asetetut tavoitteet olivat selkeitä ja valitut konkreettiset toimenpiteet ja keinot tukivat kiitettävästi toiminnalle asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Projektin mallin mukaisissa ryhmissä pystytään huomioimaan asiakkaita yksilöllisesti ja kokonaisvaltaisesti. Ryhmätoiminnan juurtumista kunnissa auttoi oleellisesti projektin pitkä toiminta-aika, jolloin ehdittiin osoittaa toiminnan tarpeellisuus. Ryhmiin osallistuneille puolivuosittain tehtyjen kyselyjen mukaan kaikki muistisairautta sairastavat ryhmäläiset hyötyvät ryhmään osallistumisesta. Tärkeimpänä pidetään ryhmässä saatua liikuntaa sekä kanssakäymistä muiden ryhmäläisten kanssa. Alla muutama vastaus muistisairaille henkilöille tehdystä kyselystä, jossa kysymyksenä oli: Miten olet hyötynyt ryhmästä? Erittäin hauskaa yhteisoloa Vertaistuki ja ihmissuhteet Saa olla jumpalla ja hyvää liikuntaa Muistisairaat henkilöt osallistuivat säännöllisesti kuntoutusryhmäkerroille ja tulivat ryhmään mielellään. Se voi kertoa ryhmien sisältöjen tarkoituksenmukaisuudesta, voimavaralähtöisyydestä sekä ryhmässä viihtymisestä. Ryhmäläisille tehtyjen kyselyjen mukaan vertaistuen saaminen koetaan tärkeäksi. Tämän perusteella voidaan olettaa ryhmien tukevan muistisairaiden henkilöiden sosiaalista toimintakykyä, sillä yleisesti tiedetään muistisairauksien aiheuttavan sosiaalisten suhteiden kaventumista ja harrastustoiminnan ulkopuolelle jättäytymistä. Erityisesti yksinasuvien muistisairaiden henkilöiden kohdalla tavoitteelliseen ja heille suunniteltuun ryhmätoimintaan osallistumisella saattaa olla suuri merkitys sosiaalisten kontaktien saamisessa kodin ulkopuolella ja ryhmään osallistuminen voi ehkäistä muistisairauden luonteeseen kuuluvaa sosiaalista 16

17 syrjäytymistä. Omaisten ja muistisairaiden henkilöiden yhteisissä ryhmissä omaiset oppivat vertaistuen lisäksi ymmärtämään paremmin muistisairautta sekä toimimaan sairastavan läheisensä kuntoutumista tukevasti. Vastausten perusteella voidaan olettaa ryhmän tukevan sekä muistisairaan henkilön että omaisen toimintakykyä ja jaksamista muistisairauden kanssa. Muistisairautta sairastavien ryhmäläisten fyysistä toimintakykyä mitattiin puolivuosittain tasapainoa ja alaraajojen lihasvoimaa mittaavin testein. Mittausten perusteella kerran viikossa toteutetun kerran kuntoutusryhmä voi pitää yllä ja jopa lisätä tasapainoa ja alaraajojen lihasvoimaa varsinkin fyysisesti huonokuntoisimmilla ryhmäläisillä. Heillä ryhmään kulkeminen ja siellä toimiminen saattaa moninkertaistaa arkiliikuntamäärän. Omaisille tehdyn kyselyn mukaan jotkut muistisairaat henkilöt aktivoituivat ryhmätoiminnan myötä myös arkitoimissa. Tehtyjen kyselyjen mukaan muistisairaiden ryhmäläisten suunnitelmallisen kotiliikunnan harrastaminen ei ryhmätoiminnan myötä lisääntynyt, vaikka liikunta oli tärkeä osa ryhmien sisältöä ja sen merkitystä painotettiin ryhmissä mm. keskustelemalla ja kirjallisia ohjeita jakamalla. Joidenkin ryhmäläisten sairauden eteneminen oli nopeaa, jolloin myös fyysinen toimintakyky heikkeni voimakkaasti ryhmässä käynneistä huolimatta. Fyysisen toimintakyvyn mittaaminen on haasteellista muistisairauden luonteeseen kuuluvien keskittymiskyvyn vaikeuksien ja tilanvaihteluiden vuoksi. Sen vuoksi mittausten tuloksia tulee suhteuttaa toimintakykyyn arjessa. Ryhmässä toimintakyvyn muuttuminen tuli usein parhaiten esiin osallistujien spontaanissa toiminnassa ryhmän toimintatuokioissa. Säännöllinen ryhmässä käyminen voi auttaa muistisairasta henkilöä päivä- ja viikkorytmin säätelyssä ja tuoda tarkoituksenmukaista toimintaa arkeen. Ryhmään osallistuminen antaa mahdollisuuden saada onnistumisen kokemuksia ja itseluottamusta. Tästä kertoo mm. erään ryhmäläisen kirjoittama lyhyt kommentti kysyttäessä ryhmästä saatua hyötyä: Rohkeutta. Ryhmätoiminnan tuloksena omaiset ymmärtävät paremmin muistisairaan henkilön kuntoutumisen merkityksen ja saavat keinoja sen toteuttamiseen arjessa. Usealle omaiselle yhdessä ryhmään osallistuminen tarjoaa ainoat kodin ulkopuoliset kontaktit, kun muistisairasta läheistä ei enää voi jättää yksin kotiin. Paikka, jossa ilman selityksiä tiedetään ja hyväksytään muistisairaan henkilön käyttäytymisen muutokset, koetaan tärkeäksi. Ryhmässä sekä ohjaajilta ja vertaisilta saatu tuki keventää omaishoitajan raskasta arkea, millä saattaa olla vaikutusta omaisen jaksamiseen pidempään omaishoitajana. 17

18 Projektin aikana kokeiltiin myös varhaisvaiheen ohittaneille, kotona asuville muistisairaille henkilöille suunnattuja ryhmiä. Ryhmissä kerätyn palautteen mukaan osallistujat kokevat saavansa samansuuntaista hyötyä ryhmän toiminnasta, kuin parempikuntoiset muistisairaat henkilöt eli liikunta ja muiden tapaaminen koetaan tärkeäksi. Huonokuntoisten henkilöiden säännöllinen ryhmään osallistuminen vaatii ryhmän ohjaajilta paljon aikaresursseja esim. organisointia kuljetusten ja kotoa lähtemisen mahdollistamiseksi. Muistin vaikeudet sekä ajantajun heikkeneminen saattavat vaatia muistutussoittoja ja aloitekyvyttömyyden tuomat poissaolot motivointi- ja tarkistusyhteydenottoja. Kuntien tämän hetkisen taloudellisen tilanteen takia näin paljon resursseja vaativien ryhmien juurruttaminen kuntien toiminnaksi vaikuttaa epätodennäköiseltä ja näiden asiakkaiden ohjaaminen muistisairaille henkilöille tarkoitettuun päivätoimintaan on parempi vaihtoehto. Projektin ulkoinen arviointi teki kyselyn kunnissa muistisairaiden henkilöiden parissa toimiville työntekijöille, jotka toimivat projektin yhteistyökumppaneina. Kyselyn mukaan ryhmätoiminta on tarpeellinen osa muistisairaan henkilön hoitopolkua kunnissa. Ryhmien sisällöt ovat sovellettavissa myös muistisairaiden henkilöiden päivätoiminnan tarpeisiin ja kunnan työntekijät ovat saaneet projektin toimintamuodoista välineitä omaan työhönsä. Alla otteita kyselystä projektin hyödystä muistisairaalle henkilölle ja kunnalle: Diagnoosin toteamisen ja päivätoiminnan väliin jää aika, jolloin asianomaiset eivät saa mitään tietoa tai tukea Tukee kotona pärjäämistä. Omaishoitajien jaksamista. Se on vahvistanut tietoisuutta ryhmätoiminnan tarpeellisuudesta ja antanut myös ideoita tulevaan päivätoimintaan Tarve päivätoiminnalle vahvistunut Kunnan palvelujärjestelmälle ryhmään osallistuminen antaa ajan tasalla olevaa tietoa muistisairaan henkilön toimintakyvystä ja auttaa palveluiden oikea-aikaista kohdentamista, mikä saattaa pidentää kotona selviämisaikaa. Kuntien resursointi ryhmien järjestämiseen voi tukea kotona asumista ja säästää kustannuksia laitoshoidon puolella. 4.2 Hoitoyksiköihin tehdyn kuntoutumista edistävän kehittämisyhteistyön tulokset ja vaikutukset Projektin tavoitteiden mukaisesti hoitoyksikköyhteistyön tuloksena voidaan todeta muistisairaan henkilön aktiivisuuden ja toimintakyvyn säilymisen mahdollistuneen ja kuntoutumista edistävän 18

19 työtavan lisääntyneen muistisairaiden hoitoyksiköissä ja omaisten keskuudessa. Hoitajat, esimiehet ja omaiset ovat saaneet tietoa muistisairaan henkilön kuntoutumisen mahdollisuuksista ja keinoista sekä kuntoutumisen merkitys on ymmärretty paremmin. Kehittämistyön tuloksia on arvioitu työntekijöiden itsearvioinnilla ja mitattu erilaisin kyselyin ja haastatteluin hoitajilta, omaisilta ja esimiehiltä. Projektin työntekijöiden arvion perusteella hoitoyksikköyhteistyötä hyödytti projektin pitkä toiminta-aika. Hoitoyksiköihin vietiin tietoa kuntouttavista käytännöistä ja -työtavoista ja yksiköiden erilaiset tarpeet yhteistyön sisällöistä pystyttiin ottamaan huomioon käyttämällä tarpeeksi aikaa sisältöjen tarkkaan suunnitteluun sekä tarpeen mukaan esimiesten konsultointiin. Tieto yhteistyön sisällöistä ehti levitä Varsinais-Suomessa laajasti eikä kaikkia halukkaita hoitoyksiköitä ehditty ottaa mukaan toimintaan. Yksiköiden esimiehet ovat avainasemassa kuntouttavuuden kehittämisessä. Havaintojen ja käytyjen keskustelujen mukaan heiltä puuttuu kuntouttavia käytäntöjä eteenpäin vievä yksikön ulkopuolinen tuki ja näkemys sekä kehittämiseen tarvittavia aika- ja taloudellisia resursseja. Näiden seikkojen vuoksi Ray-rahoitteiselta projektilta saatu tuki oli tärkeä apu yksiköiden työtapojen kehittämisessä ja projektin työntekijät olivat haluttuja yhteistyökumppaneita. Hoitajien antama palaute kehittämistoiminnasta oli positiivista ja keskiarvo oli yli 4 asteikolla 1-5 mitattuna. Kyselyiden perusteella he ovat saaneet käytännön keinoja työhönsä muistisairaan henkilön kuntoutumisen edistämiseksi ja kokevat vuorovaikutuksen sekä pienet arjen teot merkittäviksi kuntoutumista edistäviksi tekijöiksi. Kuntoutumista edistäviä käytäntöjä on lisätty hoitoyksiköissä. Arjen toimissa tapahtuva kuntoutumista edistävä toiminta hoitotyön ohessa on lisääntynyt kyselyiden mukaan kaikilla hoitajilla. Ruokailuhetket ovat aktiivisempia ja muistisairaat asukkaat osallistuvat enemmän. Kuntoutumista edistäviä ryhmiä toteutetaan enemmän ja ymmärrys niiden tärkeydestä muistisairaan henkilön kuntoutumismuotona on lisääntynyt. Osassa yksiköitä ryhmien tavoitteellisuuden, kuntoutussuunnitelmakäytäntöjen sekä huonetaulun että viikkoohjelman käytön kehittämistä jatketaan ja työstetään yksiköiden sisäisissä työryhmissä. Kirjaamiskäytäntöjä on muutettu kuntoutumista edistävämmiksi sekä yksikön tarpeita vastaaviksi yhdessä hoitajien ja esimiesten kanssa. Monessa hoitoyksikössä on lisätty ulkoilua ja sen toimintakykyä tukeva vaikutus tiedostetaan paremmin. Omaisyhteistyö on tiivistynyt ja hoitajat tapaavat omaisia säännöllisemmin. Tapaamisissa tarkastetaan hoitosuunnitelma, johon sisällytetään myös kuntoutussuunnitelma. 19

20 Arviointia on tehty yksiköissä pitämällä arviointikeskustelu kehittämisiltapäivien jälkeen yksikön esimiehen kanssa. Kaikki (100%) esimiehet ja hoitajat ovat hyötyneet kehittämisyhteistyöstä ja kokeneet sen merkitykselliseksi. Esimiehet ovat kokeneet kehittämisyhteistyön vaikuttaneen hoitoyksiköissä muistisairaiden henkilöiden kuntoutumista edistävästi ja kuntoutumista tukevia malleja on alettu toteuttaa yksiköissä kunkin yksikön tarpeiden mukaisesti. Esimerkkejä hoitajien vastauksista ja haastatteluista: Kompakti kokonaisuus joka rohkaisee hoitajia kuntouttavaan toimintaan. Esim. ryhmien pitokynnys madaltunut. Vuorovaikutustilanteiden läpikäyminen käytännön harjoitteluin tärkeätä. Keskustelua synnyttänyt koulutus, joka varmasti luo uusia käytäntöjä. Kiitos Positiivinen, myönteinen, salliva, ja kannustava ote vanhustyöhön. Motivaatiota koittaa uusia asioita työssä. Asukkaan kohtaaminen, äänensävy, ilmeet, eleet. Aktiivinen arki käytännössä -> kerma ja sokeri pöytään kiertämään, otetaan mukaan esim. siivoamaan, keräämään astioita ym. Ulkoilu tärkeää! Ideat vapaa-aikaan, miten niitä voi toteuttaa pienillä asioilla. Hauskat mielikuvaharjoitukset, pisti ajattelemaan omaa käytöstä. Yleisesti lisätieto muistihäiriöisistä, kertaus ei pahaksi. Muistisairas vanhus ei ollut vuosiin ulkoillut. Yksikössä aloitettiin säännöllinen, kirjattu ulkoileminen hänen kanssaan 1 x kk. Vähitellen vanhus on alkanut toivoa ulkoilua ja ulkoilu toteutuu nykyisin 1 x viikossa ja vanhuksen toimintakykyisyys on parantunut kokonaisvaltaisesti. Käytännön asiakaskonsultaatioilla hoitajien kanssa on mietitty asiakkaan toimintakykyä tukevia siirtymistapoja ja jumppaliikkeitä. Konsultaatioiden jälkeen hoitajat ovat ottaneet käyttöön uusia toimintatapoja ja muistisairaiden henkilöiden toimintakyky on parantunut. Esimerkkejä: Lonkkamurtuman saanut muistisairas on alkanut uudelleen kävelemään. 20

21 Sängystä pyörätuoliin siirtyminen on alkanut sujua lähes omatoimisesti ja käveleminen rollaattorilla sujuu muutamia metrejä. Olkapäiden liikkuvuus on parantunut ja sen vuoksi myös kävely tullut turvallisemmaksi. Siirtyminen nostolaitteen sijaan sujuu liukulevyllä lähes omatoimisesti. Omaiset ovat kokeneet saaneensa merkityksellistä tietoa omaistenilloissa ja kokeneet motivaationsa esim. muistisairaan henkilön ulkoiluttamiseen lisääntyneen ja osa omaisista on alkanut toteuttaa läheisensä kanssa ulkoilua aiempaa enemmän. Useat toivoivat myös säännöllisten omaisteniltojen toteutumista jatkossa. Omaistenilloista palautetta on saatu iltojen päätteeksi tehdyllä kyselyllä sekä yksiköiden työntekijöiden kautta. Alla muutama vastaus tehdyistä kyselystä, jossa kysymyksenä oli: Saitko omaisena jotain hyödyllistä tietoa, mitä voisit käyttää arjessa? Olisinpa saanut tämän tiedon muistisairauksista jo kolme vuotta sitten, niin olisin ymmärtänyt Kylläpäs motivaationi ulkoiluttaa lisääntyi ja voisinhan ottaa muitakin mummoja äitini lisäksi mukaan ulos Selkeä, motivoiva ja kiinnostava esitys. Tieto muistisairauksista ja mitä voi tehdä lisääntyi Annan isän tehdä itse Nähdä, kuulla, hyväksyä, ymmärtää yhdessä tekeminen Kyllä, tosin osan toteuttaminen laitosolosuhteissa hankalaa. Tai ainakin vaatisi myös osastohenkilökunnan osallistumisen Projektin ulkoinen arviointi teki kyselyn kuntien työntekijöille projektin hoitoyksikköyhteistyön vaikuttavuuden arvioimiseksi. Kysely purettiin hoitoyksiköiden esimiehille järjestetyssä keskusteluja kehittämistilaisuudessa, jossa todettiin, että hoitoyksikköyhteistyö on ollut tarpeellista ja projektin toiminnasta on ollut hyötyä ko. kunnille. On oletettavaa, että toimintatapojen muuttamisella kuntoutumista edistävään suuntaan muistisairaiden henkilöiden toimintakyky säilyy parempana pidempään, jolloin säästetään myös kustannuksia. Otteita ulkoisen arvioinnin tekemästä kyselystä hoitoyksikköyhteistyön tarpeellisuudesta: Pieniä muutoksia paljon arjessa, esimiehelle tuki niiden läpiviemiseen 21

22 Kehittäminen antaa uusia ideoita ja ajatuksia jokapäiväiseen työhömme. Asioita, joita ei välttämättä joka päivä ajattele on itsestään selvää, kehittämispäivä tarpeellinen. Kehittämispäivät olleet hyviä ja monipuolisia. Ideoiden ja havainnoinnin kautta muistipotilaan aktivointi/omien voim. käyttö prosessina on lähtenyt liikkeelle. Ulkoilun merkitys on saanut aivan uuden kuntoutuksellisen ulottuvuuden, kun se markkinoitiin ulkopuolelta. Muutoksia yksiköiden toimintatavoissa tapahtuu hitaasti, kuntoutumista edistävien toimintojen toteutumisen määrät vaihtelevat ja eri yksiköissä kehitetään eri asioita. Muutosten toteutumiseen vaikuttavat sekä esimiehen että hoitajien asenne. Joissakin yksiköissä esim. suunnitelmallisesta ryhmätoiminnasta ja viikko-ohjelmasta on muodostunut osa hoitokulttuuria ja toisissa niitä ei nähdä tarpeellisena. Osalle hoitajista ryhmätoiminnan toteuttaminen osana hoitotyötä on vaikeaa ja he eivät koe sen olevan ammattitaitoonsa ja työhönsä kuuluvaa. Jotkut hoitajista pohtivat palautteissa ajan ja resurssien riittävyyttä kuntoutumista edistävään toimintaan. Osan mielestä kuntoutumista edistävästä hoitotyöstä olisi tulevaisuudessa hyötyä, mutta tällä hetkellä aika ja resurssit eivät riitä sen toteutumiseen. Kaikki eivät koe kirjaamistapojen muuttamista tärkeäksi, vaan ajattelevat sen vievän aikaa hoitotyöltä. Kuntoutussuunnitelmia on alettu osassa yksiköistä tehdä tai ne sisällytetään hoito- ja palvelusuunnitelmaan. Suunnitelmallisen ja tavoitteellisen kuntoutumisen toteutumisen edellytys on yksilöllinen kuntoutussuunnitelma, joka on nyt saatu monessa hoitopaikassa alulle, mutta sen toteutuminen jokaisen muistiasiakkaan kohdalla vaatii vielä aikaa. Kaiken kaikkiaan projektin kehittämistyössä on jokaisessa yksikössä edetty kuntoutusmyönteiseen suuntaan. Hoitajat ovat kokeneet saaneensa keinoja kuntoutumisen toteuttamiseen ja ymmärtäneet muistisairaan henkilön kuntoutumisen merkityksen hoitotyössä. Kuntouttavien käytäntöjen säilyttäminen osana hoitoyksiköiden arkea vaatii toiminnan jatkuvaa arviointia ja hoitajien kertausja lisäkoulutusta. 4.3 Liikuntasopimusten tulokset ja vaikutukset Projektin tavoitteiden mukaisesti liikuntasopimusmallin tuloksena voidaan todeta muistisairaan henkilön aktiivisuuden ja toimintakyvyn säilymisen mahdollistuvan ja kuntoutumista edistävän työtavan lisääntyvän kotihoidossa ja omaisten keskuudessa. Hoitajat ja omaiset saavat tietoa muistisairaan henkilön kuntoutumisen mahdollisuuksista ja keinoista, myös kuntoutumisen merkitys ymmärretään paremmin. 22

23 Arviointia toteutettiin palautekyselyin ja yhteistyökumppaneiden haastatteluin. Hoitajien palautteiden numeerinen arvio liikuntasopimuskoulutuksesta asteikolla 1-5 oli 4,3. Kaikki hoitajat kokivat hyötyvänsä koulutuksista ja saaneensa keinoja käytännön työhön muistisairaiden asiakkaiden kanssa. Alla esimerkkejä palautteista kysyttäessä liikuntasopimuskoulutuksen antia. Se miten asiakkaan toimintakykyä edistetään arkiliikkumisen avulla. Kirjaaminen erityisen merkityksellistä. Omaisyhteistyötä on kehitettävä ja arviointikäytäntöjä myös. Ulkoilun merkitys ja omaiset. Lisäpotkua työhön liikuntasopimuksesta! Osa hoitajista koki aikaresurssien olevan kotihoidossa riittämättömiä liikuntasopimuksen toteuttamiseen. Osa koki myös kuntoutumista tukevan kirjaamistavan haastavaksi ajan puutteen vuoksi. Ulkoinen arviointi järjesti arviointikeskustelun Raision kotihoidon esimiehen ja fysioterapeutin sekä Kaste-projektin työntekijän kanssa. Keskustelun perusteella yhteistyö kunnan ja kahden eri kolmannen sektorin toimijan kanssa on onnistunut hyvin ja kehittämistyö on tuottanut selkeitä tuloksia. Liikuntasopimus on kotihoidolle tarpeellinen muistisairaiden asiakkaiden kuntoutumista edistävä työväline. Aloitekyvyttömyydestä ja passiivisuudesta johtuen asiakkaiden toimintakyky saattaa heiketä nopeastikin. Tavoitteellinen, yhdessä kaikkien muistisairaan henkilön hoitoon osallistuvien kanssa sovittu liikuntasopimus on hyödyllinen väline erityisesti niille kotihoidon asiakkaille, jotka eivät sairautensa vuoksi pysty oma-aloitteisesti hoitamaan fyysistä kuntoaan. Koulutusten myötä kotihoidon hoitajat ymmärtävät enemmän muistisairaan asiakkaan kuntoutumisen merkityksestä ja suunnitelmallinen kuntoutumista edistävä toiminta toteutuu paremmin myös arjen toimissa. Alustavien kokemusten perusteella liikkumissopimus on tuottanut kuntoutumista edistäviä tuloksia kotihoidon asiakkailla toimintakyvyn eri osa-alueilla. Hoitajat ovat motivoituneet liikuntasopimusten tekoon yhteistyössä kotihoidon fysioterapeutin kanssa. Kotihoidon esimiehen ja fysioterapeutin innostuneisuudella sekä kuntoutusmyönteisellä asenteella oli suuri merkitys hoitajien motivoitumisessa ja liikuntasopimuksen eteenpäin viemisessä. Liikuntasopimuksien toteuttamisesta on jo joitakin esimerkkejä toimintakyvyn paranemisesta. 23