Tasa-arvoa yli rajojen

Transkriptio

1 Tasa-arvoa yli rajojen Sosialidemokraattiset Naiset toimivat pienituloisten, köyhien ja syrjäytymisvaarassa olevien aseman kohentamiseksi. Meillä on rohkeutta nähdä yhteiskunnassa vallitseva riisto ja sorto, eriarvoisuus, epäoikeudenmukaisuus ja väkivalta sekä toimia niiden lopettamiseksi. Sosialidemokraattisten Naisten eduskuntavaaliohjelma 2015

2 Sisällys Parempi Suomi kaikille Parempi Suomi kaikille... 3 Työelämä tänään... 5 Miesten ja naisten palkkaerot... 6 Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen...7 Hoito- ja hoivatyön tulevaisuus... 8 Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet... 9 Esteettömyys ja työelämän mahdollistaminen vammaisille Maahanmuuttajat osaksi yhteiskuntaa Yksinelävät ovat meitä Arvostettu vanhuus...13 Naiset, kestävä kehitys ja elintason kohtuullistaminen Jokaisella lapsella on oikeus oppia...15 Kasvutaloudesta kohtuutalouteen...16 Naiset, rauha ja kansainvälinen oikeudenmukaisuus...17 Aseistariisunta on tie rauhaan ja kestävään kehitykseen...18 Hoiva on osa ihmisyyttä ja demokratiaa...18 Antti Rinne: Maailmaa voi muuttaa tarvitaan vain rohkeita ihmisiä...20 SDP:n ja Sosialidemokraattisten Naisten tehtävänä on puolustaa oikeudenmukaisuutta ja edistää sosiaalista sekä taloudellista tasa-arvoa. Tiukan talouden aikana perusturva ja -palvelut suojataan ahneudelta. Kaikille lapsille kuuluvat palvelut ja etuudet - kuten lapsilisä, neuvola, varhaiskasvatus ja koulunkäynti - turvataan. Suomen tulee olla tasaarvon ja äitiyden näkökulmasta mallimaa. Kuluvalla hallituskaudella vuodesta 2011 lähtien on lapsiperheiden palveluihin ja perhetyöhön lisätty SDP:n aloitteesta käyttörahaa. Joustava hoitoraha ja pidempi isyysvapaa helpottavat vanhempien työn ja perhe-elämän yhteensovittamista ja lapselle tämä merkitsee omaa aikaa molempien vanhempien kanssa. Varhaiskasvatuksen tärkeimmät laatutekijät ovat hyvin koulutettu motivoitunut henkilökunta ja riittävän pienet lapsiryhmät. Esiopetus tasoittaa oppimisvalmiuksin tietä koulumaailmaan. Vuoden 2013 alusta voimaan astunut nuorisotakuu alle 25-vuotiaille ja alle 30-vuotiaille vastavalmistuneille on jo osaltaan auttanut nuoria. Työttömyys perheessä on yhteinen murhe Tuloerojen ja syrjäytymisen suuri syy on työttömyys. Lapsuusiän perheolosuhteet vaikuttavat ratkaisevalla tavalla koko myöhemmän elämän terveyteen ja hyvinvointiin. Malli työ- ja toimintakyvylle muodostuu jo lapsena. Lapsiperheköyhyydestä saattaa seurata yksilölle koulutuksen, työelämän ja sosiaalisten verkostojen ulkopuolelle jäämistä, mikä alentaa yhteiskunnan työllisyysastetta ja kasvattaa merkittävästi julkisen talouden menoja ja kestävyysvajetta. Työttömyydellä on monet kasvot. Yhdenkin työttömyys on koko perheen murhe. Mies on naista useammin vailla työtä. Naisten työttömyydellä on puolestaan kerrannaisvaikutuksia: naisvaltaisilta aloilta työttömiksi joutuneet naiset eivät käytä hoito- ja hoivapalveluja entiseen tapaan, vaan he hoitavat lapsensa kotona ja pitävät itse huolta ikääntyneistä tai sairaista omaisistaan. Tämä heikentää hoito- ja hoiva-alojen työllisyyttä entisestään. Kunnat ovat lisäksi vähentäneet palveluiden tarjontaa ja tilalle ovat tulleet ylikansalliset hoivabisnekset. Korjaavana toimena lapsen sijoitus maksaa euroa. Samalla rahalla saisi 1000 tapaamista sosiaalityöntekijän kanssa, 400 käyntiä nuorisopsykiatrian poliklinikalla tai 3000 tuntia tai seitsemän vuotta intensiivistä perhetyötä. Syrjäytymisen ehkäisy kannattaa Kunnallista perheapua saavia lapsiperheitä oli vuonna 1990 yli , vuonna 2012 enää Samalla aikavälillä kasvatus- ja perheneuvoloiden asiakasmäärät lisääntyivät lähes 50 prosenttia, lastensuojelun avohuollon asiakkaiden määrä kasvoi yli sata prosenttia ja huostaan otettujen nuorten osuus nousi yli 150 prosenttia. Ehkäisevän palvelun ja korjaavan toiminnan hintaerot ovat merkittäviä. Yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle ennen eläkeikäänsä jopa miljoona euroa. Samalla hinnalla saataisiin kymmenen tuntia perhepalvelua päivässä kymmenen vuoden ajan. Tutkimukset osoittavat, että perhetyöllä on suuri merkitys esimerkiksi lasten huostaanottojen ehkäisyssä. Korjaavana toimena lapsen sijoitus maksaa euroa. Samalla rahalla saisi 1000 tapaamista sosiaalityöntekijän kanssa, 400 käyntiä nuorisopsykiatrian poliklinikalla tai 3000 tuntia tai seitsemän vuotta intensiivistä perhetyötä. Kaikista näistä palveluista on huutava pula, mutta korvaavat toimet on pakko toteuttaa. Kyse ei ole rahasta, vaan väärästä palvelujen priorisoinnista. Hinta on inhimillisesti kohtuuton ja taloudellisesti hyvin kallis. Yksinhuoltajat ovat pienituloisia naisia Suomessa oli vuonna 2012 satatuhatta yhden huoltajan taloutta. Tämä on neljä prosenttia kaikista kotitalouksista ja 17 prosenttia lapsiperheistä suomalaista ja lapsista 14 prosenttia asui yksinhuoltajataloudessa. Valtaosa yksinhuoltajista on naisia: 85 prosenttia yh-talouksista on naisten kotitalouksia. Yksinhuoltajanaiset ovat miehiä harvemmin töissä, ja työssä ollessaan he ovat useammin työntekijöitä tai alempia toimihenkilöitä. Yh-äitien kotitalouksien toimeentulossa tulonsiir- Demarinaisten eduskuntavaaliohjelma 2015: Tasa-arvoa yli rajojen 3

3 rot ovat merkittäviä. Koska miesyksinhuoltajia on niin vähän, tilastollinen vertailu yksinhuoltajanaisten ja -miesten välillä on vaikeaa. Kuitenkin yksinhuoltajanaisilla keskimääräinen lapsiluku on suurempi (1,8) kuin miehillä (1,5). Naisten yhtalouksissa nuorin lapsi on keskimäärin 10-vuotias, miesten talouksissa 12-vuotias. Yh-äidit ovat myös itse keskimäärin hieman nuorempia (43 vuotta) kuin yh-isät (47 vuotta). Yh-miesten talouksilla on keskimäärin suuremmat käytettävissä olevat tulot kuin yh-naisten talouksilla. Yh-miehet ovat myös hieman naisia useammin ammatissa toimivia. Kuitenkin jopa neljä viidestä yh-äidistä toimii jossakin ammatissa (lähes 80 prosenttia vuonna 2012). Kokoaikaisesti eli 12 kuukautta vuodessa palkansaajana työskentelevien yh-äitien osuus on viime vuosina kasvanut, vuosien talouslaman aiheuttaman rajun laskun jälkeen. Suurin ero yksinhuoltajanaisten ja -miesten välillä on kuitenkin kotitalouden bruttotulojen rakenteessa. Miehillä palkkatulot ylittivät keskimäärin reilut euroa vuodessa, naiset ansaitsivat niukat euroa vuodessa (2012). Vastaavasti tulonsiirtojen eli erilaisten yhteiskunnan tukien osuus yh-naisten kotitalouksien tuloista on suurempi. Yh-naisista 57 prosenttia kuuluu alempiin toimihenkilöihin tai työntekijöihin, kun yh-miehistä 47 prosenttia työskentelee yrittäjinä tai ylempinä toimihenkilöinä. Lisäksi 20 prosenttia yh-naisista kuului sosioekonomiselta asemaltaan luokkaan muut, eli he käytännössä olivat työelämän ulkopuolella. Yksinhuoltajatalouksilla on muita talouksia enemmän toimeentulo-ongelmia. Yh-naisilla kotitalous tulee yh-miehiä useammin toimeen pienin vaikeuksin, vaikeuksin tai suurin vaikeuksin. Tämä heijastuu myös yksinhuoltajaperheiden lasten asemaan. Vuonna 2008 seitsemän prosenttia alle 16-vuotiaista suomalaislapsista koki aineellista puutetta, ja 23 prosenttia puutetta kokevista lapsista asui yhden vanhemman taloudessa. Yhteenvetona voi todeta, että yhden huoltajan perheet ovat Suomessa taloudellisesti muita heikommassa asemassa. Niiden tilannetta kuvaavat vaatimaton tulokehitys, pienituloisuuden yleisyys, heikompi koettu toimeentulo ja aineelliset puutteet lasten elämässä. Vuonna 2008 seitsemän prosenttia alle 16-vuotiaista suomalaislapsista koki aineellista puutetta, ja 23 prosenttia puutetta kokevista lapsista asui yhden vanhemman taloudessa. ΐΐSosialidemokraattisten Naisten tavoitteena on täystyöllisyys. Naisten ja miesten välinen palkkaero on poistettava. Naisten työmarkkinaasemaa ja työllisyyttä on parannettava ja tulopoliittisissa neuvotteluissa on saatava prosenttikorotusten sijaan eurokorotukset. Pienituloisten ja yksinhuoltajien verotuksen lapsivähennyksen määrää on korotettava. ΐΐLasten osallisuutta ikäkautensa toimintoihin on tuettava. Jokaista päätöstä on arvioitava siltä kannalta mitä vaikutuksia sillä on lasten elämään ja hyvinvointiin. Lasten äänen on kuuluttava päätöksenteossa. ΐΐKaikille naisille taataan subjektiivinen oikeus turvalliseen synnytykseen koko Suomen alueella. Perhevapaat on jaettava vanhempien kesken nykyistä tasa-arvoisemmin, perheiden itsemääräämisoikeutta kunnioittaen. ΐΐLasten ja perheiden palveluihin käytetty raha tuottaa monikertaisen hyödyn. Nyt panostukset ovat kääntyneet nurin kurin: korjaaviin toimiin panostetaan paljon, mutta ennaltaehkäiseviin liian vähän. Sosialidemokraattisten Naisten mielestä ketju on käännettävä oikein päin. Ennaltaehkäisevien palveluiden taloudellisia resursseja on lisättävä. Kunnissa on turvattava riittävät resurssit koulutus-, sivistys- ja nuorisosektorille, samoin kuin lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin. Kuntien on tarjottava lapsiperheille matalan kynnyksen kotihoidon palveluita. Työelämä tänään Työmarkkinat ovat jakautuneet voimakkaasti kahtia. Kokopäivätöissä olevilla palkkaus ja sen mukana elintaso ovat säilyneet. Lisääntynyt työmäärä ja -aika sekä epävarman tulevaisuuden aiheuttama stressi alentavat kuitenkin myös täystyöllistyneiden fyysistä ja henkistä hyvinvointia. Osa-aika-, pätkä- ja silpputöissä ongelmina ovat työn epäsäännöllisyys, riittämätön palkka ja työn liiallinen määrä tai riittämättömyys. Moni pienituloinen tekee kahta tai jopa useampaa työtä pystyäkseen elättämään itsensä ja perheensä. Niin sanotut nollasopimukset vaativat työntekijää olemaan työnantajan käytettävissä, vaikka työtunteja ja niiden mukaisia tuloja ei olisi lainkaan. Irtisanomiset hoito-, hoiva- ja palveluammateissa ovat ajaneet monia naisia pakkoyrittäjyyteen. Työn ja taloudellisen riskin määrä kasvaa, mutta se ei välttämättä takaa toimeentuloa. Julkisella sektorilla säästövaatimukset vähentävät väkeä ja kiristävät työtahtia. Samalla kun työnantajat ja poliittinen oikeisto vaativat eläkeiän nostoa, ikääntyvät työntekijät ovat ensimmäisinä irtisanottavien listalla, jos työpaikoilla päädytään yt-neuvotteluihin. Yli 50-vuotiaan työttömäksi joutuneen naisen työllistymismahdollisuudet ovat heikot, koulutuksesta, työuran pituudesta ja ammatillisesta pätevyydestä riippumatta. Nuorille ensimmäisen työpaikan löytyminen on usein onnenkauppaa tai pitkän ja työlään yrittämisen takana. Opiskeluaikojen lyhentämistä ajetaan äänekkäästi, mutta samaan aikaan nuorilta työntekijöiltä odotetaan pitkää työkokemusta. Suomessa yleisin syy opintojen venymiseen on opiskelijoiden työssäkäynti, mikä taas johtuu siitä, ettei opintotukijärjestelmä tee kokopäiväistä ja ympärivuotista opiskelua mahdolliseksi. Työnsaanti on erityisen hankalaa niille, joilla on työkykyä rajoittavia sairauksia tai muita toimintakyvyn ongelmia. Tarkkaavaisuushäiriöt, oppimis- ja hahmotusvaikeudet tai mielenterveysongelmat voivat hankaloittaa keskittymistä ja uuden omaksumista. Kuntoutusta ei ole saatavilla riittävästi eikä sekään aina poista haittoja kokonaan. Monet ovat kiertäneet vuosia työllistämistoimenpiteestä toiseen sijoittumatta koskaan avoimille työmarkkinoille. Etenkin kokoomus on esittänyt useaan otteeseen, että työttömyys- ja muu sosiaaliturva olisi muutettava vastikkeelliseksi. On kohtuutonta syyllistää työttömiä, kun työllisyystilanne on niin vaikea. Paljon järkevämpää on käyttää niukat resurssit auttamiseen kuin uuteen työlääseen rankaisujärjestelmään. Työnsaanti on vaikeutunut myös monilla pitkän työkokemuksen omaavilla. Iän myötä tulee terveysongelmia, jotka haittaavat raskaissa fyysisissä töissä. Korkean osaamisen työ taas vaatisi vuosien koulutuksen. Tämäkin ryhmä selviytyisi monenlaisessa työssä, jos työn mitoitus ja työtahti olisivat kohtuullisia. Tuottoodotuksista ja tehokkuusvaatimuksista ei juuri tingitä, kun töihin tulijoita riittää. Vastikkeellinen, ei-työsuhteinen työ tulee kohdentaa vain niille, jotka siitä oikeasti hyötyvät. Syrjäytymisvaarassa olevilla nuorilla ja muillakin kuntoutus- ja tukitoimia tarvitsevilla mielekäs toiminta usein tukee muuta kuntoutusta. Se tuo päivärytmin ohella kontakteja ja lisää arjen taitoja. Siksi sitä ei yksioikoisesti pidä tuomita ilmaistyövoiman hyödyntämiseksi. Jatkuu sivulla 20. ΐΐPitkäaikaistyöttömän ja osatyökykyisen työntekijän toimeentulo tulee taata niin, että lyhyidenkin pätkätöiden vastaanottaminen on kannattavaa. ΐΐAlentuneesti työkykyisille, joiden haitta on pysyvä, tulee tarjota yksilöllisesti räätälöityä palkkatyötä. Sen saamista tulee helpottaa joustavalla palkkatukirahoituksella kunnille, yrityksille ja järjestöille. Osatyökykyisten työntekoa mahdollistavia apuvälineiden kustannusten korvaaminen työnantajille tulee taata. ΐΐOsa työnhakijoista on työkyvyttömiä ja työnhakijoina vain toimeentuloturvan vuoksi saatuaan hylkäävän eläkepäätöksen. He ovat kiertäneet vuosia sosiaali-, terveys- ja työllistämispalveluissa, joissa kerta toisensa jälkeen on todettu, ettei työllistyminen ole mahdollista. Heille on saatava ihmisarvoinen päätös poistua työmarkkinoiden reservistä. ΐΐTyönantajalähtöisistä epätyypillisistä työsuhdemuodoista, kuten nollatyösopimuksista, on päästävä eroon. Ihmisen mahdollisuus oman huomisensa suunnitteluun on turvattava niin taloudellisesti kuin muutenkin. ΐΐJulkiselle sektorille on luotava lisää työpaikkoja. Julkiselle sektorille tarvitaan riittävät resurssit sekä henkilöstömitoitukset hyvinvointiyhteiskunnan rakenteiden turvaamiseksi ja ylläpitämiseksi. 4 Demarinaisten eduskuntavaaliohjelma 2015: Tasa-arvoa yli rajojen Demarinaisten eduskuntavaaliohjelma 2015: Tasa-arvoa yli rajojen 5

4 Miesten ja naisten palkkaerot Naiset ovat olleet jo pitkään miehiä korkeammin koulutettuja. Tästä huolimatta miehet ansaitsevat enemmän pelkän sukupuolen perusteella Naisten euro on edelleenkin vain 83 senttiä. Miesten ammatteja ja töitä pidetään perusteetta naisten töitä ja ammatteja arvokkaampina Sukupuoliroolit vaikuttavat yksilöiden päätöksiin valittaessa koulutusta ja ammattia. Ne vaikuttavat myös esimerkiksi rekrytoinnissa, töiden organisoinnissa, palkkauksessa ja uralla etenemisessä. Miehet ja naiset toimivat eri aloilla, eri ammateissa ja eri asemissa. Naiset ja miehet työskentelevät myös erilaisten työnantajien palveluksessa. Työnantajilla on erilainen maksukyky, mikä erityisesti korostuu julkisen ja yksityisen puolen palkkaeroissa. Naiset tekevät lisäksi miehiä enemmän osa-aikatöitä. Miehistä suurin osa työskentelee yksityisellä sektorilla (82 prosenttia vuonna 2012). Naisista vain 56 prosenttia työskentelee yksityisellä sektorilla. Julkisen sektorin kaikista palkansaajista naisia on 72 prosenttia, kuntasektorilla naisia on lähes 78 prosenttia. Erityisesti kuntasektorilla on naisvaltaisia ammattiryhmiä, joiden palkat eivät vastaa koulutusvaatimuksia. Julkisella sektorilla on paljon määräaikaisia työsuhteita ja ne kasautuvat synnytysikäisille naisille. Naisia on johtotehtävissä merkittävästi miehiä vähemmän. Johtotehtävissä naisia on eniten toimialoilla, joilla he ovat muutenkin edustettuina. Tällaisia aloja ovat terveydenhuolto, sosiaalipalvelut, majoitus- ja ravitsemusala, rahoitus- ja vakuutustoiminta sekä koulutus. Tehtävät eriytyvät vielä alojenkin sisällä, sillä miesvaltaisilla aloilla naiset työskentelevät toimisto- ja hallintotehtävissä. Johtotehtävissäkin naiset toimivat henkilöstöhallinnossa ja viestinnässä, ΐΐLopetetaan vähättely ΐΐNaisten pitää muuttaa omia asenteitaan. Ei pidä vähätellä omaa osaamista, ja palkkavaatimus pitää esittää selkeästi, koska ilman sitä palkkaerot eivät tule koskaan poistumaan. ΐΐAsennemuutos ΐΐAsenteisiin vaikuttaminen ja uusien ajattelutapojen omaksuminen vie aikaa. Luutuneet stereotypiat sukupuolirooleista on kumottava. Muutos lähtee jo päiväkodista, kun lapsia ei kasvateta perinteisiin naisten ja miesten sukupuolirooleihin. ΐΐKiintiöt käyttöön ΐΐMäärätietoista työtä on tehtävä niin yksittäisillä työpaikoilla kuin laajemmin päätöksenteon kautta. Naisten ja miesten sijoittuminen tasapuolisemmin eri aloille ja tehtäviin ja naisjohtajien lisääminen tarvittaessa sukupuolikiintiöiden kautta kaventavat palkkakuilua. ΐΐPuhutaan palkoista ΐΐPalkkausjärjestelmän läpinäkyvyyttä on kehitettävä, jotta naiset ja miehet saavat samasta työstä saman palkan. Myös palkkatietämystä on lisättävä. Työmarkkinajärjestöt ovat avainasemassa palkkaerojen kaventamisessa. Nykyisellä mallilla yleiskorotukset pitävät yllä vanhoja palkkasuhteita. Euromääräiset palkankorotukset tasaavat tuloeroja naisten ja miesten välillä prosenttikorotuksia tehokkaammin. Pienet palkat nousevat näin enemmän suhteessa vanhaan palkkaan kuin isommat palkat. Yrityskohtaisesti sovittaviin yleiskorotusten osiin on saatava tasa-arvoerä. ΐΐSukupuolivaikutukset arvioitava ennakkoon ΐΐSukupuolinäkökulma on otettava huomioon kaikilla aloilla ja on jo etukäteen arvioitava päätösten vaikutukset naisiin ja miehiin, tyttöihin ja poikiin. ΐΐSama perhevapaiden hinta ΐΐTarvitaan toimenpiteitä jakamaan perhevapaiden kustannuksia naisten ja miesten työnantajien kesken ja helpottamaan työn ja perheen yhteensovittamista. Vanhemmuuden kustannusten rahoitus tulee kerätä kaikilta työnantajilta yhteiseen rahastoon. Erityisesti palvelualojen ja pienyrittäjien perhevapaista koituviin kustannuksiin on kehitettävä ratkaisuja. miehet operatiivisessa johdossa. Naisvaltaisilla terveydenhoito- ja koulutusaloilla ovat miehet kuitenkin usein johto- ja esimiestehtävissä. Naisten tekemät työt eivät useinkaan tarjoa mahdollisuutta uralla etenemiseen. Yrittäjistä on naisia kolmannes ja he toimivat perinteisillä naisten aloilla. Jako on pysynyt ennallaan eivätkä palkkaerotkaan ole kaventuneet. Raskaus, perhevapaan mahdollisuus ja perhevapaiden epätasainen käyttö heikentävät naisten työmarkkina-asemaa. Ikääntyvien naisten työllisyys on matala. Työpaikoilla palkkausjärjestelmät toimivat johtamisen ja palkitsemisen välineenä, eivät tasa-arvon välineenä. Palkkaero käännetään naisten omaksi viaksi, kun he tiedossa olevista palkkaeroista huolimatta hakeutuvat naisten töihin ja asemiin. Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen Suomessa naisten ansiotyöhistoria on pitkä, yleinen asenne suosii naisten työssäkäyntiä ja heidän koulutustasonsa on korkea. Tämä antaa hyvät edellytyksen työelämän tasaarvolle. Myös äitiys- ja vanhempainvapaat, päivähoitojärjestelmä, perhevapaajärjestelmä, toimiva joukkoliikenne, kouluruokailu ja koululaisten iltapäivähoitojärjestelmä mahdollistavat naisten työssäkäynnin. Työ ja perhe-elämä ovat sovitettavissa yhteen. Päivähoidon tulee olla myös parasta ennaltaehkäisyä mahdollisten ongelmien syntymiselle. Päivähoitohenkilöstön laaja-alainen koulutus ja monipuolinen ammatillinen tiimityö turvaa jokaisen lapsen hyvän yksilöllisen hoidon ja kasvatuksen ja opetuksen. Päivähoidon suosiminen on paitsi tasaarvoteko, myös taloudellisesti ja erityisesti naisten työmarkkina- aseman ja sosiaaliturvan tason kannalta järkevää. Päivähoito mahdollistaa molempien vanhempien osallistumisen työelämään. Koulutettuja ja osaavia naisia tarvitaan työmarkkinoilla. Työpaikan perhemyönteisyys on sekä työntekijän, työnantajan että yhteiskunnan etu. Mahdollisuus toimivaan työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen lisää työpaikan vetovoimaa. Tämä lisää myös työhön sitoutumista, ehkäisee kuormitusta ja vähentää pikkulapsiperheiden ruuhkavuosiin kohdistuvaa stressiä. ΐΐLapsella pitää olla subjektiivinen oikeus päivähoitoon. Pienten lasten vanhemmilla on oikeus olla perhevapailla, ilman kohtaamatta syrjintää työelämässä. ΐΐPäivähoidon tulee olla laadukasta ja joustavaa sekä lapsen ja perheen yksilölliset tarpeet huomioivaa. Se ei saa olla pelkkä parkkipaikka lapsille, vaan turvallinen yhteisö, jonne lapsi menee mielellään ja jonne vanhemmat voivat viedä lapsensa rauhallisin mielin. Vuorohoitoa, osa-aikahoitoa, osapäivähoitoa tulee kehittää niin, että jokaisella lapsella on mahdollisuus tarvitsemaansa varhaiskasvatukseen tutussa ja turvallisessa ilmapiirissä. ΐΐPäivähoitoon tarvitaan riittävät resurssit ja henkilöstömitoituksista on pidettävä kiinni kaikkina hoitoaikoina. Lapsiryhmien kokoa on pienenettävä, alle kolmevuotiaille on taattava maksimissaan kuuden lapsen ryhmät. ΐΐVanhempainvapaa tulee pidentää 18 kuukauden pituiseksi. Käyttöön on otettava niin kutsuttu malli, jossa vapaa jaetaan kolmeen puolen vuoden osioon. Näistä yksi on varattu äidille, toinen toiselle vanhemmalle sekä kolmen kuuden kuukauden osio jaettavaksi perheen haluamalla tavalla. ΐΐLapsen ja isän suhteen merkityksestä, isien perhevapaaoikeuksista, työpaikkojen lapsiystävällisistä käytännöistä, niiden luomisesta ja lisäämisestä tulee jakaa tietoa. ΐΐTyölainsäädäntöä, työmarkkinasopimuksia ja työehtosopimuksia tulee kehittää niin, että vanhemmilla on mahdollisuus valita osa-aikatyö tai osapäivätyö sekä lapsien ja perheiden kannalta inhimillisemmät työajat. ΐΐVuorotteluvapaajärjestelmä tulee säilyttää, jotta on mahdollisuus tarvittaessa vaikka sairauden takia jäädä hoitamaan lasta tai muuta omaistaan. Myös mahdollisuutta palkattomaan hoitovapaaseen tulee kehittää, jotta sairaasta omaisesta huolehtiminen ja asioiden järjestäminen onnistuvat. 6 Demarinaisten eduskuntavaaliohjelma 2015: Tasa-arvoa yli rajojen Demarinaisten eduskuntavaaliohjelma 2015: Tasa-arvoa yli rajojen 7

5 Hoito- ja hoivatyön tulevaisuus Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet Hoivaa ja huolenpitoa tarvitaan niin perhe-elämässä kuin muuallakin yhteiskunnassa. Hoiva ja huolenpito kuuluvat sukupuolesta riippumatta kaikille, ja siksi meidän on itsemme lisäksi otettava vastuuta lähimmäisistämme. On kuitenkin erotettava vapaaehtoinen huolenpito ja sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten tekemä työ, jonka tarkoituksena on hoitaa potilaita sekä parantaa ja ehkäistä sairauksia. Yhteiskunnallisia resursseja, kuten julkista terveydenhuoltoa, toteutetaan ammattikoulutuksen saaneiden henkilöiden avulla. Ammattiyhdistystoiminnassa hoidetaan näiden sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten etuja ja sovitaan palkoista ja työelämän pelisäännöistä. Kuitenkin työmarkkinatoiminnassa on varsin vahvasti ollut esillä myös työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen ja sellainen työelämä, joka antaa aikaa myös perheen ja omaisten hoitamiseen. Yhteiskunnan kehitys ja yhteiskuntarakenne vaikuttavat vahvasti siihen, miten toisista välittäminen on mahdollista. Jos naisten palkka- ja työmarkkinaasema eivät kehity tyydyttävästi tai ne heikkenevät, omaisten hoidosta tulee houkutteleva vaihtoehto palkkatyölle. Siitä seuraa useita ongelmia: naisten ja samalla yleinen työllisyysaste laskee eikä eläkkeellesiirtymisikä nouse toivotusti. Palkattomaan hoivatyöhön siirtyvien eläke pienenee ja taloudellinen itsenäisyys heikkenee. Jos julkinen valta ei kykene järjestämään riittävästi laadukasta hoivaa ja hoitoa vanhuksille, alkaa maahan virrata kotityöntekijöitä ulkomailta. Muualla Euroopassa tämä kehitys näkyy jo, samoin siihen liittyvät ongelmat. On pimeää työvoimaa, laitonta maahanmuuttoa, heikkoja työoloja ja kotityöntekijöiden luokatonta kohtelua. Tällainen työvoiman liikkuvuus ja rekrytointi ei ole eettistä. Toisaalta palvelun tarvitsijoiden kannalta tällä tavoin tuotettujen palveluiden laadusta ja turvallisuudesta ei ole mitään takeita. Eettisen rekrytoinnin pelisäännöissä korostetaan, että meillä ei ole oikeutta tyhjentää kehitysmaita siellä koulutuksen saaneista sosiaali- ja terveysalan ammattilaisista. Ei ole eettisesti oikein, että kehittyneiden maisen hoitajapulaa yritetään paikata riistämällä koulutetut sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset kehittyvistä maista. Yksi keino rajoittaa köyhempien maiden aivo-, käsipari- ja huoltajavuotoa on ay-oikeuksien ja sosiaaliturvan painottaminen kehitysyhteistyössä. Hoiva ja huolenpito kuuluvat sukupuolesta riippumatta kaikille, ja siksi meidän on itsemme lisäksi otettava vastuuta lähimmäisistämme. On kuitenkin erotettava vapaaehtoinen huolenpito ja sosiaalija terveysalan ammattilaisten tekemä työ, jonka tarkoituksena on hoitaa potilaita sekä parantaa ja ehkäistä sairauksia. ΐΐTyövoiman liikkuvuus on hyväksyttävää, kun pelisäännöt ovat kunnossa eikä synny kaksia työmarkkinoita, toiset kantaväestölle ja toiset maahanmuuttajille tai liikkuvalle työvoimalle. Moni nainen joutuu jättämään lapsensa tai muita huollettaviaan muiden hoitoon lähtiessään työn perässä ulkomaille; se on iso inhimillinen uhraus. Olisi parempi, jos perheet muuttaisivat mukana sen sijaan, että naiset yksin pendelöivät vauraampien maiden hoivatyömarkkinoilla. ΐΐKansainvälisen työjärjestön ILO:n kanta on, että työvoimasta ei saa tulla hyödykettä ( Labour is not a commodity). Tämä riski on olemassa, jos yksityiset työnvälitys- ja vuokratyöfirmat kaappaavat liikkuvan työn omaksi liiketoiminnakseen. Siksi on vahvistettava julkisten työnvälityspalvelujen, viranomaisten ja ammattiliittojen välistä yhteistyötä, jotta työntekijöitä koskevat oikeudet ja velvollisuudet lähtö- ja kohdemaassa toteutuvat. Naisten ja miesten oletetaan usein olevan tietynlaisia, naisten naisellisia ja miesten miehekkäitä. Sukupuoliroolit kahlitsevat ihmisiä ja monesti rajaavat heidän valinnan- ja elinmahdollisuuksiaan. Ihmisten oletetaan olevan ensisijaisesti heteroita ja tätä seksuaalista suuntautumista pidetään parempana tai jopa luonnollisempana vaihtoehtona kuin homoutta. Ihmisten on oltava tasavertaisia seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta. Yhteiskunnassa vallitsee edelleen paljon kielteisiä ennakkoluuloja ja oletuksia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä. Ennakkoluulot johtuvat suurelta osin asiallisen tiedon puutteesta. Lainsäädäntö kieltää syrjinnän seksuaalisen tai sukupuolisen suuntautumisen perusteella Tasa-arvolakia täydennettiin vuoden alusta säännöksillä sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuvan syrjinnän kiellosta ja tällaisen syrjinnän ennaltaehkäisystä. Muutoksella turvataan sukupuolivähemmistöihin kuuluvien - kuten transsukupuolisten - osalta perustuslaissa tarkoitetun syrjinnän kiellon toteutumista. Silti syrjintää tapahtuu. Tasa-arvolakia täydennettiin vuoden alusta säännöksillä sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuvan syrjinnän kiellosta ja tällaisen syrjinnän ennaltaehkäisystä. Muutoksella turvataan sukupuolivähemmistöihin kuuluvien - kuten transsukupuolisten - osalta perustuslaissa tarkoitetun syrjinnän kiellon toteutumista. Tasa-arvovaltuutetulla on oikeus puuttua seksuaaliseen suuntautumiseen kohdistuvaan syrjintään. ΐΐEduskunnan jo hyväksymä tasa-arvoinen avioliittolaki on toteutettava. Sen avulla turvataan tasavertaiset oikeudet avioliiton solmimiseen seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. ΐΐTyönantajia ja työntekijäjärjestöjä koulutetaan ottamaan paremmin huomioon vähemmistöt erilaisissa työelämän käytännöissä. ΐΐPerhevapaat ja niihin liittyvät etuudet on rakennettu kahden eri sukupuolta olevan vanhemman ydinperhemallin ympärille. Perhevapaat ja -etuudet on saatava tasapuolisiksi vanhempien sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. ΐΐSosiaali- ja terveyspalveluissa voi tulla ilmi asioita, jotka liittyvät seksuaaliseen tai sukupuoliseen suuntautumiseen. Hetero-olettamus on yhä vahva, minkä vuoksi palveluissa toimivaa henkilökuntaa täytyy kouluttaa ihmisten seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden moninaisuudesta. ΐΐSuomen tulee toimia päättäväisesti kansainvälisillä areenoilla, kuten YK:ssa, EU:ssa ja Euroopan Neuvostossa, jotta laajasti hyväksytyt ihmisoikeusperiaatteet toteutuvat myös käytännössä. Monissa maissa homous on rikos, josta saatetaan langettaa jopa kuolemantuomio. Suomen tulee myös kahdenvälisissä suhteissa ottaa rohkeasti esille seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ongelmat näissä maissa. 8 Demarinaisten eduskuntavaaliohjelma 2015: Tasa-arvoa yli rajojen Demarinaisten eduskuntavaaliohjelma 2015: Tasa-arvoa yli rajojen 9

6 Esteettömyys ja työelämän mahdollistaminen vammaisille Maahanmuuttajat osaksi yhteiskuntaa Yksinelävät ovat meitä Vammaisilla ihmisillä on oikeus tasavertaiseen toimeentuloon ja työelämään muiden kanssa. Heillä on oikeus koulutustaan ja kokemustaan vastaavaan työhön yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisesti. Tietotekninen kehitys on mahdollistanut vammaisille lukuisia uusia ammatteja ja työtilaisuuksia. Monet vammaiset ovat täysin työkykyisiä, kunhan apuvälineet ja muut työn suorittamiseen liittyvät olosuhteet ovat kunnossa. ΐΐVammaisilla on oikeus työympäristöön, joka on esteetön, avoin, osallistava ja saavutettavissa oleva. Työympäristöä on muokattava työntekijälle soveltuvaksi hänen vammansa tai sairautensa huomioon ottaen. Työkykyä ja -mahdollisuuksia voidaan tarvittaessa tukea useilla erilaisilla ratkaisuilla. Aisti- ja liikuntavammaisille on löydettävissä omat apuvälineensä ja työympäristöratkaisunsa, jotka mahdollistavat työn tekemisen. ΐΐNuorisotakuu koskee myös vammaisia nuoria. Työharjoittelun merkitys nuoren osaamisen laajentajina ja työelämäkokemuksen antajina on tärkeä. Vammaisten oppilaiden ja opiskelijoiden on vammattomia vaikeampaa saada työelämän tutustumis- tai työharjoittelupaikkoja. Tähän on saatava muutos. ΐΐTyönantajille on tiedotettava tehokkaammin käytettävissä olevista työllistämisen ja työhön valmennuksen tukimuodoista. Tukea on mahdollisuus saada eri tavoin vammaisten ihmisten työllistämiseen ja työkokeiluihin. Vammaisille henkilöille on luotava pysyvä palkkatuki. Yrittäjyys on yksi vaihtoehto työllistyä. Vuosikymmenten ajan se on esimerkiksi näkövammaisten keskuudessa ollut jopa ainoa tapa työllistyä. Tieto- ja viestintäteknologia ja sähköisten palvelujen esteettömyys, saatavuus ja käytettävyys on pidettävä ajan tasalla näkövammaisille soveltuvina työkaluina. Liikuntavamma ei ole este työn teolle, ja esimerkiksi robotiikan kehittyminen on edistänyt työllistymisen vaihtoehtoja. Suomessa vain viisi prosenttia asukkaista on ulkomaalaistaustaisia. Humanitäärisistä syistä tai työn perässä muuttaneilla on hyvin erilaiset voimavarat selviytyä uudessa kotimaassaan. Työllä ja kielitaidolla on Suomeen tulevien maahanmuuttajien kotoutumisessa tärkeä rooli. Joissakin kulttuureissa naisen työssäkäynti ja osallistuminen kaikkeen kodin ulkopuoliseen toimintaan on rajoitettua, ja siksi erityisesti naisille tarkoitettuja kotouttamis- ja kielikursseja tarvitaan jatkuvasti. ΐΐOpettamisen tulee olla henkilökohtaisempaa, kurssien nykyistä pidempiä ja kursseilla teoriapainotuksen sijaan enemmän käytäntöä. Lisää keskustelutunteja ja työelämänkielen opetusta painottavia kielikursseja tarvitaan. Maahanmuuttajanaisille suunnatuilla kursseilla tulee olla samanaikaisesti järjestetty lastenhoito. ΐΐTyöllistymisen perusedellytyksiä ovat hyvä integroituminen yhteiskuntaan sekä tarvittava kielitaito. Kotoutumisen ja kielen oppimisen kannalta maahanmuuttajanaisten luku- ja kirjoitustaidon opettaminen on ensisijaisen tärkeää. ΐΐToisen maahanmuuttajasukupolven nuoriin on kiinnitettävä erityistä huomiota. On varmistettava, että he tuntevat itsensä hyväksytyiksi, kuuluvat yhteisöön ja että heillä on samat menestymisen mahdollisuudet kuin toisilla nuorilla. Oppilaille ja heidän vanhemmilleen on tarjottava opinto-ohjausta ja tiedotusta eri koulutusvaihtoehdoista. Oikea-aikainen ohjaus tekee mahdolliseksi opintojen jatkumisen ja etenemisen työelämään. Suomessa on yli miljoona yksin elävää henkilöä. Joka neljäs suomalainen aikuinen asuu yksin. Yksin eläminen ja yksinäisyys eivät välttämättä liity yhteen. Suurin osa suomalaisista asuu jossain vaiheessa yksin joko oman valinnan mukaisesti tai olosuhteiden seurauksena. Yksin asumisessa ongelmallista on sen kalleus. Jos ansiotulot tai eläke ovat pienet tai koostuvat sosiaalituista, voi asumiseen kulua tuloista puolet tai jopa enemmän. Vuoden 2013 lopussa yleistä asumistukea saaneista ruokakunnasta lähes 60 prosenttia oli yksin eläjiä. Vanhemmistaan irtautuneet nuoret eivät aina halua sitoutua heti eikä perustaa perhettä. Puolisosta eronnut tai leski asuu olosuhteiden vuoksi yksin Kaikki eivät yrityksistään huolimatta löydä kumppania, kaikki eivät saa omia lapsia ja yksinasuvan on pariskuntiakin vaikeampaa saada adoptiolasta. Merkittävä osa arjessa tarvittavista hyödykkeistä tuotetaan perheiden tarpeisiin. Perheille kohdistetaan tarjouksia ja alennuksia. Elintarvikepakkaukset ovat yleensä suuria ja sellaisina edullisempia kuin pienet. Pienten kulutuserien hankkiminen onnistuu erikoisliikkeissä, joissa hintataso on kalliimpi kuin marketeissa. Marketteihin pääsy edellyttää usein omaa autoa, mihin kaikilla ei ole varaa. Tuotteet ja palvelut on suunnattu pariskunnille tai perheille. Perheettömien työntekijöiden odotetaan tekevän enemmän ylitöitä, vaihtavan työvuoroja tai pitävän lomia muulloin kuin perheelliset. Yksin asumisessa ongelmallista on sen kalleus. Jos ansiotulot tai eläke ovat pienet tai koostuvat sosiaalituista, voi asumiseen kulua tuloista puolet tai jopa enemmän. Vuoden 2013 lopussa yleistä asumistukea saaneista ruokakunnasta lähes 60 prosenttia oli yksin eläjiä. Pienten ja edullisten vuokraasuntojen kysyntä ylittää tarjonnan moninkertaisesti. Omistusasuminen taas on harvoin pienituloisimpien yksin elävien ulottuvilla. Viimeisten 25 vuoden aikana uudisasunnoista vain 10 prosenttia on ollut pienasuntoja. Köyhyysrajan alapuolella elävistä suurin ryhmä on yksinasuvat. Toimeentulotukea saaneista kotitalouksista yksinasuvien osuus on 71 prosenttia. Yksin elävät ovat myös suurin työttömien ryhmä. Pitkäaikaistyöttömyys koskettaa erityisesti yksineläviä. Vuonna 2010 maaliskuussa yli 25-vuotiaista peruspäivärahan ja työmarkkinatuen saajista 60 prosenttia oli yksineläviä. Noin miljoonasta suomalaisesta yksinasujasta puolet on miehiä. Yksinasuvien miesten määrä on viimeisen kymmenen vuoden aikana lisääntynyt :lla. Yksinasuvat miehet ovat keskimäärin nuorempia kuin yksinelävät naiset. Vuoden 2009 loppupuolella Suomessa oli asunnottomana noin 8150 yhden hengen taloutta. Valtaosa asunnottomista on miehiä. Yksinasuvista naisista yli 40 prosenttia on yli 65-vuotiaita. Kuten muiden yksinasuvien, myös ikääntyneiden naisten kohdalla ongelmat palautuvat liian tiukkaan talouteen. Hankalin tilanne on pienimpien eläkkeiden varassa elävillä. Monet eivät halua, jaksa tai osaa turvautua yhteiskunnan tukeen. Yksineläjä saattaa kokea turvattomuutta ja kärsiä yksinäisyydestä. Yllättäviin sairauskoh- 10 Demarinaisten eduskuntavaaliohjelma 2015: Tasa-arvoa yli rajojen Demarinaisten eduskuntavaaliohjelma 2015: Tasa-arvoa yli rajojen 11

7 tauksiin ja kotitapaturmiin on vaikea varautua. Turvaksi hankittu lisälukitus ja oviketju voivat hidastaa avun saantia. Kodissa sairastaminen yksin voi olla kohtalokasta kaiken ikäisille. Ikääntyneet naiset eivät ole yhtenäinen väestöryhmä. Monet ikääntyneet sinkut ovat säilyttävät ystäväpiirinsä. On valveutuneita ja varakkaita naisia, jotka hankkivat ajoissa esteettömän ja toimintakyvyiltään heikentyvälle sopivan asunnon. Naisia kiinnostavat myös uusyhteisölliset asumismallit. Yksinasuvista naisista yli 40 prosenttia on yli 65-vuotiaita. Kuten muiden yksinasuvien, myös ikääntyneiden naisten kohdalla ongelmat palautuvat liian tiukkaan talouteen. Hankalin tilanne on pienimpien eläkkeiden varassa elävillä. ΐΐYksin asuville nuorille, työikäisille ja ikääntyneille on tuotettava lisää pieniä asuntoja kysynnän mukaan, etenkin kohtuuhintaisina vuokra- ja asumisoikeus- sekä omistusasuntoina. Valtion asuntotuotannon tukijärjestelmää on uudistettava ja kunnissa suosittava yleishyödyllisiä yhteisöjä, jotka rakennuttavat uusia ara-vuokra- ja ara-asumisoikeusasuntoja ja hoitavat vanhan asuntokantansa vastuullisesti. ΐΐKuntien maankäyttö- ja tonttien jakopolitiikka ovat avainasemassa. Kuntien on rohkeasti käytettävä pakkolunastusmenettelyä raakamaan hankkimisessa ja kaavoituksen mahdollistamiseksi. ΐΐAsunnottomuutta on vähennettävä voimakkaasti parantamalla edullisten myös pienten asuntojen ja tukiasuntojen saatavuutta. Asuntopolitiikassa huomioidaan ennakkoluulottomasti myös erilaiset ryhmäasumismuodot ja asumista tukevat toimintamallit. Kunnat voivat poistaa yksinäisyyttä tarjoamalla kansalaisjärjestöille tiloja kokoontumista ja kerhotoimintaa varten. ΐΐYksin asuvien kotitalousvähennys on nostettava pariskuntien tasolle. Lisäksi yksin asuville on säädettävä verovähennysoikeus. ΐΐSosialidemokraattiset Naiset tekevät yhteistyötä Kuluttajaliiton kanssa yhden hengen talouksille tarkoituksenmukaisten (hinta, laatu ja määrä) kulutushyödykkeiden saamiseksi markkinoille. ΐ ΐ Esitetään, että valtioneuvosto asettaa parlamentaarisen komitean selvittämään yksinäisten henkilöiden ja perheettömien sosiaalista asemaa. yksin elävien köyhyyden vähentämiseksi otetaan mukaan seuraavaan hallitusohjelmaan. ΐΐVaadimme riittäviä resursseja vanhusten hyvinvoinnin takaamiseksi. Vanhusten parissa työskentelevien koulutukseen ja työssä jaksamiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Kun henkilöstö on motivoitunutta ja heidän työtään arvostetaan, lisää se arvostusta myös vanhusten elämään. Kolmannen sektorin kanavoima lisäapu täydentää palveluverkkoa. ΐΐPalvelut rakennetaan ikääntyvää arvostaen, itsemääräämisoikeutta kunnioittaen ja hänen omaisiaan kuulemalla. Lähtökohtana on aina oltava ihmisen palvelutarve. Ikäihmiset ovat voimavara! ΐΐVanhuspalvelut eivät saa olla yksityisen voitontavoittelun kohde. Kansainvälisille voittoa tavoitteleville palvelun tuottajille on tehtävä stoppi. Vanhuspalvelut on järjestettävä nykyistä enemmän kunnallisina palveluina, joita kolmas sektori ja yksityiset palvelut täydentävät. ΐΐIkäihmisillä on ensisijainen oikeus asua kotona, jonne hänelle tuodaan tarvittavat palvelut. Kotona asumista ei kuitenkaan saa sysätä omaishoitajien vastuulle. Omaishoito on aina vapaaehtoista. Omaishoidon lainsäädäntö tulee uudistaa omaishoitajien tueksi. Lain valvontaan tulee rakentaa kattava ja vanhuksia arvostava malli. Arvostettu vanhuus ΐΐIkäihmisille on rakennettava erilaisia yhteisöllisiä palvelutaloja ympärivuorokautisen hoidon ja palvelujen rinnalle. Tulevaisuudessa ikäihmisten, työikäisten, lasten ja nuorten toimintaympäristöjä tulee lähentää. Vanhusten palveluasuntojen yhteyteen rakennetaan lasten päiväkoti. Nuoret käyvät ulkoiluttamassa vanhuksia. Koulumummot ja -vaarit kertovat omia tarinoitaan koululaisille. ΐΐVanhusneuvosto on arvokas tiedon tuoja päättäjille. Vanhusneuvostoille tulee kuntien taata riittävät resurssit ja määrärahat niiden toimintaan. On tärkeää, että neuvostojen jäsenet otetaan mukaan päätöksentekoprosessiin jo valmisteluvaiheessa ja että informaatio toimii hallinnon eri tasoilla - myös kuntalaisiin päin. ΐΐKukin kunta järjestää monipuolista ja virikkeellistä toimintaa ikäihmisten tarpeiden mukaan. Toimintakykyä edistävä liikunta, seniorikahvilat, peliillat, tanssit, päiväkeskustoiminta, kolmannen iän yliopisto ja muut toiminnot ovat kaikkien ikäihmisten tiedossa ja saavutettavissa, jotta heillä on oikeus valita niistä sopivat omien edellytystensä ja tarpeittensa mukaan. Kunta tiedottaa ikäihmisille tarjottavista palveluista palveluoppaalla. ΐΐTyttötutkimuksen lisäksi meillä tarvitaan mummotutkimusta, jotta saataisiin selville, miten ikääntyvät naiset todella voivat ja mitä he elämästään ajattelevat. Väestö ikääntyy ja vanhojen joukko naisistuu. 65 vuotta täyttäneitä oli vuoden 2013 lopussa henkilöä eli noin viidesosa väestöstä. Hyvinvointi ja elintaso on kohonnut niin, että ikä ennustaa ihmisen elämänlaatua entistä vähemmän. Vanhuspalvelulaki edellyttää ikäihmisten tasapuolista kohtelua asuinpaikasta riippumatta. Tämän lain myötä kuntiin saatiin lakisääteisenä toimintaan vanhusneuvostot, joita tulee kuulla kunnallisia palveluja järjestettäessä. Yhä harvempi nykyajan seitsemänkymppisistä on raihnainen, toimintakyvytön tai toisten hoivasta riippuvainen, ja vain kahdeksan prosenttia vanhoiksi luokitelluista on jatkuvan avun tarpeessa. Kuntoutuksen merkitys toimintakyvyn ylläpitäjänä on suuri. Mitä nopeammin vanhus saadaan kuntoutettua sairaalasta kotiin, sitä parempi on toimintakykyennuste. Vanhusneuvolat ja hyvinvointia edistävät kotikäynnit toimivat etsivänä vanhustyönä ja ohjaavat ikäihmisiä palvelujen pariin. Vanhusten yksinäisyyttä voidaan lieventää, kun hyvinvointia edistävä perhepalvelu toimii välittäjänä vanhuksen ja kolmannen sektorin toimijoiden välillä. Tulevaisuudessa vanhukset on tarkoitus hoitaa pääsääntöisesti kotona tai kodinomaisessa tehostetussa palveluasumisessa. Hoidon taso on taattava hoitomuodosta riippumatta. Vanhuspalvelulaki edellyttää ikäihmisten tasapuolista kohtelua asuinpaikasta riippumatta. Tämän lain myötä kuntiin saatiin lakisääteisenä toimintaan vanhusneuvostot, joita tulee kuulla kunnallisia palveluja järjestettäessä. Vanhusneuvostojen rooli hakee monessa kunnassa vielä muotoaan. Esimerkiksi hyvien käytänteiden jakaminen ympäri Suomea antaisi vanhusneuvostoille lain edellyttämää painoarvoa. 12 Demarinaisten eduskuntavaaliohjelma 2015: Tasa-arvoa yli rajojen Demarinaisten eduskuntavaaliohjelma 2015: Tasa-arvoa yli rajojen 13

8 Naiset, kestävä kehitys ja elintason kohtuullistaminen Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen mukaan kaikki ihmiset syntyvät tasavertaisina. Maailman väestöstä puolet on naisia, mutta valtaosa päätöksenteosta lepää edelleen miesten harteilla. Monilla naisilla ei ole mahdollisuutta päättää edes omaa elämäänsä koskevista asioista tai edes omasta kehostaan. Väkivalta koskettaa miljoonia naisia. Tytöt muodostavat enemmistön seksuaalisen väkivallan uhreista, ja naiset ovat tutkitusti useammin perheväkivallan uhreja kuin sen tekijöitä. Maailma on täynnä nuoria naisia, jotka haluaisivat käydä koulua, mutta tämän asian ratkaisu ei ole heidän käsissään, vaan isä päättää. Joissakin yhteiskunnissa vaaditaan miehen suostumus jopa kiireelliselle keisarinleikkaukselle. Tämä voi koitua niin äidin kuin lapsenkin kohtaloksi, jos välimatka lähimpään sairaalaan on pitkä Useimmissa perheissä naisilla on keskeinen tehtävä perheen toimeentulon turvaamisessa, muttei sananvaltaa rahankäyttöön liittyvässä päätöksenteossa. Naiset ovat myös aliedustettuja niin yritysmaailmassa kuin poliittisessakin päätöksenteossa. Naisten itsemääräämisoikeuden heikko toteutuminen heijastuu kokonaisiin yhteiskuntiin. Ihmisen itsemääräämisoikeuden toteutuminen on hyvinvoinnin perusta niin ihmisoikeuksien, psyko- logian, talouden kuin yhteiskuntatieteidenkin näkökulmasta. Tutkimukset osoittavat, että ihmisen mahdollisuus tehdä päätöksiä omasta elämästään lisää hänen motivaatiotaan, onnellisuuttaan ja taloudellista hyvinvointiaan. Oman elämän hallinta on keskeisessä asemassa myös unelmien toteuttamisessa ja elämän rakentamisessa oman näköiseksi. Itsemääräämisoikeutta loukkaava väkivalta koskettaa päivittäin miljoonia ihmisiä ympäri maailmaa kaikissa yhteiskuntaluokissa. Tilastollisesti naiset kärsivät ruumiillisen koskemattomuuden loukkauksista useammin kuin miehet. Myös valtaosa ruumiillista koskemattomuutta loukkaavista perinteistä, kuten sukuelinten silpominen, kohdistuu naisiin ja tyttöihin. Sukuelinten silpominen aiheuttaa pahoja fyysisiä ja henkisiä ongelmia, jotka kestävät koko eliniän. Tällä hetkellä ainakin 125 miljoonan tytön ja naisen sukupuolielimet on silvottu. Esimerkiksi Somaliassa silvottujen naisten osuus on 98 prosenttia ja Egyptissä 91 prosenttia. Vaikka taistelu silpomista vastaan jatkuisi nykytasolla, uhrien määrän puolittumiseen menee 60 vuotta. ΐΐNaisten päätösvaltaa on vahvistettava, jotta naisten oikeudet toteutuvat paremmin. Nainen, joka voi päättää omista tuloistaan ja mielipiteistään, pystyy paremmin lähtemään pois perheväkivaltatilanteesta tai kieltämään tyttärensä sukuelinten silpomisen. Näin estetään ihmisoikeusloukkauksien hyväksymistä ja periytymistä. ΐΐTarvitaan eri alojen moniammatillinen asiantuntijoista koottu verkosto, joka kulttuurisensitiivisesti valistaa riskiperheitä. Silpomisten ennaltaehkäisy on pitkäjänteistä ja monialaista työtä, jossa koko perheen valistus korostuu. Yleisen keskustelun avaaminen aiheesta on tärkeää. Äidin koulutustaso ja elämäntilanne vaikuttavat voimakkaasti myös hänen lastensa elämään. Koulutettu äiti huolehtii, että kaikki hänen lapsensa pääsevät kouluun, niin tytöt kuin pojatkin. Koulutuksen avulla naiset voivat hankkia ammatin, oman toimeentulon ja omaa rahaa. Jokaisella lapsella on oikeus oppia Suomen Unicefin mukaan maailmassa on noin 800 miljoonaa lukutaidotonta aikuista, joista kaksi kolmasosaa on naisia. Köyhyys ja kouluttamattomuus ovat paljon voimakkaammin naisten kuin miesten ongelmia. Tytöt ovat kehitysmaissa edelleen poikia huonommassa asemassa, eikä muutosta tapahdu, jos tyttöikäluokka toisensa jälkeen jää vaille lukutaitoa ja koulutusta Syyt tyttöjen ja naisten tilanteeseen ovat moninaiset. Kehitysmaissa tyttöjen koulutusta ei arvosteta, tytöillä ajatellaan olevan poikia suurempi vastuu kotitöistä, rahaa ei haluta käyttää tyttöjen koulumaksuihin ja lapsiavioliitot ovat yleisiä. Joka seitsemäs tyttö joutuu kehitysmaissa naimisiin alle 15-vuotiaana, ja monen tytön koulunkäynti päättyy avioitumiseen alaikäisenä. Teini-ikäisten tyttöjen yleisin kuolinsyy kehitysmaissa ovat raskauteen ja syn- nytykseen liittyvät komplikaatiot. Äidin koulutustaso ja elämäntilanne vaikuttavat voimakkaasti myös hänen lastensa elämään. Koulutettu äiti huolehtii, että kaikki hänen lapsensa pääsevät kouluun, niin tytöt kuin pojatkin. Koulutuksen avulla naiset voivat hankkia ammatin, oman toimeentulon ja omaa rahaa. Koulutuksella on myös suuri globaali merkitys. Koulutus nostaa sekä materiaalista että henkistä hyvinvointia. Koulua käymällä lapsi saa kokemuksen siitä, että oman elämän suuntaan voi vaikuttaa ja omalla toiminnalla on merkitystä. Liian moni maailman lapsi joutuu näkemään, että esimerkiksi omalla äidillä ei ole mahdollisuutta päättää omasta elämästään. Toivottomuus on ikävin perintö, jonka lapselle voi antaa. ΐΐJokaisella maailman lapsella tulee olla mahdollisuus käydä koulua rauhassa ja hankkia lapsensa vasta aikuisena, omasta päätöksestään. Sekä äidin että lapsen elämän lähtökohdat on saatava paremmiksi ja sukupolvelta toiselle periytyvä kouluttamattomuus ja köyhyys katkaistua. ΐΐNaisten osallistuminen omaa elämäänsä ja perhettään koskevaan päätöksentekoon on perheiden ja koko yhteiskunnan hyvinvoinnin peruspilari. Naiset käyttävät tutkitusti tulonsa perheensä ja lastensa hyväksi sekä edistävät seuraavan sukupolven elämäntaitoja. ΐΐKehitysyhteistyön tulee korostaa sitä, että sukupuolet ovat tasavertaisina tekijöinä mukana kehitysyhteistyön suunnittelun kaikissa vaiheissa. Muutoksia alkaa tapahtua, kun koko perhe ja yhteisö on mukana päätöksenteossa. 14 Demarinaisten eduskuntavaaliohjelma 2015: Tasa-arvoa yli rajojen Demarinaisten eduskuntavaaliohjelma 2015: Tasa-arvoa yli rajojen 15

9 Pohjoismainen hyvinvointivaltio, jollainen Suomi edelleen on, ei voi perustua siihen, että sen ylläpitäminen edellyttää muiden köyhyyttä. Hyvinvointivaltion on kannettava vastuu siitä, kuinka yhteiskunnan toiminta vaikuttaa luonnonympäristöön ja ihmisiin - paikallisesti, globaalisti sekä tuleviin sukupolviin. Kasvutaloudesta kohtuutalouteen Nykypäivän hallitseva ajattelutapa korostaa jatkuvaa talouskasvua. Työn tuottavuutta on lisättävä, työuria pidennettävä ja julkisia palveluita karsittava. Elämme läpikapitalisoituneessa yhteiskunnassa, jossa markkinavoimat ohjaavat yhteiskuntaa. Meneillään oleva finanssikriisi on seurausta siitä, että kaikki on tehty kapitalistisen kasvun ylläpitämiseksi. Kapitalistinen kasvu on puolestaan riippuvainen siitä, että energian saatavuus ei heikkene. Samaan aikaan ekologinen kriisi, öljyvarojen loppuminen ja globaali ilmaston lämpeneminen ovat ovella. Myös sosiaalipolitiikka on kytköksissä talouskasvun ajatukseen. Sen avulla on pyritty turvaamaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta sekä edistämään talous- kasvua ja yleistä materiaalisen elintason nousua. Suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä on rakennettu sen varaan, että talous kasvaa ja jakovaraa riittää. Maapallon resurssit ovat kuitenkin rajalliset. Yksinkertaistettuna meidän kuluttamamme luonnonvarat ovat pois niiltä, jotka eivät saa edes perustarpeitaan turvattua. Pohjoismainen hyvinvointivaltio, jollainen Suomi edelleen on, ei voi perustua siihen, että sen ylläpitäminen edellyttää muiden köyhyyttä. Hyvinvointivaltion on kannettava vastuu siitä, kuinka yhteiskunnan toiminta vaikuttaa luonnonympäristöön ja ihmisiin - paikallisesti, globaalisti sekä tuleviin sukupolviin. ΐΐNykyisestä kasvutaloudesta on siirryttävä oikeudenmukaiseen ja tasa-arvoiseen kohtuutalouteen. Siirtyminen tulee tehdä sosiaalisesti kestävästi niin, että huolehditaan kaikkien väestöryhmien, erityisesti vähävaraisten riittävän elintason turvaamisesta. Sillä varmistetaan, että sosiaalinen, taloudellinen ja ekologinen kestävyys nivoutuvat yhteen. ΐΐPäätöksiä tehtäessä tulee lyhyen tähtäimen kustannusten sijaan ottaa huomioon pitkän tähtäimen vaikutukset yhteiskuntaan ja ympäristöön. Esimerkiksi energiantuotannon ratkaisuissa lyhyellä aikavälillä kalliimpi vaihtoehto voi pitkällä aikavälillä olla järkevämpi ja kestävämpi. ΐΐPäätöksiä tehtäessä on varmistettava, että heikommassa asemassa olevat - jotka usein ovat naisia ja lapsia - eivät kärsi. ΐΐOikeudenmukainen tulonjako ja kaikille saatavilla olevat julkiset palvelut eivät ole kulueriä, vaan yhteiskunnallisen vakauden turvaajia. ΐΐPaikallistoimintaan tulee antaa välineitä ja jo eduskuntavaalityöhön muodostaa kestävän kehityksen ja kohtuutalouden työryhmiä ja keskustelutilaisuuksia. Kestävään kehitykseen kuuluvat muun muassa ympäristö-, talous- ja energiapolitiikka. Naiset, rauha ja kansainvälinen oikeudenmukaisuus Maailman sosiaalinen ja taloudellinen eriarvoisuus on valtaapitävien ja valtaan pyrkivien aikaansaannos. Demokratian rakentaminen on vaikeaa, mutta se on mahdollista, kun ihmiset ovat tietoisia omista oikeuksistaan ja haluavat sekä voivat vaikuttaa yhteiskunnallisiin muutoksiin. Demokratia tunnustaa kaikkien tasa-arvon eikä tee eroa naisten ja miesten oikeuksien välillä. Erilaisuus ei ole syy ylläpitää eriarvoisuutta. Kestävä kehitys on sosiaalista tasa-arvoa, taloudellista oikeudenmukaisuutta ja ympäristöstä huolehtimista. Demarinaisina haluamme puhua työajan lyhentämisestä, köyhyyden poistamisesta ja globaalista sosiaalipolitiikasta. Tähän työhön kutsumme kaikki mukaan. Transatlantic Trade and Investment Partnership (TTIP) eli EU:n ja Yhdysvaltojen välinen vapaakauppasopimus on periaatteessa myönteinen mahdollisuus. Ei kuitenkaan pidä purematta niellä ideaa, että puolet maailmankaupasta käsittävällä alueella investointeja koskevia mahdollisia riitoja lähdettäisiin ratkaisemaan yksityisellä välimiesmenettelyllä. Investointisuojasopimukset eivät saa rajoittaa demokraattista päätöksentekoa eivätkä vaikuttaa nykyisiin direktiiveihin tai asetuksiin. Yhdymme palkansaajajärjestöjen muistiossa 2014 esiin tuotuihin vaateisiin, jotka ovat myös Naisliitolle tärkeitä: ΐΐEU:n ja Yhdysvaltojen yritysten on kilpailtava innovaatioilla, ei polkemalla työelämän tai ympäristönsuojelun standardeja. Kun neuvotteluissa sovitetaan yhteen EU:n ja Yhdysvaltojen sääntelyä, ei nykyisen sääntelyn tasoa pidä laskea ja sääntely-yhteistyön tulee olla avointa. ΐΐMuun muassa palkansaajajärjestöillä tulee olla aito mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten lakeja ja standardeja sovitetaan tulevaisuudessa yhteen. Kauppasopimus ei sinällään edellytä työlainsäädännön eikä työehtosopimusten muuttamista ΐΐTyöntekijöiden liikkuvuuden edistäminen on tavoiteltavaa, mutta lähetettyjen työntekijöiden työehtojen on oltava linjassa kohdemaan lakien ja sopimusten kanssa. Julkisia hankintoja avattaessa EU:n hankintadirektiivin mukainen oikeus asettaa hankinnoille muun muassa sosiaalisia kriteerejä tulee edelleen jatkossa olla voimassa. Sopimus ei saa aiheuttaa paineita julkisesti rahoitettujen palvelujen yksityistämiseen. ΐΐJulkisrahoitteiset hyvinvointipalvelut, kuten sosiaali- ja terveyspalvelut, on rajattava sopimuksen ulkopuolelle sekä sallittava yksityistettyjen palvelujen palauttaminen julkisiksi. Sopimuksessa ei ole tarvetta sopia vahvasta ja laajasta investointisuojasta, sillä EU:n ja Yhdysvaltojen nykyisilläkin oikeusrakenteilla jo taataan investoijien oikeudet. Sopimuksen investointisuojakirjaukset eivät saa missään tilanteessa hankaloittaa tai estää uusien yleisen edun mukaisten kansallisten lakien säätämistä. ΐΐSosiaalisen polkumyynnin vähentämiseksi sopimuksen on vahvistettava ILO: n työelämän perusoikeuksien valvontaa ja sen rikkomuksista seuraavia taloudellisia seuraamuksia ja eri keinojen on tuettava ILO: n valvontamekanismeja. Suomi on jo ilmaissut, ettemme hyväksy investointisuojan soveltamista markkinoille pääsyyn. 16 Demarinaisten eduskuntavaaliohjelma 2015: Tasa-arvoa yli rajojen Demarinaisten eduskuntavaaliohjelma 2015: Tasa-arvoa yli rajojen 17